|
Urjalan
kulmilta 2014
|
|
Forssan Lehti Joskus joulusaunassa tulin sanoneeksi, että juhannus on puolen vuoden päästä. Vaimo taisi siihen todeta, että ei jouluna semmoisia parane puhua. No niinhän se tietenkin onkin, pitää osata elää siinä ajassa ja hetkessä, joka on käsillä. Joulusaunassa on ihan oma tunnelmansa. Luulenpa, että jotkut kaivavat pakastimesta sinne kesällä säilötyn vihdan, sulattavat ohjeen mukaan ja hauduttavat hyvin ennen saunaan menoa. Siitä tulee hyvä tuoksu saunaan ja saahan siitä ihokin nautintoa. Haittapuolena on, että irtolehtiä tulee siivotavaksi. Ennen vihtoja tehtiin kesällä ihan tarkasti määrättyyn aikaan varastoon. Ne kuivattiin jollakin orrella ja sieltä niitä saattoi ottaa käyttöön talviaikaan. Nykyaikaisissa asunnoissa tähän ei aina ole mahdollisuutta. Pakastaminen on yleisempi vaihtoehto, mutta sekin vain ehkä juuri joulua ajatellen. Vihta ja juhannuskoivut kuuluvat kesään, mutta kuusi kuuluu jouluun. Joku ympäristöviisas taisi telkkarissa väittää, että pidemmän päälle tekokuusi saattaa olla ekologisempi vaihtoehto. Helppohan semmoinen tietenkin on, ei varise, eikä tarvitse kastella ja joulun jälkeen pussiin odottamaan seuraavaa. Aito on aina aito jo tuoksultaankin. Minusta kuusen hakeminen metsästä luo joulutunnelman. Lapset ovat olleet mukana pienestä pitäen ja vielä isompinakin ovat tahtoneet mukaan. Aika usein olen jo kesällä katsellut sopivia ehdokkaita valmiiksi, joita porukalla hakumatkalla katsotaan ja arvioidaan. Liian harvat ja hennot oksat, toispuoleisuus, liika leveys ja pituus ovat yleensä hylkäysperusteita. Kuuselta kuuselle kuljetaan. Joskus palataan kierroksen jälkeen ensimmäiseksi katsotun luo ja otetaan se. Kovina pakkastalvina täytyy varata aikaa hienovaraiseen sulatteluun. Tänä vuonna siihen ei näillä näkymin ole tarvetta. Kuusta joutuu useimmiten lyhentämään laittaessaan sitä jalkaan. Viimeistään aattona tuodaan sisälle ja aika usein jo aatonaattona. Jos tuonti jää aatoksi, täytyy pitää vara, että ehtii kauppaan, jos sähkökynttilät eivät toimikaan. Joskus ei ole sieltäkään löytynyt. Harvoinhan kynttilöitä tule testanneeksi etukäteen ja voivathan ne mennä ripustettaessa rikki. Kuusessa on joitakin itse tehtyjä koristeita, mutta myös ostettuja ja ehkä lahjaksi saatuja. Mielestäni ei liikaa pidä laittaa. Ikäpolveni ihmiset muistavat lapsuudestaan karamellit, joita kuuseen ripustettiin. Jostakin syystä ne hävisivät tai olivat jotenkin laihempia kuin ripustettaessa. Punaisia omeniakin laitettiin, mutta nythän niitä ja muita vastaavia saa muovisina. Kun lunta ei ole olut valkaisemassa maisemaa, ovat erilaiset jouluvalot yleistyneet. Niitä on kirkkaina ja eri väreinä, nauhoina ja kuvioina. Naapuri näyttää laittaneen lipputangon ympärille kauniin valaistuksen. Näiden valojen laittaminen on taitolaji ja siksi se meilläkin on vaimon asiantuntevissa käsissä. Liika on liikaa. Sellaisiakin ripustuksia näkee matkan varrella. Tyttären mielestä jouluna pitää olla lunta ja hän on syksyn mittaan kysellyt, että koska sitä mahtaa tulla. Olen yrittänyt vakuutella, että kyllä vielä ehditään saada. Nyt näyttää lupaavalta. Joulu saa siis tulla. On aika kiittää kuluneesta vuodesta toivottaa kaikille tämän palstan lukijoille riemullista joulujuhlaa! Seppo Pirhonen _____________ Forssan Lehti Parin viikon päästä ajetaan tapaninajeluja. Vielä ei tiedetä onko lunta ja olisiko rekiajelu perinteiseen malliin mahdollista. Jouluun liittyy paljon asioita, jotka tiedetään siihen aikanaan kuuluneiksi, mutta käytännössä niiden mukaan ei enää toimita. Jos oikein tutkimaan ryhdyttäisiin, että käsityksemme mukaan aina jouluun kuuluneet asiat ovat aika uusia. Esimerkiksi joulukuusi yleistyi vasta reilut sata vuotta sitten Suomessa. Pari päivää sitten editoin erääseen kirjaan tulevaa artikkelia, joka kertoi sotalapsena olosta Ruotsissa. Kaikkiaan sotavuosina suomalaisia lapsia oli siellä ja myös jonkin verran Tanskassa yhteensä noin 75 000. Täällä Urjalassakin heitä on vielä monia. Kirjoittaja muisteli kaiholla jouluvalmisteluja ja Lucia-juhlaa pienessä ruotsalaisessa kyläkoulussa. Täytyy myöntää, että entiselle kyläkoulun opettajallekin tuli hieman kaihoisa olo, kun koulujen juhlavalmistelut monine vaiheineen tulvahtivat mieleen. Tätini oli naimisissa Ruotsissa. Hän ei ollut siellä sotalapsena, koska meni sinne vasta sodan jälkeen. Muutamana vuonna Esteri-täti ja miehensä Nisse, virallisesti, Nils, tulivat tänne Urjalaan mummolaan joulunviettoon. Me lapset saimme jotain pieniä lahjoja. Tuliaisina oli myös karamelleja, ruotsalaista kahvia, kuivattuja hedelmiä ja jotakin muutakin, jota ei ainakaan maaseudun kaupoissa täältä silloin vielä saanut. Nisse peuhasi meidän lasten kanssa ja hyvin tultiin toimeen, vakka ei kieltä ymmärrettykään. Joulua edeltävään aikaan kuuluvat edelleen kirjeet joulupukille. Meikäläisen ikäluokan lapsuudessa ei kotiin tullut värikkäitä joulukuvastoja, joista nykylapset katsovat toivomiaan lahjoja. Meidän toivomuslappuja ei laitettu postiin. Ne laitettiin ulko-oven vuorilaudan väliin. Seuraavana aamuna kävimme tarkistamassa oliko tonttu noutanut lapun. Ja olihan se hävinnyt. Joskus saattoi sellainen lappu löytyä myöhemmin isän tai äidin papereista. Yhtään ei ole enää jäljellä. Jotkut ovat kuulemma tallentaneet ne tarkastikin ja antavat joskus aikuistuneille lapsille muistoksi. Kamerat olivat harvinaisia ja siksi lapsuuteni jouluista on vain muistikuvia. Nyt digikameroiden aikana otetaan paljon kuvia, joista suurin osa jää tietokoneiden muisteihin ja osa jaetaan sosiaalisessa mediassa. Nyt on helppo koota valmiille pohjille kuvat kirjaksi ja antaa lahjaksi vaikkapa vuoden tapahtumat, eräänlainen ”Mitä missä milloin” –kirja oman perheen osalta Joulutontut liikkuivat ennen joulua ja tarkkailivat olivatko lapset kilttejä. Tontut saattoivat olla harmaanuttuja tai punanuttuja. Samalla tavalla joulupukin turkki on vaihtunut amerikkalaisen juomayhtiön mallin mukaan punaiseksi. Kun joulukirkossa käyminen on vähentynyt ovat kauneimmat joululaulut keränneet ihmisiä hakemaan joulutunnelmaa. Lähetystyön hyväksi pidettävä tilaisuus on Urjalassa sunnuntaina. Halkivahassa laulut on jo laulettu. Myös iskelmätähtien joulukonsertit ovat suosiossa. Lopuksi vielä pieni lahjavinkki. Rotareiden Urjalan Joulu sisältää paljon mielenkiintoista luettavaa. Samalla voi tukea vaihto-oppilastoimintaa. Hyvää joulualusaikaa, vaikka lunta ei vielä olekaan! Vielä ehtii. Seppo Pirhonen ___________________ Forssan Lehti On luonnollista, että itsenäisyyspäivänä katseet kääntyvät kansakunnan kohtalon vuosiin. Siksi sankarihaudoille lasketaan kunnan, seurakunnan ja kansalaisjärjestöjen seppeleet. Itsenäisyyden synnystä ja alkuvuosista on jo niin pitkä aika, että ajan kokeneita on vähän. Tietomme on perheen aiempien polvien kerronnan, muistitiedon ja kirjatiedon varassa. Itsenäisyyspäivänä nostetaan esiin myös sivistyksen, talouden, kulttuuriin, urheilun ja muita saavutuksia. Ansioituneita tai merkittävissä asemissa olevia palkitaan kunniamerkein ja tunnustuksin. Osa kutsutaan presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Päähuomion saavat puvut ja julkkikset, jotka vastaavat kysymykseen, mitä itsenäisyys merkitsee. Suomi juhlii, kuten sanonta kuuluu ”perinteisin menoin”. Tuttu kaava on turvallinen ja käsikirjoitus osataan. Juhlintaa on vakavaa. Joskus se voisi olla vähän iloisempaakin. Tänä itsenäisyyspäivänä muistetaan 75 vuotta sitten alkanutta talvisotaa ja sukupolvien ajan kotiseudullaan asuneita, karjalaisia, jotka pakenivat sodan alta ja kansoittivat tuolloin Urjalaa ja muita läntisen Suomen paikkakuntia. Koko kansakunta rintarinnan varmisti itsenäisyytemme. Suomi on muutaman vuoden ollut jonkinlaisen pysähtyneisyyden tilassa. Se on näkynyt talous- ja työelämässä. Kansakunnan kehitystä mittaavat tunnusluvut ovat pysyneet paikallaan tai osoittavat laskua. Kun yksityinen sektori supistuu nousee julkisen talouden bruttokansantuoteosuus. Silloin pääsevät vauhtiin piirit, jotka haluavat supistaa ja purkaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja ottaa siitä herkullisimmat ja tuottoisimmat osat markkinavoimille. Suuriksi mainostetut uudistukset eivät lähteneet ratkaisemaan todellisia ongelmia ja siksi ne eivät toteutuneet. Kuntien ongelmia ei ratkaise kuntakoko. Useimpiin pulmiin ratkaisu on toimintatapojen muutos. Asiat ja toiminnot pitää ajatella uusiksi. Pitää kannustaa ja toteuttaa kokeiluja, jotta ne testauksen jälkeen voidaan toteuttaa tai hylätä. Suomi pitää saada uudelleen käyntiin. Silloin ei mennä eteenpäin, kun kukaan uskalla tehdä mitään. Tarvitaan jonkinlaista uutta alkua, jossa koko kansakunta on täysillä mukana. Koulutuspohjaa tulee vahvistaa koko maassa. Osaaminen, yrittäminen, työnteko ja tulosten oikeudenmukainen jakaminen sekä aito välittäminen pitävät kaikki mukana ja vievät Suomea En oikein ymmärrä sellaistakaan puhetta, jossa vaaditaan palkkojen alennuksia. Hyvä työntekijä on palkkansa arvoinen. Paljon olisi myös työtehtäviä, joita kukaan ei halua tehdä, kun tekemättäkin tulee toimeen. Seppo Pirhonen _______________________ Forssan Lehti ”Lämpimät terveiset täältä Karjalan mailta. Alan taas kirjottaa täältä melusta ja hälinästä. Kyllä mulla hyvä kirjotuspaikka on, on koululaisten pulpetti. Olemme koululle majotettuna. Jos olet utelias tietään missä minä olen, niin katso koululaisten kartasta. Olemme sen nimisessä kylässä ja saaressa missä sekatavarakaupassa kauppamme on tehty. Tän paremmin en minä uskalla olinpaikkaani sanoa. Sillä se on rangastuksen uhalla kielletty nää kirjeet voidaan lukea mennen tullen.” Näin kirjoitti Sulo Porttikivi vaimolleen lokakuussa ylimääräistä harjoituksista lokakuussa 1939. Kirje kertoo, kuin kekseliäästi oli mahdollista välttää sensuuri. Nykylukija ei heti osaisi ratkaista, mistä kirje on lähetetty, mutta vanhemmille urjalalaisille arvoitus on mahdollista ratkaista. Porttikivien käyttämä sekatavarakauppa oli Koivisto. Sulo oli siis Koivistolla kannaksella. Sunnuntaina on kulunut 75 vuotta talvisodan syttymisestä. Neuvostoliitto hyökkäsi toteuttaakseen Saksan kanssa tehdyn sopimuksen Euroopan etupiirijaosta. Siviiliväestö siirrettiin nopeasti pois sotatoimialueelta. Lähtöaikaa ei aina ollut kovin paljon. Mukaan sai ottaa sen, minkä jaksoi kantaa. Omaisuutta kuljetettiin hevosilla ja junilla. Karjaa kuljetettiin jalan pitkiä matkoja. Elämä mullistui myös täällä Hämeessä. Asekuntoiset miehet olivat jo lähteneet rintamalle ja syystöitä oli lopeteltu naisten ja vanhempien miesten toimin. Urjalaan ensimmäiset evakot tulivat Kuolemajäveltä ja Sakkolasta sekä pienempiä määriä muilta Karjalan paikkakunnilta joulukuun alussa. Aiemmin syksyllä oli Urjalassa kartoitettu majoituspaikkoja. Kaikki mahdolliset tilat otettiin asumiskäyttöön. Koteihin tuli vieraita ihmisiä. Tulijoista lähes puolet olivat lapsia ja loput naisia ja vanhempia miehiä. Venymistä tarvittiin puolin ja toisin. Pääasiassa ymmärrettiin, että nyt on kyse yhteisestä Suomen selviytymiskamppailusta. Kuolemajärveläinen Aino Peussa kirjoitti Urjalasta jouluaattona miehelleen Huugolle rintamalle: ”Tänä varhaisena jouluaamuna tervehdin Sinua. Uunissa räiskyy valkea, mutta ulkona on kova pakkanen, kovempi kuin tänä talvena -23°C. Olemme aivan kirkon lähellä, vaan eivät kirkosta loista joulun valot, eikä soi joulun kellot. On sota maassa! Rauha meillä sentään täällä sisämaassa, kun te siellä rajoja vartioitte.” Lainaus kirjasta Talvisota väestönsiirrot. Kirjeet siis kulkivat niin hämäläisten Sulon ja Lyydian ja karjalaisten Ainon ja Huugon kesken ja samaan tapaan monen muun välillä. Niissä kannettiin huolta rintamalla olevasta ja rintamalta annettiin ohjeita talon pitoon ja elämän järjestämiseen uusissa oloissa. Vähitellen alkoi tulla myös suruviestejä kaatuneista. Viimeisen tiedon mukaan talvisodassa kaatuneita on siunattu Urjalan ja Halkivahan sankarihautoihin 115. Rinnakkain lepäävät niin hämäläiset kun karjalaiset. Sotaleskeksi jäi 35 ja sotaorvoksi 50. 75 vuotta on pitkä aika ihmisen ja perheen elämässä. Vain harvoilla on enää henkilökohtainen kosketus sodassa olleihin veteraaneihin ja lottiin. Mielenkiintoista on kuitenkin, että sodasta kirjoittavat nuoret kirjailijat. Jokainen kertomus on tärkeä. Se auttaa meitä jäsentämään nykyistä maailmaa, jossa on yllättävän paljon samoja piirteitä kuin siinä maailmassa, jonka kehitys katkesi Antin päivänä 1939. Seppo Pirhonen ________________ Forssan Lehti ”Talous on valintaa. Se edellyttää vaihtoehtoja, joita voi vertailla. Eletty elämä todistaa aivan jotain muuta. Useimmat asiat ovat vain tapahtuneet ilman todellisia valintoja. En ole voinut tai osannut vaikuttaa vanhempieni, kotipaikkakuntieni tai koulujeni valintaan Perheen jäsenetkin ovat enemmän sattuman tulosta kuin tietoista valintaa.” Näin kirjoittaa Risto Järvinen vasta ilmestyneessä kirjassaan ”Elämäni tuloslaskelma ja Suomen tase; Tilintarkastajan kokemuksia ja ehdotuksia”. Järvinen on 80-vuotias, koulutukseltaan kauppatieteiden lisensiaatti ja toiminut KHT-tilintarkastajana. Hän on saanut kanslianeuvoksen arvonimen. Urjalaan hänellä on yhteydet kahta kautta. Hän on syntynyt Turussa. Isä oli junanlähettäjä. Äiti kuoli varhain ja Risto siirtyi veljensä kanssa äidinpuoleisten isovanhempien hoitoon. Urjalasta isä sai työpakan 1946. Isän uusi avioliitto kariutui ja alkoholista tuli ongelmaa ja niinpä Risto sai turvapaikan kirjakauppias Orvo Knuutilan perheestä kuudeksi vuodeksi. Oppikoulua hän kävi Toijalassa kirjoittaen ylioppilaaksi v. 1953. Vuotta aiemmin hän oli tavannut tulevan vaimonsa Sirkka Kajavan, joka oli Hakkilassa isoäitinsä sisaren Aino Lellan ottotyttärenä. Toivo ja Aino Lella luovuttivat tilan isännyyden Järvisille v. 1963. Lellan tilaa hoidettiin pääosin palkatulla työvoimalla Aulis Rajalan johdolla. Muutama vuosi sitten tila, jonka isännät tunnetaan vuodesta 1539, myytiin Petri ja Johanna Hänniselle. Sitä ennen sinne oli kunnostettu hevosajan maatalousmuseo ja kokoustiloja. Suomen maatalous siirtyi kirjanpitopohjaisen verotukseen 1968. Järvinen kirjoitti laajan levikin saaneen Maanviljelijän vero-opin. Hän on ollut asiantuntijajäsenenä monissa verotusta ja tilintarkastusta koskevissa komiteoissa ja valmistelutyöryhmissä. Lisäksi hän on ollut tilitarkastuksen kouluttajana ja luennoitsijana sekä kirjoittanut lukuisia aihetta käsitteleviä artikkeleita. Järvinen valottaa elämäkerrassaan niitä yhtiöitä, joissa hän on toiminut tilitarkastajana. Lista on pitkä ja käsittää monia tunnettuja kaupan, elintarvike- ja, enegria-alan, julkisen sektorin, hotelli- ja ravintola-alan, teollisuuden, suunnittelun, terveydenhoito- ja vakuutusalan jne. toimialojen yhtiöitä ja yhteisöjä. Tilintarkastaja on yhtiölle tärkeä neuvonantaja, mutta myös kontrolli ja valvoja. Tarkastuskohteiden asioiden osalta hän on salassapitovelvollinen. Järvinen toteaa, että usein yrityshistoriat ovat sankaritarinoita, koska ne kertovat onnistumisista, jotka on usein tehty suurella riskillä. Tästä voi päätellä, että ne toiset tarinat jäävät usein kertomatta. Jävinenkin korostaa, että tilintarkastajan on varottava alan miinoja. Kirjasta voi lukea, mitä seuraa, jos miina laukeaa. Kirjansa lopussa hän kuvaa keinoja, joilla Suomi saataisiin uudelleen käyntiin ja nousuun. Hän tuo esiin kansallistase-käsitteen. Hänen mukaansa Suomen haasteita ovat väestökehitys, velkaantuminen ja verotus. Mahdollisuudet rakentuvat koulutukseen, kilpailuun ja kannustukseen. Hänellä on myös pitkä lista yksityiskohtaisista toimenpiteistä, jotka pitäisi toteuttaa. Kirja on mielenkiintoinen lukukokemus ja antaa urjalalaisille taustatietoa Järvisestä ja avaa taloudesta kiinnostuneille mielenkiintoisia näkökulmia suomalaiseen liike-elämään ja sen tekijöihin ja heidän elämäntapaansa. Seppo Pirhonen ___________________ Forssan Lehti Helsingin pörssissä ei ole yhtään urjalalaista yritystä. Maantieteellisesti lähin pörssiyritys on Kylmäkoskella Sontulassa toimiva Elcester. Yhdelläkään noin125 pörssiyhtiöstä ei taida olla kotipaikkaa muuallakaan Lounais-Hämeessä. Pörssiyhtiöt jaetaan kolmeen suurusluokkaan niiden liikevaihdon perusteella: suuret yli miljardi, keskisuuret yli 150 ja pienet alle 150 miljoonaa euroa. Pienimmät yritykset tekevät muutaman miljoonan liikevaihtoa. Julkisesti noteerattujen yhtiöiden osakkeita myydään Helsingin pörssissä, Muutama suomalainen yritys noteerataan myös ulkomaisissa pörsseissä kuten Tukholmassa, mutta suurin suomalainen myös New Yorkissa. Kaupankäynti ei ole vanhoista elokuvista tuttua meklareiden kilpahuutoa, vaan tapahtuu nykyisin tietokoneiden avulla. Suomalaiset yksityishenkilöt omistavat pörssiyhtiöistä noin viidesosan. Osa heistä on järjestäytynyt valtakunnallisesti Suomen osakesäästäjiin. Lähin paikalisyhdistys taitaa toimia Somerolla. Pörssissä on isoja yhtiöomistajia ja tai sukuja, instituutioita ja yhä enemmän myös kansainvälisiä toimijoita. Kaupankäyntiä voi seurata reaaliaikaisena monilla sivustoilla. Pörssisijoittaminen on riskipeliä. Joskus kurssit nousevat, kuten nyt on tapahtunut seitsemän vuotta. Juuri pitkässä juoksussa osakkeiden omistaminen onkin ollut tuottoisaa. Tuloa voi tulla arvonnoususta ja osinkoina. Joskus tulee romahduksia, ja silloin sijoittaja voi menettää rahojaan, Talvivaara lienee viimeisin esimerkki siitä, että pörssiyhtiö voi ajautua myös konkurssiin. Tosin sen osalta viimeistä lukua ei ole vielä kirjoitettu. Urjalassa on on toiminut useita kansainvälisiä pörssiyhtiötä. Näin ulkomuistista ja silläkin uhalla, että taas joku jää mainitsematta voi poimia niistä joitakin esiin. Wärtsilän kuuluisa pääjohtaja ”Vikkelä-Ville” Wilhelm Wahlforss hankki aikanaan Nuutajärven lasitehtaan omistukseensa. Sen jälkeen sillä on ollut muitakin omistajia kuten Hackman ja Fiskars. Nyt viimeksi mainittu omistaa kiinteistöjä, mutta ei valmista lasia. Kone osti aikanaan Laumekin ja sitten Koneesta erkaantui Konecranes ja sen jälkeen Urjalan tehdas siirtyi Urjala Worksille, joka ei ole pörssiyhtiö. Kemira omisti jonkin aikaa Finn-Filteriä, joka tunnetaan nykyisin Parkerina, joka on menestyvä amerikkalainen pörssiyhtiö. Urjalassa toimii edelleen YIT:n kalustokeskus. Metsäyhtiöstä UPM:lla ei ole ollut Urjalassa tuotantoa, mutta sillä on toimisto ja kyltti näkyy katukuvassa. Nordea lopetti konttorinsa hiljattain. Saattaa olla, että monilla muillakin pörssiyhtiöillä on ollut jonkinlaista toimintaa. Monet niistä omistavat useita pieniä yhtiötä, joita ei heti osaa yhdistää emoyhtiöön Suosittuja kansanosakkeita ovat olleet viime vuosina Nokian osakkeet. Huhuttiin, että Urjalassakin oli muutama Nokia-miljonääri. Mainittua Talvivaaraa monet ostivat siksi, että tarina oli aluksi menestyksellinen ja sen jälkeen ehkä myötätunnosta. Aina ostoille ei ole järkisyitä. Suosittuja ovat olleet Elisa, Sonera, Fortum, Neste, metsäyhtiöt ja pankit, joista tosin OP-Pohjola poistui syksyllä pörssistä. Tänä vuonna yksityissijoittajien suosiossa on ollut Nokian Renkaat, jonka kurssi on pudonnut Ukrainan kriisin takia. Seppo Pirhonen __________________ ”Se on kuulemma seurakuntatalokin sitten homeessa.” Tällaisen kommentin voi hyvinkin kuulla tänään torilla. Tällä viikolla asiaa on pohdittu kirkkoneuvostossa. Forssan Lehti kirjoitti asiasta keskiviikkona. Peistä taitetaan siitä, että puretaanko vai korjataanko. Näyttää siltä, että viisikymmentä vuotta nuorempia rakennuksia ei kannata Urjalassa korjata. Tosin niistä saattaa tulla suojelukohteita, kun niitä aiotaan purkaa. Seurakuntatalo valmistui 1963. Samana vuonna liityin soittokuntaan ja toisessa kerhohuoneessa puhaltelin kornetista ensimmäiset äänet naama punaisena. Talo tuli tutuksi harjoituksista ja esiintymisistä. Myöhemmin pidin siellä kerhoa Laukeelan pojille. Silloisena seurakuntanuorina pidimme myös nuorisokahvilaa lauantaisin. Nuorisoparlamenttikin siellä kokoontui. Tämmöistä nostalgiaa tulee siis mieleen. Seurakuntatalolla on salissa ja viereisessä tarjoilutilassa äänekäs laattalattia. Kun tuolia siirtää niin se kuuluu. Talo on rinteessä ja ilmeisesti siihen ei sitten viimeisessäkään laajennuksessa saatu kunnon salaojia, kun kosteutta pukkaa. Lattiakin pitäisi avata. No pian kai asiasta kuullaan lisää. Silloinen seurakunnan nuorisoparlamentti ajoi ponnekkaasti leirikeskuksen rakentamista ja järjesti paperinkeräyksen asian hyväksi ja lobbasi( jota sanaa ei silloin vielä tunnettu) kirkkovaltuutettuja rahojen saamiseksi. Sokeelammillle leirikeskus sitten nousikin. Se myytiin myöhemmin ja Menosten Linnavuorelle tehtiin uusi keskus, joka on menossa myyntiin. Loimaan seurakunta myi Sokeelammin toisessa päässä olleen keskuksensa jo pari vuotta sitten. Huhdin pappilassakin me nuoret kokoonnuimme, mutta sekin on myynnissä. Pappilan viimeinen kappalaisasukas oli Antti Mikkola perheineen. Elämästä pappilan vaiheilla on kirjoittanut Marja Vuorio. Mutta niinhän sitä virressäkin lauletaan, että ”ei ole täällä mitään pysyvää”. Mitenkähän lienee koko Urjalan seurakunnan laita. Osin asia on omissa käsissämme ja osin se riippuu siitä, mitä kirkon päättäjät muualla tekevät. Kannatan itsenäisyyden säilyttämistä. Tärkeitä päätöksiä tekevät sunnuntaina valittavat kirkkovaltuuston jäsenet. Ehdokkaita on 34 kolmesta eri ryhmittymästä. Yllättäen seurakunta ei ole järjestänyt mitään keskustelutilaisuuksia. Lehdissä on olut ryhmien mainoksia ja lisäksi ehdokkaita voi tutkailla vaalikoneessa www.seurakuntavaalit.fi. Ennakkoäänestys on olut vilkkaampaa kuin edelliskerralla. Ratkaisevasti siihen vaikuttivat uudet äänestyspaikat paikallisissa marketeissa. Sunnuntaina voi äänestää vielä kirkossa, Halkivahan kirkossa ja Huhdin pappilassa. Tavallisena sunnuntaina ei kirkossa ole kovin paljon väkeä. Kirkolliset juhlapyhät kuten joulun aika kokoavat paljonkin väkeä. Häät saavat myös runsaasti väkeä kirkkoon. Kastetilaisuuksiakin on joskus. Siunaustilaisuuksien väkimäärä vaihtelee sen mukaan onko toimitus hiljaisuudessa vai julkisen kutsun mukaan tapahtuva. Kirkon yläkerrassa olisi tilaa, sillä onhan siellä vanha pitäjänsalikin, jossa kirkon ja pitäjän asioista aikanaan päätettiin. Jos seurakuntakoti tehtäisiin sinne, ei kosteus ehkä uhkaisi, mutta sinne pitäisi tehdä hissi, jotta huonojalkaisetkin tilaisuuksiin pääsisivät. Uusi ajatus, kaikki saman kuparikaton alle. Kirkon mainoslauseen tavoin uskon hyvän tekemiseen. Seppo Pirhonen _______________ Forssan Lehti Näinä päivinä on kulunut 70 vuotta siitä, kun suojeluskuntajärjestö lakkautettiin. Se tapahtui välirauhansopimuksen perusteella varsin nopeassa aikataulussa. Suojelukunnilla oli vain noin viikko aikaa ajaa toimintansa alas. Samalla tapahtui huomattava omaisuusjärjestely. Suojelukunnilla oli lakiin perustunut asema, mutta Lotta Svärd oli kansalaisjärjestö, joka lakkautettiin 23.11.1944 ja sen omaisuus säätiöitiin Suojeluskuntien asema virallistettiin asetuksella kansalaissodan jälkeen elokuussa 1918 Vuonna 1928 lailla sidottiin niiden asema tiivisti yhteen puolustusvoimien kanssa. Ennen sotia niiden tehtävät lähestyivät puolustuslaitoksen tehtäviä. Suojeluskunnilla oli valtakunnan, maakuntatason ja kuntatason toimintaa. Monilla suojelukunnilla kuten Urjalassa ja Koijärvellä oli myös kyläosastoja. Vaikka suhtautuminen suojeluskuntiin jakoi kansaa kahtia, voidaan epäilyksettä sanoa, että ilman niiden antamaa monipuolista sotilas- ja muuta koulutusta ei Suomi olisi selviytynyt talvi- ja jatkosodasta. Rauhasopimuksen ehtoihin kuului neuvosvastaisten ja fasistisluotoisten järjestöjen lakkauttaminen. Sellaisina Neuvostoliitto piti myös suojelukuntia ja Lotta-Svärd-järjestöä. Rauhansopimuksen ehtojen toteutumista vahti virallisesti liittoutuneiden valvontakomissio, mutta käytännössä sen neuvostoedustajat etunenässä johtajan toiminut kenraalieversti Andrei Zdanov. Brittiedustajat eivät vaatineet järjestön lakkauttamista. Käytännössä lakkautukseen jäi aikaa viikko, kun Zdanov vaati 30. lokakuuta lakkautusta 7.11.1944 mennessä. Eduskunta kumosi suojeluskuntia koskevan lain 4.11.1944. Viikon aikana piti suojelukuntajärjestön omaisuus järjestää uudelleen. Näin tapahtuikin, sillä vain vajaa kymmenesosa omaisuudesta siirtyi valtiolle. Keskusjärjestön omaisuus siirrettiin Suomen Punaiselle Ristille. Hämeen suojelukuntapiirin omaisuus Etelä-Hämeen Maataloustuottajain Liiton hallintaan Hämeen Maakuntarahasto nimiseksi rahastoksi. Omaisuutta siirtyi maatalous- ja nuorisoseuroille, urheilujärjestöille ja erilaisille perustettaville rahastoille. Omaisuus käsitti rahavaroja, irtainta ja kiinteistöjä. Aseet menivät puolustusvoimielle ja osa niistä meni käytännössä myös asekätkentään, joka on oma tarinansa. Suojeluskuntapiirit muutettiin sotilaspiireiksi ja samalla lakkautettiin kaikki virat ja laitokset. Urjalassa suojelukunta toimi nykyisessä Säätiötalossa, jota kutsuttiin tuolloin kunnallistaloksi. Sen omisti manttaalikunta, joten se ei vaatinut omistusjärjestelyjä. Huhdin Honkala, joka pari vuotta ennen sotaa oli siirtynyt virallisesti suojeluskunnalle oli palanut 1941. Menosten–Nuutajärven talo siirtyi eri vaiheiden jälkeen sotainvalidien kesäkodiksi ja on nykyisin yksityiskäytössä. Halkivahassa suojeluskunta oli osakkaansa seurantalossa. Honkolan lava ja urheilukenttä palautuivat hallinnasta kartanolle, joka ne virallisesti omisti. Lehmussuon ampumaradan siirtymisvaiheista en tiedä enempää. Silloisen Koijärven Kokon suojeluskuntatalo siirtyi maamiesseuralle. Talo on myynnissä. Seppo Pirhonen ___________ Forssan Lehti Kansalaisaloitteesta on viime aikoina puhuttu. Niitä on kaikkiaan jätetty eduskuntaa viisi, mutta yksikään ei ole toistaiseksi johtanut aloitteiden tekijöiden haluamaan lopputulokseen. Myös kunnissa ihmiset voivat tehdä aloitteita. Aloiteoikeus on myös valtuutetuilla erikseen. Urjalassa ei kumpiakaan ole viime vuosina tehty kovin runsaasti. Ryhdyin tässä eräänä päivänä pohdiskelemaan, miten asiat tulevat esityslistoille ja päätettäviksi lautakunnissa, kunnanhallituksessa ja valtuustossa. Varmaan aiheesta on tehty tutkimuksiakin, mutta en ryhtynyt niitä sen tarkemmin kartoittelemaan. Arvioni perustuu aikaisempaan kokemukseen kunnallisena päättäjänä ja nykyisin esityslistojen seurantaan. Huomattava osa kunnan tehtävistä on lakisääteisiä, joten asiat tulevat vireille lakien ja asetusten kautta. Valtion virnaomaiset niin keskushallinnossa kuin alueilla toimittavat monia asioita. Maakuntien liitot ja muut kuntayhtymät työllistävät kuntia. Elinkeinoelämä esittää asioita, joissa kunta tekee ratkaisut. Elinkeinoelämän ja yritystoiminnan edellytysten luonti on kehittyvän kunnan painopistealueita. Kaikki asiat tulevat päätettäviksi kunnan virkamiesten toimesta. Osa päätöksistä on siirretty kuntayhtymille tai erilaisille yhteistoimintaorganisaatiolle. On paljon asioita, joista myös virkamiehet päättävät eli tekevät viranhaltijan päätöksen ilman, että asiaa käsitellään missään luottamushenkilöelimessä. Kun meillä on käytössä järjestelmä, jossa päätökset tehdään esittelystä, on esittelijänä aina virkamies. Joskus päätösesityksen voi tehdä tietyin edellytyksin myös lautakunnan puheenjohtaja. Esittelijällä on lain määrittämä esittelijän vastuu. Kun virkamiesten asema on näin keskeinen, on tärkeää palkata tehtäviin sellaisia henkilöitä, joilla on näkemystä, ideoita ja kykyä katsoa asioita monesta näkökulmasta. Putkiaivoksi sanottiin joskus sellaista, joka hoitaa kapeaa sektoria ja toimii varovasti tai jääräpäisesti sen mukaan mitä on ennenkin tehty. Kunnan suorittavassa henkilöstössä eli heissä, jotka kaitsevat lapsia, opettavat, hoitavat vanhuksia ja sairaita, rakentavat ja korjaavat, siivoavat, laittavat ruokaa jne on paljon arkielämän asiantuntemusta. Hyvä esimies ja valmistelija voisi käyttää tätä osaamista huomattavasti nykyistä enemmän. Me kuntalaiset olemme kotikuntamme kanssa päivittäin huomaamattamme monella tavalla tekemisissä. Kun asiat sujuvat emme sitä huomaa, mutta jos verkostoalueella ei tule vettä hanasta sen huomaa. Mekin olemme monissa asioissa asiantuntijoita ja meillä voi olla paljon hyviä ideoita. Ainakin niitä kuulee siellä, missä ihmiset kokoontuvat. Olemme myös aika hyviä huomaamaan epäkohtia ja jurnutamme ja purnaamme, kun asiat eivät mielestämme suju niin kuin pitäisi. Aina ei tarvitse tehdä aloitetta, mutta se on hyvä tapa nostaa asia esiin kirjallisesti. Toinen tapa on mennä kunnan virkamiesten tai luottamushenkilöiden juttusille. Eihän aina ole helppoa tuntematonta lähestyä. Täällä Urjalassa sentään tunnemme aika monta. He vievät eteenpäin sellaisia esittämiämme asioita, joista pitävät. Saattaa olla, että kaikesta eivät ole samaa mieltä ja silloin ei hanke etene. Näin se on, mutta silti kannattaa yrittää.. Seppo Pirhonen _____________ Jos olisi vielä radiossa ”Maamiehen tietolaari”-niminen ohjelma, lähettäisin sinne kysymyksen nimimerkillä ”epätietoinen hunninkolainen”. Maamiehen tietolaari alkoi jälleenrakennuksen vuosina ja siellä lakimiehet vastasivat erilaisiin kysymyksiin, joita saattoi nimimerkillä tehdä. Joka viikko vastattavaksi tulikin paljon kysymyksiä, jotka koskivat usein tie- raja- vesi- vuokra- ja hallintakysymyksiä. Ohjelma päättyi 2001. Se syntyi aikanaan vastapariksi Hella Vuolijoen radioon tuomalle työmiehen tunnille. Lähes yhtä pitkä tarina on metsäradiolla, jossa aikanaan vastattiin työehtokysymyksiin ja nykyisin se välittää metsätietoa ja terveisiä. Epätietoinen hunninkolainen kysyisi, voidaanko ja millä edellytyksillä purkaa määräaikainen kiinteistön vuokrasopimus. Olen melko varma, että asiantuntijalta tulisi pätevä vastaus, jos hänellä olisi käytettävissä kaikki asiakirjat. Urjalan kunta teki ensimmäisen vuokrasopimuksen Urjalankylän yhteisalueiden kanssa, kun sittemmin palaneessa alkuperäisessä koulurakennuksessa tehtiin peruskorjaus vuonna 1982. Vuokrasopimus uusittiin, kun palon jälkeen 1994 ryhdyttiin tekemään uudisrakennusta. Valtio edellytti, että on riittävä pitkä vuokrasopimus. Siksi sen kestoksi tuli 30 vuotta. Vuokranantajana yhteisalueiden edustajat edellyttivät, että koulun lakkauttamistilanteessa kunta ylläpitää tiloja vuokra-ajan loppuun kyläläisten käytössä. Tämä tulkinta oli tiedossa sen ajan päättäjillä. Nykyinen kunnanhallitus näyttää tulkitsevan asiaa niin, että tonttia voidaan käyttää kyläläisten virkistystarkoitukseen. Se katsoo, että rakennuksista huolehtiminen ei kuulu tässä tilanteessa kunnalle. Tätä on ennakoinut jo jonkin aikaa ylläpidetty epätietoisuus rakennusten omistamisesta. Nyt se antaa ymmärtää että vuokrasopimuksen purkautuessa rakennuksetkin olivat yhteisalueiden omaisuutta. Näin siksi, ettei sillä olisi ylläpitovelvollisuutta. Vuokralain mukaan rakennukset on pidettävä kunnossa. Sitähän ei olisi niiden kylmilleen jättäminen. Olen jo aiemminkin todennut, ettei Urjalankylän koulun rakennusten omistussuhteissa ole mitään epäselvää. Asia käy hyvin selville johtokunnan, kuntakokouksen, kunnanvaltuuston ja hallituksen pöytäkirjoista. Ensimmäistä koulurakennusta tehtäessä vanhoista pappilan hirsistä saatiin myös kyläläisiltä lahjoituksia. Rakennuttajana toimi kunta. Vuoden 1924 lopussa valmistui Haritun koulun peilikuvana koulurakennus, jonka kunta rakensi. Vuoden 1994 palon jälkeen rakentajana oli kunta, joka sai tietysti entisen rakennuksen omistajana palovakuutuskorvauksen. Talousrakennuksen rakensi aikanaan kunta. Yhteisalueilla on noin 900 omistajaa. Tämähän selvitettiin pari vuotta sitten. Kerran vuodessa on kokous, jossa ei ole kovin paljon osakkaita ollut mukana, vaikka kokous on ilmoitettu lehdessä. Kokous on valinnut hoitokunnan, joka hoitaa juoksevat asiat. Kunta voi tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Kehron koulun rakennukset myytiin kyläyhdistykselle markalla 1989. Tontti jäi kunnalle. Nyt on myyty Halkivahan ja Menosten kiinteistöt alle käyvän hinnan. Luulisi, että Urjalankylästäkin löytyy taho, joka on valmis ottamaan kiinteistöt täysin omistusoikeuksin. Etuasema on yhteisalueilla, mutta muita toimijoita voisivat olla Nuorisoseura Pyrintö ja kyläyhdistys. Kunta omistaa osan koulualueen maista mm. pallokentän. Mitähän niillä aiotaan tehdä? Rakennukset ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Asunto on juuri peruskorjattu ja talousrakennus saanut uuden tiilikaton. Suunnitelmissa oli öljypolttimon vaihto lähivuosina ja korkean koulurakennuksen maalaus. Suuret nurmikkoalueet on korvauksetta hoitanut nyt irtisanottu Jussi-vuokralainen. Irtisanominen ei tuntunut mitenkään oikeudenmukaiselta. Seppo Pirhonen ___________________ Forssan Lehti Aseman koululla oli tällä viikolla paperinkeräys. Talkoovuorot oli järjestetty vanhemmille ja muille avustajille. Mukana touhusi paljon myös lapsia, kun toiseen konttiin lastattiin paperia ja toiseen pahvia. Kentän laidassa oli myös muutama lavallinen kirjapainosta tulleita esitteitä odottamassa muovipäällysteestä ja sidospannasta purkamista ja siirtämistä konttiin. Hyvää aikakauslehtipaperia ja sopivaa paperinkeräykseen, sillä niistä kertyy painoa ihan toisella tavalla kuin sanomalehdistä. Lähempi tarkastelu osoitti, että trukkilavoilla oli talotehtaiden esitteitä vuosille 2013–2014. Niitähän jaetaan asuntomessuilla ja niitä voi tilata myös kotiin suoraan valmistajilta tai erilaisten rakennuspalvelusivustojen kautta. Siinä niitä tutkaillessamme arvelimme, että taitaa rakentaminen olla aika hiljaista. Urjalassakin on paljon jo valmiita taloja myynnissä. Päätin tutkailla Urjalan tilannetta hieman tarkemmin. Kunnan nettisivuilta löytyi rakennuslautakunnan pöytäkirjan liitetiedosto täällä myönnetyistä rakennusluvista tammikuusta kesäkuun loppuun. Sen mukaan Urjalassa oli myönnetty 103 erilaista lupaa. Vastaavana aikana vuotta aiemmin niitä oli 90, joten määrä on ilahduttavasti kasvanut. Luvista seitsemän oli yhden asunnon, seitsemän vapaa-ajanasunnon ja yksi kutakin seuraavia: myymälä-, toimisto-, kulkuneuvojen suoja-, kotieläin- ja hevossuojarakennus sekä yksi luokittelematon. Yhdyskuntateknisiä rakennuksia oli viisi, viljankuivaamoita kaksi, muita maatalousrakennuksia seitsemän, saunoja 18 ja talousrakennuksia 18 ja muita luokittelemattomia viisi. Noista yhden asunnon luvista käy ilmi, että huoneistoja oli kaksi, kun niitä edellisvuonna oli vastaavana puolivuotiskautena viisi, joten asuntorakentaminen on hiljentynyt. Tutkailin myös kahta suosituinta asuntojen myyntipalvelusivustoa Oikotietä ja Etuovea. Asuntoja oli myynnissä Urjalassa yhteensä 60, kun erottelin Oikotien 33 ja Etuoven 48 myyntilistoista samat asunnot pois. Mukana luvussa on myös kaksi maa- ja metsätilojen alla olevaa asuntoa. Näistä 60 kohteesta 45 on omakotitaloja ja 15 rivi-, pari- ja kerrostalokohteita. Viimeksi mainituista on kahdeksan Laukeelassa, neljä Nuutajärvellä, kaksi Huhdissa ja yksi Urjalankylässä. Omakotitaloista yksitoista on sekä Huhdissa että Laukeelassa eli puolet kokonaismäärästä. Nuutajärvellä on myynnissä kuusi, Hanhisuolla viisi, Menosissa, Tursassa ja Urjalankylässä kolme sekä Hakkilassa, Hakolahdessa ja Kokolla yksi. Osa kohteista on myynnissä myös vapaa-ajan asuntojen puolella Tilastostani puuttuvat muualla myytäväksi ilmoitetut, mutta suurusluokasta tästä saa hyvän kuvan. Monet ovat olleet pitkään myynnissä. Lisäksi näitä myyntikanavia seuratessa voi havaita, että muutamia on poistunut listoilta, kun toimeksianto on rauennut. Myyntiin olisi siis tulossa lisääkin kohteita, jos kauppa kävisi. Osa kohteita on sellaisia, että kaupan synty odottaa jonkin toisen asunnon myyntiä. Jotkut myyjistä haluaisivat rakentaa uuden talon, mutta se ei ole mahdollista ennen kuin vanhasta pääsee eroon. Urjalassa on koettu työpaikkamenetyksiä. Koko valtakunnassa on tilanne, ettei kukaan uskalla tehdä mitään. Vaaleja ja ihmeitä odottamalla Suomea ja läntistä Eurooppa odottaa japanilainen parikymmentä vuotta kestänyt pysähtyneisyys. On aika toimia. Asuntokaupassa on ostajan markkinat. Ei tämä Urjala ole hassumpi asuinpaikka, joten tervetuloa! Seppo Pirhonen _______________ Forssan Lehti ”Urjalan vuodeosastosta on tarkoitus luopua joka tapauksessa.” Niin luki paikallislehdessä, jossa kerrottiin Akaan ja Urjalan yhteisen perusturvalautakunnan kokouksesta. Lehtitiedon mukaan ensi vuonna Urjalan vuodeosastoa supistetaan kuudella paikalla nykyisestä 34stä 28:aan. Loput paikat menevät siinä vaiheessa, kun Toijalaan saadaan uutta. Samaan aikaan yhdistetään niin Viialan kuin Kylmäkosken terveysasemat Toijalaan. Monia urjalalaisia edellä kuvatut suunnitelmat arveluttavat ja pelottavat. Taisipa jossain lehdessä olla sellainenkin tieto, että vuodepaikat keskitettäisiin kaikki Valkeakoskelle. Urjalassa on hyvät tilat ja aikanaan paikkamäärä oli 40, kun oli kuntayhtymä Kylmäkosken ja Viialan kanssa. Viime vuosina on paljon puhuttu terveyden ja sosiaalitoimen järjestämisestä. Kädenvääntö on enemmän keskittynyt hallintoon. Siihen on sisältynyt paljon erilaisia poliittisia pyrkimyksiä ja näkemyksiä. Valtakunnantasolla päästiin periaatteelliseen yksimielisyyteen, mutta nyt vasta on käynnissä sen mietintä, miten kaikki saadaan toimimaan käytännössä. Urjalan valtuusto antaa oman lausuntonsa suunnitelmasta. Lausuntoa varten on valmis kysymyspaketti, jossa kysytään hyväksytäänkö vai ei kysytty yksityiskohta. Mielestäni valtuuston kannattaisi täydentää kunnanhallituksen lausuntoa sillä, että kunnan vastauksessa korostettaisiin entistä tarkemmin sitä, mitä tarkoitetaan lähipalvelulla. Siitähän monissa asiakirjoissa puhutaan kauniisti, mutta ei määritellä, mitä se tarkoittaa. Niinpä toisille lähipalvelu on kävelymatkan ja toiselle 50 kilometrin päässä oleva. Näitä lausuntoja pyytävät, valmistelevat ja antavat autolliset tai julkisen liikenteen piirissä olevat ihmiset. Puhutaan myös kauniisti siitä, että ihmisen pitäisi voida asua mahdollisimman pitkään kotona. Urjalassakin on ollut havaittavissa, että kylistä siirrytään kuntakeskukseen, kun omat voimat eivät riitä kiinteistön ylläpitoon. Samalla ajatellaan, että onpa lääkäri ja sairaala ja vanhuspalvelut lähellä, jos vaikka ei saa enää autollakaan ajaa. Nämä ihmiset eivät oikein ymmärrä, että oman kunnan edustajat ovat valmiita luopumaan vuodeosastosta. Akaan perustelukin oli kummallinen. Sen mukaan sen vuodeosastolta Toijalasta ei päästä jatkohoitopaikkaan. Urjalassahan vanhusohjelmassa aikanaan pyrittiin juuri siihen, että jatkopaikka löytyy, kun makuuttaminen vuodeosastolla on kallista. Suurimat tehostamiset ja ehkäpä säästötkin saadaan aikaan toimintatapojen muuttamisella. Se ei ole kuitenkaan helppoa. Vastassa on monenlaista ammatillista muutosvastarintaa. Siksi uudistushaluiset yksilöt olisivat enemmän kuin tervetulleita kunnalliseen terveydenhoitoon. Muutoin käy taas niin, että byrokratia, hallinto ja paperinpyöritys lisääntyy ja tehollinen hoitoaika vähenee. Tilastot näyttävät, että toimii. Asiakkaat tietävät, että ei toimi, eivätkä pysty sitä osoittamaan, kun vastassa on mahtava koneisto. Ottakaa nyt Urjalan päättäjät aikalisä ja katsokaa, mitä tuosta sote-sopasta lopulta tulee ja katsotaan sitten millainen vuodeosasto olisi täällä tarpeen. Urjala oli aikanaan ensimmäisiä pienempiä paikkakuntia, joissa dialyysihoito aloitettiin terveyskeskuksessa. Asiakkaiden kannalta se on toiminut hyvin, mutta sekin haluttaisiin nyt siirtää Toijalaan. Senkin jatko on kiinni vuodeosaston toiminnan jatkumisesta. Pitäkää puoltamme! Seppo Pirhonen ___________________ Kun pääsin viikko sitten torille, vinkattiin minut hetken päästä miesjoukkoon. Heti kerrottiin, että nyt olen tehnyt karmean munauksen, kun olen tällä palstalla kirjoittanut naistaksikuskeista. Luettelosta oli jäänyt pois Nummisen Riitta, joka ajoi Askon nimissä ollutta taksia pitkään Huhdissa. Samoin puuttui Salon Tuija. Eipä auttanut muuta kuin myönnellä, että niinhän siinä kävi. Harmitti vain, ettei tullut nauhuria mukaan, sillä siinä porukalla tuli käytyä taksihistoriaa ja vähän muutakin autoalaa läpi. Taksimiesten edusmies Myllylän Jukka soitti seuraavana aamuna ja naiskuskien listan puutteellisuuden lisäksi häntä harmitti se, että jutustani sai käsityksen, että takseilla Urjalassa on paljon kouluajoja. Ihmiset luulevat aamuisin, että taksit ovat kouluajossa, vaikka vain niistä pari kolme niitä tekee. Jukan kanssa jutusteltaessa saatiin tähän naislistaan jo edellä mainitsemieni lisäksi Heidi Nurmenkoski, joka ajaa Tommi Ranniston taksia. Huhdissa ajoi taksia aikanaan myös Maija Heikkilä ja Halkivahassa Viitasen Paula. Voipa olla, että lista ei vieläkään ole täydellinen, joten lisätietoja voi edelleenkin antaa. Samoin edelleenkään ei ole tiedossani, kuka oli alan ensimmäinen Urjalassa. Monta taksinimeä on tässä viime päivinä tullut käytä lävitse. Hyvä, että tuli asia otettua puheeksi. Tärkeää työtä ovat tehneet ja tekevät. Kunnanhallitus piti tärkeänä kymmentä henkilöautolupaa. Urjalassa on nyt 12 taksilupaa, joista kaksi on niin sanottuja esteettömiä eli invalidikuljetuksiin soveltuvia. Yki lupa ei ole käytössä. Luvat ovat siten, että Airanteen taksipalvelulla on kaksi ja Liikenne Mettäsellä kaksi lupaa, joista toinen esteetön ja lisäksi esteetön auto on Jorma Marjamäellä. Muut taksit ovat: Jukka Myllylä, Tapio Jokinen, Risto Rekunen, Tuija Salo, Mika Karonen ja Tommi Rannisto. Kansanedustajat ovat saaneet ajaa takseilla valtion piikkiin. Ministereillä on omat autot ja kuljettajat valtion puolesta. Sellainen auto voidaan siis nähdä pikapuoliin liikkeellä täällä Lounais-Hämeessä, kun Sanni Grahn-Laasonen aloittaa ministerinä. Sen verran minäkin olen saanut aikanaan istua toimittajana ministeriauton kyydissä, että tiedän, että matka käytetään tehokkaaksi papereiden lukuun, tekstien tekemiseen tai puheluihin. Ministerillä ei ole työaikaa. Mielenpainuvin kuva täkäläisistä ministerivalinnoista on Martti Puran tulo kotiin. Varmaan muistatte Forssan Lehden kuvan, jossa vaimo tuli Marttia vastaan kotitalon rappusilla. En käy tässä nyt luettelemaan lounaishämäläisiä ministereitä, kun joukosta jäisi joku heti pois. Mainitsen kuitenkin Eino Raunion, Lasse Äikkään ja Sirkka-Liisa Anttilan. Urjalalaisten osalta täytyykin mennä jo niin kauas historiaan, että yli puolet pitäjän asukkaista ei ollut vielä syntynytkään. Viimeksi ministerinä on urjalalaissyntyisistä ollut Atte Pakkanen, joka oli kolmasti valtioneuvoston jäsenenä puolustus- sosiaali- ja sisäministerinä 1950-luvulla. Muitakin on ollut, joilla on jokin linkki tänne. Tunnetuin lienee itsenäissyysenaatin jäsen Juhani Arajärvi, joka syntyi täällä, mutta ei asunut enää ministeriaikana. En jatka tätäkään luetteloa. Valo Saikku esitteli urjalalaistaustaisia ministereitä kolme ja kansanedustajia 21 Airanteen aallot- lehdessä vuonna 2001. Hän mainitsee mielenkiintoisen tiedon näistä kyytiasioista. Nimittäin säätyvaltiopäivillä v. 1872 olleen Juho Maunulan aikaan tehtiin päätös, että Urjalan edustajat saavat ilmaisen hevoskyydin valtiopäiville ja takaisin. Eli tämä näistä kyytipeleistä tällä kertaa. Seppo Pirhonen _____________ Urjalassa tarvitaan vähintään kymmenen henkilöautoa taksiksi ensi vuonna. Tätä mieltä on Urjalan kunnanhallitus, joka käsittelee lausuntoa taksiluvista päättävälle Pirkanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle (Ely-keskus). Taksien määrä on kiintiöity ja toiminnan harjoittaminen on luvanvaraista. Lupien määrä arvioitaessa otetaan huomioon mm. väestömäärä, tulotaso, taajama-aste, työpaikkamäärä, tieverkon pituus, vuodepaikkamäärä, anniskelupaikat ja joukkoliikenteen määrä. Aika mielenkiintoista, että koululaisten kuljetustarvetta ei listassa mainita. Totuushan on se, että sosiaali-, terveys- ja koulutoimi ovat huomattavimmat taksien työllistäjät koko maassa ja niin myös täällä Urjalassa. Kunta ja Kela ovat suurimmat taksilaskujen maksajat Ely-keskus seuraa taksien tilannetta keräämällä tietoja ajomääristä, liikevaihdosta, välitetyistä tilauksista, taksien riittävyydestä ja yrityskoosta. Lupien määrää arvioitaessa otetaan huomioon taksien palvelukyky myös ruuhka-aikoina. Sitä en tiedä, kuka mahtoi olla Urjalan ensimmäinen taksi. Suomessa toiminta alkoi ilmeisesti Helsingissä reilut sata vuotta sitten. Sitä ennen oli turvauduttu hevoskuluneuvoihin vossikoihin. Vuokra-ajuri termi siirtyi myös autoihin, joista ensimmäiset herättivät kummastusta niin ihmisten kuin hevostenkin keskuudessa. Aiemmin täällä Urjalassa käytettiin mielestäni aika yleisesti nimitystä pirssi. ”Mennään pirssillä” oli tapana sanoa. Pirssi-sana on tullut suomen kieleen lainana ilmeisesti venäjän kautta. Se tarkoitti auto- tai ajuriasemaa, mutta kansankielessä myös vajaa katosta, puutavaran välivarastoa ja lautatarhaa. Nämä viimeksi mainitut ovat minulle kyllä ihan outoja merkityksiä. Pirssi lyheni sanasta pirssiauto, joka Kielikello- lehden mukaan oli käytössä vielä Nyky-Suomen sanakirjassa 1956. Venäjän sana birza tarkoitti seisonta- tai asemapaikkaa. Venäjään sana lienee tullut hollannin ja saksan kautta ja pohjana on Börse eli siis myös pörssiä tarkoittava sana. Nimitys taksi tulee sanasta takamittari, joka on ollut käytössä 1891 Stuttgartissa liikkeellä olleessa bensiinikäyttöisessä vuokra-autossa. Ranskan taximetre antoi kansainvälisen kirjoitusasun taxi. Suomessa ei saanut länsiautoja kovin helposti sotien jälkeen, niinpä monella taksina oli Volga tai joku muut itäauto, joista monet oli kopioitu saksalalaista automerkeistä. Mersuja ja nimenomaan dieseleinä alkoi tulla jo vuonna 1950 ja vähitellen niistä tulikin valtamerkkejä. Tällä hetkelläkin Mercedes-Benz on Volvon, Volkswagenin ja Toyotan ohella taksien suosikkeja. Vähitellen taksien koko on kasvanut henkilöautoista pikkubussien suuntaan. Myös erityisryhmät on otettu entistä paremmin huomioon ja pyörätulivarustus on monessa autossa. Taksi on ollut aika miehinen ammatti. Urjalassa pisimpään naistaksikuskeina ovat olleet Greetta Leppälä, Tuula Niemelä, Tuula Salo itsenäisinä yrittäjinä ja Aune Rantala Liikenne Mettäsen palveluksessa. Taksikopit ovat olleet Huhdissa ja Laukeelassa ja niillä onkin sitten jo ihan oma tarinansa. Seppo Pirhonen ______________ Forssan Lehti Mielenkiintoinen ja laadukas hanke toteutuu tänään, kun ”Urjala soikoon!” käynnistyy. Musiikkia klassisesta jazziin, ruokaa riistamakkarasta ankan maksaan, moni-ilmeisiä valokuvia ja teatteria Nuutajärven lasimiljöössä, Säätiötalossa ja kirkossa. Nuorten tekijöiden kunnianhimoinen idea, jonka toivon onnistuvan. Taustalla on hehkuva Nuutajärvi hanke, joka on nykyisen kehitysvastaavan Laura Jänisniemen johdolla ehtinyt jo järjestää muutaman mielenkiintoisen pienemmän ja suuremman tapahtuman lasikylässä, joka ei kuollut, vaikka Fiskars lopetti oman tehtaansa. Tapahtuman nettisivuilla todetaan, että ensimmäinen Urjala soikoon! -tapahtuma käynnistyy tänään. Maininta tarkoittaa sitä, että tapahtuman järjestäjien tavoitteena vuosittain toistuva elämys. Elämyksestähän tässä on kysymys sillä tarjontaa on miltei kaikille aisteille. Voi kuulla, nähdä, tuntea ja maistaa. Taiteellisena johtajana on alttoviulisti Teemu Kupiainen. Markus Aremo vastaa kulinaristista nautinnoista eli ruuasta. Markuksen sukujuuria löytyy äidin puolelta naapuripitäjästä. Ohjelma on rakennettu niin, että koko viikonlopun voi viettää Urjalassa. Siksi ohjelman markkinoinnissa on tuotu esiin paikalliset majoitusmahdollisuudet. Urjala ei ole kaukana mistään suuresta eteläsuomalaisesta paikkakunnasta, joten yhteenkin osaohjelmaan voi osallistua. Kun Nuutajärvellä järjestettiin ensimmäinen jazz-konsertti, arvelivat monet tyypilliseen urjalalaiseen tapaan, että mahtaako sinne tulla väkeä. Taisi käydä niin, että kaikki eivät mahtuneet sisälle. Ravintolapäivät ovat saaneet suuren suosion. Yhden päivän ajaksi kuka tahansa voi perustaa ravintolan ja kutsua julkisesti ihmisiä syömään. Seuraava ravintolapäivä on marraskuun puolivälissä. Urjalassakin tapahtumat ovat saaneet hyvän vastaanoton. Idea ruoan yhdistämisestä musiikkiin on loppujen lopuksi oivallinen. Kun asialla on ansioitunut osaaja on luvassa ruokalajeja aineksista, joita ei kovin usein ole tarjolla täälläpäin. Tosin joukossa on myös lähiraaka-aineista aikaansaatavia ruokalajeja. Klassisen ja jazzin yhdistäminen madaltaa raja-aitoja. Tarjolla on kokeneita tekijöitä, mutta ilahduttavasti myös nousevia nuoria kykyjä. Tosin he eivät ole vielä sellaisia nimiä, jotka suuri yleisö tuntee, mutta asiantuntija- ja harrastajapiireissä he ovat noteerattuja. Jukka Perko ja Johanna Iivanainen ovat meille tavallisille pulliaisillekin jo tutumpia. Mielenkiintoinen osa ohjelmaa on tämäniltainen teatteriesitys. Dostojevskin Idiootti on suurimalle osalle tuttu juuri näytelmänä. Harva lienee lukenut venäläisiä klassikoita. Kirjalliseen ja teatterin perusteokseen yhdistyy musiikin suurmies Johan Sebastian Bach. Väissä olevan herkuttelun jälkeen yö soi monia sävelinä jousisoitinten välityksellä ja Stefan Bremerin valokuvina. Nyt on siis tilaisuus kokeilla ja kokea jotakin eriliasta ja uutta. Omat ennakkoluulonsa kannattaa joskus ylittää ja lähteä mukaan. Urjalaan on nyt mahdollista juurtua mielenkiintoinen tapahtuma syksyyn. Toivotaan, että väki löytää tapahtumaan niin, että Urjala soi nyt ja tulevina vuosina.
Seppo Pirhonen _______________ Forssan Lehti Kunnanhallitus päättää maanantaina ainakin päätösesityksen mukaan, ettei Urjalan suurimman järven nimeä ryhdytä muuttamaan Airanteeksi. Asiasta on tehnyt kuntalaisaloitteen Nuuta-, Ruta- ja Kortejärven Suojeluyhdistys vuosikokouksensa päätöksen mukaisesti. Aloitteen tekijät perustelevat nimenmuutosta sillä, että järven nimi on aiemmin ollut juuri Airanne. Urjalan pitäjän yksi osa on ollut aikanaan nimeltään Airanteen neljännes. Lisäksi mainitaan, että nimi on ollut aikanaan täällä toimineen osuuskaupan nimessä ja nykyisin toimivan energiayhtiön nimenä. Suomessa on kuusi Rutajärveä, mutta ei yhtään Airannetta, joka olisi valoisa nimi, edistäisi vesiensuojelua ja sillä olisi positiivinen vaikutus koko seutukunnalle. Kunnanjohtaja toteaa asian esittelyssä, että kunta on vuonna 1999 esittänyt Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimistolle nimenmuutosta. Se pyysi lausunnon silloiselta Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselta. Lausunnon perusteella nimeä ei muutettu, koska se tuki maanmittauslaitoksen omia luonnonpaikkojen perinnäisiin nimiin soveltuvia periaatteita. Jos aloitteen tehnyt suojeluyhdistys paneutuisi historiaan, sen tulisi tehdä toinenkin nimenmuutosehdotus. 1700-luvun lopulla laaditussa kuninkaan kartastossa, jonka laati Ruotsin armeija sotilaskäyttöön, nykyinen Nuutajärvi oli Menoisten järvi. Kartasto julkaistiin vuonna 1989. Jos kaikki muutokset hyväksyttäisiin tulisi yhdistykselle uudeksi nimeksi Menoisten, Airanteen ja Kortejärven suojeluyhdistys. Viralliset asiakirjat laadittiin Suomessa pitkälle 1800 luvun puolivälin jälkeen ruotsiksi. Tällöin paikannimetkin kirjoitettiin sellaisina kuin ruotsia äidinkielenään puhuvat ne kuulivat. Vähitellen nimien kirjoitusmuoto suomalaistui. Paikallisnimistöä on kerätty jo aiemmin mainittuun tutkimuskeskukseen, jonka nimi on nykyisin Kotimaisten kielten keskus. Urjalassa on paljon pienempiä ja suurempia järviä ja lampia. Ensiksi tulevat mieleen jo mainittujen lisäksi: Valajärvi, Pynnänjärvi, Kokon järvi, Kokkijärvi, Ameenjärvi, Kikurinjärvi, Pohjastenjärvi, Uurtaanjärvi, Särkijärvi, Lahmajärvi, Matkun järvi, Vähäjärvi, Kivijärvi, Iso Mustajärvi, Kavajärvi ja Vehkäjärvi. Kuivattuja järviä ovat ainakin Vanhajärvi ja Uutisjärvi ja vaikkapa Pakkasen järvi. Lampia ovat mm. Porunlampi, Koiralampi, Paskolampi, Mustalammi, Sammakkolampi, Sokeelampi, Raitoonlammi, Mieliönlammi, Karjalammi, Hangaslampi ja Kuulammi Urjalan paikannimistö on muutenkin aika mielenkiintoinen Tunnetuimpia erikoisuuksia ovat Kiimankulma ja Hunninko. Me urjalalaiset olemme omiin nimiimme tottuneet, mutta tänne muualta tulevat kummastelevat ja ihmettelevät nimiä ja kyselevät niiden alkuperää. Uutakin nimistöä syntyy. Kaavoitettaessa uusia alueita pitää alueiden tiet nimetä. Koko kuntaa kattavaa ositekarttaa laadittaessa jouduttiin pohtimaan paikallis- ja taloteiden nimiä. Tunnetuin kiista käytiin kehrolaisesta tien nimestä, kun Sant Paulin tietä ei hyväksytty suomalaisen nimistön vastaisena. En tiedä onko siellä vielä sellainen tienviitta. Nimenmuutokset näyttävät menevän helpoimmin läpi kuntien yhdistyessä, sillä samannimisiä teitä ei saisi olla. Yleensä liittyvät alue joutuu omista nimistään luopumaan. Rutajärvi on vakiintunut nimi ja veisi sukupolven verran, että Airanne-nimi vakiintuisi. Seppo Pirhonen __________________ Forssan Lehti Suuri osa meistä maalla asuvista ja aika monet kaupunkilaisetkin ovat jonkun tiekunnan osakkaita. Tie tuo kotiin tai johtaa kesämökille. Järjestäytynyttä tiekuntaa hoitaa hoitokunta tai ainakin sillä on toimitsijamies. He vastaavat vuosittain käytettävissä olevin varoin tien hoidosta. Urjalassakin tiekuntia on kymmeniä. Nyt ne kaikki voi löytää kartalta. Metsäkeskuksen Pirkanmaan alueyksiköllä on ollut EU:n maaseudun kehittämisrahaston tukema hanke, jolla on vauhdikas nimi: Mutkat suoriksi. Hanke ylläpitää sivusto, joka löytyy Internetistä www.tienhoito.fi. Kartat osiosta löytyy kaksi hyödyllistä karttaa. Tiekunnat löytyvät tiekuntakartastosta kunnittain. Kun riittävästi suurentaa, voi klikata oman tietä. Samalla se näkyy korostettuna ja ponnahdusikkunaan tulee tiekunnan nimi, numero sekä toimitsijamiehen nimi ja yhteystiedot. Toinen hyödyllinen kartta on yksityisteiden tiekarttaa. Siinä näkyy tien nimi ja myös tien varrella olevien kiinteistöjen postiosoitteen talonumero. Kuntien julkaisemissa painetuissa osoitekartoissahan ei ole tietoja tällä tasolla. Pirkanmaan hanke on pilottihanke ja kokeiluvaiheessa. Saadun kokemuksen pohjalta sitä on tarkoitus laajentaa koko maahan, joten Lounais-Hämekin päässe palvelun piirin lähivuosina. Lisäksi sivustolta löytyy muitakin palveluita. Sieltä löytää tiedot urakoitsijoista, materiaalien ja soran toimittajista. Näitä palveluja tarjoavat pääsevät sivustolle maksettuaan vuosimaksun. Sivuston käyttäjille palvelu on ilmainen. Urjalalaisia urakoitsijoita ei vielä palvelusta löytynyt. Palvelu pyrkii palvelemaan tienkäyttäjiä ja tiekuntien osakkaita. Kesähuvilan ostanut voi etsiä tiekunnan yhteystiedot, painavien kuljetusten tekijät saavat tietoa painorajoituksista, silloista tai kääntöpaikoista. Muina kohderyhminä mainitaan tapahtumajärjestäjät, metsäalan toimijat, putki-, kaapeli- ja sähkölinjojen vetäjät. Tien käyttäjä on silloin tyytyväinen, kun hän tiellä kulkiessaan ei huomaa mitään erikoista. Ei ole kuoppia, tie on aurattu ja liikenne sujuu. Yleensähän tilanne on tällainen. Tiehoitokuntien tiet ovat tavallisesti hyvin hoidettuja, vaikka valtio ei niiden ylläpitoon enää osallistu ja monet kunnatkin ovat karsineet avustuksensa. Tiekunta muistaa kerran vuodessa laskulla, joka perustuu tieyksiköiden määrään. Niistä päätetään tiekunnan yleisessä kokouksessa, jossa osakasluettelo vahvistetaan. Useimmat lähettävät jo kirjallisen kutsun. Jos tien varrella olevien kiinteistöjen omistuksissa tulee muutoksia, kannattaa siitä ilmoittaa toimitsijamiehelle, ettei maksa liikaa tai elä toisten siivellä. Hyvä tie on yhteiskunnan perusrakennetta. Osa meistä teinkäyttäjistä ei asu valtion, kunnan tai tiehoitokunnan ylläpitämän tien varressa. Ennen kuin näille teille pääsee, täytyy kulkea ihan yksityistä omaa tietä. Sen perus- ja vuosikunnossapito on omalla kontolla. Tässä suhteessa taajamissa asuvat pääsevät helpommalla. Kaikilla julkisilla teillä pätevät samat liikennesäännöt. Tätä eivät aina kaikki muista. Hyvä soratie saattaa innostaa vauhtiin, jossa mutkat suoristuvat. Malttia liikenteeseen ajeletpa sitten kenen ylläpitäjän tiellä hyvänsä. Seppo Pirhonen _________________ Forssan Lehti Huomenna on kulunut 75 vuotta Suomen kohtaloihin vaikuttaneesta tapahtumasta, jonka vain harvat muistavat. Moskovassa solmittiin Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, joka tunnetaan sen allekirjoittaneiden ulkoministerien mukaan Molotv–Ribbentrop-sopimuksena. Sen salainen lisäpöytäkirja määritteli Suomen Neuvostoliiton etupiiriin. Silloiset eurooppalaiset suurvallat sopivat Suomea, Baltian maita, Puolaa ja Romaniaa kuulematta näiden maiden kohtaloista. Suomi, Viro ja Latvia sekä Bessarabia Romaniasta tulivat salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Neuvostoliitin etupiiriin. Puola jaettiin sovitun rajalinjan mukaan. Myöhemmin siirrettiin myös Liettua NL:n etupiiriin. Neuvostoliitto hyökkäsi marraskuun lopussa Suomeen, miehitti Baltian maat ja liitti ne neuvostotasavaltoina vuonna 1940 itseensä. Virossa miehitystoimia johti Andrei Zdanov, joka toimi Suomessa valvontakomission johtajana jatkosodan jälkeen. Sekä neuvostojohtaja Stalin että Saksan johtaja Hitler joutuivat talvisodan seurauksena tekemään uudelleenarvion Suomesta. Etupiirijako toteutui muualla, mutta ei Suomessa. NL kiisti sopimuksen voimassaolon ja vasta v. 1989 se myönnettiin ja tuomittiinkin duumassa eli sikäläisessä eduskunnassa. Talvisodan jälkeen Suomi ja Saksa lähentyivät ja jatkosodassa saksalaisia joukkoja taisteli Suomen rinnalla. Puhutaan liittolaisuudesta ja aseveljeydestä, mutta myös erillissodasta. Venäjällä vaietaan usein edelleen talvisodasta, mutta fasisminvastainen Suuri isänmaallinen sota on asia, jonka muistoa vaalitaan yhä enemmän viimeaikaisten tapahtumienkin yhteydessä. Suomessa monet vastaavasti ajattelevat, että nykyisessä Euroopan tilanteessa Suomen tulisi nojata taas vahvemmin länteen ja Natoon. Keskiviikkona kuultiin karjalaisissa iltamissa urjalalaisten miesten vaiheista jatkosodassa. Niitä valotti everstiluutnantti evp. Ilmari Hakala. Hän tarkasteli asioita divisioonatasolla. Pääosin Hämeessä asuneista koostunut 5. divisioona vastasi taisteluista painopisteissä jatkosodan alussa sekä viimeisissä kiivaissa taisteluissa mm. Nietjärvellä Laatokan Karjalassa. Pääosa urjalalaisista kuului jatkosodassa (1941–1944) Lounais-Hämeen rykmenttiin JR 23:een. Urjalasta lähti majuri Teppo Sorrin johtama komppania 20.6.1941 klo 17.00 rautatieasemalta. Lounais-Hämeen rykmentin historian on kirjoittanut Arvo Ojala vuonna 1971. Sen nimi on Lounais-Hämeen rykmentin taistelujen tie, sisältää erillispataljoonat 15 ja 21. Teos on loppuunmyyty, eikä sitä hevin löydä antikvariaateistakaan. Hakalan mukaan Ilvesdivisioona koki melko vähän tappiota paitsi aivan sodan loppuvaiheessa syyskuussa 1944. Urjalalaisia kaatui jatkosodan loppuvaiheessa vuonna 1944 yhteensä 73. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta ja Moskovassa solmittiin välirauhana tunnettu sopimus 19.9.1944. Lopullinen rauhansopimus vahvistettiin Pariisissa 1947. Kesällä 70 vuotta sitten Urjalaan tuli paljon muolaalaisia ja muita evakkoja, jotka kesäkuusta alkaen olivat joutuneet jättämään kotiseutunsa toisen kerran. Raja tuli rauhanteoissa paljon kauemmaksi kuin mihin neuvostojoukot etenivät ja siksi vielä syksyllä tuli näiltä alueilta siirtolaisia jäljelle jääneeseen Suomeen. Tutkikaa historiaa, niin ymmärrätte paremmin, mitä nykyisin maailmassa tapahtuu. Seppo Pirhonen ______________ Forssan Lehti Postilaatikkoon tupsahti Akaan Opiston uusin ja samalla viimeinen opinto-ohjelma sisältäen tämän syksyn vuoden 2015 kevään ohjelmat. Urjalassa järjestetään 30 opintopiiriä. Ensi vuoden alussa vuodesta 2001 toiminut opisto lopettaa ja Urjala ostaa opistopalvelu Akaan kanssa Valkeakoski-opistolta. Urjalassa pidettävistä kursseista valtaosa on liikuntaan ja kädentaitoihin kuten posliininmaalaukseen, kudontaan, ompeluun, kankaankuviointiin, korujen valmistukseen, entisöintiin, puutöihin ja lasityöhön liittyviä. Ensiapukursseja on pari, kielistä vain venäjän alkeiskurssi, yksi tietotekniikan kurssi ja kaksi pianokurssi musiikissa. Hätkähdyttävin havainto oli, että opetus on keskittynyt kirkonkylään ja Huhtiin. Sen lisäksi on kolme liikuntapiiriä Urjalankylässä. Muualla ei mitään. Asemalla on koululla ja Huhdin koululla yhteensä viisi piiriä. Kirkonkylässä yhdeksän kurssia on entisellä uimahallilla ja kahdeksan kirkonkylän koululla. Urjalan–Kylmäkosken kansalaisopisto järjesti laajasti toimintaa eri puolilla Urjalaa. Silloin toimittiin kouluilla ja kylissä olleissa seurojentaloissa. Nyt koulut on lopetettu ja kunta näyttää haluavan päästä myös koulukiinteistöistä eroon mahdollisimman pian. Jos Menosten koulu myydään, ei kylässä oli talvilämmintä kokoontumistilaa. Kyläyhdistys olisi ilmeisesti halukas vuokraamaan toista koulurakennusta. Sen sopimus koko koulualueesta päättyi heinäkuun lopussa. Nuutajärvellä on työväentalo, mutta sekin on aika vähällä käytöllä. Tehtaalla on erilaisia tiloja, mutta niiden tulevasta kohtalosta ei ole vielä varmaa tietoa. Projekti koettaa ylläpitää toimintaa ja luoda uutta hehkua Nuutajärvelle. Puolimatkan koulu myytiin koulun sulkeuduttua. Kylässä on seurojentalo ja metsätalo kokoontumispaikkana Halkivahan kyläyhdistykselle tarjottiin koulua, mutta kyläyhdistys ei katsonut sillä olevan rahkeita ylläpitoon. Sittemmin on tiettävästi löytynyt ryhmä, joka harkitsee koulurakennusten ostamista. Halkivahassa on nuorisoseuran ja maamiesseuran ylläpitämä seurojentalo. Talviaikaan ei toimintaa ole paljon ja kiinteistön lämmittäminen kysyy varoja. Toisaalta luulisi olevan järkevää keskittää voimat yhden kiinteistön ylläpitämiseen. Urjalankylässä yhteisalueella on vahva vuokrasopimus, joka takaisi kunnan ylläpitämänä tilat seuraavat kymmenen vuotta. Kunta pyrkii sopimuksesta eroon tai haluaisi ostaa yhteisalueelta, jossa on noin yhdeksänsataa osakasta, tontit, joilla rakennukset ovat. Sen jälkeen se myisi kiinteistöt. Urjalankylän uusi koulurakennus valmistu parikymmentä vuotta sitten. Kun yhtenäiskoulu tulee jää Huhdista pois käytöstä yläkoulun liikuntasali. Urjalankylässä on pieni moneen toimintaan sopiva sali, joten kunnan kannattaisi sitä jatkossakin ylläpitää, sillä muutoin käytössä oleva salitila ei Urjalassa riitä. Seppo Pirhonen ____________________ Forssan Lehti Maanantai merkitsee elämänmuutosta monelle urjalalaisperheelle. Koulut aloittavat syyslukukautensa. Uutta se on erityisesti ekaluokkalasille ja eskarilaisille. Tuttua aiemmin koulua käynneille. Yläkoulussa aloittavilla on paljon erilaista. Lukiolaisille ja ammattikoululaisillekin koulumuodon alkaminen aiheuttaa ylimääräistä jännitystä. Urjalassa muutokset ovat tavallista suurempia, sillä lakkautettujen Halkivahan, Nuuutajärven ja Urjalankylän koulun oppilaat jatkavat koulunkäyntiä Kirkonkylässä. Halkivahalaisista tosin suurin osa valitsi Punkalaitumen Oriniemen koulun. Punkalaitumella käykin Urjalasta koulua peräti 34 oppilasta. Puolimatkasta siellä on käyty jo pidempään. Monien vanhempien mielestä naapurikunta järjestää koulukyydit paremmin kuin Urjala. Urjala saa lisäoppilaita Aseman koulule Akaan lakkauttamasta Kylmäkosken Aseman koulusta. Muutamia on tulossa myös yläkouluun. Yläkoulussa yksi opettaja jatkaa jäähallin kahviossa opetusta ja lisäksi on tulossa parakki. Ihmetyttää, että eikö sieltä koulun uudesta osasta olisi löytynyt tiloja. Jos koulu olisi homehtunut, olisi se käyttökiellossa. Toiset ovat herkempinenäisiä. Uutta yhtenäiskoulua saadaan odottaa vielä pari vuotta. Kirkonkylän koulussa on nyt oppilaita eskarilaisten kanssa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Teknisiä töitä opetetaan kunnan varikolla. Luokkakoot ovat nyt varsin suuria. Oma aikansa menee, että muutostilanteessa uudet ja entiset oppilaat löytävät paikkansa. Samantapainen tilanne on ekaluokkalaisilla, mutta tavallaan he aloittavat puhtaalta pöydältä. Koulun alkaminen tuo säännöllisyyttä kesäkauden jälkeen. Pitäisi omaksua säännölliset nukkumaanmenoajat ja päästä ajoissa aamulla hereille. Monille koulumatka pitenee ja monesta tulee nyt kuljetusoppilas. Koulussa saa säännöllisesti joka päivä monipuolisen aterian. Aamulla pitäisi syödä kotona, että jaksaa ensimmäiset tunnit. Tiedän, että kaikille ei ruoka yksinkertaisesti aamulla maistu. Kodin ja koulun välinen yhteydenpito tapahtuu nykyisin verkossa Wilman välityksellä. Sitä kautta saadaan nopeasti tietoa molempiin suuntiin, kunhan sitä vain käytetään. Koulunsa aloittavien oppilaiden vanhemmilta se vaati jonkin verran totuttelemista. Pian sen kuitenkin oppii. Tosin aivan kaikilla ei ole nettiyhteyttä, jonka varassa järjestelmä toimii. Nopeista laajakaistayhteyksistä ei ole kuulunut mitään viime aikoina. Koulutus on parasta pääomaa mitä lapsi tai nuori voi saada. Siksi kannatta heti alusta asti aloitaa koulu tosissaan. Opetusta seuraamalla oppii jo paljon. taito karttuu tehtäviä tekemällä. Kotiläksytkin ovat mielestäni tarpeen. Ehkä koulun suurin parannusta vaativa asia on oikeiden ja vaihtoehtoisten opiskelutapojen opettaminen. On monia tapoja oppia asioita ja jokaisen toivoisi löytävän itselle parhaiten sopivan tavan. Utelias asenne uutta kohtaan on paras opiskelun kannalta. Onnistumisen iloa niin koululaisille kuin opettajille ja muulle kouluväelle! Seppo Pirhonen ____________________________ Tuttua ja tuntematonta (pienellä alkukirjaimella) tarjoaa tämänkertainen Pentinkulman päivien loppusuora. Torilla tänään kirjailijakahvilassa esiintyvät Kirsti Manninen/Enni Mustonen, Matti Rönkä, Karo Hämäläinen ja JP Koskinen. Arvelen, että heistä ainakin kaksi on useimmille tuttuja. Huomenna pääjuhlassa puhuvat Juha Sipilä, Tuija Välipakka, Petteri Pietikäinen ja Juha Hurme. Heistä tunnetuin lienee tilaisuuden avaaja kansanedustaja Juha Sipilä. Päivien teemana on ”Tekstin hurmaa ja mielen maisemia”. Nykysuomen sanakirja määrittää hurmaa: sanoilla: tunne-elämän haltiotila, hurmio, huuma, lumo, ihastus, kiihko, viehätys, ja tenho. Kirjaa lukiessa voi kokea sanakirjan luettelemia asioita: elämän, kesäyön, voiton, vallan, vauhdin, lemmen, taistelun, sulon, aistin, kesän tai kevään hurmaa. Tänään torilla on enemmän tekstin hurmaa ja huomenna lauantaina pääjuhlassa mielen maisemaa. Uutisankkuri Matti Röngän dekkarihahmo on lukijoille tuttu myös tv-sarjasta Tappajannäköinen mies. Kirsti Manninen on kirjoittanut paljon maaseudun ja tavallisten ihmisten elämästä sekä omalla nimellään että Enni Mustosena. Kevyeen muotoon on usein sisältynyt paljon vakavaa ja vaikuttavaa asiaa. Hän on myös kunnostautunut dekkaristina ja televisiosarjojen tekijänä ja palkittuna tietokirjailijana yhteisteoksesta Suomen lasten historia. Karo Hämäläinen haastattelee ja johdattaa keskustelua torilla. Hänkin on tuottoisa kirjoittaja, jolta olen lukenut useampiakin kirjoja, viimeksi ”Ilta on julma” jännitysromaanin. Hänen kirjoissaan esiintyy paljon talouselämän aiheita, koska hän toiminut Arvopaperi-lehden päätoimittajana. Lisäksi hän on kirjoittanut tietokirjoja ja myös lapsille ja nuorille. Juha-Pekka Koskinen on paneutunut historiaan, Raamattuun, ammattiyhdistyksiin ja talouselämään. Hänen teoksiaan en ole vielä lukenut, mutta ne vaikuttavat mielenkiintoisilta esittelyjen perusteella. Tuntemattomia ovat minulle myös pääjuhlan kirjailijavieraat Tuija Välipakka, Petteri Pietikäinen ja Juha Hurme. Heidän aiheensa ovatkin enemmän mielen maisemissa. Pietikäisen Hulluuden historia on palkittu Kanava-palkinnolla. Välipakka hallitsee sekä runon että tietokirjan mm. Sata tapaa tappaa. Eilen illalla oli Kiimankulman yö kääntäjätalossa. Tänään esiintyvät Aulikki Oksanen ja Vuokko Hovatta runoillassa Säätiksellä. Huomenna kuullaan aamupäivällä esikoiskirjailijoita. Heidän kirjojaan en ole vielä lukenut, mutta omaperäisin oli Sari Pyöliön kirjan nimi Pölyimurikauppias ja muita äidin erehdyksiä, joka sisältää novelleja. Mukana on myös dekkaristeja, runoilijoita ja lapsille kirjoittavia. Teemapaneelissa valotetaan kirjallisuutta historian kriisien käsittelijänä. Tuttu tekijä on useimmiten turvallinen valinta. Tuntematon kirjailija voi tarjota yllätyksen ja sellaista tekstin hurmaa, ettei kirjaa malta laskea kädestä. Kannattaa siis uskaltaa valita rohkeasti uutta. Seppo Pirhonen __________________ Kuinka hyvin seuraatte aikaa? Ennen oli paljon erilaisia sanontoja, joiden avulla pystyttiin ajoittamaan kuhunkin aikaan liittyviä asioita. Nykyisin tämä kansanperinne alkaa olla katomassa. Eletään hetkessä ja sen mukaan mitä eteen tulee. Naisten viikko on vietetty ja mätäkuu on alkanut. Kumpaankin liittyy paljon erilaisia sanontoja ja uskomuksia. Mätäkuu on vanhaa kansainvälistä lainaa ja sisältää paljon uskomuksia. Varmasti niistä joku osuu paikalleenkin. Useinhan tähän aikaan osuu Suomessa intiaanikesä eli heinä- elokuun vaihteessa oleva kuuma ajanjakso. Eihän nytkään. ole ilmoissa valittamista ja jääkaappi auttaa. Ennen sanottiin, että Hermannista (12.7.) heinään. Nykyisin heinänteko alkaa kyllä aikaisemmin. Tosin tänä vuonna parhaat ilmat ovat olleet viime päivinä. Jos vanhan kansan uskomuksiin on luottaminen, niin paras vihdantekoaikakin on jo mennyt ohi. Se on kuulemma juhannuksen jälkeen heinäkuun alkupuolelle. Urjalassa järjestivät sotaveteraanit aikanaan vihdantekotalkoita. Järjestö sai näin toimintarahoja. Nyt tämä joukko on harventunut. Jäljellä olevilla olisi tietotaitoa, mutta fyysinen suorituskyky ei aina riitä vihdantekoon. Idässä vihta oli vasta. Joillakin tanssipaikoilla oli aiemmin tapana järjestää vihaseurat. En tiedä, mistä tämä tapa on aikanaan tullut, mutta pitkään aikaan ei ole tanssipaikkojen ilmoituksissa sellaisia näkynyt. Olisiko enemmän satakuntalainen perinne tai tapa. Joskus olen nähnyt Urjalassakin jonkun tanssipaikan sellaisia järjestäneen. Monien mielestä kuun vaiheilla on vaikutusta kesäajan ja miksei muunkin ajan töihin. Itse en näistä ole perillä. Tiedän kyllä, että jotkut ovat vahvasti sitä mieltä, että tietyt työt pitää sijoittaa uudenkuun aikaan. Näistä on kirjoitettua tietoa olemassa, jos niistä on kiinnostunut. Tänään on Jaakon päivä. Hän heittää kylmän kiven ja vesien pitäisi alkaa jäähtyä. Suomessa rukattiin aikanaan almanakkaa ja näin ollen vanhan kalenterin mukainen Jaakon päivä oli 11 päivää myöhemmin eli elokuun viidentenä. Nykykalenterissa silloin juhlii Salme. Ilmeisesti se päivä onkin lähempänä ajankohtaa, jolloin vedet oikeasti alkavat jäähtyä. Nyt ainakin näyttää siltä, että helle jatkuu ja vedet pysyvät lämpiminä. Urjalassa tämänvuotinen uimakoulu ajoittui niihin viikkoihin, jolloin vesi taisi olla alle15-asteista. Ei siinä välttämättä synny koivin suurta innostusta uimiseen. Toisaalta kursseille tulevat juuri he, jotka ovat uimisesta kiinnostuneita. Tänä vuonna kokeiltiin aikuisten uimakurssia. Ketään ei tullut. Aikuisen taitaa olla vaikea myöntää sitä, ettei osaa uida. Virallinen uimataitomääritys onkin vaativa. Veteen pudottua ja pään noustessa pinnalle pitäisi pystyä uimaan 200 metriä, josta neljänneksen saa uida selällään. Luulen, että jää monelta aikuiselta tekemättä. Seppo Pirhonen ______________________ Joka viikonloppu ja välillä viikollakin on Urjalassa tapahtumia. Urjalan kunnan nettisivuille on koottu tapahtumakalenteri, josta voi katsoa menokohteita. Joku taitaa puuttua joukosta, sillä esimerkiksi Menosten kesäjuhlaa en sieltä löytänyt ja ensi sunnuntainahan sekin on perinteisenä ajankohtana. Varsinainen tapahtumien vyöry on Pentinkulman päivien aikaan kuiden vaihteessa. Kesäteatterin näytökset ovat jo päättyneet. Heikki Luoman teksti taksi hauskan ja humoristisen kesänäytelmän. Näyttelijätkin onnistuivat hyvässä ohjauksessa oikein mukavasti. Moni urjalalainen suuntaa kesäteatteriin myös naapuripaikkakunnille ja Pirttikoski kuuluu näistä monen vakiokohteisiin. Kesä ilman huutokauppaa ei tunnu oikealta kesältä. Rautasentiellä Urjalankylässä, Puolimatkan vanhalla koululla ja Menosissa VPK:n lavalla on säännöllisesti kesäkautena ammattilaisten pitävien huutokauppoja. Lähipäivien erikoisuus on kolme koulujen irtaimistojen huutokauppaa, huomenna Halkivahassa keskiviikkona Urjalankylässä ja viikon päästä Nuutajärvellä. Koulunostalgiaa on tarjolla. Kuvia selatessa tuli mieleen, miten minkäkin opetusvälineen tai kaluston hankinta oli joskus tiukalla, kun kymppejä ja satasia pyyhittiin kunnan budjetista. Torilla jatkuvat konsertit ja tapahtumat. Viikko sitten esiteltiin aikidoa ja tänään laulelee Jalosen Marita naapuripitäjästä. Asemalla on puistoblues ja kesätori vanhalla rautatieasemalla. Sunnuntaina ovat nuorisokansalliset Varstakisat yleisurheilulajeissa Laukeelan kentällä. Seuraavalla viikolla juhlii Palloseura. Urjalankylässä ovat markkinat ja työnäytökset samaan aikaan, kun koulun irtaimistoa myydään huutokaupalla. Metsälinnan kartanossa järjestettiin sota-ajan elämä kuvaava tapahtuma ja viikon päästä siellä leikitään vanhoja lasten leikkejä ja katsellaan vanhoja leluja. Nuutajärvellä päästään jatsin makuun. Autoilusta kiinnostuneille ovat tiedossa Pentinkulman ajot. Siitä jatkuvat monet tapahtumat koko viikon elokuun alkuun. Joskus pääkaupunkiseudun julkisessa mediassa puhutaan vähätellen kaikenlaisista kesätapahtumista. Tottahan toki joukkoon mahtuu monenlaista touhua ja tingeltangelia, mutta paljon paikalisesti ja yhteisöllisesti merkittäviä tilaisuuksia, joiden eteen vapaaehtoiset tekevät paljon työtä, jotta ne onnistuisivat. Suuren huomion tuntuvat saavan tapahtumat, johon julkkiseliitti kokoontuu puhumaan ja näyttäytymään. Porissa on puhuttu kymmenissä tilaisuuksissa kaikesta taivaan ja maan välillä. Puhujat ovat tuttuja ja niin myös heidän ajatuksensa. Harvoin on kuultu jotakin uutisarvoista. Tietenkin joskus on syytä myös paikallisissa järjestäjissä, jotka haluavat yleisömagneeteiksi tunnettuja nimiä. Musiikkitapahtumista on tullut suuria ja tarvitaan paljon nimekkäitä esiintyjiä, jotta väkeä saataisiin. Taloudelliset riskit ovat suuria. Holjat vetävät väkeä Forssaan ja Hakkapeliitat Tammelaan. Paikalliset tapahtumat ovat tärkeitä niihin osallistuville. Tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia. Tapahtuma on hyvä syy tulla yhteen. Seppo Pirhonen _______________________________ Forssan Lehti Urjalassa päättyi eilen Suvikino-tapahtuma, jossa esitettiin useita elokuvia parin viikon aikana. Esityspaikkana oli Urjalan Työväentalo Huhdissa. Se on ollut viime vuosiin saakka ainoa elokuvateatteri Urjalassa, mutta säännölliset esitykset ovat siellä päättyneet. Sen kanssa kilpaili aina 1970-luvulle saakka Säätiötalon elokuvat. Televisio ja maaltamuutto vie yleisön elokuvilta. Uusi aika vaati uudet laitteet ja tekniikat, jotka eivät ole halpoja. Siksi meillä ei ole vakinaista elokuvateatteria. Yleisradio esittää arkisin joka päivä puolenpäivän tienoissa ykköskanavalla vanhoja suomalaisia elokuvia. Joukossa on paljon tusinatuotantoa, mutta paikoin myös ihan laadukkaita elokuvia, joita kannattaisi katsoa. Vanhemman väen mielestä vanhat elokuvat ovat parempia kuin uudet. Nuorilla on toisenlainen maku. Urjalassa filmattiin vuonna 1942 Keinumorsian Hakkilassa ja Kampparin kulmalla. Tiettävästi muita varsinaisia SF-elokuvia ei ole täällä filmattu, mutta, jos jollakulla on toisenlaista tietoa, olisin siitä kiinnostunut. Monet kysyvät meiltä urjalalaisilta, että onko Väinö Linnan Täällä Pohjatähden alla -teoksiin liittyvät elokuvat filmattu täällä. Siihen täytyy siis vastata kieltävästi. Ei uudempaa eikä vanhempaa versiota. Jossakin vaiheessa jotkut innostuivat kaitafilmaamisesta ja sitten videokuvauksesta. Useimmat antoivat koneen pyöriä ja tallensivat filmille tapahtumia tuotoksia sen tarkemmin editoimatta. Joillekin kuvaamisesta tuli harrastus ja syntyi hyviä tuotoksia. Pakkasen Samuli tunnettiin täällä aikanaan ahkerana kuvaajana. Viime vuosina on ahkeroinut Simolan Kari. Lallukan Simo-Pekka on koonnut mainion sivuston Urjalan kuvat, joka löytyy internetistä. Sinne hän on saanut valokuvien lisäksi myös muutamia kaitafilmejä ja videoita sekä lähipiiristään että urjalalaisilta kuvaajilta. Mukana on koululaisten tuotoksia. Tauno Luomalta ja Tauno Nuutiselta on myös useita filmejä. Nettiä selailemalla voi löytää myös paljon muita videoita, joita on talletettu Youtube-palveluun. Mukana on erilaisia tapahtumia mm ralleista, kyläjuhlista, urheilusta, hevosista ja perinnetapahtumista ja lisäksi paljon muuta. Nykyisin lyhyen videopätkän ottaminen onnistuu kännykällä ja kädenkäänteessä se on myös julkaistu joko suljetulle katsojajoukolle tai yleiseen jakeluun. Kun kuvia laitetaan julkiseen levitykseen pitäisi tuntea myös siihen liittyvät vastuut. Aika monella on kotonaan varmaan useita VHS-kasetteja. Pian ei löydy nauhureita, joilla niitä voisi katsella. Kaupasta on tosin saatavissa laitteita, joilla vanhat kasetit voi siirtää CD-levyille. No sekin taitaa olla pian vanhaa tekniikkaa. Kehitys menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Seuraava vaihe on varmaan tallentaminen pilvipalveluihin eli palveluntuottajan koneille, jotka saattavat olla missä tahansa eri puolilla maailmaa. Elokuva kertoo tarinan ohjaajan näkemyksen mukaan. Meidän tavallisten kuvaajien tavoitteena on tallentaa eletty ja koettu hetki ja siksi niidenkin tuotosten arvo kasvaa vuosien mittaan. Aihe, kuvausaika- ja –paikka sekä tekijät pitäisi sisällyttää kaikkiin filmeihin ja valokuviin, jotta ei tarvitse arvailla mitä niissä on. Seppo Pirhonen ________________________________ Forssan Lehti Jalkapallosta kiinnostuneille nämä viikot ovat olleet huippuaikaa. MM-kisat Brasiliassa ovat houkutelleet television ääreen suuret joukot. Todella mielenkiintoisia ja jännittäviä pelejä on voitu nähdä. Tuoreiden tietojen mukaan ihmiset hankkivat lisäjännitystä pelaamalla veikkauksen pelejä ja ehkä muitakin vedonlyöntejä. Kahdeksan parhaan joukossa on neljä joukkuetta Euroopasta ja Etelä-Amerikasta. Tänään ja huomenna ratkaistaan neljä parasta ja viikon päästä sunnuntaina selviää mestari. Urjalan jalkapalloelämässä kuluva vuosi on myös juhlavuosi. 50 vuotta siten perustettiin Urjalan Palloseura. Urjalan Taimen ja Urjalan Urheilijoiden yhteisvoimin perustettiin uusi seura huhtikuussa. Taimi oli TUL:n seura . Kätilöinä toimivat Taimesta Veikko Myllylä ja Taisto Tammi sekä Urjalan Urheilijoista Jouni Palonen ja Heimo Järveläinen. Huhdin Työväentalolla pidetyssä perustavassa kokouksessa oli läsnä kolmisenkymmentä Jalkapallon harrastajaa. Seura perustettiin ja se liittyi Suomen Palloliittoon. Vaihtoehtoisena nimenä oli Urjalan Pallo-64, mutta samantapaisia nimiä oli lähipaikkakunnilla mm. Toijalassa, joten päädyttiin Urjalan Palloseuraan. Jäseniä tuli myös Nuutajärven Esasta. Näin seura sai jakamattoman kannatuksen eri puolita pitäjää ja erilaisista väestöryhmistä. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Åke Hallongren, varapuheenjohtaja Heimo Järveläinen ja sihteeri Taisto Tammi. Johtokuntaan tulivat myös Veikko Myllylä ja Reijo Saarikko. Palloseuran toiminta lähti hyvin liikkeelle ja erityisesti panostettiin junioritoimintaan. Mukaan saatiin hyviä valmentajia ja ohjaajia. Legendaarisia olivat jalkapalloleirit, joita on järjestetty milloin Iso-Kokkilan pellolla , milloin Kokolla, Nuutajärvellä tai Urjalankylässä. Seura viettää juhlaviikkoa MM-kisojen jälkeen heinäkuun lopulla. Juhlaottelu on perjantaina 25.7. ja pääjuhla lauantaina. Juhlaottelussa vastustajana on PP-70. Juhlassa kuullaan historiikki, jossa kerrotaan myös niistä jalkapalloilijoista, jotka ovat edenneet urallaan palloseurasta muualle. Mainittakoon, että tunnetulla valmentajalla Antti Muurisella on äidin puolelta urjalalaiset juuret. UrPs:lla on kaksi miesjoukkuetta, neljä poikien juniorijoukkuetta ja kolme tyttöjoukkuetta sekä jalkapallokoulu. Hyvä saavutus paikkakunnalta, jossa ikäluokat ovat melko pieniä. Miehet pelaavat nelosessa ja kutosessa. Kumpikin joukkue on tällä hetkellä sarjataulukon puolivälin huonommalla puolella. Jalkapallo on hyvä harrastus, eikä siihen tarvita niin paljon varusteita kuin jääkiekossa. Toivottavasti MM-kisat omalta osaltaan kannustavat katsojia telkkareiden äärestä seuramaan myös oman paikkakunnan joukkueiden pelejä. Seppo Pirhonen |