Forssan
Lehti
19.12.2008
Urjalan
kulmilta
Tutkintoja ja välitodistuksia
Heitä
oli kaikkiaan 38, poikia 25 ja tyttöjä13, jotka saapuivat
syyslukukauden jälkeen Urjalan pitäjänkoulun ensimmäiseen
syyslukukauden jälkeiseen tutkintoon 20.12.1858. Tutkinto pidettiin
koulussa Urjalankylässä ilmeisesti puolen päivän
aikaan. Se kesti yli kaksi tuntia. Tilaisuudesta laadittiin pöytäkirja,
joka lähetettiin Turun tuomiokapituliin. Pöytäkirjan
laati kirkkoherra ruotsiksi ja luultavasti paikalla oli myös muita
johtokunnan jäseniä sekä oppilaiden vanhempia.
Pöytäkirjan
mukaan tilaisuus alkoi rukouksella, jonka jälkeen koulun inspehtori
piti puheen, jossa hän puhui päivän merkityksestä.
Seuraavina vuosina tutkinnosta laadituissa pöytäkirjoissa
mainitaan, kuinka oppilaita kehotettiin "rohkeudella ja uskalluksella
vastaamaan kysymyksiin niissä oppiaineissa, joita nyt ruvettiin
kuulustelemaan".
Ensiksi
opettaja esitti kysymyksiä kristinopista Svebeliuksen katekismuksen
pohjalta. Osa osasi kokonaan ja toiset vain osittain. Seuraavaksi seurakunnan
papisto tutki tavausta ja sisälukua. Kolmanneksi oppilaat saivat
kertoa Raamatun kertomuksia, joita lokakuun alussa alkaneen syyslukukauden
aikana oli ehditty käsitellä 15 kappaletta.
Seuraavaksi
oli vuorossa oppilaiden laskutaitojen tutkiminen neljällä
laskutavalla. Sitten esitettiin muutamia kysymyksiä sekä yleisestä
että Suomen maantiedosta mukaan lukien Suomen kasvit.
Näiden
lisäksi "oppilaat olivat saaneet nauttia opetusta" kirjoituksessa
ja laulussa ja olivat edistyneet melko tyydyttävästi. Todistukseen
merkittiin arvosanat. Kolmonen tarkoitti kiitettävää,
kakkonen tyydyttävää, ykkönen välttävää
ja nolla heikkoa edistymistä. Oppiaineiden lisäksi arvioitiin
oppilaan käytös, ahkeruus ja luonnonlahjat.
Tutkinnon
lopuksi oppilaat kutsuttiin vielä sisään edistymisensä
mukaisessa järjestyksessä. Ahkerimmille jaettiin kannustuksena
palkinnoksi Biblian historia. Sen sai neljä poikaa ja kuusi tyttöä:
Maunulan Johan, Sundströmin Emil, Löytyn Matti ja Johan Gustaf
sekä tytöistä Koppalan Adolfina, Uotilan Sandra, Mattilan
Adolfina, Talan Amanda, Mattilan Sandra ja Keppilän Ida.
Kun oppilaat
oli jaettu varallisuuden mukaan kolmeen luokkaan, kuului oppilaista
20 varakkaisiin, kahdeksan omillaan toimeen tuleviin ja kymmenen köyhiin.
Palkituista köyhiin kuuluivat Emil Sundström, Johan Gustaf
ja Keppilän Ida. Varakkaita oli viisi ja omillaan toimeen tulevia
kaksi.
Eniten
korkeimpia arvosanoja oli Koppalan Adolfinalla, jolla oli peräti
seitsemän kolmosta. Kuusi kolmosta kymmenestä mahdollisesta
oli Talan Amandalla ja Sundströmin Emilillä. Nämä
kaikki olivat oppilaiden vanhimmasta päästä eli kolmetoistavuotiaita.
Nuorin palkituista oli Mattilan Sandra, joka oli kahdeksanvuotias.
Laulannossa
ei kukaan poika saanut parhainta arvosanaa. Tytöistä sen sai
kolme. Lähes puolet pojista sai nollan, joka merkitsi heikkoa edistymistä
ja toinen puolikas sai ykkösen eli välttävän. Vain
kaksi poikaa sai kakkosen. Tytöistä kakkosen sai kolme, ykkösen
neljä ja kolmen laulutaito todettiin heikoksi.
Jo vuoden
1862 joulututkinnon pöytäkirjassa todetaan, että opettaja
otti esiin virsikanteleen, "jonka soitantoon ei hänellä
mitään velvoitusta, oli harjoittanut oppilaisissansa tämän
myötä soittoa, esitettiin nyt kolme eri virren värssyä,
jolloin näkyi, ettei opettaja ollut turhaan vaivaa nähnyt".
Ensimmäisen
tutkinnon jälkeen 150 vuotta sitten päästettiin oppilaat
loppurukouksen jälkeen menemään, muistuttamalla, että
koulu jatkuu "ensiksi tulevan helmikuun ensimmäisenä
päivänä samassa paikassa samaan aikaan.
Huomenna
useimmat Urjalan koululaiset saavat "välitodistuksen".
Tutkintoa ei pidetä, mutta todistusta jännitetään.
Kuusijuhla on pidetty perjantaina tai jo aiemmin. Samalla kun toivon
kouluväelle virkistävää lomaa, toivotan kaikille
lukijoilleni iloista joulua ja hyvää uutta vuotta!
Seppo Pirhonen
_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.12.2008
Urjalan kulmilta
Jouluvalmisteluja
"Ennen
mulla oli jo tähän aikaan kaikki tehtynä ja nyt en ole
ehtiny vielä alottaakaan", tokaisi vaimo joku päivä
sitten viitaten jouluvalmisteluihin. No hän on sen verran aikaansaava,
että vielä ehtii ja joulu tulee meillekin ihan ajallaan.
Varmaan
samanlaisissa tunnelmissa eletään muissakin huusholleissa.
Työ ja lasten harrastukset vievät oman aikansa, joten päivää
on jatkettava aamusta ja illasta. Jotenkin meissä suomalaissa elää
ikivanha perinne ajalta, jolloin suoritettiin kaksi perusteellista suursiivousta
juhannukseksi ja jouluksi. No ehkä komeroista sitten löytyy
jotakin poispantavaa, kun ne perusteellisesti käydään
läpi.
Oleellisena
jouluvalmisteluihin kuuluvat leipomiset ja jouluruokien valmistaminen.
Siihen aikaan, kun ruokavaliomme oli niukempaa, köyhempää
ja yksipuolisempaa, korostui joulu syömisen juhlana ja yltäkylläisyytenä
tyyliin "nyt sitä saa vatsansa täyteen". Joulutortut
ja piparit tehdään itse. Tietenkin pakasteesta löytyy
myös pullaa ja jotakin "kuivaa kakkua" vieraiden varalle.
Joulupöydästä
löytyvät niin maksa-, lanttu-, porkkana- kuin imelletty perunalaatikko.
Kun ne ovat useampaan kertaan joulunpyhinä tarjolla, kyllästytään
niihin helposti ja saattaa käydä, että pakastimen pohjalta
löytyy joku näistä laatikoista vielä kuukausien
päästä. Mutta jouluunhan ne kuuluvat.
Jotkut
ovat ratkaisseet asian niin, että laittavat eri päivinä
tarjolle eri laatikoita, jolloin kyllästymistä ei tule niin
pian. Muutenkin joulupöytä saa vähitellen uusia piirteitä.
Rosollin rinnalla on muitakin salaatteja ja joulusillin ohella muita
kalatuotteita.
Kun ihmisten
kanssa juttelee, vaikuttaa siltä, että tänä vuonna
ollaan jouluostoksilla pidättyvämpiä kuin viime vuonna.
Talouden notkahdus ei vielä näy suurimmalla osalla ihmisistä,
mutta uutiset ja ennusmerkit saavat ihmiset varovaisiksi. Valtiovalta
haluasi, että ihmiset kuluttaisivat ja ostaisivat erityisesti kotimaisen
työn tuotteita, hyödykkeitä ja palveluja. Pyörät
pysähtyvät, jos kulutus hiipuu. Kulutuksen ylläpidolla
perustellaan myös ensi vuoden veronkevennyksiä.
Urjalassa
ostospaikkoja on viimevuotista vähemmän. Toisaalta täällä
on edelleen paljon sellaisia erikoisliikkeitä, joista joululahjoja
voi etsiä. Nuutajärven lasikylä onkin monen ostoskohteena.
Siellä voi viettää aikaa pitempäänkin, koska
lasikaupan ohella on käsityöpajoja ja mahdollisuus myös
ruokailuun ravintolassa. Päivittäisostokset voi tehdä
Nummen kyläkaupassa.
Ensi vuonna
kaupan kilpailussa on mukana S-ryhmä, jonka uusia myymälä
kohoaa entisen Säästöpörssin tontille täyttä
vauhtia. Välillä rakennusmiehet näyttävät olevan
töissä myös viikonloppuisin. Varmaan he ovat jotakin
aliurakoitsijoita.
Rauta-
ja rakennuspuolella Agri-myymälä ei ole enää mukana
markkinoilla, mutta Rautia-ketjuun kuuluva Syrjälä on monipuolinen
valikoimiltaan. Varaosamyymälöitäkin täältä
löytyy. Konemiehet tietävät Kangasahon ja automiehet
ysitien varressa olevat Tarvikkeen ja varaosan sekä Ysiauton.
Joulun
alusaikaan kuuluvat täällä perinteiset joulumyyjäiset.
Niitä järjestävät eri järjestöt toimintatulojensa
kartuttamiseksi. Niistä voi ostaa joululeivonnaisia ja erilaisia
käsitöitä lahjoiksi tai omaksi iloksi. Uutta ovat viime
vuosina olleet erilaiset käsityöyrittäjien yhteiset joulupuodit.
Joulukoristeita
ovat askarrelleet lapset päivähoidossa ja kouluissa ja lisäksi
monissa kerhoissa. Myös aikuisille on ollut tarjolla askartelukursseja.
Joulunavauksia
on pidetty ja taitaa niitä vielä olla jäljelläkin.
Joulukortteja viimeistellään vielä viikonloppuna, kun
viimeinen postituspäivä alkaa olla käsillä. Ja tietenkin
niitä salaperäisiä pakettejakin ilmestyy komeroihin.
Monin tavoin
valmistaudumme jouluun. Jokainen tekee omat kiireensä ja jokainen
oman joulurauhansa. Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty.
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.12.2008
Urjalan kulmilta
Koulu juhlii
Tänään
juhlii Nuutajärven koulu. On kulunut 130 vuotta siitä, kun
koulunkäynti alkoi Nuutajärvellä Kivimuurissa. Opetusta
annettiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Koulun virallisia
vihkiäisiä vietettiin 1883, jolloin koulu sai ensimmäistä
kertaa kunnan avustusta. Varsinainen kunnallinen yläkansakoulu
aloitti joko1913 tai 1915.
Nuutajärven
lapset ovat saaneet opetusta jo 1860-luvulla, jolloin Nuutajärven
kartanon omistama lasitehdas palkkasi ylioppilas Bruno Nylanderin opettajaksi.
Nuutajärven kartanon omistajat ovat olleet aktiivisesti mukana
Urjalan kouluolojen kehittämisessä. Ensimmäisessä
Urjalan pitäjänkoulun johtokunnassa oli " Nuutajärven
omistaja, varatuomari jalosukuinen Herra Adolf Törngren".
Myöhemmin, juuri Nuutajärven koulun aloittaessa koko pitäjän
asioista päättäneen johtokunnan puheenjohtaja oli eversti
Torsten Costiander.
Costiander
lopetti kivimuurin yläkerrasta ravintolan eli trahtöörin,
kertoo Marja-Leena Salo kirjassaan Bruukin raitilta. Ravintolan tilassa
aloitti koulu, joka toimi yksityisenä aina vuoteen 1915. Kunta
antoi avustusta vuodesta 1883 ehdolla, että "kaikilla kunnan
varattomilla lapsilla oli oikeus saada maksutonta opetusta tehtaan koulussa".
Uusi kunnallinen
koulurakennus rakennettiin nykyiselle koulutontille muutaman sadan metrin
päähän tehtaasta. Rakennus valmistui 1915. Se tuhoutui
tulipalossa joulun alla 1942. Uutta rakennusta saatiin odotella aina
vuoteen 1948, jolloin nykyisinkin käytössä oleva puukoulu
valmistui. Välivuodet koulua käytiin taas kivimuurissa jopa
kahdessa vuorossa, koska myös alakoulu toimi siellä.
Uusin koulurakennus,
jossa on liikuntatilat, käsityön opetustilat, hallintotilat
sekä yksi luokka saatiin 1980-luvun alussa. Silloinkin kunnan rahat
olivat tiukalla, koska samaan aikaan toteutettiin yläasteen laajennus.
Molempiin hankkeisiin saatiin valtionosuutta. Sen sijaan muun rahoituksen
saaminen oli vaikeaa. Muistan kuinka muutaman kymppitonnin saamiseksi
meidän kunnan johtotehtävissä olevien piti käydä
mm sellaisten herrojen kuin Olavi Lindblomin ja Ahti Karjalaisen pakeilla.
Myös lasityöntekijän ammattiliiton suhteita käytettiin.
Sanotaan
että opettaja tekee koulun. Niin on ollut myös Nuutajärvellä,
jossa on ollut useita pitkäaikaisia opettajia. Pisimpään
opettajan toimi Anna Koivisto neljäkymmentä vuotta vuosina
1931-1971. Hänen miehensä Pentti Koivisto pyöritti linja-autofirmaa.
Muita pitkäaikaisia opettajia ovat olleet mm. Eelis Tammisto, Heikki
Eskola, Lea Järvenpää, Kaarina Seppälä, Osmo
Hakala ja Päivi Ojala. Myös kiertävän englanninopettajan
Aila Eskolan nimi on syytä mainita. Hänen ansiokas uransa
päätyy ensi vuoden alusta ansaittuun eläkkeeseen.
Nuutajärven
koulupiiriin liitettiin vuosina 1909-1967 toiminut Tourun koulu. Viime
vuonna Menosten koululaiset siirrettiin Nuutajärvelle. Koulussa
on nyt kolme opettajaa, Enimmillään opettajia on ollut neljä.
Ensi vuonna koulu muuttuu kaksiopettajaiseksi.
Koulun
tulevaisuus on vaakalaudalla. Kunnassa on sellaisia merkittäviä
tahoja, jotka haluavat lopettaa Nuutajärvenkin koulun toiminnan.
He tähtäävät niihin vuosiin, jolloin Kirkokylän
koulun remontti saadaan valmiiksi. Näillä näkymin siihen
menee viitisen vuotta.
Nuutajärvellä
asuvia kismittää myös esikoulutoiminnan siirtäminen
kirkonkylään. Päiväkoti muuttaa nykyisistä
tiloista koulun yhteyteen. Koululla kokoontuu myös erilaisia liikuntapiirejä,
sillä liikuntasali on sopiva niihin tarkoituksiin.
Nuutajärvi
oli pitkään hyvin itsellinen kyläyhteisö. Väki
on vähentynyt vuosikymmenten aikana tehtaassa ja monet vastuut
ovat siirtyneet tehtaalta kunnalle. Näin kävi myös koulun
osalta. Koulun vaiheet antavat aiheen koota sen historiaa laajemminkin
kirjan kansien väliin tai muuten yhteisesti luettavaksi. Siinä
yhteydessä voisi valottaa myös runoilijan ja näytelmien
kirjoittajana toimineen opettaja Aapo Pärnäsen vaiheita.
Tänään
on koululla juhla, jossa muistellaan koulun vaiheita sekä koululaisten
että kylän eläkeläisten voimin. Myös Marja-Leena
Salo kertaa koulun vaiheita. Juhla on samalla koulun joulujuhla. Kylässä
on hyvä ja toimiva koulu, josta kyläläiset ovat syystä
ylpeitä. Onnea nuutajärveläiset!
Seppo Pirhonen
________________________________________________________________________
Forssan Lehti
28.11.2008
Urjalan kulmilta
Merkittävä päivä
Sunnuntaina
on ensimmäinen adventti. Marraskuun viimeinen päivä on
myös Suomen historiassa merkittävä päivä. Vanhemmilla
lukijoilla on siitä omakohtaisia muistoja. Nuoremmista vain harvat
hoksaavat heti, miksi päivä on suomalaisten kannalta merkittävä.
Vuonna 1939 alkoi talvisota.
Historiaan
paremmin paneutuneet muistavat, että samainen Antin päivä
tai Pyhän Andreaan päivä on suomalais-venäläisissä
suhteissa myös sotahistoriaan kuuluva merkkipäivä. Vuonna
1495 venäläiset piirittivät Viipuria. Käänne
tapahtui puolustajien hyväksi yllättävällä
tavalla. Selityksiä on kaksi. Niistä tunnetuin tunnetaan Viipurin
pamauksen nimellä, koska ilmeisesti yksi linnan torneista räjähti
tai räjäytettiin. Toinen tarina kertoo hyökkääjien
nähneen taivaalla X-muotoisen Pyhän Andreaksen ristin. Hyökkääjät
päättelivät tämän merkitsevän sitä,
että kaupungilla oli tämän Pyhän suojelus ja lopettivat
siksi hyökkäyksen.
Presidentti
Tarja Halonen järjesti hiljattain teemakeskustelun, jonka aiheena
olivat Suomen historian vaietut vuodet. Keskustelussa olivat esillä
vuoden 1918 sekä jatkosodan vuosien 1941-1944 tapahtumat. Koolla
oli arvovaltainen joukko sekä varttuneempia että nuorempia
historian tutkijoita, jotka kertoivat tutkimuksistaan ja käsitykistään
mainituista vuosista.
Jonkin
verran sekä etu- että jälkikäteen kritisoitiin sitä,
että puhuttiin vaietuista vuosista, kun molemmista tapahtumista
on julkaistu kymmeniä kirjoja ja tutkimuksia. Tänä vuonna
tuli kuluneeksi sisällissodasta 90 vuotta. Ensi vuonna on kulunut
70 vuotta talvisodan alkamisesta. Nimitys jatkosota on vakiintunut.
Sen sijaan vuoden 1918-tapahtumista on muitakin nimiä kuin sisällissota
eli kansalaissota, vapaussota, punakapina, kapina ja vallankumous.
Mainitussa
presidenttifoorumissa tuli esiin muutama uusi näkökulma, jotka
synnyttivät keskustelua ja ovat varmaan jatkossa tutkimuksen kohteena.
Professori Heikki Ylikangas on jälkeenpäin kritisoinut sitä,
että tapahtumista on vallalla yksi hyväksytty totuus. Hänen
mukaansa tässä tilanteessa on vaikea tuoda esiin uusia näkökulmia.
Luen parhaillaan hänen kirjaansa joka käsittelee sotakarkureita
ja heidän kohtaloitaan. Tutkimusta on haitannut se, että asiakirjoja
on hävitetty tarkoituksellisesti.
Jos kysyy,
oliko urjalalaisia miehiä karkureiden tai niin sanotussa metsäkaartilaisissa,
sohaisee muurahaispesää. Tiedetään heitä olleen,
mutta heistä ei puhuta, eikä kirjoiteta. Jotakin olen näistä
asioista kuullut, mutta kuulisin mielelläni lisää, jos
joku haluaa kertoa. Monet ovat sitä mieltä, ettei vanhoja
kannata kaivella. Jos sota olisi päättynyt toisin, olisi voittaja
nostanut heidät esiin vaikkapa nimeämällä heidän
mukaansa julkisia paikkoja.
Mainitussa
presidenttifoorumissa professori Kari Hokkanen, joka on tehnyt pitkän
uran myös lehtimiehenä, esitti mielenkiintoisen tutkimuskohteen.
Hänen mukaansa kanttaisi tutkia miten eri kunnissa vuosikymmenten
aikana pidetyissä itsenäisyysjuhlissa pidetyt juhlapuheet
ovat muuttuneet. Puheet antavat näytteen kulloisenkin ajan ajattelutavasta.
Minusta ajatus on hyvä. Eri asia on sitten, onko näitä
puheita kukaan koskaan koonnut ja laittanut talteen. Paikallislehtien
jaa maakuntalehtien arkistoista löytyy ainakin otteita.
Urjalassa
on itsenäisyysjuhlia järjestetty pitkään ja puhujiakin
on ollut paljon, joskus paikallisia, mutta useimmiten muualta tulleita
aina ministereistä kansanedustajiin. Joukossa on ollut myös
sellaisia, joilla on ollut jonkinlainen liityntä Urjalaan ja urjalalaisiin.
Kun Urjalaan
perustetaan kotiseutuarkisto, voi sinne koota myös juhlapuheita.
Niistä joku saa aikanaan hyvää tutkimusaineistoa. Monilla
urjalalaisilla on varmasti sellaista aineistoa, jonka voi toimittaa
kotiseutuarkistoon. Valitettavan paljon tärkeääkin materiaalia
häviää, kun poisnukkuneiden jäljiltä siivotaan
vinttejä ja komeroita ja piirongin laatikoita. Tavallisen ihmisen
historia on yhtä mielenkiintoista ja arvokasta kuin makrohistoriakin.
Sama koskee yhdistysten vaiheita. Paperit jäävät usein
sihteerien haltuun ja niitä on vaikea jälkeenpäin jäljittää.
Tuleva
vuosi tarjoaa varmasti paljon mielenkiintoista historiasta kiinnostuneille.
On kulunut kaksi vuosisataa Suomen siirtymisestä Ruotsin yhteydestä
Venäjän yhteyteen. Jälkeenpäin voi sanoa, että
sekin vaihdos oli tarpeellinen, jotta Suomen oli mahdollista saavuttaa
itsenäisyys. Itsenäistymisen vaiheet ja Suomen valtiomuodon
valinta ovat viime vuosina jääneet vähemmälle huomiolle.
Painopiste on luonnollisesti ollut itsenäisyyden puolustamisessa
käydyissä sodissa. Itsenäisyyttä puolustetaan myös
nykyisin joka päivä sekä kansalaisten että valtiovallan
toimin. Hyvää adventin aikaa ja iloisia pikkujouluja!
Seppo Pirhonen
______________________________________________________________________
Forssan Lehti
21.11.2008
Urjalan kulmilta
Tunnustus paikallaan
Urjalan
rotaryklubi palkitsee vuosittain jonkun henkilön, järjestön,
yrityksen tai muun toimijan hyvän palvelun kunniakirjalla. Tänä
vuonna tunnustukset sai Arkkiset eli Tiina ja Petri Nilssonin pyrittämä
kirjapaino. Lukiessani uutista paikallislehdestä kiinnitin huomiota
siihen, että tämä oli vasta ensimmäinen yrityksen
saama julkinen tunnustus tai palkinto. Yritys on toiminut yli kaksikymmentä
vuotta.
Yritysalalla
Urjalassa, kuten muissakin kunnissa palkitaan vuosittain vuoden yrittäjä.
Palkinto jaetaan paikallisen yrittäjäyhdistyksen jäsenyrityksille
vuosittain pidettävässä yrittäjäjuhlassa. Urjalassa
ensimmäisen kerran tunnustuksen sai vuonna 1975 Urpo Kirkonoja
Urjalan Huonekaluliikkeen perustaja. Viime vuonna tunnustuksen sai Urjala
Works. Tämän vuoden palkinto on vielä jakamatta.
Urjalan
Yrittäjät on paikallisten yrittäjien etujärjestö.
Se on jäsenenä Pirkanmaan ja Suomen Yrittäjissä.
En tiedä yhdistyksen jäsenmäärä, mutta arvelisin
sen olevan sadan jäsenen suuruusluokkaa. Urjalassa on yrityksiä
yritysasiamiehen lehdessä antaman tiedon mukaan noin 400, joten
huomattava osa yrityksistä on järjestötoiminnan ulkopuolella.
Osa Urjalan
yrityksistä on suuria ja valtakunnallisestikin merkittäviä
toimijoita. Ne hoitavat edunvalvontansa omilla tahoillaan. Urjalassa
on erityisen paljon pieniä yhden henkilön joko päätoimisesti
tai osapäiväisesti työllistäviä yrityksiä.
Jos otetaan
esimerkiksi teollisuuden toimiala, niin Pirkanmaan liiton tilaston mukaan
Urjalassa on 18 yritystä, joilla on 62 toimipaikkaa ja työntekijöitä
585. niiden bruttoarvo on 73 miljoonaa euroa. ja vientiä niillä
oli tilastovuonna 2006 yhteensä 17 miljoonaa euroa. Investointien
määrä oli tuona vuonna pieni eli vain pari miljoonaa.
Tilastoista
ei löydy muista toimialoista vastaava. Sen sijaan Työvoimatilastosta
käy ilmi, että maatalouden työpaikkoja oli vuoden 2005
lopussa 314, teollisuudessa 574, rakentamisessa 153, palveluissa 587,
julkisissa palveluissa 516, tuntematon 26 eli yhteensä 2171.
Nämä
luvut olivat siis kunnassa asuvia. Urjalassa käydään
töissä muualta ja täältä käydään
muualla. Myös yrityksistä osa toimii Urjalassa ja osa hakee
tulonsa Urjalan ulkopuolelta. Eniten urjalalaisia yrityksiä toimii
palvelujen piirissä. Se onkin täällä hyvin pienyritysvaltaista
ja usein myös yrittäjävetoista.
Joitakin
yrityksiä lopettaa vuosittain toimintansa. Useimmiten lopettamisen
syy on kannattamaton toiminta. Yhä useammalla voi syynä myös
olla sopivan jatkajan puuttuminen. Joskus jatkaja löytyy omista
lapsista, joskus perheen ulkopuolelta.
Tähän
asti uusia yrityksiä on perustettu enemmän kuin vanhoja on
lakannut. Urjalassa on asukasmäärän nähden paljon
yrityksiä. Kun luin Nilssonien saamasta tunnustuksesta ja heidän
maininnastaan, että se onkin ensimmäinen julkinen tunnustus
yrittäjäuralla, niin havahduin.
Monissa
urjalalaisissa yrityksissä saattaisi olla paljonkin mahdollisuuksia
kasvaa, kehittää ja laajentaa toimintaa. Kuinka usein heihin
on oltu yhteydessä kunnan tai kehitysyhtiön toimesta? Entä
onko yhteyttä otettu rahoittajien tai yhteiskunnan erilaisten elinkeino-organisaatioiden
toimesta.
Arvelen,
että useimmat perustamisvaiheen jälkeen puurtavat omissa oloissaan
yrityksen arkipäivän toimintojen kanssa, tuskailevat paperisodan
ja byrokratian kanssa ja miettivät miten saisivat laskut maksuun.
Yrittäjän
menestymisen edellytys on tyytyväinen asiakas. Sieltä palaute
tulee aina välittömästi, jos jotain menee pieleen. Muistammeko
me yritysten asiakkaina, että pienkin myönteinen sana saattaa
pelastaa myös yrittäjän päivän. Me suomalaiset
emme tunnetusti turhaan toisille jaa kiitosta. Maksaako se sittenkään
niin paljon. Arkkiset on tunnustuksensa ansainnut. Onnittelen heitä
ja toivotan samalla jaksamista muillekin yrittäjille, heidän
työntekijöilleen ja asiakkailleen!
Seppo Pirhonen
___________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.11.2008
Urjalan kulmilta
Verkot tötterölle
Yksitoista
joukkuetta pelaa Urjalasta Suomen jääkiekkoliiton sarjoissa.
Urjalan Sisukiekolla(USiKi) on neljä joukkuetta ja Etelä-Pirkanmaan
kiekolla(EPiK) seitsemän joukkuetta. Urjalassa on kaksi seuraa
siksi, että junioreiden osalta voimat koottiin muutama vuosi sitten
yhdistämällä Urjalan, Toijalan ja Viialan seuratoiminta.
Sisukiekolle jäi miesten edustusjoukkue ja sen kakkosjoukkue sekä
naisten ja veteraanien joukkueet.
Urjalassa
on toiminut jäähalli kohta kymmenkunta vuotta. Se on yksityinen
osakeyhtiö, Se on tähän mennessä kyennyt maksamaan
rakennusvaiheen velkansa ja on lisäksi vuosittain kohentanut hallia
uusilla investoinneilla. Ensi vuoden alusta on kustannuksiin tulossa
huomattava lisä, kun sähkön hinta nousee huomattavasti.
Sähkö on merkittävä kuluerä.
Hallia
käyttävät mainittujen seurojen lisäksi erilaiset
työpaikkaliikuntaa harrastavat yritykset. Jonkin verran vuoroja
on myös koululaisryhmien käytössä. Viime vuonna
ulkojääkausi jäikin varsin lyhyeksi ja kaikilla kouluilla
ei luistelemaan ja pelaamaan päästy ollenkaan.
Sarjatoiminta
ei olisi onnistunut ollenkaan ilman jäähallia. Perheitä
varten on hallissa säännölliset yleisöluisteluvuorot,
joissa perheen pienimmät saavat ensituntuman luisteluun.
Urjalan
Sisukiekon miesten edustusjoukkue pelaa länsirannikon alueen kolmannen
divisioonan ylemmässä sarjassa, jonne se tipahti pelattuaan
kaksi kautta toisessa divisioonassa. Kilpakumppanit ovat Turun seudulta
ja Satakunnasta. Lähin joukkue on Somerolta ja kaukaisin Maarianhaminasta.
Tällä hetkellä se on sarjassa kolmantena ja tavoitteena
on tietenkin paluu sarjaporrasta ylemmäs. Seuran kotipeleissä
on käynyt oikein mukavasti yleisöä.
USiKin
miesten niin sanottu kakkosjoukkue pelaa USiKiTeam- nimellä. Se
pelaa Hämeen alueella kolmosen alempaa hallisarjaa. Joukkueessa
on paljon nuoria pelaajia. Osa heistä käy ahkerasti harjoituksissa.
Osa on opiskelun tai työn takia muualla, joten harjoituksiin ei
aina päästä.
Sisukiekon
naisten kausi on alkanut kahdella voitolla. Se pelaa myös länsirannikon
alueen sarjassa. Joukkueessa on neljätoista naista. Joukossa on
sekä nuorta että vähän kokeneempaa naisenergiaa
Veteraanien(yli
35 vuotiaan miehet) hallivuorot ovat iltaisin myöhäisimmät
vuorot. Vaikka heidän kohdallaan puhutaan höntsykiekosta,
puristetaan mailaa välillä ihan tosissaan.
Junioreilla
on Etelä-Pirkanmaan kiekossa ikäluokkajoukkueet: F-2000, F.99,
E-97, D-96, C-94, C-93 ja B-nuoret. Nuorimmat juniorit ovat vuonna 2000
syntyneittä tai sitä nuorempia. Vanhimmat ovat B-nuoret. Väliin
mahtuu viisi muuta joukkuetta. osassa niistä pelaa myös tyttöjä,
koska varsinaista tyttöjen joukkuetta ei ole. Myöskään
ringeten harrastus ei ole saanut tulta täällä. Jääkolkan
osalta on Urjalassa pidetty SM-tason kilpailut, mutta sarjatoimintaa
ei ole.
B-nuoret
ovat jo pelanneet karsintasarjan, jonka joukkue voitti. Myös C-93
pelasi noususta ylemmäs ja jatkaa nyt keskikastissa varsinaiset
sarjapelit. Kaikilla joukkueilla sarjat ovat käynnistyneet. Kokemuksen
lisäksi on tullut sekä voittoja että tappioita. Innostusta
näyttää riittävän.
Pelaajien
lisäksi joukkue tarvitsee taustajoukkoja niin valmentajina, huoltajina,
kahvion pitäjinä, kuljettajina kuin rahan hankintaan sekä
toimitsijoiksi peleihin. Peleissä tarvitaan tuomareiden lisäksi
kirjuri, kellon käyttäjä, kuuluttaja ja jäähyaitioiden
hoitajat.
Ikäluokat
eivät Urjalassa ole suuria ja siksi naapureista saadut pelaajat
ovat tärkeitä joukkuetoiminnan kannalta. Osa urjalalaisista
pelaa mm. Forssan ja Lempäälän joukkueissa. Tässä
valossa voidaan pitää erittäin hyvänä suorituksena
näin monen juniorijoukkueen toimintaa. Pelaajat maksavat itse varusteensa
ja lisäksi seuralle jääajasta ja pelimatkoista kuukausittain
perittävän kausimaksun, joka vaihtelee ikäluokittain
harjoitusmäärän ja saadun sponsorirahoituksen mukaan.
Toivotaan että tällä kaudella kaikilla joukkueilla oma
pää pysyy puhtaana ja vastustajan verkot ovat tötteröllä.
Seppo Pirhonen
______________________________________________________________________
Forssan Lehti
7.11.2008
Urjalan kulmilta
Isyys tärkeä luottamustoimi
Joskus
tulee tilanteita, joissa ihmisen vastaus on sellainen, että se
pysäyttää. Hiljattain olin sellaisessa tilanteessa. Kuten
ehkä osa lukijoistani tietää, teen jonkin verran yksittäisten
ihmisten, yritysten ja järjestöjen kotisivuja ja huolehdin
niiden viestinnästä. Vaalien merkeissä avustin muutamia
ehdokkaita heidän tietojen saamisessa nettiin.
Ehdokkailta
kysyttiin tavoitteita ja myös aikaansaannoksia. Kysyttiin myös
tärkein luottamustoimi. Siihen eräs henkilö vastasi:
isä. Kun menin hetkeksi hiljaiseksi, hän vielä selvensi,
että olla isä, on ollut hänen tärkein luottamustoimensa.
Mitään muuta hän ei luetellut. Minusta vastaus osoitti
henkistä suuruutta ja sitä, että elämänarvot
on pohdittu.
Isistä
puhutaan ja kirjoitetaan paljon näinä päivinä, koska
sunnuntaina on isänpäivä. Päivähoidossa ja
-kerhoissa sekä kouluissa on tehty isänpäiväkortteja
ja ehkä pieniä lahjojakin omalle isälle. Saajan kannalta
ne ovatkin aidointa isänpäivässä.
Joskus
isänpäivä voi olla myös ongelmallinen asia, kun
kaikilla lapsilla ei ole isää. Usein yritetään löytää
ratkaisu tekemällä kortti isoisälle, mutta sellaistakaan
ei aina välttämättä löydy.
Mainokset
kehottavat muistamaan isää. Tarkoituksena on myydä erilaisia
lahjatuotteita. Kauppiaiden mukaan isälle sopivimpia lahjoja tuntuvat
olevan sukat ja alusvaatteet, solmiot, paidat ja puserot, aamutossut,
partavedet ja kosmetiikkaa, tekniset laitteet ja kirjat jne.
Kukkakaupat
eivät ole vielä keksineet, mikä olisi isälle sopiva
kukka. Äitienpäivänähän se on itseoikeutetusti
äitienpäiväruusu. Ravintolat ovat keksineet isänpäivälounaan.
Hyväähän
näillä kaikilla asioilla tarkoitetaan ja kun pysytään
kohtuudessa, on kaikki kohdallaan. Minusta parasta isänpäivässä
on lasten ja vaimoin aamuinen halaus. Rakkautta isäkin tarvitsee
niin arkena kuin juhlapäivänä.
Isänä
oleminen on hyvin henkilökohtainen asia ja siksi siitä puhuminen
ja kirjoittaminen ei ole aina helppoa. Meidän joukossamme on sekä
menestyjiä että luusereita ja paljon porukkaa siinä välissä.
Monelta puuttuu isän malli tai sitten mallit ovat varoittavia.
Tähän
tehtävään ei myöskään kouluteta. Aika
ihmeelliseltä tuntuukin se, että arkielämän asioihin
meitä sekä naisia että miehiä koulutetaan oikeastaan
aika vähän. Kotitalous on kuitenkin melko suosittu aine yläasteella
ja oikeastaan ainoa, jossa näitä asioita opetellaan oikein
käytännössä.
Isän
tarve vaihtelee eri ikäkausina. Myös se mihin isää
tarvitaan, vaihtelee. Isä saa myös kuulla joskus varsin suorasukaisesti,
mitä hänestä ajatellaan. Myös isien oma käsitys
isyydestään muuttuu jatkuvasti yhteiskunnan ja elämätapamuutosten
vuoksi.
Isää
ei aina oteta vakavasti. Varsinkin sosiaalitoimessa on usein tilanteita,
joissa äitiä uskotaan paljon helpommin ja ikään
kuin itsestään. Ehkä se johtuu siitä, että
vain harvat isät työskentelevät sosiaalitoimessa ja lastenhuollossa.
Isän
ei ole helppo hakea apua kriisitilanteissa. Ensinnäkin avun tarpeen
myöntäminen on miehille luonnostaan jo vaikeampaa. Perheen
kriisitilanteessa isä jää myös vaille huomiota.
Ensin ovat lapset
ja sitten
äiti ja sitten vasta isä. Usein perheen pulma on kiinni isän
käyttäytymisestä ja valinnoista. Siksi heidätkin
tulee ottaa huomioon, kun yritetään perheen tilannetta auttaa.
Isyys on
ikuista. Kun lapsi sanoo ensimmäisen kerran isi, jää
se varmasti mieleen Tämä luottamustoimi ei pääty
koskaan. Osa meistä osaa hoitaa sitä paremmin ja toiset heikommin.
Isänä oleminen on loppujen lopuksi aika hieno asia. Helppoa
se ei ole, mutta mikään helppo ei pitemmän päälle
ole edes mukavaa. Mukavia hetkiä isyyteen mahtuu kuitenkin paljon.
Jotta voi olla isä, siihen tarvitaan kolme: isän lisäksi
myös lapsi ja äiti. Onnea isät!
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
31.10.2008
Urjalan kulmilta
Tuuletusta valtuustossa
Melkoinen
tuuletus kävi Urjalan valtuustossa. Uusi valtuutettuja on lähes
puolet eli 13, heistä useimmat ovat ensikertalaisia. Myös
edelliskerralla muutoksen puhuri kävi voimakkaana. Kun itse jäin
pois kahdeksan vuotta sitten, on siloisesta valtuustosta uudessa jäsenenä
reilu yhden käsin sormin laskettava määrä.
Valtuustossa
on nyt kaksi uutta puoluetta vihreät ja perussuomalaiset. Perussuomalaisten
ääniosuus oli 5,1 % ja vihreiden 4,0 eli yhteensä lähemmäs
kymmenen prosenttiyksikköä. Vihreiden Simo Närväsen
isä on aikanaan kuusikymmenluvulla ollut yhden kauden valtuutettuna.
Perussuomalaisten Pertti Nuutinen kokeili politiikassa ymmärtääkseni
ensimmäistä kertaa. Hän kuuluu niihin urjalalaisiin,
joka käy Urjalan ulkopuolella töissä, koska on opettajana
Forssan ammattikoulussa.
Kun pienet
voittivat, suuret menettivät kaikkikin ääniosuuttaan.
Eniten menetti keskusta 4,2 prosenttiyksikköä. Sosialidemokraattien
menetys oli 2,3 ja kokoomuksen 0,4 prosenttiyksikköä. Keskusta
menetti valtakunnallisesti verraten enemmän, demarit hieman vähemmän
ja kokoomus ei muusta maasta poiketen lisännyt kannatustaan.
Keskusta
sai roiman tappion paikoissa, joita se menetti kaksi. Ehdokasmäärä
oli edelliskertaa pienempi ja erityisesti nuoria ehdokkaita ei ollut.
Viimeksihän Rami Harju oli koko pitäjän ääniharava.
Ryhmä muuttui edelliskerrallakin paljon ja se ei ollut kovinkaan
usein yksimielinen. Sooloilijoita riitti. Keskusta on perinteisesti
kannattanut kylien pitämistä elävänä ja vastustanut
palvelujen keskittämistä. Tästä linjasta osa valtuutetuista
tinki ja se näkyy tuloksessa.
Viimeksi
viimeisen paikan sai keskusta ja ensimmäisellä nousijan paikalla
oli SDP. Nyt viimeisen paikan sai kokoomus ja ensimmäisellä
nousijan paikalla on keskusta. Keskustasta vain yksi nykyisistä
ei asettunut ehdolle. Neljän kohtaloksi tuli putoaminen. Sosialidemokraateista
kaksi ei asettunut ehdolle ja kaksi ehdolla ollutta tipahti. Kokoomuksesta
neljä eli puolet ryhmästä luopui ja kaikki ehdolla olleet
uusivat paikkansa.
Kunnan
kannalta harmittavinta oli kahden ryhmäjohtajan putoaminen. Keskustan
Erkki Tirkkonen on halkivahalaisena ollut pitkään valtuustossa,
kunnanhallituksessa ja terveydenhuollon hallintotehtävissä.
Hän ei ole koskaan tehnyt numeroa itsestään. Hän
on ollut rakentava työmyyrä, jonka panosta Urjalassa tarvittaisiin.
Erittäin
harmillisena on pidettävä myös demariryhmän puheenjohtajan
Kari Simolan putoamista. Vaalikeskusteluissa hän näytti olevan
parhaiten selvillä asioista. Puuttuvat äänet taisivat
jäädä tulematta Puolimatkan suunnasta. Kari on niitä
luottamushenkilöitä, joka myös itse ottaa asioista selvää,
eikä tyydy pelkästään virkamiesten valmisteluun.
Uudessa
valtuustossa painopiste on entisessä Huhdin äänestysalueessa.
Kirkonkylästä on vain pari edustajaa. Nuutajärveltä
on kolme, Menosista yksi, Puolimatkasta yksi, Halkivahasta on kaksi,
Honkolasta yksi, Välkkilästä yksi ja Urjalankylästä
kaksi.
Äänestäjien
vaalit on käyty. Valitut valtuutetut alkavat valmistella omia valintojaan.
Valittavana on valtuuston puheenjohtajisto ja kunnanhallitus sekä
jäsenet ja puheenjohtajat lautakuntiin sekä kunnan edustajat
erialisiin kuntayhtymiin
Ehdolla olleista Urjalan johtavista viranhaltijoista kumpikin tuli valittua
oman kotikuntansa valtuustoon. Tekninen johtaja Jari Lehtonen sitoutumattomana
Vesilahdessa ja perusturvajohtaja Elina Takala kokoomuksen edustajana
Akaan valtuustoon. Takalan kohdalla tilanne onkin mielenkiintoinen.
Hänen hallinnonalansa keskeiset asiat terveydenhuolto ja vanhustenhuolto
tulevat Akaan hoidettaviksi seuraavan parin vuoden aikana. Kenen asialla
hän jatkossa on urjalalaisten vai akaalaisten. Jääviydet
ovat hyvin lähellä
Urjalan
uudelle valtuustolle on syytä toivottaa onnea. Sillä on edessä
kausikantoisia ratkaisuja. Urjalan tulevaisuus turvataan työllä,
yritystoimintaa kehittämällä ja huolehtimalla palvelutasosta
ja kunnan kehittämisestä kokonaisuutena. On syytä uskoa,
että uusi valtuusto tarttuu enemmän mahdollisuuksiin kuin
uhkakuviin.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.9.2008
Urjalan kulmilta
Uutta ajattelua tarvitaan
Liike-elämä
on nopeaa reagoimaan. Tuskin oli muste ehtinyt kuivua Urjalan vakauttamistyöryhmän
paperista, kun naapurikunnan market ilmoitti lippalakkiin kiinnitettävien
led-valojen erikoistarjouksesta. Näitä valoja tarvitaan, kun
katuvalot nyt myös keskustaajamassa sammutetaan puolilta öin
ja pidetään pimeinä aamuneljään. Aamuneljältä
valot syttyvät siksi, että taajaman väki saa lehtensä
varhaiskannossa. Urjalassa palataan siis taikayön brändiin.
Yrittäjien yöpartiot ilmeisesti alkavat uudelleen.
Suunnistuksessa
hallintojohtaja Pekka Kurikka on moninkertaisena Jukolan kävijänä
tottunut käyttämään suunnistuslamppua. Kirkkoherraltakin
homma käy. Kunnanjohtajan polkupyörässä on valot.
Lambergin Erkille luvataan Kurikan tavoin osa-aikaeläkettä.
Muut johtoryhmän jäsenet asuvatkin kunnissa, joissa valot
palavat. tekninen johtaja pyrkii Vesilahden valtuustoon ja perusturvajohtaja
Akaan valtuustoon. Suurempi säästö tulisi, jos katulamput
vaihdettaisiin vähäenergisiin.
Vakauttamistyöryhmän
säästöt ovat tälläkin kertaa muotoa "varovaisesti
arvioiden". Laskelmat puuttuvat. Lisäksi on laskettu vain
mahdollisia säästöjä, ei lainkaan muutoksista aiheutuvia
lisäkuluja. Esimerkiksi esiopetuksessa ei ole laskettu lisääntyviä
kuljetuskuluja. Kovin on ollut kallispalkkaisia esiopettajia Nuutajärvellä
ja Halkivahassa, kun säästö heidän siirrostaan kirkolle
on 150 000. Ja kovin on porukka paljon pois kirkonkylän yksiköistä
kun tarvitaan kaksi uutta ihmistä paikkaamaan sijaisten palkkakuluja.
Kokonaan
jäi miettimättä kuuluisiko esiopetus koulutoimeen vai
sosiaalitoimeen. Helposti näyttää löytyvän
390 000 tilojen kunnostamiseen Virkatien rivitalosta.
Toinen
kiertävä englanninopettaja jää eläkkeelle ja
hänen tilalleen ei palkata uutta. Eivät tunnit hoidu kuitenkaan
kustannuksitta. Ei myöskään kirkonkyläläisten
lasten iltapäivähoito.
Sosiaali-
ja terveystoimi jäi jälleen kerran vähälle huomiolle.
Raportissa todetaan lakonisesti, ettei kunta voi mitään lastensuojelun
kustannusten nousulle. Juuri tähän kunta voi vaikuttaa. Päätöksen
laitossijoituksesta tekee kunnan viranomainen. Jos vuosikustannus on
lähes 90 000 euroa yhtä kohden, palkkaisi sillä jo lähes
kolme ihmistä kotihoitoon ongelmaperheen tueksi.
Akaan entinen
kaupunginjohtaja torppasi omassa kolumnissaan Valkeakosken Sanomissa
terveyskeskusten vuodeosastojen kustannuksen tasauksen. Muutenkin hänen
kirjoituksensa kannattaa lukea, jos haluaa tietää, miten monet
Akaassa Urjalasta ja urjalalaisista ajattelevat. Mainittu lehti jaetaan
kerran viikossa Urjalaan ilmaisjakeluna.
On varmaan
"hienoa", että Urjala siirtyy paperittomiin kokouksiin.
Säästöä se tuskin tuo. samoin epäilen henkilöstöhallinnon
ohjausohjelmaa. Koulutoimikin maksaa monia turhia kustannuksia Valkeakosken
tietohallinnolle. Esimerkiksi kouluja on laskutettu puhelinkeskuksen
kuluista, vaikka yhtään puhelua ei ole kouluun sieltä
välitetty.
Atk-ohjelmien
myötä byrokratia ja paperintarve vain kasvavat. Esimerkiksi,
kun koulunjohtajana päätän kokoustilan antamisesta jollekin
yhdistykselle, teen päätöksen erityisellä tiekoneohjelmalla,
mutta sen lisäksi pitää toimittaa päätös
paperilla hakijan lisäksi sivistystoimistoon ja
taloustoimistoon,
vaikka kokouksesta ei peritä vuokraa. Ennen asia sovittiin puhelimessa
ja se oli sillä selvä.
Vaikea
tehtävä työryhmällä oli. Sillä oli myös
liian kiire aikataulu. Siksi siinä näkyy pitkälti virkamiesten
kädenjälki. Vaihtoehtoja ei juuri löydy. Kun rahat ovat
vähissä, ovat keinotkin vähissä, mutta usein tulessa
ja viimeistään vedessä teräskin karaistuu. Jotakin
täytyy tehdä ja silloin pitää muuttaa toimintakulttuuria.
Sitä pitää muuttaa alasajokulttuurista siihen suuntaan,
että tästä on vielä mahdollista nousta. Tulevaisuus
on tehtävä.
Urjalassa
tarvitaan uutta myönteistä ajattelua. Sunnuntaina ovat vaalit,
joissa valitsemme päättäjät. Toivottavasti joukkoon
löytyy itsenäistä ajattelua ja tarmokkaita toimijoita.
Perässähiihtäjiä tuskin tarvitaan, kun ei voi olla
varma talven lumistakaan.
Seppo Pirhonen
____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.10.2008
Urjalan kulmilta
Isot asiat kyseessä
En tiedä
oikein, mitä ajatella. Näissä tunnelmissa lähdin
paikallislehden viimeviikkoisesta kunnallisvaalikeskustelusta. Olen
osallistunut nyt kahteen keskusteluun yleisön joukossa. Tänään
olisi torilla tarjolla puolueiden kahvetta ja räiskälettä.
Vaali-ilmoitukset olen lukenut ja yhden vaalilehden. Netissä olen
vieraillut. Vielä on siis aikaa miettiä ketä äänestää.
Mainitun
keskustelun jälkeen olen valmis povaamaan, että äänestysprosentti
voi vieläkin laskea. Sehän oli meillä viimeksi alle 60
prosentin, melkein sama kuin koko maassa. Nyt on kuulunut kaikuja, että
koko maassa into olisi kasvamassa. Se antaisi toiveita ehkä täälläkin.
Vaalit
käydään pääosin sammutetuin lyhdyin. Ehdokkaat
eivät kerro, mitä aikovat. Eilen Yleisradion vaalikoneen kysymyksiin
oli vastannut 23 ja MTV3:n 16 ehdokasta. Urjalassa ehdokkaita on 60.
Merkillepantavaa on erityisesti se, että vain harvat nykyisistä
valtuutetuista olivat vastanneet kysymyksiin.
Isoimmilla
puolueilla on omat vaalisivunsa netissä. SDP:lta en löytänyt
muuta kuin nimet, ammattitiedot ja numeron. Kokoomuksella on jokaisella
oma sivunsa, jossa vapaamuotoisesti kertovat asioista. Keskustalla on
sivuilla osalla ehdokkaista henkilötietojen lisäksi motto
ja muutama tavoite. Vihreillä on niin ikään ehdokkaiden
kuvat ja henkilötiedot. Perussuomalaisilla oli ehdokkaiden nimet
ja numerot.
Ainoan
vaalilehden on tehnyt Urjalassa SDP. Sitä jaettiin mainitussa vaalikeskustelussa
pois lähtiessä. Ilmeisesti sitä jaetaan vielä ennen
vaaleja urjalalaisiin talouksiin.
Ehdokkaat
ovat joistakin asioista puolueeseen katsomatta yksimielisiä. Kun
tähänastisissa tilaisuuksissa yleisö on ollut varttuneempaa,
ovat terveyspalvelut olleet keskustelun keskiössä. Kaikki
lupaavat hyviä palveluita.
Vakauttamisryhmä
ei kovin paljon löytänyt terveyspalveluista. Ei edes niin
paljon kuin vuotuinen kasvu on. Lisäksi uudet järjestelyt
isäntäkuntamallissa kasvattavat hallinnon eli johtopään
menoja, joten säästö jäänee kovin pieneksi.
Palvelujen
keskittäminen kuntakeskukseen jakaa mielipiteitä. osa kannattaa
keskittämistä ja osa vastustaa. Jakolinjat eivät mene
puolueittain, vaan niiden sisällä. Myös koulukysymyksessä
on näkemyseroja, vaikka ilmeisesti nyt lakkautusta ei ajetakaan.
Viimeksi luvattiin toista ja tehtiin toista.
Kunnan
itsenäisyys jakaa myös mielipiteitä. Tosin yleisradion
vaalikoneessa on samaan kysymykseen yhdistetty sekä kuntaliitos
että yhteistyön lisääminen. Tämä on aiheuttanut
jonkin verran hämminkiä. Eniten myötämieltä
liitoksille löytyy sosialidemokraateilta. Sehän on ymmärrettävää,
koska Akaa olisi ilmeisesti vasemmistoenemmistöinen. Liitoksen
kannattajia on myös kokoomuksessa ja keskustassa. "Jotkut
eivät ole puolesta eikä vastaan, vaan pikimmiten päinvastoin:"
Joidenkin
kannanotot ovat olleet ristiriitaisia. Vaalikeskustelussa on sanottu
toisin kuin on vastattu vaalikoneessa. Muutama realisti vastaajista
löytyy. He ovat niitä, jotka katsovat, että on parempi
korottaa
veroäyriä, jotta palvelut turvataan. Hatunnosto heille. Valitettavasti
palveluja sekä karsitaan, että veroprosenttia nostetaan. Toivoisin
olevani väärässä, muta en ole.
Olen tehnyt
vastauksista ristiintaulukointeja. Tärkeää on ilmeisesti
tallettaa vastaukset, jotta voi seurata, miten valittu käyttäytyy
vaalien jälkeen. Ainahan ei voi olla varma meneekö oma ehdokas
lävitse. Silloin voi käydä niin, että paikan saakin
ehdokas, joka on aivan eri mieltä. Tämä vaara koskee
ihan kaikkia ehdokasryhmiä. En halua tulla petetyksi ja siksi katson
tarkkaan kenelle ääneni annan. Äänestäjän
kuluttajansuoja on huono
Äänestän,
koska vain siten voin vaikuttaa. Tällä kertaa on Urjalan kannalta
isot asiat kyseessä. Kuuluuko urjalalaisten ääni siellä,
missä päätöksiä tehdään, vai käyttääkö
sitä joku muu. Siksi valintaperusteeni ovat vaativat. Mietintä
jatkuu.
Seppo Pirhonen
_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
10.10.2008
Urjalan kulmilta
Henkrahaa maksettava
"Henkirahan
minäkin maksan", totesi Nummisuutarin Esko, tämän
päivän nimihenkilön Aleksis Kiven mukaan, kun Eskon arvoa
ja miehisyyttä mitattiin. Henkiraha oli jokaisen 16-63 vuotiaan
maksettava. Sen suuruus oli vuosina 1865-1924 kaksi markkaa mieheltä
ja markka naiselta. Henkiveron maksoivat kaikki, tosin useampilapsiset
perheet ja erät pohjoisen alueen kunnat olivat maksuista vapautetut.
Eskosta
maksaminen oli miehen mitta. Nykyisin käytetään enemmän
aikaa siihen, miten veroilta voisi välttyä. Halutaan nopeita
voittoja, nopeaa rikastumista ja vaurastumista mahdollisimman vähällä
työllä. Kasinopeleihin ei tavallisilla ihmisillä ole
juuri varaa, kun kaikki tulo menee elämiseen ja velkojen lyhennyksiin.
Me kaikki
kuitenkin joudumme myös pelureiden maksumiehiksi. Parhaillaan maailman
pankkijärjestelmät ovat myllerryksessä. Suomessa on vakuutettu,
että vaikeudet eivät koske meitä, mutta ainakin pohjoismaisessa
omistuksessa olevat pankkiryhmät joutuvat maksumiehiksi, joten
maksettavaa tullee myös tänne.
Suomessa
koettiin pankkikriisi 1990-luvun alussa. Rahoitusmarkkinoiden lian nopea
vapauttaminen 1980-luvun lopussa johti talouden ylikuumentumiseen ja
ennennäkemättömään kasinopeliin. Urjalasta
hävisi itsenäinen oma säästöpankki ja KOP:n
logo muuttui ensin Meritaksi ja sitten Nordeaksi. Paikallinen Osuuspankki
määrättiin ostamaan säästöpankin osat.
Myöhemmin Someron Säästöpankki perusti konttorin
myös Urjalaan. Postin myllerryksen myötä postipankki
päätyi Sampo-pankkiin ja on nyt tanskalaisten omistuksessa.
Nordeaa hallinnoivat ruotsalaiset.
Meillä
Urjalassa on siis edelleen kolmen pankin konttorit. Kyläkonttorit
on ajan muotivirtauksen mukaisesti lopetettu. Toisaalta pankkiasioita
hoidetaan kotitietokoneilta entistä enemmän. Kaikki eivät
niin kuitenkaan halua tai pysty tekemään. Yrityselämän
kanalta on tärkeää, että paikkakunnalla on useita
pankkeja. Esimerkiksi Kylmäkoskella pankki on auki vain parina
päivänä viikossa. Toivottavasti Urjalan suurin rahalaitos
säilyy itsenäisenä ja että pienemmätkin pysyvät
mukana.
Pankkimaailman
myllerrys on tehnyt ihmiset varovaisiksi. Valtiovalta haluaa, että
ihmiset kuluttaisivat ja tarjoaa porkkanaksi verohelpotuksia. Helpotukset
eivät ole tavallisten ihmisten osalta kovin suuria, mutta mielellään
jokainen sellaisen tietenkin ottaa vastaan. Eri asia on siten se, että
olisiko verohelpotussummalla saatu vaikuttavampaa aikaan käyttämällä
se toisin vaikkapa kuntien hyvinvointipalvelujen turvaamiseen.
Jälleen
kerran on käymässä niin, että koko kunnallisvaalikeskustelu
valtakunnan medioissa käydään lillukanvarsista. Oleellista
olisi keskustella aidosti siitä, mikä on valtiovallan vastuu
hyvinvointipalveluista. Riittäkö viidenneksen osuus? Ei riitä.
Sekä hallituksen että opposition esittämät summat
ovat mitätöntä piiperrystä. Lisärahaa tarvitaan
nyt, jos sitä ei tule on lasku myöhemmin paljon suurempi.
Kuntien
valtionosuusjärjestelmä uusitaan vuonna 2010. Millainen järjestelmän
tulisi olla? Siitäkään ei ole puhuttu vielä mitään.
Miten tulisi määritellä kunnallisveron pohja? Ei ole
oikeudenmukaista, että verohelpotukset maksatetaan kunnilla. Kiinteistöveron
laajentaminen metsä- ja
maatalousmaahan
tuntuisi kohtuuttomalta, kun maaseutukylien asukkaat eivät saa
vastinetta nykyisellekään kiinteistöverolle.
Palvelut
maksavat. Pääosan kustantaa kunta, pienen siivun valtio ja
yhä kasvavan osuuden kummallekin edellä mainitulle veroa maksava
palvelujen käyttäjä palvelumaksuina.. Toisaalta ihmiset
ovat valmiita maksamaan kunnallisveroa, jos saavat palveluita.
Urjalassa
kunnallisveroprosentti tulee nousemaan seuraavalla vaalikaudella. Ero
sulhasehdokas Akaaseen ei ole kovin suuri nytkään ja sielläkin
vero tulee nousemaan, kuten myös muissa kunnissa. Mieluimmin minäkin
maksan omalle Urjalalle kuin vieraaseen pussiin. "Näin on
Eskoseni." vai pitäisikö siihen joka kunnassa laittaa
johtajan nimi.
Seppo Pirhonen
___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
3.10.2008
Urjalan kulmilta
Lapsiystävällisyyttä
Urjala
on lapsiystävällisyydessä sijalla 204 Suomen kuntien
joukossa, ilmenee Valittujen Palojen suorittamassa tutkimuksessa. Parhaiten
Urjalan naapureista pärjäsi Punkalaidun, joka oli 35. Seuraavana
tuli Vammala 43., Tammela 75., Vesilahti, 85., Forssa 99., Humppila
370 ja Kylmäkoski 399. Etelä-Pirkanmaan seutukunnasta Valkeakoski
oli 50 ja Akaa 71.
Tutkimuksessa
kuntia vertailtiin kymmenellä eri tekijällä. Tärkeimmäksi
lapsiperheen valintaperusteeksi nousi asuntojen kohtuullinen hintataso.
Toiseksi arvostetaan sitä, että peruskoulun lisäksi paikkakunnalla
on lukio- ja ammattikoulutason opetusta. Seuraavina tulivat alhainen
rikollisuusaste ja suhteellisen lyhyt matka lähimpään
suureen kaupunkiin. Kunnan veroaste- toisin kuin usein väitetään
- ei juuri vaikuta asuinkunnan valintaan.
Yleisenä
huomiona tutkimuksesta voi todeta, että suuret kaupungit eivät
pärjänneet. Tampere oli 173. ja Helsinki 298. Suomen paras
oli Siikajoki Pohjois-pohjanmaalta. Kanta-Hämeen paras oli Hausjärvi
kuudentena ja Pirkanmaan paras Pälkäne kahdeksantena.
Aina silloin
tällöin innostutaan joillakin paikkakunnilla imagon kohennustalkoisiin.
Silloin valitaan joku teema, jota tuodaan esiin. Forssakin taisi julistautua
lapsiystävälliseksi kaupungiksi. Urjalassa on tulossa laadintaan
lapsipoliittinen ohjelma. Ja vetäähän Jorma Ollila koko
Suomen brändäys-työryhmää.
Monet kunnat
kertovat olevansa lapsiystävällisiä nettisivuillaan.
Urjala on yleisönosastokirjoituksissa tässä suhteessa
saanut toisenlaista mainetta. Myös lehtien kertomat kunnan virkamiesten
ja tasapainotyöryhmän kuulumiset ovat herättäneet
monissa tunteen, että taasko se alkaa. Eikö tosiaankaan muita
säästökohteita löydy kuin taajaman ulkopuolella
asuvat lapset?
Sivistystoimenjohtaja
Jukka Oksan papereissa oli hyvää se, että oli käyty
läpi erilaisia vaihtoehtoja. Kun tarkkaan lukee, huomaa, ettei
hän kovin hanakasti sittenkään ole ajamassa supistusta
nykyiseen kouluverkkoon. Syykin on selvä. Leikkaukset iskisivät
kipeästi omaan nilkkaan. Lukiomme tulevaisuus ei kestä yhtään
menetyksiä oppilaista naapurikuntiin. Säästölaskelmista
olen jonkin verran eri mieltä. Omat laskelmani ovat olleet Menosten
kotisivuilla kaiken aikaa nähtävissä. Ne on laadittu
lakkautusajankohdan tietojen mukaan.
Kahden
koulun malli ei ole toimiva, koska Asemalle ei ole luonnollista alueellista
laajenemissuuntaan. Ainoastaan asuntotuotannolla voidaan asukaspohjaa
vahvistaa. Myöskään Kirkonkylän kouluun ei kannata
koota isoja luokkakokoja. Oppilasaines alkaa nykyisin olla niin vaativaa
ja haasteellista, että isot luokat eivät ole järkeviä.
Kielten
opetuksessa tulee turvata kaikille Urjalan koululaisille tasavertaiset
lähtökohdat riippumatta siitä, mitä koulua kukin
käy. Näitä asioista joudutaan miettimään lähiviikkoina
ja ensi keväänä.
Mielestäni
hyvä ajatus on miettiä Väinö Linnan lukiolle lisävahvuuksia.
Kirjallisuuspainotusta ei ole komeasta nimestä huolimatta. Esiin
tuotu ehdotus liikuntapainotteisuudesta on hyvä idea. Jäähalli
on vieressä ja muutkaan suorituspaikat eivät ole kaukana:
Nopeasti ideaa viemään eteenpäin, niin saadaan Urjalasta
myönteistä kerrottavaa.
Urjalassa
on alettu rakentaa uutta imagoa. Tähän mennessä näkyvin
muutos on uusi logo. Ajattelutavan muutos vie aikaa. Harkitsematon möläytys
rikkoo pitkäksi aikaa monta ikkunaa, saa pahaa mieltä aikaan.
Säästäväisesti eletään, mutta emme pelkästään
niillä nouse. Tarvitaan myönteistä asennetta, uskoa omiin
mahdollisuuksiin ja rohkeita uusia avauksia, jotka ottavat tasapuolisesti
huomioon kunnan asukkaat iästä, asuinpaikasta ja sukupuolesta
riippumatta.
Positiivisen
ajattelun pohjaksi voin kertoa, että Urjalankylän koulupiirin
alueella(Urjalankylässä, Honkolassa ja Puolimatkassa) on tällä
hetkellä lähes kymmenkunta omakotitaloa myynnissä. Maisemallisesti
kylä on yksi kauneimmista, sieltä ei ole pitkä matka
lukioon, eikä lähimpään suureen kaupunkiin. Siis
oikeastaan se osa Urjalaa, joka sopii lapsiperheelle.
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
26.9.2008
Urjalan kulmilta
Mikä oikeasti on tärkeää?
"Mää
en osaa oikein olla, kun mietin, mitä sielä Kauhujoella tapahtui."
Siinä on tiivistetysti yhden oppilaan kommentti tiistain tapahtumista.
Osalle lapsista oli puhuttu kotona, osaa oli varjeltu television ja
radion uutis- ja kommenttivirralta.
Nyt haluaisin
kysyä eritoten valtion päättäjiltä kuin murrosikäinen:
"Etteks te oikeesti tajuu mitään? Kirjoitin vuosi sitten
marraskuussa tällä palstalla otsikolla: Mikä oikeasti
on tärkeää? Se on edelleen luettavissa kotisivullani.
Helpoiten sinne löytää www.urjamedia.fi ja sieltä
klikkaa Urjalan kulmilta ja valitsee vuoden 2007 ja mainitun otsikon.
Olen edelleen
samaa mieltä. Tosin kokemuksesta ja käymieni keskustelujen
perusteella olen sitä mieltä, että varhainen puuttuminen
on tärkeää. Mutta kun me opettajat niin teemme kouluissa
ja saamme vanhemmat mukaan, niin tuleekin seinä eteen. Tutkimuksiin
ei tahdo päästä. Koulupsykologi on ylityöllistetty.
Kun siitä vaiheesta päästään eteenpäin
ja saadaan vaikkapa lääkärin lähete jatkotutkimuksiin
neurologiaan tai psykiatriaan, kestää jonotus kiireellisenäkin
kahdeksan kuukautta. Tutkimukset vievät aikansa, joten menee yli
vuosi, kun oppilas saa apua. Tämä ei ole oikein!
Yksi todellinen
vaikeus ovat salassapitosäännökset. Kun koulusta kerrotaan
sosiaali- ja terveystoimeen luottamuksellisia tietoja, ei koulu saa
sieltä mitään takaisin, kun aina vedotaan tai piiloudutaan
salassapitosäännösten taakse. Eikös se ole jo ihan
huippujuttu, että perustuslainsäätämisjärjestyksessä
pitää säätä erillislaki Jokelan surman tutkimusta
varten, jotta saataisiin tarvittavat tiedot. Pääministeri
näytti tajunneen, mistä on kysymys.
Kuuntelin,
kuinka opetusministeri televisiossa taajalla puherytmillä vieritti
vastuuta kouluille ja kunnille. Puheessa toistuivat usein sanat: täytyy,
pitää tulee, kun puhuttiin koulusta ja opettajista. Kun hän
puhui hallinnosta, toistuivat sanat: arvioidaan, kehitetään,
ohjeistetaan ja että on vireillä se ja se hanke. Ja lisäksi
hän sanoi, että kunnat ovat saaneet lisärahaa. Kunnat
saavat pitkästä aikaa sen, mitä niille lain mukaan kuuluu,
mutta lisäpanostukset ovat pieniä.
Toivottavasti
kuuntelitte, mitä Matti Rimpelä sanoi ajankohtaisessa kakkosessa.
Hän vaatii oppilashuoltolakia, joka lähtisi oppilaan parhaasta,
kun kaikki olisi saman lain piirissä. Hän kiinnitti huomiota
siihen, että kustannukset ovat moninkertaisia, kun lapset sijoitetaan
kodin ulkopuolelle. Koko maassa sijoitettuja on 16 000 ja Urjalassa
heitä oli pari vuotta sitten 14. Jos jokaisen kustannus on Rimpelän
mainitsema miljoona euroa, on kyse suuresta summasta. Yksi laitossijoitusvuosi
maksaa ainakin noin 60 000 euroa - opettajan palkkameno sivukuluineen.
Kun joudutaan
puuttumaan varhain tai myöhemmin, on jotakin jo mennyt vikaan.
Ei auta mitään, jos haetaan syyllisiä tai syitä
milloin mistäkin. Apua saattavat tarvita kaikenlaisista olosuhteista
tulevat lapset. Heitä on tavallisista, normaaleista, hyvistä
perheistä, eronneista, yksinhuoltajista, uusioperheistä, väkivaltaisista
tai alkoholisoituneista.
On helppo
sanoa, että vanhemmuus on hukassa. On helppo syyttää
yhteiskuntaa, talousjärjestelmää, työttömyyttä
ja muita olosuhteita. Vaikeinta on katsoa peiliin, itseään.
Mikä minulle - meille - on oikeasti tärkeää? Mitä
aikaisemmin sen tajuaa ja ymmärtää, on kykyä selviytyä
myös vaikeina aikoina.
Kaksi viikkoa
on kansakunnan muisti. Sitten tulevat uudet asiat, jotka vievät
huomion. Koska ja missä tulee taas jotakin kauheaa. Yhteiskunta
tottuu, ihmiset turtuvat. Hallinto ohjeistaa ja hankkeistaa.
Muutos
on mahdollinen. Koti ja perhe ovat keskiössä. Tarvitaan turvaverkkoa.
Aina ei ole isovanhempia, tarvitaan yhteiskunnankin apua vaikkapa lapsiperheiden
kotihoitoapuna. Tarvitaan turvallista päivähoitoa, koulua
ja polkuja elämään. Tarvitaan myös miehiä kouluihin
ja erityisesti sosiaalitoimeen ja perheisiin. Asiat eivät ole mustavalkoisesti
joko-tai, vaan myös sekä - että.
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.8.2008
Urjalan kulmilta
Askelmerkit vaaleihin otettu
Kunnallisvaalien
askelmerkit on asetettu. Ehdokaslistat on jätetty. Urjalassa 27
valtuustopaikkaa tavoittelee 60 ehdokasta. Miesten ja naisten määrä
on lähes tasan. Matemaattisesti ajatellen lähes kaikki tulisivat
valituiksi joka varsinaiseksi tai varavaltuutetuksi, mutta on ilmeistä,
että kaikille ei varavaltuutettuja edes riitä. Vasemmistoliitto
ei ole nyt mukana. Vihreät yrittävät paluuta ja perussuomalaiset
ovat ensi kertaa mukana.
Urjalassa
oli kunnanvaltuustossa vasemmistoenemmistö aina 1950-luvulle asti.
Karjalaisten tulo muutti tilanteen, sillä heidän kotiseudullaan
Maalaisliito oli ollut vahva ja vahvistui näin Urjalassakin. Nyt
vasemmistosta vain sosialidemokraatit ovat mukana ja heilläkin
vain 14 ehdokasta. Kaksi luopuu. Nykyisin heillä on kahdeksan paikkaa
ja viimeksi he jäivät yhdeksännestä paikasta muutaman
kymmenen äänen päähän.
Nykyisin
suurin valtuustoryhmä on Keskustalla yksitoista valtuutettua. Heistä
viimekertainen ääniharava ja nuorin valtuutettu Rami Harju
jäi ainoana pois. Kaikki muut yrittävät uusia paikkaansa.
Viimeksi keskusta sai viimeisen jaossa olleen paikan. Keskustalla on
nyt 21 ehdokasta.
Kokoomuksessa
käy eniten muutoksen tuuli. Kahdeksasta nykyisestä valtuutetusta
neljä luopuu. Kaikilla heillä on ollut myös huomattava
äänimäärä. Luopujien joukossa on valitettavasti
myös kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Kortesato. Ehdokkaita
on 19.
Vihreä
liitto yrittää kahdeksan vuoden tauon jälkeen paluutta
kolmen ehdokkaan voimin Heillä oli parhaimmillaan kaksi valtuutettua.
Perussuomalaiset yrittävät kolmen ehdokkaan avulla. Aikanaan
SMP:lla oli kaksi valtuutettua, joista tunnetuin lienee Pauli Lella,
joka on yhteislistan ja keskustan kautta kaartanut kokoomuksen ääniharavaksi.
Ehdokashankinta
ratkaisee pitkälle vaalin tuloksen. Kuntavaaleissa paikallisesti
ehdokkaan tunnettuus ratkaisee. Puoluerajat ovat matalampia kuin eduskuntavaaleissa.
Joskus ehdokashankkijat ajattelevat, että joku henkilö olisi
hyvä ehdokas, mutta se voi viedä ääniä minulta
ja jättää kysymättä. Jos kokonaisäänimäärä
jää puolueella pieneksi, jää myös ehdokashankkija
rannalle. Saattaapa käydä niinkin, että hyvä ehdokas
löytyykin naapurin tallista.
Tällä
kertaa Urjalassa puolueet ja ehdokkaat eivät pärjääkään
ympäripyöreillä lupauksilla. äänestäjät
odottavat heiltä selviä kannanottoja ajankohtaisiin kysymyksiin.
Myös ehdokkaat joutuvat miettimään vastauksiaan, sillä
erilaisia vaalikoneita on useita, joista ainakin nuorempi väki
etsii ehdokasta. Eri asia on sitten se, että antavatko yleiset
vaalikonekysymykset vastauksia niihin kysymyksiin, jotka ovat Urjalassa
tärkeitä ja merkittäviä.
Yksi tärkeistä
kysymyksistä on kanta Urjalan kunnan itsenäisyyteen. Siihen
on vain kaksi vaihtoehtoa kyllä tai ei. Samaa koskee kuntaliitosta.
Ehdokkailla on oltava myös selvä kanta siihen keskitetäänkö
kaikki palvelut kuntakeskukseen vai kehitetäänkö kyliä.
Vastaus tarvitaan myös talouden tasapainottamiseen.
Kun Urjalan
liittymistä Akaasen kanattavat perustelevat kantaansa sillä,
että yksin ei pärjätä, tulee heidän vastata
myös kysymykseen, miten liitos tuo lisää rahaa Urjalassa
oleviin palveluihin. Voi myös kuinka monta menestystarinaa on syntynyt
niistä kunnista, jotka ovat liittyneet. Vastaavasti itsenäisyyden
kannattajien on kerrottava, miten jatketaan eteenpäin.
Ehdokkailta
ja puolueilta toivoisi löytyvän luovia ratkaisuja. Eipäs-juupas-väittely
ei vie eteenpäin. Pitää olla näkemystä tulevaisuudesta
ja tahtoa viedä tätä näkemystä eteenpäin.
Toiminta voi olla tehokasta ja vaikuttavaa ja samalla taloudellista
sekä inhimillistä
Muutoksissa
ja ratkaisuissa pitää olla myös selkeät kustannustiedot.
Siinä on nykyhallinnon suurin heikkous. On tehty "säästöjä"
yleisin olettamuksin, minusta tuntuu periaatteella. Kunnolliset ja puolueettomat
kokonaisvaltaiset laskelmat ovat puuttuneet. Kunnassa kaikki maksavat
yhtä paljon veroja asuinpaikastaan huolimatta. Aina maksumiehinä
eivät voi olla lapset, joita ei kukaan ole puolustamassa. He ovat
Urjalan ja Suomen tulevaisuus.
Seppo Pirhonen
______________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.9.2008
Urjalan kulmilta
Urjala pärjää itsenäisenä
Urjalaa
täyttää itsenäisenä kuntana 140 vuotta. Huomenna
lauantaina on kulunut päivälleen mainittu määrä
vuosia perustamiskokouksesta. Sitä ennen pitäjän asioista
oli päätetty seurakunnan puitteissa. Näin Urjalassa olisi
haluttua ilmeisesti jatkaa, sillä varsin hitaasti ryhdyttiin toteuttamaan
vuoden 1865 asetusta kunnallishallinnosta maaseudulla.
Pitäjänkokoukset
muuttuivat kuntakokouksiksi, jossa päätösvaltaa käyttivät
kunnallisveroa maksavat hyvämaineiset ja täysi-ikäiset
Suomen kansalaiset, jotka eivät olleet toisen isännyyden alaisia
eivätkä joutolaisia. Ensimmäiset kokoukset pidettiin
kirkossa, mutta jo samana vuonna siirryttiin pitämään
kokouksia ruumishuoneella, joka jatkoi myös entisessä käytössään.
Ensimmäisenä
kuntakokouksen esimiehenä eli puheenjohtajana toimi Juho Maunula
Menosista. Uusi toimielin oli kunnallislautakunta. Aluksi siinä
oli jäseninä Urjalan huomattavimpia talollisia: Juha Mattila
Menosista, Johan Fredrik Nikkilä Kokolta, Jooseppi Hollo Puolimatkasta,,
Matti Rekko Salmesta, ja Juho Torkko Mellolasta. Ensimmäinen laillinen
puheenjohtaja oli Antti Uotila Laukeelasta. Kävi nimittäin
niin, että ensimmäisessä kokouksessa Valittu Kustaa Salander
Pouru oli vaivaiskassan hoitajana tilivelvollinen kunnalle ja hänen
valintansa maaherra kumosi valituksen perusteella.
Kunnallislautakunnan
varajäsenissä oli vain yksi talollisten ulkopuolinen maakauppias
Knut Jansson. Aika pian kunnallislautakuntaan valittiin myös torppareita
ja käsityöläisiä. Torppareista ensimmäisiä
olivat Mooses Rantala Velkalasta, Aaro Vuohikangas Kokolta ja Kalle
Hallonpyy Matkusta ja käsityöläisistä karvari Juha
Muliini ja varamiehenä räätäli Kustaa Lundeqvist.
Tärkeimpiä
asioita olivat aluksi sosiaalihuolto ja opetus. Kansakouluasetus oli
annettu 1866. Pitäjänkoulu toimia ja varsin pian haluttiin
kouluja moneen kylään. Sosiaalihuollossa ja eritoten köyhäinhoidossa
tuotti vaikeuksia kunnan perustamisaikaan valinneet suuret katovuodet.
Kunta sai myöhemmin huomattavia lahjoituksia urjalalaisilta ja
niiden avulla saatiin aikaan kunnalliskoti ja lastenkoti sekä monia
kouluja.
Vaikka
kunnallishallinto saatiin käyntiin hitaasti, oltiin joissakin asioissa
myös edelläkävijöitä. Läänin ensimmäinen
kunnankirjuri palkattiin 1907. ja ensimmäisten maalaiskuntien joukossa
Urjala palkkasi myös kunnanjohtajan jatkosodan jälkeen.
Kärkipäässä
Urjala otti käyttöön kunnanvaltuuston, joka korvasi kuntakokouksen.
Ensimmäinen valtuusto valittiin joulukuussa 1907. Ensimmäinen
puheenjohtaja oli Juho Astala. Jäseniä oli 30. Valtuusto on
siis toiminut Urjalassa sata vuotta. Ensimmäinen nainen puheenjohtajana
oli Tiina Mettänen ja kunnanhallituksessa, joksi kunnallislautakunta
muuttui, Birgitta Niemi. Vuoteen 1977 asti kunnanhallituksen puheenjohtajana
oli kunnanjohtaja, jona Urjalassa on pisimpään toiminut ensimmäinen
viran haltija Arvo Lehto.
Juhlapäivänä
muistellaan menneitä, tuskaillaan nykyisyyttä ja arvellaan
tulevaa. Jo lokakuussa valitaan seuraavat uudet päättäjät.
Olen kuullut, että mitään suurta ryntäystä
ei ole ehdokkaaksi. Vielä on muutama päivä aikaa miettiä.
Toivottavasti mahdollisimman moni Urjalan tulevaisuudesta kiinnostunut
lähtee ehdolle. Työ kunnanvaltuutettuna on arvokasta työtä
kotiseudun hyväksi. Aina ei saa kiitosta, mutta mistäpä
muustakaan sitä niin kovin usein annetaan.
Nykyisten
vaikeuksien keskellä ja aiemmin mukana olleen kokemuksella, näen
Urjalan tulevaisuuden itsenäisenä kuntana mahdollisena, toivottavana
ja jopa valoisana. Liittyminen toiseen kuntaan merkitsisi nopeaa kuihtumista
ja palvelutason alenemista ja palvelujen etääntymistä
ja samantasoista kunnallisverorasitusta kuin nykyisinkin
Kun nykyisistä
vaikeuksista selvitään ja kuntaa kehitetään kokonaisuutena,
jossa on vireä kuntakeskus ja elävät kylät, kääntyy
asukasluku vähitellen ennakoituun kasvuun,. Itsemme uskoen ja toisiimme
luottaen pärjäämme elinvoimaisena ja asukkaille sopivana
itsenäisenä kuntana. Onnea urjalalaiset!
Seppo Pirhonen
___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.9.2008
Urjalan kulmilta
Mökkikausi lopuillaan
Lomakausi
on takana ja syksyinen arki on alkanut. Mökkikauden päätöksenä,
elokuun viimeisenä viikonloppuna, on tullut tavaksi viettää
venetsialaisia. Tapa on levinnyt sisämaahan Pohjanlahden rannikolta,
jossa venetsialaisia on vietetty jo 1800-luvulta lähtien.
Veden tulen
ja valon juhlaa vietetään pimentyvässä elokuun illassa.
Ilmeisesti Pohjanmaalla on poltettu kokkoja. Nykyisin niihin on liittynyt
myös ilotulituksia. Täällä Hämeessä on
kuitenkin juhlittu rauhallisemmin. Laitureille ja rannoille on sytytetty
kynttilöitä ja ulkotulia tai jonkin verran myös jouluvalojen
tapaisia värivaloja.
Kaunis
oli näkymä ainakin Kokkijärvellä, jossa valoja oli
edellisvuosia enemmän, vaikka ainakin lauantai-ilta oli sateinen.
Kauniisti valot heijastuivat tyyntyneestä vedenpinnasta. Hieno
tapa päättää mökkikausi.
Taitaa
sittenkin olla liian aikaista puhua mökkikauden päätöksestä,
sillä monilla kausi jatkuu vielä pitkälle syksyyn ja
toiset käyvät mökeillään ympäri vuoden.
Sienestyskausi on alkamassa, puolukka-aika menossa ja soiden karpalot
kypsymässä. Sorsastuskausi on edelleen menossa ja taitaa joku
vielä jatkaa ravustustakin tai tuulastusta. Syksyinen luonto ruska-aikaan
tarjoaa mahdollisuuden reippailuun luonnossa.
Selvää
on, monilla mökeillä on tähän aikaan hiljaisempaa
kuin kesällä. Käynnit harventuvat ja paikat on laitettu
talvikuntoon. Tämä tilanne houkuttaa myös kutsumattomia
vieraita. Ensimmäiset uutiset mökkimurroista on jo lehdistä
luettu. Useimmat näpistelijät hakevat viinaksia ja tupakkaa
sekä rahaksi muutettavaa omaisuutta. Usein paikkojen rikkomisesta
tulee suurempi vahinko kuin menetystä omaisuudesta, koska monet
tyhjentävät mökin talvikaudeksi edellä mainituista
tavaroista.
Urjalassa
ja muualla perinteisessä Lounais-Hämeessä on muutamia
mökkitalkkareita, jotka katsovat kesämökkien ja vapaa-ajan
asuntojen perään. He auraavat talvisin tiet ja hankkivat tarvittaessa
polttopuut ja tekevät hiljaiseen aikaan pieniä remontteja.
Vapaa-ajan
asukkaat ovat tärkeä voimavara paikkakunnalle. He piristävät
monin tavoin liike-elämää hankkiessaan elintarvikkeita,
kalusteita ja muuta mökillään tarvittavaa. Rakennus-
ja korjausvaiheessa tarvitaan puutavaraa ja rakennustarvikkeita sekä
alan työvoimaa.
Miltei
joka kesä käydään myös keskustelua siitä,
miten vieraspaikkakuntalaiset voivat käyttää paikkakunnan
terveyspalveluja. Joillakin paikkakunnilla se onnistuu, toisilla passitetaan
omaan koikuntaan. Terveen järjen käyttö voisi tässäkin
kohdassa olla avuksi.
Monet mökkipaikkakunnat
toivottavat vapaa-ajan asukkaat tervetulleiksi alkukesästä
lähettämällä mökkikirjeen tai toimittamalla
erilaisia kesäjulkaisuja. Miltei kaikki lehdet tekevät myös
kesänumeroita, jotka on suunnattu mökkiläisille. Vain
muutamat kunnat pitävät yhteyttä syksyllä ja talviaikaan.
Nyt se olisi helppoa hyödyntämällä nykyaikaista
tietotekniikkaa. Yhä useampi tarvitsee myös mökillään
toimivia internetyhteyksiä.
Urjalan
kannattaisi olla aktiivinen yhteydenpidossa vapaa-ajan asukkaisiinsa.
Aika monesta voi tulla myöhemmin myös vakinainen asukas. Monella
on juuret tai sukulaissuhteita tänne. Toiset ovat
mökkikautenaan
viihtyneet ja paikkakunnallistuneet sen verran, että voisivat työelämän
jälkeen asua eläkkeellä täällä. Ainakin
siinä elämänvaiheessa on mahdollista viipyä paikkakunnalla
pidempään.
Sekin on
myönnettävä, että kaikesta mahdollisesta yhteydenpidosta
huolimatta vapa-ajan asukkaiden joukossa on paljon niitä, jotka
haluavat olla omissa oloissaan ja kiitävät kohti kaupunkiaan,
kun loma on pidetty tai viikonloppu vietetty. Osa mökeistä
on tietenkin Urjalassa vakinaisesti asuvien hallussa. Heidän joukossaan
on aktiivisia käyttäjiä, mutta myös harvakseltaan
pistäytyviä.
Syksy on
tullut. Silti pitää vielä melkein huokaisten todeta,
että tosikohan se vielä tullessaan kesän, jota monet
meistä ovat odotelleet. Saas nähdä.
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________________
Forssan Lehti
29.8.2008
Urjalan kulmilta
Painajaiset eivät ole mukavia
Pari sataa
vuotta sitten venäläiset olivat valloittaneet lähes koko
Suomen. Vuonna 1809 Suomi liitettiin virallisesti Venäjän
yhteyteen omana autonomisena suuriruhtinaskuntana. Suomi sai päättää
Ruotsin aikaisten perustuslakien jäädessä voimaan melko
itsenäisesti omista asioistaan. Reilun sadan vuoden aikaan sisältyi
hyviä aikoja Suomelle, mutta myös sortokausia ja niinpä
lopullinen itsenäisyys toteutui 1917.
Sanotaan,
että suomalaiset tuntevat venäläiset ja meitä pidetään
Venäjä-asiantuntijoina. Neuvostoliiton aikana tämä
korostui. Nyttemmin kiinnostus Venäjää kohtaan on ollut
vähäisempää. Silti meidän suomalaisten ja urjalalaistenkin
kannattaisi tuntea naapurimaamme.
Neuvostoaika
oli Venäjän maaseudulle hyvin tuhoisa. Maatalous kollektivisoitiin.
Itsenäisistä talonpojista, joita kulakeiksi haukuttiin, haluttiin
päästä eroon. Kun he eivät ymmärtäneet
uuden keskitetyn suurtilajärjestelmän etuja, ryhdyttiin heitä
vähentämään ampumalla.
Myös
lähialueillamme näemme, millaista oli elämä neuvostoaikana
maaseudulla. Karjalan kannaksella toteutettiin alueiden jouduttua Neuvostoliitolle
keskitettyä asumista. Tilanne oli sikäli helpompi, että
valloitetussa, neuvostotermein "vapautetussa" maassa ei ollut
väestöä. Se oli tuotava muualta. Koska suomalaisten rakentama
rakennuskanta tuhoutui talvisodassa pääsoin, rakensivat suomalaiset
jatkosodan aikana uusia taloja. Ne tulivat nyt alueelle muuttaneiden
käyttöön.
Alueiden,
kaupunki- ja kyläneuvostojen johtajat olivat kuitenkin sitä
mieltä, että asutus ei voi olla hajallaan. Se on turhan kallista.
Siksi alettiin rakentaa kolhoosien keskuspaikkoihin sementtitiilistä
tehtyjä kerrostaloja, joissa oli minereettilevyistä katot.
Väki siirrettiin näihin asuntoihin.
Väestöä
varten rakennettiin keskukseen lastentarhat, sillä lapset haluttiin
kasvattaa valtion virallisen ideologian mukaisesti. Sinne tehtiin myös
koulu ja kulttuuritalo. Tietenkin siellä oli myös kauppa,
josta sai jonottaa tarvitsemiaan tavaroita. Useimmat ostivat vain leipää.
Osa kolhooseista
menestyi ja osa ei. Nuori väki halusi kuitenkin muuttaa näistäkin
pois. Talot rapistuivat. Neuvostojärjestelmän romahtamisen
myötä monet asutuskeskukset, joita oli suhteellisen harvassa
vanhaan suomalaiseen kylärakenteeseen verrattuna, autioituivat.
Jos Stalin
olisi onnistunut, olisi meilläkin täällä Urjalassa
käynyt samoin. Tietenkään emme tiedä, minne Urjalaan
olisi keskus noussut asemalle vai kirkolle. Kirkko olisi todennäköisesti
muuttunut kulttuuritaloksi ja valaistun ristin paikalla olisi ollut
punainen tähti.
Näyttää
kuitenkin siltä että sekä reaalisosialismi että
raaka kapitalismi päätyvät samaan lopputulokseen. Meillä
Suomessakin on monissa kunnissa tahoja, jotka ovat sitä mieltä,
että on ihan järkevää lopettaa kaikki palvelut kuntakeskuksen
ulkopuolelta. Siksi he haluaisivat estää lapsiperheiden muuton
kyliin, siirtää vanhukset omista mökeistään
kunnan vanhainkotiin, palvelutaloihin tai määräysvallassaan
oleviin yhdistysten omistamiin palvelutaloihin tai yksityisomisteisiin
rivi- ja kerrostaloihin.
Ratkaisujaan
nämä keskittäjät perustelevat säästöillä.
Siksi lapsille rakennetaan päivähoitokeskus, joka eräässä
kunnassa olisi maksanut 10-15 miljoonaa euroa, mutta lääni
ei antanut rahaa.
Kyläkouluista oppilaat siirretään yhteen kouluun, mutta
sen katto vuotaa ja sitä pitää laajentaa, kustannuksia
ei tiedä vielä kukaan.
Ajatelkaa
millaista olisi olla sellaisen kunnan palveluksessa, jos sattuisi olemaan
työssä niissä kohteissa, jotka ovat kuntakeskuksen ulkopuolella.
Kylien asukkaillakaan ei olisi mukavaa, kun heitä aina syyllistettäisiin
kunnan menojen kasvattamisesta.
Painajaiset
eivät ole mukavia. Vielä pahempaa on elää niiden
keskellä. Veteraanit torjuivat Stalinin keskitysmallin. Aika näyttää
mihin nykypolvi pystyy kotimaisten keskittäjien kanssa.
Seppo Pirhonen
___________________________________________________________________
Forssan Lehti
22.8.2008
Urjalan kulmilta
Maaseutu muutoksen kourissa
Miltei
maatalousnäyttelyksi voisi kutsua viime lauantaista maatalousirtaimiston
huutokauppaa Urjalan Vahosissa. Parkkipaikat olivat täynnä
ja uusia alueita piti ottaa käyttöön, kun autoja saapui
paikalle satamäärin. Katsottavaa riitti, kun huutokohteita
oli puolentoista sataa. Osa oli paikalla uteliaisuuttaan ja osa lähti
peräkärrykuorman kanssa tai peräti ostamallaan traktorilla.
kotimatkalle.
Valkaman
Reijo laittoi aiemmin kesällä talon myyntiin kokonaispakettina,
jossa olivat mukana niin asunto, tuotantorakennukset, pellot, metsät
ja koneet. Ostaja löytyi aika nopeasti Jokioisista. He eivät
tarvinneet tilalla ollutta konekantaa, joten se laitettiin huutokauppaan.
Valkama
tunnetaan Urjalassa ja lähiympäristöstä ojurina,
joka kaivoi sarkaojia ja valtaojia siihen tarkoitukseen hankituilla
ja kehitellyillä oja-auroilla ja piennarmurskaimilla. Kun salaojituksen
yleistyessä nämä urakat vähenivät, alkoi toisenlainen
urakointi.
Monet heinänostajat
jäävät kaipaamaan Valkaman toimittamia kuivaheiniä.
Niitä on kuskattu ympäri Suomea omalla kuorma-autolla. Kaikki
perheen jäsenet ovat saaneet pienestä pitäen tottua kesäisiin
heinätöihin. Eniten varmaan pojista vanhin Kalevi, joka on
kaiken aikaa työllistynyt kotitilalla, kun muut lapset ovat hankkineet
elantonsa muissa ammateissa. Heinää oli omilla mailla kymmeniä
hehtaareja ja vielä pystyysnostettunakin.
Viimeisimpänä
perheen yritystoimintaa kuului multakauppa, jota syntyi tekolammen kaivusta.
Lammen rannalle on rakennettu myös loma-asuntoja. Pitkiä päiviä
on talossa töitä tehty ja jos jotakin on kokoon tullut, ei
se ole helpolla tullut. Tämä oli keskusteluissa yleisin arvio.
Suuri osa
eri murteita käyttäneestä huutokauppaväestä
seurusteli keskenään. Uudet omistajat huutokaupan järjestäjinä
eivät varmaan olleet varautuneet ihan näin suureen yleisömenestykseen.
Meklareilla ei ollut äänentoistolaitteita, joita tässä
yleisömäärässä olisi todellakin tarvittu. Toisaalta
he, jotka halusivat ostaa, ryhmittyivät aina lähelle myyntikohdetta.
Huutokaupan
henkeen kuuluu, että välillä kilpailtiin pitkään
ja välillä oltiin ihan hissukseen. Joskus kilpa vei ehkä
ylihintaan ja joissakin kohteissa voi joku sanoa tehneensä hyvän
kaupan. Joku kohde jäi myymättäkin, kun tavoitehintaa
ei saavutettu.
Puinnit
eivät vielä tiloilla onnistu, joten oli hyvä lähteä
omista nurkista muualle. Tämän kesän tyyliin sää
muuttui kesken tilaisuuden sateiseksi ja väki alkoi vähitellen
huveta. Makkara- ja kahvikauppa kävi hyvin ja varastoja piti välillä
täydentää.
Jo olen
oikein ymmärtänyt, niin kiinteistön osalta kaupat saattavat
vielä jatkua, Uusilla omistajilla on asunnot ja konehallit muualla,
joten jollekin yrittäjälle saattaisi Honkolan Vahosten kulmilta
löytyä sopiva toimitila asuntoineen.
Yrityskoko
maataloudessa kasvaa edelleen. Tarvitaan enemmän pinta-alaa, isompia
koneita, kuivureita, tuontaorakennuksia ja konehalleja. Toisaalta myös
erilainen ulkopuolisten urakoitsijoiden käyttö näyttäisi
lisääntyvän. Suorakylvöjä tehdään
jonkin verran Urjalassakin siihen erikoistuneiden urakkamiesten toimesta.
Suurikaan
viljanviljelytila ei työllistä yrittäjäpariskuntaa
ympäri vuoden. Liitännäistoimintaa on jonkin verran,
mutta paljon käydään myös palkkatyössä.
Karjatiloilla, joiden määrä täällä kaiken
aikaa vähenee, tilanne on toinen. Suurissa yksiköissä
tarvitaan ulkopuolista työvoimaa. Usein se tulee naapurimaista.
Maaseutu
on edelleen, kuten jo vuosikymmeniä, jatkuvan murroksen kourissa.
Toivottavasti sen keskellä löytyy edelleen sellaisia henkilöitä,
jotka uskaltavat aukoa uusia uria, jotta maaseudulla pärjättäisiin
tulevaisuudessakin peruselinkeinon parissa. Sadon kypsymistä ja
puintikelejä odotellessa nämä aatokset tulivat huutokaupan
jälkitunnelmissa mieleen.
Seppo Pirhonen
______________________________________________________________
Forssan Lehti
15.8.2008
Urjalan kulmilta
Muistikuvia kouluista
Millainen
oli uusi opettajasi? Siinä kysymys, johon monet koululaiset ovat
saaneet näinä päivinä vastata. "Ihan tavallinen",
lienee useampien jo koulua käyneiden vastaus. "Ihan kiva!"
vastaavat juuri koulunsa aloittaneet. Muutaman päivän päästä
saattaa ekaluokkalainen tokaista kotona jommalle kummalle vanhemmalle,
että ei se asia noin ole, koska opettaja sanoi niin ja opettaja
tietää paremmin. Toisaalta luokassa oppilas saattaa usein
sanoa opettajaa myös äidiksi vahingossa ja vanhasta tottumuksesta,
kun oikein innokkaana jotakin asiaa kertoo tai kysyy
Kun kouluaikoja
muistellaan, nousevat opettajamuistoissa mieleen muista poikkeavat persoonallisuudet.
Joku muistetaan erityisen ankarana joku lepsuna, joku reiluna ja mukavana
ja joku hiljaisena hissukkana. Jokainen meistä varmaan muistaa
juuri sen ensimmäisen opettajan ja ensimmäisen koulupäivän
parhaiten.
Useimmista
opettajista on jäänyt mieleen jokin hänen maneerinsa
eli usein toistuva ele, ilme tai sanonta. Oppilaat ovat herkkiä
havaitsemaan opettajan päivittäisiä mielenliikkeitä.
Joku on tehnyt päätelmiä myös opettajan pukeutumisesta.
Jokaisesta
ihmisestä ensivaikutelma on tärkeä. Se syntyy muutamassa
hetkessä ja sen jälkeen me yleensä etsimme sellaisia
piirteitä, jotka vahvistavat ensivaikutelmaamme. Hyvin harvoin
sitä pysytään muuttamaan.
Täällä
Urjalassa on ollut sadan viidenkymmenen vuoden aikana satoja erilaisia
opettajia. Monet heistä ovat olleet opettajana vuosikymmeniä
eli tehneet koko elämänuransa täällä. Muutamat
heistä ovat olleet syntyperäisiä urjalalaisia, mutta
varsin monet ovat tulleet tänne muualta. Nykyisistä opettajista
huomattava osa asuu Urjalan ulkopuolella. Joku on perustellut pitkää
matkaa sillä, että sen aikana kouluasiat saa painettua taka-alalle.
Kuusikymmenluvulle
saakka kansakoulun opettajan piti asua koululla. Jokaisessa koulussa
olikin asuntoja opettajille. Tyypillisessä kaksiopettajaisessa
koulussa oli yläkoulun(tarkoitti silloin kansakoulun ylempiä
luokkia)opettajalle isompi asunto. Alakoulun(ensimmäisen ja toisen
luokan) opettajalle oli yleensä huone ja keittiö, koska opettajana
oli usein naimaton nainen eli vanhapiika.
Urjalan
pitäjänkoulun ensimmäinen opettaja Johan Selvenius siirtyi
Astalan isännäksi. Useammin taisi käydä niin, että
koulujen naisopettaja siirtyi emännäksi johonkin taloon. Vallan
tavatonta ei ollut sekään, että koulun opettajat olivat
naimisissa keskenään.
Olen parhaillaan
kokoamassa Urjalan kouluista internetsivustoa. Siihen tulee koulutoimesta
yleistä ja yhteistä historiaa. Jokaisesta koulusta tulee myös
oma osionsa, johon tulee koulun vaiheet alusta loppuun tai nykypäivään.
Tarkoituksena on laittaa jokaisesta koulusta myös kuvia sekä
tietoja oppilaista ja opettajista. Tärkeitä ovat myös
sekä oppilaiden että opettajien ja muun henkilökunnan
muistelut.
Toivon
saavani suuren yleisön apua. Arkistoja tutkittaessa on käynyt
ilmi, ettei kunnan arkistossa ole juuri koulukuvia. Olen ajatellut,
että jokaisesta koulusta laittaisin ensimmäisen koulukuvan,
jossa ovat koulun oppilaat ja opettajat. Ensimmäisiä saattaa
löytyä jo 1910-luvulta. Ainakin kaksikymmenluvulla kuvattiin
jo ahkerasti. Sota-ajalta on kuvia vähemmän. Otan vastaan
kaikki
kuvat joko
paperikuvina tai digikuvina, jos jollakin on mahdollisuus kuvia itse
skannata. Palautan kuvat lähettäjälle. Kuvien lisäksi
mielellään tietoa kuvausvuodesta ja kuvan henkilöiden
nimiä.
Erityisesti
toivoisin nyt saavani muistitietoa Urjalassa koulua käyneiden kouluajasta.
Pienetkin tarinat ja lyhyet sattumukset kiinnostavat. Myös muistoja
ja kertomuksia opettajista ja opettajilta kaipaisin. Sekä käsin
että koneella kirjoitetut ynnä sähköpostilla lähetyt
muistelmat kelpaavat. Älkää unohtako huumoria. Sitäkin
kouluvuosiin mahtuu.
Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@urjamedia.fi
______________________________________________________________________
Forssan Lehti
8.8.2008
Urjalan kulmilta
Kouluarki alkaa
Tänään
on odotettu päivä. Päivämäärä kirjoitetaan
08.08.08. Olympialaiset taitavat alkaa paikallista aikaa myös kellonajalla,
jossa nollat ja kahdeksikot toimivat. Kiinalaisille kahdeksan on onnenluku.
Täällä Suomessa tämä perjantai on suosittu
hääpäivä ja miksei myös kihlajaispäivä.
Ensi viikolla
alkavat koulut oppilaille. Opettajille koulua alkaa jo tänään
ja vielä huomennakin on koulutusta. Meille koulujen johtajille
töitä on jo riittänyt viikon verran. Nykyisin laaditaan
työsuunnitelma, jossa lukuvuoden päätapahtumat kirjataan.
Aikanaan tätä paperia kutsuttiin vuositarkisteeksi ja silloin
se oli monisivuinen suorastaan jopa kymmeniä sivuja. Kunnan käsittelyn
jälkeen paperin vahvisti lääninhallituksen tarkastaja.
Harjoittelukoulussani
Maarian Jäkärlässä punkalaitumelaissyntyinen harjoitteluni
ohjaaja Unto Nieminen kertoi, että hän oli saanut kollegaltaan
hyvän vinkin, joka liittyi olympialaisten aikaan. Jos jätti
vuositarkisteesta radio- ja televisio-ohjelmien edestä sanan koulu
pois, saattoi oppilaiden kanssa hyvällä omallatunnolla katsella
kisalähetyksiä. Joskus tarkastaja oli huomannut koulu-sanan
puuttumisen ja lisännyt sen punakynällä. Aina tarkastaja
ei ollut lääninhallituksessa niin terävänä
ja kisoja voitiin seurata. Kyllä byrokraattien kanssa pärjää,
kun osaa temput.
Koulujen
alkaessa Urjalassa jokainen päivä on voiton päivä.
Liekö malli tarttunut itäisestä Euroopasta, jossa voiton-päivää
vietettiin toisen maailmansodan jälkeen toukokuussa. Siellä
syy päivään oli sotilaallinen voitto Saksasta. Urjalan
kouluissa voittomia päiviä perustellaan terveyssyillä.
Voin sijaan käytetään kasvisrasvapohjaisia margariineja
ja levitteitä. Ruokajuomana tarjotaan enintään 1 % rasvaa
sisältäviä maitotuotteita. Myös suolankäyttö
joutuu tarkkailuluokalle. Muutokset perustuvat uusiin kouluruokailusuosituksiin.
Kyläkoulujen
elintarviketoimittaja vaihtuu. Tähän asti pääosa
tarvikkeista on ostettu paikallisista kaupoista. Halkivahasta loppui
kauppa kesällä, Urjalankylään tuotteet tulivat kirkonkylän
marketista ja Nuutajärvelle omasta kyläkaupasta. Perunat ostettiin
urjalalaisilta tuottajilta. Nyt elintarpeet toimittaa kilpailutuksen
jälkeen Kanta-Hämeen Tuoretuote Oy.
Eräs
ravintolatoimintaa harjoittanut tuttavani kertoi minulle, että
hänen tavarantoimittajanaan toiminut tukkuri oli puolestaan kertonut
hänelle, että ravintoloitsijan tilaama tavara kulkee paikan
ohi neljä kertaa ennen kuin se on perillä. Elämme logistiikkakeskusten
aikaa. Kuljetuskustannukset taitavat olla vielä halpoja, kun tavaraa
siirretään paikasta toiseen.
Alkuviikosta
selviteltiin koulukyydityksiä. Se onkin melkoista palaepeliä,
kun kaikki koululaiset pitäisi saada ajoissa kouluun. Tästä
nykyisestä koulukinkeripiiristäni (koulupiirit on käsitteenä
poistettu) lähtevät ensimmäiset yläasteelle menevät
pysäkiltä kello 7.05. Taksista he siirtyvät linja-autopysäkille
7.20 ja heidän koulunsa alkaa 8.20.
Ensimmäiset
Urjalankylän kouluun tulevat nousevat taksiin 7.20 ja koulu alkaa
8.25. Onneksi koulullamme on ollut mahdollista pitää aamuparkkia,
jossa koulunkäyntiä voi odotella. Koululaisten lisäksi
taksissa kulkee esikoululaisia ja erityisluokilla kirkolla käyviä.
Kävimme
jo keväällä keskusteluja siitä, että Urjalankylään
pitäisi saada oma esikoulu ja myös iltapäivähoito
koululaisille. Vihreää valoa oli ilmassa, mutta sosiaali-
ja terveystoimen suuntautumisneuvonpidot
lienevät vieneet valmistelijoiden ajan niin, että alkuun ei
päästy. Toivottavasti ensi syksynä tilanne on toinen.
Koulut
alkavat ja elämänmeno perheissä asettuu aikatauluihin,
jota rytmittävät koulun aikataulut. Myös harrastukset
käynnistyvät vähitellen. Jääkausikin alkaa
hallissa ensi viikon jälkeen. Toivottavasti muita jääkausia
ei tulekaan koulutoimelle.
Suurin
muutos on ekaluokkalasilla, jotka aloittavat koulutiensä. Yläasteelle
aloittaviakin vähän jännittää. Muutos on melkoinen
myös ammatti- ja korkeakouluihin suuntaaville. Kaikelle kouluväelle
toivon onnistumisen iloisia hetkiä!
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
25.7.2008
Urjalan kulmilta
Klassikot
Suomen
kieli on monipuolinen ja usein hauskakin. Kun kysyy, että onko
sinulla lukemattomia kirjoja, voi tarkoittaa yhdellä sanalla kahta
asiaa. Kirjaa ei ole luettu eli se on lukematon. Sama sana voi tarkoittaa
myös, että kirjoja oli paljon, lukematon määrä.
Tavallisen ihmisen omistamat kirjat mahtuvat muutamaan pahvilaatikkoon,
kun on pesänselvityksen aika. Todennäköisesti noista
laatikoista löytyy jonkun kiertävän kirjaedustajan myymä
kirja tai kirjoja. Sieltä löytyy myös todennäköisesti
joki klassikoksi määriteltävä kirja.
Mikä
on klassikko? Nykysuomen sanakirja määrittelee sen näin:
"Jokin alan, tavallisimmin kirjallisuuden tai taiteen tunnustettu
ja vakiintuneen aseman saavuttanut mestari tai kantaedustaja, Saksan
kirjallisuuden klassikot. Kivi on meidän harvoja klassikoitamme."
Wikipedia,
nykyisin eniten käytetty ja varsinkin nuorten suosima nettitietokirja
määrittelee saman asian näin: "Klassikko on arvostettu
ja esimerkillinen teos miltä tahansa taiteen tai tieteen alueelta.
Klassikon asemaan teos ei nouse kovinkaan helposti, vaan siihen voi
mennä vuosikymmeniä. Klassikoksi nouseminen ei kuitenkaan
välttämättä vaadi pitkän ajan kulumista. Klassikkoteoksessa
tiivistyy jotain olennaista kansallisesta kulttuurista. Se kantaa mukanaan
asenteita, arvostuksia ja maailmankatsomuksellisia periaatteita, ja
sillä on usein kielellinen vaikutus eli ihmiset käyttävät
esim. puheessaan lainauksia teoksesta. Klassikkokirja ei välttämättä
ole paljon luettu, esimerkkinä Alastalon salissa."
Kuten huomataan,
sanalla klassikko voidaan tarkoitta sekä kirjailijaa että
myös kirjaa. Pentinkulman päivien tämän vuoden teema
kysyy: "Passaako klassikko?" Päivien esitteessä
professori H.K. Riikonen kirjoittaa käsitteestä klassikko.
Hän tulee myös puhumaan pääjuhlaan viikon päästä
lauantaina. Hän on Helsingin ylipiston yleisen kirjallisuustieteen
professori ja on tutkinut antiikin traditioita ja on ollut toimittamassa
yleisteosta suomennetusta kirjallisuudesta. En löytänyt hänelle
tietolähteistä etunimeä, vain kirjaimet H.K. Mies on
syntynyt 1948.
Voisin väittää, että monet meistä kyllä
ymmärtävät ja tietävät ketkä kirjailijat
ovat klassikoita ja mitkä kirjat voidaan määritellä
klassikoiksi. Maailmankirjallisuudesta vaikkapa Ilias ja Odysseija,
Shakespeare, Goethe, Tolstoi, Strindberg jne. Kotimaisesta kirjallisuudesta,
Aleksi Kivi, Kalevala, Juhani Aho, Minna Canth, Väinö Linna
jne. Tunnemme ja tunnistamme klassikot, mutta emme ole lukeneet niistä
läheskään kaikkia.
Jollekin voi tulla klassikoista puhuttaessa vastenmielinen olo. Ne olivat
niitä koulussa, etenkin oppikoulussa, äidinkielentunnilla
"pakkoluettuja" opettajan antamia kirjoja. Toisaalta äidinkielen
tuntien kautta monet ovat päässeet tutustumaan aivan uuteen
ennestään tuntemattomaan maailmaan, kirjallisuuteen.
Urjalan kirjasto poistaa säännöllisesti vuosittain vanhentuneita
tai kuluneita kirjoja. niitä myydään yleensä euron
kappalehintaan. Tätä kirjoittaessani tuli mieleeni, että
täytyypä seuraavalla kirjastokäynnillä kysyä
kirjastovirkailijoilta, että onko kirjastossa sellaisia kirjoja,
joita kukaan ei ole koskaan lainannut. Mahtaako niitä olla paljon
ja millaisia ne mahtavat olla?
Miellä Urjalassa on hyvä kirjasto. Jos jotakin kirjaa ei löydy,
on käytettävissä Piki-kirjasto. Se tarkoittaa koko Pirkanmaan
kirjastojen verkostoa. Netin kautta voi tiedustella ja varata kirjan
ja sen voi noutaa sitten omasta kirjastosta. Seutuvarauksesta menee
toimitusmaksu, muta järjestelmä toimii hyvin ja nopeasti.
Jos nettiyhteyttä ei ole, niin puhelinsoitto tai käynti kirjastossa
riittää. henkilökunta on ystävällistä
ja palvelualtista asiantuntijajoukkoa.
Ilman kirjastoa me tavalliset ihmiset emme lukisi paljon mitään
kirjallisuutta. Noissa jäämistöjen huutokaupoissa kirjalaatikon
saa parilla eurolla. Asiantuntijat poimivat niistä kiinnostukseltaan
ja hinnaltaan arvokkaimmat erikseen. Klassikoiden omistajaksi pääsee
halvalla, jos tyytyy käytettyyn eli joskus luettuun. Kirjan arvo
on lukijalleen kuitenkin aina ainutkertainen. Kullakin on omat suosikkinsa
ja kenties nekin ovat joskus klassikoita. Aika punnitsee kirjat ja kirjailijat.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
18.7.2008
Urjalan kulmilta
Kuka vetää välistä
Kun tulin
ulkoaskareilta, etiskelin lehtipinosta Heasria. En löytänyt
ja kyselin muiltakin, tietävätkö missä se voisi
olla. Selasin lehtikasan uudestaan ja siltähän se löytyi.
Oli vain niin ohut, ettei erottunut muista yhtä ohuiksi heinäkuussa
käyvistä lehdistä. Loma-aika näkyy siis myös
lehdissä. Kun ei tapahdu normaaliajan tapahtumia, ei ole kerrottavaa
ja uutisoitavaa.
Kyllähän
Suomen kesässä tapahtuu. Keväällä lehtien kesäliitteet
ovat pullollaan tapahtumia. Niitä riittää niin paikallisesti
täällä Urjalassa ja Lounais-Hämeessä kuin valtakunnallisestikin.
Osa tapahtumista pääsee myös juttuina lehteen, osa jää
pariksi riviksi tapahtumakalenteriin.
Niissä
ulkoaskareissa minulla sattui olemaan radio auki ja kuuntelin lähetystä
Porista. Siellä on menossa tietenkin Porin jazzit, joissa ole kerran
piipahtanut kauan sitten. Tällä kertaa lähetys tuli kuitenkin
Suomi Areena-keskustelusta, jossa oli mukana eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.
Höristelin
korviani siinä vaiheessa, kun puhuttiin verotuksesta. Hallitus
kaavailee hieman luvattua suurempia verohelpotuksia inflaation ja vähentyneen
talouskasvu ylläpitämiseksi. Ajankohdasta kuului olevan vielä
erimielisyyttä. Oppositio vastusti veronkevennyksiä hallituksen
esittämässä muodossa, mutta vaati kunnallisveron perusvähennyksen
korottamista vaihtoehtona ruuan arvolisäveron alentamiselle. Kuultu
kokonaisuus harmitti niin, että seuraava naula tunsi vasaran voiman.
Kyseessä
oli siis mainostelevision ensimmäinen kunnallisvaalikeskustelu.
Lähetys tuli nauhoitettuna illalla kolmoselta, mutta en sitä
päässyt seuraamaan. Me, jotka olemme olleet ja he, jotka ovat
edelleen mukana kunnaan päättäjinä, tietävät,
että yksi syy kuntien talousvaikeuksiin on juuri valtion veropolitiikka.
Kun valtio
on päättänyt veroalennuksista, on ne toteutettu usein
juuri siten, että alennus on tullut kaventamalla kunnallisveron
pohjaa eli suurentamalla perusvähennystä. Tällöin
kunnan saamat verotulot ovat vähentyneet, mutta valtio on saanut
veroa kuten ennenkin. Veroalennuskaava on ollut samanlainen riippumatta
siitä, mitkä puolueet ovat olleet hallituksessa.
Siksi esitän
kainon toivomuksen tulevien kuntavaalien ohjelmiin. Keskusteluun mukaan
enemmän paikallisia kuntavaikuttajia, eikä valtakunnan päättäjiä,
jotka yllättävän vähän tuntevat kuntaelämää.
Heistä useat ovat valtuustoissa kyllä päättäjinä,
mutta hoitanevat hommaa hieman heikommalla (vasemmalla tai oikealla)
kädellään, paneutumatta kansalaisten ja kuntien toiminnan
arkeen.
Myös
toimittajien kunnalliselämän tuntemuksessa olisi paljon parannettavaa.
Kun asioista ei olla perillä, jäädän jauhamaan valtakunnan
tason asioita ja pintailmiöitä. Tällöin taitavimmat
poliitikot pääsevät helpolla, eivätkä paljasta
huonoa kuntaosaamistaan.
Ihmiset
ihmettelevät joka paikassa, kuinka ruuan hinta on noussut. Tiedotusvälineet
kertovat saman asian. Missä on tutkiva journalismi? Missään
ei ole kerrottu tyhjentävästi sitä, miksi ruuan hinta
nousee. Missä on se kuuluisa välikäsi?
Kun ihmettelin
kauppiaalle, että miksi rasvaton jogurtti maksoi pitkälle
kolmatta euroa, kun tuottajan saama maitolitra ei ole noussut kuin muutaman
sentin. Hän totesi jotenkin siihen tapaan, että tuottajahinnan
nousun varjolla on helppo nostaa hintaa.
Myönnetään,
että palkat ja kuljetuskustannukset ovat nousseet ja raaka-aineetkin
jonkin verran mutta ne eivät selitä näitä korotuksia,
jotka näkyvät kaupan kassalla. Toimittajat ottakaa selvää
ja tehkää uutisia ja juttuja, jotta mekin tietäisimme,
kuka nyt nettoaa.
Niistä
Urjalan tapahtumista puheen ollen. Nyt täällä on kesäteatterin
kulta-aika. Urjalankylässä kisailevat tavalliset Lahtiset
ja Virtaset ja Taikayön teatterissa Honkolassa viuhuu Häräntappoase.
Esitykset ovat vielä näkemättä, mutta ensikommentit
mukana olleilta ovat olleet myönteisiä.
Seppo Pirhonen
________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.7.2008
Urjalan kulmilta
Keräilijän käyntikohde
Oletko
luonteeltasi hamsteri? Jo olet, silloin perjantaisin suuntaat käyntisi
Urjalan torilla "uimahallitalon" eteen, jossa on myynnissä
vanhaa tavaraa. Kaikki eivät sinne välttämättä
osaa, mutta keräilijät tekevät sinne tarkistuskierroksen.
Näin heinäkuussa on eniten myös tarjontaa, kun kesäisin
toreja kiertävät myyjät ovat paikalla.
Keräilyharrastus
alkaa monella jo lapsena. Joku on kerännyt tulitikkurasioiden etikettejä
tai jääkiekkokuvia purkkapaketeista. Postimerkkeily on ollut
usean pojan ja tytön harrastus. Ennen tytöt keräsivät
kiiltokuvia ja muistovärssyjä. Näistä saisikin hienon
näyttelyn vaikkapa kirjastoon, jos jollakulla olisi aikaa tarttua
toteutukseen. Koulukavereiden tietoja kerätään nykyisinkin.
Postimerkeistä
on helppo siirtyä keräilemään postikortteja. Niitä
on aina silloin tällöin myynnissä kesätoreilla ja
tietenkin huutokaupoissa. Keräilijät penkovat nämä
laatikot tarkasti, jotta voisivat kartuttaa kokoelmaansa. Osa ostaa
niitä vaihtareiksi ja osa etsii aivan tiettyjä kortteja. Harvemmin
tuurilla pääsee tekemään hyviä hankintoja.
Asiantuntijat tietävät korttien arvon ja joskus huutokaupassa
niistä käydään koviakin kisoja.
Talonpoikaisantiikkia
on Urjalan torilla myös tarjolla. Sille ei ole nykyisin niin suurta
kysyntää kuin aiemmin, jolloin jokainen halusi rukin, kuparisen
kahvipannun tai hevosenlänget. Joku kerää vanhoja työkaluja
näveristä höyliin tai puukkoihin. Yhteen aikaan haluttiin
portin pieleen kärrynpyöriä tai vanha hevosvetoinen aura.
Naisväkeä
kiinnostavat vanhat astiat. Arabian maitokannut, koolikupit, kahviastiastot,
lautaset ja lasiesineet ovat haluttuja edelleen. Lukumääräisesti
näitä onkin eniten tarjolla. Joltakin puuttuu kuppi, toiselta
aluslautanen tai lasisarjasta jokin tietty lasi. Lasipitäjässä
tunnetaan oma tuotanto. Tai ainakin he tuntevat, jotka näitä
esineitä keräilevät.
Nykyisin
muotisana keräilyssä on retro. Sillä tarkoitetaan vanhojen
muotien harrastamista. Itse sanahan viittaa takaisinpäin suuntautumiseen.
Ajallisesti sillä tarkoitetaan 1950-1960 lukuihin, mutta nuorimpien
osalta heidän lapsuuteensa tai nuoruuteensa liittyvää
aikaa. Niinpä ensimmäiset tietokonepelit ovat jo keräilykohteita
äänilevyjen lisäksi. Myös vaatteet voivat olla retrokohteita,
vaikka vaatteita ei muuten keräilläkään. Jos on
hamsteriluonne voi säilyttää vanhat vaatteet tai nykyiset.
Parin vuosikymmenen päästä nuoriso haluaa niitä.
Urjala
on keräilijälle muutenkin kuin torin takia sopiva käyntikohde.
Täältä löytyy ainakin neljä kirpputoria. Saattaa
olla, että unohdan taas jonkun, kuten kävi maatalonaisista
kertovassa jutussani. Unohdin kokonaan toimeliaat honkololaiset. Urjalan
työttömien yhdistyksen ylläpitämä kirpputori
on entisessä uimahallissa. Heidän entisessä toimipaikassa
vanhassa Marissa on aloittanut Leena ja Juha Koskisen ylläpitämä
vanhan tavaran myyntipiste. Kesäisin on Huhdista Forssan päin
menevän tien varressa pieni kesäkirppis.
Peltolan
Kaarina pitää vinttikirppistä Urjalan Tarvike ja varaosan
yläkerrassa. Kaarina kertoikin, että hänen liikkeelleen
on ollut vaikeaa löytää sopivaa nimeä, koska sanan
kirppis monet mieltävät vanhojen vaatteiden myyntipaikaksi.
Sellaisia hänellä ei ole myynnissä ollenkaan. Sana antiikki
taas luo mielikuvan, joka sekään ei kaikilta osin vastaa liikeideaa.
Kaarinalla
on kirjojen, korttien ja levyjen sekä astioiden lisäksi myynnissä
tauluja, kodin käyttöesineitä ja myös huonekaluja.
Niitä hänelle tulee kuolinpesistä ja huutokaupoista sekä
oman hankinnan kautta. Hänellä kaupankäynti on verissä,
sillä on toiminut yritystoiminnan parissa pikkulikasta lähtien.
Hänestä on mukavaa puuhata vanhojen esineiden parissa enemmän
harrastuksena kuin bisneksenä.
Keräilijän
pulma on säilytys. Hamsteriluonne ei henno heittää mitään
pois. "Jos sattuis joskus tarvitteen." Jos muuttaa, on pakko
tehdä inventaaria. Toisaalta keräilijän oma perikunta
kantaa suruttomasti kaatopaikkakuormaan tai riitelee kipoista ja kapoista
tai sitten levittää tavarat pihalle ja pitää huutokaupan
ja jakaa rahat, kuten eräs tuttavani tokaisi yhdessä semmoisessa
tilanteessa. Keräily ei kuitenkaan ole niitä huonoimpia harrastuksia,
paljon turhempaakin on. Onnistuneita löytöjä!
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.7.2008
Urjalan kulmilta
Kuvat kertovat paljon
Yksi kuva
kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Näin sanotaan ja aika usein
se pitää paikkansa.. Näin kesällä kuvataan
eniten. Digikameroiden yleistyminen on lisännyt otettujen kuvien
määrää. Sen sijaan paperille tulostetut kuvat ovat
vähentyneet. Valtava määrä kuvia on tietokoneiden
muistissa. Sieltä ne voimat hävitä yhdessä silmänräpäyksessä,
kun kämmi käy. Varmuuskopioinnista muistutetaan, mutta useimmilla
se jää kuitenkin tekemättä.
Kuvaaminen
on nyt helppoa. Digitaalinen aika mahdollistaa kuvaamisen niin kännykällä
kuin kameralla. Kun kuvaaminen on helppoa, otetaan kuvia paljon. Vieläkin
meillä on paperikuva-ajasta perintönä ajatus, että
otettua kuvaa ei raaskita poistaa, vaikka se olisi huono.
Nykytekniikan
aikana digimuotoisen kuvan poistaminen on helppoa. Tarvittaessa on myös
mahdollista korjata kuvaa kuvankäsittelyohjelmalla. Ohjelmalla
kuvaa voi suoristaa, vaalentaa ja tummentaa, lisätä ja vähentää
taustavaloa, parantaa värisävyjä ja ties vaikka mitä.
Kuvaa parantaisi usein rajaaminen eli olennaisen korostaminen.
Kuvien
manipulointi on nykytekniikalla helppoa. Suomen historiasta muistanevat
vanhemmat lukijat, kuinka Suomen ja Neuvostoliiton yya-sopimuksen allekirjoituskuvasta
neuvosto-osapuoli poisti aina kulloistenkin suhdanteiden mukaan jonkun
epäsuosioon joutuneen henkilön. Tästä syystä
valokuvakaan, vaikka se kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, ei aina
kelpaa todisteeksi.
Meillä
on kodeissa paljon tuntemattomia valokuvia. Mitä enemmän kuvia
sitä enemmän on myös tuntemattomia kuvia. Tällä
tarkoitan kuvaa, johon ei liity kuvatekstiä eli tietoa siitä,
keitä kuvassa on, missä se on otettu ja milloin. Kuvausajan
saa kuvaan myös näkyviin, mutta usein se hieman häiritsee
kuvaa ja toiminto jätetään pois.
Jos sadepäivät
vielä jatkuvat silloin olisi hyvää puuhaa valokuvien
katseleminen ja varustaminen selittävin tekstein. Tämä
kannattaa aloittaa vanhoista valokuvista yhdessä mummojen ja pappojen
kanssa. Kuvan taakse laitetaan tarralappu ja siihen teksti. Tekstiä
ei pitäisi kirjoittaa kuulakynällä suoraan valokuvan
taakse, koska muste ajanoloon tulee läpi.
Kohta yli
puolet elossa olevista suomalaisista on syntynyt 1960-luvun puolivälin
jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että sotia edeltävältä
ajalta otettuihin kuviin on yhä vähemmän tunnistajia.
Ja sitä paitsi kyllä viime vuosinakin otetuissa kuvissa usein
käy niin, että mietitään koska kuva on otettu ja
missä.
Uusista
kuvista kannattaa valita osa tulostettaviksi ja osa poistettaviksi tiedostoista.
Parhaat kannattaa tulostaa joko itse tai valokuvaliikkeessä paperikuviksi.
Perinteisten albumeiden lisäksi voi helposti teettää
vaikka kuvakirjan nettitilauksena.
Urjalassa
avattiin eilen Honkolan VPK:n talolla mielenkiintoinen näyttely.
Rinnastusta käyttäen on esillä sekä vanhoja että
uusia kuvia. Urjalalaista elämänmenoa, maisemia ja rakennuksia
kuvataan siten, että rinnakkain on vanha ja uusi kuva. Urjalan
kunnan järjestämän näyttelyn on koonnut Eija Haapalainen.
Näyttely on avoinna kuukauden elokuun kolmanteen päivään
asti.
Kun käy
valokuvanäyttelyssä Honkolan VPK:n talolla, voi samalla pistäytyä
Väinö Linnan reitin muissakin kohteissa. Esimerkiksi Koskelan
torppa ja Ittellisen pirtti ovat avoinna palokunnan talon tapaa yhdestätoista
iltaviiteen.
Kuvista
puheen ollen vielä yksi muistutus on tarpeen. Ottakaa kuvia myös
työtilanteista. Kenkälaatikoissa, albumeissa ja CD-levyillä,
muistitikuilla ja koneiden muisteissa on kuvia pienistä lapsista,
ristiäisistä, synttärikuvia, rippikuvia, hääkuvia,
lomakuvia, harrastuskuvia ja joulukuvia. Työkuvia ei ole juuri
ollenkaan. eihän elämä ole pelkää juhlaa. Arkea
se enimmäkseen on.
Seppo Pirhonen