|
Urjalan
kulmilta 2017
|
|
Forssan Lehti Päättyvän vuoden myönteisiin uutisin kuuluu, että Urjalassa on lähes sata työtöntä vähemmän kuin vuosi sitten. Edelleen työttömyysaste on Pirkanmaan toiseksi korkein, mutta käänne on tapahtunut. Siihen on vaikuttanut yleismaailmallinen kehitys, viennin veto, maan hallituksen toimet, kiky-sopimus, työmarkkinajärjestöjen maltti ja yrityksiin syntyneet työpaikat. Maatalouden vuodentuloon vaikuttivat kehnot korjuuolosuhteet. Urjalassa merkittävin investointi oli uuden yhtenäiskoulun valmistuminen. Se otettiin käyttöön keväällä. Luokat ovat täynnä, kun naapurikunnissa tuskaillaan sisäilmaongelmien kanssa. Näinä päivin valmistuu Attendon rakennuttama palvelutalo, jonne vahainkodin asukkaat muuttavat tammikuun alkupäivinä. Sote-hankkeella on ollut vastamäkiä ja ilmeisesti tulevana keväänä hanke keskeisten päätösten osalta saadaan maaliin. Mitä se merkitsee paikallisesti, on vielä epäselvää. Huhtikuussa käytiin kunnallisvaalit, jotka tätä ennen on käyty sadan vuoden aikana aina syksyisin. Nykyisten kunnallislakien perusta luotiin v. 1917 marraskuussa eduskunnassa. Urjalassa valtuusto nuorentui ja ääniharava Mikko Ristimäki tarttui puheenjohtajan nuijaan. Honkaniemen Jaakko jatkaa hallituksen johdossa. Valtakunnantasolla perussuomalaiset jakaantui kahtia. Suomen itsenäisyyden juhlavuotta on vietetty monipuolisesti. Urjalassa paljastettiin itsenäisyyssenaatin jäsenen Juhani Arajärven syntymäpaikalla Villamolla muistolaatta ja kunnantalon puistikkoon istutettiin kuusi. Alkavana vuonna ruoditaan kansalaissotaan johtaneita syitä, tapahtumia, jälkiselvittelyjä ja heijastumia nykypäivään. Urjalalaiset seurasivat ”Urjalan pojan” Aleksi Ojalan sisukasta esitystä Lontoon MM-kisojen 50 kilometrin kävelyssä. Joukkuelajeista paikallista väriä kansallisella tasolla edustaa maahockey-joukkueemme. Yksilölajeissa on saavutettu SM-mitaleja. Kirjan kansiin on saatu niin maaseudun kauppojen vaiheita, Urjalan Sanomien historiaa, filigraanilasin kierteet kuin Jokikulman vaiheet. Pentinkulman päivien ohella Honkolan kartanossa järjestetty hevostapahtuma houkutteli paikalle suuren yleisöjoukon. Tori on ollut suosittu kohtauspaikka niin paikallisille kuin kesäasukkaille ja matkailijoille. Pian räiskyvien ilotulitusrakettien myötä toivotetaan uusi vuosi tervetulleeksi ja suljetaan päätyvä vuosi muistojen joukkoon. Jotakin tulevasta voi aavistella, mutta aina siihen liittyy yllätyksiä. Toivottavasti ne ovat myönteisiä meidän kaikkien kannalta. Monet mittarit näyttävät lupaavilta. Hyvää uutta vuotta 2018! Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Keskiviikkona tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Väinö Linnan seura perustettiin Urjalassa. Seuran ja kunnan edustajat kävivät kunniakäynnillä Linnan haudalla ja yhteisellä illallisella, jossa Yrjö Varpio muisteli Linnaa ja analysoi uutta Tuntemattoman elokuvaversioita. Sysäys seuran perustamiseen tuli Mikkelissä pidetystä Linna-seminaarista. Monilla tahoilla ajateltiin, että Urjalassa pitäisi Linnan perintöä vaalia. Valmistelut alkoivat virallisesti sen jälkeen, kun Veikko Sinisalon Pohjantähti-aiheisen lausuntaillan jälkeen hankkeelle oli saatu kirjailijan suostumus. Kunnanhallitus nimesi johdollani toimineen työryhmän, joka luonnosteli säännöt ja teki ehdotuksen johtokunnan jäsenistä ja kaavailuja tulevasta toiminnasta. Esitin näitä ideoita avauspuheenvuorossa perustavassa kokouksessa. Ainoa asia, josta äänestettiin, melko leppoisissa tunnelmissa, oli, että kirjataanko sääntöihin muoto urjalainen vain urjalalainen. Urjalainen voitti äänin 25–16, viiden pidättyessä ottamasta kantaa. Eila Pennanen oli voittaneen ja Väinö Linna hävinneen muotoilun kannalla. Linnan halusi kirjattavaksi tarkoituspykälään ”kaikkinaisen urjalalaisen kulttuurityön vaalimisen ja edistämisen”. Paljon on 40 vuodessa tapahtunut. Pentinkulman päivät on ollut vuotuinen lippulaiva, jossa aluksi Linnan tuotanto oli keskeisesti esillä. Linnan sairastuttua ja toipumisen jälkeen palattua päiville nousi yleisö seisomaan kunnioituksesta. Linnan kuolemasta on jo 25 vuotta, mutta tekstit elävät ja saavat uusia ilmenemismuotoja, kuten uusi elokuvaversio. Linna antoi äänen tavallisille suomalaisille. Hän kirjoitti taitavasti vaikuttavat henkilöhahmot, sijoitti tapahtumat tuttuun maisemaan. Hän on maininnut kirjoittamisestaan: ” Meidän on kirjoitettava siitä elämästä, jonka ilmaa hengitämme, sillä muuten liikumme alueilla, joissa emme voi antaa parastamme.” Hänen kuvauksensa on ollut niin vahvaa, että monen historiankäsityksessä fiktio on vahvempi kuin faktat. Rinnastusten taitaja kirjoitti monessa kiistanalaisessa kohdassakin tosiasioiden mukaan. Pohjantähti ei ole paikalishistoria, vaikka siinä kuvattu on voinut monessa paikassa tapahtuakin. Viime aikojen keskustelu tässä lehdessä on osoittanut, kuinka vahvasti ollaan vanhoissa juoksuhaudoissa. Sieltä olisi noustava ylös ja katsottava historiaa suoraan silmiin. Joskus se voi tehdä kipeää, mutta sekin on tarpeen, jotta kansakunnan kipukohdat ymmärretään. Aiheeseen palataan varmasti ensi vuonna useaan kertaan ja myös Pentinkulman päivillä. Hyvää Vapahtajan syntymäjuhlaa! Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Urjalankylän myyjäisissä oli tarjolla riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa, joten joulukausi on siltä osin avattu. Sekametelisopaksihan tätä leikkisästi kutsutaan. Kaupassa on tarjolla hieman toisistaan poikkeavia valmiita sekoituksia, joissa on kuivattuja luumuja, aprikoosia, päärynää ja omenaa. Lapsuudenkodissa omaksuttu resepti seuraa keittäjän mukana. Joillakin keitos on löysempää ja toisilla sakeampaa. Jotkut lisäävät rusinoita ja luumuja. Meillä syödään jouluaattona joulupuuro ja mainittu soppa joulurauhan julistuksen aikaan. Lisänä on karjalanpiirakoita ja maistiaiset kinkusta ja graavilohesta. Aikanaan soppa on nautittu riisin sijasta ohrasuurimosta keitetyn joulupuuron kanssa. Sekametelisoppaa taitaa tulla myös sotesta. Urjalan kunnanhallitus antoi maanantaina lausuntonsa lakiluonnokseen valinnanvapaudesta. Nykytavan mukaan lausuntoa varten oli kyselylomake, jossa kysymyspatteristossa oli viisi vaihtoehtoa ja lisäksi mahdollisuus kommentoida ja perustella vastausta. Urjala vastasi 33 kysymykseen kerran kyllä, 12 kertaa kyllä pääosin, 11 kertaa ei pääosin, 8 kertaa ei ja kerran ei kantaa. Vastausta oli pohjustettu yhteistoiminta-alueen perusturvalautakunnassa. Urjala pitää lausunnon mukaan sote-uudistusta tarpeellisena ja kannattaa valinnanvapauden lisäämistä, mutta lakiesitys kaipaa yksinkertaistamista, selkeytystä ja korjauksia. Maakunta- ja sote-uudistuksen keskeneräisyys vaikeuttaa kunnanhallituksen mukaan arviointia. Lisäksi huomautetaan, että maan historian suurin hallinnon ja toimintatapojen muutos muuttaa kuntien roolia peruuttamattomalla tavalla. Urjala pelkää valinnanvapauden myötä kysynnän kasvavan, mikä lisää kustannuksia, kun tavoitteena ovat olleet säästöt. Edelleen kunta on huolissaan siitä, että valinnanvapaus toimii vain tiheästi asutuissa paikoissa. Tilastoaineistosta olen poiminut tiedon, jonka mukaan viisi kuudesta suomalaisesta eli n 4,5 miljoonaa asuu kymmenen kertaa Urjalan kokoisella pinta-alalla, joka on vain 2,2, % koko Suomen pinta-alasta. Keskittämiskehitys on siis ollut vahvaa. Terveystalo on suuri yksityinen terveyspalveluja tarjoava yritys. Noin 500 miljoonan euron (tammi–syyskuu) liikevaihdolla se palvelee miljoonaa suomalaista asiakasta. Lääkärikäyntejä oli viime vuonna 2,7 miljoona eli 12 % koko maan määrästä. Palveluksessa on n. 4500 työntekijää. 20 suurimmassa kaupungissa toimipaikkoja on 180. Liikevoittotavoite on 12–13 %, josta 30 % jaetaan osinkoina. Kuka vie sopasta luumut ja kenelle jäävät rusinat? Seppo Pirhonen Forssan Lehti Itsenäisyyspäiväni alkoi lipunnostolla sillä välin, kun aamupuuro kypsyi. En laittanut lippua aattoiltana, kuten olin ajatellut, koska satoi lunta sakeasti ja lippu olisi kastunut, eikä olisi liehunut. Aamulla oli tuulenvirettä ja päivästä näytti tulevan aurinkoinen. Jumalanpalveluksessa oli väkeä paljon. Punkalaitumen mieskuoro antoi ryhtiä veisuuseen. Kirkkoherra Timo Kumpunen tiivisti hienolla tavalla itsenäisen Suomen sata vuotta. Suomen ja Urjalan kunnan lipun jäljessä kulkivat seppeleenlaskijat ja yleisö sankarihaudalle. Sankarihaudan reunalla oli ryhmissä talkoilla tehdyt kuusenhavuvihkot sinivalkoisin nauhoin. Omaiset ja muu yleisö laskivat ne kullekin sankarivainajan muistokivelle ja yleisö seisoi hautakivien äärellä. Näin konkretisoitui kaatuneiden määrä. Valtuuston puheenjohtaja Mikko Ristimäki puhui ja seppeleet laskettiin. Lopuksi kävin vielä viemässä yhden havuvihon lotta Laura Sirkiän hautakivelle, joka on lähellä sankarihautaa. Hän antoi uhrinsa vähän alle 18-vuotiaana. Yhtenäiskoululle tuli väkeä ehkä enemmän kuin odotettiin, mutta Urjalankylän maa- ja kotitalousnaiset selviytyivät urakasta tunnetulla taidollaan. Nuoret esittivät musiikkia. Tuukka Ahvenus lauloi koskettavasti Evakon laulun yhdessä huilua soittaneen Talvikki Ahvenuksen ja harmonikkaa soittaneen Miili Inomaan kanssa. Hallintojohtaja Terhi Källin johdolla kohotettiin malja itsenäiselle Suomelle. Osanani oli juhlapuhe. Puheen aiheena oli Suomen tie itsenäisyyteen ja itsenäisyyden turvaaminen ja Suomen menestystarinan synty puolustamalla itsenäisyyttä niin sodan kuin muuttuvan maailman keskellä sekä hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen. Juhlassa palkittiin ansioituneita nuoria, menestyneitä urheilijoita ja kulttuurin saralla ahertaneita. Koululaiset olivat omaan tiistaina pidettyyn juhlaansa valmistaneet hienot koristeet. Kaikenlaisten etkojen ja jatkojen sijasta televisio olisi voinut näyttää ja Pisa-tulostenkin kunniaksi jonkun koulun itsenäisyysjuhlan. Illalla olin Koijärven jumalanpalveluksessa. Sen jälkeen oli seppeleenlasku sankarihaudalle, jossa on 141 sankarivainajan leposija. Jokaisella haudalla oli kynttilälyhty ja havuseppele. Seppele laskettiin myös Karjalaan jääneiden muistomerkeille. Kerrottakoon, että lähes kaikilla sankarihaudoilla rajan takana sytytettiin itsenäisyyspäivänä kynttilä. Koijärven tilaisuus iltapimeässä soihtujen valaisemana oli vaikuttava. Olin saanut kutsun pitää puheen. Tilaisuuden jälkeen Matkun kyläyhdistys tarjosi juhlakahvit seurakuntatalossa. Myöhemmin illalla katselimme vaimon kanssa presidentinlinnan juhlintaa. Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Sekä Forssan Lehti että Urjalan Sanomat juhlivat sataa toiminnan vuotta. Urjalan Sanomien juhlalehti ilmestyi paksumpana kuin Hesari marraskuun puolivälissä ja Forssan Lehden juhlanumero pari päivää sitten. Tänään on paikallislehdellämme lukijajuhla, jossa julkaistaan kirjoittamani 280-sivuinen historiikki Olihan se Sanomissakin, Urjalan Sanomat 100 vuotta paikkakunnan muistina. Huomenna juhlii Forssan Lehden väki. Kummankin lehden taustalla on kaksi nuorta miestä. Forssan Lehden syntypäätös tehtiin Tammelan Venesillan tienoilla, kun kaksi nuorta vaaliagitaattoria suomalaisen puolueen Esko Aaltonen ja nuorsuomalaisen puolueen Jalmari Niemi päättivät ryhtyä lehteä julkaisemaan. Näytenumero piti julkaista aiemmin kuin 29. marraskuuta 1917, mutta yleislakko viivytti Forssa-nimellä julkaistua näytenumeroa. Lehti alkoi säännöllisen ilmestymisen tammikuussa 1918 nimellä Forssan Lehti. Urjalan Sanomien puuhamiehinä olivat Urjalankylän nuorisoseura Pyrinnössä toimineet ylioppilas Aarne A. Astala ja asioitsija J. V. Tenhonen. Nuorisoseura halusi leveämmät hartiat ja niinpä vaihtoehtoina oli osuuskunta tai osakeyhtiö. Koemerkintä eteni hitaasti ja perustamiskokous pidettiin parin epäonnistumisen jälkeen 4.11.1917. Nimeksi tuli Urjalan Sanomat ja näytenumero päätettiin julkaista ennen joulua. Apteekkarin ylioppilaspojat Aarne ja Yrjö Nylander olivat myös puuhassa mukana. Päätoimittajaksi tuli 33-vuotias Hakkilan koulun opettaja Sulo Syrjänen. En tiedä oliko Esko Aaltosella tietoa Urjalan Sanomien lehtihankkeesta, sillä Lounais-Hämeen äänenkannattajan levikkialueeseen ei aluksi katsottu Urjalan kuuluvan lukuun ottamatta silloisia Urjalaan kuuluneita Raitoon ja Saviniemen kyliä. Myöhemmin lehti sai vahvan jalansijan Urjalassa. Urjalan Sanomat painettiin Forssan Kirjapainossa vuosina 1922–1963. Joissakin valtakunnallisissa uutisissa käytettiin samoja kalliita kuvalaattoja. Sota-aikana paperipula rajoitti sivumääriä. Keskittymiskehitys on vienyt monta paikallislehteä isompien lehtitalojen omistukseen. Urjalan Sanomien talous on ollut vahva. Yhtiöjärjestyksessä on pykälä, joka on tehokkaasti suojannut sen valtausyrityksiltä. Forssan Lehti on siirtynyt Hämeen Sanomien omistukseen ja kuuluu aineiston tuoton osalta Lännen mediaan. Niinpä täällä Aamulehden ja Forssan Lehden tilaaja saa lukea samoja artikkeleita. Olen saanut olla mukana molempien lehtien parissa niin kirjoittajana kuin uutisaiheenakin. Toivon molemmille pitkää ikää ja uskon, että ne pärjäävät tuoden esiin Urjalan ja muun Lounais-Hämeen asioita, ilmiöitä ja ihmisten tarinoita.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Huomenna on kulunut 120 vuotta siitä, kun ”kunnioitettavat kansalaiset” viettivät Urjalan Kuntahuoneen ja Säästöpankintalon avajaisjuhlaa. Juhlakutsussa toivotettiin lisäksi Urjalan kuntalaiset sekä muut yleissivistystä ja kansan parasta harrastavat henkilöt tervetulleiksi klo 12.00 pidettyyn juhlaan. Samana iltana pidettiin vielä tanssi-iltama vaihtelevalla ohjelmalla ja halvalla sisäänpääsymaksulla. Tulot käytettiin kuntahuoneen sisustuksen hankkimiseen. Vuonna 1897 käyttöön vihitty nykyisin Säätiötalona tunnettu rakennus on vastapäätä Urjalan kirkkoa ja hautausmaata. Kunnallisneuvos Juho Astalan suunnittelemaa taloa on kutsuttu kuntahuoneeksi, kunnallistaloksi, manttaalitaloksi, pankintaloksi ja säästöpankin taloksi. Nuorison käyttämä nimitys oli myös Säätis. Kunta toimi talossa vuoden 1927 loppuun, jolloin toiminta siirrettiin eläinlääkäritaloon muutamakasi vuodeksi. Vasemmistoenemmistöinen kunnanvaltuusto päätyi tähän ratkaisuun. Kun Urjalaan suunniteltiin uutta kunnantaloa 1940-luvun lopulla oli yhtenä vaihtoehtona manttaalitalon laajentaminen, mutta eri vaiheiden jälkeen päädyttiin uuden rakentamiseen, jotta saadaan riittävät toimitilat. Ennen sotia talossa aloittivat suojelukunnan elokuvat. Kun järjestö lopetettiin muuttui nimi kunnallistalon elokuviksi ja myöhemmin Säätiötalon elokuviksi, kunnes television tulo lopetti elokuvatoiminnan 1960-luvulla. Sota-aikana siinä toimi koulutuskeskus. Monet muistavat talon myös tanssipaikkana. Siellä kävi kuuluisia esiintyjiä. Mieleeni on jäänyt, kun Olavi Virta vanhana, kropaltaan tutisevana ja kävelykeppi kädessä lauloi. Ääni oli kuitenkin loppuun saakka aika hyvä. Bingoakin siellä on pelattu ja myös lentopalloa, kun kirkonkylässä ei ollut muuta salia ennen viime kesänä puretun koulun rakentamista vuonna 1976. Rakennusta on viime vuosina kunnostettu. Sen omistaa nykyisin Urjalan talonpoikaiskulttuurisäätiö. Talo on suosittu isompien perhejuhlien pitopaikka. Kunta oli aluksi säästöpankin vuokralaisena. Vuokraa ei peritty, josta säästöpankin tarkastajat huomauttivat, mutta isännistö oli sitä mieltä, että ei ryhdytä vuokraa perimään ”virkamahdilla”. Säästöpankki muutti uuteen punatiiliseen toimitaloon vuonna 1923, kun pankkitoiminta vaati erilaisia tiloja. Ulospäinkin näyttävä talo on ollut monessa mukana urjalalaisten elämässä. Monella on varmasti mielessä monia muistoja. Omistaja pyrkii sitä edelleenkin vähitellen kohentamaan. Ison talon ylläpito ei ole kovin halpaa lystiä ja vastuuhenkilöt tekevätkin kiitettävästi talkoita talon hyväksi. Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Kaksi lehtileikettä ja kaksi näkökulmaa sadan vuoden takaa. Marraskuun 16.1917 eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan haltijaksi. Kun keisaria ei ollut, halusi varsinkin oikeisto tilalle kolmen hengen valtionhoitajakunnan. Kun sitä ei saatu läpi, äänesti eduskunta vallasta päättämisen antamista senaatille. Eduskunta hyväksyi kuitenkin Santeri Alkion esityksen äänin 127–68. Näin korkeinta valtaa käytti eduskunta. Suomessa oli yleislakko 14.–20. marraskuuta 1917. Venäjän vallankumouksen innoittamina oli päätetty myös vallankumouksesta aamulla viideltä, mutta seitsemältä se peruttiin. Lakon aikana lehdet eivät ilmestyneet, joten vasta 27.11. Hämeen Voima kertoi, mitä Urjalassa oli tapahtunut. Sos.dem kunnallisjärjestö piti 18.11. kokouksen, jossa se päätti lakon piirin kuuluvan kaikki ne työt kuin muuallakin maassa. Lakkokeskuskomiteana toimi puolueen kunnallistoimikunta sekä neljä lisäjäsentä. Lisäksi päätettiin perustaa koko kuntaa käsittävä työväen järjestyskaarti, johon jäseneksi otettiin ”ainoastaan luotettuja puoluejäseniä”. Siitä haluttiin suurilukuinen ja harjoitukset päätettiin aloittaa välittömästi. Mainittakoon, että työväki esti 21.10. kaikki väestöpiirit kattavan suojeluskunnan perustamisen. Suojeluskuntaa se kutsui jo tuolloin ”lahtarikaartiksi”. Sosialidemokraattien kokous päätti vallata Urjalan puhelinkeskuksen lakon ajaksi ja määrätä sinne vartiomiehen. Lisäksi päätettiin elintarvikelautakunnalle esitettävistä vaatimuksista mm. antaa puolet eläimille tarkoitetuista vilja-annoksista ihmisravinnoksi. Toisen näkökulman yleislakon ajasta kertoi 24.11. Hämeen Sanomat. Se kertoi ”sosialistien” ottaneen puhelinaseman haltuunsa, kun tieto ”suurlakosta” oli tavoittanut paikkakunnan. ”Siten jäi kaksi miestä yötä päivää vahtimaan sentraalin, vaikkei puheluja mihinkään välitettykään, tuottaen keskusaseman hoitajalle suurta häiriötä ja estäen heitä edes nukkumasta öitään: sentraali on nimittäin makuukamarissa”. Hämeen Sanomat mainitsi myös asemapäällikön tehtäviä hoitaneen nuoremman vaihdemiehen ja siitä syntyneen epäjärjestyksen. Sähkösanomalaitos oli pysähdyksissä. Kotitarkastuksia oli tarkoitus aloittaa, mutta ne peruuntuivat, kun lakko loppui. Lehti totesi Urjalan kuitenkin säästyneen ”pahemmitta selkkauksitta”. Urjalassa sosialidemokraateilla oli ollut vaaleissa lähes tuhat ääntä enemmän kuin porvarillisilla puolueilla. Järjestyskaartin perustamisesta lähtien valta oli Urjalassa punaisilla kuten muuallakin Etelä-Suomessa. Tuolloin ei vielä tiedetty kumpi heissä pääsee enemmistöksi vallankumouksen vai parlamentarismin kannattajat. Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Kesälajien päättäjäisiä on vietetty. Sekä Urjalan Urheilijoiden että Urjalan Palloseuran tilaisuudessa palkittiin kauden parhaita, kehittyjiä, tsemppareita, pelintekijöitä ja maalitykkejä. Yleisurheilussa tuli menestystä ja sitä on odotettavissa jatkossakin. Aleksi Ojala palaa seuraan ja saa monet innostumaan kävelystä. Palloseurassa on peräti neljä tyttöjoukkuetta ja seitsemän poikien joukkuetta. Edustus sijoittui sarjassaan puolivälin tietämille. Maahockeyta pelataan Sisukiekon väreissä. Siinä Urjala on noussut lyhyessä ajassa hyvälle tasolle ja pelaa I-divisioonaa sisäpelikaudella. Liitto palkitsi Joose Saaren vuoden tulokkaana. Kun olen tutkaillut Urjalan Sanomien historiaa, huomasin, että pesäpallo ollut ollut aikanaan suosittu laji Urjalassa. Nykyisinkin se kuuluu koulujen liikuntatuntien ohjelmaan, mutta kilpailutoimintaa ei ole. Ainoa kilpa vuosittain taidetaan käydä Aseman koululla opettajien ja oppilaiden kesken. Kehrolla syntyneen ja kansanedustajaksi ja ministeriksi edenneen Atte Pakkasen syntymästä on näinä päivinä kulunut 105 vuotta. Vuonna 1967 hän kirjoitti Urjalan Sanomien 50-vuotsijuhlanumeroon pesäpalloharrastuksesta, joka varsinkin 1930-luvun puolivälissä oli Urjalassa vilkasta. Pakkanen mainitsee pelaajista mm. Vesa Syrjäsen, Sakari Kansasen, Esko Lehtosen, Pauli Uotin, Paavo Tammen, Armas Laakson, ja Mikko Kytölän itsensä lisäksi. Urjalan Urheilijoiden pesäpallojoukkue harjoitteli ahkerasti ja pelasi ystävyysotteluja ja myös sarjapelejä sekä otteli kiertopalkinnosta Kalvolaan Keihään kanssa. Toijalan joukkue, joka pelasi tuolloin mestaruussarjassa, oli useimmiten liian kova vastus. Kalvolaa ja Punkalaidunta vastaan pärjättiin paremmin. Pakkanen mainitsee, että kaikilla pelaajilla ei ollut tarvittavia varusteita. Yhtenäinen peliasu oli, mutta muiden varusteiden kuten piikkareiden, räpylöiden ja mailojenkin kanssa ”oli vähän niin ja näin”. Kun kädessä oli vain nahkakäsine kuumottivat kämmenpohjat ja sormet kirvelivät pitkään pelin jälkeen, jos sai kovan laakin. Silloin eivät isät ja äidit juuri kuljettaneet lapsia ja nuoria harrastuksiin. Kehrolta kertyi matkaa Huhtiin edestakaisin kymmeniä kilometrejä. Matka taittui polkupyörällä. Aina ei maatalosta ollut helppo lähteä, kun työt olivat ilmoista riippuvaisia. Niinpä Pakkasen Juho-isä totesikin kerran: ”Kyllä sitä reuhtomista piisaa, mutta heinät kans tarttis korjata.” Atte Pakkanen sanoo jälkeenpäin ymmärtäneensä isänsä huolen, vaikka ei sitä nuorena täysin käsittänyt, kun mieli paloi pelaamaan. Näissä merkeissä mukavaa Isänpäivää! Seppo Pirhonen Forssan Lehti Urheiluseura Laukeelan Lukko hankki aikanaan julkaisemalla Urjalan verokalenterin. Sillä oli varma menekki, sillä kaikki tahtoivat katsoa ensin löytyykö oma nimi ja sitten heti perään, mitä naapuri oli tienannut. Tuohon aikaan syksyllä oli myös veronäyttely, jossa sai käydä katsomassa omat ja muiden verot. Sitten ”juorukalentereiden” julkaiseminen kiellettiin ja Lukko ja vastaavat seurat eri paikkakunnilla menettivät hyvän tienestin. Ihmisten tirkistelynhalu on kuitenkin kyltymätön ja niinpä tähän aikaan vuodesta saamme lehdistä lukea valtakunnan, maakunnan ja kunnan suurituloisimmat ja eniten veroa maksavat. Lista jatkuu eri alojen vaikuttajilla: yritysjohtajat, poliitikot, urheilijat, taiteilijat jne. Verottaja haluaa saada osuutensa niin ansiosta, eläkkeistä, pääomista, yritystulosta, myyntivoitoista ja monesta muusta erityiskohteesta. Lisäksi maksamme välillisiä veroja arvonlisäverona sekä valmiste-, haitta- kiinteistö- ja varainsiirtoveroina. Valtion lisäksi kunnat ja seurakunnat saavat verotuloja. Lähivuosina kuntien verotulot pienevät, kun sosiaali- ja terveystoimi siirtyy maakunnille. Ne eivät ainakaan aluksi saa varotusoikeutta, koska saavat tulot valtion kassasta. Urjala pärjäsi Pirkanmaan verotilastoissa hyvin, sillä tilastojen kärjessä oli Honkolan kartanon myynyt Christine Furuhjelm. Apteekkareiden valtakunnallisella listalla Kaarinan apteekkarina toimiva Urjalan entinen apteekkari Helena Lehtinen oli yhdestoista Verottajaa tuskin kukaan rakastajaa paitsi ne, jotka ovat naimisissa verottajana työskentelevän kanssa. Hieman uutta kulttuuria edustavat valtakunnan suurimmat yritystoiminnalla rikastuneet, jotka ovat kertoneet haluavansa maksaa veronsa Suomeen. Vastakohtana ulkomaille kirjansa siirtäneet vuorineuvokset, joiden kuukausituloon moni ei yllä edes parissa vuodessa. Olemme saaneet verottajalta postia. Toisille tuli iloinen viesti, joka tietää palautusta joulukuun viidentenä. Toisille viesti tiesi lisämaksua ensin marraskuussa ja toisen kerran helmikuussa. Ensimmäiset ajattelivat, että ihan hyvin meni. Jälkimmäiset ajattelevat, että työnteosta aina rangaistaan. Katkeruutta aiheuttaa kokemuksellinen tieto siitä, että toista elättää yhteiskunta ja itse on tiukalla, vaikka tekee työtä ja yrittää. Henkilökohtaisesti verottajan posti ei yllättänyt. Veroilmoituksen täyttämisen jälkeen tiesi, että lisää joutuu maksamaan, mutta mätkähtänyt jäännösvero oli hieman odotuksia suurempi. Eli keisarille, ei kun Orpolle, Maijalalle ja Kumpuselle, pitää maksaa, mitä heille kuuluu.
Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Suomessa ja Urjalassa elettiin sata vuotta sitten kiihkeitä aikoja. Lokakuun alussa oli käyty eduskuntavaalit, joissa sosialidemokraatit olivat menettäneet enemmistön, joka heillä oli ollut hajotetussa edellisessä eduskunnassa. Edellinen eduskunta oli hyväksynyt monia heidän keskeisiä tavoitteitaan. Nyt radikaalimpi vallankumouksellinen siipi sai entistä enemmän jalansijaa Urjalassa sosialistit saivat ääniä 2088 ja kristillinen työväki 144. Porvarilliset puolueet yhteensä 1173, joista suomalainen puolue 584, nuorsuomalaiset 493 ja kansanpuolue 96. Suomalaisesta puolueesta valittiin Urjalasta Alfred Retuainen. Nuorsuomalaisista Juho Astala ylsi ensimmäiselle varasijalle ja hänestä tulikin kansanedustaja pian. Urjalalaissyntyinen Hämeenlinnassa asunut sosialidemokraatti Otto Toivonen valittiin varaedustajaksi. Lokakuussa pidettiin Urjalassa kansalaiskokous, jossa oli tarkoituksena perustaa suojeluskunta. Samana päivänä piti Urjalan sos.dem kunnallisjärjestö kokouksen, jossa Hämeen Voima-nimisessä sanomalehdessä olleen kokousselostuksen mukaan: ”Päätettiin ettei järjestön taholta oteta osaa sellaisen lahtarikaartin perustamiseen ja että työläisten on kansalaiskokouksessa sitä hommaa jyrkästi vastustettava”. Väkeä oli paikalla 300–400 ja heistä enemmistö työväkeä ja niin suojeluskunta jäi perustamatta. Julkisen kokouksen jälkeen perustettiin epävirallisesti suojelukaarti, johon ilmoittautui nelisenkymmentä jäsentä. Suojeluskunnan toiminta alkoi vasta valkoisten otettua vallan Urjalassa huhtikuun lopulla v. 1918. Elintarvikkeista oli kova pula, sillä ensimmäinen maailmansota oli käynnissä. Venäjä oli sekasorron vallassa ja marraskuun alussa siellä bolsevikit ottivat vallan. Suomessa oli noin satatuhatta venäläistä sotilasta. Urjalan elintarvikelautakunta kuulutti lehdissä ostavansa ”Kaikenlaista viljaa kuin myös kauroja ja herneitä, Tehkää tarjouksia kiireellisesti Elintarvikelautakunnan kansliaan”. Helsingin Sanomissa oli lokakuun lopulla myynti-ilmoitus: ”Joku määrä kaalia, 25 hl perunoita, 10 hl lanttua 50 kg, amer. hien.sok, 40–50 kg meijerivoita. Läh. voilupapaperit pik. hintatarj. od. Nim. A 3,475 Urjala k.k.”. ”Hätäajan ruuanlaittokursseja” järjestivät maamiesseurat eri puolilla Hämettä. Neiti Hilma Heikkilä piti kurssia Urjalassa Nuutajärven kartanossa kolmena päivänä lokakuussa ja myös Kylmäkosken Moukolassa. Tuolloin ei vielä ilmestynyt Forssan Lehteä, eikä Urjalan Sanomia. Siksi nämä tiedot oli etsittävä kansallisarkiston digitoitujen lehtien joukosta. Mainio palvelu historiasta kiinnostuneelle. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Katselin kulttuurigaalaa televisiosta keskiviikkona. Meillä kaikki gaalat ovat kopiota amerikkalaisesta Oscar-gaalasta. Niissä kiitospuheetkin noudattavat yleensä samaa kaavaa. Luonnottomassa asennossa väärällä korkeudella olevaan mikrofoniin ladellaan kiitoksia sinne ja tänne. Keskiviikkona onneksi ei juuri höpötelty turhia. Maaseutu oli unohtunut ehdokkaista ja ehkä valitsijoissakin. Kansa nosti äänestäen listan ulkopuolelta Linnan Pohjantähden kolamanneksi Waltarin Sinuhen ja Tuntemattoman sotilaan jälkeen. ”Vaikka arvostelijan totuus kirveleekin, se kasvattaa, kannustaa ja pyytää näyttämään mikä olet ja mihin pystyt” Lainaus Asko Viholaisen uusimmasta runokirjasta ”Matkalla ajassa”. Kolmiosaisessa runokirjassa on 115 runoa. Asko totesi kerran humoristisesti, että suomalaista miestä ei saa aseella uhatenkaan tarttumaan runokirjaan. Ehkä tähän kannattaisi kuitenkin tarttua. Runnot ovat ymmärrettäviä. Niissä on tiivistetty eletty elämä, nähty aika ja koetut ilmiöt. ”Eletty aika lepää hirsien sammaleissa, tuulen tuivertamassa palohaassa ja askelien kuluttamissa aittojen rappusissa” Tässä yhdeksännessä Askon kirjassa on runojen säkeissä monia aforismiksi kelpaavia oivalluksia kuten: ”Ensimmäinen muistetaan, muita muistellaan” Piiska rankaisuvälineenä nostettu historian ovenkarmiin”. ”Kokemus jakaa viisauttaan oppilailleen, kaikkea ei tarvitse kokea”. Runo on taitolaji. Siinä pitää tiivistää sanottava lyhyeksi tekstiksi. Mielestäni Asko on jälleen kerran onnistunut. Mikä parasta, hän on luvannut vielä ainakin yhden kirjan. Urjalan kirjasyksyn aloitti Marja-Leena Salon tietoteos Kiehtova kierre–Filigraanilasi Suomessa. Nuutajärvelle tekniikka tuli 160 vuotta sitten. Kaj Franck nosti taidon uudelleen 1950-luvulla. Upeaa, että Marja-Leena on tutkinut ja tallentanut tämän vaiheen lasinteon historiasta. Odotan mielenkiinnolla tämän kirjan lukemista. Ennen joulua on tulossa kirja ”Jokikulma muistoissamme”. Siellä asuneet Tellervo Santaranta ja Liisa Lintonen ovat työryhmineen työstäneet noin 250-sivusen kirjan, jossa on satoja valokuvia kulmakunnan elämästä. Monia mielenkiintoisia yksityiskohtia on luvassa Jokikulman elämänmenosta. Kuvia on ollut käytettävissä runsaasti, koska siellähän vaikutti myös aikanaan ammattikuvaajaksi edennyt F. E. Fremling. Sekä Urjalan Sanomat että Forssan Lehti saavuttavat sadan vuoden merkkipaalun loppuvuodesta. ”Olihan se Sanomissakin, Urjalan Sanomat 100 vuotta paikkakunnan muistina”, on lehden historiikki, joka julkaistaan joulukuun ensimmäisenä. Seppo Pirhonen Forssan Lehti ”Kuinkas monta oppilasta siellä on?” Tämän kysymyksen olen kuullut useasti, kun puheeksi on tullut uusi yhtenäiskoulu. En ole osannut antaa ihan oikeaa lukemaa, mutta selailtuani sivistys- ja perusturvalautakunnan esityslistoja, voin antaa osapuilleen oikean vastauksen. Koulut laativat näin syksyllä lukuvuosisuunnitelman, jonka sivistyslautakunta vahvistaa. Se sisältää perustiedot koulusta, merkittävät tapahtumat lukuvuoden aikana kuukausittain, tietoja koulun ulkopuolella tapahtuvasta opetuksesta ja työelämään tutustumisesta, koulun toiminta-ajatuksen, opetuksen tavoitteet, oppilashuollon, oppilaskuntatoiminnan, kodin ja koulun yhteistyön sekä itsearvioinnin periaatteet. Lukuvuoden alussa oli yhteiskoulussa 221 alakoulun oppilasta, yläkoululaisia oli 136 ja lukiolaisia 75. Yhteensä siis 432.Aseman koulussa oli 104 oppilasta. Lisäksi kummassakin on esikoululaisia. Kun esiopetus ei kuulu vielä koulutoimeen, sain heidän lukumääränsä perusturvalautakunnan talousarvioesityksestä. Sen mukaan heitä on tänä syksynä 34, mutta miten he jakautuvat koulujen kesken jäi epäselväksi. Joka aamu Urjalan kouluihin tulevista pakkaa reppuaan 570. Joukossa on myös kylmäkoskelaisia. Osa Urjalassa asuvista käy koulua myös Punkalaitumella. Urjalan peruskoululaisista on 171:llä koulumatka alle kolme kilometriä, 3–5 km 50:llä, 5–10 km 78:lla, 10–20 km 132:lla ja yli 20 km 20 oppilaalla. Noin puolella on siis koulumatka yli viisi kilometriä. Lukiolaisista ei ollut matkatietoja. Autokyydissä voi olla lisäksi tien vaarallisuuden perusteella kuljetettavia. Yhtenäiskoulun alakoulun oppilaista tois- ja kolmasluokkalaisilla on oma vuosiluokka, muilla luokilla on rinnakkaisluokat. Yläkoulussa kaikilla kolmella luokalla on rinnakkaisluokat. Asemalla ei ole rinnakkaisluokkia, eikä yhdysluokkia. Yhtenäiskoulussa on valmistavan opetuksen ryhmä, koska koulussa on yksi oppilas, jolla on ruotsi kotikielenä ja 12, joilla kotikielenä on jokin muu vieras kieli. Perusturvalautakunnan talousarvioesityksessä todetaan päivähoidon, tai kuten nyt sanotaan, ”Uusien perhepäivähoitajien palkkaaminen on edelleen ainoa nopea tapa hoitopaikkojen lisäämiseen”, todetaan lautakunnan perusteluissa. Päiväkodissa on kirjoilla 89 ja perhepäivähoidossa 36 lasta. Päiväkotitiloja ei pystytä laajentamaan. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Rohkenen esittää vielä kerran kolmatta vaihtoehtoa Huhdin koululle, vaikka kunnanhallituksen esityslistalla maanantaina niitä näyttää olevan vain kaksi. Ne ovat jatkaa kiinteistön myymistä tai purkaa rakennus. Ylläpitokulu on arvion mukaan 15 000 euroa kuukaudessa, joten on todennäköistä, että purkupäätös tulee, koska myyntiajankohtana ei kiinteistövälittäjä saanut yhtään tarjousta. Toisaalta en tainnut nähdä yhtäkään myynti-ilmoitusta. Kunnalle hyväksyttiin keväällä Elinvoimaohjelma. Samalla sabluunalla niitä on laadittu muihinkin kuntiin Arvioin tuota ohjelmaa tällä pastalla helmikuussa myönteisesti ja pidin sitä onnistuneena sen konkreettisuuden takia. Kirjoitin tuolloin: ” Toinen mielenkiintoinen idea on etätyömahdollisuuksien kehittäminen ”toimistohotelli”-mallilla. Nyt voin toistaa jo aiemmin esittämäni ja päättäjien enemmistön kertaalleen hylkäämään ajatuksen Huhdin koulun tilojen käytöstä yritystoimintaan. Kiinteistö on ollut myynnissä, mutta kysyntä on ollut vähäistä. Valokuitukin olisi valmiina, jos osa talosta olisi toimistohotellina”. Kuten huomaatte jo aiemmin oli silloinen kunnanhallitus hylännyt ajatuksen muuttamisesta yritystiloiksi. Nyt on mennyt taas kahdeksan kuukautta, eikä yritystoimintamalli ole edennyt mihinkään. Monenlaisia hankkeita kunnissa on ollut. Ehkä tässäkin kannattaisi kokeilla. Yrittämättä ei saada mitään. Muistutan vain, että yrittäjät ovat moneen kertaan esittäneet erilaisia vastaanottotiloja. Nyt tilaa olisi. Vielä kannattaa todeta kouluaikana, että ”huono sisäilma” saatiin pois teknisillä ratkaisuilla. Vain kaikkein herkimmät oireilivat. Ja koko rakennus ei kärsi huonosta ilmasta. Rakennuksen markkinointia moiset puheet ovat välittäjän mukaan haitanneet. Samaisessa helmikuun kolumnissa kirjoitin siitä, että Tampereelta päin tullessa Urjala saattaa jäädä huomaamatta. Esitin valaistua mainosta, joka kertoisi Urjalaan tulosta. Hakkilassa ja Menosissa on tervetulotoivotus Urjalaan. Menosten taulussa oleva piirroskuvio on haalistunut niin, ettei sitä juuri erota, vaikka olisi uudet silmälasit. Aurinko lie polttanut vai sade piiskannut. Löytyisikö määrärahaa uusimiseen? Samoin näyttävät olevan Taikayöntien kyltit kulahtaneilta. Niistä taitaa vastata tielaitos. Keran aluejohtaja totesi kerran jossakin palaverissa, että kehittäminen ei ole halpaa hommaa. Totta on, että paljon turhaankin on kuntien ja valtion varoja mennyt. Silti kannattaisi vielä kerran yrittää olla ennakkoluuloton ja rohkea ”Puutteenperän yliopiston” rakennusten suhteen. Riittääkö kantti kokeilla? Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Parisen viikkoa on tässä naapurin kanssa ihmetelty postin uutta aikataulua. Muutama kerta käytiin laatikolla totuttuun aikaan. Tyhjää oli. Sitten pari tuntia myöhemmin. Edelleen tyhjää. Illalla viiden jälkeen oli posti laatikossa. Aiemmin se tuli ennen yhtätoista päivällä. Arvelimme, ensin, että ruohonleikkuukeikkoja on ollut enemmän, mutta totesimme pian, ettei syksyllä ruohokaan kasva kuin keväällä. Naapuri totesi olevansa yli 75-vuotias, joten hänelle pitäisi posti tulla kotiin tai ainakin tontin rajalle. Tarkistin Viestintäviraston sivuilta, että näin on, jos kaikki talouden jäsenet ovat vähintään 75. Mainittu virasto valvoo tätä postinkulkua. Väljät on pykälät. Jaetaan, jos ei ylivoimaista estettä. Varhaisjakelualueella jaetaan kirjepostia kolme kertaa viikossa. Joku totesi, että hyvä muutos, kun laskuja tulee harvemmin kuin ennen. Maksamiselta ei välty. Viranomaisen ohje on tietysti antaa suoraveloitukseen pankkiin. Puhelinyhtiöt ovat antaneet ”tukiopetusta” laskuttamalla kirjelaskusta jo monella eurolla. Sähköpostiin laskun saa ja sen saat tulostettua paperille, jos on viimeisin päivitys selaimesta. Naapurin kanssa saamme lauantaisin ja sunnuntaisin lehdet aamulla laatikkoon. Sitä ihmettelemme, ettei varhaisjakelu palvele muina päivinä meitä. Laatikko pitäisi siirtää Punkalaitumentien varteen, koska siellä pelaa varhaisjakelu. Nyt laatikkomme ovat parisataa metriä sivussa reitiltä. Onkohan Halkivahan suuntaan niin vähän talouksia, ettei reitti kiinnosta varhaisjakeluyhtiötä? Naapuri lupasi ottaa selvää asiasta. Tähän väliin on syytä painokkaasti todeta, että postinkantajat eivät tähän kaikkeen syyllisiä. He kuitenkin saavat varmaan suurimman osan palautteesta. Muutosarkkitehdit istuvat mukavissa konttoreissa isommissa kylissä. Joku voi sanoa, että lukee lehdet vasta illalla töitten jälkeen. Paljon näillä kulmilla on ihmisiä, jotka tekevät itsenäistä työtä tai vuorotyötä tai ovat jo eläkkeellä ja lukisivat lehden aiemmin. Lehtiyhtiö tarjoaa nettilehteä. Ilmeisesti niiden kannattaisi tarjota palvelua, jossa voi tilata arkipäivän lehdet nettiversiona ja viikonlopun myös paperisena. Tässä on taas se mutta, että kaikilla ei ole tietokonetta ja nettiyhteyskin on hitaanlainen. Vähän huvitti, kun lehti-ilmoituksella kutsuttiin ikäinfoon Akaaseen ja kerrottiin, että ohjelma löytyy Akaan nettisivuilta. Alkamassa on ”maakunnallinen ikäihmisten asiakasohjaus”. Se hyvä puoli tässä on, että palvelu toimii puhelimella. Ryhtykääpä kaikki ikäihmiset soittamaan ja pitämään puolianne. Lokakuussa alkaa 040 733 3949. Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Vuodesta 1975 Urjalassa toiminut YIT ja Lemminkäinen ovat päättäneet yhdistyä. Molemmat ovat pörssiyhtiöitä. Lemminkäisen omistajat saavat yhdistyneestä yhtiöstä 40 prosenttia. Lemminkäisen merkittävin omistajataho on Pentin suku, joka omistaa viidenneksen tämän jälkeen YIT Oyj:stä. Yleisen Insinööritoimiston alkuna pidetään vuotta 1912, jolloin ruotsalainen insinööriyhtiö avasi sivuliikkeen Suomessa. Vuonna 1940 perustettiin Suomeen Pellonraivaus Oy, koska tarvittiin paljon uutta peltoalaa rintamamiehille ja karjalaiselle siirtoväelle. Yhtiön nimi muuttui Perusyhtymäksi v. 1968. Se oli hankkinut siihen mennessä sekä YIT:n että Insinööritoimisto Veston omistukseensa. Näistä muodostui YIT yhtymä v. 1987 ja nimi muuttui v. 2006 YIT Oyj:ksi. Vuona 2013 se jakautui kahdeksi pörssiyhtiöksi, jolloin YIT keskittyi rakentamiseen ja Caverion Oyj kiinteistöpalveluihin. Urjalassa YIT:n kalustokeskus aloitti, kun sekä Neuvostoliitossa että arabimaissa yhtiöllä oli runsaasti rakennuskohteita. Entiselle sorakuoppa-alueelle johti pistoraide, jota oli siihen mennessä hyödynnetty mm. sokerijuurikasjunien lastauksessa. Uudessa kalustokeskuksessa huollettiin maailmalla olevat koneet ja laitteet ja niistä huomattava osa tuli ja meni junalla. Yhtiön tytäryhtiön rekat kuljettivat tavaraa ja urjalalaisia hiveli rekan kyljessä olleet tekstit: Finland – Saudiarabia, Urjala – Jeddah – Riyad. Yhtiöiden yhtymiset ja sulautumiset ovat sekä uhkia että mahdollisuuksia. Vuonna 1987, jolloin oli menossa omistusjärjestely, uhkasi Urjalan kalustokeskusta lakkauttaminen. Lopulta kuitenkin kävi onnellisesti meidän kannaltamme, sillä Urjala jäi sen asema vahvistui, kun vaihtoehtona ollut Hyvinkään kalustokeskus lakkautettiin. Silloin pidettiin kunnan taholta tiivistä yhteyttä yhtiöön ja sen johtoon. Nyt yhdistyvässä uudessa yhtiössä on 10 000 työntekijää ja liikevaihto on noin 3,4 miljardia euroa. Lemminkäinen on tullut tiellä liikkujille tutuksi kesäisistä asfaltointitöistä. Sen lisäksi sillä on maanrakennustoimintaa, kiviainestoimintaa, pohjarakentamista ja talonrakennustoimintaa ja projekteja Venäjällä. YIT:lla on suuria rakennushankkeita pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Pasilassa, Tampereella ja muissa isoissa kaupungeissa sekä edelleen myös Venäjällä, josta liikevaihdosta on tullut noin neljännes. Kalustokeskus on Urjalassa merkittävä työnantaja ja sillä on myös monenlaisia kerrannaisvaikutuksia. Toivotaan, että sen asema on turvattu, kun kahden yhtiön hynttyyt laitetaan yhteen. Uhkia aina pelätään, mutta muutos voi olla myös mahdollisuus. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Urjalassa oli parhaimmillaan neljä pankkia ja kahden osuuskaupan säästökassat. E-ryhmälle kävi köpelösti. S-ryhmän säästökassoista tuli S-pankki. Rahaa voi nostaa ja tallettaa paikallisessa S-marketissa. Postisäästöpankki muutti postipankiksi. Kylien posteissa oli monen urjalalaisen tili. Sekin pankkiryhmä hävisi ja taittaa olla nykyisin osa Danske Bankkia, jonka lähin konttori on Tampereella. Urjalan vanhin rahalaitos oli Urjalan Säästöpankki, joka liittyi Lounais-Hämeen Säästöpankkiin ja sitten Suomen Säästöpankkiin, joka aikanaan jaettiin jäljelle jääneille muille pankkiryhmille. Someron Säästöpankki ei langennut yhdistymishoukutuksiin ja niinpä urjalalaisetkin saivat taas säästöpankin. Liikepankeista täällä toimi pisimpään Kansallis-Osake-Pankki, josta tuli Merita ja sitten Nordea. Konttori loppui muutama vuosi sitten. Toijalassa on lähin, mutta sekin on auki vain tiistaisin ja torstaisin. Muulloin ajanvarauksella. Osuustoiminta-aatteen innoittamana perustettiin Urjalan useita kyläkohtaisia osuuskassoja. Vähitellen ne yhdistyivät joko Urjalan tai naapurien suuntaan. Pankin nimi muuttui osuuspankiksi ja vihertävä vakka vaihtui oranssiin merkkiin. Urjalan Osuuspankki on viime vuosina pankkikilpailussa sijoittunut koko maan mitassa kärkijoukkoon. Torilla valitetaan, että pitäjän suurimman rahalaitoksen kassa on auki vain pari tuntia päivässä. Jos ei ole pankkikorttia, pitää raha nostaa sillä välillä kassasta. Silloin voi viedä myös rahaa tilille, jos sattuu olemaan vietävää. Eniten henkilökohtaisesti harmittaa osuuspankin puhelinpalvelu. Se on keskitetty Helsinkiin. Palvelu toivottaa tervetulleeksi ja ilmoittaa nauhoittavansa kaikki puhelut. Sitten nauha jatkuu, kertoen, että pankkitunnuksilla saa nopeampaa palvelua ja tunnukset pitää näppäillä. Jos haluaa vain soittaa Urjalaan, saa useimmiten vastaukseksi, että jonotusaika on niin ja niin monta minuuttia. Virkailijoilla on täällä ohje, ettei puhelimeen vastata, jos paikalla on asiakas. Pankista saa neuvon, että lähettämällä sähköpostin, soitetaan pankista. Tämä toimii. Entäpä, jos ei ole sähköpostia? Kyllä tämä maailma on liiaksi rakennettu mobiiliuskovaisten varaan. Kun kuuntelee eri pankkien selityksiä näistä ja monista muista muutoksista ja kun vedotaan keskuspankin, Suomen ja viimein EU.n keskuspankin ohjeisiin, niin palautuu mieleen säästöpankkikriisin johtaneet selitykset. Kohta OP-ryhmässä on vaalit. Ääneni saa henkilö, joka tuo läheisen pakkipalvelun takaisin. Tämä vaikuttaa ajasta jälkeen jääneen miehen päivittelyltä. Siksi tämän voisi päättää kuten aikanaan radion ”maamiehen tietolaarissa” allekirjoituksella: ”nimimerkki epätietoinen sekatyömies Hunningolta”. Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Urjalan kirkko on saanut komean värin. Maalaustöitä on tehty keväästä alkaen ja lopputulos on saanut paljon kiitosta. Saapa nähdä houkutteleeko uusia väri kirkkoon lisää kävijöitä. Normaalissa jumalanpalveluksessa tai messussa ei kovin montaa kymmentä ihmistä ole. Niinpä seurakunta on ottanut nykytekniikan käyttöön tavoittaakseen yhä useamman. Muutamana sunnuntaina on ollut mahdollista kuunnella kirkonmenot netin kautta. Ensin pitää etsiä seurakunnan uusittu kotisivu. Siellä on Urjalankylän kivisakastin ikkunasta kuva. Klikkaamalla sitä, voi jumalanpalveluksen kuunnella suorana. Olen pari kertaa kuunnellut ja hyvin tuntui toimivan. Virsiä ei tiennyt, mutta ovat luvanneet ne laittaa tiedoksi kotisivulle, joten halutessaan voi laulaa mukana. Virsien laulaminen monissa kirkollisissa toimituksissa on välillä aika laimeaa. Niissä kirkoissa, joissa on jo aiemmin toteutettu suora kuuntelumahdollisuus, on havaittu, ettei se juuri vähennä kirkossa käyntiä. Kiitosta on tullut myös kauempana asuvilta, jotka ovat voineet kuulla lähetyksen omasta entisestä kotikirkostaan. Ennen vanhaan – aika, jolla jokainen tarkoittaa tarkemmin määrittelemätöntä mennyttä aikaa – oli tapana sunnuntaisin kuunnella radiosta jumalanpalvelus. Niin voi tehdä nytkin Ylen tai joidenkin kaupallisten radiokanavien kautta. Televisio ei lähetä joka sunnuntai. Joskus tulee nojatuolikirkko, jossa muutama ihminen keskustelee päivän aiheesta ja välillä kuullaan musiikkia. Tällä tavoitellaan ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita tutun kaavan mukaan etenevästä messusta. Välillä on nähtävissä myös varttikirkko. Urjalassa varttikirkkoa vastaa perjantainen aamurukous klo 8.30. Sillä on vakio-osallistujansa ja satunnaisesti pistäytyy muitakin. Samana aamuna on vähävaraisille tarjolla seurakuntatalolla aamupala. Rahapulan kanssa kamppaileva seurakunta pyrkii siis eri tavoin löytämään uusia keinoja tavoittaa ihmisiä. Parhaillaan seurakuntamme kotisivulla on kysely lapsiperheille. Myöhemmin syksyllä käynnistyy erityisesti yhden vanhemman perheiden tukemiseksi suunniteltu LapsiArkki-hanke. Suurin osa seurakunnan jäsenistöstä ei osallistu sen paremmin messuun kuin muihinkaan viikkotapahtumiin. Kaste, rippikoulu, häät ja hautajaiset ovat tapahtumia, joissa seurakuntaa tarvitaan. Kun alussa mainitsin, että maalattu kirkko on komea, niin täyty myös muistuttaa, että hautausmaa on hyvin hoidettu. Sekin vaatii omat tekijänsä. Ulkomailla matkanneet ja televisiosta on voinut nähdä, että monin paikoin hautausmaat ovat karuja. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Urjalassa oli heinäkuun lopulla 23 avointa työpaikkaa. Täällä tarvitaan sairaanhoitajia, itsenäistä myyjää, kokkia, R-kauppiasta, asiakasneuvottelijaa, hitsaajaa, useita levyseppähitsaajia, CNC-koneistajaa, asentajaa, kuorma-autonkuljettajaa, yhdistelmäajoneuvokuljettajaa, yritystutkijaa ja kaivinkoneenkuljettajaa. Nämä nimikkeet löytyvät työnvälittäjiltä. Työttömiä täällä oli 38 vähemmän kuin vuosi sitten eli 260, joista miehiä 111 ja naisia 149. Koko työvoima on 2055 henkilöä. Näin työttömyysprosentti on 12,7. Työttömistä kuitenkin 38 on pitkäaikaissairaita. Alle 25-vuotiasta työtä vailla oli 32. Yli 50-vuotiata työttömiä oli 103 ja pitkäaikaistyöttömiä 78. Pirkanmaalla työttömyysaste oli korkein Tampereella, toisena Kihniö ja kolmantena Urjala. Uusien avoimien työpaikkojen määrä on Pirkanmaalla kasvanut tänä vuonna 38 %. Eniten työttömyys laski Tampereen seutukunnassa 22% ja Etelä-Pirkanmaalla 16 %. Miesten työttömyys on laskenut vuodessa neljänneksen ja suhteellisesti eniten työttömyys laski yllättäen omassa ikäluokassani 60–64-vuotiaissa. Mielenkiintoinen tieto ELY-keskuksen tilastoissa on, että Pirkanmaalla töitä haki 68 347, joista työttömiä oli 47 %. Halu vaihtaa työpaikkaa on siis suurta. Töihin tulemista Urjalaan helpottaa se, että täällä on vapaita vuokra-asuntoja. Lisäksi myynnissä on 50 erikokoista omistusasuntoa kerros- ja rivitaloissa sekä omakotitaloja. Urjalassa lapselle järjestyy hoitopaikka ja yhtenäiskuu on uusi ja Aseman koulu hyvässä kunnossa ja saamassa lisätiloja. Urjalassa on sekä julkista että yksityistä terveydenhuoltoa. Vapaa-ajan harrastuksiin on monipuoliset mahdollisuudet omista mieltymyksistä riippuen. Oma auto on usein melko välttämätön, mutta seutulippu helpottaa julkisten välineiden käyttöä. Tampereelle ehtii alle tunnissa, Forssan ja Loimaalle alle puolessa tunnissa ja Helsinkiin parissa, jos haluaa haistella kaupunki-ilmaa. Kaupalliset palvelut ovat Urjalassa hyvät, vaikka päivittäistavaroita myy kaksi isompaa markettia ja pienempi asemalla. Erikoisliikkeitä on moneen tarpeeseen. Ulkona voi syödä monessa ravitsemusliikkeessä. Urjalassa on monipuolinen yrityskanta ja niissä monenlaisia työtehtäviä. Monella yrityksellä on kasvumahdollisuuksia. Ne tarvitsevat osaavia tekijöitä. Yrittäjäksi mielivää autetaan monin tavoin. Pankkejakin on kaksi, joten rahoitusta on saatavilla. Ei tämä Urjala nyt ihan täydellinen ole, mutta ihan kohtuullista täällä on elellä ja tehdä töitä. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Asemalla ja Nuutajärvellä yksi, Urjalankylässä kolme ja loput kirkonkylässä on Valkeakoksi-opiston 42 kurssin ohjelma Urjalassa. Viikolla 36 eli syyskuun neljännestä toiminta alkaa. Ilmoittautuminen alkoi jo kesällä, kun kurssiohjelma Urjalan Sanomien välissä jaettiin jokaiseen talouteen. Osa kursseista täyttyy hetkessä Opiston sivulla kerrotaan, millä kursseilla on tilaa. Eilisen tilanteen mukana venäjän II, päivän lehti ja tuolijumppa olivat niitä kursseja, joilla oli vielä vapaita paikkoja. Silti kannattaa tiedustella varmaan muitakin. Monet meistä heräävät opistokauteen, kun se on vasta alkamassa. Jotka ovat joskus jäänet ulkopuolelle haluamaltaan kurssilta, osaavat seuraavalla kerralla olla ajoissa liikkeellä. Helposti unohtuu, että kansalaisopistojen ja työväenopistojen, tai millä nimellä ne missäkin päin tunnetaankaan, kursseille voi mennä kuntarajoista huolimatta. Valkeakoski-opistolla on tarjontaa aina Kangasalaa myöden. Ja mikäpä estää urjalalaista opiskelemasta Wahren-opistossa Forsassa tai humppilalaista Urjalassa. Urjalassa suosituimmat kurssit liittyvät liikuntaan ja erilaisin kädentaitoihin. Musiikissa on enää rocbändin jatko- ja lauluntekijän kurssi sekä kolme pianoryhmää. Kielitarjonta on yksi englannin ja venäjän sekä kaksi italian kurssia. Posliinia maalattiin ennen miltei joka kylässä ja nyt vain kahdesti viikossa päivä- ja iltakurssina. Kudonnassa on jäljellä yksi, kun kesäkurssi on pidetty. Saumurin ABC, vaateompelu ja vapaa ompelu tarjoavat apua ompelukoneita omistaville. Kädentaitopajoissa on erilaisia tekniikoita, korukiviä voi edelleen hioa ja Nuutajärvellä pääsee sepän oppiin kahdella kurssilla. Puuta pääsee muokkaamaan kunnan varikolla. Joogakurssit täyttyvät nopeasti. Tarjolla on nyt myös Asahi. Googlettamalla selvisi, että siinä on yhdistetty itämaisen ja länsimaisen terveysliikunnan parhaat puolet ja se on kehitetty suomalaisille. Kimpassa kivaa, kehonhuolto, kunto- ja tuolijumppa sekä circuit ovat tanssin ohella tarjolla liikunnallisille ja sen tarpeessa oleville. Kotitalouden tarjonta on nyt vähäistä. Vasta keväällä on yhden illan kurssi voileipäkakun tekijöille silmälläpitäen kesän juhlia. Aika yllättävää, sillä tietokirjojen joukossa ruoka-aiheiset kirjat myyvät hyvin. Yhtenäiskoululla, jossa suurin osa kaikista opiston kursseista pidetään, olisi hieno kotitalousluokka. Ehkä ne parhaat kokeilut ja epäonnistumiset tehdään jokaisen omassa keittiössä. Parempi huonompikin keitto kuin rasvainen pikaruoka. Menestystä kaikille opinhaluisille. Oppia voi yksinkin, mutta porukassa se on kivaa. Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Jos haluat tietää, mitä on varhaiskasvatus, kannattaa lukea 54 sivua käsittävä Urjalan kunnan varhaiskasvatussuunnitelma. Se löytyy kunnan verkkosivuilta. Varhaiskasvatus on nyt pop. Kaikki päättäjät puhuvat siitä myönteisesti. Kaikkien lasten pitäisi päästä varhaiskasvatuksen piiriin. Urjalan suunnitelma perustuu varhaiskasvatuslakiin ja päivähoitoa koskeviin lakeihin, opetushallituksen vahvistamiin perusteisiin, esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmiin ja Urjalan kunnan omiin lapsia koskeviin asiakirjoihin. Kymmeneen kohtaan on laissa kiteytetty varhaiskasvatuksen tavoitteet. Tilanpuutteen takia en voi niitä tähän kirjoittaa mutta kohdat alkavat seuraavilla teonsanoilla: edistää, tukea, toteuttaa, varmistaa, turvata, antaa, tunnistaa, kehittää, varmistaa ja toimia. Tavoiteltavia asioita ovat myös: kasvu, terveys, hyvinvointi, oppiminen, tasa-arvo, leikki, liikkuminen. kulttuuriperintö, lapsen kunnioittaminen, vuorovaikutustaidot, kielellisen, kulttuurisen, uskonnollisen ja katsomuksellisen taustan kunnioitus, eettisyys, vastuullisuus, osallisuus, yhteistoiminta sekä vanhemman ja muun huoltajan tukeminen. Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen vaihtelee perheiden valinnan, lasten lakisääteisen oikeuden ja varhaiskasvatuksen järjestäjän päätöksen mukaan. Urjalassa varhaiskasvatusta järjestetään päiväkodissa, perhepäivähoidossa, yksityisessä perhepäivähoidossa sekä tarvittaessa seudullisen ostopalveluna. Sitä olisi perusteiden mukaan mahdollista antaa myös kerho- ja leikkitoimintana. Tätä tekevät Urjalassa seurakunta ja jonkin verran lapsijärjestöt. Urjalassa suurin osa lapsista ohjataan päiväkotiin kirkonkylään. Monien mielestä varhaiskasvatuksen tulisi olla lapsille maksuton, kuten peruskoulutus. Urjalassa lapsiperheiden taloudellista asemasta johtuen päivähoitomaksuja maksaa noin puolet. Kokonaan maksuton varhaiskasvatus lisäsi kunnan kuluja laskentaperusteista riippuen 216 000 euroa. Päivähoidon kokonaismenot ovat tänä vuonna 1,89 miljoonaa euroa. Kun talous on kireällä, halutaan vähentää subjektiivisia oikeuksia. Kun helpottaa halutaan niitä lisätä. Julkisuudessa esiintyy myös näkemyksiä, joiden mukaan kaikki vanhemmat eivät kykenee antamaan lapselle varhaiskasvatusta. Lapsiperheissä on monenlaisia tilanteita: kännykkäriippuvuutta, kaljottelua, työttömyyttä, avuttomuutta, taidottomuutta, riitelyä, eroja, lasten pompottelua, liikaa menemistä ja rauhattomuutta. On myös vanhempia, joiden mielestä varhaislapsuus on niin lyhyt aika, että sovittavat perhe-elämän työuran edelle. Isä ja äitikin osaavat varhaiskasvattaa. Vanhemmilla on oltava mahdollisuus valita. Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Koulut aloittivat Urjalassa torstaina. Oppilaita on paljon enemmän kuin edellisenä lukuvuotena. Lapsiperheissä elämä normalisoituu ja päivä saa selkeän rytminsä. Syntyy myös huolta lapsen koulupäivän jälkeisestä ajasta. Iltapäivähoitoa on tarjolla eka- ja tokaluokkalaisille. Muut joutuvat selviytymään yksin ellei ole isovanhempia tai muita joiden apuun turvautua. Kuljetusjärjestelyt aiheuttavat omat pulmansa. Kunta, seurakunta ja muutamat järjestöt ylläpitävät koulun jälkeen kerhoja, mutta niistä harvat alkavat koulun jälkeen ja niistäkin useimmat toimivat taajamissa. Kavereiden luona ei voi aina hengailla. Urjalassa pitäisi saada pian kevyen liikenteen väylät kuntoon, jotta lasten olisi turvallista liikkua. Kuinkahan kauan on odotettu esimerkiksi väylää Urjalankylän suuntaan? Tänä kesänä hävisi kirkon ja seurakuntatalon välistä lasten leikkipaikka. Se otettiin käyttöön keväällä 1999. Aidatulla alueella oli liukumäki, kiipeilyteline, keinu ja keinulauta. Se rakennettiin 40 000 markalla, jotka saatiin kokoon seurakunnan päiväkerhojen myyjäisten tuotoilla, Tuohon aikaan seurakunnan päiväkerhoissa kävi 50–lasta päivittäin eri puolilla Urjalaa. Nyt päiväkerhoissa käy vain muutama lapsi. Suurin osa on kunnallisessa päivähoidossa. Seurakunnan lasten leikkipaikan nimenä oli Jeriko. Se oli kaupunki, jonka israelilaiset ensimmäisenä luvatusta maasta valtasivat kiertämällä kaupungin muurin kolmetoista kertaa. Miksi Urjalan Jeriko hävitettiin? Vastaus löytynee direktiiveistä ja lasten leikkipaikkoja koskevista yksityiskohtaisista turvallisuusmääräyksistä. Yleisellä leikkipaikalla ja myös taloyhtiöiden pihoilla leikkipaikkojen pitää täyttää määräykset ja laitteiden kunto pitää tarkastaa määräajoin. Laitteen kunnosta aiheutuneen vahingon korvausvastuu on ylläpitäjällä. Urjalan kunta on rakentanut leikkipuistoa urheilukentän pohjoispäähän. Nimikilpailun jälkeen siitä tuli Urheilukentän Leikkimaa. Kenttä tarjoaa harrastusmahdollisuuksia liikunnasta kiinnostuneille. Kirjastosta voi hakea luettavaa, kuunnella musiikkia tai käyttää tietokoneita. Majakan ovet aukeavat ensi viikon keskiviikkona ja ovat auki 14.30–18.00. Paikalla on kaksi ohjaajaa. Yhtenäiskoulun pihapiiri rakentuu lopullisesti tänä syksynä, kun puretun ”vanhan” 1976-2017 koulun pohja saadaan suunnitelman mukaiseen kuntoon. Mielestäni siitä jää kuitenkin puuttumaan lasten kannalta tärkeä ympäristö eli lähimetsikkö. Monilla Urjalan kyläkouluilla sellainen oli ja se tarjosi lapsille toimintaympäristön välituntisin ja vain mielikuvitus oli rajana. Mielikuvitusta lapsilla riittää. Hyvää ja turvallista kouluvuotta! Seppo Pirhonen
Forssan Lehti ”Sinä olet yrittänyt kokoon pienestä pojasta saakka.” Niin vastasi vanha kirkkoherra vuonna 1884 Koskelan Jussille, kun tämä tuli pyytämään lupaa suon ylös ottamiseen ja torpan perustamiseen. Jussille oli kertynyt vuosimiehenä, ei pankkiin vaan kirkkoherran haltuun, vajaa tuhat markkaa ja Almalle vähemmän (1000 mk nykyrahassa 4613 euroa). Kolmissakymmenissä olevalla, vastanaineella, miehellä oli päämäärä. Hänellä oli voimakas halu yrittää ja saavuttaa päämäärä. Hän oli oivaltanut enemmän kuin muut. Hän oli tutkinut suon ja havainnut sen hyväksi kasvualustaksi. Jussi oli myös hoksannut, että perkaamalla kosken, jonka tiesivät jotkut muutkin, suon voisi kuivata pelloksi. Jussi pelkäsi, että joku näkisi hänet ja omisi hänen ideansa. Siksi hän meni rovastinkin puheille sunnuntaina, kun muita ei ollut liikkeellä. Pappi muistutti, että työ ei merkitse mitään, ellei sillä ole siunausta. Kirjallista sopimusta ei tehty, mutta pappi lupasi, ettei hän kiristä. Eikä kiristänyt, tosin kuin uusi kirkkoherra. Pentinkulman päivien teemana on: ”Kenelle Jussi maansa kuokki?” Kun olen viime vuosina eri tietokirjoja varten perehtynyt suomalaisen asutustoiminnan vaiheisiin, olen havainnut, ettei tällaista itsenäistä Suomea olisi ilman sitä. Uusien alueiden saaminen viljelykseen oli valtiovallan tavoitteena pitkään jo Ruotsin vallan aikaan. Ne loivat pohjan torpparilaitokselle. Osa jäi maattomiksi, osasta tuli mäkitupalaisia ja osasta torppareita. Maaseudulla oli myös talonpoikaistaloja ja kartanoita. Torppareista tuli itsenäisiä, kun Suomestakin tuli itsenäinen. Maa ei taipunut, toisin kuin monet samaan aikaan itsenäistyneet, äärioikeiston paineen alle. Jouduimme sotaan vuosina 1939–1945. Sodan jälkeen oli viimeinen asutustoiminnan vaihe, kun perheelliset rintamamiehet ja karjalaiset ja muut kotiseutunsa menettäneet asutettiin. Maa kesti kommunismin paineen. Monista lähtökohdista on arvosteltu sekä torpparivapautusta että sotien jälkeistä asutustoiminta. Molemmissa tapauksissa suurempien omistajien näkemyksiä edustavat pelkäsivät elintarviketuotannon romahtamista. Tosin kävi. Puhuttiin turpeeseen sitomisesta. Väki olisi valinnut toisinkin, jos olisi ollut vaihtoehtoja. Maahan sitouduttiin, sitä haluttiin, mutta helpolla leipä ei siitä tullut. Kunakin aikana yhteiskunnassa pitää tehdä sille ajalle tarpeelliset uudistukset. Jälkiviisaat eivät tunne historiaa. Useimmiten suomalaiset ovat osanneet valita oikein. Koskelan Jussi teki oikean valinnan. Hän halusi saada kokoon enemmän ja sai. Hän ja hänen poikansa ja lapsenlapset maksoivat kovan hinnan. Jussi kuokki omalle itsenäisyydelleen ja lapsilleen. Jussi kuokki itsenäiselle Suomelle. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Venlan pyöräretki suuntautuu maanantaina jälleen Pentinkulman maisemiin. 30 kilometrin matkalla pyöräillään useissa sekä Väinö Linna elämään että kirjojen maailmaan liittyvissä kohteissa. Kesiviikkona, kun oli kerrankin kaunis ja lämmin kesäilta, tein harjoituslenkin, jonka aikana ehti nähdä, kokea, muistella ja ajatella monia asioita. Lähdin täältä Hunningolta Honkolaan päin. Käännyin sitten Taipaleen tielle ja Kangasmäen kylän kohdalla nurmettuneelle tielle, joka kulki Pikku-Matin mökin paikan kautta takaisin Halkivahantielle. Tämän tien varressa oli myös Puiru, joka Linnan kertoman mukaan oli kylän nuorten piirileikkipaikka. Topeliuksen sadusta tuttu Pikku-Matin mökki on siirretty kartanon pihapiiriin. Aikanaan se oli kunnan nähtävyyskohde, jonne pääsi markan kolikoilla sisälle. Ilkivalta sulki kohteen. Kortejärvestä lähtevän sillan luona oli onkijoita ja vanha sillan paikka ei pusikosta juuri tielle erottunut. Paikka liittyy Pohjantähteen fiktiona. Malli löytyi Hämeenkyröstä. Kartanon suvun surmat tapahtuivat Toijalassa. Matka jatkui Honkolan koulun palaneen ja säilyneen alakoulurakennuksen ohi. Mietin, missä kohtaa metsikössä säilytin mopoa käydessäni Honkolan lavalla. Seuraavaksi suuntaisinkin lavalle, mutta ei kuulunut tangolaulajan kaihoisa ääni. Urheilukenttäkin on pitkän heinän peitossa. Lavalla oli 45 vuotta sitten soittamassa levyjä keskiviikkotansseissa. Illan hämärtyessä aina muutamat koittivat tulla piikkilanka-aidan läpi tai yli. Ylätasanteelta näki hyvin. Nyt ympäristön metsä on hakattu ja on avara maisema. Lavan komea ravintolarakennus paloi ja jäljellä on vain sementtinen putka. Tilapäinen ravintolakin on jo purettu. Torpparin aurinko ei tänä vuonna paista Honkolan lavalla. Mietin, kuinka monta tulisi tanssimaan vielä vuosikymmenten takaisten levyjen tahdissa. Palasin takaisin, mutta poikkesin vanhalle oikotielle, joka vei Taipaleen tielle. Joen yli johtaa nykyisin silta, josta ei pääse autolla, mutta jalan ja pyörällä ja miksei mopollakin, kuten mekin aikanaan, jotka Kampparin ja Kiviojan suunnasta kuljimme Honkolaan. Menossa oli kalastajien keskiviikko-onginnat. Vapoja näkyi joen varrella lähes parikymmentä. Tuli mieleeni, että lasten kanssa samassa paikassa kalassa käydessä oli paras saaliini kerran virvelin kela. Jatkoin ohi Linnan torpan ja Linnan syntymäkodin ylös Kangasnimen kylään, jossa ei ole enää taloja. Samaa mäkeä pitkin Linnan Maija aikanaan kulki töihin kartanon Velkalan sivutilalle. Peuroja isoja ja pieniä oli monessa kohtaa reitin varrella. Oli myös heinäluokoa ja muovipaaleja, muttei heinäseipäitä. ”Suomen kesä on lyhyt, mutta kaunis.” Seppo Pirhonen Forssan Lehti Hän on nojautunut hieman eteenpäin aivan kuin sanoakseen häntä vastapäätä istuvalle juuri jotakin. Hän on pukeutunut tummaan pukuun ja koviin valkoisiin kauluksiin. Tukka on tumma, otsalta pitkälle vetäytynyt. Nenän alta pilkottavat pienet viikset. Itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle antaneen senaatin jäsenet P. E. Svinhufvudin johdolla virallisessa valokuvassa 1917. Kuvattu henkilö istuu E. Y. Pehkosen ja Arthur Castrenin välissä. Hän on Juhani Arajärvi 50-vuotias, jonka vastuulla oli sekä tässä että sitä seuranneessa Paasikiven senaatissa valtiovarain hoito. Muita kuvassa ovat Jalmar Castren, E. N. Setälä, Kyösti Kallio, Onni Talas, Heikki Renvall, Alexander Frey ja Oskari Louhivuori. Urjalassa 25.7.1867 syntynyt Juhani Alin, Honkolan kartanon työnjohtajan poika olisi saanut koulutukseen tukea kartanosta, mutta äiti halusi selvitä omin voimin. Hämeenlinnan lyseosta ylioppilaaksi. aloitti monien talonpoikaisvesojen tapaan teologian opinnot, valmistui filosofian maisteriksi ja toimi kansanopiston johtajana, lehtimiehenä ja myöhemmin pankinjohtajana ja johtokunnan jäsenenä Kansallis-Osake-Pankissa. Valittiin porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäiville. Toimi myöhemmin Suomalaisen puolueen kansanedustajana ja Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Vaikutti Tampereella ja hankki Vihdistä maatilan. Oli naimisissa Sofie Charpentierin kanssa. Heillä oli kahdeksan tytärtä ja kasi poikaa, joista 1917 syntynyt Matti kaatui talvisodassa maaliskuussa 1940. Juhani Arajärvi kuoli Helsingissä marraskuussa 1941. Ensi tiistaina paljastetaan Arajärven, joksi nimi Alin muuttui 1906, syntymäpaikalla muistolaatta. Kunnantalon puistikkoon istutetaan, kuten muidenkin itsenäissyysenaatin jäsenten kotipaikoille juhlakuusi ja siitä kertova muistolaatta. Näistä senaattoreista Pehkonen toimi Jokioisten kartanoiden johtajana vuosina 1918-1925. Kun Suomen itsenäistymisestä on kulunut jo pian 100 vuotta, on tavallaan luonnollista, että noita aikoja tunnetaan vähemmän. Viime vuosina, aivan aiheesta, on ollut esillä itsenäisyyden puolustaminen viime sodissa. Joukossamme ei ole ketään, joka muistaisi vuoden 1917 tapahtumat. Onneksi monissa tietokirjoissa ja dokumenteissa itsenäistymistä ja siihen johtaneita vaiheita on kuvattu. Urjalassa ei taida olla kovin paljon juhlavuoteen liittyviä tapahtumia. Juhani Arajärven kautta
Seppo Pirhonen ______ Forssan Lehti Heinäkuussa edelleenkin suurin osa suomalaisista lomailee. Muualla Euroopassa suosituin lomakuukausi on elokuu. Viime vuosien säiden perusteella saattaa olla, että Suomessakin seurataan muita eurooppalaisia. Ilmoja emme voi valita, mutta loman ajankohtaan pääsee jokainen ainakin vähän vaikuttaman. Joillakin työpaikoilla on kiertolistoja, mutta aina myös työntekijöitä, jotka eivät tahdo niihin sitoutua. Kaupassa tapasin tutun ja kysyin, että onko loma menossa. Hän vastasi, ettei ole, koska juuri vaihtoi työnantajaa ja työ on sellainen, ettei kesällä voi lomailla, paitsi silloin, kun tulee sadepäivä. Toinen tuttava oli juuri tällä viikolla palannut töihin, mutta kertoi jättäneensä pari viikkoa syyskesään. Toisessa kaupassa lomalla oleva tuttava kertoi pitävänsä koko loman yhteen putkeen. Hänellä tosin jää vielä joitakin ylityövapaita, joilla voi pitää pikkuloman. Vuosilomalaki säätelee työ- ja virkasuhteessa olevien loma-asioita, määrittelee vähimmäisajat ja lomakaudet. Työehto- ja työsopimuksilla ei voida sopia lainsäädäntöä vähemmästä lomasta. Lisäyksistä voidaan sopia. Kun osa-aikatyö ja pätkätyöt lisääntyvät, lisääntyy myös tapa, jossa loma maksetaan rahana. Tällöin jää ihmisen omaan harkintaan päättää, onko loman pitämien mahdollista. Pätkätöissä jää tietenkin aikoja, jolloin ei ole töitä, mutta ei oikein varaa lomaillakaan muualla kuin kotina, kun ei ole tuloja. Lomaltapaluurahan jotkut vaihtavat vapaaksi vapaaehtoisesti ja joskus siihen on jouduttu suostumaan yrityksen tai julkisen sektorin säästökeinona. Aikanaan oli kuuluisa toteamus, että Suomessa rangaistusvangitkin saivat loman ennen karjankasvattajia. 1970-luvulla luotiin maatalouden lomitusjärjestelmä. Nyt lomitettavien kuin lomittajien määrä on vähentynyt. Yksityisyrittäjän kohdalla loman pitäminen on yrittäjän omasta päätöksestä kiinni. Kun suomalaisella palkansaajalla on vuosilomaa keskimäärin 30 päivää, joka kymmenes yrittäjä ei pidä lomaa lainkaan. Joka viides yrittäjä lomailee korkeintaan viikon. Vaikeinta loman pitäminen on yksinyrittäjällä. Näinä aikoina voi nähdä lehdessä vaikkapa parturi–kampaajan ilmoituksen: ”Salla lomailee 30.7.–20.8.2017”. Yksinyrittäjän on usein työlästä löytää lomasijaista itselleen alalla, jossa toimintaa ei voi keskeyttää loman ajaksi. Silloin loma saattaa jäädä pitämättä ja sillä on tietenkin pidemmän päälle vaikutusta jaksamiseen ja kasvavaan sairastumisriskiin. Eläkeläinen on tietenkin jatkuvasti vapaalla, muta voi hänen elämänsä olla eri syistä myös hyvin sidottua arkea. Pikkuloma eri ympäristössä voisi olla paikallaan. Hyvää lomamieltä kaikille! Seppo Pirhonen Forssan Lehti Näyttää siltä, että toisissa asioissa valinnanvapautta halutaan lisätä ja tosissa vähentää. Välillä tuntuu myös epäselvältä, kuka saa valita ja minkä väillä valitaan. En muista kuinka mones hallitus ja eduskunta käsittelee sosiaali- ja terveystoimen kokonaisuudistamista. Perusolettamana on ollut, että nykyjärjestelmä ei toimi. Urjalalaisesta näkökulmasta katsoen se on toiminut melko hyvin. Ehkä on jätetty sanomatta tärkein syy muutokseen. Nykyinen julkinen ketju on liian kallis terveyskeskuksesta erikoissairaanhoitoon. Näissä järjestelmissä on sisällä niin paljon erilaisia sisäänrakennettuja intressejä ja saavutettuja etuja, joten muutosvastarintaa on aina ja silloin pukeudutaan asiantuntijan kaapuun. Yksityiset palvelut ovat osoittaneet, kun niillä on ollut maksukykyisiä asiakkaita joko kunnan lähetteellä tai omalla massilla, että palvelu voidaan tuottaa tehokkaammin ja taloudellisemmin ja niin, että jää vielä voittoakin yrittäjälle ja omistajille. Perustuslakivaliokunnassa torpattu malli julkisen tuotannon yhtiöittämisestä tuli kilpailulainsäädännön asiantuntijoilta kotimaasta ja Euroopan unionista. Yhtiönä julkisen palvelun olisi pitänyt päästä ainakin nollatulokseen. Silloin pienet terveyskeskukset ja aluesairaalat ja jopa keskussairaalat olisi lopetettu tai niiden toimintoja supistettu merkittävästi. Tästähän Lounais-Hämeesäkin kenkä puristaa. Ehkä nyt on mahdollista, kun ei noudateta puhdasta järjestäjä–tuottaja-mallia, toteuttaa kotikuntamalli eli, että jokaisessa kunnassa on vastakin perusterveyspalvelupiste. On mahdollista, että suuret kaupungit onnistuvat myös säilyttämään omat yksikkönsä. Valinnanvapautta on tulossa, mutta maakunta on siinä maksumiehenä, kilpailuttajana, tilaajana ja osin julkisena järjestäjänä ja kilpailijana. Saattaa olla, että vakuutuspohjaista mallia vahvennettaan tässä ohessa. Kenen pitäisi saada valita? Tähän asti asiakas on saanut osin valita asuinpaikasta riippumatta palvelua omasta tai naapurikunnasta. Urjalasta katsoen Forssan päivystys on nopeampi kuin Valkeakosken. Moni on valinnut yksityisen lääkärin ja se on ollut mahdollista myös täällä. Erikoissairaanhoidossa yksityisellä puolella on tarvittu omaa rahaa tai ostettu vakuutus. Kun sotea nyt lykätään, tulisi aito valinnanvapaus olla asiakkaalla sitomatta sitä määräajaksi. Sotessa halutaan valinnanvapautta, mutta samat tahot haluavat vähentää valinnanvapautta päivähoidossa tai kuten nyt sanotaan varhaiskasvatuksessa. Kotihoitoa aiotaan lyhentää kolmesta kahteen vuoteen. Antakaa perheiden edelleen valita aidosti. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Vuosi sitten istuin pari tuntia Nuutajärvellä Leena ja Alpo Nummen kaupassa. Haastattelin ja kuvasin kauppa-aiheista kirjaa varten, Silloin oli jo tiedossa, että Valinta Nummi oli viimeinen yksityinen päivittäistavaroita myyvä kyläkauppa Urjalassa. Keskustelutuokion aikana piipahti muutama asiakas. Ei haitannut vaikka rahapussi oli unohtunut kotiin, ostos laitettiin ylös. Hetken päästä asiakas tuli kuitenkin uudelleen rahapussin kanssa ja maksoi piikkiin laitetut. Toisen asiakkaan kanssa suunniteltiin tulevan tapahtuman järjestelyjä. Jonkun asiakkaan koiralle vei Alpo päivittäisen herkkupalan ulos. Jokaista asiakasta palveltiin yksilöllisesti. Kaupassa vallitsi kiireetön ja välitön tunnelma. Kolmenkymmenen vuoden aikana asiakkaan olivat tulleet tutuiksi ja Leenasta oli tullut kyläläisten luottohenkilö myös kunnan ja monissa muissa asioissa. Tuskin kauppa teki enää kannattavaa tulosta. Se oli elämäntapa. Siksi lopettamispäätöstä oli vaikea tehdä. Kylä muuttui Nummien yrittäjäuran aikana. Lasitehdas oli käynyt jatkuvasti läpi muutokset ja omistajavaihdokset. Työntekijämäärä supistui. Rivitaloissa oli yhä enemmän tyhjiä asuntoja tai niiden omistaja hankki sinne asukkaita, joilla ei ollut juuri ostovoimaa. Ostoskäyttäytyminen muuttui ja kuluttajien tarpeet lisääntyivät tavalla, johon kyläkaupalla ei ollut mahdollista vastata, vaikka lihatiski olikin monipuolinen. Yhteiskunta asetti lainsäädännöllään ja määräyksillään lisävelvoitteita, joihin pienen yksikön oli vaikea vastata. Tosin kyläkauppoja tuettiinkin. Kaupan murros näkyi valtakunnallisesti. Osuustoiminnasta jäi jäljelle vain toinen haara. T-ryhmä kompastui 1990-luvun alun kasinotalouteen. Keskittyminen on jatkunut ja tukkurit vaihtuneet. Tavarantoimittajat karsivat pienet yksiköt toimitusreiteiltään. Monelle kauppiasyrittäjälle saattaa jäädä lopettamisen jälkeen pino laskuja ja velkoja ja vain pieni eläke sekä kiinteistö, josta on kuluja, mutta ei markkina-arvoa ilman satumaista tuuria. Nuutajärvellä aloitti Urjalan ensimmäinen kauppa lasitehtaalla ehkä vähän aikaisemmin, kun se oli maaseudulla luvallistakaan eli vuodesta 1859 alkaen. Kauppa ja tehdas kulkivat käsikädessä vuoteen 1908, jolloin nuutajärveläisten oma osuuskauppa aloitti. Parhaimmillaan oli kaksi osuuskauppaa ja yksityisiä kauppiaita. Nyt on suunnattava Urjalan keskustaan tai jotkut käyvät työmatkoillaan reitin varrelle sopivissa kaupoissa. Erikoismyymälöitä Nuutajärvellä edelleen onneksi on. Lähes 160 vuoden kaari on piirretty loppuun päivittäistavarakaupan osalta. Hatunnosto Leenalle ja Alpolle sitkeydestä yrittäjän uralla! Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Kesällä voisi olla aikaa tutustua omaan kotiseutuun ja lähiympäristöön. Matkaan voi lähetä kävellen, pyöräillen, autolla tai ryhmän ja oppaan mukana linja-autolla. Viimemainitut ovat olleet hyvin suosittuja ja kyläkierroksia lienee tulossa lisää. Tässä muutama vinkki, mitä kannattaisi ottaa pyörä- tai autoretken teemaksi. Urjalassa on paljon kyliä. Niiden nimiä löytyy tänään myyntiin tulevasta kangaskassisista. Asialla ovat urjalankyläläiset. Luulenpa, ettei moni hakolahtelainen ole käynyt Halkivahassa. Matkalla voisi ottaa tunnistuskohteiksi vaikkapa entiset koulut ja seurantalot ja vaikkapa kaupat. Kunnan sivuilta löytynee sen verran karttoja, että eri kulmakunnat ja sopivat ajoreitit löytyvät. Lisätietoa kouluista löytyy koulumuistoja.fi –sivustolta. Kaupoista on luettu uudesta kirjasta. Luonto-ihmiset voisivat ottaa kohteeksi luonnonsuojelukohteet. Niissä kaikissa ei ole luvallista kulkea. Joku voisi tutkailla soita tai harjuja tai vaikkapa Urjalan järviä, lampia ja jokia. Vaihtelevat metsä- ja peltolohkot hivelevät silmää tähän aikaan, kun luonto on vehreimmillään. Kymmenisen vuotta sitten julkaistiin Koijärven, Kylmäkosken ja Urjalan muistomerkeistä kirjanen, jossa valokuvin ja tekstin tehtiin selkoa niistä. Ei liene yllätys, että suurin osa niistä liittyy sota-aikoihin, mukana ovat vuoden 1918 ja viime sotien muistomerkit ja tuolloin vielä pääosin kouluissa olleet sankaritaulut. Rauhanajan muistomerkkejä on vähän. Niistä tunnetuin lienee Kalervo Kallion veistämä Raivaajapatsas kirkon edustalla. Erikoisuuksina löytyy kolme kyläkiveä. Vuosina 1946 pystytettiin Välkkilän ja Salmen kyläkivet ja vuonna 1950 Urjalankylän. Asialla oli Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja museoyhdistys. Urjalankylän kiveä on hoidettu ja sen edustalla on kukkaistutukset. Noiden kahden muun paikkaa en tarkalleen tiedä, mutta eiköhän se pian selviä. Välkkilän ja Hakolahden kivessä on vuosiluku 1506, Salmen 1470 ja Urjalankylän 1390. Noilta vuosilta löytyy ensimmäinen maininta kylistä. Kuuluisimmalla kirjailijallamme ei ole muistomerkkiä. Patsasta joskus ehdotettiin, mutta Linna itse ei innostunut hankkeesta. Linnan nimikkoreitillä on syntymäkodin paikka ja muita hänen elämäänsä ja teoksiinsa liittyviä kohteita: Reitillä onkin keväästä alkaen ollut useita ryhmiä tutustumassa. Yksi vinkki vielä. Nykyinen valtatie yhdeksän korvasi aikanaan vanhan Turku-Tampere maantien. Hakkilasta Leikkikankaalle voisi yrittää kulkea vanhaa tienpohjaa pitkin siellä, missä se vielä erottuu. Jalan ja pyörällä pääsee parhaiten. Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Oli tarkoitus mennä seuraamaan uuden valtuustomme aloitusta, mutta illaksi tulikin muuta puuhaa. Ensimmäistä kertaa valtuuston toimikausi alkoi kesken vuotta. Syynä oli halu siirtää vaalit syksystä kevääseen. Myös haluttiin antaa uudelle valtuustolle mahdollisuus päästä vaikuttamaan seuraavan vuoden talousarvion laadintaan. Aiemminhan työnsä päättävä valtuusto päätti viimeisessä kokouksessaan joulun alla seuraavan vuoden budjetin. Toisaalta aika harvassa kunnassa vaaleissa on tapahtunut niin suuria voimasuhdemuutoksia, että se olisi budjetissa näkynyt. Puolueet ovat lähempänä toisiaan ja liikkumavara kunnan taloudessa on pieni. Luottamuspaikoista päästiin Urjalassa tiettävästi melko nopeasti sopuun. Vaalitulos antoi selvät askelmerkit. Keskusta valitsi valtuuston puheenjohtajuuden ja sai sen neljäksi vuodeksi. Tehtävään valittiin ensikertalainen ja alle kolmekymppinen Mikko Ristimäki. Paikalla olleiden mukaan uusi puheenjohtaja johti valtuustoa napakasti ja jouhevasti. Edellistä valtuustoa johti Saaren Raimo, joka oli silloisen valtuuston vanhin jäsen. Raimolla on kokemusta sekä yritystoiminnasta että kunnan palopäällikön tehtävästä. Hyvin Raimokin valtuustoa johti hänelle ominaisella rauhallisella tyylillään. Kunnanhallitusta johtaa ensimmäisen kaksivuotiskauden kokoomuksen Jaakko Honkaniemi ja loppukauden sosialidemokraattien Reijo Kuljuntausta. Hallituksessa ja seitsemänjäsenisessä lautakunnissa on pääsääntöisesti kolme keskustalaistaja sekä kaksi demaria ja kokoomuslaista. Akaan perusturvalautakuntaan saivat vihreät ja perussuomalaiset edustuksen. Se on merkittävä tehtävä varsinkin nyt, kun varaudutaan sote -muutokseen. Neljän vuoden aikana valtuuston tehtäväkenttä uudistuu juuri sosiaalitoimen ja terveydenhoidon uudistamisen ja muutosten vuoksi. Nämä asiat siirtyvät maakunnalle ja julkisen sektorin hoitokin yhtiöitetään. Toimeenpanolaista puuttuu Urjalan ja muiden kuntien kannalta keskeinen turvalauseke. Siinä pitäisi olla maininta, että maakunnassa jokaisessa kunnassa on maakunnan ylläpitämä terveyskeskus. Loppukaudesta valtuustossa käsiteltävistä asioista merkittävimpiä ovat rahamääräisesti sivistystoimen asiat. Suurin investointi on Aseman koulun peruskorjaus, jota useimmat valtuutetuiksi valitut ovat luvanneet kannattaa. Kunnan asukkaiden toimeentulon kannalta korostuvat elinvoimatekijät ja elinkeinojen kehittäminen. Seuraavassa kokouksessa valtuuston pöytäkirjaa pitää pitkästä aikaa nainen eli Terhi Källi. Viimeksi kolmikymmenluvulla kunnankirjurin nimikkeellä tehtävässä toimi Elli Syvälahti. Onnea kaikille uusille päättäjillemme! Seppo Pirhonen ___ Viisikymmentä vuotta sitten Urjalan Yhteiskoulusta pääsi ylioppilaaksi ensimmäistä kertaa kaksi kuuden laudaturin ylioppilasta Airi Helinä ja Reijo Eerikäinen. Kuusi oli silloin korkein määrä, mitä voi kirjoittaa. Reaaliaineet kirjoitettiin kerralla. Laudatur-ylioppilaita oli kaikkiaan 12. Kirjoituksiin osallistui 35, joista yksi reputti. Viisikymmentä vuotta sitten kirjoittaneet ovat riemuylioppilaita. He kokoontuvat Urjalaan huomenna ja aikoivat osallistua tämänvuotisten ylioppilaiden lakkiaisjuhlaan uudessa Yhtenäiskoulussa. Sivistysjohtaja Juha Salo toivoo, että tästä tulisi perinne Urjalassakin. Useilla paikkakunnilla tämä on ollut käytäntönä pitkään. Ensimmäiset Urjalan Yhteiskoulun ylioppilaat valmistuivat vuonna 1964. Keskikoulu oli aloittanut vuonna 1945 eli heti sodan jälkeen. Oppikoulu oli yksityinen tosin valtionapua nauttiva. Samana vuonna aloitti Suomessa 25 yksityistä oppikoulua. Koulutilat olivat Salmen kansakoululla, kunnes sen viereen valmistui uusi rakennus v. 1949. Tämäkin koulurakennus osoittautui pian liian ahtaaksi, sillä oppikoulun suosio kasvoi ja pyrkijöitä oli paljon. Vuonna 1967 ylioppilaaksi päässeet aloittivat Salmessa, mutta pääsivät syksyllä 1960 uuteen koulutaloon ”Puutteenperälle”, kouluun, joka nyt jäi pois käytöstä. Heitä tuli kouluun niin paljon, että ensimmäistä kertaa perustettiin rinnakkaisluokka. Tämän kevään riemuylioppilaat ovat noin seitsemänkymppisiä eläkeläisiä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä heistä tuli. Menikö Airi Helinä kauppakorkeakouluun valitsiko Reijo Eerikäinen kielet vai psykologian, kuten Urjalan Sanomien haastattelussa aprikoivat. Entä muut? Jäikö joku Urjalaan vai lähtivätkö kaikki muualle? Ehkä heidän kokoontumisensa jälkeen kuulemme jotakin. Mainittakoon, että vuonna 1967 oppikouluun pyrki 92 oppilasta, joista 69 hyväksyttiin. Pääsykokeissa 23 kompastui pääasiassa matematiikkaan. Tuolloin vielä 41:stä pyrkineestä pojasta pääsi 34 ja 51:stä tytöstä 35. Pojat pärjäsivät siis hieman tyttöjä paremmin. Väinö Linna lukion uusissa tiloissa valkolakin painaa päähänsä huomenna 17 ylioppilasta eli puolet siitä määrästä kuin 50 vuotta sitten. Ikäluokkien kokokin on pienempi. Urjalalaisia lakitetaan muuallakin. Onnea kaikille! Ylioppilaiden juhlinnan varjoon jäävät ammattikouluista valmistuneet ja muut ammatti- tai korkeakoulututkinnon suorittaneet. Heille valmistumispäivä on suuri saavutus ja juhlimisen arvoinen. Onnea kaikille teille! Toivottavasti alkanut nousukausi avaa myös työelämäpolut. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Tähän asti on ollut periaatteena, että kunnan korkein päättävä elin valtuusto valitsee johtavat viranhaltijat: kunnanjohtajan, hallinto- ja perusturvajohtajat sekä sivistystoimen ja teknisen johtajan. Viime töinään maanantaina työnsä päättävä valtuusto päättää siirtää kunnanjohtajaa lukuun ottamatta valinnan kunnanhallitukselle. Näin on tehty monissa kunnissa, mielestäni valtuuston valtaa ei tulisi vähentää. Toinen vallankeskitys, joka jo monessa kunnassa on käytössä, on vakinaisten opettajien valinnan siirtäminen sivistysjohtajalle (nimike muuttuu). Aikanaan opettajat valitsi koulun johtokunta. Tuolloin kouluja oli jokaisella isommalla kylällä ja niin vanhemmat pääsivät valitsemaan lapsilleen opettajan. Jos opettaja oli pitkään virassa, valintatilanteita oli harvoin, mutta Urjalassakin on ollut kouluja, joissa vaali käytiin usein. Vaali meni vielä kansakoulupiirin tarkastajan tai myöhemmin läänin kouluosaston vahvistettavaksi. Peruskoulun aikana opettajat on valinnut koululautakunta, jonka nimi on nykyisin sivistyslautakunta. Päätös on tehty sivistystoimenjohtajan esittelystä. Lautakunta on voinut nimetä haastattelijoita ja koulua on edustanut koulun johtaja, Muutaman vuoden on ollut käytössä järjestelmä, jossa koulun johtaja ja rehtori on valinnut väliaikaiset ja määräaikaiset opettajat. Itse noudatin näissäkin tilanteissa sitä, että henkilöstö oli mukana haastattelussa. Viimeisen päätöksen tein heidän mielipiteensä mukaisesti. Useampi silmä näkee enemmän ja korva kuulee tarkemmin. Kaikissa henkilövaaleissa voidaan onnistua tai epäonnistua, eikä se aina riipu valitsijasta tai heidän määrästään. Taustatyöt pitää tehdä kunnolla. Näissä opettajien vaaleissa on hyvin erikoinen piirre se, että vakinainen opettaja, joka on koko sen ajan, kun koulutyö on käynnissä on äitiys- hoito- tai virkavapaalla, voi palata kesäksi palvelukseen ja saa kesäajan palkan ja jää taas koulun alettua virkavapaalle. Opettajien palkka on alun perin laskettu koko kalenterivuodelle ja jaettu sitten kuukausipalkoiksi. Sijainen jää näissä tapauksissa ilman kesäajan palkkaa. Kunnalle säästö ei kerry. Näin keväällä, jolloin opettajien paikkoja eniten vieläkin täytetään, tulee hakemuksia runsaasti. Ongelma on vain se, että sama hakija hakee varmuuden vuoksi monia muitakin virkoja. Parhaat tulevat valituksi useaan kuntaan, jolloin saattaa käydä, että paikan saa varasijalla olevista vaikkapa viimeinen. Näin vaikka hakija on valintatilanteessa ilmoittanut valitsevansa juuri sen kunnan, jossa on sillä hetkellä haastattelussa. Valtaosa hakijoista on naisia. Koulu tarvitsee myös miehiä, joka ymmärtää sellaistakin lasta, jota koulunkäynti ei aina innosta. Seppo Pirhonen ____ Forssan Lehti Äitienpäivää on vietetty vuodesta 1927 toukokuun toisena sunnuntaina. Vuodesta 1947 se on ollut liputuspäivä. Ensimmäisen kerran Suomessa äitienpäivää vietettiin heinäkuussa 1918 ilmeisesti vain Alavieskassa. Seuraavana vuonna Kotikasvatusyhdistys päätti, että nimikkopäivää vietettäisiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta kiireisen aikataulun vuoksi tuolloin syyskuun toisena sunnuntaina. Äitienpäivän idea on Yhdysvalloista, jossa vuonna 1907 erässä metodistikirkossa päivää juhlittiin. Vuonna 1914 siitä tuli kansallinen juhlapäivä USA:ssa. Suomeen ajatuksen toi kansankoulunopettaja ja kansanedustaja Vilho Reima. Hän esitteli ideaa Kotikasvatusyhdistyksen Koti-lehdessä. Lehden lukijankuntaan kuului paljon opettajia. Yhdistys toivoi pappien nimikkopäivänä puheissaan huomioivan äidit. Nuorten se toivoi järjestävän juhlia. Juhlissa piti kiinnittää kukka äitien rintaan ja järjestää tarjoilua. Vähitellen äitienpäivä vakiintui koko maassa ja Urjalassakin koulujen ohjelmaan, mutta myös nuorisoseurat ja työväentalot olivat juhlapaikkoina. Perinne jatkuu vieläkin Menosissa kyläyhdistyksen voimin. Marsalkka Mannerheim antoi kuuluisan ylipäällikön päiväkäskyn 75 vuotta sitten. Teksti löytyy monien kirkkojen seinältä. Käskyyn liittyi Vapaudenristin myöntäminen yhteisesti kaikille Suomen äideille. Lainaan tähän katkelman tuon ajankohdan henkeen sopivasta tekstistä: ”Töin ja rukouksin Te olette näinä taistelun vuosina tukeneet puolustusvartiossa seisovia poikianne ja tyttäriänne. Näistä rakkaistanne Teidän on ollut luovuttava maan hyväksi kansamme koettelemuksen ajaksi. Teidän siunauksenne on seurannut lapsianne taistelukentille ja antanut heille sankariuden voimaa isänmaan pelastamiseksi ja kestävän rauhan turvaamiseksi. Tahdon tänä päivänä erikseen lausua tervehdykseni ja syvän osanottoni niille Suomen äideille, joiden rakkaimmat sankareina ovat uhranneet henkensä isänmaan ja sen tulevaisuuden puolesta.” Vuosi sitten eräs Facebook-kaverini oli jakanut seuraavan tekstin, joka oli lainattu ”Meidän-perhe” aikakauslehdestä: ”Äiti, substantiivi. Naispuolinen henkilö, joka tekee kolmivuorotyötä ilman palkkaa, lisiä ja vuosilomaa. Löytää tavarat, muistaa kaiken ml. naamiaiset, neuvola-ajat, nimipäivät, missä laatikossa toissakevään kumisaappaat ovat ja milloin muilla on pissahätä. Erityisalaa halaaminen, kriisinhallinta, puhaltaminen ja pyyhkimen. Katso myös. Ahtaaja, autonkuljettaja, monitoimikone, sairaanhoitaja, sovittelija, terapeutti, tiskaaja. Äippä, äiskä, mamma, mutsi, rakas.” Seppo Pirhonen _____ Forssan Lehti Huomenna on yhtenäiskoulussa avoimien ovien päivä, jolloin yleisö pääsee tutustumaan uuteen kouluun. Monet ovat jo ehtineet siellä käydä erilaisissa tilaisuuksissa kuukauden aikana, jonka koulu on ollut käytössä. Palaute on ollut ihailevaa ja kiittävää. Jonkin verran kengätön koulu on aiheuttanut hämmästystä, kun jalkineet on pitänyt jättää eteiseen tai suojata muovipussilla. Viime lauantaina istuin viimeistä kertaa entisen Kirkonkylän koulun juhlasalissa etupenkissä, kun huutokaupattiin koululle jäänyt opetusmateriaalia ja kalustoa. Huutokauppa kesti koko päivän, joten monenlaisia ajatuksia ehti siinä käydä läpi neljäkymmentä vuotta toimineen koulun vaiheista. Usein istuin niin valtuuston puheenjohtajana kuin Pentinkulman päivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana etupenkissä erilaisten arvovieraiden isäntänä. Viime vuosina olen ollutkin enemmän ovimiehenä. Kun kirjoitin huutokaupan tunnelmista sen jälkeen Facebookissa, kommentoi Anneli Niinimäki, että ”löytyykö Suomesta toista koulua, jossa olisi neljän vuosikymmenen aikana käynyt puhumassa yhtä suri joukko taitelijoita, kulttuurivaikuttajia ja päättäjiä”. Kelasin mielessäni nimilistaa ja totesin, että ilman kirjaamista listalta unohtuisi paljon pois. Kävijöiden joukossa on presidentti, eduskunnan puhemiehiä, ministereitä, maaherroja, kirjailijoita Linnasta Donneriin, professoreita ja tohtoreita, lausujia Sinisalosta alkaen, näyttelijöitä, muusikoita ja monia muita. Pitäisikö uudessa koulussa ottaa käyttöön vieraskirja? Tärkein koulu on ollut kuitenkin sitä käyneille lapsille. Siellä on saatu luku- ja laskutaito ja monet muut tärkeät opit ja taidot. Se on olut kymmenien opettajien ja muun henkilökunnan työpaikka. Koululla ovat kokoontuneet kansalaisopiston piirit ja nähty oppilastöiden näyttelyitä. Liikuntasali on ollut ahkerassa käytössä kaiken aikaa. Koulua ei pureta sisäilmaongelmien takia, vaikka niitä siellä jossakin vaiheessa oli, kun vettä vuoti läpi tasakaton ämpäreihin. Keittiön ja liikuntasalin kulmassa oli joitakin vaurioita, jota aikanaan korjattiin ja salin muovimatto vaihtui parkettiin. Joissakin luokissa oli joskus kylmä, kun havaittiin, että seinäeristettä ei ollut riittävästi. Henkilökunta toivoi koululle peruskorjauksia, mutta ne siirtyivät. Uudesta koulusta on nyt tehty nykykäsityksen mukainen ja tarvittaessa helpommin muunneltava, kun oppimiskäsitykset ja opetustavat muuttuvat seuraavien vuosikymmenten aikana. Me kannamme mukanamme kokemaamme ja oppimaamme. Siitä kaikesta muovautuu parhaassa tapauksessa sydämeltäänkin sivistynyt ihminen. Seppo Pirhonen _____ Forssan Lehti Oletko lapsesi vanhempi vai huoltaja? Kun asioit päivähoidon tai koulun kanssa olet nykyisin luultavasti huoltaja, joka oikeustieteellisenä käsitteenä tarkoittaa henkilöä, joka vastaa lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja kaikesta muusta huolenpidosta. Viranomaiset käyttävät termejä, jotka ovat mahdollisimman neutraaleja ja arvovapaita. Huoltaja voi olla yksin- tai yhteishuoltaja. Huoltaja voi olla myös henkilö, joka ei ole lapsen biologinen isä tai äiti Perheitä, joissa on lapsia, on nykyisin hyvin monenlaisella koostumuksella. Yleisin on isän ja äidin ja lasten perhe. Lisäksi on perheitä, joissa on jomman kumman tai molempien lapsia edellisistä suhteista ja lisäksi yhteisiä lapsia. Kun elät perheeseen kuuluvien lasten kanssa, olet toivottavasti vanhempi, jolla on aikaa kiinnostusta ja halua elää arkea ja juhlaa, leikkiä, harrastaa ja tehdä työtä, olla läsnä ja mukana. Aika lasten kanssa menee pian ohi. Siksi sitä ei kannata käyttää kännykän tuijottamiseen. Parhaiten lapset muistavat jälkeenpäin ihan tavalliset perheen yhdessäolon asiat. Siksi ei aina tarvitse olla menossa johonkin. Ennen puhuttiin lasten päivähoidosta ja nyt varhaiskasvatuksesta. Koulumaailmassa haluttiin ennen korostaa, että koulun tehtävä on ensisijaisesti opettaa ja vanhempien tehtävä kasvattaa. Myöhemmin määriteltiin niin, että koulun tulee tukea vanhempia lasten kasvatuksessa. Myös yhteistä näkemystä on korostettu. Viimeaikaisessa keskustelussa on vedottu PISA-tutkimuksiin, kun on vaadittu kaikille lapsille oikeutta maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Ehkä on unohdettu, että Pisa mittaa lähinnä oppimistuloksia. Lapsen kasvuun kuuluu paljon muutakin. Yhteiskunnan tehtävänä on järjestää monipuolista hoitoa ja varhaiskasvatusta lapsille. Vanhemmilla ja huoltajilla tulee olla oikeus valita eri hoitomuotojen välillä. Urjalassa on lapsille päiväkoti ja uhanalasin hoitomuoto on perhepäivähoito. Kotihoidon monet valitsevat täällä ainakin ensimmäiseksi. Kun puhutaan tasa-arvosta, on miehen asema kaikkein heikoin huoltajuusasioissa. Sellaisissakin tilanteissa, joissa isä haluasi lapsen jäävän asumaan kanssaan, lapsi huoltajuuskiistassa annetaan useimmiten äidille. Mitä pienempi lapsi sitä varmemmin. Huoltajuuspäätöksissä lapselle annetaan pääsääntöisesti mahdollisuus tavata isäänsä joka toinen viikonloppu ja suurina juhlapyhinä vuorovuosin. Ei auta, jos varhaiskasvatukselle määritellään ylevät tavoitteet, jos jompikumpi vanhemmista, tavallisimmin isä, suljetaan käytännön kasvatuksen ulkopuolelle. Näin hänestä väkisinkin tulee vain etähuoltaja. Seppo Pirhonen ___ Forssan Lehti Vähälumisen talven jälkeen ei tainnutkaan tulla varhaista kevättä. Joskus on pelloille päästy jo huhtikuun puolella, mutta tänä vuonna vilkkain kausi menee toukokuun puolelle. Viikko sitten tullut lumi siirsi myös monen piha- ja puutarha-harrastajan puuhia tuonnemmaksi. Kasvukausi ei ole vielä alkanut, koska vielä on yöpakkasia. Kesää kohti mennessä tarkentuvat loma-ajat. Joissakin työpaikoissa on kiertävä vuorolista siitä, kuka milloinkin lomansa saa alku-. keski- vai loppukesästä. Jotkut yritykset ovat kokonaan kiinni esimerkiksi heinäkuussa. Koululaisten loman alkamisen määrä laki, mutta loppumisajankohta on kunnan päätettävissä. Useimmat lomailevat Suomessa, mutta toiset suuntaavat ulkomaille kuka autolla kuka lentäen. Interreilaajiakin taitaa vielä olla. Urjalaan tulee paljon lomalaisia mökkeilemään. Tosin nuoret aikuiset eivät viihdy pitkään mökillä ja haluavat työleirin lisäksi liikkua muuallakin. Kesä on täynnä tapahtumia. Urjalassa on muutamana vuonna julkaistu tapahtumakalenteri, joka paikallislehden mukana on jaettu kaikkiin talouksiin ja tiedossa oleviin loma-asuntoihin. Parhaillaan kerätään tietoja, jotka julkaistaan maksuttomasti kunnan verkkosivuilla ja painettuna. Tiedot pitää toimittaa toukokuun viidenteen päivään mennessä, joten aikaa on enää vähän. Kalenterista on se hyöty, että siitä näkee mitä, missä ja milloin tapahtuu. Kaikkia tilaisuuksia ei ole vielä näin varhain tiedossa, mutta kalenterista voi tarkistaa, ettei samalla päivälle osu samantyyppistä. Monilla tapahtumilla on vakiintunut aika ja paikka. Jotkut ovat hiipuneet ja joitakin uusia aina järjestetään tai ainakin kokeillaan. Seurakunta järjestää helahulinat 1500-luvun hengessä helatorstaina Kävijämäärältään suurimpia ovat t Nuutajärvi-päivä, Varstatori, Pentinkulman päivät, Mitäs mitäs mitäs festifaali, Urjalankylän kesäteatteri ja urheilutapahtumat. Kyläjuhlien suosio on viime vuosina hieman hiipunut, mutta ainakin Halkivahassa ja Menosissa perinnettä jatketaan. Ja onhan joka perjantai suosittu kesätori. Kunnan nettisivuilla on tietoa tapahtumista myös muina aikoina. Tältä huhtikuulta on siellä tietoa kansalaisopiston kevätnäyttelystä, mutta muilta kuukausilta vielä vain pari tapahtumaa. Sunnuntaina on uudessa yhtenäiskoulussa Ranskan leirikouluryhmän suuri kevätkonsertti. Kirkossa konsertoi illalla Safarikuoro. Viikon päästä lauantaina myydään kirkonkylän koulun irtaimisto huutokaupalla. Halutuimpia lienevät vanhat koulutaulut, mutta paljon muutakin nostalgiatavaraa on myynnissä. Suunnatkaapa keväästä alkaen Urjalaan! Seppo Pirhonen ___ Forssan Lehti Ilahduttaa, että Urjalassa kuntavaaleissa nuoret pärjäsivät. Urjalassa on nyt Pirkanmaan vaalipiirin nuorin ja koko maanmittakaavassa yksi nuorimmista valtuutetuista Tuukka Ahvenus 18 vuotta. Komean äänipotin 185 ääntä sai 28-vuotias Mikko Ristimäki. Valtuutettujen keski-ikä on 46 vuotta. Vanhin valtuutettu 72 v. ja kohta pisimpään tehtävässä ollut on Pauli Lella, joka ensi kerran valittiin valtuustoon syksyn 1976 vaaleissa. Yhden kauden jälkeen paluun teki Jaana Lehtonen Halkivahasta, josta isäänsä Erkkiä seuraa Ville Tirkkonen. Naisia on kahdeksan eli perussuomalaisten ryhmästä puolet, kokoomuksesta kaksi, sosialidemokraateista kaksi ja keskustasta kolme. Nuutajärveläiset kokoomuksen Erja Aaltonen ja sosialidemokraattien Leena Nummi jäivät nyt varaedustajiksi. Näillä ryhmillä oli vähän ehdokkaita, jolloin valintaan tarvittiin paljon ääniä. Viimeinen kokoomuksesta pääsi 50 äänellä, demareista 72 ja keskustasta 38 äänellä. Jos valtuutettuja olisi valittu entinen määrä eli 27, olisivat kolme suurinta saanet kukin yhden paikan enemmän kuin nyt. Uutena ryhmänä olisi tullut Vihreät, jotka nyt jäivät täpärästi ulkopuolelle kahdella ehdokkaallaan. Ääniosuuttaan lisäsi eniten keskusta sitten sosialidemokraatit ja kokoomus Vain perussuomalaiset menettivät ja roimasti, joten valtuustopaikat supistuivat kuudesta kahteen. Valtakunnallisesti ääniharavia löytyi suurista kaupungeista etunenässä Jan Vapaavuori (9,1 %) joka sai ennätysmäärä ääniä. Jos katsottaisiin ääniharavia prosenteissa kunnan kaikista hyväksytyistä äänistä, niin Urjalan Ristimäki (7,8%) ohittaisi Anni Sinnemäen (2,7%), samoin Forssan Kaisa Lepola (8,0 % ) ja Jokioisten Jorma Hacklin ( 6,6 %). Ylellä oli hyvä tulospalvelu verkossa, mutta me kaikki emme ole netissä. Siinä mielessä Ylen vaalilähetys oli aika surkea. Moneen kertaan käytiin puolueiden vaalivalvojaisissa ja puheenjohtajilta kysyttiin samat asiat moneen kertaan. Vain Helsinki ja jonkin verran Turku, Tampere ja Oulu saivat huomiota. Tosin Rääkkylä ja saamelaiskunta Inari olivat esillä. Aikanaan Yle lähetti alueyksiköidensä kautta vaalipiirikohtaisia tietoja jopa kunnittain. Kunnista olisi löytynyt varmasti hyviä kunnallismiehiä ja naisia haastateltaviksi julkkisedustajien sijaan. Jääskeläisen Atelle tässä pohdittavaa tulevia vaaleja ajatellen. Kunnissa valtuustoryhmät järjestäytyvät ja aloittavat neuvottelut paikkajaosta. Vaalimatematiikka jakaa paikat omalta osaltaan suhteellisesti voimasuhteiden mukaan. Puheenjohtajanpaikoista pitää sopia ja sukupuolikiintiöistä. Onnea valituille vastuunkantajille! Paneutukaa asioihin ja olka rohkeita uudistajia ja rehdisti kuntalaisten asialla. Seppo Pirhonen ____ Forssan Lehti Maanantaina pääsevät kirkonkylässä esi- ja alakoululaiset sekä Huhdista yläkoululaiset ja Väinö Linnan lukion oppilaat aloittamaan yhtenäiskoulun uudessa koulurakennuksessa. Lähes pari vuotta kestänyt rakennustyö on ohi. Tosin kevään ja kesän aikana puretaan tyhjäksi jäävä, vuonna 1976 käyttöön otettu kirkonkylän koulurakennus ja tehdään pihatöitä. Suunnilleen samalla paikalle siirtyi Urjalan pitäjänkoulu Urjalankylästä tyttö- ja poikaosastoineen 139 vuotta sitten eli syksyllä 1878. Olen laittanut www.koulumuistoja.fi sivustolle sanomalehti Hämäläisen julkaiseman kertomuksen ensimmäisen lukuvuoden toiminnasta. Siinä kuvataan koulua, kalustusta, opetusvälineitä ja 62 tytön ja 42 pojan saamaa opetusta. On mukava vertailla sitä uuteen yhtenäiskouluun. Silloinkin puhuttiin sisäilmasta. Mainittu koulu paloi 1924 ja oppilaat siirtyivät sittemmin kirkonkylän vanhana kouluna tunnettuun rakennukseen, jossa oli toiminut lastenkoti. Kouluna se toimi vuoteen 1976 eli nyt aloittaa siis neljäs koulurakennus samassa pihapiirissä. Urjalan Yhteiskoulu aloitti Salmen koululla, sai viereen uuden koulurakennuksen, mutta sekin jäi pieneksi, kun oppikoulun suosio kasvoi ja niinpä Puutteenperälle valmistui uusi koulutalo 1961. Lisärakennus valmistui 1982 ja vanhempaa osaa korjattiin kahdesti viimeksi laajemmin 1990-luvun lopulla. Tyhjilleen jäävän rakennuksen kohtalo on auki. Mielestäni se pitäisi ottaa elinvoimaohjelman mukaisesti yrityskäyttöön. Kaikki osat eivät ole käyttökelvottomia. Kun jäähalliin saataisiin vielä betonointi jään alle, olisi siinä hyvä kokonaisuus monille tapahtumille. Muut kuin koululaiset pääsevät tutustumaan uuteen koulurakennukseen myöhemmin kevään aikana. Se on monitoimitila, jossa tiloja voidaan joustavasti käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Uusi alku on siis uusi mahdollisuus kaikenikäisille. Mikael Agricolan päivänä sunnuntaina käydään kunnallisvaalit, joissa valitaan uudet päättäjät ja myös jonkin verran entisiä uudelleen. Toimikausi alkaa kesäkuussa ja kestää seuraavat neljä vuotta. Ensimmäisiä virkavalintoja on uuden hallintojohtajan valinta. Kouluasioissa Aseman seudun asukkaat odottavat päätöstä koulun muutostöistä. Tänä vuonna on kulunut 460 vuotta Agricolan kuolemasta. Häntä muistetaan kuolinpäivänään, kun syntymäpäivää ei tiedetä. Hänkin avasi uusi alkuja laatimalla aapisen ja suomentamalla Uuden testamentin sekä toteuttamalla uskonpuhdistuksen, jota nykyisin kutsutaan reformaatioksi. Tällä viikolla tuli kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun ensimmäinen Urjalan kulmilta kolumni julkaistiin. Kiitos kaikille mielenkiinnosta! Seppo Pirhonen ___ Forssan Lehti Hallitus kysyi ja kunnat vastasivat sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauslainsäädännöstä. Kysymyksiä oli kaikkiaan 28 alakohtineen. Tärkein kysymys kuitenkin puuttui. En tiedä kuinka moni päättäjistä on lukenut hallituksen esityksen maakuntien perustamisesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi. Siinä määritellään myös kunnilta poistuivat ja niille jäävät tehtävät. Sivuja on tasan 1003. Jos aikoo päättää ja vaikuttaa, on tunnettava asiat ja säädökset. Jos vasta kokoukseen tullessa avaa esityslistan, on muiden antamien tiedon ja vaikutuksen varassa. Kunnanhallitus antoi valinnanvapautta koskevan lausunnon maanantaina. Maan hallitus on luvannut antaa oman esityksensä eduskunnalle lähipäivinä. Näin lausuntojen käsittelyyn jää vähän aikaa. Paljon ei tarvitakaan, koska tietokone tulostaa hetkessä sähköisistä vastauksista yhteenvedon. Urjala vastasi kunkin kysymyksen kohdalla vaihtoehtoihin seuraavasti: kyllä 0 kpl, kyllä pääosin 7, ei pääosin 19, ei 2 ja ei kantaa 0. Sen sijaan maan hallitus tuskin ehtii käymään kommentteja, joita kunkin kysymyksen perään saattoi esittää. Urjalan kunnanhallituksella oli monia hyviä huomioita. Vastaukset löytyvät esityslistahaun kautta kunnan nettisivuilta. Urjala totesi vastuksessaan lopuksi, että koko sote-lakiestys pitäisi palauttaa uuteen perinpohjaiseen valmisteluun ja korjata epäkohdat ja lähettää sen jälkeen lausuntokierrokselle. Valmistelua on tehty paljon ja kauan. Jossain vaiheessa on vain päätettävä, mitä tehdään, muutoin ei saada tuloksia. Kokonaispaketti on suuri ja liikkuvia osia on paljon. Aina on muutosvastarintaa ja erilaisia eturyhmäpaineita. Valinnanvapausjärjestelmä on yksinkertaistettuna selkeä. Asiakas päättää, mitä valitsee. Turhan jäykäksi on tehty sitoutuminen vuodeksi, mutta se lienee perusteltua siirtymävaiheessa. Palveluseteli ja henkilökohtainen budjetti ovat hyviä ideoita. Jos valtion maakunnalle antamat rahat eivät riitä, loppu jää asiakkaan kontolle. Sekin on jo tuttua, Oleellinen kysymys, joka valinnanvapauskyselystä ja myös kunnan vastauksesta puuttui, on se, että takaako laki sen, että jokaisessa kunnassa on oma maakunnan ylläpitämä terveyskeskus tai terveysasema. Olen lähettänyt kysymyksen vastuulliselle ministerillekin, mutta en ole saanut vastausta. Jos tätä pykälää ei löydy, voi se merkitä sitä, että maakunta päättää, että lähin terveyskeskuksemme onkin Valkeakoskella. Sinnehän enemmistö Urjalan omistakin päättäjistä päätti siirtää vuodeosaston. Seppo Pirhonen ___ Forssan Lehti Carlanderin Pekka soitti muutama päivä sitten ja totesi, että kovin on hiljaista vaalirintamalla. Hän oli aikoinaan aktiivisesti mukana vaalitouhuissa ja valtuustossakin. Hänellä oli silloin naseva iskulause: ”Tuttu, tukeva ja turvallinen”. Eilen oli Urjalan Sanomien vaalikeskustelu Säätiötalolla, mutta tämä piti kirjoittaa ennen sitä, joten en voi raportoida kuka pärjäsi ja mokasiko joku. Aika säyseää kampanjointi nykyisin on, kun vertaa sitä takavuosiin. Tänään on torilla tarjolla kokoomuslaista grillimakkaraa, keskustalaista hernerokkaa ja perussuomalaista kahvia. Vihreät ehtivät torille vasta lauantaina ja sunnuntaina. Demareilta en huomannut vielä tarjontaa. Vaali-iltamat ja tupaillat eivät ole muodissa. Urjalan Sanomien vaalikoneessa ovat kaikkien puolueiden ehdokkaat kahta perussuomalaista lukuun ottamatta. Ylen vaalikoneelta löytyi kuusi keskustalaista, viisi demaria, neljä perussuomalaista kaksi vihreää ja yksi kokoomuslainen. Ensi kertaa mahdollisen vaalivideon olivat laittaneet vain keskustan Jaana Lehtonen ja vihreiden Jami Susijärvi. Forssan Lehden koneella oli 15 urjalalaista. Perussuomalaisia ei ollut yhtään ja keskustalaisia oli eniten. Iltasanomien vaalikoneesta löytyi vain kymmenkunta ehdokastamme. Vihreiden molemmat ehdokkaat löytyivät kaikista vaalikoneista, jotka kävin läpi. Joku ehdokkaista totesikin, että vastaamisessa meni paljon aikaa. Kysymykset eivät aina olleet osuvia, joten niihin oli mahdollista lisätä omat kaneettinsa. Yle nosti esiin kysymyksen uusien työpaikkojen ja ympäristön ristiriidasta. Aika harvoin se on ristiriidassa. Tosin isoja kaupunkirakenteita suosittaessa paljon luontoa jää katujen, asuntojen ja yritysten alle. Urjala tarjoutui aikanaan ongelmajätelaitoksen sijaintipaikaksi. Eipä sitä tullut, koska meillä ei ollut sen lämpötuotannolle käyttäjiä. Pennasen Eila pisti napakasti hanttiin valtuuston tuumauskokouksessa. Nyt on hakkeella toimiva kaukolämpölaitos meilläkin. Monella äänestäjällä ei ole sellaista aparaattia, että voisi vaalikonetta käyttää ja surffailla somessa. Monella heistä on kuitenkin vankka näkemys siitä, mistä porukasta katselee ehdokasta. Lehdistä kuvia löytyy ja maaseudulla tunnetaankin ehdokkaita henkilökohtaisesti. Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona ja loppuu Ukon päivänä 4.4. Varsinainen vaalipäivä 9.4. on Mikael Agricolan päivä ja palmusunnuntai. Vaikka valtuuston koko pieneneekin olisi hyvä, jos valittujen joukosta löytyisi nuoria ja fiksuja valtuutettuja. Nuoret ovat aina olleet aliedustettuina. Ja vanhenee se nuorikin, minäkin aikanaan melkein neljännesvuosisadan. Seppo Pirhonen ____ Forssan Lehti Tällä kertaa ensin kehun, sitten kummastelen ja lopuksi moitin. Kohteena on pääosin posti, jonka mainoslause kuuluu nykyään: ”Posti–Sujuvampi arki”. Teksti perustuu lähiajan kokemuksiin. Olen viime päivinä postittanut uutta kirjaani sitä tilanneille eri puolille maata. Siihen on tarjonnut posti hyvän välineen. Se on XXS -paketti. Se saa painaa enintään 2 kg. Kirjani painaa 1,580 kg. Paketin koko saa olla enintään 3 x 25 x 35 cm. A4 –kokoiselle kirjalle juuri sopiva. Seuraavaksi avataan postin nettisivu, täytetään osoitetiedot, lähettäjän tiedot, hyväksytään toimitusehdot, valitaan verkkopankki ja maksetaan 5,20 euroa, joka sisältää arvonlisäveron. Jos postittaisin Ahvenanmaalta välttäisin alv:n. Tämän jälkeen saan koodin, jonka kirjoitan tarralappuun ja liimaan pakettiin. Vien paketin postiin ja parin päivän päästä paketti kolahtaa luukusta saajalle tai löytyy postilaatikosta. Yksi ehto tämän paketin toimittamisessa on. Siihen tarvitaan lähettäjän lisäksi saajan kännykkänumero. Ei kelpaa lankanumero, ei 010 -alkuinen tai muu yritysnumero. Yksityisen henkilön numeron saa kysymällä tai numeropalveluista. Kun näitä kirjapaketteja on mennyt kirjavälittäjille ja mediataloihinkin, ole pyytänyt niiltä kännykkänumeroa ja kertonut miksi se tarvitaan. Muutamat yritykset eivät ole tiedostaneet tätä pulmaa, mutta ovat hoitaneet asian pian kuntoon. Keskiviikkona yritin vastaavaa suuresta mediatalosta. Soitin keskuksen numeroon, joka ohjasi asiakaspalveluun ja kuuntelin monta nauhaa, maksullisuudesta, puhelun nauhoittamisesta koulutustarpeisiin, musiikkia ja tietoa nettipalvelusta. Monen tuuttauksen ja välinauhan jälkeen vastattiin. Asia oli outo ja neuvoja lupasi soittaa takaisin. Soittikin ja kysyi, mikä lehti ja kuulusteli kenelle ja miksi. Lopulta sanoin, etten ole lähettämässä pommia, vaan kirjaa. En saanut kännykkänumeroa. Saan kirjan perille ilman kännykkänumeroa, mutta silloin maksan siitä 19,90 euroa. Siskolleni ja monille muille pääkaupunkiseudulle muuttaneille, tulee Urjalan Sanomat. Maaliskuusta alkaen torstaina ilmestyvän lehden saa aikaisintaan perjantaina. Näin posti on ilmoittanut kaikille paikalislehdille. Eikös tämmöistä ”palvelua” ole aiheellistakin moittia. Jos olisin kuvitteellisen romaanin kirjoittaja arvelisin, että postissa on joku ”myyrä”, joka pyrkii heikentämään sen palvelua kilpailijoiden eduksi. Harmi, että Posti- ja telelaitoksesta erotettiin puhelimet omaksi yhtiöksi. Ehkä siksi, saamani tiedon mukaan, postista ei tahdo aina löytyä henkilöä, joka vastaisi puhelimeen jakeluasioissa. Seppo Pirhonen ___ Kirjoittelen tätä torstaiaamuna kirjan julkistuksen jälkitunnelmissa. Oli todella ikimuistoinen ilta, kun parisataa kirjan ystävää tuli ”Säätikselle” juhlistamaan pitkän työrupeaman valmistumista. Aihe maaseudun kauppojen historiasta on ollut vireillä usean vuoden ajan. Välissä oli pari muutakin tietokirjaa, joten valmistuminen viivästyi alkuperäisestä aikataulusta. Työkin osoittautui paljon suuremmaksi, mitä etukäteen olin aprikoinut. Koko ajan löytyi lisää selvitettävää ja tutkittavaa. Opin työn aikana arvostamaan entistä enemmän maaseudulla toimivien kauppiaiden ja henkilökunnan työtä. Samanlaista työ on kaupungeissakin, mutta niissä asiakaskunta on paljon suurempi. Marjamäen Tarmo kertoi parin urjalalaisen opastamana oivaltaneensa kauppiaana menestymisen salaisuuden eli ostamisen oikeaan hintaan. Kyläkauppiaat ovat joutuneet kokemaan rautaiset talouselämän lait. Kyläkauppias sai tuotteen kalliimmalla tukkuhinnalla omalta ketjultaan, mitä saman ketjun marketti myi sitä kaupungissa asiakkailleen. Ei siis ihme, että kyläkauppoja on jäljellä alle 300. Ihmisten kulutustottumukset muuttuvat. Kaupan on mukauduttava siihen, mutta myös kauppa toiminnallaan ohjaa kulutusta. Olisipa jännä nähdä, miten kauppa toimii parinkymmenen vuoden päästä. Tuoko pienoishelikopteri papan kauppakasiin kotiovelle vai viekö automaattiohjauksella kulkeva auto mummun kauppakeskukseen. Toinen yllätys tietokirjaa kootessani oli, että miten vähän maaseudun kaupan kehitys on kiinnostanut tutkijoita. Väitöskirjoja ei juurikaan ole tai sitten ne sivuavat ohimennen maaseutua. Muutamia graduntekijöitä aihe on kiinnostanut. Ehkäpä tulevaisuudessa saamme lisää tutkittua tietoa. Kiinnostava aihepiiri, jota kirjassani sivuan on tuotteiden saaminen kaupan hyllyyn. Isot ketjut vaativat aiemmin suuria toimitusmääriä ja vielä hyllymaksua eli osallistumista markkinointikustannuksiin. Lähiruoka on nyt trendikästä ja ketjut voivat ostaa lähialueiden tuottajilta ja valmistajilta. Niinpä Urjalassakin Paijan tilateurastamon tuotteita saa molemmista marketeista. Olisipa kiva kuulla lukijoiden kauppakokemuksista. Siksi kirjaani ”Meidänkin kylässä oli kauppa” liittyy nettisivu, jossa julkaisen saamiani tekstejä ja kuvia. Jutun ei tarvitse olla pitkä. Pienetkin tarinat kiinnostavat. Muutamia on jo tullut ja niitä voi lukea ositteesta kauppamuistoja.fi, josta löytyvät myös lähetysohjeet. Kirjoja äitinsä ja ”mummen” kanssa Säätiötalolla myymässä ollut kahdeksanvuotias pojanpoikani oli todennut illan jälkeen, että hänkin voisi harkita myyjän uraa. Seppo Pirhonen __ Forssan Lehti Älä nyt heti lopeta lukemista, vaikka paljastankin heti alkuun, että tällä kertaa aiheena on politiikka. Ei kuitenkaan sen sisältö vaan keskiössä puolueiden järjestötyö ruohonjuuritasolla. Jotta kaikki toimisi, tarvitaan ihmisiä, jotka ovat niin kiinnostuneita, että haluavat tehdä työtä oman aatteensa puolesta. Urjalan kunnalliselämässä vaikuttaa neljä puoluetta keskusta, SDP, kokoomus ja perussuomalaiset. Vihreillä oli viimeksi ja nytkin ehdokkaita kunnallisvaaleissa, mutta ei valtuutettuja. Joskus on mukana ollut myös nykynimeltään kristillisdemokraatit ja kansandemokraatit. Silloin tällöin on ollut myös puolueiden ulkopuolisia listoja. Keskusta uudisti järjestökoneistoaan lakkauttamalla kolme vuotta sitten kyläosastot ja liittämällä ne Urjalan paikallisyhdistykseksi. Se, keskustanaisten ja keskustanuorten osasto muodostavat kunnallisjärjestön. Viime vuosina järjestötoiminta näyttää olleen vähäistä. Sosialidemokraattien paikalliset puolueosastot ovat nimetään työväenyhdistyksiä. Toinen niistä on Urjalan ja toinen Nuutajärven työväenyhdistys. Kummallakin on ylläpidettävänä työväentalo. Urjalassa toimi aikaan useita kyläkohtaisia yhdistyksiä. Urjalan kokoomuksella on ollut perustamisesta lähtien vain yksi paikallisjärjestö Urjalassa. Kokoomusnuorilla oli vuosikymmeniä sitten jonkin verran toimintaa, mutta yhdistys poistettiin rekisteristä tämän vuoden alussa kuten monta muutakin urjalalaista eri puolueiden järjestöä. Perussuomalaiset jatkavat Suomen maaseudun puolueen perintöä ja paikallinen toiminta on uusissa puitteissa kymmenkunta vuotta vanhaa. Vihreät lopettivat paikallisen yhdistyksen ja liittyivät alueelliseksi yhdistykseksi Etelä-Pirkanmaalla. Kristillisdemokraateilla ei ole ollut viime aikoina toimintaa. Riippumatta puolueesta kehitys on johtanut siihen, että paikalistasolla toiminta ei ole kovin vireää. Tekijöistä ja toimijoista on pulaa. Vaalit ovat valtakunnallistuneet ja henkilöityneet puolueiden johtohahmoihin. Puoluelehdet ovat vähentyneet ja ovat vähälevikkisiä. Toiminta on tullut ulos kokoussaleista toreille ja kauppapaikoille. Tarvitaan ihmisiä, jotka hoitavat kokousrutiinit, keittävät kahvit, paistavat makkarat, tekevät ja jakavat esitteet, maksavat jäsenmaksun ja luottamushenkilömaksun, hankkivat rahaa mainontaan sekä pyytävät ihmisiä ehdokkaiksi, hoitavat nettisivut, järjestävät juhlia ja vaalitilaisuuksia sekä pitävät järjestöjensä talot kunnossa. Nämä ihmiset ovat demokratian peruspilareita. He kaikki tekevät arvokasta työtä. Hatunnosto heille jokaisessa puolueessa. Seppo Pirhonen _ Forssan Lehti Noin vuosi sitten eräs tuttavani pyysi minua yhdessä toisen tuttavani kanssa todistamaan oman hoitotahtonsa. Hän oli laatinut sen valmiiksi ja kertoi meille, miksi hän sellaisen on tehnyt. Kävimme asiasta keskustelun sen jälkeen hän allekirjoitti oman hoitotahtona ja me kaksi todistimme hänen allekirjoituksensa. Täytyy myöntää, että jonkin verran tuo tilanne laittoi pohtimaan. Sittemmin olen lukenut hoitotahdosta. Esimerkiksi Valviran eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston sivulla on asiasta lisätietoa. Siellä on myös mallilomake sekä linkkejä muiden tahojen vastaaviin lomakkeisiin ja asiaa koskeviin artikkeleihin ja sivustoihin. Pohdinnassa muistui mieleen 1990-luvun alkupuolelta alkaen, laman aikana, mietittiin kunnissa selviytymiskeinoja. Laadittiin säästölistoja. Kunnallisille luottamushenkilöille jaettiin listoja, joissa piti asettaa ihmiset sairaanhoidossa järjestykseen. Mielestäni se ei ollut, eikä ole maallikon tehtävä. Jos ihminen haluaa ilmaista hoitotahtonsa siinä tilanteessa, että hän itse ei pysty sitä ilmaisemaan, onnettomuuden, tajuttomuuden, dementian, vanhuudenheikkouden tai muun vastaavan syyn takia, on tahdonilmaisu parasta tehdä kirjallisesti. Asiasta on hyvä puhua lähiomaisten kanssa. Tahdonilmaisun voi ilmoittaa myös potilasasiakirjoihin, pitää mukanaan tai helposti löydettävissä paikassa. Hoitotahdolla henkilö varmistaa oman toiveensa huomioon ottamisen. Se myös vähentää omaisten epätietoisuutta, lieventää ahdistusta ja helpottaa lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan työtä. Hoitotahtoa voi myös muuttaa, mutta sekin on syytä tehdä kirjallisesti. Suullinenkin tahtoa pitää, mikäli sillä on luotettavat ei sukulaissuhteessa olevat todistajat. Hoitotahtoa ei pidä sekoittaa eutanasiaan, joka nyt on noussut voimakkaasti esiin asiasta eduskunnalle tehdyn kansalaisaloitteen muodossa. Kreikkalaisperäinen sana tarkoittaa hyvää kuolemaa. Jotkut kutsuvat sitä armokuolemaksi tai kuolinavuksi eli tarkoituksella suoritetuksi ihmisen kuoleman tuottamiseksi sietämättömän kärsimyksen lopettamiseksi. Eutanasiaa on kahdenlaista aktiivista ja passiivista. Maissa, jossa se on sallittua tarvitaan aina potilaan oma ja useamman kerran ilmaistu tahto. Enemmistö lääkäreistä on kokenut eutanasian ongelmalliseksi. Lääkärivalan mukaan he ovat sitoutuneet suojelemaan elämää loppuun asti. Piispa Jorma Laulajan kiteytys kuvastaa evankelisluterilaisen kirkon kantaa: ”Syntymisen ja kuolemisen valtakirja ei ole ihmisen hallussa.” Eri mielipidemittauksissa kansalaisten enemmistö kannattaa eutanasiaa. Kantaan vaikuttavat lähiomaisten kokemukset. Seppo Pirhonen __ Forssan Lehti Vuosi sitten kirjoitin Puutteenperän viimeisistä abeista. Silloisen suunnitelman mukaan lukion uudet tilat yhtenäiskoulussa piti ottaa käyttöön tämä vuoden alusta. Betoni ei kuivunutkaan ja nyt muutto tapahtuu huhtikuussa. Näin ollen vielä yhdet abit ehtivät kiivetä kuorma-auton lavalle tutusta paikasta. Lakkinsa he saavat kirjoitusten onnistuttua uusissa tiloissa. Parhaillaan ysiluokkalaiset kautta maan tekevät valintaa jatko-opintopaikasta. Lukio ja ammattikoulu ovat vaihtoehtoina. Opinto-ohjauksella päästäneen siihen, ettei kukaan jää pitämään tässä vaiheessa välivuotta. Jotkut ajattelevat, että lukiossa pitää lukea, mutta ammattikoulussa pääsee vähemmällä. Ammattikoulussa on käytännön taitojen lisäksi myös teoriaa ja lukemista sekä yleissivistystä vahvistavia oppiaineita. Muuan tuttavani totesi, ettei Urjalan lukiosta ole paljon näkynyt mainosta tai markkinointia, kun uudet koulutilat ovat odottamassa. Näin saattaa olla ja näyttää ulospäin. Sitähän me emme tiedä, miten koulutoimi ja lukio itse ovat uudesta tilanteesta kertoneet esimerkiksi lähiseutujen ysiluokkalaisille. Opiskelupaikan tärkein valintaperuste tässä vaiheessa on koulun läheisyys. Kun omalla paikkakunnalla on lukio, valitaan se. Viime vuosina on Urjalastakin jonkin verran menty muualle erikoislukioiden houkuttamana. Väinö Linnan lukiolle on aina silloin tällöin puuhattu erikoistumista milloin kirjallisuuteen milloin jääkiekkoon tai johonkin muuhun. Parhaillaankin pohdintaa tehdään. Ammattikoulupaikat urjalalaiset valitsevat useimmiten Forssasta. Myös Hämeenlinnaan ja Valkeakoskelle on menijöitä. Alasta riippuen valitaan muitakin vaihtoehtoja. Koulutusleikkauksista on puhuttu paljon. Harva enää muistaa, että aivan viime eduskuntavaalien alla kaatui eduskunnassa silloisen hallitukset viimeiset koulutusleikkaukset. Muistanette myös silloiset suunnitelmat lukioverkon karsimisesta. Urjalassa omat päättäjät ovat lopettaneet kolme kyläkoulua, monet vastoin vaalilupauksiaan. Yksimieleisesti on sen jälkeen päätetty rakentaa uusi yhtenäiskoulu, joka saattaa houkuttaa myös Asemalta vanhempia siirtämään lapsiaan kirkonkylään. Näin käy, jos suunniteltu ja osin karsittu korjaushanke vieläkin viivästyy. On syytä muistaa, että seinät eivät kovin paljon opeta. Digiloikankaan ei pitäisi olla vain laitteita, vaan ennen kaikkea sisältöjä. Uuden opetussuunnitelman toteutuminen on kiinni pitkälti opettajista. Hyvää opetusta saa edelleen kaikissa kouluissa Urjalassa. Onko Forssasta ja muualta Lounais-Hämeestä liian pitkä matka Urjalaan? ”Väiskissä” olisi tilaa. Seppo Pirhonen __ Forssan Lehti Urjalan viikonloppu tarjoaa lapsille, nuorille ja entisille nuorille tapahtumia. Asialla On Lions Club Urjala ja Linnattaret. Sunnuntaina on VPK:n järjestämä 112-päivä Urjalan paloasemalla. Muut tapahtumat ovat Säätiötalossa. Lauantaina iltapäivällä on lastentapahtuma Mimi ja Kuku. Nimien takana ovat Majka Nurminen ja Anna Kulmala, jotka ovat lapsille tulleet tutuksi Suomen vanhimman ja ehkä myös parhaan lastenohjelman Pikku Kakkosen kautta. Esityksessä musiikki ja teatteri on keskiössä. Tietenkin lastentapahtumaan kuuluvat kasvomaalaukset, onginta, pelit ja leikit. Tammikuussa ensi-iltaan tullut Onneli ja Anneli ja Salaperäinen muukalainen elokuva esitetään Säätiötalossa sunnuntai-iltana. Senkin hahmot ovat tuttuja lapsille, vaikka pääosan esittäjät ovat ehtineet jo kasvaa ensimmäisestä elokuvasta. Lauantai-iltana ”Säätis” muuntautuu nostalgiadiskoksi. Kun pukeutuu 70–90-lukujen tyylin saa buffetista kahvin ja pullan. Muuten tarjoilu etenee B-oikeuksien sallimissa rajoissa. Tämä on siis suunnattu entisille nuorille. Säätiksellä olin joskus itsekin mukana järjestämässä diskoja 1970-luvulla. USA:n etelävaltioiden lippu oli DJ:n pöydällä. Vähän jännitettiin tuleeko yhteenottoja silloisten kahtiajaon puitteissa. Ehkäpä silloin mukana olleita päätyy diskoon myös lauantaina ja laittaa laukun ringin keskelle, kun alkaa jytä. Tyylisuuntia noina vuosikymmeniä oli monia popista punkkareihin. Vaatetuksesta näkyivät aatteet ja tyylisuunnat. Muodissa palavat vuosikymmenet yhä uudelleen. Mukava ohjelma radiossa on entisten nuorten sävellahja. Sen kohderyhmänä ovat aikanaan nuorten sävellahjaa radiosta kuunnelleet. Silloinhan kanavia ei ollut paljon. Nyt noita höpötyskanavia on liikaakin. Nostalgian jälkeen voi sunnuntaina mennä testauttamaan paloasemalle, onko jauhesammuttimessa vielä tehoa. Lapsia kiinnostaa paloautoilla ajelu. Tunnelmaa luo makkaranpaisto, kahvit ja mehut. Paikalla voi tavata henkiin herätetyn MLL:n osaston ja SPR:n sekä ensihoidon porukoita. Poliisikin saattaa pistäytyä paikalla. Jos pakkasessa tulee kylmä, voi asemalta siirtyä kirkolle Säätiötaloon, jossa myyntipöydillä odottavat kirppistavarat. Ehkäpä sieltä löytyy suksia ja muita välineitä helmikuun lopulla koittavan hiihtoloman viettoon. Monet liikuntavarusteet jäävät pieniksi lasten kasvaessa ja ovat melko usein hyväkuntoisia, kun käyttö on jäänyt vähäiseksi. Hienoa, että Urjalassa lasten ja nuorten asiat ovat saaneet huomiota. Myös seurakunnassa on ollut uusia tuulia. Urheiluseurat pyörittävät viikoittain monenlaista toimintaa. Kyllä maalla on mukavaa muksuillakin. Seppo Pirhonen ___ Forssan Lehti ”Kunnan tärkeimmät tehtävät ovat tulevaisuudessa kiteytettävissä kolmeen kovaan K:hon: kehitys, koulutus ja kaavoitus.” Näin on määritellyt Alekehittämisen konsulttitoimisto MDI. Sen mukaan k-alkuisilla sanoilla tarkoitetaan elinvoiman kehittämistä, ensimmäisen asteen sivistämistehtävää ja teknistä toimialaa eli maankäyttöä, asumista ja liikenneratkaisuja. Kunnanhallitus on pannut toimeksi ja parissa kuukaudessa syntyi Elinvoimaohjelma vuosille 2017–2020. Kolme päätoimintalinjaa ovat digitalisaatio, yritysten ja ja perheiden toimintaympäristö, ja sijainnin hyödyntäminen. Nämähän voisivat olla tavoitteita jokaisella kunnalla. Tällä kertaa työryhmä on kuitenkin onnistunut löytämään otsikoiden alle myös oikeita kohteita ja asioita. Esimerkiksi digitalisaatiossa luvataan valokuituverkko. Tavoitteiden saavuttamiselle on esitetty myös mittarit. Toinen mielenkiintoinen idea on etätyömahdollisuuksien kehittäminen ”toimistohotelli”-mallilla. Nyt voin toistaa jo aiemmin esittämäni ja päättäjien enemmistön kertaalleen hylkäämään ajatuksen Huhdin koulun tilojen käytöstä yritystoimintaan. Kiinteistö on ollut myynnissä, mutta kysyntä on ollut vähäistä. Valokuitukin olisi valmiina, jos osa talosta olisi toimistohotellina. Alussa mainittu MDI korosti: ”tulevaisuuden kuntakenttä vaatii mullistusta–uutta ajattelua, kokeiluja ja toimintatapoja”. Riittääkö kantti kokeilla? Tunnettuuden ja näkyvyyden lisääminen on ohjelman tavoitteena. Toimenpiteinä on lueteltu mainontaa ja markkinointia, tiedotusta, opasteita ja tunnettuuskyselyä. Tähän olisi minullakin yksi konkreettinen ajatus. Kun Urjalaan tullaan Tampereen suunnasta, ei kuntakeskusta juuri erota. Lehmussuon risteyksessä huomaa, että vasemmalla oli hautausmaa ja sitten sujauttaakin risteyksen ohi. Jotakin pitäisi tehdä. Tienvarren metsiköt siisteiksi ja sähköinen valotaulu, jossa kerrotaan, että kohta olet Urjalan kohdalla. Tilanne paranisi, jos Ruokolan eritasoliittymä rakennettaisiin.. Ehkä valot valtatiellä Ilolanmäestä pidemmälle Hakkilaan päin kertoisivat, että jokin taajama on kohdalla. Urjalassa on paljon erikokoisia yrityksiä. Osalla niistä on kasvumahdollisuuksia ja osa lopettaa, kun jatkajaa ei löydy. Uusia yrityksiä perustavat sekä urjalalaiset että tänne muuttavat. Jotta uusien yritysten tulemista voitaisiin edistää täytyisi tietää, miksi joku yritys valitsee mieluimmin Lempäälän kuin Urjalan. Voidaanko jotakin tehdä, jotta Urjalan kilpailukyky valintatilanteessa paranisi. Kymmenessä tapauksessa ei ehkä, mutta yhdestoista voisi jo onnistua. Seppo Pirhonen On sanottu, että helpoimmin naapurin syntyy riita tiestä, rajasta tai ojasta. Sama näyttää pätevän edelleen pääkaupungissa saakka. Maaseudulla maanomistaja joutui ylläpitämään alueensa läpi kulkevan tien. Siltavouti tai nimismies tarkasti tien kunnon. Nyt tiekunnat ylläpitävät 360 000 kilometriä teitä yksikkömaksuja keräämällä. Aiemmin tiekuntaa kannusti parantamaan tietä mahdollisuus saada tie valtion ylläpitämäksi paikallistieksi. Nyt koko käsite on poistunut käytöstä ja valtio on ryhtynyt yksityistämään eli muuttamaan näitä vähäliikenteisiä yksityisteiksi. Valtio ja kunnat avustivat aiemmin tiekuntien ylläpitämien teiden vuosimenoja. Nyt voi saada vain harkinnanvaraista avustusta suurempiin investointeihin, kuten siltojen korjauksiin. Kaikki kunnatkaan eivät avusta näitä teitä. Kunnat, joista osaa kutsutaan kaupungeiksi, ylläpitävät myös teitä ja katuja ja niiden valaistuksia. Ne kantavat kiinteistöveroa, joka tuli korvaamaan jonkin aikaa taajamaa-sukkailta perittyä katumaksua. Nyt tällä verolla katetaan muita kunnan menoja kunnallisveron ohella. Paikallistiet ovat nykymäärityksen mukaan yhdystietä ja niitä on 51 133 km. Luokituksessa seuraavina ovat seututiet (Urjala–Forssa-tie), joita on 13 609 km. Sitten ovat kanatiet, joita on 4 727 km. Huittisista Urjalan kautta Riihimäelle menevä tie oli sellainen, mutta muuttui muutamia vuosi sitten luokka putosi. Ylinnä ovat valtatiet, joita on 8 602 km, joista moottoriteitä on alle tuhat kilometriä. Urjalassa ensimmäiset valtion ylläpitämät tiet päällystettiin 1960-luvun puolivälissä. Täällä oli myös soppipintaisiksi eli kevyesti päällystettyjä teitä. Viime aikoina niitäkin on joillakin paikkakunnilla palautettu soratieksi. Tiet ovat paikkakunnalle kehityksen avaimia. Urjalakin olisi aivan erilainen, jos Turku–Tampere-valtatietä ei kulkisi tätä kautta. Moottoritiestä oli suunnitelma ja valmista piti olla seitsemän vuotta sitten. Silloin olisi pitänyt koukata Forssan ja Loimaan kautta Turkuun. Autoilijoilta kerätään autoveroa, polttoaineveroja ja käyttömaksuja ja täällä maalla tiemaksuja. Tuotto ylittää moninkertaisesti teiden ylläpidon, korjauskustannusten ja uudisrakentamisen ja korjausvelan, mutta rahaa tarvitaan myös muihin kohteisiin. Kaikki ovat herttaisen yksimielisiä, että mistään ei voi säästää tai leikata. Ruotsalaisissa dieselautoissa oli laatikko, joka keräsi siellä verokilometrit. Ehkä semmoinen tulee vielä meilläkin ja ilmoittaa ajot johonkin pilvipalveluun ja lähettää sekä paperittoman että paperilaskun saadakseen rahat välikäsille ja valtiolle. Seppo Pirhonen _____ Forssan Lehti En tiedä, kuinka moni seuraa lehdissä palstoja, joissa kerrotaan tapahtumista 40 tai 60 tai jopa sadan vuoden takaa. Otsikoita silmäillessä niihin kiinnittää todennäköisesti huomiota silloin, kun se koskee itselle läheistä asiaa. Toissapäivänä soitti tuttavani Riihimäeltä ja kysyi, että olenko lukenut päivän Iltasanomat. Vastasin, etten ole lukenut paperilehteä, mutta nettisivua aamulla selailin kuten tapana on. Hän kertoi sitten, että sivulla kaksi on kuva lehden etusivusta 40 vuoden takaa. Siinä oli ollut tutunnäköinen kuva otsikon ”Pikavauhtia puheenjohtajaksi” alla. Teksti kertoi, että Urjalassa oli valittu Suomen nuorin valtuuston puheenjohtaja. Pitihän lehti mennä ostamaan. Neljänkymmenen vuoden takainen lehtikin on kyllä tallessa. Niin varmassa, etten heti muista missä. Sen koomin en ole tuon lehden etusivulle päässyt, enkä sen puoleen joutunutkaan. Ilmeisesti täyty todeta olevansa aika vanha tai ehkä pikemminkin varttunut nuorukainen, kun tuosta valinnasta on kulunut jo 40 vuotta. Tosin siitäkin, kun jäin pois valtuustosta on jo 16 vuotta. Jäin pois alle viisikymppisenä eli iässä, jossa täälläkin edeltävinä vuosikymmeninä oli ollut edes mahdollista tulla valituksi valtuuston johtoon. Mielestäni Tampereen yliopiston hallintotieteen professori Risto Harisalo antoi aikanaan hyvän neuvon kunnallisille luottamushenkilöille: ”Jääkää pois silloin, kun joku saattaa jäädä kaipaamaan.” Kohdallani joku jälkeenpäin totesi, että kaipaa aikaa, jolloin olin mukana. Rehellisyyden nimissä on todettava, että oli varmaan heitäkin, jotka totesivat, että nyt siitä vihdoin päästiin. Julkisessa tehtävässä toimivat ovat, kuten eräs päätoimittaja kerran totesi, ”medialle julkista riistaa”. Nykyisin perinteisen median ohella on sosiaalinen media, jossa sanoja ei säästellä. Kokemuksesta jokainen tietää, että arvostelu ja vielä enemmän aiheeton tai asiaton arvostelu sattuu. Kehut ovat paljon mukavampia, jos ovat vilpittömiä. Kunnallisissa ja valtiollisissa luottamustehtävissä täytyy kaikkeen tähän tottua. Eduskunnan varapuhemies Mikko Pesälä ilmaisi asian humoristiseen tyyliinsä: ”Se kuuluu taudin kuvaan.” Rohkaisen ihmisiä lähtemään mukaan ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Kunnassa voi vaikuttaa ja viedä eteenpäin kuntalaisten kannalta tärkeitä asioita. Tarvitaan kokemusta ja nuoruuden intoa, myönteistä ajattelua ja rohkeutta uudistaa. Hyvä päättäjä näkee pidemmälle. Seppo Pirhonen ____ Forssan Lehti Sanotaan, että pieni on kaunista. Saksalaissyntyinen ja Britannian kansalainen E. F Schumacher julkaisi samannimisen kirjan vuonna 1973. Parikymmentä vuotta sitten se valittiin englantilaislehden äänestyksessä toisen maailmansodan jälkeen julkaistuista teoksista sadan merkittävimmän teoksen joukkoon. Löytynee kirjastoista edelleen. Kaikki sanovat olevansa pienten puolella. Viimeksi näin teki tällä viikolla Päivittäistavarayhdistys PTY julkaisemalla selvityksen:” Alkoholilain muutoksella useita vaikutuksia matkustajatuontiin ja kulutukseen”. Kolme päätelmää olivat, että matkustajatuonti puolittuu ja kulutus kasvaa vain 0,5 %, valtaosa suomalaisista kannatta myynnin vapauttamista ja ”uudistus on tärkeä etenkin pienille kaupoille ja lähipalveluiden säilymiselle”. PTY, jonka jäseniä ovat kaikki tärkeimmät päivittäistavarakaupan toimijat, mainitsi, että 60 % Suomen myymälöistä on pieniä alle 400 neliön myymälöitä. Ihan oikein se korosti: ”Niiden väheneminen merkitsisi koko maan kattavan kauppaverkoston oleellista heikentymistä. Ruokakaupan lisäksi se tarkoittaa monen muun lähipalvelun säilymisen vaarantumista etenkin kasvukeskusten ulkopuolella.” Kertomatta jäi, että näiden myymälöiden osuus kaupan kokonaismyynnistä on vain 4,5 %. Kauppa on Suomessa siis hyvin keskittynyttä ja valtaosa myynnistä tapahtuu suurissa myymälöissä. Urjalassa on kaksi mainittuihin pieniin kuuluvaa päivittäistavaramyymälää Valinta Nummi Nuutajärvellä ja aseman Siwa, joka nyt muuttuu K-marketeiksi. K supermarket Mari ja S-market ylittävät juuri 1000 neliömetrin rajan ja ne luokitellaan suuriksi supermarketeiksi. Kyläkauppoja oli vuoden 2015 lopussa 284 ja niiden osuus kaupan potista oli alle yhden prosentin. Päivittäistavaramyymälöitä oli kaikkiaan 4004. Tällä kertaa siis ajettiin suurten asiaa korostamalla pienten merkitystä. Näin tehdään monessa muussakin yhteydessä. Joskus tuntuu, että meillä Suomessa on velttoa journalismia. Mediassa on supistettu toimittajajoukko joka ei ehdi paneutua ja tutkia. Liike-elämän tiedottajat ovat taitavia tuomaan esiin haluamansa painotukset. Käykö sotessa samoin kuin kauppojen kohdalla? Johtaako valinnanvapaus palvelujen keskittymiseen suurin yksiköhin? Vaara on olemassa. Kaupan alalta kuitenkin yksi erikoisuus kannattaa mainita. Osuustoiminnallisen kaupan osuus markkinoista on 46 %. Kuntien ja maakuntien omistama julkinen palvelu voi pärjätä vähintään yhtä hyvin ja alan erityisluonteesta johtuen jopa paremmin, jos sillä on tehokkaat toimintatavat. Seppo Pirhonen ________ Forssan Lehti Tänä vuonna juhlitaan satavuotiasta itsenäistä Suomea. Joissakin yhteyksissä juhlavuodesta puhuttaessa näyttää unohtuvan, että onhan Suomi paljon vanhempi. Siksi toivoisin, että tässä suhteessa ollaan tarkempia. Ruotsin vallan aikana puhuttiin jossain vaiheessa Itämaasta. Maakuntaa vahvemman aseman Suomi sai jouduttuaan Venäjän yhteyteen 1800-luvun alussa. Ruotsin vallan aikaiset perustuslait takasivat hallitsijalle vahvan aseman ja siksi ne jäivät voimaan. Mainitun vuosisadan puolivälissä alkoi kehitys, joka vahvisti suomalaisuutta: suomen kieli sai virallisen aseman, tuli oma raha, kunnallishallinto erotettiin seurakunnista, kansakouluja ryhdyttiin perustamaan, maaseudulle voitiin perustaa kauppoja, teollisuus kehittyi ja uudet aatevirtaukset ehtivät tännekin. Syntyi pohja vahvalle itsenäisyystahdolle. Joulukuussa tulee sata vuotta itsenäisenä valtiona. Juhlintaa onkin laajalla rintamalla. Valtakunnantason lisäksi maakunnittain ja kunnittain. Monissa kunnissa on Urjalan tapaan perustettu paikallistoimikuntia suunnittelemaan juhlavuoden viettoa. Urjalassa Juha Salon luotsaama työryhmää kerää parhaillaan ideoita. Ne laitetaan näkyviin kunnan verkkosivuilla olevaan tapahtumakalenteriin. Viisikymmentä vuotta sitten istutettiin itsenäisyyden metsikkö. Oppikoululaiset olivat ainakin asialla Huhdissa. Tuossa ajassa pitäisi kasvaa jo aika komeita puita. Jonain juhlavuonna perustettiin puistikko Mahnuntien ja Urjalantien varteen. Suomalaista juhlintaa moititaan usein pönötykseksi. Nyt tavoitteena on saada aikaan toimintaa, jossa kaikki voivat olla mukana yhdessä tekemässä. Ehdotuksia paikallistoimikunnalle voivat tehdä niin yksityishenkilöt kuin järjestötkin. Kansankunnan kaapin päälle on noussut monia urjalalaisia ja muita lounaishämäläisiä. Heitä varmaan tuodaan tänä vuonna esiin. Yhtä tärkeää on tuoda esille tavallisten ihmisten tarinoita. Lauloihan Veikko Lavi aikanaan, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Siksi oli ilahduttavaa lukea paikallislehdestä, että jäljellä olevien veteraanien tarinat kerätään talteen. Yhden vinkin antaisin kaikille. Kerätkää ja tallentakaa arjen asiat oman perheen osalta ajoissa. Valokuvaus on nyt helppoa, mutta silti työn kuvaaminen on vähäistä. Kuvat pitäisi tallentaa niin, että niissä on mukana ainakin vuosiluku ja tieto siitä keitä kuvassa on ja missä se on otettu. Muutoin sadat ja tuhannet kuvat jäävät tietokoneiden ja muiden laitteiden muisteihin ja säilyvät tai häviävät bittiavaruuteen. 50 vuoden päästä niitä taas kaivataan itsenäisyyttä juhlittaessa. Seppo Pirhonen |