Urjalan kulmilta 2014

Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
2012 2013


19.12.14 Joulu saa tulla
12.12.14 Joulua etsimässä
5.12.14 Katseet tulevaisuteen
28.11.14 Talvisota mullisti elinolot
21.11.14 Tilintarkastaja muistelee
14.11.14 Pörssiyhtiöitä Urjalassa
7.11.14 Hyvää tekemään
31.10.14 Suojeluskuntien lakkauttamisesta 70 vuotta
24.10.14 Jurnutukset aloitteiksi
17.10.14 Selvää vai epäselvää
10.10.14 Asunnoissa on ostajan markkinat
3.10.14 Puolustakaa palvelujamme
26.9.14 Palautetta
19.9.14 Otetaanko pirssi?
12.9.14 Urjala soikoon!
5.9.14 Rutajärvi vai Airanne
29.8.14 Mutkat suoriksi
22.8.14 Historia taustoittaa nykypäivää
15.8.14 Tilakysymys
8.8.14 Uteliasta odotusta
1.8.14 Hurmaa ja maisemia
25.7.14 ”Ensin mentiin saunaan ja sitten syötiin vasta”
18.7.14 Tapahtumien tarjontaa
11.7.14 Elävää kuvaa
4.7.14 Jalkapallon juhlaa
27.6.14 Lukupaikalla
20.6.14 Se on sitten juhannus
13.6.14 Mistä näitä lukuja oikein tulee?
6.6.14 Osuuspankki juhlii
23.5.14 Oikeus vai velvollisuus
16.5.14 Viimeinen kierros
9.5.14 Puutarhapuuhia
25.4.14. Urjalassa uutta virettä
18.4.14 Ruusumaanantaista pääsiäiseen
12.4.14 Harrastaminen maksaa
4.4.14 Mitä sanoisin?
28.3.14 Valonpilkahduksia ja kylmää kyytiä
21.3.14 Kuntoa salilta
14.3.14 Vahvemman laki
7.3.14 Eikö meille mitään?
28.2.14 Talviloma
21.2.14 Asenne ratkaisee
14.2.14 Lopetetaan, ei lopeteta, lopetetaan ja ?
7.2.14 Vanha ratahanke ajankohtaistunut
31.1.14 Valokuitu tulee lännestä
24.1.14 Isovanhemmat koulunpenkillä
17.1.14 Urjalan 26. reservikomppania
10.1.14 Opasteilla perille
3.1.14 Eteenpäin


 

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            19.12.2014
Urjalan kulmilta
Joulu saa tulla

Joskus joulusaunassa tulin sanoneeksi, että juhannus on puolen vuoden päästä. Vaimo taisi siihen todeta, että ei jouluna semmoisia parane puhua. No niinhän se tietenkin onkin, pitää osata elää siinä ajassa ja hetkessä, joka on käsillä.

Joulusaunassa on ihan oma tunnelmansa. Luulenpa, että jotkut kaivavat pakastimesta sinne kesällä säilötyn vihdan, sulattavat ohjeen mukaan ja hauduttavat hyvin ennen saunaan menoa. Siitä tulee hyvä tuoksu saunaan ja saahan siitä ihokin nautintoa. Haittapuolena on, että irtolehtiä tulee siivotavaksi.

Ennen vihtoja tehtiin kesällä ihan tarkasti määrättyyn aikaan varastoon. Ne kuivattiin jollakin orrella ja sieltä niitä saattoi ottaa käyttöön talviaikaan. Nykyaikaisissa asunnoissa tähän ei aina ole mahdollisuutta.  Pakastaminen on yleisempi vaihtoehto, mutta sekin vain ehkä juuri joulua ajatellen.

Vihta ja juhannuskoivut kuuluvat kesään, mutta kuusi kuuluu jouluun. Joku ympäristöviisas taisi telkkarissa väittää, että pidemmän päälle tekokuusi saattaa olla ekologisempi vaihtoehto. Helppohan semmoinen tietenkin on, ei varise, eikä tarvitse kastella ja joulun jälkeen pussiin odottamaan seuraavaa. Aito on aina aito jo tuoksultaankin.

Minusta kuusen hakeminen metsästä luo joulutunnelman. Lapset ovat olleet mukana pienestä pitäen  ja vielä isompinakin ovat tahtoneet mukaan. Aika usein olen jo kesällä katsellut sopivia ehdokkaita valmiiksi, joita porukalla hakumatkalla katsotaan ja arvioidaan.  Liian harvat  ja hennot oksat, toispuoleisuus, liika leveys ja pituus ovat yleensä hylkäysperusteita. Kuuselta kuuselle kuljetaan. Joskus palataan kierroksen jälkeen ensimmäiseksi katsotun luo ja otetaan se.

Kovina pakkastalvina täytyy varata aikaa hienovaraiseen sulatteluun. Tänä vuonna siihen ei näillä näkymin ole tarvetta.  Kuusta joutuu useimmiten lyhentämään laittaessaan sitä jalkaan.  Viimeistään aattona tuodaan sisälle ja aika usein jo aatonaattona.

Jos tuonti jää aatoksi, täytyy pitää vara, että ehtii kauppaan, jos sähkökynttilät eivät toimikaan. Joskus ei ole sieltäkään löytynyt. Harvoinhan kynttilöitä tule testanneeksi etukäteen ja voivathan ne mennä ripustettaessa rikki. Kuusessa on joitakin itse tehtyjä koristeita, mutta myös ostettuja ja ehkä lahjaksi saatuja. Mielestäni ei liikaa pidä laittaa.

Ikäpolveni ihmiset muistavat lapsuudestaan karamellit, joita kuuseen ripustettiin. Jostakin syystä ne hävisivät tai olivat jotenkin laihempia kuin ripustettaessa. Punaisia omeniakin laitettiin, mutta nythän niitä ja muita vastaavia saa muovisina.

Kun lunta ei ole olut valkaisemassa maisemaa, ovat erilaiset jouluvalot yleistyneet. Niitä on kirkkaina ja eri väreinä, nauhoina ja kuvioina.  Naapuri näyttää laittaneen lipputangon ympärille kauniin valaistuksen. Näiden valojen laittaminen on taitolaji ja siksi se meilläkin on vaimon asiantuntevissa käsissä. Liika on liikaa. Sellaisiakin ripustuksia näkee matkan varrella.

Tyttären mielestä jouluna pitää olla lunta ja hän on syksyn mittaan kysellyt, että koska sitä mahtaa tulla. Olen yrittänyt vakuutella, että kyllä vielä ehditään saada. Nyt näyttää lupaavalta. Joulu saa siis tulla.

On aika kiittää kuluneesta vuodesta toivottaa kaikille tämän palstan lukijoille riemullista joulujuhlaa!

Seppo Pirhonen

_____________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            12.12.2014
Urjalan kulmilta
Joulua etsimässä

Parin viikon päästä ajetaan tapaninajeluja. Vielä ei tiedetä onko lunta ja olisiko rekiajelu perinteiseen malliin mahdollista. Jouluun liittyy paljon asioita, jotka tiedetään siihen aikanaan kuuluneiksi, mutta käytännössä niiden mukaan ei enää toimita. Jos oikein tutkimaan ryhdyttäisiin, että käsityksemme mukaan aina jouluun kuuluneet asiat ovat aika uusia. Esimerkiksi joulukuusi yleistyi vasta reilut sata vuotta sitten Suomessa.

Pari päivää sitten editoin erääseen kirjaan tulevaa artikkelia, joka kertoi sotalapsena olosta Ruotsissa. Kaikkiaan sotavuosina suomalaisia lapsia oli siellä ja myös jonkin verran Tanskassa yhteensä noin 75 000. Täällä Urjalassakin heitä on vielä monia. Kirjoittaja muisteli kaiholla jouluvalmisteluja ja Lucia-juhlaa pienessä ruotsalaisessa kyläkoulussa. Täytyy myöntää, että entiselle kyläkoulun opettajallekin tuli hieman kaihoisa olo, kun koulujen juhlavalmistelut monine vaiheineen tulvahtivat mieleen. 

Tätini oli naimisissa Ruotsissa. Hän ei ollut siellä sotalapsena, koska meni sinne vasta sodan jälkeen. Muutamana vuonna Esteri-täti ja miehensä Nisse, virallisesti, Nils, tulivat tänne Urjalaan mummolaan joulunviettoon. Me lapset saimme jotain pieniä lahjoja. Tuliaisina oli myös karamelleja, ruotsalaista kahvia, kuivattuja hedelmiä ja jotakin muutakin, jota ei ainakaan maaseudun kaupoissa täältä silloin vielä saanut. Nisse peuhasi meidän lasten kanssa ja hyvin tultiin toimeen, vakka ei kieltä ymmärrettykään.

Joulua edeltävään aikaan kuuluvat edelleen kirjeet joulupukille. Meikäläisen ikäluokan lapsuudessa ei kotiin tullut värikkäitä joulukuvastoja, joista nykylapset katsovat toivomiaan lahjoja. Meidän toivomuslappuja ei laitettu postiin. Ne laitettiin ulko-oven vuorilaudan väliin. Seuraavana aamuna kävimme tarkistamassa oliko tonttu noutanut lapun. Ja olihan se hävinnyt. Joskus saattoi sellainen lappu löytyä myöhemmin isän tai äidin papereista. Yhtään  ei ole enää jäljellä. Jotkut ovat kuulemma tallentaneet ne tarkastikin ja antavat joskus aikuistuneille lapsille muistoksi.

Kamerat olivat harvinaisia ja siksi lapsuuteni jouluista on vain muistikuvia. Nyt digikameroiden aikana otetaan paljon kuvia, joista suurin osa jää tietokoneiden muisteihin ja osa jaetaan sosiaalisessa mediassa. Nyt on helppo koota valmiille pohjille kuvat kirjaksi ja antaa lahjaksi vaikkapa vuoden  tapahtumat, eräänlainen ”Mitä missä milloin” –kirja oman perheen osalta

Joulutontut liikkuivat ennen joulua ja tarkkailivat olivatko lapset kilttejä. Tontut saattoivat olla harmaanuttuja tai punanuttuja. Samalla tavalla joulupukin turkki on vaihtunut amerikkalaisen juomayhtiön mallin mukaan punaiseksi.

Televisio toi mukanaan lastenohjelmat ja jokavuotisen joulukalenterin. Ensimmäinen on ollut jo vuonna 1963, jolloin meillä ei vielä ollut telkkaria. Tähystäjätonttu, Kylli-täti, Histamiini, Olga P. Postinen ja Tonttu Toljanteri tulevat niistä hahmoista ensinnä mieleen.

Kun joulukirkossa käyminen on vähentynyt ovat kauneimmat joululaulut keränneet ihmisiä hakemaan joulutunnelmaa. Lähetystyön hyväksi pidettävä tilaisuus on Urjalassa sunnuntaina. Halkivahassa laulut on jo laulettu. Myös iskelmätähtien joulukonsertit ovat suosiossa. Lopuksi vielä pieni lahjavinkki. Rotareiden Urjalan Joulu sisältää paljon mielenkiintoista luettavaa. Samalla voi tukea vaihto-oppilastoimintaa.

Hyvää joulualusaikaa, vaikka lunta ei vielä olekaan! Vielä ehtii.

Seppo Pirhonen

___________________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            5.12.2014
Urjalan kulmilta
Katseet tulevaisuteen

On luonnollista, että itsenäisyyspäivänä katseet kääntyvät kansakunnan kohtalon vuosiin. Siksi sankarihaudoille lasketaan kunnan, seurakunnan ja kansalaisjärjestöjen seppeleet. Itsenäisyyden synnystä ja alkuvuosista on jo niin pitkä aika, että ajan kokeneita on vähän. Tietomme on  perheen  aiempien polvien kerronnan, muistitiedon ja kirjatiedon varassa.

Itsenäisyyspäivänä nostetaan esiin myös sivistyksen, talouden, kulttuuriin, urheilun ja muita saavutuksia. Ansioituneita tai merkittävissä asemissa olevia palkitaan kunniamerkein ja tunnustuksin. Osa kutsutaan presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Päähuomion saavat puvut ja julkkikset, jotka vastaavat kysymykseen, mitä itsenäisyys merkitsee.

Suomi juhlii, kuten sanonta kuuluu ”perinteisin menoin”. Tuttu kaava on turvallinen ja käsikirjoitus osataan. Juhlintaa on vakavaa. Joskus se voisi olla vähän iloisempaakin.

Tänä itsenäisyyspäivänä muistetaan 75 vuotta sitten alkanutta talvisotaa ja sukupolvien ajan kotiseudullaan asuneita, karjalaisia, jotka pakenivat sodan alta ja kansoittivat tuolloin Urjalaa ja muita läntisen Suomen paikkakuntia. Koko kansakunta rintarinnan varmisti itsenäisyytemme.

Suomi on muutaman vuoden ollut jonkinlaisen pysähtyneisyyden tilassa. Se on näkynyt talous- ja työelämässä.  Kansakunnan kehitystä mittaavat tunnusluvut ovat pysyneet paikallaan tai osoittavat laskua. Kun yksityinen  sektori supistuu nousee julkisen talouden bruttokansantuoteosuus. Silloin pääsevät vauhtiin piirit, jotka haluavat supistaa ja purkaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja ottaa siitä herkullisimmat ja tuottoisimmat osat markkinavoimille.

Suuriksi mainostetut uudistukset eivät lähteneet ratkaisemaan todellisia ongelmia ja siksi ne eivät toteutuneet. Kuntien ongelmia ei ratkaise kuntakoko. Useimpiin pulmiin ratkaisu on  toimintatapojen muutos.  Asiat ja toiminnot pitää ajatella uusiksi. Pitää kannustaa ja toteuttaa kokeiluja, jotta ne testauksen jälkeen voidaan toteuttaa tai hylätä.

Suomi pitää saada uudelleen käyntiin. Silloin ei mennä eteenpäin, kun kukaan uskalla tehdä mitään. Tarvitaan jonkinlaista uutta alkua, jossa koko kansakunta on täysillä mukana. Koulutuspohjaa tulee vahvistaa koko maassa. Osaaminen, yrittäminen, työnteko ja tulosten oikeudenmukainen jakaminen sekä aito välittäminen pitävät kaikki mukana ja vievät Suomea
eteenpäin.

Uudet syntyneet yritykset ovat usein pieniä, yrittäjän itsensä tai korkeintaan muutaman ihmisen työllistäviä, yrityksiä. Monilla heillä ja yrittäjinä pitempään toimineilla on paljon sellaista tietoa ja ideoita, joita kannattaisi laajemminkin hyödyntää. Valittavasti elinkeinoelämän ääntä käyttää vain suurten yritysten keskusjärjestö. Pienten yrittäjien järjestöt pääsevät harvemmin  ääneen ja kuultaviksi.

En oikein ymmärrä sellaistakaan puhetta, jossa vaaditaan palkkojen alennuksia. Hyvä työntekijä on palkkansa arvoinen. Paljon olisi myös työtehtäviä, joita kukaan ei halua tehdä, kun tekemättäkin tulee toimeen.
Itsenäisyyspäivänä voi katseet kääntää myös eteenpäin, jotta isänmaa olisi hyvä koti kaikille sen asukkaille. Sellainen maa, jossa on kaikilla mahdollisuudet työllä ja yrittämisellä tulla toimeen ja vaurastua riippumatta siitä, missä asuu.

Seppo Pirhonen

_______________________ 

                                                           Forssan Lehti
                                                            28.11.2014
Urjalan kulmilta
Talvisota mullisti elinolot

”Lämpimät terveiset täältä Karjalan mailta. Alan taas kirjottaa täältä melusta ja hälinästä. Kyllä mulla hyvä kirjotuspaikka on, on koululaisten pulpetti. Olemme koululle majotettuna. Jos olet utelias tietään missä minä olen, niin katso koululaisten kartasta. Olemme sen nimisessä kylässä ja saaressa missä sekatavarakaupassa kauppamme on tehty. Tän paremmin en  minä uskalla olinpaikkaani sanoa. Sillä se on rangastuksen  uhalla kielletty nää kirjeet voidaan lukea mennen tullen.”

Näin kirjoitti Sulo Porttikivi vaimolleen lokakuussa ylimääräistä harjoituksista lokakuussa 1939. Kirje kertoo, kuin  kekseliäästi oli mahdollista  välttää sensuuri. Nykylukija ei heti osaisi ratkaista, mistä kirje on lähetetty, mutta vanhemmille urjalalaisille arvoitus on mahdollista ratkaista. Porttikivien käyttämä sekatavarakauppa oli Koivisto. Sulo oli siis Koivistolla kannaksella.

Sunnuntaina on kulunut 75 vuotta talvisodan syttymisestä. Neuvostoliitto  hyökkäsi toteuttaakseen Saksan kanssa tehdyn sopimuksen Euroopan etupiirijaosta. Siviiliväestö siirrettiin nopeasti pois sotatoimialueelta. Lähtöaikaa ei aina ollut kovin paljon. Mukaan sai ottaa sen, minkä jaksoi kantaa. Omaisuutta kuljetettiin hevosilla ja junilla. Karjaa kuljetettiin jalan pitkiä matkoja.

Elämä mullistui myös täällä Hämeessä. Asekuntoiset miehet olivat jo lähteneet rintamalle ja syystöitä oli lopeteltu naisten ja vanhempien miesten toimin. Urjalaan ensimmäiset evakot tulivat Kuolemajäveltä ja Sakkolasta sekä pienempiä määriä muilta Karjalan paikkakunnilta joulukuun alussa.

Aiemmin syksyllä oli Urjalassa kartoitettu majoituspaikkoja. Kaikki mahdolliset tilat otettiin asumiskäyttöön. Koteihin tuli vieraita ihmisiä. Tulijoista lähes puolet olivat lapsia ja loput naisia ja vanhempia miehiä. Venymistä tarvittiin puolin ja toisin. Pääasiassa ymmärrettiin, että nyt on kyse yhteisestä Suomen selviytymiskamppailusta.

Kuolemajärveläinen Aino Peussa kirjoitti Urjalasta jouluaattona miehelleen Huugolle rintamalle: ”Tänä varhaisena jouluaamuna tervehdin Sinua. Uunissa räiskyy valkea, mutta ulkona on kova pakkanen, kovempi kuin tänä talvena -23°C. Olemme aivan kirkon lähellä, vaan eivät kirkosta loista joulun valot, eikä soi joulun kellot. On sota maassa! Rauha meillä sentään täällä sisämaassa, kun te siellä rajoja vartioitte.” Lainaus kirjasta Talvisota väestönsiirrot.

Kirjeet siis kulkivat niin hämäläisten Sulon ja Lyydian ja karjalaisten Ainon ja Huugon kesken ja samaan tapaan monen muun välillä. Niissä kannettiin huolta rintamalla olevasta ja rintamalta annettiin ohjeita talon pitoon ja elämän järjestämiseen uusissa oloissa.

Vähitellen alkoi tulla myös suruviestejä kaatuneista. Viimeisen tiedon mukaan talvisodassa kaatuneita on siunattu Urjalan ja Halkivahan sankarihautoihin 115. Rinnakkain lepäävät niin hämäläiset kun karjalaiset. Sotaleskeksi jäi 35 ja sotaorvoksi 50.

75 vuotta on pitkä aika ihmisen ja perheen elämässä. Vain harvoilla on enää henkilökohtainen kosketus sodassa olleihin veteraaneihin ja lottiin. Mielenkiintoista on kuitenkin, että sodasta kirjoittavat nuoret kirjailijat. Jokainen kertomus on tärkeä. Se auttaa meitä jäsentämään nykyistä maailmaa, jossa on yllättävän paljon samoja piirteitä kuin siinä maailmassa, jonka kehitys katkesi Antin päivänä 1939.

Seppo Pirhonen

________________

                                                           Forssan Lehti
                                                            21.11.2014
Urjalan kulmilta
Tilintarkastaja muistelee

”Talous on valintaa. Se edellyttää vaihtoehtoja, joita voi vertailla. Eletty elämä todistaa aivan jotain muuta. Useimmat asiat ovat vain tapahtuneet ilman todellisia valintoja. En ole voinut tai osannut vaikuttaa vanhempieni, kotipaikkakuntieni tai koulujeni valintaan Perheen jäsenetkin ovat enemmän sattuman tulosta kuin tietoista valintaa.”

Näin kirjoittaa Risto Järvinen vasta ilmestyneessä kirjassaan ”Elämäni tuloslaskelma ja Suomen tase; Tilintarkastajan kokemuksia ja ehdotuksia”. Järvinen on 80-vuotias, koulutukseltaan kauppatieteiden lisensiaatti ja toiminut KHT-tilintarkastajana. Hän on saanut kanslianeuvoksen arvonimen.

Urjalaan hänellä on yhteydet kahta kautta. Hän on syntynyt Turussa. Isä oli junanlähettäjä. Äiti kuoli varhain ja Risto  siirtyi veljensä kanssa äidinpuoleisten isovanhempien hoitoon. Urjalasta isä sai työpakan 1946. Isän uusi avioliitto kariutui ja alkoholista tuli ongelmaa ja niinpä Risto sai turvapaikan kirjakauppias Orvo Knuutilan perheestä kuudeksi vuodeksi. Oppikoulua hän kävi Toijalassa kirjoittaen ylioppilaaksi v. 1953. Vuotta aiemmin hän oli tavannut tulevan vaimonsa  Sirkka Kajavan, joka oli Hakkilassa isoäitinsä sisaren Aino Lellan ottotyttärenä. Toivo ja Aino Lella luovuttivat tilan isännyyden Järvisille v. 1963.

Lellan tilaa hoidettiin pääosin palkatulla työvoimalla Aulis Rajalan johdolla. Muutama vuosi sitten tila, jonka isännät tunnetaan vuodesta 1539, myytiin Petri ja Johanna Hänniselle. Sitä ennen sinne oli kunnostettu hevosajan maatalousmuseo ja kokoustiloja.

Suomen maatalous siirtyi kirjanpitopohjaisen verotukseen 1968. Järvinen kirjoitti laajan levikin saaneen Maanviljelijän vero-opin. Hän on ollut asiantuntijajäsenenä monissa verotusta ja tilintarkastusta koskevissa komiteoissa ja valmistelutyöryhmissä. Lisäksi hän on ollut tilitarkastuksen kouluttajana ja luennoitsijana sekä kirjoittanut lukuisia aihetta käsitteleviä artikkeleita.

Järvinen valottaa elämäkerrassaan niitä yhtiöitä, joissa hän on toiminut tilitarkastajana. Lista on pitkä ja käsittää monia tunnettuja  kaupan, elintarvike- ja, enegria-alan, julkisen sektorin, hotelli- ja ravintola-alan, teollisuuden, suunnittelun, terveydenhoito- ja vakuutusalan jne. toimialojen yhtiöitä ja yhteisöjä. Tilintarkastaja on yhtiölle tärkeä neuvonantaja, mutta myös kontrolli ja valvoja. Tarkastuskohteiden asioiden osalta hän on salassapitovelvollinen.

Järvinen toteaa, että usein yrityshistoriat ovat sankaritarinoita, koska ne kertovat onnistumisista, jotka on usein tehty suurella riskillä. Tästä voi päätellä, että ne toiset tarinat jäävät usein kertomatta. Jävinenkin korostaa, että tilintarkastajan on varottava alan miinoja. Kirjasta voi lukea, mitä seuraa, jos miina laukeaa.

Kirjansa lopussa hän kuvaa keinoja, joilla Suomi saataisiin uudelleen käyntiin ja nousuun. Hän tuo esiin kansallistase-käsitteen. Hänen mukaansa Suomen haasteita ovat väestökehitys, velkaantuminen ja verotus. Mahdollisuudet rakentuvat koulutukseen, kilpailuun ja kannustukseen. Hänellä on myös pitkä lista yksityiskohtaisista toimenpiteistä, jotka pitäisi toteuttaa.

Kirja on mielenkiintoinen lukukokemus ja antaa urjalalaisille taustatietoa Järvisestä ja avaa taloudesta kiinnostuneille mielenkiintoisia näkökulmia suomalaiseen liike-elämään ja sen tekijöihin ja heidän elämäntapaansa.

Seppo Pirhonen

___________________  

                                                          Forssan Lehti
                                                            14.11.2014
Urjalan kulmilta
Pörssiyhtiöitä Urjalassa

Helsingin pörssissä ei ole yhtään urjalalaista yritystä. Maantieteellisesti lähin pörssiyritys on Kylmäkoskella Sontulassa toimiva Elcester.  Yhdelläkään noin125 pörssiyhtiöstä ei taida olla kotipaikkaa muuallakaan Lounais-Hämeessä.

Pörssiyhtiöt jaetaan kolmeen suurusluokkaan niiden liikevaihdon perusteella: suuret yli miljardi, keskisuuret yli 150 ja pienet alle 150 miljoonaa euroa. Pienimmät yritykset tekevät muutaman miljoonan liikevaihtoa. Julkisesti noteerattujen yhtiöiden osakkeita myydään Helsingin pörssissä, Muutama suomalainen yritys noteerataan myös ulkomaisissa pörsseissä kuten Tukholmassa, mutta suurin suomalainen myös New Yorkissa.

Kaupankäynti ei ole vanhoista elokuvista tuttua meklareiden kilpahuutoa,  vaan tapahtuu nykyisin tietokoneiden avulla. Suomalaiset yksityishenkilöt omistavat pörssiyhtiöistä noin viidesosan.  Osa heistä on järjestäytynyt valtakunnallisesti Suomen osakesäästäjiin. Lähin paikalisyhdistys taitaa toimia Somerolla. Pörssissä on isoja yhtiöomistajia ja tai sukuja, instituutioita ja yhä enemmän myös kansainvälisiä toimijoita. Kaupankäyntiä voi seurata reaaliaikaisena monilla sivustoilla.

Pörssisijoittaminen on riskipeliä. Joskus kurssit nousevat, kuten nyt on tapahtunut seitsemän vuotta. Juuri pitkässä juoksussa osakkeiden omistaminen onkin ollut tuottoisaa.  Tuloa voi tulla arvonnoususta ja osinkoina. Joskus tulee romahduksia, ja silloin sijoittaja voi menettää rahojaan, Talvivaara lienee viimeisin esimerkki siitä, että pörssiyhtiö voi ajautua myös konkurssiin. Tosin sen osalta viimeistä lukua ei ole vielä kirjoitettu.

Urjalassa on on toiminut useita kansainvälisiä pörssiyhtiötä. Näin ulkomuistista ja silläkin uhalla, että taas joku jää mainitsematta voi poimia niistä joitakin esiin. Wärtsilän kuuluisa pääjohtaja ”Vikkelä-Ville” Wilhelm Wahlforss hankki aikanaan Nuutajärven lasitehtaan omistukseensa. Sen jälkeen sillä on ollut muitakin omistajia kuten Hackman ja Fiskars. Nyt viimeksi mainittu omistaa kiinteistöjä, mutta ei valmista lasia.

Kone osti aikanaan Laumekin ja sitten Koneesta erkaantui Konecranes ja sen jälkeen Urjalan tehdas siirtyi Urjala Worksille, joka ei ole pörssiyhtiö. Kemira omisti jonkin aikaa Finn-Filteriä, joka tunnetaan nykyisin Parkerina, joka on menestyvä amerikkalainen pörssiyhtiö.

Urjalassa toimii edelleen YIT:n kalustokeskus. Metsäyhtiöstä UPM:lla ei ole ollut Urjalassa tuotantoa, mutta sillä on toimisto ja kyltti näkyy katukuvassa. Nordea lopetti konttorinsa hiljattain. Saattaa olla, että monilla muillakin pörssiyhtiöillä on ollut jonkinlaista toimintaa. Monet niistä omistavat useita pieniä yhtiötä, joita ei heti osaa yhdistää emoyhtiöön

Suosittuja kansanosakkeita ovat olleet viime vuosina Nokian osakkeet. Huhuttiin, että Urjalassakin oli muutama Nokia-miljonääri. Mainittua Talvivaaraa monet ostivat siksi, että tarina oli aluksi menestyksellinen ja sen jälkeen ehkä myötätunnosta. Aina ostoille ei ole järkisyitä. Suosittuja ovat olleet Elisa, Sonera, Fortum, Neste, metsäyhtiöt ja pankit, joista tosin OP-Pohjola  poistui  syksyllä pörssistä. Tänä vuonna yksityissijoittajien suosiossa on ollut Nokian Renkaat, jonka kurssi on pudonnut Ukrainan kriisin takia.
Osakkeita voi toki omistaa myös pörssin ulkopuolella olevissa yhtiöissä. Niitä ei kuitenkaan noteerata julkisesti. Osinkoja nekin maksavat omistajilleen, kun hyvin menee. Urjalassakin osakeyhtiö on usean yrityksen juridinen toimintamuoto.

Seppo Pirhonen

__________________
Forssan Lehti
7.11.2014
Urjalan kulmilta
Hyvää tekemään

”Se on kuulemma seurakuntatalokin sitten homeessa.” Tällaisen kommentin voi hyvinkin kuulla tänään torilla. Tällä viikolla asiaa on pohdittu kirkkoneuvostossa. Forssan Lehti kirjoitti asiasta keskiviikkona. Peistä taitetaan siitä, että puretaanko vai korjataanko. Näyttää siltä, että viisikymmentä vuotta nuorempia rakennuksia ei kannata Urjalassa korjata. Tosin niistä saattaa tulla suojelukohteita, kun niitä aiotaan purkaa.

Seurakuntatalo valmistui 1963. Samana vuonna liityin soittokuntaan ja toisessa kerhohuoneessa puhaltelin kornetista ensimmäiset äänet naama punaisena. Talo tuli tutuksi harjoituksista ja esiintymisistä. Myöhemmin pidin siellä kerhoa Laukeelan pojille. Silloisena seurakuntanuorina pidimme myös nuorisokahvilaa lauantaisin. Nuorisoparlamenttikin siellä kokoontui. Tämmöistä nostalgiaa tulee siis mieleen.

Seurakuntatalolla on salissa ja viereisessä tarjoilutilassa äänekäs laattalattia. Kun tuolia siirtää niin se kuuluu. Talo on rinteessä ja ilmeisesti siihen ei sitten viimeisessäkään laajennuksessa saatu kunnon salaojia, kun kosteutta pukkaa. Lattiakin pitäisi avata. No pian kai asiasta kuullaan lisää.

Silloinen seurakunnan nuorisoparlamentti ajoi ponnekkaasti leirikeskuksen rakentamista ja järjesti paperinkeräyksen asian hyväksi ja lobbasi( jota sanaa ei silloin vielä tunnettu) kirkkovaltuutettuja rahojen saamiseksi. Sokeelammillle  leirikeskus sitten nousikin. Se myytiin myöhemmin ja Menosten Linnavuorelle tehtiin uusi keskus, joka on menossa myyntiin. Loimaan seurakunta myi Sokeelammin toisessa päässä olleen keskuksensa jo pari vuotta sitten.

Huhdin pappilassakin me nuoret kokoonnuimme, mutta sekin on myynnissä.  Pappilan viimeinen kappalaisasukas oli Antti Mikkola perheineen. Elämästä pappilan vaiheilla on kirjoittanut Marja Vuorio.

Mutta niinhän sitä virressäkin lauletaan, että ”ei ole täällä mitään pysyvää”. Mitenkähän lienee koko Urjalan seurakunnan laita. Osin asia on omissa käsissämme ja osin se riippuu siitä, mitä kirkon päättäjät muualla tekevät. Kannatan itsenäisyyden säilyttämistä.

Tärkeitä päätöksiä tekevät sunnuntaina valittavat kirkkovaltuuston jäsenet. Ehdokkaita on 34 kolmesta eri ryhmittymästä. Yllättäen seurakunta ei ole järjestänyt mitään keskustelutilaisuuksia. Lehdissä on olut ryhmien mainoksia ja lisäksi ehdokkaita voi tutkailla vaalikoneessa www.seurakuntavaalit.fi. Ennakkoäänestys on olut vilkkaampaa kuin edelliskerralla. Ratkaisevasti siihen vaikuttivat uudet äänestyspaikat paikallisissa marketeissa. Sunnuntaina voi äänestää vielä kirkossa, Halkivahan kirkossa ja Huhdin pappilassa.

Tavallisena sunnuntaina ei kirkossa ole kovin paljon väkeä. Kirkolliset juhlapyhät kuten joulun aika kokoavat paljonkin väkeä. Häät saavat myös runsaasti väkeä kirkkoon. Kastetilaisuuksiakin on joskus. Siunaustilaisuuksien väkimäärä vaihtelee sen mukaan onko toimitus hiljaisuudessa vai julkisen kutsun mukaan tapahtuva.

Kirkon yläkerrassa olisi tilaa, sillä onhan siellä vanha pitäjänsalikin, jossa kirkon ja pitäjän asioista aikanaan päätettiin. Jos seurakuntakoti tehtäisiin sinne, ei kosteus ehkä uhkaisi, mutta sinne pitäisi tehdä hissi, jotta huonojalkaisetkin tilaisuuksiin pääsisivät. Uusi ajatus, kaikki saman kuparikaton alle. Kirkon mainoslauseen tavoin uskon hyvän tekemiseen.

Seppo Pirhonen

_______________   

                                                         Forssan Lehti
                                                            31.10.2014
Urjalan kulmilta
Suojeluskuntien lakkauttamisesta 70 vuotta

Näinä päivinä on kulunut 70 vuotta siitä, kun suojeluskuntajärjestö lakkautettiin. Se tapahtui välirauhansopimuksen perusteella varsin nopeassa aikataulussa. Suojelukunnilla oli  vain noin viikko aikaa ajaa toimintansa alas. Samalla tapahtui huomattava omaisuusjärjestely. Suojelukunnilla oli lakiin perustunut asema, mutta Lotta Svärd oli kansalaisjärjestö, joka lakkautettiin 23.11.1944 ja sen omaisuus säätiöitiin

Suojeluskuntien asema virallistettiin asetuksella kansalaissodan jälkeen  elokuussa 1918 Vuonna 1928 lailla sidottiin niiden asema tiivisti yhteen puolustusvoimien kanssa. Ennen sotia niiden tehtävät lähestyivät puolustuslaitoksen tehtäviä. Suojeluskunnilla oli valtakunnan, maakuntatason ja kuntatason toimintaa. Monilla suojelukunnilla kuten Urjalassa ja Koijärvellä oli myös kyläosastoja.

Vaikka suhtautuminen suojeluskuntiin jakoi kansaa kahtia, voidaan epäilyksettä sanoa, että ilman niiden antamaa monipuolista sotilas- ja muuta koulutusta ei Suomi olisi selviytynyt talvi- ja jatkosodasta.

Rauhasopimuksen ehtoihin kuului neuvosvastaisten ja fasistisluotoisten järjestöjen lakkauttaminen. Sellaisina Neuvostoliitto piti myös suojelukuntia ja Lotta-Svärd-järjestöä. Rauhansopimuksen ehtojen toteutumista vahti virallisesti liittoutuneiden valvontakomissio, mutta käytännössä sen neuvostoedustajat etunenässä johtajan toiminut kenraalieversti Andrei Zdanov. Brittiedustajat eivät vaatineet järjestön lakkauttamista.

Käytännössä lakkautukseen jäi aikaa viikko, kun Zdanov vaati 30. lokakuuta lakkautusta 7.11.1944 mennessä. Eduskunta kumosi suojeluskuntia koskevan lain 4.11.1944. Viikon aikana piti suojelukuntajärjestön omaisuus järjestää uudelleen. Näin tapahtuikin, sillä vain vajaa kymmenesosa omaisuudesta siirtyi valtiolle.

Keskusjärjestön omaisuus siirrettiin Suomen Punaiselle Ristille. Hämeen suojelukuntapiirin omaisuus  Etelä-Hämeen Maataloustuottajain Liiton hallintaan Hämeen Maakuntarahasto nimiseksi rahastoksi. Omaisuutta siirtyi maatalous- ja nuorisoseuroille, urheilujärjestöille ja erilaisille perustettaville rahastoille. Omaisuus käsitti rahavaroja, irtainta ja kiinteistöjä. Aseet menivät puolustusvoimielle ja osa niistä meni käytännössä myös asekätkentään, joka on oma tarinansa. Suojeluskuntapiirit muutettiin sotilaspiireiksi ja samalla lakkautettiin kaikki virat ja laitokset.

Urjalassa suojelukunta toimi nykyisessä Säätiötalossa, jota kutsuttiin tuolloin kunnallistaloksi. Sen omisti manttaalikunta, joten se ei vaatinut omistusjärjestelyjä. Huhdin Honkala, joka pari vuotta ennen sotaa oli siirtynyt virallisesti suojeluskunnalle oli palanut 1941. Menosten–Nuutajärven talo siirtyi eri vaiheiden jälkeen sotainvalidien kesäkodiksi ja on nykyisin yksityiskäytössä. Halkivahassa suojeluskunta oli osakkaansa seurantalossa. Honkolan lava ja urheilukenttä palautuivat hallinnasta kartanolle, joka ne virallisesti omisti. Lehmussuon ampumaradan siirtymisvaiheista en tiedä enempää. Silloisen Koijärven Kokon suojeluskuntatalo siirtyi maamiesseuralle. Talo on myynnissä.
Omaisuuden siirrot hyväksyi valtakunnallinen lakkautettujen suojelukuntien pesänselvityskomitea. Neuvostoliitto odotti omaisuuden siirtymistä valtiolle. Virallisen aseman saanet kommunistit ja Suomi Neuvostoliitto Seura odottivat saavansa omaisuutta ja kiinteistöjä. Niin ei käynyt.

Seppo Pirhonen

___________    

                                                       Forssan Lehti
                                                            24.10.2014
Urjalan kulmilta
Jurnutukset aloitteiksi

Kansalaisaloitteesta on viime aikoina puhuttu. Niitä on kaikkiaan jätetty eduskuntaa viisi, mutta yksikään ei ole toistaiseksi johtanut aloitteiden tekijöiden haluamaan lopputulokseen. Myös kunnissa ihmiset voivat tehdä aloitteita. Aloiteoikeus on myös valtuutetuilla erikseen. Urjalassa ei kumpiakaan ole viime vuosina tehty kovin runsaasti.

Ryhdyin tässä eräänä päivänä pohdiskelemaan, miten asiat tulevat esityslistoille ja päätettäviksi lautakunnissa, kunnanhallituksessa ja valtuustossa. Varmaan aiheesta on tehty tutkimuksiakin, mutta en ryhtynyt niitä sen tarkemmin kartoittelemaan.  Arvioni perustuu aikaisempaan kokemukseen kunnallisena päättäjänä ja nykyisin esityslistojen seurantaan.

Huomattava osa kunnan tehtävistä on lakisääteisiä, joten asiat tulevat vireille lakien ja asetusten kautta. Valtion virnaomaiset niin keskushallinnossa kuin alueilla toimittavat monia asioita. Maakuntien liitot  ja muut kuntayhtymät työllistävät kuntia. Elinkeinoelämä esittää asioita, joissa kunta tekee ratkaisut. Elinkeinoelämän ja yritystoiminnan edellytysten luonti on kehittyvän kunnan painopistealueita.

Kaikki asiat tulevat päätettäviksi kunnan virkamiesten toimesta. Osa päätöksistä on siirretty kuntayhtymille tai erilaisille yhteistoimintaorganisaatiolle. On paljon asioita, joista myös virkamiehet päättävät eli tekevät viranhaltijan päätöksen ilman, että asiaa käsitellään missään luottamushenkilöelimessä.

Kun meillä on käytössä järjestelmä, jossa päätökset tehdään esittelystä, on esittelijänä aina virkamies. Joskus päätösesityksen voi tehdä tietyin edellytyksin myös lautakunnan puheenjohtaja. Esittelijällä on lain määrittämä esittelijän vastuu.

Kun virkamiesten asema on näin keskeinen, on tärkeää palkata tehtäviin sellaisia henkilöitä, joilla on näkemystä, ideoita ja kykyä katsoa asioita monesta näkökulmasta. Putkiaivoksi sanottiin joskus sellaista, joka hoitaa kapeaa sektoria ja toimii varovasti tai jääräpäisesti sen mukaan mitä on ennenkin tehty.

Kunnan suorittavassa henkilöstössä eli heissä, jotka kaitsevat lapsia, opettavat, hoitavat vanhuksia ja sairaita, rakentavat ja korjaavat, siivoavat, laittavat ruokaa jne on paljon arkielämän asiantuntemusta. Hyvä esimies ja valmistelija voisi käyttää tätä osaamista huomattavasti nykyistä enemmän.

Me kuntalaiset olemme kotikuntamme kanssa päivittäin huomaamattamme monella tavalla tekemisissä. Kun asiat sujuvat emme  sitä huomaa, mutta jos verkostoalueella ei tule vettä hanasta sen huomaa.  Mekin olemme monissa asioissa asiantuntijoita ja meillä voi olla paljon hyviä ideoita. Ainakin niitä kuulee siellä, missä ihmiset kokoontuvat. Olemme myös aika hyviä huomaamaan epäkohtia ja jurnutamme ja purnaamme, kun asiat eivät mielestämme suju niin kuin pitäisi.

Aina ei tarvitse tehdä aloitetta, mutta se on hyvä tapa nostaa asia esiin kirjallisesti. Toinen tapa on mennä kunnan virkamiesten  tai luottamushenkilöiden juttusille. Eihän aina ole helppoa tuntematonta lähestyä. Täällä Urjalassa sentään tunnemme aika monta. He vievät eteenpäin sellaisia esittämiämme asioita, joista pitävät. Saattaa olla, että kaikesta eivät ole samaa mieltä ja silloin ei hanke etene. Näin se on, mutta silti kannattaa yrittää..

Seppo Pirhonen

_____________        
                                                   Forssan Lehti
                                                            17.10.2014
Urjalan kulmilta
Selvää vai epäselvää

Jos olisi vielä radiossa ”Maamiehen tietolaari”-niminen ohjelma, lähettäisin sinne kysymyksen nimimerkillä ”epätietoinen hunninkolainen”. Maamiehen tietolaari alkoi jälleenrakennuksen vuosina ja siellä lakimiehet vastasivat erilaisiin kysymyksiin, joita saattoi nimimerkillä tehdä. Joka viikko vastattavaksi tulikin paljon kysymyksiä, jotka koskivat usein tie- raja- vesi- vuokra- ja hallintakysymyksiä. Ohjelma päättyi 2001. Se syntyi aikanaan vastapariksi Hella Vuolijoen radioon tuomalle työmiehen tunnille. Lähes yhtä pitkä tarina on metsäradiolla, jossa aikanaan vastattiin työehtokysymyksiin ja nykyisin se välittää metsätietoa ja terveisiä.

Epätietoinen hunninkolainen kysyisi, voidaanko ja millä edellytyksillä purkaa määräaikainen kiinteistön vuokrasopimus. Olen melko varma, että asiantuntijalta tulisi pätevä vastaus, jos hänellä olisi käytettävissä kaikki asiakirjat.

Urjalan kunta teki ensimmäisen vuokrasopimuksen Urjalankylän yhteisalueiden kanssa, kun sittemmin palaneessa alkuperäisessä koulurakennuksessa tehtiin peruskorjaus vuonna 1982. Vuokrasopimus uusittiin, kun palon jälkeen 1994 ryhdyttiin tekemään uudisrakennusta. Valtio edellytti, että on riittävä pitkä vuokrasopimus. Siksi sen kestoksi tuli 30 vuotta. Vuokranantajana yhteisalueiden edustajat edellyttivät, että koulun lakkauttamistilanteessa kunta ylläpitää tiloja vuokra-ajan loppuun kyläläisten käytössä. Tämä tulkinta oli tiedossa sen ajan päättäjillä.

Nykyinen kunnanhallitus näyttää tulkitsevan asiaa niin, että tonttia voidaan käyttää kyläläisten virkistystarkoitukseen. Se katsoo, että rakennuksista huolehtiminen ei kuulu tässä tilanteessa kunnalle. Tätä on ennakoinut jo jonkin aikaa ylläpidetty epätietoisuus rakennusten omistamisesta. Nyt se antaa ymmärtää että vuokrasopimuksen purkautuessa rakennuksetkin olivat yhteisalueiden omaisuutta. Näin siksi, ettei sillä olisi ylläpitovelvollisuutta. Vuokralain mukaan rakennukset on pidettävä kunnossa. Sitähän ei olisi niiden kylmilleen jättäminen.

Olen jo aiemminkin todennut, ettei Urjalankylän koulun rakennusten omistussuhteissa ole mitään epäselvää. Asia käy hyvin selville johtokunnan, kuntakokouksen, kunnanvaltuuston ja hallituksen pöytäkirjoista. Ensimmäistä koulurakennusta tehtäessä vanhoista pappilan hirsistä saatiin myös kyläläisiltä lahjoituksia. Rakennuttajana toimi kunta. Vuoden 1924 lopussa valmistui Haritun koulun peilikuvana koulurakennus, jonka kunta rakensi. Vuoden 1994 palon jälkeen rakentajana oli kunta, joka sai tietysti entisen rakennuksen omistajana palovakuutuskorvauksen. Talousrakennuksen rakensi aikanaan kunta.

Yhteisalueilla on noin 900 omistajaa. Tämähän selvitettiin pari vuotta sitten. Kerran vuodessa on kokous, jossa ei ole kovin paljon osakkaita ollut mukana, vaikka kokous on ilmoitettu lehdessä. Kokous on valinnut hoitokunnan, joka hoitaa juoksevat asiat.

Kunta voi tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Kehron koulun rakennukset myytiin kyläyhdistykselle markalla 1989. Tontti jäi kunnalle. Nyt on myyty Halkivahan ja Menosten kiinteistöt alle käyvän hinnan. Luulisi, että Urjalankylästäkin löytyy taho, joka on valmis ottamaan kiinteistöt täysin omistusoikeuksin. Etuasema on yhteisalueilla, mutta muita toimijoita voisivat olla Nuorisoseura Pyrintö ja kyläyhdistys. Kunta omistaa osan koulualueen maista mm. pallokentän. Mitähän niillä aiotaan tehdä?

Rakennukset ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Asunto on juuri peruskorjattu ja talousrakennus saanut uuden tiilikaton. Suunnitelmissa oli  öljypolttimon vaihto lähivuosina ja korkean koulurakennuksen maalaus. Suuret nurmikkoalueet on korvauksetta hoitanut nyt irtisanottu Jussi-vuokralainen. Irtisanominen ei tuntunut mitenkään oikeudenmukaiselta.

Seppo Pirhonen

___________________

                                                            Forssan Lehti
                                                            10.10.2014
Urjalan kulmilta
Asunnoissa on ostajan markkinat

Aseman koululla oli tällä viikolla paperinkeräys. Talkoovuorot oli järjestetty vanhemmille ja muille avustajille.  Mukana touhusi paljon myös lapsia, kun toiseen konttiin lastattiin paperia ja toiseen pahvia. Kentän laidassa oli myös muutama lavallinen kirjapainosta tulleita esitteitä odottamassa muovipäällysteestä ja sidospannasta  purkamista ja siirtämistä konttiin. Hyvää aikakauslehtipaperia ja sopivaa paperinkeräykseen, sillä niistä kertyy painoa ihan toisella tavalla kuin sanomalehdistä.

Lähempi tarkastelu osoitti, että trukkilavoilla oli talotehtaiden esitteitä vuosille 2013–2014. Niitähän jaetaan asuntomessuilla ja niitä voi tilata myös kotiin suoraan valmistajilta tai erilaisten rakennuspalvelusivustojen kautta. Siinä niitä tutkaillessamme arvelimme, että taitaa rakentaminen olla aika hiljaista. Urjalassakin on paljon jo valmiita taloja myynnissä.

Päätin tutkailla Urjalan tilannetta hieman tarkemmin. Kunnan nettisivuilta löytyi rakennuslautakunnan pöytäkirjan liitetiedosto täällä myönnetyistä rakennusluvista tammikuusta kesäkuun loppuun. Sen mukaan Urjalassa oli myönnetty 103 erilaista lupaa. Vastaavana aikana vuotta aiemmin niitä oli 90, joten määrä on ilahduttavasti kasvanut.

Luvista seitsemän oli yhden asunnon, seitsemän vapaa-ajanasunnon ja yksi kutakin seuraavia: myymälä-, toimisto-, kulkuneuvojen suoja-, kotieläin- ja hevossuojarakennus sekä yksi luokittelematon. Yhdyskuntateknisiä rakennuksia oli viisi, viljankuivaamoita kaksi, muita maatalousrakennuksia seitsemän, saunoja 18 ja talousrakennuksia 18 ja muita luokittelemattomia viisi. Noista yhden asunnon luvista käy ilmi, että huoneistoja oli kaksi, kun niitä edellisvuonna oli vastaavana puolivuotiskautena viisi, joten asuntorakentaminen on hiljentynyt.

Tutkailin myös kahta suosituinta asuntojen myyntipalvelusivustoa Oikotietä ja Etuovea. Asuntoja oli myynnissä Urjalassa yhteensä 60, kun erottelin Oikotien 33 ja Etuoven 48 myyntilistoista samat asunnot pois. Mukana luvussa on myös kaksi maa- ja metsätilojen alla olevaa asuntoa.

Näistä 60 kohteesta 45 on omakotitaloja ja 15 rivi-, pari- ja kerrostalokohteita.  Viimeksi mainituista on kahdeksan Laukeelassa, neljä Nuutajärvellä, kaksi Huhdissa ja yksi Urjalankylässä. Omakotitaloista yksitoista on sekä Huhdissa että Laukeelassa eli puolet kokonaismäärästä. Nuutajärvellä on myynnissä kuusi, Hanhisuolla viisi,  Menosissa, Tursassa ja Urjalankylässä kolme sekä Hakkilassa, Hakolahdessa ja Kokolla yksi. Osa kohteista on myynnissä myös vapaa-ajan asuntojen puolella

Tilastostani puuttuvat muualla myytäväksi ilmoitetut, mutta suurusluokasta tästä saa hyvän kuvan. Monet ovat olleet pitkään myynnissä. Lisäksi näitä myyntikanavia seuratessa voi havaita, että muutamia on poistunut listoilta, kun toimeksianto on rauennut.  Myyntiin olisi siis tulossa lisääkin kohteita, jos kauppa kävisi. Osa kohteita on sellaisia, että kaupan synty odottaa jonkin toisen asunnon myyntiä. Jotkut myyjistä haluaisivat rakentaa uuden talon, mutta se ei ole mahdollista ennen kuin vanhasta pääsee eroon.

Urjalassa on koettu työpaikkamenetyksiä. Koko valtakunnassa on tilanne, ettei kukaan uskalla tehdä mitään. Vaaleja ja ihmeitä odottamalla Suomea ja läntistä Eurooppa odottaa japanilainen parikymmentä vuotta kestänyt pysähtyneisyys. On aika toimia. Asuntokaupassa on ostajan markkinat. Ei tämä Urjala ole hassumpi asuinpaikka, joten tervetuloa!

Seppo Pirhonen

_______________    

                                                        Forssan Lehti
                                                            3.10.2014
Urjalan kulmilta
Puolustakaa palvelujamme

”Urjalan vuodeosastosta on tarkoitus luopua joka tapauksessa.” Niin luki paikallislehdessä, jossa kerrottiin Akaan ja Urjalan yhteisen perusturvalautakunnan kokouksesta. Lehtitiedon mukaan ensi vuonna Urjalan vuodeosastoa supistetaan kuudella paikalla nykyisestä 34stä 28:aan. Loput paikat menevät siinä vaiheessa, kun Toijalaan saadaan uutta. Samaan aikaan yhdistetään niin Viialan kuin Kylmäkosken terveysasemat Toijalaan.

Monia urjalalaisia edellä kuvatut suunnitelmat arveluttavat ja pelottavat.  Taisipa jossain lehdessä olla sellainenkin tieto, että vuodepaikat keskitettäisiin kaikki Valkeakoskelle. Urjalassa on hyvät tilat ja aikanaan paikkamäärä oli 40, kun oli kuntayhtymä Kylmäkosken ja Viialan kanssa.

Viime vuosina on paljon puhuttu terveyden ja sosiaalitoimen järjestämisestä. Kädenvääntö on enemmän keskittynyt hallintoon. Siihen on sisältynyt paljon erilaisia poliittisia pyrkimyksiä ja näkemyksiä. Valtakunnantasolla päästiin periaatteelliseen yksimielisyyteen, mutta nyt vasta on käynnissä sen mietintä, miten kaikki saadaan toimimaan käytännössä.

Urjalan valtuusto antaa oman lausuntonsa suunnitelmasta. Lausuntoa varten on valmis kysymyspaketti, jossa kysytään hyväksytäänkö vai ei kysytty yksityiskohta. Mielestäni  valtuuston kannattaisi täydentää kunnanhallituksen lausuntoa sillä, että kunnan vastauksessa korostettaisiin entistä tarkemmin sitä, mitä tarkoitetaan lähipalvelulla. Siitähän monissa asiakirjoissa puhutaan kauniisti, mutta ei määritellä, mitä se tarkoittaa. Niinpä toisille lähipalvelu on kävelymatkan ja toiselle 50 kilometrin päässä oleva.

Näitä lausuntoja pyytävät, valmistelevat ja antavat autolliset tai julkisen liikenteen  piirissä olevat ihmiset. Puhutaan myös kauniisti siitä, että ihmisen pitäisi voida asua mahdollisimman pitkään kotona. Urjalassakin on ollut havaittavissa, että kylistä siirrytään kuntakeskukseen, kun omat voimat eivät riitä kiinteistön ylläpitoon. Samalla ajatellaan, että onpa lääkäri ja sairaala ja vanhuspalvelut lähellä, jos vaikka ei saa enää autollakaan ajaa.

Nämä ihmiset eivät oikein ymmärrä, että oman kunnan edustajat ovat valmiita luopumaan vuodeosastosta. Akaan perustelukin oli kummallinen. Sen mukaan sen vuodeosastolta Toijalasta ei päästä jatkohoitopaikkaan. Urjalassahan vanhusohjelmassa aikanaan pyrittiin juuri siihen, että jatkopaikka löytyy, kun makuuttaminen vuodeosastolla on kallista.

Suurimat tehostamiset ja ehkäpä säästötkin saadaan aikaan toimintatapojen muuttamisella. Se ei ole kuitenkaan helppoa.  Vastassa on monenlaista  ammatillista muutosvastarintaa. Siksi uudistushaluiset yksilöt olisivat enemmän kuin tervetulleita kunnalliseen terveydenhoitoon. Muutoin  käy taas niin, että byrokratia, hallinto ja paperinpyöritys lisääntyy ja tehollinen hoitoaika vähenee. Tilastot näyttävät, että toimii. Asiakkaat tietävät, että ei toimi, eivätkä pysty sitä osoittamaan, kun vastassa on mahtava koneisto.

Ottakaa nyt Urjalan päättäjät aikalisä ja katsokaa, mitä tuosta sote-sopasta lopulta tulee ja katsotaan sitten millainen vuodeosasto olisi täällä tarpeen. Urjala oli aikanaan ensimmäisiä pienempiä paikkakuntia, joissa dialyysihoito aloitettiin terveyskeskuksessa. Asiakkaiden kannalta se on toiminut hyvin, mutta sekin haluttaisiin nyt siirtää Toijalaan. Senkin jatko on kiinni vuodeosaston toiminnan jatkumisesta. Pitäkää puoltamme!

Seppo Pirhonen

___________________   
                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            26.9.2013
Urjalan kulmilta
Palautetta

Kun pääsin viikko sitten torille, vinkattiin minut hetken päästä miesjoukkoon. Heti kerrottiin, että nyt olen tehnyt karmean munauksen, kun olen tällä palstalla kirjoittanut naistaksikuskeista. Luettelosta oli jäänyt pois Nummisen Riitta, joka ajoi Askon nimissä ollutta taksia pitkään Huhdissa. Samoin puuttui Salon Tuija. Eipä auttanut muuta kuin myönnellä, että niinhän siinä kävi. Harmitti vain, ettei tullut nauhuria mukaan, sillä siinä porukalla tuli käytyä taksihistoriaa ja vähän muutakin autoalaa läpi.

Taksimiesten edusmies Myllylän Jukka soitti seuraavana aamuna ja naiskuskien listan puutteellisuuden lisäksi häntä harmitti se, että jutustani sai käsityksen, että takseilla Urjalassa on paljon kouluajoja. Ihmiset luulevat aamuisin, että taksit ovat kouluajossa, vaikka vain niistä pari kolme niitä tekee.

Jukan kanssa jutusteltaessa saatiin tähän naislistaan jo edellä mainitsemieni lisäksi Heidi Nurmenkoski, joka ajaa Tommi Ranniston taksia. Huhdissa ajoi taksia aikanaan myös Maija Heikkilä ja Halkivahassa Viitasen Paula. Voipa olla, että lista ei vieläkään ole täydellinen,  joten lisätietoja voi edelleenkin antaa. Samoin edelleenkään ei ole tiedossani, kuka oli alan ensimmäinen Urjalassa. Monta taksinimeä on tässä viime päivinä tullut käytä lävitse. Hyvä, että tuli asia otettua puheeksi. Tärkeää työtä ovat tehneet ja tekevät.

Kunnanhallitus piti tärkeänä kymmentä henkilöautolupaa. Urjalassa on nyt 12 taksilupaa, joista kaksi on niin sanottuja esteettömiä eli invalidikuljetuksiin soveltuvia. Yki lupa ei ole käytössä. Luvat ovat siten, että Airanteen taksipalvelulla on kaksi ja Liikenne Mettäsellä kaksi lupaa, joista toinen esteetön ja lisäksi esteetön auto on Jorma Marjamäellä. Muut taksit ovat: Jukka Myllylä, Tapio Jokinen, Risto Rekunen, Tuija Salo, Mika Karonen ja Tommi Rannisto.

Kansanedustajat ovat saaneet ajaa takseilla valtion piikkiin. Ministereillä on omat autot ja kuljettajat valtion puolesta. Sellainen auto voidaan siis nähdä pikapuoliin liikkeellä täällä Lounais-Hämeessä, kun Sanni Grahn-Laasonen aloittaa ministerinä. Sen verran minäkin olen saanut aikanaan istua toimittajana ministeriauton kyydissä, että tiedän, että matka käytetään tehokkaaksi papereiden lukuun, tekstien tekemiseen tai puheluihin. Ministerillä ei ole työaikaa.

Mielenpainuvin kuva täkäläisistä ministerivalinnoista on Martti Puran tulo kotiin. Varmaan muistatte Forssan Lehden kuvan, jossa vaimo tuli Marttia vastaan kotitalon rappusilla. En käy tässä nyt luettelemaan lounaishämäläisiä ministereitä, kun joukosta jäisi joku heti pois. Mainitsen kuitenkin Eino Raunion, Lasse Äikkään ja Sirkka-Liisa Anttilan.

Urjalalaisten osalta täytyykin mennä jo niin kauas historiaan, että yli puolet pitäjän asukkaista ei ollut vielä syntynytkään. Viimeksi ministerinä on urjalalaissyntyisistä ollut Atte Pakkanen, joka oli kolmasti valtioneuvoston jäsenenä puolustus- sosiaali- ja sisäministerinä 1950-luvulla. Muitakin on ollut, joilla on jokin linkki tänne. Tunnetuin lienee itsenäissyysenaatin jäsen Juhani Arajärvi, joka syntyi täällä, mutta ei asunut enää ministeriaikana. En jatka tätäkään luetteloa. Valo Saikku esitteli urjalalaistaustaisia ministereitä kolme ja kansanedustajia 21 Airanteen aallot- lehdessä vuonna 2001. Hän mainitsee mielenkiintoisen tiedon näistä kyytiasioista. Nimittäin säätyvaltiopäivillä v. 1872 olleen Juho Maunulan aikaan tehtiin päätös, että Urjalan edustajat saavat ilmaisen hevoskyydin valtiopäiville ja takaisin. Eli tämä näistä kyytipeleistä tällä kertaa.

Seppo Pirhonen

_____________   
                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            19.9.2014
Urjalan kulmilta
Otetaanko pirssi?

Urjalassa tarvitaan  vähintään kymmenen henkilöautoa taksiksi ensi vuonna. Tätä mieltä on Urjalan kunnanhallitus, joka käsittelee lausuntoa taksiluvista päättävälle Pirkanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle (Ely-keskus). Taksien määrä on kiintiöity ja toiminnan harjoittaminen on luvanvaraista.

Lupien määrä arvioitaessa otetaan huomioon mm. väestömäärä, tulotaso, taajama-aste, työpaikkamäärä, tieverkon pituus, vuodepaikkamäärä, anniskelupaikat ja joukkoliikenteen määrä. Aika mielenkiintoista, että koululaisten kuljetustarvetta ei listassa mainita. Totuushan on se, että sosiaali-,  terveys- ja koulutoimi ovat huomattavimmat taksien työllistäjät koko maassa ja niin myös täällä Urjalassa. Kunta ja Kela ovat suurimmat taksilaskujen maksajat

Ely-keskus seuraa taksien tilannetta keräämällä tietoja ajomääristä, liikevaihdosta, välitetyistä tilauksista, taksien  riittävyydestä ja yrityskoosta. Lupien määrää arvioitaessa otetaan huomioon taksien palvelukyky myös ruuhka-aikoina.

Sitä en tiedä, kuka mahtoi olla Urjalan ensimmäinen taksi. Suomessa toiminta alkoi ilmeisesti Helsingissä reilut sata vuotta sitten. Sitä ennen oli turvauduttu hevoskuluneuvoihin vossikoihin. Vuokra-ajuri termi siirtyi myös autoihin, joista ensimmäiset herättivät kummastusta niin ihmisten kuin hevostenkin keskuudessa.

Aiemmin täällä Urjalassa käytettiin mielestäni aika yleisesti nimitystä pirssi. ”Mennään pirssillä” oli tapana sanoa. Pirssi-sana on tullut suomen kieleen lainana ilmeisesti venäjän kautta. Se tarkoitti auto- tai ajuriasemaa, mutta kansankielessä myös vajaa katosta, puutavaran välivarastoa ja lautatarhaa. Nämä viimeksi mainitut ovat minulle kyllä ihan outoja merkityksiä. Pirssi lyheni sanasta pirssiauto, joka Kielikello- lehden mukaan oli käytössä vielä Nyky-Suomen sanakirjassa 1956. Venäjän sana birza tarkoitti seisonta- tai asemapaikkaa. Venäjään sana lienee tullut hollannin ja saksan kautta ja pohjana on Börse eli siis myös pörssiä tarkoittava sana.

Nimitys taksi tulee sanasta takamittari, joka on ollut käytössä 1891 Stuttgartissa liikkeellä olleessa bensiinikäyttöisessä vuokra-autossa. Ranskan taximetre antoi kansainvälisen kirjoitusasun taxi.

Suomessa ei saanut länsiautoja kovin helposti sotien jälkeen, niinpä monella taksina oli Volga tai joku muut itäauto, joista monet oli kopioitu saksalalaista automerkeistä. Mersuja ja nimenomaan dieseleinä alkoi tulla jo vuonna 1950 ja vähitellen niistä tulikin valtamerkkejä. Tällä hetkelläkin Mercedes-Benz on Volvon, Volkswagenin ja Toyotan ohella taksien suosikkeja.

Vähitellen taksien koko on kasvanut henkilöautoista pikkubussien suuntaan. Myös erityisryhmät on otettu entistä paremmin huomioon ja pyörätulivarustus on monessa autossa.

Taksi on ollut aika miehinen ammatti. Urjalassa pisimpään naistaksikuskeina ovat olleet Greetta Leppälä, Tuula Niemelä, Tuula Salo itsenäisinä yrittäjinä ja Aune Rantala Liikenne Mettäsen palveluksessa. Taksikopit ovat olleet Huhdissa ja Laukeelassa ja niillä onkin sitten jo ihan oma tarinansa.

Seppo Pirhonen

______________

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            12.9.2014
Urjalan kulmilta
Urjala soikoon!

Mielenkiintoinen ja laadukas hanke toteutuu tänään, kun ”Urjala soikoon!” käynnistyy. Musiikkia klassisesta jazziin, ruokaa riistamakkarasta ankan maksaan, moni-ilmeisiä valokuvia ja teatteria Nuutajärven lasimiljöössä, Säätiötalossa ja kirkossa.  Nuorten tekijöiden kunnianhimoinen idea, jonka toivon onnistuvan.

Taustalla on hehkuva Nuutajärvi hanke, joka on nykyisen kehitysvastaavan Laura Jänisniemen johdolla ehtinyt jo järjestää muutaman mielenkiintoisen pienemmän ja suuremman tapahtuman lasikylässä, joka ei kuollut, vaikka Fiskars lopetti oman tehtaansa.

Tapahtuman nettisivuilla todetaan, että ensimmäinen Urjala soikoon! -tapahtuma käynnistyy tänään. Maininta tarkoittaa sitä, että tapahtuman järjestäjien tavoitteena vuosittain toistuva elämys. Elämyksestähän tässä on kysymys sillä tarjontaa on miltei kaikille aisteille. Voi kuulla, nähdä, tuntea ja maistaa.

Taiteellisena johtajana on alttoviulisti Teemu Kupiainen. Markus Aremo vastaa kulinaristista nautinnoista eli ruuasta. Markuksen sukujuuria löytyy äidin puolelta naapuripitäjästä. Ohjelma on rakennettu niin, että koko viikonlopun voi viettää Urjalassa. Siksi ohjelman markkinoinnissa on tuotu esiin paikalliset majoitusmahdollisuudet. Urjala ei ole kaukana mistään suuresta eteläsuomalaisesta paikkakunnasta, joten yhteenkin osaohjelmaan voi osallistua.

Kun Nuutajärvellä järjestettiin ensimmäinen jazz-konsertti, arvelivat monet tyypilliseen urjalalaiseen tapaan, että mahtaako sinne tulla väkeä. Taisi käydä niin, että kaikki eivät mahtuneet sisälle.

Ravintolapäivät ovat saaneet suuren suosion. Yhden päivän ajaksi kuka tahansa voi perustaa ravintolan ja kutsua julkisesti ihmisiä syömään. Seuraava ravintolapäivä on marraskuun puolivälissä. Urjalassakin tapahtumat ovat saaneet hyvän vastaanoton.

Idea ruoan yhdistämisestä musiikkiin on loppujen lopuksi oivallinen. Kun asialla on ansioitunut osaaja on luvassa ruokalajeja aineksista, joita ei kovin usein ole tarjolla täälläpäin. Tosin joukossa on myös lähiraaka-aineista aikaansaatavia ruokalajeja.

Klassisen ja jazzin yhdistäminen madaltaa raja-aitoja. Tarjolla on kokeneita  tekijöitä, mutta ilahduttavasti myös nousevia nuoria kykyjä. Tosin he eivät ole vielä sellaisia nimiä, jotka suuri yleisö tuntee, mutta asiantuntija- ja harrastajapiireissä he ovat noteerattuja. Jukka Perko ja Johanna Iivanainen ovat meille tavallisille pulliaisillekin jo tutumpia.

Mielenkiintoinen osa ohjelmaa on tämäniltainen teatteriesitys. Dostojevskin Idiootti on suurimalle osalle tuttu juuri näytelmänä. Harva lienee lukenut venäläisiä klassikoita. Kirjalliseen ja teatterin perusteokseen yhdistyy musiikin suurmies Johan Sebastian Bach. Väissä olevan herkuttelun jälkeen yö soi monia sävelinä jousisoitinten  välityksellä ja Stefan Bremerin valokuvina.

Nyt on siis tilaisuus kokeilla ja kokea jotakin eriliasta ja uutta. Omat ennakkoluulonsa kannattaa joskus ylittää ja lähteä mukaan. Urjalaan on nyt mahdollista juurtua mielenkiintoinen tapahtuma syksyyn. Toivotaan, että väki löytää tapahtumaan niin, että Urjala soi nyt ja tulevina vuosina.

 

Seppo Pirhonen

_______________

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            5.9.2014
Urjalan kulmilta
Rutajärvi vai Airanne

Kunnanhallitus päättää maanantaina ainakin päätösesityksen mukaan, ettei Urjalan suurimman järven nimeä ryhdytä muuttamaan Airanteeksi. Asiasta on tehnyt kuntalaisaloitteen Nuuta-, Ruta- ja Kortejärven Suojeluyhdistys vuosikokouksensa päätöksen mukaisesti.

Aloitteen tekijät perustelevat nimenmuutosta sillä, että järven nimi on aiemmin ollut juuri Airanne. Urjalan pitäjän yksi osa on ollut aikanaan nimeltään Airanteen neljännes. Lisäksi mainitaan, että nimi on ollut aikanaan täällä toimineen osuuskaupan nimessä ja nykyisin toimivan energiayhtiön nimenä. Suomessa on kuusi Rutajärveä, mutta ei yhtään Airannetta, joka olisi valoisa nimi, edistäisi vesiensuojelua ja sillä olisi positiivinen vaikutus koko seutukunnalle.

Kunnanjohtaja toteaa asian esittelyssä, että kunta on vuonna 1999 esittänyt Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimistolle nimenmuutosta. Se pyysi lausunnon silloiselta Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselta. Lausunnon perusteella nimeä ei muutettu, koska se tuki maanmittauslaitoksen omia luonnonpaikkojen perinnäisiin nimiin soveltuvia periaatteita.

Jos aloitteen tehnyt suojeluyhdistys paneutuisi historiaan, sen tulisi tehdä toinenkin nimenmuutosehdotus. 1700-luvun lopulla laaditussa kuninkaan kartastossa, jonka laati Ruotsin armeija sotilaskäyttöön, nykyinen Nuutajärvi oli Menoisten järvi. Kartasto julkaistiin vuonna 1989. Jos kaikki muutokset hyväksyttäisiin tulisi yhdistykselle uudeksi nimeksi Menoisten, Airanteen ja Kortejärven suojeluyhdistys.

Viralliset asiakirjat laadittiin Suomessa pitkälle 1800 luvun puolivälin jälkeen ruotsiksi. Tällöin paikannimetkin kirjoitettiin  sellaisina kuin ruotsia äidinkielenään puhuvat ne kuulivat. Vähitellen nimien kirjoitusmuoto suomalaistui. Paikallisnimistöä on kerätty jo aiemmin mainittuun tutkimuskeskukseen, jonka nimi on nykyisin Kotimaisten kielten keskus.

Urjalassa on paljon pienempiä ja suurempia järviä ja lampia. Ensiksi tulevat mieleen jo mainittujen lisäksi: Valajärvi, Pynnänjärvi, Kokon järvi, Kokkijärvi, Ameenjärvi, Kikurinjärvi, Pohjastenjärvi, Uurtaanjärvi, Särkijärvi, Lahmajärvi, Matkun järvi, Vähäjärvi, Kivijärvi, Iso Mustajärvi, Kavajärvi ja Vehkäjärvi. Kuivattuja järviä ovat ainakin Vanhajärvi ja Uutisjärvi ja vaikkapa Pakkasen järvi.  Lampia ovat mm. Porunlampi, Koiralampi, Paskolampi,  Mustalammi, Sammakkolampi, Sokeelampi, Raitoonlammi, Mieliönlammi, Karjalammi, Hangaslampi ja Kuulammi

Urjalan paikannimistö on muutenkin aika mielenkiintoinen Tunnetuimpia erikoisuuksia ovat Kiimankulma ja Hunninko. Me  urjalalaiset olemme omiin nimiimme tottuneet, mutta tänne muualta tulevat kummastelevat ja ihmettelevät nimiä ja kyselevät niiden alkuperää.

Uutakin nimistöä syntyy. Kaavoitettaessa uusia alueita pitää alueiden tiet nimetä. Koko kuntaa kattavaa ositekarttaa laadittaessa jouduttiin pohtimaan paikallis- ja taloteiden nimiä. Tunnetuin kiista käytiin kehrolaisesta tien nimestä, kun Sant Paulin tietä ei hyväksytty suomalaisen nimistön vastaisena. En tiedä onko siellä vielä sellainen tienviitta. Nimenmuutokset näyttävät menevän helpoimmin läpi kuntien yhdistyessä, sillä samannimisiä teitä ei saisi olla. Yleensä liittyvät alue joutuu omista nimistään luopumaan. Rutajärvi on vakiintunut nimi ja veisi sukupolven verran, että Airanne-nimi vakiintuisi.

Seppo Pirhonen

__________________  

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            29.8.2014
Urjalan kulmilta
Mutkat suoriksi

Suuri osa meistä maalla asuvista ja aika monet kaupunkilaisetkin ovat jonkun tiekunnan osakkaita. Tie tuo kotiin tai johtaa kesämökille. Järjestäytynyttä tiekuntaa  hoitaa hoitokunta tai ainakin sillä on toimitsijamies.  He vastaavat vuosittain käytettävissä olevin varoin tien hoidosta.

Urjalassakin tiekuntia on kymmeniä. Nyt ne kaikki voi löytää kartalta.  Metsäkeskuksen Pirkanmaan alueyksiköllä on ollut EU:n maaseudun  kehittämisrahaston tukema hanke, jolla on vauhdikas nimi: Mutkat suoriksi. Hanke ylläpitää sivusto, joka löytyy Internetistä www.tienhoito.fi.  Kartat osiosta löytyy kaksi hyödyllistä karttaa. Tiekunnat löytyvät tiekuntakartastosta kunnittain. Kun riittävästi suurentaa, voi klikata oman tietä. Samalla se näkyy korostettuna ja ponnahdusikkunaan tulee tiekunnan  nimi, numero sekä toimitsijamiehen nimi ja yhteystiedot.

Toinen hyödyllinen kartta on yksityisteiden tiekarttaa.  Siinä näkyy tien nimi ja myös tien varrella olevien kiinteistöjen postiosoitteen talonumero. Kuntien julkaisemissa painetuissa osoitekartoissahan ei ole tietoja tällä tasolla.

Pirkanmaan hanke on pilottihanke ja kokeiluvaiheessa. Saadun kokemuksen pohjalta sitä on tarkoitus laajentaa koko maahan, joten Lounais-Hämekin päässe palvelun piirin lähivuosina. Lisäksi sivustolta löytyy muitakin palveluita. Sieltä löytää tiedot urakoitsijoista, materiaalien ja soran toimittajista. Näitä palveluja tarjoavat pääsevät  sivustolle maksettuaan vuosimaksun. Sivuston käyttäjille palvelu on ilmainen. Urjalalaisia urakoitsijoita ei vielä palvelusta löytynyt.

Palvelu pyrkii palvelemaan tienkäyttäjiä ja tiekuntien osakkaita. Kesähuvilan ostanut voi etsiä tiekunnan yhteystiedot, painavien kuljetusten tekijät saavat tietoa painorajoituksista, silloista tai kääntöpaikoista. Muina kohderyhminä mainitaan tapahtumajärjestäjät, metsäalan toimijat, putki-, kaapeli- ja sähkölinjojen vetäjät.

Tien käyttäjä on silloin tyytyväinen, kun hän tiellä kulkiessaan ei huomaa mitään erikoista. Ei ole kuoppia, tie on aurattu ja liikenne sujuu. Yleensähän tilanne on tällainen. Tiehoitokuntien tiet ovat tavallisesti hyvin hoidettuja, vaikka valtio ei niiden ylläpitoon enää osallistu ja monet kunnatkin ovat karsineet avustuksensa.

Tiekunta muistaa kerran vuodessa laskulla, joka perustuu tieyksiköiden määrään. Niistä päätetään tiekunnan yleisessä kokouksessa, jossa osakasluettelo vahvistetaan.  Useimmat lähettävät jo kirjallisen kutsun. Jos tien varrella olevien kiinteistöjen omistuksissa tulee muutoksia, kannattaa siitä ilmoittaa toimitsijamiehelle, ettei maksa liikaa tai elä toisten siivellä. Hyvä tie on yhteiskunnan perusrakennetta.

Osa meistä teinkäyttäjistä ei asu valtion, kunnan tai tiehoitokunnan ylläpitämän tien varressa. Ennen kuin näille teille pääsee, täytyy kulkea ihan yksityistä omaa tietä. Sen perus- ja vuosikunnossapito on omalla kontolla.  Tässä suhteessa taajamissa asuvat pääsevät helpommalla.

Kaikilla julkisilla teillä pätevät samat liikennesäännöt. Tätä eivät aina kaikki muista. Hyvä soratie saattaa innostaa vauhtiin, jossa mutkat suoristuvat.  Malttia liikenteeseen ajeletpa sitten kenen ylläpitäjän tiellä hyvänsä.

Seppo Pirhonen

_________________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            22.8.2014
Urjalan kulmilta
Historia taustoittaa nykypäivää

Huomenna on kulunut 75 vuotta Suomen kohtaloihin vaikuttaneesta tapahtumasta, jonka vain harvat  muistavat. Moskovassa solmittiin Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, joka tunnetaan sen allekirjoittaneiden ulkoministerien mukaan Molotv–Ribbentrop-sopimuksena. Sen salainen lisäpöytäkirja määritteli Suomen Neuvostoliiton etupiiriin.

Silloiset eurooppalaiset suurvallat sopivat Suomea, Baltian maita,  Puolaa ja Romaniaa kuulematta näiden maiden kohtaloista.  Suomi, Viro ja Latvia sekä Bessarabia Romaniasta tulivat salaisen lisäpöytäkirjan mukaan Neuvostoliitin etupiiriin. Puola jaettiin  sovitun rajalinjan mukaan. Myöhemmin siirrettiin myös Liettua NL:n etupiiriin.

Neuvostoliitto hyökkäsi marraskuun lopussa Suomeen, miehitti Baltian maat ja liitti ne neuvostotasavaltoina vuonna 1940 itseensä. Virossa miehitystoimia johti Andrei Zdanov, joka toimi Suomessa valvontakomission johtajana jatkosodan jälkeen.

Sekä neuvostojohtaja Stalin että Saksan johtaja Hitler joutuivat talvisodan seurauksena tekemään uudelleenarvion Suomesta.  Etupiirijako toteutui muualla, mutta ei Suomessa. NL  kiisti sopimuksen voimassaolon ja vasta v. 1989 se myönnettiin ja tuomittiinkin duumassa eli sikäläisessä eduskunnassa.

Talvisodan jälkeen Suomi ja Saksa lähentyivät ja jatkosodassa saksalaisia joukkoja taisteli Suomen rinnalla. Puhutaan liittolaisuudesta ja aseveljeydestä, mutta myös erillissodasta. Venäjällä vaietaan usein edelleen talvisodasta, mutta fasisminvastainen Suuri isänmaallinen sota on asia, jonka muistoa vaalitaan yhä enemmän viimeaikaisten tapahtumienkin yhteydessä. Suomessa monet vastaavasti ajattelevat, että nykyisessä Euroopan tilanteessa Suomen tulisi nojata taas vahvemmin länteen ja Natoon.

Keskiviikkona kuultiin karjalaisissa iltamissa urjalalaisten miesten vaiheista jatkosodassa. Niitä valotti everstiluutnantti evp. Ilmari Hakala. Hän tarkasteli asioita divisioonatasolla. Pääosin Hämeessä asuneista koostunut 5. divisioona vastasi taisteluista painopisteissä jatkosodan alussa sekä viimeisissä kiivaissa taisteluissa mm. Nietjärvellä Laatokan Karjalassa.

Pääosa urjalalaisista kuului jatkosodassa (1941–1944) Lounais-Hämeen rykmenttiin JR 23:een. Urjalasta lähti majuri Teppo Sorrin johtama komppania 20.6.1941 klo 17.00 rautatieasemalta.  Lounais-Hämeen rykmentin historian on kirjoittanut Arvo Ojala vuonna 1971. Sen nimi on Lounais-Hämeen rykmentin taistelujen tie, sisältää erillispataljoonat  15 ja 21. Teos on loppuunmyyty, eikä sitä hevin löydä antikvariaateistakaan.

Hakalan mukaan Ilvesdivisioona koki melko vähän tappiota paitsi aivan sodan loppuvaiheessa syyskuussa 1944. Urjalalaisia kaatui jatkosodan loppuvaiheessa vuonna 1944 yhteensä 73. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta ja Moskovassa solmittiin välirauhana tunnettu sopimus 19.9.1944. Lopullinen  rauhansopimus vahvistettiin Pariisissa 1947.

Kesällä 70 vuotta sitten Urjalaan tuli paljon muolaalaisia ja muita evakkoja, jotka kesäkuusta alkaen olivat joutuneet jättämään kotiseutunsa toisen kerran. Raja tuli rauhanteoissa paljon kauemmaksi kuin mihin neuvostojoukot etenivät ja siksi vielä syksyllä tuli näiltä alueilta siirtolaisia jäljelle jääneeseen Suomeen. Tutkikaa historiaa, niin ymmärrätte paremmin, mitä nykyisin maailmassa tapahtuu.

Seppo Pirhonen

______________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            15.8.2014
Urjalan kulmilta
Tilakysymys

Postilaatikkoon tupsahti Akaan Opiston uusin ja samalla viimeinen opinto-ohjelma sisältäen tämän syksyn vuoden 2015 kevään ohjelmat. Urjalassa järjestetään 30 opintopiiriä. Ensi vuoden alussa vuodesta 2001 toiminut opisto lopettaa ja Urjala ostaa opistopalvelu Akaan kanssa Valkeakoski-opistolta.

Urjalassa pidettävistä kursseista valtaosa on liikuntaan ja kädentaitoihin kuten posliininmaalaukseen, kudontaan, ompeluun, kankaankuviointiin, korujen valmistukseen, entisöintiin, puutöihin ja lasityöhön liittyviä. Ensiapukursseja on pari, kielistä vain venäjän alkeiskurssi, yksi tietotekniikan kurssi ja kaksi pianokurssi musiikissa.

Hätkähdyttävin havainto oli, että opetus on keskittynyt kirkonkylään ja Huhtiin. Sen lisäksi on kolme liikuntapiiriä Urjalankylässä. Muualla ei mitään. Asemalla on koululla ja Huhdin koululla yhteensä viisi piiriä. Kirkonkylässä yhdeksän kurssia on entisellä uimahallilla ja kahdeksan kirkonkylän koululla.

Urjalan–Kylmäkosken kansalaisopisto järjesti laajasti toimintaa eri puolilla Urjalaa. Silloin toimittiin kouluilla ja kylissä olleissa seurojentaloissa. Nyt koulut on lopetettu ja kunta näyttää haluavan päästä myös koulukiinteistöistä eroon mahdollisimman pian.

Jos Menosten koulu myydään, ei kylässä oli talvilämmintä kokoontumistilaa. Kyläyhdistys olisi ilmeisesti halukas vuokraamaan toista koulurakennusta. Sen sopimus koko koulualueesta päättyi heinäkuun lopussa.

Nuutajärvellä on työväentalo, mutta sekin on aika vähällä käytöllä. Tehtaalla on erilaisia tiloja, mutta niiden tulevasta kohtalosta ei ole vielä varmaa tietoa. Projekti koettaa ylläpitää toimintaa ja luoda uutta hehkua Nuutajärvelle. Puolimatkan koulu myytiin koulun sulkeuduttua. Kylässä on seurojentalo ja metsätalo kokoontumispaikkana

Halkivahan kyläyhdistykselle tarjottiin koulua, mutta kyläyhdistys ei katsonut sillä olevan rahkeita  ylläpitoon. Sittemmin on tiettävästi löytynyt ryhmä, joka harkitsee koulurakennusten ostamista. Halkivahassa on nuorisoseuran ja maamiesseuran ylläpitämä seurojentalo. Talviaikaan ei toimintaa ole paljon ja kiinteistön lämmittäminen kysyy varoja. Toisaalta luulisi olevan järkevää keskittää voimat yhden kiinteistön ylläpitämiseen.

Urjalankylässä yhteisalueella on vahva vuokrasopimus, joka takaisi kunnan ylläpitämänä tilat seuraavat kymmenen vuotta. Kunta pyrkii sopimuksesta eroon tai haluaisi ostaa yhteisalueelta, jossa on noin yhdeksänsataa osakasta, tontit, joilla rakennukset ovat. Sen jälkeen se myisi kiinteistöt.

Urjalankylän uusi koulurakennus valmistu parikymmentä vuotta sitten. Kun yhtenäiskoulu tulee jää Huhdista pois käytöstä yläkoulun liikuntasali. Urjalankylässä on pieni moneen toimintaan sopiva sali, joten kunnan kannattaisi sitä jatkossakin ylläpitää, sillä muutoin käytössä oleva salitila ei Urjalassa riitä.
Kunnalla on tiloja Honkolassa edelleen, koulu vuokrattuna ja palokunnan talo vuokralla kartanosta. Urjalan muissa kylissä on seurojen kokoontumistiloja mm Kehron entinen. koulu myytiin markalla, mutta tontti on kunnan. Välkkilässä on nuorisosurantalo koululla.Tilat tarvitsevat toimintaa. Kansalaisopisto olisi sopiva toimija.

Seppo Pirhonen

____________________  

                                                                                                  Forssan Lehti
                                                                                                    8.8.2014
Urjalan kulmilta
Uteliasta odotusta
                                                                 

Maanantai merkitsee elämänmuutosta monelle urjalalaisperheelle. Koulut aloittavat syyslukukautensa. Uutta se on erityisesti ekaluokkalasille ja eskarilaisille. Tuttua aiemmin koulua käynneille. Yläkoulussa aloittavilla on paljon erilaista. Lukiolaisille ja ammattikoululaisillekin koulumuodon alkaminen aiheuttaa ylimääräistä jännitystä.

Urjalassa muutokset ovat tavallista suurempia, sillä lakkautettujen Halkivahan, Nuuutajärven ja Urjalankylän koulun oppilaat jatkavat koulunkäyntiä Kirkonkylässä. Halkivahalaisista tosin suurin osa valitsi Punkalaitumen Oriniemen koulun. Punkalaitumella käykin Urjalasta koulua peräti 34 oppilasta. Puolimatkasta siellä on käyty jo pidempään. Monien vanhempien mielestä naapurikunta järjestää koulukyydit paremmin kuin Urjala.

Urjala saa lisäoppilaita Aseman koulule Akaan lakkauttamasta Kylmäkosken Aseman koulusta. Muutamia on tulossa myös yläkouluun. Yläkoulussa yksi opettaja jatkaa jäähallin kahviossa opetusta ja lisäksi on tulossa parakki. Ihmetyttää, että eikö sieltä koulun uudesta osasta olisi löytynyt tiloja. Jos koulu olisi homehtunut, olisi se käyttökiellossa. Toiset ovat herkempinenäisiä.

Uutta yhtenäiskoulua saadaan odottaa vielä pari vuotta. Kirkonkylän koulussa on nyt oppilaita eskarilaisten kanssa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Teknisiä töitä opetetaan kunnan  varikolla. Luokkakoot ovat nyt varsin suuria. Oma aikansa menee, että muutostilanteessa uudet ja entiset oppilaat löytävät paikkansa. Samantapainen tilanne on ekaluokkalaisilla, mutta tavallaan he aloittavat puhtaalta pöydältä.

Koulun alkaminen tuo säännöllisyyttä kesäkauden jälkeen. Pitäisi omaksua säännölliset nukkumaanmenoajat ja päästä ajoissa aamulla hereille. Monille koulumatka pitenee ja monesta tulee nyt kuljetusoppilas. Koulussa saa säännöllisesti joka päivä monipuolisen aterian.  Aamulla pitäisi syödä kotona, että jaksaa ensimmäiset tunnit. Tiedän, että kaikille ei ruoka yksinkertaisesti aamulla maistu.

Kodin ja koulun välinen yhteydenpito tapahtuu nykyisin verkossa Wilman välityksellä. Sitä kautta saadaan nopeasti tietoa molempiin suuntiin, kunhan sitä vain käytetään. Koulunsa aloittavien oppilaiden vanhemmilta se vaati jonkin verran totuttelemista. Pian sen kuitenkin oppii. Tosin aivan kaikilla ei ole nettiyhteyttä, jonka varassa järjestelmä toimii. Nopeista laajakaistayhteyksistä ei ole kuulunut mitään viime aikoina.

Koulutus on parasta pääomaa mitä lapsi tai nuori voi saada. Siksi kannatta heti alusta asti aloitaa koulu tosissaan. Opetusta seuraamalla oppii jo paljon. taito karttuu tehtäviä tekemällä. Kotiläksytkin ovat mielestäni tarpeen. Ehkä koulun suurin parannusta vaativa asia on oikeiden ja vaihtoehtoisten opiskelutapojen opettaminen. On monia tapoja oppia asioita ja jokaisen toivoisi löytävän itselle parhaiten sopivan tavan. Utelias asenne uutta kohtaan on paras opiskelun kannalta. Onnistumisen iloa niin koululaisille kuin opettajille ja muulle kouluväelle!

Seppo Pirhonen

____________________________   
                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            1.8.2014
Urjalan kulmilta
Hurmaa ja maisemia

Tuttua ja tuntematonta (pienellä alkukirjaimella) tarjoaa tämänkertainen Pentinkulman päivien loppusuora. Torilla tänään kirjailijakahvilassa esiintyvät Kirsti Manninen/Enni Mustonen, Matti Rönkä, Karo Hämäläinen ja JP Koskinen. Arvelen, että heistä ainakin kaksi on useimmille tuttuja. Huomenna pääjuhlassa puhuvat Juha Sipilä, Tuija Välipakka, Petteri Pietikäinen ja Juha Hurme. Heistä tunnetuin lienee tilaisuuden avaaja kansanedustaja Juha Sipilä.

Päivien teemana on ”Tekstin hurmaa ja mielen maisemia”. Nykysuomen sanakirja määrittää hurmaa: sanoilla: tunne-elämän haltiotila, hurmio, huuma, lumo, ihastus, kiihko, viehätys, ja tenho. Kirjaa lukiessa voi kokea sanakirjan luettelemia asioita: elämän, kesäyön, voiton, vallan, vauhdin, lemmen, taistelun, sulon, aistin, kesän tai kevään hurmaa.

Tänään torilla on enemmän tekstin hurmaa ja huomenna lauantaina pääjuhlassa mielen maisemaa.  Uutisankkuri Matti Röngän dekkarihahmo on lukijoille tuttu myös tv-sarjasta Tappajannäköinen mies.  Kirsti Manninen on kirjoittanut paljon maaseudun ja tavallisten ihmisten elämästä sekä omalla nimellään että Enni Mustosena. Kevyeen muotoon on usein sisältynyt paljon vakavaa ja vaikuttavaa asiaa. Hän on myös kunnostautunut dekkaristina ja televisiosarjojen tekijänä ja palkittuna tietokirjailijana yhteisteoksesta Suomen lasten historia.

Karo Hämäläinen haastattelee ja johdattaa keskustelua torilla. Hänkin on tuottoisa kirjoittaja, jolta olen lukenut useampiakin kirjoja, viimeksi  ”Ilta on julma” jännitysromaanin. Hänen kirjoissaan esiintyy paljon talouselämän aiheita, koska hän toiminut Arvopaperi-lehden päätoimittajana. Lisäksi hän on kirjoittanut tietokirjoja ja myös lapsille ja nuorille.

Juha-Pekka Koskinen on paneutunut historiaan, Raamattuun,  ammattiyhdistyksiin ja talouselämään. Hänen teoksiaan en ole vielä lukenut, mutta ne vaikuttavat mielenkiintoisilta esittelyjen perusteella.

Tuntemattomia ovat minulle myös pääjuhlan kirjailijavieraat Tuija Välipakka, Petteri Pietikäinen ja Juha Hurme. Heidän aiheensa ovatkin enemmän mielen maisemissa. Pietikäisen Hulluuden historia on palkittu Kanava-palkinnolla. Välipakka hallitsee sekä runon että tietokirjan mm. Sata tapaa tappaa.

Eilen illalla oli Kiimankulman yö kääntäjätalossa. Tänään esiintyvät Aulikki Oksanen ja Vuokko Hovatta runoillassa Säätiksellä. Huomenna kuullaan aamupäivällä esikoiskirjailijoita. Heidän kirjojaan en ole vielä lukenut, mutta omaperäisin oli  Sari Pyöliön kirjan nimi Pölyimurikauppias ja muita äidin erehdyksiä, joka sisältää novelleja. Mukana on myös dekkaristeja, runoilijoita ja lapsille kirjoittavia. Teemapaneelissa valotetaan kirjallisuutta historian kriisien käsittelijänä.

Tuttu tekijä on useimmiten turvallinen valinta. Tuntematon kirjailija voi tarjota yllätyksen ja sellaista tekstin hurmaa, ettei kirjaa malta laskea kädestä. Kannattaa siis uskaltaa valita rohkeasti uutta.
Suuren suosion sai viime vuonna päivien uutuus kirjanvaihtotapahtuma. Sinne voi viedä luetun tai lukemattoman ja vaihtaa sen kiinnostavaan jo luettuun tai lukemattomaan. Majakalla on mahdollista vaihtaa tänään ja huomenna. Tätäkään Pentinkulmaa ei siis voi jättää väliin. Tervetuloa tekstin hurmaan ja mielen maisemiin!

Seppo Pirhonen

__________________ 
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                           25.7.2014
Urjalan kulmilta
”Ensin mentiin saunaan ja sitten syötiin vasta”

Kuinka hyvin seuraatte aikaa?  Ennen oli paljon erilaisia sanontoja, joiden avulla pystyttiin ajoittamaan kuhunkin aikaan liittyviä asioita. Nykyisin tämä kansanperinne alkaa olla katomassa. Eletään hetkessä ja sen mukaan mitä eteen tulee.

Naisten viikko on vietetty ja mätäkuu on alkanut. Kumpaankin liittyy paljon erilaisia sanontoja ja uskomuksia. Mätäkuu on vanhaa kansainvälistä lainaa ja sisältää paljon uskomuksia. Varmasti niistä joku osuu paikalleenkin. Useinhan tähän aikaan osuu Suomessa intiaanikesä eli heinä- elokuun vaihteessa oleva kuuma ajanjakso. Eihän nytkään. ole ilmoissa valittamista ja jääkaappi auttaa.

Ennen sanottiin, että Hermannista (12.7.) heinään. Nykyisin heinänteko alkaa kyllä aikaisemmin. Tosin tänä vuonna parhaat ilmat ovat olleet  viime päivinä. Jos vanhan kansan uskomuksiin on luottaminen, niin paras vihdantekoaikakin on jo mennyt ohi. Se on kuulemma juhannuksen jälkeen heinäkuun alkupuolelle.

Urjalassa järjestivät sotaveteraanit aikanaan vihdantekotalkoita. Järjestö sai näin toimintarahoja. Nyt tämä joukko on harventunut. Jäljellä olevilla olisi tietotaitoa, mutta fyysinen suorituskyky  ei aina riitä vihdantekoon. Idässä vihta oli vasta.

Joillakin tanssipaikoilla oli aiemmin tapana järjestää vihaseurat. En tiedä, mistä tämä tapa on aikanaan tullut, mutta pitkään aikaan ei ole tanssipaikkojen ilmoituksissa sellaisia näkynyt. Olisiko enemmän satakuntalainen perinne tai tapa. Joskus olen nähnyt Urjalassakin jonkun tanssipaikan sellaisia järjestäneen.

Monien mielestä kuun vaiheilla on vaikutusta kesäajan ja miksei muunkin ajan töihin.  Itse en näistä ole perillä. Tiedän kyllä, että jotkut ovat vahvasti sitä mieltä, että tietyt työt pitää  sijoittaa  uudenkuun aikaan. Näistä on kirjoitettua tietoa olemassa, jos niistä on kiinnostunut.

Tänään on Jaakon päivä.  Hän heittää kylmän kiven ja vesien pitäisi alkaa jäähtyä. Suomessa rukattiin aikanaan almanakkaa ja näin ollen vanhan kalenterin mukainen Jaakon päivä oli 11 päivää myöhemmin eli elokuun viidentenä.  Nykykalenterissa silloin juhlii Salme.  Ilmeisesti se päivä onkin lähempänä ajankohtaa, jolloin vedet oikeasti alkavat jäähtyä. Nyt ainakin näyttää siltä, että helle jatkuu ja vedet pysyvät lämpiminä.

Urjalassa tämänvuotinen uimakoulu ajoittui niihin viikkoihin, jolloin vesi taisi olla alle15-asteista. Ei siinä välttämättä synny koivin suurta innostusta uimiseen. Toisaalta kursseille tulevat juuri he, jotka ovat uimisesta kiinnostuneita. Tänä vuonna kokeiltiin aikuisten uimakurssia. Ketään  ei tullut. Aikuisen taitaa olla vaikea myöntää sitä, ettei osaa uida. Virallinen uimataitomääritys onkin vaativa. Veteen pudottua ja pään noustessa pinnalle pitäisi pystyä uimaan 200 metriä, josta neljänneksen saa uida selällään. Luulen, että jää monelta aikuiselta tekemättä.

Nautitaan tästä lämmöstä ja kesästä. Heinäkuu on Suomessa suosituin lomakuukausi. Muualla Euroopassa lomallaan etupäässä elokuussa. Koulujen alkaminen elokuussa rytmittää suomalaisten lapsiperheiden kesää. Odotellaan siis kuuta nousevaa ja arvellaan, mitkä uutiset ovat mätäkuun uutisia ja muutoin ollaan kuin Ellun kanat rannalla tai saunassa vihdan kanssa tai ilman.

Seppo Pirhonen

______________________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            18.7.2014
Urjalan kulmilta
Tapahtumien tarjontaa

Joka viikonloppu ja välillä viikollakin on Urjalassa tapahtumia. Urjalan kunnan nettisivuille on koottu tapahtumakalenteri, josta voi katsoa  menokohteita. Joku taitaa puuttua joukosta, sillä esimerkiksi Menosten kesäjuhlaa en sieltä löytänyt ja ensi sunnuntainahan sekin on perinteisenä ajankohtana. Varsinainen tapahtumien vyöry on Pentinkulman päivien aikaan kuiden vaihteessa.

Kesäteatterin näytökset ovat jo päättyneet. Heikki Luoman teksti taksi hauskan ja humoristisen kesänäytelmän. Näyttelijätkin onnistuivat hyvässä ohjauksessa oikein mukavasti. Moni urjalalainen suuntaa kesäteatteriin myös naapuripaikkakunnille ja Pirttikoski kuuluu näistä monen vakiokohteisiin.

Kesä ilman huutokauppaa ei tunnu oikealta kesältä. Rautasentiellä Urjalankylässä, Puolimatkan vanhalla koululla ja Menosissa VPK:n lavalla on säännöllisesti kesäkautena ammattilaisten pitävien huutokauppoja. Lähipäivien erikoisuus on kolme koulujen irtaimistojen huutokauppaa, huomenna Halkivahassa keskiviikkona Urjalankylässä ja viikon päästä Nuutajärvellä. Koulunostalgiaa on tarjolla. Kuvia selatessa tuli mieleen, miten minkäkin opetusvälineen tai kaluston hankinta oli joskus tiukalla, kun kymppejä ja satasia pyyhittiin kunnan budjetista.

Torilla jatkuvat konsertit ja tapahtumat. Viikko sitten esiteltiin aikidoa ja tänään laulelee Jalosen Marita naapuripitäjästä. Asemalla on puistoblues ja kesätori vanhalla rautatieasemalla. Sunnuntaina  ovat  nuorisokansalliset Varstakisat yleisurheilulajeissa Laukeelan kentällä. Seuraavalla viikolla juhlii Palloseura. Urjalankylässä ovat markkinat ja työnäytökset samaan aikaan, kun koulun irtaimistoa myydään huutokaupalla.

Metsälinnan kartanossa järjestettiin  sota-ajan elämä kuvaava tapahtuma ja viikon päästä siellä leikitään vanhoja lasten leikkejä ja katsellaan vanhoja leluja. Nuutajärvellä päästään jatsin makuun. Autoilusta kiinnostuneille ovat tiedossa Pentinkulman ajot. Siitä jatkuvat monet tapahtumat koko viikon elokuun alkuun.

Joskus pääkaupunkiseudun julkisessa mediassa puhutaan vähätellen kaikenlaisista kesätapahtumista. Tottahan toki joukkoon mahtuu monenlaista touhua ja tingeltangelia, mutta paljon paikalisesti ja yhteisöllisesti merkittäviä tilaisuuksia, joiden eteen vapaaehtoiset tekevät paljon työtä, jotta ne onnistuisivat.

Suuren huomion tuntuvat saavan tapahtumat, johon julkkiseliitti kokoontuu puhumaan ja näyttäytymään. Porissa on puhuttu kymmenissä tilaisuuksissa kaikesta taivaan ja maan välillä. Puhujat ovat tuttuja ja niin myös heidän ajatuksensa. Harvoin on kuultu jotakin uutisarvoista. Tietenkin joskus on syytä myös paikallisissa järjestäjissä, jotka haluavat yleisömagneeteiksi tunnettuja nimiä. Musiikkitapahtumista on tullut suuria ja tarvitaan paljon nimekkäitä esiintyjiä, jotta väkeä saataisiin. Taloudelliset riskit ovat suuria. Holjat vetävät väkeä Forssaan ja Hakkapeliitat Tammelaan.

Paikalliset tapahtumat ovat tärkeitä niihin osallistuville. Tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia. Tapahtuma on hyvä syy tulla yhteen.

Seppo Pirhonen

_______________________________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            11.7.2014
Urjalan kulmilta
Elävää kuvaa

Urjalassa päättyi eilen Suvikino-tapahtuma, jossa esitettiin useita elokuvia parin viikon aikana. Esityspaikkana oli Urjalan Työväentalo Huhdissa. Se on ollut viime vuosiin saakka ainoa elokuvateatteri Urjalassa, mutta säännölliset esitykset ovat siellä päättyneet. Sen kanssa kilpaili aina 1970-luvulle saakka Säätiötalon elokuvat. Televisio ja maaltamuutto vie yleisön elokuvilta. Uusi aika vaati uudet laitteet ja tekniikat, jotka eivät ole halpoja. Siksi meillä ei ole vakinaista elokuvateatteria.

Yleisradio esittää arkisin joka päivä puolenpäivän tienoissa ykköskanavalla vanhoja suomalaisia elokuvia. Joukossa on paljon tusinatuotantoa, mutta paikoin myös ihan laadukkaita elokuvia, joita kannattaisi katsoa. Vanhemman väen mielestä vanhat elokuvat ovat parempia kuin uudet. Nuorilla on toisenlainen maku.

Urjalassa filmattiin vuonna 1942 Keinumorsian Hakkilassa ja Kampparin kulmalla. Tiettävästi muita varsinaisia SF-elokuvia ei ole täällä filmattu, mutta, jos jollakulla on toisenlaista tietoa, olisin siitä kiinnostunut. Monet kysyvät meiltä urjalalaisilta, että onko Väinö Linnan Täällä Pohjatähden alla -teoksiin liittyvät elokuvat filmattu täällä. Siihen täytyy siis vastata kieltävästi. Ei uudempaa eikä vanhempaa versiota.

Jossakin vaiheessa jotkut innostuivat kaitafilmaamisesta ja sitten videokuvauksesta.  Useimmat antoivat koneen pyöriä ja tallensivat filmille tapahtumia tuotoksia sen tarkemmin editoimatta. Joillekin kuvaamisesta tuli harrastus ja syntyi hyviä tuotoksia. Pakkasen Samuli tunnettiin täällä aikanaan ahkerana kuvaajana. Viime vuosina on ahkeroinut Simolan Kari.

Lallukan Simo-Pekka on koonnut mainion sivuston Urjalan kuvat, joka löytyy internetistä. Sinne hän on saanut valokuvien lisäksi myös muutamia kaitafilmejä ja videoita sekä lähipiiristään että urjalalaisilta kuvaajilta. Mukana on koululaisten tuotoksia. Tauno Luomalta ja Tauno Nuutiselta on myös useita filmejä.

Nettiä selailemalla voi löytää myös paljon muita videoita, joita on talletettu Youtube-palveluun. Mukana on erilaisia tapahtumia mm ralleista, kyläjuhlista, urheilusta, hevosista ja perinnetapahtumista ja lisäksi paljon muuta.

Nykyisin lyhyen videopätkän ottaminen onnistuu kännykällä ja kädenkäänteessä se on myös julkaistu joko suljetulle katsojajoukolle tai yleiseen jakeluun. Kun kuvia laitetaan julkiseen levitykseen pitäisi tuntea myös siihen liittyvät vastuut.

Aika monella on kotonaan varmaan useita VHS-kasetteja. Pian ei löydy nauhureita, joilla niitä voisi katsella. Kaupasta on tosin saatavissa laitteita, joilla vanhat kasetit voi siirtää CD-levyille. No sekin taitaa olla pian vanhaa tekniikkaa. Kehitys menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Seuraava vaihe on varmaan tallentaminen pilvipalveluihin eli palveluntuottajan koneille, jotka saattavat olla missä tahansa eri puolilla maailmaa.

Elokuva kertoo tarinan ohjaajan näkemyksen mukaan. Meidän tavallisten kuvaajien tavoitteena on tallentaa eletty ja koettu hetki ja siksi niidenkin tuotosten arvo kasvaa vuosien mittaan. Aihe, kuvausaika- ja –paikka sekä tekijät pitäisi sisällyttää  kaikkiin filmeihin ja valokuviin, jotta ei tarvitse arvailla mitä niissä on.

Seppo Pirhonen

________________________________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            4.7.2014
Urjalan kulmilta
Jalkapallon juhlaa

Jalkapallosta kiinnostuneille nämä viikot ovat olleet huippuaikaa. MM-kisat Brasiliassa ovat houkutelleet television ääreen suuret joukot. Todella mielenkiintoisia ja jännittäviä pelejä on voitu nähdä. Tuoreiden tietojen mukaan ihmiset hankkivat lisäjännitystä pelaamalla veikkauksen pelejä ja ehkä muitakin vedonlyöntejä.

Kahdeksan parhaan joukossa on neljä joukkuetta Euroopasta ja Etelä-Amerikasta.  Tänään ja huomenna ratkaistaan neljä parasta ja viikon päästä sunnuntaina selviää mestari.

Urjalan jalkapalloelämässä kuluva vuosi on myös juhlavuosi. 50 vuotta siten perustettiin Urjalan Palloseura. Urjalan Taimen ja Urjalan Urheilijoiden yhteisvoimin perustettiin uusi seura huhtikuussa. Taimi oli TUL:n seura . Kätilöinä toimivat Taimesta Veikko Myllylä ja Taisto Tammi sekä Urjalan Urheilijoista Jouni Palonen ja Heimo Järveläinen.

Huhdin Työväentalolla pidetyssä perustavassa kokouksessa oli läsnä kolmisenkymmentä Jalkapallon harrastajaa. Seura perustettiin ja se liittyi Suomen Palloliittoon. Vaihtoehtoisena nimenä oli Urjalan Pallo-64, mutta samantapaisia nimiä oli lähipaikkakunnilla mm. Toijalassa, joten päädyttiin Urjalan Palloseuraan. Jäseniä tuli myös Nuutajärven Esasta. Näin seura sai jakamattoman kannatuksen eri puolita pitäjää ja erilaisista väestöryhmistä.

Ensimmäinen puheenjohtaja oli Åke Hallongren, varapuheenjohtaja Heimo Järveläinen ja sihteeri Taisto Tammi. Johtokuntaan tulivat myös Veikko Myllylä ja Reijo Saarikko.

Palloseuran toiminta lähti hyvin liikkeelle ja erityisesti panostettiin junioritoimintaan. Mukaan saatiin hyviä valmentajia ja ohjaajia. Legendaarisia olivat jalkapalloleirit, joita on järjestetty milloin Iso-Kokkilan pellolla , milloin Kokolla, Nuutajärvellä tai Urjalankylässä.

Seura viettää juhlaviikkoa MM-kisojen jälkeen heinäkuun lopulla. Juhlaottelu on perjantaina 25.7.  ja pääjuhla lauantaina. Juhlaottelussa vastustajana on PP-70. Juhlassa kuullaan historiikki, jossa kerrotaan myös niistä jalkapalloilijoista, jotka ovat edenneet urallaan palloseurasta muualle. Mainittakoon, että tunnetulla valmentajalla Antti Muurisella on äidin puolelta urjalalaiset juuret.

UrPs:lla on kaksi miesjoukkuetta, neljä poikien juniorijoukkuetta ja kolme tyttöjoukkuetta sekä jalkapallokoulu. Hyvä saavutus paikkakunnalta, jossa ikäluokat ovat melko pieniä. Miehet pelaavat nelosessa ja kutosessa. Kumpikin joukkue on tällä hetkellä sarjataulukon puolivälin huonommalla puolella.

Jalkapallo on hyvä harrastus, eikä siihen tarvita niin paljon varusteita kuin jääkiekossa. Toivottavasti MM-kisat omalta osaltaan kannustavat katsojia telkkareiden äärestä seuramaan myös oman paikkakunnan joukkueiden pelejä.

Tässä viikonvaihteessa Urjalassa juhlitaan sataa toiminnan vuotta Tursassa. Nuorisoseura on toiminut jo niin kauan ja talokin täyttää 80 vuotta. Saman verran vuosia on  Tourun maa- ja kotitalousseuralla, joka juhlii omalla talolla ja tanssii Nuutajärven Iirilässä. Myös Tolvan sukuseura on koolla Urjalankylässä.

Seppo Pirhonen

 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            27.6.2014
Urjalan kulmilta
Lukupaikalla

Aurinkoa ja lämpöä odotellessa ja sateen ropistessa tekee mieli tarttua kirjaan. Olen koko alkuvuoden lukenut pääasiassa tietoteoksia ja sellaista kaukolainaa olin hakemassa kirjastosta ennen juhannusta. Kirjaston henkilökunta oli koonnut kirjakasseja teemoittain erityyppisille lukijoille.

Valitsin yhden. Sieltä löytyi kirjojen lisäksi muutama aikakauslehti videoita ja kirja kuunneltavana Cd-levynä. Pari kirjaa ehdin lukea ja ihan hyviä tekstejä olivat molemmat. Toinen suomalainen vakiintunut tekijä Joni Skiftesvik ja toinen saksalainen Wolfgang Herrndorff. Tähän kirjaan en varmaan olisi osannut muutoin tarttua. Hyvä ja vauhdikas kuvaus kouluajoilta oli Lada-romaani. Parhaillaan menossa on Jukka Parkkisen kirja ja monta muutakin luettavaa tekijää kassista löytyi.

Hyvä idea kirjaston tytöiltä. Useinhan kirjaa valitessa saattaa lokeroitua tietyntyyppisiin kirjoihin ja kirjailijoihin. Joskus on hyvä tutustua ihan erilaiseen. Kesällä tarttuu mielellään vähän kevyempään, jossa ei tarvitse murehtia koko maailman murheita. Dekkarit osuvat käteen helposti. Ihan hömppää en kuitenkaan viitsi lukea.

Kaunokirjallisuutta tulee ostettua vähemmän. Joskus huutokaupasta saattaa jäädä käteen parilla eurolla kirjalaatikko, jossa on mielenkiintoista luettavaa. Yhden sellaisen luin junamatkalla ja sai oikein pidätellä ettei nauranut ääneen. Huumori on aina virkistävää.

Aikainen aamu tai kesäilta on sopivia lukuaikoja kesällä, varsinkin jos voi lukea ulkona. Lapsena tai nuorena tuli joskus kavuttua vintille ja silloin saattoi sateella kuulla, kuinka sadepisarat ropisivat kattoon.

Lukupaikkoja on tietysti jokaisella oman mieltymyksensä mukaan: sohva, nojatuoli, pöydän ääressä, riippukeinussa, lepolassessa, sängyssä, vesassa, nurmikolla, rannalla, laiturin nokassa tai veneessä.

Ennen maaseudulla oli joka talossa ulkohuone, huussi, koska sisävessoja ei vielä ollut. Pyyhintääkin käytettiin sanomalehtipaperia ennen vessapaperirullia. Usein paperikasassa oli myös jokusia aikakauslehtiä, joita saattoi toimitusta tehdessään lukea tai selailla. Lehtien parhaat kannet filmitähtineen oli leikattu koristamaan ulkohuoneen seiniä. Siellä olivat Tauno Palot ja Ansa Ikoset tai Paul Ankat ja Elvikset.

Jos maalaistalojen huussin alla joskus meni rotta tai hiiri, niin liikettä voi olla uusimmissa mökkivessoissakin. Ihan sananmukaisesti voi olla tuli hännän alla. On siis käymälöitä, joissa tuotokset poltetaan ja myös niitä, joissa ne pakastetaan. Polttamalla kuulemma yhden ihmisen kuukausisatsi tuottaa kahvikupillisen tuhkaa.

Suomessa sähköiset julkaisut etenevät hiljalleen. Iltapäivälehtiä monet vilkaisevat kännyköistään, tableteistaan tai tietokoneiden näytöltä. Kirjojen maailmassa kilpaillaan vielä erilaisten sovellusten kesken. Joku niistä voittaa vähitellen muut ja pari kolme alustaa saavuttaa keskeisen aseman. Lukijan kannalta olisi parasta yhtenäinen standardi, joka olisi laitteista riippumaton. Sähköisen kirjanomistajan kirjahylly mahtuu pieneen tilaan. Sähköinen kirja voittaa tulevaisuudessa paperikirjan, mutta ei hävitä sitä kokonaan. Oli miten oli, niin lukeminen kannattaa aina. Se antaa mielikuvitukselle enemmän. Hyviä lukuhetkiä, luette sitten missä hyvänsä!

Seppo Pirhonen

______________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            20.6.2014
Urjalan kulmilta
Se on sitten juhannus

”Sitten katseltiin lippua, joka ei liehunut, kun oli tyyni ilma. Alma istui kädet helmassa ja sanoi: Erinomasen suoran puun löytäny olette. Kelpaa siinä ny liehua, kun tuulta vaan olis.” Näin teki Koskelan väki  Väinö Linnan kuvaamana lauantaina 24.6.1939. Oli juhannuspäivä ja kahvia juotiin ulkona Kaarinan tarjoillessa. Lipun oli ostanut Vilho Tampereelta.

Talo oli maalattu niin, että tuore maaliöljy vielä tuoksui. Akseli olisi tyytynyt punamultaan, mutta pojat sivelivät sen vaaleaksi. Samoin aikoihin oli hankittu radio ja antennin eristimet kiiltelivät talon katolla. Siihen aikaan radio tarvitsi pitkän lanka-antennin katolle. Meilläkin kotona se oli aitan katolla.

Juhannuksesta tuli virallisesti Suomen lipun päivä 80 vuotta sitten vuonna 1934. Joskus Linnaa arvosteltiin siitä, että hänen kirjassaan torppari laittoi lipputangon. Olen melko varma, että Linnalla oli tässä suhteessa parempi tieto kuin arvostelijoilla tuon ajan entisten torppareiden siloisten itsenäisten viljelijöiden käytännöistä.

Täällä Pohjantähden alla trilogian kolmannen osan juhannuskuvaus on aidonoloinen. Kahvia juodessa puhttiin kylän asioista. Linnan mukaan Koskelan väki suhtautui hieman ylimielisesti ja arvostellen kyläläisten touhuihin. Kirkkoherra eleli yksin, opettaja Rautajärvi oli linnoitustöissä muiden pitäjän vapaaehtoisten tapaan Kannaksella ja Leppäsen Valto oli juopottelun seurauksena kolmen poliisin voimin saatettu putkaan.

Erityisesti tuli puheeksi Kivojan perhe. Vanha Vikki, Lauri ja poika Aulis, joka oli Koskelan poikien kaveri. Kiviojat olivat hankkineet uuden linja-auton ja ensimmäiseksi hankittu International kuorma-auto oli sekin vaihdettu uuteen. Lisäksi suunniteltiin pirssin hankintaa.  Akselin mielestä Lauri pelasi honkkelin onnella ja epäili, että yritys menee nurin. Akselia huolestutti kuusitoistavuotiaan Kaarinan herännyt kiinnostus Aulista kohtaan.

Elinan mielestä elämä oli mennyt ihan kamalaksi radion myötä. Oli vain uutisia, johtajista, elintilan saamista, linnoittamisesta ja sotajoukkojen määristä ja Espanjan sisällissodan kuolleista. Elina sanoi enteellisesti: ”Kyllä kai tän mailman pystyy hävittään, vaikkei niin suuri Ja mahtava ihminen oliskan kun niitten sanotaan olevan. Ja kyllä ne äidet vaan tän maailman asiat panisivat kuntoon jos niitä kuunneltas.”

Tänään on juhannusaatto ja juhlinta sen mukaista. Juhannus oli muutoin viimeisen kerran aina 24. päivä 60 vuotta sitten vuonna 1954. Sen jälkeen se on ollut viikonloppuna, joka ajoittuu välille 20.–26. kesäkuuta. Mainittuun vuoteen päättyvät Linnan trilogian tapahtumat, jotka alkoivat vuodesta 1884 eli siis 130 vuotta suomalaista elämää.

Ja kun vanhoja muistellaan, kuten juhannuksena on tapana, on paikallaan palauttaa mieliin, että 70 vuotta sitten juuri näinä päivinä karjalaiset olivat evakkotiellä. Neuvostoliton suurhyökkäys oli käynnissä ja niinpä tiet ja rautatiet olivat täynnä länteen pyrkiviä. Urjalan asemalla purettiin evakoiden tavaroita. Ilmeisesti lähes ainoat kuvat ovat säilyneet juuri täältä, sillä TK-miehiltä olivat filmit lopussa ja kuvia ei voitu ottaa. Yle ja Iltasanomat ovat tuottaneet noista tapahtumista monipuolista aineistoa sekä painettuna että nettiin.
Linna päättää juhannuskuvauksensa sanoihin: ”Kyllä nyt kelpaa. Viimeinkin.” Koskelan väellä oli velat maksettuna ja talo kaikin puolin kunnossa ja lapset terveitä. Nykyäänkin monella on asiat hyvin. Ja vaikka ei olisikaan, niin silti siniristilippu liehumaan. Tuulta on ainakin viime päivinä piisannut.

Seppo Pirhonen

_______________________   
                                                                                                        Forssan Lehti
                                                                                                           13.6.2014
Urjalan kulmilta
Mistä näitä lukuja oikein tulee?

Lukiossa pitää olla 500 oppilasta, kunnassa pitää olla 20 000 asukasta ja terveysalueella pitää olla 50 000 asukasta. Tällaisia lukuja on viime aikoina pyörinyt julkisuudessa, kun valtiovalta suunnittelee erilaisia ”uudistuksia”. Mistä ne  tulevat?

Kuntauudistus haudattiin ja Sote meni uusiin puihin, jossa sen valmistelu on edelleen käynnissä muuttuneelta pohjalta.  Edelliskaudella silloinen hallitus vaati 20 000 asukkaan pohjaa perusterveydenhuoltoon ja niinpä Urjalan päättäjät antoivat terveyden- ja vanhustenhillon Akaan kaupungille isäntäkuntamallilla hoidettavaksi.

Tänään saamme lisätietoja siitä, miten lukiokoulutusta aiotaan uudistaa. Tuntijako ja opetussuunnitelmat uudistuvat 2016, jolloin kokeillaan myös sähköistä ylioppilaskirjoituksia joissakin aineissa. Ministeriön listassa on parikymmentä kohtaa joihin kaavaillaan muutoksia. Tärkeimpiä ovat rahoituksen uudistamiset.

Kun valtion hallinto kirjoittaa papereihinsa seuraavan tapaisen lauseen, on syytä olla tarkkana: ”Ohjelmalla tuetaan elinvoimaisen, toimintakykyisen toimipisteverkon muodostumista.”  Kuulostaa ihan hienolta ja hyväksyttävältä. Mutta nytpä pitää kaivaa selitys katekismuksen tapaan ja selvittää mitä oikeasti tarkoitetaan.

Suomessa oli viime vuonna 374 lukiota, joista alle sadan oppilaan lukioita kuten Urjalan Väinö Linnan lukio 102 kappaletta. Alle 500 oppilaan lukiota oli yhteensä 301 ja sitä suurempia tilastokeskuksen mukaan 73. Viidensadan oppilaan alarajavaatimus elinvoimaiselle ja toimintakykyiselle lukiolle merkitsisi sitä, että Urjalasta katsoen lähimmät lukiot olisivat Forssassa, Tampereella ja Valkeakoskella. Näistä Valkeakoski mitoitti lukionsa sitä rakentaessaan siten, että käytti urjalalaisia  valtionosuushakemuksessa oppilaspohjana.

Forssassakin jouduttaisiin uudelleenjärjestelyihin. Tähän tähtäävät pyrkimykset ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhdistämiseen saman katon alle, johon lukioväki ja naapurikunnat ovat suhtautuneet varauksin.

Ammatillisia oppilaitoksia oli Suomessa viime vuonna 118 ja niistä vain 47 oli alle 500 oppilaan kouluja. Yli tuhannen oppilaan kouluja oli 41. Lukioissa opiskeli 115 400 ja ammattikouluissa 173 200 nuorta. Urjalasta ammattikoulua käydään  monessa suunnassa, mutta Forssa on edelleen vahvoilla.

Keskiasteelle eli lukioihin ja ammatillisiin kouluihin pyrkineet ovat saaneet tiedot opiskelupaikoista ja lähiviikkoina pitää ilmoittaa ottaako vastaan saamansa koulutuspaikan. Ainahan ei välttämättä ole päässyt ykkössuosikkiin.

Urjalassa on pieni lukio, muta kustannuksetkaan eivät ole järin suuret. Oppimistulokset ovat olleet hyviä. Lukion perusopinnot siellä voi suorittaa, mutta ei ihan kaikkea erikoista, mikä mieleen tulee. Toisaalta lukion jälkeen tärkeintä on, että on lukiotodistus ja ylioppilastodistus Jatkopaikkaa haettaessa harvemmin kysellään erikoiskurssien suorittamista.

Pienet lukiot ovat toimineet hyvin ”elinvoimaisesti ja toimintakykyisesti”. Koulutuksen tasa-arvon kannalta niillä on ollut suuri merkitys suomalaiselle nuorisolle. On turha määritellä keinotekoisia oppilasminimimääriä. Luvut tulevat yleensä hatusta, kulloisenkin päättäjän omien päämäärien palvelemiseksi.

Seppo Pirhonen

_____________________________________ 

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            6.6.2014
Urjalan kulmilta
Osuuspankki juhlii

Kutsu on käynyt osuuspankkiväen jäsenjuhlaan, jota vietetään tänään. Tumman puvun ja kravatin voi unohtaa, sillä toripäivänä vietettävä ulkoilmatilaisuus tarkoittaa rentoa meininkiä. Tarjolla on toimitusjohtajan avaussanat, wokkipannua, kakkukahvit ja Artturi Mäkelän yhtyeen The  Greenlanterns:in musiikkia.

Juhlan aihe on 90 toiminnan vuotta. Urjalan Osuuskassa, jolla nimellä  toimittiin vuoteen 1970, perustettiin Huhdin Honkalassa 27.4.1924. Valtioneuvosto hyväksyi säännöt kesäkuussa ja syyskuussa se merkittiin kaupparekisteriin. Urjalassa oli toiminut säästöpankki jo vuodesta 1864, mutta myös osuuskassoja vuodesta 1913 Kehrolla ja Välkkilässä ja vuodesta 1915 Halkivahassa. Myöhemmin ne sulautuivat Urjalan osuuskassaan.

Ensimmäinen kassanhoitaja oli Kalle Kangasniemi, jonka kotona kassa oli auki lauantaisin pari tuntia. Ensimmäinen oma toimitalo oli yhteinen Maamiesten osuusliikkeen kanssa Huhdissa vuonna 1928. Kirkolle Laukeelaan avattiin sivukonttori 1960 ja sen paikalle rakennettiin nykyinen pankkirakennus ”Raharinki” 30 vuotta sitten. Sitä on pariin otteeseen remontoitu ja  tänään viimeksi uusitut tilat otetaan käyttöön.

Osuuskassat olivat aluksi aika pitkälle maatalousväestön luotonantajia. Merkittävä kasvusysäys paikallispankeille oli siirtolaisten ja rintamamiesten asuttaminen. Se ei aluksi kiinnostanut liikepankkeja ja niinpä erityisesti osuuspankit, mutta myös säästöpankit rahoittivat merkittävästi jälleenrakennustoimintaa.

Vähitellen pankkiryhmän asiakaskunta laajeni ja moni urjalalainen on muualle muuttaessaan säilyttänyt yhteyden kotiseudun pankkiin, jossa ei nykyisin niin usein tarvitse käydä, kun pankkiasioita hoidetaan kotitietokoneilta. Käteistä ei vielä pysty tietokoneella tallettamaan, mutta muutoin asiat hoituvat. Hyvää palvelua saa poikkeamalla paikan päällä. Joskus kyllä aika pitää oikein varata.

Urjalan Osuuspankki on osallistunut merkittävästi myös yrityselämän ja asuntotuotannon rahoittamiseen. Pankissa tarvitaankin monen alan asiantuntemusta. Jos sitä ei ole paikallisesti turvaudutaan pankkiryhmän apuun. Yllättävän paljon koko pankkiryhmän palveluksessa olvista työskentelee Helsingissä.

Urjalan Osuuspankki oli ensimmäisten joukossa vuonna 1975 nostamassa jäsenmaksua silloisesta 20 markasta tuhanteen markkaan. Se herätti kummastusta, mutta luvattu korko pehmitti vastustuksen. Sittemmin jäsenille on tarjottu lisäosuuksia ja nytkin on menossa Pohjola pankin lunastukseen liittyvä 2,5 miljardin tuotto-osuuksien markkinointi. Ovat käyneet hyvin kaupaksi.

Pankilla on ollut useita pitkäaikaisia johtajia kuten Ande Kelkka, Väinö Joutsalmi ja Kalevi Perkiö. Nykyisin pankkia luotsaa Sami Pietilä. Hän on taustaltaan maajoukkuehiihtäjä, joten hän tietää, että pärjätäkseen tulevaisuudessa on valmistauduttava huolella.  Pankki on terveellä pohjalla ja sijoittui valtakunnallisessa vertailussa sijalle neljätoista. Vertailussa olivat mukana kaikki pankkiryhmät pankkeineen.

Tiedän, että osuuspankkiryhmässäkin käyvät mittelöä keskittäjät ja paikallisuuteen vetoavat tahot. Itse olen sillä kannalla, että urjalalaisten kannalta on parasta, jos pankki säilyy itsenäisenä. Lähellä tunnetaan asiakkaiden tarpeet ja toimintatavat.

Seppo Pirhonen

____________________________________
                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            23.5.2014
Urjalan kulmilta
Oikeus vai velvollisuus

Sunnuntaina on mahdollisuus vielä pohtia käykö äänestämässä vai ei. Urjalalaiset ovat viime aikojen vaaleissa olleet laiskoja äänestäjiä. Ennakkoäänten määrä ei ennusta kovin korkeaa intoa tälläkään kertaa.

Toiset kokevat äänestämisen oikeudeksi ja toiset pitävät sitä myös velvollisuutena. Vanhemmat ihmiset pitävät sitä kansalaisvelvollisuutena. Ensi kertaa äänestävät ovat nuorista aktiivisimpia, mutta muuten nuorten äänestäminen on laimeaa. Mitä korkeampi koulutustaso sitä todennäköisemmin ihminen äänestää.

Euroopan parlamentti tuntuu kaukaiselta. Siihen valitaan 736 edustajaa, joista Suomesta 13. Eniten 99 edustajaa tulee Saksasta. Paikat on jyvitetty asukasluvun perusteella. Naapureistamme Virolla on kuusi, Ruotsilla 19, Liettualla 13 ja Latvialla  yhdeksän edustajaa. Osuutemme on siis vajaat pari prosenttia.

Parlamentin suurimat ryhmät ovat kansanpuolue, sosialidemokraatit, liberaalit ja vihreät. Lisäksi on kansakuntien Eurooppaa, Vasemmisto, itsenäisyysdemokraatit ja ryhmä muut, johon nykyisin kuuluu yli 90 edustajaa. Suomalaisista prosentuaalisesti parhain edustus on liberaaleissa, jossa suomalaisia on viisi prosenttia.

Parlamentti hyväksyy komission jäsenet, hyväksyy uudet jäsenmaat, osallistuu talousarvion käsittelyyn, säätää lakeja ja antaa mietintöjä, raportteja ja kannanottoja. Toimintaa ohjaa perussopimus, jota voidaan tulkita melko vapaasti.

Kun vaaleissa on valtakunnallinen lista käy niin, että tavalliset ehdokkaat saavat vaalikamppailussa hyvin vähän huomiota. Televisiokanavilla, radioissa, ja suurimmissa sanomalehdissä ovat esillä puolueiden tunnetuimmat ehdokkaat ihan kyllästymiseen asti.

Kun puolueet haluavat menestyä ehdokkaiksi otetaan henkilöitä, jota luultavasti eivät aloita uraansa parlamentissa lainkaan tai jäävät sieltä kesken pois. Näin ovat tehneet esimerkiksi Carl Haglund, Timo Soini, Aleksander Stubb ja Paavo Väyrynen. Nytkään äänestäjä ei tiedä kuka loppujen lopuksi meitä edustaa.

Hatun noston paikka on nyt Ylelle, joka on kutsunut haastateltavaksi kaikki ehdokkaat. Melkein kaikki ovatkin mukana. Jokainen voi katsoa haluamansa ehdokkaan haastattelun, jonka on tehnyt ammattitaitoinen toimittaja.

Olen äänestänyt jo ennakkoon. Te. jotka ette ole vielä äänestäneet, voitte miettiä vielä äänestättekö puolueiden kärkinimiä, lähinnä asuvia ehdokkaita, oman maakunnan edustajia vai vaalikoneen antamaa ehdokasta.

Vaalikoneet ovat siitä metkoja, että ne antavat hyvin erilaisia tuloksia. Osa kysymyksiä on sellaisia, että kysytyt asiat eivät edes kuulu Euroopan Unionille. Suomessa paikallinen byrokratia käyttää joskus surutta EU:ia välineenä omissa pyrkimyksissään väittäen, että se vaatii, vaikka on kyse ihan omista suomalaisista määräyksistä. Selkeyttä tulisikin saada siihen, mitkä ovat unionissa ja mitkä jäsenvaltiossa päätettäviä asioita. Kaikki paha ei tule unionista, joskaan ei kaikki hyväkään. Tämän takia olen sitä mieltä, että äänestysoikeutta kannattaa nyt käyttää. Kansanvalta on yksi parhaista eurooppalaista keksinnöistä. Siinä olemme tasa-arvoisa. Jokaisella on yksi ääni.

Seppo Pirhonen

___________________________ 
                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            16.5.2014
Urjalan kulmilta
Viimeinen kierros

Toukokuun lopussa voimme todeta, että kirjastoauto on tehnyt kierroksensa. Urjalan ja Punkalaitumen yhteisen auton toiminta päättyy. Urjala oli kolmas kunta johon hankittiin kirjastoauto. Turku oli ensimmäinen ja Lohjan maalaiskunta ja Urjala saivat ensimmäisenä valtionapua kirjastoauton hankintaan vuonna 1963.

Marraskuussa 1962 Urjalan kunnanvaltuusto päätti hankkia 3,9 miljoonaa silloista markkaa maksavan kirjastoauton. Samalla päätettiin kunnan sivukirjastot lakkauttaa Huhdin sivukirjastoa lukuun ottamatta.

Maaliskuussa 1963 kunnanhallitus päätti hankkia Bedford KDLC 2 -merkkisen kuorma-auton alustan ja päätti teettää K Nummela Oy:llä korin kaikkine laitteineen. Samalla päätettiin yhdistää kunnantalon vahtimestarin toimeen kirjastoautokuljettajan tehtävät. Yhdistelmätoimeen valittiin huhtikuussa linja-autonkuljettaja Aatto Anttila.

Toukokuun puolivälissä 1963 päättyi sivukirjastotoiminta  Annulan, Halkivahan, Hanisuon, Haritun, Honkolan, Kehron, Menosten, Nuutajärven, Puolimatkan, Tourun, Urjalankylän, Vahosten ja Välkkilän kouluilla, joilla ne silloin toimivat. Sivukirjastoa hoiti yleensä opettaja lisätyönään. Piirikirjaston lisäksi kouluilla oli oppilaskirjastot. Piirikirjasto oli auki tunnista kahteen tuntiin jonain arki-iltana.

Vuoden 1964 kunnalliskertomuksesta käy ilmi, että kirjastoauton ensimmäisenä toimintavuotena autossa kävi 1190 lainaajaa, pääkirjastossa heitä oli 346 ja Huhdin sivukirjastossa 111. Asukasta kohti oli 1,5 kirjaa  ja lainauksia 4,4 kirjaa. Mainittakoon, että kunnantalon nykyisen kokousosan paikalla toiminut kirjasto oli auki kolme kertaa viikossa yhteensä kahdeksan tuntia. Kirjastonhoitajana toimi Martti Kaakko, jonka nenän tuhinan vieläkin muistan. Kirjastossa piti olla hiljaa. Vuonna 1968 kirjasto näytti Urjalan Sanomien päivälistan mukaan olleen auki myös sunnuntaisin pari tuntia. Joskushan on ihmetelty sitä, että miksi kirjasto on kiinni silloin, kun ihmisillä on vapaa-aikaa.

Urjalalla ehti olla kolme omaa kirjastoautoa, joista viimeinen nimettiin ensimmäisen kuljettajan mukaan Aapeliksi, joka oli Aatto Anttilan lempinimi. Nyt muutaman vuoden ajan tehtävässä on toiminut Punkalaitumen auto, joka tekee siis viimeisen kierroksen  tämän kuun lopussa.

Vuonna 1909 lausui kirjastoautotoiminnan idean esittäjä Mary L. Titcomb: ”Ei ole keksitty mitään parempaa keinoa tavoittaa maaseudulla asuvat ihmiset, Kirjat tulevat käyttäjän luo. Meidän ei tarvitse odottaa, että käyttäjät tulevat kirjan luo.”

Kirjastoautossa oli huomattavasti enemmän kirjoja kuin pienessä piirikirjastossa, jonka valikoima mahtui yleensä yhteen tai kahteen kirjakaappiin.  Kyläkouluille kirjastoauton käynti on ollut tärkeä. Jotkut opettajat ovat tarttuneet tähän mahdollisuuteen hyvin ja innostaneet lapset kirjojen maailmaan.

Kirjastoautolla on ollut vakiintuneet aikuisasiakkaat. Nyt lukuhaluisen on suunnattava pääkirjastoon, jossa kirjat odottavat. Jos haluttua kirjaa ei löydy voi tehdä seutuvarauksen. Varauksen voi tehdä myös kotoa käsin, jos on nettiyhteys. Toivottavasti kirjasto säilyy. Kylmäkoskelaisilta sen Akaa jo vei.

Seppo Pirhonen

_____________________   
                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            9.5.2014
Urjalan kulmilta
Puutarhapuuhia

Luonto vihertää, vaikka lämpötilat ovat ottaneetkin vähän takapakkia. Toukotyöt ovat olleet vauhdissa, puutarhurit ovat aloittaneet kukkamaiden kunnostuksen, kotipalstojen perunoita istutellaan ja juureksia kylvetään. Puutarhakalusteet ja grillit on tuotu varastoista pihalle.

Taimimyymälöiden sesonki alkaa usein äitienpäivästä. Silloinhan myydään myös kukkia huomattavan paljon.  Maaseudulla on vanha perinne, että haudat laitetaan talvihavutuksesta kesäkuntoon juuri äitienpäiväksi.  Yöpakkaset ovat hillinneet istutusintoa, sillä kukaan ei halua tehdä turhaa työtä.

Yksi jos toinen kuskailee aamulla istutettavia kasveja ulos ja illalla sisään pelätessään kylmiä öitä. Urjalassa on pari kukkakauppaa, jotka myyvät taimia. Lisäksi niitä saa joistakin muistakin myymälöistä. Torilla on useampikin taimikauppias, jolta saa niin kukkia kuin hyötykasvejakin. Jokaisella heistä on vakiintuneet paikkansa, mutta satunnaisesti käyvätkin löytävät kyllä myyntitilaa. Känkäsen Erkkikin Forssasta viihtyy hyvin Urjalan torilla, jossa hänelle on tullut vakiintunut asiakaskunta. Seuraava polvihan heilläkin yritystä pyörittää ja kolmaskin on ollut pienestä pitäen vauhdissa mukana.

Jotkut haluavat kasvattaa itse perunat ilman lisäravinteita, joten monta perunavakoa vedetään sahroilla tai kuokalla urjalalaiseen maaperään lähiviikonloppuina. Istukassipulit näyttävät melkein joka vuosi loppuvan ja siksi monet hankkivat sipulipussin ajoissa.

Pienoiskasvihuoneita markkinoidaan puutarhalehdissä ja kotiin tulevissa mainosjulkaisuissa. Eihän tomaatin kasvatus tällä tavoin ole kannattavaa, jos hankinnoille ja omille työtunneille laskee hinnan, mutta kaikki harrastukset maksavat. Sehän on myönnettävä, että itse kasvatetut ensimmäiset kypsyneet maistuvat todella hyviltä. Eli toiminta on siis palkitsevaa. Itsekin tein aikanaan monena vuonna kurkkulavan, mutta nykyisin turvaudun tuttuihin torimyyjiin.

Oikeastaan puutarhakalusteita ei kannattaisi ostaa nyt. Juhannuksen jälkeen saisi halvemmalla. Ennen oli keinu, sitten tulivat puutarhatuolit ja pöydät.  Ensin ne olivat suomalaista puuta, sitten jotakin kaukomaiden puuta tai metallia ja tietenkin käytännöllistä muovia. Nyt pitää olla monenlaista muutakin katettua ja kattamatonta patiota pehmustettuine kalusteineen.

Grillauskausi on alkanut. Ensin oli tiilistä kyhätty grilli, jossa poltettiin käpyjä ja puulastuja. Sitten tulivat pallogrillit ja grillihiilet. Kehitys on kulkenut sähkö- ja kaasugrilleihin tai oikeastaan monissa tapauksissa puhutaan jo ihan pihakeittiöistä. Grillipätkä on muuttunut erilaisiksi pihveiksi. Siallihasta tuskin tulee tänä vuonna pulaa, kun naapurimaa on asettanut tuontikiellon.

Kalastusta harrastavat tietävät, millainen on hyvä savustustapa. Mehevää ja maistuvaa saa, kun osaa. Myös loimutus vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Muiden on turvauduttava markettien ja kauppojen tai torin tarjontaan. Ennen, kun ei ollut näin monipuolisia säilytysmahdollisuuksia savustettiin kinkku myös kesäksi. Vieläkin tulee vesi kielelle, kun muistelee, kuinka hyvää Nummelassa palvattu kinkku oli. Ei sitä tehdaskonsteilla saada aikaan.

Sunnuntaina saavat urjalalaiset äidit paljon vieraita, kun lapset tulevat lähempää ja kauempaa tervehtimään. Valko- ja sinivuokkoja on metsissä runsaasti. Äitienpäiväruusu on se toinen perinteinen valinta. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Seppo Pirhonen

__________________________________________  
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            25.4.2014
Urjalan kulmilta
Urjalassa uutta virettä

Täällä taitaa tapahtua jotakin. Tällaisen vaikutelman saa valtatie yhdeksää kulkeva tullessaan Turun suunnasta kohti Urjalaa. Metsää on tien laidasta kaadettu, pintamaata on kuorittu pellolla ja räjäytystyöt keskeyttävät liikenteen. Pykälön tien risteyksen kohdalle rakennetaan kanavointia ja muutama yksityistien liittymä poistetaan samalla kertaa. 

Puhtaaksi hakatun metsän keskellä olevalla kukkulalla on kyltti, joka kertoo Urjalan kunnan tarjoavan yritystontteja alueelta. Tällä samalla suunnalla lähempänä keskustaa saatiin valmiiksi reilu vuosi sitten risteysjärjestely Kolkan laajennetulle teollisuusalueelle, jonne valmistui Lahma-Transin terminaali. Tien toisella puolella tasattiin vanha soraharjua Savikontien varressa, rakennettiin kunnallistekniikka ja tiet valmiiksi, joten siellä on tarjolla hyviä yritystontteja heti käyttöön otettavaksi.

Ennen Pentinkulman motellia on Puusepänliike Vällärin tuotantolaitos. Vahosten entisellä koululla aloittanut yritys on toiminut alueella reilut kymenkunta vuotta ja nyt sen suunnitelmissa on laajentaminen. Se tarvitsee lisää varasto- ja myymälätilaa ja kunnanhallitus esittääkin yritykselle myytäväksi lisäaluetta.

Ysiauton hallin päässä on käynnissä laajennustyö. Siihen on valmistumassa katsastushalli. Uotilan Jukka on ottamassa rohkeaa askelta ja aloittaa hallin valmistuttua henkilö- ja pakettiautojen katsastuksen Urjalassa. Katsastushan vapautettiin muutamia vuosia sitten valtiollisesta yksioikeudesta vapaaseen kilpailuun. Kauppalehdessä kirjoitettiin tällä viikolla alan kilpailun olevan kovaa. Ideaparkin lähellä oleva Lempäälän katsastusasema oli saanut melko hyvät kasvuprosentit.

Ysiauton yhteydessä avattava katsastusasema vähentää urjalalaisten ja lähialueiden auton omistajien matkoja Forssaan ja muihin lähikaupunkeihin.  Paikallinen S-market onkin saamassa kaavamuutoksella lisää parkkitilaa uusia asiakkaita varten

Kun Urjalaan tullaan Tampereen suunnasta, saattaa käydä niin, että autoilija ei huomaa koko Urjalaan keskustaajamaa ennen Lehmussuon risteystä. Urjalan kirkonkylä ei näy ysitielle. Hakkilan suuntaan mennessäkin on Ruokolassa teollisuusaluetta ja sinne rakennettiin aikanaan tiekin valmiiksi, mutta alueelle ei ole tullut yrityksiä. Ainoa yritys, joka näkyy ysitielle, on I Laurell Oy Levonahontien varressa.

Hakkilaan pystytettiin jokunen vuosi sitten kunnan ja yrittäjien toimesta Iso mainostaulu lintu-logoineen, joka toivottaa tervetulleeksi Urjalaan. Ysitien varteen on suunnitteilla ohituskaistoja, mutta siitä ei ole tietoa milloin ne toteutuvat. Valtion tierahat menevät helposti isoille kaupunkiseuduille ja pieniä hankkeita karsitaan. Ruokolan risteykseen on suunniteltu eritasoliittymä.

Urjalassa on siis tonttien puolesta hyvät mahdollisuudet ottaa vastaan uusia yrittäjiä muualta. Yhtä hyvin paikkakunnan yritykset tai sellaiseksi aikovat voivat ottaa nyt ratkaisevan askeleen. Teolliseen työhön tottunutta työvoimaa on Urjalassa jonkin verran nyt tarjolla, kun parissa keskeisessä yrityksessä väki on vähentymässä.
Toivotaan, että Urjala herättää nyt mielenkiintoa. Kunta on panostanut edellä kerrottuihin muutoksiin huomattavasti rahaa. Sitä on myös arvosteltu aika tavalla. Toisaalta on parempi olla valmista tarjottavaa. Hetkessä ei hyvästä tahdota huolimattakaan kuntaorganisaatiossa aina saada tarvittavia päätöksiä. Nyt on positiivista virettä ja toivottavasti se tarttuu muihinkin yrittäjiin.

Seppo Pirhonen

_______________________________  

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            18.4.2014
Urjalan kulmilta
Ruusumaanantaista pääsiäiseen

Olen lukenut mielenkiintoista kirjaa. Sen nimi on ”Ilo pimeydessä” ja se sisältääkin oikeastaan kaksi jo aiemmin erillisinä  julkaistua kirjaa eli ”Beetlehem on kaikkialla” ja ”Ruusumaanantaista pääsisäisaamuun”. Tekijä on Juhani Rekola, joka teki elämäntyönsä Tukholman suomalaisessa seurakunnassa mm Slussenin suomalaississien parissa

Kirjoittaja syntyi 1916 ja kuoli 1986. Hän oli teologian tohtori ja on kirjoittanut kymenkunta kirjaa, joiden painokset ovat aikoja sitten loppuneet. Kirjat käsittelivät  uskoa, kirjallisuutta, kuvataiteita ja elokuvaa sekä niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Olen tavannut hänet muutaman kerran Kuolemajärvi-juhlilla Turussa. Rekolan kasvattivanhemmat Erkki ja Siiri Gummerus isännöivät aikanaan Kuolemajärven pappilaa. Urjalan nuorisosoittokunnan matkalla Rekola otti meidät vastaan Tukholmassa 1960-luvun loppupuolella.

Rekola käyttää hiljaisen viikon maanantaista nimitystä ”Ruusumaanantai”. En ole tuollaista nimeä aiemmin kuullut. Nimitystä on aikanaan kuulemma käytetty laskiaistiistaita edeltävästä maanantaista.  Rekolan mukaan: ”Ruusut kukkivat Vapahtajan kärsimyksen tiellä. Ruusut hehkuvan punaiset, kuvaavat verta ja kärsimystä, uhria ja rakkautta. Ne kuihtuvat kuitenkin. Jäljelle jäävät oksat, okaat ja piikit. Niistä punotaan ja väännetään orjantappurakruunu. Näin ruusut hehkuvat ja haavoittavat.” Orjatappurakruunusta tulee kuitenkin kunnian kruunu

Monet meistä ovat varmaan lukeneet  Graallin maljasta, josta Dan Brown menestyskirja Da Vinci-koodi kertoo. Raamatussa tätä käsitettä ei tunneta. Siihen liittyvät myytit  ovat keskiajalta. Rekolakaan ei puhu Graalin maljasta. Hän mainitsee paljon puhutut kärsimyksen, vaikenemisen ja tuonelan maljat, jotka jokainen ihminen tyhjentää Hän löytää Uudesta Testamentista kolme keskeistä maljaa. Kiirastorstaina yläsalissa nautitaan yhteinen ateria. Kärsimyksen voi viedä Jumalan luo ja saada siunauksen maljan Jeesuksen opetuslapsina, joilla on ylösnousemususkossa katoamaton perintöosa.

Jeesus pyytä Getsemanessa, että häneltä otettaisiin pois kärsimyksen malja, mutta pyytää tapahtuvaksi sen, mitä isänsä tahtoo. Kuolleessaan hän huutaa ja antaa henkensä Jumalan käsiin.
Pääsiäisaamuna suuren uutisen kuulevat ensin naiset, jotka löytävät tyhjän haudan. He lähtevät viemään sanomaa muille eli kuten Rekola sanoo ”alkaa kristillinen kirkkohistoria”. Monet Jeesuksen läheiset mm. opetuslapset eivät tunnista Jeesuksen hahmoa esimerkiksi Emmauksen tiellä.

Rekolan mukaan meille tarjotaan elämän maljaa jo nyt. Hän tiivistää: ”Ihminen elää menneisyyden ja tulevaisuuden yhtymäkohdassa. Hän voi elää niin, että raja on edessä. Hän kuuluu menneeseen ja rakentaa sen varaan turvallisesti. Hän kunnioittaa arvoja ja vaalii perinteitä. Voimme kuitenkin elää myös niin, että raja onkin takanamme. Kuulumme jo tulevaan.”

Ehkä täällä pääsiäisajan vapaapäivien keskellä mekään emme, Jeesuksen opetuslasten tapaan, tunnista, pääsiäisen päähenkilöä. Tarina on tuttu, mutta se ei vie mukanaan. Rekolan teksti on paikoin sopivan karheaa ja suoraa. Kannattaa lukea, jos haluaa uusia näkökulmia. Iloista pääsiäistä!

Seppo Pirhonen

____________________________

                                                                                                        Forssan Lehti
                                                                                                        12.4.2014
Urjalan kulmilta
Harrastaminen maksaa

Urjalan kunta jakaa nuorisotoimintaan 11 700, urheilutoimintaan 14 200 ja kulttuuritoimintaan 3000 euroa. Hakuaika on huhtikuu. Hakijoita on joka vuosi ollut runsaasti, joten järjestöä kohden ei kovin suuria avustuksia tule.

Näinä päivinä on julkisuudessa olut selvitys, jonka mukaan lasten liikuntaharrastuksen kustannukset ovat nousseet huomattavasti. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan kustannukset ovat kymmenessä vuodessa kaksin- tai kolminkertaistuneet.

Selvityksen mukaan harrastuskaudet ovat pidentyneet ja harjoituskertojen määrä on kasvanut. Harrastuskulut syntyvät useista pienistä eristä kuten välinekustannukset, kilpailu- ja leirimaksut, tilojen käyttömaksut, lisenssit, vakuutukset ja matkakustannukset.

Selvitys koski 13 lajia: golfia, jalkapalloa, jääkiekkoa, koripalloa, pesäpalloa, salibandya, yleisurheilua, uintia, taitoluistelua, tanssia, voimistelua hiihtoa ja ratsastusta. Näistä kalleinta oli ratsastus ja toisena oli jääkiekko.

Urjalassa jääkiekkokausi on päättynyt. Tänä vuonna sekä aikuisten että junioreiden toiminta tapahtui Urjalan Sisukiekon lipun alla. Harrastajamäärät ovat jonkin verran tippuneet ja ovathan ikäluokatkin jonkin verran pienentyneet. Samaa kerrotaan muiltakin lähipaikkakunnilta.

Sisukiekko aikoo kokeilla toiminnan rahoittamiseksi grillikioskin pitämistä kesäaikana  Urjalan torilla. Parhaillaan haetaan tehtävään sopivaa henkilöä. Hyvä idea sinänsä, sillä jollakin konstilla seurojen on toimintaansa rahoitettava. Parhaillaanhan ratkaistaan verokiistoja seurojen tuotemyynneistä, joista Forssan Lehtikin on hiljattain kertonut. Kyllä tämä toiminta pitäisi selvällä ohjeella turvata ja jos se ei riitä, kirjata lakiin. Millä ihmeellä seurat muuten toimintaansa voivat rahoittaa.

Tiedän Urjalasta tapauksia, joissa lahjakas lapsi tai nuori ei ole voinut harrastaa, kun vanhemmilla ei ole ollut siihen varaa.  Olen myös huomannut, että seuroissa on ollut henkilöitä, jotka ovat yrittäneet hyväntahtoisesti ja huomaamatta järjestää näitä mahdollisuuksia.

Kuten havaitsitte noista kunnan avustussummista, ei niillä pitkälle toimintaa pyöritetä. Jo yhden juniorijoukkueen kulut ovat suuremmat kuin koko avustuspotti. Silti ne ovat paikallisille seuroille ensiarvoisen tärkeitä. Vaikka avustukset ovat pienet, on Urjalassa kunta on voimavaroihinsa nähden kiitettävästi huolehtinut monista liikuntapaikoista.

Pian alkavat kesälajit, joista tutkitulla listalla olleista voi Urjalassa harrastaa seuroissa ainakin jalkapalloa, yleisurheilua ja hevosurheilua. Urjalan Urheilijat kerää vuosittain kunniakierroksella varoja toimintaansa. Se myös julkaisee kisakalenterin, jonka ilmoituksilla saadaan toimintavaroja.

Kun varainhankinnan muodoille verottajan ja muiden toimesta laitetaan esteitä, vähenee yhteisöllisyys ja yhteistoiminta vanhempien kesken.  Harrastuksesta tulee ikään kuin ostopalvelua, jota hankkivat ne, joilla on siihen varaa. Annetaan siis kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuus liikunnan ja toiminnan iloon.

Seppo Pirhonen

______________________________________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            4.4.2014
Urjalan kulmilta
Mitä sanoisin?

Edellisen kerran joutuivat urjalankyläläiset lähtemään kouluun kirkonkylään vuonna 1878, jolloin vuonna 1858 aloittanut pitäjänkoulu siirrettiin Laukeelaan. Parikymmentä vuotta he välissä joutuivat olemaan ilman koulua, kunnes vuonna 1897 vuokratiloissa vanhassa Astalassa aloitti Urjalankylän kansakoulu, jonka tarina päättyy nyt kahden muun koulun kanssa elokuun alussa.

Nuutajärvelläkin on melkoinen kouluhistoria. Koulu aloitti 1883 yksityisenä sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Koulu sai avustusta kunnalta ja muuttui kokonaan kunnalliseksi 1913.
Halkivahassa koulu aloitti vuonna 1902.

Kun on itse kokenut koulun lakkauttamisen tietää, millaiselta nyt tuntuu Halkivahassa, Nuutajärvellä ja Urjalankylässä vanhemmista koulun henkilökunnasta ja ennen kaikkea oppilaista. Nuutajärvellä ajankohta on muutenkin huono, kun Fiskars lopetti oman lasintuotannon. Nyt siellä sekä Halkivahassa on uhkana myös lasten päivähoitopalvelujen lopettaminen. Kyllä näitä asioita pitäisi joskus katsella myös kylissä asuvien kannalta.

Vuonna 1878 otettiin Kirkonkylässä käyttöön nykyisen  koulun vieressä uusi koulutalo, johon tuli 105 oppilasta. Se oli silloin pitäjän ainoa koulu. Koulurakennus tuhoutui tulipalossa 1924 ja koulu siirtyi lastenkodin rakennukseen. Rakennus tunnettiin viime vuosina vanhana kouluna, joka purettiin ja siirrettiin Kokolle odottamaan uudelleenpystytystä. Nykyinen koulurakennus otettiin käyttöön 1976. Nyt kunta rakentaa omin varoin koulun, jonka on määrä aloittaa 2016. Jos historia toistaa itseään kirkonkylään rakennetaan seuraavan kerran uusi koulu noin neljänkymmenen vuoden kuluttua. Muiden kylien koulut ovat kestäneet aikaa paremmin.

Nykyistä valtuustoa voisi kutsua tuuliviirivaltuustoksi. Niin nopeita ovat sen takinkäännöt. Vuosi sitten päätettiin yhtenäiskoulusta ja Aseman koulun säilyttämisestä sekä kolmen koulun jatkamisesta uuden valmistumiseen. Joulukuussa päätös pyörrettiin kolmikon osalta. Asialla olivat sillä kertaa nimenomaan kunnanhallituksen luottamushenkilöt. Valtuusto oli samoilla linjoilla äänestyksen jälkeen.

Ennen kunnallisvaaleja tarkkailin ehdokkaita ja selvitin heidän kantojaan koulukysymyksiin niin eri tahojen vaalikoneista kuin ehdokastapaamisissa. Kirkkain silmin monet vakuuttivat puoltavansa kyläkouluja. Maanantaina he äänestivät vastaan parin vuoden jatkoaikaa. Mitä heistä sanoisin?  Taisto Ahlgren lauloi aikanaan Pettäjän tiessä: ”Vaan en sua soimaa, tuskaas itse kannat, olet kohtalosi orja, mä tiedän sen.”

Aiempien  tapausten perusteella tiedämme, että väkisin runnotut ratkaisut aiheuttavat vastareaktion. Ettei vaan tälläkin kertaa olisi sahattu omaa oksaa. Ei niitä oppilaita liikaa ole, kun ajatellaan esimerkiksi oman lukion jatkomahdollisuuksia. Yhtenäiskouluratkaisuun oli jo sopeuduttu ja jousto tässä tilanteessa olisi antanut paremmat lähtökohdat.

Koulukuoleman kautta menetämme aina jotakin koululle ja kyläläisille ominaista ja ainutlaatuista. Kokoontumistilojen myötä muukin toiminta vähenee niin kansalaisopiston, järjestöjen ja lehtitiedon mukaan jopa seurakunnan kerhojen osalta. Yhteisöllisyys vähenee juuri, kun sitä eniten tarvittaisiin. Kiitos kaikille pienten puolesta toimineille!

Seppo Pirhonen

_______________________________  
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            28.3.2014
Urjalan kulmilta
Valonpilkahduksia ja kylmää kyytiä

Lyhyessä ajassa on tullut Urjalan kanalta sekä hyviä että huonoja uutisia ja myös uutisia, joiden vaikutuksesta emme tiedä. Sosiaali- ja terveysasioista on saatu linjaratkaisu. Hallitus on tehnyt päätöksiä talouden tasapainottamisesta ja velkaantumisen vähentämisestä.

Yllättävän kauan kesti ennen kuin hallitus ymmärsi, että sote-hanke on menossa kiville vastuukuntamalleineen. Opposition aloite oli tervetullut perääntymistie, jossa kaikki säilyttivät kasvonsa. Ratkaisu ei välttämättä ollut helppo oppositiollekaan.

Urjalan kannalta se, että ns. miljoonapiiri eli Tampereen Yliopistollisen sairaalan vastuualue muodostaa yhden sote-alueen, voi avata uusia ovia siinä mielessä, että se poistaa turhia rajoja. Esimerkiksi Lounais-Hämeen kuntien kanssa yhteistyö on terveysasioissa nyt helpompaa. Valkeakosken aluesairaalan ohella Forssan vastaavat ja  sen erikoistumisalueet ovat käytettävissämme.

Kuntalaisten kannalta tärkeintä on kuitenkin, että päivittäiset terveyspalvelut eli terveyskeskus säilyy Urjalassa. Nämä asiat on kirjoitettava lakiin. Meillä on ambulanssiasiasta näyttö siitä, että edes TAYS:n yhtymävaltuuston päätös ambulanssin lähtöpaikasta ei estänyt virkamiehiä toimivasta toisin.

Viime vuosina kunnalliselämässä on kikkailtu paljon sanoilla: järjestää, tuottaa ja tilata palvelu. Nyt miljoonapiiri järjestää ja ilmeisesti kunta tuottaa palvelut joko itse tai ostamalla yritykseltä.

Kansanvallasta on oltu huolestuneita ihan syystä. Näyttää siltä, että olemme kuntakentässä menossa kohti keskieurooppalaista kuntamallia. Suomessahan kunnilla on ollut laaja itsehallinto ja lisääntyvästi tehtäviä. Näistä tehtävistä huomattavin rahameno siirtyy nyt viidelle yksikölle.  Silti kuntiin jää vielä paljon tehtäviä ja päätettäviä asioita. Palaan tähän kehityssuuntaan joskus toisella kertaa.

Urjala taisi saada kylmän suihkun tasapainottamispaketista. Täällä on tarkoitus rakentaa yhtenäiskoulu, jonka kustannusarvio on 11-15 miljoonaa euroa. Nyt valtio vetää rahat pois koulurakentamisesta ja se tarkoittanee meillä noin viittä miljoonaa arvioitua enemmän lisävelkaa.Edelleen valtio poistaa ilmeisesti opetusryhmien pienentämiseen tarkoitetun määrärahan, jota täälläkin olisi kipeästi tarvittu. Lukiokoulutukseen on tulossa rahoitusmuutoksia.

Vaikka eläkeläisiltäkin vietiin indeksikorotus, tuntuu siltä että niin valtion kuin kuntienkin säästöistä kärsivät eniten lapsiperheet. Lapsilisiä leikataan, vaikka ne ovat jo nyt 20 vuoden takaisella tasolla. Lisäksi asuntolainavähennyksen leikkaus, sähköveron nosto,  autokustannukset ja työmatkan omavastuun korotus tuntuvat juuri lapsiperheissä, jotka jo muutenkin ovat aika tiukoilla.

Nyt  ja aiemmin syksyllä tehdyt päätökset ovat vasta periaatteellisella tasolla päätettyjä. Niiden valmistelu jatkuu ja kestää vielä kauan ennekuin ne ovat yksityiskohtaisesti selvillä. Siksi emme tiedä vielä tarkasti, mitä niistä kaikista seuraa. Edelleenkin olen sitä mieltä, että nyt olisi pääpainon oltava uuden työn luomisessa ja yhteisen kakun kasvattamisessa. Kulutuskysynnän leikkaaminen on hallaa kasvun oraille.

Seppo Pirhonen

______________________________________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            21.3.2014
Urjalan kulmilta
Kuntoa salilta

Kaikenlaisten säästöpäätösten ja supistusten keskellä on mukava kertoa, että täällä Urjalassa on aivan ilmainen kuntosalivuoro eläkeläisille. Maanantaisin kokoontuu neljä ryhmää tunniksi ohjattuun toimintaan. Toiminnan mahdollista Urjalan kunnan, osuuspankin ja Kuntopisteen yhteistyö.

Ohjaajina ryhmissä toimivat Virve ja Mika Lehmus. Kirjoilla on nimiä 80-100. Joka viikko kokoontuu kuhunkin ryhmään keskimäärin 15 kuntoilijaa sekä miehiä että naisia. Naisia taitaa olla enemmän vanhemmissa ikäluokissa, kuten on laita lähes kaikessa muussakin toiminnassa. Ikärakenne alkaa eläkkeelle jääneistä ja yltää reilusti yli 80-vuotiasiin. Jotkut taitavat lähestyä jo yhdeksääkymmentä.

Kuntosalivuoro alkaa alkulämmittelyllä, jossa samalla kerrataan ja palautetaan mieliin, miten kutakin lihasryhmää voidaan kuntoradalla harjoittaa. Mika kertoi, että  käytettävissä ovat kaikki laitteet. Humoristisesti hän totesi, että nilkan koukistajalle ei ole sopivaa laitetta.

Alkuverryttelyn jälkeen alkaa kiertäminen kuntoradalla. Siellä edetään numerojärjestyksessä. Aikaa jokaista laitetta tai liikettä kohtaan on yksi minuutti. Summerin soidessa vaihdetaan seuraavan kohteeseen. Radan ehti kiertämän noin kahteen kertaan.

Ryhmä on kannustava, sillä toisten ähinä ja puhina panee muitakin yrittämään. Sen sijaan mitään epätervettä kilpailua ei synny. Joskus jotkut miehet ovat lähteneet repimään ylisuurilla painoilla, mutta ovat huomanneet sen turhaksi touhuksi.

Osallistujat ovat kertoneet, että kotonakin voi ihan arkitoimissa hyödyntää salilla saatuja neuvoja esimerkiksi venyttelyissä. Tasapaino voi joskus ikäihmisillä tehdä tepposet ja siksi salilla tehdään tasapainoa vahvistavia harjoitteita.

Mika vetää myös muita liikuntaryhmiä kuin näitä eläkeläisten kuntosalivuoroja. Hän sanoo, että on tottunut nuoresta asti liikkumaan ja käymään salilla. Hän kyllä myöntää, että joskus pitkän työpäivän jälkeen mennessä vetämään  Circuit-ryhmää takki tuntuu tyhjältä ja uupumus painaa. Mukana liikkuessa huomaa, että kuluttaessaan energiaa saakin sitä lisää.

Liikkuva ihminen jaksaa paremmin tehdä työtään. Itsetunto vahvistuu ja huomaa, että tekeminen onkin kivaa. Eläkeläisryhmiä Mika pitää mukavina. Siinä on enemmän kohtaamista ihmisten kanssa. Monet ovat tehneet fyysistä työtä, joten heillä on kuntopohjaa omasta työstään. Tarinoita kuulee, kun ryhmän kanssa ollaan koolla.

Eläkeläisjärjestöt ovat jäsenilleen tiedottaneet tästä toiminnasta. Jos joku kesken kauden haluaisi lähteä mukaan ei siihen ole mitään estettä, sillä ryhmissä on joskus mukana parikymmentäkin kuntoilijaa.

Hieno asia, että kunta, osuuspankki ja kuntopiste ovat toiminnan mahdollistaneet. Toivottavasti niin on jatkossakin. Jos taas palataan niihin  kustannuksiin, niin voidaan todeta, että terveyden ylläpito on paljon edullisempaa kuin sen palauttaminen.
Eilen oli kevätpäivän tasaus. Tänään päivä on yötä pidempi ja ihmisten ajatukset alkavat suuntautua kohti kesää. Lehtiin tulee juttuja, joissa annetaan neuvoja kesäkuntoon pääsemiseksi. Kyllä siihen varmaan jonkin verran hikeäkin tarvitaan, mutta muistakaa Mikan havainto, kun kuluttaa energiaa saa uutta tilalle.

Seppo Pirhonen

________________________________  
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            14.3.2014
Urjalan kulmilta
Vahvemman laki

Kun aikaa kuluu riittävästi, tietoisuus historiallisista merkkipäivistä vähenee. Eilen oli yksi sellainen päivä, joka on jäänyt Suomen historiaan, mutta tuskin kovin moni noteerasi, että eilen tuli kuluneeksi 74 vuotta siitä, kun talvisota päättyi keskiviikkona 13.3.1940. Tasavuosina tuona päivänä on järjestetty täälläkin muistojuhlia.

Vielä kauempaa historiasta löytyy päivä, joka tunnetaan maaliskuun Iduksena eli maaliskuun 15.  Tuona päivänä vuonna 44 ennen ajanlaskumme alkua  salaliittolaiset murhasivat Rooman senaatissa Gaius Julius Caesarin, roomalisten diktaattorin ja kansan sankarin. Tapahtumasta jäi elämän sanonta ” sinäkin Brutukseni”.  Caesar ei odottanut ystävänsä pettävän häntä.

Tulevaisuus näyttää jääkö 16.3. 2014  historiaan. Silloin Krimin niemimaalla on kansanäänestys, jonka siellä vallan ottanut väliaikaishallinto järjestää. Äänestyksen lopputuloksesta ei ole epätietoisuutta. Palautuuko Krim Venäjälle 60 vuoden ukrainalaishallinnon jälkeen, vai löydetäänkö jokin muu ratkaisu. Sitä ei tule ilman Ukrainan, Venäjän, EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisymmärrystä. Vähemmistöjen ja enemmistöjen pitäisi kyetä elämään sovussa ja rinnakkain.

Asioilla on usein mittasuhde-ero. Suurempi käyttää helposti valtaa pienempää kohtaan myös muualla kuin maailmanpolitiikassa. Näin ulkopuolelta katsoen näyttää siltä, että Forssan seudulla yhteistyö ja yhteisymmärrys takkuaa. Hyvinvointikuntayhtymä saatiin aikaan viime tingassa. Kehitysyhtiön puitteissa on ollut hiekkaa rattaissa. Ratkaisua odottaa myös koulutuskuntayhtymähanke.

Yhteistyötä ei synny ilman luottamusta. Luottamuksen rakentaminen vie aikaa, mutta se on aika helppo nopeastikin menettää ja sen jälkeen sen uudelleen aikaansaaminen voi olla hyvinkin vaikeaa. 

Lounais-Hämeessä Forssalla on keskeinen asema alueen keskellä. Oli aikoja, muutama vuosikymmen sitten, jolloin Forssa ei tuntunut tarvitsevan naapureitaan. Kun kaupungissa tapahtui tehdasteollisuuden alasajo, huomattiin, että naapureilla on merkittävä vaikutus siihen, miten uutta menetetyn pohjalle rakennetaan. Parhaana yhteistyön tuloksena syntyi Forssan malli terveydenhoitoon. Se palvelee paikallisia tarpeita hyvin ja tehokkaasti.

Hallituksen ”kuntauudistus” ja sote-hanke ovat aiheuttaneet tarpeetonta myllerrystä monessa paikassa. Keskittäjät ovat nähneet sen mahdollisuutena runtata kuntia ja palveluita yhteen. Nyt vasta hankeen ajajat ovat huomaamassa, minkälainen sekasorto tästä oli syntymässä. Ehkä nyt on mahdollista päästä joihinkin järkeviin tuloksiin. Aika näyttää. Kuntajakoselvityksen väkisin eteenpäinvieminen ei rakenna luottamusta. Aidolla yhteistyöllä on varmasti mahdollista ratkaista monta pulmaa, jossa Forssan ja ympäristökuntien näkemykset otetaan tasapuolisesti ja yhteisvastuullisesti huomioon.

Vahvemman valtaa voidaan käyttää myös kunnan sisällä alueellisesti. Kuntataajamassa ajatellaan usein, että kylät ovat riippa ja niiden palvelut turhia ja tarpeettomia sekä kalliita.  Koulut voidaan heidän mielestään lopettaa. Juuri muita kunnallisia palveluita siellä ei ole. Hajota ja hallitse - periaate, sekin roomalaista perua, näyttää johtavan siihen, etteivät heikot pysty puolustamaan kunnan sisällä itseään. Semmoista on vahvemman laki maailmalla, maakunnassa ja kuntatasolla.

Seppo Pirhonen

_________________________________
                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            7.3.2014
Urjalan kulmilta
Eikö meille mitään?

Ensi keskiviikkoon asti on meillä pirkanmaalaisilla mahdollisuus antaa palauteta maakunnan maankäyttövaihtoehdoista. Vuoteen 2040 tähtäävät suunnitelmat ovat olleet julkisesti nähtävillä kunnissa ja Pirkanmaan liiton sivuilla.  Olisi tärkeää, että Urjalasta annettaisiin palautetta, sillä suunnitelmat eivät lupaa meille juuri mitään.

Maankäyttövaihtoehdoissa on kyse liikenneverkoista, joukkoliikenteestä, elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä, työpaikkojen ja asuntojen sijoittamisesta, rakentamisen tiiviydestä, palveluiden saavutettavuudesta, viherverkosta, vesihuollosta jne.

Liitossa on laadittu neljä mallia näille toiminnoille. Ne ovat: aurinko 1, aurinko 2, planeetat ja tähdet. Kuten on ymmärrettävää aurinkona tässä on Tampere ja kehyskunnat. Planeettoina ovat muut isommat kaupungit Valkeakoski, Sastamala ja Mänttä-Vippula.

Pirkanmaan väestön arvioidaan kasvavan nykyisestä 497 000:sta 615 000.:teen vuoteen 2040 mennessä. Kasvu tulee suuntautumaan Tampereelle ja sen ympäristökuntiin. Eroa suunnitelmissa on sen verran, että aurinko 1-vaihtoehdossa väestönlisäyksestä keskittyisi sinne 97 prosenttia ja niukimmassa suunnitelmassa ”vain” 90 prosenttia.

Pirkanmaalla on keskusseudun lisäksi läntinen, pohjoinen, lounainen ja eteläinen seutukunta. Etelä-Pirkanmaata lukuun ottamatta väestö vähenisi muissa keskusseudun ulkopuolisissa seutukunnissa. Etelä-Pirkanmaalla kasvu keskittyi Valkeakoskelle ja Akaan Toijalaan ja Viialaan.

Urjala on luokiteltu aluekeskukseksi. Palneetat suunnitelmassa on esitetty meille on esitetty lähiliikenteen seisaketta rautatieasemalle. Linja-autoliikenteestä on esitetty yhteyttä Viialan kautta Valkeakoskelle, mutta kaikki Tampereelta Urjalan ja Forssan ja Loimaan kautta kulkevat linja-autoyhteydet on unohdettu.

Muutenkin suunnitelmassa todetaan vain Urjalan väkiluvun ja työpaikkamäärän vähentyneen, mutta ei esitetä mitään keinoja ja konkretiaa, miten aluetta kehitettäisiin. Sen sijaan kaupunkiseuduille erityisesti Tampereen ympäristöön esitetään tie- ja raitio- sekä ratahankkeisiin 2109 miljoona euroa.

Urjala olisi kait lähinnä viheraluetta, mutta mahdollisesta kehityksestä on varoituksen sana tähän tapaan. Suora lainaus:” Planeetat suuntaa kasvun Viialan ja Toijalan asemanseuduille sekä Turun radan varrella Urjalaan. Urjalassa kaukoliikenteen junat pysähtyisivät jälleen ja yhdyskuntarakenne tiivistyisi keskustan ja asemanseudun välisellä vyöhykkeellä. Tällä voi olla paikallisesti haitallista vaikutusta viherverkkoon.” Ihanko totta?

Kyse on maakuntakaavan valmistelusta ja Pirkanmaan suunnittelusta. Harvoin on nähty näin Tampere- ja keskusseutukeskeistä suunittelua. Maaseutukuntien näkemys ei näy tässä millään tavalla. Urjalan edustajien on ponneekkasti paneuduttava liiton valtuustossa asiaan ja tuotava meidän näkemyksiämme paremmin esiin.

Meillä kaikilla on siis mahdolisuus vielä lähettää omat terveisemme suunnitelmasta.  Vaihtoehdot eivät ole ihan helppoa luettavaa, kun ovat suunnittelukieltä. Oman kannan voi lähettää netin kautta tai postin välityksellä.

Seppo Pirhonen

_________________________________________ 
                                                                                                           Forssan lehti
                                                                                                            28.2.2014
Urjalan kulmilta
Talviloma

Monet asiat saavat joskus aiheesta joskus aiheetta uuden nimen. Tällä viikolla täälläpäin Suomen on vietetty talvilomaa. Ennen sitä kutsuttiin hiihtolomaksi ja niinpä monet käyttävät sitä ilmaisua edelleenkin. Hiihtämiset ovat jääneet vähiin, joten uusi nimi puoltaa tänä talvena paikkaansa.

Menneinä vuosina Urjalassa järjestettiin ennen hiihtolomaa koulujen väliset hiihtokilpailut. Niissä oli paljon osanottajia. Koulujen kesken käytiin kilpaa kiertopalkinnoista eri sarjoissa ja luokka-asteissa. Viisi- ja kuusikymmenluvuilla hiihtäjiä riitti joka puolella kuntaa. Olihan koulujakin tuolloin parisenkymmentä. Hiihtoherruus vaihteli eri vuosina sen mukaan, mistä koulusta nousi muita nopeampia kykyjä.

Vähitellen koulujen kisat alkoivat kärsiä osanottajapulaa. Joskus oli kovia pakkasia, jotka vaikeuttivat hiihtoa. Ja olihan niitäkin talvia, että lumet ehtivät sulaa juuri parahiksi kisojen alla. Siksi moneen vuoteen ei kisoja ole pidetty. Pois ovat jääneet koululaisurheilussa myös koulujen väliset koripalloturnaukset ja kivat katukoriskisat. Yleisurheilussa sentään kisataan. Tämän lukuvuoden kisat ovat poikkeuksellisesti vasta nyt toukokuussa, kun ne aiempina vuosina on järjestetty elo-syyskuun vaihteessa.

Uusista liikunnan opetussuunnitelmista on kantautunut monenlaista tietoa. Nehän tulevat voimaan vasta vuonna 2016, joten suunnitelmia hiotaan vielä. Eräiden tietojen mukaan hiihto ja suunnistus jäisivät pois opetusohjelmasta, koska ne ovat lajeja, joiden aikana oppilaat eivät ole kaiken aikaan opettajan näköpiirissä. Taitaa mennä ylisuojelun puolelle, jos näin kävisi.

Liikunta on pulmallinen oppiaine koulussa. Osa pitää siitä yli kaiken. Se käy ilmi siinä, että kaikista muista tunneista voidaan tinkiä, mutta ei liikunnasta. Toisille liikunta on inhokki, josta jää vastenmielisiä muistoja. Siksi eri liikuntamuotojen tarjoaminen tulisi olla runsasta, jotta jokainen voisi kokea liikunnan iloa jossakin muodossa.

Liikuntapaikkojen ylläpitäminen on taajamissa kunnan vastuulla. Muilla kylillä tulee avuksi talkootoiminta. Kunta hankki aikanaan kouluille jääkaukalot ja valaistuksen, mutta kenttien jäädytys ja hoito on ollut vanhempien ja talkoolaisten vastuulla. Jos kyläkoulut Urjalasta loppuvat lakkaavat myös nämä liikuntapaikat. Myös hiihtolatuja on kylissä ylläpidetty talkoilla. Ahkeraa talkoohenkeä on ollut myös Huhdissa Mattsonin Jukan johdolla.

Viime aikoina olemme saaneet nauttia hiihdosta edustajien välityksellä. Sotshin olympialaiset ovat ohi. Ne tarjosivat pitkästä aikaa suomalaisille ilon hetkiä niin naisten kuin miestenkin puolella. Vieremäläissisarukset nousivat kansainväliseen hiihtoeliittiin pieneltä paikkakunnalta.

Koulut ja koululaiset osallistuivat aikanaan myös kansanhiihtotapahtumiin. Korttiin kirjattiin ylös hiihdetyt kilometrit. Jokaisen matkata laskettiin yhteen ja sitten koulujen määrät. Koulut kilpailivat komeasta kiertopalkinnosta. Nyt ei kilpailla kansanhiihdossa. Sen korvaa keväinen liikuntaseikkailu, jossa tietyllä suoritusmäärällä pääsee etenemään kaupungista kaupunkiin eri puolille Eurooppaa. Koulujen ja luokkien kesken on arvottu liikuntaan liittyviä tuotepakettia. Urjalan koulutkin ovat saaneet näin täydennystä liikuntavälineisiin. Hyvää hiihto(talvi)loman loppua kouluväelle.

Seppo Pirhonen

____________________________________________

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            21.2.2014
Urjalan kulmilta
Asenne ratkaisee

”Minne ovat kukat kadonneet?” Näin laulettiin tunnetussa Hectorin laulussa aikanaan. Samalla tavalla voisi kysyä myös minne ovat lääkärit kadonneet. Kun terveyskeskukset selittävät syitä pitkiin jonoihin, tarjotaan yleensä aina selitykseksi lääkäripulaa. Viimeksi näin tehtiin Urjalaan tällä viikolla jaetussa Valkeakosken Sanomissa. Kaupungilta puuttuu kaksi terveyskeskuslääkäriä ja siksi jono on kuukauden mittainen. Kirjattu tavoite on ei kiireellisessä hoidossa seitsemän päivän sisällä pääsy vastaanotolle.

Urjalassa kävi niin, että kun helmikuun alussa soitti ajanvaraukseen luvattiin aika huhtikuulle. Ajanvaraajan mielestä kyse oli akuutista vaivasta ja puhelimeen vastanneen mielestä kyse oli kiireetön tapaus. Vaihtoehdoksi jäi soittaminen yksityislääkärille ja sinne pääsi seuraavana päivänä. Tämä totesi potilaalla olevan akuutin tulehduksen.

Samanlaisia kokemuksia tuntuu olevan monella muullakin urjalalaisella. Kovasti täällä tunnutaan olevan tyytymättömiä ajanvaraukseen puhelinpalveluun, johon saa jonottaa pitkään ja kun pääsee läpi, ovat kaikki ajat menneet. En tiedä onko näin, mutta monet niin kertovat asiantilan olevan. Oleellista palvelussa on juuri se, miten ihmiset sen kokevat.

Joskus ihmettelen, että miten  Urjalassa pärjättiin 1960-luvun alkuun asti yhdellä kunnanlääkärillä. Asukkaita oli yli 9000. Lisäksi lääkäri kiersi parillakymmenellä koululla tarkastamassa 1800 lasta ja teki vielä neuvolakäyntejäkin eri puolille pitäjää.

Ajat muuttuvat ja asukkaiden tarpeet ovat kasvaneet. Silti tuntuu, että jonkinlaista tehostamista tarvittaisiin työkäytäntöihin kaikissakin terveyskeskuksissa. Jollei näin tehdä ne toimivat ilman asiakkaita. Ehkä vika on juuri siinä, että niiden ei tarvitse kilpailla asiakkaista. Budjetissa on rahat, jos ne eivät riitä, niin kunnat pulittavat lisää, jotta kustannukset katetaan.

Tiedän kokemuksesta, että totuttujen käytänteiden muuttaminen on vaikeaa. Muutosvastarinta on suurta. Vedotaan milloin mihinkin asiaan. On ammattikuntarajoja, työaikakysymyksiä jne.

Nykyisin on mahdollista valita mikä tahansa terveyskeskus omakseen. Valinnasta on tehtävä kirjallinen ilmoitus kotikunnan terveyskeskukselle. Muutos tulee voimaan kolmessa viikossa. Potilas ei voi kuitenkaan valita vain osaa palveluista. Valinnan ulkopuolelle jäävät koululaisten ja opiskelijoiden hoito sekä laitoshoito. Järjestävällä kunnalla ei ole myöskään velvollisuutta järjestää kotisairaanhoitoa alueensa ulkopuolelle. Uuden valinnan voi tehdä vuoden päästä, joten ihan yhtä mittaa ei voi surfailla paikasta toiseen. En tiedä, onko kukaan urjalalainen käyttänyt tätä mahdollisuutta.

Kun olen itse ollut aikanaan mukana rakentamassa kansanterveystyötä kuntatasolla ja hieman myös mukana erikoissairaanhoidon hallinnossa, toivoo, että järjestelmä toimisi ja takaisi yhtäläiset palvelut kaikille kuntalaisille. Varakkaampi väki on aina käyttänyt enemmän yksityisiä palveluntarjoajia. Olen huomannut, että nuorempi polvi ei kauaa odottele lääkäriin pääsyä ja siksi turvautuu yksityislääkäreihin. Onneksi tätä palvelua on Urjalassa ja lähiympäristössä

Mielestäni julkisen paikallisen terveydenhuollon ei pitäisi jäädä sivusta seuraamaan nykytilaa. Sen tulisi aktiivisesti ryhtyä parantamaan palvelua. Parantamisen  edellytys ei ole hallinnollinen kikkailu, johon nyt puhti näyttää menevän. Kyse on enemmänkin asenteesta ja halusta palvella kuntalaisia.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________
                                                                                                       Forssan Lehti
                                                                                                         14.2.2014
Urjalan kulmilta
Lopetetaan, ei lopeteta, lopetetaan ja ?

Ensi viikolla alkavat kuulemistilaisuudet tiistaina  Halkivahassa ja torstaina Urjalankylässä. Hiihtoloman jälkeen on vielä maaliskuun neljäntenä vastaava tilaisuus Nuutajärvellä. Aiheena ovat koulujen lakkautukset mainituissa kylissä. Nähtäväksi jää, onko kyseessä aito kuuleminen vai kuten edelliskerralla kuuleminen, kun kuntalain 27 pykälä niin velvoitti tekemään.

Lähtökohtaisesti tilanne on parempi aitoon kuulemiseen ja kyläläisten vaikuttamiseen. Kesäkuussa valtuusto teki periaatepäätöksen yhtenäiskoulusta. Samalla päätettiin, että toimivista kouluista Aseman koulu saa jatkaa toistaiseksi ja Halkivahan, Nuutajärven ja Urjalankylän koulut siihen asti, kun uusi koulu kirkonkylään valmistuu.

Kaikki muuttui budjettivalmistelussa. Tällä kertaa asialla eivät olleet virkamiehet, vaan kunnanhallitus päätti ilman sen kummempia laskelmia esittää valtuustolle, että kolme koulua suljetaan tulevana kesänä. Joitakin laskemia saatiin valtuustolle. Kuvaavaa on, että Aamulehti kertoi 17.12.2013, että  ”Urjalankylän, Halkivahan ja Nuutajärven koulujen lakkauttaminen säästää vuodessa 600 000 euroa” Sellaisia säästöjä näistä  ratkaisuista ei tule.

Nyt on pyydetty kuntalaisilta etukäteen kysymyksiä sivistystoimistolle, joka vastaa asian valmistelusta. Ilmeisesti ainakin Menosissa ja Urjalankylässä vanhemmat ovat kyläläisten kanssa järjestäneet tilaisuuksia, joissa syntynyttä tilannetta on pohdittu. Niissä on noussut esiin myös kysymyksiä, jotka on toimitettu altavastaajille.

Halkivahassa tilanne on oppilasmäärän suhteen huonoin, kun osa vanhemmista on siirtänyt lapsensa Punkalaitumen Oriniemeen kouluun. Ilmeisesti sinne menee enemmänkin oppilaita, jos koulun toiminta päättyy. Edellisen valtuuston asettamien rajojen mukaan koulun toiminta lakkaisi ensi kesänä. Ilmeisesti sillä suunnalla ainakin osa ajattelee, että jos oma koulu menee, niin menkööt muutkin.

Urjalankylässä ja Nuutajärvellä on hyvät koulutilat. Vanhempia on huolestuttanut suuret luokkakoot, jotka ovat tulossa Kirkonkylään.  Siellä luokissa on tiettävästi ilma ollut vähissä nykyisilläkin oppilasmäärillä. Hometta ei viime vuosina ole ollut, vaikka vuotava tasakatto on aiheuttanut pulmia menneinä vuosina ja liikuntasalia ja keittiötä korjattiin lahovikojen takia.

Abit olivat laittaneet autonsa kylkeen kyltin, jossa luki: ”home sweet Home”. Sillä viitattiin yläkoulun mikrobiepäilyhin. Niistä saataneen lisätietoa myöhemmin keväällä. Jos on huonoja uutisia, koko pakka voi mennä uusiksi.

Kuulemistilaisuuksien jälkeen sivistyslautakunta käsittelee asiaa maaliskuun alussa. Sieltä esitys etenee kunnanhalitukseen ja valtuuston. Silloin nähdään saavatko kyläkoulut jatkoaikaa vai päättyykö koulutyö niissä. Ilmeisesti aika laajasti on hyväksytty jo yhtenäiskouluun siirtyminen. Rakentamisaikataulu ja rahoitus ovat edelleen auki. Virallinen tavoite on vuodessa 2016.

Toivon, että kuulemistilaisuuksissa syntyy aitoa vuoropuhelua ja pohdintaa erilaisista vaihtoehdoista. Tunteet ovat joskus pinnassa, mutta se on aivan luonnollista. Oma koulu on tärkeä monessa mielessä. Jatkoaikaan ei kunnan talous kaadu.

Seppo Pirhonen

______________________________________________  
                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            7.2.2014
Urjalan kulmilta
Vanha ratahanke ajankohtaistunut

Millainen olisi Urjala, jos aikanaan vireillä ollut ratahanke Porista Helsinkiin olisi toteutunut. Sen mukaan olisi Porin rata yhtynyt Toijala - Turku -rataan Hanhisuon kohdalla. Hanke oli esillä Urjalan kuntakokouksessa 1882.  Helsinki - Pori -radan ideasta ei olla vieläkään luovuttu Hämeen, Satakunnan ja Uudenmaan liitot laativat suunnitelman viimeksi vuonna 2010. Sen mukaan rata olisi kohdannut Turun radan Humppilassa.

Törmäsin tähän aiempaan hankkeeseen Urjalan Sanomien arkistossa etsiessäni materiaalia Urjalan kaupoista. Vuoden 1938 lehdessä aiheesta on kirjoittanut E.V.  Ellen pahasti erehdy kyseessä on tuon ajan virkeä eri lehtien avustaja ja kotiseutukirjoittaja opettaja Eevert Vehmas.

Suunnitelman mukaan rata olisi kulkenut Punkalaitumelta suoraan Haritun, Rämeen ja Nuutajärven kautta Hanhisuolle. Nuutajärven tehtaan omistaja, Hämeen läänin maaherra ja keskeinen kunnallisvaikuttaja eversti Torsten Costiander ei päässyt siihen kuntakokoukseen, jossa asiaa käsiteltiin ja niinpä hän kirjoitti kokoukseen kirjeen. Siinä hän toteaa, että tarkoitettu linja parhaiten palvelee Urjalaa ja erittäinkin Nuutajärveä, jos se vedettäisiin Rutajärven eteläpuolelta lasitehtaan ohitse ja pohjoispuolelta Kinolan maantietä. Hän lupasi 5000 markkaa, jos asema tulisi lähemmäksi kolmea venäläistä virstaa tehtaasta.

Asiaa käsiteltiin kuntakokouksessa lähinnä vahingonkorvausten takia porilaisten anomuksesta. Kokous päätikin olla vaatimatta korvausta suunnittelutarkastuksessa aiheutuvista pienemmistä vahingoista paitsi kasvavasta viljasta.

Toinen merkittävä vaikuttaja Honkolan kartanon omistaja J. H. Furuhjelmkin piti hanketta kannatettavana ja lupasi korvauksetta halpa-arvoisemmat maat, jos rata kulkisi  Kortejärven pohjoispuolelta siis kartanon vierestä.

Kuntakokous ei kuitenkaan nimennyt ketään edustajaa valmistelevaan komiteaan. Vehmas arveleekin, että hanke olisi voinut edetä, jos Costiander olisi ollut paikalla ja olisi tullut valituksi Urjalan edustajaksi.

Vuonna 2010 laaditussa suunnitelmassa ei odoteta kovin nopeaa toteutusta Helsinki-Forssa-Pori ratahankkeelle. Radan pituus olisi 240 km ja Porista Helsinkiin pääsisi puolessatoista tunnissa. Urjalalaisten kannalta hanke olisi hyvä, vaikka asemaa ei tänne tulisikaan. Humppilasta pääsisi kyytiin ja olisi alle tunnissa Helsingissä. Nyt on mentävä Toijalaan ja sieltä Helsinkiin junamatka kestää nopeimmillaan 1h 18 min.

Nykypolvi ei varmaan muista, että vanha Porin ja Helsingin välinen maantie kulki aikanaan Urjalan kautta. Kun valtatie 2 aikanaan rakennettiin se tuli Forssan ja Humppilan kautta.

Joskus kannattaa tulevaisuutta hahmotella vähän lentävin ajatuksin. Urjalassa ja muuallakin Suomessa tarvitaan ennakkoluulotonta tulevaisuuden haarukointia. Kansantulo ei kasva vanhoilla opeilla. Liikenneinfra  tietoliikenneyhteyksineen on keskeinen kehityksen vauhdittaja. Saattaapa olla, että aiemminkin keksityistä ja unohdetuista ideoista löytyy käyttökelpoista ja tällekin ajalle ajankohtaista.

Seppo Pirhonen
_____________________________________________________________________________
                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            31.1.2014
Urjalan kulmilta
Valokuitu tulee lännestä

Valokuituverkko taitaa tulla Urjalaan lännestä. Tursassa ja Puolimatkassa on jo toimiva valokuitu ja ensi keskiviikkona selviää halkivahalaisten kiinnostus. Asialla on Etelä-Satakunnan puhelin (ESP) Sastamalasta.

Urjalassa on ollut vireillä seutukunnallinen Ekanet-hanke. Viime vuoden aikana sai merkitä kartalle alustavan kiinnostuksensa. Urjalasta Pälkäneelle ulottuvalla alueella tuli paljon kiinnostuneita. Joulukuussa valmistui alustava luonnos runkoverkosta. Se on nähtävissä hankesivuilla.

Itse asiassa hankekausi loppui, mutta sille ollaan hakemassa jatkoaikaa. Silti saattaa mennä vielä pitkä aika siihen, kun piuhoja aletaan maahan kaivaa. Alueen kunnat pitäisi sitouttaa hankkeeseen ja ilmeisesti siihen tarvitaan niiltä myös jonkinlaista rahallista panosta joko suorana tukena tai takauksensa.

Ongelma on siinä, että isot teleoperaattorit eivät ole kiinnostuneita haja-asutusalueista. Yhdestä kerrostalosta voi sada kerralla saman verran asiakkaita kuin maaseudulla. Sonera, Dna ja Elisa näyttävät keskittyvät 3G- ja 4G-verkkoihin. Näistä uusinta nelosversiota ei ole vielä kunnolla Urjalassa. Ilmeisesti sekin vaatisi useita tukiasemia, joiden välille tarvittaisiin valokuitua. Eri asia on sitten, voidaanko siihen ottaa liittymiä väiltä.

Jokainen voi itse tutkia netissä millaisia yhteyksiä on tarjolla. Ekanetissä linkit ovat valmiina. Itselleni oli mahdollinen 3G, jossa nopeusvaihteluksi annettiin 1,0 - 40 megabittiä. Isompiakin lukuja tuli esille, mutta kolmen tähden asemasta oli vain yksi eli tarkoitta sitä, että korkeimpiin nopeuksiin ei ilmayhteyksillä päästä. Siksi käytän kiinteää laajakaistaa.

Valokuitu tarjoaa mahdollisuuden nopeisiin nettiyhteyksiin ja sen mukana on mahdollista saada vaikkapa kaapelitelevisio monine kanavineen. Tulevaisuudessa yhä useammat palvelut ovat netissä, jolloin häiriötöntä ja toimintavarmaa yhteyttä tarvitaan. Sitä tarvitsevat yritykset ja myös etätyöntekijät.

Tursalainen tuttavani sanoi, että nyt hurahtaa yhteys nopeasti käyntiin ja netti pelaa nopeasti myös salatuissa yhteyksissä. Hänellä on ollut jonkin aikaa käytössä Etelä-Satakunnan puhelimen valokaapeliyhteys. Se rakennettiin sulan maan aikana syksyllä Tursaan ja ohi Puolimatkan koulun kohti Urjalankylää. Urjalankylässä toivotaan, että kaapeli saavuttaisi pian kylän, jossa eivät tahdo pelata kiinteät eivätkä langattomat yhteydet.

Ensi viikolla halkivahalaisille ESP kertoo tehdyistä suunnitelmista. Toteutus on mahdollinen, jos riittävästi liittyjiä löytyy. Tiettävästi yhteys tulisi maksamaan 2200 euroa, josta työn osuutena voi hyödyntää 1200 kotitalousvähennyksenä. Halkivahan kyläyhdistys on jakanut asiasta jo ennakkoon tietoa kyläläisille. Lähiaikoina samantapainen tiedotustilaisuus on myös Kanteenmaassa ja Murronharjulla koskien eteläosaa Punkalaidunta ja osaa Humppilaakin.

EPS:n aktiivisuus on meidän urjalalaisten kannalta hyvä asia. Tietenkin sillä on taajama-alueilla Sastamalassa menossa kiinnostavia ja suurempia käyttäjämääriä tuovia hankkeita, mutta on hienoa, että yhtiötä kiinnostavat myös kyläkuntien toiveet nopeista yhteyksistä. Tyytyväiset asiakkaat ovat yleensä parasta mainosta. Toivottavasti myös tätä kautta Ekanet saa lisävauhtia.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________________
                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            24.1.2014
Urjalan kulmilta
Isovanhemmat koulunpenkillä

Isovanhemmat pääsivät tiistaina  kouluun Urjalan Asemalla. Koulussa on järjestetty vastaava päivä muutamana vuonna. Koulunjohtaja Mervi Lumian mukaan oppilaat odottavat innolla päivää. Jännittää pääseekö mummu tai pappa tulemaan.

Aina isovanhemmilla ei ole tilaisuutta päivään osallistua, koska monet nykyisistä isovanhemmista ovat mukana työelämässä, eikä sieltä ole kovin helppoa irrottautua varsinkin, jos työpaikka sattuu olemaan kauempana.  Isovanhemmat saattavat myös asua kaukana toisella paikkakunnalla.

Perheiden muuttuessa tulee joihinkin perheisiin uusiomummoja ja varavaareja. Lapsen näkökulmasta he ovat tärkeitä, koska kuuluvat perhepiiriin. Lapset, jotka erotilanteessa jäävät yleensä jommankumman vanhemman luo asuman, tapaavat toista vanhempaa useimmiten viikonloppuisin tai loma-aikoina. Tällöin myös yhteydenpito tosiin isovanhempiin saattaa jäädä vähäiseksi.

Joihinkin kouluihin on kutsuttu vapaaehtoisia mummoja ja pappoja vieraileman tai tulemaan oikein  nimetyiksi kouluvaareiksi tai –mummoiksi. He osallistuvat normaaleille oppitunneille ja voivat auttaa tunnilla oppilaita. Toisinaan he kertovat omasta kouluajastaan ja muustakin elämästä lapsille.

Toisluokkalaisten luokassa Aseman koulussa oppilaat olivat varautuneet opettaja Leea Laaneotsin johdolla vierailupäivään tekemällä äidinkielen tunnilla kysymyksiä isovanhempien vastattavaksi. Oppilaita kiinnosti tietää mm. ensimmäisen opettajan nimi, koulu, mieliaine tai se, josta ei pitänyt, koulumatkasta, ruokailusta ja oppikirjoista.

Oppilaat esittivät myös valmistamiaan pienoisnäytelmiä. Opetuksena oli se, että kolmea toivomusta ei kannata käyttää huonosti. Kaikki tuntuivat olevan myös innokkaita kirjoittajia. Isovanhemmat saivat sanoa talveen liittyviä sanoja, joita oppilaat kirjoittivat ja tarkastuttivat mummoilla ja papoilla.

Tunnilla ja kahvitauolla herätti eniten keskustelua suunnitelma luopua kaunokirjoituksen lopettamisesta. Leea Laaneots näyttikin miltä kaunokirjoitus näytti 1960-luvulla. Se oli monille vierailijoille tuttu ja lapsista koukeroista. 

Minäkin sain kansakoulussa opitun lisäksi opetella kaksi uutta kaunokirjoitusta. Tai oikeastaan viime vuosina on puhuttu käsialakirjoituksesta. Nykyisen käsialakirjoituksen mallikirjaimet ovat hyvin lähellä tekstauskirjaimia. Tunneilla usein ainakin isommat oppilaat halusivat mieluimmin tekstata kuin kirjoittaa ”kaunolla”

Teen nykysin itse muistinpanoja usein käsialakirjoituksella, mutta joskus myös tekstaamalla. Harvoinpa muuten kaunokirjaimia tarvitsee. Allekirjoitus tehdään sillä edelleen varmaan jatkossakin. Tuskin pelkkä tekstaus siihen käy. Tekstaustahan tarvitaan nimen selvennyksessä. Usein selvennys onkin tarpeen, sillä allekirjoitukset ovat niin persoonallisia, ettei niitä aina pysty lukemaan. Grafologit pystyvät käsialan perusteella kertomaan, millainen persoona kirjoittaja on.

Uudet opetussuunnitelmat ovat valmistelussa ja siihen saakka mennään nykyisillä opeilla. Mukavia oppimistuokioita kaikille koululaisille!

Seppo Pirhonen


______________________________________________
                                                                                                            Forsssan Lehti
                                                                                                            17.1.2014
Urjalan kulmilta
Urjalan 26. reservikomppania

Toimelias Huhdin kyläyhdistys järjesti eilen illalla tilaisuuden, jossa paneuduttiin kylässä toimineen reservikomppanian historiaan. Helmikuussa yhdistys kutsuu Aseman koululle muistelemaan rautatieaseman ja sen vieressä olleen legendaarisen taksikopin elämää.

Vuonna 1878 säädettiin asevelvollisuuslaki, jonka mukaan 21 vuotta täyttäneet miehet kutsuttiin arvannostolla joko vakinaisen palvelukseen tai reserviin.  Vakinainen palvelus kesti kolme vuotta. Tosin koulusivistys lyhensi palvelusaikaa. Lounais-Hämeestä mentiin palvelukseen Hämeenlinnaan .

Urjalan 26, reservikomppania oli yksi Hämeen neljästä komppaniasta. Se toimi vuosina 1883-99. Alue ulottui Ylöjärveltä Somerniemelle ja Lopelle. Sen piirissä oli 18 pitäjää ja kappelia ja alueella oli tuolloin 64 655 asukasta, joista Urjalassa 7465.

Urjalan kasarmialue oli 8,3 hehtaaria ja lisäksi nyt jo entisen Kolun koulun alueella oli 100 x 900 m käsittävä ampumarata. Tontille rakennettiin ulkopuolisella ja kilpailutetulla urakalla paljon rakennuksia. Miehistörakennukseen mahtui 290 miestä ja kymmenkunta aliupseeria. Lisäksi oli ruokailukatos, upseerirakennus, aliupseerirakennus, ulkohuone, muonavarasto, varusvarasto, sauna, sairastupa, käymälä, arestihuone ja ruutihuone.

Näistä rakennuksista on jäljellä upseerirakennus, joka sekin on saanut purkutuomion. Kun toiminta aikanaan sortovuosien seurauksena päättyi jäivät rakennukset käyttämättömiksi. Urjalan kunta osti alueen vuonna 1923 ja maksoi siitä 175 000 markkaa.

Sittemmin alueen rakennukset on vähitellen purettu.  Jonkin verran näistä purkutöistä on ollut kiistaa ja on ollut suojeluhankkeitakin. Miehistörakennuksesta purettuja hirsiä käytettiin 1927 Annulan kansakoulun rakentamiseen. Alueelle on noussut paljon omakotitaloja ja rivitaloja. Katujen ja kiinteistöyhtiöiden nimissä on säilynyt historiallista nimistöä.

Päällikön rakennuksessa toimi vuodesta 1924 alkaen lastenkoti. Tarkkaa tilastoa ei liene laadittu, mutta arvioidaan, että parisataa lasta olisi siellä vuosien aikana saanut kodin. Lastenkotitoiminnan päätyttyä rakennuksessa toimi Urjalan kansalaiskoulun kotitalousopetus. Kansalaiskoululaiset joutuivat ravaamaan kouluaikana peräti viiden eri rakennuksen väliä Huhdissa, kunnes 1970-luvulla alkoi peruskoulu.

Urjalan reservikomppaniassa koulutettiin 17 kesän aikana 4719 miestä. Arvannosto ratkaisi siis sen mihin 21-vuotias mies joutui. Vakinainen palvelus kesti kolme vuotta ja sen jälkeen oli vielä kaki vuotta reserviaikaa. Kustakin pitäjästä vain muutama mies joutui vakinaiseen palvelukseen. Osa halusi sinne jopa vapaaehtoisesti.

Jos arpa osui siten, että tuli reserviläiseksi, kesti palvelusaika viisi vuotta. Kolmena ensimmäisenä kesänä koulutettiin komppaniassa kuukausi. Reservin jälkeen mies siirrettiin nostoväkeen, joka kesti siihen asti kunnes täytti 40 vuotta.

12.9. 1899 kuultiin viimeinen iltasoitto Urjalan reservikasarmilla.  Vasta vuonna 1918 tuli uusi asevelvollisuuslaki, mutta Urjalassa ei enää varusmiehiä koulutettu. Nykyisin pääosa varusmiehistä suuntaa Parolaan. Urjalan reservikomppaniasta on edelleen jäljellä sen viimeisen komentajan pystyttämä muistokivi. Ajan kokeneita ei ole keskuudessamme, mutta mielenkiintoista on noita aikoja tutkailla.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            10.1.2014
Urjalan kulmilta
Opasteilla perille

Urjalassa kuten muuallakin on teiden varsilla paljon erilaisia sekä virallisia että vähemmän virallisia opasteita. Ne houkuttelevat tiellä liikkujia erilaisiin kohteisiin kuten suoramyyntipisteisiin, nähtävyyksiin, ruokapaikkoihin tai erilaisiin tapahtumiin.

Viime vuoden lopussa päättyi vuonna 2007 säädetty siirtymäaika, jolloin vanhat merkit piti poistaa. Samoin piti piti hakea luvat uusimuotoisille opasteille, jotka korvaavat vanhat merkit. Pohjaväri vaihtuu nyt mustasta ruskeaksi.

Tiehallitus on antanut varsin seikkaperäiset ohjeet siitä, miten opastus ja mainostus eriasteisten teiden varsilla tulee tehdä. Tarvitaan jopa alueellisia suunnitelmia. Lisäksi on laadittu käsikirjoja lisäohjeiksi esimerkiksi mainonnasta.

Entisestä infopisteestä, jossa oli kunnan nimi, kartta ja palvelukohteita, tulee nyt opastuspaikka, opastuspiste tai opastustoimisto. Urjalan matkailuinfohan oli pitkään Pentinkulman motellilla ja viime vuodet se on ollut Nuutajärvellä. Kalanimen ja Kylmäkosken rajalla olevalla levähdysalueella on ollut kunnan infotaulut.

Palvelukohteilla tarkoitetaan kaikille tienkäyttäjille palveluja tarjoavia palveluyrityksiä ja toimintoja, jotka ovat esimerkiksi levähdyspaikkoja, huoltoasemia, matkailukohteita, nähtävyyksiä, maaseutuyrityksiä, tai liikkumiseen liittyviä kohteita, kuten uimarannat jne.

Tarkat ohjeet on annettu myös tapahtumien opastuksista. Tapahtumiahan voivat olla erilaiset suuret yleisötapahtumat, urheilukilpailut, messut, näyttelyt ja vastaavat.  Ohjeella pyritään yhtenäistämään tienvarsien opastetauluja. Myös sijoittamisesta on annettu tarkat ohjeet.  Arvelen, että edelleen näemme teiden varsilla vielä paljon omatekoisia opasteita varsinkin tilapäistapahtumiin vaikkapa huutokauppoihin.

Urjalassa ei saatu aikanaan hyvistä yrityksistä huolimatta ysitieltä eli Turku-Tampere valtatieltä  opastusta Väinö Linnan reitille. Tiepitäjän mukaan kohteelle, joka ei alkanut valtatieltä ei voitu lupaa myöntää.

Autoilijan kannalta on tärkeää, että opastusmerkki on ajoissa. Puhutaankin etumerkistä ja erikseen opastusviitasta. Tosin nykyaikana, kun ollaan menossa johonkin kohteeseen, taidetaan näppäillä puhelimeen tai gps-laitteeseen osoite, jolloin löytää melko hyvin perille. Joskushan laite saattaa ohjat melkoisille kinttupoluille. 

Loma-aikoina saattaa opastus tai tienvarsimainos houkutella kulkijaa poikkeamaan. Muulloin kulkijat taitavat painaa kaasujalkaa. Itse olisin valmis karsimaan teiden varsilta yleisiä isoja mainostauluja, joissa markkinoidaan erilaisia tuotteita. Joillakin paikoilla niitä on paljon. Urjalassakin pari sellaista taitaa olla.  Niillä ei ole tekemistä paikallisten yritysten kanssa. 

Lehmussuon liittymään suunniteltiin muutama vuosi sitten valomainostornia, jossa olisi mainostettu kirkonkylän yrityksiä. Hanke kaatui kuitenkin korkeisiin kustannuksiin..

Maaseutuyrittäjille kuten Metsälinna kartano, Päivin Kudepuoti, Cafe Deco jne näkyminen tien varressa on tärkeää. Myös monet muut yrittäjät sellaista näkyvyyttä kaipaavat. Hakemuksia voi tehdä ely-keskukseen.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________ 
                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            3.1.2014
Urjalan kulmilta
Eteenpäin

Päättyneestä vuodesta on aika tehdä tilinpäätöstä. Numeroiden lisäksi nykyisin tilinpäätöksiin sisältyy myös sanallista arvioita siitä, miten tavoitteet ovat toteutuneet tai jäänet toteutumatta.

Ennen sanottiin, että työ on miehen kunnia. Vaan aina sitä työtä ei ole. Urjalassa työttömyys on pysynyt korkealla tasolla ja erityisen huolestuttavaa on ollut nuorten työllisyystilanne. Vuoden alusta alkanut nuorisotakuu ei ole täyttänyt siihen ladattuja odotuksia. Yrittäjät eivät ole voineet hyödyntää nuorten palkkatukea, kun kokonaiskysyntä on ollut laskussa.

Urjalassa piti viettää yhtäjaksoisen lasinvalmistuksen 220-vuotsijuhlaa. Huhtikuussa Fiskars ilmoittikin lopettavansa tuotannon Nuutajärvellä. Se oli suuri henkinen shokki ja kulttuuriskandaali.  Vaikutukset alkavat näkyä tänä vuonna. Silti on hyvä muistaa, että lasiuunit eivät sammu kylässä. Lasinvalmistus jatkuu pienyrittäjien toimesta. Myönteistä oli myös päätös jatkaa lasikoulutusta Nuutajärvellä.

Torjuntavoitoksi voi kustua Parker Hannifinin työntekijöiden YT-neuvotteluja. Parker uhkasi lopettaa koko tuotannon ja siirtää sen Tsekkiin ja Tampereelle. Nyt tehdas jää Urjalaan ja työpaikkamäärä laskee ulkomaille siirtyvän tuotantolinjan verran.

Vaalilupaukset unohtivat nopeasti, kun uusi valtuusto pääsi vauhtiin. Kesäkuussa tehtiin päätös yhtenäiskoulusta ja kolmen koulun lopettamisesta 2016. Joulukuussa valtuuston enemmistö aikaisti lopetusta tämän vuoden elokuuhun.

Kunta sai yhden veroprosentin tuoton verran harkinnanvaraista valtionosuutta. Silti veroprosentti nousee. Sillä tosin saa palveluja toisin kuin esimerkiksi Kylmäkoskella. Tänä vuonna tehdään lain vaatimia kuntaselvityksiä. Sote-hankkeen kohtalo ratkeaa eduskunnassa ja sitten nähdään, miten se vaikuttaa meihin. Parasta on pitää kunta itsenäisenä edelleenkin. Silloin on puhevaltaa meitä koskeviin asioihin.

Huolestuttavaa on, että ihmiset on vallannut jonkinlainen voimattomuus ja apatia. Tuntuu, että asiat vain tapahtuvat ja niihin ei voi oikein vaikuttaa. Juuri nyt kaivattaisiin ihan toisenlaista ajattelua, jotta voimme selviytyä.

Pentinkulmalla oli teemana syrjäläisiä ja silmäntekeviä. Tuntuu jotenkin, että silmäätekeviltä on hukkunut ajatus valtakunnan tasolla. Velkaa voidaan vähentää ja säästää tai sitten voidaan pyrkiä kasvattamaan kansantuloa, jolloin velkakin asettuisi oikeisiin mittasuhteisiin. Keskeiset talouden mittarit sojottavat kaakkoon. Vain hidasta toipumista on tiedossa.

Yritysten ja yksityisten rahoituksesta voi olla syystä huolissaan Pankkimaailma on asetettu sellaiseen asentoon, että kaikkeen vaaditaan täydet vakuudet. Yritykset ovat käyneet läpi kulukuurit ja kustannusleikkaukset. Nyt pitäisi saada aikaan investointeja ja kasvua, jotta pärjättäisiin. Pörssikurssit ovat nousseet, mutta nyt odotetaan myös konkreettista vastinetta ja tulosta.

Vuoden alussa toivotetaan hyvää uutta vuotta. Jotenkin ihminen aina toivoo, että eteenpäin mentäisiin. Jotkut saattavat kaivata menneille vuosikymmenille. Entiset ajat on hyvä tuntea ja saadun kokemuksen myötä on hyvä varustautua tulevaan. Eteenpäin on elävän mieli.

Seppo Pirhonen