Urjalan kulmilta 2019

Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018


20.12.19 Onko tilaa?
13.12.19 Joulun lehtiä
06.12.19 Lujinta luottamusta
29.11.19 Sodan jaloissa
22.11.19 UrjU juhlii
15.11.19 Olopäivä
08.11.19 Isälle
01.11.19 Luonto tarinoi
25.10.19 Vanhin kokoomusyhdistys
18.10.19 Tontteja ja kaavoja
11.10.10 Vaarallinen ennakkotapaus
04.10.19 Pitovoimaa
27.9.19 Haluatko olla vanhus?
20.09.19 Ei tullut rahaa
13.09.19 Kusti ei polje
06.09.19 Koulusäästökirja
30.08.19 Kopioi ja liitä
23.08.19 Uutta oppimaan
16.08.19 Silta
09.08.19 Reppukansa liikkeellä
02.08.19 Lihan iloista
26.07.19 Mustikkamaitoa
19.07.19 Ylti uudelle tasolle
12.07.19 ”Helppoa kuin heinänteko”
05.07.19 Sairausriskit kartoitettu
28.06.19 Tanssiinkutsu Menosista
14.06.19 Ota opas–koet enemmän
21.06.19 Sosiaaliasiamies selvitti
21.05.19 Osaatko uida?
17.05.19 Kevättä
10.05.19 Liikuntaa ja hyvinvointia
03.05.19 ”Täällähän on kirjakauppakin”
24.04.19 Taitaja on poissa
19.04.19 Pyykkärinä
12.04.19 Äänestämässä
07.04.19 Tehdään hyvä prosentti
29.03.19 Evästystä
22.03.19 Haku päällä
15.03.19 Do you speak english?
08.03.19 Toiminta päättyy
01.03.19 Tilastot kertovat
22.02.19 Osingoille
15.02.19 Mennäänkö bussilla?
08.02.19 Suuret setelit?
01.02.19 Hyvää vaiko pahaa…
25.01.19 Tee aloite
18.01.19 ”Anni-pröökynä”
11.01.19 Hanna lähtee
04.01.19 Liikkumaan



                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            20.12.2019
Urjalan kulmilta
Onko tilaa?

Julkisuutta hallitsee kerralla yksi asia. Viime päivinä se on olut Al-Holin pakolaisleirillä olevien suomalaisten lasten ja äitiensä elämä ja mahdollinen palautus Suomeen. Suurimat mediatalot ovat haastatelleet Suomesta lähteneitä naisia. Osa heistä sanoo pelänneensä haastateltujen antamista ja siksi he ovat esiintyneet lanausmerkkinimillä. Useimpien lähtömotiivi on ollut uskonnollinen tai noilta seuduilta kotoisin olevan miehen tahto. Tiedossa ei ole onko joukossa ketään urjalalaistaustaista.

Vähemmälle on jäänyt tieto, että mainitulta 70 000 hengen pakolaisleiriltä ja ehkä muitakin Isis-taistelijoiden leiriltä on jo palannut omatoimisesti Suomeen äitejä lapsineen. Lapsia ovat useimmat päättäjät halunneet ottaa Suomeen, vaikka suurin osa lapsista ei ole koskaan Suomessa asunutkaan. Suomen kansalaiset voivat palata koska tahansa joko omalla kustannuksella, lahjoitusvaroin, mutta tuskin verovaroin.

Mikä on totta? Tätä on kysytty. Totuus on kullakin hetkellä käytettävissä olevan tiedon mukaan muodostunut asiantila. Sanotaan myös että se on sellainen, miltä näyttää. Lisäisin siihen vielä sen, että totuus on sitä, millaisena ihmiset sen kokevat.

Asiallisesti ottaen tämä asia on saanut kokoaan ja merkitystään suuremmat mittasuhteet. Rikollisuus ja terrorismi eivät tunne rajoja. Turvallisuudestamme huolehditaan. Täydellisin ja eristäytyvin järjestelmäkään ei anna sadan prosentin turvatakuuta.

80 vuotta sitten 300 000 suomalaista etsi majapaikkaa ja seuraavana keväänä heitä oli vielä 100 000 lisää. Sotaa paenneita ei laitettu leireihin. Vuonna 1918 oli saatu huonot kokemukset leireistä, joissa taudit ja puutteellinen ravinto surmasivat enemmän kuin tuomiot. Karjalaiset majoitettiin suomalaisiin koteihin. Majoitusta helpotti se, että tulijat olivat oman maan kansalaisia, vaikka osa kuulikin itseään ryssiksi mainittavan.

Edelleenkin, jos esimerkiksi Helsingin seutua kohtaisi vaaratilanne, evakuoitaisiin sieltä väestöä esimerkiksi Urjalaan tuhansittain. Silloinkin tarvittaisiin paikallisia koteja majoitukseen.

Luukas kertoo Mariasta ja Joosefista, ettei heille ollut tilaa majapaikassa ja siksi vastasyntynyt kapaloitiin eläinten ruokintakaukaloon eli seimeen. Matteus kertoo, että perhe joutui pakeneman Egyptiin pariksi vuodeksi, kunnes oli turvallista palata kotiin.

Seimen lapsi etsii edelleenkin majapaikkaa. Hän haluaisi asua mahdollisimman monen sydämessä, jotta voisi ottaa meidät lopulliseen majapaikkaansa taivaan kotiin, jossa mikään vaara ei uhkaa, eikä ketään ajeta pois. Vapahtavaa jouluiloa!

 Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            13.12.2019
Urjalan kulmilta
Joulun lehtiä

Vieläkö tarvitaan joululehteä? Näin kysyy Urjalan joulun päätoimittaja Heikki Saha. Lehti on ilmestynyt 40 vuotta Urjalan Rotaryklubin julkaisemana. Musiikin harrastajana hän pohdinnan jälkeen käyttää ilmaisua, ettei vielä ole aika laittaa pillejä pussiin. Tämä päätelmä on helppo hyväksyä.

Olen tallentanut Urjalan joulut. Ihan kaikkia ei ole. Tänä syksynä selasin tallessa olevat numerot etisen niistä kirjoituksia aihepiiristä, joka tällä hetkellä pyörii mielessä. Oli helppo havaita, että lehdessä on julkaistu artikkeleista useista mielenkiintoisista aiheista. Niinpä etsintä aina keskeytyi, kun jokin muukin juttu koukutti lukemaan. Kotiseudun historiasta kiinnostuneelle lehdet ovat aarreaitta.

Lehdellä on ollut vakituisia avustajia. Toisten kirjoittajakäsi on jo rauennut, kun 40 vuosikertaa on lehteä tehty.  Uusia kirjoittajia on löytynyt niin Urjalasta kuin heistä, jotka ovat täältä muualle lähteneet, Lehden kannesta on useimmiten vastannut Jorma Nummela kauniilla luontokuvalla.

Tämän vuoden lehden sisällöstä muutama poiminta: Torild Brander ja Raikon kartano, Kirka Halkivahan vävypoikana, kehrolainen Jalojousi-orkesteri, Mdelplanin suvusta, Minna Canth ja Häme, Kyläkraatari ja suuri apteekkiryöstö, Pakkolasku, Ruokahävikin vähentäminen, Meidän oma huutokauppakeisari, Opettajana kyläkoulussa, Taksvärkkitiellä, valkohäntäpeuroista, leirikoulusta Ranskassa, Tauno Luoman urasta ja nuorisosoittokunnan synnystä.

Rotaryklubin kannalta tärkeitä ovat myös ilmoittajat, koska lehden tuotolla rahoitetaan vaihto-oppilastoimintaa. Monta urjalalaista nuorta on vuosittain päässyt vaihtariksi ja tänne on tullut eri puolilta maailmaa nuoria. Nuoret ovat kertoneet, että vaihto-oppilasvuosi on kannattanut, vaikka ylioppilaaksi tulo on siirtynyt vuodella. Vastaavasti täällä olleet ovat vieneet Suomi- ja Urjala-tietoutta kotimaihinsa. Isäntäperheiden kielitaitokin on karttunut.

Olin sen verran saamaton, että en tällä kertaa ehtinyt kirjoittamaan sen paremmin Urjalan Jouluun kuin Lounais-Hämeen Jouluun, vaikka molempien päätoimittajat pyynnön esittivät. Lounais-Hämeen Joulua en ole vielä hankkinut paikallisesta kaupasta. Se lienee vuodesta 1945 yhtäjaksoisesti ilmestyneenä yksi pisimpään ilmestyneistä joululehdistä.

Eläkeläisjärjestön joululehti tuotiin jäsenetuna ilmaiseksi postilaatikkoon kuten aiempinakin vuosina. Monet muutkin järjestöt julkaisevat omaa joululehteä. Niin kauan, kun niillä on lukijoita, ilmoittajia ja innostuneita tekijöitä, ne ovat tarpeen. Joululehti on mukava lukea joko ennen joulua tai joulupyhinä.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            6.12.2019
Urjalan kulmilta
Lujinta luottamusta

Vanhempi, hyvin koulutettu nainen kysyi muutama vuosikymmen sitten Urjalan itsenäisyysjuhlassa, että uskonko Suomen olevan itsenäinen vielä muutaman vuoden päästä. Vastasin myönteisesti ja siihen hän totesi, että nuoret luottavat tulevaisuuteen. Ilmeisesti hän ei ollut yhtä varma.

Tuolloin elettiin aikaa, jolloin Neuvostoliitto oli voimissaan ja sen taholta oli Suomeen sekä painostusta että luottamusta. Valtiojohto osasi taitavasti toimia noissakin oloissa. Sen ajan ”ulkopoliittiseen liturgiaan” naapurisuhteissa kuului kaavamaisesti toistettuna luottamuksen, ystävyyden ja hyvien suhteiden korostaminen.

Vuonna 1976 julkaistiin elokuva Luottamus, joka korosti Leninin roolia Suomen itsenäisyyden tunnustajana. Tunnustus tuli, mutta samanaikaisesti hän kannusti suomalaisia aateveljiä vallankumoukseen. Kun se sitten tapahtui v. 1918 samainen Lenin tunnusti myös Suomen sosialistisen työväentasavallan, joka kukistui valkoisten voittaessa.

Entäs nyt? Mitä nyt pelätään? Asiaa voi tarkastella niin yksilön kuin koko Suomen näkökulmasta. Jokaiselle ovat tärkeitä edelleen oma toimeentulo, työpaikka, koti ja selviytyminen arjesta. Kansankunnan tasolla toiset pelkäävät pakolaisia ja toiset ilmastonmuutosta, jotkut pörssikurssien romahdusta ja yritykset ammattitaitoisen työvoiman saamista. Maaseudulla koetaan palvelujen etääntyminen ja voimakas keskittyminen uhkana.

Viime päivinä on puhuttu paljon luottamuksesta. Käytin kahta lähdettä. Ensinnäkin Wikipedian mukaan ”luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai tuota pettymystä” ja edelleen: ”Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokemusperäistä tietoa. Luottava ihminen uskoo, että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää. Jos ihminen epäilee toisen moraalia ja aikeita, luottamusta ei synny. Luottamuksen edellytyksiä ovat hyvien aikeiden lisäksi osaaminen ja riski.”

Nykysuomen sanakirja toteaa, ett luottamus voi olla ehdotonta, lannistumatonta ja sokeaa. Luottamus voidaan, herättää, saavuttaa, voittaa ja sitä voi nauttia ja rakentaa ja sen voi myös menettää.

Itsenäisyyspäivänä oikeutetusti korostetaan Suomen selviytymistä ja saavutuksia. Monista aiemmista ja 80 vuotta sitten alkaneista vaiheista selviydyttiin. Lujinta luottamusta oli periaate, että veljeä ei jätetä.

Varsinkin nuorempaa väkeä ovat tänä vuonna ilahduttaneet jääkiekon maailmanmestaruus ja jalkapallojoukkueen pääsy EM-kisoihin. Luotan edelleenkin siihen, että Suomi itsenäisenä pärjää myös tulevaisuudessa. Onnea suomalaiset!

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            29.11.2019
Urjalan kulmilta
Sodan jaloissa

Päivälleen 80 vuotta sitten vietettiin viimeistä rauhan päivää.. Maaseudulla syystyöt oli tehty. Lehmät piti lypsää ja kotieläimet ruokkia. Tässä vaiheessa päävastuu oli naisilla, sillä miehet olivat ylimääräisissä harjoituksissa.

Torstai-aamuna 30.11. klo 6.50 alkoi talvisota. Karjalan kannaksella se havaittiin siitä, että punatähtiset lentokoneet lensivät taivaalla ja pudottivat pommejaan. Taloissa majoittuneina olleet resrviläiset lähtivät heille määrättyihin paikkoihin. Heiltä saatiin tieto sodasta. Radiota ei ollut läheskään joka talossa.

Rajan pinnassa oleille asukkaille tuli kiire. Suojeluskuntalaiset kävivät ilmoittamassa, että nyt on lähdettävä ja mukaan muutaman päivän ruoka ja vaatteita ja reppuun se, minkä jaksaa kantaa. Maapaikoista lähdettiin hevoskuormin. Lehmät seurasivat mukana.

Urjalaan tuli kuolemajärveläisiä ja sakkolalaisia. Ensimmäiset joulukuun alkupäivinä junan härkävaunuissa Huhtiin, Hanhisuolle ja Koijärven Matkuun. Kymmenen vuotta sitten selvitin, että tulijoista lähes puolet oli alle 18-vuotiata. Kuukauden ikäinen Mauri Hintikainen oli nuorin ja hänet perheineen sijoitettiin Honkolan kauppaan. Vanhin oli 93-vuotias Anna Leinonen Sakkolasta ja hänet siirrettiin Annulan Kyrölään. Perheiden lisäksi piti sijoittaa Kuolemajärven lastenkodin  asukkaat Urjalankylän koululle, vanhainkodin asukaita Annulan  ja siirtoväen sairaala Laukeelan koululle.

Urjalassa oli kartoitettu etukäteen kunkin talon mahdollisuudet ottaa vastaan sotapakolasia, joita ryhdyttiin kutsumaan täällä siirtolaisiksi ja viranomaiset siirtoväeksi ja pian vakiintui myös nimitys evakot. Kaikki asumiskelpoiset ja kelvottomatkin asunnot ja huvilat otettiin käyttöön. Pääosa saatiin vapaaehtoisesti, mutta pakkomääräyksiäkin tarvittiin.

Ensimmäisenä urjalalaisena kaatui oli Sulo Mattila Halkivahasta toinen joulukuuta. Ensimmäinen kuolemjärveläinen  kaatui kotipitäjässään 13.12. ja ensimmäisinä sotapäivinä myös sakkolalainen ja muolaalainen.

Kun Urjalassa oli talvisodan aikana aina kesään 1942 tuhansia karjalaisia, kuoli myös siviileitä. Heille osoitettiin yhtenäinen paikka lähelle ruumiskellaria. Näissä haudoissa ja muualla olevista pääosassa on kivi vielä jäljellä, mutta monilla ei ole enää hoitajia ja ovat siirtyneet seurakunnalle ja osaan on haudattu jo uusia vainajia.

Jotta muistaisimme sodan vaikutukset siviilien elämään paljastetaan huomenna muistomerkki kaikille sotasiirtolaisina Urjalaan haudatuille Karjalan evakoille yhteinen muistomerkki. Samalla vietetään talvisodan syttymisen muistohetkeä myös hämäläisestä näkökulmasta.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            22.11.2019
Urjalan kulmilta
UrjU juhlii

Voimistelu, yleisurheilu ja jalkapallo olivat 110 vuotta sitten marraskuussa perustetun Urjalan Urheilijoiden ( UrjU) alkuvuosien lajit. Seura perustettiin ja toimi aluksi Urjalan asemalla ja siksi seuran perustettiin nimellä Huhdin Voimistelu- ja Urheiluseura.

Tuolloin ei ollut urheilukenttää ja niinpä harjoitukset ja kilpailut pidettiin Mikkolan kentällä. Naisvoimistelijoilla oli oma osastonsa joka harjoitteli yllättäen miehen eli Kalle Koskisen johdolla. Uutta kenttää varten tehtiin kaupat maanviljelijä Alfred Reutulaisen kanssa, joka tarjosi kahtakin paikkaa, mutta lopulta päädyttiin nykyisin Vilpolan kenttänä tunnettuun paikkaan.

Kentän rakentaminen tehtiin pääosin talkoilla, mutta jonkin verran tuhansien talkootuntien lisäksi tarvittiin vuosikymmenten aikana myös palkattua työvoimaa. Ostolainan takasivat seuran aktiivit ja avustusta saatiin Costianderin rahastosta ja valtion urheilu ja voimistelulautakunnalta.

Ennen talvisotaa ehti valmistua  tanssipaikka Vilpola, jonka ravintolarakennusosa oli lämmitettävä ja siellä voitiin harjoitella talvella vaikkapa painia. Komeita kisoja ja kesäjuhlia järjestettiin, joissa kisasivat maan huiput. Vilpolassa oli vielä kuusikymmenluvulla kahdesti viikossa tanssit. Tanssikansan vähennyttyä ei ole ollut enää juhannustanssejakaan.

UrjU:n lajeina ovat olleet aiemmin mainittujen lisäksi hiihto, suunnistus, pesä-, lento- ja korpipallo, painonnosto sekä jääkiekko. Urheilevasta nuorisosta kisasivat myös työväenhenkiset Urjalan Taimi ja Nuutajärven Esa ja muutaman kyläseurat. UrjU:llakin on ollut tavallaan itsenäisinä tai alaosastoina mm Halkivahan, Haka, Honkolan Honka, Laukeelan Lukko ja Valajärven Veto. Jalkapallossa voimat yhdistettiin Urjalan Palloseuraksi ja jääkiekko varten perustettiin Urjalan Sisukiekko.

Viime vuosina UrjU on keskittynyt lasten ja nuorten urheiluun. Seuran kannalta oli tärkeä piristysruiske vuonna 1990 uusittu urheilukenttä kirkonkylässä. Asukaslukumäärään verraten seura on pärjännyt hyvin piiritasolla ja valtakunnallisesti. Siitä se on saanut myös tunnustusta mm.  Sinettiseurana ja Olympiakomitean Tähtiseurana.

Sunnuntaina pidettävässä 110-vuostisjuhlassa palkitaan kesäkauden parhaita urheilijoita. Menestystä on jälleen tullut. Vuosien mittaan, joitakin on yltänyt SM-tasolle ja maaotteluedustajiksi. Tämän hetken tunnetuin nimi on kävelijä Aleksi Ojala.

Seuralla on ollut paljon innokkaita vapaaehtoisia, jotka ovat valmentaneet, huolehtineet harjoituksista ja kisajärjestelyistä. He ovat mahdollistaneet monen lapsen ja nuoren harrastamisen. Onnea seuralle ja sen toimijoille!

Seppo Pirhonen

   

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            15.11.2019
Urjalan kulmilta
Olopäivä

Torstaina juhlitaan Urjalassa Olopäivää. Perinne on jatkunut 30 vuotta. Kerran kuukaudessa torstaisin puolenpäivän aikaan kokoontuu pääasiassa ikääntynyttä väkeä seurakuntatalolle. Aluksi on tarjolla halpa lounas ja sen jälkeen ohjelmaa, yhteislaulua, arpajaiset ja päätteeksi hartaushetki.

Idean olopäivästä toi Pohjanmaalta seurakuntamme silloinen diakonissa Sisko Setälä. Järjestelyistä ovat vastanneet diakoniatyöstä huolehtivat. Täällä on toiminut vireitä diakoniakylätoimikuntia, jotka ovat vuoronperään olleet huolehtimassa ruokailusta. Aktiivisia toimijoita ovat jo pitkään olleet Anja Jokinen ja Sirkka Salo. Monta muutakin nimeä pitäisi varmaan mainita.

Sisko Setälän jäätyä eläkkeelle  v. 2008 häntä seurasi Auli Nummenmaa, joka tänä syksynä siirtyi Ruovedelle ja sijaisena on toiminut Riitta Poikselkä. Tiettävästi virka on tulossa hakuun.  Sirkka Salminiemi toimi myös diakoniatyöntekijänä muutaman vuoden. Nykyisin hänen vastuullaan on perhetyö.

Urjalassa diakoniatyöntekijällä ei ole yleistä vastaanottoaikaa. Sen voi varata puhelimella ja numero löytyy kirkollisista uutisista. Suurimmat syyt ottaa yhteyttä ovat perheen taloustilanne, terveyshuolet, ihmissuhteet ja yksinäisyys. EU:n ruoka-apu työllisti aikanaan. Lähes puolet asiakkaista on vanhuksia. Nykyään kukaan ei halua olla vanhus. Mieluimmin ollaan ikäihmisiä tai senioreita. Vanhuspalvelulaki käyttää termiä ikääntynyt väestö. Liian moni yksinäinen vanhus ei tohdi pyytää apua, vaikka sitä oikeasti tarvitsisi.

Diakoniatyöntekijät pyrkivät auttamaan ja ohjaamaan myös muille avunlähteille. Yhteistyö kunnan sosiaali- ja terveystoimen kanssa toimii hyvin. Kotikäynneillä kohdataan etupäässä vanhuksia. Seurakuntahan käy tervehtimässä korkeampia tasavuosia täyttäviä. Lisäksi käydään palvelukodeissa ja vuodeosastolla.

Seurakunnan budjetissa on määräraha diakonian myöntämiin avustuksiin. Lisäksi varoja on saatu testamenttilahjoituksina mm. kohdennettuna juuri olopäivään. Yhteisvastuukeräyksestä paikallisseurakunta saa myös oman osuutensa ja tietenkin kolehdeista, vaikka normaalisti jumalanpalveluksessa tai messussa on aika vähän kuulijoita, joten kolehtihaaviin ei paljon kerry. Joku kertoi, että isänpäivänä kirkossa oli kahdeksan sanankuulijaa. Sääli, sillä saarnakin oli hyvä. Kuuntelin sen netin kautta.

Urjalan diakoniatoimi järjestää joulukuussa joulujuhlan työttömille, kehitysvammaisille ja yksinäisille. Tämä juhla ei saa niin suurta julkisutta kuin Hurstien jouluateriat Helsingissä. Joulukuussa on myös myyjäiset, joiden tuotolla tuetaan diakonia- ja lähetystyötä sekä Kirkon ulkomaanapua.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            8.11.2019
Urjalan kulmilta
Isälle

Hyvää isänpäivää! Sunnuntaina sitä vietetään. Aamulehden kolumnissaan Heikki Salo kummasteli, että isänpäivä on yksikössä, mutta äitienpäivä on monikossa. Äitienpäivä on vanhempi ja isänpäivä tuoreempi tulokas kalenterissa. Kauppiaat sitä halusivat marraskuulle, kun myynti oli muuten hiljaista. Vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987.

Isäni Erkki syntyi 100 vuotta sitten 4.11. isänsä Huugon ja äitinsä Saiman toisena lapsena. Hänen elämänsä päättyi 30 vuotta sitten toukokuussa. Syntymäpäivänä vein kynttilän haudalle. Laitoin  myös Facebookiin kuvan, jossa hän on parivuotiaana veljensä kanssa valokuvassa. Valokuvan takana teksti kertoo, että pojat eivät uskaltaneet mennä ilman isää kuvattavaksi.

Koska isäni syntyi Kuolemajärvellä on ihme, että kuva on säilynyt. Se tuli Saiman mukana evakkomatkalla tänne Urjalaan. Erkki oli viisivuotias, kun hänen isänsä kuoli ”lentävään keuhkotautiin”. Kolmen lapsen toimeentulosta huolehti Saima-äiti, jonka työtehtävät olivat välillä kaukanakin, jolloin mummo huolehti katraasta.

Löysin isäni koulutodistuksen Kolkkalan koulusta kesällä Mikkelin maakunta-arkistosta. Koulun jälkeen niihin töihin, jota oli saatavilla. Syksyllä 1939 armeijaan ja talvisotaan ja vannoi sotilasvalansa vasta sodan jälkeen kesällä. Sotapäiväkirjassa maininta, että talvisodan jälkeen oli Haminassa ollut puntiksella.

Tuli Urjalassa Hakolahteen, jossa kohtasi tulevan vaimonsa Hiljan. Menivät naimisiin, kun isä oli käynyt jatkosodat, mutta esikoista ei kuulunut.. Muuttivat keväällä 1952 Laukeelaan Ruotialaan ja joulukuussa parkaisin ensimmäisen kerran synnytyslaitoksella Forssassa. Sain pian myös pikkusiskon pikkuveljen.

Peltoa kymmenen hehtaaria, lehmiä, sikoja, kanoja ja kolme hevosta. Erikoisviljelynä aluksi perunaa ja sitten lanttua. Sähkötön talous vuoteen 1985, jolloin uusi päärakennus valmistui. Traktori Fordson Dexta oli tullut kuuskytluvulla.

Isä ja äiti olivat aina työntouhussa. Lypsyn ajan lapset olimme keskenämme ja välillä heinäaikaan, kunnes olimme työssä mukana.  Lapsuuden isästä on mielessä joitakin pieniä tuokioita, kun hän leikki kanssamme, järjesti vaikkapa pääsisäiskeinut tai opetti laulun saunavihdoista, kun taittelimme koivusta oksia.

Viisikymppisillä oli mukana sukulaisia ja naapureita. Kuusikymenvuotispäivää ei ollut tarkoitus juhlia, mutta joitakin yhdistyksiä ja naapureita kävi. Sinä aamuna löytyi lehmä kuolleena navetassa.

Isälleni ja hänen tavallisille ikätovereilleen ei järjestetä syntymän 100-vuotisjuhlavuosia. Ilman heitä ei olisi hyvinvoivaa Suomea. Kiitos iskä!

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            1.11.2019
Urjalan kulmilta
Luonto tarinoi

”Muistatko  talviaamun sinisen hetken – yölinnun laulun kesäyössä” on Jorma Nummelan uuden kirjan nimi. Alaotsakkeena on ”Tarinoita metsistä ja vesiltä”. Kirjaan on koottu 98 aiemmin Urjalan Sanomissa julkaistua tarinaa. Paikallislehteen Jorma on kirjoittanut luonnosta jo yli 30 vuotta. Vuonna 2010 hän julkaisi  valikoiman siihen mennessä  julkaistuista kirjana ”Yöllä laulaa satakieli – päivällä pöllö nukkuu”.

Jorma on kirjoituksiin liitänyt myös piirroksia. Maanantaina julkaistua kirjaa varten hän piirisi uudet kuvat. Lyijykynäpiirrokset ovat herkkiä. Julistamistilaisuudessa kysyttiin, mistä kuvan piirtäminen alkaa. Jorma kertoi aloittavansa usein silmästä ja etenee pään kautta muuhun linnun tai eläimen vartaloon.

Piirtäminen on haastavaa, joku kuva voi valmistua parissa tunnissa ja joku vie useamman tunnin. Kumia ei juuri voi käyttää, koska siitä jää usein jälki. Joskus sitä voi käyttää jonkin kohdan pehmentämiseen. Yksityiskohtia voi tarkentaa valokuvista, joita Jormalla on tuhansia. Kamera on aina mukana luonnossa liikkuessa.

Luonto muuttuu ja Jorman mukaan kymmenessä vuodesakin on tapahtunut selvää muutosta. Yhtenä tekijänä hänen mukaansa on ilmaston lämpeneminen. Luontoa vähemmänkin tarkkailevat ovat voineet havaita, että jotkut tutut lintulajit ovat käyneet harvinaisiksi. Osin tähän on vaikuttanut asutuksen muuttuminen ja maa- ja metsätalouden muutokset. Esimerkiksi karjamäärän väheneminen vaikuttaa suoraan moniin lajeihin.

Kun toiset lajit harvenevat tulee tilalle toisia. Keväisin ja syksyisin Suomen ja Urjalan kautta kulkee  esimerkiksi hanhilajeja, jotka aiemmin ovat kulkeneet muita reittejä. Osa hanhista on pesinyt Suomessa. Siitä muistuttaa Urjalan kylän nimi Hanhisuo.

Lintujen ohella kirjassa kerrotaan myös monista muista eläimistä esimerkiksi salaperäisestä vaskitsasta. Sitä monet pitävät käärmeenä kutsuen sitä vaskikäärmeeksi. Asuinpaikkaani lähellä niitä näkee joka kesä. Lapsenlapset kertoivat innoissaan sen näkemisestä. Jorma mainitsee toiveenaan olevan, että näkisi rantakäärmeen. Sellaisen hän on nähnyt kerran Aunuksessa, mutta kuvaan tuli vain harmaa juova, koska kameran asetukset olivat rantakäärmeen liikkeille liian hitaat. Toiveissa on myös lapsuudessa nähdyn vesiliskon näkeminen.

Vuonna 2017 varmistettiin ensimmäinen merikotkien pesintä Urjalassa. Jorma kirjoitti Kotkanpojista v. 2015 ja on kirjaan täsmentänyt tiedon pesinnästä. Sattumalta puhuimme näistä juuri viimeksi torilla. Joku kertoi kuulleensa mahdollisen paikan. Siihen Jorma totesi, että olipa varomaton. Harvinaisuuksia ei ole tapana paljastaa.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            25.10.2019
Urjalan kulmilta
Vanhin kokoomusyhdistys

Urjalan kansalliskerho perustettiin 14. lokakuuta 1919. Se on edeltävänä vuona perustetun Kansallisen kokoomuksen vanhin paikallisosasto. Perustava kokous pidettiin Huhdin Honkalassa, joka oli Suomalaisen puolueen talo, jota ylläpiti osakeyhtiö.

Kokoomuksen edeltäjä Suomalainen puolue syntyi puolustamaan suomen kieltä 1860­–1870-lukujen vaihteessa. Tuolloin sillä ei ollut organisaatiota, koska elettiin säätyvaltiopäivien aikaa. Organisoitu puolue syntyi eduskuntauudistuksen aikaan 1906. Silloin siitä aiemmin eronnet nuorsuomalaiset muodostivat oman puolueen, josta tuli Kansallinen edistyspuolue v. 1918.

Perustavassa kokouksessa johti puhetta maanviljelijä Alfred Retulainen, joka toimi kansanedustajana vuosina 1914–1919.  Sihteerinä toimi isännöitsijä Kustaa Niemi. Retulaisen jälkeen ei Urjalasta ole kokoomuslaista kansanedustajaa valittukaan. Entisen Urjalan alueelta  Koijärveltä oli Martti Kölli. Urjalasta Hämeenlinnan v. 1964 muuttanut Saara Mikkola oli kansanedustajana vuosina 1975–1987

Ensimmäisen kerran kokoomuksen nimellä kansalliskerho osallistui kunnallisvaaleihin Urjalassa v. 1920. Silloin vaalikausi oli kolme vuotta ja joka vuosi valittiin kolmasosa valtuutetusta. Kokoomus sai 527 ääntä, edistyspuolue 354 ja sosialidemokraatit  1208 ääntä.

IKL oli kova kilpailija kokoomukselle 1930-luvulla. Esimerkiksi vuoden 1933  eduskuntavaaleissa Isänmaallinen kansanliike sai Urjalassa 200 ja kokoomus 148 ääntä ja vielä 1939 äänet jakautuivat 321–245 IKL:n hyväksi. Sotien vuoksi tuolloin valittu  eduskunta toimi vuoteen 1945.

Viisikymmenluvulla kunnallisvaaleissa kokoomus osallistui yleisporvarillisina vaaliliitoina. Maalaisliitto siirtyi ensin omin listoihin. Vasemmalla Suomen kansan demokraattinen Liitto SKDL ja SDP olivat omina ryhminään.

Urjalassa Keskusta ja sosialidemokraatit kamppailivat pitkään suurimman puolueen asemasta ja kokoomus on ollut yleensä kolmantena. Perussuomalaiset nousivat tasoihin kokoomuksen kanssa v. 2012, mutta romahtivat viime vaaleissa.

Vahvoja kunnallisvaikuttajia kokoomuksesta ovat olleet viime vuosikymmeninä kunnanhallituksen puheenjohtajina toimineet jo edesmenneet Matti Järvinen ja Tapio Tiura. Huomenna haudan lepoon saatellaan opettaja Per Carlander, joka oli yksi  taustavaikuttajista ja toimijoista. Toimittajana ja pakinoitsijana toiminut Pekka toimitti monta puolueen vaalilehteä.

Urjalan kokoomus juhlii huomenna 100-vuotta kestänyttä toimintaansa Urjalassa. Puheenjohtajana on nyt Janne Suonpää. Kansalliskerho muuttui kansallisseuraksi ja sitten nykynimelleen Urjalan kokoomus.

 Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            18.10.2019
Urjalan kulmilta
Tontteja ja kaavoja

Laukeelan korttelin 28 ja puistoalueiden asemakaavan ja asemakaavamuutoksen ehdotus on tästä päivästä kuukauden nähtävillä kunnanvirastossa. Kunnanhallituksen pitää lain mukaan laittaa laadittavat kaavaehdotukset nähtäville, jotta asianosaiset ja kuntalaiset voivat tarkastaa mahdollisesti heitä koskevat tai heihin vaikuttavat kaavamääräykset. Onneksi nykyisin näissä ilmoituksissa kerrotaan myös alue. Jota se koskee. Tässä tapauksessa terveyskeskuksen ympäristöä noin kahdeksan hehtaarin alueella.

Vuosittain valtuusto saa selvityksen kunnan kaavoitustilanteesta. Kunta koskevat maakuntakaavat, yleiskaavat ja asemakaavat sekä erityiskaavat kuten rantakaavat. Kunta päättää muista paitsi maakuntakaavasta, jonka hyväksyy maakunta ja vahvistaa ministeriö.

Tuoreimmasta kaavakatsauksesta käy ilmi myös Urjalan kunnan tarjolla olevien tonttien määrä lukuun ottamatta kyläkeskuksista kuten Menonen ja Urjalankylä hankittuja tonttialueita. Tarjolla on 53 pientalotonttia, joista Kirkonkylän asemakaava-alueella  Laukeelassa 12, Kolkanjoella 14 ja Peltorinteellä 12 sekä Huhdissa eli asemalla 13. Lisäksi Nuutajärvellä on yksi. Rivitalotontteja on Huhdissa neljä ja kirkonkylässä seitsemän. Kaavakatsauksen mukaan tarjontaa pidetään riittävänä vähäisen kysynnän takia. Rakennusvalmiita yritystontteja on ysitien varrella seitsemän ja lisää on tulossa Metallitien varteen.

Neliöhinta ei päätä huimaa, Se on Kolkanjoella 1,25 ja muualla 1,30 euroa paitsi Peltorinteellä 4 euroa neliömetriltä. Edullisin tontti Huhdissa Rajakujalla maksaa 1316 euroa ja kallein Kolkanjoella Moisiontiellä 20 190 euroa. Tonttikoot vaihtelevat eri alueilla. Pienin on 830 ja suurin 6730 neliömetriä. Nuutajärven lasilinnuntiellä olevalle 950 neliön tontille ei ole vahvistettu hintaa.

Edullisimmat asunnot saa tällä hetkellä Nuutajärveltä. Etuovi.com:ssa on myynnissä 4h+k+s 20 000 eurolla ja edullisin rivitaloasunto  3h+k+kph+wc  maksaa 9000 euroa. Halkivahasta saa 108 neliön omakotitalon 59 000 eurolla. Kallein omakotitalo on Myllynkulmalla 245 neliötä sekä oma pihalampi 328 000 e. Huhdissa kallein on 239 000 e ja Kirkonkylässä 219 000 e. Halvin kerrostaloasunto on Huhdissa  69 neliötä 3 h+k+kph +vh+p hintaan 20 000 e. Kirkonkylästä saa 59,5 neliötä kerrostalosta 35 000 eurolla.

Asuntomessuilla Kouvolassa kävin katselemassa uusimpia asumisen tuulahduksia. Aika paljon tarvitaan rahaa uuden rakentamiseen teki sitten valmistalon tai pitkästä tavarasta. Maaseudulla monella vanhemmalla asukkaalla on paljon tilaa. Jos haluaisi pienempään, ei aina vanhasta talosta saa pienemmän uudehkon asunnon hintaa.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            11.10.2019
Urjalan kulmilta
Vaarallinen ennakkotapaus

Urjalalaisia on kuohuttanut lääkärivastaanoton siirto Toijalaan ja erityisesti se, ettei asiasta tiedotettu etukäteen. Paikallislehti käsitteli asiaa eilisessä numerossaan laajasti ja ansiokkaasti.

Akaan kaupunki on vastannut Urjalan perusterveydenhuollosta vuodesta 2009 ja vanhustenhuollosta vuodesta 2010. Urjalassa on ollut lääkärinvastaanotto ja laboratoriopalvelut ja lisäksi vuodeosasto. Edellisen kunnanvaltuuston päätöksellä päätettiin vuodeosastosta luopua ja se siirtyy ensi vuonna Valkeakoskelle. Kuten eilen Forssan Lehdessä kerrottiin, vapautuviin tiloihin suunnitellaan siirrettäväksi sosiaalitoimen  yksiköt ja hallinto. Perusturvajohtaja on Toijalassa ja hoitaa myös Urjalan tehtävät.

Akaa vetosi lääkäripulaan siirtäessään lääkärien vastaanoton Toijalaan. Myös Viialan vastaanotto siirrettiin Toijalaan. Akaassa on 16 lääkärinvirkaa, joista  ilman vakituista hoitajaa on yksi puolivirka ylilääkäri Juhani Grönlundin mukaan. Kolme lääkäriä on äitiyslomalla ja yksi, Urjalan lääkäri, erikoistumassa.  Tilapäisratkaisuja on yritetty järjestää lääkäripalveluja tarjoavien yritysten kautta. Ylilääkäri arvelee Urjalan tilanteen helpottuvan marraskuussa.

Käytettävissäni ei ole sopimusta, joka Akaan kaupungin kanssa on aikanaan tehty terveyskeskustoiminnoista. Nyt syntynyt tilanne kuitenkin korostaa sitä, miten yksityiskohtaisesti asioista on sovittava, kun omista palveluista luovutaan tai annettaan niitä toisten tuotettavaksi tai tehdään ostopalvelusta sopimuksia. Hyväuskoisuuteen ei ole varaa, kun on kysymys kuntalaisten elintärkeistä terveyspalveluista.

Sotea on väännetty yli kymmen vuotta ja vielä taitaa mennä viisi ennen kuin on valmista. Liikkeelle lähdettiin erikoissairaanhoidosta, mutta vähitellen tultiin perusterveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen. Pirkanmaalla on nyt suosiossa kuntapohjainen malli, jota erityisesti Tampere ajaa. Toisaalta meidän kanaltamme on myönteistä, että Pirkanmaa ja Kanta-Häme ja osin myös Etelä-Pohjanmaa ovat kehittelemässä yhteistyöstä.

Urjalan päättäjien ja neuvottelijoiden on syytä nyt tarkasti kaikissa vaiheissa, malleista riippumatta, kirjata sopimuksiin se mitä halutaan.

Urjalalaiset ovat kokeneet, että Valkeakoskella joutuu päivystyksessä aina odottamaan ja on huomattu, että paikalliset menevät jonon ohi. Lehdessä kerrottiin, että Toijalassakin saa odottaa pitkään. Moni on kertonut, että käyttää mahdollisuutta käydä Forssassa päivystysaikoina, koska siellä saa puhelimessa ajan, joka pätee. Toimintakulttuureissa on eroja.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            4.10.2019
Urjalan kulmilta
Pitovoimaa

Väestöennusteista ja tilastoista on vaikea kirjoittaa ilman numeroita. Sellaisen tekstin lukeminen ei ole aina helppoa, mutta jatka silti, sillä se voi tuoda helpotusta, jos tulevaisuus ahdistaa.

Maaseutukuntien ja monen kaupunginkin asukkaille tarjottiin kylmää kyytiä alkuviikosta, kun julkaistiin väestöennusteet vuoteen 2040.  Historialliselle Lounais-Hämeelle tarjolla oli miinusta. Urjalassa on asukkaita julkaistun tiedon mukaan nyt 4728, joista alle 15-vuotiaita 815, työikäisiä 2442 ja eläkeläisiä ( yli 65v) 1572. Lapsia syntyy 25, kuolee 74, kuntaan muuttaa 207 ja pois 223.

Vuonna 2040 eli parinkymmenen vuoden päästä Urjalassa asuisi 4018, joista lapsia ja nuoria 483, eläkeläisiä 1668 ja työikäisiä 1968 eli huoltosuhde olisi muuttunut negatiiviseksi. Lapsia syntyisi 19 ja 74 urjalalaista kuolisi. Myönteistä olisi, että tänne muuttaisi 196 ja täältä lähtisi 160 eli muuttoliike olisi muuttunut plussalle.

Suomessa aloitettiin julkaista väestöennusteita v. 1939. Nykyisin ennusteita laatii Tilastokeskus, jonka nimi oli aiemmin Tilastollinen päätoimisto. Tor Hartman oli yksi sen raporttien laatijoista. Siksi kaivoin esiin Urjalan kuntasuunnitelman vuodelta 1974 eli 45 vuoden takaa. Silloin laaditut ennusteet yltivät vain vuoteen 2000.

Vuoden  1974 lopussa Urjalassa oli  7199 asukasta. Silloin syntyi 58 lasta ja kuoli 81 henkilöä. Tilastokeskus ennusti v. 1971, että Urjalassa olisi vuonna 2000 vain 2778 asukasta. Sen mukaan vuonna 1985 meitä olisi ollut suunnilleen se määrä kuin nytkin eli  4724. Mainittu Hartman oli laatinut kaksi ennustetta. Ensimmäisen mukaan urjalalaisia olisi vuonna 2000 ollut 2217 ja toisen mukaan 3466.

Silloinen kuntasuunnitelma asetti  väestötavoitteeksi 7000 asukasta. Kunnalliskertomuksen mukaan v. 2000 Urjalan väkiluku oli 5703 eli kaksi kertaa enemmän kuin tilastokeskus ennusti ja 1297 asukasta vähemmän, mitä kunta tavoitteli. Hartman on todennut: ”Väestöennuste on tietenkin suuressa määrin arvailun varassa. Harvoin ihmiset muuttavat asuinpaikkaa tai synnyttävät lapsia tarkalleen niin kuin tilastomies on olettanut.”

Maaseudulla ja maakuntien kaupungeissa tarvitaan pitovoimaa eli toimia, jotta saataisiin asukkaat jäämään. Nyt edistetään lähtemistä työpaikkojen perään. Pitäisikö edistää työpaikkojen tasaisempaa jakautumista? Toisaalta maaseudulla ja Urjalassakin on osaavasta työvoimasta pulaa joillakin aloilla.

Maaseutuammateissa on työperäisiä maahanmuuttajia. Heitä tarvitaan monilla muillakin aloilla. Lapsia tarvitaan lisää ja siksi kaivataan monia keinoja lapsiperheiden aseman parantamiseksi.

 Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            27.9.2019
Urjalan kulmilta
Haluatko olla vanhus?

Joka kolmas ( 1521) urjalalainen on yli 65-vuotias ja heistä lähes joka toinen ( 701) on täyttänyt 75 vuotta. Luvut ovat viime vuoden lopusta, jolloin Urjalan väkiluku oli 4792. Valtaosa iäkkäistä elää omassa kodissaan loppuun saakka. Tehostetun asumisen piirissä on Esperin Rekonlinassa ja Attendon Airanteessa 87 paikkaa, joista osa on vammaisille.

Kuluneen vuoden aikana olen paneutunut vanhustenhoidon historiaan ja nykytilaan  sekä valtakunnallisesta että paikallisesta näkökulmasta kirjoittaessani Urjalan seudun vanhustenkotiyhdistyksen juhlakirjaa Hoivaa ja asuntoja. Yhdistys juhli juuri 50 vuotta kestänyttä toimintaansa. Se aloitti rakentamalla ensin vanhustentaloja, joista ensimmäiset valmistuivat 1974. Parissa vaiheessa niitä rakennettiin lisää. Yhdistyksen suurloikka oli palvelutalo Reikonlinnan rakentaminen vuosituhannen vaihteessa. Sen liiketoiminta myytiin vuosi sitten Esperille.

V. 1442 kuningas Kristofferin maanlaki edellytti lasten huolehtivan vanhemmistaan. 1970- luvulla tämä velvoite poistettiin huoltoapulaista. Onhan vanha sanonta, että ”äiti hoitaa kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei kykene hoitamaan äitiään”. Vastuu siirtyi enemmän kunnille toteuttajana ja valtiolle rahoittajana. Viime vuosina kunnat ovat ulkoistaneet laitoshoitoa. Niin teki myös Urjala. Se myöntää nyt tulosidonnaisen palvelusetelin.

Nykyään kukaan ei halua olla vanhus mieluimmin ollaan senioreita tai ikäihmisiä. Vanhuspalvelulaki käyttää käsitettä ikääntynyt väestö eli iäkkäät. Jokainen haluaa elää pidempään. Puhutaan kolmannesta ja neljännestä iästä. Eläkkeelle siirryttäessä ollaan aktiivisia, matkustellaan, kalenterit täyttyvät ja on ainainen kiire. Suuret ikäluokat elävät tätä vaihetta. Heillä on myös vanhempiaan paremmat eläkkeet. Eräs tuttavani sanoi osuvasti: ”Niin kauan pitää mennä, kun lääkelaukku on pienempi kuin matkalaukku.”

Neljännessä iässä 80–85-vuoden paikkeilla krempat lisääntyvät ja hoidon tarve kasvaa. Avuksi tulevat kotipalvelut ja lopulta tehostettu hoito palvelukodissa. Dementia lisääntyy. Tietenkin on niin, että hoidon tarve on yksilöllistä ja sairastua voi jo nuorempanakin.

Kirjaa kirjoittaessa tuli selville, miten suhtautuminen vanhuksiin on muuttunut. Sanaketju: vaivaistalo, köyhäintalo, kunnalliskoti, vanhainkoti ja palvelutalo kuvaa muutosta. Myös hoitokäsitykset ja -tavat ovat muuttuneet. Asumisoloissa on tapahtunut muutosta parempaan. Suomessa ei vielä olla tajuttu mihin olemme menossa, kun vanhusten määrä kasvaa nopeasti. Myös siksi kirja oli kirjoitettava.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            20.9.2019
Urjalan kulmilta
Ei tullut rahaa

Tietokilpailukysymys: Kuinka monta ohituskaistaa on ysitiellä Turun ja Tampereen välillä? Ysiteillä on Turusta Lietoon moottoritie. Liedosta Auraan on leveäkaistatie. Aurasta Kylmäkoskelle on alkuperäistä pääsoin kuusikymenluvulla  rakennuttua valtatietä. Kylmäkoskelta on Viialaan uusi oikaisu ja siitä eteenpäin moottoritie yhdistettynä kolmostien kanssa Tampereelle. Tampereelta tie jatkuu Oriveden ja Jyväskylän, Kuopioon ja Joensuun kautta Tohmajärvelle Venäjän rajalle. Pituutta on 663 kilometriä.

Oikea vastaus alun kysymykseen on yksi. Ohituskaista on Menosissa. Tielaitoksen suunnitelmissa on rakentaa Menosten suoralle ja Kirkonkylän ja Hakkilan välille ohituskaistat. Rahaa vain ei ole. Hallituksen budjettiesityksessä  on 10,5 miljoona euroa ohituskaistan rakentamiseen Orivedelle.

Auran ja Loimaan välillä on parin vuoden aikana muutettu risteyksiä siten, että alempiarvoisten teiden risteykset eivät kohtaa kohtisuoraan vaan ne on siirretty eri kohtiin. Viime syksynä saatiin tieto, että hirviaitaa rakennetaan Loimaalle ja Urjalaan. Nyt näyttää siltä, että Urjalan osuus jää aika pieneksi.

Muutama vuosi sitten perustettiin Pro Ysitie-yhdistys kiirehtimään tien nykyaikaistamista. Muilla osuuksilla onkin tapahtunut. Esimerkiksi Oriveden ja Muuramen välille on viime vuosina rakennettu säännöllisin välein ohituskaistoja kumpaankin suuntaan. Ne sujuvoittavat liikennettä huomattavasti.

Tänä kesänä ajoin Lahdesta Mikkeliin. Sillä väliläkin ohituskaistoja on runsaasti ja liikenne sujuu. Liedon ja Auran välinen leveäkaista tie oli pitkään Suomea ainoa leveäkaistatie. Ruotsissa niitä on ollut paljon. Nyt ainakin Kouvolan ympäristöön on rakennettu  näitä teitä lisää. Liikenne sujuu teillä. Tietenkin näillä teillä liikennerytmiin tottuminen vaatii oman aikansa.

Näyttää siltä, että Tamperetta ja Turkua kiinnostaa enemmän yhteydet Helsinkiin kuin niiden välillä. Kummastakin pääsee moottoritietä Helsinkiin. Nyt on tavoitteena tunnin junayhteys. Sehän tarkoittaisi sitä, että Urjalastakin kannattaisi mennä Tampereelle eikä Toijalaan omalla autolla. Tunnin junat eivät pysähdy Toijalassa ja tuskin Hämeenlinnassakaan. Matkustajajunia ei saada pysähtymään Urjalassa, vaikka muuten raideliikenteen edistäminen on kaikkien arvoissa korkealla.

Ohituskaistojen rakentaminen on aika kallista. Esimerkiksi Ruokolan risteykseen tarvitaan eritasoliittymä. Lisäksi tarvitaan uusia rinnakkaisteitä alueen kiinteistöjen liikenteen järjestämiseksi. Toivotaan, että pirkanmaalainen liikenneministeri huomaisi myös Urjalan liikennetarpeet.

 Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            13.9.2019
Urjalan kulmilta
Kusti ei polje

Postilaatikkoni on 100 metrin päässä varhaisjakelureitistä. Onneksi päiväposti tulee aamupäivällä. Yleensä laatikossa on vain Forssan Lehti ja torstaisin Urjalan Sanomat. Forssan Lehden ja muut tilaamani sanomalehdet olen lukenut aamulla nettilehtinä ja paikallislehden keskiviikkoiltana. Keskiviikkoisin Jakelukulma tuo laatikkoon Seutu Sanomat.

Yleensä laatikossa on lehden lisäksi laskuja tai Postisen mukana mainoksia iso nippu. Paperilaskujen määrä on vähentynyt, kun laskuttajat ovat alkaneet periä paperilaskusta kovaa lisähintaa. Postin mukaan kirjeiden määrä laskee vuosittain 14 %. Tiedossa on myös, että joulukorttien määrä vähenee vuosittain.

Verkkokaupan myötä pakettien määrä kasvaa. Viime viikkojen kohu postin ympärillä liittyy juuri postin kilpailukykyyn pakettien jakajana. Postin tuloista 55 % tulee paketeista. Urjalaan tuli kesällä pakettiautomaatti S-Markettin. Postin palvelupiste on K-Supermarket Marissa. Lisäksi muiden toimijoiden kuljettamia paketteja voi noutaa Matkahuollosta ja R-kioskilta. Lisähintaan paketin saa kotiin. Posti välittää täällä ja monilla muillakin paikkakunnilla vanhuksille aterioita.

Urjalassa varhaisjakelusta huolehti tämän vuoden alkuun Alma-Manu, jonka jakelutoiminnan posti osti ja toiminta jatkuu entiseen tapaan, Aiemmin posti hankki omistukseensa Sanoma-konsernin Leijona-jakelun. Muutkin isot lehdet joutuvat miettimään omia jakeluyhtiöitään, kun paperilehtien tilausmäärät laskevat.

Lehtien kustantajat ovat tuskailleet sitä, että posti nostaa jatkuvasti jakelumaksuja. Varsinkin monille paikallislehdille tilanne on kinkkinen. Uskollisimmat paperilehtien lukijat ovat harvaan asutuilla seuduilla. Nettilehtiin siirtyminen ei ole yksinkertaista, koska monelle lehdelle tulot tulevat paperilehtien ilmoituksista.

On todennäköistä, että tulevaisuudessa varhaisjakelussa tulvat lehtien lisäksi kakki kirjeet. Mediayhtiöiden ja postin edut saattavat tässä hankkeessa yhtyä. Toisaalta postipalvelulaissa on velvoite kirjejakelusta ja erityisesti maaseudun postipalvelujen turvaamisesta. Kun aiemmin oli totuttu siihen, että posti tulee aamupäivällä, nyt on saatu monin paikoin tottua siihen, että posti tulee myöhään niin maaseudulla kuin kaupungeissa.

Pietari Brahe perusti Suomen postilaitoksen 1638. Silloisen postiasetuksen mukaan postia piti kuljettaa öin ja päivin juosten. Nuoruudessani postinjakajat kulkivat pyörällä ja nyt autoilla. Kusti ei siis juurikaan enää polje maaseudulla. Miten ja milloin posti kulkee tulevaisuudessa? Siinäpä kysymys.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            6.9.2019
Urjalan kulmilta
Koulusäästökirja

Urjalan Osuuspankista tuli syyskuun alusta Etelä-Pirkanmaan Osuuspankki, jonka kotipaikka on Akaa ja johtaja Valkeakoskella. Aikanaan Urjalassa oli paljon kyläkohtaisia osuuskassoja, jotka vuosikymmenten aikana ovat yhdistyneet  pääosin Urjalan Osuuspankkiin.

Vanhin pankkiryhmä, joka Urjalassa edelleen toimii on säästöpankki. Urjalan Säästöpankki meni 1990-luvun pankkikriisissä ryhmän kasinopelien seurauksena ja nyt jatkaa perinnettä Someron Säästöpankki. Urjalan Säästöpankillakin oli sivukonttoreita.

Liikepankeista täällä viimeksi toimi Nordea. Sen historiaan kuuluvat Kansallis-Osake-Pankki ja Merita. Pohjoismaiden yhdyspankki ei täällä toiminut, mutta vuosikymmeniä sitten oli jotakin maakunnallisten liikepankkien sivukonttoreita. Lähin Nordean konttori on Loimaalla

Postisäästöpankki toimi postien yhteydessä. Nyt ei ole postitoimistoja, joita oli aikanaan miltei joka kylässä, Pankin nimi lyheni Postipankiksi 1970, muuttui Leonaiksi 1998, Sampo-Pankiksi 2001 ja Danske Bankiksi 2012. Huomattava osa kansaneläkkeistä oli aikanaan postisäästöpankeissa.

Molemmilla osuuskaupparyhmillä oli omat säästökassansa. Edistysmielinen osuuskauppa kaatui punapääoman seikkailuissa kuten Työväen Säästöpankkikin, joka ei täällä toiminut. Nyt S-Pankki toimii ryhmän kauppojen yhteydessä ja varsinaisia konttoreita on enää Tampereella.

Lainan saaminen pankeista ei onnistu ilman täyttä vakuutta. Käteisen pankkiin vieminen vaatii selvityksen rahojen alkuperästä ja kassa-aikoja on rajoitettu. Pankkiryhmien mukaan  asiakkaita palvellaan entistä paremmin ja asiakkaita kuunnellen. Monen asiakaskokemus on kuulemma toisenlainen.

Syyskuun alussa suitsittiin pikapankkien korkokatto 20 prosenttiin. Jotkut niistä lopettavat, kun kate jää liian pieneksi. Nuoret ovat haksahtaneet näihin pankkeihin, joista vipin saa soittamalla. Huomaamatta on jäänyt korko ja mahdollinen viivästyskorko. Euron tuhlaaaminen on helpompaa kuin sen ansaitseminen.

Pitäisikö palauttaa kunniaan entinen koulusäästäminen. Ikäluokkani muistaa, että kouluun vietiin kerran viikossa 50 tai sata markkaa ennen vuotta 1963, jonka jälkeen summat olivat 50 penniä ja markka. Summa laitettiin Laukeelan kansakoulussa Säästöpankin keltakantiseen vihkoseen. Lisäksi sinne liimattiin eri aiheista merkkejä. Jotkut kuuluivat kultapossukerhoon ja myöhemmin tuli osuuspankkien Hippo.

Yläkouluissa, lukioissa ja ammattikouluissa pitäisi lisätä taloustiedon opetusta. Arkielämässä tarvitaan monia taitoja, joita pitäisi harjoitella kouluissa enemmän. Säästämiseen ja vaurastumiseenkin on monia mahdollisuuksia.

Seppo Pirhonen

                                                                                                        Forssan Lehti
                                                                                                            30.8.2019
Urjalan kulmilta
Kopioi ja liitä

”Oppi sodan voittamisesta, sodan voittamisen taito” Niin määrittele Nykysuomen sanakirja strategian. Laajasti strategiaan kuuluu lisäksi taktiikka.  Strategialla voitetaan sota ja taktiikalla yksityinen taistelu. Urjalan kunta ei valmistele sotaa, mutta kuntastrategiaa ollaan uusimassa. Kuntalaki velvoittaa sellaisen laatimaan.

Lain mukaan strategiassa pitää ottaa huomioon: kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, palvelujen edistäminen ja tuottaminen, kunnan tehtäviä koskevissa laeissa säädetyt palveluvelvoitteet, omistaja- ja henkilöstöpolitiikka, asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet elinympäristö  ja -alueen elinvoiman kehittäminen.

Urjalan voimassaoleva strategia on hyväksytty v. 2016 ja tähtäin oli vuodessa 2022. Kerran valtuustokaudessa se pitää päivittää. Urjalan visio eli näky (myös harhanäky sanakirjan mukaan) on: ”Koti Pohjantähden alla” Sama teksti on Urjala-tauluissa Tampereen ja Turun suunnasta tullessa. Tekstikoko on tosin turhan pieni.

Kunnanhallitus laittoi laatimisprosessin viimeksi pöydälle. Maanantaina asia on uudelleen esillä ja konsultilta on saatu uusi tarjous. FGG Konsultointi on laatinut myös Jokioisten strategian visiolla: ”Jokioisilla elämä virtaa” Konsultin Urjalalle tekemässä tarjouksessa on kohdassa neljä lause: ”Päivittämisprosessi kytketään tukemaan kaupungin strategian johtamista.” Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kopioi ja liitä menetelmällä konsulttien papereissa Urjalasta on tehty kaupunki. Tosin nykyisin kunta itse voi päättää käyttääkö se itsestään nimeä kunta vai kaupunki.

Kun eri kuntien vastaavia papereita vertailee, niin kaikilla on hyvä sijainti, tunnettavuutta pitäisi parantaa, elinkeinoja vahvistaa, saada lisää asukkaista ja estää nuoria karkaamasta, kuntalaisia saada osallistumaan, kehittää johtamista olla avoimia, tasapuolisia ja uskoa tulevaisuuteen sekä pitää kunta itsenäisenä.

Urjalan strategia muuttui viimeksi niin, että kylät putosivat pois sanankin ja  tilalle tuli: ”Rakennamme kuntakeskuksemme eläväksi ja tiiviiksi”. Jokioisissa asia on kirjattu näin: ”Jokioisilla huolehditaan elinvoimaisesta keskustasta ja kylistä. Kunnan eri alueita kehitetään tasapuolisesti ja tarjotaan mahdollisuuksia kehittyä.”

Alikersantti Antero Rokka tiivisti: ”Strategia on sitä, että tähtää ennen kuin ampuu.” Usein luottamushenkilöt pitävät näitä konsulttien laatimia papereita hyllytavarana, koska ne ovat aika ympäripyöreitä. Suuntaa, kohdenna, valitse ja panosta ovat hyviä teonsanoja kunnan tehtäviä ja toimia mietittäessä. Helppoa se ei ole, kun rahaa on rajallisesti.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            23.8.2019
Urjalan kulmilta
Uutta oppimaan

Kiinnostaisiko Asahi? Entä kitaransoitto, kalannahan parkkaus, valoteoksen rakentaminen, taonta, kuvataiteen puuhapaja senioreille tai nuorten teatteri? Valistunut lukija huomaakin jo, että kysymys on kansalaisopiston syksyn ohjelmasta, jonka Valkeakoski-opisto Urjalassa järjestää. Tarjolla on 51 kurssia ja edellä olevat ovat osa uutuuksista.

Ashai oli minulle ihan outo käsite ja niinpä piti turvautua Google-hakuun. Sana on japania ja tarkoittaa auringonnousua. Terveysliikuntaa helpoin harjoittein, joissa itä- ja länsimaisen perinteen parhaat puolet vahvistavat lihasvoimaa ja tasapainoa. Liikuntakursseja on viidesosa tarjonnasta ja mukana edelleen jooga, äijäjooga, kimpassa kivaa, tuolijumppa, senioritanssi ja uutena dancemiix lapsille.

Eniten (18)  Urjalassa on kädentaitojen kursseja. Niihin kuuluvat kudonta, lankatyöt ja huovutus, ompelu ja vaatetus,  puu- ja metallityöt, entisöinti ja verhoilu ja muut käsityökurssit, joiden joukossa mainittu kalannahan parkkaus. Urjala tunnettiin aikanaan varsinaisena parkkipitäjänä. Tuolloin tarkoitettiin eläinten nahkojen parkitsemista. Apuna käytettiin pajun kuorta, jota myös mateen ja muiden kalojen käsittelyssä käytetään. Siksi kurssi alkaakin vasta keväällä.

Täällä järjestetään marraskuussa ”Valoa Urjalaan”-tapahtuma. Opistossa  on valoteos-paja, jossa valmistetaan kotiin ja pihalle sopivia valoteoksia. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Huomiota kiinnittää, että kielikursseja on vain kaksi. Toisessa opitaan suomea alkeista alkaen ja toisessa kerrataan englantia. Osaavatko urjalalaiset kieliä niin hyvin, että kysyntää ei ole? Täällä on aiemmin opiskeltu ruotsia, saksaa, ranskaa, venäjää, italiaa ja espanjaakin.

Opinto-ohjelmaa on saatavissa kätevimmin kauppareissulla. Verkossakin ohjelma on ja torillakin voi opiston väkeä tavata. Opiskelu opistossa on edullista. Kurssimaksut ovat muutamia kymppejä, Joissakin tarvitaan työstettäviä aineita, jotka tulevat itse hankittavaksi.

Vielä muutama kiva idea ohjelmasta. Taiteesta on viiden illan luentosarja, jossa vaihtelevia aiheita. Lokakuisena lauantaina voi lähteä taideretkelle Raumalle. Uusi on Tero-Pekka Henellin kuuntele musiikkia -kurssi, jossa on 500 vuoden matka musiikkiin. Esitteen mukaan kaikkea musiikkia ei tarvitse ymmärtää. Kuunnella voi.

Jos Urjalan kurssitarjonnasta ei löydy kiinnostavaa, voi aina mennä myös muualle. Valkeakoski opiston alueeseen kuuluu 80 000 asukasta Urjalan lisäksi, Akaa, Kangasala, Pälkäne ja Valkeakoski. Jos näistäkään ei löydy sopivaa voi mennä vaikkapa Forssan tai Tampereelle.

Opiskelu kannattaa  aina!

 Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            16.8.2019
Urjalan kulmilta
Silta

”Nimimerkki epätietoinen  tontinomistaja kysyy…” Vanhemmat lukijat muistavat ajalta, jolloin radiossa oli korkeintaan kaksi kanavaa, ohjelman Maamiehen tietolaari sunnuntaiaamuilta. Ohjelma tuli radioon v. 1952 ja muistelen, että yksi sitä ideoinut oli Urjalassa syntynyt Atte Pakkanen. Lakimies vastasi yleisön lähettämiin kysymyksiin, joista useimmat koskivat teitä, vesiasioita ja rajariitoja. Siis asioista, joista suomalaisten välille syntyy  helposti riitoja..

Hämmästelen Urjalan kunnanhallituksen äänin 5–2 tekemää päätöstä olla myöntämättä peruskorjausavustusta Kampparin yksityistielle. Se poikkeaa aiemmasta linjasta, jolloin vastaavia avustuksia on myönnetty tiehoitokuntien pitämille yksityisteille.

Yksityistiet ovat voineet saada  yksityistien ylläpitoon valtionavustusta. Tällä kertaa uuden sillan rakentamiseen olisi tulossa 75 % avustus. Kunnat voivat myöntää harkinnanvaraista avustusta vuosittaiseen hoitoon. Urjalan kunta avustaa näitä teitä  tänä vuonna 82 000 eurolla. Siltahanke olisi vaatinut erillisen määrärahan ensi vuoden budjettiin. Vielä se on mahdollista, kun budjetista joulukuussa päätetään. Taajamissa kunta rakentaa, korjaa, ja ylläpitää katuverkkoa yhteisillä verovaroilla.

Tiehoitokunta päätti kokouksessaan ennen kunnan päätöstä ottaa lainaa 40 000. Nyt lainaa pitänee ottaa 60 000. Aikamoinen lisä  tiemaksuihin. Maksan niistä osan, vaikka pienet palstani ovat ”täl puol jokkee”, kuten Turussa sanotaan. En purnaa kotikulmalla vedetään köydestä samaan suuntaan. Rasitus on suurin vakituisilla asukkailla.

Vuonna 1993 korvattiin katumaksu, manttaalimaksu, kiinteistöjen harkintaverotus ja asuntotulon verotus kiinteistöverolla. Valtio vahvistaa veron rajat, joiden sisällä kunta päättää veron suuruudesta. Verottaja määrittää kiinteistöjen ja niiden maapohjan arvon. Ensi vuodelle on kaavailtu joitakin muutoksia kiinteistöveroon. Käynnissä on MaaVero-hanke.  Kunta saa kiinteistöveron. Valtio haluaa lisää verotuloja 175 miljoonaa euroa kiinteistöverolla kunnille ja todennäköisesti leikkaa vastaavan summan valtionosuuksista.

Löysin vanhan valokuvan joen yllä aiemmin olleesta komeasta kaarevasta kivisillasta. Vanhassa elokuvassa Keinumorsian, Järvisen Aino ajaa vauhdikkaasti sillan yli hevosella v. 1942. Paikallislehden kesätoimittajana otin valokuvan 1970-luvun alussa kun nykyisen sillan kansi uusittiin.

Nykyajan liikenne vaati kunnolliset väylät, kantavat ja riittävän leveät sillat myös yksityisteillä. Kuntastrategian mukaista (”Mahdollistamme työässäkäyntiä ja asiointia toimivilla liikenneyhteyksillä.”) on tukea hankkeita.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                          9.8.2019
Urjalan kulmilta
Reppukansa liikkeellä

Lähes 550 reppukansan edustajaa aloitti Urjalassa eilen koulutien. Heistä 268  luokilla 1–6  (entinen ala-aste) ja 163 luokilla 7–9 (yläaste) sekä lukiossa 77. Eskarilaisista en löytänyt tietoa kunnan verkkosivulta. Ekaluokkalaisista 16 suuntasi Aseman kouluun ja 27 yhtenäiskouluun, joissa heidät on jaettu kahteen luokkaan. Urjalassa luokkakoot ovat kohtuullisia. Suurin on 23 oppilaan toinen luokka yhtenäiskoulussa. Aseman koulussa on oppilaita 94 ja lisäksi esikoululaiset

Jännitti ensimmäinen koulupäivä  kahta perhepiiristä ekalle luokalle menijää. Kummallakin on, kuten miltei kaikilla täällä, takana esikouluvuosi. Uutta reppua ja sen sisältöä esiteltiin papallekin etukäteen. Juteltiin siitä, mikä on kiinnostavinta koulussa ja mikä mieltä askarruttaa.

Yhdeksänvuotisen peruskoulu on suoritettu vuonna 2028. Sinä aikana on nyt ekaluokkalaisena aloittaneelle kertynyt koulupäiviä 1710. Äidinkieltä on opiskeltu 1596 tuntia, matematiikkaa 1216 ja kieliä ainakin 912 tuntia. Lisäksi on ympäristöoppia, biologiaa, maantietoa, fysiikkaa, kemiaa, terveystietoa, uskontoa ja elämänkatsomustietoa, historiaa ja yhteiskuntaoppia, musiikkia, kuvataidetta, käsityötä, liikuntaa, kotitaloutta, valinnaisia taide- ja taitoaineita,  kieliä, muita valinnaisaineita ja oppilaanohjausta.

Kaikki edellä oleva nykyopetussuunnitelman mukaan, mutta, jos vanhat merkit pätevät, niin noin 500-sivuista  valtakunnallista ja sitä täydentävää kuntakohtaista suunnitelmaa uusitaan ainakin pari kertaa seuraavan yhdeksän vuoden aikana.

Kummassakin koulussa koulupäivä alkaa kello 8.25. Ensimmäinen koululainen nousee koulukyytiin Kehrolla klo 7.10. Hanhisuolta lähtö on 7.15 ja  muissa etäämpänä olevissa lähtöpisteissä noin tuntia ennen koulun alkamista. Taajamissa monet tulevat kävellen, pyörällä tai vanhempien tai isovanhempien kyydillä. Pääosan koulukyydeistä hoitaa Liikenne Mettänen.

Iltapäivällä ovat paluukyydit. Vaihtoehtona on iltapäivähoito, josta on mentävä kotiin omatoimisesti tai vanhempien hakemana. Nykyisin vanhempien työajat ovat hyvin vaihtelevia. Moni koululainen viettää aikaa kotona yksin tai sisarusten kanssa, arvatenkin kännykkää ja muita laitteita selaillen.

Koulun alkaessa julkisuutta saavat eniten ekaluokkalaiset. Koulun pitäisi kyteä ylläpitämään innostusta myös muilla luokilla. Kaikille ei opiskelu maistu. Hyvä opettaja tuntee oppilaansa ja osaa vetää oikeasta narusta. Tässä tilanteessa tarvitaan kodin tukea. Jos näin ei ole, pätee erään open toteamus: ”Oppilaan kanssa pärjää, mutta vanhemmat ovat välillä vallan mahdottomia.”

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                         2.8.2019
Urjalan kulmilta
Lihan iloista

Myönnän, että vuosi sitten hämmennyin, kun kuulin tämän vuoden Pentinkulman päivien teeman ”Lihan ilot”. Se tuntui olevan aika kaukana Väinö Linnasta. Tosin ei kirjallisuuspäivillä Linna ole muulloinkaan aina ollut teemana. Silti miltei aiheeseen kuin aiheeseen liittyy sopiva viittaus Linnan tuotannosta.

Ensi kuulemalta ”lihan ilosta” tulee mielleyhtymä paheellisen elämään. Käyttäytyminen on säädytöntä, paheellista ja irstasta. Langenneet naiset ja vonkaavat miehet vievät siveelliseen rappioon. Kuusikymmenluvulla olivat isojen poikien laulut soittokielossa radiossa. Nykyään näytetään televisiossa, miten nopeasti pariskunnat saadaan heiluttamaan peittoa vieraan kanssa.

Tutkijat tietävät, että vanhoissa kansanrunoissa on paljon ainesta, jotka ovat saaneet niitä keränneet punastelemaan. Vitseissä alapäähuumori on kukoistanut ja nytkin standup-koomikko kerää hersyvimmät naurut samassa genressä.

Raamatusta on tuttu sanonta: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Päivien ohjelmalehtisessä viitataan, että Valtteri Torikan kirkkokonsertti sovittaa sopivasta lihan iloja. Tästä voi päätellä, että lihan iloihin järjestäjienkin mielestä liittyy jotain synnyllistä.

Mitalilla on aina kääntöpuolensa. Lihan ilo voi olla myös hyveellistä, tavoiteltavaa, siveellistä ja onnellista. Ruumiillinen työ on ilo, kun kroppa toimii, ponnistelee ja väsyy. Kaikkien työ ei sitä tarjoa ja siksi samaa kokemusta ja tunnetta haetaan lenkkipolutta tai kuntosalista. Tanhut lavatanssit ja disc tarjoavat myös liikunnan iloa.

Täällä Pohjantähden alla- trilogian yksi kauneimpia kohtia on: ”Elämässä oli kaikin puolin voimakas keskipäivän tuntu. Muutaman viikon kuluttua puhuttiin kylällä, että Koskelan Elina vartoo taas.”

On todettu, että mitä kauemmaksi tullaan ajasta, joista Linnan teokset kertovat ja noihin aikoihin liittyvät jännitteet lientyvät, sitä enemmän nousee kirjojen henkilökuvauksen vahvuus. Henkilöissä on voimaa, jotakin tuttua ja edelleen pätevää. Jokainen heistä on paikallaan ja jokaisessa on isoja ja pieniä piirteitä, jotka ovat koskettavia edelleen iloineen ja suruineen. Ihminen muuttuu kovin vähän on hän sitten mukana kansakuntien myllerryksessä tai oman elämänsä mankelissa.

Nuori katsoo eteenpäin ja vanhus taaksepäin. Joku haluaisi aloittaa alusta ja toinen ei vaihtaisi päivääkään. Ilo kannattaa löytää joka päivä olkoon sitten vähän lihallista tai kokonaan taivaallista.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            26.7.2019
Urjalan kulmilta
Mustikkamaitoa

Viikolla valmistin pitkästä aikaa mustikkamaitoa. Tällä kertaa mustikat eivät tulleet omasta mustikkametsästä, vaan valmiiksi perattuina laatikossa marketin pihan myyntipisteestä. Lapsuuteen mustikkamaito liittyy. Kun isän ja äidin kanssa mentiin marjaan, oli meillä mukuloilla emalinen muki, johon poimimme. Ensi alkuun suuhun taisi mennä enemmän kuin mukiin. Jos muki tuli täyteen kipattiin se vanhempien ämpäriin.

Puolen mukin vaiheilla alkoi tulla mieleen mustikkamaito. Resepti on yksinkertainen. Puoli lasilista mustikoita, hieman hienosokeria ja maitoa. Mustikoita vähän survotaan, mutta kokonaisiksi osa jää. Siinä koko herkku. Vieläkin tulee vesi kielelle noita aikoja muistellessa.

Tuttu on lause: ”Sen verran sain mustikoita, että piirakan saa.” Silloin ennen se tehtiin yleisimmin pullataikinasta ja nykyisin enemmän suositaan murotaikinaa. Ennen tehtiin pellillinen ja nyt  käytetään piirakkavuokaa.

Kolmas lapsuudesta mieleen mustunut mustikkaherkku oli mustikkapöperö. Sillä on varmaan paljon muitakin nimiä eri puolilla Hämettä ja Suomea. Mustikoita sekoitettiin talkkunajauhojen joukkoon vain sen verran, että seos sakeni. Myös muu marjat kävivät, mutta mustikka taisi olla paras.

Talkkuna, jolla silläkin on monta nimeä, jopa täällä Lounais-Hämeessä, on yksi kuuman kesäpäivän herkuista. Piimää, talkkunajauhoja ja hieman sokeria. Itse pidän löysemmästä ja hyvin sekoitetusta. Toiset haluavat sen  sakeampana, puuromaisempana. Vie pikkunälän. On kasvispohjainen kotimainen ruoka.

Syy siihen, että mustikkasato jää tänä vuonna pieneksi on, että viime kesä oli niin kuiva, ettei tulevan vuoden kukka-aihioita valmistunut riittävästi, kun pehmeälehtinen mustikka yritti helteiden keskellä pysyä hengissä. Puolukka pärjäsi paksumpilehtisenä paremmin. Ei siis tarvitse ihmetellä, että Urjalan torilla mustikkalaatikko maksoi kympin enemmän kuin mansikkalaatikko.

Marjastus on taito, joka opitaan lapsena. Marjapaikat on tunnettu. Tosin viime vuosikymmeniä tutut marjastusympäristöt ovat muuttuneet metsähakkuiden ja muiden toimien vuoksi. Luonnossa liikkumaan tottunut löytää uusia kohteita. Nuorempien joukossa marjastajia on vähemmän. Siksi poimijoita tulee ulkomailta. Kun koulut alkavat elokuun alkuviikoilla, voisi luokan viedä marjaan.

Lehtien ruokapalstojen tekijöille semmoinen toive, että suosittaisiin erikoisuuksien sijaan kotimaisia ruoka-aineksia. Suomalainen ruokaperinne on runsas ja moni-ilmeinen. Silloin tällöin on ikävä Patakakkosta.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            19.7.2019
Urjalan kulmilta
Ylti uudelle tasolle

Viime tippaan jäi käynti Urjalankylässä kesäteatterissa. Ja tulihan vettäkin muutamaa tippaa enemmän heti esityksen alkuun. Ohjaaja Seppo Heinola totesikin väliajalla, että  alun sade rytmitti esitystä kohdalleen.

Kyllikki Mäntylä kirjoitti Oprin v. 1953 ja se kantaesitettiin Tampereen Työväenteatterissa.  Pääosin esittäjät tulivat seuraavana vuonna Edwin Laineen ohjaamaan elokuvaan, joka sai kolme Jussi-palkintoa. Opria esitti monissa kansannaisen rooleissa kunnostautunut Raakel Laakso. Joku saattaa muistaa hänet televisioroolista Heikki ja Kaija Kaijan äitinä.

Oprin juoni on elokuvasta tututtu. Sitä on esitetty paljon myös muissa kesäteattereissa. Karjalaisevakko joutuu uuden tien tieltä mökistään kunnalliskotiin, jonne ei haluaisi. Kun hän saisi huoneen muualta, ei hän halua lähetäkään, koska tuntee, että Opria ja hänen uniaan tarvitaan.

Täytyy sanoa, että tällä kertaa Urjalankylän kesäteatteri kohosi uudelle tasolle. Ensinnäkin mikrofonien ansiosta puhe kuului, eikä hukkunut tuulessa haavanlehtien havinaan tai sateen ropinaan. Äänitehosteet ja musiikki ryydittivät esitystä. Tuttuja iskemiä tulkitsi aputyttö Heinäsirkka Anniina Tapioharju sujuvasti. Mannolan isäntä Tapio Pitkävirta osasi laulaa hyvin nuotin vierestä. Tekniikasta vastannut Veijo Heinonen oli säveltänyt  siirtymämusiikiksi kauniin sävelmän, jolla ei kuulemma ole vielä nimeä.

Tutuksi tulleiden näyttelijöiden lisäksi oli mukana uusia kasvoja, joita aina tarvitaan. Aiemmin mukana olleista Lasse Saari oli tutun vahva huru-ukko Ottona ja aisapari Tarmo Karhunen Alperttina mainio. Miehenkipeän kunnalliskodin tuoreen johtajan Unelma Utriaisen roolin Mervi Santaranta esitti onnistuneesti.

Pääroolissa Oprina oli Aila Manner, joka on ollut kesäteatterin kantavia voimia jo vuosia. Murrerooli on vaikea, jos ei ole omassa murteessaan. Tietenkin Oprinkin murre Karjalasta lähdön jälkeen muuttui, mutta ei ihan näin paljon. Muutoin Aila suoriutui koskettavasti.

Hersyvimmät naurut yleisössä sai aikaan Akviliina, jonka roolin Virva Jokinen oli sisäistänyt  kerrassaan herkullisesti. Akviliina oli tyytymätön kaikkeen ja tarjosi hyvän vastinparin Opirille, joka halusi hyvää kaikille. Miinana Anita Hurskainen muistutteli, että mummuillakin on omat tarpeensa ja nuoruuteen olisi kiva palata ja päästä laskemaan hurukyytiä. Kolmatta kunniamummoa esittänyt Lahja Leppäkorpi ylti nyt yhteen parhaimmista roolisuosituksistaan.

Joissakin näytöksissä oli ollut vähän väkeä. Harmi, sillä nyt kannatti olla katsomossa. Kiitos myös talkooporukalle!

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            12.7.2019
Urjalan kulmilta
”Helppoa kuin heinänteko”

Maaseudun asukkaista aika monella on jonkinlainen kokemus heinänteosta. Kesäkuun lopulla ja heinäkuussa korjattiin kuivaheinää ensin seipäiltä ja myöhemmin pienpaaleina. Nyt pääosa heinästä kootaan tuoreempana. Hevoskasvattajat tarvitsevat edelleen laadukasta kuivaheinää.

Heinän viljely ei ole Suomessa kovin pitkäaikaista. Se yliestyi oikeastaan viime vuosisadan alkupuolella. Sitä ennen heinä koottiin niityiltä ja järvien vesijättömailta tai ruohostettiin Ehkä yksi syy järvien rehevöitymiseen ja umpeen kasvamiseen on, että rantakasveja ei kukaan niitä. Niittyheiniä ja rantaheiniä ei välttämättä kuivattu seipäillä, sillä heinäseiväskin on aika uusi tulokas. Sanotaan sen yleistyneen laajemmin vasta sotavuosien jälkeen, Hajallaan ja haasioilla kuivattiin sitä ennen.

Ikäisteni lapsuuteen maalla kuuluivat heinätyöt. Ensin isä niitti hevosvetoisella niittokoneella. Sitten tuli Dexta ja siihen laatikossa toimitettu niittokone, jonka kokoamisohjeet olivat ruotsiksi. Aluksi pellot olivat avo-ojissa, joten me lapset saimme haravoida ojan päältä ja reunoilta heinän pois. Haravakoneella ajettiin karheille. Niiden kohdalle isä seivästi kangella ja äiti laittoi seipäille. Reellä jaettiin seipäät.

Heinäntekoon liittyi vaarinkalja, marjamehu ja kahvi, joka säilyi lasipullossa villasukan sisällä lämpimänä. Tietysti oli leipää ja voideltua lonkapullan paloja, joihin lasten mielestä kuului päälle hieman sokeria. Ahomansikoita pujotettiin heinänkorteen.

Heinien kuivuttua alkoi korjuu. Isä pisteli seipäältä rattaille, jossa äiti teki kuorman. Sekin vaati oman taitonsa kuinka päin missäkin vaiheessa hangolliset laitettiin. Heinäriitassa lapset olivat sotkemassa tiiviiksi. Sekaan heitettiin heinäsuolaa.

Kuulostaa nostalgiselta ja romanttiselta. Saattaa olla, mutta se oli kiireistä ja rakastakin työaikaa. Paalauksen ansiosta seiväsvaihe jäi pois, mutta hyviä ilmoja vaadittiin. Tässä vaiheessa me  lapset olimme jo kuormantekijöinä ja purkajina vanhempien kanssa.

Vielä voi muistaa sen tunteen, kun viimeinen heinäkuorma oli ladossa. Seisottiin ladon ovella ja katsottiin ukkosen salamointia ja vesisadetta.

Tällä viikolla pojan isännöimälle luomupellolle ajoi traktori, jossa oli toistakymmentä metriä leveä niittolaite. Pöyhijä kulki jäljessä ja pian ne ovat tallessa ”traktorin munissa”. ”Niin muuttuu maailma.”

Yksiköt suurenevat. Ei ole yhtään lypsylehmää meidän kulmalla. Ei kierrä tarkkailukarjakko maidon rasvaprosenttia mittaamassa. Maitoauto käy vain muutamilla tilalla Urjalassa.  Silti maitoa riittää kaupan hyllyllä eri tarkoituksiin purkitettuna.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                         5.7.2019
Urjalan kulmilta
Sairausriskit kartoitettu

Kesällä ei olla vanhan sanonnan mukaan köyhiä eikä kipeitä. Silti torireissulla voi kuulla yhden tai useammankin sairaskertomuksen. Niitä voi kuulla nuoremmilta, mutta ehkä useammin vähän varttuneemmalta väeltä.

Pirkanmaan valtalehti Aamulehti, joka Forssan Lehden kanssa kuuluu Lännen Mediaan, julkaisi eilen mielenkiintoisen uutisen maakunnan sairastavuudesta kunnittain. Sivumennen sanoen aika usein mainittujen lehtien tilaajana saa lukea samat jutut kahdesta lehdestä. Uutisessa kerrottiin yleisesti tilanne, ja kuten tapana on, oli viittaus lisäaineistoon, joka löytyy verkkosivulta eli sieltä kuuluisasta netistä.

Ensinnäkin Pirkanmaan terveimmät ihmiset asuvat Urjalan pohjoisessa naapurissa Vesilahdessa. Sairastavimmat pirkanmaalaiset asuvat  pitäjänrajamme länsi- ja luoteispuolella Punkalaitumella ja Sastamalassa.

THL eli terveyden ja hyvinvoinninlaitos on kerännyt tiedot kolmelta vuodelta. Tulokset on ikävakioitu eli ikärakenteiden vaikutukset on häivytetty. Silti sairastavuudessa näkyy, että paikkakunnilla, joissa on nuorempaa ja koulutetumpaa väkeä, sairastavuus on alhaisempaa.
 
Koko maan luku on sata. Jos sen ylittää on kunnan sairastavuus keskimääräistä korkeampaa. Urjalan luku oli  104,7, Vesilahden 82,6 ja Punkalaitumen114,7. Nämä kerrottiin paperi- ja digiversiossa eli näköislehdessä.

Kun kaivoin esiin lisäaineiston lehden verkkosivulta, kävi ilmi, että Urjalassa oli toiseksi eniten maakunnassa aivoverentautia indeksiluvulla 123,1. Sen sijaan hyvä uutinen on, että syöpälukema oli Pirkanmaan alhaisin 82,9. Sepelvaltimotaudissa oltiin puolivälissä maakunnassa lukemalla 93,1, mutta siis alle koko maan keskiarvon.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksissa ylitimme keskiarvon ja Urjala oli neljänneksi korkeimmalla sijalla kahdenkymmenen kunnan joukossa lukemalla 128,9. Tapaturmariskissä olimme maakunnassa seitsemäntenä luvulla 106,2, joka on siis lähellä kaikkien tautien lukemaamme.

Näin on tilastot. Kun kohdalle osuu jokin sairaus tai joskus niitä saattaa olla useampiakin, on se aina vakava tilanne. Joku vaikenee. Toinen kertoo kaikki kremppansa ja lääkäri- ja sairaalakäyntinsä.

Kesä ja loma-aika antaa mahdollisuuden rentoutua ja purkaa paineita. Kaikenlainen liikkuminen on helpompaa ja monipuolisempaa ja mieliala on aurinkoisempi. Ruokavalio on kevyempi. Tosin sanotaan, että yhdistelmä uudet perunat, voi, silli, olut ja grillimakkara ei välttämättä ole terveellisin. Yli satavuotiaaksi elänyt, Akaasta lähtöisin ollut, arkkiatri Arvo Ylppö tiivisti, että kohtuullisesti kaikkea on hyvä resepti.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            28.6.2017
Urjalan kulmilta
Tanssiinkutsu Menosista

Selailin Urjalan kunnan kesän tapahtumakalenteria. Sitä ei julkaistu paikallislehdessä, joten se löytyi muutaman väliklikkauksen takaa kunnan nettisivuilta. Monet lehdet tekevät kesänumeroita, joissa tapahtumakalentereita julkaistaan. Jotkut laittavat sen talteen. Monella liitelehti menee jätepaperiksi. Netissä tieto säilyy, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta sitä käyttää varsinkaan ehtoopuolella olevilla ei ole välineitä ja osaamista.

Urjalan kunnan sivuilla kesätapahtumat oli jaettu urheilu- ja liikuntatapahtumiin sekä kulttuuri- ja taidetapahtumiin ja tansseihin. Jälkimmäisessä kiinnitti huomiota Menosten kyläyhdistyksen yritys palauttaa lavatanssiperinne uudelleen kunniaan. Yhdet tanssit on jo pidetty juhannuksena. Tämä juhannuspäivän tanssiperinne onkin kylässä jatkunut pitkään. Sen sijaan 1980-luvulla alkanut kesäjuhlien iltatanssitapahtuma päättyi väen vähyyteen.

Siihen aikaan, kun Urjalassa pääsi lavatansseihin kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin, oli Menosten päivä perjantai. Heinäkuussa on nyt tarjolla sunnuntai ja muutama lauantai ja elokuussa vielä yksi lauantai Pentinkulman päätapahtumapäivän päätteeksi.

Syy menoslaisten yritykseen on, että tanssilava täyttää 70 vuotta. Menosten vapaaehtoinen palokunta sen talkoilla rakensi Maunulan tilalta vuokratulle maalle. Lava on mutterilava eli kuusikulmainen. Keskellä on iso pyöreä tukki tukipylväänä. Yksi jos toinenkin on kertonut olleensa sitä paikalleen nostamassa.

Heti alusta alkaen lavalla esiintyi sen ajan iskelmätähtiä. Hiljattain joku muisteli, kuinka oli kuuntelemassa Olavi Virtaa. Monosen Unto orkestereineen ja Tapio Rautavaarakin on mainittu ja monet muut. Vanhoja Urjalan Sanomien tanssi-ilmoituksia selatessa nimet löytyvät.

VPK vastasi järjestyksestä ja ainahan oli niitä, jotka odottivat ”köyhien puolituntista” eli lipunmyynnin loppumista. Oli myös niitä, jotka pimeän turvin yrittivät löytää aukon piikkilanka-aidasta. Loppuehtoosta olivat jotkut sen veran nosteessa, että hakivat tappelukumppania. Menosissa joskus mittaa on otettu matkulaisten kanssa. Vilpolassa Huhdissa vastaavia mittelöitä käytiin toijalalaisten kanssa.

Kylässä toimi kaksi osuuskauppaa, joissa oli tarmokkaat myymälänhoitajat, jotka kilpailivat siitä kumpi saa pitää ravintolan, jossa myytiin makkaraa ja karamellia, limonadia ja pilsneriä. Tosinaan kisan voitti Marjamäen Tarmo ja välillä Puolimatkan Paavo. Muitakin oli ja puolisot olivat tietenkin mukana.

Olisi hauska tietää, ketkä ovat löytäneet sen oikean Menosten lavalla. Tänä kesänäkin voi onnistua.

Seppo Pirhonen

                                                                                                       Forssan Lehti
                                                                                                       14.6.2019
Urjalan kulmilta
Ota opas–koet enemmän

Matkailu on vilkkaimmillaan kesällä. Yleisintä on liikkua henkilöautolla perheen kanssa, mutta aika usein ollaan liikkeellä myös työporukan, yhdistyksen tai harrastusjoukon kanssa linja-autolla. Urjalassa suositumpia kohteita ovat Väinö Linnan reitti ja Nuutajärven lasikylä. Muutamana vuonna järjestetyille kyläkierroksille eivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan.

Opettajana oli mahdollisuus osallistua koululaisten kanssa monille luokkaretkille. Silloin huomasi, kuinka paljon enemmän tutustumiskohteesta sai irti hyvän ja aisantuntevan oppaan johdolla. Joskus oli todella mainioita oppaita, jotka osasivat kertoa mielenkiintoisesti ja saivat lapset eläytymään kohteen saloihin.

Urjalassa on kuusi Suomen opasliiton auktorisoimaa matkaopasta, joiden tunnuksena on rintapielessä oleva Guide.-merkki Sen saadakseen täytyy kouluttautua erityisillä kursseilla. Oppaan pitää myös ylläpitää taitoaan opiskelemalla itsenäisesti. Viiden vuoden välein opas joutuu antamaan opastusnäytteen osoittaakseen, että vaadittavat taidot ovat tallella.

Keskiviikkona Marketta Lähdekorpi, Aila Lankinen, Anja Ahtiainen, Marja-Riitta Touru, Kirsti Niemistö ja Juha Salo antoivat näytteen taidoistaan Väinö Linnan reitillä. Suomen opasliitosta oli kaksi henkilöä seuraamassa, miten opas toimi eri tilanteissa. Olin mukana paikallisena ”asiantuntijana” lähinnä siksi, että olin aikanaan luomassa kirjailijan nimikkoreittiä ja taltioimassa siihen liittyviä tarinoita.

Vaikka jokainen opas antoi pikkubussissa vain noin vartin mittaisen selostusnäytteen reitillä, joka kestää normaalisti parisen tuntia 25 kilometrin matkalla, tulin vakuuttuneeksi heidän kakkien erinomaisesta taidosta ja tietämyksestä. Kuulin sellaistakin, jota en aiemmin tiennyt, vaikka aika usein olen reitillä ollut mukana. Jokaisella on omintakeinen tapa kertoa Linnan elämänvaiheista, tuotannosta, kirjan ja paikkakunnan maisemallisesta yhteydestä, kustakin kohteesta, tekstilainauksin kirjoista, huumoria unohtamatta vankkojen faktojen ja tarinoiden lisäksi.

Otsikko on lainaus opasliiton sivulta, mutta pitää täysin paikansa. Linnan reitin voi kiertää yksityisesti opasvihkosen kanssa, mutta paljon enemmän kokee, kun näiden oppaiden kanssa kiertää. Kootkaa siis porukka ja pyytäkää opas ja olette kokemusta rikkaampia.

Huomenna Vietetään Nuutajärvi-päivää poikkeuksellisesti kesäkuussa. Siellä on taas paljon nähtävää ja koettavaa. Designmuseossa opastaa Jenni Sorsa. Marja-Leena Salo perehdyttää  tilauksesta muuna aikana lasikylän elämään ja miljööseen.

                                                                                                       Forssan Lehti
                                                                                                            7.6.2019
Urjalan kulmilta
Sosiaaliasiamies selvitti

Luin suurella mielenkiinnolla sosiaaliasiamiehen (Aamulehti käyttäisi termiä sosiaaliasiahenkilö) selvitys viime vuoden toiminnasta. Urjalan ja myös Forssan seudun kuntien sosiaaliasiamiehen tehtäviä hoitaa Pikassos Oy. Pontimena lukemiseen oli työskentelyni syksyllä julkaistavan vanhusten hoivaa ja asumista koskevan kirjan  parissa.

Selvityksen on laatinut Satu Loippo. Siinä tarkastellaan kuntien lakisääteisiä sosiaalipalveluita lasten, vammaisten ja vanhusten osalta työntekijöiden, päätöksentekijäin, asiakkaiden, omaisten ja läheisten näkökulmista. Varsinainen kohu vanhustenhoidon tilasta nousi vasta tämän vuoden keväällä, joten se ei selvityksessä näy.

Esipuheessa muistutetaan, että kunta vastaa aina palvelun laadusta, eikä voi siirtää sitä asiakkaille tai omaisille. Määrärahan puutteeseen tai siihen, ettei palvelua ole kunnassa järjestetty, ei voida vedota, koska sosiaalihuollon järjestäminen on lakisääteinen tehtävä. Jos tämä ei toimi, kannattaa ottaa yhteyttä sosiaaliasiamieheen. Urjalasta tuli 19 ja Forssan hyvinvointikuntayhtymän alueelta 85, joista Forssasta 51 yhteydenottoa.

Selvityksessä on 54 sivua, joten vain muutama hajapoiminta mahtuu tähän mukaan. Työntekijöitä pitäisi rohkaista ilmoittamaan epäkohdista. Asiakas voi saada asian vireille suullisesti. Hänelle tulisi aina vastata. Sähköpostilla ei voida vastata, jos on luottamuksellisia tietoja. Puhelinkontakti tulee merkitä asiakirjoihin. Päätökset pitää perustella ja nimetä lainkohdat. Asiakkaalle pitää esitellä käytettävissä olevat vaihtoehdot ja opastaa parhaaseen lopputulokseen.

Vanhusten oikeusturva todettiin varsinkin dementikoiden osalta puutteelliseksi. Siksi kannustetaan nimeämään edunvalvoja omaisista, jotta ymmärrettäisiin toimia oikein esim. palvelusetelin, maksujen, vuokran ja palvelupakettien suhteen. Kunnan on valvottava ostamiensa palvelujen laatua myös taksipalvelujen osalta.

Urjala sai puhtaat paperit selvityksessä. Ainoastaan palveluseteliin kiinnitettiin huomiota. Urjalassa käytti palveluseteliä viime vuonna 50 henkilöä. Aiheesta tehtiin viisi yhteydenottoa. Asiamies totesi, että jos asiakas ei ymmärrä kuntonsa takia asian merkitystä, tulisi palvelusetelin käyttöön suhtautua erityisellä varovaisuudella. Ilmeisesti Urjalan seteli pärjää tasoltaan kuntavertailussa hyvin. Silti siitä voi myös kieltäytyä ja kunnan on järjestettävä palvelu muulla tavoin.

Kunnanhallitus merkitsi maanantaina selvityksen tiedokseen. Selvitys on luettavissa Urjalan verkkosivuilla hallituksen pöytäkirjan liitteenä.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            24.5.2019
Urjalan kulmilta
Osaatko uida?

Järven rantaan menijöitä kohtasi tällä viikolla keltainen massa, joka oli havupuiden siitepölyä. Sopivan tuulen kuljettamana sitä saattoi olla rannassa ihan puuromainen kerros. Uimaan ei tehnyt mieli mennä, mutta lapset halusivat siinä uittaa venettä, tosin vain laiturilta. Helteistä huolimatta vesi oli vielä aika viileää.

Jos putoat veteen, pystytkö uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä? Jos pystyt olet uimataitoinen. Jos et, kuulut kolmasosaan suomalaisista, jotka eivät ole uimataitoisia pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaan.

Urjalan kunta järjestää kesäkuun alussa uimakoulun. Tällä kertaa Loimaan Vesihovissa. Alkeisuimakoulussa ei tarvitse vielä osata mitään. Siellä harjoitellaan hengittämistä, sukeltamista, liukumista ja kellumista. Jatkoryhmään menevät uskaltavat sukeltaa ja puhaltaa veteen. Jotta tavoitteena oleva kymmenen metrin uinti onnistuisi, harjoitellaan potkuja ja käsivetoja.

Uimaopetus kuuluu koulujen ohjelmaan. Joskus säästöpaineissa siitä on tingitty. Sen jälkeen, kun Urjalaan uimahalli lopetettiin, koululaiset ovat käyneet pääasiassa Forssassa ja Loimaalla. Keväällä ja syksyllä jotkut koulut ovat käyneet uimassa myös pakallisissa järvissä.

Tänä vuona ei ole erityisesti aikuisille suunnattuja uimakouluja. Jonakin vuosina niitä kokeiltiin, mutta mitään ryntäystä ei ollut. Nuoriso suosii paljuja, joita on ilmestynyt pihapiireihin. Urjalassakin taitaa olla myös yksi valmistaja. Pienten lasten perheissä kesällä pihalle hankitaan jonkinlainen pieni muovinen uima-allas, jossa pääsee vanhempien valvonnassa polskuttelemaan.

Uinti on tehokasta liikunta. Siinä ei tosin tule hiki, ellei välillä pistäydy saunassa. Hengitys- ja verenkiertoelimistö ja lihaskestävyys hyötyvät uimisesta. Tosin tulosten saamiseksi pitää uida paljon. Oikealla tekniikalla kunto kohoaa paremmin. Kunnon kohottamiseen tarvitaan noin puolen tunnin tehokas uinti, joka nostaa sydämen sykettä ja hengästyttääkin. Iäkkäille ja vähän tukevammille sopii hallissa ja järvessä vesijuoksuvyö. Kun vesi kantaa, eivät nivelet rasitu, mutta niiden liikkuvuus paranee.

Urjalankylän Kaunistossa on koko talven ollut innokas avantouimariporukka. Kesälläkin siellä sauna ilmeisesti lämpiää. Porunlammella Kirkonkylässä ja Paskolammilla Huhdissa sekä Nuutajärvellä ja leirintäalueen rannassa Urjalankylässä ovat yleiset uimarannat. Lisäksi on useita kyläkohtaisia uimapaikkoja. Näistä kyläyhdistyksiltä saa lisätietoja, jos niitä ei ennestään tiedä. Millään Urjalan yleisellä rannalla ei ole uimavalvojaa, mutta järkevä uimari pärjää mieluiten kaverin kanssa.

Seppo Pirhonen

    

                                                                                                       Forssan Lehti
                                                                                                            17.5.2019
Urjalan kulmilta
Kevättä

Kevät kesti viime vuonna viikon ja sitten alkoi pitkä ja kuuma kesä. Tänä vuona kevät alkoi lupaavasti, mutta sitten vauhti hiljeni ja esimerkiksi puiden lehtien kasvu pysähtyi. Maanviljelijät ovat saaneet tehdä toukotyöt hyvissä olosuhteissa ja pellot valmistivat toukokuntoon nopeasti.

Kevään töihin kuuluu omakotitaloissa pihan haravoinnit, kukkapenkkien ja kasvimaiden laitto, pihanurmikon kunnon tarkkailu ja omenapuiden ja marjapensaiden kunnostukset. Vaikka syksyllä on haravoitu lehdet kompostiin, riittää keväälläkin haravalle käyttöä. Tuuli tuo lehtiä ja riipii puista oksia talven aikana.

Samalla huomaa, että sammal voi nurmikolla hyvin. Kevätlannoitus auttaa nurmikon kasvua. Sammalta voi myös hävittää kemiallisesti, mutta tiivistyneessä maassa se kilpailee voitokkaasti ja varjopakoissa pärjää hyvin.

Urjalan seurakunta on järjestänyt ennen äitienpäivää vuosittain hautausmaan haravointitalkoot. Osanottojoukko on naisvaltaista. Hautausmaa on monella paikkakunnalla hyvin hoidettu. Maaseudulla ei varsinaisia puistoalueita kovin paljon muita olekaan. Julkisten rakennusten ympäristöjä hoidetaan. Myös risteysalueilla on erilaisia kukkaistutuksia.
Sekä seurakunta että kunta palkkaavat nuoria kesätöihin

Pölkinvuoren kasvimaailma alkaa kevätkukkien osalta olla parhaimmillaan. Siitä on tullutkin tuhatlukuisten kävijöiden kohde Urjalassa. Siellä kokeillaan myös uusien hyötyvihannesten ja juuresten kasvatusta. Lisäksi sieltä voi hankkia taimia omaan puutarhaan. Nythän joka paikassa korostetaan kasvisravintoa. Vaarana on, että ulkomaiset tuotteet valtaavat ruokapöydät. Kotimaiselle tuotannolle  ja tuoteideoinnille pitää varata riittävästi aikaa sopeutukseen. Lehtien ruokapalstoilla toivoisi kotimaisuuden pääsevän paremmin esille.

Viimeksi eilen Sitra (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) julisti punaisen lihan pannaan ja pois siis pannulta. Grillikauden käynnistyttyä suurin osa grillattavasta on edelleen lihaa ja makkaraa. Grillattavat kasvikset lisääntyvät, mutta hitaasti niitä opitaan käyttämään. Kalaa me suomalaiset syömme edelleenkin liian vähän Ulkomainen lohi hallitsee, koska kotimaisia kaloja ei osata hyödyntää. Ainakin kerran kesässä pitää päästä mato-ongelle.

Mökkikausi on myös käynnistynyt. Toiset viettävät siellä paljon aikaa kesällä ja siksi riittää myös puuhaa ruohonleikkuun lisäksi myös hyötykasvien parissa. Toiset eivät halua työleiriä, vaan mahdollisimman helppohoitoisen ympäristön. Monella mökillä pohditaan tänä kesänä, miten jätevesijärjestelmät vastaavat lain vaatimuksia. Määräaika päättyy lokakuussa.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            10.5.2019
Urjalan kulmilta
Liikuntaa ja hyvinvointia

Aamusta ehtooseen vietetään tänään valtakunnassa unelmien liikuntapäivää ja näillä kulmilla Urjalan hyvinvointipäivää. Ideana on koko Suomessa järjestää iloisen liikkumisen tapahtumia. Urjalassa tapahtumat keskittyvät torille ja yhtenäiskoululle.

Liikunta jakaa ihmiset ainakin kahteen leiriin. Toisille se on päivittäinen hetki, jolloin voi unohtaa maiset murheet ja ladata akkuja liikkumalla luonnossa tai sisätiloissa. Sää ei ole este vaan pukeutumiskysymys.

Toisille liikunta on vastenmielistä. Muistissa on kahtia jaettu liikuntasali, jossa toisella puolella hikoilivat pojat ja toisella puolella tytöt tamburiinin lyödessä rytmiä. Sen jälkeen pakollinen suihku, jolta toiset pyrkivät pinnaamaan opettajan silmän välttäessä. Talvella joku unohti sukset tai ainakin monot tai sairastui uimahallipäivänä.

Pian edesmenevä hallitus sijoitti muistaakseni 40 miljoonaa Liikkuva koulu-hankkeeseen. Iloista liikkumista pyrittiin samaan liikuntatuntien lisäksi myös välitunneille, kerhoina ja tapahtumina. Unelmien liikuntapäivän tavoitteena on saada eri-ikäiset liikkumaan työpaikoilla, tapahtumissa ja kaveriporukoissa. Kannustetaan ihmiset kokeilemaan joitakin ihan uusia liikkumismuotoja.

Urjalassa koko kunnan hyvinvointipäivää ovat järjestämässä kunta, yritykset, järjestöt ja vapaaehtoiset toimijat. Aamukymmeneltä on toritanssit. Kun niistä on saatu kipinää, voivat yli 60-vuotiaat kokeilla rivitanssia. Sehän on irlantilaisten lahja maailmalle. Takavuosina se oli täällä suuressa suosiossa amerikkalaisena versiona. Jos ei tohdi mennä kokeilemaan, niin eläkkeensaajien ryhmä näyttää mallia senioritanssiesityksellä.

Vain muutama maininta monipuolisesta päivästä mahtuu tähän mukaan. Yhtenäiskoululla on koulupäivän aikana monenlaisia tapahtumia. Iltaneljältä Hopsis-liikkuva leikkimaa tuo benji-tramboliinin ja muita huvilaitteita. Googletin tuon benji-tramboliinin. Sen avulla voi tehdä vaikkapa kaksoisvoltteja kuuden metrin korkeudessa. Sopii kuulemma painorajoissa 15–90 kg oleville.

Koululla pääsee kokeilemaan terapeuttista tanssia, latinorytmejä ja lavikseja. Lisäksi on tarjolla tietoa terveellisestä ravinnosta, turvallisuudesta ja uniapneasta sekä verenpaineen ja ja verensokerin mittausta. Lisäksi on tarjolla talutusratsastusta, keppihevosrata ja geokätköilyä. Urjalassa on useita harrastajia, jotka etsivät kätköjä kartan tai puhelimen gps:n avulla. Kätköt voivat sisältää esineitä tai vaikkapa tietoa paikkakunnan historiasta, Kuulemma koukuttava harrastus ja samalla virkistävää liikkumista luonnossa.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            3.5.2019
Urjalan kulmilta
”Täällähän on kirjakauppakin”

Kraftin Heli tarjosi eilen Kirjakaarinassa kahvit asiakkailleen 20 vuotta kestäneen kirjakauppatoiminnan johdosta. Urjala on yksi niistä harvalaukuista maaseutupaikkakunnista, joissa edelleen on kirjakauppa. Myös moni pieni ja keskisuuri kaupunkikin on ilman omaa kauppaa. Monet Urjalassa vierailleet ovat panneet asian merkille toteamalla: ”Täällähän on kirjakauppakin!”

Ensimmäisen kirjakaupan perusti Urjalaan Lauri Kaakko Laukeelaan oman kotinsa yhteyteen v. 1926. Sitä ennen kirjoja oli myyty Peltosen kaupassa muiden tavaroiden ohessa talossa, jossa viimeksi toimi Pikku-Linna.

Somerolta tuli v. 1934 Orvo A. Knuutila ja perusti Huhtiin kirja- ja kemikaliokaupan, joka toimi liikerakennuksessa nykyistä Pikku Leeviä vastapäätä. Knuutilan jälkeen kirjakauppaa pitivät Anna-Liisa ja Tauno Närvänen. Toiminta päättyi tulipaloon.

Kaakon kirjakauppa oli jonkin aikaa Knuutilan hoidossa. Eino ja Saara Selimaa perustivat Laukeelan kirja- ja Paperikaupan v. 1944. Se toimi aluksi Johanna Limnellin talossa vanhassa postitoimistossa. Vuonna 1954 Selimaille valmistui uusi liiketalo, joka sekin on jo purettu ja paikalla on nykyisen K-Supermarket Mari. Selimaat toimivat myös Urjalan Sanomien päätoimittajina, joten lehden konttori oli kirjakaupan yhteydessä.

Marja Pajunen jatkoi kirjakauppatoimintaa Selimaan jälkeen v. 1968. Nimi muuttui Urjalan Kirja- ja Kemikalio Ky:ksi. Kirjakauppa siirtyi Osuuspankin uuden toimitalon yhteyteen. Vuonna 1999 Heli Karft ryhtyi jatkamaan kirjakaupan pitämistä Kirjakaarinan nimellä. Kauppa siirtyi myöhemmin Uimahallin taloon.

Kauppa on avoinna toukokuusta lähtien tiistaista perjantaihin. Heli kertoi, että lauantait ovat olleet niin hiljaisia, että ovia ei kannata pitää auki. Perjantai on vilkkain kauppapäivä. Kirjakaarina ei kuulu mihinkään valtakunnalliseen kirjakauppaketjuun. Ostomäärät tukusta ovat niin pienet, ettei paljousalennuksia tule. Kustantamoita lähellä olevat ketjut hallitsevat kirjakuppa-alaa. Suurissa tavarataloissa on pienet kirja-osastot, joissa myydään kirjahittejä. Verkkokauppa valtaa myös markkinoita.

Oy Tippaustoimisto Ab aloitti nykyisin vakioveikkauksena tunnetun voittajaveikkauksen  v. 1940. Suomessa ensimmäisen kupongin täytti Paavo Nurmi. Kuka lie ensimmäisenä palauttanut  ”yksi–risti–kaksi”-kupongin Urjalan kirjakauppaan? Online-myyntipiste on tärkeä tulolähde nytkin kirjakaupalle.

Kirjakaarina on hyvä peruspalvelu, jonka soisi jatkuvan vielä pitkään. Kiitos Helille iloisesta asiakaspalvelusta!

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            26.4.2019
Urjalan kulmilta
Taitaja on poissa

Kesätyö voi olla alku uudelle uralle. Oiva Toikka oli jonkin aikaa kesätöissä Nuutajärven lasitehtaalla v. 1956. Hän oli silloin valmistumassa keraamikoksi. Opiskeluaikana oli tutustuttu lasiin vierailemalla lasitehtaissa. Puolisonsa Inkerin kanssa kesätyö Nuutajärvellä johdatti Toikan lasin pariin. Vuonna 1960 hän valmistui kuvaamataidonopettajaksi

Nuutajärvelle Toikat asettuivat vuonna 1963. Perheessä oli tuolloin kaksi poikaa ja kolmas syntyi Nuutajärvellä. Oiva suunnitteli lasia ja puoliso Inkeri opasti minuakin piirustuksen saloihin kuvaamataidonopettajana Urjalan Yhteiskoulussa.

Kirjassa Evakoista kavereiksi Marja-Leena Salo valottaa Toikan lapsuutta Viipurin maalaiskunnan Säiniöllä maanviljelijäperheessä. Kuusilapsisen perheen kuopus livisti välillä töistä tutkimaan kasveja ja piirtämään. Mielellään hän kuunteli kyläläisten tarinoita ja sai aineksia omalle rönsyilevälle mielikuvitukselleen. Talvisodan evakkoajan jälkeen Toikat palasivat takaisin ja ehtivät rakentaa saunan ja talon ja melkein navetankin, mutta 12 –vuotiaan oli lähdettävä lopullisesti kesällä 1944.

Nuutajärvellä oli Toikan aikana mielenkiintoinen taitelijayhteisö, jonka jäsenet ovat kaikki jättäneet lähtemättömät jäljet suomalaiseen lasitaiteeseen. Nyt ei ole suurta tehdasta, mutta on lasikoulutus ja myös nuorten suunnittelijoiden ja tekijöiden yhteisö. Siitä joukosta jo esiin nousseiden lisäksi tulee varmaan uusia tekijöitä.

Toikka suunnitteli käyttöesineitä, joita on useammassa suomalaisessa kodissa, vaikka muuten kotimainen lasi on aikoja sitten käytännöllisesti katsoen kokonaan poistunut niin keittiöistä kuin olohuoneistakin. Hänen hersyvä mielikuvituksensa ja muotojen yhdisteleminen yllätyksellisellä tavalla näkyy taide-esineissä. Tunnetuimpia ovat linnut ja vuosikuutiot.

Näyttää siltä, että Tori ja muut kauppapaikat ovat viime päivinä täyttyneet ostoilmoituksista. Sijoittajat haistavat ostopaikan. Julki on kerrottu, että sekä lintuja että vuosikuutioita olisi Oiva Toikka suunnitellut valmiiksi. Suomen Lasimuseossa avataan kohdakkoin näyttely, jonka tuotosta osa tulee Nuutajärven lasikylän kulttuurisäätiön hyväksi.

Toikka muisti aina tuoda esiin puhaltajat ja muun työryhmän, joka toteutti hänen ideansa ja suunnitelmansa. Lasi ei ole helppo materiaali ja niinpä taide-esineet ovat omalla tavalla kaikki uniikkeja.

Tieto Oiva Toikan poismenosta sai urjalalaiset ja eritoten nuutajärveläiset muistelemaan häntä valoisana persoonana, humoristina ja omintakeisena valloittavana ihmisenä, jolla oli kyky innostaa myös muita.

 Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            19.4.2019
Urjalan kulmilta
Pyykkärinä

Paljon ajattelemisen aihetta antaa vaalitulos. Ei vain romahduksen kokeneelle pääministeripuolue keskustalle, vaan myös voittaneille sosialidemokraateille ja ääniosuutta menettäneelle, mutta paikan voittaneelle kokoomukselle. Vasemmistoliitto ja vihreät voittajina ovat tyytyväisiä, vaikka eivät yltäneet galluptuloksiin.

Mauno Koivisto kirjoitti kerran, miten 25 prosentin kannatuksella voi käyttää puolet vallasta. Nyt suurin ei yltänyt edes viidennekseen, kun gallupsuosio suli vaalien lähestyessä ja kiihtyi ennakkoäänestyksen jälkeen. Kokoomuksen tavoite keulapaikasta suli vanhustenhoidon mitoitukseen ja Harkimon hajotustyöhön.

Kun vaaleihin lähtee valtionhoitajan asenteella tulee tappio, tällä kertaa roima keskustalle. Merkit olivat ilmassa jo kunta- ja presidentinvaaleissa. Kansa ei palkitse hyvistä savutuksista, kun sitä kiukuttavat arjen asiat.

Voittaneen opposition pitäisi muodostaa hallitus. Perussuomalaisia ei kanttaisi syrjäyttää. Hallitus muodostunee sinipunan pohjalle. Hallitusneuvotteluissa kakkospuolue voittaa eniten ohjelmassa ja salkuissakin.

Urjalassa vaalitulos noudatti valtakunnallista suuntausta, kun SDP lisäsi kannatustaan 1,8 prosenttiyksikköä. Mutta, täällä myös perussuomalaiset hävisivät  2,1 prosenttiyksikköä. Kokoomus menetti 1,7. Erikoisuus on keskusta, joka hävisi vain prosenttiyksikön ja näin Urjalasta tuli Pirkanmaan keskustalaisin kunta. Oma ehdokas ja nuoren Suvi Mäkeläisen äänipotti kannattelivat puoluetta. Muiden eduskuntapuolueiden muutokset olivat kymmenesosia. Kahdentoista sirpalepuolueen yhteisosuus oli 5 %.

Lounais-Hämeestä jatkaa vain Sanni Grahn-Laasonen Onnea kolmannelle kaudelle! Kaisa Lepolan puolesta harmittaa. Vanhat kaunatko ja linjariidat tämän taas tekivät? Johanna Häggman ei saanut Forssasta ja ympäristökunnista muualta äänitukea riittävästi, kun puolue pärjäsi huonosti. Somerollakin oli tyytyminen varaedustajan paikkaan.

Sattumalta ei nostettu esiin tehostetun vanhustenhoidon ongelmia vaalien alla. Ilmastohuoli auttoi vihreitä, mutta myös perussuomalaisia. Jälkensä jättivät kiky, sote, leikkaukset, pakolaisvirta, taksimuutos, aktiivimalli ja opposition jarrutus. Talous tasapainottui, työllisyys kohentui ja monia hyviä uudistuksia tehtiin. Vaikeaa on tehdä nykyajan ja tulevaisuuden vaatimia uudistuksia. Samat pulmat ovat päättäjillä jälleen. Tarvitaan sopimista, luottamusta ja kompromisseja.

Pääsiäisen ydinsanoma on, että kuolema on voitettu, synnit sovitettu ja meidät on lunastettu ikuiseen elämään. Hyvää pääsiäistä!

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            12.4.2019
Urjalan kulmilta
Äänestämässä

Toimiessani opettajana Menosissa ja Urjalankylässä, käytiin koulussa kunnallis-. eduskunta- ja presidentinvaalit sekä EU-vaalit, jos ne olivat kouluaikaan. Kaikki oppilaat olivat äänioikeutettuja ja äänestysprosentti oli lähes sata, jos kukaan ei ollut kipeänä.

Hain kunnantoimistosta ehdokaslistan, joka kiinnitettiin äänestyskehikkoon. Käytimme koulun vintillä säilytettyä peltistä uurna, joka lukittiin avaimella. Ensimmäinen äänestäjä varmisti, että se oli tyhjä. Vaalilautakuntana toimivat oppilaat, jotka tarkistivat, että äänestäjän nimi löytyi luettlosta. Virkailija antoi äänestyslipun, johon äänestäjä äänestyskopissa kirjoitti numeron, Virkailija leimasi koulun leimalla ja äänestäjä pudotti lipun uurnaan.

Tulos laskettiin ja selitin, miten sen perusteella olisi vaaleissa käynyt. Vertailuluvut ovat vähän vaikeita aikuisillekin. Tulos noudatteli osin kyläkunnan tai valtakunnan tuloksia. Kerran kuntavaaleissa parin oppilaan isä oli ehdokkaana ja pojat tekivät etukäteen niin kovan junttauksen, että isä sai valtaosan äänistä. En tiedä, äänestävätkö entiset koululaisieni muita enemmän eli auttoiko harjoittelu.

Aikanaan äänestystapahtuma vaalipaikalla oli juhlallinen, johon  Joenpalon Ilkka eilisessä kolumnissaan viittasi. Olen kuullut monen sanovan, että oli jotenkin pelottavaa tai kiusallista mennä äänestämään isoon juhlasaliin, kun lautakunnan jäsenet katsoivat vakavina tulijaa. Siksi monet käyvät äänestämässä mieluimmin ennakkoon.

Kerrotaan entisiltä ajoilta, että ajankulukseen, varsinkin silloin, kun vaalit olivat kaksipäiväiset, vaalilautakunnan jäsenet laskivat mielessään kuinka paljon kunkin puolue oli saanut ääniä. Heittoa ei paljon ollut, mutta nyt väki on liikkuvampaa ja Urjalassakin on vain yksi äänestyspaikka.

Ennakkoäänissä Urjala oli Pirkanmaalla edelleen peränpitäjä. Viime kerralla vaalipäivän jälkeen vältimme jumbosijan täpärästi. Äänestämättä jättäneitä kutsutaan nukkuvien puolueeksi. Joku ryhmään kuuluvista huomautti, että ei nuku, koska äänestämättä jättäminen on tietoinen päätös. Sekin kannattaa muistaa, että nukkuvien puolueessa väki vaihtuu.

Vaalien alla on julkaistu tietoa eri yhteiskuntaryhmien ja ikäluokkien äänestysinnosta ja äänestyspäätöksen varmuudesta. Ylein sivuilta löytyy myös lukuja puolueiden kannatuksesta naisten ja miesten kesken ja nuorisokannatuksesta.

Jokaisella on yksi ääni. Sekä käytetty, että käyttämätön ääni vaikuttaa. Käytetty ääni vaikuttaa enemmän, silloinkin, kun äänestetystä ei tule kansanedustajaa, kuten minulle on usein käynyt.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            7.4.2019
Urjalan kulmilta
Tehdään hyvä prosentti

Kirjoittaessani tätä torstaiaamuna näen ikkunasta hanhien ja muiden vesilintujen pieninä parvina lentävän. Pian kurkiparvi asettuu läheiselle savilävelle ja etsii ruokaa lähipellolta ja töräyttelee trumpetillaan. Muuttolinnut ovat liikkeellä.

Liikkeellä ovat myös kansanedustajaehdokkaat, joilla on vielä reilu viikko kampanja-aikaa. Ensimmäiset äänet annettiin keskiviikkona. Urjalassa äänesti 172, joista naisia 91. Äänestäneiden määrässä se oli alhaisin 4,4 %. Pirkanmaalla, jossa äänesti 6,2 % Tänään toripäivänä lukemat kohentuvat täälläkin. Neljä vuotta sitten äänesti 65,3 % urjalalaisista. Kolmen kärki oli Pertti Hakanen, Martti Mölsä ja Mikko Alatalo. Hakanen oli keskustan, Mölsä perussuomalaisten, Pia Viitanen sosialidemokraattien ja Pauli Kiuru kokoomuksen kärkinimi.

Urjalasta on ehdokkaana keskustan Jari Tallbacka ja itsenäisyyspuolueen Hemmo Silvola. Melkein urjalalainen on myös keskustan Suvi Mäkeläinen, joka muutti pari vuotta sitten Tampereelle ja on Aamulehden ennusteen mukaan mahdollinen yllättäjä.

Taidetaan joutua menemään lähes sadan vuoden taakse, kun löytyy kansanedustaja, joka olisi ollut kirjoilla Urjalassa ja valittu Etelä-Hämeen vaalipiiristä. Pirkanmaalle Urjala siirtyi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Urjalalaissyntyisiä edustajia on ollut paljon enemmän. Viimeisin Sanna Perkiö Helsingistä vuosina 2007–2011. Ministeriksi on yltänyt Atte Pakkanen.

Urjalan kunnan palveluksessa joskus olleista pitkäaikaisin edustaja on Sirkka-Liisa Anttila, jonka 36 vuotta sitten alkanut edustajaura nyt päättyy. Samoissa vaaleissa olin itsekin ehdokkaana. Arvelen, että, jos olisin tullut valittua, en olisi yltänyt hänen vuosimääriin. Viisaasti äänestäen lounais-hämäläisillä on nyt mahdollisuus kolmeen edustajaan.

On paikkakunnan etu, että sillä on kansanedustaja. Sastamalalaiset näyttivät viimeksi mallia saaden Hakasen lisäksi edustajiksi Arto Satosen ja Ilmari Nurmisen. Kehä kolmosen sisäpuolella maakuntien edustajia haukutaan siltarumpupoliitikoiksi, kun pitävät oman kotiseutunsa ja maakuntansa puolia. En ole missään muualla nähnyt niin paljon tiesiltoja kuin kehä kolmosen tuntumassa. Helsinkiläisten äänestysprosentti on yleensä muuta maata viisi prosenttiyksikköä korkeampi.

Meistä äänestäjistä osa on uskollisia paikkalintuja, osa on kiertolintuja, joilla on muutama mahdollinen puolue. Osa on myös muuttolintuja, jotka palaavat takaisin poliittiseen kotiinsa. Lisäksi on porukka, joka seuraa katsomosta. Kansanvalta on parhaimmillaan, kun äänestysprosentti on hyvä. Tehdään se yhdessä ennakkoon tai vaalipäivänä.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            29.3.2017
Urjalan kumilta
Evästystä

Miten varmistetaan parhaiten urjalalaisille terveys- ja sosiaalipalvelut? Tähän kysymykseen etsii vastausta kunnanhallitus maanantaina. Tarkoitus on evästää valtuuston ja hallituksen puheenjohtajia sekä kunnanjohtajaa pirkanmaalaisten kuntien yhteiskokoukseen.

Vaihtoehtoina ovat korjattu maakuntamalli, Tampere-vetoinen, keskussairaalapiiri tai kuntien  keskinäinen isäntäkuntamalli. Nyt Urjalan perusterveyden ja sosiaalitoimen hoitaa Akaa isäntäkuntana. Urjalalla on edustajat lautakunnassa ja kunta antaa lausunnot hankkeista. Edellinen Urjalan valtuusto päätti luopua omasta vuodeosastosta. Uusi rakennetaan Valkeakoskelle. Akaa rakentaa samaan aikaan hyvinvointikeskusta, jonka suunnitelmat menivät uusiksi, kun kaupunginvaltuusto päätti säilyttää palvelupisteet Kylmäkoskella ja Viialassa.

Erikoissairaanhoitomme hoitaa Tampereen keskussairaala ja osin Valkeakosken aluesairaala. Urjalalaiset ovat voineet käyttää myös Forssan aluesairaala. Keskustelussa ihmisten kanssa on usein käynyt ilmi, että kokemus Valkeakoskelta on sellainen, että siellä saa aina päivystyksessä jonottaa jopa tuntikausia ja näyttää siltä, että valkeakoskelainen menee ohi jonossa. Forssan kokemuksena kerrotaan, että sieltä saa ajan, milloin kanttaa tulla ja näin jonotusaika on lyhyt.

Pirkanmaa on riittävän suuri maakunta. Sen ongelma, että Tampere on yksin melkein puolet maakunnasta. Tampere ja kymmenkunta suurinta muuta kaupunkia halusi kaataa maakuntamallin. Urjalan ei kannata antaa perusterveydenhuoltoa Tampereen hoidettavaksi. Vajaa 5000 asukasta ei paina siinä mitään.

Keskussairaalapiiri-vetoinen malli sopii, jos samalla perussopimukseen kirjoitetaan, että jokaisessa kunnassa säilyy terveyskeskus. Samalla pitää rajoittaa kuntayhtymässä kuntien äänimäärä.

Vaalitenttejä seuratessa on käynyt ilmi, että maakuntapohjainen (nimi voi vaihdella) malli saa eniten kannatusta. Se on myös kaikkein pisimmälle valmisteltu. Vain yksi suurempi puolue esittää kuntamallia. Se olisi lähinnä suurten kaupunkien tahto. Vaaleilla valittavassa maakunnassa ei välttämättä kaikilla kunnilla ole omaa edustajaa.

Kaatunut sote olisi antanut valintamahdollisuuden myös pienituloiselle. Yksityisiä palveluja tarvitaan jatkossakin täydentämään julkista palvelua, järjestetään päätöksenteko miten tahansa.

Urjala on ulkoistanut  vanhusten laitoshoidon sekä vaativan palveluasumisen. Käytössä on palveluseteli, jolla palvelun voi ostaa haluamastaan paikasta. Olen kuvannut tilannetta aiemmin näissä kolumneissa.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            22.3.2019
Urjalan kulmilta
Haku päällä

”Ei tiedä oikein suunnitella tulevaisuutta, kun ei tiedä onko sitä.! Näin kommentoi nuori koululainen television haastattelijalle viikko sitten perjantaina. Silloinhan oli koululaisten mielenilmauksia ilmastonmuutosta vastaan. Kommentti oli pysäyttävä. Nuoret, mekin aikanamme, ovat ehdottomia. Silti on väärin antaa nuorille kuva, ettei olisi tulevaisuutta, vaikka ilmastonmuutos tuleekin heidän elinaikanaan muuttamaan elinolosuhteita.

Ikäluokkani tutki nuorina Rooman raporttia Kasvun rajat. Meille kerrottiin, että Amazonin sademetsä tuhoutuu 20 vuodessa. Kirka lauloi ”Varrella virran”, jossa todettiin ”syy tehdas on”, millä viitattiin puunjalostustehtaiden vesistö ja savukaasupäästöihin. Laadimme ohjelman vihreämpään yhteiskuntaan jo ennen Koijärvi-liikettä. Kannoimme rintanappia ei ydinvoimaa.

Nuo vaiheet eläneenä voi antaa tunnustusta nuorten aidolle huolelle ja liikehdinnälle. Omista kokemuksista lähtien voi myös muistuttaa siitä, että myös ilmastonmuutosasioissa liikkuu paljon tosiasioita faktaa, mutta myös paljon mielipiteitä, jotka esitetään faktoina. Isossa asiassa on monenlaisia intressejä ja monista lähtökohdista lähteviä toimijoita.

Apuna voi olla uusi teknologia, uudet tuotantotavat, uudet tuotteet ja keksinnöt. Tarvitaan Toivo Rapakon tapaisia henkilöitä, joilla on idea ja kylliksi tahtoa ja päättäväisyyttä ja sitkeyttä epäonnistumisen jälkeenkin toteuttaa tuote. Urjalassa toimii hänen ideansa pohjalta suodatintehdas, joka valmistaa ilmaa ja ympäristöä suojelevia tuotteita.

Pitääkö nuorten olla huolissaan?  Pitää olla, mutta huoli pitää kääntää toiminnaksi. Parasta tulevaisuuteen valmistautumista on hoitaa koulu kunnolla. Silloin nuorella on avoinna enemmän ovia. Itse ei kannata mitään ovea sulkea etukäteen. Tulevaisuus on tehtävä, jonka perusta tehdään nyt. Jos toimii toisin, odottaa oleilu- ja odotteluyhteiskunta, työttömyys ja matala tulotaso.

Näihin aikoihin peruskoulunsa päättävät, missä opintopolku jatkuu. Onko se oma lukio vai ammatillisen koulutuksen väylä?. Lukion ja ammattikoulun käyneet tekevät omia valintojaan jatko-opiskelupaikoista omassa yhteisvalinnassaan. Ammattitutkinnon suorittanut miettii työelämään siirtymistä, koska osaajista on pulaa. Työpaikkoja on  tarjolla. Työkokemuksen jälkeen ehtii vielä opiskella lisää. Elinikäinen oppiminen ei enää ole iskulause, vaan arkipäivää.

Tehkää hyviä valintoja!

Seppo Pirhonen

   

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            15.3.2019
Urjalan kulmilta
Do you speak english?

Puhutko englantia? On otsikko. Pian Urjalassa osaavat vastata kysymykseen myöntävästi myös ekaluokkalaiset  sillä suunnitelmissa on aloittaa englannin opetus peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Varsinaista oppiainetta siitä ei tule, mutta muiden oppiaineiden opetuksen ohessa opitaan englantia yhden viikkotunnin verran. Urjala on vuoden etuajassa, sillä ensi vuonna laki velvoittaa tähän. Itsenäisenä oppiaineena opetus alkaa kuten nykyisinkin kolmannelta luokalta.

Kun on ollut mahdollisuus seurata lastenlasten kautta heidän arkeaan, on voinut havaita, että some-maailmassa he taitavat oppia ainakin värit ensin englanniksi ja sitten vasta suomeksi. Tuo sukupolvi sukkuloi taitavasti puhelimien, tablettien ja tietokoneiden maailmassa estoitta ja etsivät mieluisa ohjelmia, videoita ja pelejä. Useimmat niistä ovat englanniksi. Onneksi myös suomalaista aineistoa on. Joskus olen lapsenlapsen kanssa hakenut ohjelma ja kun se on löytynyt olen sanonut, että tämä on englanniksi. Vastaus on ollut, että ei se haittaa.

Varhaista kielenopetusta perustellaan sillä, että näin ei synny katkosta esiopetuksessa annetulle varhaiskasvatuksen ”kielisuihkutukselle”. Aiemmin oli vallitsevana mielipide, että lapsen pitäisi oppia oma äidinkieli perusteellisemmin ennen vieraan kielen aloittamista.

Urjalan abit kirjoittivat eilen lyhyitä kieliä. Niitä täällä ovat ranska ja saksa. Molempien kielten opiskelun voi aloittaa jo yläkoulussa kahdeksannella tai yhdeksännellä tai vasta lukiossa. Muita kieliä ei Urjalan kokoisessa lukiossa ole käytännössä mahdollista tarjota, kun ikäluokat ovat pieniä. Nyt valkolakkia tavoittelee 18 kirjoittajaa.

Kielitaitoa mitataan Suomessa Euroopan neuvoston määrittämien perusteiden mukaan. Esimerkiksi taitotaso A1 tarkoittaa suppeaa viestintää kaikkein tutuimmissa tilanteissa. Tason sisällä on kolme porrasta alkeista toimivaan alkeistaitoon. Tällöin mitataan osaamista kuullun ja luetun ymmärtämisessä, puhumisessa ja kirjoittamisessa. Taitavan kielitaidon perustason hallitseva selviytyy monissa vaativissa kielenkäyttötilanteissa. Tämä on taitotaso C1–C2.

Nykymaailmassa englanti on valta-asemassa ja siksi sen taitaminen on tarpeen sekä kotimaassa että ulkomailla. Englannin lisäksi on hyvä osata myös muita kieliä. Suomessa on tarjolla kouluissa lähinnä eurooppalaisia kieliä ranskan ja sakan ohella espanjaa ja venäjää. Espanja on tärkeä kieli Etelä-Amerikassa. Kiinan kielen osaajia meillä on vähän. Suomessa toinen kotimainen kieli vie osan muiden kielten opettamisen kirjosta. Ruotsalaiset ymmärtävät nykyisin myös englantia.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            8.3.2019
Urjalan kulmilta
Toiminta päättyy

Urjalassa lopettaa tänä vuonna ainakin kaksi merkittävää yhdistystä toimintansa. Toisessa loppuivat puuhaihmiset ja toisesta loppuvat jäsenet. Vanhempi yhdistyksistä Urjalan Martat aloitti toiminta 1920-luvulla Muolaassa Karjalassa ja toinen Urjalan Sotaveteraanit 1960-luvun puolivälissä.

Punnuksen Martta-kerho siirtyi Urjalaan muolaalaisten mukana 1940-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1971 nimi muuttui Laukeelan Marttayhdistykseksi ja viime vuodet on toimittu Urjalan Marttoina. Urjalassa toimi monessa kylässä Martta-yhdistys, mutta vähitellen niiden toiminta on hiipunut.

Omaan lapsuuteeni Kampparin kulmalla Martta-toiminta kuului lähinnä osallistumisena ompeluseuroihin, joita pidettiin kylän eri taloissa vuorotellen. Mukaa olivat naiset, miehet ja lapsetkin niin hämäläiset kuin karjalaiset. Kaikilla oli omat puuhansa. Joskus kulmakunnan lapset esittivät jotakin ohjelmaakin.

Martat olivat järjestämässä myös suuria juhlatapahtumia. Esimerkiksi vuotuisissa Nuorisojuhlissa he vastasivat muonituksesta ja kahvituksesta. Martat ovat lahjoittaneet kirkkoon, sairaalaan ja vanhainkotiin erilaisia tekstiilejä.  Marttojen juhla-asuun kuului sinivalkoruudullinen hame, esiliina ja huivi. Harmi, että uusia uria aukoneen järjestön toiminta täällä päättyy.

Urjalaan perustettiin v. 1966 samana päivänä kaksi veteraanijärjestöä. Urjalan Rintamiesveteraanit olivat koolla uimahallin baarissa ja Urjalan Sotaveteraanien perustajat Säätiötalossa. Tiettävästi  kokousten aikana oltiin jonkin verran yhteydessä sillä mielellä, että yksi yhdistys riittäisi. Takana oli kuitenkin valtakunnallinen politiikka. Vasta tämän vuoden alusta kummankin veteraanijärjestön tähän asti ilmestyneet lehdet yhdistyivät Kenttäposti-nimiseksi lehdeksi.

Urjalassa Sotaveteraaniyhdistyksestä tuli selvästi suurempi. Yhdistyksellä on ollut myös naisjaosto. Rintamiesveteraanien toiminta päättyi jo aiemmin. Urjalan Sotainvalideilla on ollut oma yhdistys ja naisjaosto. Nyt sekä sotaveteraaneja että invalideja on yhden käden sormin laskettava määrä. Urjalalaiset veteraanit, puolisot ja veteraanien lesket voivat liittyä Toijalan ja ympäristön yhdistykseen.

Veteraanien perintöä ryhtyy vaalimaan Urjalan ja Kylmäkosken reserviläiset. Valtakunnallisesti toimii edelleen Sotaveteraaniliitto ja piirijärjestöt. Kansallista veteraanipäivää vietetään 27.4. ja pääjuhla on tänä vuonna Kuopiossa.

Monta yhteistä muistoa on myös sota- ja rintamiesveteraaneista. Harmi, ettei Urjalassa heidän muistojaan saatu kootuksi talteen jälkipolville, kuten monella muulla paikkakunnalla on tehty.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            1.3.2019
Urjalan kulmilta
Tilastot kertovat

Tällä viikolla julkaistiin kaksi mielenkiintoista tilastoa. Toinen kertoo terveys- ja sosiaalimenoista ja toinen työllisyydestä. Olen näin vanhemmiten viehättynyt tilastoista, vaikka opiskeluaikana tilastokurssin suorittaminen tunti enemmän pakkopullalta. Tilastot antavat tarkkaa tietoa. Lounais-Hämeen tunnetuin tilastomies nykyisin lienee Erkki Virtanen.

Pirkanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus eli ELY-keskus julkisti tuoreimmat työllisyystiedot. Pirkanmaalla työttömyys aleni nopeimmin muihin alueisiin verrattuna. Maakunnan työttömyysaste oli 9,4 %. Korkeinta se oli Tampereella, mutta Urjala oli heti toisena 10,7 prosentilla. Urjalan työttömien määrä oli vähentynyt vuodessa seitsemällä. Avoimia työpaikkoja oli 28.

Verrattaessa työttömyysastetta vuoden 2016 tammikuuhun on Urjalassa työttömiä nyt 121 työtöntä vähemmän eli 213. Heistä 31 on pitkäaikaissairaita. Työllisyys on parantunut, mutta Urjalassa kehitys on vuoden aikana pysynyt lähes paikallaan.

THL, terveyden ja hyvinvoinninlaitos, julkaisi tilaston tarvevakioiduista sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) asukaskohtaisista menoista. Tarvevakiointi tarkoittaa, että soten kunnittaiset ja maakunnalliset menot ovat vertailukelpoisia huomioon ottaen asukkaiden erilaiset palvelutarpeet. Vuonna 2017 kunnilta meni keskimäärin 3100 euroa asukasta kohti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Luvuissa eivät ole mukana toimeentulotukimenot.

Urjalassa menot olivat 3745, Akaassa 3131, Forssassa 3459, Humppilassa 3682, Jokioisilla 2865, Somerolla 3448, Tammelassa 2993 ja Ypäjällä 3060 euroa. Samalla julkistettiin kunnittaiset tarvekertoimet, jotka kuvaavat kuntalaisten sote-palvelujen tarvetta suhteutettuna koko maan keskiarvoon. Perustana on kunnan ikä- ja sukupuolirakenne, sairastavuus ja sosioekonominen asema. Urjalan tarvekerroin on 1,20, kun koko maan luku on 1,00. Urjalan nettomenojen indeksi on 120 eli meidän menomme ylittävät viidenneksellä koko maan keskiarvon.

THL:n mukaan keskiarvoa korkeammat menot voivat olla merkki tehottomasta toiminnasta tai siitä, että kunta haluaa korkeampaa palvelutasoa. Näissä kunnissa pitäisi tarkastella asiakastyytyväisyyttä, palvelujen tehokkuutta, saatavuutta ja riittävyyttä. Tilastojen  perustella ei voida tehdä päätelmiä yksityisten ja julkisten palvelujen  käytöstä ja saatavuudesta.

Urjalan osalta viime vuonna jäi pois käytöstä kunnan omana palveluna vanhainkoti ja tilalle tuli Attendo. On mielenkiintoista nähdä seuraavista tilastoista, miten tämä vaikutti Urjalan asukaskohtaisiin menoihin.

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            22.2.2017
Urjalan kulmilta
Osingoille

Suomella menee hyvin. Talouskasvu on ollut nopeaa, työpaikkoja on tullut roimasti lisää, valtionvelan kasvu on taittumassa ja syrjäytyneiden nuorten määrä on vähentynyt. Kaikesta tästä huolimatta moni suomalainen ei ole tyytyväinen. Usein monet pienet asiat ratkaisevat, miten asioihin suhtaudutaan.

Tulevaisuutta ajatellen kannattaa olla huolissaan suomalaisten yritysten investointihalukkuudesta. Kun korot ovat olleet matalalla, työaika pidentynyt, kilpailukyky kohentunut, palkankorotukset maltillisia ja vienti on vetänyt, on investointitahti ollut matalalla tasolla. Myös yritysten tutkimuspanostukset ovat laskeneet.  Onko kyse siitä, että ei ole ideoita?

Suomalaisten yritysten viime vuoden tilinpäätökset valmistuvat näinä aikoina. Suomen pörssiyhtiöllä on mennyt parista notkahduksesta huolimatta hyvin. Suomessa maksetaan Euroopan kärkipään osinkoja lähiaikoina. Jaossa on 14 miljardia. Usein unohdetaan, että tästä potista taitaa puolet mennä ulkomaille. Monen suomalaisen pörssiyhtiön omistajista huomattava osa jopa enemmistö on ulkomaalaisia sijoittajia.

Osa suomalaisista elää tilistä tiliin, eläkkeestä eläkkeeseen ja tuesta tukeen niin, ettei säästöön jää mitään. Erityisesti nuoret turvautuvat myös hirmukorkoisiin pikavippeihin, kun raha on soiton päässä. Pankista kulutusluottoa on vaikea saada ilman vakuuksia.

Urjalalaisilla ja muilla suomalaisilla on pankkitileillä rahaa. Usein pankit suosittelevat siirtämään osan varoista pankkien omiin osake-, korko- ja vastuullisuus-rahastoihin. Se on helppo ratkaisu ja kuukausittain voi siirtää suoraan tililtä tietyn summan. Näissä sijoituskohteissa on usein merkintä- hallinnointi ja nostopalkkio, jotka syövät rahastojen tuotosta leijonanosan.

Pörssiosakkeisiin sijoittaminen on nykyisin aika helppoa. Tarvitaan arvo-osuustili ja kaikilla pankeilla on alusta, jolla voi ostaa ja myydä osakkeita. Ne tuottavat myös tutkimustietoa ja antavat suosituksia. Kun menee hyvin, sijoituksen arvo nousee ja osinkoa tulee. Riskinä on myös osakkeiden arvon lasku ja rahan menettäminen.

Urjalassa toimintayksikköä pitävistä yrityksistä vain YIT on pörssiyhtiö. Lasitehdasta aikaan pyörittänyt Fiskars jakaa entisen Wärtsilä-omistuksena osakkailleen osinkona.

Markkinoilla on myös yrityksiä, jotka yrittävät saada yksityisiä henkilöitä sijoittamaan  alkuvaiheessa oleviin ja kasvuvaiheessa olevien listaamattomien yritysten osakkeisiin tai pankkirahoituksen jälkeen puuttuvaan lainoitukseen. Joku on netonnut hyvin ja toinen on menettäneet rahansa. Lotolla rikastuvat vain harvat.

 

Seppo Pirhonen

  

                                                                                                          ForssanLehti                                                                                                                                 15.2.2019
Urjalan kulmilta
Mennäänkö bussilla?

Urjalassa joukkoliikenteen rungon muodostavat koulukuljetukset. Ne toimivat koulujen työaikoina. Muina aikoina yhteyksiä on vähemmän. Pidemmän aikaa on järjestetty perjantaisin torikuljetuksia. Reittejä on ollut aiemmin useita, mutta nyt niitä on jäljellä vain kaksi eli Hakolahdesta ja Tourunkulmalta alkavat reitit. Matkan varrelta pääse kyyteihin Hanhisuolta, Menosista, Nuutajärveltä, Tursasta, ja Urjalankylästä sekä  kutsusta loma-aikana Leikkikankaalta ja Haritusta.

Kunta selvittää parhaillaan joukkoliikenteen tilaa kyselytutkimuksella. Vastausaika päättyy tänään. Kuntalaisilta kysytään sekä kunnan sisäisestä että täältä muualle  suuntautuvasta linja-autoliikenteestä. Lisäksi kysytään halukkuutta käyttää kutsujoukkoliikennettä. Tällöin käyttäjä ilmoittaa kuljetustarpeesta edellisenä päivänä.

Urjalassa eniten linja-autoilla, pikkubusseilla ja takseilla kulkevat esikoululaiset ja koululaiset. Vanhus- ja vammaispalvelulain mukaisen liikenteen järjestää meillä Akaa terveys- ja sosiaalipalvelujen isäntäkuntana. Kela-taksi on puhuttanut paljon ja on aiheuttanut tyytymättömyyttä. Odotusajat ovat joskus pitkiä. Asiointipalvelussa on aika käsittämättömiä määräyksiä. Se ei toimi asiakkaan ehdoilla.

Urjalassa on ollut käytössä kolmisen vuotta seutulippu. Sen käyttöä on päätetty jatkaa vuoden 2020 loppuun. Palvelusetelillä joukkoliikenteen käyttäjä ostaa sarjalipun. Tällöin lipun hinta on huomattavasti halvempi kuin kertalippu. Sarjalippu on käyttöaika on vuosi. Lipulla matkustaessa voidaan periä pikavuorolisää ja muita lisämaksuja. Esimerkiksi 20 matkan lippu maksaa 65 euroa ja 80 matkan lippu 144,90. Sarjalippu on saanut hyvän vastaanoton. Tosin kaikki eivät tiedä vielä ole tietoisia tästä mahdollisuudesta.

Linja-autoliikenteen taksoilla kilpailemaan ryhtynyt Onnibussi ei pysähdy Urjalassa. Tärkeitä yhteyksiä urjalalaisille ovat yhteydet Forssan, Tampereelle, Turkuun, Toijalaan, Helsinkiin ja Huittiisiin.

Matkustajajunat eivät pysähdy Urjalassa. Selvityksiä ja aloitteita on tehty, mutta laskelmat osoittavat, että nykykriteereillä toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa. Olisipa 1800-luvulla esillä olut vaihtoehto Pori–Helsinki radasta toteutunut Urjalan kautta, mutta Tampere veti pidemmän korren. Tunninjunahankkeet eivät ainakaan vielä koske Turku–Toijala väliä.

Maaseudulla asuvalle tärkein kulkuneuvo on henkilöauto. Toivottavasti ilmastonmuutospaniikissa ei tehdä päätöksiä, jotka vaikeuttavat liikkumistamme.

Ehkäpä pian kehitetään myös drone, eli ilma-alus joka kutsusta noutaa ja palauttaa kotipihaan.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            8.2.2019
Urjalan kulmilta
Suuret setelit?

”Vanhuspalvelujen tarkoituksena on turvata vanhuksen hyvä hoito kotona, kodinomaisessa asumisessa ja laitoshoidossa”, todetaan Urjalan kunnan perusturvan budjettiperusteluissa. Urjalassa ei ole enää kunnan tuottamaa laitoshoitoa. Kotihoitoa vahvistetaan palkkaamalla sairaanhoitaja kotihoitoon.

Urjalassa on käytössä palveluseteli. Sillä maksetaan yksityiselle palveluntuottajalle Akaan kaupungin määrittelemin perustein tietty osa palvelusta. Asiakas valitsee palvelutarvettaan vastaavan yksikön. Urjalassa näitä ovat nyt Attendon Airanne ja Esperin Reikonlinna.

Urjalan kunta päättää palvelusetelin arvosta. Se on tulosidonnainen. Kattohinta on tällä hetkellä 126 euroa vuorokausi.  Jo 1400 euron tuloilla  setelin arvo on alle sata euroa. Jos asiakas valitsee kalliimman palvelutuottajan ei palveluseteliä saa. Palveluseteli kattaa hoidon, hoivan, pyykki- ja siivous- ja ateriapalvelun sekä perushygieniatarvikkeet. Lääkkeet pitää maksaa itse.

Palveluseteli ei kata vuokraa, jonka vanhus maksaa hoitokodin huoneesta. Hän voi saada siihen asumistukea. Varallisuus voi olla este sen saamiselle. Huoneen voi kalustaa omin huonekaluin. Vanhus myös hankkii itse henkilökohtaiset tavarat kuten vaatteet. Myös asiointi, harrastukset ja vierailut jäävät omalle kontolle.

Se mitä palvelusetelillä kussakin ympärivuorokautisen hoivan tarjoavassa palvelussa saa, riippuu sen omistajan palvelukriteereistä. Osa kuuluu hintaan ja osa pitää ostaa erikseen. Viime päivien huippuna on mainittu vessapaperirullan vaihtamisesta perittävä 15 euron maksu. Lisämaksuja voi tulla monista yksittäisistä toimenpiteistä.

Kun poliitikot huolestuvat, turvautuvat he usein yksinkertaisiin ratkaisuihin. Sellaiseksi on nyt muodostunut hoitajamitoitus. Minimisuositus on ollut 0,5 eli hoitaja kahta hoidettavaa kohden. Lakiin näyttää tulevan 0,7. Työtilaisuus avautuu arviolta 4000 hoitajalle. Suurille yksityisketjulle tämä sopii. Lasku lankeaa asiakkaille. Se lankeaa myös aluksi kunnille ja myöhemmin maakunnille, koska palvelusetelin arvoa on nostettava. Kustannusvaikutus on  arviosta riippuen 50–300 miljoonaan. Myös palkkakulut tulevat nousemaan, jotta ihmisiä saataisiin hoitoalan ammatteihin.

Vaikka valvojia tulee lisää, riippuu hoito myös johtamisesta, palvelutasosta, hoitokulttuurista ja ennen kaikkea henkilöstöstä. Ikääntyneimmässä maassa tarvitsijoita tulee kymmenessä vuodessa paljon lisää. Lupauksia annetaan niin monelle näinä viikkoina. Tulevat uudet aiheet ja vanhukset ovat silloin poissa silmistä ja poissa mielestä. Kunpa ei niin kävisi.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            1.2.2019
Urjalan kulmilta
Hyvää vaiko pahaa…

”Lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.” Näin kuuluu vuonna 1992 alun perin ja pari vuotta sitten uudistetun hankintalain toisen pykälän alku.  Laki toteuttaa EU:n neljä direktiiviä.

Toisessa pykälässä todetaan vielä: ” Hankinnat on toteutettava tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yhteisöt pääsevät tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin.”

Erilaisille hankinnoille on asetettu raja-arvot, joiden ylittyessä hankintalakia noudatetaan. Terveydenhoito- ja sosiaalipalveluissa raja 400 000 euroa.

Kun Urjalan kunta päätti lopettaa oman vanhainkodin, ei kunta järjestänyt kilpailutusta vanhustenhuollosta. Se teki suoraan sopimuksen kiinteistön myynnistä, josta aiheutui kunnalle kirjanpidossa 700 000 euron tappio. Urjala otti käyttöön palvelusetelin. Sen idea on, että sen saaja ostaa sillä tarvitsemansa palvelun haluamaltaan palvelun tarjoajalta. Urjalassa vanhuksille tuli uudeksi tarjoajaksi Attendo, joka rakensi uudet toimitilat.

Urjalassa oli Urjalan Seudun vanhustenkotiyhdistyksen ylläpitämä Palvelutalo Reikonlinna, jonka palvelujen käytöstä päätti Akaan kaupunki. Siellä todettiin, että määräaikaisen sopimuksen päättyessä täytyy tehdä kilpailutus. Siksi sopimus irtisanottiin. Tässä vaiheessa vanhustenkotiyhdistys tuli ilmeisesti siihen tulokseen, ettei se pärjää kilpailussa pienenä toimijana suurille valtakunnallisille kilpailijoille ja myi liiketoimintansa Esperille.

Samaan aikaan Akaassa Viialan Palvelutalo Männtymäki siirtyi Esperille. En tiedä, käytettiinkö tässä hankintalain mukaista menettelyä. Ilmeisesti sitä ei silloin tarvita, kun käytetään palveluseteliä. Palveluseteli on tulossa käyttöön myös Reikonlinnan asukkaiden käyttöön.

Kunta voi järjestää vanhuspalelut itse. Siihenkin on omat määräyksensä esimerkiksi huonekoon ja varustuksen osalta. Kunta voi hankintalailla kilpailuttamalla järjestää palvelun sopimuspohjalla. Urjalassa on valittu kolmas vaihtoehto palveluseteli. Jos sote toteutuu tulee lisäksi henkilökohtainen budjetti. Jos sote ei toteudu, todennäköisesti isojen toimijoiden yksiköiden määrä kasvaa edelleen kiihtyvää tahtia. Vanhustenhoidossa on parannettavaa sekä julkisena että yksityisenä palveluna ilman leimaa hyvä ja paha.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            25.1.2019
Urjalan kulmilta
Tee aloite

Urjalalaiset eivät tehneet viime vuonna yhtään aloitetta kunnalle. Valtuustossa tehtiin kolme aloitetta. Tämä käy ilmi kunnanhallituksen esityslistalta, sillä vuosittain sen on tehtävä selonteko valtuustolle sekä kuntalaisten että valtuutettujen tekemistä aloitteista.

Viime aikoina ovat eniten saaneet julkisuutta eduskunnalle tehdyt kansalaisaloitteet. Niiden tekemistä helpotettiin muutama vuosi sitten lainsäädännöllä. Jotta aloite käsiteltäisiin eduskunnassa pitää siihen saada 50 000 allekirjoitusta. Aloitteen tarkoituksena on ehdottaa uutta lakia tai olemassa olevan lain muuttamista tai kumoamista.

Aloitteen voi panna vireille kansalaisaloite.fi -palvelussa ja sen voi siellä myös sähköisesti allekirjoittaa. Aloite voidaan tehdä myös kirjallisena. Tähän mennessä on vireillä ollut 909 aloitetta, joista 24 on päässyt eduskuntaan saakka. Vireillä olleista 797 on kaatunut, kun alekirjoittajia ei ole ollut riittävästi.

Tällä hetkellä nimiä kerää 84 aloitetta, joista eniten allekirjoittajia on dieselveron poistoa vaativalla aloitteella lähes 121 000 allekirjoittajaa ja vähiten elintarvikkeiden arvonlisäverokantoihin muutos koskevalla aloitteella 341. Alkamassa on neljän aloitteen nimenkeräys. Ne koskevat valokuituyhteyksiä, aluenopeusrajoituksia, perustuslakituomioistuinta ja työttömyyskorvauksen maksutapaa.

Kuntia varten on myös kuntalaisaloite.fi –verkkopalvelu. Siellä voi tehdä oman tai kannattaa muiden tekemiä aloitteita. Aloiteoikeus on kunnan asukkaalla, mutta myös kunnan palvelua käyttävällä. Kaikki aloitteet on otettava käsittelyyn. Jos aloitteessa on vähintään kaksi prosenttia kunnan asukkaita, on se käsiteltävä kuuden kuukauden aikana.  Neljä prosenttia kunnan 15-vuotiasta asukkaista riittää tekemään aloitteen kunnallisen kansanäänestyksen järjestämisestä.

Mainitussa verkkopalvelussa ei ole juuri nyt yhtään aloitetta vireillä Urjalan kunnalle. Forssassa oli viime vuonna kolme, Tammelassa yksi ja Ypäjällä kaksi. Humppilassa, Jokioisissa ja Somerolla ei ollut yhtään. Nyt Somerolla on vireillä yksi kevyen liikenteen väylää koskeva aloite, jossa oli eilen 226 allekirjoitusta.

Kuntalaisilla on aloitteen kautta mahdollisuus nostaa esille tärkeitä asioita. Usein pieneltä kuulostava hanke voi olla asianomaiselle merkittävä. Joillakin aloitteella voi olla huomattava vaikutus useimmille asukkaille. Kaikki viisaus ei ole luottamushenkilöillä tai viranhaltijoilla. Usein kyse on asioiden ja ideoiden hoksaamisesta ja mahdollisuudesta tarkastella asiaa uudesta näkökulmasta. Kuntalaisaloite on oikeutesi.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            18.1.2019
Urjalan kulmilta
”Anni-pröökynä”

Tänä vuonna on syytä nostaa esiin vahvan urjalalaisen taustan omaava Annie Furuhjelm, jonka syntymästä tulee joulukuussa kuluneeksi 160 vuotta. Hän synty  v. 1859 Venäjälle tuolloin kuuluneen Alaskan kuvernöörin Hampus Furuhjelmin ja ruotsalais-skotlantilaisen äitinsä Anna von Schoultz esikoisena. Honkolaan hän saapui 1872 ja asui täällä parikymmentä vuotta.

Koska hän oli muiden opintojen ohella käynyt myös sairaanhoitajan kurssin saivat Honkolan kartanon alustalaiset häneltä apua sairastaessaan. Silti ajalta on nimitys ”Anni-pröökynä”. Hänellä oli yksi sisar Mary ja kolme veljeä Johan, Eelis ja Otto, joista kaksi viimeksi mainittua ammuttiin Toijalassa v. 1918.

Annie aloitti kirjoittaa ruotsinkielisiin lehtiin ja muutti 1890-luvulla Helsinkiin. Hän omaksui laaja-alaisesti naisasialiikkeen tavoitteet ja edisti erityisesti naisten äänioikeutta vuodesta 1904 alkaen. Suomessa naiset saivat sekä ääni- että vaalioikeuden jo vuonna 1906.  Suomalaisnaiset pääsivät  kolmantena maailmassa ja ensimmäisinä Euroopassa äänestämään vuoden 1907 eduskuntavaaleissa.

Annie Furuhjelm oli naisasialiitto Unionin varapuheenjohtajana vuosina 1904–1908 ja puheenjohtajana vuoteen 1913. Hän  kohosi merkittävään asemaan myös kansainvälisesti toimiessaan Kansainvälisen Naisten äänioikeusliiton varapuheenjohtajana vuosina 1909–1920. Harva suomalainen nainen on yltänyt näin merkittäviin asemiin myöhemminkään. Kotimaassaan hän johti Ruotsalaisen kansanpuolueen naisjärjestöä

Ensiyritys eduskuntaan ei onnistunut, mutta vuosina 1914–1924 ja 1927–1929 hänet valittiin Uudeltamaalta eduskuntaan RKP:sta. Samoihin aikoihin urjalalaisia tai urjalalaissyntyisiä oli eduskunnassa parhaimmillaan useita eri puolueissa. Eduskunnassa hän toimi suuressa valiokunnassa ja laki- ja sivistysvaliokunnissa. Hallitusmuototaisteluissa hän oli kuningaskunnan kannattaja. Koska piti monarkiaa varmimpana takeena hallitusvallalle.

Furuhjelm toimi useiden ruotsinkielisten lehtien päätoimittajana ja hänet tunnettiin myös sanavalmiina puhujana. Annie  hallitsi ruotsin, saksan, venäjän, ranskan, englannin ja suomen kielet. Hän julkaisi myös muutamia kirjoja. Kirjassa ”Människor och öden”(Ihmiset ja kohtalo) vuonna 1932 hän käsitteli sukunsa ja oman elämänsä vaiheita.

Annie Furuhjelm kuoli 77-vuotiaana v. 1937. Monille urjalalaisille Annie Furuhjelmin merkitys ei ole tuttu. Siksi olisi paikallaan, että myös valtakunnallisesti hänen elämäntyötänsä tehtäisiin tunnetuksi. Hän vaikutti monilla areenoilla suomalaisten ja muiden maiden naisten hyväksi.

Seppo Pirhonen

   

                                                                                                         ForssanLehti                                                                                                                                 11.1.2019
Urjalan kulmilta
Hanna lähtee

”Minä en enää riitä tähän työhön”, totesi seurakuntapastori Hanna Riikonen Urjalan Sanomien haastattelussa tammikuun alussa. Urjalassa vuoden 2013 keväästä alkaen toiminut Hanna siirtyy helmikuussa Riihimäelle kappalaiseksi. Sunnuntaina hän pitää lähtösaarnan.

Mainitussa haastattelussa hän toteaa, että on ollut tunne, että pitäisi tehdä enemmän. Erityisen raskaaksi hän on kokenut yhteistoimintaneuvottelut ja väen vähentämisen. Niiden aikana hän oli äitiyslomalla, mutta paluun jälkeen tilanne meni ”ihon alle”, kun työkavereita oli entistä vähemmän.

Työntekijät ovat kokeneet riittämättömäksi luottamushenkilöiltä saadun tuen. On tuntunut, että rakennukset ja kiinteistöt ovat tärkeämpiä kuin henkilökunta, joka kohtaa päivittäin ihmiset. Talous on ollut tiukalla. Kirkkoherranvirastossa ja seurakuntatalossa on ollut sisäilmaongelmia. Virasto on myynnissä purkukuntoisena ja seurakuntatalon kohtaloa on palloteltu muutama vuosi. Leirikeskus on olut myynnissä, mutta tarjouksia ei ole hyväksytty. Päätökset jäävät uudelle kirkkovaltuustolle ja kirkkohallintokunnalle.

Urjalalaiset haluavat pitää oma seurakunnan. Tuomiokapituli pitää kriisiseurakuntana ja miltei ainoana lääkkeenä tarjoaa liittymistä suurempaan. Seurakunnan tulot vähenevät, kun väki vähenee, mutta on paljon pienempiäkin seurakuntia.

Työntekijän kannalta pieni yhteisö on toisaalta turvallinen ja läheinen, mutta suurin puute on kollegoiden vähäisyys. Urjalassa on kaksi pappia. Riihimäellä heitä on yhdeksän. Pappia työllistävät täällä enemmän hautaukset kuin kasteet ja vihkimiset. Hannan vastuulla ovat olleet lapset ja nuoret ja hän on saanutkin paljon aikaan.

Yksi hänen huolenaiheistaan on ollut se, kun seurakunnissa ja myös Urjalassa kirkko ja seurakunta ei juurikaan pääsee mukaan päiväkoteihin ja kouluihin.  Osa ohjeista tulee valtakunnan tasolta ja osa on paikallista tulkintaa. Seurakunnan omat kerhot ovat vähentyneet kyläkoulujen myötä ja yhä isomman osan lapsista ollessa päivähoidossa ja esikoulussa.

On luonnollista, että nuori ihminen hakee vaihtelua ja uusia työyhteisöjä. Urjalalaisille Riikosen Hannan lähtö on kuitenkin suuri menetys. Hänen saarnansa ovat olleet hyvin valmisteltuja ja niissä on ollut monipuolista sisältöä. Hän on ottanut kantaa rohkeasti ja sivistyneesti.

Seurakuntapastori on tullut meille läheiseksi niin ilon kuin surun keskellä. Ihmisten on ollut helppo kohdata hänet ja hän on saanut paljon ystäviä täältä Urjalasta. Kiitollisina tästä yhteisestä ajasta toivottavat seurakuntalaiset Hannalle siunausta uuteen tehtävään.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            4.1.2019
Urjalan kulmilta
Liikkumaan

Siitä huolimatta, että lihavammat ihmiset ovat usein leppoisempia kuin oikein laihat, on näin alkuvuodesta ihanteena pyykkilautavatsainen kuntosalilla hikoileva nuori aikuinen. Lehdet antavat heti vuoden ensimmäisistä numeroista alkaen tietoa laihduttamisesta, ruokavalioista ja elämäntapamuutoksista. Alan yrittäjien mainoksia on myös runsaasti.

Leevi and the Leavings antoi aikanaan tunnetuksi tulleessa kappaleessaan ihanteeksi ”sopivasti lihava”. Leevi lauloi naisesta, mutta eiköhän se sopisi realistiseksi tavoitteeksi monelle liian isovatsaiselle miehellekin.

Kaikki, jotka ovat laihduttaneet, tietävät, ettei se ole kovin helppoa. Vaikeinta on alkuun pääseminen. Elimistö kyllä vähitellen sopeutuu. Kaikkien vaikeinta on pitää saavutettu uusi matalampi paino. Varmaan monella on tiedossa, ellei omakohtaisesti, niin ainakin kuultuna, miten on käynyt. Eräs tuttavani kertoi, että hän on laihduttanut elämänsä aikana ainakin 900 kiloa, mutta habituksesta päätellen on saanut aina myös vähintään saman verran takaisin.

Eräs tuttavani kertoi, että hän sai Venlalta eli terveydenhoitajana pitkään toimineelta Kirsti Niemistöltä ohjeeksi, että aloita liikkuminen hakemalla posti kävellen. Tämä kertomus tulee aina silloin tällöin mieleen, kun autolla kauppareissulta palatessa pysähtyy postilaatikolle, ja nappaa lehdet ja laskut mukaan.

Kesken tämän jutun kirjoittamisen soitti Hakalan Reijo Oulusta. Hän on viettänyt lapsuutensa Kiviojalla. Kävi vuoden koulua Kylmäkosken Taipaleella ja sen jälkeen Laukeelan kansakulussa. Hän mainitsi, että kulki koulumatkan, useamman kilometriä ekaluokkalaisena jalkaisin kouluun. Talvella huopatossut olivat lämpimät jalkineet. Myös suksilla koulumatka taittui.

Viime aikoina on oltu huolissaan lasten liikkumattomuudesta. Kouluihin on haluttu lisätä liikuntaa. Kaksi tuntia onkin liian vähän. Vaikka itse olin kouluaikana hiihtokisoissa ja useimmiten juoksukisoissakin viimeinen, halusin opettajana käytössä olleen lisätunnin käyttää liikuntaan. Se olikin tunti, josta oppilaat viimeisenä halusivat luopua.

”Liikkuva koulu” ja muilla hankkeilla onkin haluttu lisätä koululaisten liikkumista koulupäivän aikana. Yhtenäiskoulun ja myös Aseman koulun pihoilla onkin runsaasti liikkumista lisääviä alueita ja laitteita. Kouluissa on myös suksia ja muita urheiluvälineitä, joten siitä ei liikkuminen jää kiinni. Urjalassa on todella monipuoliset liikunnan harrastusmahdollisuudet sekä talvella että kesällä.

Lopuksi Urho Kekkosen maininta: ”Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä”.  Ei silti tuomita heitäkään, jotka ovat toista mieltä.

Seppo Pirhonen