Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            18.12.2015
Urjalan kulmilta
Jouluvaltuusto vahvistaa budjetin

Urjalassa on pitkä perinne, että  valtuusto kokoontuu näin joulun alla päättämään seuraavan vuoden tulo- ja menoarviosta. Aika pitkälle näinkin myöhäinen päätösten tekeminen johtuu valtiovallasta. Parhaillaanhan eduskunta käsittelee valtion budjettia ja sen sisällöllä on luonnollisesti vaikutusta myös kuntiin.

Urjala on viime vuosina onnistunut kääntämään nokan nousuun taloudenpidossa. Aiemmilta periytyvät alijäämät on saatu katettua. Varsinaista syömävelkaa ei noina alijäämän vuosinakaan ole otettu. Paljon parempihan on ponnistaa eteenpäin, kun menot ja tulot ovat tasapainossa.

Urjalan velkataakka on jo vuosia ollut kohtuullisen pieni kokonaisuutena ja asukasta kohti laskettuna. Yhtenäiskoulun rakentaminen alkoi lisätä velkapottia jo tänä vuonna ja kasvu jatkuu pari vuotta. Suurinvestointi vaikuttaa kuntatalouteen kahta kautta. Ensinäkin se lisää korkomenoja ja toinen vaikutus tulee poistojen kautta. Suunnitelman mukaiset poistot kasvat lähivuosina.

Kunnan merkittävimmät tulolähteet ovat verotulot, valtionosuudet ja toimintatulot. Lähivuosina nähtäneen sellainenkin erikoisuus, että tuloveroprosentti tulee laskemaan. Tämä johtuu sote-uudistuksesta, jossa rahoitusvastuu siirtyy kunnilta valtiolle. Kuntien menoista huomattavimman osan vie sosiaali- ja terveystoimi. Seuraavana on koulutus.

Kuntien käyttömenoista suurin osa menee palkkoihin. Henkilöstöhän työt tekee niin vanhainkodissa kuin koulusakin.  Henkilöstö on siis kunnan tärkein voimavara. Työvälineitä ja laitteita tarvitaan sekä erilaisia materiaaleja. Oman osansa vaatii kiinteistöjen ylläpito ja lämmitys.

Osan toiminnasta kunta hoitaa itse, osan se on antanut sopimuksilla toisten kuntien tai kuntayhtymien tehtäväksi ja osa hankitaan ostopalveluna. Kuntien hankinnoista on viime vuosina riittänyt paljon puhetta ja valituksiakin on tehty. Monet paikalliset yrittäjät ovat ihmetelleet, kun hankinnat ovat menneet ohi. Nyt hankintamenettelyä yksinkertaistetaan ja järkevöitetään. Meillä Suomessa sanotan olevan tapana noudattaa EU:n määräyksiä muita innokkaammin.

Maan, kesän korvalla aloittanut, hallitus on luvannut lisätä kokeiluja. Onkin varmaan viisaampaa hankkia näyttöä erilaisista ideoista testaamalla niitä käytännössä. Kuntiakin näissä kokeiluissa tarvitaan. En tiedä, miten Urjalan päättäjät ovat ajatelleet. Forssalainen opetusministeri on ainakin kehottanut kotikaupunkiaan lähtemään mukaan. Joskus vaan tuntuu siltä, että uuden idean liikkeelle saaminen tuntuu kestävän.

Moni kunnan työntekijä on töissä jouluna huolehtimassa esimerkiksi sairaista. Haluan toivottaa heille ja kaikille muillekin hyvää ja siunattua joulua!

Seppo Pirhonen

______

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            11.12.2015
Urjalan kulmilta
Kuntalaisia kannattaa kuunnella

Urjalan valtuusto päättää kunnanhallituksen esityksen mukaisesti, että Urjala tulee  kuulumaan Pirkanmaan itsehallintoalueeseen sosiaali- ja terveystoimen uudistuksessa. Pirkanmaa on riittävän suuri alue tehtävien hoitoon ja päärakenteet ovat jo olemassa.

Vuoden 2019 alussa sote- asioiden lisäksi itsehallinnolliset maakunnat saavat hoitaakseen pelastustoimen, maakuntien liittojen tehtävät sekä elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskusten alueellisen kehittämisen tehtävät. On mahdollista, että myös ympäristöterveydenhuolto tulee mukaan. Valtakunnallista valmistelua tekevät kysyvät kunnilta kantaa myös mahdollisiin muihin tehtäviin.

Kunnanhallituksen tai virkamiesten päätettäväksi jäänee vastaaminen muihin täsmentäviin kysymyksiin. Meidän kuntalaisten kannalta tärkeintä on se, että terveyspalvelut eivät karkaa liian kauas. Monien mielestä vuodeosaston tulisi olla Urjalassa eikä Valkeakoskella. Tätä asiaahan valmistellaan parhaillaan Etelä-Pirkanmaalla. Myös päivittäinen julkisen sektorin järjestämä lääkärivastaanotto tulee turvata Urjalassa.

Urjala on alusta alkaen ollut mukana Tampere-keskeisessä keskussairaalapiirissä. Yliopistollisena yksikkönä se tarjoaa korkeatasoiset erikoissairaanhoidon palvelut myös jatkossa.

Sote- uudistuksessa luvattu valinnanvapaus on vielä kirjoittamaton lehti. Tarkoittaako se sitä, että valita voi vapaasti oman alueen puitteissa vai koko maan palvelutarjontaa hyödyntäen. Maakuntien rajoilla eläneinä urjalalaiset ovat tottuneet käyttämään palveluja myös maakuntarajojen yli.

Tällä viikolla Pihlajalinna osti Tampereen koskikeskuksessa toimivan lääkärikeskuksen. Mainittu lääkärikeskus on tuttu monelle urjalalaisellekin. Ostaja on ainakin toistaiseksi ja oman ilmoituksensa mukaan myös jatkossa suomalaisessa omistuksessa. Se listautui tänä vuona pörssiin ja sen pörssikurssi lähti voimakkaaseen nousuun sote- päätöksen jälkeen.

Eihän perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito tuo millään järjestelyllä säästöjä, jollei toimintatapoja tehosteta. Siinä mielessä oppia voi ottaa yksityiseltä sektorilta. Yksityiselle puolelle voi tulla jatkossakin uusia toimijoita. Tänä vuonna on laajentunut esimerkiksi yksityistä magneettikuvausta tarjoava ketju eri puolille maata. Se kilpailee hinnoilla, jotka ovat Suomen hintatasoon verrattuna halvat, mutta keskieurooppalaista tasoa.

Monilla paikkakunnilla on lääkäreistä pulaa. Urjalan terveydenhuollossa, josta Akaa isäntäkuntamallissa vastaa, on tämäkin osittain tuttu ilmiö. Siinä suhteessa tilanne Urjalassa on ollut hyvä, että täällä on jo pitempään ollut tarjolla myös yksityislääkärin palveluja. Monet ovat saaneet siitä apua, kun ovat tuskastuneet yhtä mittaa muuttuviin päivystysjärjestelyihin sekä puhelimessa jonottamiseen.  Välillä tuntuu, että päättäjät eivät ota tosissaan kuntalaisten kokemuksia.  Luulenpa, että sotesta kirjoitetaan vielä paljon ennen kuin on valmista.

Seppo Pirhonen

________

                                                            Forssan Lehti
                                                            4.12.2015
Urjalan kulmilta
Joulunavauksia

Urjalan yhteinen jouluavaus oli viikko sitten. Huomenna joulu avataan Nuutajärven lasikylässä ja viikon päästä sunnuntaina huhtilaiset ovat asialla. Kirkollinen jouluavaus oli ensimmäisenä adventtina, josta uusi kirkkovuosi alkaa. Hoosiannaa silloin laulettiin. Joulunalusaikaan liittyvät myös järjestöjen ja yritysten pikkujoulut.

Nuutajärvellä joulunavauksella on pitkä perinne. Aikanaan siihen osallistuivat oman koulun oppilaat. Nytkin koululaisia on mukana, sillä Lucia-neitokin on esityksessä. Joulupukki vierailee, myyjäispöydissä on tarjolla lahjoisi sopivaa, piparkakkutaloa äänestetään, glögiä ja pipareita tarjotaan. Lasikylän erikoisuus on joululahjavalvojaiset, tosin nyt päiväsaikaan aamukymmenestä iltapäivän kolmeen. Siellä voi puhaltaa ammattilaisen avustuksella itselleen paperipainon. Mielikuvitus on rajana, kun käytettävissä on lasivärejä.

Jos ette ole pitkään aikaan käyneet Nuutajärvellä, kannatta siellä pistäytyä. Edelleen tehdään taidokasta lasia ja Iittalan myymälässä on lasin lisäksi Arabian ja Fiskarsin tuotteita.  Käsityöläisillä ja taitelijoilla on omat myymälänsä, josta varmasti löytää jotkin lahjaksi sopivaa,

Joulukauppa sai uutta puhtia, kun veronpalautukset tulivat tileille eilen. Toiset joutuvat maksamaan lisäveroja. Sekä palautukset että mätkyt ovat olleet kaikilla jo tiedossa pitkään. Lehtitietojen mukaan palautukset poistuvat lähivuosina. Verotuskin kehittyy ja tarkentuu.

Urjalassa on paljon paikkoja, joista voi tehdä lahjahankintoja, mutta kyllä täkäläisiä voi bongata niin Forssassa kuin Tampereella ja muuallakin. Entistä enemmän käytetään myös verkkokaupan palveluja. Urjalalainen käsityön valmistaja Teija Ahoniemi kertoi joulutorilla, että käsityöyrittäjälle nettinäkyvyys on välttämätöntä. Hänen persoonalliset tuotteensa löytää Taikatoimet Ahoniemen nimellä ainakin Facebookista. Mittavassa määrin verkkokauppaa käy myös Urjalan Makeistukku, joka joulukarkkien ystäville on jo käsite sinänsä.

Vaikka päivittäistavarakauppoja on Urjalassa enää vain muutama, on täällä paljon erikoisliikkeitä, joissa on paljon jouluun sopivaa tarjolla. Hintatasokin on kilpailukykyinen. Omassa pitäjässä käytetty euro on aina kotiinpäin.

Sunnuntaina juhlitaan itsenäisyyttä. Urjalassa on vakiintunut tapa juhlia. Sankarihaudoille lasketaan seppeleet ja kirkossa on jumalanpalvelus, jossa voi tehdä tuttavuutta uuteen viransijaiskirkkoherraan. Itsenäisyysjuhlaa vietetään Säätiötalossa.

Kuten lehdissä on kerrottu on Urjalalla myös edustus presidentin juhlavastanotolla. Viime vuonna siellä hurmasi paikalla olleet ja television katsojat mikkeliläinen juuri edesmennyt sotaveteraani Hannes Hynönen. Lähes yhtä valloittava persoona on menoslainen Rajoon Väinö, joka nykyisin asustaa Ilveskodissa. Kutsun saanut Väinö on mahtava tarinankertoja, jos on vain entisessä vireessä. Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulualusaikaa!

Seppo Pirhonen

_________  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            27.11.2015
Urjalan kulmilta
Olisi pitänyt…

Viime päivinä on monen ihmisen kanssa kehkeytynyt mielenkiintoisia keskusteluja vasta ilmestyneen kirjan innoittamina. Monet ovat kertoneet, että helläkin on kotona tallessa sota-aikaan, mutta myös muita kirjekokoelmia. Toiset ovat kertoneet, että ovat ryhtyneet niitä nyt tutkailemaan.

Jotkut ovat puolestaan kertoneet, että kirjeet on hävitetty. Erässä perheessä lapset olivat löytäneet vanhempiensa sota-ajan kirjeet ja niitä oli luettu, jolloin äiti oli todennut, että ne eivät ole lapsille sopivaa ja oli polttanut kirjeet.  On myös kerrottu, että jotkut ovat ennen kuolemaansa kehottaneet hävittämän kirjeet. Mutta on myös tapauksia, joissa kirjekokoelmia on määrätietoisesti varjeltu tuhoutumasta.

Useampaankin kertaan on tullut puheeksi, että vanhempia, isovanhempia tai muita sukulaisia olisi pitänyt haastatella ennen heidän elämänlankansa katkeamista. ”Olisi pitänyt” on toistunut usein. Nuorena menneet asiat eivät luonnollisesti kiinnosta, kun sillä hetkellä ja edessäpäin on paljon mielenkiintoisempia asioita. Kiinnostus alkaa viritä siinä vaiheessa, kun ei ole lähipiirissä ketään, jolta kysyä.

Eräs keskustelukumppani huomautti, että hänkin alkaa olla siinä iässä, että häneltä pitäisi kysyä tai hänen pitäisi kertoa omista elämänvaiheistaan. Meillä kaikilla on oma tarinamme kerrottavana. Lauloihan Veikko Lavikin aikanaan, että jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Nykyisin ei kirjoiteta kirjeitä. Siinä eräs syy postin nykytilanteeseen. Jaettavaa on vähemmän. Toisaalta tekstiviestejä, sähköposteja, twiittejä ja mitä kaikkia muotoja niitä lieneekään lähetetään tolkuttomat määrät. Useimmat niistä ovat hetkeen liittyviä, eivätkä välttämättä ole säilytettäviä. Toisaalta niistä joku saisi aidon ajankuvan muutaman kymmenen vuoden päästä.

Nykyisin valokuvia ja muita tietokoneilla ja vastaavilla laitteilla syntyviä tiedostoja kehotetaan siirtämään talteen pilvipalveluun. Se onkin kätevä keino siltä varalta, että oma kone sanoo yhteistyösopimuksen irti. Kysymys kuuluukin, kuinka kauan tiedot säilyvät pilvipalveluissa? Ei sekään taida olla ikuista. Muistetaan vain miten on käynyt kelanauhojen, kasettien, VHS- nauhojen ja CD-levyjen kanssa.

Päiväkirja on jossain elämänvaiheessa nuorten ja varsinkin tyttöjen suosiossa. Niissä hetki, kokemukset ja tunteet tallennetuvat voimakkaana. Niitäkin on julkaistu joskus sellaisenaan, joskus vähän ja silloin tällöin paljonkin muokattuina. Onpa muutama päiväkirja on sepitetty kokonaan jälkeenpäin.

Muistelmat ovat suosittu tapa kertoa oma tarinansa. Muistelmat ovat vaativa kirjallisuuslaji. Niissä asiat usein selvitetään kertojan kannalta parhain päin. Osin se on tahatonta, koska ihmisen muisti toimii niin. Vaatii poikkeuksellista rohkeutta kertoa sellaista, mikä on itsensä kannalta kielteistä. Monessa pöytälaatikossa on mielenkiintoisa tarinoita odottamassa lukijaansa.

Seppo Pirhonen

_______ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            20.11.2015
Urjalan kulmilta
Näkyy ja ei näy

Raja-alueen ongelmat tulivat vastaan, kun Yleisradio jakoi Hämeen uutiset kahtia siten, että Pirkanmaa sai omat alueelliset televisiouutiset. Hämeen alueella käsitellään jatkossa Kanta- ja Päijät-Hämeen asioita. Urjalan asiat ovat esillä Pirkanmaan uusissa uutisissa, mutta suurin osa urjalalaisista ei niitä näe, koska antennimme on suunnattu Tammelaan.

Jos haluaa nähdä oman alueen uutiset telkkarissa pitää antenni suunnata kohti Teiskoa. Ennen kuin kiipeää katolle ja alkaa pyöritellä antennia on kokeiltavissa yksi keino. Soitin Digitan kuluttajainfoon ja siellä kerrottiin, että kannattaa kokeilla television kanavahakua manuaalisella virityksellä. Jos haluaa lähetykset Teiskosta, pitää antaa haussa taajuudeksi 34.

Maksullisessa puhelinpalvelussa  (8,55 snt puhelu ja 17,7 snt minuutilta)  annettiin vielä vinkiksi, että Teisko ja Tammela ovat toisiinsa nähden vastakkaisissa suunnissa ja nykyaikaiset antennit kykenevät ottamaan vastaan lähetystä molemmista suunnista. Puheluun vastannut kehotti jättämään katolle menemisen ammattilaisen työksi. Heillä on laitteet, joilla nopeasti näkee mistä suunnasta kanavat parhaiten toimivat. Urjalassa se taitaa olla useimmilla juuri Tammelan suunta, joka on Teiskoa lähempänä.

Hämeen uutisissa oli aiemmin se hyvä puoli, että täällä raja-alueella sai tietoa kummastakin suunnasta.  Nyt, kun kummallakin alueella on omat uutisensa, saadaan uutisiin enemmän paikalista asiaa.

Jos ei halua ryhtyä mihinkään toimiin, niin uutiset voi katsoa Ylen areenasta. Sinne tulevat myös alueelliset TV-lähetykset. Hämäläiseen verkkaiseen tapaan tottunut voi katsoa uutiset myös seuraavana päivä uusintana. Hämeen ja Pirkanmaan uutiset tulevat päivällä noin 11.30.

Digitan edustaja kertoi, että päätös uutisten teknisestä lähettämispaikasta on Ylen tekemä. Kun kysyin, että onko siihen mahdollista saada muutosta, niin hän arveli, että olisi parasta ottaa yhteyttä Ylen tekniseen neuvontaan. Sinne en ole vielä ollut yhteydessä.  Luulisi, että nykyaikana on sellaiset pelit ja vehkeet, että tämmöiset ongelmat ovat ratkaistavissa.

Ylen asemaa pohtii parlamentaarisesti koottu työryhmä. Kaupallinen puoli haluasi kumota Yleisradion erityisaseman. Minusta kyllä tuntuu, että silloin mennään pahasti pöpelikköön, sillä kaupallisten kanavien ohjelmatarjonta on pääosin aika kevyttä hömppää.  Näyttää siltä, että kanavauudistuksella Yle television puolella aikoo viedä ohjelmistoaan samaan suuntaan.

Ohjelmisto kaikilla kanavilla on kielitarjonnaltaan hyvin yksipuolisesti englantia. Saksaksi tulee muutamia katsottavia dekkareita. Luulisi, että hyviä ohjelmia olisi saatavissa muiltakin suuilta kielialueilta. 

Suomessa Yle välittää uutisia suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi, saameksi ja viittomakielellä. On ehkä ennakoitavissa, että pian niitä tulee myös arabiaksi, koska sieltä suunnalta on tullut paljon porukkaa viime aikoina maahan. Luotettava tieto on tärkeää välittää oikealla tavalla.

Seppo Pirhonen

_____ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            13.11.2015
Urjalan kulmilta
Jalkapallo innostaa

Tupa oli täynnä keskiviikkona, kun Urjalan Palloseura piti syyskokoustaan ja kauden päättäjäisiä. Tupana oli kahvila-ravintola Onnikka. Ja mitä ihmettä! Paikalla oli paljon tyttöjä. Urjalan tytöt ovat tehneet oikein jalkapallobuumin, sillä kaudella toimi kolme tyttöjoukkuetta. Lisäksi heitä pelasi myös poikien joukkueissa.

Palloseuran syyskokous oli hyvä esimerkki siitä, miten kokous viedään sutjakkaasti läpi Paijan Jarin toimiessa puheenjohtaja ja Kaapun Tiinan sihteerinä. Johtokunta oli valmistellut asiat. Esityslista, toimintasuunnitelma ja talousarvio oli monistettu, joten kokousta oli helppo seurata. Lapsille on annettava tunnustus siitä, että he jaksoivat kokouksen ajan kuunnella, vaikka vatsan pohjassa tietysti jännitti, mitä palkitsemiset toisivat tullessaan.

Päättyneellä kaudella oli kahdeksan joukkuetta. Miesten joukkueita oli vain yksi ja sen osaksi tuli karvain mahdollinen eli putoaminen yhdellä pisteellä sarjatasoa alemmaksi. Ojalan Esko muistutti, että syysjakso sujui hyvin. Jos keväällä olisi pelattu samalla tavalla ei olisi ollut mitään hätää.

Juniorijoukkueita oli siis seitsemän ja niistä kolme tyttöjen joukkueita vuonna 2008 syntyneistä 2004 syntyneisiin. Pelaajia niissä on paljon, joten lähivuosina saataneen taas jalkeille isojen tyttöjen ja naisten joukkue, jota nyt ei saatu koottua. Kaikkien joukkueiden pelaajien himoitseman maalitykki-palkinnon sai vuodeksi haltuunsa  Viivi Välimaa.

Palkitsemisperusteina oli kehittyminen, ahkera harjoittelu ja tulokaskausi. Pelinrakentajia palkittiin ensimmäisen kerran. Tunnustuksen sai pelaaja, joka peleissä, harjoituksissa, pelimatkoilla on joukkuehengen luoja ja kannustaa muita hyviin pelisuorituksiin ja lisäksi saajalla on hyvä pelisilmä ja hän on taitava pelaaja.

Uudelle kaudelle on palloseuralla tavoitteena saada peräti 11 joukkuetta. Parilta joukkueelta puuttuu vielä valmentaja. Sarjoissa pelaavien joukkueiden lisäksi on jalkapallokoulu, seniorijoukkue ja naisten joukkue. Futsal on ohjelmassa. UrPS:n väreissä kilpailee myös miesten salibandyjoukkue.

Jalkapalloinnostusta tartutetaan eskarilaisille esittelemällä heille lajia ja koululaisilla on lukuvuoden lopussa perinteinen turnaus. Seura korostaa tavoitteissaan reilua peliä, iloisuutta, yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Myönteinen on myös kirjaus siitä, että seura toimii läheisessä yhteistyössä vanhempien, muiden urheiluseurojen, yhdistysten, kunnan, koulujen  ja taloudellisten tukijoiden kanssa

Seuran tavoitteena on saada tekonurmikenttä vuonna 2017. Urjalassa on kolme nurmikenttää: keskusurheilukenttä ja harjoituskentät Huhdin Vilpolassa ja Urjalankylän koululla. Tekonurmi pidentäisi kautta. Toivotaan, että tavoite onnistuu. Sitä odottaa tuvantäyteinen joukko innostuneita pelaajia.

Seppo Pirhonen

_____________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            6.11.2015
Urjalan kulmilta
Mitä miehet oikein puuhaavat?

Maanantaina kaupan kassa toivotti hyvää miesten viikkoa. Kysyin, että onkos sellainenkin teemaviikko. Hän valisti minua, että isänpäivää edeltävä viikko on omistettu miehille. Mistäpä muualta olisin voinut hakea lisätietoa kuin internetistä. Sieltä löytyi oikein oma teemasivu ja lista tapahtumista.

Hetken tapahtumia selailtuani tulin siihen tulokseen, että takana on varsin kultturellisia piirejä. Mielenkiintoisin tapahtumaotsikko oli: ”Auta miestä mäessä–oikea-aikaisen työntämisen ja jarruttamisen salat”.  Tarkempi tutkimus otsikosta paljasti, että kyse olikin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, päättäjille, tutkijoille ja virkamiehille tarkoitettu seminaari. Sen käytyään osallistujat ”tunnistavat miehen hyvinvointiin liittyvät tarpeet aiempaa paremmin ja saavat konkreettisia työkaluja miehen kohtaamiseen asiakastilanteessa”. Olikohan täältäpäin ketään?

Tarjolla näytti olevan myös äijänaurujoogaa. Sitä järjestää Naurupalvelu. Tunnin jälkeen kuulemma suomalainen mies osaa nauraa ilman syytä. Tänään Tampereella olisi tarjolla Miehen kunnia tapahtuma, jossa esillä palkkatyö, sotaväki, sekä murtunet mielet.

Menosten koulussa järjestettiin joka vuosi äitienpäiväjuhla. Koululaiset ihmettelivät, miksei isille ole mitään. Niin yhdessä ideoitiin isänpäivätapahtuma, jossa isät ja lapset leikkivät, pelasivat, askartelivat ja puuhasivat yhdessä. Tarjolla oli isille maistuvaa tarjottavaa. Tätä ideaa voisi hyödyntää edelleen.

Kun siirryin Urjalankylään Menosista perin Rytkyn Aimolta mukavan asian. Perjantaisin oli kaikille kansakouluakin käyneille tuttu yhteinen tunti. Siellä oli oppilaiden ohjelmaa tanssia, laulua, leikkejä, erilaisia kilpailuja vähän sen mukaan oltiinko ulkona vai sisällä. Ohjelmaan kuului myös kirjan lukeminen. Aimo oli lukenut ääneen ja minä sain jatkaa tätä tapaa. Kun kirja oli kiinnostava, jännä tai hauska mielenkiinnon sai aistia. Jatkokertomus päättyi aina kohtaan, joka viritti mielenkiinnon seuraavaan lukukertaan.

Miesten viikolla näkyi olevan Lukukeskuksen kampanja lukuviikolta–sellainen viikkokin on siis olemassa. Miehiä kehotettiin lukemaan lapsille päiväkodeissa, kouluissa ja kirjastoissa. Pojat lukevat tyttöjä vähemmän. Miehen malli auttaa. Jos isä lukee lapsilleen, niin lapsetkin kiinnostuvat lukemisesta. Monet isät lukevat lapsille iltasatua, mutta ehkä useampi voisi ottaa sen tavakseen ja vuorotella äidin kanssa.

Mitä miehet oikein puuhaavat? Naiset ovat täälläkin enemmistönä kansalaisopistossa, kirjaston käyttäjinä, kulttuuritilaisuuksissa, eläkeläisten piireissä, kirkossa ja jopa urheilukentällä ja joskus jäähallissakin. Nuoret miehet koontuvat saunailtoihin. Työssäkäyvistä monet ovat vuorotyössä, joka vaikeuttaa säännöllistä harrastamista. Televisio, tietsikka ja älypuhelin vievät lopun ajan. Joskus tuntuu, että perheen yhteinen aika jää vähäiseksi. Mies tarvitsee omaa aikaa omille asioilleen, mutta myös aikaa yhdessäololle ja peuhaamiselle lasten kanssa. Hyvää isänpäivää!

Seppo Pirhonen

________  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            30.10.2015
Urjalan kulmilta
Uusi mahdollisuus

Urjalan seurakunta saa mahdollisuuden palata normaalimpaan päiväjärjestykseen, kun kirkkoherra SamiTammisalo on ilmoittanut eroavansa kirkkoherran tehtävästä marraskuun alusta lukien. Parin vuoden aika on ollut Tammisalolle lyhyiden työrupeamien aikaa. Virkavapauksia on ollut paljon ja sijaisia on tarvittu. Muille työntekijöille ja luottamushenkilöille aika on ollut raskas. Minusta tuntuu, että Tammisalo voisi olla parhaimmillaan sotilaspappina.

Edessä on siis uusi valintaprosessi. Aikaa menee, kun virka julistetaan haettavaksi, ehdokkaat laitetaan vaalisijoille, kuullaan vaalisaarnat, käydään vaali, odotetaan sen tuloksen vahvistamista ja valitun tulemista tehtäväänsä. Varmaa on, että taustat tarkistetaan tällä kertaa perusteellisesti. Toivottavasti saamme tehtäväänsä ja paikkakuntaan sitoutuneen kirkkoherran oli hän sitten mies tai nainen.

Huomenna on pyhäinpäivä. Aiemmin sitä kutsuttiin pyhäin miesten päiväksi. Varsin yleisesti on käytetty myös nimitystä vainajien päivä. Sotien jälkeen vakiintui tapa sytyttää kynttilöitä läheisten haudoille. Yhtä paljon ellei enemmänkin kynttilöitä on jouluna.

Hautausmaan työntekijät ovat viime päivinä ahkeroineet lakaisemalla lehtiä. Kirkkomaalla on paljon lehtipuita, joten työtä on riittänyt siitä alkaen, kun lehdet alkoivat puista varista. Urjalassa hautausmaa on hyvin hoidettu, josta tunnustus siitä huolehtiville.

Osa haudoista on annettu seurakunnan tai jonkun muun hoidettavaksi vuosisopimuksilla. Tämä on hyvä vaihtoehto silloin, kun ketään omaisia ei asu paikkakunnalla. On myös paljon hautoja, joista ei kukaan enää huolehdi. Omaistensa hautoja hoitavat ovat käyneet siistimässä haudat tuomalla havuja ja istuttamalla kasveja, jotka kestävät talven.

Hautausmaamme näkyy hyvin valtatielle ja pimeän ajan koittaessa ohi ajava on voinut havaita, että kynttilöiden määrä on lisääntynyt ja tänään sekä huomenna niitä tulee vielä paljon lisää.

Lauantaina on Urjalassa kuten muissakin kirkoissa iltamessu, jossa luetaan kaikkien edellisen pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntalaisten nimet. Siinä joukossa on tällä kertaa myös oma poika. Kaikille sytytetään myös muistokynttilä.

Kuka on pyhä? Kirkon sivuilla sanotaan, että huomisessa on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Lisäksi todetaan, että sana pyhä ei viittaa vain kuolleisiin, koska jokainen Kristuksen oma on pyhä. Tällöin hän on osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä.

Urjalassa alttarikaide on puolipyöreä. Joku pappi selitti aikanaan koululaisille, että voimme ajatella, että loppuosa kaaresta on taivaassa, jolloin siellä olevat polvistuvat kanssamme ehtoolliselle. Pimeän ja surun keskelle pilkottaa ikuisuuden valo.

Seppo Pirhonen

__________

                                                            Forssan Lehti
                                                            23.10.2015
Urjalan kulmilta
Kirjamessuilla

Terveiset Helsingin kirjamessuilta, jossa olin eilen. Oikeastaan samaan hengenvetoon voisi tuoda terveisiä myös Turun kirjamessuilta, jotka olivat jo lokakuun alussa. Muitakin alan messuja Suomessa järjestetään, mutta pienemmässä mittakaavassa.

Olen ottanut tavakseni matkata Helsinkiin junalla. Urjalan asemalta se ei tietenkään onnistu. Täytyy siis ajella omalla autolla Toijalaan. Matka taittuu nykyisin nopeasti, kun junien matkanopeudet ovat kasvaneet. Pasilassa on vain lyhyt kävelymatka Messukeskukseen.

Vaikka junamatka on lyhyt, varaan jotakin matkalukemista. Tällä kertaa se oli Kalevi Kalemaan vuonna 2009 ilmestynyt Itsenäisyyssenaattori, Juhani Arajärven elämä ja työ, Juhani Arajärvi syntyi Urjalassa 1867 Villamon torpassa. Tuolloin sukunimenä oli Alin, sillä tunnettu suomalaisuusmies suomensi nimensä myöhemmin. Itse asiassa Alinkaan ei ollut kovin kauan nimenä, sillä sen senaattorin isä otti käyttöön Muistialassa. Siihen asti nimi oli ollut Maijala. Mutta palataan siihen ehkä joskus toiste, kun saan kirjan luettua kokonaan. Sivuja on 281, joten edestakainen junamatka ei riittänyt , mutta yhdeksänkymmentä sivua kuitenkin etenin.

Kirjamessut kestävät neljä päivää ja oikeastaan sinne pitäisikin varata aikaa ainakin pari päivää, jotta kaiken mielenkiintoisen ehtisi käydä läpi. Esiintyjiä on toistatuhatta, joten kaikkea ei ehdi kokea. Paljon on erialisia esiintyjiä. Useimmat niitä tuttuja, jotka ovat muutenkin esillä eli kirjailijoita, jotka ovat kustantamoidensa kärkinimiä.

Esillä on uutuuskirjoja, mutta myös antikvariaatit ovat edustettuina. Oheistapahtumina ovat vielä postimerkki- sekä ruoka- ja viinimessut. Viime vuonna teemana oli saksalainen kirjallisuus ja tänä vuonna venäläinen.

Kävin kuuntelemassa Matti Rönkää, joka oli vuosi sitten Pentinkulmalla ja monena iltana hänet nähdään televisiossa uutisia lukemassa. Hänen uusi kirjansa ei ole dekkari.  Viktor Kärppä ei siis enää seikkaile. Nyt kirjan nimenä on Eino. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Kävin kuuntelemassa myös seminaaria, jossa kerrottiin jatkosodasta. Esillä oli miesten elämä rintamalla, TK-miesten sensuroidut tekstit ja Karjalan armeijan hyökkäykset jatkosodan alussa. Aihe liittyy viimeaikaisiin kirjallisiin toimiini, joista lähemmin tarkemmin marraskuun  puolivälissä.

Mielenkiintoni kohdistuu paitsi kaunokirjallisiin teoksiin myös tietokirjoihin, joiden parissa olen itsekin askarrellut. Kävin kuulemassa Kanava-lehden tietokirjallisuuden ehdokasasettelua. Kymmenen erilaista tietokirjaa on ehdolla ja ensi torstaina tiedetään kuka nappaa kymppitonnin taskuunsa.

Samalla tapasin kesäurjalalaisen professori Seikko Eskolan. Hänhän on entinen Kanavan päätoimittaja ja viime vuosina julkaissut mielenkiintoisia kirjoja. Urjalassa hän oli joku vuosi sitten puhumassa itsenäisyysjuhlassamme.  Näin myös uuden iskulauseen: ”Lue enemmän, luudut vähemmän!  Ostoskassiin tuli seitsemän kirjaa.

Seppo Pirhonen

------

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            16.10.2015
Urjalan kulmilta
Paikallislehti digiaikaan

Parin vuoden päästä satavuotias pakallislehtemme Urjalan Sanomat on siirtynyt digiaikaan. Eilinen numero oli ensimmäinen, jonka saattoi lukea kokonaan digitaalisena internetin välityksellä omalta tietokoneelta tai älypuhelimelta.

Sanomalehdet ovat tuoneet paperilehden rinnalle digiversioita jo aiemmin. Ne saa lisämaksusta paperilehden rinnalle tai sitten voi valita kokonaan pelkän sähköisen version ilman kotiin kannettavaa lehteä. Kustantajan resursseista riippuen digitaalista sisältöä on tarjolla paljon. Kehittyvä tekniikka mahdollistaa uusia sovelluksia.

Paikallislehti on odotettu myös oman paikkakunnan ulkopuolella. Useimmat saavat sen torstaina, mutta jotkut vasta perjantaina tai jopa myöhemmin. Sanotaan, että mikään ei ole niin vanha kuin päivän vanha lehti. Paikallislehden osalta vieteri taitaa venyä vähän pidempään.

Nyt Urjalan Sanomien viikon uuden numeron voi lukea vaikkapa Australiassa jo keskiviikkoiltana, kun painettu versio alkaa matkan postituksen kautta tilaajille. Lehden saa tässä muodossa siis aina tuoreena.

Paikallislehdille ja sanomalehdille jakelukustannus on merkittävä menoerä. Oman paikkakunnan lehden levikistä taitaa puolet suuntautua Urjalan ulkopuolelle. Sitä menee kaikkiin maanosiin. Osa kauempana asuvista ja myöhemmin paperilehden saajista voi vaihtaa tilauksensa pelkkään verkkoversioon. Voipa olla, että lehti saa tätä kautta uusia tilaajia, kun se on luettavissa heti tuoreeltaan.

Aika moni Urjalassa säilyttää vanhat lehtien vuosikerrat, eikä laita niitä paperikeräykseen tai saunanpesään. Digilehden voi tietenkin itsekin arkistoida, mutta aiemmat numerot löytyvät tästä eteenpäin digiarkistosta. Sieltä niitä voi selata.

Sanomalehtien levikit ovat laskeneet huomattavasti viime vuosina. Siksi ei enää kerrotakaan levikkitietoja eli sitä, kuinka monta tilaajaa lehdellä on. Sen tilalla ilmoitetaan luku, joka kertoo kuinka monta lukijaa lehdellä on.

Suurimmat sanomalehdet ja myös tämä tuttu Forssan Lehtemme ovat siirtyneet lukijaystävälliseen tabloid-kokoon. Lehtien tulot muodostuvat tilausmaksuista ja ilmoitustuloista. On tunnettua, että supistuvista ilmoituseuroista käydään yhä kiivaampaa kisaa eri medioiden kesken.

Useimmat lehdet ovat aina olleet mukana  jossakin ketjussa. Nyt näissä ketjuissa on paljon toimituksellista yhteistyöstä, jolla pyritään työvoimakustannusten säästöön. Eli kun olen lukenut Forssan Lehden ja sen jälkeen otan käteeni Aamulehden, niin huomaan, että tämä juttu on jo nähty.

Paikallislehden täytyy pärjätä omillaan ja siksi sen on etsittävä uusia tähän aikaan sopivia ilmestymismuotoja.

Seppo Pirhonen

_____________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            9.10.2015
Urjalan kulmilta
Rakennusvalvontaa

Pakkaset ovat olleet ihan kipakoita ja pirttiä on pitänyt ruveta lämmittämään.  Samalla tuli mieleen, että yksi jos toinenkin on aina silloin tällöin kertonut asumiskokemuksistaan. Siis lähinnä siitä, että asunnossa tai työpaikalla on ollut kylmä.

Eräs tuttavani kertoi, että muuttaessaan Urjalaan silloin uuteen rivitaloasuntoon alkoi heti ensimmäisten pakkasten jälkeen tuntua kylmältä. Muillakin samassa talossa asuneilla oli samanlaisia tuntemuksia ja niinpä asiaa ryhdyttiin selvittämään. Kävi  ilmi, että eristeitä oli niukanalisesti ja osasta ne taisivat puuttua kokonaan. Yhteydenotto rakentajaan auttoi, sillä yrittäjä halusi välttää huonoa mainetta.

Eräs terveydenhuollon parissa työskennellyt kertoi, että hänen työhuoneessaan terveyskeskuksessa oli kylmää ja vedon tuntua. Asiaa selvitettiin ja kävi ilmi, että ikkunakarmien ja seinän välistä olivat eristeet jääneet laittamatta. Ikkunoiden väliin laitetut tekstiilinkappaleet eivät tietenkään silloin auttaneet.

Pikku-uutinen kertoi, että yhtenäiskoulun talotekniikan valvoja on valittu. Kilvassa oli mukana kaksi yritystä. Nykyaikaa kuvaa hyvin lautakunnan  esityslistasta poimittu tieto, että ”tarjouksia oli analysoitu yhdessä rakennuttajan ja hankeen rakennuttajakonsultin kesken”. Valituksi tuli ”kokonaistaloudellisesti edullisin”.

Lain mukaan jokaisella rakennustyömaalla pitää olla vastaava mestari ja valvoja. Siitä ei ole kuitenkaan mitään apua, jos valvoja pistäytyy vain harvoin työmaalla. Työmaakokoukset eivät riitä, kyllä siellä pitäisi useammin käydä.

Muistui mieleen Menosten koulun remontti. Sitä tehtiin kouluaikaan ja niinpä siinä pääsi seuraamaan, miten työt etenivät.  Hirsirunkoisessa talossa on vanhanajan rossipermannot. Kun lattiat otettiin auki ja samalla uusittiin vesiputket ja viemärit, niin rakennustyömies kysyi, että laitetaanko tänne se määrä villaa, kun työselityksessä lukee. Silloin olisi jäänyt parikymmentä senttiä tyhjää. Sanoin, että kyllä se täyteen pitää laittaa. Oli siis fiksu kirvesmies, joka oli samaa mieltä, kun asiaa kysyi. Muitakin samantapaisia tapauksia on matkan varrella tullut eteen.

Nykyisin taloista tehdään niin energiatehokkaita ainakin suunnitelmissa, että talot kohta tuottavat käyttämänsä energiansa. Jos rakennusvaiheessa fuskataan, jää tulos toisenlaiseksi. Siksi rakennusvalvonta on tärkeää hoitaa kunnolla.

Moni uusi ja peruskorjattu rakennus on pilattu väärillä rakenneratkaisuilla. Sekä peruskorjatuissa että uusissa rakennuksissa saatetaan rakennus pilata huonosti säädetyllä koneellisella ilmastoinnilla.  Rakennukset tarvitsevat myös vuosittaista seurantaa ja huoltoa. Jos ne rahanpuutteen tai muun syyn takia laiminlyödään voi seurauksena olla koko rakennuksen muuttuminen käyttökelvottomaksi. Urjalassa ja muuallakin on tästä esimerkkejä ihan riittävästi. Koittakaa tarjeta.

Seppo Pirhonen

____________   

                                                                                                        Forssan Lehti
                                                                                                            2.10.2015
Urjalan kulmilta
Syrjälästä löytyy

Keskiviikkona suuntasin Rautia Syrjälään hakemaan kateruuveja. Ensi ihmettelin, että onpas paljon autoja pihalla ja sitten huomasin Suomen lipun liehuvan salossa ja muistin, että tänäänhän kauppias Jouni Syrjälä juhlii 70-vuotispäiväänsä.

Hyllystä oikeaväriset kateruuvit olivat loppu, mutta Rantalan Heikki sanoi, että juuri tuli Keskon kuorma, jota juuri purettiin ja sieltähän niitä sitten löytyikin. Samalla tutkailtiin löytyykö vesirännejä ja löytyihän niitäkin. Syrjälässä on asiansa osaava henkilökunta.

Kävin onnittelemassa päivänsankaria, joka omaan tyyliinsä totesi, että tässä sitä vaan mennään seitsemänkymppisenä eteenpäin. Jounihan tunnetaan värikkäästä kielenkäytöstään. Asiakaskunta on tullut tutuksi vuosikymmenten aikana. Nuori polvi on ottamassa  kaupan hallintaansa.

Syrjälän kaupankäynti alkoi vuonna 1940, kun Aili Ja Paavo Syrjälä aloittivat kaupanpidon Hakolahdessa.  Syrjälät hankkivat olympiavuonna 1952 Hämeen ensimmäisen myymäauton. Parhaimmillaan niitä oli kolme. Myymäläauto ajoi viimeisen lenkkinsä vuonna 2012. Jounin siskon Julia Alhaisen ja miehensä Joukon isännöimä kyläkauppa sulki ovensa tämän vuoden alkupuolella.

Rauta- ja maatalouskauppa alkoi 1980, kun Syrjälät hankkivat rakennusliikkeen konkurssipesästä hallin, jota on useaan kertaan laajennettu ja lisätty uusilla varastotiloilla. K-ketju muutti toimintaansa niin, että Syrjälä siirtyi Rautia-ketjuun. Silti Syrjälä käy edelleenkin laajasti maatalouskauppaa ainoana paikkakunnalla, kun agrimarket ja Yrittäjien Maatalous ovat lopettaneet.

Sortimentti on laaja: rakennustarvikkeita, sisutustuotteita, puutavaraa, työkaluja, pienrautaa, piha ja puutarhatarvikkeita, pienkoneita, kodinkoneita, sähkötarvikkeita, lämpö-vesi- ja ilmastointi jne. Paikkakunnan kannalta on tärkeää, että on tällainen kauppa, josta yleensä löytää tarvitsemansa. Joissakin tuotteissa  Urjalasta löytyy tarjontaa muiltakin kuten Konetalo Niemelä ja Lvi-Tapiopharju.

Kauppiaan juhlapäivänä oli tarjolla niin lihakeittoa kuin kahvia ja täytekakkua. Kun olin tarjoilusta nauttinut ja olin lähdössä pois, oli piha ihan piukkana autoista ja väkeä oli paikalla paljon. Syntymäpäivän vietto palveli samalla kaupankäyntiä sillä monen mukaan tarttui jotakin kotiin vietävää tarjous- ja muuta tuotetta. Kesäisin tärkeitä asiakkaita ovat kesämökkiläiset.

Jouni on pienestä pitäen elänyt kauppiasperheessä, joten kaupankäynti on verissä niin, ettei hän siitä varmaan koskaan osaa luopuakaan. Näin on monen pitkän yrittäjäuran tehneen osalta. Monessa urjalalaisessa yrityksessä on sukupolven vaihdoksen aika lähivuosina. Kaikille ei löydy jatkajaa omasta perhepiiristä. Siinäkin tapauksessa, että jatkaja on omasta takaa, kannatta vetovastuun vaihdos aloittaa ajoissa.

Seppo Pirhonen

________________ 

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            25.9.2015
Urjalan kulmilta
Sotapakolaisia vai siirtoväkeä?

On virinnyt keskustelu siitä voidaanko nykyisiä pakolaisia verrata sodan aikana ja sen jälkeen tapahtuneeseen karjalaisen väestön kohtaloon. Kaivelin aiheesta keräämiäni tiedostoja. Niistä käy ilmi, että aivan ensimmäiseksi tulijoista käytettiin nimitystä sotapakolainen. Termi taitaa olla peräisin sotatilalaista.

Pian tuli käyttöön käsite evakuoitu, joka tulee lähinnä englannin kielestä. Sana tarkoittaa sodan alta evakuoitua henkilöä ja myös jostakin muusta syystä alueelta tai tilasta poistumaan määrättyä. Evakuoidusta tuli sana evakko, jolla tarkoitetaan Suomen historiassa karjalaista omalta kotiseudultaan siirtymään joutunutta väestöä.

Jossain vaiheessa käytettiin nimitystä siirtolainen. Urjalassakin kutsuttiin tänne tulleita karjalaisia sillä nimellä. Tarkasti ottaen siirtolainen on henkilö, joka muuttaa toiseen maahan ansaitakseen siellä elantona. Suomesta muutettiin siirtolaisiksi aiemmin Amerikkaan ja 1960-luvulla erityisesti Ruotsiin.

Asutettaessa karjalasia maanhankintalain nojalla 70 vuotta sitten alettiin puhua siirtotiloista esimerkiksi siirtotila Raumäki Muolaan Punnuksesta. Monet karjalaiset antoivat uudelle asuinpaikalla muodostetulle asutustilalleen saman nimen, joka oli olut kotitilalla Kannaksella.  Tämä käytäntö selittää myös sitä, miksi näitä siirtotilojen omistajia puhekielessä kutsuttiin täällä siirtolaisiksi.

Myöhemmin virallisissa yhteyksissä ja tieteellisessä kirjallisuudessa on käytetty käsitettä siirtoväki. Kun haluttiin olla täsmällisiä, piti  käyttää yhdestä henkilöstä puhuttaessa lisämäärettä vaikkapa ”siirtoväkeen kuuluva naishenkilö”

Sodan jälkeisessä lainsäädännössä siirtoväkeen kuuluviksi laskettiin myös evakuoinnin jälkeen syntyneet lapset. Karjalassa toimineet seurakunnat ja kunnat lakkautettiin virallisesti vasta 1940-luvun lopussa. Siksi monella sodan jälkeen syntyneellä lukee syntymätodistuksessa kotipaikkana vaikkapa Muolaa, vakka onkin syntynyt Lounais-Hämeessä. Kirjoilla olo paikka määräsi tämän asian.

Sekä talvi- että jatkosodan jälkeen sodan ja alueluovutusten tänne läntiseen Suomeen tulleet karjalaiset joutuivat asumaan monissa paikoissa. Ensin vaikkapa koululla tai seurantaloilla, jos ei heti löytynyt kotimajoitusta. Ilman lupaa ei saanut määrätystä asuinpaikasta muuttaa. Jos niin teki, menetti siirtoväen huollon myöntämät etuudet. Viranomaisten määräyksestä asuinpaikkoja saattoi olla useita ennen lopullista asuttamista.

Siirtoväkeä asuttaneille maksettiin korvausta, kuten nytkin maksetaan pakolaisia majoittaville. Ensin siirtoväen huollosta vastasi kansanhuolto, mutta melko pian sen rinnalle tuli siirtoväen huolto, jonka kustansi pääasiassa valtio. Siirtoväen huollon johdossa oli sekä paikallisia että karjalaisia. Lisäksi oli vielä Vapaa huolto, jota paikallisesti organisoivat monet kansalaisjärjestöt. Se avusti sekä siirtoväkeä että avun tarpeessa olevia paikallisia. Tätä kautta jaettiin myös Ruotsista ja muista pohjoismaista tullutta apua.

Seppo Pirhonen

_______________ 

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            18.9.2015
Urjalan kulmilta
Vaihtoehtoja

On asioita, joihin monen meistä on vaikea ottaa kantaa. Toisille kannanottaminen on helppoa. Heistä monet sanovat voimakkaasti ei. On asioita, joissa vaihtoehdot ovat ”joko” ja ”tai”. Paljon on asioita, joissa vaihtoehdot ovat ”sekä” ja ”että”.

Koulussa oli kerran tyttö, joka kysyi hyvin usein: ”Onks pakko?” Parasta olisi, jos elämänmeno järjestyisi siten, ettei koskaan tultaisi siihen tilanteeseen, että jäljellä on vain yksi vaihtoehto. Ihmisen elämän aikana on myös tilanteita, joissa ei ole vaihtoehtoja. Aina ne eivät johdu meistä itsestämme. Ne eivät ole meidän valintojamme. Me joudumme niiden eteen halusimme tai emme.

Pakolaistulva ja hallitsematon maahantulo on saattanut meidät ymmällemme. Myllerrys koskee koko Eurooppaa ja ulottuu nyt myös tänne asti. Tästä tulee pysyvä ilmiö, joka haastaa yhteiskunnan ja suomalaiset. Olemme tähän asti selvinneet vähällä.

Hädässä olevia lähimmäisiä autetaan. Suomalaiset ovat heränneet auttamaan omalta osaltaan. Hyvä niin. Osasta tulijoita tulee aikanaan Suomen kansalaisia, jotka puhuvat suomea ja tekevät työtä ja yrittävät. On paljon töitä, joista suomalaiset eivät halua tehdä. Tulijoissa on myös koulutettuja ja ammattilaisia.

Tulijoissa on niitäkin, jotka eivät saa turvapaikkaa. Joukossa on heitä, jotka eivät ole siihen oikeutettuja. Nyt tarvitaankin paljon ammattitaitoista työvoimaa selvittämään näitä asioita, jotta voidaan palauttaa heidät, joilla ei ole turvapaikan tarvetta ja antaa se tarvitseville.

Naapurissa Punkalaitumella on tällä viikolla 350 pakolaiskeskuksen kirjoilla. Se on yli kymmenen prosenttia pitäjän asukasluvusta. Urjalassa pakolaisasia on ollut muutamaan kertaan kunnan elimissä käsittelyssä. Viimeksi keväällä 2009, jolloin pakolaiskeskusta kaavailtiin Puolimatkan koululle. Silloin valtuusto päätyi lopulta äänestyksen jälkeen myönteiseen kannanottoon, mutta keskus ei toteutunut.

Kunta joutuu ottamaan kantaa asiaan joko suoraan tai välillisesti. Tulijat tarvitsevat asuntoja ja kunnan taloyhtiöllä niitä on. Tulokkaita nähdään siis Urjalassa kuten kaikkialla muuallakin. Meistäkin siis riippuu, miten he kotoutuvat, jos saavat oleskeluluvan.

Joskus tuntuu siltä, että julkisuus vaalii vain yhtä totuutta ja vaatii kaikkia sitoutumaan siihen. Rasistin leima lyödään nopeasti. Toiset lyövät ”mamun” leiman. Vastakkainasettelu syntyy ohipuhumisesta. Parempi puhua asiat halki kuin jurnuttaa. Suiden suitsinta voi johtaa pahempaan kuin suunpieksentään. Sivistykseen kuuluu itsehillintä ja toisen kunnioittaminen, vaikka olisi eri mieltä. On oikeus sanoa ei ja oikeus sanoa kyllä. Ihmisarvo on aina jakamaton.

Monella suomalaisella on arkipäivässä tiukkaa. Siitä hetkestä, kun kirjoitin tämän ja sinä luet tätä on valtiolle tullut lisävelkaa parikymmentä miljoonaa euroa. Taakka pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti. Siihen tarvitaan vastauksia, joissa ovat ”sekä” ja ”että”.

Seppo Pirhonen

________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            11.9.2015
Urjalan kulmilta
Syksy on uusi mahdollisuus

On mukavaa, kun kesäiset ilmat hellivät meitä näinä päivinä. Silti ilmassa on jo syksyn tuntu aamusumuna, kosteutena ja koleutena iltaisin. Pimeä tule yhä aikaisemmin ja ajatukset siirtyvät kesästä syksyyn. Ihmiset ovat vireitä aloittamaan jotain uutta.

Kesää on säilötty talteen pullottamalla mehuja ja pakastamalla marjoja. Puolukka-aika on parhaimmillaan ja sieniäkin taitaa taas pian löytää. Perunankaivuun aika alkaa olla käsillä. Viljelivät ovat tosin vasta pääsemässä puintiin.

Koululaisten syksyä on kestänyt kohta kuukausi. Ennenhän se alkoi vasta ensimmäinen syyskuuta. Koululaisperheissä elämänmeno on jo vakiintunut. Viimeiset päättävät kesälomiaan näihin aikoihin. Osa suuntaa ruskamatkoille Lappiin. Suurin osa katsoo lehtien kellastumista ja putoamista kotikonnuilla.

Ihmiset ovat tähän aikaan valmiita aloittamaan uutta harrastusta. Lehtitiedon mukaan kansalaisopistotoimintaa jatkava Valkeakoski-opisto on saanut hyvin osallistujia. Jäähallissa on ollut jo jää kuukauden ja harjoitukset ovat käynnistyneet. Samaan aikaan Palloseura kampailee sarjapaikasta ja juniorisarjoissa päätettään kesäsarjoja. Yleisurheilukentällä hiljenee ja alkaa saliharjoittelukausi. Naisvoimistelijat käynnistävät omia ryhmiään.

Metsästyskausi on alkanut vesilintujen parissa. Kokeet ja kurssit vievät kohti hirvi- ja peurajahteja. Rapu- ja kalansaalit on koettu. Pimeä ilta ja yö mahdollistaa tuulastuksen. Partiolaiset aloittavat syyskautta.

Myös järjestöt heräilevät kesän jälkeen. Vireät eläkeläisjärjestömme ovat jo täydessä vauhdissa. Martat ja maa- ja kotitalousseurat virittelevät omaa syyskauttaan. Punaisen Ristin paikalisosastoille tämä syksy saa lisäväriä suuresta pakolaismäärästä. Paikalinen yhdistys muistutti lehdessä, että vaatteiden tulee olla ehjiä ja puhtaita. Lelujakin tarvitaan. Perinteinen nälkäpäivä on viikon päästä ja torilta voi silloin ostaa ”nälkäpäiväleivän”.

Urjala-Seura on elvytystilassa. Urjalan Sanomissa kerrottiin, että Mikko Uotila ja Kari Leinamo aikovat herättää seuran toimimaan. Muutama vuosi on ollut hiljaiseloa. Kotiseutulehti Airanteen Aallot ei ole ilmestynyt. Hyvä olisi, jos seura virkoaisi ja toisi oman rakentavan panoksensa Urjalan elämänmenoon.

Uuden harrastuksen tai hyväksi koettua vanhaa voi toteuttaa myös järjestöjen ulkopuolella. Liikuntaa voi harrastaa yksinkin tai pienellä epävirallisella porukalla. Kuntosaleissa tarvitaan tietenkin ohjausta, jotta toiminta on tehokasta ja oikeaa kropan kannalta. Iltojen pimetessä voi tarttua myös kirjaan, kun monilta telkkarikanavilta tulee vain hömppää.

Lasten ja nuorten kannalta merkittäviä toimijoita ovat Urjalassa myös 4H ja seurakunta. Niillä on toimintaa eri puolilla Urjalaa, joskin Huhdin pappilan käyttökielto pisti paletin uusiksi.
Syksy on uusi mahdollisuus meille kaikille, vaikka alkuinnon jälkeen into vähän voi laskeakin.

Seppo Pirhonen

______________  

                                                                                                       Forssan Lehti
                                                                                                            4.9.2015
Urjalan kulmilta
Oppimalla uutta elämä rikastuu

Vihreä-mustakanatien vihkonen tuli postin mukana pari viikkoa sitten jokaiseen talouteen Urjalassa. Se on Valkeakoski-opiston opinto-ohjelma syksyksi ja kevääksi. Urjalassa on tarjolla 38 kurssia. Alkava kausi on ensimmäinen kokonainen kausi Valkeakosken suojissa. Akaan Opisto lopetti toimintansa tämän vuoden alussa.

Valkeakoski-opisto tarjoaa Urjalaan kursseja hieman vähemmän kuin niitä on ollut aiemmin. Tarjonta vastaa suurimpaan kysyntään ja niin mukana on liikuntaa, musiikkia, kirjoittamista, kuvataiteita, kudontaa, tekstiilityötä, teknistä työtä, korukursseja, tietotekniikka ja kieliä. Kielistä on tarjolla englantia, venäjää ja espanjaa.

Akaan Opiston rehtori Risto Nieminen aloitti eläkepäivänsä syyskuun alussa. Hän on koonnut eteläpirkanmaalaisesta opistotoiminnasta noin 70-sivuisen historiikin ”Kyliltä Akaan Opistoksi”. Hän kertoo lyhyesti vapaan sivistystyön valtakunnallisesta taustasta. Ensimmäinen työväenopisto aloitti Tampereella 1899 ja Valkeakoskella työ alkoi1924. Toijalan kansalaisopisto ja Viialan työväenopisto ehtivät toimia viitisenkymmentä vuotta ja Urjalan kansalaisopisto 32 vuotta. Urjalan kaverina oli Kylmäkoski vuodesta 1975. Kylmäkoskelaiset äänestivät Urjalan ja Viialan välillä. Paikallinen vasemmisto piti enemmän nimestä työväenopisto ja kannatti suuntautumista Viialaan. Oli nimi sitten kansalaisopisto tai työväenopisto oli toiminta samanlaista.

Akaan Opisto ehti toimia neljätoista vuotta vuosina 2001–2014. Siinä olivat mukana Toijala, Kylmäkoski, Urjala ja Akaa. Loppuvaiheessa itsenäisinä kuntina vain Akaa ja Urjala. Toiminta oli kunnille hyvin edullista sillä kokonaismenoista kunnat maksoivat vain noin viidenneksen ja jopa alle. Valtionosuus on ollut hyvin merkittävä ja viime vuosina myös opiskelijoilta on peritty kurssimaksuja.

Risto Niemisen historiateoksen nimi on osuva. Se kuvaa sitä kuinka toimintaa oli Urjalassakin lähes joka kylässä. Nyt Kirkonkylän ja Aseman lisäksi vain Urjalankylässä. Samalla käytetty tuntimäärä on puolittunut Urjalassa huippuvuosista.

Valkeakoski-opistolla on oma toimitila Valkeakoskella ja vakinaista henkilökuntaa on 24. Toimintaa on Urjalan lisäksi Akaassa, Kangasalalla ja Pälkäneellä. Opisto järjestää vapaan sivistystyön ohella tilauskoulutuksena esimerkiksi kuntien henkilöstön täydennyskoulutusta. Lisäksi siellä on mahdollista suorittaa yleinen kielitutkinto. Tarjolla on myös lasten ja nuorten taiteen peruskoulutusta sekä balettikoulu ja teatteri-ilmaisun koulutusta sekä lukiokoulutusta.

Urjalalaisilla on mahdollista mennä opiskelemaan mihin tahansa opintopiiriin Valkeakoski-opistossa. Yhtä mahdollista on valita kursseja vaikkapa Forssasta, jos sieltä löytyy jotakin sellaista, jota ei lähempää löydy. Ja menipä minne tahansa aina voi kohdata mukavia opistolaisia. Heistä suurin osa on naisia. He ovat miehiä paremmin ymmärtäneet, että itsestä huolehtimalla pysyy paremmassa kunnossa ja oppimalla jotakin uutta elämä rikastuu.

Seppo Pirhonen

_____________ 

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            28.8.2015
Urjalan kulmilta
Linnavuoren maisemissa

Sekä Urjalan kunta että seurakunta ovat pohtineet mahdollisuutta kohentaa taloudellista tilannetta myymällä rantatontteja. Nyt näyttää siltä, että kunta on luopumassa leirintäalueen tontittamisesta. Seurakunnalle olisi avautumassa mahdollisuus myydä kolme tonttia Linnavuoren alueelta Nuutajärven etelärannalta.

Molemmat rantakaavat ovat maanantaina kunnanhallituksen esityslistalla. Hallitus on käynyt tutustumassa leirintäalueeseen ja kunnanjohtajan ehdotus onkin, että alueella on matkailukäytössä enemmän hyötyä. Myytäviä tontteja tuli liian vähän. Jos hallitus yhtyy esittelijän kantaan, kaavoitusta ei viedä eteenpäin. Johtopäätös on varmasti ihan oikea.

Seurakunnat ovat joutuneet myös pohtimaan tulojen riittävyyttä. Urjalassa seurakunnalla on edessä ilmeisesti seurakuntatalon peruskorjaus tai jopa uuden rakentaminen, joten rahantarvetta on. Leirikeskuksen myynti on ollut myös esillä. Loimaan seurakuntahan myi pari vuotta sitten Urjalan Sokeelammilla olevan leirikeskuksensa. Forssassa kaupunki pohtii ihan samaa asiaa, kun viranomaiset ovat asettaneet Ruostejärvellä käyttökiellon.

Linnavuoren alueelle voitaisiin kaavaluonnoksen mukaan muodostaa kolme myytävää rantatonttia. Leirikeskus jäisi kaavassa alkuperäiseen käyttöön, mikä ei tietenkään estä sen myymistä.

Kaavaselvitykseen liittyy muinaisjäännösinventointi parin vuoden takaa. Alueella on suojeltu Linnavuori. Sitä on tässä inventoinnissa tarkasteltu lähemmin sekä lähistöltä löytyneitä muita kohteita, joista ei ole aivan varmaa näyttöä ovatko ne muinaiskohteita vai muita raivausröykkiöitä. Väkkärän alueellahan on paljon myös kiviaitoja. Nekin taitavat nykyään olla sellaisia kohteita, jotka halutaan säilyttää.

Kuninkaan kartastossa 1700–1800-lukujen vaihteessa ja joissakin myöhemmissäkin kartoissa järven nimenä on Menoisten järvi. Siitä ei olla ihan varmoja onko korkealla paikalla olut joskus muinaislinna, mutta komea paikka se on edelleenkin. Sieltä avautuu mahtava näköala Nuutajärven ja Kinolan suuntaan. Järven puolella on jyrkkä kallioseinä, joten sieltä käsin sinne ei ole ollut helppo kivuta. Maasto laskee etäämpänä, mutta voi kuvitella, että niihin suuntiin olisi aikanaan rakennettu suojavarustusta. Jos korkeimmalle paikale olisi sytytetty  merkkinuotio sen savu olisi näkynyt kauaksi. Urjalan korkein kohtahan se ei ole. Se on edellä mainitun Sokeelammin rannalla (168,4 m)ja siellä on teksti ”Tylpytin” hakattuna kallioon.

Kun koulussa historiassa käsiteltiin muinaislinnoja, joista Rapolan Linnavuori on lähistöltä olevista tunnetuin, teimme koululaisten kanssa retken oman koulupiirin alueella olevalle Linnavuorelle. Kävimmepä siellä Urjalankylästäkin ainakin kerran. Se olisi ihan kiva käyntikohde myös nykyisille koululaisille. Leirien yhteydessä se lienee tullut tutuksi myös muille urjalalalsille lapsille ja nuorille, sillä onhan se ihan seurakunnan leirikeskuksen kupeessa ja taitavat leirinohjaajat ovat leiriläiset sinne vieneet.

Urjalan luonnossa löytyy siis mielenkiintoisia kohteita. Onneksi kaikkea ei haluta eikä voida muuttaa rahaksi.
Seppo Pirhonen

________

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            21.8.2015
Urjalan kulmilta
Yönäytös

Urjalan näytelmäpiiri tekee tänään paikallista historiaa järjestämällä yönäytöksen kesän näytelmästään ”Tuulensuussa kesällä 1794”. Kun alkukesä oli sateinen, jäi monelta lähtemättä teatteriin ja siksi esitys nähdään vielä kerran illalla klo 21.00.

Urjalan näytelmäpiiri juhlii tänä vuonna 20 vuotta jatkunutta toimintaansa. Juhlavuoden esitykseksi haluttiin saada paikallista elämää kuvaava näytelmä. Tarina sijoittuu Tuulensuuhun Nuutajärven kartanon torpparikylään Väkkärän Tuulensuuhun, joka on kartanon ja lasitehtaan vastarannalla.

Ajankohtana on vuosi 1794, jolloin lasitehdas oli juuri aloittanut kartanon suojissa.  Eija Järvisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä on sekä historiasta löydettyjä että kuvitteellisia henkilöitä. Näytelmässä on Urjalan murretta ja sanontoja, elämäntapaa sekä tuttuja ja vähemmän tunnettuja lauluja. Elokuinen, näillä näkymin poutainen sää luo esitykseen oman säväyksensä.

Elokuussa monissa kaupungeissa on tapana järjestää Taiteiden yöksi kutsuttuja tapahtumia. Niillä kutsutaan lomilta palanneet asukkaat kokemaan kaupungin taide-elämää niin tutuissa paikoissa kuin kaduilla ja kapakoissakin. Ideana on saada ihmiset liikkumaan tapahtumasta toiseen. Tarkoitus on tavoittaa tavalliset ihmiset. Silti monissa tapahtumissa ovat pääyleisönä kulttuuria harrastavat keski-ikäiset naiset.

Urjala markkinoi itseään tästä kesästä alkaen tunnuksella: ”Urjala karttasi kulttuurin kärkeen”. Kolmen kärkenä ovat  Pentinkulman päivät, Nuutajärven lasikylä ja Urjala Soikoon. Näistä uusin on musiikkitapahtuma Urjala Soikoon, joka järjestetään toistamiseen lokakuun puolivälissä.

Urjalan tapahtumia voi seurata kunnan tapahtumakalenterista tietenkin sillä edellytyksellä, että tapahtumajärjestäjät muistavat sinne omistaan ilmoittaa. Tänä viikonloppuna on Rompertori Urjalan vanhalla rautatieasemalla. Siellähän on koko kesän ajan ollut erilaisia tapahtumia niin Aseman puistobluesista ravintolapäiviin.

Punnuksen Marttakerhon jälkipolvet kokoontuvat huomenna Metsälinnan kartanoon. Kerho perustettiin aikanaan Muolaassa, jossa Punnus oli yksi suurimmista kylistä, ”puoli pitäjää” kuten tavattiin sanoa. Kylän asukkaita sijoitettiin Urjalaan ja niin Martta-toimintakin jatkui alkuperäisellä nimellä useita vuosikymmeniä, kunnes nimi muuttui Laukeelan Marttayhdistykseksi.

Marttojen ompeluseura järjestettiin jäsenperheiden kotona vuorotellen. Mukana oli usein naisten puolisoita kyytimiehinä ja perheen lapsia, jotka touhusivat yhdessä omissa leikeissään tai esittivät joskus jotakin ohjelmaakin. Tätä muistellaan huomenna.

Viikon päästä tapahtuu Nuutajärvellä, jossa on jo kuudes Lasivitriini-tapahtuma. Perinteisiä tapahtumia ovat elokuuhun hyvin sopivat kuutamokävelyt. Urjalankylän kyläyhdistys järjestää Kuutamosaunan viikon päästä. Onkohan tämä nyt sitä taikayötä?

Seppo Pirhonen

__________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            14.8.2015
Urjalan kulmilta
Kaavat ohjaavat rakentamista

Joku kysyi hiljattain, missä voisi nähdä kunnan kaavakartat. Kysyjän piti tarkistaa jokin hänen omistukseensa liittyvä asia. Sanoin, että ainakin ennen ne löytyivät kunnanhallituksen huoneen seinältä. Nyt voisin antaa paremman neuvon. Kaavat löytyvät kunnan nettisivuilta. Asia tuli ilmi, kun katsoin kunnanhallituksen listalta kohtaa kaavoituskatsaus.

Kaavoituskatsaus laaditaan kunnassa vuosittain. Viime maanantaina Urjalan kunnanhallitus merikitsi sen tiedokseen. Katsaus on yhteenveto voimassaolevista ja vireillä olevista kaavoista ja maankäyttösuunnitelmista. Kaavoitusta tehdään monella tasolla. On valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet, maakuntakaava ja kuntatasolla yleiskaava ja asemakaava. Lisäksi on joukko erityiskaavoja kuten rantakaava,  tai suunnittelutarvealue.

Pirkanmaan maakuntakaava on parhaillaan vireillä ja valmistunee ensi vuonna. Sen tähtäin on vuodessa 2040. Kuten aiemmin olen siitä kirjoittanut, se on varsin Tampere-keskeinen. Urjalassa on kaksi osayleiskaava. Toinen käsittää Laukeelan ja Huhdin ja toinen Urjalankylän ympäristöineen. Lisäksi on Urjalan ja Humppilan yhteinen tuulivoimayleiskaava. Yleiskaavoilla maankäyttöä ohjaa väljemmin ja se antaa tiettyjä oikeuksia ja velvoitteita maaomistajille

Tarkin määräyksiltään on asemakaava Ne koskevat Kirkonkylää, Huhtia ja Nuutajärveä. Kirkonkylän ensimmäinen asemakaava on vuodelta 1967. Sen jälkeen sitä on useaan otteeseen tarkennettu osakaavoilla. Parhaillaan on menossa Laukeelassa Sarkatien  Kolkan teollisuusalueen muutos ja Huhdissa Mikkolankankaantien ja Huhdin Siwan välisellä alueella, Mikkolan alueen kaavamuutos, Kangasniemen alueen sekä entisen reservikasarmialueen  muutos. Rantakaavoja on työn alla kaksi.

Kaavakatsauksesta käy ilmi, että Kirkonkylässä on ydinkeskustassa 10 sekä Kolkanjoen alueella 13,  Peltorinteen alueella 13 ja Huhdissa 6 omakotitonttia. Lisäksi katsauksessa mainitaan eritelmättä, että kunnalla on tarjolla joitakin palstoitustontteja kyläkeskuksissa.

Katsauksessa mainittiin, että asemakaavayhdistelmä löytyy kunnan verkkosivuilta. Ja seillähän kaavat todella ovat ja niitä voi zoomata tarkemmaksi, jos on kiinnostunut jostakin yksityiskohdasta. Kartat voi myös tulostaa. Tietenkin pitää tuntea kaavamerkinnät, jotta pääsee tarkemmin selville, mitä tarkoittavat esimerkiksi AP, AO, VL, TY jne.

Asemakaava määrittää kullekin tontille rakennusoikeuden eli kuinka paljon sinne voi rakentaa. Maaseudulla kaavamääräykset ovat usein väljempiä kuin kaupungeissa, joissa saatetaan määritellä yksityiskohtaisilla määräyksillä esimerkiksi talon väri ja katon materiaali.

Kaavoituksella tulisi kyetä luotettavasti ennakoimaan paikkakunnan tulevaa kehitystä. Urjalassakin on hyviä esimerkkejä ajoista, jolloin kaavoitusta ja kunnan maata ei ollut riittävästi, kun halukkaita rakentajia oli paljon. Nyt on ollut hiljaisempaa kuten muuallakin vastaavilla alueilla. Kaavoituksessa on nähtävä tätä päivää pidemmälle, jopa muutaman vuosikymmenen päähän.
Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            7.8.2015
Urjalan kulmilta
Taas on se aika

Alkava viikko normalisoi elämää kaikissa niissä perheissä, joista lapsia lähtee kouluun. Urjalassa koulut alkavat tiistaina Asemalla ja Kirkonkylässä alakoululaisille ja Huhdin koulussa yläkoululaisille ja lukiolaisille. Kouluun ensimmäiselle luokalle menevät vuonna 2008 syntyneet.

Asemalla ja Huhdin koululla maisema on säilynyt ennallaan, mutta Kirkonkylän koulun ympäristö on muuttunut paljon. Koulun alkuun mennessä on noin 700 peruspaalua juntattu maastoon. Uuden yhtenäiskoulun perustaksi. Työmaa on aidattu ja lasten pelikenttä ja ulkoilupiha ovat poissa käytöstä. Varajärjestelyin yritetään järjestää välituntitoiminta ja ulkoliikunta. Kouluun lapsia tuoville ja heitä noutaville on uudet liikennejärjestelyt. Huhdin koulun takapihalle on tuotu lisää parakkeja ja varsinaisen koulurakennuksen vanhempaan osaan on järjestetty uusi putkia pitkin tuloilma.

Lähes kaikki uudet ekaluokkalaiset ovat Urjalassa olleet esikoulussa, joten heille siirtyminen varsinaiseksi koululaiseksi ei ole kovin suuri muutos. En tiedä muistavatko he ensimmäisen koulupäivänsä niin kuin me vanhemman ikäluokan edustajat muistamme sen jännittävänä päivänä. Kun menin ekalle koulu alkoi ensimmäinen syyskuuta. Silloin käytiin koulua vielä lauantainakin.

Markkinamiehet ovat ponnistelleet jo pitkään voidakseen kaupata koululaisille vaatteita, reppuja, koulutarvikkeita, kännyköitä, tabletteja ja kaikkea muuta, joita heidän mielestään koululaisella pitää olla. Lehdet ja telkkarin mainokset pyörittävät iskulausetta ”Back to School”. Takaisin kouluun ei kuullosta  yhtä trendikkäältä.

Vaan mistäpä löytyisi sellainen taho, joka voisi tarjota koululaiselle motivaatiota ”motivation”.  Jos ei ole halua ja tahtoa, ei opi. Entä mistä löytyisi markkinamies tai –nainen, joka tosi oppimisen iloa ”joy” Googlen kääntäjä antoi vielä lisämerkitykset: ilo, riemu, menestys ja onnistuminen. Juuri sitä jokainen koululainen tarvitsee. Nuori polvi hakee erityisesti vapaa-aikana ”pleasure”, jonka Google käänsi: ilo, huvi, nautinto, mielihyvä, hauskuus ja ratto. Sitä koulun ei välttämättä tarvitse tarjota.

Koulun tehtävänä on toteuttaa työntekoon, harjoitteluun, toistoon ja kertaamiseen. Joskus tuntuu, että suomalaisessa koulussa ei riittävästi opeteta opiskelutekniikkaa. Niitähän on useita juuri siksi, että jokainen oppii hieman eri tavalla. Näkeminen, kuuleminen, tekeminen ja  ymmärtämien ovat edellytyksenä mielenpainamiselle ja oppimiselle. Samalla, kun jaetaan koulutarvikkeet ja kirjat, pitäisi jakaa, harjoitella ja kokeilla erilaisia oppimistekniikoita. Sillä tavalla kuorma olisi helpompi kantaa.

Tabletti voi motivoida, mutta ei senkään avulla opi ellei ole oppisisältöjä ja taitoja löytää ja käyttää niitä. Netin oppimissisällöt pitää jonkun koota ja luoda. Opettajalta ja koululaiselta netin maailma vaatii uusia taitoja, jotta voi löytää ja hyödyntää oleellisen.

Koulu muuttuu ja niin pitääkin. Onnistumisen iloa ”joy” kaikille opinteille lähteville!

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            31.7.2015
Urjalan kulmilta
Miten valitsen kirjan?

Mikä saa tarttumaan kirjaan?  Suomessa kustannetaan tuhansia kirjoja, joiden tekijät toivovat, että niitä myytäisiin ja luettaisiin. Kirjoja myydään kirjakaupoissa, marketeissa ja yhä enemmän myös verkkokirjakaupoissa. Kirjasto on paikka, jossa on tarjolla paljon kirjoja lainattavaksi. Millainen on kirja, joka monien joukosta saa siihen tarttumaan.

Monella on tuttu kirjailija, joka lähes vuosittain kirjoittaa ja julkaisee uuden kirjan. Dekkaristi Seppo Jokinen on yksi urjalalaisten suosikkeja. Jos kirjailija sijoittaakin tutut henkilöhahmonsa uuteen paikkaan, voivat lukijat pettyä. Sen on Jokinenkin joutunut toteamaan.

Toinen valintaperuste on kirjan nimi. Sen pitäisi olla osuva sisällön suhteen, mutta myös myyvä. Tämän vuoden Pentinkulman esikoiskirjailijat ovat hyväksyneet kirjoilleen seuraavat nimet: Viestikyyhkyupseeri, Muodonmuutosilmoitus, Elävännäköiset, .tik, Halokehrät, Kolme maailmanloppua, Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset, Lintupieni, Antelias kaupunki, Pieniä sankaritekoja, Odotus, Kymmenottelu ja Kissani Jugoslavia. Minkä valitsisit näistä nimen perusteella?

Kolmas peruste, joka vaikuttaa kirjan houkuttelevuuteen, on ilman muuta kansi ja ulkonäkö. Kirjan kansia suunnittelevat siihen erikoistuneet graafikot. Ennen he olivat kustantajien palveluksessa, mutta yhä useammat kirjan tekovaiheisiin osallistuvat työntekijät on ulkoistettu. Hyvä kansi myy. Huono ei houkuttele.

Kun nimi ja kansi ovat hyviä, on aika siirtää katse kirjan takakanteen. Takakannen teksti kertoo lyhyesti kirjan idean ja pyrkii houkuttelemaan lukemaan koko kirjan. Esittelytekstin laatiminen ei olekaan helppo tehtävä. Se vaati oivallusta ja tiivistämistä.

Kaunokirjallisuudessa ei ole kuvia. Siksi sen sisäsivut ovat täynnä tekstiä. Tekstin koolla ja kirjasintyypillä on vaikutusta lukemismukavuuteen. Tietokirjoissa kuvilla saattaa olla hyvinkin ratkaiseva osuus. Olen silti nähnyt paljon tämän tyypin kirjoja, jotka näyttävät tylsiltä ja paksuilta. Ei herätä kiinnostusta. Hyviä on onneksi paljon. Tietokirjojen joukossa on paljon omakustanteita. Kaupalliset kustantajat ovat kiinnostuneita vain hyvin kaupallisesti menestyvistä tietokirjoista. Niinpä myydyimpiä ovat keittokirjat.

Runokirjoista otetaan yleensä pieniä painoksia. Painosten kuningatar on viime vuosina olut vakkasuomalaisella murteella kirjoittava Heli Laaksonen. Runoilla ei elä, mutta elämää ne voivat rikastuttaa paljonkin.

Voiko kirjan jättää kesken? Yleensä olen pyrkinyt lukemaan loppuun, mutta joskus on jäänyt kesken. Ei ole ollenkaan ollut kiinnostava, vaikka olisi ollut kriitikoiden kehuma ja median suosikki. Joskus voi tietenkin laina-aika loppua, mutta sitähän saa usein kätevästi lisää.

Huonosta, mutta myös hyvästä luetusta kirjasta pääsee täällä kätevästi eroon viemällä sen Pikku-Linnaan. Ja mikä parasta siellä sen voi vaihtaa toiseen. Tehkääpä hyviä valintoja.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            24.7.2015
Urjalan kulmilta
Tuntemattomia ja tuttuja

Tuntemattomat ovat matkalla Urjalan kirjallisella superviikolla, joka käynnistyy sunnuntaina ääneen lukemisella ja päättyy elokuun ensimmäisenä sunnuntaina draamalliseen kiertoajeluun Väinö Linnan reitillä. Viikkoon mahtuu monia tapahtumia sekä virallisessa ohjelmassa että sen ulkopuolella.

Olen viime vuosina ollut lähinnä talkoolaisena Pentinkulman päivillä, joita alkuvuosina olin järjestämässä keskeisemmässäkin roolissa. Tällä kertaa Aulikki Jalavaa ja minua on pyydetty lukemaan ääneen Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeitä. Toimelias toiminnanjohtaja Laura Jänisniemi haluaa näin  elvyttää ääneen lukemista.

Keskiviikkona on musiikkia tarjolla kahdessakin paikassa. Säätiötalolla lukion oppilaat haastattelevat kirjailija Salla Simukkaa. Hänen trilogiansa käännösoikeudet on myyty lähes viiteenkymmeneen maahan. Musiikillisesta annista Säätiksellä vastaa The Greenlanterns, ”bilemmusiikin supersankarit”. Sen laulusolistina on Mäkeän Artturi. Samana iltana tuntia aiemmin Seppo Hovi ja sopraano Taina Piira laulavat ja laulattavat yleisöä Sota luo laulunsa -konsertissa Kirkonkylän koululla. Hovi kertoo sota-ajan laulujen taustoista ja synnystä.

Perjantaina tapahtuu torikahvilassa Tomi Astikainen voi kertoa miten elää ilman rahaa. Mukana ovat myös Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Elina Hirvonen, Taikaikkunan kirjoittaja Pauliina Susi sekä televisiosta tutun Uuden päivän käsikirjoittaja Johanna Hulkko. Jos rupeaa huikomaan, voi käydä nauttimassa kunnantalolla kokki Markus Aremon kolmen ruokalajin päivällisen. Nuutajärvellä lasten lukupäivässä on mukana Sinikka Nopola, Risto Räppääjän toinen kirjoittaja. Illan ohjelmassa on teatteriesitys Palava kaupunki  Säätiötalossa. Lippuja on myyty ennakkoon hyvin, joten kannattanee varata etukäteen, jotta pääsee sisälle.

Pääjuhla on tänä vuona lauantaina ja sen nimenä on Kirjan ja musiikin juhla. Kirjoista puhuvat Leena Majander-Reenpää, Juha Itkonen ja Tarja Roinila. Musiikista vastaa Ypäjän Musiikkiteatteri, joka esittää katkelmia Täällä Pohjantähden alla -esityksestään.

Väinö Linnan seuran alkuvuosina pohdimme paljonkin Linnan ja muiden suomalaisten kirjailijoiden teosten kääntämistä. Muutamana vuonna myönnettiin sponsoreiden tukemana kääntäjäpalkintokin.  Suomessa kirjoitetaan paljon maailmanlaajuisesti yleispätevää tekstiä. Ehkä meidän kirjoillemme on ominaista suomalainen tai pohjoismainen omintakeisuus. Silti pienestä kieliperheestä on vaikea ponnistaa maailmalle jopa täkäläisten myyntimenestysten.

Linnan lukijoina ja hänen teoksistaan tehtyjen elokuvien katsojina tunnemme testit melko hyvin. Ne eivät välttämättä tarjoa enää yllätyksiä. Historiallisten tapahtumien ohella huomio kiinnittyykin kirjojen hahmojen henkilökuviin. Sieltä nousevat esiin niin vahvat naiset kuin miehetkin ja koko yhteiskunnan henkilögalleria kartanonherrasta Susi-Kustaaseen. Onnistujat ja epäonnistujat kohtaavat tai kulkevat toistensa ohi, mutta jättävät lähtemättömän jäljen. Sellaista on vahva ihmiskuvaus.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            17.7.2015
Urjalan kulmilta
Kesäjuhlia ja konsertti

Sekä Halkivahassa että Menosissa on jatkunut muutaman vuosikymmenen kesäjuhlaperinne. Halkivahalaiset viettävät perinnepäivää huomenna lauantaina ja menoslaiset  kesäjuhlaa sunnuntaina. Sunnuntaina tapahtuu myös Perholla, jossa Jaakko Löytty pitää konserttia.
 
Halkivahalaisten tapahtumaan kuuluvat urheilukilpailut, joissa ratkotaan lasten ja nuorten voimin nopeimmat juoksijat. Aikuisille on tarjolla kuulantyöntökisa. Päiväohjelmaan on kuulunut vuosien varrella erilaisia muitakin lajeja pitkän matkan juoksusta voimamieskisoihin. Tällä kertaa leikkimielistä kisaa käydään vihdanheittoviestissä kolmihenkisin joukkuein. Lopuksi ratkotaan Satsamalan puolelta olevan naapurikylän Sammaljoen kanssa paremmuus jalkapallossa.

Päiväohjelmaan kuuluu näyttely seurojentalolla. Tällä kertaa aiheena on sauna eri ilmenemismuotoineen. Paikalisia tuotteita on niinikään myynnissä ja perinneruokana on ohrakryynipuuroa ja rusinasoppaa. Iltamat päättävät juhlapäivän. Sen ohjelmaan kuulu hupailu Saunaan, saunaan. Järjestelyistä vastaavat Halkivahan Haka nuorisoseura ja maamiesseura.

Menosten juhlien järjestelyistä vastaavat kyläyhdistys, VPK sekä maa- ja kotitalousseura. Menosissa on nykyisin vain päiväjuhla. Lavatanssien suosion hiipuessa iltatanssit ovat jääneet pois ohjelmasta.

Kenttäpelit ovat aina kuuluneet ohjelmaan ja niissä käydäänkin välillä kovia  kilpailuja lajien paremmuudesta. Joskus kisailijat eivät malta tulla seuramaan muuta ohjelmaa. Renkaan- ja kettinginheitto ovat taito- ja tekniikkalajeja. Tutumpi on tikkakisa, johon jokainen voi valmistautua omalla kotipihallaan näin kesäaikaan.

Menosten juhlien kohokohtia ovat yleisön mielestä olleet kylän pienten lasten esitykset. Pienet lapset ovat aidosti mukana ja hellyttävät esitykset saavat aina kovimmat suosionositukset. Juhlapuheesta vastaa tällä kertaa Jukka Mattsson. Näytelmä on myös kuulunut ohjelmaan, mutta siitä en ole saanut mitään ennakkotietoa, joten se lienee yllätys. Kylästä löytyy kyllä melkoisia tekijöitä erilaisiin roolisuorituksiin.

Hengellistä tarjonnasta vastaa sunnuntaina Perhon rukoushuoneella  Jaakko Löytty, jolla on sukujuuret Urjalassa. Hän vietti lapsuutensa vanhempiensa kanssa Namibiassa ja Senegalissa. Hän on tunnetuimpia suomalaisia gospelmuusikoita. Hän työskentelee nykyisin Herättäjäyhdistyksen  aluesihteerinä.

Perhon rukoushuoneella ei kovin usein ole tapahtumia. Kyläläiset ovat sitä viime vuosina kunnostaneet talkoilla.  Alunperin taloa ylläpiti vuonna 1925 perustettu rukoushuoneyhdistys. Merkittävin lahjoittaja Hilda Perho. Sunnuntaina urjalalaisilla on mahdollisuus tavata  entinen kappalaisensa Sakari Suutala, joka Jorma Kantolan kanssa puhuu Siioninvirsiseuroissa Löytyn konsertin jälkeen.

Seppo Pirhonen

_____________________  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            10.7.2015
Urjalan kulmilta
Kuvien tarinat

Tänään on Saiman nimipäivä. Mummoni oli Saima ja hänellä oli tapana tarjota muutamille naapurilleen ja tuttavilleen kahvit Huhdissa Lintusuolla. Mekin pääsimme osalliseksi mansikkakakusta, kun olimme yleensä samaan aikaan heinäteossa Vanhallajärvellä. Merkkipäivä meni siis työn merkeissä.

Serkkuni asui mummon luona ja hänellä oli kamera, joten luultavasti joistakin nimipäivistä tuli kuviakin talteen. Heinäseipäistä tai paalihommista taitaa olla kuvia vähemmän. Tuohon aikaan keskityttiin kuvaamaan arjen asemasta juhlahetkiä. Filmi oli tyyristä. Kuvia ei turhaan räpsitty.

Nyt räpsitään turhaankin, sillä kuvaaminen on helppoa. Kännyköissä on laadukkaat kamerat, joilla saa hyvälaatuisia kuvia.  Maallikko pärjää kännykkäkameralla. Kuvaamista harrastavat hankkivat järjestelmäkameroita.  Laitteissa on niin paljon ominaisuuksia, että vain harvat osaavat niistä läheskään kaikkia käyttää.

Ennen filmi piti kehittää, jotta saatiin paperikuvia. Nyt paperikuvia teetetään ilmeisesti paljon vähemmän. Muutama alan yritys on lopettanut kuvien kehitystoiminnan. Sitkeimmät jaksavat jatkuvasti lähettää sähköpostiin tarjouksia, joilla voi saada paperikuvia, kuvan mukiin, seinätauluun, julisteeseen, kiitoskorttiin tai vaikkapa ihan kuvakirjaksi. Kuvat voi lähettää netissä ja saa paluupostissa takaisin. Onneksi Urjalassa voi Kamerapisteessä tulostaa kuvia, jos nettiyhtyettä ei ole. Liike jatkaa pitkää perinnettä, sillä Urjalassa on ollut valokuvausliikkeitä jo monta vuosikymmentä.

Kun kuvia otetaan paljon, on niiden arkistointi usein järjestämättä. Nuoret jakavat kuvia suoraan kavereilleen Facebookissa ja muualla sosiaalisessa mediassa. Tietokoneen muisteista löytyy satoja kuvia. Jotkut turvautuvat pilvipalveluihin eli tallettavat kuvat jollekin palvelimelle kotimaahan tain ihan Amerikkaan asti. Vaihtoehtoja on paljon.

Arvelen, että muutaman vuosikymmenen päästä kuvia katselevilla on vähän sama pulma kuin meillä, jotka katsomme mummojemme ja pappojemme kuvia ja ihmettelemme, että ketähän niissä mahtaa olla. Kuvat kannattaisi kansioida tiedostoihin ja laittaa kansion nimeen  kuvauksen aihe. Nykyaikaisilla ohjelmilla on mahdollista lisätä jokaisen kuvaan yksityiskohtaiset tiedot kuvan aiheesta, henkilöistä, ajasta ja paikasta. Vaan harvapa niin tekee. Siksi yksikertainen neuvo kuuluukin, että karsi ja vähennä kuvia ja jätä vain parhaat.  Ihan joka ilmettä ei selfieistä ja muista kannata taltioida.

Kesä on otollisinta kuvausaikaa. Valoa riittää ja monenlaista tunnelmaa voi kuvata. Yle ja monet muutkin tahot järjestävät kesäkuvakilpailuja, joihin onnistuneita otoksiaan voi lähettää. Ylellä on kesäkuukausille oma teemansa ja parhaat palkitaan kesän jälkeen.

Hyvä valokuva kertoo ”enemmän kuin tuhat sanaa”.  Sen avulla on mukava palata kuvaushetkeen ja palauttaa mieliin kesän ja loman. Kuvatkaa kuitenkin myös arkea ja työtä, eikä vain juhlahetkiä. Näin kuva voi kertoa tarinansa myös tuleville kuvien katsojille. Kuvien katselu oli ennen ja on vieläkin hyvä ohjelmanumero vaikkapa nimipäiville.
Seppo Pirhonen

                                                                                                             Forssan Lehti
                                                                                                            3.7.2015
Urjalan kulmilta
Mikä jäi parhaiten mieleesi?

Lomaviettäjällä on joskus pohdittavana kaksi vaihtoehtoa. Pitääkö loma suunnitella vai antaako mennä päivä kerrallaan ja tilanteen mukaan. Kummassakin vaihtoehdossa on hyvät ja huonot puolensa. Jos ei suunnittele, huomaa, että loma meni ja mitään ei oikein ehtinyt. Tiukasti etukäteen buukattu loma voi olla stressaava, kun moneen paikkaan pitää ehtiä.

Lomalaisilla on erilasia elämäntilanteita. Sinkut, nuoret perheet, aikuiset ja avioparit, joiden lapset ovat jo menneet omille teilleen. Ammatti ja työuran pituus vaikuttaa loman kestoon. Moni yrittäjä käyttää lomaan vain vähän aikaa. Koululaisilla voi olla pulmallisia tilanteita, kun on lomaa, mutta vanhemmat ovat töissä.

Mietipä vähän aikaa, mitkä ovat parhaita lomamuistojasi kautta aikojen. Onko se ulkomaan tai kotimaan matka,  loma omalla tai vuokramökillä, osallistuminen johonkin kesätapahtumaan omalla kylällä, kotipitäjässä tai jossakin päin Suomea?  Onko se ollut lapsena, nuorena, aikuisena tai vanhana koettua? Onko se sukulaisten tai tuttavien vierailu tai heidän luonaan käynti tai perhejuhla kuten rippijuhlat tai kesähäät?

Tutkimusten mukaan lapset muistavat parhaiten perheen kanssa yhdessä puuhailun omassa kotipiirissä. Uinti käynti, mato-onginta, tikanheitto, sulkapallon tai muun pallopelin pelaaminen. Grillaaminen, letun paistaminen tai makkaran kypsentäminen tummuvassa kesäillassa nuotion äärellä.

Lapset saattavat muistaa Puuhamaat, Särkänniemet ja Linnanmäet ja muut, mutta parhaiten ihan tavalliset hetket yhdessä äidin, isän, sisarusten tai mummujen ja pappojen kanssa.  Nykyisin tahtoo olla monessa perheessä äidin ja isän menot ja lapsiakin koitetaan viedä sinne sun tänne. Käyttäkää aikaa yhdessä tekemiseen ja olemiseen. Se antaa eniten.

Lomallakaan ei aina aurinko paista, kuten tänä kesänä on voitu havaita. Mielialaa eivät huonot ilmat aina nosta. Muistamme jälkeenpäin kesät kuitenkin kauniina ja aurinkoisina. Sadepäivinäkin on voinut tehdä kaikenlaista kivaa, jota on mukava muistella. Sadepisaroiden rapina teltan katolla, kun on uskallettu yrittää nukkua yö vaikkapa omalla kotipihalla. Monet meistä ovat sateella tarttuneet kirjaan ja voivat  aistia luonnon voimakkaat tuoksut sateen jäljiltä. Joku saattaa muistaa katselleensa ukkosen salamointia heinäladon ovelta, kun kuorma on saatu ajettua sisään.

Joillakin on tapana jättää loman ajalle rästitöitä: ikkunat ja matot on pestävä, huushollia järjestettävä, pihamaalta leikattava nurmikkoa kasteltava ja nypittävä kukkia ja vihannesmailta perattava rikkaruohot. Omakotitalossa ja piharakennuksissa riittää aina jotakin rempattavaa. Toisilla työleiriä on sekä kotona että mökillä.

Lomalla voi tehdä myös kokeiluja. Pärjääkö päivä ilman kännykkää, tietokonetta, nettiä, televisiota. Näistäkään ei kannata ottaa itselleen turhia paineita. Kun jokainen perheen jäsen saa lomalla tehdä jotakin mitä haluaa, jättää aikaa ja tilaa itselle ja muille, voi palata lomalta virkistyneenä taas työelämään ja arjen askareisiin. Se lienee loman tarkoitus.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            26.6.2015
Urjalan kulmilta
Matkavihjeitä

”Heinälatoon yöksi hän majoittuu ja eväitänsä maistelee. Kullastansa siellä hän uneksuu, kun unia hän vetelee.” Näin lauloi Katri-Helena kauan sitten ensimmäisessä hitissään Puhelinlangat laulaa. Harva kulkijapoika taitaa enää tyytyä heinälatoon. Tosin jossain Suomessa heinälatomajoituksesta on tehty myös matkailuvaltti.

Urjalassa oli joskus pulmana se, ettei matkailijoille olut tarjota majoitusta. Aluksi oli vain leirintäalue. Sekin on vuosien myötä kehittynyt tarjoamaan mökkipalveluja. Suuri tason korotus oli aikanaan Pentinkulman motellin tulo. Nuutajärvelle on myös kunnostettu tehdasmiljööseen motellitason huoneita. Myös Metsälinnan kartanossa on hyviä majoitustiloja.

Urjalan kunnan sivuston mukaan  neljä yritystä tarjoaa mökkivuokrausta: Lehtonen Halkivahassa, Iso-Kokkila Annulassa, Nurmen mökit Kuulammilla ja Valajärvellä ja Rauhalinna. Muitakin mökkilomailua tarjoavia täällä on, mutta heidän tietojaan ei ole kunnan matkailusivuilla. Tori-nettipalvelun kautta saattaa löytyä tietoja viikonlopuksi, viikoiksi tai pidemmäksi aikaa vuokrattavista lomamökeistä. Ilmeisesti niitä on edelleen melko hyvin saatavissa. Viileä ja sateinen alkukesä ei ole houkutellut lomailemaan. Aina ei omaa loma-aikaansa voi valita.

Urjalassa on paljon nähtävää ja koettavaa niin päivän pistäytymistä varten tai pidempää oleskelua ajatellen. Olen melko varma, että monet paikalliset ja loma-asukkaat eivät ole kaikkiin kohteisiin tutustuneet. Urjalankylässä on tänä kesänä käydä ilmaiseksi museolla. Se on auki tiistaista sunnuntaihin. Asiantuntevan opastuksen lisäksi voi nauttia myös maksullisesta kahvista. Kivisakasti on Urjalan vanhin rakennus. Se ei ole säännöllisesti auki, mutta ulkopuolelta sitä voi tarkastella.  Museoita on Urjalassa muuallakin. Parhaiten niihin voi tutustua Urjalan oppaiden johdolla. Mainioita kohteita ryhmämatkaajille.

Matkailupalvelujen järjestäjät ovat huomanneet sen, että paikka sinällään ei riitä asiakkaan saamiseksi. Pitää olla aktiviteetteja. Esimerkiksi Metsälinnan kartanosa on joka viikonloppu jokin teema. Tiedot löytyvät yrityksen nettisivuilta.

Kun vierailee uudella paikkakunnalla, kannattaa aloittaa kirkosta ja hautausmaasta. Sieltä saa yleiskäsityksen paikkakunnasta. Urjalan kirkossa on kesäaikana opas. Ainakin kerran kesässä on järjestetty hautausmaakävely. En tiedä onko sitä tänä vuonna. Pitäjän historiassa mainittujen henkilöiden haudat löytyvät usein läheltä kirkkoa. Urjalan kirkkomaalla on useita yhteisiä muistomerkkejä. Sankarihauta on kaunis ja hyvin hoidettu. Halkivahassa on kyläkirkko ja siellä on myös vaikuttava sankarihauta valkoinen risti kiinnitettynä suureen siirtolohkareeseen.

Tänne voi tulla liikkuupa sitten autolla yksin, perheen kanssa tai isommalla porukalla. Hevoskyytiäkin saa. Melonta- ja vaellusreittejä on ja myös metsästys ja kalastuspalveluja. Ei kannata mainostaa suuria kuhia, etteivät vieraat vie kaikkia.

Seppo Pirhonen

                                           Forssan Lehti
                                           12.6.2015
Urjalan kulmilta
Elinkeinoasiat uudelle tolalle

Urjalan uusi elinkeinoasiamies Satu Sarin odottaa jo innolla pääsevänsä aloittamaan tehtävässään elokuun alussa. Hän esittäytyi keskiviikkona kymmenkunnalle yrittäjälle, jotka olivat tulleet kuulemaan, miten elinkeinoasiat järjestyvät, kun Valkeakosken seudun kehitysyhtiö Vaske lopettaa toimintansa. Sarin aikoo pitää tiivisti yhteyttä paikallisiin yrittäjiin ja sopi jo ensimmäisistä tapaamisista.  

Vaske ehti toimia 32 vuotta. Urjala tuli mukaan 1990-luvun puolivälissä. Sitä ennen oli täällä oma elinkeinoasiamies. Nyt paltaan siis tavallaan vanhaan käytäntöön. Paikallinen yrittäjäjärjestö on tätä esittänyt jo useampaan kertaan. Sen mukaan aikaa jää tällöin enemmän urjalalaisten yritysten hyväksi.

Kokonaan seudullinen yhteistyö ei pääty, sillä alkavien yritysten palveluista sovitaan yhteisesti samalla alueella sopimusvaraisesti. Pälkäne liittyy samaan joukkoon. Näitä palveluja tarjoavat Ensimetri, Yritys-Suomi ja Pirkan Helmi.

Uusia yrityksiä syntyy  jonkin verran. Ne ovat yleensä pieniä palvelualojen toimijoita. Suuria kaloja ei näillä näkymin ole liikkeellä. Kunnanjohtaja Hannu Maijala vertasi tilannetta Pirkkalaan, jonne uusia yrityksiä Tampereen imussa tulee solkenaan. Urjalassa uusi yrittäjä tulee joskus kunnan ulkopuolelta, mutta aika usein asialla on paikallinen yksityishenkilö, jolla on mielestään hyvä idea.  Ideaa kannattaa testata edellä mainittujen toimijoiden kanssa. Heiltä saa kaikenlaista apua ja neuvoa, jota ei asioihin vihkiytynyt ole edes osannut ajatella.

Kuten mainitsin ei yritysinfossa olut paikalla kovin paljon yrittäjiä. Urjalassa yrityksiä on asukalukuun suhteutettuna huomattavan paljon. Toivottavasti uusi elinkeinoasiamies ottaa heihin kaikkiin yhteyttä, sillä usein uusia työpaikkoja syntyy jo olemassa oleviin yrityksiin.

Urjalassa, kuten monella muullakin paikkakunnalla pitää huolta kantaa jatkajien löytämisestä. Useat yrittäjät ovat eläköitymisen kynnykselle ja sitkeimmät jatkavat vielä eläkeiässäkin, kun sopivaa jatkajaa ei ole löytynyt. Luopuminen ei aina ole helppoa ja ongelmatonta. Monta kertaa jatkajaa on haettava perhepiirin ulkopuolelta.

Uuden henkilön vastuulle tulevat myös kuntamarkkinointi ja matkailu. Markkinointi pitää hoitaa melko pienellä budjetilla. Alahan on sellainen, että kaupallisin keinoin siinä voi polttaa paljonkin rahaa ilman merkittäviä tuloksia. Itse asiassa jokainen yrittäjä ja kuntalainen on paras markkinoija. Siksi tärkeä markkinoinnin kohde on juuri oman pitäjän väki. Usein emme tiedä, kuinka hyvät palvelut ja yrityskanta Urjalassa onkaan.

Koko maa on pitkään ollut tilanteessa, jossa kukaan ei ole juuri uskaltanut investoida. Urjalassakin lienee patoutunutta halukkuutta kone- ja laiteinvestointeihin. Nyt pitää vain uskaltaa, sillä etulyönti on puoli voittoa.

Elinkeinoasiamies on kunnan johtoryhmän jäsen. Itse asiassa elinkeinoasiat kuuluvat kaikille ryhmän jäsenille, sillä olemassa olevien työpaikkojen turvaaminen ja uusien saaminen on koko kuntakoneiston yhteinen asia.
Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            5.6.2015
Urjalan kulmilta
Kesätarjonta runsasta

Posti on tuonut jo ainakin kolme kesälehteä, joissa kerrotaan mitä kaikkea on tänä kesänä tarjolla Urjalassa, Lounais-Hämeessä ja Etelä-Pirkanmaalla. Valtakunnallisissa lehdissä on myös ollut tietoa kesämenoista. Luulisi siis olevan tekemistä kaikille suven aikana.

Osa meistä osallistuu moniin tapahtumiin, jotkut muutamiin tiettyihin joka vuosi ja onpa heitäkin, jotka eivät juuri osallistu syystä tai toisesta. Sehän on jo todettu ja tutkittu, että naiset ovat kesän kulttuuritilaisuuksien valtayleisö. Mikähän voisi olla tapahtuma, jossa miehiä olisi kaksi kolmasosaa yleisöstä? Yleensä kesätapahtumissa kiertävät samat esiintyjät, jotka ovat muutenkin julkisuuden valokeilassa. Yleisöä houkutellaan suurilla nimillä. Joskus kannattaisi luottaa oman paikkakunnan osaajiin ja taitajiin. Näin tehdäänkin ainakin useimmissa kyläjuhlissa.

Nuorten juttu ovat erilaiset festarit, joissa porukkaa on kymmenin tuhansin. Tapahtuma kesää useamman päivän ja aina soi. Porukka majoittuu telttoihin, mökkeihin tai asuntovaunuihin. Meno on reipasta ja letkeää. Juomapuoltakin kuluu melkoisesti. Lähitienoilla ei ole isoja tapahtumia. Urjalassa on muutamana vuonna ollut onnistunut Asemanpuistoblues. Uutta on Kaartisen Vesan organisoima Kehro bossa kesäkuun lopulla toripäivän päätteeksi.

Urjalan kesässä on tapahtumia myös lapsille seurakunnan isovanhempien ja lastenlasten leiripäivästä lasten taideviikonloppuun. Tarjolla on myös kirjoittajaleirejä sekä runsaasti urheilutarjontaa mainiolla urheilukentällämme. Lisäksi käynnissä ovat jalkapallo, heppahommat ja tietenkin lasten leirit ja rippileirit.

Monen kanssa on ollut puhetta siitä, että omalla paikkakunnalla on monia asioita, nähtävyyksiä ja tapahtumia, joissa koskaan ei ole tullut käytyä. Kun piiriä laajentaa naapuripitäjiin, niin tarjolla on paljon ennen kokematonta.

Urjalan kesä näyttää sujuvan tutuissa merkeissä. Vuosittain toistuvat ne, jotka on koettu onnistuneiksi ja joihin on saatu väkeä mukaan. Onneksi tapahtumia on monessa kylässä. Menoslaiset ovat maanantaina Tapio Rautavaaran jalanjäljillä. Esiintymässä lavalla on Tallari ja Anssi Känsälä. Luulenpa, että itse Tapsakin taisi käydä joskus laulamassa Menosten lavalla.

Tanssilavakulttuuri onkin kadonnutta kansanperinnettä. Melko lailla hiljenneitä ovat monet kylälavat. Iloinen Uurraskin houkutteli aikanaan Välkkilään väkeä. Nyt täältä katsoen on hengissä isoimmista lavoista vain Punkalaitumen Särkkä, joka kauniilla paikalla vetää väkeä keskiviikkotansseihin.

Eipä kesällä tarvitse aina välttämättä mennä minnekään. Onhan todettu, että lapset muistavat lapsuudestaan parhaiten ihan tavalliset puuhaamiset perhepiirissä. Ei lapsia tarvitse jatkuvasti viedä jonnekin. Riittää, kun heille on aikaa ja yhteistä puuhaa isän ja äidin kanssa. Jos sadepäivät jatkuvat, kannattaa hakea kirjastosta kesäkassi ja kiivetä vaikka ullakolle kuuntelemaan sadepisaroiden ropinaa katolla ja nauttia hyvästä kirjasta.

Seppo Pirhonen

                                                                                                       Forssan Lehti                   
                                                                                                           29.5.2015
Urjalan kulmilta
Tilattua ja kylkiäisiä

Eilen aamulla lueskelin netissä julkaistua tänään nimitettävän hallituksen ohjelmaa ja siihen liittyviä liitteitä. Kaikki kohdat eivät avaudu heti ensilukemisella ja monet asiat täsmentyvät jatkovalmistelussa. Osa kirjauksista on ehdollisia ja osa vaatii lisäselvityksiä.

Keskityn poimintoihin, joita on luvassa Urjalan näkövinkkelistä. On selvää, että päivähoitoon, koulutukseen, terveyden- ja sosiaalitoimeen tehtävät muutokset vaikuttavat myös täällä. Osa näkyy säästöinä ja osa parantuneena palveluna ja toimintaympäristönä. Sote toteutunee maakuntapohjaisena eli meitä koskien Pirkanmaana, mutta tuskin maakuntarajoista tulee mitään vallihautoja, joita ei voitaisi ylittää, jos asiakkaan etu sitä vaatii.

Perusopetusryhmien pienentämiseen on saatu muutaman kerran avustusta. Sitä ei ole luvassa jatkossa. Yhtenäiskoulu rakennetaan pääosin kunnan varoin. Tuleeko digitalisointiin lisäpanoksia jää vielä yleisen lupauksen tasolle. Tähän tarvitaan myös nopeita yhteyksiä. Keskiasteen säästöissä ei mainita lukiokoulutusta, joten toivotaan, että saamme pitää oman lukion.

Urjalaan tulee kohta paljon vapaa-ajan asukkaita loman viettoon. Heille luvataan helpotusta muuttaa loma-asunto pysyväksi asunnoksi. Muutenkin useampaan kohtaan on kirjattu, että rakentamista maaseudulle helpotetaan. Normipurkuun kuuluu, että pieniä piharakennuksia ja mm. aurinkopaneeleja voi rakentaa ilmoitusmenettelyllä. Rantarakentamisen poikkeusluvat siirtyvät kokonaan kuntien päätettäväksi

Teiden rakentamiseen on luvassa lisärahaa. Urjalassa on suunnitteilla valtatien ohituskaistat sekä Menosissa että Laukeelasta Hakkilaan. Lisäksi tarvittaisiin varoja kevyenliikenteen väyliin.  Valtion paikallistiet rapautuvat ilman lisärahoitusta. Yksityistielakia koskevat velvoittavat säännökset poistuvat, joten jää kuntakohtaiseen harkintaan teiden tukeminen. Joukkoliikenteen rahoitukseen on tulossa muutoksia.

Kunnat saavat lisää toimintavapautta ja tehtäviä karsitaan. Kelpoisuusehtoja väljennetään, tilojen osalta yksityiskohtaisia vaatimuksia kevennetään. Lupakäytäntöjä helpotetaan. Kunnat voivat periä maksuja palveluista, joten ne varmaan tulevat nousemaan.

Minusta hallitusohjelmaa tehtiin nyt ihan uudella mielenkiintoisella otteella. Tilannekuva on realistisempi. Leikkauksia ja pieniä nipistyksiä tulee kautta linjan. Opposition  mielestä ne ovat liian suuria ja vääriä. Tulevat kuukaudet ja vuodet näyttävät miten ohjelma vaikuttaa. Ratkaisevaa on sekä hallituksen että koko maan kannalta luoda uuta työtä ja yritystoimintaa. Tähän voi hallitus ja eduskunta vaikuttaa rajallisesti.

On myönteistä, että Lounais-Hämeestä on ministeri tässäkin hallituksessa. Helppoa pestiä ei hänellä eikä muillakaan tule olemaan. Ehkä kansa saa nyt sitä mitä on tilannutkin. Kylkiäisenä on aina tullut vähän muutakin.

Seppo Pirhonen

___________________  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            22.5.2015
Urjalan kulmilta
Isoja asioita Nuutajärvellä

Monen vuoden tauon kävin Nuutajärvi-päivillä. Väkeä oli liikkeellä ja joukossa oli paljon tuttuja, joita ei ole moniin vuosiin tavannut. Nuutajärvi on vanha toripaikka ja sitä perinnettä vaalivat erilaiset kojut, joissa oli tarjolla erilaisia tuotteita läheltä ja kauempaa.

Nuutajärven nimikkopäivä on koko perheen tapahtuma ja siksi oli järjestetty ohjelmaa myös lapsille. Ratsastus ja poniajelut olivat suosittuja ja näyttivät lapset viihtyvät hyvin leikkipuistossa, jossa oli liukumäkiä ja kiipeilytelineitä. Laserammuntaa ja linnunpönttöjen rakentamista oli myös tarjolla. Tietenkin oli pomppulinna, ongintaa ja laku- ja hattarakauppaa.

Iittalan outlet myymälän ja Nuutajärven Gallerian Osuuskunnan Nugon ovet kävivät tiuhaan. Väki kiersi ahkerasti myös käsityöpajoissa, joissa valmistetaan niin lasista metallista kuin muistakin raaka-aineista taide- käyttöesineitä ja koruja. Yrittäjiä on vajaa parikymmentä, joten Nuutajärvelle on todella syntynyt mielenkiintoinen käsityön ja teollisen muotoilun yhteisö, joka tukee toinen toistaan. Ratkaisevassa asemassa on ollut lasikoulutus, joka on tuonut nuorta innostunutta väkeä kylään.

Nuutajärvi ei voi enää käyttää tuttua sinivalkoista kalalogoa ja i kilpailun avulla hankittiin uusi logo kuvaamaan lasikylää, jonka alku on vuodessa 1793. Siitä alkaen on lasia puhallettu yhtäjaksoisesti lasia ja puhaltaminen jatkuu edelleen. Toivottavasti matkailijat ja ostavat asiakkaat edelleen löytävät lasikylään. Päättyneen projektin aikana pyrittiin kehittämään ohjelmapalveluja, jotta väki saataisiin viihtymään pidempää kylässä ja siitä tulisi mielenkiintoinen retkikohde. 

Majoitusta ja ruoka- ja kaviopalveluja on hyvin tarjolla ja lisää on tulossa, kun Markus Aremo saa Kellopytingin kunnostettua. Kesäkuussa on luvassa lasten tapahtuma sekä kesänäyttely ”Muotojen maastossa” Toteemipaalujakin taidetaan taas pystyttää leikkimielisessä kisassa heinäkuussa ja elokuussa on lasivitriini-tapahtuma. Urjala Soikoon-tapahtuma järjestetään syksyllä.

Lisätietoa vireästä lasikylästä saa  internetin välityksellä. Osoite on www.nuutajarvi.fi. Sitä kautta pääsee myös useimpien toimijoiden ja taiteilijoiden kotisivuille. Luulenpa, että useimmille urjalalaisille ja muillekaan ei ole vielä täysin valjennut, millainen lasikylä on nykyään. Nettisivuilla todetaan ihan oikein, että ”pienessä kylässä tapahtuu isoja asioita”.

Toivottavasti kiinteistöjen omistaja löytää uusi tekijöitä kylään. Rakennukset ovat myynnissä. Osa rakennuksista on vanhoja ja uusimmatkin jo jonkin ikäisiä ja soveltuakseen tuotantoon tai muuhun käyttöön tarvitsevat korjauksia ja muutostöitä.

Lasihuutokauppaa pitänyt Jukka Pulakka totesi muutamaan kertaan, että tätä tuotetta ei enää valmisteta. Nuutajärveen lasitehtaan esineiden arvo nousee aikaa myöden.  Monelle saattaa olla yllätys, että tuttu teollisesti  valmistettu sarjatuotantoesine ei olekaan valmistettu kotimaassa vaan kaukoidässä. Nuutajärvellä nuoret ja kokeneemmatkin tekijät tekevät aitoa suomalaista lasia. Ottakaapa siksi suunnaksi uudistuva lasikylä.
Seppo Pirhonen

_________________________

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            15.5.2015
Urjalan kulmilta
Tuottavaa työtä

Työn tuottavuutta pitäisi saada lisättyä. Tästä ollaan yksimielisiä. Siitä miten siihen päästäisiin, vallitsee aika lailla näkemyseroja. Sanotaan, että vuosittainen työaika on Suomessa yksi maailman lyhyimmistä. Merkittävimmin sitä lyhennettiin nk. ”pekkaspäivillä”.  Myös helatorstain tapaiset arkipyhät on väillä nostettu tikun nokkaan.

Työaikaa määritellään vuosityöpäivillä kuukausi- viikkotyöaikana ja muuna sovittuna periodina. Yli menevä  työaika on ylityötä. Toisaalta monilla aloilla ei ole tarjolla kokoaikaista työtä. Osa-aikatyötä tekevien määrä on kasvussa. Sitä kautta työantajat hakevat joustoja. Näyttäisi siltä, että Suomessa uskalletaan lähivuosina kokeilla erilaisia malleja ennen varsinaista toteutusta. Se on kannatettavaa myös työmarkkinoilla.

Työn tehokkuutta mitataan monella tavalla. Kello-Kallet ovat käsitteitä, joista ei ole monellakaan hyviä kokemuksia. Mielestäni monilla aloilla huomattava osa työajasta menee ihan toissijaiseen puuhasteluun, byrokratian tarpeiden tyydyttämiseen, kyselyihin, tutkimuksiin, selvityksiin, tietotekniikan käyttöpulmiin, palavereihin ja moneen muuhun.

Kunnissa tehdään valtion määräämänä monenlaisia selvityksiä. Viimeisen neljän vuoden aikana aikaa meni paljon Sote-hankkeisiin. Viimeksi kunnanhallitus näytti hyväksyneen riskienhallintasuunnitelman. Liite puuttui netin esityslistasta, joten en tiedä kuinka pitkä se oli. Vastaavia selvityksiä ja suunnitelmia laaditaan vuosittain hyllykaupalla.

Omalta kunnalliselta työuralta muistan, kuinka viimeisinä työvuosina paperihommat kaiken aikaa kasvoivat. Esimerkin olen saattanut aiemminkin kertoa. Kun ennen joku tarvitsi koulutilaa johonkin tilaisuuteen, hän soitti ja asia sovittiin puhelimessa. Loppuaikoina piti tehdä päätös kirjallisesti, toimittaa yksi kappale hakijalle kaksi kuntaan eri toimistoihin ja yksi koulun arkistoon. Pieni esimerkki melko turhasta työstä.

Työtä tarvitaan lisää. Jotkut tosin väittävät, että Suomessa olemme saman edessä, mitä Japanissa on koettu jo parinkymmenen vuoden ajan. Talous ei kasva tai kasvaa hyvin hitaasti. Tietotekniikan sanottiin mahdollistavan uudenlaisien työnteon. Niin on osin käynyt, mutta monilla aloilla ei sitä ole osattu täysimittaisesti hyödyntää. Kyse on keskeneräisistä ja huonosti suunnitelluista ohjelmistoista.

Etätyöstä povattiin aikanaan uutta työtapaa. Kävikin päinvastoin. Tietotekniikka keskitti työtä yhä harvempiin paikkoihin. Ajatelkaapa kuinka paljon säästettäisiin liikenne- ja energiakustannuksia, jos tehtäisiin yksi etätyöpäivä viikossa. Teollinen internet voisi tehdä sen mahdolliseksi myös teollisuustyössä.

Yrittämistä pitää suosia ja edistää. Työnteon tulee olla kannattavaa. Työstä pitää saada kunnollinen palkka, jolla ihminen tulee toimeen. Markkinat pakottavat uudistamaan tuttuja käytäntöjä. Arvelen, että tässä onnistutaan, koska se on yhteinen etu.

Seppo Pirhonen

_______________________

                                                         Forssan Lehti
                                                            8.5.2015
Urjalan kulmilta
Unohtunut merkkipäivä

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 70 vuotta Maanhankintalain vahvistamisesta. Lain avulla asutettiin karjalainen siirtoväki, perheelliset rintamamiehet, sotainvalidit, sotalesket ja suurista kartanoista työtä vaille jääneet työntekijät. Laki merkitsi maaseudulle merkittävää kehityshyppäystä. Kaupunkeihin syntyivät sen avulla ensimmäiset suuret omakotialueet.

Laki syntyi ns. ”pitkässä parlamentissa” eli vuonna 1939 valitussa eduskunnassa juuri ennen ensimmäisiä sodanjälkeisiä vaaleja.  Maanhankintalaki perustui osin talvisodan jälkeen säädettyyn pika-asutuslakiin. Sen toteuttaminen keskeytyi jatkosodan alun jälkeen, kun karjalaiset halusivat palata entisille kotiseuduilleen.

Maanhankintalain sisällöstä käytiin valmistelukomiteassa, hallituksessa ja eduskunnassa tiukkaa vääntöä. Maata luovuttamaan joutuvat pelkäsivät elintarvikehuollon häiriintymistä ja tilakoon pirstoutumista. Osa halusi asuttaa ensisijaisesti vain siirtoväen. Ruotsin- ja kaksikielisten kuntien kielisuhteiden muuttamista pelättiin.

Maata joutuivat luovuttamaan ensisijaisesti valtio, kunnat, seurakunnat, yhtiöt ja rappiotilat. Maatiloista joutuivat yli 25 peltohehtaarin tilat luovuttamaan maata nousevan asteikon mukaan, Urjalassa eniten maata luovutti Honkolan kartano.  Suurin osa luovutuksista tapahtui vapaaehtoisin kaupoin tehdyn suunnitelman mukaisesti. Se takasi paremman hinnan luovuttajalle.

Torpparilaeilla oli muodostettu  Urjalaan 297 tilaa ja myöhemmillä laeilla 76 tilaa. Pika-asutus- ja maanhankintalain perusteella Urjalaan tuli 224 siirtoväen tilaa ja 229 muiden pääasiassa rintamiesten tilaa. Peltoa käytettiin vastaavasti 1864 ja 907 hehtaaria.

Muodostetut tilat jaettiin asuntotontteihin, pieniin ja suurin asuntotiloihin, kalastus-,  asuntoviljelys- sekä pieniin, keskikokoisiin ja suurehkoihin viljelystiloihin. Asuntotontissa oli maata alle puoli ha ja suurehkossa viljelystilassa 12–15 ha peltoa. Siirtoväelle pyrittiin järjestämään vastaavankokoinen tila kuin oli Karjalassa menetetty. Muut maansaajaryhmät saivat enemmän pieniä tiloja.  

Laki käynnisti valtavan rakentamisen. Sitä ohjasi Hämeen läänin maanviljelysseura ja reilussa kymmenessä vuodessa rakennettiin lähes 400 uutta asuntoa ja 250 karjarakennusta ja saman verran saunoja latoja ja muita rakennuksia. Rakennustarvikkeista kuten nauloista, sementistä ja lasista oli huutava pula.

Pari sukupolvea asutustiloilla kasvoi. Osa tiloista on hävinnyt ja talot muuttuneet kesäpaikoiksi. Urjalan suurimpien tilojen joukossa on monta pienestä asutustilasta suureksi kasvanutta. Vastaavasti monet silloiset kartanot ja suurtilat ovat hävinneet.

Siirtoväen ja rintamiesten asuttaminen oli suomalainen ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen ratkaisu, jolla turvattiin yhteiskuntarauha ja luotiin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Siksi 5.5. voisi olla liputtamisen arvoinen juhlapäivä.

Seppo Pirhonen

________________  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            1.5.2015
Urjalan kulmilta
Vapun tiimoilla

Molempien markettien pihat olivat täynnä autoja. Vapun tuoma pidennetty viikonloppu tuo myös kesämökkiläisiä. Osa jää viettämään kevään karnevaalia kaupunkiin. Toukokuun ensimmäinen on kevään, ylioppilaiden työväen ja suomalaisen työn juhla. Riehakkaimmin sitä juhlivat nykyiset ja entiset opiskelijat.

Kaupassa kysyin Latovehmaan Päiviltä, että missä hän aikoo Riston kanssa olla vappumarssilla. Päivi ei koskaan jää sanattomaksi, joten sain vastakseksi, että keittiön ja kammarin väliä marssitaan, eikä hinkissä ole muuta kuin piimää.

Kauppiaat tietävät, että suomalaisten grillauskausi alkaa vapusta. Lihaa ja makkaraa taisi olla lähes jokaisen korissa ja kärryssä. Myös juomaosastoilla näytti käyvän kuhina. Täällä maalla  useimmat tekevät siman itse, mutta kyllä sitä jonkin verran kaupastakin ostetaan limsojen, oluen ja siiderin lisäksi. Alkolle vappu on tietenkin sesonki. Kuohuvaa ja muita tuotteita myydään paljon.

Kevään juhlaa hillitsee sää. Piknikillä saattaa olla vielä aika kylmä, joten parasta on pysytellä sisätiloissa. Vappuaamuna monella kivistää päätä ja alkaa kaivata hiukopalaa. Silliaamiaiset ovat kaupungeissa ylioppilaiden perinnettä. Vappulounasta on saatavissa maaseudullakin.

Lapsille ehdoton  juttu ovat ilmapallot, serpentiinit, vappuhuiskat ja naamarit. Kouluissa on todennäköisesti vietetty eilen vappunaamiaisia. En tiedä kuuluiko niihin sima ja munkit. Joskus niissä kouluissa, jossa olin opettajana, keittäjä valmisti siman ja munkit, vaikka ne eivät olisi viralliseen listaan kuulunetkaan.

Tästä pääsenkin mukavasti siihen, että kouluissa pitäisi opettaa lapsilla ruokakulttuuria siten, että eri juhliin kuuluvia ruokia olisi tarjolla. Määrärahat ovat niukkoja ja keskuskeittiöt tekevät suuria määriä pienellä henkilökunnalla. Koulu tavoittaa koko ikäluokan ja siten kaikki voivat päästä osallisiksi perinneruuista ja uusista kansainvälistyneen maailman tuomista makuelämyksistä. Koulun kautta tieto leviää myös koteihin ja kodin ruokatarjonta voi lasten toivomusten pohjalta monipuolistua.

Monelle vapun vietoksi riittää saunominen aattona ja television katselu. Vappupäivänä saatetaan tarttua haravanvarteen ja ryhtyä tarkastelemaan kukkapenkkien tilaa. Taimikaupan sesonki on pian edessä, kun isommat yöpakkaset väistyvät. Mökeillä saattaa olla puiden pinoamista kuivumaan kesän tarpeita varten. Näin keväällähän puu kuivaa parhaiten. Maanviljelijät ihmettelevät uusia EU:n aivoituksia viimeistellessään hakemuksia ja viljelysuunnitelmia. Koneita huolletaan kevättöitä varten.

Vapaapäivinä lukeminen ei ole ollenkaan huonompi idea. Marja-Leena Salo on saanut valmiiksi  Nuutajärven lasikylän elämästä kertovan kirjansa. Varmasti lukemisen arvoisia tarinoita täynnä. Hyvää vappua!

Seppo Pirhonen

_________________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            24.4.2015
Urjalan kulmilta
Vaalipyykkiä

Tästä eteenpäin on grillimakkara, mustamakkara ja kahvit ostettava itse. Vaalit on käyty ja myös karamellien ja kauraryynien jakajat ovat jättäneet torin. Joskus lapsia varoiteltiin aiheesta karamelleja jakavista sedistä. Ainoa turvallinen namusetä lienee Makeistukun Tuomisen Raimo. Torielämä kyllä alkaa vilkastua, kun ilmat lämpenevät ja kesäasukkaat alkavat palata kunnostamaan asumuksiaan kesäkuntoon.

Valtakunnallisesti ääniosuuttaan lisäsivät keskusta, Vihreät ja ruotsalaiset. Perussuomalaiset menettivät ääniosuuttaan, mutta ottivat loppukirin ansiosta yhtä vaille edellisten vaalien mukaisen edustajamäärän. Vasemmistoliitto ei hyötynyt oppositioon siirtymisestä. Vihreitä suosi myös uusi vaalipiirijako. Kokoomus menetti paikkoja kuten edellisissäkin vaaleissa. SDP kirjasi kaikkien aikojen huonoimman tuloksen. Keskustan voittoa rummutettiin etukäteen niin paljon, että puolueen loppukiri kärsi.

Urjalassa tulos oli valtakunnallisen suuntauksen mukainen kuitenkin sillä erotuksella, että vain keskusta lisäsi suhteellista osuuttaan lähes kuudella prosenttiyksiköllä. Tutut nimet olivat kärjessä Pertti Hakanen ja Mikko Alatalo. Perussuomalaisista Punkalaitumen Martti Mölsä oli kärjessä. SDP:ssa  edustajat vaihtuivat. Nuoremman polven edustajat Sanna Marin ja Ilmari Nurminen tulivat luopuneen Saara Karhun ja pudonneen Hanna Tainion tilalle. Kokoomuslaisista kärjessä oli Arto Satonen. Sastamala sai nyt kaksi kansanedustajaa lisää, kun Satosen rinnalle tulivat Hakanen ja Nurminen. Kukin heistä sai jo hyvän äänisaaliin pelkästään kotikaupungistaan.

Urjalaan jollakin tapaan linkittyvistä edustajista jäi pois vapaaehtoisesti uusmaalainen Christina Gestrin. Kimmo Sasi putosi. Pirkanmaalla ainoa urjalalaissyntyinen ehdokas kristillisdemokraattien Mika Setälä ei saanut paikkaa, vaikka puolueesta pääsi 2590 äänellä kansanedustajaksi.

Tällä kertaa en käynyt kertaakaan yhdessäkään vaalikoneessa. Ne johdattelevat kysymyksenasetteluilla ylläpitäjän haluamaan suuntaan ellei ehdokas ole tarkka vastauksissaan. Sen sijaan Ylen haastattelemista ehdokkaista katsoin yhtä vähän aikaa, Minusta idea ja toteutus oli onnistunut ja toi jotakin uutta . Ääneen pääsivät myös ne ehdokkaat, jotka eivät saa muutoin julkisuutta. Toivottavasti kokoelma on katsottavissa myös vaalien välilläkin.
 
Pieni myönteinen vaaleihin liittyvä tulos on syytä tuoda esiin. Urjala ei ollutkaan tällä kertaa matalimman äänestysaktiivisuuden kunta Pirkanmaalla. Tällä kertaa Mänttä-Vilppula jäi taakse. Silti n 65 prosenttia on kehno saavutus meiltä. Ylen sivuille tuli eilen mielenkiintoinen vertailutieto siitä, miten koulutus, varallisuus, sairastuvuus, työttömyys jne näkyvät äänestyskäyttäytymisessä.

Forssasta jatkavat tutut Sirkka-Liisa Anttila ja Sanni Grahn-Laasonen. Kaisa Lepola olisi paremmalla äänten keskittämisellä mennyt läpi. Loimaalla Olavi Ala-Nissilä teki paluun eduskuntaan

Todennäköinen tuleva pääministeri vieraili Urjalassa Pentinkulman päivien avaajana viime elokuussa.  Ei ole helppo tehtävä hänellä ja uudella hallituksella.  Jotenkin on saatava pyörät pyörimään ja Suomi kuntoon.  Kun kukaan ei uskalla tehdä mitään, käy huonosti. Tarvitaan paljon uutta, mutta myös sitä, että kaikki pysyvät mukana.

Seppo Pirhonen

______________________________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            17.4.2014
Urjalan kulmilta
Kausi päättyy ja alkaa

Nuorten harrastusten osalta olemme taitekohdassa. Talvikauden harrastukset vaihtuvat kesäisempiin lajeihin. Urjalan Sisukiekko vietti tiistaina kauden päättäjäisiä. Kirkonkylän koululle oli kokoontunut paljon väkeä lähinnä junioreita ja heidän vanhempiaan.

Sisukiekolla oli talvikautena seitsemän joukkuetta. Lisäksi on  ollut harrastuspohjalta ns. Höntsyporukka. Ringetteäkin viriteltiin, mutta riittävästi kiinnostusta ei lajia kohtaan syntynyt. Kiinnostuneille tarjottaneen yhteistyötä jatkossa Forssan kanssa. Siellähän on lajilla hyvä pohja, jota menestys kilpasarjoissa on ylläpitänyt.

Kauden päättäjäisissä jokainen joukkue pyydettiin esille ja heille annettiin palkinnot. Nuorimmissa sarjoissa palkittiin kaikki pelaajat ja muissa yleensä kolme joukkueesta. Ilahduttaa on, että tyttöjen joukkue on saanut mukaan aika mukavasti pelaajia. Naisten joukkue oli Sisukiekon joukkueista paras sijoittumalla toiseksi sarjassaan.  Toivottavasti tytöillä säilyy innostusta lajia kohtaan myös siinä isässä, kun ruvetaan katsomaan peiliin entistä useammin. Tyttöjä on mukana muissakin joukkueissa.

Juniorijoukkueista menestynein oli 01-juniorit, jotka saavuttivat pronssia. Joukkueenjohtaja totesikin kauden menneen hyvin. Vain yksi peli jäi harmittamaan eli hävitty peli, jolla pudottiin loppuottelusta. Muita ikäluokkajoukkueita olivat 2012, 2005 ja 2007 syntyneet. Niissäkin on jonkin verran sekä ali-ikäisiä että yli-ikäisiä, jotta porukka on saatu kokoon.

Sisukiekon edustusjoukkue on pari vuotta ollut koossa. Yhtenä kautena joukkuetta ei olut lainkaan. A- ja B-junioreiden osalta tilanne  kävi haastavaksi, kun joukkueita ei saatu enää kokoon. Tässä iässä suunnataan opiskelemaan ja armeijaan. Lisäksi aina joitakin pelaajia siirtyy muihin joukkueisiin.

Kesällä Urjalassa alkaa uusi laji, joka on hieman sukua jääkiekolle eli maahockey. Se on mailapeli, jolla palloa lyödään kymmenhenkisessä joukkueessa. Suomella on ollut kerran olympialaisissa oma joukkue eli Helsingissä 1952. Maailmalla se on tunnettu peli.

Talvikautena pelasi Urjalan Palloseuran joukkue salibandyä kuutosdivarissa. Viime viikonloppuna joukkue varmisti nousunsa viitosdivariin.  Jalkapallokausi käynnistyy miesten osalta nelosessa. Kakkosjoukkuetta ei tällä kertaa ole. Kylmäkosken Veikkojen kanssa on solmittu sopimus, jolla pelaajia pääsee kuutosdivariin ja sieltä vastaavasti voi päästä palloseuraan. Juniorijoukkueita oli viime kaudella ilahduttavasti. Tulevan kauden tilanteesta ei minulla ole vielä tarkkaa tietoa.

Keväällä alkaa myös yleisurheilukausi ja suunnistus. Urjalassa on hyvät puitteet näille lajeille. Maastojuoksucup aloittaa ulkokauden kyläosakilpailuilla Huhdissa, Laukeelassa ja Menosissa ensi viikon tiistaina.

Joukkuelajeissa pelaajalla, valmentajalla, joukkueenjohtajalla ja vanhemmilla on oma näkemyksensä siitä, miten urheilussa onnistutaan. Parasta olisi, että näkemykset olisivat  samansuuntaiset. Vanhemmat seuraavat omaa lastaan ja vertaavat häntä usein muihin. Jos menestystä ei tule, etsitään helposti syyllisiä. Valmentaja valmentaa ja vanhemmat kannustavat. Pienellä paikkakunnalla on tärkeää, että kaikki halukkaat pääsevät kokemaan peli-iloa. Tällöin valmentajien vastuu on suuri, jotta näkevät kaikkien mahdollisuudet ja kohtelevat kaikkia tasapuolisesti ja antavat mahdollisuuksia kehittyä.

Seppo Pirhonen

____________________   

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            10.4.2015
Urjalan kulmilta
Kevätnäyttelyyn

Huomenna ja sunnuntaina on mahdollista suunnata Kirkonkylän koululle kevätnäyttelyyn, jossa on esillä päättyneen työkauden töitä. Syksyllä niitä tehtiin Akaan Opiston nimissä ja keväällä Valkeakoski-opiston puitteissa. Näyttelyllä on nimenä ”Tie vie–kansalaisopiston kevätnäyttely.

Juuri kun olin aloittelemassa tämänkertaista juttuani, soitti Akaan Opiston pitkäaikainen rehtori Risto Nieminen. Hän jää eläkkeelle syksyllä, mutta pyrkii sitä ennen kokoamaan pienimuotoisen historiikin opistolaistoiminnan vaiheista.  Se onkin tarpeen, sillä opistotoiminnasta ei ole juuri missään mitään tietoa.

Urjalassa aloitettiin Urjalan kansalaisopiston nimellä 1968. Ensimmäinen rehtori oli Esko Matilainen. Pisimpään rehtorina toimi Aulis Ruuska. Hänen aikanaan mukaan tuli myös Kylmäkoski. Siellä käytiin tiukka äänestys Urjalan ja Viialan kesken. Tuolloin Opiston nimi muuttui Urjalan–Kylmäkosken kansalaisopistoksi.

Akaan Opisto syntyi vuonna 2001, kun Urjalan, Toijalan ja Viialan opistot yhdistyivät. Tämän vuoden alusta tämäkin opisto lakkasi ja Urjalan ja Akaan opistotoiminnasta vastaa Valkeakoski-opisto.

Olen ollut kansalaisopistossa mukana sekä opiskelija että opettajana ja lisäksi hallinnossa ensin kansalaisopiston johtokunnassa ja sitten Akaan aikana koulutuslautakunnan jaoston puheenjohtajana ja jäsenenä. Olin myös muutaman vuoden Kansalais- ja työväenopistojen Liiton hallituksessa. Tässä mielessä voin sanoa, että opistotyö on minulle ollut aina läheistä. Parasta on tietenkin, että vaimokin löytyi opiston iltamista.

Urjalassa opisto vireytti huomattavasti kaikkinaista kulttuuritoimintaa. Siellä on opiskeltu maatalousverotuksesta alkaen tietotekniikkaan ja kieliin monia hyödyllisiä taitoja.  Sen kautta viritettiin kylätoimintaa. Musiikki pianon-, kitaran- ja haitarisoitosta kansanpelimanneihin sekä kuorotoimintaan on tuonut vaihtelua moniin juhliin ja antanut kipinän monelle nuorelle jopa ammattiuralle. Kuvataidepiiri oli yhteen aikaan suosittu ja onhan voinut hioa myös korukiviä. Näytelmäpiiri on ollut oleellinen osa urjalalaista kulttuurielämää. Kirjastossa oli maaliskuussa monipuolinen näyttely Urjalan kesäteatterista.

Suosituimpia piirejä ovat olleet käsityö- ja liikuntapiirit. Niitä hallitsevat naiset. Miesten osuus on ollut aina pieni, mutta jotkut ovat oivaltaneet, mitä kaikkea voi opistossa saada aikaan. Posliininmaalaus oli yhteen aikaan niin suosittua, että piti vuorotella kylien kesken, että kaikkiin piireihin saatiin opettaja. Käsitöiden puolella on tullut opiston kautta paljon uusia tekniikoita. Opiston 20-vuostijuhlassa nähtiin muuten komea kavalkadi kansallispukuja, jotka oli opiston piirissä valmistettu. Mukana myös Urjalan naisen kansallispuku. Opiston rinnalla toimi Urjalassa vireä opistolaisyhdistys.

Eri ikäisille suunnatut liikuntapiirit ovat edelleen suosiossa. Opisto on vetäytynyt kylistä miltei kokonaan ja toiminta on keskittymässä yhä enemmän kirkonkylään. Valkeakoski-opiston toiminta on Urjalassa vasta alussa ja syksyllä näemme, mitä se tulee tarjoamaan.
Kansalaisopiston kevätnäyttely on tapahtuma, jossa kannattaa poiketa, vaikka ei olisi olutkaan mukana opiston toiminnassa. Esillä on paljon taidokkaita aikaansaannoksia. Urjalassa on monen alan taitajia.

Seppo Pirhonen

_______________________________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            3.4.2015
Urjalan kulmilta
Pääsiäinen väreinä

Pääsiäinen, molemmista päistä pidennetty viikonloppu, tarjoa mahdollisuuden arkirutiinien katkaisemiseen. Toisaalta monille normaalit ja nämä pidennetyt viikonloput ovat hyvin kiireisiä. Syynä ovat lasten ja vanhempien harrastukset.

Keltaista pidetään yleisesti pääsiäisen värinä. Syynä lienevät suloiset pikkutiput. Syvällisemmin keltainen voi tulla myös kananmunan keltuaisesta, jossa on uusi elämä. Pääosin keltaisia ovat pääsiäisen kukat. Kukkakauppiaille tämä on yksi vuoden sesongeista, mutta ei pärjänne joululle, äitienpäiville tai ylioppilasjuhlille. Vihreyttä pääsiäiseen tuo kylvetty ruho. Rairuohon tai vaikkapa ohran siemen antaa elämänsä uudelle kasvulle.

Luterilaisessa kirkossa on tähän aikaan monta väriä. Hiljaisella viikolla paastonajan mukaisesti värinä on violetti eli katumuksen väri. Tänään pitkäperjantaina ja huomenna lankalauantaina väri on musta. Pääsiäisen väri on valkoinen, joka kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Sitä käytetään monina muinakin suurina kirkollisina juhlapäivinä.

Musta ja punainen ovat kirkossa harvoin käytettyjä. Punainen on Pyhän hengen väri helluntaina ja marttyyrien väri vaikkapa tapaninpäivänä. Toivoa ja iankaikkista elämää kuvaava liturginen vihreä on käytössä usein alttarivaatteessa ja papin messuasussa. Uusin kirkollinen väri on Marian sininen.

Pääsiäisajan kirkollinen sanoman kosketus riippuu ihmisten elämäntilanteesta, Osalle se on tuttu monesti kuultu tarina, joka kuuluu asiaan ikään kuin taustalla. Ei isommin hetkauta, mutta ei aiheuta myöskään kielteisiä ajatuksia tai torjuntaa. Kirkossa ei käydä. Tosin kiirastorstain iltamessu on Urjalassakin tavallista sunnuntaita suositumpi. Lauantai-illan vigilia on myös vakiinnuttanut asemansa.  Muut perinteet näkyvät ruokapöydässä, suklaamunina, kenties mämminä. Omaan lapsuuteeni kuulunut keinuminen lienee jo unohtunut tapa.

Joskus elämäntilanteemme on sellainen, että pohdimme näitä kysymyksiä syvällisemmin. Getsemanessa rukoillessaan Jeesus joutui sekä Matteuksen että Markuksen evankeliumien mukaan ”tuskan, kuoleman tuskan valtaan” Luukas kertoo hänen enkelin antaman vahvistuksen jälkeen rukoilleen yhä kiihkeämmin, ”niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin”. Silti hän halusi Jumalan tahdon toteutuvan.

Ei siis ihme, että kuolema on myös meille tavallisille ihmisille outo ja pelottava asia. Jotkut se kohtaa jo lapsina, nuorina tai keski-iässä odottamatta ja yllättäen. Silloin se kouraisee myös läheisiä rajusti. Jotkut pitkäaikaissairaat taas toivovat sen vapauttavan heidät kärsimyksistään. Vanhan kuolema tuntuu kuuluvan kuin elämänjärjestykseen. Lapsen lähtemistä on vaikeampi hyväksyä. Ikävä on kova ja kestää kauan.

Pääsiäinen synnytti kristillisen uskon ja uskontokunnat. Jokainen uskontokunta, lahko tai suuntaus tulkitsee näitä asioita omalla tavallaan. Paljon on salattua, jota emme tiedä, tunne tai ymmärrä. Lopulta jäämme sen lupauksen varaan, että meidän pahuutemme on sovitettu, annettu anteeksi ja meillä on iankaikkinen elämä. Pitkäperjantain surun musta vaihtuu pääsiäisen valkoiseen. Iloista pääsiäistä!

Seppo Pirhonen

_______________________________________    

                                                                                                        Forssan Lehti
                                                                                                            27.3.2014
Urjalan kulmilta
Nuutajärvi on yhteinen asia

Lasikoulutuksen jatko oli tärkeä uutinen suomalaisen taidelasikäsityön ja Urjalan kannalta. Päätös tehtiin vuodeksi ja jatkossakin ilmeisesti vuodeksi kerrallaan. Vuoden lisäaika tässä vaiheessa on tärkeä, koska tänä aikana voidaan hankkia lisävoimaa koulutuksen turvaamiseksi.

Lasiala on Suomessa ollut keskittynyttä muutamille paikkakunnille. Keskittymisen myötä isoja lasitehtaita on entistä vähemmän, mutta pieniä käsityöyrittäjiä on tullut lasipajoineen eri puolille Suomea. Monet heistä ovat aikanaan saanet oppinsa lasitehtaissa. Tehtaisiin tultiin aikanaan nuorina tyttöinä ja poikina ja kukin eteni työssä oppien kykyjensä mukaan eteenpäin. Yhtenäistä lasikoulutusta on ollut satunnaisesti. Riihimäellä oli ammattikoulussa jonkin aikaan oma opintolinjansa

Nuutajärvelläkään ei todennäköisesti puhallettaisi lasia lainkaan ellei aikanaan olisi saatu käynnistettyä lasialan koulutusta yhteistyössä Wetterhoffin opiston kanssa. Sittemmin koulutuksesta on vastannut Tavastia-koulutuskuntayhtymä. Koulutuksen kautta kylään on saatu uusia yrittäjiä ja taitelijoita. Monet heistä kuuluvat Lasikomppania-nimiseen osuuskuntaan. Iso perinteinen lasitehdas lopetti, mutta lasin tekeminen jatkuu.

Kuten lehdissä on kerrottu ratkaisevaa jatkon kannalta oli uuden uunin saaminen. Siitä ansio kuuluu hiljattain perustetulle Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiölle. Investoinnin arvo on noin 40 000 euroa.  Hatunnosto säätiölle.

Lasikoulu toimii vuokralla Fiskarsin omistamissa tiloissa. Tilat ovat myynnissä, mutta vanhoille tiloille ei hevillä löydy uutta ostajaa ellei niitä myydä alle käyvän hinnan. Toivottavasti kaupan oleviin tiloihin saadaan uutta teollista ja muuta yritystoimintaa. 

Iittalan lasimyymälän säilyminen on kiinni turistivirrasta. Kunnanhallitus käsittelee maanantaina markkinointitukea ja tiedotustukea lasikylälle. Ihmisten tietoisuuteen pitäisi saada iskostettua, että lasia myydään ja valmistetaan edelleen Nuutajärvellä. Hienossa kulttuurimiljöössä on nyt ja sinne on tulossa uusia mielenkiintoisa palveluja. Siksi kunnan kannattaa sitä tässä vaiheessa tukea, vaikka iso satsaus tehtiin hiljattain päättyneessä hehkuva Lasikylä hankkeessa. Miestä pitää auttaa mäessä,

Lasikoulutukseen hakeudutaan ylioppilastutkinnon tai keskiasteen tutkinnon jälkeen. Kannattaisi selvittää voitaisiinko lasikoulun tiloissa järjestää Urjalan lukiolaisille  lasialan kurssi, jossa he pääsisivät tutustumaan tähän alaan. Tämä mahdollisuus saattaisi tuoda oppilaita lukioon muualtakin.

Koulutuksesta on karsittu viime vuosina paljon. On tietenkin koulutusaloja, joiden jälkeen tutkinnon suorittaneet eivät työllisty, joten liikakapasiteettia on ollut syytä purkaa. Koulutuksen on seurattava aikaa ja vastata ajoissa tuleviin tarpeisiin. Koulutuksesta on kuitenkin karsittu ilmeisesti jo liikaa On luonnollista, että tällöin pienet erikoisalat ovat liipaisimella. Koulutuskuntayhtymät ovat ahtaalla.

Nuutajärvi on jotakin erityistä sekä Suomelle, suomalaiselle taidelasikulttuurille että myös Urjalalle. Siksi on tärkeää, että pidetään lasiuunit käynnissä niin tuotannossa kuin koulutuksessa. Se on yhteinen asiamme.

Seppo Pirhonen

___________________

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            20.3.2014
Urjalan kulmilta
Maakuntakaava puntaroitavana

Tiistaina esitellään Toijalassa Pirkanmaan maakuntakaava. Arvelen, että Urjalasta ei tilaisuuteen ole paljon menijöitä. Syytä olisi, sillä maakuntakaavan pitäisi tehdä aika paljon muutoksia. Kaavan tähtäin on vuodessa 2040. Sillä on merkittävä vaikutus kaikkeen inhimilliseen toimintaa Urjalassa ja Pirkanmaalla.

Urjalan se määrittelee paikalliskeskukseksi, joka on kunta- ja kaupunkikeskusta alempi. Kyläkeskuksina mainitaan vain Urjalankylä ja Nuutajärvi. Kuulumme Etelä-Pirkanmaan seutukuntaan, jossa suunniteltu kasvu tulisi tapahtumaan Akaassa ja Valkeakoskella. Urjalan kannalta koko seutukunta-ajattelu on melko tarpeeton. Valkeakoski on yhtä kaukana kuin Tampere. Tampereella ei nähdä Turun suuntaan mitään kehitysmahdollisuuksia Lempäälää kauempana.

Suunnitelma  keskittyy Tampereen ja sen  ympäristöön. Valtaosa maakunnan väestönkasvusta ohjataan sinne. Kaavoituksella tiivistetään asumista, varataan suuria alueita teollisuudelle ja kaupan keskittymille. Valtakunnallisesti annetuilla ohjeilla vaikeutetaan maaseudun kauppayksiköiden laajentumista.

Kaavaa varten on tehty paljon selvityksiä ja niistä saa paljon hyödyllistä tietoa maakunnan nykytilasta. Selvityksistä kuitenkin puuttuu lähes kokonaan maaseudun asukkaan näkökulma. Muutama lause on  palvelujen saavutettavuudesta ja turvaamisesta, mutta seuraavassa lauseessa tulee ajatus, joka tämän käytännössä kumoaa. Sisään on kirjoitettu monessa kohtaa rakentamisrajoitus maaseudulle. Ne muutamat talot, jotka maaseudulle haluttaisin rakentaa eivät varmaan tuhoa kylien kulttuuriympäristöä.

Maataloudesta miltei ainoa maininta on yhtenäisten peltoalueiden turvaaminen.  Biotaloudesta ei ole selvityksiä, eikä toimenpide-ehdotuksia. Ekologisuudesta kyllä puhutaan, mutta lähinnä siinä mielessä, että kaupunkirakennetta pitää tiivistää. Urjalaan ei ole luvassa maaseutuelinkeinojen, eikä maaseutuasumisen kohdealueita.

Muutama konkreettinen poiminta Urjalan osalta. Valtatie yhdeksää aiotaan parantaa eli tarkoittaa ohituskaistojen rakentamista. Nuutajärven ja Ruokolan alueen eritasoliittymät ovat mukana. Asemalle luvataan ainespuuterminaali ja kirkonkylään Liityntäpysäköintipiste = linja-autoasema. Tuulivoimala-alue on mukana ja uusi sähköasema Urjala 2. 110 kV. Vedenhankinta, harjualueet, maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, kulttuurimaisemat, kulttuuriympäristöt esim. Nuutajärven lasitehtaan alue, suojellut rakennukset,  52 muinaismuistoaluetta, 13 luonnonsuojelualuetta, kolme Natura 2000 –verkoston aluetta, kolme kiviaineiston ottoaluetta, kallioalueet, viisi moreenimuodostumaa ja Tarpianjoen melontareitti.

Kaavaluonnoksesta oli viikonloppuna Aamulehdessä Pirkanmaan liiton ilmoitusaineisto karttoineen. Netistä Pirkanmaan Liiton sivulta löytää myös kaikki asiakirjat. Siellä on myös lomake, jolla voi antaa palautetta yleisesti  tai vaikkapa jostakin yksityiskohdasta.

Tiedän, että nämä kaava-asiat eivät ihan heti aukene tavalliselle ihmiselle. Luottamushenkilöissäkin on paljon sellaisia, jotka ajattelevat, että ne ovat vain suunnitelmia ja jäävät hyllyn koristeeksi. Näin ei kuitenkaan ole. Hyväksytyllä kaavalla vaikutetaan tulevien vuosikymmenten elämään myös täällä Urjalassa.

Seppo Pirhonen

___________________________   

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            13.3.2015
Urjalan kulmilta
Talvisodasta 75 vuotta

Tänään on päivälleen 75 vuotta talvisodan päättymisestä. Sota alkoi marraskuun viimeisenä 1939 ja kesti 105 päivää. Urjalassa oli tuolloin 7600 asukasta. Sodan aikana oli tullut noin kolme tuhatta karjalaista evakkoa pääosin Kuolemajärveltä ja Sakkolasta. Sekä paikallisten että tänne tulleiden arkinen elämänmeno oli järkkynyt.

Urjalalaiset miehet olivat menneet Karjalan kannakselle ylimääräisen harjoituksiin (YH) syksyllä 1939. Jo kesällä oli muutaman kymmenen suojeluskuntalaista ollut Urjalasta, Koijärveltä ja muistakin Lounais-Hämeen kunnista linnoitustöissä kukin viikon tai kaksi kerrallaan.

Talvisodassa komppaniat koottiin pitäjittäin. Eniten urjalalaisia oli Polkupyöräpataljoona viidessä (PPP5), jota kutsuttiin pumppu vitoseksi. Tästä joukosta kaatui 38 Urjalaan haudatusta 115 talvisodan kaatuneesta.

Talvisodan loppu oli tuhoisa urjalalaisille  miehille ja heidän rinnallaan samoilla paikoilla taistelleelle seitsemännelle erilliskomppanialle, jossa oli paljon kuolemajärveläisiä. Helmikuussa kaatui 46 ja maaliskuussa vajaassa parissa viikossa 45 Urjalaan haudattua sankarivainajaa. Erityisen tuhoisia paikkoja olivat taistelut Viipurinlahdella ja Säkkijärven Nislahdessa, jossa lähes avoimella meren jäällä käydyt torjunta- ja vastahyökkäystaistelut päättivät monen nuoren miehen elämän.

Kaatuneista puolet oli alle 25-vuotiaita ja toinen puoli ikäryhmästä 25–35 ja vain kolme sitä vanhempia.  Ensimmäinen sodan kaatunut urjalalainen oli 2.12. Sulo Mattila. Sodan viimeisenä päivänä kaatuivat  Paavo Lanakorpi, kuolemajärveläinen Alvar Suhonen ja sakkolalainen Paavo Kiiski.

Kaatuneiden joukossa oli viisi veljesparia. Huhtalan perheestä kaatui peräti kolme veljestä Arvo, Mauno, ja Matti. Kuolinilmoituksessa ovat koskettavat sanat: ”Kaunis on kuolo, kun mainehen maila, lahjan kalleimman uhrata saitte. Työnne kun tehty on sankarin lailla, muistonne siunaa syntymämaa. Herra tempaa varhain pois onnettomuudesta ne, joita Hän rakastaa, antaakseen heille paremman elämän.”

Talvisodan kaatuneilla oli 50 lasta. Kahdessa perheessä viisi ja kahdessa neljä lasta jäi ilman isää. Kaikkien ruumista ei saatu kotiseurakunnan multiin, sillä osa tuhoutui taisteluissa niin pahoin, ettei jäänyt jäljelle mitään ja osa jäi kentälle niin, ettei heitä saatu tuotua pois.

Sanakarihautajaiset keräsivät paljon ihmisiä kirkkoon. Kerralla siunattiin useampi sankarivainaja. Ensimmäinen hautaus oli joulukuun viimeisenä 1939 ja viimeinen heinäkuun seitsemäntenä, jolloin haudattiin lehtitiedon mukaan 40 kentälle jäänyttä. Tähän tilaisuuteen osallistui kolmatta tuhatta ihmistä.

Kallis oli siis hinta isänmaan vapauden säilymisestä. Joukot olivat ponnistelleet voimansa äärimmilleen ja rauha tulikin ratkaisevalla hetkellä. Rauhanteossa menetettiin huomattavasti enemmän alueita, mitä vihollinen kykeni sodassa valloittamaan Yli neljäsataatuhatta karjalaista menetti kotinsa ja kotiseutunsa.

Tänään muistamme talvisodan sankarivainajia,  sotainvalideja ja lottia, kotirintamalla työskennelleitä, evakoita ja sotaorpoja. Sota jätti arven, joka johti jatkosotaan reilun vuotta myöhemmin.  Rauhan aikaa olemme saaneet elää sen ja Lapin sodan jälkeen kohta 70 vuotta. Toivottavasti voimme elää rauhassa edelleen.

Seppo Pirhonen

___________________  

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            6.3.2015
Urjalan kulmilta
Jätettä ei kannata aliarvioida

Urjala ja muut Lounais-Hämeen ja hieman laajemmankin alueen kunnat ovat olleet Suomessa edelläkävijöitä kunnallisen jätehuollon järjestämisessä. Loimi-Hämeen jätehuolto toimii kuntien omistamana osakeyhtiömuotoisena. Tästä syystä sen piirin kuuluvien kuntien jätehuoltoa hallinnoi Forssan kaupungin jätelautakunta. Takana on tarkentunut alan lainsäädäntö.

Urjalassa on kiinteistön haltijan järjestämässä kuljetuksessa 2620 kiinteistöä, kunnan järjestämässä paikkaavassa keräyksessä 767 ja kokonaan keräyksen ulkopuolella 411 kiinteistöä. Viimeksi mainituista suurin osa lienee vapaa-ajankiinteistöjä.

Urjalassa toimii kunnan varikolla jätehuoltoyhtiön vastaanottopiste, jonne voi toimittaa hyöty-, energia- ja sekajätettä sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteita, kyllästettyä puuta ja vaarallisia jätteitä kuten erilaiset öljyt, akut maalit jne. Se on auki tiistaisin ja torstaisin ja touko- ja kesäkuussa myös lauantaisin. Tuolloinhan tehdään kevätsiivoja ja otetaan käyttöön talven jäljiltä vapaa-ajan asuntoja

Kuljetuksesta vastaa kaksi kilpailevaa yritystä Envor Group Oy ja Lassila & Tikanoja.  Aiemmin siitä huolehti Martti Lindberg. Jokainen voi  nykyisin valita kuljetusyrittäjän vapaasti ja varmaankin sitä kannattaa kilpailuttaa aina silloin tällöin.

Tilanne taitaa Urjalassa säilyä ennallaan. Ainakin kunnanhallitus näytti olleen sitä mieltä, että nykyisellä linjalla jatketaan. Toinen vaihtoehto olisi kunnan järjestämä keräily, jolloin kunta kilpailuttaisi yrittäjät ja voittaja saisi sopimuskaudeksi homman hoitaakseen.

Kauan sitten, kuten tavataan sanoa ennen vanhaan, oli jokaisessa talossa likaämpäri ja laskiämpäri. Likaämpäri tyhjennettiin tunkiolle ja laskiämpäri meni sian ruuaksi. Leipäpaloja saattoi saada hevonen, jos sellainen oli. Vähät kaupan käärepaperit poltettiin leivinuunissa tai muissa tulisijoissa.

Elintason nousun myötä jätteen määrä on kasvanut ja monipuolistunut. Suomalaisia on yritetty kouluttaa lajittelemaan ja kierrättämään.  Kierrätys on ollut tuttua ainakin lapsiperheissä, kun nuorempi sai vanhemmalle pieneksi jääneen vaatekappaleen niin kauan, kun se kohtuullisen paikkailun ja parsimisen jälkeen oli käyttökelpoinen.

Nyt kierrätys toimii kirppareilla ja aika hyvin myös netissä. Facebookissa toimii Etelä-Pirkanmaan PerheKirppari ja onhan niitä Torjea ja muita vastaavia, vaikka kuinka paljon.

Nykyään on siis paljon sellaista jätettä, josta parikymmentä vuotta sitten ei ollut vielä tietoakaan. Joskus kyllä ihmetyttää, että kuinka moneen kertaan tuote pitää pakata. Luulisi, että vähempikin riittäisi.  Määräykset ovat tarkkoja varsinkin elintarvikkeissa, joten se lienee syy.

Käsitteetkin muuttuvat. Ennen puhuttiin ongelmajätteistä ja nyt vaarallisista jätteistä. Kun kulutus kasvaa varsinkin kehittyvissä väkirikkaissa maissa sille tasolle kuin se on läntisessä Euroopassa tulee monista raaka-aineista pulaa. Siksi jätettä hyödynnetään ja kierrätetään ja siitä saadaan näin myös tuloa. Hylätty muuttuu arvokkaaksi. Tässä suhteessa on vielä paljon mahdollisuuksia oivaltaville yrittäjille.

Seppo Pirhonen

_________________   

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            27.2.2015
Urjalan kulmilta
Hyvää Kalevalan päivää!

”Mieleni minun tekevi…” Kuultuaan tämän lauseen monet tokaisevat, että ei tee. Jostakin syystä Kalevala saa aikaan tällaisen reaktion. Sanotaan, että se on seurausta siitä, että teos kuului koulussa pakollisiin luettaviin kirjoihin. Joillekin kansalliseepos on kuitenkin aarre, josta voi ammentaa eri tilanteisiin sopivia aineksia.

Lukiossa meidän piti lukea muutama kaunokirjallinen teos Kalevalan lisäksi ainakin suomalaista Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Juhani Ahon Rautatie. Kalevalan luin kotona, kun olin sairaana. Siiitä taisi olla jonkinlainen kirjallinen koekin. Eihän se mitään helppoa luettavaa ollut, mutta täytyy myöntää, että paikka paikoin siinä oli ihan kiehtoviakin lukuja.

Urjalassa oli helppoa olla opettajana Kalevalan suhteen, sillä Kalevalan päivä sattui aina hiihtolomalle, joten erityisiä juhlia ei sen puitteissa tullut järjestettyä. Silti sitä koulussa luimme aina otteita. Joissakin uudemmissa äidinkielen kirjoissa oli aihetta käsitelty niin mukavasti, että se sai oppilaiden kiinnostuksen ala-asteella heräämään.

Kalevalan ympärille rakentui aikanaan Rauta-aika-elokuva. Luokkaretkellä pääsimme tutustumaan sen lavasteisiin ja se tuntui kiehtovan silloisia oppilaita. Poikia taisi kiinnostaa niin paljon kohtaus, missä Pohjolassa käydyissä taisteluissa joltakin katkaistiin miekalla pää ja siksi he selvittivät näyttelyssä, miten se käytännössä elokuvassa tehtiin.

Jari Halonen teki Kalevala–Uusi aika-elokuvan, joka näytettiin jo televisiossakin. Näin sen ennakkoesityksenä vuosi sitten. Siinä eletään sekä vanhassa ajassa ja nykyajassa. Kummassakin Halosen tulkitsemalla tavalla. Jotenkin vaikutti pitkästyttävältä. Ohjaajan haastattelu esityksen jälkeen ei avannut lisää ainakaan meikäläiselle. Ammattikritiikki ei ole kiittänyt. Elokuvakokemukset ovat yksilöllisiä ja jotkut ovat varmasti pitäneet. Myönteistä on että Kalevala nousee aina uudestaan esille myös elokuvissa.

Huomenna on kulunut siis jo 180 vuotta siitä, kun Elias Lönnrot päiväsi Kalevalan. Kirja ilmestyi loppuvuodesta 1835 ja siitä oli 500 kappaleen painos. Laajempi painos niin kutsuttu uusi Kalevala ilmestyi vuonna 1849. Se antoi paljon aiheita niin kuvataiteeseen kuin musiikkiin ja oli tärkeä suomalaisen kansallistunteen herättäjänä.

Väittävät, että Kalevala on hankalaa luettavaa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan sitä ei pitäisikään lukea vaan kuunnella laulettuna tai laulaa itse lukiessa. Sävelmä on varmaan tuttu koulun musiikkitunnilta. Jos ei muistu mieleen, niin Youtubesta voi kuunnella.

Helpottaakseen Kalevalan tuntemista ja lukemista on Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaissut käsikirjan ”Kalevala 180”. Siinä kerrotaan runoteoksen henkilöistä, tapahtumapaikoista ja loitsuista. Lisäksi on sanasto-osuus, jossa avataan vaikeampia sanoja.

Pentinkulman päivillä Kalevala oli esillä 30 vuotta sitten ja kirjallisuusseminaarissa esiintyivät Matti Klinge, Lennart Meri, Laura Jäntti, Aarne Laurila, Brita Polttila ja Aimo Reitala. Esillä olivat myös Laihialla syntyneen, mutta sittemmin Urjalassa asuneen Ursula Niemistön Sarjakuvan Kalevalan piirrokset. Minusta se oli erittäin mainio sarjakuva. Vahinko vain, ettei niitä ole sen jälkeen ollut juuri esillä. Menosten kesäjuhlissa Kalevalaa esitettiin tuolloin vähän rennommalla tyylillä. Yleisö piti siitä. Kalevalasta löytyy siis paljon huumoriakin tuohivirsujen varjosta.

Seppo Pirhonen

________________________________  
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            20.2.2015
Urjalan kulmilta
Laturetkelle

Sunnuntaina  Huhdissa hiihdetään laturetki. Siellä on pieni ja sinnikäs joukko, joka  Mattssonin Jukan johdolla ylläpitää Lamminharjun maastossa liikuntakeskusta, jossa voi harrastaa niin talvella kuin kesälläkin. Ladut ovat melko pian valmiina syksyllä, kun lunta on sen verran, että niitä pystyy tekemän. Viime vuosien talvet ovat olleet vaihtelevia, joten puuhaa on riittänyt.

Urjalassa järjestettiin aikanaan Mieliön rengas nimellä laturetki. Kun hiljattain edesmennyt Martti Innanen lauloi Urjalan taikayöstä, nimettiin Urjala varstapitäjäksi. Ravintola sai siitä nimensä ja laturetkikin muutti Varsta-hiihdoksi. Reitti kulki yksityisten ihmisten mailla, joten oli saatava lupa vetää sinne latu-ura. Joskus se onnisti ilman muuta, mutta joskus Luoman Tauno sai käyttää kaikki suostuttelukeinot.  Silloinhan oli vielä paljon karjaa kesäisin sekä pelto- että metsälaitumilla, joten aidat piti saada kuntoon laidunkauteen mennessä talven laturetken jälkeen.

Sama homma oli aina koulussakin. Menosten koulun naapurissa oli paljon Maunulan  kartanon metsää ja tilanhoitajan kanssa saatiin aina sovittua latu-urat, joita vanhempien kanssa kunnostettiin. Harjun Eino suhtautui aina myös myötämielisesti latujen vetämiseen.  Tällä vuosituhannella saatiin Menosiin pääosin kunnan hankkimalle tonttialueelle  talkootyönä kunnon latupohja, joka myös kunnan toimesta valaistiin. Hyvä siinä on ollut hiihdellä.

Urjalankylässä Nuoriseura Pyrinnöllä on ollut moottorikelkka ja latukone, jolla on vedetty oma reitti kyläläisille. Myös Rutajärven jäälle on tehty latuja aina jäätilanteen salliessa. Hagrenin Seppo lienee eniten viime vuosina latuja aukaissut. Myös Tulosen Jorma ajeli koululasille latuja museon ja koulun ympäristöön.

Silloin, kun murtomaahiihto oli suositumpaa on latuja ollut monissa kylissä, Nuutajärvellä, Tursassa, Halkivahassa ja Välkkilässä järjestettiin isoja hiihtotapahtumia, joissa ladut piti olla kunnossa. Ulkoilutapahtumia oli myös Honkolassa ja Kehrolla.

Menosissa järjestettiin kylätoimikuntien välinen viestihiihto monena talvena. Lienee järjestäjäkylä voittanut liian monta kertaa, koska kiertopalkinto on kylätalon vitriinissä.  Venla kyllä toi aina joukkonsa mukaan Honkolasta ja hiihti itsekin osuutensa kunnialla. Menosten ja Nuutajärven rajoille suunniteltiin melko puolitosissaan myös laskettelurinnettä, jolla oli jo hyvä nimikin ”Riipunraapun rinteet” Ei toteutunut ja Forssan Hunnarikin meni nurin, joten lähimmät mutkamäet taitavat olla Ellivuorella, Sappeella ja Kalpalinnassa.

Ensi sunnuntaina on siis taas mahdollisuus päästä hiihtämään laturetkellä. Järjestelyistä vastaavat Huhdin kyläyhdistyksen lisäksi kunnan liikuntatoimi ja Liikuttava Taikayö-hanke. Liikkeelle voi lähteä Lamminharjulta tai Aseman koululta, jossa on myös mehuasema, Kun laittaa nimensä vieraskirjaan, osallistuu 50 euron lahjakortin arvontaan ja sen voi käyttää valitsemassaan urjalalaisessa liikkeessä.

Lämpömittari näyttä nyt kyllä plussa-asteita, mutta tuskin lumi niin paljon ehtii huveta, ettei laturetki onnistui. Jotkut lähtevät lasturetkelle näyttämään kuinka suksi kulkee. Kyse ei kuitenkaan ole kilpailusta, vaan iloisesta koko perheen tapahtumasta. Johan nimikin sanoo, että kyseessä on retki. Luultavasti moni lapsiperhe tekeekin alkavalla hiihtolomaviikolla pieniä makkararetkiä vaikkapa vain lähimaastoon. Sellaiset pienet yhteiset tuokiot muistetaan kauan.

Seppo Pirhonen

_____________________________

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                         13.2.2014
Urjalan kulmilta
Iloisia päiviä koulussa

Lukiolaisilla on ollut säpinää eilen ja tänään. Jo keskiviikkona lukion toisluokkalaiset järjestivät potkiaiset abeille. Eilen abit näyttivät valtaansa ja kertoivat mielipiteensä niin koulusta kuin opettajista ja maailmanmenosta penkkariehassa. Monet suuntaavat abiristeilylle. Tänään tanssivat vanhat syksyllä alkaneiden harjoituksen tuloksena hienot seuratanssit.

Jokaisessa lukiossa on omat perinteensä niinä päivinä, kun abit lähtevät. Tietenkin jotakin uutta on vuosien mittaan tullut ja jotakin entistä jää pois. Koulu muuttuu siinä missä muukin elämänmeno. Ajan ja julkisuuden ilmiöt näkyvät. Joskus voi tulla ylilyöntejä, mutta turhan vakavasti ei tähän ilotteluun pidä suhtautua. Se kuuluu asiaan.

Tiedän, että jotkut opettajat odottavat ehkä kauhun sekaisin tuntein penkkaripäivää. Silloin kuullaan joskus suorasukaistakin arviota, mutta yleensä kuitenkin enemmän huumorimielellä niin lauluissa kuin julisteissakin tai mitä sitten ikinä tehdäänkin. Uusi tekniikka tuo digikuvia ja videoita, joita ei ollut silloin, kun lukiotoiminta Urjalassa alkoi.

Tänään näyttävät lukion toisluokkalaiset tanssitaitoaan ensin omalla koululla sitten vierailuesityksinä Aseman ja Kirkonkylän koululla ja kahteen osan jakautuneen Reikonlinnan palvelutalossa ja vanhainkodilla. Illalla on esitys vanhemmille ja kavereille. Päivää päättyy yhteiseen illanviettoon.

Aikanaan vanhojen tanssijoiden vaatteet olivat niitä, mitä vanhaa kenenkin komeroista kotoa löytyi. Nyt  pojat pukeutuvat vuokrattuun frakkiin tai vähintään tummaan pukuun. Tyttöjen  pukuluomukset ovat toinen toistaan kauniimpia joko kaupasta hankittuja, ompelijan tekemiä tai joskus ompelutaitoisen äidin loihtimia. Kampauksesta ja meikistäkin pitää huolehtia.

Urjalassa on ollut oma lukio viitisenkymmentä vuotta. Sinä aikana se on antanut hyvät lähtökohdat jatko-opintoihin sadoille nuorille. Ikäluokat ovat vuosien mittaan pienentyneet ja myös lukiokoulutuksen valinneiden määrä on vähentynyt. Ammatillisen koulutuksen vetovoima on vahvistunut.

Koulutuksesta halutaan säästää ja siksi kaikkien lukioiden ylläpitäjien pitää eduskunnan käsittelyssä olevan lakiehdotuksen mukaan hakea uusi lupa. Toiset ovat varmoja, että tällä tavoin halutaan karsia pieniä lukioita, kuten hallituksen ohjelmissa on aiemmin lukenut. Toisaalla on vakuutettu, ettei lukiopaikkakuntia vähennetä. Kummallista on, että toisaalla puhutaan turhien lupien ja määräysten karsimisesta ja kuitenkin samaan aikaan aiheutetaan monille tahoille melkoinen hakemusrumba. Vasen käsi ei tiedä, mitä oikeaa tekee.

Urjalan kaltaisen lukion kustannukset eivät todellakaan ole päätähuimaavia. Suuri osa opettajista on yhteisiä yläkoulun kanssa ja rehtori on yhteinen. Lukion lopettamisesta ei kunnalle ja valtiolle tule juuri säästöä. Sen sijaan lukiolaisten vanhemmille tulee lisäkuluja, jos opiskelupaikka on kauempana. 16-vuotias on aika nuori asumaan yksin vieraalla paikkakunnalla. Tästä on ihan perhekohtaista kokemusta.

Maaseudun nuorten lukiokoulutus vähennee, jos paikkakunnalla ei ole omaa lukiota. Siksi uskon, että Urjalan kunnan päättäjät toimivat tarmokkaasti oman lukion säilymisen puolesta. Hyvä koulutus on parasta, mitä kotipaikkakunta voi nuorelleen tarjota. Oma lukio on iloinen asia.

Seppo Pirhonen

_______________________  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            6.2.2015
Urjalan kulmilta
Sovitaanko paikallisesti?

Suomeen on syntymässä uusi palkansaajien keskusjärjestö. Mukana ovat täysillä SAK ja STTK. Akava ei halua olla mukana, mutta ainakin insinöörit seuraavat vielä tilanteen kehittymistä.  Ammatillisella järjestäytymisellä on pitkät perinteet ja näyttäviä tuloksia on saavutettu. Ammattijärjestöt ovat eläneet tasavallan mukana eri myllerryksissä. Työväenliikkeen suuntaukset ovat käyneet väliin kovaakin kisaa niin jäsenistä kuin vallasta liittojen ja keskusjärjestöjen sisällä.

On väitetty, että monia työmarkkinoiden rakenteita pitää joustavoittaa. On myös sanottu, että ammatilliset keskusjärjestöt jarruttavat tarpeellisia uudistuksia. Toisaalta näyttää myös siltä, että vastapuolella elinkeinoelämän keskusjärjestöt käyttävät vahvasti valtaa ja voimaa. Erään selvityksen mukaan alle viisi henkilöä työllistävistä yrityksistä  vain 20 prosenttia oli järjestäytynyt työnantajaliittoon.

Paikallinen sopiminen on asia, jota erityisesti työnantajapuoli on usein korostanut. On sanottu, ettei tarvita valtakunnallisia sopimuksia, jotka sitovat liikaa. Työnantajat haluaisivat että asioista sovittaisiin enemmän paikallisesti yritystasolla.

Paikallisella sopimisen käsite ei ole aivan yksiselitteinen. Nykyiset työehtosopimukset mahdollistavat monilla aloilla päättää paikalisesti monista yksityiskohdista. On tulkittu myös niin, että on voitu sopia yleisvelvoittavaa sopimusta paremmista eduista yritysksessä. Ongelmia tuleekin silloin, kun paikallisen tarpeen takia pitäisi sopia huonommista työsuhteen ehdoista. Nekin ovat arkipäivää monilla työpaikoilla.

Mielestäni suurin este paikallisen sopimisen lisäämisen tiellä on se, että resurssit on jaettu sekä työntekijäpuolella että työantajapuolella väärin.  Jokainen ammattiliittonsa jäsenmaksua maksanut tietää, että valtaosa jäsenmaksusta menee keskusjärjestölle ja paikalliselle ammattiosastolle jää vain murusia. Miten siinä tilanteessa ammattiosaston väki hankkii tarvittavaa tietoa, jotta pärjää paikallisesti.

Yhtä huono tilanne on toisella puolella. Pienyrityksistä harvat ovat jäseninä työnantajaliitoissa ja vielä vähemmän on yksityisyrittäjällä aikaa ja mahdollisuutta päästä selville sopimuskiemuroista. Monet yksityisyrittäjät ovat jäsenenä Suomen Yrittäjissä, mutta se ei ole työmarkkinaosapuoli. Sen ääni ei muutenkaan kuulu niissä pöydissä, joissa asioista päätetään.  Siellä määräävät heidän puolestaan suuret työnantajat. Viime aikaisten näyttöjen perusteella en ole lainkaan varma, että siten syntyy valtakunnan kannalta parasta jälkeä.

Urjalassa palkansaajien ammattiyhdistystoiminta on pienimuotoista. Niiden toiminnasta ei juuri uutisoida, mutta eipä niillä ole paljon resurssejakaan.  Paikallislehdessä on joskus kokouskutsuja ja seurapalstalla kerrotaan joistakin jäsentilaisuuksista tai retkistä. Osa Urjalan palkansaajista kuuluu useamman kunnan kattavaan osastoon.

Nuoret eivät aina pidä ammatillista järjestäytymistä tarpeellisena. Lähinnä turvaa haetaan työttömyyden varalta. Monet kuuluvat vain yksityiseen työttömyyskassaan, joka tunnetaan Loimaan kassan nimellä. Ehkä ammattiyhdistysliikkeen sisällä on aika miettiä uusia toimintatapoja. Vähemmän puoluepolitiikkaa ja enemmän aitoja osallistumismahdollisuuksia. Järjestäytymistä tarvitaan tulevaisuudessakin. Kukaan ei pärjää yksin. Tarvitaan myös aitoa yhteistyötä eri osapuolten kesken, jotta muuttuvassa maailmassa pärjätään myös paikallisesti. Useimmat väärinkäsitykset syntyvät oikean tiedon puutteesta.

Seppo Pirhonen

______________________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            30.1.2015
Urjalan kulmilta
Takapakkia

Viime päivien uutiset Urjalasta kertovat, että takapakkia mennään. Juuston valmistus ja meijeri lopetetaan Halkivahassa, Syrjälän kauppa lopettaa Hakolahdessa ja Fiskars ei katso kannattavaksi investoida vanha ”lasipruuki” miljöön säilyttämiseksi ja laittoi kiinteistöt myyntiin.

Olen vuoden verran yrittänyt koota kaupan vaiheista kirjaa. Työn on osoittautunut paljon suuremmaksi, kuin etukäteen arvelin, sillä kauppa on ollut merkittävä elinkeino Urjalassa ja muuallakin maaseudulla sen jälkeen kuun maaseudun kaupanpitokielto  kumottiin. Ensin oli yksi kauppa kirkolla, mutta varsin pian niitä alkoi olla eri puolilla laajaa pitäjää.

Koko maan mittakaavassa kauppojen lukumäärä kasvoi 1960-luvun puoliväliin asti. Sen jälkeen alkoi voimistua keskittämispyrkimys niin yksityiskauppojen kuin osuustoiminnallisella puolella. Syrjälän lopettaessa kaupan jää vielä Nuutajärvelle yksi kyläkauppa ja asemalle Siwa.

Jossain vaiheessa kauppa pantin pyörille ja samaa mallia tarjottiin myös muihin maaseudun palveluihin. Syrjälän Julia piti kauppa-autoa viimeisenä Urjalassa. Kyläkaupan mukana menee paitsi palvelu myös paljon muuta yhteisöstä. Kannattamatonta ei kukaan pysty ylläpitämään, kun ostoskäyttäytyminen on muuttunut. Hatunnosto sitkeydestä!

Halkivahassa ei ole enää koulua, kyläkauppa eikä postia, jotka kylätoiminnan nousuvuosina katsottiin elävän kylän tunnusmerkeiksi. Arla lopettaa sieltä nyt yhden Suomen pienimmistä kylämeijereistä. Vuosikymmeniä toiminut meijeri on sinnitellyt monien vaikeiden vaiheiden yli ja sen omistajat ovat yrittäneet saada lisäarvoa yritykselle pitämällä milloin sikoja ja milloin kuttuja.

Suontaustan Heikin ollessa kunnanjohtajana veimme hänen kanssaan pyöreän kutunjuuston silloiselle ministerille tuliaisiksi, kun haimme Urjalan yrityksille silloisia aluepoliittisia etuja. Nykyään täytyy varmaan kirjata tarjottu kahvikupillinenkin ylös, jotta sitä ei katsota lahjonnaksi. Halkivahassa luovuttiin kutunjuustoista, mutta sen jälkeen siellä on valmistettu useaan kertaan palkittua Suomen parasta tuorejuustoa. 

Maidontuottajia ei koko Urjalassa ole kovin monta. Ennenhän joka talossa oli vähintään yksi lehmä. Maitomäärä tilaa kohti on kasvanut ja suuria yksiköitä on tullut korvaamaan pieniä. Maidon tuottajahinta on laskussa, joten tuottajien määrä saattaa vähentyä. Totinen paikka on monella hiljattain investointeja tehneellä.

Fiskars ei tunne mielenkiintoa Nuutajärven vanhaa miljöötä kohtaan. Silti ei lasikylän osalta ole vielä varmaankaan viimeistä lehteä käännetty. Lasia tehdään ja, jos koulutus saadaan jatkumaan, on jatkokin turvattu. Kiinteistöjä on paljon myynnissä, uudempaa ja vanhempaa, jotka käyvät moneen tarkoitukseen, kun vain sopiva ostaja ja tuote osuu kohdalle.

Edelleen valtakunnan tasolla tivataan alkaneessa vaalikeskustelussa leikkauslistoja. Niillä ei Suomi nouse, ei tule kuntoon, eikä saa uutta alkua. Kyllä nyt pitää olla uskallusta ja panna massia uuteen yritystoimintaan. Työstä syntyy hyvinvointi.

Seppo Pirhonen

___________________________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            23.1.2015
Urjalan kulmilta
Oikeita toimia

Urjala aikoo kirkastaa yritysilmettään. Jonkin aikaa on kunnostettu Turku­–Tampere-valtatien varteen uusia yritysalueita, joille on rakennettu kunnallistekniikka valmiiksi. Toimia on arvosteltu niiden kustannusten takia, mutta tämä on juuri sitä toimintaa, mitä kunnan tuleekin tehdä, luoda edellytykset yritysten tulolle. Pelkkä metsänpohja tai entinen huonolla hoidolla ollut sorakuoppa ei innosta, jos vaihtoehtona on valmis alue jossain muualla.

Toinen merkittävä muutos on valmisteilla, kun kunta aikoo palkata oman yritysasiamiehen. Tähän asti on käytetty seudullista palvelua, jota on saatu maksua vastaan Valkeakosken kehitysyhtiöstä. Akaa sanoi ensimmäisenä alueellisen sopimuksen irti ja siksi muissakin kunnissa on uudelleen harkinnan paikka. Myös Lounais-Hämeessä on alueelliseen yhteisyöhön oltu tyytymättömiä ja keskustelu on ollut vilkasta, jopa kiihkeää.

Urjalassa toimi aikanaan elinkeinolautakunta ja elinkeinoasiamies. Elinkeinoasiamies oli myös kunnan toimialajohtajista kootun johtoryhmän jäsen. Meillä oli useampikin onnistunut henkilö kuten Pertti Ojala ja Seppo Seppänen hoitamassa näitä tehtäviä. He pitivät tiiviisti yhteyttä paikallisiin yrityksiin. Monesti näiden tapaamisten jälkeen saimme alulle kehitystyötä ja yritysten kasvua. Juuri tätä tiivistä yhteydenpitoa paikaliset yrittäjät tuntuvat nytkin kaipaavan. Samalla on tärkeää, että paikkakunnasta kiinnostuneet ja Urjalassa asuvat yrittäjiksi haluavat saavat tarpeelliset aloittamispalvelut.

Kunta on tehnyt yhteistyöstä paikallisen yrittäjäjärjestön kanssa. On ollut säännöllisiä tapaamisia ja epäsäännöllisesti esimerkiksi aamukahvipalavereita. Silti saattaisi olla paikallaan, että kunnassa olisi elinkeinotoimikunta, joka olisi enemmän ideoiva ja innovoiva kuin hallinnollisia päätöksiä tekevä. Siinä tulisi olla mukana luottamushenkilöitä, mutta myös eri alojen yrittäjiä. On syytä huomata, etteivät läheskään kaikki yrittäjät kuulu paikalliseen yrittäjäyhdistykseen.

Kauppalehti julkaisee tuoreeltaan uusien yritysten perustajatiedot maakunnittain. Viimeisen vuoden aikana useimmat Urjalaan sekä Hämeen että Pirkanmaan maakuntiin syntyneet yritykset ovat yhden henkilön tai korkeintaan muutaman henkilön työllistäviä yrityksiä.

On paljon uskalluksen puutetta. Asenteet tutuvat olevan sellaisia, ettei kukaan halua tehdä mitään. Kyllä elämässä pääsee helpommallakin kuin yrittämällä. Toisaalta yrittäjänä toimiminen tarjoaa monia sellaisia mahdollisuuksia, joita ei ole työttömällä tai palkansaajalla.

En nyt muista kuka hiljattain kritisoi sitä, ettei yrittäjäkasvatukseksi riitä liiketoimintasuunnitelmien laatiminen. Toisaalta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja siksi tarvitaan erilaisia neuvontapalveluja. Joskus tuntuu siltä, että yrittäjiksi aikovat on tehokkaasti julkisuudessa peloteltu niin byrokratian runsaudella, verotuksen kireydellä kuin rahoitusvaikeuksilla.

Epäonnisumista ei kannata pelätä, sillä usein vasta sen jälkeen on riittävät valmiudet yrittää vankemmalta pohjalta. On tärkeää, että yrittäjä saisi sekä henkistä että aineellista tukea juuri silloin, kun kannattava yritystoiminta on vastamäessä suhdannetilanteen tai alihankintasopimuksen päättyessä. Joskus on helpompi pelastaa toimiva yritys ja löytää sille jatkaja kuin perustaa uusi. Jatkajien löytyminen vaikuttaa lähivuosina ratkaisevasti Urjalan melko hyvän palvelutason säilymiseen. Mielestäni oman yritysasiamiehen taikka –naisen palkkaaminen on oikea ratkaisu.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                         16.1.2015
Urjalan kulmilta
Miten käy leirintäalueen?

Kesäkuussa vuonna 1965 päätti Urjalan kunnanvaltuusto ostaa leirintäalueen. Saman vuonna aloitti matkailulautakunta Per Carlanderin johdolla. Muina jäseninä olivat Arvo Kytölä, Pertti Roine ja Pentti Maaranen. Sihteerinä toimi Tauno Luoma.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin v. 2015 Urjalan valtuusto saane käsiteltäväkseen kaavamuutoksen, jonka mukaan leirintäalue kaavoitetaan rantatonteiksi. Sen jälkeen ne varmaankin myydään eniten tarjoaville ja leirintäalueen tarina päättyy. Ilmeisesti pieni venevalkama jää paikaksi, josta kuntalaiset ja loma-asuntojen omistajat voivat päästä veneellä järvelle.

Leirintäalueen ensimmäiset luonnospiirustukset hyväksyttiin hankintaa seuranneena vuotena ja vuonna 1970 kunta osti vielä lisäalueen.  Alueelle on vuosien mittaan rakennettu pieniä mökkejä, kioski- ja vastanottorakennus, huoltorakennus, sauna, hirsihuviloita  ja joitakin muita tiloja. Karavaanareille on ollut oma erillinen alueensa, joka oli välillä vuokrattuna ihan erikseen jollekin karavaanareiden yhdistykselle. Sähköistettyjä vaunupaikkoja on nyt 70.

Ensimmäisinä vuosina kunnan ja seurakunnan yhteiset tyttö- ja poikaleirit pidettiin tällä alueella. Kuusikymmenluvun lopulla ja vielä  seuraavalakin vuosikymmenellä telttailijoita oli paljon. Juhannuksena alue oli tupaten täynnä sekä paikallista että muualta tullutta nuorisoa.

Vähitellen matkailijoiden vaatimustaso on kasvanut, eivätkä pienet  mukavuudettomat mökit enää tyydytä kaikkia matkailijoita. Silti Urjalan leirintäalue on ollut tunnettu ja aika suosittu.  Erityisesti lapsiperheet ovat pitäneet sitä rauhallisena paikkana. Kunta on vuokrannut sen jo monina vuosina yrittäjille ja kiinnostuneita on aina riittänyt Millaisen taloudellisen tuloksen he ovat saavuttaneet on vaihdellut kesien mukaan. Nykyisin alue tunnetaan Taikayön Camping-nimellä.

Kun kunta kaavoittaa, lomatontteja, on tarkoitus saada niistä rahaa. Suoraan taloudellisesti laskien leirintäalueen ylläpito investointeineen ei ole kannattavaa. Toisaalta  nykyinen tapa ylläpitää tätä matkailupalvelua tuo paikkakunnalle välillisesti tuloja. Muutoinhan ei yöpymismahdollisuuksia ole paikkakunnalla kovin paljoa. Ilmeisesti päättäjät asiaa vielä pohtivat monelta kannalta, ennen kuin tekevät peruuttamattomia päätöksiä.

Carlanderin Pekalla on paljon muistoja leirintäalueesta, sillä hän piti sitä kesäisin, kun oli saanut oppilaat koulusta kesälaitumille. Pekka osaa kertoa tapahtumista ja sattumuksista värikkäästi. Osan hän on julkaistu Urjalan Sanomien Sentaattorin palstalla ja niiden pohjalta laadituissa parissa kirjassa.

Viime kesänä alueen vuokraajana aloitti Sanna Leino Taikayön Lomat avoimen yhtiön nimissä. Alue on hänelle tuttu ajalta, jolloin hänen isänsä Kyösti toimi vuokraajana. Välissä oli muita vuokraajia. Viime kesänä alue kohentui ilmeeltään.

Arvelisin, että Luoman Taunolla olisi paljon kerrottavaa niistä vaiheista, kun tiukkojen budjettiraamien aikaan piti yrittää saada rahaa alueen kehittämiseen. Taunollahan oli vastuulla nuoriso-, liikunta, raittius- ja matkailuasiat.  Niissä merkeissä tapahtui yhtä sun toista. Olisi mukavaa, jos Urjalassa säästyisi kiva matkailualue. Yksi vaihtoehto voisi olla kokonaan yrityspohjalta lähtevä malli.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________  

                                                          Forssan Lehti
                                                            9.1.2015
Urjalan kulmilta
Yleistä ja yksityistä

Olen tällä palstalla tehnyt usein yhteenvetoa päättyneestä vuodesta uuden vuoden käynnistyttyä. Tarkastelussa ovat olleet Urjalan tapahtumat ja ilmiöt. Tosin sekä maailman, että Suomen elämänmeno vaikuttaa myös meihin.

Ukrainan kriisi katkaisi vireillä olleen talouskäänteen Euroopassa. Krimin miehitys ja muut tapahtumat  ovat murentaneet luottamusta ja lisänneet ihmisten turvattomuuden tunnetta. Talous- ja vastapakotteilla on vaikutusta myös Urjalassa. Öljyn hinta on laskenut, euro heikentynyt, mutta mahdollinen talouskäänne odottaa vielä.

Kotimaassa Sote sai jonkinlaisen ratkaisun. Käytännön toteutus on vielä avoinna. Kuntien yhdistämistouhu laimeni. Hallitus ja pari puoluejohtajaa vaihtui. Silti päätöksiä vain lykättiin. Monet aiemmin tehdyt leikkaukset alkavat toteutua tänä vuonna. Myönteistä oli, että Lounais-Häme sai oman ministerin.

Urjalassa toteutui Nuutajärven lasitehtaan toiminnan päättyminen. Hehkuva Nuutajärvi sai paljon huomiota ja lasikylä uuden logon ja yrittäjän kellopytinkiin. Lasikoulutus on jatkunut ja lasia puhalletaan edelleen. Parkerilla toteutuivat irtisanomiset ja Urjalan työttömyysprosentti on hyvin korkea. Yritysrintamalla myönteinen uutinen oli katsastustoiminnan aloittaminen.

Halkivahan, Nuutajärven ja Urjalankylän koulujen toiminta lopetettiin ja kymmenet kylien koululaiset kuljetetaan kirkonkylään. Koulujen irtaimisto, jota ei tarvittu jäljelle jääneissä kouluissa, myytiin huutokaupalla. Monet kävivät ostamassa itselleen jonkin muiston entisestä  koulustaan. Menosten ja Halkivahan koulut kunta myi. Kahden koulun osalta tilanne on avoin. Uuden yhtenäiskoulun suunnittelu jatkui.

Perheemme elämään sisältyi vuoteen paljon ilon aiheita. Tapaninpäivänä  kaikki pysähtyi, kun nuorimman poikamme elämänlanka katkesi. Hän pääsi kesällä armeijasta ja mietti syksyn aikana koulutusvaihtoehtoja ja oli töissä paikallisessa supermarketissa.

Tanelin intohimo oli pelata jääkiekkoa ja kehittyä siinä. Siihen hän panosti paljon. Ura alkoi ulkojäiltä pikkupoikana, jatkui Sisukiekossa ja Epik:ssa. Hän sai pelata myös nuorten SM-sarjassa Ilveksen B-junnuna. Viimeksi hän pelasi Forssan palloseuran A-junioreissa. Jalkapallo oli kesäinen harrastus ja kuntoilumuotona myös sähly.

Tällaisella hetkellä monet asiat menettävät merkityksensä. Perheemme lisäksi Tanelin poismeno on koskettanut monia nuoria ja heitä, jotka hänet tunsivat. Uudenvuoden aattona sytyttivät  joukkuekaverit ja monet nuoret ja vanhemmat noin kolmesataa kynttilää kotitiemme varteen.  Olemme saanet paljon kukkia, kortteja ja viestejä ja niiden joukossa lohduttavia sanoja myös heiltä, jotka ovat oman lapsensa menettäneet. Kiitos teille kaikille!

Poikamme oli pelinrakentaja ja siksi olemme ajatelleet tukea jääkiekon, jalkapallon ja muiden joukkuelajien pelinrakentajia Tanelin muistorahaston kautta, jota voi kartuttaa halutessaan kukkien ja adressien asemasta.
Tanelin maallinen kotimatka jäi kesken, mutta uskomme hänen matkaavan taivaallisen Isän kotiin. Suru on raskas, mutta on lohdullista tietää, että monet ovat rukoilleet Tanelin ja meidän puolestamme.

Seppo Pirhonen