Forssan Lehti 19.12.2022
Urjalan kulmilta
Joulun lapsi tuo valon
Ehdin elää syntymäkodissani ensimmäiset 12 vuotta ilman sähköä. Kun uusi kotimme vanhan hirsitalon taakse valmistui alkutalvesta 1965 tuli sinne tietenkin sähkö. Ihan lyhyen aikaa ehti vanhassa kodissa olla roikalla vedetty lamppu. Siihen asti tultiin toimeen öljylampulla ja Tilley-merkkisellä voimavalolampulla. Ilmeisesti Urjalassa viimeiset vakituisesti asutut talot sähköistettiin 1980-luvun alkupuolella.
Nykyaikana sähköä pidetään itsestäänselvyytenä, sillä sitä tarvitaan lähes kaikkeen valon ja lämmityksen lisäksi. Uudehkossa puilla toimivassa lämmityskattilassakin on sähköllä toimiva vetoa tehostava moottori.
Nyt ihmisiä on valmisteltu mahdollisiin sähkökatkoihin, jos kovilla pakkasilla ei saada maahamme riittävästi sähköä. Olkiluodon kolmosreaktoria on odoteltu ja vuosikausia ja vieläkään se ei toimi. Ihmetyttää, että myös Ruotsissa voimalaitoksella toteutetaan huolto juuri suurimman kysynnän alkaessa.
Saattaa olla, että parin tunnin sähkökatkoja ei tule. Meitä on ohjattu hyväksymään korkeat sähkön hinnat. Kun pörssisähkö on maksanut 60 senttiä, on sanottu sen nousevan kohta euroon ja huippuna jopa neljään euroon. Vanha kikka, jos menee huonosti, niin sanotaan, että hetken päästä menee vielä huonommin. Vaikka päädyttäisiin 20 sentin hintakattoon jäisi sähköyhtiöille vielä muhkeat voitot.
Torstaina on talvipäivänseisaus eli pimeä aika pisimmillään. Vanha kansa sanoi, että tapanina päivä on kukon askeleen pidempi ja uutena vuotena hullukin huomaa. Täällä pohjoisessa on ollut helppo ymmärtää kirkon sanoma, jonka mukaan joulun lapsi tuo valon.
Olen ollut parina perjantaina Urjalan torilla myymässä uusinta kirjaani Kunnan ja vähän muittenkin kanssa elämässä ja tekemässä. Olen ollut myös seurakunnan ja Urjalankylän koulumaan ja vielä punakalaitumelaisen metsästysseura Haukan myyjäisissä. Arvatkaapa mikä asia on eniten yllättänyt? Juttusille tulleiden ja ostajien joukossa on ollut useita hiljattain Urjalaan muuttaneita. Kaikki ovat kertoneet olevansa tyytyväisiä uusia asukkaita. Heillä ollut myös uusia huomionarvoisia ideoita, joilla muuttajien asemaa voisi helpottaa.
Kokemuksesta tiedän, että aattonaattoina Urjalan torilla pisimmät jonot ovat Aspin kalatiskille ja Kivikylän autolla. Joulukalaa haetaan ja tilatut joulukinkut noudetaan. Varmaan vilkasta on myös ollut näinä päivinä Paijan tilateurastamolla. Muiden on tyytyminen markettiemme tarjontaan. Pakastekinkun sulattelu kannattaa aloittaa jo alkuviikosta ja ehkä paistokin päivä pari ennen jouluaattoa, jotta sähköä riittää. Tosin aattona vapautuu paljon sähköä kuluttajille yrityksiltä.
Tällä kertaa sekä joulu että ”uusi joulu” eli uusivuosi sijoittuvat viikonloppuun, joten ylimääräisiä vapaapäiviä eivät työssäkäyvät nyt saa. Joissakin yrityksissä kyllä väki on lomalla välipäivät.
Meillä täällä Suomessa on omat murheemme ja huolemme. Noin tuhannen kilometrin päässä Ukrainassa ei kaikilla ole sähköä, lämmitystä, vettä, eikä kotiakaan. Siksi todellinen ja oikeudenmukainen rauha on meidän toiveenamme.
Kiitän kuluneesta vuodesta lukijoitani ja toivotan kaikille hyvää joulua ja vuotta 2023!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
5.11.2022
Urjalan kulmilta
Huomenna kaikki hyvin
Onneksi on yksi päivä, jolloin me suomalaiset olemme yksimielisiä ja jopa ylpeitä itsenäisen Suomen saavutuksista. Huomenna me juhlimme kuten tavataan sanoa ”perinteisin menoin” arvokkaasti ja hillitysti. Urjalassa on jumalanpalvelus, seppeleenlasku molemmille sanakarihaudoille ja kunnan järjestämä itsenäisyysjuhla, jossa juhlapuhujana on Lenita Airisto
Huomenna itsenäisyyspäivässä on kuitenkin moniin aiempiin vuosiin verrattuna myös uusia painotuksia. Kaikki tiedämme miksi. Venäjä on käynyt avointa sotaa helmikuusta alkaen Ukrainaa vastaan. Kun kymmenen päivän marssi ei onnistunutkaan, tuhotaan nyt siviilikohteita. Ukrainassa on edessä kylmä talvi. Vuonna 1939 Stalinin piti saada Helsinki syntymäpäivälahjakseen 18. joulukuuta. Toisin kävi. Kiitos sotaveteraaniemme, lottien ja kotirintaman.
Puolueeton Suomi pyrki olemaan enemmän lääkäri kuin tuomari kansainvälisissä suhteissaan. Roolimme oli erilainen kuin Ruotsin. Pidettiin parempana, että viholliset olisivat kaukana ja ystävät lähellä. Itänaapurin osalta kirjattiin julkilausumiin useimmiten ”Suomen ja Neuvostoliiton kansojen” ystävyys.
Nyt ei vielä osata antaa arvoa sille, miten taitavasti suomalainen ulkopoliittinen johto kesti naapurin jatkuvan painosuksen ja vei varovaisin askelin Suomea kohti länttä. Unohdamme, että pienen maan kohtalo on riippuvainen myös muista maista. Tosin kuin Ruotsi pidimme puolustusvoimamme kunnossa ja yleisen asevelvollisuuden ja avasimme armeijan myös naisille.
Monet äänestivät EU-jäsenyyden puolesta ajatellen myös turvallisuutta. Kaiken aikaa viriteltiin läheisempää yhteistyötä läntisen sotilasliiton kanssa. Kalusto integroitiin länteen. Kekkosen aikana oli torjuttu Neuvostoliiton ehdotukset yhteisistä sotaharjoituksista. Niitähän esitti Nuutajärven lasitehtaallakin vieraillut puolustusministeri Ustinov. Nato-optio oli voimassa, mutta Yhdysvalloilta ei ollut turvatakuuta, toisin kuin Ruotsilla.
Keväällä suomalaiset tunsivat, että Natoon on mentävä. Presidentti, hallitus ja eduskunta toimivat ripeästi ja päätös syntyi lähes yksimielisesti. Suomessa on sanonta: ”suku on pahin”. Unkarilaiset ovat tutkitusti sukulaiskansamme ja nykyisen Turkin perustaja Atatürk luetutti kouluissa kirjaa, jonka perusteella turkkilaiset pitivät suomalaisia lähes sukulaisinaan. Nyt kumpikin maa venyttää Suomen jäsenyyden vahvistamista.
Eihän Natokaan oli mikään pyhäkoululaisten yhteenliittymä, mutta nykyisessä tilanteessa olemassa olevista vaihtoehdoista paras vahvistamaan sotilaallista turvallisuuttamme.
Sotakorvaukset maksettuamme kehitimme teollisuutta, kohensimme maa- ja metsätaloutta, rakensimme tietä, voimistimme kotimaista energiatuotantoa ja rakensimme hyvinvointiyhteiskunnan, jossa jokaisella on mahdollisuus ilmaiseen koulutukseen ja monipuolisiin terveyspalveluihin ja hyvään sosiaaliturvaan.
Itsenäisyyspäivän jälkeen ”maailman onnellisin kansa” palaa arkeen, jossa on ”toimintakyvytön hallitus, räksyttävä oppositio, kelvoton terveydenhoito, hoitajapula, kaukana hiilineutraali maa, lapsiköyhyyttä ja masennusta”. Siinä listaa noin aluksi niin somesta kuin lehdistä. Senkin kestämme.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
21.11.2022
Urjalan kulmilta
Urjalan nuorille paljon uutta toimintaa
Olipa kiva seurata keskiviikkona, kun Urjalan Palloseura vietti kauden päättäjäisiä Yhtenäiskoululla. Oli paljon pieniä ja vähän suurempia pelaajia ja heidän vanhempiaan. Aluksi nautittiin tarjoilusta, sitten pidettiin sääntömääräinen kokous, joka ei lasten menoa häirinnyt ja tietenkin kohokohtana pelaajien palkitseminen. Yhdeksän joukkuetta oli mukana sarjoissa. Tytöt ovat löytäneet lajia yhä enemmän.
Urjalassa oli tänä vuonna 150 lisenssipelaaja ja määrä oli kasvanut 30:llä. Pienistä pelaajista palkittiin kaikki ja lisäksi kaikista joukkueista joukkuepelaaja, tehopelaaja ja kehittyjä. Lisäksi palkittiin tyttö- ja poikajuniori, miespelaaja sekä kiertopalkinnolla kauden maalitykki. Olin jakamassa pelinrakentaja-kunniakirjan ja stipendin poikamme Tanelin muistorahaston puolesta.
Yhteistyötäkin UrPS on tehnyt. Esimerkiksi 17-vuotiaden poikien joukkue oli yhteinen Viialan Peliveikkojen kanssa. Keväällä osa heistä jatkanee seurojensa miesten joukkueissa.
Kiva oli olla toteamassa hyvä pöhinä jalkapallon osalta. Vähän aiemmin Urjalan Urheilijat viettivät omia kauden päättäjäisiään. Kausi oli jälleen menestys ja mitalisija seuracupissa on hieno saavutus. Kävelyinnostusta on nuoremmissakin. Ensi vuonna seura järjestää parit suuret kisatapahtumat.
Urjalan nuoret ovat saaneet syksyn aikana paljon uusia mahdollisuuksia. Kunta hankki postilta tilat ja kunnosti ne nuorten käyttöön. Tila nimettiin Holviksi. Seurakunta vuokrasi osuuspankilta kerhotilat ja ostopäätöskin on jo tehty. Seurakunta palkkasi myös nuoriso-ohjaajan.
Kunnalla on pari nuorisotoimintaa vahdittavaa työntekijää ja lisäksi liikuntapuolella vielä yksi. Uusissa tiloissa on aloitettu ennakkoluulottomasti uudenlaista toimintaa tarkoituksenmukaisesti kohdentaen eri ikäryhmille kuten neljäsluokkalaisista 17-vuotiaisiin, K 15 illat ja 7lk–17-vuotiaat. Nuoriostiloissa on sekä ohjattua toimintaa että omatoimista hengailua. Aina paikalla on joku aikuinen. Perjantaisin työparina voi olla myös joku vanhempien yhdistyksestä.
Etsivä nuorisotyö on jo toiminut pidempään Urjalassa pyrkien tavoittamaan 15–28-vuotiaat nuoret. Nuorta tuetaan yksilöllisesti, oli sitten kyse arjen jaksamisesta, harrastuksista, opiskelusta tai työelämään siirtymisestä unohtamatta apua hakupapereiden kanssa tai taloustilanteen helpottamisessa
Kouluissa on voitu lisätä kerhotoimintaa valtakunnallisella harrastamisen Suomen mallilla. Lounais-Hämeen Musiikkiopisto ja Valkeakoski-opisto järjestävät taideopetusta. Kaikkea tätä seuratessa on tullut hyvä mieli siitä, että Urjalassa monella taholla lapsille ja nuorille heitä kiinnostavaa toimintaa. Eikä vain niitä, että tarjotaan, vaan niin, että he itse voivat vaikuttaa toimintamuotoihin Nuorisovaltuusto on myös omalta osaltaan kertomassa kunnan päätöksentekijöille ikäistensä näkemyksiä, ideoita, toiveita, eikä haittaa, vaikka joskus vähän utopioitakin.
Talvi kolkuttelee. Jäähallilla on luistelu- ja pelimahdollisuuksia ja laduntekijät ovat jo jonkin aikaa malttamattomina tähyilleet taivaalle toivoen lunta. Urjalassa on hyvä kasvaa ja harrastaa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
7.11.2022
Urjalan kulmilta
Kenen teksti ei näy, eikä kuulu?
Lukumääräisesti eniten kiroja myydään marras-ja joulukuussa. Siihen on kaksi syytä isänpäivä ja joulu. Oppikirjat ovat tietokirjoja ja niitä myydään eniten keväällä. Nyt syksyllä myydään romaaneja ja muita tietokirjoja. Painettu kirja on pitänyt pintansa, mutta yhä enemmän kuunnellaan äänikirjoja. Sitä kautta kirjat tavoittavat sellaisia, jotka eivät lue. Kuuntelu on mahdollista työmatkalla ja jopa töissä.
Kirjan myynnistä julkaisevat tietoja kustannusyhdistys ja kirjakaupat. Varsin huomattava osa omakustanteista jää tilastoinnin ulkopuolelle. Kirjakauppaliiton tilastossa ”Mitä Suomi lukee” syyskuun myydyin kaunokirja oli Tommi Kinnusen ”Pimeät kuut”. Hänellähän on kytkentä myös Urjalaan. Vuonna 2018 ilmestynyt Pintti kertoi lasitehtaasta. Toisena on tammelalaislähtöinen Satu Rämön Hildur, joka oli esillä myös Pentinkulmalla. Käännöksistä kärjessä oli Delia Owensin ”Suon villi laulu” ja lasten ja nuorten kirjoissa Ella Hautojärven ja Helmi Kantolan ”Meidän kirja”, jossa lukija täyttää itse osan kirjaa.
Tietokirjoista ykkösenä, osin kopiointikohun saattelemana, Maria Petterssonin ”Suomen historian jännät naiset”. Selasin sitä Helsingin kirjamessuilla ja yritin katsoa, olisiko joukkoon armoitettu, joku maaseudun nainen. En löytänyt, mutta jonotan kirjaa kirjastosta ja tutkin tarkemmin.
Helsingin Sanomat palkitsee esikoiskirjailijan. Tällä kertaa listalla ei ollut Urjalassa mukana olleita esikoiskirjailijoita. Melkein kaikilla ehdokkailla on yliopistollinen tutkinto. Tämä sai pohtimaan, saako tavallinen rahvas tekstiään julki tai kuultavaksi. Kenen teksti ei näy? Kustantajille tarjotusta vain harvat läpäisevät seulan. Kirjasisältöihin vaikuttaa, ketkä lukevat lähetetyt, kustannustoimittavat ja päättävät julkaisemisesta.
Jos tekstinsä haluaa kirjana julki, on siihen nykyisin monia mahdollisuuksia omakustanteena. Voi painattaa vain muutaman kirjan tai satoja. Aivan eri asia on saada julkisuutta näin julkaistuille. Lehdissä kirjallisuusarvostelut ovat vähentyneet ja ne keskittyvät tuttuihin nimiin tai lupaaviin merkittävien kustantajien lobbaamiin tekijöihin.
Tänä syksynä olen käynyt sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla. Tampereella on joulukuun alussa kirjafestarit. Nehän ovat tavallaan perua sille tapahtumalle, jota Väinö Linnan seura oli aikanaan ideoimassa talvitapahtumaksi Tampereelle.
Helsingin messut ovat suurimmat ja isompia esiintymislavoja oli 15 ja lisäsi koko joukko pienempiä. Perjantaina suurimmat kuulijamäärät keräsivät Mika Aaltola, Esko Aho ja Eero Huovinen. Yleensä kaikilla messuilla kiertävät vuodesta toiseen samat kirjallisuuden kärkinimet.
Alkaneella viikolla Finlandia-palkinnon ehdokkaat julkistetaan kolmessa sarjassa: tietokirjat, lasten ja nuorten kirjat sekä kaunokirjallisuus. Voittaja on selvillä marraskuun viimeisenä. Muistatko, ketkä voittivat viime vuonna?
Onneksi meillä on kirjasto. Varausjonossani on nyt kolme kirjaa ja juuri sain luettua Anna Soudakovan toisen kirjan Varjele varjoani. Urjalassa on myös mainio oma kirjakauppa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
24.10.2022
Urjalan kulmilta
Onhan tämä maailma kääntynyt kummalliseksi
Tänään on mahdollista nostaa lippu salkoon Yhdistyneiden Kansakuntien eli YK:n päivän kunniaksi. Suomessa päivää on vietetty vuodesta 1968. Järjestö perustettiin toisen maailmansodan jälkeen v. 1945. Sen edeltäjänä toimi Kansainliitto maailmansotien välissä. Suomen kannalta se ratkaisi myönteisesti Ahvenanmaan ja erotti Neuvostoliiton järjestöstä sen hyökättyä Suomen v. 1939.
YK: rauhanturvaajina eri puolilla maailma on ollut myös urjalalaisia. Minulle ovat kokemuksistaan kertoneet mm. Heinosen Pekka ja Halosen Veli-Matti. Sinibareteiksi rauhanturvaajia kutsutaan. Heillä on yhdyssiteenä Suomen rauhanturvaajaliitto.
Viime aikoina monista on tuntunut, että YK on voimaton rauhanturvaajana. Viime vuosina rauhanturvatehtävissä on ollut Nato yhteistyömaineen YK:n lipun alla. Tosin rauhan turvaaminen kriisialueilla ei ole YK:n ainoa tehtävä. Sillä on monia erityisjärjestöjä, jotka toimivat monilla elämänaloilla. Lastenavun järjestö UNICEF lienee niistä tunnetuin.
Kouluissa, joissa toimin opettajana, oli tapana kokoontua yhteisen lipunnostoon. Samalla kerrottiin kustakin liputuspäivästä. Tämä sopi kyläkoulun mittakaavaan. YK oli esillä myös oppitunneilla. Suomen YK-liitto lähetti kouluille ajankohtaista aineisto ja luultavasti lähettää nykyäänkin.
Onhan tämä maailma kääntynyt kummalliseksi. Aikanaan ihmeteltiin itärajaamme, jossa naapurin puolella oli vartiotornit sotilaineen ja monet raja-aidat ja vyöhykkeet. Tarkastuspisteitä oli monia ja viimeiset Viipurin portilla. Tarkoituksena oli kuten myös Berliinin muurilla, estää omia kansalaisia pakenemasta. Virallisesti sanottiin haluta estää lännestä tulevia. Länsi edusti heille ja edustaa edelleen pahaa. Nyt raja-aitaa ryhdytään rakentamaan Suomen puolelle kaiken varalta.
Ukrainan viime aikojen tapahtuminen perusteella herää huoli siitä, miten voimalaitoksemme niin Loviisan kuin Eurajoen ydinvoimalat, mutta myös muut, ovat suojattavissa. Näistä asioista vastaavilla viranomaisilla on Suomessa tarkat suunnitelmat. Ehkä niitä päivitetään näinä aikoina.
Rajoillamme on rauhallista, mutta kansalaisia huolestuttaa, miten selvitään talven yli sähkö- ja öljylaskujen kanssa. Sähköyhtiöt ovat kertoneet, että, jos säännöstelyyn joudutaan, niin se kohdistuu ensin haja-asutusalueille. Jotkut saattavat vielä muistaa kuinka vuonna 1977 oli muutaman tunnin sähkökatkoja 49 päivää kestäneen Suomen teknisten toimihenkilöiden STTK:n lakon aikana. Olin tuolloin toimittajana Helsingissä ja MTK järjesti matkan toimittajille Tammelaan ottamaan selvää lakon vaikutuksista karjatiloilla.
Sähkökatkoja on koettu myös talvimyrskyjen aikaa. Jotkut ovat joutuneet odottamaan virtaa useamamman päivän. Viime vuosina on johtoja kaivettu maahan, mutta maaseutukylissä työ on vielä kesken ja ehkä ei tule koskaan ihan valmiiksi. Kolme miljardia euroa tarvitaan seuraavien kymmenen vuoden aikana, kun rakennetaan 5200 km 110:n ja 400 kilovatin voimalinjoja. Kun linjan leveys on 50–100 m, menee metsämaata tuhansia hehtaareita. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitkä sähkön muut ympäristövaikutukset tulevat maailmanlaajuisesti olemaan.
Seppo Pirhonen
Forssan lehti
10.10.2022
Urjalan kulmilta
Urjala saamassa uuden paloaseman
Vähälle huomiolle on jäänyt, että palo- ja pelastustoimi siirtyy ensi vuoden alusta hyvinvointialueille. Tämä johtuu ehkä siitä, että jo vuonna 2003 voimaan tullut laki pelastuslaki velvoitti kunnat kuulumaan alueelliseen pelastustoimialueeseen. Urjala liittyi tuolloin Tampereen aluepelastuslaitokseen. Samalla kunnan menot toimintaa kaksinkertaistuivat, vaikka palvelut eivät muuttuneet. Tämä oli tyypillistä kunnille, jotka olivat siihen asti hoitaneet pelastustoimensa vapaapalokuntien kautta. Tuolloin Urjalassa toimivat Halkivahan, Honkolan, Menosten, Nuutajärven ja Urjalan VPK:t.
Urjalan palotoimen historiaa on ansiokkaasti kuvannut Markus Toorikka Urjalan VPK:n historiassa ”Aatteen paloa Urjalan VPK 1936–2016”. Pitäjän ensimmäinen palkokunta perustettiin jo v. 1906 Laukeelan-Salmen VPK:na. Sen toiminta kuitenkin päättyi ja monet sen aktiiveista olivat mukana Urjalan VPK:ssa.
Myös Urjalankylässä on toiminut VPK. Sen muistona on kivisakastin vieressä joen rannassa Pruuttahuone, jossa on säilytetty palokalustoa. Sen sijaan Puolimatkaan ei perustettu palokuntaa. Ojalan Onni sanoikin aikanaan, että paras turva palokunnan puuttuessa on ottaa kunnon palovakuutus. Hän toimi muistaakseni vakuutusyhtiö Auran vakuutusasiamiehenä.
Menosissa VPK:lla on oma paloasema ja tanssilava, jolla on kerätty varoja palokunnan toiminnan ylläpitämiseen. Nuutajärvellä toimi aikanaan tehdaspalokunta laistehtaan suojissa, mutta nyt siellä on oma VPK. Honkolan VPK on vanhin yhtäjaksoisesti toiminut ja aluksi kuluista vastasi pääasiassa kartano. Palokunnantalo on edelleen olemassa. Halkivahan VPK on palokunnistamme nuorin.
Urjalan VPK paloasema valmistui v. 1938. Se oli käytössä siihen asti, kun vanha E-öljyjen huoltoasema oli muutettu palokunnan tiloiksi vuonna 1986. Kiinteistön hankki ja muutostyöt kustani kunta ja luovutti sen palokunnan käyttöön. Kustannus oli 650 000 markkaa (nykyeuroissa 217 000). Silloin arveltiin, että kokonaan uusi paloasema olisi maksanut neljä miljoonaa markkaa. Vuonna 2004 paloasemaa laajennettiin verstas-, huolto- ja WC-tiloilla.
Pirkanmaan hyvinvointialue on hyväksynyt alustavasti ensi vuoden rakennusohjelmaan Urjalan uuden paloaseman rakentamiseen kolme miljoona euroa ja seuraavalle vuodelle varauksena saman verran lisää. Vain ensi vuoden määräraha on sitova. Kuten tiedetään hyvinvointialueet tuskailevat nyt määrärahojen riittämistä. Pirkanmaalla on rahaa 6.7 % enemmän kuin kunnilla on ollut yhteensä tähän mennessä, mutta sekään ei tunnu riittävän. Kaikki kustannukset nousevat ja rakennuskulut eivät ole poikkeus. Vanhan paloaseman tilat eivät sovellu enää uudelle kalustolle. Uusi paloasema on tulossa kirkonkylään Laukeelaan.
Kunnille. pelastusalueille ja hyvinvointialueille vapaapalokunnat on ollut edullinen tapa hoitaa palo- ja pelastustointa. Kysymys kuuluukin, saadaanko tulevaisuudessa riittävästi vapaaehtoisia miehiä ja naisia näihin tehtäviin. Osa aktiiveista työskentelee muualla kuin Urjalassa ja aina ei ole täälläkään työstä helppoa irrottautua mukaan hälytykseen. Palopilli ehkä soi, mutta yleensä hälytys tulee kännykkään. Toivotaan, että uudet tilat innostavat sekä nykyisiä että uusia palokuntalaisia.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
26.9.2022
Urjalan kulmilta
Eihän tässä näin pitänyt käydä
Kun valitsijayhdistykset olivat jättäneet ehdokaslistansa kirkkovaltuuston vaaliin, ilmeni, ettei ole ehdokkaita niin paljon kuin valtuustossa on jäseniä. 15 paikkaa on ja vain 13 ehdokasta löytyi.
Edelliskerralla ehdokkaita oli 24. Tämä innosti neljäsosan seurakuntalaisista äänestämään. Älkää tuomitko. Se oli hyvä tulos kirkollisvaaleissa, jossa koko maan äänestysprosentti 14,4. Ja mikä parasta nuorten (16–17) äänestysprosentti Urjalassa oli 30,5 %. Kirkko on olut edistyksellinen, sillä jo 16-vuotiaana pääsee äänestämään.
Tällä kertaa kävi niin, ettei kukaan pääse äänestämään. On aika outoa tulla valituksi ilman yhtäkään ääntä. Tätä kutsutaan sopuvaaliksi. Ehto täyttyy, kun 4/5 valtuuston jäsenistä löytyy. Jos kävisi niin, että pari valituista kuolee tai muuttaa paikkakunnalta, jouduttaisiin ilmeisesti järjestämään kesken kauden uudet vaalit. Tai ainakin ehdokasasetteluun asti pitäisi mennä. Jos ehdokkaita olisi enemmän kuin 15 tulisi vaali ja muutoin sopuvaali.
Vuonna 2018 ehdokkaita asettivat samat ryhmät kuin nytkin: keskusta ja sitoutumattomat 13 ja nyt 9 ehdokasta, demarit ja sitoutumattomat 3 ja nyt 2, uskoa tulevaisuuteen 7 ja nyt 2. Ehdokashankinnasta oli työlästä. Ehdokkaiksi kysytyt pitivät itseään joko liian vanhoina, kiireisinä tai sellaisina, joita ei kiinnosta. Lisäksi mainittiin, että on ollut ja tulossa hankalia asioita.
Urjalan seurakunnassa oli toukokuussa 3634 jäsentä. Kunnan väkiluku oli viime vuoden lopussa 4669 eli joka viides kuntalainen ei ole seurakunnan jäsen. Seurakunnan jäsenistä 603 on alle 18-vuotiaita Nuoria aikuisia (18–28) on 262, muita aikuisia 2056 ja ikääntyneitä (yli 75) 713. Seurakunta panostaa nyt nuorin, sillä nuorisotyöntekijä Mikko Huuskonen siunattiin eilen tehtäväänsä.
Vaikeista asioista tilakysymys näyttäisi olevan ratkeamassa, jos seurakunta ostaa tilat osuuspankilta. Sen sijaan kirkkoherrakysymys on auki. Virassa oleva on ollut virkavapaalla ja haluaisi jatkaa. Kirkkoneuvosto ei puoltanut, mutta hippakunnan tuomiokapituli päättää. Sijaisena ollut Auni Kaipia on hoitanut kokeiluluontoisesti 40 % työpanoksella myös Punkalaitumen kirkkoherran tehtäviä. Seurakuntapastorina meillä on Olavi Rissanen.
Uusi valtuusto osaltaan ja tuomiokapituli ja Punkalaiduin osittain ratkaisevat, miten jatkossa toimitaan. Nykysäännösten mukaan valtuusto, jossa on viisi entistä ja kahdeksan uutta jäsentä valitsee kirkkoherran. Parasta olisi, että kaikki seurakuntalaiset olisivat valitsemassa.
Urjalassa näyttää olevan vahva tahtotila säilyttää seurakunta itsenäisenä. Olen samaa mieltä. Taloustilanne on kohentunut. Ylemmissä kirkollisissa elimissä eli tuomiokapituleissa ja kirkkohallituksessa suositaan suurempia yksiköitä.
Olen ollut pari vuotta kirkkoneuvostossa kiintiömiehenä. Eniten aikaa on vienyt seurakuntakeskushanke. Neuvoston tehtävänä on myös edistää hengellistä elämää. Nämä ovat olleet välillisesti esillä. Parhaiten kirkon ja seurakunnan asioihin ja kantoihin voi vaikuttaa sisältä. Eroaminen on huonoin protesti.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
12.9.2022
Urjalan kulmilta
Rahan vaihtajat siirtävät pöytänsä seurakunnan tieltä
Päättyneellä viikolla tuli julkiseksi hanke, jonka mukaan Etelä-Pirkanmaan Osuuspankki on tarjonnut Urjalan seurakunnalle huomattavan osan nykyisin käytössä olevista pankin tiloista. Pankki tarvitsee entistä vähemmän tilaa toimintoihinsa ja se jäisi vuokralle siihen osaan, jossa toimi aikanaan kirjakauppa. Luonnollisesti pankkiholvi ja siihen liittyvät tilat erotettaisiin lisäksi nykyisestä pankkisalista.
Urjalassa on useampi vuosi pähkäilty seurakuntatalon kohtalosta. Muutama vuosi sitten arkkitehti laati korjaussuunnitelman, koska osassa tiloista oli todettu sisäilmaongelmia. Toimeen ei kuitenkaan ryhdytty, kun seurakunnan talous oli tiukoilla. Jossain vaiheessa tiloja kaavailtiin kirkon yhteyteen. Viime vuonna aloitettiin uuden ”yhteisen olohuoneen” suunnittelu. Tänä keväänä oltiin niin pitkällä, että rakennushanke kilpailutettiin. Tuli yksi tarjous, joka oli toivotussa kustannusluokassa. Sitten tarjouksen tekijä vetäytyi yllättäen hankkeesta.
Toisella kilpalutuskierroksella oli tiedossa Venäjän hyökkäys ja sitä seurannut kustannustason nousu. Kokonaiskustannukset olivat kohonneet alkuperäisestä tavoitetasosta 1,4 miljoonasta eurosta kahteen miljoonaan. Hanke keskeytettiin ja ryhdyttiin miettimään muita vaihtoehtoja. Vuonna 1963 valmistunut seurakuntatalo kuitenkin purettiin. Lähiaikoina puretaan tien toisella puolella oleva entinen pappila.
Kesän aikana osuuspankki teki tarjouksen tiloistaan. Tarjolla on tilaa reilusti enemmän, kuin oli suunniteltu uudisrakennukseen. Alakerran kokoustilat seurakunta vuokrasi kerho- ja muun pienryhmätoiminnan käyttöön. Niissä voi pitää myös pienimuotoisia muistotilaisuuksia.
Pankkisaliin on saatavissa melko pienin kustannuksin sopivat toimitilat niin yhteiselle olohuoneelle eli seurakuntasalille sekä henkilöstön toimistotilat. Wc-tilat ja pienimuotinen keittiötila pitää rakentaa, jotta tilojen käyttö on sujuvaa. Seurakunnalle hankittavat tilat ovat kokonaistaloudellisesti edulliset ja toiminallisesti hyvät. Hautausmaan henkilökunnalle pitää seurakunnan kuitenkin järjestää erilliset nykyaikaiset sosiaalitilat kiviaidan sisäpuolelle.
Urjalan Osuuspankki rakensi ensimmäisen toimitilan vuonna 1959 nykyiselle tontille. Muistan kuinka puskutraktorit tekivät pohjaa, kun koulun aloittaneena kuljin paikan ohi. Nykyinen raharinkinä tunnettu rakennus valmistui 1985. Huhdin konttorin entisisä tiloissa ovat pankkitilat muuttuneet Vapaaseurakunnan Armontuvaksi.
Osuuspankin asiakkaat kysyvät huolestuneena, merkitseekö omistettujen tilojen myynti sitä, että pankkitoiminta jossain vaiheessa päättyy Urjalassa. On väitetty, että pankkien yhdistyessä muutama vuosi sitten olisi luvattu konttorin säilyvän kymmenen vuotta. Toimitusjohtaja Juha Luomala on kuitenkin kertonut, että Urjalassa on niin paljon asiakkaita, että toiminta täällä säilyy.
Pankkitoiminta on muuttunut niin, että Urjalassa osuuspankki tarvitsee vain kolmasosan entisestä henkilömäärästä. Pankkiryhmä on keskittänyt toimintaansa ja nykyjohdon pitkän aikavälin tavoitteena ovat maakuntapankit.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
29.8.2022
Urjalan kulmilta
Aseman koulun liikennejärjestelyt odottavat kohennusta
Olen muutamana aamuna vienyt kouluun ja muutamana iltapäivänä noutanut lapsenlapsiani Aseman koululta. Samalla olen tehnyt huomioita siitä, miten muut oppilaat tulevat ja lähtevät koulusta. Koska Aseman koulupiiri on laaja, tulee huomattava osa oppilaista kunnan kustantamalla kyydillä. Pihalla käy yksi Atomilines:n linja-auto sekä pari Bussiliikenne Koiviston ja Liikenne Mettäsen pikkubussia. Lisäksi osa vanhemmista ja joskus myös isovanhemmista tuo koululaisia henkilöautoilla.
Kaikki on sujunut mallikkaasti, vaikka on tiedossa, että piha on ahdas ja etenkin henkilöautoille on tilaa niukasti. Siksi koulu on esittänyt useampana vuonna, että liikennejärjestelyä pihapiirissä parannettaisiin. Määräraha on joinakin vuosina säästösyistä karsittu. Muistaakseni viimeksi jäljelle jäi osa anotusta rahasta ja sillä saataneen vähän helpotusta.
Yhtenäiskoulu muutti keskustaajamassa liikenteen suunnan siten, että ennen mentiin asemalle yläasteelle ja lukioon. Nyt tullaan asemalta kirkonkylään. Vuotta aiemmin, kun yhtenäiskoulu otettiin käyttöön, lopetettiin kolme kyläkoulua ja myös niiden koululaiset tulivat kirkonkylään.
Koulun alkaessa aamulla ja päättyessä iltapäivällä on yhtenäiskoulun tien varressa pitkä rivi busseja. Myös tähän kouluun vanhemmat tuovat lapsiaan, mutta liikennöinti sujuu hyvin, koska jättämiseen on paikkoja ja noutaessa on parkkipaikkoja. Siellä ovat lisänä henkilökunnan ja oppilaiden autot, mopoautot ja mopot, joilla vanhemmat koululaiset tulevat. Koululle pääsee myös jalan ja pyörällä kevyen liikenteen väylää pitkin. Tosin sellainen on vain toisella puolella päätietä.
Joskus tuon myös tähän kouluun lastenlasta. Yläkoululaisena hän pyytää jättämään entisen Kähärin kaupan pihaan. Ihan samalla tavalla pyysi hänen isänsä aikanaan jättämään Kajanderin kaupan kohdalla, jos piti heittää kylille. Nyt hän kuljettaa punkalaitumelaisomistuksessa olevan Mettäsen Liikenteen pikkubussilla koululaisia.
Kevyen liikenteen väyliin saadaan Urjalan kokoisissa kunnissa niukasti valtion varoja. Kirkonkylän ja aseman välille on toivottu väylää ja samoin Urjalankylän. Sinne valmistui osalle matkaa suunnitelmakin, mutta toteutusta ei ole kuulunut. Kunnan ylläpitämien teiden varsilla rakentamisvastuu on kunnalla, mutta esimerkiksi Huhdissa Mikkolankankaalla ja kirkonkylän asuntoalueilla ne puuttuvat lähes tyystin.
Välkkilään saatiin vihdoin parannusta tieoloihin, kun huonokuntoinen osuus päällystetiin. Pirkanmaalla on huonokuntoisia teitä 570 kilometriä ja vuosittain pitäisi päällystää 350 km, jotta tieverkko ei rapautuisi. Suunnitelman mukaan päällystettä tulisi tänä vuonna 190 kilometrille. Öljyn hinnan nousu vaikuttaa keskeisenä raaka-aineena myös päällysteen hintaan.
Urjalassa taidetaan saada odottaa myös Turusta Tampereelle kulkevan valtatie yhdeksän parantamista vielä vuosikausia. Painopiste näyttää olevan Tampere –Orivesi -välillä. Meille on suunnitelmissa kaksi ohituskaistaa, Toinen Menosiin ja toinen Laukeelasta Hakkilaan. Turku-Tampere välillä tien ainoa ohituskaista alkaa Nuutajärven risteyksestä. Urjalan suuntaan.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
15.8.2022
Urjalan kulmilta
Viljat kypsyvät puitaviksi
Maaseudun maisemaa hallitsevat nyt kauniit kypsyvät viljapellot. Puinnit eivät ole vielä täällä alkaneet, koska viileä kevät siirsi kylvöjä. Pian puimurit hurisevat pelloilla ja viljakuormat siirtyvät kuivureihin. Tälle viikolle on luvattu vielä helteitä. Toivottavasti joissakin ennusteissa mainitut kaatosateet eivät tule pilaamaan satoa, joka olisi nyt niin viljelijän, kuluttajan kuin kansakunnankin kannalta tärkeä saada talteen.
Urjalan maaseutuhallintoa on kymmenen vuotta hoitanut Lempäälä isäntäkuntana. Laki nimittäin velvoittaa kunnat hoitamaan nämä yhteistoiminta-alueilla, joilla pitää olla vähintään 800 tukihakemuksia tekevää maatilaa. Urjalassa tiloja on 192, joilla peltoa 9922 hehtaaria. Ensi vuoden alusta Urjala hoitaa näitä asioita 13 kunnan kanssa yhdessä, kun Akaa, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Urjala, Valkeakoski, Vesilahti ja Ylöjärvi saavat kumppaneikseen Juupajoen, Kangasalan, Oriveden, Pälkäneen ja Tampereen. Näissä kunnissa 1749 maatilaa ja peltoa 79 000 ha. Kesimäärin 45 ha tilaa kohti koko alueella ja Urjalassa 51,7 ha.
Eniten Urjalan viljapelloilla kasvaa ohraa 2240, josta mallasta 10 % sekä kauraa 2078 ha. Valtaosa 942 ha:n vehnäalasta on kevätvehnää. Ruista viljele vain neljä tilaa 33 hehtaarilla. Perinteinen rukiinkylvöpäivä on 20. elokuuta, mutta joskus myöhempikin kylvö onnistuu. Perunaa on vain yksi hehtaari 13 tilalla. Eipä siis ihme, ettei torilla ole myynnissä urjalalaista perunaa. Tammelalaiset ja forssalaiset hallitsevat markkinaa. Rypsi, josta saadaan öljyä ja margariinia on 78 ha kuudella tilalla. Rypsi on ollut välillä aika vaikea viljeltävä. Vaikea vuosi on ollut myös härkäpavulle, jota seitsemän tilaa kasvattaa 67 ha:lla. Härkäpavusta tuli muutama vuosi sitten suosittu elintarvikkeiden raaka-aine.
Rehunurmi sarakkeen alla on täällä 2986 ha. Niistä tehdään kuivaheinää ja niitä valkoisia ja muun värisiä ”traktorin munia”. Laitumia on 365 hehtaaria eli 38 tilalla pelloilla on lehmiä, hevosia lampaita tai muita ruohoa syöviä eläimiä. Luonnonhoitopellolla kasvaa heinäkasveja 828 hehtaarilla ja lisäksi on viherlannoitus- ja muita nurmia 148 ha. Nämä pellothan ovat merkittäviä hiilen sidonnan kannalta.
Kaikkiaan Luonnonvarakeskuksen käytössää olevan maatalousmaan tilastossa on kolmisenkymmentä riviä erilaisia viljeltäviä kasveja, joten tässä en voi niitä kakkia luetella. Mainitut hehtaari- ja tilalukumäärät ovat ennakkotietoja tältä vuodelta.
Urjalan luomutilojen määrää en saanut selville tätä kirjoittaessani. Tilojen lukumäärä on kasvanut, mutta hidastui jonkin verran viime vuonna, kun säädöksiin tuli muutoksia. Koko Suomen peltoalasta luomulla on 14,4 % ja Pirkanmaalla 17,9 %, mutta Hämeessä vain 9,7 %.
Maanviljelijät kamppailevat kohoavien tuotantokustannusten kanssa. Lannoitteet olivat kalliita ja nyt kuivauskauden alkaessa polttoöljyn hinta on korkea. Ilmeistä on, että tilojen määrä vähenee ja tilakoko edelleen kasvaa. Tiedetään kuitenkin, että suuri tilakoko ei aina ole paras tae kannattavuudesta. Monella tilalla mietitään nyt tulevaisuutta monelta kantilta.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
1.8.2022
Urjalan kulmilta
Kerran elämässä
Viikon päästä ovat Pentinkulman päivät, ja tapanani on ollut niistä kirjoittaa tällä palstalla. Tällä kertaa otsikkona on ”Kerran elämässä”. Minusta se on naseva ja hyvä. Aiheena ovat elämäkerrat ja elämäntarinat. Elämäkerrat luokitellaan yleensä tietokirjoiksi. Usein kirjoittajana on ulkopuolinen tekijä, mutta monet rohkenevat tarttua itsekin aiheeseen. Tosin harva yltää sellaiseen painosmäärään kuin Kari Hotakainen teoksellaan ”Tuntematon Kimi Räikkönen”
Uusin omaelämäkerran alalaji on autofiktio. Taitaa olla ranskalaista alkuperää. Siinä kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana ollen enemmän tai vähemmän uskollinen kirjoittajan elämästä tiedetyille tosiasioille. Se on siis eräänlainen sekoitus todellisuutta ja mielikuvitusta.
Riku Rantala kirjoitti Helsingin Sanomissa hiljattain: ”Ei kukan meistä kykene täydelliseen rehellisyyteen omassa tarinassaan. Lopulta se on vain tarina.” Pentinkulman päivien eli ”Penttareiden” kotisivulla todetaan, että esiintyjiksi, on kutsuttu kirjailijoita, joiden teoksissa nousevat esiin syntymä, kuolema ja ne isot asiat ja käännekohdat, joita tapahtuu näiden ääripäiden välillä.
Elämäkertoja kirjoittavat yhä nuoremmat. Viimeksi laulaja Jonna Tervomaa kertoi sellaista kirjoittavansa. Täällä esiintyvä näyttelijän Martti Suosalon kirjan nimessä mainitaan varmuuden vuoksi ”tähänastinen elämä”. Se antaa mahdollisuuden jatko-osalle, jos elämää riittää.
Lyhin elämäkerta on merkkihenkiköistä laadittu muistokirjoitus eli nekrologi. Sanomalehdet päättävät, kenestä sellainen julkaistaan painettuna tai digiversiona. Kirjoittajana on usein lähisukulainen, ystävä tai työtoveri. Olen pidemmän aikaa tarkkaillut näiden kirjoitusten otsikoita. Esimerkiksi: ”Ammattituomari ei kyynistynyt.” Niissä käytetään yleisimmin kolmea sanaa, joskus vain kaksi ja joskus neljäkin. Mihin kolmeen sanaan sinä tiivistäisit oman elämäsi?
Veikko Lavi lauloi aikanaan, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Siksi ihmettelen, että julkisin varoin rahoitettu yleisradio kutsuu vain julkkiksia Kesävieras -ohjelmaan. Maakunnissa olisi paljon mieleniintoisia ihmisiä, joita kannattaisi kuulla. Ylellä on aluetoimituksissa tuntosarvet, joten luulisi löytyvän. Kaupallisten kanavien on pakko ottaa vain julkimoita.
Päivien otsikko ”Kerran elämässä” tarjoaa mahdollisuuden keskittyä myös johonkin huippukohtaan tai käänteeseen omassa elämässään. Ei tarvitsekaan kertoa kaikkea muuta. Jollakin kurssilla kysyttiin, mikä on ollut elämänne tärkein päätös. Useimmat vastasivat avioliitto. Puhuja kysyi, teittekö päätöksen järjellä vai tunteella.
Ihmiset ovat torilla kyselleet, että onko jotain kirjaa tekeillä. Olen vastannut, että katsotaan syksyllä, jos jotain saisi aikaan. Ei parane liikoja etukäteen lupailla. Markkinoinnin näkökulmasta pitäisi olla jo täysi tohina päällä. Kohta tulevat lehtiin syksyn uutuuskirjat. Jossain vaiheessa ajattelin kirjoittaa elämäkertaa. Sillä on ollut työnimikin jo kauan. Eikös Koskelan Jussikin ollut päättänyt jo kauan sitten niin torpan nimen kuin esikoisen nimenkin.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
18.7.2022
Urjalan kulmilta
Kisoissa testataan harjoituksissa ahkerointi
Kun kirjoitin tätä eilen aamulla, olivat jo noin 30 vuotta järjestetty Kansalliset Varstakisat vielä käymättä. Aina silloin tällöin kisat ovat saaneet huomiota tuloksillaan Urheiluruutua myöden. Joskus kisat ovat olleet viime hetken näyttöpaikka Euroopan tai maailmanmestaruuskisoihin pyrkiville.
Nyt suomalaisia on ilmeisesti ennätysmäärä MM-kisoissa Yhdysvalloissa. Jokainen lienee paikansa ansainnut. Joidenkin tie on katkennut koviin karsintoihin, mutta ilahduttavan moni on päässyt eteenpäin ja odotamme josko joku toisi mitalinkin. Aleksi Ojala oli jo 20. lyhyen matkan (20 km) kävelyssä, joka pohjusti 35 km päämatkaa. Kaikki kuuluu olevan kunnossa ja tavoitteena on paras sijoitus arvokisoissa.
Suurin osanottajajoukko Varstakisoissa on kuitenkin nuoria ja lapsia eli tulevaisuuden toivoja. Urjalan Urheilijat on määrätietoisesti panostanut heihin ja opastanut urheilukoulussa ja harjoituksissa heitä eteenpäin. Omat, alueen ja muiden seurojen kisat mittaavat kunkin hetken edistymistä. Menestystä on tullut tänäkin kesänä.
Seuratoiminnassa tarvitaan paljon vapaehtoisia. Osa saadaan vanhemmista ja osa jatkaa vielä, vakka omat lapset eivät enää ole harrastamassa. Kisoissa tarvitaan suorituspaikoille, toimistoon, ajanottoon, kahvioon, makkaranpaistoon ja ensiapuun osaavia ihmisiä.
Kriittinen vaihe nuoren urheiluharrastukselle on vaihe, jota Urjalan entinen liikuntasihteeri Tauno Luoma kutsui ”peiliinkatsomisiäksi”. Silloin tulevat muut houkutukset. Osa kuitenkin jatkaa ja joillekin liikunnasta tulee elinikäinen elintapa.
Myös jalkapallo kiinnostaa urjalalaisia tyttöjä ja poikia. Tämä heinäkuu on hiljaista aikaa pelien osalta, koska useimmilla vanhemmilla on loma ja perheet ovat lomatakoilla, jolloin kaikkia ei saataisi peleihin mukaan.
Urjalassa ei ole vuosikymmeniin ollut joukkuetta pesäpallossa, jossa aikanaan tuli menestystäkin. Jokioisissa laji on ollut pitkään ykköslaji. Kouluissa pesis täälläkin on kuulunut opetusohjelmaan, mutta ikäluokkien pienentyessä ei harrastajia kaikkiin lajeihin riitä. Myös taannoinen koripallo- ja maahockeyinnostus on laantunut.
Sähkö- ja maastopyöristä on tullut aikuisväestön suosikkeja. Lehdissä on kerrottu, että on jopa ollut saatavuusongelmia. Sähköpyörä auttaa ainakin ylämäessä. Tosin viime perjantaina torilla joku mainitsi, että hän ei sähköpyörää tarvitse. Jos tulee iso mäki, niin talutetaan. Leveärenkaisella maastopyörällä on hyvä lasketella sorateillä ja metsäisillä poluilla. Harrastajien puskaradio kertoo sopivat reitit. Niitä löytyy Urjalasta sopivasti eri tasoisille maastopyöräilijöille.
Tämä kevään ylioppilas Onni Kaapu on menestynyt sekä kasallisissa että kansainvälisissä kisoissa maastopyöräilyssä. Juuri äsken hän ilmoitti panostavansa Facebook-sivullaan loppuvuotena polkujuoksuun. Kipinä syttyi vuosi sitten Hetta-Pallaksessa 66 km taipaleella. Onni on harrastanut myös sprinttitriathlonia, jossa uidaan 750 m, pyöräillään 20 km ja juostaan 5 km. Kesäisiä lajeja kaikki.
Aina ei tarvitse mennä hiki päässä. Luonnossa voi liikkua vaikkapa marja- tai sienikorin kanssa. Mustikat alkavat kypsyä ja kanttarellit pilkistelevät piilopaikoissaan.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
4.7.2022
Urjalan kulmilta
Pärettä, närettä ja punamultaa
Yhdysvalloissa vietetään tänään kansallispäivää. Vaikka se lienee joillekin jäänyt mieleen koulun historian tunneilta, kuten Ranskankin kansallispäivä 14. heinäkuuta, minulle se jäi mieleen siitä, kun isän kanssa katoimme päreillä aitan katon v. 1976. Silloin jenkit juhlivat 200 vuotista itsenäisyyttään. Pihamaalla oli radio, josta kuuntelimme uutisia ja musiikkia. Itsenäisyysjulistusta oli allekirjoittamassa Johon Morton, jonka sukujuuret veivät Rautalammille Marttisen nimellä.
Koskelan torpan juhannuksen avauksen jälkikeskustelussa tuli puheeksi, että torpan katto pitäisi uusia. Aikanaan se tehtiin talkoilla. Silloin taidettiin tehdä se virhe, että alusta tehtiin tiiviiksi laudoitettuna, jolloin riittäviä ilmarakoja ei jäänyt. Tällöin katon käyttöikä on lyhyempi.
Pohdimme myös sitä, että mahtaisiko Urjalasta ja lähiseudulta löytyä pärekaton teon taitajia. Pärehöyliä sentään vielä on. Auttaisiko vielä Pohjantähdestä tuttu neuvo, jossa sanottiin, kun on sahtia, on juojiakin. Koskelan Jussia valisti Kivivuoren Otto talkooväen saamisessa. Esille tuli ajatus siitä, että voisiko joku ammattikoulu tehdä katon opinnäytetyönä.
Perinnerakentamisen opetus taitaa olla aika vähäistä. Sehän sopisi hyvin tänne Lounais-Hämeeseen eli Forssan ammatti-instituuttiin. Faktian kotisivujen mukaan tilauksesta tehdään nykyisin pienimuotoisia korjaus ja uudisrakentamistöitä, varastoja, vajoja ja roskakatoksia. Ulko- ja sisämaalaukset kuuluvat myös tarjontaan.
Ennen pärekattoja käytettiin tuohta ja olkea. Pärekatto alkoi yleistyä 1980-luvulla. Honkolan VPK:n kattotalkoista on minullakin tallessa Väinö Linnan nimikoima talkoopäre. Katto tehtiin kuitenkin kattohuovasta. Sotien jälkeen Urjalassakin oli useita kattotiilien tekijöitä. Nykyisin yleisin katemateriaali on pelti.
Eilisessä lehdessä kerrottiin riukuaidan rakentamisesta Elonkiertoon. Se palautti mieleen kotonani olleen pienen riukuaidan pätkän, jossa oli käytetty halkaistuja puita ja ne olivat paljon tiiviimpänä. Kun aita aikanaan tuli käyttöikänsä päähän ei sitä uusittu. Meillä oli huomattavan paljon kiviaitaa, mutta keväällä korjailtiin hevoshaan piikkilanka-aitoja ja tehtiin lehmille lanka-aitoja, joihin paimenpoika antoi sähköiskuja, jos lankaan kosketti.
Kehrolainen Pakkasen Samuli tallensi aikanaan sekä kaita- että videofilmeille monenlaista kansanperinnettä. Aitoa aitaa videolla kerrottiin riukuaidan teosta Moonamiesmuseolle. Riukuaita sidottiin aikanaan kuusentaimesta halkaistusta vittaksella. Elonkierrossa ja monissa muissa kohteissa käytetään porakonetta ja ruuveja. Aitamalleja on paljon ja jokaisella taitajalla on omat mallinsa ja mieltymyksensä. Maahan tulevien aitaseipäiden päät on hiillostettu tai tervattu lahoamisen estämiseksi.
Hirsirakennuksia ei ennen pintakäsitelty. Joskus kuitenkin käytetiin punamultaa, joka sopii myös saha- ja höyläpintaan. Punamultana myydään vieläkin punamultamaalia, jossa on muitakin kuin aidon keittomaalin aineksia. Puna- ja keltamullan etuna on se, että puu pääsee hengittämään, kun pinnalla ei ole läpäisemätöntä kalvoa, kuten maaleissa. Vanhat rakennustavat ovat usein ekologisempia kuin uudet. Siksi olisi tarpeen näitä taitoja osata ja opettaa.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
20.6.2022
Urjalan kulmilta
Inflaatiota hinguttiin, nyt kustannukset karkaavat vauhdilla
Pari vuotta sitten talouselämän asiantuntijat tuskailivat, kun inflaatio oli liian matala. He, jotka tuolloin muistivat ajan, jolloin rahanarvo heikkeni ja asuntolainan korot lähenivät15 prosenttia, ihmettelivät inflaatiota kaipaavia. Nyt kaikki odotukset on täytetty, kun nousu oli huhtikuussa 5,7 ja toukokuussa 7,0 %.
Pahinta tässä on se, että nousu ruokkii itse itseään. Tiedotusvälineissäkin suurimmat otsikot saavat kananotot, jotka povaavat elinkustannusten nousua tyyliin bensa maksaa loppukesällä kolme euroa litralta. Tätä hysteriaa käyttävät osin kauppa ja osin teollisuus hyväksi ja nostavat hintoja. Edelleen elintarvikkeissa kasvattaja jää vähimmälle.
Kaikkeen ei voi varautua. Venäjän hyökkäys pakotteineen ja vastapakotteineen antoi lisävauhtia ja tulevaisuus on vielä arvailujen varassa. Sähkön hinta kohosi jo ennen sotaa. Tuntuu käsittämättömältä, ettei Olkiluoto kolmosta saada vieläkään täysipainoiseen tuotantoon. Pidetäänkö tällä sähkön hintaa keinotekoisesti korkealla?
Urjalaa rappaa rakennuskustannusten kohoaminen. Vajaassa parissa vuodessa indeksi on noussut 140 pisteestä 183 pisteeseen. Tänä vuonna kuvaajan nousu on miltei pystysuoraa. Eniten ovat kallistuneet teräs- ja puu-, betoni- ja muut runkorakenteet. Sen sijaan työkustannukset ovat nousset vähemmän.
Nuutajärvellä on korjattu vanhaa lehtitietojen mukaan lähes miljoonalla eurolla. Lauantaina kylä esittäytyi sateisessa säässä. Korjausrakentaminen näyttääkin nyt olevan edullisempaa kuin uudistuotanto, jossa raaka-aineet ja tarvikkeet maksavat suhteessa enemmän kuin työvaltainen korjausrakentaminen.
Urjalan kunta peruskorjaa vuodeosastoa hyvinvointialueen käyttöön erityisesti kotisairaanhoidon tarpeita varten. Odottamattomat kiemurat lisäsivät eurojen kulutusta. Monet kunnat myyvät nyt vauhdilla sosiaali- ja terveystoimen kiinteistöjään. Hoivarakentamisbisnes on tuottanut tähän asti hyvää tulosta omistajilleen.
Edelleen on auki, rakennetaanko uusi paloasema ja miten se toteutettaisiin. Avustusta ei valtiolta tullut. Nyt leasing on nousemassa päävaihtoehdoksi. Nykyinen pääpaloasema on peruskorjattu ja laajennettu aikanaan entiseen E-huoltamoon.
Vuonna 1963 rakennetusta seurakuntatalosta on jäljellä vain muisto ja tasattu pohja uuden rakentamista varten. Suunnitelmat ovat valmiina. Ensimmäisellä kierroksella tuli kohtuullinen tarjous, mutta urakoitsija joutui luopumaan keskeistä toimijaa kohdanneiden yllätyksenä tulleiden seikkojen vuoksi.
Toisen tarjouskierroksen jälkeen, jossa hyväksyttäviä tarjouksia oli odotettua vähemmän, joutui kirkkoneuvosto toteamaan, ettei niillä hinnoilla pysytä suunnitellussa rahoituskehyksessä. Siksi kilpailutus keskeytettiin. Näin kävi, vaikka nyt käsillä ollut hanke on edennyt ripeästi. Aika näyttää, onnistuuko valmisteltu hanke. Ilmeistä on, että selvitellään muitakin raameihin sopivampia mahdollisuuksia tilatarpeille.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
6.6.2022
Urjalan kulmilta
Merkkipäiviä
Eilen vietettiin helluntaita ja vielä tänäänkin olisi toinen helluntaipäivä, ellei sen viettämistä olisi lopetettu Suomessa v.1972. Tänään on Kustaan päivä, johon liittyä moniakin asioita, mutta parhaiten se muistettaneen siitä, että perunat on kylvettävä tähän päivään mennessä.
Helluntai on kirkollinen juhlapäivä, jota vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen päivänä. Sen Jeesus oli luvannut seuraajilleen ennen taivaaseen astumistaan. Suomalaisessa kansanperinteessä sanotaan: ”Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä.” Ennen vanhaan lapset alkoivat Kustaan päivästä kulkea paljain jaloin koko kesän. Urjalassa ainoa kenkäkauppamme lopettaa, joten kengät on hankittava tästä lähin muualta.
Tutkaillessani näitä merkkipäivä, huomasin, että suomalainen Kustaan päivä tuli kalenteriin v. 1774. Se johtuu Ruotsin kuninkaasta Kustaa II Adolfista, joka johdettuaan suomalaisia, myös urjalalaisia, hakkapeliittoja, kaatui 6.11.1632. Mainittua päivää vietetään meillä ruotsalaisuuden päivänä.
Länsinaapurissamme Ruotsissa vietetään tänään kansallispäivää ja siihen liittyy toinen Kustaa lisänimellä Vaasa, jonka kruunajaiset pidettiin 6.6.1523. Virallisesti v.1983 Ruotsin valtiopäivät tekivät siitä kansallispäivän. Epävirallisesti se oli ollut sellainen pitkään ja samalla myös Ruotsin lipun päivä. Numero kuusi liittyy siis ruotsalaisuuteen sekä meillä että Ruotsissa. Liittyyhän numero myös meidän itsenäisyyspäiväämme 6. joulukuuta.
Olen kerran osallistunut Ruotsin kansallispäivän viettoon. Se tapahtui v. 1965 Hampurissa. Olin silloin Urjalan nuorisosoittokunnan mukana ensimmäisellä Keski-Euroopan kiertueella. Soitimme Hampurin merimieskirkossa ruotsalais-suomalaisessa jumalanpalveluksessa. Muistaakseni kirkossa oli tuolloin Ruotsin lippu. Jumalanpalveluksen jälkeen vihittiin suomalainen hääpari, ja he pyysivät soittokuntamme soittamaan heille häämarssin.
Soittokuntamme matka alkoi heti koulujen päätyttyä kesäkuun ensimmäisenä ja kesti kymmenen päivää. Useimmat esiintymispaikat olivat suomalaisia merimieskirkkoja, jotka tuolloin olivat merimiesten ja alueella asuvien suomalaisten kohtaamispaikkoja. Nykyisin laivat eivät kovin kauan viivy satamissa, joten merimieskirkon työntekijät saattavat olla laivan mukana viikon pari. Merimieskirkoissa poikkeavat myös rekkakuskit. Aikanaan täällä Urjalassa toimi merimieslähetyspiirejä, jotka toiminnallaan tukivat tätä työtä.
Kävimme tällä matkalla Saksan Hampurin lisäksi Belgiassa Antverpenin. Hollannin Rotterdamin ja Tanskassa Kööpenhaminassa. Antverpenissa paikalla oli myös Belgian televisio kuvaamassa.
Soittokuntamme matkasi linja-autolla ja yövyimme yleensä leirintäalueilla teltoissa. Mukana olleet naiset valmistivat ruokaa mukana olleista elintarvikkeista, joista osa oli saatu urjalalaisita liikkeistä lahjoituksina. Maito piti hankkia paikan päältä. Monissa maissa sitä ostettiin lasipulloissa. Meille nuorille matkaajille koko maksa maksoi 50 markkaa. Meille maaseudun nuorille hieno ja mielenpainuva kokemus
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
23.5.2022
Urjalan kulmilta
Ylioppilaita ja riemuylioppilaita
Omasta lukiostamme 23 nuorta on saanut helpottavan viestin. Heistä tulee ylioppilaita Toivon-päivänä 4. kesäkuuta. Jotkut urjalalaiset saavat valkolakkinsa muualla. Tällä kertaa ylioppilaat, koulun väki, omaiset ja ystävät voivat juhlia oikein kunnolla, kun rajoituksia on rajattu.
Urjalan Yhteiskoulusta ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat vuonna 1964. Nyt ylioppilaita juhlitaan 59:ttä kertaa. Keskiviikkona 31.5.1972 valkolakin sai 38 nuorta. Siinä joukossa olin minäkin. Tämä tarkoittaa sitä, että meistä tulee nyt riemuylioppilaita. Meidät on kutsuttu seuraamaan uusien ylioppilaiden lakitusta. Juhlistamme päivää myös omalla joukolla.
Oppikouluun pyrittiin ja vuonna 1964 aloitti kahdella luokalla kummallakin 40 oppilasta. Meistä 80 silloisesta ekaluokkalaisesta pääsi 50 vuotta sitten ylioppilaaksi 23. Kahdeksan vuoden aikana osa päätti koulunsa keskikouluun eli viiden vuoden jälkeen. Jotkut saivat koulusta tarpeekseen jo aieminkin.
Silloin koulussa sai nelosiakin ja joutui suorittamaan ehtoja. Jos todistukseen tuli kolme nelosta oli edessä luokan kertaus. Ylioppilasluokillamme oli jo aiemmin koulunsa aloittaneita, jotka olivat kerranneet jonkun luokan, mutta abivuosi yhdisti porukkaa niin, että yhteyttä on pidetty, vaikka tiet ovat johtaneet eri puolille Suomea. Viidennes joukostamme on saanut iäisyyskutsun.
Tuolloin lukossa oli kieli- ja matematiikkalinja. Matikkalinjalla oli hieman enemmän porukkaa. Taisivat tietää, että sitä kautta pääsee rahakkaampiin hommiin. Olimme toisella luokalla oppikoulussa viimeinen ikäluokka, joka luki vain saksaa pitkänä kielenä. Seuraavana vuonna sai valita englannin ja saksan välillä Kielilinjalla opetettiin latinaakin. Gaudeamus igitur tarkoittaa iloitkaamme siis. Tätä alun perin latinankielistä juomalaulua lauletaan lukioiden lakkiaisissa.
Molempien luokkiemme luokanvalvojat Marjatta Heinonen ja Terttu Tähtinen ovat keskuudessamme. Miten nuoria heidän on täytynyt olla opettajinamme. Kaikkiaan oppikoulun aikuisia opettajia on elossa vielä muutama muukin kuten Sakari Ahola, Tuomo Autio ja Irma Uotila.
”Puutteenperän yliopistolla”, kuten kouluamme leikkisästi kutsuttiin, vallitsee nyt hiljaisuus. Rakennus odottaa uutta käyttäjää tai purkajaa. Meidät kuvattiin ruusuinemme silloisen, vielä ilman lisärakennusosaa olleen, koulun päädyssä.
Oppikoulu ja lukio oli merkittävä panostus vanhemmiltamme. Piti maksaa lukukausimaksu 96–120 markkaa, kouluruoka ja -matkat sekä oppikirjat ja koulutarvikkeet. Saamamme koulutus ja sivistys antoi meille avaimet hyvään elämään.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
9.5.2022
Urjalan kulmilta
Voiko äiti epäonnistua?
Turun kirjamessuilla viime vuonna luovutin presidentti Sauli Niinistölle uusimman kirjani Ettes suotta kapinoittis. Niinistö muisteli kesävallesmannin aikaansa Urjalassa ja kysyi nytkin, että vieläkö Menosissa tapellaan. Se viitasi siihen, että hän oli käynyt poliisien kanssa lavalla selvittämässä tappelusta.
Samalla tavalla voisin kysyä, vieläkö Menosissa juhlitaan äitejä. Ilmeisesti se on kylä, jossa pisimpään järjestettiin äitienpäiväjuhlia. Ne yleistyivät Suomessa koulujen kautta. Monista kylistä löytyy vuosikymmeniä sitten otettuja kuvia, joissa äidit ovat yhteiskuvassa koulun tai seurantalon seinustalla. Menosissa äitienpäiväjuhlan järjesti koulu ja kylätoimikunnan perustamisen jälkeen tarjoilusta vastasivat maatalousnaisten asemasta kylän miehet. Kyläyhdistys jatkoi perinnettä, koulun lopettamisen jälkeen v. 2007.
Eilen juhlittiin äitejä ja isoäitejä. Koskettavimmat lahjat olivat hoidossa tai koulussa tehdyt kortit. Isommat lapset kävivät lastenlasten kanssa tervehtimässä mummuja. Entistä suositumpia on myös kokoontuminen lounaalle kodin ulkopuolelle. Oli myös äitejä, joita kukaan ei käynyt katsomassa. Ehkä heitäkin silti joku mielessään muisti.
Lehdissä oli paljon kirjoituksia äideistä. Useimmissa haastatteluissa olivat esillä onnen ja onnistumisen tunteet ja kokemukset niin pienten lasten äideillä kuin jo lapsensa aikuisuuteen saattaneilla. Julki kerrotaan hyvät asiat
Voiko äiti olla epäonnistunut? Lasten kasvun kanssa on erilaisia vaiheita, jolloin äiti voi kokea epäonnistumista. Hän saattaa syyttä itseään vielä aikuisten lastenkin vastoinkäymisistä kysellen, mitä on tehnyt väärin. Huolta kannetaan vielä lapsenlasista ja seuraavistakin sukupolvista.
Äitiyteen kohdistuu niin omia kuin ulkopuoltakin tulevia odotuksia ja paineita. Jotkut uupuvat ja kaikki ovat väsyneitä ainakin joskus. Oma aika jää vähiin. Perheet hajoavat nykyisin useammin kuin aiempina vuosikymmeninä. Syntyy uusioperheitä, joissa on äidin ja uuden puolison omia sekä yhteisiä lapsia. Neljännesmiljoonaa lasta elää vuoroviikoin äidin ja isän luona.
Aina silloin tällöin vedotaan yhdysvaltalaisen psykologin Abraham Maslowin tarvehierarkiaan: fysiologiset, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden, arvonannon ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Myöhemmin hän lisäsi vielä itsensä ylittämisen tarpeen. Hierarkiaa kuvattiin pyramidina, jossa alimmalta tasolta edetään ylemmille.
Näinä aikoina turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ystävyyden ja rakkauden tarpeet korostuvat. Ne auttavat meitä kaikkia myös äitejä eteenpäin. Äiti kasvattaa aina tulevaisuutta.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
25.4.2022
Urjalan kulmilta
Mitäs kesällä tehtäisiin?
Kysymys alkaa olla ajankohtainen, kun kevät alkaa kuoriutua lumesta ja maskeista. Työpaikoilla laaditaan lomalistoja. Järjestöt pohtivat yhteisiä retkiä, kun niitä nyt voidaan tehdä. Lämpötilojen noustessa matkakuume nousee. Kotimaahan vai ulkomaille?
Viikonvaihteessa Urjala esittäytyi Kotimaan Matkailumessuilla Tampereella. ”Virittäydy vapaalle”-teeman alla olivat myös esillä piha ja koti, keräily, vanhat lelut ja perhokalastus. Kuntamme esittäytyi teemalla ”Visit Urjala”. Samalla otsikolla löytyvät myös Urjalan matkailusivut, joilla esitellään matkakohteet, ruokailu- ja ostospaikat, majoitus, tapahtumat, opastukset ja harrastuskohteet.
Vastasin hiljattain johonkin kyselyyn, jossa piti kertoa ne kohteet, joita suosittelisi Urjalassa niin paikallisille kuin matkailijoille. Listasin seuraavat: Pölkinvuoren kasvimaailma, uudistuva Nuutajärven lasikylä, perjantain kesätori, Mitäs mitäs-festivaali, Pentinkulman päivät ja Väinö Linnan reitti. Jos tilaa olisi ollut enemmän olisin voinut suositella Lamminharjun ulkoilualuetta Frisbeegolf-ratoineen, Tarpainjoen melontareittiä, laavuverkostoa, Hessitallia, luontotorneja, Urjalankylän kesäteatteria, leirintäaluetta, kirkkoa ja kaunista hautausmaata ja Halkivahan kyläkirkkoa sekä Menosten tanssilavaa. Hyvänen aika, tästähän jää puuttumaan vielä useita kivoja koettavia kohteita.
Visit Urjala-sivulla on myös tapahtumakalenteri, jossa valitettavasti on vielä vähän tapahtumia. Sieltä löytyivät vain Helahulinat, Avoimet maatilat ja Urjalankylän Koulumaan koko perheen kesätapahtuma. Yleensä tiedottamiseen herätään liian myöhään. Kesän menokalenteri täyttyy tällä kertaa tavallista nopeammin, kun vihdoin päästään osallistumaan. Siksi järjestäjät pian kirjaamaan tapahtumanne Urjalan kalenteriin.
Jos kesälomaa ei suunnittele etukäteen, hurahtaa se ohi nopeasti. Ei tietenkään ole tarpeen täyttää koko lomaa tapahtumilla ja menemisillä, sillä latautumiseen, rauhoittumisen ja kunnon laiskotteluunkin tarvitaan oma aikansa. Urjalassa on paljon vapaa-ajan asuntoja. Vuokramökkejäkin on saatavilla. Huomasin rakennustarkastajan päätöslistalta, että joku oli saanut luvan muuttaa kesämökin vakituiseksi asunnoksi. Hyvä ja kannatettava suuntaus.
Kun ajattelemme kesää, paistaa aina aurinko ja on lämmintä. Kesällä on sadepäiviä ja voi olla joskus aika viileätä. Muistuu mieleen, kuinka sade ropisi kattoon ja kirjaa lukiessa. Urjalassa on mainio kirjakauppa ja nyt kirjoja saa myös viikonloppuisin, kun kirjastossa on avattu omatoimipalvelu. Kirjastokortilla pääsee sisään ja voi lainata kirjoja tai lukea lehtiä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
11.4.2022
Urjalan kulmilta
Pitääkö olla huolissaan?
Miten Urjalassa koulua käyvät lapset ja nuoret voivat? Joka toinen vuosi kysytään neljäs-, viides-, kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilta sekä lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilailta kouluterveydestä. Ammatillisissa kouluissa on vastaava kysely kuin lukiossa.
Hyvinvointilaitakunta käsittelee Urjalan tuloksia seuraavassa kokouksessaan. Kuntakohtaiset tulokset löytyvät netistä, mutta koulukohtaiset tulokset ovat salasanan takana. Esityslitan liitteenä on Aseman koulun tuloskommentit, mutta ei lupauksesta huolimatta yhtenäiskoulun aineistoa.
Muistan kokemuksesta ja sama on mainittu Aseman koulun kommenteissa, että osa kysymyksistä on ehkä liian vaikeita vastaajille. Lisäksi kysymyksiä ja vaihtoehtoja on niin paljon, ettei kaikkiin jakseta vastata.
Tutkailin kasi- ja ysiluokkalaisten tuloksia netin kautta. Kysymyspatteristot koskivat: hyvinvointia, osallisuutta, vapaa-aikaa, terveyttä, elintapoja, koulunkäyntiä, perhettä ja sen elinoloja, kasvuympäristön turvallisuutta, palveluja ja avunsaantia sekä koronapandemiaa.
Tässä muutama hajapoiminta. Pojat olivat tyytyväisempiä hyvinvointiinsa kuin tytöt, joista joka kolmas tuntee itsensä yksinäiseksi. Kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta koki lähes neljännes pojista ja yli 40 % tytöistä. Määrä oli kasvanut huomattavasti edellisestä mittauksesta. Joka kolmas koki vaikeuksia kirjoittamisessa ja lukemisessa. Joka viides asuu pääasiassa yhden vanhemman luona. Yli puolet ei syö aamupalaa arkiaamuisin ja kolmannes tytöistä ei syö koululounasta. Joka kolmas tyttö ja puolet pojista juo maitoa päivittäin. Vain joka kymmenes tyttö syö punaista lihaa päivittäin. Valtaosa oli saanut tukea oppimiseen opettajilta ja opinto-ohjaajalta. Lähes kaikki harrastavat jotain kuukausittain.
Yläkoulun vastaajista vain pieni osa oli huolissan koronan saamisesta tai siitä, että tartuttaa muita. Enemmän huoletti, että läheinen saa sen. Pandemia on vaikuttanut suoraan ja välillisesti nuorten elämään.
Poikkeusoloista piti päästä tänä keväänä, mutta sitten tulivat sotauutiset. Lapset ja nuoret kokevat uutiskuvat eri tavoin. Vaikka monet pelaavat pelikoneilla ja kännyköillään taistelupelejä, kokevat he ne eräällä tavalla saduiksi. Todellisuus on toista. Luin jostakin, että lasten tulisi saada leikkiä sotaa. Sellaisia kokemuksia useimmilla on lapsuudesta. Vähintään Pum-sotaa on käyty. Leikkiminen on lapsille tapa käsitellä vaikeitakin asioita.
Taloudellinen tilanne kiristyy ja näkyy aikuisten arjessa. Aikuisilla pitää olla nyt korvat kuulla mitä lapset ja nuoret tuntevat.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
28.3.2022
Urjalan kulmilta
Urjala etsii osaajia
Suut messingillä saavat kunnanhallituksen jäsenet lukea kertomusta kunnan toiminnasta viime vuonna. Kun edellisinä vuosina on kirjattu väestötappiota, nousi Urjalan väkiluku viime vuonna 24 hengellä. Se on hyvä tulos, kun tiedetään, että täällä, kuten koko Suomessa, kuolee enemmän kuin syntyy. Lisäys tuli siis muuttovoitosta.
Huulet kääntyvät alaspäin, kun päättäjät katselevat työttömyyslukuja. Urjalan työttömyysaste on Kuhmoisten jälkeen kehnoin Pirkanmaalla. Samanaikaisesti monet yritykset etsivät työntekijöitä. Tytöttömissä olisi sellaisia, mutta, jotkut laskevat, että helpommallakin pääsee, kun nostaa ansiosidonnaista. Osa porukasta on ollut niin kauan työttömänä, ettei heistä työntekijöitä taida tulla, vaikka kunnassa on yritetty heitä nyt omin toimin kannustaa työelämään.
Kunnalliskertomuksessa kannetaan huolta myös siitä, että kunnan palveluksessa olevien keski-ikä kohoaa ja on nyt 48,36 vuotta. Vain neljännes palkollisista on alle 40-vuotiaita. Yli 50-vuotiaita on 46 %. Joten eläkkeelle siirtyy porukkaa lähivuosina runsaasti. Huippuvuosi on parin vuoden päästä. Kertomuksesta käy ilmi, että on aika ajoin ollut vaikeuksia saada uusia työntekijöitä.
Kunnan palveluksessa olevista 77 % on naisia. Esimerkiksi sivistyspalvelukeskuksessa on 74 naista ja vain 13 miestä. Opettajien joukossa miehet alkavat olla vähissä. Vain teknisessä palvelukeskuksessa miehiä on enemmän kuin naisia. Ammatti-ihmisiä ovat niin naiset kuin miehetkin. Korona vähensi koulutuspäiviä viime vuonna estäen osallistumisen paikan päällä. Etäkoulutukseen on totuttu monella muullakin työpaikalla.
Mielenkiintoista oli havaita, että Urjalassa verotulot ja valtionosuudet olivat viime vuonna käytännössä yhtä suuret. Loput rahat kunnan kassaan tulivat asiakasmaksuista ja muista toimintatuloista. Kunta saattoi tehdä voitollisen tilinpäätöksen. Sitä avitti saatu harkinnanvarainen avustus.
Kunta oli mukana monissa uudistushankkeissa. Viisivuotiaat saivat esiopetusta, koululaiset olivat osallisina Suomi harrastaa-mallissa, keskiasteen opetus tuli ilmaiseksi ja oltiinpa mukana kokeilussa, jossa työnvälitys oli kunnan kontolla. Elinvoima- ja työllisyyspalvelut yhdistettiin samaan tiimiin.
Lauantaina tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun ensimmäinen kolumni Urjalan kulmilta ilmestyi. Vuoteen 2020 se oli luettavissa joka perjantai ja nykyisin joka toinen maanantai. Kunta on tarjonnut hyviä aiheita niin päättäjän kuin asukkaan näkökulmasta. Kiitos kaikille tähänastisesta palautteesta ja mielenkiinnosta!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
14.3.2022
Urjalan kulmilta
Heikoin lenkki
Urjalan kunta kysyi asukkailtaan tulevaisuudesta. Minut yllätti se, ettei maataloudesta ollut juuri mitään mainintaa. Lisävalmisteluun menneessä elinvoimaohjelmassakin miltei ainoa maininta oli, että maa-ja metsätalouden osuus 13 % elinkeinorakenteesta, on korkea.
Jokin aika sitten toivoimme, että pääsemme ”uuteen normaaliin”. Toisin kävi. Maanosassamme syttyi sota, asetettiin pakotteet ja kohta tulevat vastapakotteet. Eilen muisteltiin 82 vuotta sitten päättynyttä talvisotaa. Sen aikana asetettiin osa tuotteista kortille. Jatkosodan aikana lista piteni ja viimeisenä säännöstelystä poistui kahvi v. 1954.
Ruokaketju on periaatteessa hyvin yksinkertainen: tuottaja, jalostaja, kauppa ja kuluttaja. Nyt on huomattu, että tässä ketjussa suurimmissa vaikeuksissa on tuottaja, joka saa ruisleivästä seitsemän senttiä. Tuottaja kasvattaa viljat, perunat, juurekset ja vihannekset, lypsää maidon sekä kasvattaa teuraskarjan.
Eniten ketjussa on tuotteistoa lisännyt jalostava teollisuus. Esimerkiksi meijerituotteita olivat ennen pelkistetysti maito, piimä, voi ja juusto. Nyt maitohyllyssä on kymmeniä erilaisia tuotteita. Kaurasta tuli hittituote. Entistä enemmän tuote valmis ateria. Kauppa ja jalostajat ostavat pitkillä sopimuksilla. Kauppa tekee hyvää voittoa.
Kun urjalalaiset viljelijät nyt pähkäilevät viljelysuunnitelmien parissa, on heillä hankala tilanne. Lannoitteiden hinnat nousivat rajusti jo viime kesänä ja nousu on jatkunut. Venäjä ja Valko-Venäjä tuottivat suuren osanniiden raaka-aineista. Suomessa toimivat lannoitevalmistajat eivät ota uusia tilauksia. Traktori ja kuivuri ja kasvihuoneet käyvät polttoöljyllä, jonka hinta ei taida olla vieläkään huipussaan. Viljelijä on myös kuluttaja, joka ostamillaan tuotantopanoksilla työllistää paljon suomalaisia.
Viljelijöitä kehotetaan käyttämään kaikki peltoala viljan ja rehun tuottamiseen. On todennäköistä, että osa jättää viljelmättä, kun rahat eivät riitä tuotantopanoksiin. Joku ehdottaa, että korkealla puun hinnalla voi kompensoida. Puuta on myytävissä normitilalta harvoin.
Ennustetaan ruuan hinnan jopa kaksinkertaistuvan. Veikkaan, että tästä potista viljelijä saa edelleen vähiten. Kuljetusalakin tarvitsee oman siivunsa, kun kustannukset nousevat. Tarvitaan maatalouden tukipakettia. Korona-aikana monta muuta yrityssektoria sai huomattavaa tukea. Nyt on maatalouden vuoro. Tarvitaan myös jalostuksen ja kaupan merkittävää vastaantuloa. Mitä pienituloisempi perhe sitä suurempi on ruuan hinnan osuus menoista. Kotimaisen tuottajan auttaminen on myös kuluttajan etu.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
28.2.2022
Urjalan kulmilta
”Joutuuko isäkin sotaan?”
Kun maailmassa myllertää on pidettävä pää kylmänä ja sydän lämpöisenä. On ollut järkyttävää seurata, että Euroopassa tuhannen kilometrin päässä soditaan. On hätkähdyttävää, että kohteena on maa, jossa on yli 40 miljoona asukasta, joita hyökkääjä sanoo veljikseen.
On ymmärrettävää, että Suomessakin pohditaan, mitä tästä kaikesta tulee ja miten meidän käy. Silti kannatan presidentti Mauno Koiviston ajatusta, että kun provosoidaan ei kannata provosoitua. Kremlin tiedottaja otti kantaa Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ja sen seurauksiin. Viisaasti presidentti Sauli Niinistö sanoi, että kerrataanpa tämä vielä kerran, samanlaisia viestejä olemme saaneet aiemminkin. Nato-jäsenyys antaa turvaa, mutta saa naapurin tuomaan rautaa enemmän rajan tuntumaan. Nato velvoittaisi meitä lähettämän poikiamme ja tyttäriämme myös vieraille rintamille.
Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuus on ollut vakautta ylläpitävä voima Itämeren piirissä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan rikkoi turvallisuusjärjestelmän. Ei kukaan ollut hyökkäämässä Venäjälle. Historia kertoo, että ne retket ovat päättyneet aina tappioon. Neuvostoliitto ei hajonnut sinne hyökkäämällä se hajosi sisältäpäin.
Presidentti Urho Kekkonen sanoi kerran, että minkä miekka rikkoi, sen kynä korjasi. Ihmiskunnan kannalta ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa, mutta aikaa siihen varmaan menee. Luottamusta on vaikea palauttaa.
Suomessa on vielä sodan kokeneita. Elossa olevat olivat silloin lapsia ja nuoria. Osa heistä menetti kotiseutunsa ja osa lähiomaisensa. Jotkut näkivät kotiaan pommitettavan ja sen palavan ja pelkäsivät pommisuojissa kuten Ukrainan ihmiset nyt. Sotaa paenneet saivat turvaa omassa maassa.
Kun hain ekaluokkalaista pojanpoikaani koulusta torstaina, puhuimme hänen aloitteestaan paljon Venäjän hyökkäyksestä ja Ukrainasta. Hän oli ehtinyt pohtia asiaa. Hän mietti, että joutuuko isäkin sotaan, kuten pappansa isä oli ollut. Kertoi, että on katsonut itsenäisyyspäivänä Tuntematonta sotilasta. Hän tiesi, että jossakin kohtauksessa oli aitoja kuvia paikasta, jossa minun isäni oli ollut taistelemassa.
Kolmasluokkalainen pojantytärtäni sanoi, että häntä pelottaa ja pyysi laittamaan television kiinni. Tiedän, että lapsia, joita uutiset pelottavat on paljon. Monet ovat tästä eri medioissa kertoneet. Siksi meidän aikuisten tulee olla rauhallisia ja maltillisia. Pitää keskustella silloin, kun lapsi tuntee siihen tarvetta ja vakuutta, ettei Suomi ole nyt vaarassa.
Krista Pärmäkoski sanoi olympialaisten maalissa kaikkensa antaneena, että toivoi ja rukoili, että säilyisi pronssilla. Toivoa ja rukousta mekin nyt tarvitsemme suomalaisen kulttuurin päivänä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
14.2.2022
Urjalan kulmilta
Säilyttää vai poistaa postinumeroalueet?
Urjalan kunta haluaa selvittää, pitääkö ottaa käyttöön yksi postinumero koko kuntaan. Ennen päätöstä halutaan lähiaikoina kuulla kuntalaisia. Hyvä niin. Ehkä on paikallaan avata vähän taustaa asialle ja kertoa kokemuksia sieltä, missä ovat siirrytty yhteen paikkakuntanimeen
Viimeksi Urjalassa on tehty nimimuutos, kun käytöstä jätettiin pois Laukeela, joka oli pitkään vakiintunut nimi kirkonkylällemme. Pulma oli vain siinä, että muualla ei Laukeelaa tunnettu ja siksi se muutettiin ja on nyt postinumeron 31760 Urjala.
Nimi Urjala tarkoitti aikanaan oikeastaan nykyistä Urjalankylää, joka oli aikanaan kirkonkylämme, kunnes 1800-luvu alussa kirkko siirrettiin hieman keskemmälle nykyiselle paikalleen Laukeelaan. Kun vielä pitkään Urjalalla tarkoitettiin Urjalankylää, ryhdyttiin sitä kutsumaan vanhaksi kyläksi erotukseksi uudesta kirkonkylästä.
Urjalan asemanseudulla on myös kaksi nimeä. Usein puhutaan sitä tarkoittaen Huhdista. Kun Toijala-Turku rata valmistui 1876, ryhdyttiin Huhtia kustumaan vähitellen myös Urjalan asemaksi. Aseman koulu vaalii tätä nimeä. Postinumero 31700 Urjala as. kattaa monet Huhdin naapurikylät Annulasta Välkkilään
Olisin tarvinnut kauppoja käsittelevään kirjaani kartan, jossa olisi ollut Urjalan kaikki kylät. Kun sitä aluearkkitehdin kanssa tutkimme, havaitsimme pian, että kirjan aukeama ei olisi riittänyt selkeään karttaa. Sarkajaon ajoilta kylistä menee kapeita soiroja syvälle toisten kylien sisälle. Niinpä oli tyytyminen vanhaan koulupiirijakoon, jotta lukija saisi selville kylien ja niiden kauppojen sijainnin.
Maakirjakyliä Urjalassa on kymmeniä. Oma postinumero on vielä ainakin seuraavilla: Halkivaha, Honkola, Kehro, Menonen, Nuutajärvi, Tursa ja Urjalankylä. Lisäksi joillakin postinsaajilla on naapurikuntien puolelta tuleva postinumero kuten Sadonmaa tai Matku.
Urjala on kahden postipiirin rajalla ja siksi numeroiden alku on osalla 317 -ja 318- alkuisia sekä osalla 311-alkuisia. Kun laitan kirjeen postiin ja lähetän sen johonkin Urjalassa, se käy lajittelussa Turussa. Viime ajoilta on sellainen kokemus, että paketti on nopeammin perillä kuin kirje.
Kun Kylmäkoski liitettiin Akaaseen, poisti kaupunki kaikki Kylmäkoskella käytössä olleet nimet korvaten ne Akaalla. Tämä aiheutti kylmäkoskelaisissa paljon pahaa mieltä ja jotkut vieläkin laittavat osoitteekseen Kylmäkosken. Tien ja kadun nimen perusteella on vaikea tietää, missä kohde on, kun nimialue on suuri.
Edellä olevan perusteella olen sitä mieltä, että muutoksesta saatava hyöty on pienempi kuin siitä koituva haitta ja mielipaha.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
31.1.2022
Urjalan kulmilta
Sote-vaalit on käyty, pulina jatkuu
Pulinalla tarkoitan jossittelua siitä, miten äänestettiin ja miten olisi pitänyt äänestää. Pirkanmaalla yhdeksän kuntaa eli joka kolmas kunta jäi ilman valtuutettua. Forssaa ympäröivät kantahämäläiset kunnat jäivät myös ilman edustajia.
Urjalan sosiaali- ja terveystointa isäntäkuntamallilla hoitava Akaa oli asukasluvultaan suurin edustajatta jäänyt kaupunki. Toijala ja siihen liitetyt Kylmäkoski ja Viiala eivät löytäneet yhteistä akaalaista identiteettiä. Forssan ympäristökunnissa äänestettiin liikaa forssalaisia. Punkalaitumella lähes puolet äänesti kunnanhallituksen puheenjohtajaa Linda Lähdeniemeä.
Urjalassa lähimmäksi pääsi perussuomalaisten Lisa Wesin, joka jäi 55 ääntä aluevaltuustopaikasta. Urjalassa joka viides äänesti niin, että perusuomalaisten osalta Urjala oli kuudenneksi paras kunta koko maassa. Wesin käytti kampanjassaan myös televisiomainontaa.
Keskustan Ville Tirkkonen jäi 251 ja kokoomuksen Heidi Rytky 292 ja sosialidemokraattien Janne Saari 555 äänen päähän paikasta. Keskustan Heidi Nurmenkoski sai 35 ja Vihreiden Jami Susijärvi 12 ääntä, joten olivat kaukana läpimenosta. Kaikkien urjalalaisten ehdokkaiden olisi pitänyt saada ääniä enemmän muualta. Parempi oma äänestysinto olisi auttanut merkittävästi
Huolestuneena olen seurannut vaalien jälkeisiä vallanjakosuunnitelmia. Pelissäännöt ovat sellaiset, että kullakin alueella suurin ryhmä aloittaa neuvottelut. Se ottaa aluevaltuuston hallituksen puheenjohtajan ja toiseksi suurin valtuuston puheenjohtajan. Ihmetyttää, että suunnitellaan hallituksen puheenjohtajasta päätoimista ja hyväpalkkaista. Työnjako virkamies- ja luottamushenkilöjohdon väillä hämärtyy.
Pirkanmaalla muutosjohtaja ilmoitti ykskantaan, että käyttöön otetaan valiokuntamalli. Se tarkoittaa, että eri asioita valmistelevat luottamushenkilöelimet saavat jäsenikseen pääosin valtuutettuja. Parhaassa tapauksessa mukaan voi ehkä päästä joku varavaltuutettu. Lautakuntamallissa jäsenyys ei olisi rajattu valtuutettuihin ja tällöin voitaisiin vaikuttamisväyliä avata paremmin niille kunnille, joista ei ole lainkaan edustajaa.
Paljon hyvää luvattiin, mutta rahasta tekee tiukkaa. Sen määrä vanhusväestöä, joka tarvitsee kasvavasti palveluja, lisääntyy rajusti. Mielenterveyden osalta on myös kasvuvaateita. Naapurimme Ruotsi käyttää näihin rahaa 40 % enemmän kuin me. Iso pulma on löytää ammattitaitoiset hoitajat. Kaikki tämä edellyttää toimintatapojen ennakkoluulotonta uudistamista ja hyvää yleis- ja lähijohtamista sekä kannustavaa ilmapiiriä.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
17.1.2022
Urjalan kulmilta
Voitto kotiin
Nyt meillä urjalalaisilla on mahdollisuus saada jopa neljä edustajaa uutteen 79-jäseniseen Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuustoon, Se onnistuu, kun käytämme oikeuttamme, ei velvollisuutta, äänestää paikallisia ehdokkaita. Meillä on kirittävää, sillä ensimmäisten ennakkoäänestyspäivien jälkeen äänestysprosenttimme on alhaisin. Enemmistö äänestäjistä meillä ja muualla on ollut naisia.
Tällä kertaa käytin myös vaalikonetta. Vastasin Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Ylen kysymyksiin. Forssan Lehden vaalikoneeseen en, vastannut, kun alue on eri. Tulosten perusteella vahvistui käsitys, että kysymyksillä voidaan ohjata lopputulosta. Kaikki koneet antoivat ykkössuosikiksi tutun puolueen. Sen sijaan Aamulehden kaksi viimeistä olivatkin Hesarin tuloksissa 13 prosenttiyksikköä parempia.
Ylen toinen kysymys kuului: ”Kun julkisia menoja ja tuloja tasapainoittaan, se on tehtävä mieluimmin menoja karsimalla kuin veroja kiristämällä.” Vaikka kysymys on arvokysymyksissä, soveltuu se hyvinvointialueelle huonosti, koska niillä ei ole, eikä ole ehkä tulossakaan verotusoikeutta.
Muidenkin koneiden kysymyksissä oli paljon tulkinnanvaraa. Esimerkiksi yksityisiä palveluja on nyt jo paljon käytössä ja tulee olemaan vielä soten toteutuessa. Asiakasmaksut säilyvät. Palveluseteleitä käytetään.
Useissa vaalimainoksissa kannatetaan lähipalveluita. Vähän pintaa raaputtamalla saa selville, että niillä tarkoitetaan hyvin erilaisia asioita. Joku tarkoittaa paikalla annettavia nykyisten terveyskeskusten tapaisia palveluja. Toinen lisäisi siihen joitakin erikoissairaanhoidon palveluita. Kolmas taas pitää lähipalveluna digitaalista palvelua. Kaikki, jotka joskus ovat odottaneet kauppa-autoa, suhtautuvat varauksellisesti terveyspalveluautoihin.
Hyvinvointialue toteuttaa myös koulujen kuraattori-, pyskologi- terveydenhoitaja- ja lääkäripalvelut. Niitä ei voi viedä kauaksi. Kestää aikansa, että nuori oppii luottamaan, jos on vaikeuksia.
Pirkanmaan alue sai ICT- eli tieto-ja viestintätekniikka palveluihin 14,3 miljoonaa euroa, kun tarve olisi ollut 37,4 me. Ilman lisärahaa ensi vuonna 9000 työasemaa jää kuntien tietoverkkoihin. Onko siis mahdollista, että valtio, joka on luvannut maksaa sote-kustannukset, vyöryttää niitä näin takaisin kunnille?
Kone antoi ehdokkaista lähimmäksi osuneet. Ehdokkaat, joista olin eniten kiinnostunut, eivät sijoittuneet ihan kärkeen. Kun tiedän urjalalaiset ehdokkaat, suosittelen heitä. Kukin löytää omaan aatemaailmaan sopivan ehdokkaan. Näytetään nyt ja voitetaan yhdessä äänestämällä!
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti
3.1.2022
Urjalan kulmilta
Jospa vielä harkittaisiin
Uusi vuosi on paukuteltu käyntiin. Sytytin yhdeksän pientä rakettia ennen puoltayötä iloksi yökylässä olleelle nelivuotiaalle pojantyttärelle. Ajattelin kyllä itse valvoa keskiyöhön ja luin kirjaa, mutta nukahdin kesken kaiken ja heräsin, kun uutukaista vuotta oli kulunut jo vartti.
Urjalan valtuusto paukutteli monien äänestysten jälkeen etäkokouksessaan tämän vuoden talousarvion. Liipaisimella olivat niin yksityistieavustukset kuin tulevien vuosien kevyen liikenteen rakentamisrahat sekä joukko erilaisia tapahtumarahoituksia.
Teiden rahoitus oli esillä useaan otteeseen päättyneen vuoden aikana. Erityistä julkisuutta sai Välkkilän tie, jonka puolesta kerättiin adressiakin. Avuksi tuli valtiovarainvaliokunta. Sen jakamia ns. joululahjarahoja on usein kritisoitu. Hallituspuolueiden edustajat saavat tätä kautta alueilleen hieman rahaa. Kesällä valmistui näillä rahoilla peura-aita. Nyt Välkkilän tie sai 300 000 ja Nuutajärven lasikyläänkin heltisi rahaa 90 000.
Urjala on varautumassa aluevaltuuston hallitsemaan sote-aikaan tekemällä isoja investointeja palotoimeen ja sosiaalitoimeen, jotka terveysasioiden kanssa siirtyvät ensi vuonna, siis 2023, Pirkanmaan hyvinvointialueille. Paloaseman rakentamiseen käytetään 3,6 miljoonaa euroa, joista puolet alkaneena vuonna.
Entiseen vuodeosastoon oli tarkoitus kunnostaa tilat kotihoidolle ja kuntoutukselle, päivätoiminnalle, sosiaalitoimelle ja lisäksi arkistoille. Lisäksi piti vaihtaa ilmanvaihtokontti. Maaliskuussa kustannusarvio oli n. 900 000 ja viime vuoden budjetissa oli rahaa 400 000. Syksyllä kustannukset arvioitiinkin jo 1,35 miljoonaksi. Ehdollisena hyväksytyt rakennus-, sähkö, putki- ja LV-urakat olivat n. 1,2 miljoonaa.
Valtuusto päätyi yllättäen toiselle kannalle. Enemmistö, joka pääasiassa koostui perusuomalaisista ja keskustalaisista päätti jakaa esitetyn summan neljällä ja rahaa jäi 337 500. Karsimista perusteltiin sillä, että hyvinvointialue osallistuisi rakentamiskustannuksiin. Sitähän se ei tee kuin korkeintaan keskussairaalan laajennuksen osalta. Ne kuntien tilat, jotka katsotaan tarpeellisiksi, vuokrataan aluksi kolmeksi vuodeksi eli nyt tammikuussa valittavan aluevaltuuston jäljellä olevaksi toimikaudeksi.
Onneksi Urjalan kunnanvaltuusto voi vielä korjata päätöstään. Nyt on aika hakea kompromissia esitettyjen summien osalta, jotta saadaan kunnolliset tilat ja työskentelyolosuhteet, joihin saadaan ammattitaitoista työvoimaa. Ennen kaikkia kasvava hoidon tarve tiloja tarvitsee. Hyvää ja terveellistä uutta vuotta!
Seppo Pirhonen |