19.12.08 Tutkintoja ja välitodistuksia
12.12.08 Jouluvalmisteluja
5.12.08 Koulu juhlii
28.11.08 Merkittävä päivä
21.11.08 Tunnustus paikallaan
14.11.08 Verkot tötterölle
7.11.08 Isyys tärkeä luottamustoimi
31.10.08 Tuuletusta valtuustossa
24.10.08 Uutta ajattelua tarvitaan
17.10.08 Isot asiat kyseessä
10.10.08 Henkrahaa maksettava
3.10.08 Lapsiystävällisyyttä
26.9.08 Mikä oikeasti on tärkeää?
19.9.08 Askelmerkit vaaleihin otettu
12.9.08 Urjala pärjää parhaiten itsenäisenä
5.9.08 Mökkikausi lopuillaan
29.8.08 Painajaiset eivät ole mukavia
22.8.08 Maaseutu muutoksen kourissa
15.8.08 Muistikuvia kouluista
8.8.08 Kouluarki alkaa
25.7.08 Klassikot
18.7.08 Kuka vetää välistä
11.7.08 Keräilijän käyntikohde
4.7.08 Kuvat kertovat paljon
27.6.08 Lähellä on paljon nähtävää
20.6.08 Juhannukseen liittyy monta perinnettä
13.6.08 Naisissa maaseudun voima
6.6.08 Kaupan murrosvuodet
30.5.08 Kouluvuosi pulkassa
23.5.08 Kuntalaisten etua on puolustettava
16.5.08 Koulujen jäämistöä huutokaupataan
9.5.08 Viimeinenkin poliisi lähtee
25.4.08 Apua lähipalveluna
18.4.08 Toimiva tieverkko vauhdittaa kehitystä
11.4.08 Jäähyväiset koulutalolle
4.4.08 Hienoja aikaansaannoksia
28.3.08 Mikä on parasta Urjalalle?
21.3.08 Pieni lukio täyttää tehtävänsä
14.3.08 Kiekkoa laajalla rintamalla
7.3.08 Seurantaloilla on tarinansa
29.2.08 Merkittävä vaihe historiassa
22.2.08 Lomatarpeet huomioon
15.2.08 Merkittävä päätös
8.2.08 Tärkeä ensivaikutelma
1.2.08 Pitäjänkouluun 150 vuotta sitten
25.1.08 Historiaa ei voi leikata
18.1.08 Asiakirjat verkkoon
11.1.08 Kunallisista palveluista
4.1.08 Kohtuus olisi hyvästä

Forssan Lehti
19.12.2008
Urjalan kulmilta
Tutkintoja ja välitodistuksia

Heitä oli kaikkiaan 38, poikia 25 ja tyttöjä13, jotka saapuivat syyslukukauden jälkeen Urjalan pitäjänkoulun ensimmäiseen syyslukukauden jälkeiseen tutkintoon 20.12.1858. Tutkinto pidettiin koulussa Urjalankylässä ilmeisesti puolen päivän aikaan. Se kesti yli kaksi tuntia. Tilaisuudesta laadittiin pöytäkirja, joka lähetettiin Turun tuomiokapituliin. Pöytäkirjan laati kirkkoherra ruotsiksi ja luultavasti paikalla oli myös muita johtokunnan jäseniä sekä oppilaiden vanhempia.

Pöytäkirjan mukaan tilaisuus alkoi rukouksella, jonka jälkeen koulun inspehtori piti puheen, jossa hän puhui päivän merkityksestä. Seuraavina vuosina tutkinnosta laadituissa pöytäkirjoissa mainitaan, kuinka oppilaita kehotettiin "rohkeudella ja uskalluksella vastaamaan kysymyksiin niissä oppiaineissa, joita nyt ruvettiin kuulustelemaan".

Ensiksi opettaja esitti kysymyksiä kristinopista Svebeliuksen katekismuksen pohjalta. Osa osasi kokonaan ja toiset vain osittain. Seuraavaksi seurakunnan papisto tutki tavausta ja sisälukua. Kolmanneksi oppilaat saivat kertoa Raamatun kertomuksia, joita lokakuun alussa alkaneen syyslukukauden aikana oli ehditty käsitellä 15 kappaletta.

Seuraavaksi oli vuorossa oppilaiden laskutaitojen tutkiminen neljällä laskutavalla. Sitten esitettiin muutamia kysymyksiä sekä yleisestä että Suomen maantiedosta mukaan lukien Suomen kasvit.

Näiden lisäksi "oppilaat olivat saaneet nauttia opetusta" kirjoituksessa ja laulussa ja olivat edistyneet melko tyydyttävästi. Todistukseen merkittiin arvosanat. Kolmonen tarkoitti kiitettävää, kakkonen tyydyttävää, ykkönen välttävää ja nolla heikkoa edistymistä. Oppiaineiden lisäksi arvioitiin oppilaan käytös, ahkeruus ja luonnonlahjat.

Tutkinnon lopuksi oppilaat kutsuttiin vielä sisään edistymisensä mukaisessa järjestyksessä. Ahkerimmille jaettiin kannustuksena palkinnoksi Biblian historia. Sen sai neljä poikaa ja kuusi tyttöä: Maunulan Johan, Sundströmin Emil, Löytyn Matti ja Johan Gustaf sekä tytöistä Koppalan Adolfina, Uotilan Sandra, Mattilan Adolfina, Talan Amanda, Mattilan Sandra ja Keppilän Ida.

Kun oppilaat oli jaettu varallisuuden mukaan kolmeen luokkaan, kuului oppilaista 20 varakkaisiin, kahdeksan omillaan toimeen tuleviin ja kymmenen köyhiin. Palkituista köyhiin kuuluivat Emil Sundström, Johan Gustaf ja Keppilän Ida. Varakkaita oli viisi ja omillaan toimeen tulevia kaksi.

Eniten korkeimpia arvosanoja oli Koppalan Adolfinalla, jolla oli peräti seitsemän kolmosta. Kuusi kolmosta kymmenestä mahdollisesta oli Talan Amandalla ja Sundströmin Emilillä. Nämä kaikki olivat oppilaiden vanhimmasta päästä eli kolmetoistavuotiaita. Nuorin palkituista oli Mattilan Sandra, joka oli kahdeksanvuotias.

Laulannossa ei kukaan poika saanut parhainta arvosanaa. Tytöistä sen sai kolme. Lähes puolet pojista sai nollan, joka merkitsi heikkoa edistymistä ja toinen puolikas sai ykkösen eli välttävän. Vain kaksi poikaa sai kakkosen. Tytöistä kakkosen sai kolme, ykkösen neljä ja kolmen laulutaito todettiin heikoksi.

Jo vuoden 1862 joulututkinnon pöytäkirjassa todetaan, että opettaja otti esiin virsikanteleen, "jonka soitantoon ei hänellä mitään velvoitusta, oli harjoittanut oppilaisissansa tämän myötä soittoa, esitettiin nyt kolme eri virren värssyä, jolloin näkyi, ettei opettaja ollut turhaan vaivaa nähnyt".

Ensimmäisen tutkinnon jälkeen 150 vuotta sitten päästettiin oppilaat loppurukouksen jälkeen menemään, muistuttamalla, että koulu jatkuu "ensiksi tulevan helmikuun ensimmäisenä päivänä samassa paikassa samaan aikaan.

Huomenna useimmat Urjalan koululaiset saavat "välitodistuksen". Tutkintoa ei pidetä, mutta todistusta jännitetään. Kuusijuhla on pidetty perjantaina tai jo aiemmin. Samalla kun toivon kouluväelle virkistävää lomaa, toivotan kaikille lukijoilleni iloista joulua ja hyvää uutta vuotta!

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.12.2008
Urjalan kulmilta
Jouluvalmisteluja

"Ennen mulla oli jo tähän aikaan kaikki tehtynä ja nyt en ole ehtiny vielä alottaakaan", tokaisi vaimo joku päivä sitten viitaten jouluvalmisteluihin. No hän on sen verran aikaansaava, että vielä ehtii ja joulu tulee meillekin ihan ajallaan.

Varmaan samanlaisissa tunnelmissa eletään muissakin huusholleissa. Työ ja lasten harrastukset vievät oman aikansa, joten päivää on jatkettava aamusta ja illasta. Jotenkin meissä suomalaissa elää ikivanha perinne ajalta, jolloin suoritettiin kaksi perusteellista suursiivousta juhannukseksi ja jouluksi. No ehkä komeroista sitten löytyy jotakin poispantavaa, kun ne perusteellisesti käydään läpi.

Oleellisena jouluvalmisteluihin kuuluvat leipomiset ja jouluruokien valmistaminen. Siihen aikaan, kun ruokavaliomme oli niukempaa, köyhempää ja yksipuolisempaa, korostui joulu syömisen juhlana ja yltäkylläisyytenä tyyliin "nyt sitä saa vatsansa täyteen". Joulutortut ja piparit tehdään itse. Tietenkin pakasteesta löytyy myös pullaa ja jotakin "kuivaa kakkua" vieraiden varalle.

Joulupöydästä löytyvät niin maksa-, lanttu-, porkkana- kuin imelletty perunalaatikko. Kun ne ovat useampaan kertaan joulunpyhinä tarjolla, kyllästytään niihin helposti ja saattaa käydä, että pakastimen pohjalta löytyy joku näistä laatikoista vielä kuukausien päästä. Mutta jouluunhan ne kuuluvat.

Jotkut ovat ratkaisseet asian niin, että laittavat eri päivinä tarjolle eri laatikoita, jolloin kyllästymistä ei tule niin pian. Muutenkin joulupöytä saa vähitellen uusia piirteitä. Rosollin rinnalla on muitakin salaatteja ja joulusillin ohella muita kalatuotteita.

Kun ihmisten kanssa juttelee, vaikuttaa siltä, että tänä vuonna ollaan jouluostoksilla pidättyvämpiä kuin viime vuonna. Talouden notkahdus ei vielä näy suurimmalla osalla ihmisistä, mutta uutiset ja ennusmerkit saavat ihmiset varovaisiksi. Valtiovalta haluasi, että ihmiset kuluttaisivat ja ostaisivat erityisesti kotimaisen työn tuotteita, hyödykkeitä ja palveluja. Pyörät pysähtyvät, jos kulutus hiipuu. Kulutuksen ylläpidolla perustellaan myös ensi vuoden veronkevennyksiä.

Urjalassa ostospaikkoja on viimevuotista vähemmän. Toisaalta täällä on edelleen paljon sellaisia erikoisliikkeitä, joista joululahjoja voi etsiä. Nuutajärven lasikylä onkin monen ostoskohteena. Siellä voi viettää aikaa pitempäänkin, koska lasikaupan ohella on käsityöpajoja ja mahdollisuus myös ruokailuun ravintolassa. Päivittäisostokset voi tehdä Nummen kyläkaupassa.

Ensi vuonna kaupan kilpailussa on mukana S-ryhmä, jonka uusia myymälä kohoaa entisen Säästöpörssin tontille täyttä vauhtia. Välillä rakennusmiehet näyttävät olevan töissä myös viikonloppuisin. Varmaan he ovat jotakin aliurakoitsijoita.

Rauta- ja rakennuspuolella Agri-myymälä ei ole enää mukana markkinoilla, mutta Rautia-ketjuun kuuluva Syrjälä on monipuolinen valikoimiltaan. Varaosamyymälöitäkin täältä löytyy. Konemiehet tietävät Kangasahon ja automiehet ysitien varressa olevat Tarvikkeen ja varaosan sekä Ysiauton.

Joulun alusaikaan kuuluvat täällä perinteiset joulumyyjäiset. Niitä järjestävät eri järjestöt toimintatulojensa kartuttamiseksi. Niistä voi ostaa joululeivonnaisia ja erilaisia käsitöitä lahjoiksi tai omaksi iloksi. Uutta ovat viime vuosina olleet erilaiset käsityöyrittäjien yhteiset joulupuodit.

Joulukoristeita ovat askarrelleet lapset päivähoidossa ja kouluissa ja lisäksi monissa kerhoissa. Myös aikuisille on ollut tarjolla askartelukursseja.

Joulunavauksia on pidetty ja taitaa niitä vielä olla jäljelläkin. Joulukortteja viimeistellään vielä viikonloppuna, kun viimeinen postituspäivä alkaa olla käsillä. Ja tietenkin niitä salaperäisiä pakettejakin ilmestyy komeroihin.

Monin tavoin valmistaudumme jouluun. Jokainen tekee omat kiireensä ja jokainen oman joulurauhansa. Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.12.2008
Urjalan kulmilta
Koulu juhlii

Tänään juhlii Nuutajärven koulu. On kulunut 130 vuotta siitä, kun koulunkäynti alkoi Nuutajärvellä Kivimuurissa. Opetusta annettiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Koulun virallisia vihkiäisiä vietettiin 1883, jolloin koulu sai ensimmäistä kertaa kunnan avustusta. Varsinainen kunnallinen yläkansakoulu aloitti joko1913 tai 1915.

Nuutajärven lapset ovat saaneet opetusta jo 1860-luvulla, jolloin Nuutajärven kartanon omistama lasitehdas palkkasi ylioppilas Bruno Nylanderin opettajaksi. Nuutajärven kartanon omistajat ovat olleet aktiivisesti mukana Urjalan kouluolojen kehittämisessä. Ensimmäisessä Urjalan pitäjänkoulun johtokunnassa oli " Nuutajärven omistaja, varatuomari jalosukuinen Herra Adolf Törngren". Myöhemmin, juuri Nuutajärven koulun aloittaessa koko pitäjän asioista päättäneen johtokunnan puheenjohtaja oli eversti Torsten Costiander.

Costiander lopetti kivimuurin yläkerrasta ravintolan eli trahtöörin, kertoo Marja-Leena Salo kirjassaan Bruukin raitilta. Ravintolan tilassa aloitti koulu, joka toimi yksityisenä aina vuoteen 1915. Kunta antoi avustusta vuodesta 1883 ehdolla, että "kaikilla kunnan varattomilla lapsilla oli oikeus saada maksutonta opetusta tehtaan koulussa".

Uusi kunnallinen koulurakennus rakennettiin nykyiselle koulutontille muutaman sadan metrin päähän tehtaasta. Rakennus valmistui 1915. Se tuhoutui tulipalossa joulun alla 1942. Uutta rakennusta saatiin odotella aina vuoteen 1948, jolloin nykyisinkin käytössä oleva puukoulu valmistui. Välivuodet koulua käytiin taas kivimuurissa jopa kahdessa vuorossa, koska myös alakoulu toimi siellä.

Uusin koulurakennus, jossa on liikuntatilat, käsityön opetustilat, hallintotilat sekä yksi luokka saatiin 1980-luvun alussa. Silloinkin kunnan rahat olivat tiukalla, koska samaan aikaan toteutettiin yläasteen laajennus. Molempiin hankkeisiin saatiin valtionosuutta. Sen sijaan muun rahoituksen saaminen oli vaikeaa. Muistan kuinka muutaman kymppitonnin saamiseksi meidän kunnan johtotehtävissä olevien piti käydä mm sellaisten herrojen kuin Olavi Lindblomin ja Ahti Karjalaisen pakeilla. Myös lasityöntekijän ammattiliiton suhteita käytettiin.

Sanotaan että opettaja tekee koulun. Niin on ollut myös Nuutajärvellä, jossa on ollut useita pitkäaikaisia opettajia. Pisimpään opettajan toimi Anna Koivisto neljäkymmentä vuotta vuosina 1931-1971. Hänen miehensä Pentti Koivisto pyöritti linja-autofirmaa. Muita pitkäaikaisia opettajia ovat olleet mm. Eelis Tammisto, Heikki Eskola, Lea Järvenpää, Kaarina Seppälä, Osmo Hakala ja Päivi Ojala. Myös kiertävän englanninopettajan Aila Eskolan nimi on syytä mainita. Hänen ansiokas uransa päätyy ensi vuoden alusta ansaittuun eläkkeeseen.

Nuutajärven koulupiiriin liitettiin vuosina 1909-1967 toiminut Tourun koulu. Viime vuonna Menosten koululaiset siirrettiin Nuutajärvelle. Koulussa on nyt kolme opettajaa, Enimmillään opettajia on ollut neljä. Ensi vuonna koulu muuttuu kaksiopettajaiseksi.

Koulun tulevaisuus on vaakalaudalla. Kunnassa on sellaisia merkittäviä tahoja, jotka haluavat lopettaa Nuutajärvenkin koulun toiminnan. He tähtäävät niihin vuosiin, jolloin Kirkokylän koulun remontti saadaan valmiiksi. Näillä näkymin siihen menee viitisen vuotta.

Nuutajärvellä asuvia kismittää myös esikoulutoiminnan siirtäminen kirkonkylään. Päiväkoti muuttaa nykyisistä tiloista koulun yhteyteen. Koululla kokoontuu myös erilaisia liikuntapiirejä, sillä liikuntasali on sopiva niihin tarkoituksiin.

Nuutajärvi oli pitkään hyvin itsellinen kyläyhteisö. Väki on vähentynyt vuosikymmenten aikana tehtaassa ja monet vastuut ovat siirtyneet tehtaalta kunnalle. Näin kävi myös koulun osalta. Koulun vaiheet antavat aiheen koota sen historiaa laajemminkin kirjan kansien väliin tai muuten yhteisesti luettavaksi. Siinä yhteydessä voisi valottaa myös runoilijan ja näytelmien kirjoittajana toimineen opettaja Aapo Pärnäsen vaiheita.

Tänään on koululla juhla, jossa muistellaan koulun vaiheita sekä koululaisten että kylän eläkeläisten voimin. Myös Marja-Leena Salo kertaa koulun vaiheita. Juhla on samalla koulun joulujuhla. Kylässä on hyvä ja toimiva koulu, josta kyläläiset ovat syystä ylpeitä. Onnea nuutajärveläiset!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
28.11.2008
Urjalan kulmilta
Merkittävä päivä

Sunnuntaina on ensimmäinen adventti. Marraskuun viimeinen päivä on myös Suomen historiassa merkittävä päivä. Vanhemmilla lukijoilla on siitä omakohtaisia muistoja. Nuoremmista vain harvat hoksaavat heti, miksi päivä on suomalaisten kannalta merkittävä. Vuonna 1939 alkoi talvisota.

Historiaan paremmin paneutuneet muistavat, että samainen Antin päivä tai Pyhän Andreaan päivä on suomalais-venäläisissä suhteissa myös sotahistoriaan kuuluva merkkipäivä. Vuonna 1495 venäläiset piirittivät Viipuria. Käänne tapahtui puolustajien hyväksi yllättävällä tavalla. Selityksiä on kaksi. Niistä tunnetuin tunnetaan Viipurin pamauksen nimellä, koska ilmeisesti yksi linnan torneista räjähti tai räjäytettiin. Toinen tarina kertoo hyökkääjien nähneen taivaalla X-muotoisen Pyhän Andreaksen ristin. Hyökkääjät päättelivät tämän merkitsevän sitä, että kaupungilla oli tämän Pyhän suojelus ja lopettivat siksi hyökkäyksen.

Presidentti Tarja Halonen järjesti hiljattain teemakeskustelun, jonka aiheena olivat Suomen historian vaietut vuodet. Keskustelussa olivat esillä vuoden 1918 sekä jatkosodan vuosien 1941-1944 tapahtumat. Koolla oli arvovaltainen joukko sekä varttuneempia että nuorempia historian tutkijoita, jotka kertoivat tutkimuksistaan ja käsitykistään mainituista vuosista.

Jonkin verran sekä etu- että jälkikäteen kritisoitiin sitä, että puhuttiin vaietuista vuosista, kun molemmista tapahtumista on julkaistu kymmeniä kirjoja ja tutkimuksia. Tänä vuonna tuli kuluneeksi sisällissodasta 90 vuotta. Ensi vuonna on kulunut 70 vuotta talvisodan alkamisesta. Nimitys jatkosota on vakiintunut. Sen sijaan vuoden 1918-tapahtumista on muitakin nimiä kuin sisällissota eli kansalaissota, vapaussota, punakapina, kapina ja vallankumous.

Mainitussa presidenttifoorumissa tuli esiin muutama uusi näkökulma, jotka synnyttivät keskustelua ja ovat varmaan jatkossa tutkimuksen kohteena. Professori Heikki Ylikangas on jälkeenpäin kritisoinut sitä, että tapahtumista on vallalla yksi hyväksytty totuus. Hänen mukaansa tässä tilanteessa on vaikea tuoda esiin uusia näkökulmia. Luen parhaillaan hänen kirjaansa joka käsittelee sotakarkureita ja heidän kohtaloitaan. Tutkimusta on haitannut se, että asiakirjoja on hävitetty tarkoituksellisesti.

Jos kysyy, oliko urjalalaisia miehiä karkureiden tai niin sanotussa metsäkaartilaisissa, sohaisee muurahaispesää. Tiedetään heitä olleen, mutta heistä ei puhuta, eikä kirjoiteta. Jotakin olen näistä asioista kuullut, mutta kuulisin mielelläni lisää, jos joku haluaa kertoa. Monet ovat sitä mieltä, ettei vanhoja kannata kaivella. Jos sota olisi päättynyt toisin, olisi voittaja nostanut heidät esiin vaikkapa nimeämällä heidän mukaansa julkisia paikkoja.

Mainitussa presidenttifoorumissa professori Kari Hokkanen, joka on tehnyt pitkän uran myös lehtimiehenä, esitti mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Hänen mukaansa kanttaisi tutkia miten eri kunnissa vuosikymmenten aikana pidetyissä itsenäisyysjuhlissa pidetyt juhlapuheet ovat muuttuneet. Puheet antavat näytteen kulloisenkin ajan ajattelutavasta. Minusta ajatus on hyvä. Eri asia on sitten, onko näitä puheita kukaan koskaan koonnut ja laittanut talteen. Paikallislehtien jaa maakuntalehtien arkistoista löytyy ainakin otteita.

Urjalassa on itsenäisyysjuhlia järjestetty pitkään ja puhujiakin on ollut paljon, joskus paikallisia, mutta useimmiten muualta tulleita aina ministereistä kansanedustajiin. Joukossa on ollut myös sellaisia, joilla on ollut jonkinlainen liityntä Urjalaan ja urjalalaisiin.

Kun Urjalaan perustetaan kotiseutuarkisto, voi sinne koota myös juhlapuheita. Niistä joku saa aikanaan hyvää tutkimusaineistoa. Monilla urjalalaisilla on varmasti sellaista aineistoa, jonka voi toimittaa kotiseutuarkistoon. Valitettavan paljon tärkeääkin materiaalia häviää, kun poisnukkuneiden jäljiltä siivotaan vinttejä ja komeroita ja piirongin laatikoita. Tavallisen ihmisen historia on yhtä mielenkiintoista ja arvokasta kuin makrohistoriakin. Sama koskee yhdistysten vaiheita. Paperit jäävät usein sihteerien haltuun ja niitä on vaikea jälkeenpäin jäljittää.

Tuleva vuosi tarjoaa varmasti paljon mielenkiintoista historiasta kiinnostuneille. On kulunut kaksi vuosisataa Suomen siirtymisestä Ruotsin yhteydestä Venäjän yhteyteen. Jälkeenpäin voi sanoa, että sekin vaihdos oli tarpeellinen, jotta Suomen oli mahdollista saavuttaa itsenäisyys. Itsenäistymisen vaiheet ja Suomen valtiomuodon valinta ovat viime vuosina jääneet vähemmälle huomiolle. Painopiste on luonnollisesti ollut itsenäisyyden puolustamisessa käydyissä sodissa. Itsenäisyyttä puolustetaan myös nykyisin joka päivä sekä kansalaisten että valtiovallan toimin. Hyvää adventin aikaa ja iloisia pikkujouluja!

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
21.11.2008
Urjalan kulmilta
Tunnustus paikallaan

Urjalan rotaryklubi palkitsee vuosittain jonkun henkilön, järjestön, yrityksen tai muun toimijan hyvän palvelun kunniakirjalla. Tänä vuonna tunnustukset sai Arkkiset eli Tiina ja Petri Nilssonin pyrittämä kirjapaino. Lukiessani uutista paikallislehdestä kiinnitin huomiota siihen, että tämä oli vasta ensimmäinen yrityksen saama julkinen tunnustus tai palkinto. Yritys on toiminut yli kaksikymmentä vuotta.

Yritysalalla Urjalassa, kuten muissakin kunnissa palkitaan vuosittain vuoden yrittäjä. Palkinto jaetaan paikallisen yrittäjäyhdistyksen jäsenyrityksille vuosittain pidettävässä yrittäjäjuhlassa. Urjalassa ensimmäisen kerran tunnustuksen sai vuonna 1975 Urpo Kirkonoja Urjalan Huonekaluliikkeen perustaja. Viime vuonna tunnustuksen sai Urjala Works. Tämän vuoden palkinto on vielä jakamatta.

Urjalan Yrittäjät on paikallisten yrittäjien etujärjestö. Se on jäsenenä Pirkanmaan ja Suomen Yrittäjissä. En tiedä yhdistyksen jäsenmäärä, mutta arvelisin sen olevan sadan jäsenen suuruusluokkaa. Urjalassa on yrityksiä yritysasiamiehen lehdessä antaman tiedon mukaan noin 400, joten huomattava osa yrityksistä on järjestötoiminnan ulkopuolella.

Osa Urjalan yrityksistä on suuria ja valtakunnallisestikin merkittäviä toimijoita. Ne hoitavat edunvalvontansa omilla tahoillaan. Urjalassa on erityisen paljon pieniä yhden henkilön joko päätoimisesti tai osapäiväisesti työllistäviä yrityksiä.

Jos otetaan esimerkiksi teollisuuden toimiala, niin Pirkanmaan liiton tilaston mukaan Urjalassa on 18 yritystä, joilla on 62 toimipaikkaa ja työntekijöitä 585. niiden bruttoarvo on 73 miljoonaa euroa. ja vientiä niillä oli tilastovuonna 2006 yhteensä 17 miljoonaa euroa. Investointien määrä oli tuona vuonna pieni eli vain pari miljoonaa.

Tilastoista ei löydy muista toimialoista vastaava. Sen sijaan Työvoimatilastosta käy ilmi, että maatalouden työpaikkoja oli vuoden 2005 lopussa 314, teollisuudessa 574, rakentamisessa 153, palveluissa 587, julkisissa palveluissa 516, tuntematon 26 eli yhteensä 2171.

Nämä luvut olivat siis kunnassa asuvia. Urjalassa käydään töissä muualta ja täältä käydään muualla. Myös yrityksistä osa toimii Urjalassa ja osa hakee tulonsa Urjalan ulkopuolelta. Eniten urjalalaisia yrityksiä toimii palvelujen piirissä. Se onkin täällä hyvin pienyritysvaltaista ja usein myös yrittäjävetoista.

Joitakin yrityksiä lopettaa vuosittain toimintansa. Useimmiten lopettamisen syy on kannattamaton toiminta. Yhä useammalla voi syynä myös olla sopivan jatkajan puuttuminen. Joskus jatkaja löytyy omista lapsista, joskus perheen ulkopuolelta.

Tähän asti uusia yrityksiä on perustettu enemmän kuin vanhoja on lakannut. Urjalassa on asukasmäärän nähden paljon yrityksiä. Kun luin Nilssonien saamasta tunnustuksesta ja heidän maininnastaan, että se onkin ensimmäinen julkinen tunnustus yrittäjäuralla, niin havahduin.

Monissa urjalalaisissa yrityksissä saattaisi olla paljonkin mahdollisuuksia kasvaa, kehittää ja laajentaa toimintaa. Kuinka usein heihin on oltu yhteydessä kunnan tai kehitysyhtiön toimesta? Entä onko yhteyttä otettu rahoittajien tai yhteiskunnan erilaisten elinkeino-organisaatioiden toimesta.

Arvelen, että useimmat perustamisvaiheen jälkeen puurtavat omissa oloissaan yrityksen arkipäivän toimintojen kanssa, tuskailevat paperisodan ja byrokratian kanssa ja miettivät miten saisivat laskut maksuun.

Yrittäjän menestymisen edellytys on tyytyväinen asiakas. Sieltä palaute tulee aina välittömästi, jos jotain menee pieleen. Muistammeko me yritysten asiakkaina, että pienkin myönteinen sana saattaa pelastaa myös yrittäjän päivän. Me suomalaiset emme tunnetusti turhaan toisille jaa kiitosta. Maksaako se sittenkään niin paljon. Arkkiset on tunnustuksensa ansainnut. Onnittelen heitä ja toivotan samalla jaksamista muillekin yrittäjille, heidän työntekijöilleen ja asiakkailleen!

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.11.2008
Urjalan kulmilta
Verkot tötterölle

Yksitoista joukkuetta pelaa Urjalasta Suomen jääkiekkoliiton sarjoissa. Urjalan Sisukiekolla(USiKi) on neljä joukkuetta ja Etelä-Pirkanmaan kiekolla(EPiK) seitsemän joukkuetta. Urjalassa on kaksi seuraa siksi, että junioreiden osalta voimat koottiin muutama vuosi sitten yhdistämällä Urjalan, Toijalan ja Viialan seuratoiminta. Sisukiekolle jäi miesten edustusjoukkue ja sen kakkosjoukkue sekä naisten ja veteraanien joukkueet.

Urjalassa on toiminut jäähalli kohta kymmenkunta vuotta. Se on yksityinen osakeyhtiö, Se on tähän mennessä kyennyt maksamaan rakennusvaiheen velkansa ja on lisäksi vuosittain kohentanut hallia uusilla investoinneilla. Ensi vuoden alusta on kustannuksiin tulossa huomattava lisä, kun sähkön hinta nousee huomattavasti. Sähkö on merkittävä kuluerä.

Hallia käyttävät mainittujen seurojen lisäksi erilaiset työpaikkaliikuntaa harrastavat yritykset. Jonkin verran vuoroja on myös koululaisryhmien käytössä. Viime vuonna ulkojääkausi jäikin varsin lyhyeksi ja kaikilla kouluilla ei luistelemaan ja pelaamaan päästy ollenkaan.

Sarjatoiminta ei olisi onnistunut ollenkaan ilman jäähallia. Perheitä varten on hallissa säännölliset yleisöluisteluvuorot, joissa perheen pienimmät saavat ensituntuman luisteluun.

Urjalan Sisukiekon miesten edustusjoukkue pelaa länsirannikon alueen kolmannen divisioonan ylemmässä sarjassa, jonne se tipahti pelattuaan kaksi kautta toisessa divisioonassa. Kilpakumppanit ovat Turun seudulta ja Satakunnasta. Lähin joukkue on Somerolta ja kaukaisin Maarianhaminasta. Tällä hetkellä se on sarjassa kolmantena ja tavoitteena on tietenkin paluu sarjaporrasta ylemmäs. Seuran kotipeleissä on käynyt oikein mukavasti yleisöä.

USiKin miesten niin sanottu kakkosjoukkue pelaa USiKiTeam- nimellä. Se pelaa Hämeen alueella kolmosen alempaa hallisarjaa. Joukkueessa on paljon nuoria pelaajia. Osa heistä käy ahkerasti harjoituksissa. Osa on opiskelun tai työn takia muualla, joten harjoituksiin ei aina päästä.

Sisukiekon naisten kausi on alkanut kahdella voitolla. Se pelaa myös länsirannikon alueen sarjassa. Joukkueessa on neljätoista naista. Joukossa on sekä nuorta että vähän kokeneempaa naisenergiaa

Veteraanien(yli 35 vuotiaan miehet) hallivuorot ovat iltaisin myöhäisimmät vuorot. Vaikka heidän kohdallaan puhutaan höntsykiekosta, puristetaan mailaa välillä ihan tosissaan.

Junioreilla on Etelä-Pirkanmaan kiekossa ikäluokkajoukkueet: F-2000, F.99, E-97, D-96, C-94, C-93 ja B-nuoret. Nuorimmat juniorit ovat vuonna 2000 syntyneittä tai sitä nuorempia. Vanhimmat ovat B-nuoret. Väliin mahtuu viisi muuta joukkuetta. osassa niistä pelaa myös tyttöjä, koska varsinaista tyttöjen joukkuetta ei ole. Myöskään ringeten harrastus ei ole saanut tulta täällä. Jääkolkan osalta on Urjalassa pidetty SM-tason kilpailut, mutta sarjatoimintaa ei ole.

B-nuoret ovat jo pelanneet karsintasarjan, jonka joukkue voitti. Myös C-93 pelasi noususta ylemmäs ja jatkaa nyt keskikastissa varsinaiset sarjapelit. Kaikilla joukkueilla sarjat ovat käynnistyneet. Kokemuksen lisäksi on tullut sekä voittoja että tappioita. Innostusta näyttää riittävän.

Pelaajien lisäksi joukkue tarvitsee taustajoukkoja niin valmentajina, huoltajina, kahvion pitäjinä, kuljettajina kuin rahan hankintaan sekä toimitsijoiksi peleihin. Peleissä tarvitaan tuomareiden lisäksi kirjuri, kellon käyttäjä, kuuluttaja ja jäähyaitioiden hoitajat.

Ikäluokat eivät Urjalassa ole suuria ja siksi naapureista saadut pelaajat ovat tärkeitä joukkuetoiminnan kannalta. Osa urjalalaisista pelaa mm. Forssan ja Lempäälän joukkueissa. Tässä valossa voidaan pitää erittäin hyvänä suorituksena näin monen juniorijoukkueen toimintaa. Pelaajat maksavat itse varusteensa ja lisäksi seuralle jääajasta ja pelimatkoista kuukausittain perittävän kausimaksun, joka vaihtelee ikäluokittain harjoitusmäärän ja saadun sponsorirahoituksen mukaan.
Toivotaan että tällä kaudella kaikilla joukkueilla oma pää pysyy puhtaana ja vastustajan verkot ovat tötteröllä.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
7.11.2008
Urjalan kulmilta
Isyys tärkeä luottamustoimi

Joskus tulee tilanteita, joissa ihmisen vastaus on sellainen, että se pysäyttää. Hiljattain olin sellaisessa tilanteessa. Kuten ehkä osa lukijoistani tietää, teen jonkin verran yksittäisten ihmisten, yritysten ja järjestöjen kotisivuja ja huolehdin niiden viestinnästä. Vaalien merkeissä avustin muutamia ehdokkaita heidän tietojen saamisessa nettiin.

Ehdokkailta kysyttiin tavoitteita ja myös aikaansaannoksia. Kysyttiin myös tärkein luottamustoimi. Siihen eräs henkilö vastasi: isä. Kun menin hetkeksi hiljaiseksi, hän vielä selvensi, että olla isä, on ollut hänen tärkein luottamustoimensa. Mitään muuta hän ei luetellut. Minusta vastaus osoitti henkistä suuruutta ja sitä, että elämänarvot on pohdittu.

Isistä puhutaan ja kirjoitetaan paljon näinä päivinä, koska sunnuntaina on isänpäivä. Päivähoidossa ja -kerhoissa sekä kouluissa on tehty isänpäiväkortteja ja ehkä pieniä lahjojakin omalle isälle. Saajan kannalta ne ovatkin aidointa isänpäivässä.

Joskus isänpäivä voi olla myös ongelmallinen asia, kun kaikilla lapsilla ei ole isää. Usein yritetään löytää ratkaisu tekemällä kortti isoisälle, mutta sellaistakaan ei aina välttämättä löydy.

Mainokset kehottavat muistamaan isää. Tarkoituksena on myydä erilaisia lahjatuotteita. Kauppiaiden mukaan isälle sopivimpia lahjoja tuntuvat olevan sukat ja alusvaatteet, solmiot, paidat ja puserot, aamutossut, partavedet ja kosmetiikkaa, tekniset laitteet ja kirjat jne.

Kukkakaupat eivät ole vielä keksineet, mikä olisi isälle sopiva kukka. Äitienpäivänähän se on itseoikeutetusti äitienpäiväruusu. Ravintolat ovat keksineet isänpäivälounaan.

Hyväähän näillä kaikilla asioilla tarkoitetaan ja kun pysytään kohtuudessa, on kaikki kohdallaan. Minusta parasta isänpäivässä on lasten ja vaimoin aamuinen halaus. Rakkautta isäkin tarvitsee niin arkena kuin juhlapäivänä.

Isänä oleminen on hyvin henkilökohtainen asia ja siksi siitä puhuminen ja kirjoittaminen ei ole aina helppoa. Meidän joukossamme on sekä menestyjiä että luusereita ja paljon porukkaa siinä välissä. Monelta puuttuu isän malli tai sitten mallit ovat varoittavia.

Tähän tehtävään ei myöskään kouluteta. Aika ihmeelliseltä tuntuukin se, että arkielämän asioihin meitä sekä naisia että miehiä koulutetaan oikeastaan aika vähän. Kotitalous on kuitenkin melko suosittu aine yläasteella ja oikeastaan ainoa, jossa näitä asioita opetellaan oikein käytännössä.

Isän tarve vaihtelee eri ikäkausina. Myös se mihin isää tarvitaan, vaihtelee. Isä saa myös kuulla joskus varsin suorasukaisesti, mitä hänestä ajatellaan. Myös isien oma käsitys isyydestään muuttuu jatkuvasti yhteiskunnan ja elämätapamuutosten vuoksi.

Isää ei aina oteta vakavasti. Varsinkin sosiaalitoimessa on usein tilanteita, joissa äitiä uskotaan paljon helpommin ja ikään kuin itsestään. Ehkä se johtuu siitä, että vain harvat isät työskentelevät sosiaalitoimessa ja lastenhuollossa.

Isän ei ole helppo hakea apua kriisitilanteissa. Ensinnäkin avun tarpeen myöntäminen on miehille luonnostaan jo vaikeampaa. Perheen kriisitilanteessa isä jää myös vaille huomiota. Ensin ovat lapset

ja sitten äiti ja sitten vasta isä. Usein perheen pulma on kiinni isän käyttäytymisestä ja valinnoista. Siksi heidätkin tulee ottaa huomioon, kun yritetään perheen tilannetta auttaa.

Isyys on ikuista. Kun lapsi sanoo ensimmäisen kerran isi, jää se varmasti mieleen Tämä luottamustoimi ei pääty koskaan. Osa meistä osaa hoitaa sitä paremmin ja toiset heikommin. Isänä oleminen on loppujen lopuksi aika hieno asia. Helppoa se ei ole, mutta mikään helppo ei pitemmän päälle ole edes mukavaa. Mukavia hetkiä isyyteen mahtuu kuitenkin paljon. Jotta voi olla isä, siihen tarvitaan kolme: isän lisäksi myös lapsi ja äiti. Onnea isät!

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
31.10.2008
Urjalan kulmilta
Tuuletusta valtuustossa

Melkoinen tuuletus kävi Urjalan valtuustossa. Uusi valtuutettuja on lähes puolet eli 13, heistä useimmat ovat ensikertalaisia. Myös edelliskerralla muutoksen puhuri kävi voimakkaana. Kun itse jäin pois kahdeksan vuotta sitten, on siloisesta valtuustosta uudessa jäsenenä reilu yhden käsin sormin laskettava määrä.

Valtuustossa on nyt kaksi uutta puoluetta vihreät ja perussuomalaiset. Perussuomalaisten ääniosuus oli 5,1 % ja vihreiden 4,0 eli yhteensä lähemmäs kymmenen prosenttiyksikköä. Vihreiden Simo Närväsen isä on aikanaan kuusikymmenluvulla ollut yhden kauden valtuutettuna. Perussuomalaisten Pertti Nuutinen kokeili politiikassa ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa. Hän kuuluu niihin urjalalaisiin, joka käy Urjalan ulkopuolella töissä, koska on opettajana Forssan ammattikoulussa.

Kun pienet voittivat, suuret menettivät kaikkikin ääniosuuttaan. Eniten menetti keskusta 4,2 prosenttiyksikköä. Sosialidemokraattien menetys oli 2,3 ja kokoomuksen 0,4 prosenttiyksikköä. Keskusta menetti valtakunnallisesti verraten enemmän, demarit hieman vähemmän ja kokoomus ei muusta maasta poiketen lisännyt kannatustaan.

Keskusta sai roiman tappion paikoissa, joita se menetti kaksi. Ehdokasmäärä oli edelliskertaa pienempi ja erityisesti nuoria ehdokkaita ei ollut. Viimeksihän Rami Harju oli koko pitäjän ääniharava. Ryhmä muuttui edelliskerrallakin paljon ja se ei ollut kovinkaan usein yksimielinen. Sooloilijoita riitti. Keskusta on perinteisesti kannattanut kylien pitämistä elävänä ja vastustanut palvelujen keskittämistä. Tästä linjasta osa valtuutetuista tinki ja se näkyy tuloksessa.

Viimeksi viimeisen paikan sai keskusta ja ensimmäisellä nousijan paikalla oli SDP. Nyt viimeisen paikan sai kokoomus ja ensimmäisellä nousijan paikalla on keskusta. Keskustasta vain yksi nykyisistä ei asettunut ehdolle. Neljän kohtaloksi tuli putoaminen. Sosialidemokraateista kaksi ei asettunut ehdolle ja kaksi ehdolla ollutta tipahti. Kokoomuksesta neljä eli puolet ryhmästä luopui ja kaikki ehdolla olleet uusivat paikkansa.

Kunnan kannalta harmittavinta oli kahden ryhmäjohtajan putoaminen. Keskustan Erkki Tirkkonen on halkivahalaisena ollut pitkään valtuustossa, kunnanhallituksessa ja terveydenhuollon hallintotehtävissä. Hän ei ole koskaan tehnyt numeroa itsestään. Hän on ollut rakentava työmyyrä, jonka panosta Urjalassa tarvittaisiin.

Erittäin harmillisena on pidettävä myös demariryhmän puheenjohtajan Kari Simolan putoamista. Vaalikeskusteluissa hän näytti olevan parhaiten selvillä asioista. Puuttuvat äänet taisivat jäädä tulematta Puolimatkan suunnasta. Kari on niitä luottamushenkilöitä, joka myös itse ottaa asioista selvää, eikä tyydy pelkästään virkamiesten valmisteluun.

Uudessa valtuustossa painopiste on entisessä Huhdin äänestysalueessa. Kirkonkylästä on vain pari edustajaa. Nuutajärveltä on kolme, Menosista yksi, Puolimatkasta yksi, Halkivahasta on kaksi, Honkolasta yksi, Välkkilästä yksi ja Urjalankylästä kaksi.

Äänestäjien vaalit on käyty. Valitut valtuutetut alkavat valmistella omia valintojaan. Valittavana on valtuuston puheenjohtajisto ja kunnanhallitus sekä jäsenet ja puheenjohtajat lautakuntiin sekä kunnan edustajat erialisiin kuntayhtymiin

Ehdolla olleista Urjalan johtavista viranhaltijoista kumpikin tuli valittua oman kotikuntansa valtuustoon. Tekninen johtaja Jari Lehtonen sitoutumattomana Vesilahdessa ja perusturvajohtaja Elina Takala kokoomuksen edustajana Akaan valtuustoon. Takalan kohdalla tilanne onkin mielenkiintoinen. Hänen hallinnonalansa keskeiset asiat terveydenhuolto ja vanhustenhuolto tulevat Akaan hoidettaviksi seuraavan parin vuoden aikana. Kenen asialla hän jatkossa on urjalalaisten vai akaalaisten. Jääviydet ovat hyvin lähellä

Urjalan uudelle valtuustolle on syytä toivottaa onnea. Sillä on edessä kausikantoisia ratkaisuja. Urjalan tulevaisuus turvataan työllä, yritystoimintaa kehittämällä ja huolehtimalla palvelutasosta ja kunnan kehittämisestä kokonaisuutena. On syytä uskoa, että uusi valtuusto tarttuu enemmän mahdollisuuksiin kuin uhkakuviin.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.9.2008
Urjalan kulmilta
Uutta ajattelua tarvitaan

Liike-elämä on nopeaa reagoimaan. Tuskin oli muste ehtinyt kuivua Urjalan vakauttamistyöryhmän paperista, kun naapurikunnan market ilmoitti lippalakkiin kiinnitettävien led-valojen erikoistarjouksesta. Näitä valoja tarvitaan, kun katuvalot nyt myös keskustaajamassa sammutetaan puolilta öin ja pidetään pimeinä aamuneljään. Aamuneljältä valot syttyvät siksi, että taajaman väki saa lehtensä varhaiskannossa. Urjalassa palataan siis taikayön brändiin. Yrittäjien yöpartiot ilmeisesti alkavat uudelleen.

Suunnistuksessa hallintojohtaja Pekka Kurikka on moninkertaisena Jukolan kävijänä tottunut käyttämään suunnistuslamppua. Kirkkoherraltakin homma käy. Kunnanjohtajan polkupyörässä on valot. Lambergin Erkille luvataan Kurikan tavoin osa-aikaeläkettä. Muut johtoryhmän jäsenet asuvatkin kunnissa, joissa valot palavat. tekninen johtaja pyrkii Vesilahden valtuustoon ja perusturvajohtaja Akaan valtuustoon. Suurempi säästö tulisi, jos katulamput vaihdettaisiin vähäenergisiin.

Vakauttamistyöryhmän säästöt ovat tälläkin kertaa muotoa "varovaisesti arvioiden". Laskelmat puuttuvat. Lisäksi on laskettu vain mahdollisia säästöjä, ei lainkaan muutoksista aiheutuvia lisäkuluja. Esimerkiksi esiopetuksessa ei ole laskettu lisääntyviä kuljetuskuluja. Kovin on ollut kallispalkkaisia esiopettajia Nuutajärvellä ja Halkivahassa, kun säästö heidän siirrostaan kirkolle on 150 000. Ja kovin on porukka paljon pois kirkonkylän yksiköistä kun tarvitaan kaksi uutta ihmistä paikkaamaan sijaisten palkkakuluja.

Kokonaan jäi miettimättä kuuluisiko esiopetus koulutoimeen vai sosiaalitoimeen. Helposti näyttää löytyvän 390 000 tilojen kunnostamiseen Virkatien rivitalosta.

Toinen kiertävä englanninopettaja jää eläkkeelle ja hänen tilalleen ei palkata uutta. Eivät tunnit hoidu kuitenkaan kustannuksitta. Ei myöskään kirkonkyläläisten lasten iltapäivähoito.

Sosiaali- ja terveystoimi jäi jälleen kerran vähälle huomiolle. Raportissa todetaan lakonisesti, ettei kunta voi mitään lastensuojelun kustannusten nousulle. Juuri tähän kunta voi vaikuttaa. Päätöksen laitossijoituksesta tekee kunnan viranomainen. Jos vuosikustannus on lähes 90 000 euroa yhtä kohden, palkkaisi sillä jo lähes kolme ihmistä kotihoitoon ongelmaperheen tueksi.

Akaan entinen kaupunginjohtaja torppasi omassa kolumnissaan Valkeakosken Sanomissa terveyskeskusten vuodeosastojen kustannuksen tasauksen. Muutenkin hänen kirjoituksensa kannattaa lukea, jos haluaa tietää, miten monet Akaassa Urjalasta ja urjalalaisista ajattelevat. Mainittu lehti jaetaan kerran viikossa Urjalaan ilmaisjakeluna.

On varmaan "hienoa", että Urjala siirtyy paperittomiin kokouksiin. Säästöä se tuskin tuo. samoin epäilen henkilöstöhallinnon ohjausohjelmaa. Koulutoimikin maksaa monia turhia kustannuksia Valkeakosken tietohallinnolle. Esimerkiksi kouluja on laskutettu puhelinkeskuksen kuluista, vaikka yhtään puhelua ei ole kouluun sieltä välitetty.

Atk-ohjelmien myötä byrokratia ja paperintarve vain kasvavat. Esimerkiksi, kun koulunjohtajana päätän kokoustilan antamisesta jollekin yhdistykselle, teen päätöksen erityisellä tiekoneohjelmalla, mutta sen lisäksi pitää toimittaa päätös paperilla hakijan lisäksi sivistystoimistoon ja

taloustoimistoon, vaikka kokouksesta ei peritä vuokraa. Ennen asia sovittiin puhelimessa ja se oli sillä selvä.

Vaikea tehtävä työryhmällä oli. Sillä oli myös liian kiire aikataulu. Siksi siinä näkyy pitkälti virkamiesten kädenjälki. Vaihtoehtoja ei juuri löydy. Kun rahat ovat vähissä, ovat keinotkin vähissä, mutta usein tulessa ja viimeistään vedessä teräskin karaistuu. Jotakin täytyy tehdä ja silloin pitää muuttaa toimintakulttuuria. Sitä pitää muuttaa alasajokulttuurista siihen suuntaan, että tästä on vielä mahdollista nousta. Tulevaisuus on tehtävä.

Urjalassa tarvitaan uutta myönteistä ajattelua. Sunnuntaina ovat vaalit, joissa valitsemme päättäjät. Toivottavasti joukkoon löytyy itsenäistä ajattelua ja tarmokkaita toimijoita. Perässähiihtäjiä tuskin tarvitaan, kun ei voi olla varma talven lumistakaan.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.10.2008
Urjalan kulmilta
Isot asiat kyseessä

En tiedä oikein, mitä ajatella. Näissä tunnelmissa lähdin paikallislehden viimeviikkoisesta kunnallisvaalikeskustelusta. Olen osallistunut nyt kahteen keskusteluun yleisön joukossa. Tänään olisi torilla tarjolla puolueiden kahvetta ja räiskälettä. Vaali-ilmoitukset olen lukenut ja yhden vaalilehden. Netissä olen vieraillut. Vielä on siis aikaa miettiä ketä äänestää.

Mainitun keskustelun jälkeen olen valmis povaamaan, että äänestysprosentti voi vieläkin laskea. Sehän oli meillä viimeksi alle 60 prosentin, melkein sama kuin koko maassa. Nyt on kuulunut kaikuja, että koko maassa into olisi kasvamassa. Se antaisi toiveita ehkä täälläkin.

Vaalit käydään pääosin sammutetuin lyhdyin. Ehdokkaat eivät kerro, mitä aikovat. Eilen Yleisradion vaalikoneen kysymyksiin oli vastannut 23 ja MTV3:n 16 ehdokasta. Urjalassa ehdokkaita on 60. Merkillepantavaa on erityisesti se, että vain harvat nykyisistä valtuutetuista olivat vastanneet kysymyksiin.

Isoimmilla puolueilla on omat vaalisivunsa netissä. SDP:lta en löytänyt muuta kuin nimet, ammattitiedot ja numeron. Kokoomuksella on jokaisella oma sivunsa, jossa vapaamuotoisesti kertovat asioista. Keskustalla on sivuilla osalla ehdokkaista henkilötietojen lisäksi motto ja muutama tavoite. Vihreillä on niin ikään ehdokkaiden kuvat ja henkilötiedot. Perussuomalaisilla oli ehdokkaiden nimet ja numerot.

Ainoan vaalilehden on tehnyt Urjalassa SDP. Sitä jaettiin mainitussa vaalikeskustelussa pois lähtiessä. Ilmeisesti sitä jaetaan vielä ennen vaaleja urjalalaisiin talouksiin.

Ehdokkaat ovat joistakin asioista puolueeseen katsomatta yksimielisiä. Kun tähänastisissa tilaisuuksissa yleisö on ollut varttuneempaa, ovat terveyspalvelut olleet keskustelun keskiössä. Kaikki lupaavat hyviä palveluita.

Vakauttamisryhmä ei kovin paljon löytänyt terveyspalveluista. Ei edes niin paljon kuin vuotuinen kasvu on. Lisäksi uudet järjestelyt isäntäkuntamallissa kasvattavat hallinnon eli johtopään menoja, joten säästö jäänee kovin pieneksi.

Palvelujen keskittäminen kuntakeskukseen jakaa mielipiteitä. osa kannattaa keskittämistä ja osa vastustaa. Jakolinjat eivät mene puolueittain, vaan niiden sisällä. Myös koulukysymyksessä on näkemyseroja, vaikka ilmeisesti nyt lakkautusta ei ajetakaan. Viimeksi luvattiin toista ja tehtiin toista.

Kunnan itsenäisyys jakaa myös mielipiteitä. Tosin yleisradion vaalikoneessa on samaan kysymykseen yhdistetty sekä kuntaliitos että yhteistyön lisääminen. Tämä on aiheuttanut jonkin verran hämminkiä. Eniten myötämieltä liitoksille löytyy sosialidemokraateilta. Sehän on ymmärrettävää, koska Akaa olisi ilmeisesti vasemmistoenemmistöinen. Liitoksen kannattajia on myös kokoomuksessa ja keskustassa. "Jotkut eivät ole puolesta eikä vastaan, vaan pikimmiten päinvastoin:"

Joidenkin kannanotot ovat olleet ristiriitaisia. Vaalikeskustelussa on sanottu toisin kuin on vastattu vaalikoneessa. Muutama realisti vastaajista löytyy. He ovat niitä, jotka katsovat, että on parempi

korottaa veroäyriä, jotta palvelut turvataan. Hatunnosto heille. Valitettavasti palveluja sekä karsitaan, että veroprosenttia nostetaan. Toivoisin olevani väärässä, muta en ole.

Olen tehnyt vastauksista ristiintaulukointeja. Tärkeää on ilmeisesti tallettaa vastaukset, jotta voi seurata, miten valittu käyttäytyy vaalien jälkeen. Ainahan ei voi olla varma meneekö oma ehdokas lävitse. Silloin voi käydä niin, että paikan saakin ehdokas, joka on aivan eri mieltä. Tämä vaara koskee ihan kaikkia ehdokasryhmiä. En halua tulla petetyksi ja siksi katson tarkkaan kenelle ääneni annan. Äänestäjän kuluttajansuoja on huono

Äänestän, koska vain siten voin vaikuttaa. Tällä kertaa on Urjalan kannalta isot asiat kyseessä. Kuuluuko urjalalaisten ääni siellä, missä päätöksiä tehdään, vai käyttääkö sitä joku muu. Siksi valintaperusteeni ovat vaativat. Mietintä jatkuu.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
10.10.2008
Urjalan kulmilta
Henkrahaa maksettava

"Henkirahan minäkin maksan", totesi Nummisuutarin Esko, tämän päivän nimihenkilön Aleksis Kiven mukaan, kun Eskon arvoa ja miehisyyttä mitattiin. Henkiraha oli jokaisen 16-63 vuotiaan maksettava. Sen suuruus oli vuosina 1865-1924 kaksi markkaa mieheltä ja markka naiselta. Henkiveron maksoivat kaikki, tosin useampilapsiset perheet ja erät pohjoisen alueen kunnat olivat maksuista vapautetut.

Eskosta maksaminen oli miehen mitta. Nykyisin käytetään enemmän aikaa siihen, miten veroilta voisi välttyä. Halutaan nopeita voittoja, nopeaa rikastumista ja vaurastumista mahdollisimman vähällä työllä. Kasinopeleihin ei tavallisilla ihmisillä ole juuri varaa, kun kaikki tulo menee elämiseen ja velkojen lyhennyksiin.

Me kaikki kuitenkin joudumme myös pelureiden maksumiehiksi. Parhaillaan maailman pankkijärjestelmät ovat myllerryksessä. Suomessa on vakuutettu, että vaikeudet eivät koske meitä, mutta ainakin pohjoismaisessa omistuksessa olevat pankkiryhmät joutuvat maksumiehiksi, joten maksettavaa tullee myös tänne.

Suomessa koettiin pankkikriisi 1990-luvun alussa. Rahoitusmarkkinoiden lian nopea vapauttaminen 1980-luvun lopussa johti talouden ylikuumentumiseen ja ennennäkemättömään kasinopeliin. Urjalasta hävisi itsenäinen oma säästöpankki ja KOP:n logo muuttui ensin Meritaksi ja sitten Nordeaksi. Paikallinen Osuuspankki määrättiin ostamaan säästöpankin osat. Myöhemmin Someron Säästöpankki perusti konttorin myös Urjalaan. Postin myllerryksen myötä postipankki päätyi Sampo-pankkiin ja on nyt tanskalaisten omistuksessa. Nordeaa hallinnoivat ruotsalaiset.

Meillä Urjalassa on siis edelleen kolmen pankin konttorit. Kyläkonttorit on ajan muotivirtauksen mukaisesti lopetettu. Toisaalta pankkiasioita hoidetaan kotitietokoneilta entistä enemmän. Kaikki eivät niin kuitenkaan halua tai pysty tekemään. Yrityselämän kanalta on tärkeää, että paikkakunnalla on useita pankkeja. Esimerkiksi Kylmäkoskella pankki on auki vain parina päivänä viikossa. Toivottavasti Urjalan suurin rahalaitos säilyy itsenäisenä ja että pienemmätkin pysyvät mukana.

Pankkimaailman myllerrys on tehnyt ihmiset varovaisiksi. Valtiovalta haluaa, että ihmiset kuluttaisivat ja tarjoaa porkkanaksi verohelpotuksia. Helpotukset eivät ole tavallisten ihmisten osalta kovin suuria, mutta mielellään jokainen sellaisen tietenkin ottaa vastaan. Eri asia on siten se, että olisiko verohelpotussummalla saatu vaikuttavampaa aikaan käyttämällä se toisin vaikkapa kuntien hyvinvointipalvelujen turvaamiseen.

Jälleen kerran on käymässä niin, että koko kunnallisvaalikeskustelu valtakunnan medioissa käydään lillukanvarsista. Oleellista olisi keskustella aidosti siitä, mikä on valtiovallan vastuu hyvinvointipalveluista. Riittäkö viidenneksen osuus? Ei riitä. Sekä hallituksen että opposition esittämät summat ovat mitätöntä piiperrystä. Lisärahaa tarvitaan nyt, jos sitä ei tule on lasku myöhemmin paljon suurempi.

Kuntien valtionosuusjärjestelmä uusitaan vuonna 2010. Millainen järjestelmän tulisi olla? Siitäkään ei ole puhuttu vielä mitään. Miten tulisi määritellä kunnallisveron pohja? Ei ole oikeudenmukaista, että verohelpotukset maksatetaan kunnilla. Kiinteistöveron laajentaminen metsä- ja

maatalousmaahan tuntuisi kohtuuttomalta, kun maaseutukylien asukkaat eivät saa vastinetta nykyisellekään kiinteistöverolle.

Palvelut maksavat. Pääosan kustantaa kunta, pienen siivun valtio ja yhä kasvavan osuuden kummallekin edellä mainitulle veroa maksava palvelujen käyttäjä palvelumaksuina.. Toisaalta ihmiset ovat valmiita maksamaan kunnallisveroa, jos saavat palveluita.

Urjalassa kunnallisveroprosentti tulee nousemaan seuraavalla vaalikaudella. Ero sulhasehdokas Akaaseen ei ole kovin suuri nytkään ja sielläkin vero tulee nousemaan, kuten myös muissa kunnissa. Mieluimmin minäkin maksan omalle Urjalalle kuin vieraaseen pussiin. "Näin on Eskoseni." vai pitäisikö siihen joka kunnassa laittaa johtajan nimi.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
3.10.2008
Urjalan kulmilta
Lapsiystävällisyyttä

Urjala on lapsiystävällisyydessä sijalla 204 Suomen kuntien joukossa, ilmenee Valittujen Palojen suorittamassa tutkimuksessa. Parhaiten Urjalan naapureista pärjäsi Punkalaidun, joka oli 35. Seuraavana tuli Vammala 43., Tammela 75., Vesilahti, 85., Forssa 99., Humppila 370 ja Kylmäkoski 399. Etelä-Pirkanmaan seutukunnasta Valkeakoski oli 50 ja Akaa 71.

Tutkimuksessa kuntia vertailtiin kymmenellä eri tekijällä. Tärkeimmäksi lapsiperheen valintaperusteeksi nousi asuntojen kohtuullinen hintataso. Toiseksi arvostetaan sitä, että peruskoulun lisäksi paikkakunnalla on lukio- ja ammattikoulutason opetusta. Seuraavina tulivat alhainen rikollisuusaste ja suhteellisen lyhyt matka lähimpään suureen kaupunkiin. Kunnan veroaste- toisin kuin usein väitetään - ei juuri vaikuta asuinkunnan valintaan.

Yleisenä huomiona tutkimuksesta voi todeta, että suuret kaupungit eivät pärjänneet. Tampere oli 173. ja Helsinki 298. Suomen paras oli Siikajoki Pohjois-pohjanmaalta. Kanta-Hämeen paras oli Hausjärvi kuudentena ja Pirkanmaan paras Pälkäne kahdeksantena.

Aina silloin tällöin innostutaan joillakin paikkakunnilla imagon kohennustalkoisiin. Silloin valitaan joku teema, jota tuodaan esiin. Forssakin taisi julistautua lapsiystävälliseksi kaupungiksi. Urjalassa on tulossa laadintaan lapsipoliittinen ohjelma. Ja vetäähän Jorma Ollila koko Suomen brändäys-työryhmää.

Monet kunnat kertovat olevansa lapsiystävällisiä nettisivuillaan. Urjala on yleisönosastokirjoituksissa tässä suhteessa saanut toisenlaista mainetta. Myös lehtien kertomat kunnan virkamiesten ja tasapainotyöryhmän kuulumiset ovat herättäneet monissa tunteen, että taasko se alkaa. Eikö tosiaankaan muita säästökohteita löydy kuin taajaman ulkopuolella asuvat lapset?

Sivistystoimenjohtaja Jukka Oksan papereissa oli hyvää se, että oli käyty läpi erilaisia vaihtoehtoja. Kun tarkkaan lukee, huomaa, ettei hän kovin hanakasti sittenkään ole ajamassa supistusta nykyiseen kouluverkkoon. Syykin on selvä. Leikkaukset iskisivät kipeästi omaan nilkkaan. Lukiomme tulevaisuus ei kestä yhtään menetyksiä oppilaista naapurikuntiin. Säästölaskelmista olen jonkin verran eri mieltä. Omat laskelmani ovat olleet Menosten kotisivuilla kaiken aikaa nähtävissä. Ne on laadittu lakkautusajankohdan tietojen mukaan.

Kahden koulun malli ei ole toimiva, koska Asemalle ei ole luonnollista alueellista laajenemissuuntaan. Ainoastaan asuntotuotannolla voidaan asukaspohjaa vahvistaa. Myöskään Kirkonkylän kouluun ei kannata koota isoja luokkakokoja. Oppilasaines alkaa nykyisin olla niin vaativaa ja haasteellista, että isot luokat eivät ole järkeviä.

Kielten opetuksessa tulee turvata kaikille Urjalan koululaisille tasavertaiset lähtökohdat riippumatta siitä, mitä koulua kukin käy. Näitä asioista joudutaan miettimään lähiviikkoina ja ensi keväänä.

Mielestäni hyvä ajatus on miettiä Väinö Linnan lukiolle lisävahvuuksia. Kirjallisuuspainotusta ei ole komeasta nimestä huolimatta. Esiin tuotu ehdotus liikuntapainotteisuudesta on hyvä idea. Jäähalli on vieressä ja muutkaan suorituspaikat eivät ole kaukana: Nopeasti ideaa viemään eteenpäin, niin saadaan Urjalasta myönteistä kerrottavaa.

Urjalassa on alettu rakentaa uutta imagoa. Tähän mennessä näkyvin muutos on uusi logo. Ajattelutavan muutos vie aikaa. Harkitsematon möläytys rikkoo pitkäksi aikaa monta ikkunaa, saa pahaa mieltä aikaan. Säästäväisesti eletään, mutta emme pelkästään niillä nouse. Tarvitaan myönteistä asennetta, uskoa omiin mahdollisuuksiin ja rohkeita uusia avauksia, jotka ottavat tasapuolisesti huomioon kunnan asukkaat iästä, asuinpaikasta ja sukupuolesta riippumatta.

Positiivisen ajattelun pohjaksi voin kertoa, että Urjalankylän koulupiirin alueella(Urjalankylässä, Honkolassa ja Puolimatkassa) on tällä hetkellä lähes kymmenkunta omakotitaloa myynnissä. Maisemallisesti kylä on yksi kauneimmista, sieltä ei ole pitkä matka lukioon, eikä lähimpään suureen kaupunkiin. Siis oikeastaan se osa Urjalaa, joka sopii lapsiperheelle.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
26.9.2008
Urjalan kulmilta
Mikä oikeasti on tärkeää?

"Mää en osaa oikein olla, kun mietin, mitä sielä Kauhujoella tapahtui." Siinä on tiivistetysti yhden oppilaan kommentti tiistain tapahtumista. Osalle lapsista oli puhuttu kotona, osaa oli varjeltu television ja radion uutis- ja kommenttivirralta.

Nyt haluaisin kysyä eritoten valtion päättäjiltä kuin murrosikäinen: "Etteks te oikeesti tajuu mitään? Kirjoitin vuosi sitten marraskuussa tällä palstalla otsikolla: Mikä oikeasti on tärkeää? Se on edelleen luettavissa kotisivullani. Helpoiten sinne löytää www.urjamedia.fi ja sieltä klikkaa Urjalan kulmilta ja valitsee vuoden 2007 ja mainitun otsikon.

Olen edelleen samaa mieltä. Tosin kokemuksesta ja käymieni keskustelujen perusteella olen sitä mieltä, että varhainen puuttuminen on tärkeää. Mutta kun me opettajat niin teemme kouluissa ja saamme vanhemmat mukaan, niin tuleekin seinä eteen. Tutkimuksiin ei tahdo päästä. Koulupsykologi on ylityöllistetty. Kun siitä vaiheesta päästään eteenpäin ja saadaan vaikkapa lääkärin lähete jatkotutkimuksiin neurologiaan tai psykiatriaan, kestää jonotus kiireellisenäkin kahdeksan kuukautta. Tutkimukset vievät aikansa, joten menee yli vuosi, kun oppilas saa apua. Tämä ei ole oikein!

Yksi todellinen vaikeus ovat salassapitosäännökset. Kun koulusta kerrotaan sosiaali- ja terveystoimeen luottamuksellisia tietoja, ei koulu saa sieltä mitään takaisin, kun aina vedotaan tai piiloudutaan salassapitosäännösten taakse. Eikös se ole jo ihan huippujuttu, että perustuslainsäätämisjärjestyksessä pitää säätä erillislaki Jokelan surman tutkimusta varten, jotta saataisiin tarvittavat tiedot. Pääministeri näytti tajunneen, mistä on kysymys.

Kuuntelin, kuinka opetusministeri televisiossa taajalla puherytmillä vieritti vastuuta kouluille ja kunnille. Puheessa toistuivat usein sanat: täytyy, pitää tulee, kun puhuttiin koulusta ja opettajista. Kun hän puhui hallinnosta, toistuivat sanat: arvioidaan, kehitetään, ohjeistetaan ja että on vireillä se ja se hanke. Ja lisäksi hän sanoi, että kunnat ovat saaneet lisärahaa. Kunnat saavat pitkästä aikaa sen, mitä niille lain mukaan kuuluu, mutta lisäpanostukset ovat pieniä.

Toivottavasti kuuntelitte, mitä Matti Rimpelä sanoi ajankohtaisessa kakkosessa. Hän vaatii oppilashuoltolakia, joka lähtisi oppilaan parhaasta, kun kaikki olisi saman lain piirissä. Hän kiinnitti huomiota siihen, että kustannukset ovat moninkertaisia, kun lapset sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Koko maassa sijoitettuja on 16 000 ja Urjalassa heitä oli pari vuotta sitten 14. Jos jokaisen kustannus on Rimpelän mainitsema miljoona euroa, on kyse suuresta summasta. Yksi laitossijoitusvuosi maksaa ainakin noin 60 000 euroa - opettajan palkkameno sivukuluineen.

Kun joudutaan puuttumaan varhain tai myöhemmin, on jotakin jo mennyt vikaan. Ei auta mitään, jos haetaan syyllisiä tai syitä milloin mistäkin. Apua saattavat tarvita kaikenlaisista olosuhteista tulevat lapset. Heitä on tavallisista, normaaleista, hyvistä perheistä, eronneista, yksinhuoltajista, uusioperheistä, väkivaltaisista tai alkoholisoituneista.

On helppo sanoa, että vanhemmuus on hukassa. On helppo syyttää yhteiskuntaa, talousjärjestelmää, työttömyyttä ja muita olosuhteita. Vaikeinta on katsoa peiliin, itseään. Mikä minulle - meille - on oikeasti tärkeää? Mitä aikaisemmin sen tajuaa ja ymmärtää, on kykyä selviytyä myös vaikeina aikoina.

Kaksi viikkoa on kansakunnan muisti. Sitten tulevat uudet asiat, jotka vievät huomion. Koska ja missä tulee taas jotakin kauheaa. Yhteiskunta tottuu, ihmiset turtuvat. Hallinto ohjeistaa ja hankkeistaa.

Muutos on mahdollinen. Koti ja perhe ovat keskiössä. Tarvitaan turvaverkkoa. Aina ei ole isovanhempia, tarvitaan yhteiskunnankin apua vaikkapa lapsiperheiden kotihoitoapuna. Tarvitaan turvallista päivähoitoa, koulua ja polkuja elämään. Tarvitaan myös miehiä kouluihin ja erityisesti sosiaalitoimeen ja perheisiin. Asiat eivät ole mustavalkoisesti joko-tai, vaan myös sekä - että.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.8.2008
Urjalan kulmilta
Askelmerkit vaaleihin otettu

Kunnallisvaalien askelmerkit on asetettu. Ehdokaslistat on jätetty. Urjalassa 27 valtuustopaikkaa tavoittelee 60 ehdokasta. Miesten ja naisten määrä on lähes tasan. Matemaattisesti ajatellen lähes kaikki tulisivat valituiksi joka varsinaiseksi tai varavaltuutetuksi, mutta on ilmeistä, että kaikille ei varavaltuutettuja edes riitä. Vasemmistoliitto ei ole nyt mukana. Vihreät yrittävät paluuta ja perussuomalaiset ovat ensi kertaa mukana.

Urjalassa oli kunnanvaltuustossa vasemmistoenemmistö aina 1950-luvulle asti. Karjalaisten tulo muutti tilanteen, sillä heidän kotiseudullaan Maalaisliito oli ollut vahva ja vahvistui näin Urjalassakin. Nyt vasemmistosta vain sosialidemokraatit ovat mukana ja heilläkin vain 14 ehdokasta. Kaksi luopuu. Nykyisin heillä on kahdeksan paikkaa ja viimeksi he jäivät yhdeksännestä paikasta muutaman kymmenen äänen päähän.

Nykyisin suurin valtuustoryhmä on Keskustalla yksitoista valtuutettua. Heistä viimekertainen ääniharava ja nuorin valtuutettu Rami Harju jäi ainoana pois. Kaikki muut yrittävät uusia paikkaansa. Viimeksi keskusta sai viimeisen jaossa olleen paikan. Keskustalla on nyt 21 ehdokasta.

Kokoomuksessa käy eniten muutoksen tuuli. Kahdeksasta nykyisestä valtuutetusta neljä luopuu. Kaikilla heillä on ollut myös huomattava äänimäärä. Luopujien joukossa on valitettavasti myös kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Kortesato. Ehdokkaita on 19.

Vihreä liitto yrittää kahdeksan vuoden tauon jälkeen paluutta kolmen ehdokkaan voimin Heillä oli parhaimmillaan kaksi valtuutettua. Perussuomalaiset yrittävät kolmen ehdokkaan avulla. Aikanaan SMP:lla oli kaksi valtuutettua, joista tunnetuin lienee Pauli Lella, joka on yhteislistan ja keskustan kautta kaartanut kokoomuksen ääniharavaksi.

Ehdokashankinta ratkaisee pitkälle vaalin tuloksen. Kuntavaaleissa paikallisesti ehdokkaan tunnettuus ratkaisee. Puoluerajat ovat matalampia kuin eduskuntavaaleissa. Joskus ehdokashankkijat ajattelevat, että joku henkilö olisi hyvä ehdokas, mutta se voi viedä ääniä minulta ja jättää kysymättä. Jos kokonaisäänimäärä jää puolueella pieneksi, jää myös ehdokashankkija rannalle. Saattaapa käydä niinkin, että hyvä ehdokas löytyykin naapurin tallista.

Tällä kertaa Urjalassa puolueet ja ehdokkaat eivät pärjääkään ympäripyöreillä lupauksilla. äänestäjät odottavat heiltä selviä kannanottoja ajankohtaisiin kysymyksiin. Myös ehdokkaat joutuvat miettimään vastauksiaan, sillä erilaisia vaalikoneita on useita, joista ainakin nuorempi väki etsii ehdokasta. Eri asia on sitten se, että antavatko yleiset vaalikonekysymykset vastauksia niihin kysymyksiin, jotka ovat Urjalassa tärkeitä ja merkittäviä.

Yksi tärkeistä kysymyksistä on kanta Urjalan kunnan itsenäisyyteen. Siihen on vain kaksi vaihtoehtoa kyllä tai ei. Samaa koskee kuntaliitosta. Ehdokkailla on oltava myös selvä kanta siihen keskitetäänkö kaikki palvelut kuntakeskukseen vai kehitetäänkö kyliä. Vastaus tarvitaan myös talouden tasapainottamiseen.

Kun Urjalan liittymistä Akaasen kanattavat perustelevat kantaansa sillä, että yksin ei pärjätä, tulee heidän vastata myös kysymykseen, miten liitos tuo lisää rahaa Urjalassa oleviin palveluihin. Voi myös kuinka monta menestystarinaa on syntynyt niistä kunnista, jotka ovat liittyneet. Vastaavasti itsenäisyyden kannattajien on kerrottava, miten jatketaan eteenpäin.

Ehdokkailta ja puolueilta toivoisi löytyvän luovia ratkaisuja. Eipäs-juupas-väittely ei vie eteenpäin. Pitää olla näkemystä tulevaisuudesta ja tahtoa viedä tätä näkemystä eteenpäin. Toiminta voi olla tehokasta ja vaikuttavaa ja samalla taloudellista sekä inhimillistä

Muutoksissa ja ratkaisuissa pitää olla myös selkeät kustannustiedot. Siinä on nykyhallinnon suurin heikkous. On tehty "säästöjä" yleisin olettamuksin, minusta tuntuu periaatteella. Kunnolliset ja puolueettomat kokonaisvaltaiset laskelmat ovat puuttuneet. Kunnassa kaikki maksavat yhtä paljon veroja asuinpaikastaan huolimatta. Aina maksumiehinä eivät voi olla lapset, joita ei kukaan ole puolustamassa. He ovat Urjalan ja Suomen tulevaisuus.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.9.2008
Urjalan kulmilta
Urjala pärjää itsenäisenä

Urjalaa täyttää itsenäisenä kuntana 140 vuotta. Huomenna lauantaina on kulunut päivälleen mainittu määrä vuosia perustamiskokouksesta. Sitä ennen pitäjän asioista oli päätetty seurakunnan puitteissa. Näin Urjalassa olisi haluttua ilmeisesti jatkaa, sillä varsin hitaasti ryhdyttiin toteuttamaan vuoden 1865 asetusta kunnallishallinnosta maaseudulla.

Pitäjänkokoukset muuttuivat kuntakokouksiksi, jossa päätösvaltaa käyttivät kunnallisveroa maksavat hyvämaineiset ja täysi-ikäiset Suomen kansalaiset, jotka eivät olleet toisen isännyyden alaisia eivätkä joutolaisia. Ensimmäiset kokoukset pidettiin kirkossa, mutta jo samana vuonna siirryttiin pitämään kokouksia ruumishuoneella, joka jatkoi myös entisessä käytössään.

Ensimmäisenä kuntakokouksen esimiehenä eli puheenjohtajana toimi Juho Maunula Menosista. Uusi toimielin oli kunnallislautakunta. Aluksi siinä oli jäseninä Urjalan huomattavimpia talollisia: Juha Mattila Menosista, Johan Fredrik Nikkilä Kokolta, Jooseppi Hollo Puolimatkasta,, Matti Rekko Salmesta, ja Juho Torkko Mellolasta. Ensimmäinen laillinen puheenjohtaja oli Antti Uotila Laukeelasta. Kävi nimittäin niin, että ensimmäisessä kokouksessa Valittu Kustaa Salander Pouru oli vaivaiskassan hoitajana tilivelvollinen kunnalle ja hänen valintansa maaherra kumosi valituksen perusteella.

Kunnallislautakunnan varajäsenissä oli vain yksi talollisten ulkopuolinen maakauppias Knut Jansson. Aika pian kunnallislautakuntaan valittiin myös torppareita ja käsityöläisiä. Torppareista ensimmäisiä olivat Mooses Rantala Velkalasta, Aaro Vuohikangas Kokolta ja Kalle Hallonpyy Matkusta ja käsityöläisistä karvari Juha Muliini ja varamiehenä räätäli Kustaa Lundeqvist.

Tärkeimpiä asioita olivat aluksi sosiaalihuolto ja opetus. Kansakouluasetus oli annettu 1866. Pitäjänkoulu toimia ja varsin pian haluttiin kouluja moneen kylään. Sosiaalihuollossa ja eritoten köyhäinhoidossa tuotti vaikeuksia kunnan perustamisaikaan valinneet suuret katovuodet. Kunta sai myöhemmin huomattavia lahjoituksia urjalalaisilta ja niiden avulla saatiin aikaan kunnalliskoti ja lastenkoti sekä monia kouluja.

Vaikka kunnallishallinto saatiin käyntiin hitaasti, oltiin joissakin asioissa myös edelläkävijöitä. Läänin ensimmäinen kunnankirjuri palkattiin 1907. ja ensimmäisten maalaiskuntien joukossa Urjala palkkasi myös kunnanjohtajan jatkosodan jälkeen.

Kärkipäässä Urjala otti käyttöön kunnanvaltuuston, joka korvasi kuntakokouksen. Ensimmäinen valtuusto valittiin joulukuussa 1907. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Juho Astala. Jäseniä oli 30. Valtuusto on siis toiminut Urjalassa sata vuotta. Ensimmäinen nainen puheenjohtajana oli Tiina Mettänen ja kunnanhallituksessa, joksi kunnallislautakunta muuttui, Birgitta Niemi. Vuoteen 1977 asti kunnanhallituksen puheenjohtajana oli kunnanjohtaja, jona Urjalassa on pisimpään toiminut ensimmäinen viran haltija Arvo Lehto.

Juhlapäivänä muistellaan menneitä, tuskaillaan nykyisyyttä ja arvellaan tulevaa. Jo lokakuussa valitaan seuraavat uudet päättäjät. Olen kuullut, että mitään suurta ryntäystä ei ole ehdokkaaksi. Vielä on muutama päivä aikaa miettiä. Toivottavasti mahdollisimman moni Urjalan tulevaisuudesta kiinnostunut lähtee ehdolle. Työ kunnanvaltuutettuna on arvokasta työtä kotiseudun hyväksi. Aina ei saa kiitosta, mutta mistäpä muustakaan sitä niin kovin usein annetaan.

Nykyisten vaikeuksien keskellä ja aiemmin mukana olleen kokemuksella, näen Urjalan tulevaisuuden itsenäisenä kuntana mahdollisena, toivottavana ja jopa valoisana. Liittyminen toiseen kuntaan merkitsisi nopeaa kuihtumista ja palvelutason alenemista ja palvelujen etääntymistä ja samantasoista kunnallisverorasitusta kuin nykyisinkin

Kun nykyisistä vaikeuksista selvitään ja kuntaa kehitetään kokonaisuutena, jossa on vireä kuntakeskus ja elävät kylät, kääntyy asukasluku vähitellen ennakoituun kasvuun,. Itsemme uskoen ja toisiimme luottaen pärjäämme elinvoimaisena ja asukkaille sopivana itsenäisenä kuntana. Onnea urjalalaiset!

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.9.2008
Urjalan kulmilta
Mökkikausi lopuillaan

Lomakausi on takana ja syksyinen arki on alkanut. Mökkikauden päätöksenä, elokuun viimeisenä viikonloppuna, on tullut tavaksi viettää venetsialaisia. Tapa on levinnyt sisämaahan Pohjanlahden rannikolta, jossa venetsialaisia on vietetty jo 1800-luvulta lähtien.

Veden tulen ja valon juhlaa vietetään pimentyvässä elokuun illassa. Ilmeisesti Pohjanmaalla on poltettu kokkoja. Nykyisin niihin on liittynyt myös ilotulituksia. Täällä Hämeessä on kuitenkin juhlittu rauhallisemmin. Laitureille ja rannoille on sytytetty kynttilöitä ja ulkotulia tai jonkin verran myös jouluvalojen tapaisia värivaloja.

Kaunis oli näkymä ainakin Kokkijärvellä, jossa valoja oli edellisvuosia enemmän, vaikka ainakin lauantai-ilta oli sateinen. Kauniisti valot heijastuivat tyyntyneestä vedenpinnasta. Hieno tapa päättää mökkikausi.

Taitaa sittenkin olla liian aikaista puhua mökkikauden päätöksestä, sillä monilla kausi jatkuu vielä pitkälle syksyyn ja toiset käyvät mökeillään ympäri vuoden. Sienestyskausi on alkamassa, puolukka-aika menossa ja soiden karpalot kypsymässä. Sorsastuskausi on edelleen menossa ja taitaa joku vielä jatkaa ravustustakin tai tuulastusta. Syksyinen luonto ruska-aikaan tarjoaa mahdollisuuden reippailuun luonnossa.

Selvää on, monilla mökeillä on tähän aikaan hiljaisempaa kuin kesällä. Käynnit harventuvat ja paikat on laitettu talvikuntoon. Tämä tilanne houkuttaa myös kutsumattomia vieraita. Ensimmäiset uutiset mökkimurroista on jo lehdistä luettu. Useimmat näpistelijät hakevat viinaksia ja tupakkaa sekä rahaksi muutettavaa omaisuutta. Usein paikkojen rikkomisesta tulee suurempi vahinko kuin menetystä omaisuudesta, koska monet tyhjentävät mökin talvikaudeksi edellä mainituista tavaroista.

Urjalassa ja muualla perinteisessä Lounais-Hämeessä on muutamia mökkitalkkareita, jotka katsovat kesämökkien ja vapaa-ajan asuntojen perään. He auraavat talvisin tiet ja hankkivat tarvittaessa polttopuut ja tekevät hiljaiseen aikaan pieniä remontteja.

Vapaa-ajan asukkaat ovat tärkeä voimavara paikkakunnalle. He piristävät monin tavoin liike-elämää hankkiessaan elintarvikkeita, kalusteita ja muuta mökillään tarvittavaa. Rakennus- ja korjausvaiheessa tarvitaan puutavaraa ja rakennustarvikkeita sekä alan työvoimaa.

Miltei joka kesä käydään myös keskustelua siitä, miten vieraspaikkakuntalaiset voivat käyttää paikkakunnan terveyspalveluja. Joillakin paikkakunnilla se onnistuu, toisilla passitetaan omaan koikuntaan. Terveen järjen käyttö voisi tässäkin kohdassa olla avuksi.

Monet mökkipaikkakunnat toivottavat vapaa-ajan asukkaat tervetulleiksi alkukesästä lähettämällä mökkikirjeen tai toimittamalla erilaisia kesäjulkaisuja. Miltei kaikki lehdet tekevät myös kesänumeroita, jotka on suunnattu mökkiläisille. Vain muutamat kunnat pitävät yhteyttä syksyllä ja talviaikaan. Nyt se olisi helppoa hyödyntämällä nykyaikaista tietotekniikkaa. Yhä useampi tarvitsee myös mökillään toimivia internetyhteyksiä.

Urjalan kannattaisi olla aktiivinen yhteydenpidossa vapaa-ajan asukkaisiinsa. Aika monesta voi tulla myöhemmin myös vakinainen asukas. Monella on juuret tai sukulaissuhteita tänne. Toiset ovat

mökkikautenaan viihtyneet ja paikkakunnallistuneet sen verran, että voisivat työelämän jälkeen asua eläkkeellä täällä. Ainakin siinä elämänvaiheessa on mahdollista viipyä paikkakunnalla pidempään.

Sekin on myönnettävä, että kaikesta mahdollisesta yhteydenpidosta huolimatta vapa-ajan asukkaiden joukossa on paljon niitä, jotka haluavat olla omissa oloissaan ja kiitävät kohti kaupunkiaan, kun loma on pidetty tai viikonloppu vietetty. Osa mökeistä on tietenkin Urjalassa vakinaisesti asuvien hallussa. Heidän joukossaan on aktiivisia käyttäjiä, mutta myös harvakseltaan pistäytyviä.

Syksy on tullut. Silti pitää vielä melkein huokaisten todeta, että tosikohan se vielä tullessaan kesän, jota monet meistä ovat odotelleet. Saas nähdä.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________
Forssan Lehti
29.8.2008
Urjalan kulmilta
Painajaiset eivät ole mukavia

Pari sataa vuotta sitten venäläiset olivat valloittaneet lähes koko Suomen. Vuonna 1809 Suomi liitettiin virallisesti Venäjän yhteyteen omana autonomisena suuriruhtinaskuntana. Suomi sai päättää Ruotsin aikaisten perustuslakien jäädessä voimaan melko itsenäisesti omista asioistaan. Reilun sadan vuoden aikaan sisältyi hyviä aikoja Suomelle, mutta myös sortokausia ja niinpä lopullinen itsenäisyys toteutui 1917.

Sanotaan, että suomalaiset tuntevat venäläiset ja meitä pidetään Venäjä-asiantuntijoina. Neuvostoliiton aikana tämä korostui. Nyttemmin kiinnostus Venäjää kohtaan on ollut vähäisempää. Silti meidän suomalaisten ja urjalalaistenkin kannattaisi tuntea naapurimaamme.

Neuvostoaika oli Venäjän maaseudulle hyvin tuhoisa. Maatalous kollektivisoitiin. Itsenäisistä talonpojista, joita kulakeiksi haukuttiin, haluttiin päästä eroon. Kun he eivät ymmärtäneet uuden keskitetyn suurtilajärjestelmän etuja, ryhdyttiin heitä vähentämään ampumalla.

Myös lähialueillamme näemme, millaista oli elämä neuvostoaikana maaseudulla. Karjalan kannaksella toteutettiin alueiden jouduttua Neuvostoliitolle keskitettyä asumista. Tilanne oli sikäli helpompi, että valloitetussa, neuvostotermein "vapautetussa" maassa ei ollut väestöä. Se oli tuotava muualta. Koska suomalaisten rakentama rakennuskanta tuhoutui talvisodassa pääsoin, rakensivat suomalaiset jatkosodan aikana uusia taloja. Ne tulivat nyt alueelle muuttaneiden käyttöön.

Alueiden, kaupunki- ja kyläneuvostojen johtajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että asutus ei voi olla hajallaan. Se on turhan kallista. Siksi alettiin rakentaa kolhoosien keskuspaikkoihin sementtitiilistä tehtyjä kerrostaloja, joissa oli minereettilevyistä katot. Väki siirrettiin näihin asuntoihin.

Väestöä varten rakennettiin keskukseen lastentarhat, sillä lapset haluttiin kasvattaa valtion virallisen ideologian mukaisesti. Sinne tehtiin myös koulu ja kulttuuritalo. Tietenkin siellä oli myös kauppa, josta sai jonottaa tarvitsemiaan tavaroita. Useimmat ostivat vain leipää.

Osa kolhooseista menestyi ja osa ei. Nuori väki halusi kuitenkin muuttaa näistäkin pois. Talot rapistuivat. Neuvostojärjestelmän romahtamisen myötä monet asutuskeskukset, joita oli suhteellisen harvassa vanhaan suomalaiseen kylärakenteeseen verrattuna, autioituivat.

Jos Stalin olisi onnistunut, olisi meilläkin täällä Urjalassa käynyt samoin. Tietenkään emme tiedä, minne Urjalaan olisi keskus noussut asemalle vai kirkolle. Kirkko olisi todennäköisesti muuttunut kulttuuritaloksi ja valaistun ristin paikalla olisi ollut punainen tähti.

Näyttää kuitenkin siltä että sekä reaalisosialismi että raaka kapitalismi päätyvät samaan lopputulokseen. Meillä Suomessakin on monissa kunnissa tahoja, jotka ovat sitä mieltä, että on ihan järkevää lopettaa kaikki palvelut kuntakeskuksen ulkopuolelta. Siksi he haluaisivat estää lapsiperheiden muuton kyliin, siirtää vanhukset omista mökeistään kunnan vanhainkotiin, palvelutaloihin tai määräysvallassaan oleviin yhdistysten omistamiin palvelutaloihin tai yksityisomisteisiin rivi- ja kerrostaloihin.

Ratkaisujaan nämä keskittäjät perustelevat säästöillä. Siksi lapsille rakennetaan päivähoitokeskus, joka eräässä kunnassa olisi maksanut 10-15 miljoonaa euroa, mutta lääni ei antanut rahaa.

Kyläkouluista oppilaat siirretään yhteen kouluun, mutta sen katto vuotaa ja sitä pitää laajentaa, kustannuksia ei tiedä vielä kukaan.

Ajatelkaa millaista olisi olla sellaisen kunnan palveluksessa, jos sattuisi olemaan työssä niissä kohteissa, jotka ovat kuntakeskuksen ulkopuolella. Kylien asukkaillakaan ei olisi mukavaa, kun heitä aina syyllistettäisiin kunnan menojen kasvattamisesta.

Painajaiset eivät ole mukavia. Vielä pahempaa on elää niiden keskellä. Veteraanit torjuivat Stalinin keskitysmallin. Aika näyttää mihin nykypolvi pystyy kotimaisten keskittäjien kanssa.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
22.8.2008
Urjalan kulmilta
Maaseutu muutoksen kourissa

Miltei maatalousnäyttelyksi voisi kutsua viime lauantaista maatalousirtaimiston huutokauppaa Urjalan Vahosissa. Parkkipaikat olivat täynnä ja uusia alueita piti ottaa käyttöön, kun autoja saapui paikalle satamäärin. Katsottavaa riitti, kun huutokohteita oli puolentoista sataa. Osa oli paikalla uteliaisuuttaan ja osa lähti peräkärrykuorman kanssa tai peräti ostamallaan traktorilla. kotimatkalle.

Valkaman Reijo laittoi aiemmin kesällä talon myyntiin kokonaispakettina, jossa olivat mukana niin asunto, tuotantorakennukset, pellot, metsät ja koneet. Ostaja löytyi aika nopeasti Jokioisista. He eivät tarvinneet tilalla ollutta konekantaa, joten se laitettiin huutokauppaan.

Valkama tunnetaan Urjalassa ja lähiympäristöstä ojurina, joka kaivoi sarkaojia ja valtaojia siihen tarkoitukseen hankituilla ja kehitellyillä oja-auroilla ja piennarmurskaimilla. Kun salaojituksen yleistyessä nämä urakat vähenivät, alkoi toisenlainen urakointi.

Monet heinänostajat jäävät kaipaamaan Valkaman toimittamia kuivaheiniä. Niitä on kuskattu ympäri Suomea omalla kuorma-autolla. Kaikki perheen jäsenet ovat saaneet pienestä pitäen tottua kesäisiin heinätöihin. Eniten varmaan pojista vanhin Kalevi, joka on kaiken aikaa työllistynyt kotitilalla, kun muut lapset ovat hankkineet elantonsa muissa ammateissa. Heinää oli omilla mailla kymmeniä hehtaareja ja vielä pystyysnostettunakin.

Viimeisimpänä perheen yritystoimintaa kuului multakauppa, jota syntyi tekolammen kaivusta. Lammen rannalle on rakennettu myös loma-asuntoja. Pitkiä päiviä on talossa töitä tehty ja jos jotakin on kokoon tullut, ei se ole helpolla tullut. Tämä oli keskusteluissa yleisin arvio.

Suuri osa eri murteita käyttäneestä huutokauppaväestä seurusteli keskenään. Uudet omistajat huutokaupan järjestäjinä eivät varmaan olleet varautuneet ihan näin suureen yleisömenestykseen. Meklareilla ei ollut äänentoistolaitteita, joita tässä yleisömäärässä olisi todellakin tarvittu. Toisaalta he, jotka halusivat ostaa, ryhmittyivät aina lähelle myyntikohdetta.

Huutokaupan henkeen kuuluu, että välillä kilpailtiin pitkään ja välillä oltiin ihan hissukseen. Joskus kilpa vei ehkä ylihintaan ja joissakin kohteissa voi joku sanoa tehneensä hyvän kaupan. Joku kohde jäi myymättäkin, kun tavoitehintaa ei saavutettu.

Puinnit eivät vielä tiloilla onnistu, joten oli hyvä lähteä omista nurkista muualle. Tämän kesän tyyliin sää muuttui kesken tilaisuuden sateiseksi ja väki alkoi vähitellen huveta. Makkara- ja kahvikauppa kävi hyvin ja varastoja piti välillä täydentää.

Jo olen oikein ymmärtänyt, niin kiinteistön osalta kaupat saattavat vielä jatkua, Uusilla omistajilla on asunnot ja konehallit muualla, joten jollekin yrittäjälle saattaisi Honkolan Vahosten kulmilta löytyä sopiva toimitila asuntoineen.

Yrityskoko maataloudessa kasvaa edelleen. Tarvitaan enemmän pinta-alaa, isompia koneita, kuivureita, tuontaorakennuksia ja konehalleja. Toisaalta myös erilainen ulkopuolisten urakoitsijoiden käyttö näyttäisi lisääntyvän. Suorakylvöjä tehdään jonkin verran Urjalassakin siihen erikoistuneiden urakkamiesten toimesta.

Suurikaan viljanviljelytila ei työllistä yrittäjäpariskuntaa ympäri vuoden. Liitännäistoimintaa on jonkin verran, mutta paljon käydään myös palkkatyössä. Karjatiloilla, joiden määrä täällä kaiken aikaa vähenee, tilanne on toinen. Suurissa yksiköissä tarvitaan ulkopuolista työvoimaa. Usein se tulee naapurimaista.

Maaseutu on edelleen, kuten jo vuosikymmeniä, jatkuvan murroksen kourissa. Toivottavasti sen keskellä löytyy edelleen sellaisia henkilöitä, jotka uskaltavat aukoa uusia uria, jotta maaseudulla pärjättäisiin tulevaisuudessakin peruselinkeinon parissa. Sadon kypsymistä ja puintikelejä odotellessa nämä aatokset tulivat huutokaupan jälkitunnelmissa mieleen.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________
Forssan Lehti
15.8.2008
Urjalan kulmilta
Muistikuvia kouluista

Millainen oli uusi opettajasi? Siinä kysymys, johon monet koululaiset ovat saaneet näinä päivinä vastata. "Ihan tavallinen", lienee useampien jo koulua käyneiden vastaus. "Ihan kiva!" vastaavat juuri koulunsa aloittaneet. Muutaman päivän päästä saattaa ekaluokkalainen tokaista kotona jommalle kummalle vanhemmalle, että ei se asia noin ole, koska opettaja sanoi niin ja opettaja tietää paremmin. Toisaalta luokassa oppilas saattaa usein sanoa opettajaa myös äidiksi vahingossa ja vanhasta tottumuksesta, kun oikein innokkaana jotakin asiaa kertoo tai kysyy

Kun kouluaikoja muistellaan, nousevat opettajamuistoissa mieleen muista poikkeavat persoonallisuudet. Joku muistetaan erityisen ankarana joku lepsuna, joku reiluna ja mukavana ja joku hiljaisena hissukkana. Jokainen meistä varmaan muistaa juuri sen ensimmäisen opettajan ja ensimmäisen koulupäivän parhaiten.

Useimmista opettajista on jäänyt mieleen jokin hänen maneerinsa eli usein toistuva ele, ilme tai sanonta. Oppilaat ovat herkkiä havaitsemaan opettajan päivittäisiä mielenliikkeitä. Joku on tehnyt päätelmiä myös opettajan pukeutumisesta.

Jokaisesta ihmisestä ensivaikutelma on tärkeä. Se syntyy muutamassa hetkessä ja sen jälkeen me yleensä etsimme sellaisia piirteitä, jotka vahvistavat ensivaikutelmaamme. Hyvin harvoin sitä pysytään muuttamaan.

Täällä Urjalassa on ollut sadan viidenkymmenen vuoden aikana satoja erilaisia opettajia. Monet heistä ovat olleet opettajana vuosikymmeniä eli tehneet koko elämänuransa täällä. Muutamat heistä ovat olleet syntyperäisiä urjalalaisia, mutta varsin monet ovat tulleet tänne muualta. Nykyisistä opettajista huomattava osa asuu Urjalan ulkopuolella. Joku on perustellut pitkää matkaa sillä, että sen aikana kouluasiat saa painettua taka-alalle.

Kuusikymmenluvulle saakka kansakoulun opettajan piti asua koululla. Jokaisessa koulussa olikin asuntoja opettajille. Tyypillisessä kaksiopettajaisessa koulussa oli yläkoulun(tarkoitti silloin kansakoulun ylempiä luokkia)opettajalle isompi asunto. Alakoulun(ensimmäisen ja toisen luokan) opettajalle oli yleensä huone ja keittiö, koska opettajana oli usein naimaton nainen eli vanhapiika.

Urjalan pitäjänkoulun ensimmäinen opettaja Johan Selvenius siirtyi Astalan isännäksi. Useammin taisi käydä niin, että koulujen naisopettaja siirtyi emännäksi johonkin taloon. Vallan tavatonta ei ollut sekään, että koulun opettajat olivat naimisissa keskenään.

Olen parhaillaan kokoamassa Urjalan kouluista internetsivustoa. Siihen tulee koulutoimesta yleistä ja yhteistä historiaa. Jokaisesta koulusta tulee myös oma osionsa, johon tulee koulun vaiheet alusta loppuun tai nykypäivään. Tarkoituksena on laittaa jokaisesta koulusta myös kuvia sekä tietoja oppilaista ja opettajista. Tärkeitä ovat myös sekä oppilaiden että opettajien ja muun henkilökunnan muistelut.

Toivon saavani suuren yleisön apua. Arkistoja tutkittaessa on käynyt ilmi, ettei kunnan arkistossa ole juuri koulukuvia. Olen ajatellut, että jokaisesta koulusta laittaisin ensimmäisen koulukuvan, jossa ovat koulun oppilaat ja opettajat. Ensimmäisiä saattaa löytyä jo 1910-luvulta. Ainakin kaksikymmenluvulla kuvattiin jo ahkerasti. Sota-ajalta on kuvia vähemmän. Otan vastaan kaikki

kuvat joko paperikuvina tai digikuvina, jos jollakin on mahdollisuus kuvia itse skannata. Palautan kuvat lähettäjälle. Kuvien lisäksi mielellään tietoa kuvausvuodesta ja kuvan henkilöiden nimiä.

Erityisesti toivoisin nyt saavani muistitietoa Urjalassa koulua käyneiden kouluajasta. Pienetkin tarinat ja lyhyet sattumukset kiinnostavat. Myös muistoja ja kertomuksia opettajista ja opettajilta kaipaisin. Sekä käsin että koneella kirjoitetut ynnä sähköpostilla lähetyt muistelmat kelpaavat. Älkää unohtako huumoria. Sitäkin kouluvuosiin mahtuu.

Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
8.8.2008
Urjalan kulmilta
Kouluarki alkaa

Tänään on odotettu päivä. Päivämäärä kirjoitetaan 08.08.08. Olympialaiset taitavat alkaa paikallista aikaa myös kellonajalla, jossa nollat ja kahdeksikot toimivat. Kiinalaisille kahdeksan on onnenluku. Täällä Suomessa tämä perjantai on suosittu hääpäivä ja miksei myös kihlajaispäivä.

Ensi viikolla alkavat koulut oppilaille. Opettajille koulua alkaa jo tänään ja vielä huomennakin on koulutusta. Meille koulujen johtajille töitä on jo riittänyt viikon verran. Nykyisin laaditaan työsuunnitelma, jossa lukuvuoden päätapahtumat kirjataan. Aikanaan tätä paperia kutsuttiin vuositarkisteeksi ja silloin se oli monisivuinen suorastaan jopa kymmeniä sivuja. Kunnan käsittelyn jälkeen paperin vahvisti lääninhallituksen tarkastaja.

Harjoittelukoulussani Maarian Jäkärlässä punkalaitumelaissyntyinen harjoitteluni ohjaaja Unto Nieminen kertoi, että hän oli saanut kollegaltaan hyvän vinkin, joka liittyi olympialaisten aikaan. Jos jätti vuositarkisteesta radio- ja televisio-ohjelmien edestä sanan koulu pois, saattoi oppilaiden kanssa hyvällä omallatunnolla katsella kisalähetyksiä. Joskus tarkastaja oli huomannut koulu-sanan puuttumisen ja lisännyt sen punakynällä. Aina tarkastaja ei ollut lääninhallituksessa niin terävänä ja kisoja voitiin seurata. Kyllä byrokraattien kanssa pärjää, kun osaa temput.

Koulujen alkaessa Urjalassa jokainen päivä on voiton päivä. Liekö malli tarttunut itäisestä Euroopasta, jossa voiton-päivää vietettiin toisen maailmansodan jälkeen toukokuussa. Siellä syy päivään oli sotilaallinen voitto Saksasta. Urjalan kouluissa voittomia päiviä perustellaan terveyssyillä. Voin sijaan käytetään kasvisrasvapohjaisia margariineja ja levitteitä. Ruokajuomana tarjotaan enintään 1 % rasvaa sisältäviä maitotuotteita. Myös suolankäyttö joutuu tarkkailuluokalle. Muutokset perustuvat uusiin kouluruokailusuosituksiin.

Kyläkoulujen elintarviketoimittaja vaihtuu. Tähän asti pääosa tarvikkeista on ostettu paikallisista kaupoista. Halkivahasta loppui kauppa kesällä, Urjalankylään tuotteet tulivat kirkonkylän marketista ja Nuutajärvelle omasta kyläkaupasta. Perunat ostettiin urjalalaisilta tuottajilta. Nyt elintarpeet toimittaa kilpailutuksen jälkeen Kanta-Hämeen Tuoretuote Oy.

Eräs ravintolatoimintaa harjoittanut tuttavani kertoi minulle, että hänen tavarantoimittajanaan toiminut tukkuri oli puolestaan kertonut hänelle, että ravintoloitsijan tilaama tavara kulkee paikan ohi neljä kertaa ennen kuin se on perillä. Elämme logistiikkakeskusten aikaa. Kuljetuskustannukset taitavat olla vielä halpoja, kun tavaraa siirretään paikasta toiseen.

Alkuviikosta selviteltiin koulukyydityksiä. Se onkin melkoista palaepeliä, kun kaikki koululaiset pitäisi saada ajoissa kouluun. Tästä nykyisestä koulukinkeripiiristäni (koulupiirit on käsitteenä poistettu) lähtevät ensimmäiset yläasteelle menevät pysäkiltä kello 7.05. Taksista he siirtyvät linja-autopysäkille 7.20 ja heidän koulunsa alkaa 8.20.

Ensimmäiset Urjalankylän kouluun tulevat nousevat taksiin 7.20 ja koulu alkaa 8.25. Onneksi koulullamme on ollut mahdollista pitää aamuparkkia, jossa koulunkäyntiä voi odotella. Koululaisten lisäksi taksissa kulkee esikoululaisia ja erityisluokilla kirkolla käyviä.

Kävimme jo keväällä keskusteluja siitä, että Urjalankylään pitäisi saada oma esikoulu ja myös iltapäivähoito koululaisille. Vihreää valoa oli ilmassa, mutta sosiaali- ja terveystoimen suuntautumisneuvonpidot lienevät vieneet valmistelijoiden ajan niin, että alkuun ei päästy. Toivottavasti ensi syksynä tilanne on toinen.

Koulut alkavat ja elämänmeno perheissä asettuu aikatauluihin, jota rytmittävät koulun aikataulut. Myös harrastukset käynnistyvät vähitellen. Jääkausikin alkaa hallissa ensi viikon jälkeen. Toivottavasti muita jääkausia ei tulekaan koulutoimelle.

Suurin muutos on ekaluokkalasilla, jotka aloittavat koulutiensä. Yläasteelle aloittaviakin vähän jännittää. Muutos on melkoinen myös ammatti- ja korkeakouluihin suuntaaville. Kaikelle kouluväelle toivon onnistumisen iloisia hetkiä!

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
25.7.2008
Urjalan kulmilta
Klassikot

Suomen kieli on monipuolinen ja usein hauskakin. Kun kysyy, että onko sinulla lukemattomia kirjoja, voi tarkoittaa yhdellä sanalla kahta asiaa. Kirjaa ei ole luettu eli se on lukematon. Sama sana voi tarkoittaa myös, että kirjoja oli paljon, lukematon määrä.
Tavallisen ihmisen omistamat kirjat mahtuvat muutamaan pahvilaatikkoon, kun on pesänselvityksen aika. Todennäköisesti noista laatikoista löytyy jonkun kiertävän kirjaedustajan myymä kirja tai kirjoja. Sieltä löytyy myös todennäköisesti joki klassikoksi määriteltävä kirja.

Mikä on klassikko? Nykysuomen sanakirja määrittelee sen näin: "Jokin alan, tavallisimmin kirjallisuuden tai taiteen tunnustettu ja vakiintuneen aseman saavuttanut mestari tai kantaedustaja, Saksan kirjallisuuden klassikot. Kivi on meidän harvoja klassikoitamme."

Wikipedia, nykyisin eniten käytetty ja varsinkin nuorten suosima nettitietokirja määrittelee saman asian näin: "Klassikko on arvostettu ja esimerkillinen teos miltä tahansa taiteen tai tieteen alueelta. Klassikon asemaan teos ei nouse kovinkaan helposti, vaan siihen voi mennä vuosikymmeniä. Klassikoksi nouseminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi pitkän ajan kulumista. Klassikkoteoksessa tiivistyy jotain olennaista kansallisesta kulttuurista. Se kantaa mukanaan asenteita, arvostuksia ja maailmankatsomuksellisia periaatteita, ja sillä on usein kielellinen vaikutus eli ihmiset käyttävät esim. puheessaan lainauksia teoksesta. Klassikkokirja ei välttämättä ole paljon luettu, esimerkkinä Alastalon salissa."

Kuten huomataan, sanalla klassikko voidaan tarkoitta sekä kirjailijaa että myös kirjaa. Pentinkulman päivien tämän vuoden teema kysyy: "Passaako klassikko?" Päivien esitteessä professori H.K. Riikonen kirjoittaa käsitteestä klassikko. Hän tulee myös puhumaan pääjuhlaan viikon päästä lauantaina. Hän on Helsingin ylipiston yleisen kirjallisuustieteen professori ja on tutkinut antiikin traditioita ja on ollut toimittamassa yleisteosta suomennetusta kirjallisuudesta. En löytänyt hänelle tietolähteistä etunimeä, vain kirjaimet H.K. Mies on syntynyt 1948.

Voisin väittää, että monet meistä kyllä ymmärtävät ja tietävät ketkä kirjailijat ovat klassikoita ja mitkä kirjat voidaan määritellä klassikoiksi. Maailmankirjallisuudesta vaikkapa Ilias ja Odysseija, Shakespeare, Goethe, Tolstoi, Strindberg jne. Kotimaisesta kirjallisuudesta, Aleksi Kivi, Kalevala, Juhani Aho, Minna Canth, Väinö Linna jne. Tunnemme ja tunnistamme klassikot, mutta emme ole lukeneet niistä läheskään kaikkia.

Jollekin voi tulla klassikoista puhuttaessa vastenmielinen olo. Ne olivat niitä koulussa, etenkin oppikoulussa, äidinkielentunnilla "pakkoluettuja" opettajan antamia kirjoja. Toisaalta äidinkielen tuntien kautta monet ovat päässeet tutustumaan aivan uuteen ennestään tuntemattomaan maailmaan, kirjallisuuteen.

Urjalan kirjasto poistaa säännöllisesti vuosittain vanhentuneita tai kuluneita kirjoja. niitä myydään yleensä euron kappalehintaan. Tätä kirjoittaessani tuli mieleeni, että täytyypä seuraavalla kirjastokäynnillä kysyä kirjastovirkailijoilta, että onko kirjastossa sellaisia kirjoja, joita kukaan ei ole koskaan lainannut. Mahtaako niitä olla paljon ja millaisia ne mahtavat olla?

Miellä Urjalassa on hyvä kirjasto. Jos jotakin kirjaa ei löydy, on käytettävissä Piki-kirjasto. Se tarkoittaa koko Pirkanmaan kirjastojen verkostoa. Netin kautta voi tiedustella ja varata kirjan ja sen voi noutaa sitten omasta kirjastosta. Seutuvarauksesta menee toimitusmaksu, muta järjestelmä toimii hyvin ja nopeasti. Jos nettiyhteyttä ei ole, niin puhelinsoitto tai käynti kirjastossa riittää. henkilökunta on ystävällistä ja palvelualtista asiantuntijajoukkoa.

Ilman kirjastoa me tavalliset ihmiset emme lukisi paljon mitään kirjallisuutta. Noissa jäämistöjen huutokaupoissa kirjalaatikon saa parilla eurolla. Asiantuntijat poimivat niistä kiinnostukseltaan ja hinnaltaan arvokkaimmat erikseen. Klassikoiden omistajaksi pääsee halvalla, jos tyytyy käytettyyn eli joskus luettuun. Kirjan arvo on lukijalleen kuitenkin aina ainutkertainen. Kullakin on omat suosikkinsa ja kenties nekin ovat joskus klassikoita. Aika punnitsee kirjat ja kirjailijat.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
18.7.2008
Urjalan kulmilta
Kuka vetää välistä

Kun tulin ulkoaskareilta, etiskelin lehtipinosta Heasria. En löytänyt ja kyselin muiltakin, tietävätkö missä se voisi olla. Selasin lehtikasan uudestaan ja siltähän se löytyi. Oli vain niin ohut, ettei erottunut muista yhtä ohuiksi heinäkuussa käyvistä lehdistä. Loma-aika näkyy siis myös lehdissä. Kun ei tapahdu normaaliajan tapahtumia, ei ole kerrottavaa ja uutisoitavaa.

Kyllähän Suomen kesässä tapahtuu. Keväällä lehtien kesäliitteet ovat pullollaan tapahtumia. Niitä riittää niin paikallisesti täällä Urjalassa ja Lounais-Hämeessä kuin valtakunnallisestikin. Osa tapahtumista pääsee myös juttuina lehteen, osa jää pariksi riviksi tapahtumakalenteriin.

Niissä ulkoaskareissa minulla sattui olemaan radio auki ja kuuntelin lähetystä Porista. Siellä on menossa tietenkin Porin jazzit, joissa ole kerran piipahtanut kauan sitten. Tällä kertaa lähetys tuli kuitenkin Suomi Areena-keskustelusta, jossa oli mukana eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.

Höristelin korviani siinä vaiheessa, kun puhuttiin verotuksesta. Hallitus kaavailee hieman luvattua suurempia verohelpotuksia inflaation ja vähentyneen talouskasvu ylläpitämiseksi. Ajankohdasta kuului olevan vielä erimielisyyttä. Oppositio vastusti veronkevennyksiä hallituksen esittämässä muodossa, mutta vaati kunnallisveron perusvähennyksen korottamista vaihtoehtona ruuan arvolisäveron alentamiselle. Kuultu kokonaisuus harmitti niin, että seuraava naula tunsi vasaran voiman.

Kyseessä oli siis mainostelevision ensimmäinen kunnallisvaalikeskustelu. Lähetys tuli nauhoitettuna illalla kolmoselta, mutta en sitä päässyt seuraamaan. Me, jotka olemme olleet ja he, jotka ovat edelleen mukana kunnaan päättäjinä, tietävät, että yksi syy kuntien talousvaikeuksiin on juuri valtion veropolitiikka.

Kun valtio on päättänyt veroalennuksista, on ne toteutettu usein juuri siten, että alennus on tullut kaventamalla kunnallisveron pohjaa eli suurentamalla perusvähennystä. Tällöin kunnan saamat verotulot ovat vähentyneet, mutta valtio on saanut veroa kuten ennenkin. Veroalennuskaava on ollut samanlainen riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat olleet hallituksessa.

Siksi esitän kainon toivomuksen tulevien kuntavaalien ohjelmiin. Keskusteluun mukaan enemmän paikallisia kuntavaikuttajia, eikä valtakunnan päättäjiä, jotka yllättävän vähän tuntevat kuntaelämää. Heistä useat ovat valtuustoissa kyllä päättäjinä, mutta hoitanevat hommaa hieman heikommalla (vasemmalla tai oikealla) kädellään, paneutumatta kansalaisten ja kuntien toiminnan arkeen.

Myös toimittajien kunnalliselämän tuntemuksessa olisi paljon parannettavaa. Kun asioista ei olla perillä, jäädän jauhamaan valtakunnan tason asioita ja pintailmiöitä. Tällöin taitavimmat poliitikot pääsevät helpolla, eivätkä paljasta huonoa kuntaosaamistaan.

Ihmiset ihmettelevät joka paikassa, kuinka ruuan hinta on noussut. Tiedotusvälineet kertovat saman asian. Missä on tutkiva journalismi? Missään ei ole kerrottu tyhjentävästi sitä, miksi ruuan hinta nousee. Missä on se kuuluisa välikäsi?

Kun ihmettelin kauppiaalle, että miksi rasvaton jogurtti maksoi pitkälle kolmatta euroa, kun tuottajan saama maitolitra ei ole noussut kuin muutaman sentin. Hän totesi jotenkin siihen tapaan, että tuottajahinnan nousun varjolla on helppo nostaa hintaa.

Myönnetään, että palkat ja kuljetuskustannukset ovat nousseet ja raaka-aineetkin jonkin verran mutta ne eivät selitä näitä korotuksia, jotka näkyvät kaupan kassalla. Toimittajat ottakaa selvää ja tehkää uutisia ja juttuja, jotta mekin tietäisimme, kuka nyt nettoaa.

Niistä Urjalan tapahtumista puheen ollen. Nyt täällä on kesäteatterin kulta-aika. Urjalankylässä kisailevat tavalliset Lahtiset ja Virtaset ja Taikayön teatterissa Honkolassa viuhuu Häräntappoase. Esitykset ovat vielä näkemättä, mutta ensikommentit mukana olleilta ovat olleet myönteisiä.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.7.2008
Urjalan kulmilta
Keräilijän käyntikohde

Oletko luonteeltasi hamsteri? Jo olet, silloin perjantaisin suuntaat käyntisi Urjalan torilla "uimahallitalon" eteen, jossa on myynnissä vanhaa tavaraa. Kaikki eivät sinne välttämättä osaa, mutta keräilijät tekevät sinne tarkistuskierroksen. Näin heinäkuussa on eniten myös tarjontaa, kun kesäisin toreja kiertävät myyjät ovat paikalla.

Keräilyharrastus alkaa monella jo lapsena. Joku on kerännyt tulitikkurasioiden etikettejä tai jääkiekkokuvia purkkapaketeista. Postimerkkeily on ollut usean pojan ja tytön harrastus. Ennen tytöt keräsivät kiiltokuvia ja muistovärssyjä. Näistä saisikin hienon näyttelyn vaikkapa kirjastoon, jos jollakulla olisi aikaa tarttua toteutukseen. Koulukavereiden tietoja kerätään nykyisinkin.

Postimerkeistä on helppo siirtyä keräilemään postikortteja. Niitä on aina silloin tällöin myynnissä kesätoreilla ja tietenkin huutokaupoissa. Keräilijät penkovat nämä laatikot tarkasti, jotta voisivat kartuttaa kokoelmaansa. Osa ostaa niitä vaihtareiksi ja osa etsii aivan tiettyjä kortteja. Harvemmin tuurilla pääsee tekemään hyviä hankintoja. Asiantuntijat tietävät korttien arvon ja joskus huutokaupassa niistä käydään koviakin kisoja.

Talonpoikaisantiikkia on Urjalan torilla myös tarjolla. Sille ei ole nykyisin niin suurta kysyntää kuin aiemmin, jolloin jokainen halusi rukin, kuparisen kahvipannun tai hevosenlänget. Joku kerää vanhoja työkaluja näveristä höyliin tai puukkoihin. Yhteen aikaan haluttiin portin pieleen kärrynpyöriä tai vanha hevosvetoinen aura.

Naisväkeä kiinnostavat vanhat astiat. Arabian maitokannut, koolikupit, kahviastiastot, lautaset ja lasiesineet ovat haluttuja edelleen. Lukumääräisesti näitä onkin eniten tarjolla. Joltakin puuttuu kuppi, toiselta aluslautanen tai lasisarjasta jokin tietty lasi. Lasipitäjässä tunnetaan oma tuotanto. Tai ainakin he tuntevat, jotka näitä esineitä keräilevät.

Nykyisin muotisana keräilyssä on retro. Sillä tarkoitetaan vanhojen muotien harrastamista. Itse sanahan viittaa takaisinpäin suuntautumiseen. Ajallisesti sillä tarkoitetaan 1950-1960 lukuihin, mutta nuorimpien osalta heidän lapsuuteensa tai nuoruuteensa liittyvää aikaa. Niinpä ensimmäiset tietokonepelit ovat jo keräilykohteita äänilevyjen lisäksi. Myös vaatteet voivat olla retrokohteita, vaikka vaatteita ei muuten keräilläkään. Jos on hamsteriluonne voi säilyttää vanhat vaatteet tai nykyiset. Parin vuosikymmenen päästä nuoriso haluaa niitä.

Urjala on keräilijälle muutenkin kuin torin takia sopiva käyntikohde. Täältä löytyy ainakin neljä kirpputoria. Saattaa olla, että unohdan taas jonkun, kuten kävi maatalonaisista kertovassa jutussani. Unohdin kokonaan toimeliaat honkololaiset. Urjalan työttömien yhdistyksen ylläpitämä kirpputori on entisessä uimahallissa. Heidän entisessä toimipaikassa vanhassa Marissa on aloittanut Leena ja Juha Koskisen ylläpitämä vanhan tavaran myyntipiste. Kesäisin on Huhdista Forssan päin menevän tien varressa pieni kesäkirppis.

Peltolan Kaarina pitää vinttikirppistä Urjalan Tarvike ja varaosan yläkerrassa. Kaarina kertoikin, että hänen liikkeelleen on ollut vaikeaa löytää sopivaa nimeä, koska sanan kirppis monet mieltävät vanhojen vaatteiden myyntipaikaksi. Sellaisia hänellä ei ole myynnissä ollenkaan. Sana antiikki taas luo mielikuvan, joka sekään ei kaikilta osin vastaa liikeideaa.

Kaarinalla on kirjojen, korttien ja levyjen sekä astioiden lisäksi myynnissä tauluja, kodin käyttöesineitä ja myös huonekaluja. Niitä hänelle tulee kuolinpesistä ja huutokaupoista sekä oman hankinnan kautta. Hänellä kaupankäynti on verissä, sillä on toiminut yritystoiminnan parissa pikkulikasta lähtien. Hänestä on mukavaa puuhata vanhojen esineiden parissa enemmän harrastuksena kuin bisneksenä.

Keräilijän pulma on säilytys. Hamsteriluonne ei henno heittää mitään pois. "Jos sattuis joskus tarvitteen." Jos muuttaa, on pakko tehdä inventaaria. Toisaalta keräilijän oma perikunta kantaa suruttomasti kaatopaikkakuormaan tai riitelee kipoista ja kapoista tai sitten levittää tavarat pihalle ja pitää huutokaupan ja jakaa rahat, kuten eräs tuttavani tokaisi yhdessä semmoisessa tilanteessa. Keräily ei kuitenkaan ole niitä huonoimpia harrastuksia, paljon turhempaakin on. Onnistuneita löytöjä!

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.7.2008
Urjalan kulmilta
Kuvat kertovat paljon

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Näin sanotaan ja aika usein se pitää paikkansa.. Näin kesällä kuvataan eniten. Digikameroiden yleistyminen on lisännyt otettujen kuvien määrää. Sen sijaan paperille tulostetut kuvat ovat vähentyneet. Valtava määrä kuvia on tietokoneiden muistissa. Sieltä ne voimat hävitä yhdessä silmänräpäyksessä, kun kämmi käy. Varmuuskopioinnista muistutetaan, mutta useimmilla se jää kuitenkin tekemättä.

Kuvaaminen on nyt helppoa. Digitaalinen aika mahdollistaa kuvaamisen niin kännykällä kuin kameralla. Kun kuvaaminen on helppoa, otetaan kuvia paljon. Vieläkin meillä on paperikuva-ajasta perintönä ajatus, että otettua kuvaa ei raaskita poistaa, vaikka se olisi huono.

Nykytekniikan aikana digimuotoisen kuvan poistaminen on helppoa. Tarvittaessa on myös mahdollista korjata kuvaa kuvankäsittelyohjelmalla. Ohjelmalla kuvaa voi suoristaa, vaalentaa ja tummentaa, lisätä ja vähentää taustavaloa, parantaa värisävyjä ja ties vaikka mitä. Kuvaa parantaisi usein rajaaminen eli olennaisen korostaminen.

Kuvien manipulointi on nykytekniikalla helppoa. Suomen historiasta muistanevat vanhemmat lukijat, kuinka Suomen ja Neuvostoliiton yya-sopimuksen allekirjoituskuvasta neuvosto-osapuoli poisti aina kulloistenkin suhdanteiden mukaan jonkun epäsuosioon joutuneen henkilön. Tästä syystä valokuvakaan, vaikka se kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, ei aina kelpaa todisteeksi.

Meillä on kodeissa paljon tuntemattomia valokuvia. Mitä enemmän kuvia sitä enemmän on myös tuntemattomia kuvia. Tällä tarkoitan kuvaa, johon ei liity kuvatekstiä eli tietoa siitä, keitä kuvassa on, missä se on otettu ja milloin. Kuvausajan saa kuvaan myös näkyviin, mutta usein se hieman häiritsee kuvaa ja toiminto jätetään pois.

Jos sadepäivät vielä jatkuvat silloin olisi hyvää puuhaa valokuvien katseleminen ja varustaminen selittävin tekstein. Tämä kannattaa aloittaa vanhoista valokuvista yhdessä mummojen ja pappojen kanssa. Kuvan taakse laitetaan tarralappu ja siihen teksti. Tekstiä ei pitäisi kirjoittaa kuulakynällä suoraan valokuvan taakse, koska muste ajanoloon tulee läpi.

Kohta yli puolet elossa olevista suomalaisista on syntynyt 1960-luvun puolivälin jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että sotia edeltävältä ajalta otettuihin kuviin on yhä vähemmän tunnistajia. Ja sitä paitsi kyllä viime vuosinakin otetuissa kuvissa usein käy niin, että mietitään koska kuva on otettu ja missä.

Uusista kuvista kannattaa valita osa tulostettaviksi ja osa poistettaviksi tiedostoista. Parhaat kannattaa tulostaa joko itse tai valokuvaliikkeessä paperikuviksi. Perinteisten albumeiden lisäksi voi helposti teettää vaikka kuvakirjan nettitilauksena.

Urjalassa avattiin eilen Honkolan VPK:n talolla mielenkiintoinen näyttely. Rinnastusta käyttäen on esillä sekä vanhoja että uusia kuvia. Urjalalaista elämänmenoa, maisemia ja rakennuksia kuvataan siten, että rinnakkain on vanha ja uusi kuva. Urjalan kunnan järjestämän näyttelyn on koonnut Eija Haapalainen. Näyttely on avoinna kuukauden elokuun kolmanteen päivään asti.

Kun käy valokuvanäyttelyssä Honkolan VPK:n talolla, voi samalla pistäytyä Väinö Linnan reitin muissakin kohteissa. Esimerkiksi Koskelan torppa ja Ittellisen pirtti ovat avoinna palokunnan talon tapaa yhdestätoista iltaviiteen.

Kuvista puheen ollen vielä yksi muistutus on tarpeen. Ottakaa kuvia myös työtilanteista. Kenkälaatikoissa, albumeissa ja CD-levyillä, muistitikuilla ja koneiden muisteissa on kuvia pienistä lapsista, ristiäisistä, synttärikuvia, rippikuvia, hääkuvia, lomakuvia, harrastuskuvia ja joulukuvia. Työkuvia ei ole juuri ollenkaan. eihän elämä ole pelkää juhlaa. Arkea se enimmäkseen on.

Seppo Pirhonen

Forssan Lehti
27.6.2008
Urjalan kulmilta
Lähellä on paljon nähtävää

Kesälomalla matkustellaan paljon. Usein suunnataan kauemmas kotikulmilta. Se onkin usein hyvä vaihtoehto. On hyvä katsella maailmaa tuttujen ympyröiden ulkopuolella. Usein käy valitettavasti niin, että koskaan ei ole aikaa tutustua siihen, mitä omassa tai naapurikunnassa on. Tunnin ajomatkan sisältä löytyy todella paljon nähtävää ja koettavaa.

Miltei jokaisessa kunnassa on kotiseutumuseo. Äkkiä arvellen ne näyttävät melko samanlaisilta. Nykyihmisestä tuntuu, ettei niissä ole oikein mitään kiinnostavaa. Vaikuttaa siltä, etteivät niissä lapset ja perheen nuoret viihdy.

Museon ylläpitäminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Siksi niissä ei usein ole henkilökuntaa, eikä niitä lioin markkinoida ja niiden toimintaa kehitetä. Heti täytyy muistuttaa, että poikkeuksiakin on. Punkalaitumen Yli-Kirran talonpoikaismuseo on Koiramäen maineellaan tullut tunnetuksi. Lisäksi kerran kesässä järjestettävä kaikkien aikojen maatalousnäyttely kerää tuhansia kävijöitä katsomaan, miten kaikki ennen vanhaan toimi.

Vanhaan maatalousyhteiskuntaan voi tutustua Humppilan Kauppilassa tai Someron monissa museoissa. Loimaan maatalousmuseo Sarka on nykyaikaisesti toteutettu. Tammelassa on koulutettu maatalouden ammattilaisia pitkään ja Mustialan ympäristössä järjestetään Hakkapeliitta-tapahtuma samanaikaisesti Urjalan Pentinkulman päivien aikaan.

Urjalan museo on alun perin Urjalan Kotiteollisuusseuran aikaansaannos. Sen puuhamies oli mieskotiteollisuuskoulun opettaja U. Eemil Rantala. Museo avattiin yleisölle 1950 Urjalankylässä. Sinne siirrettiin Halkivahan Metsä-Koivulan entinen päärakennus, jossa on pirtti ja pakari päädyissä ja eteinen sekä porstuaperäkamari keskellä.

Myöhemmin museon kehittämiseen ja esineistön ja rakennuskannan täydentämiseen osallistui itseoppinut museomies ja lopulta indententin arvonimen saanut Arvo Kytölä. Museolle on siirretty kaikkiaan kahdeksan rakennusta. Tuulimyllyn vieressä on vanhin rakennus, jonka sanotaan olevan 1600-luvulta oleva ruotusotamiehen varusteaitta.

Viimeksi sinne on siirretty keinutuolinikkarin ja suutarinverstaan käsittävä rakennus. Suurinta kohua herätti aikanaan jatkosodan aikaisen mallin mukaan tehdyn Karhukorsun rakentaminen. Sellaisessa korsussa asuivat urjalalaiset miehet aikanaan Syvärin maisemissa.

Urjalan museomäki lähiympäristöineen olisi voinut olla myös sotanäyttämönä, jos Saksa olisi lännestä käsin hyökännyt Venäjää vastaan. Linnoitusketjuja juoksuhautoineen löytyy museonmäeltä ja muualta Urjalankylästä aina Honkolaan saakka Ruta- ja Kortejärvien väliseltä alueelta. Toisen kerran varusteita olisi voitu käyttää sisällissodassa, mutta Porin suunnasta peräytyvät punaiset eivät kyenneet taistelemaan.

Parina kesänä museolla on ollut ohjattua toimintaa erityisesti lapsille. Museota ansiokkaasti kesäisin hoitava Merja Santalahti järjestää keskiviikkoisin kerhotoimintaa lapsille. Torstaiaamuisiin on toimintaa äideille ja aivan pienille lapsille.

Merjalla on paljon muitakin ideoita museon kehittämiseksi ja erilaisten tapahtumien järjestämiseksi. Urjalan maa- ja kotitalousnaiset järjestävät siellä heinäkuun kuudentena runon ja suven päivän brunssin.

Urjalan museota ylläpitää nykyisin Urjalan kunta. Kun rahat ovat tiukalla, jäävät museon hankkeet helposti ensimmäisenä punakynän alle. Museosta voisi laatia Menosten Moonamiesmuseon tapaan painetun esitteen, jossa sitä esiteltäisiin. Myös museon kotisivua voisi täydentää tarkemmilla kuvauksilla.

Urjalan teollisesta perinteestä kertoo Nuutajärven Prykäri-lasimuseo. Seurakunnan elämää valottaa kirkko museoesineineen. Lisäksi on Ikaalan Isotalon yksityismuseo ja jo mainittu Moonamiesmuseo ja sen yhteydessä olevan koulumuseo. Viimeksi mainitut ovat auki sopimuksen mukaan. Kampparin Isotalon makasiinikahvilassa on myös museoesineitä ja vaihtuvia näyttelyitä eri perinneteemoista.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.6.2008
Urjalan kulmilta
Juhannukseen liittyy monta perinnettä

Juhannus alkoi näky Urjalan katukuvassa jo eilen torstaina. Väkeä oli paljon liikkeellä. Joukossa oli paljon oudompia kasvoja. Tänään sekä heitä että tuttuja näkee Urjalan torilla. Juhannusaatto lienee torin vilkkain päivä, joskus koko heinäkuu on hyvin vireää toriaikaa..

Juhannukseen liittyy paljon "täytyy"-perinteitä. Täytyy lähetä maalle, mökille ja vesien ääreen. Täytyy hankkia paljon ruokaa ja juomaa. Pöydässä täytyy olla uusia perunoita, voita ja silliä. Täytyy käydä saunassa ja uimassa. Täytyy polttaa kokkoa ja täytyy käydä juhannustansseissa, jos jaksaa.

Näistä "täytyy"-asioista muodostuu se käyttäytymisnormisto, jonka mukaan meistä useimmat toimivat, jotta voisivat kokea juhlan aidosti ja perinteisesti. Tietenkin jokainen sukupolvi luo näihin käyttämismalleihin jotakin uutta ja samalla jotakin karsiutuu pois. Hyvin harva tuo rapun pieleen juhannuskoivuja, joka maalla ennen kuului asiaan. Myös kokko jää useimmilta kokematta.

Vaikka juhannukseen ei liitykään sellaista vakiintunutta ruokaperinnettä kuin jouluun, syödään silloin tavallista paremmin ja usein myös tavallista enemmän. Aihetta käsittelevissä kirjoituksissa todetaan, että juhannuksena syödään kaikkea sitä tuoretta, mitä luonnosta tähän aikaan löytyy.

Tyypillistä juhannusruokaa ovat uudet perunat. Nykyisin niiden lisäksi syödään paljon grillattua ruokaa. Moista ruuanvalmistustapaa tuskin kovin paljon tunnettiin ennen sotia. Makkaraa ja lihaa grillataan nyt monella mökillä ja pihalla. Niiden rinnalle ovat elintason kohotessa tulleet grillauslistalle myös kalat ja kasvikset. Kaikkia näitä tykötarpeita saa myös Urjalan torilta ja kaupoista.

Juhannuksena tekemiset jäävät yleensä vähiin. Ei nyt kokoonnuta kylän keinulle ja suurin osa jättää myös tanssit väliin. Tosin sitten on iso joukko, joka suuntaa Urjalassa aattona Vilpolaan tai Kaunistoon ja juhannuspäivänä Menosiin tanssimaan ja tapaamaan tuttuja, joita oikeastaan näkee vain kerran kesässä juuri näissä paikoissa.

Entä käykö kukaan kirkossa juhannuksena? Johannes Kastajan päivä on juhlan kirkollinen sisältö. Katolinen kirkko antoi tämän sisällön vanhalle pakanalliselle keskikesän juhlalle keskiajalla. Tuskin kovinkaan moni pitää juhannusta kirkollisena juhlana.

Viime vuosisadalla juhannuksesta tuli suosittu häiden pitoajankohta. Sitä ennen häitä vietettiin yleisimmin syyspuolella. Palkollisilla kekri tarjosi siihen vapaa-aikaa. Viime aikoina juhannushäät ovat vähentyneet. Tosin kesähäät ovat suosittuja edelleen, mutta ajoittuvat muihin kesäviikonloppuihin kuin juhannukseen. Juhannus on menettänyt myös asemaansa ripille pääsypäivänä.

Joka tapauksessa juhannus voi olla ihan kiva juhla. Paljon riippuu omasta asenteesta, miten siihen suhtautuu. Ihmiset haluavat rentoutua ja pitää hauskaa. No joillakin se voi mennä öviriksi, mutta suurin osa taitaa selviytyä ihan mukavasti. Paljon riippuu porukasta, joiden kanssa juhlaa vietetään.

Monille juhannus merkitsee myös loman alkamista. Sanotaan, että suomalaiset pariskunnat viettäessään lomaa samaan aikaan joutuvat jonkinlaisen hämmennyksen valtaan ja siksi loman alussa syntyy helposti riitojakin. Näin ovat ainakin asiaa tutkineet asiantuntijat väittäneet. Eli ei siis kannata ihmetellä, jo riitelette. Kun syyn nyt tietää, niin voi lopettaa ajoissa.

No onneksi ilmeisesti selvittiin liikenteen hidastustempauksilta. Ainakin tätä kirjoittaessani, kerrottiin, että moiset hankkeet on peruutettu. Hyvä niin, koska silloin ei olisi varsinaiselle asialle tullut sympatiaa.

Muistattehan, että juhannus on myös Suomen lipun päivä. Tälle kertaa lippuja soisi näkevänsä kaikissa lipputangoissa, koska oma siniristilippumme täytti juuri hiljattain 90 vuotta. Juhlamieltä liehuva oma lippumme antaa. Toivotan iloista juhannusta kaikille!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.6.2008
Urjalan kulmilta
Naisissa maaseudun voima

Urjalassa toimivista Maa- ja kotitalousnaisten seuroista Halkivahan Maatalousnaiset ovat juhlineet 70-vuotista toimintaansa, hämäläiseen tapaan vuoden myöhässä. Selitys löytyy siitä, että kylän seurantalo, jota yhdessä ylläpitävät nuorisoseura ja maamiesseura, täytti 50 vuotta ja juhlat oli kätevää yhdistää.

Urjalassa toimii valtakunnalliseen keskusjärjestöön kuuluvia naisten jäsenyyteen perustuvia maa- ja kotitalousseuroja useassa kylässä. Toimimia yhdistyksiä on Halkivahan lisäksi, Menosissa, Puolimatkassa, Urjalankylässä sekä yhteinen Huhdissa ja Laukeelassa.

Usein lyhyesti puhutaan maatalosanaisista, vaikka jäseninä on nykyisin paljon muiden ammattien parissa toimivia. Järjestö on luonteeltaan neuvontajärjestö, joka antaa vinkkejä niin puutarhanhoitoon kuin ruokatalouteen sekä maisemanhoitoon ja vaikkapa yritystoimintaan.

Toiminta tapahtuu tupailloissa, joista yhdistykset ilmoittavat paikallislehden seuratoimintapalstalla. Urjalan yhdistykset järjestävät myös erilaisia tapahtumia ja tempauksia. Ne osallistuvat monien tilaisuuksien kahvituksen ja ruokailujen järjestämiseen. Tärkeitä ovat myös virkistykseksi tarkoitetut retket.

Ensikosketukseni maatalousnaisten toimintaan tapahtuikin juuri retken muodossa. Olin silloin kymmenvuotias. Valkeakoskella järjestettiin maatalousnäyttely. Pääsin mukaan Maatalousnaisten linja-autossa. Isä oli mennyt sinne aiemmin hevosella kilpakärryjen kanssa ajaen. Meidän Hurma oli näyttelyssä mukana ja palkintolusikat kaiverruksineen ovat äidillä vieläkin tallessa.

Lammisen Eila huolehti minut perille. Näyttelyssä löysin isän kotieläinosastolta. Päivä kului nopeasti. Mielenkiintoisinta taisivat olla traktorit. Muistan kuinka Fordson Dexta oli laitettu kulkemaan ykkösellä ja kiertämään ratti lukiten kehää. Sellainen traktori ilmestyi sitten meillekin käytettynä naapurista vuotta myöhemmin.

Näyttelyssä kävi myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen. En nähnyt häntä kovin läheltä, koska arvovierasta ympäröi sankka joukko aikuisia. Kekkonen erottui kyllä pitkänä miehenä päälakineen joukon keskeltä.

Meiltä kotoa ei kuuluttu maatalousnaisiin. Meidän kulmalla toimi Martta-kerho, johon äitinikin kuului. Menosissa opettajana toimiessani paikallinen maatalous- ja kotitalousnaisten yhdistys oli aktiivisesti mukana kylän toiminnoissa yhdessä VPK:n ja kylätoimikunnan kanssa. Vuotuiset kesäjuhlat ovat edelleenkin yhteistoiminnan tulosta. Myös koulun toimintaa maatalousnaiset tukivat.

Myös Urjalankylässä toimii vireä yhdistys. Se on järjestänyt monena vuonna toimintaa mm Urjala-viikolla museolla. Perinneruokailut olivat yhteen aikaan hyvin suosittuja. Koulun juhlien tarjoilun he hoitivat hienosti ja ovat vuosittain antaneet stipendin koululaisille jaettavaksi. Urjalankylän yhdistys sai pari vuotta siten valtakunnallistakin tunnustusta.

Muutaman vuoden välein maatalousnaisten yhdistykset ovat toteuttamassa piiritasolla yhteisvoimin maatalousnäyttelyitä, joita nykyisin on vähemmän kuin ennen. Tänä vuonna lähin näyttely on Lahdessa elokuun alkupuolella.

Valtakunnallista järjestöä johtaa humppilalainen Eeva Nurmi. Valtakunnallinen järjestö täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Järjestöön kuuluu 62 00 jäsentä. Juhlavuoden iskulauseena on "Haasteena hyvinvointi". Myös iskulausetta "Naisissa maaseudun voima" käytetään. Juhlavuotta leimaavat runo- ja täytekakkukilpailut.

Monien muiden järjestöjen tapaan maatalous- ja kotitalousnaisilla on monipuolinen nettisivusto, jonka kautta kuka tahansa voi kysyä neuvoja vaikkapa perhejuhlien tarjoiluun. Täytekakkukisan voitti porkkanahyytelökakku. Reseptin mukaan varmaan ihan hyvä vaihtoehto, vaikka porkkanaa ei ihan heti miellä täytekakun raaka-aineeksi. Kyllä naiset osaavat!

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________

Forssan Lehti
6.6.2008
Urjalan kulmilta
Kaupan murrosvuodet

Lopettavat lähikauppamme. Näin joutuvat toteamaan sekä halkivahalaiset että Säästöpörssin lähiympäristössä asuvat. Täältä meiltä Hunningolta mitaten Säästöpörssi on lähin kauppamme. Se lohtu tässä on, että uusi on tilalle tulossa. Halkivahassa niin ei käy.

Rakennuksen, jossa Säästöpörssi vielä muutaman päivän toimii, rakennutti aikanaan Heikki Laskula autokaupaksi. Mukana oli muitakin yrittäjiä. Stenbergin Esko piti siinä pienkonekauppaa ja kaasuhuoltoa.

Autokaupan jälkeen tiloihin tuli Varastomarket. Sen tulo vaikutti aika paljon paikkakunnan hintatasoon. Urjalan keskustassa kilpailu kiristyi ja silloin kisassa olivat mukana Mari-market, Esamarket ja Kähäri sekä osuustoimintapuolelta Siwa. Kantsiloiden tukkurina oli T-ketju ja Marin ja Kähärin K-ketju. Nyt kuntakeskus jää kahden K-kaupan ja Siwan varaan, kunnes S-market valmistuu.

Varastomarket- merkin alla olevan ketjun osti Säästöpörssi, jolla on ollut myymälöitä myös Forssassa, Humppilassa ja ruotsinkielisellä Uudellamaalla. Myymälän pinta-ala kasvoi huomattavasti ja elintarvikkeiden ja pesuaineiden lisäksi kasvoi työkaluosasto ja vaatetarjonta. Kaupasta sai paljon sellaista, mitä muissa Urjalan kaupoissa ei ollut tarjolla. Kaupan löysivät paikkakuntalaisten lisäksi kesäasukkaat ja ysitiellä kulkevat. Viikonloppuisin kolme kassaa oli tarpeen ja piha oli täynnä autoja.

Kaupan alalla on kova kilpailu. Saksalainen Lidl on pureutunut pikkuhiljaa Suomeen. Samalla kotimaiset halpaketjut ovat omistuksellisesti keskittyneet. Kylmäkoskella toijalalaisessa omistuksessa olut Milleri päätyi Tokmannin ketjuun. Sama ketju osti myös Säästöpörssiin. Kilpailija ostettiin pois ja niin toiminta päättyi sekä Humppilassa että Urjalassa.

Sitä emme tiedä, olisiko toiminta jatkunut Urjalassa, jos Pirkanmaan Osuuskauppa olisi onnistunut saamaan myymälän Varkausvuoren kupeeseen. Kun näin ei käynyt, osti osuuskauppa kiinteistön, jossa Säästöpörssi toimi vuokralla.

Kun kauppojen hintataso on kevään aikana noussut, on mahdollista, että yleisen nousun lisäksi voi tulla myös jonkin verran kilpailutilanteen helpottumisesta johtuvaa lisää. Sellainen olisi kuitenkin lyhytnäköistä, koska silloin on vaarana, että autolliset matkaavat lähiseutujen automarketteihin.

Halkivahassa tuttu Viitasaaren kauppa sulkee ovensa. Kylään ei jää yhtään kauppaa. Kyläkauppoja Urjalassa ei tämän jälkeen ole jäljellä kuin kaksi. Valinta-Nummi jatkaa Nuutajärvellä ja Syrjälän kauppa Hakolahdessa. Tursassa toimii elintarvikekioski.

Sotien jälkeen kauppoja perustettiin lisää. Silloin kaksi osuustoiminnallista suuntaa kilpaili monessa kylässä yksityiskauppojen kanssa. Nuutajärven Osuuskauppa oli E-ketjua ("edistysmielinen") ja Maamiesten osuusliike MOL - sittemmin Osuuskauppa Airanne- SOK-lainen.

Nuutajärven kauppa muuttui Osuusliike Lounais-Hämeeksi. Sitten se yhdistettiin forssalaiseen Tammeen ja viimein se hävisi olemattomiin niin sanotun "punapääoman" häviämiskierteessä. Ainostaan Siwat jäivät Urjalaan. No, paremmin ei käynyt toisella puollellakaan. Airanne liittyi

Toijalan Seudun Osuuskappaan ja sitten tamperelaiseen Tuotantoon, josta muodostui fuusioiden kautta Pirkanmaan Osuuskauppa. Päivittäistavarakaupat hävisivät Urjalasta ja tämän vuoden alusta Agrimarket.

Yksityispuolella ovat ajan kuluessa lopettaneet mm. Riutta Tursassa, Uoti ja sittemmin Ahola Urjalankylässä, Laakso Menosissa, Oksa Kokolla, Sten Kolussa, Kankaanpää Annulassa, Peltola ja Hietala Vahosissa, Honkolan kartanon kauppa, Koskinen Kiviojalla, Helminen Kehrolla ja lisäksi muutama yrittäjä myös Huhdissa ja Laukeelassa. Lista ei ole mitenkään täydellinen. Lisätiedoista olen kiitollinen. Kaupan alan historiassakin olisi paljon mielenkiintoista pengottavaa. Omasta Urjalasta alkaneesta kauppiasurastaan on kirjoittanut vain Tarmo Marjamäki.

Vaikka kyläkaupan valikoima ei aina ole kovin runsas, menetetään sen häviämisen myötä paljon ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Makkaransiivutuksen aikana ehdittiin vaihtaa paljon kuulumisia. Markkinataloudessa ei pärjää pelkkien täydennysostojen varassa. Sekin on ymmärrettävä. Kannattaa muistaa, että myös kuntakeskus voi kokea kylien kohtalon, jos eurot käytetään muualla. Vastuu on sekä asiakkailla että kauppiailla, mutta myös paikallisilla kuntapäättäjillä. Itsenäisyydestä ja palvelutasosta päätetään päivittäin. Elintarvikekauppojen ohella Urjalassa on paljon myös hyviä erikoisalojen kauppapalveluita. Nekin tarvitsevat asiakkaita.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
30.5.2008
Urjalan kulmilta
Kouluvuosi pulkassa

Reilun kahden kuukauden kesäloma on koululaisilla edessä maanantaista alkaen. Huomenna on peruskoulujen ja lukioiden päätöspäivä. Näinä päivinä päättyvät myös ammattikoulut ja moni nuori valmistuu ammattiin. Lämpimät onnittelut kaikille työnsä tehneille!

Urjalassa kulunut lukuvuosi alkoi uusissa puitteissa. Peruskouluja oli kaksi vähemmän. Sivistystoimenjohtajana aloitti Jukka Oksa viime kesänä, joten hänellekin tämä vuosi oli ensimmäinen Urjalassa. Hyvin hän on päässyt työkenttään sisälle.

Urjalan yläasteella ja lukiossa on eletty tietynlaista väliaikaa, kun rehtori irtisanoutui ja uutta haettiin keväällä. Työ on ollut vararehtorin harteilla, kunnes aivan loppumetreillä pääsi uusi rehtori aloittamaan työt.

Urjalan kouluasiat ovat olleet jonkin verran julkisuudessa kielteisessä mielessä, kun jo edellisenä lukuvuonna tapahtuneita asioita on käsitelty sekä lehtien palstoilla että oikeussalissa. Myös lukioselvitys oli keskityshenkinen, mutta oman lukion puolesta on noussut vahva kuntalaismielipide. Lukiota kehitetään yhteistyöllä ja osin uusinkin ideoin.

Ajan myötä kouluissa oppilasaine muuttuu. Ihmisten elinolojen ja -tapojen muutokset näkyvät myös kouluissa ja koululaisissa. Erityisen tuen tarve kasvaa ja tarvittaisiin varhaista puuttumista epäkohtiin. Näissä tilanteissa me opettajat tunnemme itsemme usein aika riittämättömiksi ja voimattomiksi.

Kuluvana lukuvuonna on olut lisäpanoksena koulukuraattori, jolla on todella ollut paljon työtä. Tietynlaiseksi ongelmaksi näyttää nousevan se, että koulupsykologin työpanosta tarvittaisiin paljon enemmän. Kuntayhtymässä on yksi psykologi, jolla on työpanosta kouluja varten koko alueella vain neljä tuntia.

Ongelma on myös se, että jatkotutkimuksiin pääseminen saattaa kestää puoli vuotta. Loma-ajat vielä pidentävät aikaa. Tämä aika on todella liian pitkä, silloin, kun apua tarvittaisiin. Kannattaa muistaa, että oman aikansa vie myös se, että koulussa havaitun pulman sisäistäminen vie myös vanhemmilta aikaa. Onneksi vanhemmat useimmiten ymmärtävät, että tutkimusten avulla voidaan auttaa heidän lastaan.

Nyt toivoisi päättäjien heräävän. Mitä varhemmin pulmiin puututaan ja niiden syyt selvitetään, voidaan myös apua antaa koulun ja muiden erityisosaajien keinoin. Mitä kauemmaksi ongelmia lykätään sitä enemmän ne kärjistyvät ja kustannukset kasvavat moninkertaisiksi.

Urjalan kunnalle on annettava tunnusta siitä, että elokuun alusta vakinaistetaan kolme koulunkäyntiavustajaa. He tekevät erittäin tärkeää ja arvokasta työtä päivittäin monien oppilaiden hyväksi. Me ihmiset olemme erilaisia. Joku hoksaa asiat ihan heti. Jjoltakin toiselta menee paljon enemmän aikaa ja silloin koulunkäyntiavustajan työpanos on hyvin ratkaiseva.

Päättyvänä lukuvuotena on ollut paljon myös tapahtumia ja koulujen välistä yhteistyötä. Suomen itsenäisyyden 90-vuostijuhlaa vietettiin joulukuussa. Helmikuussa juhlittiin Urjalan koulutoimen 150-vuotistaivalta. Omalla uudella koulullani oli lisäksi huutokauppa. Paperia kerättiin kahdesti. Keittiöremontti leimasi syksyn aloitusta.

Työn tekeminen on ollut muutoin helpompaa, kun ei ole tarvinnut elää lakkautuspaineiden alla, vaikka joitakin sammakoita on lehdistä luettu nytkin. Urjalankylässä on otettu hyvin vastaan. Kylä on monessa suhteessa vireä ja siitä kertoo sekin, että koululla on joka arki-ilta jotain toimintaa useiden tuntien ajan ja osittain myös viikonloppuina.

Sellainen erikoisuus koettiin tänä vuonna, että luistelemaan ei päästy omaan kaukaloon, mutta se olikin lähinnä ilmoista kiinni. Koululla on yksi parhaista Urjalan nurmikentistä ja niinpä kesällä on myös jalkapalloleiri. Kulttuurin ystäville koulun mäki on tuttu paikka, koska kesäteatteri toimii siellä upeassa rinnekatsomossa. Tänä kesänä heinäkuussa näyttämöllä kisailevat Virtaset ja Lahtiset. Kiitos kuluneesta lukuvuodesta kaikille ja virkistävää kesälomaa!

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.5.2008
Urjalan kulmilta
Kuntalaisten etua on puolustettava

"Näitä olisi tarvinnu pitää aikasemminkin:" Näin totesi eräs Urjalankylän kyläiltaan osallistuneista, kun tilaisuus oli päättynyt. Kun Asemalla tilaisuudessa oli osanottajia hyvin vähän, pyysivät kunnat edustajat, että Urjalankylän tilaisuus pidetään luokassa eikä liikuntatilassa. Asiat kiinnostivat urjalankyläläisiä niin paljon, että luokka tulikin ihan täyteen ja tarvittiin paljon lisätuoleja.

Kunta järjesti kyläillat Asemalla, Nuutajärvellä, Halkivahassa, Urjalankylässä ja Kirkonkylässä. Eli kaikissa niissä paikoissa, joissa on koulu. Ajatuksena oli varmaan saada aina kunkin koulupiirin alueen asukkaat kokoon. Urjalankylässä oli oikeastaan vain urajalankyläläisiä. Puolimatkasta ja Honkolasta ei ollut juuri ketään.

Kunnan tarkoituksena on kohentaa kunnan imagoa. Oliko kyläiltojen tarkoituksena esittää johtavien virkamiesten näkemyksiä vai kuulla kyläläisten näkemyksiä? Varmaan molempia. Virkamiehet esittivät asiansa niin että kaksi käytti esitysgrafiikkaa ja kaksi puhui ilman kalvoja. Muistiota tilaisuudesta ei kukaan ilmeisesti laatinut, joten palaute ja esitetyt kysymykset jäänevät muistin varaan.

Tilaisuudessa esiteltiin paikalla olevat virkamiehet, mutta ei luottamushenkilöitä, joita heitäkin oli ihan mukavasti liikkeellä. Kukaan heistä ei puhunut mitään, lukuun ottamatta paikallista kunnanhallituksen jäsentä Kari Simolaa, joka avasi ja päätti tilaisuuden.

Pääaiheeksi nousi odotetusti terveydenhuolto- ja vanhustenhuolto. Kun nuorempaa väkeä tilaisuudessa oli vähänlaisesti, oli ymmärrettävää, että aihe kiinnosti. Alustuksen pitänyt perusturvajohtaja Elina Takala toi esityksessään esille pääsääntöisesti vain niitä näkemyksiä, jotka tukevat hänen omaa käsitystään. Kun sopivasti vielä sisällytettiin samaan perusterveydenhuolto, aluesairaalatoiminta ja keskussairaalatoiminnot tavalla, joka tuki esittäjän omaa näkemystä, saattoi sellainen henkilö, joka ei tunne koko rakennetta päätyä helposti esittäjän kanssa samalle kannalle.

Virkamiesten puheista tuli myös selväksi, että nykyiset luottamushenkilöt kuntayhtymässä ovat liian heikkoja, koska eivät uskalla tehdä virkamiesten haluamia ratkaisuja. Koko kuntayhtymän purkamisajatus lähtee juuri tästä. Sekä perusturvajohtaja että kunnanjohtaja olivat vakuuttuneita sitä, että johtavan lääkärin tullessa virkamieskontrolliin tulevien alajohtajien kanssa, homma toimii.

Nyt pitäisi päästä keskustelussa uuteen vaiheeseen. Kysymys kuuluu, miten turvataan urjalalaisille Urjalassa perusterveyspalvelut ja vanhustenhuolto. Tämä asia ratkaistaan isäntäkuntamallin osalta perussopimuksessa, jossa pitäisi luetella Urjalassa säilyvät ja ylläpidettävät palvelut.

Toiseksi perussopimuksessa pitää tarkasti määritellä, miten palvelurakenteeseen voidaan tehdä muutoksia ja se milloin näihin muutoksiin tarvitaan sopijakunnan suostumus. Muutoin Akaan valtuusto päättää kaikesta. Yhteislautakunnalla ei ole isoissa asioissa merkitystä, koska Akaan hallituksella on otto-oikeus, vaikka siinä olisi virkamiesten hyväksymät luottamushenkilöt tai jopa heitä itse jäseninä.

Kokonaan huomiotta on jäänyt toiminnan kehittäminen ja järkeistäminen sekä taloudellisuus. Nyt perusterveydenhuolto maksaa Urjalassa reippaasti yli vastaavan väestörakenteen kuntien. Viiden vuoden työsuhdeturva työntekijöille betonoi nykyiset rakenteet. Osa palveluista kannattaa ostaa ostopalveluna ja tässä mielessä neuvottelut Forssan suuntaan ovat todennäköisesti hyödyllisiä.

Päätöksentekijällä pitää olla käytössää faktat eli tosiasiat. Tätä varten tarvitaan paljon työtä, eikä niiden hankkimisessa ja esittämisessä saa näkyä tiedonhakijan ja tiedonantajan oma kanta. Ratkaisut pitää tehdä tosiasioiden perustalta ja kuntalaisten tarpeista. Silloin tulevat esiin myös erilaiset näkemykset. Niiden yhteensovittamisesta tulee kansanvallassa yleensä kompromissi. Jos ei tule, asia ratkaistaan äänestämällä.

Toivon, että Urjalan päättäjillä olivatpa he sitten virkamiehiä tai luottamushenkilöitä, riittää nyt kanttia puolustaa urjalalaisten etua palvelujen järjestämisessä. Kuntalaisnäkökulmassa kannattaa aina miettiä myös heikommassa asemassa olevan ja autottoman ihmisen näkökulmaa. Hänen toimintamahdollisuutensa ovat aivan erilaiset kuin terveen ja kohtuullisesti ansaitsevan keski-ikäisen. Yhteistyötä tarvitaan sekä omassa kunnassa että muiden kuntien kanssa.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________
Forssan lehti
16.5.2008
Urjalan kulmilta
Koulujen jäämistöä huutokaupataan

Huomenna lauantaina huutokaupataan Urjalankylän koululla lakkautettujen koulujen jäämistöä. Vuosi sitten lakkautetut Menosten ja Puolimatkan koulut tyhjennettiin kevään ja kesän aikana sellaisista kalusteista ja materiaaleista, joita tarvitaan Nuutajärven ja Urjalankylän kouluissa, jonne oppilaat siirrettiin. Samalla käytiin näissä kasvaneissa kouluissa läpi samoja asioita ja poistettiin vanhentuneita materiaaleja.

Nyt on kaupan aineisto, jolle ei ole tällä hetkellä käyttöä. Varastotilat ovat yleensä pieniä, joten varsinkaan kalusteita ei pystytä suuria määriä säilyttelemään. Niinpä huutokaupasta voi ostaa pulpetin lisäksi kaappeja, kirjahyllyjä, opettajan pöytiä, höyläpenkkejä, harmonin ja muita koulukalusteita.

Luonnollisesti kaupan on myös paljon kirjoja sekä koulukirjaston että oppikirjoja. Oppikirjat vaihtuvat välillä turhankin tiuhaan. Kustantajat pyrkivät niitä myymään ja ovat mielellään edistämässä sellaisia hankkeita, joilla kirjat voidaan laittaa uusiksi. Milloin on kyse opetussuunnitelman muutoksista, milloin raha vaihtuu tai joskus kirjasarja laitetaan uusiksi muuten vaan ja vanhat poistetaan myynnistä.

Oppikirjat ovat loppujen lopuksi perussisällöitään muuttuneet aika vähän. Opetettavat perusasiat ovat pysyneet toistasataa vuotta samoina esimerkiksi ympäristöopissa, luonnontieteessä ja maantiedossa, historiassa, matematiikasta puhumattakaan. Havainnollisuus on parantunut ja kuvitus on lisääntynyt. Silti värikarttoja saattoi olla jo sata vuotta sitten. Kuvitus on nyt korkeatasoista.

Vanhoja kuvatauluja käytettiinkin ennen elävöittämään opetusta. Opetustauluja valmistivat sekä suomalaiset että ulkomaiset kustantajat. Niissä havainnollistettiin kasvien rakennetta, eläinten ja ihmisen anatomiaa, esiteltiin kasveja ja eläimiä eri puolilta maapalloa. Ihmisrodut esitettiin kaavamaisesti.

Historialliset ja uskonnolliset aiheet ovat kuvatauluissa keskeisesti esillä sekä mustavalkoisina että värillisinä. Samoin ovat maantieteelliset kohteet. Myös musiikkiin, matematiikkaan ja liikuntaan tehtiin omia opetustauluja.

Joissakin opetustauluissa on ollut toteutuksessa mukana merkittäviä taitelijoita. Niinpä kuvataulujen hinnat saattavat nousta kymmeniin euroihin, koska niistä on tullut keräilykohteita. Urjalankylän huutokaupassa on tarjolla yli 150 kuvataulua, joten odottaa sopii, että huutajia riittää. Joukossa on harvinaisuuksia. Pääosa myyntiin tulevista on luettelona koulun kotisivulla www.urjalankyla.fi.

Olemme läpikäyneet kuvataulut ja koululle jää niitä opetuskäyttöön vielä runsaasti. Huutokaupasta voi tulla ostamaan sen kuvataulun, joka on jäänyt mieleen omalta kouluajalta. Nykyajan oppilaille viestintätarjonnan keskellä vanha kuvataulu voi olla vaikuttavampi kuin mediaheittimen kuva.

Tosin muistan, kuinka opettajaksi opiskellessani Turussa Nummen harjoittelukoulussa pari oppilasta välitunnilla ruoti erästä opetusharjoittelija. Kommentti oli: " Ei se oikein mikään erikoinen ollut, näytti vain pari vanhaa kuvataulua." Harjoittelukoulun oppilaat olivat nähneet monenlaisia "opetustemppuja", joten siinä valossa kommentti oli ymmärrettävä.

Huomisessa huutokaupassa myytävistä tavaroista tuotto menee lyhentämättömänä siten, että Menosten ja Nuutajärven ylijäämätavaroista tulot menevät Nuutajärven koulun oppilaiden hyväksi ja Puolimatkan ja Urjalankylän koulun jäämistöstä Urjalankylän koululaisten hyväksi.

Huutokaupassa myydään lisäksi urjalankyläläisten lahjoittamia tavaroita. Näistä tuleva tuotto menee lyhentämättömänä urjalankyläläisten koululaisten hyväksi. Myynnissä on esimerkiksi huonekaluja, kodin käyttöesineitä, polkupyöriä, televisioita, perämoottori ja paljon kaikkea muuta mahdollista. Mattimyöhäiset ehtivät vielä tänään ja huomenaamulla toimittamaan lisääkin tavaraa.

Meklareina toimivat Ilpo Hynninen ja Rauni Lähde. Paikalla on myös puffetti, josta makkaran, kahvin ja kotona leivotun pullan lisäksi saa muurinpohjalettuja. Joten kauempaakin tuleva pärjäilee. Saapa nähdä alkaako tämä huutokauppa maalaishuutokaupan tavoin rautakangesta. Ken on paikalla, näkee!

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.5.2005
Urjalan kulmilta
Viimeinenkin poliisi lähtee

Ja nyt vietäisiin sitten viimeinenkin poliisi. Vuoden 2009 alusta aloittaa Pirkanmaan kihlakunnan poliisilaitos, jonka pääpoliisiasema on Tampereella ja poliisiasema Valkeakoskella. Tällöin lakkaa nykyinen Valkeakosken kihlakunnan poliisilaitos.

Kuuntelin aiemmin tänä vuonna koko maakuntaa kattavan poliisitoimen uutta päällikköä. Hän tuntuu olevan radio-ohjelman perusteella keskittäjiä, joka ei paljon anna painoa Tampereelta kauempana olevien paikkakuntien palveluille.

Niinpä kunnanhallitus joutui maanantaina ottamaan kantaa vielä Valkeakosken poliisipäällikkönä toimivan Mikael Rekolan lausuntopyyntöön. Vaihtoehtoina olivat palvelut jatkossa Akaasta, yhteispalvelupiste Kansaneläkelaitoksen kanssa tai osa-aikavastaanotto. Hallitus asettui viimeisen vaihtoehdon kannalle ja vaatii, että kahtena päivänä viikossa on oltava vastaanotto Urjalassa.

Tähän asti meitä on palveltu viitenä päivänä viikossa. Lupa-asiat ja passit ynnä muut lupapaperit on saatu joustavasti ja nopeasti omasta palvelupisteestä. Nyt palvelusihteeri jäi eläkkeelle. Toimitilat on sanottu irti, koska niitä pidettiin kalliina ja liian suurina.

Urjalassa on toiminut vanhempi konstaapeli aluekonstaapelina ja tutkintatehtävissä. Nyt tämä työpanos siirtyy muualle. Valtakunnan tasolla on lupailtu poliisien vakanssien lisäämistä. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Omassa kihlakunnassamme on poliisin vakanssien määrä vähentynyt reilussa kymmenessä vuodessa seitsemällä. Nyt vakansseja on 38. Vakanssit keskittyvät keskuspaikkoihin.

Poliisitoimen edellisessä mulkkauksessa Urjala menetti nimismiehen ja poliisit, joiden keskuspakaksi tuli ensin Toijala. Nyt siis menee viimeinenkin poliisi. Mielestäni vanhalla systeemillä oli se hyvä puoli, että paikkakunnalla asuva poliisi oppi tuntemaan väkensä. Monessa tilanteessa se oli hyvä asia. Nyt ei taustoja tunneta.

Valtio on omaa paikallishallintoaan vähentänyt johdonmukaisesti. Postista tuli liikelaitos ja teletoimi eriytettiin ja siitä tuli osakeyhtiö. Puhelinmiehet katosivat Urjalasta ja kohta keltaan viimeisetkin lankayhteydet ja sanotaan, että pärjätkää hitailla laajakaistayhteyksillä ja kännyköillä. Postitoimistot lopetettiin ja siirryttiin asiamiesposteihin.

Verotoimisto lopetettiin ja palvelut siirtyivät Toijalaan. Senkin jälkeen on verohallintoa virtaviivaistettu. Internetin kautta voi hoitaa osatessaan monet asiat kätevästi.

Junat eivät pysähdy. Rautatieasema on suljettu ja asemarakennus on myynnissä. Tielaitoksen myötä hävisi tiemestaripiiri ja taas meni melkoinen joukko työpaikkoja.

Voi olla, että jotakin unohdin tästä listauksesta. Eipä siis paljon valtiovaltaa näy eikä kuulu maaseudulla.. Nyt alkavat tulla ohjeet myös siihen malliin, ettei kunnallista hallintoa ja palvelujakaan tarvita maaseudulla. Ohje on, että liittykää suuremmiksi.

Kuten edellä olevasta käy ilmi, me maaseudulla asuvat tiedämme mikä sen tien päässä häämöttää.
Siellä on luvassa palvelujen alasajo ja keskittäminen uusien kuntien keskuspaikkoihin. Sitä me emme halua ja siksi nyt pitää toimia viisaasti.

Alueiden kehittämisestä säädetyssä laissa on velvoite kuulla kuntaa, jonka asukkaiden palveluja aiotaan heikentää. Jos ei toimita lausunnon antajan kannan mukaan, pitää neuvotella kunnan kanssa. Periaate on hyvä ja aivan oikea. Toivottavasti tässä tapauksessa kuntaa kuullaan. Jostakin syystä kunnanhallitus tyytyi ottamaan kantaa vain valmiisiin annettuihin vaihtoehtoihin. Olisihan ollut myös mahdollista vaatia nykytilan säilyttämistä. Mutta ehkä se oli sitä realismia tässä keskittymistä suosivassa ilmapiirissä. Lähipoliisi on osa nykyaikaista asukasturvallisuutta.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________
Forssan Lehti
25.4.2008
Urjalan kulmilta
Apua lähipalveluna

Eräs hyvä ystäväni on pariinkin otteeseen puhunut minulle Urjalan sairaalan historiikin kirjoittamisesta. Sairaalan toiminnan alkamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Viimeksi keskustellessamme puhelimessa hänellä oli jo historiikille hyvä nimikin keksittynä. En sitä paljasta, mutta jotenkin osuvasti se kuvaisi myös viime päivinä käytyä vääntöä Urjalan terveydenhoidon järjestämistavasta.

Urjalan kunnan historian toinen osa käsittelee aihetta aika suppeasti. Kunnallislautakunta, joka vastaa nykyistä hallitusta teki kuntakokoukselle esityksen asiasta 1907. Esitys hyväksyttiin vilkkaan ja sitkeän keskustelun jälkeen kuntakokouksessa äänin 1465-769.

Vastustajat koostuivat tällä kertaa kokkolaisista. Heistä 44 teki valituksen lääninhallitukseen. Valituksessa väitettiin Honkolan ja Nuutajärven toimesta äänestetyn liian suurella äänimäärällä. Samalla kokonkulmalaiset virittelivät eroamista sekä Urjalan kunnasta että seurakunnasta. Valitus ei johtanut tulokseen ja kunnasta eroamisaikeet raukesivat ja toteutuivat vasta 1920-luvun puolivälissä, jolloin muodostettiin Koijärven kunta.

Sairaala sijoitettiin Muntterinmäkeen, kun Juho Uotilan omistamalle tontille, kun se vaihdettiin aikoinaan Maunulan kartanon lahjoittaman Reikon tilan yhteen peltopalstaan. Rakennuspiirustukset laati monet koulut suunnitellut ja rakentanut Kalle Ledig. Sairaalan ohjesääntö hyväksyttiin syksyllä 1908. Kun sairaalahankkeen puuhamiehiin kuulunut kunnanlääkäri Yrjö Partanen kuoli, tuli sairaalan ensimmäiseksi johtavaksi lääkäriksi Ikaalisten entinen kunnanlääkäri A..M. Skogström.

Yhdellä kunnanlääkärillä tultiin toimeen pitkään aina kuusikymmenluvulle saakka. Eikä sairaalassakaan kovin paljon väkeä ollut. Tunnetuin ainakin juttujen puolesta Urjalan lääkäreistä oli Uuno Einola. Pitkään sairaalan ylihoitajana toimi Naimi Mäki.

!970-luvun alussa siirryttiin kansanterveysjärjestelmään ja perustettiin kuntainliitto. Vaihtoehtoina oli kaksi valmista sopimusta. Kun Toijala ei lähtenyt mukaan, jäi jäljelle Kylmäkosken, Urjalan ja Viialan kuntainliitto. Sairaalaa on laajennettu ja peruskorjattu useampaan otteeseen. Kuntien välisen perussopimuksen mukaan kukin kunta vastasi investoinneista ja muut osallistuivat pääomamenoihin käytön kautta. Tätä perussopimuksen kohtaa naapurit arvostelivat ja siitä käytiin usein suorastaan kiivaita keskusteluja kuntien edustajien kesken.

Kun Urjalan valtuusto otti ainakin aikalisän isäntäkuntamallin suhteen, olisi nyt aito mahdollisuus miettiä muitakin vaihtoehtoja. Virkamiehet ovat tosin sanoneet, että kun heidän neuvottelemaansa mallia ei hyväksytty, menetettiin mahdollisuudet. Kunnan luottamushenkilöt ovatkin lian usein vain päättämässä yhdestä vaihtoehdosta vähän kuin ota tai jätä tyyliin.

Nyt on aito mahdollisuus miettiä muita vaihtoehtoja. Jos kysymys on vain johtamiskulttuurista, ei se ratkea nyt kaavailulla isäntäkuntamallilla. Vähän on luotu, ainakin julkisuudessa esitetyissä lausunnoissa, käsitystä siitä, että tilanne johtuisi heikoista luottamushenkilöistä kuntayhtymässä. Samaan hengenvetoon on väitetty, että kun Akaan kaupungin virkamiesjohto ottaa hallinnon hanskaansa, niin tilanne korjaantuu.

Jos luottamushenkilö haluaa vaikuttaa, on hänen tehtävä mutakin kuin avattava esityslista kokouksessa. Äänettömiä yhtiömiehiä ja -naisia on edelleen liikaa. Siksi pitäisi hankia tietoa ja koulutusta, jos todella haluaa vaikuttaa.

Nyt ei kannatta naulita lopullisia kantoja vielä lukkoon, koska aikaa on miettiä ja harkita muitakin kuntien keskeisiä vaihtoehtoja tai ihan kokonaan uusia ratkaisuja, joissa yksityissektori olisi vahvemmin esillä. Jotakin julkisessa terveydenhuollossa on vialla, jos esimerkiksi kuntayhtymässä kolmen suuhygienistin toiminnassa yhden työajasta puolet kuluu hallintotehtäviin. Vastaavaa hallinnointia eli papereiden pyörittelyä lienee vaikka kuinka paljon.

Urjalan sairaalatoimen taival ei ole vielä lopussa. Ilman uusia lääkkeitä ja reseptejä loppu voi tulla. Siksi on hyvä, että eri vaihtoehdoista keskustellaan inttämättä. Tärkeintä on turvata apu sitä tarvitsevalle oikeaan aikaan lähipalveluna Urjalassa.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________

Forssan Lehti
18.5.2008
Urjalan kulmilta
Toimiva tieverkko vauhdittaa kehitystä

Vihdoinkin! Näin ajattelin, kun näin uutisen Pro ysitie-hankkeen toiminnan alkamisesta. Loimaan seutukunta on oikealla asialla. Nyt mukaan pitää saada vielä Etelä-Pirkanmaa ja Turku. Humppilassa on ymmärretty jo kauan kakkostien lisäksi myös ysitien merkitys.

Aikanaan, ollessani Tampereen seutukaavaliiton liittovaltuuston varapuheenjohtaja, virittelimme kolmen kaupungin kolmion Helsingin, Tampereen ja Turun yhteistyötä. Silloin Tampere ja Helsinki olisivat kiinnostuneita vain kolmostien saamisesta moottoritieksi ja niinpä HHT projekti oli päällimmäisenä. Keskimmäinen H tarkoitti Hämeenlinnaa.

Turku oli puolestaan enemmän kiinnostunut Helsingin suunnasta ja moottoritien saamisesta Helsingin ja Turun välille. Toinen Turun kehittämissuunta on kohdistunut Raision ja Naantalin suuntaan. Pohjoiseen päin ei ole ollut kiinnostusta ja niinpä täältä Urjalasta pääsee suoraan Turun keskustaan melko vaivattomasti. Mitään suuria liikekeskuksia ei ole Raision Mylly-kauppakeskuksen tapaan Auran suunnassa.

Turusta tulee Lietoon, Zoolandiaan kääntyvään risteykseen saakka moottoritie. Siitä se jatkuu Auraan Suomessa harvinaisena leveäkaistatienä. Tie on tavallista leveämpi ja siinä on näin ollen helpompi ohittaa, koska molempiin suuntiin voi ajaa kaksi autoa rinnakkain. Malli on Ruotsista, jossa näitä teitä on paljon enemmän. Jostakin syystä malli ei ole yleistynyt Suomessa. Aurasta tie jatkuu valtatienä Loimaan ja Urjalan kautta Kylmäkoskelle, josta alkaa kolmostien kylkiäisenä tullut moottoriliikennetien tyylinen tie kolmostien ramppiin. asti Akaassa.

Aikanaan tielaitos laati suunnitelman, jonka mukaan Urjalaan asti olisi ollut moottoritie vuonna 2010. Täältä se olisi kääntynyt Hakkilasta Laukeelan ja Huhdin välistä Forssan ja sieltä Loimaalle ja edelleen Turkuun. Suunnitelmaa ei koskaan toteutettu.

Jos Tampereen keskusseudun tahto olisi toteutunut, olisi Helsinkiin johtava moottoritie suunnattu Valkeakosken kautta. Olimme kylmäkoskelaisen Seppo Tiuran kanssa miltei ainoat seutukaavaliiton hallituksen pöydän ympärillä, jotka puolsivat Toijalan suuntaa. onneksi tielaitos asettui samalle kannalle ja niin moottoritie kulkee nyt Viilan ja Toijalan eli nykyisen Akaan kautta.

Liikenne Turun ja Tampereen välillä on kasvanut paljon. Se alkaa olla kohta samassa mittaluokassa kuin Helsingin ja Hämeenlinnan välillä seitsemänkymmentäluvun lopulla, jolloin kuljin tietä usein työmatkoilla. Ja silloin käynnistettiin moottoritiehanke kolmostielle.

Moottoritietä Kylmäkosken ja Auran väliin tuskin tulee lähiaikoina, mutta pääsoisin kuusikymmenluvulla rakennettu tie kaipaa kunnostamista ja rakenteen parantamista. Urjalan osalta Lehmussuon eritasoliittymä oli tärkeä ja nyt vireillä oleva parannushanke, jossa ohituskaistoja lisätään ja liittymiä järjestetään uudestaan sekä rakennetaan uusi eritaso Ruokolaan, on tärkeä. Toivottavasti siihen saadaan rahoitus nopeasti.

Tampereen mielenkiinto kohdistuu nyt sen pohjoispuolella olevan osuuden parantamiseen Orivedelle ja sieltä kohti Jyväskylää. Siksi nyt perustettu hanke on tärkeä, jotta myös Turun suuntaa saisi huomiota. Vammalan ja Huittisten suunta haluaa myös sitä kautta kulkevan Turuntien parantamista, joten ysitien varressa olevien kuntien ja seutukuntien sekä yksityisen liike-elämän
panostusta tarvitaan, jotta asialle saadaan myös poliittista kantoa. Poliitikot ratkaisevat määrärahat.

Usein tiepaketteja sorvataan eduskuntavaalien alla. Nykyinen liikenneministeri on onnistunut kasvattamaan tiemäärärahoja ja viemään valtakunnallisesti sekä alueellisesti tärkeitä tiehankkeita eteenpäin. Samalla ei saisi unohtaa alempaa tieverkkoa, jonka kunnon heikentyminen on näkynyt tänä keväänä erityisen hyvin.

Toivottavasti Pro ysitie-liike kiinnittää tienparannuksen ohella huomiota myös julkisen liikenteen kehittämiseen. Esimerkiksi Urjalasta ei pääse Loimaalle ja takaisin sellaiseen aikaan, että voisi käydä siellä oppilaitoksissa ja töissä. Toimiva tie- ja liikenneverkko vauhdittaa Urjalan kehitystä tärkeänä etappina Tampereen ja Turun välillä.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.4.2004
Urjalan kulmilta
Jäähyväiset koulutalolle

Tuntui pahalta. Tämä tunne nousi pällimäiseksi, kun katselin kirkonkylän vanhaa koulurakennusta, jonka purkutyöt ovat käynnistyneet. Samoja tunteita ovat tunteneet myös monet muut, jotka ovat koulua käyneet purettavassa talossa.

Olen aiemmin kertonut talon historiasta ja sen toiminnasta eri tehtävissä, mutta ehkä lyhyt kertaus on paikallaan nyt, kun rakennus poistuu tästä maisemasta. Vähän kuitenkin lohduttaa se, että rakennus nousee uudelleen Kokolle. Runko on hyvä ja tulee kestämään vielä uudessakin käyttötarkoituksessa, jos se säästyy uusilta palonaluilta.

Koulukäyttöön koulu tuli, kun niin sanotulla yläkentällä ollut Laukeelan ensimmäinen vuonna 1878 valmistunut kansakoulu paloi 1924. Alun perin lastenkodiksi rakennettu talo otettiin pikaisesti koulukäyttöön. Viisikymmenluvun alussa siihen tehtiin peruskorjaus ja koulu toimikin näissä tiloissa vuoteen 1976, jolloin nykyinen peruskoulurakennus otettiin käyttöön.

Koulun ympäristössä oli muitakin rakennuksia. Siinä sijaitsi Urjalan vanhainkoti, jota siihen aikaan yleisesti kutsuttiin vaivaistaloksi. Rakennuksia oli kaksi punainen ja keltainen. Ainakin punaisessa rakennuksessa olivat myös kalteri-ikkunaiset kopit, joissa säilytettiin mielenvikaisia tai kuten silloin sanottiin "hulluja".

Tälle ihmisryhmälle valmistuivat viisikymmentäluvulla kuntainliittojen ylläpitämät A- ja B- mielisairaalat. Urjalan paikat olivat Hattelmalassa. Kehitysvammaisia varten rakennettiin Pappilanniemen sairaala. Urjalan vanhainkoti valmistu Urjalan ja Koijärven yhteisenä reilut viisikymmentä vuotta sitten.

Kun vanhukset oli siirretty vanhoista rakennuksista uuteen, jäivät rakennukset osin tyhjilleen. Keltaisessa rakennuksessa toimi pari yritystä. Toinen taisi olla Lautex. Punaisessa rakennuksessa kävimme me Laukeelan kansakoulun pojat käsitöillä Savosen Onnin johdolla. Silloin koulussa merkitsikin melkoista arvonnousua päästä kolmasluokkalaiseksi. Silloin pääsi siihen jonoon välitunnilla, jolla oli mukana keltainen lyijykynä ja puiset 30 senttimetrin viivoittimet, joita naputeltiin yhteen odotettaessa opettajan tulemista pitkässä työtakissa viemään meitä käsitöille.

Koulun vanhainkodin puoleisessa päässä oli saha ja lautavarasto. Siinä taisi olla muitakin kunnan toimintoja. Olisikohan se ollut sen aikainen kunnan varikko. Toisessa päässä lähellä koulua oli keittola, jossa Virtasen Aune keitteli makoisat kouluruuat: terveyskeittoa, makaronivelliä, mannavelliä, kuoriperunaa ja kastiketta, erilaisia keittoja ja puuroja. Yksin Aune huolehti myös koulun siivouksesta.

Koulunkäynti alkoi yläkerran perällä olleesta luokasta, jossa opettajana oli Anna-Liisa Närvänen.
Päädyssä olivat suuret ikkunat kylälle päin. Luokkaan tultiin pitkää käytävää pitkin, Käytävässä ei saanut juosta. Käytävän alussa olivat kuvastolaatikot.

Toisessa yläkerran luokassa oli puolet kakkosluokasta ja kolmas luokka. Opettajana vuorottelivat Eeva Perttula ja Annikki Savonen. Yläkertaan johtavissa portaissa ei saanut juosta, eikä liukua kaiteissa. Seinillä olivat Toivonliiton raittiusviikkojen julisteet kuten: "Raitis on reilu, ei horju ei heilu!"

Alakerrassa oli neljäs ja viides luokka sekä kuudes ja seitsemäs. Lisäksi siellä oli sekä Perttulan että Savosten opettaja-asunnot. Eteisessä oli käsienpesualtaat ja juomalaite. Yleissävy lattioissa oli ruskea. Seinissä olivat puolipaneelina lakatut vanerilevyt. Katoissa olivat pallolamput. Mitään ihmeempiä opetuskoneita tai vempaimia ei ollut. Kemian ja fysiikankomerot näyttivät kyllä jännittäviltä. Kellarikerroksessa oli koksilla toimiva keskuslämmityskattila. Luokissa pidettiin sisäliikunta ja ulkoliikunta yläkentällä. Talvisin hiihdettiin myös välituntisin.

Monta tarinaa voisivat purettavat seinät kertoa vuosien varrelta. Nyt seinät siirtyvät muualle ja uuteen käyttötarkoitukseen. Koulutoiminnan jälkeen tiloissa on ollut ompelimo, kunnan varikko, nuorisotiloja, kansalaisopiston piirejä ja nuorisopaja. Haikeat jäähyväiset jätämme kaikki tiloissasi hyörineet entiselle koulutalollemme. Onnea toivomme uuteen paikkaan ja uuteen elämään!

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.4.2008
Urjalan kulmilta
Hienoja aikaansaannoksia

Kansalaisopiston työkausi huipentuu näin keväisin oppilastöiden näyttelyyn, Tällä kertaa näyttelyt ovat samanaikaisesti sekä Urjalassa että Viialassa. Urjalan näyttely on Kirkonkylän koululla sekä lauantaina että sunnuntaina.

Akaan Opisto vastaa Urjalan opistotoiminnasta. Opistolla on rehtorina kylmäkoskelaissyntyinen Risto Nieminen. Lisäksi opistolla on pari päätoimista opettajaa. Pääosin opetuksesta vastaavat tuntiopettajat. Joillakin tunteja on runsaasti ja opetusta kaikilla opiston toimialueen paikkakunnilla. Osa opettajista opettaa myös muissa opistoissa.

Opiston hallinto on järjestetty isäntäkuntamallin mukaisesti niin, että Akaan kaupunki Toijalan peruna vastaa hallinnosta. Toimisto on Toijalassa. Akaan koulutuslautakunnan opistojaostossa on kaksi edustajaa Akaasta(Viiala ja Toijala) sekä yksi Urjalasta ja Kylmäkoskelta. Säännöissä on sovittu, että puheenjohtajuus kiertää jäsenkuntien kesken. Tässä siis ennakkotapaus, jos sitä tarvitaan, kun kunnat vääntävät kättä terveydenhuollon hallinnon puheenjohtajuuksista.

Akaan opiston tarjonta on aikojen myötä muotoutunut kysynnän mukaan aika perinteiseksi koulutukseksi. Sitä leimaa voimakkaasti harrastuspainotteisuus. Niinpä suosituimpia piirejä ovat liikunta- ja käsityöpiirit.

Jonkin verran on tarjolla olut myös avoimen korkeakoulun kursseja. Osa niistä, varsinkin kasvatustieteisiin liittyvät, ovat olleet suosittuja. Osa on joskus jäänyt toteutumatta vähäisen kysynnän takia.

Opisto on merkittävä myös varhaisnuorten ja lasten taideopetuksen kannalta. Opistossa voi hyvin edullisesti opiskella pianon- tai kitaransoittoa. Myös muissa taideaineissa on tarjontaa lapsille ja nuorille. Urjalassa tarjontaan kuuluvat myös kirjoittajakurssit.

Kielten opetusta ei aikuisille järjestä oikeastaan mikään muu taho kuin kansalaisopisto. Kielikursseissakin näkyvät muotivaihtelut. Perinteisten eurooppalaisten kielten englannin, saksan ja ranskan rinnalla ovat suosiota kasvattamassa espanja ja italia. Myös venäjää on tarjolla. Tärkeää maahanmuuttajien kotoutuksen kannalta on suomen kielen opetus maahanmuuttajille. Kielten opiskelijoita kohtasi alkutalvesta pysäyttävä suruviesti, kun pitkäaikainen kieltenopettaja Tuula Santalahti menehtyi äkilliseen sairauteen.

Viikonlopun näyttelyssä ovat esillä näyttävästi kädentaitojen piirit. Työkauden aikana on aherrettu niin ompelu- kuin kudontapiireissä. Monia muita käsityön aloja on myös esillä. Valtaosa opiston opiskelijoista on naisia, joten se näkyy myös oppilastöiden näyttelyssä. Puutyö- ja kivipiireissä on sentään mukana miehiäkin.

Aina näyttävän osaston ovat näyttelyyn saaneet aikaan posliininmaalarit. Vuosien mittaan on kehitelty suosittujen mallien rinnalle uusia ideoita ja tekniikoita. Tämänkin työkauden jälkeen monessa kodissa on niin käyttö- kuin koriste-esineinä posliininmaalarien aikaansaannoksia.

Tämän keväiseen posliinitöiden näyttelyyn sisältyy myös annos haikeutta, sillä pitkäaikainen opettaja Päivi Latovehmas on jättämässä tehtävänsä ja siirtyy hyvin ansaitulle eläkkeelle. Päivi taisi aloittaa maalausuransa Mirjam Malinin opastuksella Urjalan kansalaisopistossa. Mirjamin jälkeen

hän siirtyi opettajaksi ja on vuosikymmenet kulkenut illasta iltaan pääasiassa Urjalassa ja Kylmäkoskella, eri kylissä posliininmaalausta opettamassa. Välillä on ollut pakko turvautua kylien väliseen vuorotteluun, jotta tunnit on saatu riittämään. Päivi on huolehtinut myös töiden jälkikäsittelystä, joista poltto on tärkeä ja osaamista vaativa toimenpide. Kiitos Päiville hienosta työrupeamasta iloisen huumorin täyttämistä illoissa, joita sadat maalarit ovat saanet piireissäsi kokea!

Käykääpä siis näyttelyssä katsomassa hienoja aikaansaannoksia. Osa opiston piireistä vielä jatkaa ja joitakin erityiskursseja käynnistyy vasta huhtikuussa tai kesällä. Uusia ideoita ja opintotoivomuksia otetaan nyt vastaan, kun viimeistellään seuraavan toimintavuoden ohjelmaa. Opiskelu sivistää ja sitähän tämä aika tarvitsee!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________
Forssan Lehti
28.3.2008
Urjalan kulmilta
Mikä on parasta Urjalalle?

Akaan Toijalassa tiedetään, mikä olisi parasta Urjalalle ja Kylmäkoskelle. Forssassa tiedetään, mikä olisi parasta muille Lounais-Hämeen kunnille. Vai onko se näin?

Urjalalaisten kannattaisi nyt lukea nyt vieraiden paikkakuntien lehtiä. Siihen tarjoutuukin aina silloin tällöin tilaisuus, kun lehtitalot suorittavat suurjakeluja Urjalaan. Tämä Forssan Lehti tulee tänään Urjalaan. Toisinaan Akaan Seutu ja Valkeakosken Sanomat jakavat myös numeroitaan Urjalaan.

Torstaisin lehtiä tulee normaalia enemmän. Silloin joukossa ovat myös ilmaisjakelulehdet, joista peräti kolmea jaetaan Urjalaan. Niinpä monet heittävät tilaamattomat lehdet suoraan jätepaperikeräykseen menevään pinoon.

Valkeakosken Sanomissa Urjalaan jaettavassa numerossa esiintyy yleensä aina myös Akaan kaupunginjohtaja Pauli Ihamäki. Hänen näkemyksiään kannattaisi nyt lukea, jotta tietäisimme, millaista tulevaisuutta Urjalalle on tarjolla.

Ihamäki kertoi jo etukäteen, että Akaassa, Kylmäkoskella ja Urjalassa tehty valtuustoaloite yhteistyön selvittämisestä kunnallisten palvelujen tuottamisesta Vesilahden ja Lempäälän kanssa ei onnistu. Tällä viikolla Ihamäen kutsumassa keskustelussa lehtitietojen mukaan kävi juuri kuin Ihamäki ennusti.

Akaan johtaja on varma, että Akaan johtama isäntäkuntamalli on paras Urjalalle ja Kylmäkoskelle sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen.. Kaikkein paras hänen mielestään on tietenkin Urjalan ja Kylmäkosken liittäminen Akaan kaupunkiin.

Isäntäkuntamalli ei ratkaise alueen terveydenhuollon ongelmia ellei toimintatapoja radikaalisti muuteta. Kun sama johto, henkilöstö ja toimipaikat ja toimintakulttuuri säilyvät, mikään ei juuri muutu. Hallinnosta jäisi pois yhtymävaltuusto ja -hallitus ja tilalle tulisi Akaan lautakunta, johon Urjala ja Kylmäkoski saavat jäsenensä. Lautakunta ei muuta toimintakulttuuria. Se muuttuu johdon ja tekijöiden tahdosta.

Nyt Urjalassa ja Kylmäkoskella kannattaisi miettiä ratkaisua, jossa terveydenhuollon osalta kokeillaan isäntäkuntamallia vaikkapa viisi vuotta. Se on riittävän pitkä aika, jotta muutosta voidaan saada aikaan. Tässä vaiheessa, ei mielestäni kannattaisi mukaan ottaa ollenkaan vanhustenhuoltoa, joka Urjalassa toimii hyvin. Tosin täälläkin tarvittaisiin panostusta avohuoltoon ja kotona tapahtuvan hoidon tukemiseen.

Vaikka Yhteistyöneuvottelu Akaan johdolla meni myttyyn Vesilahden ja Lempäälän kanssa, ei sitäkään korttia kannata haudata. Kokonaan on katsomatta vielä kaksi korttia eli Forssan suunta ja yksityissektorin käyttö palvelujen tuottamiseksi. Urjala ja muut Etelä-Pirkanmaan kunnat omistavat terveydenhoidon kiinteistöt, joka mahdollistaa myös toisenlaisia ratkaisuja.

Etelä-Pirkanmaan seutukunnassa on myös Valkeakoski. Se on vetänyt omaa linjaansa jo pitkään. Se katsoo pärjäävänsä omillaan, eikä juuri kuuntele tai ota huomioon muiden kuntien näkemyksiä, jos ne eivät sitä miellytä. Jos sen omat palvelut kuten viimeksi leikkaustoiminta aluesairaalassa on vaarantumassa, on se hakemassa muilta kunnilta lausuntotukea ja kuntalaisilta nimiä adresseihin.

Lehtikirjoitukset kertovat siitä, mitä päättäjien ja kuntajohtajien mielessä liikkuu. Urjalan päättäjien mielipiteistä ei ole oikein käsitystä. Oikeastaan vain kunnanjohtaja meillä Urjalassa esiintyy julkisuudessa. Luottamushenkilöt suurin piirtein vaikenevat, eivätkä osallistu keskusteluun.

Nyt tehdään suuria ja kauaskantoisia ratkaisuja, joiden valmistelussa tarvittaisiin laajaa kuntalaiskeskustelua vaihtoehdoista. Mielipiteet voivat olla vääriä tai oikeita. Kun mielipiteen esittäjän täytyy turvautua pelotteluun valtiovallan toimenpiteillä, hänen muut perustelunsakin saattavat olla kyseenalaisia. Päättäjällä tulee olla selkeä tahtotila ja tieto siitä, mikä urjalalaisten kannalta on paras. Siksi asioihin pitää tosissaan paneutua ja ottaa selvää. Pidetään ratkaisut omissa käsissä.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________
Forssan Lehti
21.3.2008
Urjalan kulmilta
Pieni lukio täyttää tehtävänsä

Nyt riittää! Tällainen olo tuli päällimmäiseksi, kun luin selvitysmies Petri Pikkuahon tuotoksen Pirkanmaan lukioiden yhteistyön tiivistäminen. Selvitys kuuluu niihin yhteiskunnan varoilla yhä enenevästi tuotettuihin papereihin, joissa tilaaja saa sitä mitä tilaakin. Sokerikuorrutukseen on kätketty raju keskittämisohjelma.

Selvitys lähtee siitä olettamasta, että vain suuri on tehokasa, taloudellinen ja oppilaiden kanalta paras, kun se voi tarjota runsaan kurssitarjottimen. Pirkanmaalla, jota selitys koskee, on 28 kunnassa 38 lukiota, joista 18 alle 200 oppilaan lukioita. Lukioiden keskikoko maassa on 250 oppilasta.

Etelä-Pirkanmaalla on neljä lukiota Akaassa sekä Toijalan että Viialan lukiot ja Valkeakoskella ja Urjalassa omat lukionsa. Selvitysmies toteaa Urjalan lukiosta: "Vaikka Urjalan lukion oppilasmäärässä ei olekaan ollut laskua viime vuosina, on lukio edelleenkin alle sadan oppilaan lukio. Tämä merkitsee suuria haasteita tulevaisuudessa kunnan lukiotarjonnalle, sen kurssimahdollisuuksille ja lukion kilpailukyvylle."

Lopputulemana selvitysmies päätyy Etelä-Pirkanmaalla siihen, että "lukiokoulutus tuli hallinnollisesti keskittää isäntäkuntamallin pohjalta, jolloin Valkeakoski ja/tai Akaa hoitaisivat seutukunnan lukiokoulutuksen hallinnoinnin. Säilyvällä pienten lukioiden korotetulla valtionosuudella voitaisiin verkostoitumalla taata nykyisten lukioiden säilyminen ainakin lähivuosina. Mikäli oppilaskehitys tulevaisuudessa olisi hyvin negatiivinen, voisi seutukunnalla tulla harkittavaksi siirtyminen neljästä lukiosta kahteen koulutuspaikkaan."

Siinä se on kirjoitettuna Urjalan lukion tappotuomio. Lähtökohtana selvityksessä on, vaikka sitä ei tuoda ilmi, Valkeakosken iso seutulukiohanke. Sen oppilasalueeseen on laskettu osin myös Pälkäne. Valkeakoski tarvitsee lisää oppilaita, koska sielläkin oppilasmäärä on laskenut.. Kokonaisuudessa Etelä- Pirkanmaalla oppilasmärän arvioidaan pysyvän kokolailla nykytasolla.

Oppilasmääräkehitykseen vaikuttavat myös kuntakohtaiset ratkaisut. Urjalassakin on tehty omia väkivaltaisia koulujen lakkautuksia, jotka ovat johtamassa siihen, että tulevina vuosina oppilaita siirtyy naapurikuntien lukioihin.

Tärkein lukion valintaperuste on koulun läheisyys. Toisena vaikuttaa se, että omassa tutussa koulurakennuksessa halutaan jatkaa yläasteen jälkeen, kun ei olla varmoja tulevasta uravallinnasta. Tärkeitä ovat myös asumismahdollisuus kotona ja koulumatkojen järjestyminen. Kurssivalintoihin vaikuttavat harrastukset.

On aika kornia,, että tässäkin selvityksessä puhutaan kurssitarjottimen laajuudesta, kun samanaikaisesti yläasteilla on supistettu valinnan mahdollisuutta. Valinnaisaineiden tuntimäärä supistettiin valtakunnallisesti uudessa opetussuunnitelmassa ja tuntijaossa. Se vaikuttaa keskeisesti esimerkiksi kielten käytössä olevaan tuntimäärään.

Uusi tekniikka mahdollistaa erilaisten harvinaisten aineiden tai kurssien tarjonnan myös siellä, missä oppilasmäärä on pieni. Toisaalta ylioppilaskirjoitukset määräävät lukioiden tarjonnan sisältöä. Kaikkea himphammpua ei lukioiden tarvitse tarjotakaan. Vapaa sivistystyö kansalaisopistoiden kautta voisi tarjota harrastupainotteista opetusta ja lisäksi täydentää muutoinkin opetusta.

Lukioiden valtionosuuteen ei kaavailla muutoksia. Pienten lukioiden lisä säilyy edelleen, joten sen takia ei Urjalan Väinö Linnan lukiota tarvitse liittää hallinnollisesti mihinkään. Koulu on yhdessä yläasteen kanssa saamassa uuden rehtorin. Myös sivistystoimenjohtaja Jukka Oksalla on terve näkemys siitä, että lukiota ja yläastetta ei voi tarkastelussa erottaa toisistaan. Toivon, että urjalalaisilla kuntapäättäjillä olisi rohkeutta ja viisautta puolustaa itsenäistä lukiotamme.

Keskittämisestä voi olla joskus omat hyötynsä, mutta liikemaailman lait eivät toimi sivistyksestä puhuttaessa. Eikä yritysmaailma, vaikka sielläkin pyritään aina vain isoimpiin kokoihin, tulisi toimeen ilman pienyrityksiä. Urjalassa on aina ollut pieni lukio, joka on täyttänyt tehtävänsä hyvin tuloksin, mitataan niitä sitten opintosuorituksina tai talouden mittarein. Itsenäisessä Urjalassa tarvitaan oma lukio. Hyvää pääsisäistä! Se sisältää toivon paremmasta.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.3.2008
Urjalan kulmilta
Kiekkoa laajalla rintamalla

Urjalassa pelataan jääkiekkoa kahden seuran merkeissä. Urjalan Sisukiekon perinteitä vaalivat miesten edustusjoukkue, Team-joukkue, naisten joukkue ja kiekkoveteraanien höntsyjoukkue. Junioritoiminta yhdistettiin naapuripaikkakuntien kansa muutama vuosi sitten Etelä-Pirkanmaan kiekoksi. EPiK:llä on seitsemän juniorijoukkuetta.

Miesten edustusjoukkue nousi pari vuotta sitten Länsirannikon alueella toiseen divisioonaan. Tänä vuonna joukkueen kohtaloksi tuli putoaminen sarjaporrasta alemmaksi. Kahdestakymmenestä ottelusta kertyi vain neljä sarjapistettä. Jatkosarjan kymmenessä pelissä tuli pisteitä jo kahdeksan.

Kauden alku oli ongelmallinen. Joukkuetta luotsannut Keijo Anttila siirtyi Forssaan Fopsin Flames-joukkueeseen. Hän jätti kauden aikana myös Flamesin. Urjalaan ei saatu monista yrityksistä huolimatta joukkueen ulkopuolista valmentajaa. Keskeinen syy lienee ollut taloudellisten mahdollisuuksien puuttuminen. Kukaan ei tee valmennusta ilmaiseksi.

Kun pelit eivät sujuneet, oli sitoutumisessa joukkueeseen välillä toivomisen varaa. Joukkueenjohdon vaihtuminen kesken kauden oli merkki joukkueen sisäisistä paineista. Keväällä saatiin joukkueelle uusi valmentaja, joka toi joukkueeseen uutta ilmettä. Valitettavasti valmentajan tulo osui siihen vaiheeseen, että ihmeitä ei enää ollut tehtävissä.

Peliote piristyi ja joukkue taisteli ja kärsi monia niukkoja tappioita. Parempi onni peleissä olisi varmaan tuonut mukanaan menestystä. Kotiyleisö jaksoi kannustaa joukkuetta koko kauden, sillä Urjalan peleissä on ollut katsojia ihan hyvin. Katsojien määrä on vaihdellut 100- 180 välillä. Kotikatsomossa on myös omat persoonalliset typpiinsä niin hyvässä kuin pahassa. Miten kävi "Suikkasen" parran?

Urjalan on otettava vauhtia kolmannesta divisioonasta. Paikallisvastustaja Flames Forssasta selvisi viimeisenä toiseen divisioonaan juuri Usikin nokan edestä kolmellatoista pisteellä.

Usikin toinen nuorista pelaajista koostuva Team-joukkue ei ole myöskään menestynyt sarjassaan kovin hyvin. Pulmana on olut joukkueen jäsenten osallistumishalu harjoituksiin. Hämeen alueen kolmannessa divisioonassa joukkue sai kokoon kahdeksasta pelistä kaksi pistettä.

Sisukiekon naisten joukkue pelaa Länsirannikon alueen harrastesarjassa mm. yhdessä Someron kanssa. Kuudesta ottelusta naiset ovat saaneet viisi pistettä.

EPiK:n B -nuoret sijoittuivat toiseksi kolmannen divisioonan aluekarsinnassa. C-nuoret olivat omassa sarjassaan viidensiä yhdentoista joukkueen joukossa. Kymmenestä ottelusta kertyi 12 pistettä. Jatkosarjassa mesnestys ei AA-tasolla ollut ihan yhtä hyvä

Muilla joukkueilla sarjat ovat vielä kesken. Etelä-Pirkanmaan kiekolla on juniorijoukkueita alkaen vuonna 1998 syntyneistä. Seuraavat joukkueet ovat 1997- syntyneet, 1996 syntyneet, 1994 syntyneet, 1993 syntyneet ja 1992 syntyneet. Vuonna 1995 syntyneitä pelaa sekä nuoremmissa että vanhemmissa.

Urjalassa on siis todella jääkiekkoharrastusta laajalla rintamalla. Pääosa nuorista pelaajista on poikia, mutta on mukana muutama sinnikäs tyttö nuoremmissa juniorisarjoissa. Valmentajien löytäminen ei aina ole helppoa. Lisäksi joukkueenjohtajiksi ja huoltotehtäviin tarvitaan väkeä.

EPiK:n vastuulla on myös kahvion pyörittäminen talkootyönä. Tarpeellisia tuuraajia on löytynyt niin 4H-yhdistuksestä kuin ranskan ja saksan kielten leirikouluryhmistä. Lisäksi tarvitaan vanhempia kuljettamaan harjoituksiin pari kolme kertaa viikossa ja viikonlopun peleihin.

Tänä "talvena" on saatu konkreettisesti kokea oman jäähallin hyödyllisyys. Ulkokentillä ei ole juuri päästy pelaamaan, kun pakkasjaksot ovat kestäneet vain muutaman päivän. Toivottavasti joukkueet saadaan kasaan taas ensi kaudella ja intoa piisaa niin harjoitteluun kuin peleihin.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________
Forssan Lehti
7.3.2007
Urjalan kulmilta
Seurantaloilla on tarinansa

Eri puolilla Urjalaa on edelleen toiminnassa erilaisia yhdistysten ylläpitämiä seurantaloja. Niitä perustettiin aikanaan suuren innostuksen vallassa. Talkoilla ne nousivat ja vapaaehtoisin voimin niitä on pidetty kunnossa ja toiminnassa.

Ensimmäisinä omia taloja olivat rakentamassa nuorisoseurat, työväenyhdistykset ja palokunnat sekä sittemmin suojeluskunnat, pienviljelijäyhdistykset ja maamiesseurat. Pari taloa on rakennettu ja ylläpidetty naapurikunnan puolella olevan kyläyhteisön kanssa.

Tourun talolla järjestetään ensi sunnuntaina ulkoilupäivä. Talon rakensi aikanaan pienviljelijäyhdistys, jonka kotipaikka taisi olla Humppilan puolella. Talo rakennettiin Urjalan puolelle. Hirret tuotiin Nuutajärven kartanon omistaman Tuulensuun alueelta, jossa toimi tunnettu puulajipuisto eli arboretum. Sieltä purettiin Ali-Krouvina tunnettu rakennus ja niistä tehtiin uusi seurantalo Tourunkulmalle. Purkaminen tapahtui talkoilla ja pystytys annettiin urakalla. Elokuussa 1955 talo vihittiin käyttöön.

Tourunkulmalaiset ovat kunnostaneet taloa ja sen hyvässä kunnossa ja siellä on myös säännöllisesti erilaista toimintaa. Vaikka kylä Urjalan keskustasta katsoen on kaukana, on se silti melko hyvällä paikalla. Sieltä ei ole kovin pitkä matka Helsinki-Pori valtatiellä ja Turku Tampere-tiellekin pääsee. Kylä onkin saanut viime vuosina uusia asukkaita sekä Humppilan että Urjalan puolelle. Uudet asukkaat käyvät muualla töissä, mutta asuvat kylässä.

Työväentaloista ei ole jäljellä alkuperäisessä toiminnassa kuin Huhdin työväentalo ja Nuutajärven työväentalo tanssilavoineen. Työväenyhdistyksiä oli aikanaan useissa Urjalan kylissä ja aika moni ehti myös rakentaa yhdistykselleen oman talon. Osa niistä rappeutui ja purettiin ja osa on siirtynyt yksityiskäyttöön. Työväentaloja on ollut ainakin Kehrolla, Urjalankylässä, Honkolassa ja Tursassa. Muut poliittiset yhdistykset eivät ole Urjalassa rakentaneet omia varsinaisia toimitaloja.

Nuorisoseurantaloja on vielä Halkivahassa(yhteinen maamiesseuran kanssa), Tursassa ja Välkkilässä. Välkkilän talo toimii entisessä kansakoulussa, jonka piirustukset laati aikanaan keskeinen kunnallispäättäjä Juho Astala. Nuorisoseura kokosi varallisuutta Uurtaan tanssilavan avulla. Urjalankylän talo tuhoutui tulipalossa 1960-luvulla.

Suojeluskunnat rakensivat taloja maailmansotien välisenä aikana. Niistä tunnetuin lienee olut Huhdin Honkala, joka tuhoutui tulipalossa. Kokolla oli Kokkolinna ja Menosten-Nuutajärven suojeluskunnantalo tunnettiin myöhemmin sotainvalidien kesäkotina. Nyt talo on yksityisomistuksessa.

Viime vuosikymmeniä uusia toimitiloja ovat rakentaneet metsästysyhdistykset. Urjalan Erän maja on niistä tunnetuin, koska talloa on käytetty paljon myös erilaisten juhlien pitopaikkana. Halkivahassa yhdistyksellä on hyvät tilat. Kehrolla on oma toimitila. Myös muilla metsästysporukoilla on omat paikkansa, jossa kokoontuvat.

Viimeisimpänä ovat asialla Vahosten metsästysseuran väki, joka vuokraa Honkolan kylätalon käyttöönsä. Honkolan koulun alakoulurakennus kunnostettiin kunnan toimesta kylätaloksi, kun koulun toiminta päättyi ja kylätoimikunta Venlan johdolla on pitänyt huolta talosta. Nyt siis vetovastuu siirtyy miehiselle joukolle.

Kylätoiminnan myötä ovat kylätoimikunnat ja yhdistykset ryhtyneet hankkimaan kylätaloja. Ensimmäisenä Urjalassa oli asialla Kehron kyläyhdistys, joka osti toimintansa päättäneen koulun rakennukset markalla ja vuokrasi tontin kunnalta. Viime kesänä koulun juhlissa kävin kastomassa ja voin todeta, että talosta on huolehdittu hyvin.

Viime syksystä alkaen ovat menoslaiset ylläpitäneet entistä koulua kylätalona. Käynnissä on parin vuoden koeaika, jonka jälkeen päätetään jatkosta. Huhdissa kyläyhdistys ylläpitää toimintaa myös vuokratiloissa Mikkolankankaantien varrella.

Nyt varmaan unohdin jonkun kyläkunnan tärkeän talon. Tarkoitus olikin muistuttaa kaikkia, että talojen vaiheet kannattaisi kirjata muistiin ja erilaisista tilaisuuksista ottaa valokuvia jälkipolvia ajatellen. Jokaisella talolla on oma tarinansa.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________
Forssan Lehti
29.2.2008
Urjalan kulmilta
Merkittävä vaihe historiassa

Helmikuun 21. päivä 1808 käynnistyi Suomen historiassa merkittävä vaihe. Silloin alkoi Suomen sota, kun venäläiset ylittivät itärajana olleen Kymijoen. Sodan seurauksena Suomi liitettiin Venäjän yhteyteen 1809 ja hallinnollinen yhteys Ruotsiin katkesi. Tämän tapahtuman takia olen aloittanut kerrata tuon ajan tapahtumia. Eilisen Kalevalan päivän takia on syytä kiinnittää huomiota myös kulttuuriin, eikä vain sotatapatapahtumiin.

!800- luvun alussa sivistys- ja kulttuurielämä oli ruotsinkielistä. Korkeampaa opillista sivistystä ei voinut saada suomeksi. Ensimmäinen suomalainen oppikoulu aloitti toimintansa Jyväskylässä samana vuonna kuin Urjalan pitäjänkoulu eli 1858.

Suomen siirtyessä Venäjän hallitsemaksi suuriruhtinaskunnaksi, jäivät Ruotsin aikaiset perustuslait voimaan, koska ne takasivat hallitsijalle erittäin suuren vallan. Merkittävää oli, että myös luterilainen uskonto sai jäädä rauhaan ja virallisena hallintokielenä säilyi ruotsi. Vanhassa Suomessa eli 1700-luvun alkupuolella Venäjän alaisuuteen joutuneessa osassa maata hallintokielenä oli venäjän ohella saksa ja hovissa myös ranska.

Maan ainoa yliopisto oli Turussa, kunnes se Turun palon (1827) jälkeen siirrettiin Helsinkiin. Kun yhteys Ruotsiin katkesi, huomattiin, ettei meillä ole ollenkaan niin loistokasta historiaa kuin Ruotsilla. Venäläisyys koettiin vieraaksi ja siksi haluttiin löytää suomalaiset juuret.

Kalevalan ilmestyminen 1835 oli käänteentekevä. Huomattiin, että meillä on todella hieno kansallisaarre runoudessa ja vanhoissa sankaritaruissa. Vanha Kalevala eli suppeampi ensimmäinen laitos päivättiin 28.2.1835. Laajempana se ilmestyi 1849 ja siinä muodossa Kalevalan lukeneet sen nykyisinkin tuntevat.

Kalevalan kokosi Elias Lönnrot, joka syntyi 9.4.1802. Huhtikuun yhdeksäs onkin sekä Lönnrotin että Mikael Agricolan päivä ja suomen kielen päivä. Kalevalan päivä on puolestaan suomalaisen kulttuurin päivä. Virallisena liputuspäivänä se on ollut 30 vuotta eli vuodesta 1978.

Lönnrot teki 11 runonkeräysmatkaa ja sai Kalevalan aiheet kymmeniltä runonlaulajilta. Matkat suuntautuivat pääasiassa Karjalaan. Merkittävä työskentelypaikka hänelle oli kuitenkin Urjalan naapuripitäjässä Vesilahdessa Laukon kartanossa, jossa hän toimi kotiopettajana silloisen omistajan kirurgian ja lastenpäästöopin professori J. A. Törngrenin ja tämän puolison Eva Agathan perheessä. Laukossa hän valmisteli 1828 ensimmäisiä keräysmatkojaan ja viimeisteli toisen painoksen käsikirjoituksen, joka siis ilmestyi 1849.

Emme tiedä onko Kalevalassa mitään Urjalasta saatua aineistoa, ehkä ei, mutta aika läheltä liippaa. Kalevalan runoissa on oma poljentonsa. Muistamme alkusoinnut. ja Kalevala-mitan. Jokaisessa runon säkeessä on kahdeksan tavua, joista ensimmäinen on painollinen ja toinen painoton. Kun runot alun perin esitettiin laulamalla, on niissä paljon toistoa. Sanotaan, että näin laulaja sai aikaa muistella, miten tarina jatkuu.

Kalevala oli menestys ja innoitti tutkimaan suomalaisuutta ja loi pohjaa suomen kielen nostamiselle viralliseksi kieleksi. Lönnrot loi suomen kieleen paljon myös uudissanoja esimerkiksi: "alkuperä, elinkeino, elähdyttää, emämaa, itsenäinen, kansallisuus, kielioppi, kirjain, markka, penni, mietelmä, sivistys, suudelma ja tasavalta". Jos Agricola käytti kuudesta kahdeksaantuhanteen sanaa, oli niitä

Lönnrotin sanakirjassa 200 000. Nykysuomen sanakirjassa niitä lienee ainakin kymmenentuhatta enemmän.

Nykyisin on muotia, että erilaisia perusteoksia käännettään myös murteille. Kalevalasta on tehty myös Lasten kultainen Kalevala ja nykylapset tuntevat kansalliseepoksen tarinat Koirien Kalevalan kautta.

Mainittakoon, että urjalalaisen Ursula Niemistö julkaisi vuosina 1981-86 neljässätoista suomalaisessa sanomalehdessä Kalevalan sarjakuvana. Hän käytti yleiskieltä kalevalaisin maustein ja nosti esiin myös naisnäkökulmaa. A4.kokoisia sivuja taisi olla 300, joten niitä ei ole julkaistu kirjana. Mielestäni tämä on vahinko, koska valtava työ ansaitsisi tulla näinkin tallennetuksi.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
22.2.2008
Urjalan kulmilta
Lomatarpeet huomioon

Urjalassa koulujen hiihtoloma sijoittuu ensi viikkoon. Eteläisin Suomi lomailee jo tällä viikolla. Lomien ajankohtaa ei säädellä enää Helsingistä, mutta vanhan jaon mukaan lomat näyttävät sijoittuvan perinteisille viikoille. Ensimmäiset hiihtolomat taidettiin pitää juuri ennen sotia. Urjalassa lomaviikko on ollut yleensä helmi-maaliskuun vaihteessa.

Maaseudulla oli merkittävä lomajakso myös syksyllä niin kutsuttu perunannostoloma, jota nykyisin ei tunneta lainkaan. Perunaa viljeltiin maataloissa kuin pienemmillä palstoilla ja sen talteen saamista pidettiin niin tärkeänä, että kymmenkunta lomapäivää saattoi parhaimmillaan siitä saada. Tämän loman myöntäminen taisi loppua kuusikymmenluvun alkupuolella. Viime vuosikymmenellä tuli suurella tohinalla syysloma, joka oli aluksi viikko. Nyt se on kutistunut muutamaksi päiväksi.

Koululaisten lomarytmiä ajatellen syksy on pitkä. Muutaman päivän syyslomaa lukuun ottamatta siihen ei mahdu juuri muita katkoksia. Silti koulun alkaminen on kaiken aikaa liukunut kohti elokuun alkua. Elokuu on Keski-Euroopassa yleisin lomakuukausi.

Kevään katkaisevat hiihtoloma ja pääsiäisloma. Usein myös vapun tienoille syntyy luontevasti muutama vapaapäivä. Tänä vuonna on sellainen harvinaisuus, että helatorstai ja vappu osuvat samalle päivälle. Näin ei käy kuin keskimäärin kerran vuosisadassa.

Nyt pimeää aikaa on riittänyt pitkän, kun lumia on tullut säästeliäästi. Kaikki tämä varmaan vaikuttaa ihmisten mielialoihin. Kun ulos ei päästä esimerkiksi liikuntatunneilla, näkyy se tietenkin myös koululaisissa.

Tänä vuonna ei kunnollisia ulkojäitä ole juuri saatu aikaan. Pitkiä pakkasjaksoja ei ole ollut. Myöskään lunta ei ole ollut niin paljon, että luonnonmaastoihin olisi saatu latuja. Pururadat ja valmiit tasaiset latupohjat ovat erikseen.

Hiihtoloman ajaksi on kunnan nuoriso- ja liikuntatoimi järjestänyt jonkin verran toimintaa. Viikonloppuna on koko perheen ulkoilupäivä Huhdissa. Tapahtumaa organisoi Huhdin kyläyhdistys. Myös laturetkeä on suunniteltu. Ohjelmariville on viisaasti kirjoitettu perään sana säävaraus.

Koko viikon on jäähallilla luisteluvuoroja. Osa niistä on varattu luisteluun ilman mailaa ja osa on mailallisia. Keskiviikkona jäälle luistelee lapsiperheiden luistelutapahtumassa myös erilaisia satuhahmoja.. Torstaiksi ja perjantaiksi on ohjelmassa retki Himokselle laskettelemaan ja uintiretki Serenaan. Uintiretkelle vielä ehtii ilmoittautua tänään. Myös maanantain ja tiistain mediapajaan on ilmoittautuminen jo päättynyt.

Useimmat koululaiset viettävät hiihtolomaa kotona. Kotona olemista piristää päivän pistäytyminen ostoksilla tai jossakin tapahtumassa, konsertissa, elokuvissa, näyttelyssä tai pelissä. Tietenkin mummolat ovat ainakin pienemmille lapsille mukavia paikkoja. Isommat taas viettävät aikaa kavereiden kesken. Jotkut matkaavat hiihtokeskuksiin. Myös laivamatkat ovat suosittuja koululaisten loma-aikoina.

Seuraava loma on pääsiäisenä. Se onkin tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin eli jo maaliskuun lopussa. Kun päivä pitenee, kohenee myös mieliala. Ulkona näkee touhuta pitempään. Ja yhdessä hujauksessa ollaan taas kesän kynnyksellä.

Nykyisin puhutaan ja toimitaankin aikuisten työhyvinvoinnin hyväksi. Paljon puhutaan myös jaksamisesta. Yhtä hyvin kuin tämä asia on tärkeä aikuisille, on se yhtä tärkeä myös lasten ja nuorten kannalta. Lomien lisäksi siihen kuuluu paljon muutakin, jonka soisi lähtevän myönteisesti liikkeelle.

On hienoa, että Urjalan nuoriso- ja liikuntatoimi on huomannut lasten ja nuorten tarpeet loma-aikana. Hyvää (hiihto)lomaa!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
15.2.2008
Urjalan kulmilta
Merkittävä päätös

Meidän urjalalaisten kannalta merkittävä periaatepäätös syntyy Urjalan valtuustossa ensi maanantaina. Kunta päättää terveydenhuollon ja sosiaalitoimen uudelleenjärjestelyistä päättämällä purkaa terveydenhuollon kuntayhtymän ja ottamalla käyttöön Akaan kaupungin hallitseman isäntäkuntamallin.

Päätöksen taustalla on valtiovallan viime vaalikaudella käynnistämä Paras-hanke, jonka tarkoituksena oli turvata kuntalaisten peruspalvelut. Käytännössä valtiovalta ei ole useista selvityksistä huolimatta kyennyt uudistamaan sen paremmin terveydenhuollon kuin sosiaalitoimen kankeita toimintamalleja ja käytänteitä. Koko hanke onkin keskittynyt siihen, että kuntia ajetaan yhteen.

Elokuun loppuun mennessä kunnat vastasivat valtioneuvostolle sen esittämiin kysymyksiin palvelujen järjestämisestä. Osa kunnista mm. Urjala ja Kylmäkoski saivat kolmen ministerin allekirjoittaman lisäkyselyn, johon on vastattava maaliskuun alkuun.

Aluksi Urjala vastasi, että se järjestää palvelut yksin tai yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Nyt uudessa vastauksessa on päädytty siihen, että terveydenhuollon kuntayhtymä puretaan. Terveydenhuollosta ryhtyy kaikkien kuntien alueella vastaamaan Akaan kaupunki isäntäkuntana. Myös vanhustenhuolto ja vammaishuollon palvelut tulisivat mukaan.

Järjestämistavoista on kaksi vaihtoehtoa. Toisessa kaikki yhdistetään saman hallinnon alle ja toisessa terveydenhuolto olisi erikseen, mutta kumpaakin hallinnoisi Akaa.
En tiedä ovat kaikki päättäjät selvillä mitä isäntäkuntamalli(keskuskuntamalli, yhteislautakunta) käytännössä tarkoittaa. Lyhyesti määriteltynä se tarkoittaa kuntien välistä sopimusjärjestelyä, jossa yksi kunta tuottaa muiden yhteistoimintaan osallistuvien kuntien osalta sopimuksessa määritellyt palvelut. Isäntäkunnan valtuusto päättää talousarviosta, tärkeimmistä viroista, johtosäännöstä ja saa valtionosuudet ja vastaa palvelujen järjestämisestä sopijakuntien alueella. Jokainen sopijakunta saa edustajia lautakuntaan.

Vireillä olevassa mallissa kunnat omistaisivat alueellaan olevat kiinteistöt. Nykyiset palvelupisteet luvataan säilyttää. Jokainen yksikö toimisi omana tulosyksikkönään ja niillä olisi omat suoritehinnat, joiden mukaan kuntia laskutetaan. Vammaispalveluissa ja sosiaalityössä palveluja keskitetään.

Kyseessä on siis merkittävä päätös, joka aiotaan valmistella jo tämän vuoden aikana niin, että toteutus alkaisi ensi vuoden alusta tai viimeistään 2010. Merkittävä budjettivalta siirtyy Urjalalta Akaalle. Tehtävien selvitysten aikana saadaan tieto myös siitä, millaista valtionosuutta toimintaan tullaan saamaan. Myös henkilöstöjärjestelyissä on paljon tehtävää, ei vähiten johdon osalta.

Ehkä samanaikaisesti tämän hankkeen selvittelyjen kanssa kannattaisi miettiä muitakin vaihtoehtoja. Kylmäkoskella on tehty miltei kaikkien valtuutettujen aloite, jossa halutaan selvittää yhteistyö Lempäälän ja Vesilahden kanssa. Forssan suunnasta on kuulunut myös joitakin puheenvuoroja, joissa Urjala ja Someroa haluttaisiin yhteistyökuvioihin mukaan. Toisaalta myös ostopalvelujen käyttäminen on kokonaan selvittämättä.

Näitä asioita mietitään ja toteutetaan usein vain hallinnon näkökulmasta. Tärkeintä olisi miettiä myös asiakkaan eli kuntalaisen näkökulmaa. Silloin huomio kiinnittyy palvelujen järjestämistapaan, ei siihen, kuka ne järjestää ja toteuttaa. Tärkeää on saada palvelua juuri silloin, kun sitä tarvitsee. Julkinen terveydenhuolto ei toimi tässä suhteessa tehokkaasti. Tästä lähtökohdasta käsin tulee uudistaa paljon myös arkipäivän käytänteitä terveyskeskuksissa. Rutiininomaiset palvelut tulisi saada heti ja työnjaolla eri toimipisteiden kesken voitaisiin saada aikaan erikoistumista.

Vanhustenhuollon suurin ongelma on laitospainotteisuus. Seiniin ja tiloihin saadaan rahaa sekä valtiolta, Raha-automaattiyhdistykseltä että kunnalta. Avopalveluihin ja kotona tapahtuvaan hoitoon ei rahaa tahdo tulla mistään.
Tehkääpä valtuutetut viisaita päätöksiä.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________
Forssan Lehti
8.2.2008
Urjalan kulmilta
Tärkeä ensivaikutelma

Maailman tunnetuin brändi tai tuotemerkki on Coca Cola. Suomen tunnetuin on Nokia. Paljon vaikeampaa on sanoa mikä olisi Hämeen tai Pirkanmaan tunnetuin brändi. Entä, mikä olisi kunkin meidän oman kotipaikkakuntamme tunnetuin brändi. Sellaista ei luoda tyhjästä eikä hetkessä.

Tehdäänpä pieni ajatuskoe. Miettikääpä, mitä tulee ensimmäisenä mieleen, kun kuulette sanan Urjala. Vastaus riippuu henkilökohtaisista kokemuksista. Aivan samalla tavalla kukin lukija voi laittaa Urjalan tilalle jonkin muun paikkakunnan, kylän tai kaupunginosan nimen ja miettiä, mikä ensimmäiseksi tulee mieleen.

Ensivaikutelma on usein tärkein. Kun tapaamme, uuden meille ennestään tuntemattoman ihmisen, luomme hänestä muutamassa sekunnissa mielikuvan. Tätä mielikuvaa ei hevin muuteta. Omaksumme myös helposti uusista asioista ensimmäisen tiedon ja vertaamme tulevaan lisätietoa aikaisempaan. Hyväksymme usein vain omaa synnyttämäämme tai saamaamme mielikuvaa vahvistavat tiedot ja torjumme muut.

Hiljattain tapasin pääkaupunkiseudulla nuorehkon mieshenkilön. Hänelle nimi ja paikkakunta Urjala ei sanonut mitään. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta. Yleensä eri yhteyksissä tapaamillani ihmisillä on ollut joku mielikuva Urjalasta. Vanhemmat ikäluokat muistavat Urjalan taikayön, vaikka eihän sekään ole kovin vanha. Urjalan taikayö niminen kappale esitettiin televisiossa SPR:n keräysohjelmassa ensimmäisen kerran 1960-luvun lopussa.

Kulttuuria, eritoten kirjallisuutta seuraavat, tuntevat Pentinkulman ja yhdistävät sen Urjalan kirjallisuustapahtumaan. Väinö Linna on vahva brändi, jonka teokset kestävät monenlaisia tulkintoja. Urjalaa markkinointiin jokin aika sitten Väinö Linna vetovoimatekijänä ajatuksin.

Heikkenevä brändi on Nuutajärvi. Muistan, kuinka lasitehtaan johtajana toiminut Jorma Tallgren ehdotti aina puoliksi leikillään Urjalan kunnan nimen muuttamisista Nuutajärveksi. Onneksi ei muutettu, sillä jo kauan sitten olisi pitänyt muuttaa Iittalaksi. Kalvolakaan ei nimeään muuttanut Iittalaksi, vaikka sitä virallisesti esitettiin ja ensi vuoden alusta kunta liittyy Hämeenlinnaan, jos pala Hattulaa saadaan välistä samaan kaupunkiin.

Puran Martille voisikin lähettää terveisiä, että ehdottaa valtiolle kolmostien maapohjan liittämistä Hämeenlinnaan Hattulan kohdalla, niin ei tarvitse koskea yksityisten maihin. Samalla logiikalla Urjalankin kunnan lopettamista ajavat saisivat, Akaan, Forssan, Lempäälän lisäksi vaihtoehdoksi vielä Tampereenkin.

Urjala on lähes kokonaan unohtanut tänä vuonna, ainakin toistaiseksi, Aukusti Uotilan. Tämän nuorena kuolleen lahjakkaan taidemaalarin syntymästä on kulunut 150 vuotta. Kirjoitin kyllä aiheesta näillä palstoilla viime kesäkuussa, mutta kukaan ei siihen tarttunut. Urjalan Sanomissa Porissa asuva Simo Ojanen, mm. Sirkuspelle Hermannin luoja, kyseli aisan perään. Uotilan syntymäkodin seinään kiinnitettiin muistolaatta 1953. Nykyisin syntymäkoti tunnetaan nuorisotila Majakkana.

Nyt Urjalalle on luotu uutta viestinnällistä ilmettä. Ammattilaiset ovat tähän mennessä näkyvimpinä saaneet aikaan kauniin lintulogon. Nyt tälle pitää kehitellä paljon uusia lempinimiä ja tarinoita, jotta se voitaisiin omaksua laajasti sekä paikkakunnalla että ulkopuolella. Ihmiset muistavat tutkitusti parhaiten aina sellaiset asiat, joille he nauravat. Huumoria pitää olla.

Myönteinen kuva ei synny itsestään. Se vaati pitkäjänteistä työtä. On helppo arvostella lehdistöä ja julkisen sanan käyttäjiä, jos omakuva ei miellytä. Aivan ratkaisevaa kuntakuvan kannalta on se, mitä ja miten tehdään ja sanotaan. Pieni sivulause tai tokaisu, voi tuhota arvaamattoman paljon.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
1.2.2008
Urjalan kulmilta
Pitäjänkouluun 150 vuotta sitten

Jännittyneinä, ujosti toisiaan tarkkaillen saapui kolmekymmentä eri-ikäistä lasta päivälleen 150 vuotta sitten Urjalan vanhaan kirkonkylään Urjalankylään aloittamaan pitäjänkoulua. Heitä oli vastaanottamassa nuori opettajaksi nimetty Johan Selvenius. Immalan kouluksi ostettu talo oli kahden järven yhdistävän joen länsipuolella noin sadan metrin päässä puretusta vanhasta kirkosta, josta oli jäljellä kivisakasti. Koulu oli melko lähellä tietä.

Osa kauempaa tulleista oppilaista oli asettunut jo edellisenä päivänä sukulaisiin tai tuttuihin taloihin kortteeriin. Urjalankylästä tulleet Kolmanin, Simolan, Pauharin ja muiden talojen lapset saivat käydä koulua kotoa. Kevätlukukaudella oli kaksi tuntia päivällisaikaa. Koulussa ei pääsääntöisesti saanut ruokaa. Piti olla omat eväät tai sitten piti käydä kotona tai majapaikassa syömässä. Parina vuonna keitettiin puuroa.

Koulupäivä alkoi yhdeksältä virrellä ja rukouksella, joihin myös päivä päättyi kolmelta. Opettaja kuulusteli ensin päälliköt eli apuopettajat ja sitten nämä puolestaan mittailivat toisten taitoja. Myös lauantai oltiin koulussa. Lauantaina iltapäivällä lapset kiirehtivät koteihinsa kuka Mellolaan kuka Menosiin, kuka Kokolle ja kuka Perholle.

Koulun perusti seurakunta, koska 1958 ei maallisia ja seurakunnallisia asioita ollut erotettu toisistaan. Urjalassa se tapahtui kymmenen vuotta myöhemmin 1868. Aloite koulusta oli tehty jo 1845 kirkkoherran toimesta. Tuomiokapituli antoi luvan, mutta maaherra epäsi.

Kolmentoista vuoden aikana hankittiin pitäjänmakasiinin ylijäämäviljalla varoja koulutalon hankintaan ja opettajan palkkauksen turvaamiseen. Helmikuussa 1856 Juho Maunulan, Juho Uotilan ja Juho Iso-Kassarin toimikunta osti kolmasosan Immalan tilasta. Nuutajärvi omisti ennestään puolet tilasta ja osti nyt loputkin, jolloin talo tontteineen jäi seurakunnalle.

Taloa kunnostettiin sekä koulua että opettajan asuntoa varten. Luokkaan hankittiin penkkejä istumista varten ja hieman korkeammat penkit kirjoittamista varten. Luokassa oli musta taulu ja sitä valaistiin neljällä kattovalaisimella, joissa kussakin oli neljä kynttilää. Vuonna 1860 koulutalo punattiin ulkoa ja ympärille rakennettiin aita. Myös luokkahuoneet ja opettajan asunto maalattiin sisältä.

Kouluun tulevilta toivottiin lukutaitoa. Osalla sellainen jo olikin, mutta koska osa tulijoista oli seitsemänvuotiaita tai jopa nuorempia, ei heillä ollut vielä riittävää taitoa ja siksi sekä tavausta että kirjoitusta piti harjoitella. Siihen asti kotien piti opettaa ja osa oli ehtinyt saada opetusta kulmakuntaopettajilta, jotka omissa piireissään huolehtivat alkeisopetuksesta.

Oppikirjoja ei aluksi kovin paljon ollut. Tärkein oli katekismus. Myös Raamatun selityksiä opeteltiin. Paljon opeteltiin myös ulkoa, eikä asioita juurikaan selitetty. Opettaja toimi urkurina, eikä hänellä ollut pitäjänkoulun aloittaessa vielä alan koulutusta, koska opettajankoulutusta ei vielä silloin ollut aloitettu. Kun seminaari Jyväskylässä1863 aloitti, oli Selvenius ensimmäisellä kurssilla ja Urjalankylän kouluun tuli hänelle sijainen.

Mainittakoon että samana vuonna, kun Urjalan koulu aloitti, aloitti myös ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu Jyväskylässä. Merkille on pantava myös, että Urjalan kirkkoherra aloitti kirkonkirjojen kirjoittamisen suomeksi 1859.

Oppilaiden ensimmäinen päivä oli päättynyt helmikuun ensimmäisenä 150 vuotta sitten. He edustivat kaikkia yhteiskuntaryhmiä. He eivät vielä tienneet, mitä heistä tulisi koulun ansiosta. Me tiedämme joidenkin osalta heidän myöhemmät kohtalonsa. Kaikkien osalta emme sitä tiedä, koska emme tunne kaikkia heitäkään, jotka olivat ensimmäisinä oppilaina. Koulukuvasta emme voi katsoa, koska sellaisia ei vielä ollut. Koulun arkisto tuhoutui tulipalossa, kun Laukeelan rakennettu uusi ja siirretty koulu paloi 1920-luvun puolivälissä

Paljon mielenkiintoista on tullut kuitenkin ilmi. Osasta siitä kerrotaan lisää 150-vuotsijuhlassa parin viikon päästä. Paljon olisi vielä selvitettävää, jos joku sen tekisi ja jos sen selvittämistä pidettäisiin selvittämisen ja kertomisen arvoisena. "Ei oppi ojahan kaada, eikä tieto tieltä työnnä."

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
25.1.2008
Urjalan kulmilta
Historiaa ei voi leikata

"Se meni kapinassa." Tämä sanonta on tuttu vanhemmille urjalalaiselle, riippumatta siitä kummalla puolella heidän sympatiansa ovat olleet. Näinä päivinä on kulunut 90 vuotta kansalaissodan syttymisestä. Voittanut osapuoli juhli varsinkin kaksi- ja kolmekymmentäluvulla tammisunnuntaina vapaussodan muistoa.

Tuon aikakauden tapahtumia ei Urjalassa tunneta vieläkään riittävän tarkasti. Urjalan historiassa Kirsti Arajärvi kertoo punaisten järjestyskaartien aloittaneen aseiden etsinnän Nuutajärven ja Honkolan kartanoissa tammikuun 21. päivä.

Vallankumous julistettiin alkaneeksi nostamalla punainen lyhty Helsingin työväentalon torniin. Sitä ennen oli ollut jo valkoisten puolella liikehdintää niin Karjalassa kuin Pohjanmaallakin. Mannerheim asettui valkoisten johtoon.

Punaisten ja valkoisten lisäksi tapahtumissa oli kolmaskin osapuoli. Suomessa oli kymmeniätuhansia venäläisiä sotilaita. Huomattava osa näistä radikalisoitui Venäjällä tapahtuneen sosialistisen vallankumouksen jälkeen. Venäjän vallankumoukselliset toimittivat aseita punakaarteille, mutta näitä samoja aseita saivat myös valkoiset ryhtyessään riisumaan venäläisiä aseista.

Urjalassa ei käyty taisteluja, mutta saattaa pitää paikkansa väite, jonka mukaan Urjalasta olisi voinut tulla Tampereen taistelujen jälkeen taistelupaikka. Siihen olisivat antaneet hyvät edellytykset tänne rakennetut venäläisten linnoituslaitteet. Rintamat olivat kuitenkin luhistuneet punaisten kannalta sekä Tampereella ja Porissa.

Huhtikuun lopulla kulki Urjalan läpi valtaisa joukko pakolaisia kohti itää. Urjalan historiassa kirjoittaja lainaa rovasti Hildeniä: "Silloin oli pitäjämme maanteillä luultavasti suurin liike, mitä niillä on koskaan ollut. Pitkinä käärmemäisinä jonoina kulki niitä yöt päivät anastaen kaikki matkan varrella olevat asunnot levähdyspaikoikseen. Seurakunnan kirkossakin majailivat nuo punakaartilais-pakolaisjoukot 4 vuorokautta."

Urjalalaisten henkilömenetyksiä ei tiedetä vieläkään tarkkaan. Arajärvi kertoo punaisten tappioksi noin 300. Kuolemantuomion sai Urjalassa tai muualla 77, vankileireillä kuoli 110, kaatuneita 36, kadonneita 50 ja sodan rasituksiin kuolleita 11. Valkoisten tappioksi Urjalan historia kirjaa 23 urjalalaista. Jaakko Paavolainen on tutkimuksessaan saanut osapuolten tappiosta omat lukunsa ja Valo Saikku vielä suuremman lukumäärän.

On selvää, että tapahtumat jättivät jälkensä, jotka tuntuvat vielä nykypäivänäkin. Sisällissota on aina julmaa. Kapinasta annetut tuomiot olivat ankaria siksikin, että lainsäädäntö oli kuningasvallan ajoilta. Sen sijaan kenttäoikeudet noudattivat omia käytäntöjään, joissa ei laillista käsittelyä voitu saada.

Jonkin verran on tuon ajan tapahtumia saatu tallennettua. Paljon on tarinoita ja tapahtumia mennyt osallisten ja heidän perillistensä mukana ikuisiksi ajoiksi. Silti on myös paljon vielä purkamatonta ja käsittelemätöntä, joka kannattaisi saada talteen.

Jos sodan lopputulos olisi ollut toinen, olisi myös Suomen historia ollut toinen. Millainen se olisi ollut, sitä emme voi tietää. Varmaa on, että kansalaissodan jälkeisten kuohuntavuosien jälkeen alkanut määrätietoinen sovinnon rakentaminen on tuottanut tulokseksi hyvinvointiyhteiskunnan, jossa pyritään pitämän huolta heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä.

Urjalan kunnanvaltuuston pöytäkirjakirjasta on leikattu punaisen kunnanvaltuuskunnan aika pois. Se on inhimillisesti ja laillisuudenkin näkökulmasta ymmärrettävää. Historiaa ei voi kuitenkaan leikata. Mikä on tapahtunut, se on tapahtunut. Meillä jälkeenpäin elävillä on oikeus tietää, mitä todella tapahtui. Siksi kaikkia näkökulmia valottavaa tutkimusta tarvitaan edelleen.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
18.1.2008
Urjalan kulmilta
Asiakirjat verkkoon

Jokainen kunnanvaltuusto saa helmikuussa käsiteltäväkseen kunnanhallituksen selonteon tehdyistä valtuustoaloitteista ja kuntalaisten aloitteista. Tämä määräys otettiin aikanaan uudistettuun kuntalakiin sen takia, että jotkut aloitteet saattoivat maatta valmistelukoneiston pöydällä vuosikausia. Muutoksella haluttiin saada aloitteet seurantaan.

Urjalan valtuustossa tehtiin viime vuonna kaksi yksittäisen valtuutetun aloitetta ja yksi valtuustoryhmän tekemä aloite. Sama valtuutettu Anna Saari teki kahdesti aloitteen röntgentoiminnan turvaamisesta Urjalassa. Toisella kertaa valtuusto äänesti aloitteen nurin kunnanhallituksen kannan mukaisesti ja sinetöi samalla kuvantamisen loppumisen Urjalassa.

Ainoan ryhmäaloitteen teki kokoomuksen valtuustoryhmä esittäen kuntaliitosneuvotteluja Kylmäkosken kanssa. Alkua pidemmälle ei päästy, koska Kylmäkoksi torjui koko ajatuksen.

Myös me tavalliset kuntalaiset voimme tehdä aloitteita kunnalle. Tämä oikeus tunnetaan hyvin huonosti ja sitä käytetään hyvin vähän. Viime vuoden aikana näitä aloitteita tehtiin kolme ja ne kaikki teki paikallislehden vakioyleisönosastonkirjoittaja Esko Valkama. Hänen kaavoitusta koskevat aloitteet luvattiin osittain ottaa huomioon kaavoitusta uudistettaessa. Kolmas aloite koski kunnan itsenäisyyden ja kuntaliitosmahdollisuuksien selvittämistä konsultin avulla. Tätä aloitetta kunnanhallitus ei pitänyt tarkoituksenmukaisena.

Toinen vuosittainen katsaus, joka valtuustolle annetaan, koskee vireillä olevia kaavoitusasioita. Tällä halutaan turvata se, että kuntalaiset ja valtuutetut saavat tietoa maankäytön suunnittelusta. Viime vuosina uutta näissä asioissa on ollut etukäteiskuulemisen lisääminen. Tähän pyritään laatimalla ensin osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Kaavamuutos voi tulla vireille sekä maanomistajan, kuntalaisen, jonkin viranomaisen tai kunnan omana aloitteena.

Kaavoitusprosessin aikana kuullaan monia viranomaisia ja kaikkia niitä, joita kaavoitettu alue läheisesti koskettaa. Kaikki eivät asu paikkakunnalla, jolloin heidän tavoittamisensa saattaa olla vaikeaa. Usein voi olla myös perikuntien alueita, joilla on useita omistajia. Kaikkien kuulemisen on pyritty varmistamaan lainsäädännöllä, mutta myös toisaalta on mahdollistettu se, että kaavamuutoksia ja kaavoitusta voidaan tehdä yleisen edun sitä vaatiessa.

Rantakaavat, joita nytkin on ollut kunnan elinten käsittelyssä, ovat aina maanomistajalähtöisiä ja myös kaavoituskuluista vastaa maanomistaja. Niissä joudutaan usein käymään keskustelua siitä, että kaavoitettavan alueen rakennusoikeus on sopusoinnussa muiden rannanomistajien rakennusoikeuksien kanssa.

Kuntalaisten kosketuspinta kunnalliseen päätöksentekoon on aika ohut. Aikanaan hallintoa virtaviivaistettiin karsimalla luottamushenkilöelimiä. Sanottiin, että jäljelle jääville lautakunnille tulee todellista valtaa ja että jäseniä koulutetaan ja perehdytetään asioihin paremmin. Miten lautakunta onnistuu työssään, riippuu paljon esittelevästä virkamiehestä. Myös puheenjohtajan aktiivisuudella on merkitystä. Lautakunta voi käsitellä rutiininomaisesti sille esiteltävät asiat tai sitten se voi käydä myös tulevaisuutta luotaava eri vaihtoehtojen pohdintaa. Tämä ei onnistu heti, vaan määrätietoisesti harjoittelemalla

Mielestäni voitaisiin hieman lisätä lautakuntia ja muita luottamushenkilöelimiä. Käytännössä Urjalassa lautakuntapaikat miehittävät valtuutetut. Osa valtuustoehdokkaina olleista saattaa saada myös lautakuntapaikan tai varajäsenen paikan.

Kuntalaiset voivat seurata päätäntäelimien toimintaa Internetin välityksellä. Valitettavasti vain esityslistoista puuttuvat edelleen kaikki liitteet, joihin asioiden esittelyssä ja päätösehdotuksissa viitataan. Tosin kuntalaisina meillä on oikeus mennä kunnantoimistoon ja pyytä saada nähtäväksi asiakirjat. Luulenpa, että näitä kävijöitä on vähän. Siispä laittakaa kaikki julkiset asiakirjat verkkoon näkyviin. Niistä ovat kiinnostuneita, paitsi luottamushenkilöille ja virkamiehille silloin tällöin sydämentykytystä aiheuttavat pakinanikkarit, myös valistuneemmat kuntalaiset.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________
Forssan Lehti
11.1.2008
Urjalan kulmilta
Kunallisista palveluista

Kun kuusikymmenluvulla Suomeen rakennettiin Saimaan kanavaa, käytiin voimakasta keskustelua hankkeen kannattavuudesta. Kun kanava sitten valmistui ja tuli ensimmäinen pakkastalvi, sanottiin, että nyt se kannattaa.

Tämä juttu tuli mieleeni, kun luin kunnanhallituksen listaa. Urjalan työttömien yhdistykselle vuokrataan uimahalli. Sitä ennen altaan päälle rakennetaan kansi. Vuokraa kirpputorilta peritään sen verran, että yhtiövastike tulee katetuksi. Voidaan siis sanoa, ettei uimahalli pian tuota tappiota, jos ei kannatakaan eli tuo tuloja. Työttömien kirpputorille Laukeelassa entinen uimahalli on jo ainakin neljäs toimitila.

Kunnalliset palvelut eivät harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tuota voittoa. Useimmat eivät pyöri omillaankaan, vaan niiden kattamiseen tarvitaan kunnan ja valtion rahaa. Pääpyrkimyksenä on ollut se, että selvät liikelaitokset voisivat tulla toimeen omillaan ja parhaimmillaan ne voivat tuottaa rahaa kunnan kassaan.

Kun puhutaan kunnallisista liikelaitoksista, käydään usein myös rajanvetoa siitä, mikä toiminta on mahdollista kunnalle ja mikä kuuluu yksityiselle sektorille. Kilpailusääntöjen mukaan kunta ei toimillaan saa vääristää kilpailua. Se ei myöskään voi käyttää määräävää markkina-asemaa.

Viime aikoina on myös huomattu, että kunnan kilpailuttaessa ostopalveluitaan, tulevat kilpailulainsäädännön määräykset vastaan myös sitä kautta. Oman kunnan yrittäjää ei voi suosia muiden kustannuksella.

Urjalassakin on havaittu myös se, että kunta ei mahda myöskään sille mitään, jos aitoa kilpailua ei synny. Näin kävi viimeksi koulukuljetusten suhteen. Tarjouksia tuli juuri niin paljon kuin oli reittejä. Yksi tarjoaja nosti tiettävästi kilometritaksaa eurolla, kun tiesi, ettei kilpailua ei ole. Niinpä ajokilometrien hinnat ovat erilaiset kunnan eri osissa.

Joskus taas yrittäjät laittavat kunnan selkä seinää vastaan. Viime aikoina on päivitelty sitä, että kunta joutuu maksamaan erään yrityksen konkurssin takia takausvastuita. Tunnen tämän tapauksen erittäin hyvin, koska olin tekemässä takauspäätöstä. Yrittäjällä oli jo valmiiksi neuvoteltu sopimus naapurikaupungin kanssa. Sen jälkeen tuli paljon yhteydenottoja eri tahoilta. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin järjestelyyn, jolla yritys jatkoi ja laajensi toimintaansa Urjalassa. Kunnassa päätös syntyi lähes yksimielisesti. Kunnanhallituksen pöydän ympärillä oli vain yksi, joka vastusti takausta.

Urjalassa ei kunnallisia liikelaitoksia varsinaisesti ole. Ainoastaan vuokratalot on yhtiöitetty Urjalan Talot Oy:ksi. Vesilaitos ei ole oma yhtiönsä, vaan toimii omana yksikkönään. Kunnallisen veden ja jäteveden hinnoista päätettäessä kävi aikanaan niin, että sen piirissä olevat vastustivat ja muut kannattivat taksojen tarkistamista. Itsekannattavuuden periaatetta oli vaikea saada toteutumaan.

Nytkin ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa. Kaava-alueella vesi- ja viemäriputki tulee tontin rajalle. Haja-astusalueella joutuu itse kustantamaan liittymämaksun lisäksi putket ja kaivuun, pumppaamot ja mahdollisesti vielä erikoistyöt kuten tienalitukset, kun määrätään liittymään kunnalliseen viemäriin.

Urjalalla ei ole omaa energiayhtiötä. Urjalan Sähkössä ja myöhemmin Hämeen Sähkössä kunta oli osakkaana. Muiden kuntien tapaan Urjala myi sähköosakkeensa. Niistä saaduilla miljoonilla on rakennettu Urjalaan paljon peruspalveluvarustusta. Syömiseen eli kulutusmenoihin ei pääomaa ole käytetty kuin osittain korkotuottojen osalta.

Historian kannalta olisi mielenkiintoista, jos joku selvittäisi oliko kuntien viisasta luopua maakunnallisesta sähköyhtiöstä. Vertailevan tutkimuksen varmaan pystyy tekemään. Kuntien kannalta vuosituotto olisi ollut joka tapauksessa pienempi. Toisaalta myös Vattenfall ostajana ei tehnyt kannattamatonta kauppaa.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.1.2008
Urjalan kulmilta
Kohtuus olisi hyvästä

Maanantaina alkavat härkäviikot, joita kutsutaan myös joillakin paikkakunnilla selkäviikoiksi. Kumpikin tarkoittaa joulun jälkeistä juhlatonta työnteon aikaa. Tällä kertaa ajanjakso jää ehkä normaalia lyhyemmäksi, koska pääsiäinen on jo maaliskuussa.

Loppiainen oli aikanaan ehkä jouluakin merkittävämpi kristillinen juhla. Nykyisin se ei taida erota normaalista viikonlopusta. Loppiaisen suomenkielinen nimi tarkoittaa joulunajan loppumista. Ruotsiksi trettondag, tarkoittaa kolmattatoista päivää joulusta. Suomalaisen sanonnan mukaan joulunaika alkoi hyvän Tuomaan tuomana 21. joulukuuta ja päättyi pahan Nuutin viemänä 13. tammikuuta. Nuuttipukki-perinnekin alkaa olla häviämässä.

Härkäviikko nimitystä käytetään täällä Urjalassa, jossa härkä eli sonni oli vielä yleinen vetojuhta 1700-luvulla. Nimitys selkäviikko, jota käytetään myös hämäläismurteiden alueella tarkoitta talven selkää. Siitä, milloin talven selkä taittuu, on erilaisia käsityksiä. Tänä vuonna talvi tekee vasta tuloaan.

Oikeastaan puhutaan sanaparista härkäviikot ja reikäleivät. Viittaus ruokatalouteen tarkoittaa jouluruokien loppumista. Leipäkin muuttui kovaksi reikäleiväksi. Kerralla leivottiin paljon ja leipä säilyi kuivattuna vartaassa katonrajassa.

Ylensyönti on säilynyt joulunperinteenä, vaikka nykyisin syödään ympärivuoden sellaisia herkkuja, ettei jouluruoka tee niin suurta poikkeusta kuin ennen vanhaan. Voisipa joku perinnettä tuntematon ajatella, että härkäviikot tarkoittaakin aikaa, jolloin syödään häränlihaa.

Nykyajan härkäviikko on saanut uuden sisällön, kun joillakin paikkakunnilla aloitettu tipaton tammikuu-ajatus, on levinnyt laajemmalle. Ajatuksena on viettää yksi kuukausi ilman alkoholia. Sinänsä ajatus on oikein hyvä, koska alkoholilla on osuus moneen sairauteen ja kuolemaankin.

Joulun alla Maaseudun Tulevaisuudessa oli varkautelaisen komisarion Jyrki Haapalan haastattelu, jossa hän painokkaasti halusi suitsia alkoholin ylivaltaa suomalaisten elämänmenossa. Hän toteaa, että yhteiskuntamme on alkoholilla kyllästetty. Haapala mainitsee esimerkkinä, että Alkon lakon uhatessa toimittajat olivat kiinnostuneita vain siitä, että olivatko jonottajat saaneet riittävästi viinaa, jos lakko alkaa. Samaan aikaan tullut tieto siitä, että joka päivä alkoholi tappaa kuusi ihmistä, ei saanut mitään julkisuutta. Lukumäärä tarkoittaa suurin piirtein vuodessa Humppilan tai Ypäjän kokoista väkimäärää

Haapalan raitistamisohjelmaan kuuluisi oluen myyntikielto sunnuntaisin ja Alkojen pitäminen kiinni lauantaisin sekä jatkoaikojen poistaminen huonotasoilta ravintoloilta.

Viimeinen tilasto kertoo, että jokainen suomalainen käyttää alkoholia 12 litraa vuodessa. Kun se jaetaan olueksi, tulee siitä melkoinen korivuori. Täysraittiiden määrä on jonkinmoinen, joten on paljon myös suurkuluttajia. Tipaton tammikuu on hyvä tapa testata, voiko olla ilman. Jos ei siihen pysty, on syytä tarkkailla juomistaan.

Nykyisin homma on kääntynyt niin päin, että sinun täytyy perustella, miksi et juo, kun alkoholia suorastaan tyrkytetään. Tietenkin on vielä niitäkin, jotka tuntevat jonkin verran huonoa omaatuntoa ja sanovat ottavansa lääkkeeksi.

Jotkut sanovat, että meidän pitäisi eurooppalaistua alkoholin suhteen. Oppi taisi mennäkin hyvin perille. Omaksuttiin olut ja viini ruokapöytään, mutta pidettiin kiinni myös suomalaisesta viikonloppupullosta, jolloin kulutus kasvoi.

Kohtuus olisi hyvästä. Sitäkin taitaa olla niin monenlaista. Laskiaiseen on kuukausi ja sitten alkaakin paastonaika, joten hyville aikomuksille sekä juoman että ruuan suhteen on hyviä mahdollisuuksia alkutalvena. Laihdutuksen tuskan keskellä kamppaileville toivotan kuitenkin hyvää työintoa alkaville härkäviikoille!

Seppo Pirhonen