Urjalan kulmilta 2019

Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018


10.05.19 Liikuntaa ja hyvinvointia
03.05.19 ”Täällähän on kirjakauppakin”
24.04.19 Taitaja on poissa
19.04.19 Pyykkärinä
12.04.19 Äänestämässä
07.04.19 Tehdään hyvä prosentti
29.03.19 Evästystä
22.03.19 Haku päällä
15.03.19 Do you speak english?
08.03.19 Toiminta päättyy
01.03.19 Tilastot kertovat
22.02.19 Osingoille
15.02.19 Mennäänkö bussilla?
08.02.19 Suuret setelit?
01.02.19 Hyvää vaiko pahaa…
25.01.19 Tee aloite
18.01.19 ”Anni-pröökynä”
11.01.19 Hanna lähtee
04.01.19 Liikkumaan



                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            10.5.2019
Urjalan kulmilta
Liikuntaa ja hyvinvointia

Aamusta ehtooseen vietetään tänään valtakunnassa unelmien liikuntapäivää ja näillä kulmilla Urjalan hyvinvointipäivää. Ideana on koko Suomessa järjestää iloisen liikkumisen tapahtumia. Urjalassa tapahtumat keskittyvät torille ja yhtenäiskoululle.

Liikunta jakaa ihmiset ainakin kahteen leiriin. Toisille se on päivittäinen hetki, jolloin voi unohtaa maiset murheet ja ladata akkuja liikkumalla luonnossa tai sisätiloissa. Sää ei ole este vaan pukeutumiskysymys.

Toisille liikunta on vastenmielistä. Muistissa on kahtia jaettu liikuntasali, jossa toisella puolella hikoilivat pojat ja toisella puolella tytöt tamburiinin lyödessä rytmiä. Sen jälkeen pakollinen suihku, jolta toiset pyrkivät pinnaamaan opettajan silmän välttäessä. Talvella joku unohti sukset tai ainakin monot tai sairastui uimahallipäivänä.

Pian edesmenevä hallitus sijoitti muistaakseni 40 miljoonaa Liikkuva koulu-hankkeeseen. Iloista liikkumista pyrittiin samaan liikuntatuntien lisäksi myös välitunneille, kerhoina ja tapahtumina. Unelmien liikuntapäivän tavoitteena on saada eri-ikäiset liikkumaan työpaikoilla, tapahtumissa ja kaveriporukoissa. Kannustetaan ihmiset kokeilemaan joitakin ihan uusia liikkumismuotoja.

Urjalassa koko kunnan hyvinvointipäivää ovat järjestämässä kunta, yritykset, järjestöt ja vapaaehtoiset toimijat. Aamukymmeneltä on toritanssit. Kun niistä on saatu kipinää, voivat yli 60-vuotiaat kokeilla rivitanssia. Sehän on irlantilaisten lahja maailmalle. Takavuosina se oli täällä suuressa suosiossa amerikkalaisena versiona. Jos ei tohdi mennä kokeilemaan, niin eläkkeensaajien ryhmä näyttää mallia senioritanssiesityksellä.

Vain muutama maininta monipuolisesta päivästä mahtuu tähän mukaan. Yhtenäiskoululla on koulupäivän aikana monenlaisia tapahtumia. Iltaneljältä Hopsis-liikkuva leikkimaa tuo benji-tramboliinin ja muita huvilaitteita. Googletin tuon benji-tramboliinin. Sen avulla voi tehdä vaikkapa kaksoisvoltteja kuuden metrin korkeudessa. Sopii kuulemma painorajoissa 15–90 kg oleville.

Koululla pääsee kokeilemaan terapeuttista tanssia, latinorytmejä ja lavikseja. Lisäksi on tarjolla tietoa terveellisestä ravinnosta, turvallisuudesta ja uniapneasta sekä verenpaineen ja ja verensokerin mittausta. Lisäksi on tarjolla talutusratsastusta, keppihevosrata ja geokätköilyä. Urjalassa on useita harrastajia, jotka etsivät kätköjä kartan tai puhelimen gps:n avulla. Kätköt voivat sisältää esineitä tai vaikkapa tietoa paikkakunnan historiasta, Kuulemma koukuttava harrastus ja samalla virkistävää liikkumista luonnossa.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            3.5.2019
Urjalan kulmilta
”Täällähän on kirjakauppakin”

Kraftin Heli tarjosi eilen Kirjakaarinassa kahvit asiakkailleen 20 vuotta kestäneen kirjakauppatoiminnan johdosta. Urjala on yksi niistä harvalaukuista maaseutupaikkakunnista, joissa edelleen on kirjakauppa. Myös moni pieni ja keskisuuri kaupunkikin on ilman omaa kauppaa. Monet Urjalassa vierailleet ovat panneet asian merkille toteamalla: ”Täällähän on kirjakauppakin!”

Ensimmäisen kirjakaupan perusti Urjalaan Lauri Kaakko Laukeelaan oman kotinsa yhteyteen v. 1926. Sitä ennen kirjoja oli myyty Peltosen kaupassa muiden tavaroiden ohessa talossa, jossa viimeksi toimi Pikku-Linna.

Somerolta tuli v. 1934 Orvo A. Knuutila ja perusti Huhtiin kirja- ja kemikaliokaupan, joka toimi liikerakennuksessa nykyistä Pikku Leeviä vastapäätä. Knuutilan jälkeen kirjakauppaa pitivät Anna-Liisa ja Tauno Närvänen. Toiminta päättyi tulipaloon.

Kaakon kirjakauppa oli jonkin aikaa Knuutilan hoidossa. Eino ja Saara Selimaa perustivat Laukeelan kirja- ja Paperikaupan v. 1944. Se toimi aluksi Johanna Limnellin talossa vanhassa postitoimistossa. Vuonna 1954 Selimaille valmistui uusi liiketalo, joka sekin on jo purettu ja paikalla on nykyisen K-Supermarket Mari. Selimaat toimivat myös Urjalan Sanomien päätoimittajina, joten lehden konttori oli kirjakaupan yhteydessä.

Marja Pajunen jatkoi kirjakauppatoimintaa Selimaan jälkeen v. 1968. Nimi muuttui Urjalan Kirja- ja Kemikalio Ky:ksi. Kirjakauppa siirtyi Osuuspankin uuden toimitalon yhteyteen. Vuonna 1999 Heli Karft ryhtyi jatkamaan kirjakaupan pitämistä Kirjakaarinan nimellä. Kauppa siirtyi myöhemmin Uimahallin taloon.

Kauppa on avoinna toukokuusta lähtien tiistaista perjantaihin. Heli kertoi, että lauantait ovat olleet niin hiljaisia, että ovia ei kannata pitää auki. Perjantai on vilkkain kauppapäivä. Kirjakaarina ei kuulu mihinkään valtakunnalliseen kirjakauppaketjuun. Ostomäärät tukusta ovat niin pienet, ettei paljousalennuksia tule. Kustantamoita lähellä olevat ketjut hallitsevat kirjakuppa-alaa. Suurissa tavarataloissa on pienet kirja-osastot, joissa myydään kirjahittejä. Verkkokauppa valtaa myös markkinoita.

Oy Tippaustoimisto Ab aloitti nykyisin vakioveikkauksena tunnetun voittajaveikkauksen  v. 1940. Suomessa ensimmäisen kupongin täytti Paavo Nurmi. Kuka lie ensimmäisenä palauttanut  ”yksi–risti–kaksi”-kupongin Urjalan kirjakauppaan? Online-myyntipiste on tärkeä tulolähde nytkin kirjakaupalle.

Kirjakaarina on hyvä peruspalvelu, jonka soisi jatkuvan vielä pitkään. Kiitos Helille iloisesta asiakaspalvelusta!

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            26.4.2019
Urjalan kulmilta
Taitaja on poissa

Kesätyö voi olla alku uudelle uralle. Oiva Toikka oli jonkin aikaa kesätöissä Nuutajärven lasitehtaalla v. 1956. Hän oli silloin valmistumassa keraamikoksi. Opiskeluaikana oli tutustuttu lasiin vierailemalla lasitehtaissa. Puolisonsa Inkerin kanssa kesätyö Nuutajärvellä johdatti Toikan lasin pariin. Vuonna 1960 hän valmistui kuvaamataidonopettajaksi

Nuutajärvelle Toikat asettuivat vuonna 1963. Perheessä oli tuolloin kaksi poikaa ja kolmas syntyi Nuutajärvellä. Oiva suunnitteli lasia ja puoliso Inkeri opasti minuakin piirustuksen saloihin kuvaamataidonopettajana Urjalan Yhteiskoulussa.

Kirjassa Evakoista kavereiksi Marja-Leena Salo valottaa Toikan lapsuutta Viipurin maalaiskunnan Säiniöllä maanviljelijäperheessä. Kuusilapsisen perheen kuopus livisti välillä töistä tutkimaan kasveja ja piirtämään. Mielellään hän kuunteli kyläläisten tarinoita ja sai aineksia omalle rönsyilevälle mielikuvitukselleen. Talvisodan evakkoajan jälkeen Toikat palasivat takaisin ja ehtivät rakentaa saunan ja talon ja melkein navetankin, mutta 12 –vuotiaan oli lähdettävä lopullisesti kesällä 1944.

Nuutajärvellä oli Toikan aikana mielenkiintoinen taitelijayhteisö, jonka jäsenet ovat kaikki jättäneet lähtemättömät jäljet suomalaiseen lasitaiteeseen. Nyt ei ole suurta tehdasta, mutta on lasikoulutus ja myös nuorten suunnittelijoiden ja tekijöiden yhteisö. Siitä joukosta jo esiin nousseiden lisäksi tulee varmaan uusia tekijöitä.

Toikka suunnitteli käyttöesineitä, joita on useammassa suomalaisessa kodissa, vaikka muuten kotimainen lasi on aikoja sitten käytännöllisesti katsoen kokonaan poistunut niin keittiöistä kuin olohuoneistakin. Hänen hersyvä mielikuvituksensa ja muotojen yhdisteleminen yllätyksellisellä tavalla näkyy taide-esineissä. Tunnetuimpia ovat linnut ja vuosikuutiot.

Näyttää siltä, että Tori ja muut kauppapaikat ovat viime päivinä täyttyneet ostoilmoituksista. Sijoittajat haistavat ostopaikan. Julki on kerrottu, että sekä lintuja että vuosikuutioita olisi Oiva Toikka suunnitellut valmiiksi. Suomen Lasimuseossa avataan kohdakkoin näyttely, jonka tuotosta osa tulee Nuutajärven lasikylän kulttuurisäätiön hyväksi.

Toikka muisti aina tuoda esiin puhaltajat ja muun työryhmän, joka toteutti hänen ideansa ja suunnitelmansa. Lasi ei ole helppo materiaali ja niinpä taide-esineet ovat omalla tavalla kaikki uniikkeja.

Tieto Oiva Toikan poismenosta sai urjalalaiset ja eritoten nuutajärveläiset muistelemaan häntä valoisana persoonana, humoristina ja omintakeisena valloittavana ihmisenä, jolla oli kyky innostaa myös muita.

 Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            19.4.2019
Urjalan kulmilta
Pyykkärinä

Paljon ajattelemisen aihetta antaa vaalitulos. Ei vain romahduksen kokeneelle pääministeripuolue keskustalle, vaan myös voittaneille sosialidemokraateille ja ääniosuutta menettäneelle, mutta paikan voittaneelle kokoomukselle. Vasemmistoliitto ja vihreät voittajina ovat tyytyväisiä, vaikka eivät yltäneet galluptuloksiin.

Mauno Koivisto kirjoitti kerran, miten 25 prosentin kannatuksella voi käyttää puolet vallasta. Nyt suurin ei yltänyt edes viidennekseen, kun gallupsuosio suli vaalien lähestyessä ja kiihtyi ennakkoäänestyksen jälkeen. Kokoomuksen tavoite keulapaikasta suli vanhustenhoidon mitoitukseen ja Harkimon hajotustyöhön.

Kun vaaleihin lähtee valtionhoitajan asenteella tulee tappio, tällä kertaa roima keskustalle. Merkit olivat ilmassa jo kunta- ja presidentinvaaleissa. Kansa ei palkitse hyvistä savutuksista, kun sitä kiukuttavat arjen asiat.

Voittaneen opposition pitäisi muodostaa hallitus. Perussuomalaisia ei kanttaisi syrjäyttää. Hallitus muodostunee sinipunan pohjalle. Hallitusneuvotteluissa kakkospuolue voittaa eniten ohjelmassa ja salkuissakin.

Urjalassa vaalitulos noudatti valtakunnallista suuntausta, kun SDP lisäsi kannatustaan 1,8 prosenttiyksikköä. Mutta, täällä myös perussuomalaiset hävisivät  2,1 prosenttiyksikköä. Kokoomus menetti 1,7. Erikoisuus on keskusta, joka hävisi vain prosenttiyksikön ja näin Urjalasta tuli Pirkanmaan keskustalaisin kunta. Oma ehdokas ja nuoren Suvi Mäkeläisen äänipotti kannattelivat puoluetta. Muiden eduskuntapuolueiden muutokset olivat kymmenesosia. Kahdentoista sirpalepuolueen yhteisosuus oli 5 %.

Lounais-Hämeestä jatkaa vain Sanni Grahn-Laasonen Onnea kolmannelle kaudelle! Kaisa Lepolan puolesta harmittaa. Vanhat kaunatko ja linjariidat tämän taas tekivät? Johanna Häggman ei saanut Forssasta ja ympäristökunnista muualta äänitukea riittävästi, kun puolue pärjäsi huonosti. Somerollakin oli tyytyminen varaedustajan paikkaan.

Sattumalta ei nostettu esiin tehostetun vanhustenhoidon ongelmia vaalien alla. Ilmastohuoli auttoi vihreitä, mutta myös perussuomalaisia. Jälkensä jättivät kiky, sote, leikkaukset, pakolaisvirta, taksimuutos, aktiivimalli ja opposition jarrutus. Talous tasapainottui, työllisyys kohentui ja monia hyviä uudistuksia tehtiin. Vaikeaa on tehdä nykyajan ja tulevaisuuden vaatimia uudistuksia. Samat pulmat ovat päättäjillä jälleen. Tarvitaan sopimista, luottamusta ja kompromisseja.

Pääsiäisen ydinsanoma on, että kuolema on voitettu, synnit sovitettu ja meidät on lunastettu ikuiseen elämään. Hyvää pääsiäistä!

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            12.4.2019
Urjalan kulmilta
Äänestämässä

Toimiessani opettajana Menosissa ja Urjalankylässä, käytiin koulussa kunnallis-. eduskunta- ja presidentinvaalit sekä EU-vaalit, jos ne olivat kouluaikaan. Kaikki oppilaat olivat äänioikeutettuja ja äänestysprosentti oli lähes sata, jos kukaan ei ollut kipeänä.

Hain kunnantoimistosta ehdokaslistan, joka kiinnitettiin äänestyskehikkoon. Käytimme koulun vintillä säilytettyä peltistä uurna, joka lukittiin avaimella. Ensimmäinen äänestäjä varmisti, että se oli tyhjä. Vaalilautakuntana toimivat oppilaat, jotka tarkistivat, että äänestäjän nimi löytyi luettlosta. Virkailija antoi äänestyslipun, johon äänestäjä äänestyskopissa kirjoitti numeron, Virkailija leimasi koulun leimalla ja äänestäjä pudotti lipun uurnaan.

Tulos laskettiin ja selitin, miten sen perusteella olisi vaaleissa käynyt. Vertailuluvut ovat vähän vaikeita aikuisillekin. Tulos noudatteli osin kyläkunnan tai valtakunnan tuloksia. Kerran kuntavaaleissa parin oppilaan isä oli ehdokkaana ja pojat tekivät etukäteen niin kovan junttauksen, että isä sai valtaosan äänistä. En tiedä, äänestävätkö entiset koululaisieni muita enemmän eli auttoiko harjoittelu.

Aikanaan äänestystapahtuma vaalipaikalla oli juhlallinen, johon  Joenpalon Ilkka eilisessä kolumnissaan viittasi. Olen kuullut monen sanovan, että oli jotenkin pelottavaa tai kiusallista mennä äänestämään isoon juhlasaliin, kun lautakunnan jäsenet katsoivat vakavina tulijaa. Siksi monet käyvät äänestämässä mieluimmin ennakkoon.

Kerrotaan entisiltä ajoilta, että ajankulukseen, varsinkin silloin, kun vaalit olivat kaksipäiväiset, vaalilautakunnan jäsenet laskivat mielessään kuinka paljon kunkin puolue oli saanut ääniä. Heittoa ei paljon ollut, mutta nyt väki on liikkuvampaa ja Urjalassakin on vain yksi äänestyspaikka.

Ennakkoäänissä Urjala oli Pirkanmaalla edelleen peränpitäjä. Viime kerralla vaalipäivän jälkeen vältimme jumbosijan täpärästi. Äänestämättä jättäneitä kutsutaan nukkuvien puolueeksi. Joku ryhmään kuuluvista huomautti, että ei nuku, koska äänestämättä jättäminen on tietoinen päätös. Sekin kannattaa muistaa, että nukkuvien puolueessa väki vaihtuu.

Vaalien alla on julkaistu tietoa eri yhteiskuntaryhmien ja ikäluokkien äänestysinnosta ja äänestyspäätöksen varmuudesta. Ylein sivuilta löytyy myös lukuja puolueiden kannatuksesta naisten ja miesten kesken ja nuorisokannatuksesta.

Jokaisella on yksi ääni. Sekä käytetty, että käyttämätön ääni vaikuttaa. Käytetty ääni vaikuttaa enemmän, silloinkin, kun äänestetystä ei tule kansanedustajaa, kuten minulle on usein käynyt.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            7.4.2019
Urjalan kulmilta
Tehdään hyvä prosentti

Kirjoittaessani tätä torstaiaamuna näen ikkunasta hanhien ja muiden vesilintujen pieninä parvina lentävän. Pian kurkiparvi asettuu läheiselle savilävelle ja etsii ruokaa lähipellolta ja töräyttelee trumpetillaan. Muuttolinnut ovat liikkeellä.

Liikkeellä ovat myös kansanedustajaehdokkaat, joilla on vielä reilu viikko kampanja-aikaa. Ensimmäiset äänet annettiin keskiviikkona. Urjalassa äänesti 172, joista naisia 91. Äänestäneiden määrässä se oli alhaisin 4,4 %. Pirkanmaalla, jossa äänesti 6,2 % Tänään toripäivänä lukemat kohentuvat täälläkin. Neljä vuotta sitten äänesti 65,3 % urjalalaisista. Kolmen kärki oli Pertti Hakanen, Martti Mölsä ja Mikko Alatalo. Hakanen oli keskustan, Mölsä perussuomalaisten, Pia Viitanen sosialidemokraattien ja Pauli Kiuru kokoomuksen kärkinimi.

Urjalasta on ehdokkaana keskustan Jari Tallbacka ja itsenäisyyspuolueen Hemmo Silvola. Melkein urjalalainen on myös keskustan Suvi Mäkeläinen, joka muutti pari vuotta sitten Tampereelle ja on Aamulehden ennusteen mukaan mahdollinen yllättäjä.

Taidetaan joutua menemään lähes sadan vuoden taakse, kun löytyy kansanedustaja, joka olisi ollut kirjoilla Urjalassa ja valittu Etelä-Hämeen vaalipiiristä. Pirkanmaalle Urjala siirtyi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Urjalalaissyntyisiä edustajia on ollut paljon enemmän. Viimeisin Sanna Perkiö Helsingistä vuosina 2007–2011. Ministeriksi on yltänyt Atte Pakkanen.

Urjalan kunnan palveluksessa joskus olleista pitkäaikaisin edustaja on Sirkka-Liisa Anttila, jonka 36 vuotta sitten alkanut edustajaura nyt päättyy. Samoissa vaaleissa olin itsekin ehdokkaana. Arvelen, että, jos olisin tullut valittua, en olisi yltänyt hänen vuosimääriin. Viisaasti äänestäen lounais-hämäläisillä on nyt mahdollisuus kolmeen edustajaan.

On paikkakunnan etu, että sillä on kansanedustaja. Sastamalalaiset näyttivät viimeksi mallia saaden Hakasen lisäksi edustajiksi Arto Satosen ja Ilmari Nurmisen. Kehä kolmosen sisäpuolella maakuntien edustajia haukutaan siltarumpupoliitikoiksi, kun pitävät oman kotiseutunsa ja maakuntansa puolia. En ole missään muualla nähnyt niin paljon tiesiltoja kuin kehä kolmosen tuntumassa. Helsinkiläisten äänestysprosentti on yleensä muuta maata viisi prosenttiyksikköä korkeampi.

Meistä äänestäjistä osa on uskollisia paikkalintuja, osa on kiertolintuja, joilla on muutama mahdollinen puolue. Osa on myös muuttolintuja, jotka palaavat takaisin poliittiseen kotiinsa. Lisäksi on porukka, joka seuraa katsomosta. Kansanvalta on parhaimmillaan, kun äänestysprosentti on hyvä. Tehdään se yhdessä ennakkoon tai vaalipäivänä.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            29.3.2017
Urjalan kumilta
Evästystä

Miten varmistetaan parhaiten urjalalaisille terveys- ja sosiaalipalvelut? Tähän kysymykseen etsii vastausta kunnanhallitus maanantaina. Tarkoitus on evästää valtuuston ja hallituksen puheenjohtajia sekä kunnanjohtajaa pirkanmaalaisten kuntien yhteiskokoukseen.

Vaihtoehtoina ovat korjattu maakuntamalli, Tampere-vetoinen, keskussairaalapiiri tai kuntien  keskinäinen isäntäkuntamalli. Nyt Urjalan perusterveyden ja sosiaalitoimen hoitaa Akaa isäntäkuntana. Urjalalla on edustajat lautakunnassa ja kunta antaa lausunnot hankkeista. Edellinen Urjalan valtuusto päätti luopua omasta vuodeosastosta. Uusi rakennetaan Valkeakoskelle. Akaa rakentaa samaan aikaan hyvinvointikeskusta, jonka suunnitelmat menivät uusiksi, kun kaupunginvaltuusto päätti säilyttää palvelupisteet Kylmäkoskella ja Viialassa.

Erikoissairaanhoitomme hoitaa Tampereen keskussairaala ja osin Valkeakosken aluesairaala. Urjalalaiset ovat voineet käyttää myös Forssan aluesairaala. Keskustelussa ihmisten kanssa on usein käynyt ilmi, että kokemus Valkeakoskelta on sellainen, että siellä saa aina päivystyksessä jonottaa jopa tuntikausia ja näyttää siltä, että valkeakoskelainen menee ohi jonossa. Forssan kokemuksena kerrotaan, että sieltä saa ajan, milloin kanttaa tulla ja näin jonotusaika on lyhyt.

Pirkanmaa on riittävän suuri maakunta. Sen ongelma, että Tampere on yksin melkein puolet maakunnasta. Tampere ja kymmenkunta suurinta muuta kaupunkia halusi kaataa maakuntamallin. Urjalan ei kannata antaa perusterveydenhuoltoa Tampereen hoidettavaksi. Vajaa 5000 asukasta ei paina siinä mitään.

Keskussairaalapiiri-vetoinen malli sopii, jos samalla perussopimukseen kirjoitetaan, että jokaisessa kunnassa säilyy terveyskeskus. Samalla pitää rajoittaa kuntayhtymässä kuntien äänimäärä.

Vaalitenttejä seuratessa on käynyt ilmi, että maakuntapohjainen (nimi voi vaihdella) malli saa eniten kannatusta. Se on myös kaikkein pisimmälle valmisteltu. Vain yksi suurempi puolue esittää kuntamallia. Se olisi lähinnä suurten kaupunkien tahto. Vaaleilla valittavassa maakunnassa ei välttämättä kaikilla kunnilla ole omaa edustajaa.

Kaatunut sote olisi antanut valintamahdollisuuden myös pienituloiselle. Yksityisiä palveluja tarvitaan jatkossakin täydentämään julkista palvelua, järjestetään päätöksenteko miten tahansa.

Urjala on ulkoistanut  vanhusten laitoshoidon sekä vaativan palveluasumisen. Käytössä on palveluseteli, jolla palvelun voi ostaa haluamastaan paikasta. Olen kuvannut tilannetta aiemmin näissä kolumneissa.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            22.3.2019
Urjalan kulmilta
Haku päällä

”Ei tiedä oikein suunnitella tulevaisuutta, kun ei tiedä onko sitä.! Näin kommentoi nuori koululainen television haastattelijalle viikko sitten perjantaina. Silloinhan oli koululaisten mielenilmauksia ilmastonmuutosta vastaan. Kommentti oli pysäyttävä. Nuoret, mekin aikanamme, ovat ehdottomia. Silti on väärin antaa nuorille kuva, ettei olisi tulevaisuutta, vaikka ilmastonmuutos tuleekin heidän elinaikanaan muuttamaan elinolosuhteita.

Ikäluokkani tutki nuorina Rooman raporttia Kasvun rajat. Meille kerrottiin, että Amazonin sademetsä tuhoutuu 20 vuodessa. Kirka lauloi ”Varrella virran”, jossa todettiin ”syy tehdas on”, millä viitattiin puunjalostustehtaiden vesistö ja savukaasupäästöihin. Laadimme ohjelman vihreämpään yhteiskuntaan jo ennen Koijärvi-liikettä. Kannoimme rintanappia ei ydinvoimaa.

Nuo vaiheet eläneenä voi antaa tunnustusta nuorten aidolle huolelle ja liikehdinnälle. Omista kokemuksista lähtien voi myös muistuttaa siitä, että myös ilmastonmuutosasioissa liikkuu paljon tosiasioita faktaa, mutta myös paljon mielipiteitä, jotka esitetään faktoina. Isossa asiassa on monenlaisia intressejä ja monista lähtökohdista lähteviä toimijoita.

Apuna voi olla uusi teknologia, uudet tuotantotavat, uudet tuotteet ja keksinnöt. Tarvitaan Toivo Rapakon tapaisia henkilöitä, joilla on idea ja kylliksi tahtoa ja päättäväisyyttä ja sitkeyttä epäonnistumisen jälkeenkin toteuttaa tuote. Urjalassa toimii hänen ideansa pohjalta suodatintehdas, joka valmistaa ilmaa ja ympäristöä suojelevia tuotteita.

Pitääkö nuorten olla huolissaan?  Pitää olla, mutta huoli pitää kääntää toiminnaksi. Parasta tulevaisuuteen valmistautumista on hoitaa koulu kunnolla. Silloin nuorella on avoinna enemmän ovia. Itse ei kannata mitään ovea sulkea etukäteen. Tulevaisuus on tehtävä, jonka perusta tehdään nyt. Jos toimii toisin, odottaa oleilu- ja odotteluyhteiskunta, työttömyys ja matala tulotaso.

Näihin aikoihin peruskoulunsa päättävät, missä opintopolku jatkuu. Onko se oma lukio vai ammatillisen koulutuksen väylä?. Lukion ja ammattikoulun käyneet tekevät omia valintojaan jatko-opiskelupaikoista omassa yhteisvalinnassaan. Ammattitutkinnon suorittanut miettii työelämään siirtymistä, koska osaajista on pulaa. Työpaikkoja on  tarjolla. Työkokemuksen jälkeen ehtii vielä opiskella lisää. Elinikäinen oppiminen ei enää ole iskulause, vaan arkipäivää.

Tehkää hyviä valintoja!

Seppo Pirhonen

   

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            15.3.2019
Urjalan kulmilta
Do you speak english?

Puhutko englantia? On otsikko. Pian Urjalassa osaavat vastata kysymykseen myöntävästi myös ekaluokkalaiset  sillä suunnitelmissa on aloittaa englannin opetus peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Varsinaista oppiainetta siitä ei tule, mutta muiden oppiaineiden opetuksen ohessa opitaan englantia yhden viikkotunnin verran. Urjala on vuoden etuajassa, sillä ensi vuonna laki velvoittaa tähän. Itsenäisenä oppiaineena opetus alkaa kuten nykyisinkin kolmannelta luokalta.

Kun on ollut mahdollisuus seurata lastenlasten kautta heidän arkeaan, on voinut havaita, että some-maailmassa he taitavat oppia ainakin värit ensin englanniksi ja sitten vasta suomeksi. Tuo sukupolvi sukkuloi taitavasti puhelimien, tablettien ja tietokoneiden maailmassa estoitta ja etsivät mieluisa ohjelmia, videoita ja pelejä. Useimmat niistä ovat englanniksi. Onneksi myös suomalaista aineistoa on. Joskus olen lapsenlapsen kanssa hakenut ohjelma ja kun se on löytynyt olen sanonut, että tämä on englanniksi. Vastaus on ollut, että ei se haittaa.

Varhaista kielenopetusta perustellaan sillä, että näin ei synny katkosta esiopetuksessa annetulle varhaiskasvatuksen ”kielisuihkutukselle”. Aiemmin oli vallitsevana mielipide, että lapsen pitäisi oppia oma äidinkieli perusteellisemmin ennen vieraan kielen aloittamista.

Urjalan abit kirjoittivat eilen lyhyitä kieliä. Niitä täällä ovat ranska ja saksa. Molempien kielten opiskelun voi aloittaa jo yläkoulussa kahdeksannella tai yhdeksännellä tai vasta lukiossa. Muita kieliä ei Urjalan kokoisessa lukiossa ole käytännössä mahdollista tarjota, kun ikäluokat ovat pieniä. Nyt valkolakkia tavoittelee 18 kirjoittajaa.

Kielitaitoa mitataan Suomessa Euroopan neuvoston määrittämien perusteiden mukaan. Esimerkiksi taitotaso A1 tarkoittaa suppeaa viestintää kaikkein tutuimmissa tilanteissa. Tason sisällä on kolme porrasta alkeista toimivaan alkeistaitoon. Tällöin mitataan osaamista kuullun ja luetun ymmärtämisessä, puhumisessa ja kirjoittamisessa. Taitavan kielitaidon perustason hallitseva selviytyy monissa vaativissa kielenkäyttötilanteissa. Tämä on taitotaso C1–C2.

Nykymaailmassa englanti on valta-asemassa ja siksi sen taitaminen on tarpeen sekä kotimaassa että ulkomailla. Englannin lisäksi on hyvä osata myös muita kieliä. Suomessa on tarjolla kouluissa lähinnä eurooppalaisia kieliä ranskan ja sakan ohella espanjaa ja venäjää. Espanja on tärkeä kieli Etelä-Amerikassa. Kiinan kielen osaajia meillä on vähän. Suomessa toinen kotimainen kieli vie osan muiden kielten opettamisen kirjosta. Ruotsalaiset ymmärtävät nykyisin myös englantia.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            8.3.2019
Urjalan kulmilta
Toiminta päättyy

Urjalassa lopettaa tänä vuonna ainakin kaksi merkittävää yhdistystä toimintansa. Toisessa loppuivat puuhaihmiset ja toisesta loppuvat jäsenet. Vanhempi yhdistyksistä Urjalan Martat aloitti toiminta 1920-luvulla Muolaassa Karjalassa ja toinen Urjalan Sotaveteraanit 1960-luvun puolivälissä.

Punnuksen Martta-kerho siirtyi Urjalaan muolaalaisten mukana 1940-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1971 nimi muuttui Laukeelan Marttayhdistykseksi ja viime vuodet on toimittu Urjalan Marttoina. Urjalassa toimi monessa kylässä Martta-yhdistys, mutta vähitellen niiden toiminta on hiipunut.

Omaan lapsuuteeni Kampparin kulmalla Martta-toiminta kuului lähinnä osallistumisena ompeluseuroihin, joita pidettiin kylän eri taloissa vuorotellen. Mukaa olivat naiset, miehet ja lapsetkin niin hämäläiset kuin karjalaiset. Kaikilla oli omat puuhansa. Joskus kulmakunnan lapset esittivät jotakin ohjelmaakin.

Martat olivat järjestämässä myös suuria juhlatapahtumia. Esimerkiksi vuotuisissa Nuorisojuhlissa he vastasivat muonituksesta ja kahvituksesta. Martat ovat lahjoittaneet kirkkoon, sairaalaan ja vanhainkotiin erilaisia tekstiilejä.  Marttojen juhla-asuun kuului sinivalkoruudullinen hame, esiliina ja huivi. Harmi, että uusia uria aukoneen järjestön toiminta täällä päättyy.

Urjalaan perustettiin v. 1966 samana päivänä kaksi veteraanijärjestöä. Urjalan Rintamiesveteraanit olivat koolla uimahallin baarissa ja Urjalan Sotaveteraanien perustajat Säätiötalossa. Tiettävästi  kokousten aikana oltiin jonkin verran yhteydessä sillä mielellä, että yksi yhdistys riittäisi. Takana oli kuitenkin valtakunnallinen politiikka. Vasta tämän vuoden alusta kummankin veteraanijärjestön tähän asti ilmestyneet lehdet yhdistyivät Kenttäposti-nimiseksi lehdeksi.

Urjalassa Sotaveteraaniyhdistyksestä tuli selvästi suurempi. Yhdistyksellä on ollut myös naisjaosto. Rintamiesveteraanien toiminta päättyi jo aiemmin. Urjalan Sotainvalideilla on ollut oma yhdistys ja naisjaosto. Nyt sekä sotaveteraaneja että invalideja on yhden käden sormin laskettava määrä. Urjalalaiset veteraanit, puolisot ja veteraanien lesket voivat liittyä Toijalan ja ympäristön yhdistykseen.

Veteraanien perintöä ryhtyy vaalimaan Urjalan ja Kylmäkosken reserviläiset. Valtakunnallisesti toimii edelleen Sotaveteraaniliitto ja piirijärjestöt. Kansallista veteraanipäivää vietetään 27.4. ja pääjuhla on tänä vuonna Kuopiossa.

Monta yhteistä muistoa on myös sota- ja rintamiesveteraaneista. Harmi, ettei Urjalassa heidän muistojaan saatu kootuksi talteen jälkipolville, kuten monella muulla paikkakunnalla on tehty.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            1.3.2019
Urjalan kulmilta
Tilastot kertovat

Tällä viikolla julkaistiin kaksi mielenkiintoista tilastoa. Toinen kertoo terveys- ja sosiaalimenoista ja toinen työllisyydestä. Olen näin vanhemmiten viehättynyt tilastoista, vaikka opiskeluaikana tilastokurssin suorittaminen tunti enemmän pakkopullalta. Tilastot antavat tarkkaa tietoa. Lounais-Hämeen tunnetuin tilastomies nykyisin lienee Erkki Virtanen.

Pirkanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus eli ELY-keskus julkisti tuoreimmat työllisyystiedot. Pirkanmaalla työttömyys aleni nopeimmin muihin alueisiin verrattuna. Maakunnan työttömyysaste oli 9,4 %. Korkeinta se oli Tampereella, mutta Urjala oli heti toisena 10,7 prosentilla. Urjalan työttömien määrä oli vähentynyt vuodessa seitsemällä. Avoimia työpaikkoja oli 28.

Verrattaessa työttömyysastetta vuoden 2016 tammikuuhun on Urjalassa työttömiä nyt 121 työtöntä vähemmän eli 213. Heistä 31 on pitkäaikaissairaita. Työllisyys on parantunut, mutta Urjalassa kehitys on vuoden aikana pysynyt lähes paikallaan.

THL, terveyden ja hyvinvoinninlaitos, julkaisi tilaston tarvevakioiduista sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) asukaskohtaisista menoista. Tarvevakiointi tarkoittaa, että soten kunnittaiset ja maakunnalliset menot ovat vertailukelpoisia huomioon ottaen asukkaiden erilaiset palvelutarpeet. Vuonna 2017 kunnilta meni keskimäärin 3100 euroa asukasta kohti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Luvuissa eivät ole mukana toimeentulotukimenot.

Urjalassa menot olivat 3745, Akaassa 3131, Forssassa 3459, Humppilassa 3682, Jokioisilla 2865, Somerolla 3448, Tammelassa 2993 ja Ypäjällä 3060 euroa. Samalla julkistettiin kunnittaiset tarvekertoimet, jotka kuvaavat kuntalaisten sote-palvelujen tarvetta suhteutettuna koko maan keskiarvoon. Perustana on kunnan ikä- ja sukupuolirakenne, sairastavuus ja sosioekonominen asema. Urjalan tarvekerroin on 1,20, kun koko maan luku on 1,00. Urjalan nettomenojen indeksi on 120 eli meidän menomme ylittävät viidenneksellä koko maan keskiarvon.

THL:n mukaan keskiarvoa korkeammat menot voivat olla merkki tehottomasta toiminnasta tai siitä, että kunta haluaa korkeampaa palvelutasoa. Näissä kunnissa pitäisi tarkastella asiakastyytyväisyyttä, palvelujen tehokkuutta, saatavuutta ja riittävyyttä. Tilastojen  perustella ei voida tehdä päätelmiä yksityisten ja julkisten palvelujen  käytöstä ja saatavuudesta.

Urjalan osalta viime vuonna jäi pois käytöstä kunnan omana palveluna vanhainkoti ja tilalle tuli Attendo. On mielenkiintoista nähdä seuraavista tilastoista, miten tämä vaikutti Urjalan asukaskohtaisiin menoihin.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            22.2.2017
Urjalan kulmilta
Osingoille

Suomella menee hyvin. Talouskasvu on ollut nopeaa, työpaikkoja on tullut roimasti lisää, valtionvelan kasvu on taittumassa ja syrjäytyneiden nuorten määrä on vähentynyt. Kaikesta tästä huolimatta moni suomalainen ei ole tyytyväinen. Usein monet pienet asiat ratkaisevat, miten asioihin suhtaudutaan.

Tulevaisuutta ajatellen kannattaa olla huolissaan suomalaisten yritysten investointihalukkuudesta. Kun korot ovat olleet matalalla, työaika pidentynyt, kilpailukyky kohentunut, palkankorotukset maltillisia ja vienti on vetänyt, on investointitahti ollut matalalla tasolla. Myös yritysten tutkimuspanostukset ovat laskeneet.  Onko kyse siitä, että ei ole ideoita?

Suomalaisten yritysten viime vuoden tilinpäätökset valmistuvat näinä aikoina. Suomen pörssiyhtiöllä on mennyt parista notkahduksesta huolimatta hyvin. Suomessa maksetaan Euroopan kärkipään osinkoja lähiaikoina. Jaossa on 14 miljardia. Usein unohdetaan, että tästä potista taitaa puolet mennä ulkomaille. Monen suomalaisen pörssiyhtiön omistajista huomattava osa jopa enemmistö on ulkomaalaisia sijoittajia.

Osa suomalaisista elää tilistä tiliin, eläkkeestä eläkkeeseen ja tuesta tukeen niin, ettei säästöön jää mitään. Erityisesti nuoret turvautuvat myös hirmukorkoisiin pikavippeihin, kun raha on soiton päässä. Pankista kulutusluottoa on vaikea saada ilman vakuuksia.

Urjalalaisilla ja muilla suomalaisilla on pankkitileillä rahaa. Usein pankit suosittelevat siirtämään osan varoista pankkien omiin osake-, korko- ja vastuullisuus-rahastoihin. Se on helppo ratkaisu ja kuukausittain voi siirtää suoraan tililtä tietyn summan. Näissä sijoituskohteissa on usein merkintä- hallinnointi ja nostopalkkio, jotka syövät rahastojen tuotosta leijonanosan.

Pörssiosakkeisiin sijoittaminen on nykyisin aika helppoa. Tarvitaan arvo-osuustili ja kaikilla pankeilla on alusta, jolla voi ostaa ja myydä osakkeita. Ne tuottavat myös tutkimustietoa ja antavat suosituksia. Kun menee hyvin, sijoituksen arvo nousee ja osinkoa tulee. Riskinä on myös osakkeiden arvon lasku ja rahan menettäminen.

Urjalassa toimintayksikköä pitävistä yrityksistä vain YIT on pörssiyhtiö. Lasitehdasta aikaan pyörittänyt Fiskars jakaa entisen Wärtsilä-omistuksena osakkailleen osinkona.

Markkinoilla on myös yrityksiä, jotka yrittävät saada yksityisiä henkilöitä sijoittamaan  alkuvaiheessa oleviin ja kasvuvaiheessa olevien listaamattomien yritysten osakkeisiin tai pankkirahoituksen jälkeen puuttuvaan lainoitukseen. Joku on netonnut hyvin ja toinen on menettäneet rahansa. Lotolla rikastuvat vain harvat.

 

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          ForssanLehti                                                                                                                                 15.2.2019
Urjalan kulmilta
Mennäänkö bussilla?

Urjalassa joukkoliikenteen rungon muodostavat koulukuljetukset. Ne toimivat koulujen työaikoina. Muina aikoina yhteyksiä on vähemmän. Pidemmän aikaa on järjestetty perjantaisin torikuljetuksia. Reittejä on ollut aiemmin useita, mutta nyt niitä on jäljellä vain kaksi eli Hakolahdesta ja Tourunkulmalta alkavat reitit. Matkan varrelta pääse kyyteihin Hanhisuolta, Menosista, Nuutajärveltä, Tursasta, ja Urjalankylästä sekä  kutsusta loma-aikana Leikkikankaalta ja Haritusta.

Kunta selvittää parhaillaan joukkoliikenteen tilaa kyselytutkimuksella. Vastausaika päättyy tänään. Kuntalaisilta kysytään sekä kunnan sisäisestä että täältä muualle  suuntautuvasta linja-autoliikenteestä. Lisäksi kysytään halukkuutta käyttää kutsujoukkoliikennettä. Tällöin käyttäjä ilmoittaa kuljetustarpeesta edellisenä päivänä.

Urjalassa eniten linja-autoilla, pikkubusseilla ja takseilla kulkevat esikoululaiset ja koululaiset. Vanhus- ja vammaispalvelulain mukaisen liikenteen järjestää meillä Akaa terveys- ja sosiaalipalvelujen isäntäkuntana. Kela-taksi on puhuttanut paljon ja on aiheuttanut tyytymättömyyttä. Odotusajat ovat joskus pitkiä. Asiointipalvelussa on aika käsittämättömiä määräyksiä. Se ei toimi asiakkaan ehdoilla.

Urjalassa on ollut käytössä kolmisen vuotta seutulippu. Sen käyttöä on päätetty jatkaa vuoden 2020 loppuun. Palvelusetelillä joukkoliikenteen käyttäjä ostaa sarjalipun. Tällöin lipun hinta on huomattavasti halvempi kuin kertalippu. Sarjalippu on käyttöaika on vuosi. Lipulla matkustaessa voidaan periä pikavuorolisää ja muita lisämaksuja. Esimerkiksi 20 matkan lippu maksaa 65 euroa ja 80 matkan lippu 144,90. Sarjalippu on saanut hyvän vastaanoton. Tosin kaikki eivät tiedä vielä ole tietoisia tästä mahdollisuudesta.

Linja-autoliikenteen taksoilla kilpailemaan ryhtynyt Onnibussi ei pysähdy Urjalassa. Tärkeitä yhteyksiä urjalalaisille ovat yhteydet Forssan, Tampereelle, Turkuun, Toijalaan, Helsinkiin ja Huittiisiin.

Matkustajajunat eivät pysähdy Urjalassa. Selvityksiä ja aloitteita on tehty, mutta laskelmat osoittavat, että nykykriteereillä toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa. Olisipa 1800-luvulla esillä olut vaihtoehto Pori–Helsinki radasta toteutunut Urjalan kautta, mutta Tampere veti pidemmän korren. Tunninjunahankkeet eivät ainakaan vielä koske Turku–Toijala väliä.

Maaseudulla asuvalle tärkein kulkuneuvo on henkilöauto. Toivottavasti ilmastonmuutospaniikissa ei tehdä päätöksiä, jotka vaikeuttavat liikkumistamme.

Ehkäpä pian kehitetään myös drone, eli ilma-alus joka kutsusta noutaa ja palauttaa kotipihaan.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            8.2.2019
Urjalan kulmilta
Suuret setelit?

”Vanhuspalvelujen tarkoituksena on turvata vanhuksen hyvä hoito kotona, kodinomaisessa asumisessa ja laitoshoidossa”, todetaan Urjalan kunnan perusturvan budjettiperusteluissa. Urjalassa ei ole enää kunnan tuottamaa laitoshoitoa. Kotihoitoa vahvistetaan palkkaamalla sairaanhoitaja kotihoitoon.

Urjalassa on käytössä palveluseteli. Sillä maksetaan yksityiselle palveluntuottajalle Akaan kaupungin määrittelemin perustein tietty osa palvelusta. Asiakas valitsee palvelutarvettaan vastaavan yksikön. Urjalassa näitä ovat nyt Attendon Airanne ja Esperin Reikonlinna.

Urjalan kunta päättää palvelusetelin arvosta. Se on tulosidonnainen. Kattohinta on tällä hetkellä 126 euroa vuorokausi.  Jo 1400 euron tuloilla  setelin arvo on alle sata euroa. Jos asiakas valitsee kalliimman palvelutuottajan ei palveluseteliä saa. Palveluseteli kattaa hoidon, hoivan, pyykki- ja siivous- ja ateriapalvelun sekä perushygieniatarvikkeet. Lääkkeet pitää maksaa itse.

Palveluseteli ei kata vuokraa, jonka vanhus maksaa hoitokodin huoneesta. Hän voi saada siihen asumistukea. Varallisuus voi olla este sen saamiselle. Huoneen voi kalustaa omin huonekaluin. Vanhus myös hankkii itse henkilökohtaiset tavarat kuten vaatteet. Myös asiointi, harrastukset ja vierailut jäävät omalle kontolle.

Se mitä palvelusetelillä kussakin ympärivuorokautisen hoivan tarjoavassa palvelussa saa, riippuu sen omistajan palvelukriteereistä. Osa kuuluu hintaan ja osa pitää ostaa erikseen. Viime päivien huippuna on mainittu vessapaperirullan vaihtamisesta perittävä 15 euron maksu. Lisämaksuja voi tulla monista yksittäisistä toimenpiteistä.

Kun poliitikot huolestuvat, turvautuvat he usein yksinkertaisiin ratkaisuihin. Sellaiseksi on nyt muodostunut hoitajamitoitus. Minimisuositus on ollut 0,5 eli hoitaja kahta hoidettavaa kohden. Lakiin näyttää tulevan 0,7. Työtilaisuus avautuu arviolta 4000 hoitajalle. Suurille yksityisketjulle tämä sopii. Lasku lankeaa asiakkaille. Se lankeaa myös aluksi kunnille ja myöhemmin maakunnille, koska palvelusetelin arvoa on nostettava. Kustannusvaikutus on  arviosta riippuen 50–300 miljoonaan. Myös palkkakulut tulevat nousemaan, jotta ihmisiä saataisiin hoitoalan ammatteihin.

Vaikka valvojia tulee lisää, riippuu hoito myös johtamisesta, palvelutasosta, hoitokulttuurista ja ennen kaikkea henkilöstöstä. Ikääntyneimmässä maassa tarvitsijoita tulee kymmenessä vuodessa paljon lisää. Lupauksia annetaan niin monelle näinä viikkoina. Tulevat uudet aiheet ja vanhukset ovat silloin poissa silmistä ja poissa mielestä. Kunpa ei niin kävisi.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            1.2.2019
Urjalan kulmilta
Hyvää vaiko pahaa…

”Lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.” Näin kuuluu vuonna 1992 alun perin ja pari vuotta sitten uudistetun hankintalain toisen pykälän alku.  Laki toteuttaa EU:n neljä direktiiviä.

Toisessa pykälässä todetaan vielä: ” Hankinnat on toteutettava tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yhteisöt pääsevät tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin.”

Erilaisille hankinnoille on asetettu raja-arvot, joiden ylittyessä hankintalakia noudatetaan. Terveydenhoito- ja sosiaalipalveluissa raja 400 000 euroa.

Kun Urjalan kunta päätti lopettaa oman vanhainkodin, ei kunta järjestänyt kilpailutusta vanhustenhuollosta. Se teki suoraan sopimuksen kiinteistön myynnistä, josta aiheutui kunnalle kirjanpidossa 700 000 euron tappio. Urjala otti käyttöön palvelusetelin. Sen idea on, että sen saaja ostaa sillä tarvitsemansa palvelun haluamaltaan palvelun tarjoajalta. Urjalassa vanhuksille tuli uudeksi tarjoajaksi Attendo, joka rakensi uudet toimitilat.

Urjalassa oli Urjalan Seudun vanhustenkotiyhdistyksen ylläpitämä Palvelutalo Reikonlinna, jonka palvelujen käytöstä päätti Akaan kaupunki. Siellä todettiin, että määräaikaisen sopimuksen päättyessä täytyy tehdä kilpailutus. Siksi sopimus irtisanottiin. Tässä vaiheessa vanhustenkotiyhdistys tuli ilmeisesti siihen tulokseen, ettei se pärjää kilpailussa pienenä toimijana suurille valtakunnallisille kilpailijoille ja myi liiketoimintansa Esperille.

Samaan aikaan Akaassa Viialan Palvelutalo Männtymäki siirtyi Esperille. En tiedä, käytettiinkö tässä hankintalain mukaista menettelyä. Ilmeisesti sitä ei silloin tarvita, kun käytetään palveluseteliä. Palveluseteli on tulossa käyttöön myös Reikonlinnan asukkaiden käyttöön.

Kunta voi järjestää vanhuspalelut itse. Siihenkin on omat määräyksensä esimerkiksi huonekoon ja varustuksen osalta. Kunta voi hankintalailla kilpailuttamalla järjestää palvelun sopimuspohjalla. Urjalassa on valittu kolmas vaihtoehto palveluseteli. Jos sote toteutuu tulee lisäksi henkilökohtainen budjetti. Jos sote ei toteudu, todennäköisesti isojen toimijoiden yksiköiden määrä kasvaa edelleen kiihtyvää tahtia. Vanhustenhoidossa on parannettavaa sekä julkisena että yksityisenä palveluna ilman leimaa hyvä ja paha.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            25.1.2019
Urjalan kulmilta
Tee aloite

Urjalalaiset eivät tehneet viime vuonna yhtään aloitetta kunnalle. Valtuustossa tehtiin kolme aloitetta. Tämä käy ilmi kunnanhallituksen esityslistalta, sillä vuosittain sen on tehtävä selonteko valtuustolle sekä kuntalaisten että valtuutettujen tekemistä aloitteista.

Viime aikoina ovat eniten saaneet julkisuutta eduskunnalle tehdyt kansalaisaloitteet. Niiden tekemistä helpotettiin muutama vuosi sitten lainsäädännöllä. Jotta aloite käsiteltäisiin eduskunnassa pitää siihen saada 50 000 allekirjoitusta. Aloitteen tarkoituksena on ehdottaa uutta lakia tai olemassa olevan lain muuttamista tai kumoamista.

Aloitteen voi panna vireille kansalaisaloite.fi -palvelussa ja sen voi siellä myös sähköisesti allekirjoittaa. Aloite voidaan tehdä myös kirjallisena. Tähän mennessä on vireillä ollut 909 aloitetta, joista 24 on päässyt eduskuntaan saakka. Vireillä olleista 797 on kaatunut, kun alekirjoittajia ei ole ollut riittävästi.

Tällä hetkellä nimiä kerää 84 aloitetta, joista eniten allekirjoittajia on dieselveron poistoa vaativalla aloitteella lähes 121 000 allekirjoittajaa ja vähiten elintarvikkeiden arvonlisäverokantoihin muutos koskevalla aloitteella 341. Alkamassa on neljän aloitteen nimenkeräys. Ne koskevat valokuituyhteyksiä, aluenopeusrajoituksia, perustuslakituomioistuinta ja työttömyyskorvauksen maksutapaa.

Kuntia varten on myös kuntalaisaloite.fi –verkkopalvelu. Siellä voi tehdä oman tai kannattaa muiden tekemiä aloitteita. Aloiteoikeus on kunnan asukkaalla, mutta myös kunnan palvelua käyttävällä. Kaikki aloitteet on otettava käsittelyyn. Jos aloitteessa on vähintään kaksi prosenttia kunnan asukkaita, on se käsiteltävä kuuden kuukauden aikana.  Neljä prosenttia kunnan 15-vuotiasta asukkaista riittää tekemään aloitteen kunnallisen kansanäänestyksen järjestämisestä.

Mainitussa verkkopalvelussa ei ole juuri nyt yhtään aloitetta vireillä Urjalan kunnalle. Forssassa oli viime vuonna kolme, Tammelassa yksi ja Ypäjällä kaksi. Humppilassa, Jokioisissa ja Somerolla ei ollut yhtään. Nyt Somerolla on vireillä yksi kevyen liikenteen väylää koskeva aloite, jossa oli eilen 226 allekirjoitusta.

Kuntalaisilla on aloitteen kautta mahdollisuus nostaa esille tärkeitä asioita. Usein pieneltä kuulostava hanke voi olla asianomaiselle merkittävä. Joillakin aloitteella voi olla huomattava vaikutus useimmille asukkaille. Kaikki viisaus ei ole luottamushenkilöillä tai viranhaltijoilla. Usein kyse on asioiden ja ideoiden hoksaamisesta ja mahdollisuudesta tarkastella asiaa uudesta näkökulmasta. Kuntalaisaloite on oikeutesi.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            18.1.2019
Urjalan kulmilta
”Anni-pröökynä”

Tänä vuonna on syytä nostaa esiin vahvan urjalalaisen taustan omaava Annie Furuhjelm, jonka syntymästä tulee joulukuussa kuluneeksi 160 vuotta. Hän synty  v. 1859 Venäjälle tuolloin kuuluneen Alaskan kuvernöörin Hampus Furuhjelmin ja ruotsalais-skotlantilaisen äitinsä Anna von Schoultz esikoisena. Honkolaan hän saapui 1872 ja asui täällä parikymmentä vuotta.

Koska hän oli muiden opintojen ohella käynyt myös sairaanhoitajan kurssin saivat Honkolan kartanon alustalaiset häneltä apua sairastaessaan. Silti ajalta on nimitys ”Anni-pröökynä”. Hänellä oli yksi sisar Mary ja kolme veljeä Johan, Eelis ja Otto, joista kaksi viimeksi mainittua ammuttiin Toijalassa v. 1918.

Annie aloitti kirjoittaa ruotsinkielisiin lehtiin ja muutti 1890-luvulla Helsinkiin. Hän omaksui laaja-alaisesti naisasialiikkeen tavoitteet ja edisti erityisesti naisten äänioikeutta vuodesta 1904 alkaen. Suomessa naiset saivat sekä ääni- että vaalioikeuden jo vuonna 1906.  Suomalaisnaiset pääsivät  kolmantena maailmassa ja ensimmäisinä Euroopassa äänestämään vuoden 1907 eduskuntavaaleissa.

Annie Furuhjelm oli naisasialiitto Unionin varapuheenjohtajana vuosina 1904–1908 ja puheenjohtajana vuoteen 1913. Hän  kohosi merkittävään asemaan myös kansainvälisesti toimiessaan Kansainvälisen Naisten äänioikeusliiton varapuheenjohtajana vuosina 1909–1920. Harva suomalainen nainen on yltänyt näin merkittäviin asemiin myöhemminkään. Kotimaassaan hän johti Ruotsalaisen kansanpuolueen naisjärjestöä

Ensiyritys eduskuntaan ei onnistunut, mutta vuosina 1914–1924 ja 1927–1929 hänet valittiin Uudeltamaalta eduskuntaan RKP:sta. Samoihin aikoihin urjalalaisia tai urjalalaissyntyisiä oli eduskunnassa parhaimmillaan useita eri puolueissa. Eduskunnassa hän toimi suuressa valiokunnassa ja laki- ja sivistysvaliokunnissa. Hallitusmuototaisteluissa hän oli kuningaskunnan kannattaja. Koska piti monarkiaa varmimpana takeena hallitusvallalle.

Furuhjelm toimi useiden ruotsinkielisten lehtien päätoimittajana ja hänet tunnettiin myös sanavalmiina puhujana. Annie  hallitsi ruotsin, saksan, venäjän, ranskan, englannin ja suomen kielet. Hän julkaisi myös muutamia kirjoja. Kirjassa ”Människor och öden”(Ihmiset ja kohtalo) vuonna 1932 hän käsitteli sukunsa ja oman elämänsä vaiheita.

Annie Furuhjelm kuoli 77-vuotiaana v. 1937. Monille urjalalaisille Annie Furuhjelmin merkitys ei ole tuttu. Siksi olisi paikallaan, että myös valtakunnallisesti hänen elämäntyötänsä tehtäisiin tunnetuksi. Hän vaikutti monilla areenoilla suomalaisten ja muiden maiden naisten hyväksi.

Seppo Pirhonen

   

                                                                                                         ForssanLehti                                                                                                                                 11.1.2019
Urjalan kulmilta
Hanna lähtee

”Minä en enää riitä tähän työhön”, totesi seurakuntapastori Hanna Riikonen Urjalan Sanomien haastattelussa tammikuun alussa. Urjalassa vuoden 2013 keväästä alkaen toiminut Hanna siirtyy helmikuussa Riihimäelle kappalaiseksi. Sunnuntaina hän pitää lähtösaarnan.

Mainitussa haastattelussa hän toteaa, että on ollut tunne, että pitäisi tehdä enemmän. Erityisen raskaaksi hän on kokenut yhteistoimintaneuvottelut ja väen vähentämisen. Niiden aikana hän oli äitiyslomalla, mutta paluun jälkeen tilanne meni ”ihon alle”, kun työkavereita oli entistä vähemmän.

Työntekijät ovat kokeneet riittämättömäksi luottamushenkilöiltä saadun tuen. On tuntunut, että rakennukset ja kiinteistöt ovat tärkeämpiä kuin henkilökunta, joka kohtaa päivittäin ihmiset. Talous on ollut tiukalla. Kirkkoherranvirastossa ja seurakuntatalossa on ollut sisäilmaongelmia. Virasto on myynnissä purkukuntoisena ja seurakuntatalon kohtaloa on palloteltu muutama vuosi. Leirikeskus on olut myynnissä, mutta tarjouksia ei ole hyväksytty. Päätökset jäävät uudelle kirkkovaltuustolle ja kirkkohallintokunnalle.

Urjalalaiset haluavat pitää oma seurakunnan. Tuomiokapituli pitää kriisiseurakuntana ja miltei ainoana lääkkeenä tarjoaa liittymistä suurempaan. Seurakunnan tulot vähenevät, kun väki vähenee, mutta on paljon pienempiäkin seurakuntia.

Työntekijän kannalta pieni yhteisö on toisaalta turvallinen ja läheinen, mutta suurin puute on kollegoiden vähäisyys. Urjalassa on kaksi pappia. Riihimäellä heitä on yhdeksän. Pappia työllistävät täällä enemmän hautaukset kuin kasteet ja vihkimiset. Hannan vastuulla ovat olleet lapset ja nuoret ja hän on saanutkin paljon aikaan.

Yksi hänen huolenaiheistaan on ollut se, kun seurakunnissa ja myös Urjalassa kirkko ja seurakunta ei juurikaan pääsee mukaan päiväkoteihin ja kouluihin.  Osa ohjeista tulee valtakunnan tasolta ja osa on paikallista tulkintaa. Seurakunnan omat kerhot ovat vähentyneet kyläkoulujen myötä ja yhä isomman osan lapsista ollessa päivähoidossa ja esikoulussa.

On luonnollista, että nuori ihminen hakee vaihtelua ja uusia työyhteisöjä. Urjalalaisille Riikosen Hannan lähtö on kuitenkin suuri menetys. Hänen saarnansa ovat olleet hyvin valmisteltuja ja niissä on ollut monipuolista sisältöä. Hän on ottanut kantaa rohkeasti ja sivistyneesti.

Seurakuntapastori on tullut meille läheiseksi niin ilon kuin surun keskellä. Ihmisten on ollut helppo kohdata hänet ja hän on saanut paljon ystäviä täältä Urjalasta. Kiitollisina tästä yhteisestä ajasta toivottavat seurakuntalaiset Hannalle siunausta uuteen tehtävään.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            4.1.2019
Urjalan kulmilta
Liikkumaan

Siitä huolimatta, että lihavammat ihmiset ovat usein leppoisempia kuin oikein laihat, on näin alkuvuodesta ihanteena pyykkilautavatsainen kuntosalilla hikoileva nuori aikuinen. Lehdet antavat heti vuoden ensimmäisistä numeroista alkaen tietoa laihduttamisesta, ruokavalioista ja elämäntapamuutoksista. Alan yrittäjien mainoksia on myös runsaasti.

Leevi and the Leavings antoi aikanaan tunnetuksi tulleessa kappaleessaan ihanteeksi ”sopivasti lihava”. Leevi lauloi naisesta, mutta eiköhän se sopisi realistiseksi tavoitteeksi monelle liian isovatsaiselle miehellekin.

Kaikki, jotka ovat laihduttaneet, tietävät, ettei se ole kovin helppoa. Vaikeinta on alkuun pääseminen. Elimistö kyllä vähitellen sopeutuu. Kaikkien vaikeinta on pitää saavutettu uusi matalampi paino. Varmaan monella on tiedossa, ellei omakohtaisesti, niin ainakin kuultuna, miten on käynyt. Eräs tuttavani kertoi, että hän on laihduttanut elämänsä aikana ainakin 900 kiloa, mutta habituksesta päätellen on saanut aina myös vähintään saman verran takaisin.

Eräs tuttavani kertoi, että hän sai Venlalta eli terveydenhoitajana pitkään toimineelta Kirsti Niemistöltä ohjeeksi, että aloita liikkuminen hakemalla posti kävellen. Tämä kertomus tulee aina silloin tällöin mieleen, kun autolla kauppareissulta palatessa pysähtyy postilaatikolle, ja nappaa lehdet ja laskut mukaan.

Kesken tämän jutun kirjoittamisen soitti Hakalan Reijo Oulusta. Hän on viettänyt lapsuutensa Kiviojalla. Kävi vuoden koulua Kylmäkosken Taipaleella ja sen jälkeen Laukeelan kansakulussa. Hän mainitsi, että kulki koulumatkan, useamman kilometriä ekaluokkalaisena jalkaisin kouluun. Talvella huopatossut olivat lämpimät jalkineet. Myös suksilla koulumatka taittui.

Viime aikoina on oltu huolissaan lasten liikkumattomuudesta. Kouluihin on haluttu lisätä liikuntaa. Kaksi tuntia onkin liian vähän. Vaikka itse olin kouluaikana hiihtokisoissa ja useimmiten juoksukisoissakin viimeinen, halusin opettajana käytössä olleen lisätunnin käyttää liikuntaan. Se olikin tunti, josta oppilaat viimeisenä halusivat luopua.

”Liikkuva koulu” ja muilla hankkeilla onkin haluttu lisätä koululaisten liikkumista koulupäivän aikana. Yhtenäiskoulun ja myös Aseman koulun pihoilla onkin runsaasti liikkumista lisääviä alueita ja laitteita. Kouluissa on myös suksia ja muita urheiluvälineitä, joten siitä ei liikkuminen jää kiinni. Urjalassa on todella monipuoliset liikunnan harrastusmahdollisuudet sekä talvella että kesällä.

Lopuksi Urho Kekkosen maininta: ”Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä”.  Ei silti tuomita heitäkään, jotka ovat toista mieltä.

Seppo Pirhonen