29.12.06 Kyläkoulujen lakauttaminen vuoden kuumin puheenaihe
22.12.06 Mitä joulu merkitsee?
15.12.06 Sivistystahtoa ja oppimishalua
8.12.06 Katse tulevaan
1.12.06 Vaikea kuntatalous
24.11.06 Uimahallin tarina ohi?
17.11.06 Suuri ja mahtava koneisto voitti
10.11.06 Avoin kirje päättäjille
3.11.06 Yrittäjyys kunniassa
27.10.06 Kirja on mukava kaveri
20.10.06 Aikalisän aika
13.10.06 Kirkko juhlan kohteena
6.10.06 Paljon kerrottavaa
29.9.06 Erilaista rytmiä
22.9.06 Lahjoita lapselle
15.9.06 Elokuvaa tekemässä
8.9.06 Kuullos pyhä vala
1.9.06 Urheilussa vilinää
24.8.06 Muuton ja muutoksen aika
18.8.06 Ruokaliina vohvelikankaasta
11.8.06 Pitkä ja kuuma kesä
4.8.06 Kouluun, kouluun
28.7.06 Kirjailija ja sen kaverit
21.7.06 Elämyspaketteja
14.7.06 Kylillä on elinvoimaa
7.7.06 Missä pihvi?
30.6.06 Inkeriläisten tarina
23.6.06 Ratkaisut heijastuvat kielteisesti
16.6.06 Kirjalisuuspitäjän häpeä
9.6.06 Kunnon laskelmat esiin
2.6.06 Urjalalaiset eturintamassa
19.5.06 Elämyksiä metsästä
12.5.06 Yllätys pelolla
5.5.06 Uskoa, toivoa, rakauttakin
28.4.06 Vetreaanien asia kiinnostaa
21.4.06 Sairaalan jonossa
14.4.06 Kulttuurivaikuttajia
7.4.06 Oma kieli, oma mieli
31.3.06 Suomen parasta
24.3.06 Vauhdikkaampaa kiekkoa
17.3.06 Yhteistyötä syventämään
10.3.06 Suomi joskus kuin Hölmölä
3.3.06 Kaksi kirjaa paikallishistoriasta
24.2.06 Naapurit pohtivat muutosta
17.2.06 Mitä kylvää sitä niittää
10.2.06 Kehitys vie eteenpäin
3.2.06 Demokratia voitti
27.1.06 Maaseutu valokeilassa
20.1.06 Vaalit ovat erilaisia
13.1.06 Kiirettä on pitänyt
6.1.06 Presidenttiä valitsemassa

Forssan Lehti
29.12.2006
Urjalan kulmilta
Kyläkoulujen lakauttaminen vuoden kuumin puheenaihe

Vuoden viimeisellä viikolla katseet kääntyvät helposti taaksepäin. Arvioidaan ja kerrataan päättyvän vuoden tapahtumia. Yritysten ja julkisyhteisöjen vuosikertomukset ja tilinpäätökset valmistuvat vasta alkuvuodesta. Usein niissäkään todetaan tapahtunut, muttei vielä kyetä erittelemään kriittisesti toteutunutta.

Alkuvuodesta käytiin kaksi kierrosta presidentinvaaleja. Näyttää siis siltä, että tulevaisuudessakin vaaleissa tarvitaan aina kaksi kierrosta normaalioloissa. Marraskuussa käytiin seurakuntavaalit, joissa osanottointo laantui hieman edellisestä. Joistakin kylistä ei ollut ehdokkaita lainkaan.

Urjalan seurakunta jatkaa itsenäisenä. Naapurimme Kylmäkosken seurakunta lakkaa olemasta vuoden vaihteessa. Urjalan kirkon remontti valmistui. Vanhat Tuhkasen maalaukset pääsivät esiin ja kirkko sai lämpimät sisävärit. Kirkkorakennus täytti 200 vuotta. Hautausmaalle valmistui uurnahauta-alue.

Kunnalliselämän kuumin puheenaihe oli kyläkoulujen lakkauttaminen. Urjala jättäytyi Akaan liitosselvityksestä pois. Kylmäkoski oli mukana, mutta ei lähtenyt lopulliseen liitokseen. Palvelurakenneuudistusta touhuttiin paljon ja laki valmistuu näinä viikkoina. Terveyskeskus-kuntayhtymään tuli Toijala mukaan. Palveluja ja päätöksentekoa näytetään keskittävän sekä Toijalaan että Valkeakoskelle. Kunnan väkiluku kääntyi loppuvuodesta selvään laskuun.

Näkyvin maisemaa muuttava työ on ollut Lehmussuon risteyksen sillan rakentaminen. Silta avattiin liikenteelle joulukuussa. Työt jatkuvat vielä ensi syksyyn saakka. Tielaitos esitteli myös Menosista Kylmäkoskelle kulkevan valtatie yhdeksän uusia liittymäjärjestelyjä. Suunnittelu jatkuu alkuvuodesta. Urjalankylän kevytväylä ei vielä saanut rahoitusta.

Urjalan keskustaa aiotaan järjestellä uudestaan. Kaavamuutokset ovat tulossa käsittelyyn. Periaatelinjaukset on jo hyväksytty keskustaprojektin tuloksina. Laukeela sai oman kyläyhdistyksen. Muiden kylien kehittäminen on poistettu uusimmasta kuntastrategiasta. Silti niissä on ollut vireää omaehtoista toimintaa.

S-marketin kaava on jumissa. Uusi hakkeella toimiva kaukolämpölaitos aloitti. Putkien asennuksen aikana kadut olivat pitkään auki kesällä, kuten tapa taitaa olla monissa kaupungeissakin. Halkivahan meijerin omistama Ingman siirtyi ruotsalaisomistukseen. Meijerimme toiminta ei liene kuitenkaan uhan alla. Helsinki aikoo viedä valtiovallan suosiollisella avustuksella sen maapalan Sipoosta, jolla Ingmanin pääpaikka toimii. Valitettava takaisku koettiin Tassu Taimisuojan konkurssissa. Urjala Works sai kuitenkin kunnan takauksen.

Jääkiekossa on Urjalan Sisukiekko pelannut toista divisioonaa. Nuoret ovat menestyneet yleisurheilussa ja hevosurheilussa. Urjalalaisia on kunnostautunut myös vammaisurheilussa. Kulttuurielämässä merkittävää oli Väinö Linnan elämäkerran julkaiseminen.

Siinä on muutamia ensiksi mieleen tulevia asioita urjalalaisittain päättyvältä vuodelta. Näitä ja monia muitakin asioita olen kosketellut vuoden aikana tällä palstalla. Kirjoittajan kannalta on mukavaa, hyödyllistä ja joskus opettavaista saada palautetta. Kun kirjoitin inkeriläisisten kohtaloista, sain paljon yhteydenottoja. Taas tuli mieleen, että olisi aika Urjalan historian kolmannen osan kirjoittamiselle. Kuka sen tekisi ja mistä rahat? Paljon arvokasta tietoa häviää

ihmisten mukana. Paperit antavat mielenkiintoisia tietoja, mutta ihmisten kertomukset elävöittävät ja maustavat historian.

Uimahallikirjoituksen seurauksena sain lisätiedon, että taloon suunniteltiin nimismiehen ja poliisin tiloja, mutta silloinen nimismies U A Koivulahti pisti hanttiin. Vasta 1980-luvun alussa poliisin tilat siirtyivät Laukeelaan uuteen virastotaloon.

Jotkut ovat ottaneet kirjoitukseni aiheen esille tavatessamme. Toisilta on tullut sähköpostia tai kirje. Kiitos kaikista palautteista! Hyvät vinkit ovat edelleen tervetulleita. Menestyksellistä uutta vuotta!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
22.12.2006
Urjalan kulmilta
Mitä joulu merkitsee?

Tänään on vuoden lyhyin päivä. Talvipäivän seisaus tarkoittaa sitä, että aurinko on eteläisimmässä pisteessä ja alkaa siirtyä siitä kohti pohjoista. Valoisammat ajat ovat edessäpäin. Syksyn pimeyttä on lisännyt lumen puute. Monien mielestä oikea joulu on lumivalkoinen.

Mitä joulu minulle merkitsee? Kun annoin tämän kirjoitelman aiheen koululaisille, he sanoivat, että siitä on vaikea kirjoittaa. Joillakin kesti kauan, ennekuin pääsivät alkuun. Jotkut saivat aikaan vain muutaman rivin, jotkut sentään kunnon kirjoitelman.

Kirjoitelmista voi poimia neljä lähes kaikkien mainitsemaa asiaa: lahjat, ruoka, loma ja yhdessäolo. Ei varmaankaan ole yllätys, että lapsille joulu merkitsee ennen kaikkea lahjojen saamista. Sellaisissa perheissä, joissa on pieniä lapsia, vierailee joulupukki. Joskus isä ei ole paikalla juuri sillä hetkellä. Toisilla käy ihan oikea pukki ja joillakin tilattu pukki.

Isompien lasten perheissä lahjat piilotetaan tai tuodaan kuusen alle. Jotkut eivät voi välttää kiusausta käydä etukäteen tutustumassa paketteihin ja arvailua siitä, mitä ne sisältävät. Eräs oppilas kertoi, että hänen yläasteikäinen isoveljensä ei pysty syömään mitään jouluruokia ennen lahjojen saamista, koska jännittää niin paljon.

Ruoka on myös tärkeä joulun luoja. Kinkku, laatikot, rosolli ja kala eri muodoissaan näyttävät kuuluvan useimpien ruokapöytään. Myös herneet, erilaiset salaatit ja lihapullat mainittiin. Juomana on maitoa, glögiä, kotikaljaa. Alkoholeista mainittiin vain olut jonkun perheen aikuisten juomana. Lapset muuten kirjoittavat perheen alkoholin käytöstä yleensä pidättyvästi.

Huomiota herättävän paljon korostettiin kirjoituksissa perheen yhdessäoloa jouluna. Kerrankin on aikaa olla yhdessä, leikkiä ja pelata tai katsella elokuvia tai televisiota. Kylämme lapsilla on paljon erilaisia harrastuksia. Välilä tuntuu, että he ovat aina menossa. Jotta he voisivat mennä, pitää myös vanhemman mennä. Näin yhdessäoloaikaa kotona ei ole paljoa. Jouluna ei mennä ja jos mennään, mennään yhdessä koko perhe yleensä sukuloimaan.

Yhdessäolon yhteydessä mainittiin myös mummut ja papat. Joillakin he ovat mukana aattona tai sitten heidän luonaan pistäydytään joulupyhien aikana. Yhteydenpito noudattaa vuodesta toiseen vakiintuneita muotoja.

Jotkut mainitsivat, että joulu on kyllä Jeesuksen syntymäjuhla. Joku taisi todeta kyllä tietävänsä aisan näin olevan, vaikka se ei heidän joulun vietossaan juuri näykään. On perheitä, joissa on tapana käydä aattona kirkossa hakemassa oikea joulutunnelma. Myös hautausmailla käynti mainittiin.

Koululaisille joulu merkitsee myös lomaa. Lomassa on parasta, kun saa nukkua pitkään. Myös valvominen kuuluu jouluun. Joskus tuntuukin siltä, että nuoret valvovat yöt ja nukkuvat päivät.

Kun tätä kirjoitan, on koulumme viimeinen joulujuhla vielä kokematta. Kun sitä raskaan syksyn keskellä ryhdyimme miettimään tuli teemaksi kuin luonnostaan jotakin vanhaa ja jotakin uutta. Ohjelmaan sisällytimme paljon yhteislauluna laulettavia joululauluja. Kaikki pääsevät aina kyläkoulun joulujuhlassa esiintymään. Kaikkia esiintyminen jännittää, mutta usein he ylittävät itsensä. Kenraaliharjoituksen jälkeen joskus saattaa tuntua siltä, että mitenkähän käy. Illalla kaikki kuitenkin yrittävät parhaansa ja se riittää.

Joulun vietossa perinteet elävät vahvasti mukana. Perinne luo turvallisuutta. Silti jotakin uuttakin vähitellen tulee mukaan ja tietenkin jotakin vanhaa jää pois. Mikä joulussa on tärkeintä? Siitä on helppo löytää paljon useimmille yhteisiä asioita. Joulu on myös henkilökohtainen ja jokaiselle jollakin tavalla ainutkertainen. Aikaihmisille siinä on paljon muistoja, lapset elävät tässä ja nyt.

Toivotan Sinulle hyvä lukijani joulurauhan julistuksen tavoin riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
15.12.2006
Urjalan kulmilta
Sivistystahtoa ja oppimishalua

Urjalan kansalaisopistotoiminnasta on viime vuodet vastannut Akaan Opisto, jonka Urjalan lisäksi muodostavat Kylmäkoski, Toijala ja Viiala. Ensi vuoden alussa kaksi viimeksi mainittua liittyvät Akaan kaupungiksi. Opistotoimintaa on tarkoitus jatkaa entiseltä pohjalta. On mahdollista, että toiminta-alue laajenee, sillä Punkalaidun selvittelee parhaillaan opistotoimintansa järjestämistä.

Akaan Opstoa hallinnoi ensi vuoden alusta Toijalan perintönä Akaan kaupunki. Kaupungin koulutuslautakunnalla on opistotoimintaa varten oma jaostonsa, johon jokainen jäsenkunta on valinnut yhden edustajan. Ensi vuoden alusta Akaa valitsee kaksi edustajaa.

Jaosto päättää omalta osaltaan opiston budjetista, opiskelijamaksuista, henkilökunnasta ja opintopiireistä. Esitykset valmistelee rehtori. Hänen lisäkseen opiston henkilökuntaan kuuluu kaksi osapäiväistä toimistotyöntekijää ja lisäksi päätoiminen tekstiilityönopettaja. Valtaosa muista opettajista on sivutoimisia. Tosin osalla heistä on joka illalle työrupeama.

Huomattavan osan opiston tuloista kattaa valtionosuus. Valtionosuus vaihtelee kunnittain. Nykyjärjestelmä suosii tiheään asuttuja kuntia, joten nykyinen Akaan Opisto saa enemmän valtionosuutta kuin Urjalan oma opisto, koska asukastiheys Toijalassa on huomattavasti suurempi kuin Urjalassa.

Toinen päätulolähde ovat opiskelijamaksut, jotka on räätälöity opintoryhmittäin. Lisäksi on niin kutsuttu aktiivimaksu, jonka maksamalla voi opiskella useammassa kuin yhdessä piirissä. Sotaveteraanit puolisoineen on vapautettu maksuista.

Perustamissopimuksen mukaan kunnat vastaavat omalla alueellaan toimitilojen ylläpidosta. Pääosa opintoryhmistä toimii kuntien tiloissa kuten kouluilla. Urjalassa toteutuneesta 2865 tunnista järjestettiin Kirkonkylän koulussa 1149 tuntia, Puolimatkan koululla 228, Menosten koululla 198 ja Urjalankylän koululla 176 tuntia. Vain 212 tuntia oli muissa kuin kunnan hallinnoimissa tiloissa.

Urjalassa kunta on kirjannut tilakulut opiston menoiksi ja vastaavasti esimerkiksi koulujen tuloiksi. Näin saadaan näkyviin kustannusvaikutus, mutta itse asiassa raha siirtyy vain paperilla kunnan taskusta toiseen. Yleensä opettajalla on oma avain tiloihin. Siivouskulut on otettu huomioon yksikön siivoojan kuukausipalkassa mitoituksen mukaan. Lämmityskulu syntyy joka tapauksessa on koululla toimintaa iltaisin tai ei. Niinpä esimerkiksi Kylmäkoski ja Toijala eivät kirjaa opiston toimitilakuluja samalla tapaa kuin Urjala tekee.

Urjalan Valtuusto käsittelee kuntamuutoksesta johtuvaa opiston perussopimusta maanantaina. Kunnanhallitus esittää, että opiston menot tulisi kirjata opiston budjettiin siten, että " se jatkossa sisältää opistotoiminnasta jäsenkunnille aiheutuvat todelliset kulut kustannusten jakoperusteineen". Mainitulla kirjaamisella ei ole mitään merkitystä esimerkiksi opiston valtionosuuden kannalta. Lisäksi nykyisin huoneistokulut näkyvät jo Urjalan omassa budjetissa. Niitä on turha kierrättää Akaan kaupungin budjetin kautta. Mikään ei tietenkään estä liittämästä niitä lisätietona opiston tilinpäätöksen liitetietona.

Urjalassa on kuluneen vuoden aikana opiskelut opistossa 620 henkilöä. Heistä miehiä on 135 ja naisia 485. Ikäryhmittäin eniten on neljäkymmentä- ja viisikymmentäluvuilla syntyneitä. Lapsia eli 1990-luvulla syntyneitä on 89 ja heistäkin poikia on vain 14. Lapsille on tarjolla musiikki- ja taidepiirejä.

Koko opiston alueella suosituimpia ovat taito- ja taideaineet, liikuntapiirit ja kolmantena kielet. Urjalan osuus tunneista vaihtelee vuosittain. nykyisin tuntimäärä on ollut hieman suurempi kuin asukasosuutemme. Se kertonee urjalalaisten sivistystahdosta ja oppimishalusta. Opisto on monille ihmisille tärkeä viikoittainen kohtauspaikka.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
8.12.2006
Urjalan kulmilta
Katse tulevaan

"Kutsutaanko sinne Presidentin linnaan ollenkaan lapsia?" Näin kysyi yhdeksänvuotias tyttäreni, kun katselimme juhlavastaanottoa keskiviikkona. Jouduin vastaamaan, että ei kutsuta, että se on vain aikuisten juhla. Uusimmat katselijatilastot kertovat lähetystä seuranneen 2,3 miljoonaa suomeksi ja 0,5 miljoonaa ruotsiksi. Innokkaimmat kertasivat vielä torstaina kaupallisella kanavalla. Katsojissa täytyy siten olla paljon myös lapsia.

Urjalassa Aseman koululla oli tänä vuonna itsenäisyyspäivän vastaanotto. Koulussa valittu presidentti kätteli vieraat ja tanssiakin oli ohjelmassa valtakunnallisen mallin mukaan. Tiettäväsi asemalaisilla oli tällä kertaa miespresidentti.

Tällä kertaa televisiokanavien tarjonnasta voi antaa pisteet kakkoselle. Siellä oli päivän mittaan paljon ohjelmaa itsenäisyyspäivään liittyen. Ykköselläkin oli jonkin verran muuta kuin Linnan juhlat ja jatkot. Kiintoisa ohjelma oli punkalaitumelaissyntyisen Tellervo Koiviston haastattelu, jota oli kuvitettu ennen julkaisemattomilla perhealbumin kuvilla.

Radion anti jäi tällä kertaa seuraamatta, koska päiväksi oli muuta puuhaa telkkarin katselun ohella. Tällä kertaa jäi väliin myös Urjalan paikallinen itsenäisyysjuhla, jossa palkittiin ansioituneita urjalalaisia urheilijoita, urheiluteko, vuoden nuori ja kulttuurivaikuttaja. Onnea valituille!

Aloitin järkälemäisen, 700-sivuisen Väinö Linnan elämäkerran lukemisen viikolla. Ehkä palaan siihen myöhemmin tarkemmin, kun luku-urakka on valmis. Yrjö Varpio näyttää tehneen alun perusteella varsin tarkkaa työtä. Urjalan ja Linnan yhteyksiä hän selvitti myös nimikkoseuran tilaisuudessa. Siksi Tuntemattoman seuraaminen elokuvana sai uusia virikkeitä sekä kirjasta että Varpion suullisesta esityksestä.

Palataanpa vielä siihen presidenttiparin juhlavastaanottoon. Sen seuraamisesta on siis tullut joka kodin ohjelma. En tiedä onko paljon selvitetty sitä, miksi ihmiset sitä niin paljon seuraavat. Muistaakseni aiheesta ilmestyi jokin kirja aivan hiljattain. Se taitaa käsitellä juhlia kautta aikojen, ei niinkään sitä, miksi ihmiset ohjelmaa katsovat.

Juhlassa on tuttu käsikirjoitus: kättely, toimittajien tuntemien vieraiden nimien luetteleminen, arviot naisten ja joskus miestenkin puvuista, piipahdus arvovieraiden kahvihetkessä, tanssin aloitus ja vieraiden, pääasiassa erilaisten julkkisten, haastattelut. Toiset vieraista ovat olleet mukana jopa kymmeniä kertoja, jotkut käyvät kerran. Osa saa kutsun asemansa perusteella, osa jonkin ansiokkaan suorituksen takia tai osa siksi, että presidentti on matkoillaan käynyt jollakin paikkakunnalla. Hieno kokemus juhla on osallistujan kannalta. Itsenäisyys on aina juhlinnan arvoinen.

Ensi vuonna tulee itsenäistymisestä 90 vuotta. Juhlavuoden teema Me, Vi, We julkistettiin tällä viikolla. Mielenkiintoista, että molempien kotimaisten lisäksi me-sana on englanniksi. Samalla kerrottiin hieman tulevista tapahtumista mm iloisesta vartista, joka on koko maassa puoliltapäivin itsenäisyyspäivän aattona. Saapa nähdä, mitä tämä uusi idea pitää sisällään. Ilmeisesti on pyrkimyksenä tuoda vähän kevennystä muuten niin pönäkkään juhlaan.

Juhlavuoden teemoja ovat: historia ja tulevaisuus, luonto ja kesä, kieli ja kulttuuri, musiikki, muotoilu sekä liikunta ja urheilu. Kaikki hyviä teemoja, joissa urjalalaisetkin ovat kunnostautuneet vuosien saatossa.

Koulumme joulukalenterissa avautuu joka päivä mietelmä. Eilen siellä oli Aino Suholan mietelmä: "Tulevaisuus ei ole imperfektissä." Imperfekti on verbin(teonsanan) mennyttä aikaa ilmoittava aikamuoto. Kansakunnan menneitä vaiheita pitää arvostaa ja antaa arvo kunkin ajan sankareille. Silti ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Nuorten parissa toimiessa on katsottava aina tulevaan. Eteenpäin elävän mieli.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
1.12.2006
Urjalan kulmilta
Vaikea kuntatalous

Kunnat viimeistelevät, julkistavat ja käsittelevät näinä viikkoina tulevan vuoden talousarvioitaan. Urjalan budjetin hyväksyy kunnanvaltuusto joulukuun puolivälissä. Olen jo pitkän aikaa ollut huolissani siitä, että kuntien laskentatoimi ei vastaa nykyajan vaatimuksia. Se ei pysty tuottamaan riittävästi vaihtoehtoisia laskelmia, ei ennakoi luotettavasti tulevaisuutta, eikä analysoi aiemmin tehtyjen ratkaisujen todellista vaikuttavuutta.

Kunnan talousarvion laadinta alkaa jo keväällä, jolloin kunnanhallitus antaa laadintaohjeet eri tulosyksiköiden viranhaltijoille ja luottamushenkilöelimille. Ohjeissa on viime vuosina korostettu säästämistä ja karsimista ei niinkään vaihtoehtoisia tapoja järjestää palveluita.

Edellisen vuoden tilinpäätös valmistuu alkutalvesta ja sen jälkeen se käy läpi tilintarkastusprosessin. Tässä vaiheessa tuotetaan paljon numeroaineistoa myös luottamushenkilöille. Olen kuitenkin melko varma siitä, että suurin osa päättäjistä ei osaa lukea ja tulkita niitä. Monet taloushallinnon käsitteet ovat sellaisia, että ne eivät avaudu helposti. Esimerkiksi vuosikate on termi, jota hyvin harva osaa selittää oikein. Myös poistojen merkitys ja vaikutus on useille hämärä.

Oli aika murheellista seurata valtuustossa keskustelua tuloveroprosentista. Keskustelussa menivät sekaisin käyttötalous ja investoinnit. Investointien määrästä keskusteltiin, mutta käyttötalouden alijäämästä ei juuri lainkaan. Näyttää siltä, että kädet on nostettu pystyyn suurimman pääluokan kohdalla eli sosiaali- ja terveystoimen menojen osalta.

Talouden vakauttamistyöryhmä julkisti oman raporttinsa keväällä. Siinä oli lueteltu hallinnonaloittain erilaisia ajateltuja säästökohteita. Kuvaava oli kuitenkin, että luvut puuttuivat. Niitä ei ollut laskettu. Julkisessa tilaisuudessa on sanottu vaikutukseksi noin 400 000 euroa.

Kunnalliselämässä on muodissa aika ajoin erilaisia mantroja, joita vuodesta vuoteen toistetaan. Yksi sellainen muotiasia on seutuyhteistyö. Urjala on mukana Etelä-Pirkanmaalla yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Tähän mennessä villat ovat jääneet vähäisiksi. Voi jopa väittää, että useat seutuyhteistyönä toteutetut asiat ovat tulleet Urjalalle kalliimmiksi kuin itse hoidettuna. Jos olen väärässä, väitteeni varmasti oikaistaan.

Urjalan tapaisissa kunnissa ei taloudesta vastaava valmistelukoneisto ole suuri. Kunnankamreeri Erkki Lamberg käyttää itsestään leikkisästi nimitystä kunnan rahakirstun vartija. Ketään muuta taloussuunnittelusta vastaava henkilöä ei sitten olekaan. Joskus oli talous- ja suunnittelusihteeri, mutta se toimi on jo säästetty pois. Talousarvion toteutumisen seuranta on tulosyksiköiden vastuulla.

Kun päättäjä saa asian käsiteltäväkseen, puuttuu esityksistä useimmiten kustannuslaskelma.. Jos on kustannustietoja, perustuvat ne vain yhteen vaihtoehtoon. Liian usein tehdään joko tahattomasti tai jopa tahallaan sellaisia "laskelmia", joilla saadaan ajettu asia näyttämään edulliselta. Tätä tapahtuu kaikissa kunnissa. Päättäjien tulisi olla jämäkämpiä ja vaatia jo valmisteluvaiheessa tarkempia ja myös vaihtoehtoisia laskelmia. Uuden näkökulman avaaminen auttaa paremmin havaitsemaan mahdolliset puutteet. Samalla havaitaan myös ne tekijät, jotka ehkä ovat jääneet vaille huomiota.

Tilintarkastus raportoi taaksepäin vain yhdestä vuodesta. Tarkastustointa ja asioiden valmistelua tulisi kehittää niin, että voitaisiin jälkeenpäin tarkastella, miten suunnittelussa, ennakoinnissa ja laskelmissa on onnistuttu. Samalla saataisiin tietoa siitä säästettiinkö ja investointiinko oikein. Tosin kaikki asiat eivät ole rahalla mittavissa.

On syytä painottaa myös sitä, että pienissä ja keskisuurissa kunnissa talous on monta kertaa käyty lävitse. Siellä ei juuri ole löysiä. Myös näiden kuntien toimintatapa on sellainen, että ne keskittyvät oleelliseen. Mitä suurempiin yksiköihin mennään, sitä löysempää rahankäyttö on. Isot kunnat ovat väestörakenteeltaan tulossa siihen, missä Urjala on jo kauan ollut. Niissä sosiaali- ja terveystoimi räjähtää käsiin. Siksi ne tarvitsevat maksajia ja haluavat kuntaliitoksia. Urjala on tähän asti huolehtinut sekä lapsistaan että vanhuksistaan hyvin. Viisaasti toimien se vastaa heistä ja muistakin kuntalaisista myös tulevaisuudessa.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.11.2006
Urjalan kulmilta
Uimahallin tarina ohi!

Puinti, uinti ja kuivaus olivat ennen vuotta 1969 Urjalassa kesälajeja. Tuona vuonna saatiin Urjalaan maaseutukuntien kärkipäässä oma uimahalli. Siitä tuli hyvin suosittu, koska lähin halli oli tuolloin Tampereella. Nyt uutiset ovat kertoneet, että hallin tarina olisi ohi. Vai onko sentään?

Taisin olla toukokuussa 1969 seuraamassa sitä kunnanvaltuuston kokousta, jossa tehtiin päätös uimahalliosakkeiden ostamisesta. Samassa kokouksessa päätettiin perustaa Urjalaan tori, Olin silloin keskikoulun viidennellä ja meidät toi kokousta seuraaman historianopettajamme. Sitä en muista äänestettiinkö, mutta molemmista asioista kyllä puhuttiin.

Uimahallin perustaminen tuli esiin sattumalta, kun rakennettiin sitä taloa, jossa se on toiminut. En tiedä tuliko idea forssalaiselta urakoitsijalta vai mistä. Katsottiin, että halli saataisiin rinteessä olevaan alakertaan aika sopivasti.

Joka tapauksessa ryhdyttiin puuhaamaan uimahalliyhtiötä. Siinä oli muutamia puuhamiehiä, mutta kotonani ei tätä kirjoittaessani ollut sellaista lähdeaineistoa, josta olisin voinut heidän nimiään tarkistaa. Mustelisin, että osakkeen hinta oli 500 markkaa.

Kunta päätti ottaa osaa kolmanneksella ja sijoitti osakkeisiin 50 000 markkaa. Muut osakkaat olivat yksityisiä henkilöitä, yrityksiä ja yhdistyksiä. Osakepääomaa ei ihan helposti saatu kokoon. Myöhemmin sitä jouduttiin korottamaan. Lopulta päädyttiin siihen, että kunta lunasti kaikki hallin osakkeet ja siitä tulin kunnan hallinnoima liikuntapaikka.

Korjauksia on tehty useampaankin kertaan milloin pukuhuoneisiin, saunoihin, halliosastoon ja kahvioon. Uimahallin baarista tuli käsite ja tuohon samaan aikaan vapautui myös keskioluen myynti ja se olikin tärkeä artikkeli ajatellen hallin ja baarin kannattavuutta. Baari oli myös suosittu kokousten pitopaikka siihen asti, kun kabinetti muutettiin kuntosaliksi.

Taloyhtiön asiat olivat välillä ehkä huonolla tai toiskätisellä hoidolla, sillä asukkaiden ja halliyhtiön ja sittemmin kunnan kesken tuli välillä erimielisyyttä. Sittemmin asiaan vaikutti myös se, että alun perin verotoimistoksi tehty tila muuttui liiketiloiksi. Kaavailtiinhan siihen jossain vaiheessa kirjastoakin verotoimiston jälkeen. Ainakin lämmityskulujen oikeudenmukaisesta jaosta taloyhtiön eri osakkeiden kesken oli pitkään kiistaa.

En tiedä, mistä nyt sitten on kysymys, kun taloyhtiö ja kunta eivät ole päässeet samalle aaltopituudelle. Kunta aikoo laittaa uimahallin hallintaan oikeuttavat osakkeet myyntiin. Nyt olisi aika sitten miettiä, että onko paikkakunnalla kiinnostusta, innostusta ja riittävästi rahaa palata alkuun ja perustaa uudestaan uimahalliyhtiö, joka hankkisi tilat omistukseensa ja ryhtyisi hallia ylläpitämään. Jäähalli saatiin näin aikaan. Mikään kultakaivos uimahalli ei ole. Kunta on tukenut sen toimintaa vuosittain.

Aluksi baaria ja hallia hoitivat Hilkka ja Matti Vaden ja heitä seurasivat Laukkoset ja Närväsen sisarukset sekä viimeksi Ikoset. Hallilla on ollut omat uskolliset käyttäjänsä. Koululaiset ovat saaneet kunnalta pari vapaalippua koulu-uintien lisäksi. Veteraaneilla oli aikanaan omia kuntojumppia. Urjalan ulkopuolelta kävijöiden määrä väheni, kun halleja tuli muualle. Silti hallia jäävät kaipaaman monet uskolliset uimarit.

Oman lukunsa muodostaa uimahallin sauna. Pitäjälehtemme edellinen päätoimittaja Eino Kajava kertoi elokuussa Evakosta kaveriksi-iltamissa, että "sauna nyt ylipäätään on hyvä paikka, mutta uimahallin saunan teki erityisen mukavaksi se, että siellä kohtasi parhaat tarinaniskijät, joista useimmat olivat karjalan heimoa." Eino kertoi käyttäneensä pakosta mennyttä aikamuotoa, koska suurin osa parhaista kertojista on mennyt majan majoille. Hän epäili, että sama kohtalo on uimahallilla.

Olisikohan nyt paikallaan, että vaikkapa toimelias Urjala-seura ottaisi asiakseen tallentaa uimahalliin liittyvät muistot ja muistikuvat, jos hallin allas on nyt lopullisesti tyhjentynyt. Vai löytyykö jostakin joku Puuha-Pete, joka tarttuu toimeen ja toteuttaa uimahalliyhtiön ja pyörittää toimintaa yrittäjävetoisesti.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.11.2006
Urjalan kulmilta
Suuri ja mahtava koneisto voitti

Ensinnäkin kiitos kaikille niille ihmisille, jotka ovat ilmaisseet myötätuntonsa koulun lakkautuksen johdosta. Kiitos myös kaikille Teille, jotka olette tukeneet kyläkouluja niiden kamppailussa olemassaolonsa puolesta.

On vaarallista joutua lakkautuslistalle. Se tietää sitä, että lakkauttajat eivät hellitä ennekuin onnistuvat. Kyläläisillä on mahdollisuus saada torjuntavoittoja. Menosten koulun osalta kaikki alkoi 1973. Välillä oli rauhallisempia jaksoja ja välillä kiivaita kamppailuja niin julkisudessa kuin sen takanakin. Se, että koulua yrittivät lakkauttaa eräät virkamies- ja luottamushenkilötahot myös silloin, kun koulussa oli paljon nykyistä enemmän oppilaita, kertoo siitä, että säästöt eivät ole olleet keskeinen lakkautusperuste.

Aika erikoinen oli finaalikin. Kun kunnanjohtaja jyrähti, niin puheenjohtaja ei ottanut kannatettua esitystä edes äänestykseen. Todennäköisesti Kyllikki Lähdeniemen kannatettu esitys olisi hävinnyt äänestyksessä, koska kahden valtuustoryhmän puheenjohtajat olivat etukäteen sopineet, että minua ei päästetä kertomaan laskelmista.

Aika mielenkiintoinen tilanne, kun kuntalain 43. pykälässä sanotaan luottamushenkilöiden tiedonsaantioikeudesta:" Luottamushenkilöllä on oikeus saada kunnan viranomaisilta tietoja ja nähtäväkseen asiakirjoja, joita hän toimessaan pitää tarpeellisina, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu."

Aika tulee näyttämään, jos se halutaan jälkikäteen selvittää, olivatko kunnan viranomaisten virkavastuulla tekemät laskelmat lähempänä oikeaa kuin omani. Minullahan ei ollut käytettävissä sitä tietoaineistoa, joka on esimerkiksi sivistystoimenjohtajalla tai kunnanjohtajalla on valmistellessaan ja esitellessään asioita.

Valtuuston puheenjohtaja taisi olla niin innokas lakkauttamaan kouluja, että sekosi jopa äänestysesitystä tehdessään. Lisäksi hän molemmissa koulujen nimenhuutoäänestyksessä mainitsi Jarmo Vähä-Tourun. Siinä hän teki aivan oikein, koska valtuuston työjärjestyksen mukaisesti ei ollut todennut Vähä-Tourun lähteneen ja Lari Pynnän tulleen tilalle. Jälkeenpäin sellaista muutosta ei voi lisätä pöytäkirjaan, koska niin monet kuulivat, miten salissa meneteltiin. Virallinen äänestäjä oli Vähä-Touru, mutta ääni oli Lari Pynnän.

Menoslaiset osasivat odottaa tehtyä päätöstä, mutta toivoivat ja luottivat siihen, että vielä olisi mahdollisuus. Puolimatkalaisilla oli huono tuuri ja valtuutetun migreenikohtaus johti siihen, että torjuntavoitto kääntyi tappioksi. Eteisessä monet itkivät.

Surullista tässä prosessissa on se, että kaikki olisi voitu tehdä tyylikkäämmin ja hienovaraisemmin. Nyt kunnan maine sai melkoisia kolhuja. Siitä ei voida syyttää kyläkoulujen puolustajia. Nyt kunnassa on myös paljon katkeria ihmisiä. Puolimatkalaiset ihmettelivät sitä, että ettei kukaan kunnasta edes tässä vaiheessa houkuttele heitä Urjalaan kouluun.

Koulussa olemme, opettajat ja keittäjä, käsitelleet asiaa lasten kanssa. Pyrimme siihen, että lapsilla koulu jatkuisi mahdollisimman normaalina, vaikka heitä tietenkin kalvaa epätietoisuus siitä, mihin kouluun he lopulta joutuvat tai pääsevät.

Kyläkouluilloista laaditussa muistiossa todetaan: "Kuulemistilaisuus pitää lakisääteisesti järjestää ennen lakkautuspäätöksen käsittelyä. Kunnan taholta kerrotaan, mitä aiotaan tehdä ja miten opetus lapsille järjestää." Muodollisuus on täytetty sen osalta mitä aiotaan tehdä. Edelleen on auki se, miten opetus aiotaan lakkautettujen koulujen lapsille järjestää.

Suuri ja mahtava kuntakoneisto voitti. Pieni ja sisukas( Menonen ja Puolimatka) tuli toiseksi. Tässä tapauksessa toiseksi tuleminen merkitsi täydellistä tappiota kyläkouluille tällä erää. Demokratiassa enemmistö päättää. Hyvä niin. Mitkä tekijät milloinkin johtavat tehtyyn päätökseen ovat sinänsä myös mielenkiintoisia. Luulenpa, että minulla on aikalailla aineistoa mielenkiintoisiin muistelmiin tai suorastaan näytelmän käsikirjoitukseen. Mitään ei parane luvata, sillä koskaan ei tiedä mitä vielä tapahtuu estettynä tai esteellisenä. Alkulause on ja yksi nimiehdotuskin. Aika näyttää miten käy.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
10.11.2006
Urjalan kulmilta
Avoin kirje päättäjille

Tämä voisi olla avoin kirje Urjalan kunnan korkeimmille päättäjille, valtuutetuille. Siispä aloitan näin. Arvoisa valtuutettu! Maanantaina Sinä päätät useista tärkeistä asioista mm. ensi vuoden kunnallisveron suuruudesta, kiinteistöveroista, enemmistövallan antamisesta terveydenhuollossa Akaan kaupungille, kuvantamisen(röntgen) siirtymisestä Toijalaan ja Menosten ja Puolimatkan koulujen kohtalosta.

Sinulla on meidän antamamme valtakirja päättää näistä asioista. Olemme valinneet Sinut tehtävään sen käsityksen perusteella, minkä olemme Sinusta aiemmin saaneet. Olet ehkä ennen vaaleja antanut myös joitakin lupauksia ja kertonut periaatteistasi.

Olet jo varmaan saanut valtuuston esityslistan. Viikonlopun aikana perehdyt aineistoon ja maanantaina ennen valtuuston kokousta pohditte asioita vielä ryhmäkokouksissa puolueittain. Me tavalliset kuntalaiset näemme esityslistan kunnan kotisivuilla Internetissä. Sieltä tosin puuttuvat edelleenkin kaikki liitteet. Yhdessä asiassa näyttää pari liitettä puuttuvan Sinunkin saamistasi papereista. Ne kuntalaiset. jotka eivät voi käyttää Internettiä ovat päättämiesi asioiden osalta lehtien antamien tietojen varassa.

Se joka härjillä ajaa härjistä puhuu. Niinpä minäkin kirjoitan tässä kouluasioista, koska teistä valtuutetuista vain Paula, Samuli Pekka, Kari, Pauliina ja Kyllikki ovat osallistuneet johonkin kahteen kunnan ja kahteen puolimatkalaisten järjestämään kouluasioita koskevaan tilaisuuteen.

Kunnanhallitus esittää, että Menosten ja Puolimatkan koulua ei suljettaisi vielä ensi syksynä. Se olisi hyvä päätös siinä mielessä, että ensi vuoden aikana voisimme yhdessä: päättäjät, virkamiehet, koulut ja vanhemmat pohtia ja suunnitella miten Urjalan kouluolot tulisi järjestää. Oppilasmäärä laskee vuoteen 2012 mennessä 95 oppilaalla. (Sinun saamissasi papereissa on ennuste vain vuoteen 2009). Esimerkiksi Asemalla se putoaa nykyisestä 106 oppilaasta 82 oppilaaseen. Nykyisellä, valtuuston viime marraskuussa vahvistamalla, 16 oppilaan vähimmäismäärällä kunnassa olisi jäljellä vain yksi kyläkoulu Urjalankylässä.

Koska Sinä valtuutettuna päätät myös kunnan taloudesta, pyrit myös säästöihin. Oletko varma, että luvatut säästöt kahden koulun lopettamisesta pitävät paikkansa? Miehen ikään tullut kunnanjohtajamme Hannu sanoi lehtihaastattelussa, että kunta on epäonnistunut tiedottamisessa, kun Menosten koulun lakkautussäästöt muuttuivat viikossa 40 000 euroa. Joku toinen voisi sanoa, että epäonnistuttiin laskemisessa.

Olen itsekin laskenut koulun lakkauttamisen liittyviä säästöjä vuodesta 1993, jolloin sisäasianministeriö julkaisi 7000 kappaleen painoksena kirjoittamani kirjan "Koulu kyläyhteisössä". Sen jälkeen sain monista kunnista, kouluista ja kylistä laskenta-apupyyntöjä ja kiersin monissa tilaisuuksissa.

Siispä olen nytkin, valvottuani monta aamuyötä, käyttänyt viikonloppuja ja iltoja erilaisten selvitysten tekoon. Näissä laskelmissa on monia vaikuttavia ja muuttuvia tekijöitä, jotka muuttavat lopputulosta. Jos haluat, Sinä voit päättäjänä kutsua minut vielä valtuuston kokoukseen kertomaan näistä laskelmista ja erilaisista vaihtoehdoista. Tässä en niitä voi esitellä tilan rajallisuuden takia.

Päättäjänä tiedät, että päätöksiin vaikuttavat talouden lisäksi muut asiat. Myös tunteet ovat kuvassa mukana. Kyläläisille koulu on myös tärkeä tunneasia. Omalla koululla on muutakin merkitystä ja arvoa kuin toiminta kouluna.

Eräs kouluttaja kysyi kerran mikä on ollut tähänastisessa elämäsi tärkein valintapäätös. Monet kurssilaiset vastasivat, että puolison valinta. Kouluttaja kysyi sitten, että ratkaisitko valinnan tunteella vai järjellä.

Sinä päätät maanantaina. Asioita voi ja pitää lähestyä eri näkökulmista. Kansanvaltaan kuuluu se, että päättäjänä otat selvää asioista, kuuntelet kuntalaisia, valitset vaihtoehdoista mielestäsi parhaimman Toivon, että Sinulla on käytettävissä kaikki tarpeellinen tieto. Kun olet siitä varma, päätä sen mukaan, minkä tunnet omassatunnossasi oikeaksi.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
3.11.2006
Urjalan kulmilta
Yrittäjyys kunniassa

Tähän aikaan vuodesta viettävät yrittäjät eri kunnissa omia yrittäjäjuhliaan, joissa julkistetaan ja palkitaan vuoden yrittäjä. Urjalassa lauantaina pidetyssä juhlassa valinta kohdistui Sinikka ja Ossi Nylundiin, joiden pintakäsittelyn ja maalausalan yrityksen toimintaa on esitelty lehdissä. On paikallaan nostaa tällä tavoin esiin yritystoiminnassa ansioituneita.

Nykyisin yrittäminen on kaikkien suosiossa, Poliittisen kentän laidasta laitaan puhutaan myötämielisesti yrittämisestä ja sen merkityksestä. Jopa peruskoulun opetussuunnitelmissa on yrittäjyyskasvatus nostettu vahvasti esiin ainakin periaatteessa.

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu yhteistoimintalain uudistamisesta. Pääosasta sen sisällöstä vallitsee yksituumaisuus. Yhteistoimintamenettelyn saattamista koskemaan parinkymmenen hengen yrityksiä on herättänyt kuitenkin keskustelua.

Jokaisessa työpaikassa henkilöstö, olivat he sitten palkallisia tai yrittäjinä toimivia, on yrityksen tärkein voimavara. Pienessä yksikössä ja pienellä tai keskisuurella paikkakunnalla tuntevat sekä työnantajat että työntekijät toisensa. Yrityksen kasvaessa on helpompaa, mutta vaikeuksien tullessa on yrittäjällekin kova paikka lähteä ketään irtisanomaan.

Sekin on myönnettävä, että yritysmaailmassa on myös sellaisia toimijoita, jotka eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä. Harmailla markkinoilla toimijoita riittää. Samaan hengenvetoon on todettava, että myös on työntekijöitä, jotka ottavat palkkansa mieluimmin käteen ilman vero- ja muita velvoitteita.

Urjalassa yritystoiminta on kehittynyt viime vuosina myönteisesti. Uusia yrityksiä on syntynyt enemmän kuin vanhoja on lopettanut. Erityisesti palvelualoille on syntynyt uutta yritystoimintaa. Tällä alalla on myös vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Silti irtautuminen palkkatyön tulojen säännöllisyydestä ja yritystoiminnan aloittaminen edellyttää erityisen suurta rohkeutta. Riski on aina olemassa, mutta sanotaanhan, että yrittänyttä ei laiteta. Se tarkoittaa, että rehellisesti yrittänyttä ja epäonnistunutta ei pidä väheksyä.

Valtiovalta omalla tahollaan ja kunta omallaan pyrkivät parantamaan yritystoiminnan edellytyksiä. Joskus vain vaikuttaa siltä, että aina näillä toimijoilla ei ole todellista käsitystä alkavan yrittäjän arjesta, johon liittyy monenlaista paperisotaa varsinaisen työn ja tuotannon lisäksi. Toisaalta alkava yrittäjä ja miksei myös jo pitempäänkin toiminut ei aina ole selvillä kaikista mahdollisuuksista, joita hänellä olisi käytettävissään. Suomalainen puurtaa mieluimmin itse kuin ottaa jonkun avuksi selvittämään omia asioitaan.

Yrittäjillä on, yritysmuodosta riippuen, enemmän mahdollisuuksia verosuunnitteluun kuin tavallisella palkansaajalla. Julkistetut verotiedot viime vuodelta herkuttelevat suurituloisten verotiedoilla. Osa saa tulonsa pääomatulona kiinteällä veroprosentilla. Tavallinen palkansaaja maksaa veroa verotaulukon vaihtuvan prosentin mukaan. Kunnallisverotuksessa on pääomatulojen tapaan sama veroprosentti kaikille kunnan asukkaille. Kunnallisvero vaihtelee kunnittain. Useimmat meistä eivät tiedä edes oman kuntansa veroprosenttia.

Urjalassa Laukeelan Lukko julkaisi aikanaan verokalenteria. Sitten kalenterien julkaiseminen kiellettiin. Nyt niitä taas julkaistaan sekä lehdissä että Internetissä. Keskustelu käy kuumana myös
erilaisten tulonsiirtojen ja yhteiskunnan maksamien tukien julkistamisesta.

Avoimuuden ja julkisuuden tulisi koskea kaikkia elämänaloja. Meillä elää ja vaikuttaa jo vähintään toista sukupolvea olevia henkilöitä, joka ovat tottuneet ajatteleman, että laitetaan lasku sosiaalitoimistoon. Toisaalla on pienituloisia eläkeläisiä, jotka tekivät aikanaan kovasti töitä ja pärjäsivät omillaan ja pärjäävät vielä nytkin. Eivät ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Yhteiskunnassa tarvitaan sekä taloudellista, ammatillista että henkistä yrittäjyyttä. Siksi on paikallaan nostaa esiin eri elämänaloilla ansioituneita yrittäjähenkisiä ihmisiä.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.10.2006
Urjalan kulmilta
Kirja on mukava kaveri

Kirja on mukava kaveri näin iltojen pimetessä. Mikä mukavinta, kirjasyksy tarjoaa meille urjalalaisille paljon mielenkiintoista luettavaa. Urjala ja urjalalaiset ovat esillä useissa uutuuskirjoissa milloin keskeisesti milloin enemmän sivuroolissa.

Eniten julkisuutta on saanut tällä viikolla ilmestynyt Yrjö Varpion toimittama Väinö Linnan elämäkerta, jota on useissa lehdissä jo arvioitu. Itse en ole vielä tätä järkälemäistä teosta saanut käsiini. Eiköhän se kuitenkin täällä Urjalassa tee hyvin kauppansa.. Linnasta on tulossa lisääkin, kun hänen toinen pitkäaikainen ystävänsä Jaakko Syrjä saa valmiiksi jatko-osan Linnan teosten syntyvaiheista kertovaan teossarjaan.

Tuoreen lämpimäisen sain tällä viikolla, kun Urjalassa lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneen Anne Kuorsalon yhdessä Iiris Salorannan kanssa toimittama Evakkotie ilmestyi. Sama kaksikko julkaisi viime vuonna Evakkolapset-kirjan. Tässä uusimmassa tarkastellaan sekä karjalaisten että muiden suomalaisten evakkotaipaletta. Mukana on Muolaassa syntyneen nykyisin Forssassa vaikuttavan Veikko Järvisen artikkeli: Pieni paimenpoika jäi yksin evakkotielle. Muolaan Punnuksesta Urjalaan ja sittemmin Tukholmaan päätynyt Jorma Susi kertoo miten torjuttu viha söi voimia ja miten kesällä tehty kotiseutumatka armahti.

Varhaishistoriasta karjalaisjuurisille tarjoaa mielenkiintoista luettavaa Hannu Takalan toimittama Äyräpään kihlakunnan esihistorian ensimmäinen osa. Siinä on pitäjittäin tarkasteltu niiden varhaisvaiheita esihistoriallisten löytöjen perusteella. Näissä löydöissä ovat mukana sekä ennen sotia että sen jälkeen tehdyt löydöt karttoineen.

Urjalan muistomerkeistä julkaisi Vapaussotiemme ja itsenäisyytemme Urjalan seudun perinneyhdistys kesällä pienen kirjasen. Siinä esitellään paitsi Urjalan myös Koijärven ja Kylmäkosken muistomerkit. Kannessa on Urjalan reservikomppanian(26.) muistokiven kuva. Kirja sisältää myös näiden alueiden koulujen sankarivainajien muistotauluissa olevien nimet. Kirjan toimituskunnan muodostivat Seppo Koulu, Erkki Laukkonen ka Marja-Leena Seppälä.

Aiemmin esittelin Jorma Nummelan kirjoittaman Selman tarinan. Nyt Jorma on täydentänyt teosta ja siitä on otettu uusi laajennettu painos, jota riittää myös laajempaan levitykseen kuin alkuperäinen, joka oli tarkoitettu Selma Vesasen suvulle. Vuoden 1918 tapahtumien käsittely saattaa joistakin repiä haavoja, mutta tosiasioiden tunnustaminen auttaa myös parantamaan niitä.

Tällä viikolla sai julkisuutta myös seitsemänosainen Tolvan suvun vaiheista kertova teossarja. Sulo Järvinen puolisoineen on koonnut mahtavan sukuhistorian, jossa on mukana toistasataatuhatta henkilöä 1600-luvulta nykypäivään. Joukkoon mahtuu niin tavallisia ihmisiä kuin valtakunnan eliittiin nousseita.

Sukututkimuksesta kiinnostuneilla on tiedossa Yrjö Salon kaksi teosta Berggrenin suvusta. Aika yleisesti arvioidaan, että sukututkimus on lähivuosina entistä enemmän suosiossa. Ihmiset haluavat saada tietoa menneistä sukupolvista. Normaalistihan tieto katkeaa jo isovanhempiin.

Urjalan Kiviojalla syntynyt sosiologian professori Antti Eskola on eläkevuosinaan kirjoittanut kolme uskoa käsittelevää kirjaa: Uskon tunnustelua, Tiedän ja uskon ja Yksinkertainen usko. Kirjat ovat hyvin henkilökohtaisia pohdiskeluja ja ne kannattaa lukea uskoi tai sitten ei.

Edellä on muutama ensin mieleen tullut. Tietysti nyt unohdin jotakin, mutta siitä varmaan antavat lukijat palautetta, josta olen kiitollinen. Urjala nimenä ja paikkakuntana vilahtaa monissa kirjoissa ja olisi ihan mukava, jos joku jossakin pitäisi siitä tiedostoa.

Unohtaa ei pidä uuden kirjasesongin aikana myös aiemmin ilmestyneitä kirjoja, joissa kerrotaan esimerkiksi Urjalan eri kylien vaiheista. Ehkäpä siihen piankin tulee yksi lisää Nuutajärveltä. Joululahjahankinnoissa ei pidä unohtaa myöskään kesällä ilmestynyttä reseptikirjaa. Onneksi Urjalassa on oma kirjakauppa, oma kirjasto ja toivottavasti jatkossa myös oma kirjastoauto. Kirjaan tarttuminen tuo elämyksiä.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.10.2006
Urjalan kulmilta
Aikalisän aika

Urjalan ensimmäiset kunnan järjestämät kyläkouluillat on pidetty. Kuvaavaa on se, että ne pidettiin vaiheessa, jolloin aiheena oli koulujen lopettaminen. Kävi selväksi myös se, ettei kyläläisille kannata tulla esittelemään mitä tahansa laskelmia. Väkisinkin tulee mieleen ajatus, että millaisen informaation varassa päättäjät tekevät ratkaisunsa.

Sekä Menosissa että Puolimatkassa tupa oli täysi. Alustajien ei tarvinnut juuri kehotella tekemään kysymyksiä. niitä riitti ja osaan saatiin vastaus, osaan ei ja osaan jätettiin vastaamatta. Asiantuntijoina esiintyneet kunnan virkamiehet olivat tehneet kotiläksynsä Menosiin tullessaan todella heikosti. Puolimtakaan oli hieman petrattu, mutta "puolimatkaan" oli vieläkin jääty.

Tiedän vanhastaan, että voidaan laatia laskelmat sellaisiksi kuin halutaan. Jos päättäjät eivät paneudu ja ota selvää, niin virkamiehet vievät heitä mennen tullen. Luottamusmiesurallani törmäsin usein tähän tilanteeseen.

Viikossa oli Menosten koulun lakkautussäästö supistunut lähes 40 000 euroa sivistystoimen johtajan laskelmassa. Edelleen tarjottiin mallia, jossa lopetettavat neljä opettajanvirkaa korvaisivat muualla olevat. Näin ei ole. Asemalle on annettu täksi lukuvuodeksi päätoiminen tuntiopettaja kesäkuun alkuun. Tuntiopettajan ja päätoimisen opettajan palkkakustannus on erilainen. Kirkonkylässä on sivutoiminen tuntiopettaja eli palkkameno tuplaantuu, kun tilalle tulee päätoiminen opettaja.

Jos menoslaiset laitettaisiin Nuutajärvelle, tarvittaisiin sinne kolmas opettaja. Jos puolimatkalaiset siirretään Urjalankylään, tarvitaan sinne kolmas opettaja. Koulutyöntekijöille luvatut työpaikat edellyttävät varhennettuja eläkepäätöksiä irtisanomisineen kahden muun ruoka- ja siivoushuoltoyksikön työntekijän osalta. Nämä ratkaisut maksavat myös kunnalle.

Tämän prosessin aikana on käynyt ilmi, että sekä Asemalle että Kirkonkylään on luvattu kuudes virka kunnan kiintiöstä. Ilmeisesti juuri tällä lupauksella saatiin muutama lisä-ääni ja valtuuston enemmistö äänestämään kahden koulun lopettamisen puolesta.

Jos puolimatkalaiset tai osa heistä toteuttaa aikeensa laittaa oppilaat Punkalaitumelle, menetetään myös tuloja. Kuten yllä olevasta käy ilmi, jää lakkautuksista saatava säästö huomattavasti pienemmäksi kuin on annettu koko ajan ymmärtää erilaisilla "laskelmilla". Vakautustyöryhmähän ei esittänyt mitään täsmällisiä lukuja ehdotustensa säästöistä.

Nyt onkin aikalisän aika. Koulutoimen järjestäminen pitää miettiä kokonaisvaltaisesti uudestaan. Samalla päätetään siitä millaisilla resursseilla ja henkilöstömäärillä toimivat isommat ja pienemmät koulut. Jos valtuuston kesäkuinen periaatepäätös jäisi voimaan, se merkitsisi vähitellen kaikkien kyläkoulujen toiminnan lakkaamista. Seuraavina olisivat vuorossa Nuutajärvi ja Halkivaha ja sitten viimeinen Urjalankylä nykyisin oppilasmääräennustein. Koulumatkat tulevat pitkiksi. Nyt pitäisi pohtia naapurikuntien kanssa, että mihin kyliin jää koulu missäkin kunnassa. Tämä tarkoittaa selvittelyä Forssan, Punkalaitumen ja Vesilahden kanssa.

Oppilaaksiottoalueista(tarkoittaa suomeksi koulupiiri) pitää koulujen antaa pikalausunto ensi viikoksi. Eikö olisi parasta miettiä rauhassa tätäkin asiaa, jaetaanko alueisiin vai onko koko kunta yksi alue. Etunsa ja haittansa on kummallakin. Koulukuljetusten osalta täytyy ottaa huomioon talouden lisäksi myös inhimillisyys. Pitääkö lapsille sinällään suurta muutosta merkitsevää koulunvaihtoa vielä kuormittaa kuljetusten heikentämisellä.

Väkivaltaiset ratkaisut ovat huonoja. Niistä jää itämään katkeruuden siemen, joka ei saa hyvää aikaan. Totta on, että pieni yksikkö on hieman kalliimpi kuin isompi, mutta kylän koulun arvo ja merkitys eivät ole mitattavissa vain euroina. Kaikissa ratkaisuissa pitää pysyä totuudessa. Mielipiteet ja faktat pitää erottaa selvästi puolin ja toisin.

Koko prosessilla on aiheutettu kylien kehittämisen kanalta peruuttamaton vahinko. Asukkaiksi halukkaat empivät ja osa on peruuttanut muuttoaikeensa. Huolestuttava on myös se, että osa asukkaista on muuttamassa pois, jos koulu lakkaa. Eipä siis ihme, että tuttavaltani kysyttiin ensimmäiseksi jopa Viipurin torilla, että jokos se Menosten koulu on lakkautettu. Viesti on kiirinyt.

Seppo Pirhonen

Forssan Lehti
13.10.2006
Urjalan kulmilta
Kirkko juhlan kohteena

Lähden kirkkoon, jos mennään hevosella. Näin tomerasti esitin kantani alle nelivuotiaana, kun pikkuveljellä oli kastepäivä. Kun sinne sitten lähdettiin autolla, jäin kotiin setäni vaimon kanssa muiden mennessä kirkkoon.

Tämmöinen muisto tuli mieleeni, kun pohdiskelin ensi sunnuntaina vietettävää Urjalan kirkon 200-vuotisjuhlaa. Pitkään on siis kirkko seissyt mäellään ja kutsunut urjalalaisia sanankuuloon. Juhlavuodeksi se peruskorjattiin sisätiloiltaan.

Yritin miettiä, mikä olisi ensimmäinen muistikuvani omasta kirkostamme. Mitään selvää erityisen varhain koettua ei nouse mieleen. Ehkä tuo alussa mainittu hevosjuttu viittaa siihen, että ainakin joulukirkkoon mentiin hevosella. Muistan myös sen, että isän kanssa kuljettiin hautausmaalla, kun oli sytytetty kynttilät haudoille.

Lapsuudessa kirkon kellot kuuluivat joskus meille kotiin Kampparinkulman tien varteen. Liikenne ja muu melu oli vähäisempää ja suotuisalla ilmalla ja tuulella ne kuuluivat. Emme olleet mitenkään ahkeria kirkossa kävijöitä. Meidän kulmalta Hämäläisen Viljo ja Tyyne kävivät säännöllisesti. Sen sijaan sunnuntaisin radio oli meillä auki aina jumalanpalveluksen aikaan. Lapsina ihmettelimme, miksei radiointia koskaan tule Urjalan kirkosta. Enkä nytkään pysty sanomaan, että onko radiointia tai sitten televisiointia koskaan ollut.

Kansakouluajasta tulee mieleen se, että Laukeelan koululta menimme kirkkoon luokittain parijonossa. Niinhän kirkonkyläläiset jatkavat tätä perinnettä vieläkin. Koululaisjumalanpalveluksissa on se hyvä puoli, että silloin virret raikaavat, kun ne on kouluilla harjoiteltu.

Liityttyäni soittokuntaan kirkko tuli hyvin tutuksi, sillä soittokunta oli aika usein soittamassa kirkossa Lankisen Topin johdolla. Silloin olimme yleensä urkuparvella. Urkujen oikealla puolella alttarille päin katsottaessa oli kirkkokuoron paikka ja soittajat olimme yleensä toisella puolella. Joskus isossa kokonpanossa soitimme alhaalla kuorissa.

Soitimme usein myös itsenäisyyspäivän sankarihaudalla. Siitä on jäänyt mieleen, että yleensä siellä oli kylmä. Sormet ja torvet tuppasivat jäätymään. Kyllä torvisoittokunta kuitenkin antoi tilaisuuksiin komean tunnelman.

Seurakuntanuorissa toimineena osakseni tuli joskus myös pitää pieni puhe kirkossa. Rovasti Aarne Arjanheimo opasti, että muista puhua normaalia hitaammin, koska kirkossa kaiku vaikuttaa puheen selvyyteen. Nuorisoparlamentin aikana halusimme uudistaa jumalanpalveluksia enemmän nuorten makuun sopiviksi. Nuorisokahvilat keräsivät seurakuntatalolle lauantain paljon porukkaa. Siihen aikaan rukouslauantaisin ei saanut pitää huveja.

Toimiessani kunnanvaltuuston puheenjohtajana liittyi siihen toimeen seppelenlaskut itsenäisyyspäivänä ja kaatuneiden muistopäivinä. Aika usein olin kunnan puolesta myös saattelemassa haudan lepoon poisnukkuneita luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita. Myös eri varuskuntien valatilaisuudet ovat jääneet mieleen.

Tietenkin mieleen palautuvat myös oman perheen, ystävien ja naapurien konfirmaatiot, häät ja hautajaiset. Joskus jumalanpalveluksen saarna on ollut hyvin mielenkiintoinen ja puhutteleva, joskus tylsä, pitkä ja hengetön. Lasten esiintymiset ovat usein vaikuttavia.

Urjalassa pidettiin elokuussa nuorisojuhlat, johon tuli paljon väkeä eri puolita pitäjää. Professori Antti Eskolakin mainitsee nämä juhlat uusimmassa kirjassaan Yksinkertainen usko. Kannattaa lukea. Lapsuuskodin siunaus kantaa pitkälle.

Sunnuntaina siis kirkkoa juhlitaan. Kymmeneltä on messu, jonka toimittaa piispa Juha Pihkala. Sitä seuraa lähetyslounas seurakuntatalossa ja tervehdysten vastaanotto sakastissa. Kello 13.30 on pääjuhla kirkossa. Nyt en tiedä miten kirkollinen etiketti vaatii eli pitääkö toivottaa onnea kirkkorakennukselle. Toivottavasti se valaistuine risteineen kutsuu urjalalaisa ja muitakin niin ilon, kuin surun kohdatessa. Ovet ovat auki niin ajallisesti kuin iankaikkisesti.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.10.2006
Urjalan kulmilta
Paljon kerrottavaa

On se vaan kummallista tämä elämä. Monet kyselevät, että joko olet eläkkeellä? Eikä tästä ole kovin pitkä aika, kun sanottiin, että sinä olet vielä niin nuori, että kyllä sinä vielä kerkiät. Ehkä se, että aikanaan nuorena osallistuin yhteiskunnallisiin asioihin päätöksentekijänä, vaikuttaa ihmisten ikäkäsityksiin. Hyvä etteivät torilla lyöneet vetoa asiasta. Yksi minut tuntema toiselta paikkakunnalta oleva torikauppias kävi oikein varmistamassa, että miten asia on.

Tosiasia on kuitenkin se, että eläkevuosiin on vielä pitkä aika. Opettajilla, jotka ovat vanhassa eläkejärjestelmässä, eläkeikä on 60 vuotta. Se taitaa olla hieman yli kesimääräisen eläkkeellesiirtymisiän, jos mukaan lasketaan varhaiseläkkeellä ja sairaseläkkeellä olevat. Muutoinhan valtakunnallisena pyrkimyksenä on nostaa eläköitymisikää. Uusilla opettajilla keskimääräinen eläkeikä on 63 vuoden korvilla ja monilla aloilla 65 vuotta.

Tietenkin viidenkympin rajapaalun jälkeen joskus mieleen tulee sekin, että jossakin on myös peräseinä. Ikäkin on rajallinen. Miehillä vuosia on keskimäärin vähemmän kuin naisilla. Siksi vanhuksissa, ikäihmisissä, varttuneissa, tai senioreissa, mitä nimitystä kukin haluaakin käyttää, on selvä enemmistö naisia.

Naiset selviytyvät arkielämän askareista paremmin kuin sellaiset miehet, jotka ovat tottuneet naisten huolehtimiseen ja tuntevat itsensä neuvottomiksi, jos jäävät leskeksi. Yleistykset ovat aina vaarallisia ja siksi on todettava, että on paljon myös hyvin selviytyviä vanhoja miehiä.

Tällä viikolla vietetään vanhusten viikkoa tunnuksella "turvallisesti kotona".. Kun puhutaan väestön vanhenemisesta huomio kiinnittyy siihen 10-15 prosenttiin vanhuksista, jotka viimeisinä vuosinaan tarvitsevat laitoshoitoa tai sitä lähellä olevia hoitoja. Valtaosa vanhuksista selviytyy loppuun saakka kotona. Jos tätä selviytymistä tuettaisiin erilaisin keinoin, päästäisiin vielä parempiin tuloksiin.

Kun on seurannut meneillään olevaa palvelurakenneuudistusta, ei voi olla hämmästelemättä sitä, että siinä vanhuksia pidetään uhkana ja kustannuseränä. Suuret kaupungit ovat aivan paniikissa, kun ne tutkivat tulevia väestöennusteitaan. Siksi ne haluavat liittää ympärillään olevat kunnat itseensä saadakseen lisää veronmaksajia. Niinpä Hämeenlinnasta on tulossa Urjalan naapurikunta, kun Kalvola liittyy siihen.

Urjalassa on varauduttu ikääntymiseen jo isoja kaupunkeja aiemmin. Täällä saa hyvää ja monipuolista hoitoa niin vanhainkodissa kuin Reikonlinnassa. Myös vanhusten asuntoja on rakennettu ja myös palvelutaloratkaisuja on kehitetty. Niissä käy niin kodinhoitajat kuin kotisairaanhoito.

Urjalassa vanhustenhoito on keskittynyt kirkonkylään. Se on ollut sosiaalitoimen tavoitteena. Meillä on kuitenkin selvä puute siinä, että kotona selviytymistä ei tueta riittävästi. Omaishoidossa olisi paljon mahdollisuuksia ja monia muita pieniä tukitoimenpiteitä tarvittaisiin.

Olen joskus sanonut ja kirjoittanutkin, että Urjalassa tarvittaisiin ainakin yksi sellainen ihminen, joka työkseen kiertäisi talosta taloon vanhuksia tapaamassa. Kuuntelisi heitä ja juttelisi heidän kanssaan. Kahvetta tämmöisen henkilön pitäisi pystyä juomaan paljon. Nyttemmin olen saanut lukea ja tietää, että juuri muistelu on yksi tärkeä vanhusten "hoitokeino". Vanhustyön professori Sirkka-Liisa Kivelä on puhunut ja toiminut tämän asian puolesta vuosia. Hänellä on asiasta myös perhekohtainen kokemus ja lisäksi hän on ollut useilla kursseilla vetäjänä, joissa on kannustettu vanhuksia muistelemaan.

Kuinka paljon Urjalan vanhuksilla olisi kerrottavaa, erittäin arvokasta tietoa ennen eletystä elämästä ja erilaisista elämänvaiheistaan. Sieltä pulppuaisi koko elämän kirjo surun ja ilon raitoineen. Tulisipa sieltä mini terveellinen varoituksen sana ja neuvokin nuoremmille. Tarvittaisiin vain joku, joka hommaan pestattaisiin. Väitän, että terveyden- ja sosiaalitoimen parissa on monta paljon tarpeettomampaa tointa kuin vanhusten kanssa keskusteluun keskittyvä "seurustelu-upseeri- tai henkilö".

Noista muisteluista voisi koota monta kirjaakin. Ovatko päättäjät miettineet, että lasten ohella merkittävimmin kirjastoauton lakkauttamisesta kärsivät kylillä asuvat vanhukset? Kun lausuin tämän ajatuksen jossakin yhteydessä ääneen, sanoi joku, että jos se on tarkoituksin. En sentään sellaista uskoisi meidän päättäjistämme. Kaikesta huolimatta, eläkää turvallisesti kotona!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
29.9.2006
Urjalan kulmilta
Erilaista rytmiä

Tuntuu siltä, että iltojen pimeneminen sai vauhtia viikonvaihteessa olleesta syyspäivän tasauksesta. Päivä lyhenee vauhdilla ja pimeä aika kasvaa aina joulun tienoille, jolloin tapahtuu käänne kohti valoisampia aikoja. Kuukauden päästä pimenemiseen tulee lisäsysäys, kun siirrytään kesäajasta normaaliaikaan.

Syksyn myötä alkaa myös erilainen vuorokausirytmi. Työ rytmittää elämää, mutta myös vapaa-ajan käyttö muuttuu. Useat säännölliset harrastuspiirit aloittavat toimintansa. Yhdistykset aloittavat syyskokouksensa ja telkkari sitoo osan ihmisistä sarjaohjelmien pariin. Toiset syksy saa tarttumaan kirjaan.

Urjalassa merkittävä toimija on kansalaisopisto, Se on nyt nimeltään Akaan Opisto. Opiston toiminta jatkunee ennallaan, vaikka neljästä jäsenkunnasta kaksi eli Toijala ja Viiala yhdistyvät vuoden alusta Akaan kaupungiksi. Näin järjestettynä opiston toiminta on todella edullista kunnille. Valtaosan menoista kattaa valtionosuus ja merkittävä osa kustannuksista kerätään opiskelijoilta kurssimaksuina.

Jos joku ei ole vielä ehtinyt aloittaa harrastusta tai opiskelua kansalaisopistossa, niin toki vielä ehtii mukaan. Ohjelma postitettiin kaikkiin koteihin syyskuussa. Jos omalta kylältä tai paikkakunnalta ei löydy sopivaa kurssia, voi mennä naapurikuntaankin. Tosin kuntarajojen ylittäminen on vieläkin melko harvinaista. Urjalan kyläkunnissa opistolla on tärkeä merkitys yleisen vireyden ylläpitäjänä.

Urheiluseurat ovat merkittäviä urjalalaisten liikuttajia myös talvella. Pääpaino on lapsissa ja nuorissa, joilla on mahdollista harrastaa jääkiekkoa, hiihtoa, koripalloa, hevosurheilua ja sählyä sekä naisvoimistelua. Urjalan jäähalli on viikoittain tiiviissä käytössä. Junioritoiminnasta vastaa Etelä-Pirkanmaan kiekko ja miesten ja naisten lätkästä Urjalan Sisukiekko, jonka edustusjoukkueen kausi toisessa divarissa alkoi voitollisesti. Viikonloppuna on myös ensimmäinen kotipeli.

Urjalan varsinaiset nuorisojärjestöt ovat viime vuodet olleet melko vähän toiminnassa. Nuorisoseurat ovat pääosin keski-ikäisten ja vanhempien käsissä. Partiolaiset toimivat seurakunnan erityissuojeluksessa. 4H- kerhoja toimii eri puolilla kuntaa ja järjestöllä on palkattuja ohjaajia. Myös seurakunnalla on lapsi- ja nuorisokerhoja. Seurakunta vastaa myös alle kouluikäisten päiväkerhotoiminnasta.

Aikuisille riittää järjestöjä. On ammattijärjestöjä, joista osa on tosin seutukunnallisia kuten metallialalla. Osa on paikallisia kuten vaikkapa opettajien tai maataloustuottajien yhdistykset. Ammattia sivuavat myös maatalouden neuvontajärjestöt. Maa- ja kotitalousnaisilla on toimintaa useissa kylissä. Marttojen toiminta oli aiemmin Urjalassa laajempaa, mutta nyt taitaa toimia vain Laukeelan Marttayhdistys.

Syksy herättää myös metsästysyhdistykset ja jahtiporukat, kun hirvieläinten metsästys alkaa. Hirvikokeet on ammuttu ja jahdit käynnistyvät. Urjalassa tätä riistaa riittää. Autoilijoiden kannattaa olla varuillaan, sillä eläimet alkavat liikkua hämärään aikaan.

Ammuntaa taitavat jonkin verran harrastaa myös reserviläisjärjestöt, joita Urjalassa on pari ja niillä naisosastot. Eläkeläisjärjestöjä on useita ja niillä onkin vilkasta toimintaa juttutuokioineen ja retkineen. Myös veteraanijärjestöt ja naisosasto toimivat.

Järjestöjen listaa voisi vielä jatkaa kyläyhdistyksillä ja kylätoimikunnilla, vapaaehtoisjärjestöillä kuten SPR, palvelujärjestöillä kuten Leijonat ja Rotaryt sekä poliittisilla paikallisjärjestöillä, jotka valmistautuvat eduskuntavaalivuoteen. Seurakunnassa käydään vaali kirkkovaltuuston jäsenistä.

Joskus tuntuu mukavalta, kun ei tarvitse lähetä minnekään. Itsellekin pitäisi olla aikaa. Silloin on mukava tarttua hyvään kirjaan. Televisiosta tulee niiden sarja- ja hömppäohjelmien lisäksi joskus hyviä elokuvia, mutta myös paljon erittäin hyviä luonto-ohjelmia ja erilaisia dokumentteja. Digiaika, joka ensi vuonna on kaikilla käsillä, lisää myös hyvää tarjontaa. Siispä toivotan toiminnallista, mukavaa sekä kehittävää syksyä kaikille!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
22.9.2006
Urjalan kulmilta
Lahjoita lapselle

Teemalla "Lahjoita lapselle seuraava syntymäpäivä" kehottaa Suomen Punainen Risti meitä osallistumaan tärkeimpään vuosittaiseen keräykseensä Nälkäpäivään. Näin syyskuun lopussa vietetty päivä sai alkunsa seitsemänkymmentäluvulla. Urjalassa paikallinen SPR:n osasto kerää varoja toripäivänä.

Tällä kertaa varoja kerätään SPR:n katastrofivalmiuden parantamiseen. Erilaiset luonnonkatastrofit kuten tulvat ja maanjäristykset vaativat nopeaa reagointia. Nopeasti apua pitää saada perille milloin kenttäsairaalan milloin huopien tai ruuan muodossa. Nyt tavoitteena on kaksinkertaistaa kenttäsairaaloiden määrä. Lähtövalmiudessa on kaksi sairaalaa.

Järjestäjät haluavat muistuttaa tämänkertaisella teemalla, että kuivuus ja myrskyt iskevät pahiten alle 5-vuotiaisiin lapsiin. Päivän materiaalissa ja uutisoinnissa on todettu, että viime syksyn Nälkäpäivän jälkeen on parannettu muun muassa itäisen Afrikan vesi- ja terveyspalveluja sekä ruoanjakeluja. Tulvien ja myrskyjen uhreja on autettu mm. Kiinassa ja Keski-Amerikassa. Kotimaassa on tuettu mm. tulipaloissa kodittomiksi jääneitä perheitä.

Meille suomalaisille puhdas vesi on jokapäiväinen itsestäänselvyys. Monissa kehittymättömissä maissa kaivoa ei ole edes joka kylässä. Tuntikausia kestävät vedenhakumatkat ovat usein lasten ja naisten vastuulla. Usean tytön koulu jää aloittamatta, koska vedenhakumatka vie hänen päivänsä. Juuri tyttöjen koulutuksella voidaan nostaa kehitysmaiden terveysoloja, hygieniatasoa ja kohottaa elintasoa nopeimmin ja tehokkaimmin.

Kouluille tulee vuoden mittaan useilta tahoilta pyyntöjä osallistua erilaisiin keräyksiin. Menosten osalta olemme yhteisesti sopineet, että osallistumme vuosittain vain yhteen keräykseen. Se on juuri syksyinen Nälkäpäivä. Oppilaat tuovat keräykseen haluamansa summan. Yhdessä pohdimme, mitä milläkin rahalla saadaan perillä aikaan. Pienikin rahamäärä voi tarkoittaa suurta apua perillä kohdemaassa.

Aikanaan, kun ensimmäisiä Nälkäpäivä-keräyksiä järjestettiin, oli ideana, että jokainen antaisi yhden päivän ruokarahat. Kouluissa ei voitu jättää ateriaa väliin, mutta valmistettiin esimerkiksi jokin keitto afrikkalaiseen tapaan. SPR:n kotisivuilta www.redcross.fi löytyy nytkin reseptejä, joilla voi keventää päivän ruokavaliota ja lahjoittaa ylijäänet varta keräykseen.

Suomessa on ollut maailmanlaajuisesti erinomainen järjestelmä eli kouluruokailu. Se on vieläkin melko harvinainen monien maiden kouluissa, vaikka on yleistymässä. Monelle koululaiselle se on ollut ja on yhä edelleen päivän tärkein ja usein myös ainoa lämmin ateria. Urjalassa kuuden viikon listalla on monipuolisesti erilaisia ruokalajeja.

Nyt on kantautunut tietoja siitä, että kouluruokailuun tarkoitettuja määrärahoja aiotaan supistaa. Tiettävästi on tarkoitus karsia ainakin tuoretta kalaa ja liharuokia ja pienentää annoskokoja. Urjalan käyttämä vuosittainen oppilaskohtainen määräraha ei ole ollut suuri, jos ei alhaisimpiakaan. Näyttää siltä, että supistussuunnitelmien takana olevat tahot ovat etääntyneet kauaksi lapsiperheiden arjesta. Usein kouluruokalista vaikuttaa myös kodin ruokavalion monipuolistamiseen myönteisesti, kun koululainen pyytää, että tee äiti semmoista, kun koulussakin oli.

Voihan tämä tieto liittyä myös siihen, että Urjalassa suunnitellaan keittiötoimintojen ulkoiltamista. Silloin syötäisiin nykyistä enemmän laitosruokaa. Annoskokoja standardoimalla, rajoittamalla santsaamista saatetaan saada näyttämään, että kustannukset alenevat. Yksityistämisestä on sekä hyviä että huonoja kokemuksia.

Näyttää siis siltä, että lapsilla ei maailmanlaajuisesti, eikä paikallisesti ole riittävästi puolestapuhujia ja toimijoita. Tarvitaan siis maailman hädän tajuamiseksi Nälkäpäivän tapaisia tempauksia. Paikallisesti pitäisi ymmärtää, että säästökohteiden kohdistaminen pääsääntöisesti lapsiin ei ole oikeudenmukaista.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
15.9.2006
Urjalan kulmilta
Elokuvaa tekemässä

Tiistai-iltana täyttyi Menosten koulun piha autoista ja luokkahuone ihmisistä, jotka olivat tulleet ilmoittautumaan elokuvaan avustajiksi. Tuotantoyhtiöstä oli otettu yhteyttä Menosten kylätoimikuntaan ja pikaisesti jaettiin koteihin tiedote, jossa hankkeesta kerrottiin. Lokakuussa filmataan Menosten maisemissa. ja joukkokohtauksiin tarvitaan vieläkin lisää eri-ikäisiä ihmisiä.

Asialla on Juonifilmi, joka tuottaa elokuvan "Raja 1918" Se on historiallinen rakkausdraama sotilaasta, joka kansalaissodan jälkeen lähetetään itärajalle perustamaan Suomen ja Venäjän välistä rajaa. Mies rakastuu punakapinallisen kihlattuun ja sodan varjo lankeaa kaikkien ylle.

Elokuvan ohjaa Lauri Törhönen, joka on ohjannut myös Hylätyt talot autiot pihat. Käsikirjoituksen on tehnyt Aleksi Bardy, jonka kynästä ovat myös Saippuaprinssi, Kukkia ja Sidontaa ja Levottomat. Ensi-iltaan elokuva tulee syksyllä 2007.

Jokainen avustajaksi lupautunut täytti henkilötietolomakkeen, jossa kysyttiin monenlaisia tietoja. Puvustusta silmälläpitäen tarvittiin myös mittoja, joten mittanauha oli ahkerassa käytössä. Mukaan tulleet saavat myöhemmin tiedon siitä, pääsevätkö mukaan hankkeeseen eli ovatko he sellaisia tyyppejä, joita tällä kertaa tarvitaan.

Elokuvan toinen apulaisohjaaja Risto Tuominen kertoi, että vieläkin avustajia tarvittaisiin lisää. Eli, jos joiku lukijoista on kiinnostunut, niin vielä voi ilmoittautua mukaan. Tarkemmat ohjeet löytyvät Menosten kotisivulta www.menonen.fi. Avustajia haetaan sekä Menosissa lokakuun loppupuolella että Pälkäneellä marraskuun alussa tapahtuviin kuvauksiin.

Urjalassa taidettiin filmata viimeksi Kummelin kultakuumetta Honkolan kartanon maisemissa. Silloin avustajina oli Urjalan näytelmäpiirin näyttelijöitä. Urjalalaisia avustajia on nähty myös hiljattain uusitussa TV kakkosen historiallisessa suursarjassa Hovimäessä

Tiedän myös, että menoslainen Kalle Oja on puuhannut porukkoineen kesän aikana oman elokuvan parissa. Pojat ovat olleet vaitonaisia, eivätkä ole vielä paljastaneet mistä on kysymys, mutta eiköhän se lähiaikoina selviä. Pitkiä päiviä ja öitä he ovat elokuvansa eteen tehneet.

Hieman nostalginen olokin tuli, kun aloin muistella Pakkasen Samulin kanssa tehtyjä kaitafilmejä ja videoita. Samulin ideavarasto oli rajaton ja hän ehti toteuttaa kymmeniä aiheita. Osa niistä oli kuvitteellisia, mutta paljon hän ehti toteuttaa myös dokumentteja ilmiöistä, joita ei enää ole. Samulin tuotantoon kuului myös yritysten ja yhdistysten käyttöön tehtyjä filmejä.

Sain olla muutamissa filmeissä mukana milloin avustamassa kuvauksissa milloin äänityksissä ja muutamissa myös selostajana ja osin myös suunnittelemassa. Samulin studio oli hänen kotinsa kellarikerroksessa ja siellä vietimme monta iltaa ja joskus yötäkin. Myös Väinö Linna oli kerran kanssamme, kun tehtiin kaitaelokuvaa Linnan Urjalan lapsuus- ja nuoruusajasta.

Lukemattomat olivat ne tilaisuudet, joissa Samuli kävi näyttämässä tekemiään kaitafilmejä ja myöhemmin videoita. Ne toivat moniin tilaisuuksiin mukavaa vaihtelua ja piristystä. Ajan myötä hänen filminsä tulevat entistä arvokkaammiksi dokumenteiksi menneestä ajasta. Osa filmeistä on kirjaston ja kunnan kotiseutukokoelmassa. Loputkin ovat hyvässä tallessa hänen pojallaan Matilla Kehrolla.

Nykyisin videokamerat ovat yleistyneet ja niitä on hankittu paljon koteihin. Editointilaitteita ei sen sijaan ole kovinkaan monella. Yhteen aikaan kunnat ja koulut hankkivat niitä koulujen elokuvakasvatushankkeisiin, mutta Urjalassa esitykset eivät menneet lävitse. Tosin oman perheen käyttöön tarkoitettuja videoita ei juuri editoida eli leikellä, lyhennellä, tiivistetä ja tekstitetä.

Jos aikoo saada tuotoksiaan vaikkapa television, pitää kaluston olla hyvä. Tosin joskus uutisiin kelpaa huonompikin kuva, jos sen uutisarvo on tärkeä. Suurin osa meistä ei sellaista kuuluisuutta tavoittelekaan. Omaksi iloksi tehdyt, oman perheen juhlasta, arjesta, työstä ja harrastuksista kertovat videot ovat kivoja ja aika kultaa niissäkin muistoja.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
8.9.2006
Urjalan kulmilta
Kuullos pyhä vala

Tänä vuonna olen päässyt seuraaman kahta sotilasvalaa, koska vanhimmat pojat ovat olleet suorittamassa asevelvollisuuttaan. Toisella oli talvinen vala Säkylässä ja toisella kesäinen vala Parolassa. Tästä syystä tulee entistäkin tarkemmin seurattua, mitä puolustusvoimien ympärillä ja puitteissa tapahtuu.

Helmikuussa Säkylässä oli melkoinen pakkanen valapäivänä. Useimpien poikien päät oli nykymuodin mukaan ajeltu kaljuksi. Sekä hartauden että valan aikana lakki oli pois päästä. Se tuntui ainakin äitejä huolettavan. Toisaalta monet kulkevat läpi talven lakitta siviilissä.

Säkylässä valatilaisuus kesti pitempään, koska samalla palkittiin esimerkillisestä käytöksestä eräs sotilas, joka oli ripeällä toiminnallaan pelastunut ihmisen jäämästä raitiovaunun alle. Myös paikallinen veteraanikuoro esiintyi.

Veteraani oli myös mukana Parolan elokuisessa valatilaisuudessa. Hän toimi valan esilukijana. Muutoin ohjelma oli lyhyempi noudattaen vakiintunutta kaavaa, Pojat olivat harjoitelleet yhdessä laulettavat virret ja Vala-laulun. Komeasti ne kajahtivat soittokunnan säestyksellä. Papin puhe oli jäänyt poikien mieleen, kun tapahtumaa kerrattiin sotilaskodin kahvipöydässä.

Kummassakin valatilaisuudessa oli valan jälkeen ohimarssi. Siihen osallistui miehistö ja lisäksi kalustoa. Kaikki omaiset ja varusmiesten ystävät yrittivät tunnistaa ohi marssivista joukoista omansa. Osa onnistui ja osa ei, koska yhteinen varustus yhtenäistää. Poikien lisäksi joukossa oli muutamia tyttöjä.

Nykyisin palvelusaika on puoli vuotta tai vuosi. Omana aikanani homma kesti kahdeksan tai yksitoista kuukautta. Isäni, joka ikänsä perusteella astui palvelukseen lokakuun kuudentena 1939, palveli vakinaisessa, kuten silloin sanottiin, 18 kuukautta. Hänen ikäluokallaan reisusta tuli kokonaisuudessaan vielä pitempi tunnetuista syistä.

Omasta sotilasvalatilaisuudesta muistaa tietenkin paljonkin asioita, mutta erityisesti tarkkailimme lippu-upseeria Hämeenlinnan kirkossa. Ennakkotiedon mukaan hän ei räpäyttäisi silmäänsä kertaakaan tilaisuuden aikana. Ennakkotieto osoittautui oikeaksi.

Toimiessani kunnanvaltuuston puheenjohtajana, olin Urjalassa pidetyissä valatilaisuuksissa mukana. Usein paikkani oli ohimarssin vastaanottokorokkeella. Urjalan kirkko oli suosittu valatekopaikka siksi, että se oli ennen remonttia Panssariprikaatin alueella suurin kirkko.

Sellainen asia tässä tuli mieleeni, että Urjalassa tapatettiin ohimarssin jälkeen. Jääkäripatteriston komentaja totesi, ettei niin yleensä ole tehty. Puolustin urjalalaisia sanomalla, että tämä olikin se joukko-osasto, jossa itsekin palvelin. Parolassa kuuluttaja kehotti yleisöä palkitsemaan ohimarssijat aplodein.

Parhaillaan eduskunta tekee päätöstä rauhanturvajoukkojen lähettämisestä Libanoniin. Lähdössä on noin 250 miestä pioneeritehtäviin. Joukkoa kootaan parhaillaan. En tiedä onko joukossa urjalalaisia. Mainittakoon, että Urjalan kunnanvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Pekka Heinonen oli aikanaan rauhanturvatehtävissä Kyproksella. Urjalasta on ollut toki muitakin niiden vuosikymmenien aikana, kun Suomi on tehtäviin YK:n lipun alla osallistunut.

Hanakasti kaikkiin asioihin kantaa ottava ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari on esittänyt tutkimusta asevelvollisuusarmeijan tarpeellisuudesta. Hänen esityksensä ei ole juuri saanut kannatusta. Suomessa nykyjärjestelmällä on vahva tuki. Taloudellisesti se on myös edullisin ratkaisu ja mikä tärkeintä puolustuskykymme uskottavuuden kannalta keskeinen. Kymmenkunta prosenttia ikäluokasta ei tosin kelpaa palvelukseen tai keskeyttää sen terveydellisistä tai muista syistä.

Oma armeija on oman maan puolustamista varten. Rauhanturvaaminen YK:n merkeissä on paikallaan. Muiden armeijoiden luominen on tarpeetonta. Yhteistyötä voidaan tehdä myös ilman sotilaallista liittoutumista.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
1.9.2006
Urjalan kulmilta
Urheilussa vilinää

Kauan sitten koulu alkoi syyskuun ensimmäisenä. Nyt olemme tottuneet sen alkavan elokuun puolenvälin paikkeilla. Mikään muukaan ei ole entisensä. Ennen jääkiekko alkoi, kun tuli pakkaset. Nyt Urjalassa jää tuli elokuun puolivälissä halliin. Tästäpä syntyi pieni pulma.

Urjalassa lapset ja nuoret harrastavat melko vireästi yleisurheilua, jalkapalloa, jääkiekkoa ja koripalloa. Hieman vähemmän harrastetaan hevosurheilua, hiihtoa ja suunnistusta. Pesäpalloa pelataan vain koulussa. Sählyssä tai hienommin sanottuna salibandyssa ei ole joukkuetoimintaa.

Erilaisia urheilutoimintoja pyörittävät urheiluseurat. Joskus kauan, kauan sitten ne kilpailivat myös keskenään lapsista ja nuorista. Jo pitkään niiden kesken on valinnut hyvä yhteistyö. Se on näkynyt myös siinä, että lapsia ja nuoria on kannustettu osallistumaan myös muihin lajeihin, joita oma seura ei harjoitta. Myös kilpailukalenterit on pyritty sovittamaan niin, ettei tule tarpeettomasti päällekkäisyyksiä.

En tiedä halutaanko tätä käytäntöä nyt muuttaa. Juuri alussa mainittu jään tekeminen totuttua aikaisemmin jäähalliin, on johtamassa siihen, että lapset ja nuoret ja osin vanhemmatkin pannaan valintatilanteeseen. Pitäisikö jatkaa jalkapallon kausi loppuun ja aloittaa kiekko vasta sitten?
Nyt osa jalkapallon harrastajista haluaakin aloittaa jääkiekon ja jalkkisharkoissa käy vähemmän porukkaa.

Tästä ei välttämättä voi syyttää uusinta seuraa Etelä-Pirkanmaan kiekkoa, joka nyt toista kautta pyörittää junioritoimintaa. EPiK puolustaa varhaista aloitusta sillä, että kilpasarjat alkavat aikaisin. Sarjaohjelmat laaditaan Tampereella ja muissa isoissa kaupungeissa, joissa ikäluokat ovat suuria ja harrastajia riittää.

Tietenkin lasten ja nuorten on voitava mennä eteenpäin harrastuksessaan, mutta silti jonkinlainen järki kannattaisi pitää mielessä. Tietenkin seura, jossa harjoitellaan kahdesti viikossa, ei pärjää seuroille, joissa harjoitellaan neljästi viikossa tai peräti joka päivä. Liian aikainen totinen sarjamenestyksen tavoittelu voi johtaa väärille urille. Pitäisi löytyä myös sellaisia sarjoja, jotka on räätälöity pienemmille paikkakunnille, joissa ikäluokat eivät ole suuria.

Urheilijat haluavat menestytä. Ei tunnu kivalta, jos kauden aikana joukkue ei voita kertaakaan ja kärsii suurinumeroisia tappioita. Toisaalta menestyksen tavoittelu siten, että vain parhaat saavat peliaikaa, tappaa harrastushalun.

Olemme tällä viikolla saaneet jälleen näytön sitä, että huipulla turvaudutaan vääriin keinoihin menestyksen saamiseksi. Syntipukki on helppo osoittaa. Ihmetellä täytyy, että homma kuulantyöntäjän osalta sai mennä näin pitkälle, vaikka testaus antoi merkkejä. Jokainen pyrkii pelastamaan jälkikäteen oman nahkansa.

Urjalassa yleisurheilukausi alkaa vähitellen päättyä. Urjalan Urheilijat osallistui Vattenfall seuracupin finaaliin Keravalla ja sijoittui sarjassaan(asukkaita 5000-10000) viidenneksitoista. Muutama lajivoittokin tuli perinteisissä suomalaislajeissa keihäässä ja kuulassa, mutta myös korkeudessa ja pikajuoksussa.

Pitkästä aikaa nähtiin myös urjalalaisia maaottelussa. Menoslainen Maranne Saha ponkaisi toiseksi korkeushypyssä tyttöjen maaottelussa. Ehkäpä ja toivottavasti hän joskus on mukana myös aikuisten maaottelussa, jossa viimeksi Urjalan Urheilijoita edusti Pentti Raitanen pituushypyssä. Marianne on sijoittunut hopealle myös koululiikuntaliiton kisoissa. Tänä vuonna hän ei edusta enää Urjalaa, koska vaihtoi lukioon Forssaan.

Kesä on vaihtumassa syksyksi. Illat pimenevät ja viilenevät. Harrastukset siirtyvät enemmän sisälle. Liikunnan lisäksi alkavat myös monet muut harrastuspiirit. Paljon tarjottavaa on myös Akaan Opistolla, jonka ohjelma näinä päivinä on tullut koteihin. Hyvä harrastus pitää mielen virkeänä.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
25.8.2006
Urjalan kulmilta
Muuton ja muutoksen aika

Paikallislehtemme Urjalan Sanomat esitteli eilisessä numerossaan Urjalan yläasteen uuden rehtorin Kristina Järvelän, joka aloittaa virassaan lokakuun alussa. Huolestuttavaa koulun sekä Urjalan kannalta on kuitenkin se, että uusi rehtori ei muuta asumaan Urjalaan, vaan asuu jatkossakin Tampereella.

Urjalan lukion uusi rehtori ja sivistystoimenjohtaja asuu Janakkalassa. Urjalan yläasteen ja lukion opettajista huomattava osa asuu Urjalan ulkopuolella. Sama on tilanne ala-asteen koulujen osalta. Kaikella tällä on merkitystä koulujen kannalta, mutta myös kunnallistalouden kannalta. Jokainen verosentti olisi tarpeen.

Urjalan kunnan johtoryhmä on hyvä esimerkki huonosta kehityssuunnasta. Sivistystoimenjohtaja asuu siis Janakkalassa, lisäksi sosiaalijohtaja asuu Toijalassa ja tekninen johtaja Vesilahdessa. Vain kunnanjohtaja, hallintojohtaja ja kamreeri ovat kirjoilla Urjalassa.

Olen ollut havaitsevani, että sosiaalitoimessa tehdyt hoitaja- ja muuta valinnat ovat usein kohdistuneet Urjalan ulkopuolella oleviin. Viimeksi vanhustyön johtaja valittiin Toijalasta, jonne hän ilmoitti jäävänsä myös asumaan.

Kansaterveystyön kuntayhtymän valintoja ei pääse seuraamaan. koska toimielinten pöytäkirjat eivät ole julkisesti nähtävissä internetissä. Ainakin yhdestä valinnassa pätevä urjalalainen syrjäytettiin ja hän katkeroitui kohtelustaan. Tästä tapahtumasta on tosin jo jonkin verran aikaa

Jokainen työntekijä saa vapaasti valita asuinpaikkansa. On kuitenkin tehtäviä joiden onnistunut hoitaminen vaatisi paikkakunnalla asumista. Kun kunta valitsee työntekijöitä, ei aina ole valinnanvaraa. Tietenkin on tärkeää saada ammattitaitoisia ihmisiä, jotka pystyvät hoitamaan vaativat tehtävät.

Kunnan kannattaisi asuntomarkkinoinnissaan ottaa kohderyhmäksi omat työntekijänsä ja heidän perheensä. Kaikilla ei ole varmaan mahdollista muuttaa, mutta joidenkin osalta siihen ei liene mitään estettä. Maan hallitus lupaa ensi vuonna 700 euron muuttoavustuksen. En tiedä riittäkö se muuttoauton kustannuksiin, mutta auttaa jonkin verran.

Yhtä huolestuttavaa on myös se, että monet kunnan palveluksessa olleet eläkkeelle lähdön jälkeen karistavat Urjalan pölyt jaloistaan. Pitkän työuran tehneillä on jo kohtuulliset eläkkeet. Verotulojen menetyksen lisäksi paikkakunta menettää myös kokemusta ja monet toimintapiirit aktiivisia jäseniä. Paikkakunnan henkinen pääoma kutistuu.

Tietenkin pitää myös kysyä onko kunnan henkilöstöpolitiikka onnistunutta. Näyttää siltä, että henkilöstöpolitiikaksi katsotaan vain kunnantalon väestä huolehtiminen. Myönteisen poikkeuksen tekee ruokahuolto, jossa esimies on kiitettävästi pyrkinyt huolehtimaan työntekijöiden jaksamisesta ja myös virkistyksestä.

Jatkuva valittaminen rahapulasta ja säästöjen vaatiminen rassaa henkilöstöä. Kun henkilöstö on onnistunut vuodesta toiseen alittamaan budjetin, ei sitä mitenkään palkita. Tai palkitaan se vaatimalla uusia alituksia ja säästöjä. Vain kerran kunta myönsi koko henkilöstölle pienen kannustinrahan.

Strategioissa ja muissa hienoissa visioissa ja suunnitelmissa puhutaan henkilöstön jaksamisesta, mutta työhyvinvoinnista huolehtiminen on paljon muutakin kuin kuntosalivuoron varaamista. Monet äärirajoilla työtään tekevät haluavat varmaan työn päättymisen jälkeen käyttää kotimatkaan kuluvan ajan työstä irrottautumiseen.

Nämä asiat ovat vaikeita, eikä niihin ole mitään hokkuspokkus- ratkaisuja. Helposti kunnan henkilöstön pieniäkin etuuksia arvostelevat kovaäänisimmin ne, jotka omilla yksityisillä työpaikoillaan saavat monenlaisia henkilökuntaetuja. Osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö on yksi keskeinen kunnan voimavara. Jos se on alavireessä, yskii koko koneisto ja antautumismieliala leviää. Nyt jos koskaan Urjalassa tarvittaisiin positiivista asennetta, jos halutaan pärjätä. On siis muuton ja muutoksen aika.

Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________

Forssan Lehti
18.8.2006
Urjalan kulmilta
Ruokaliina vohvelikankaasta

Vieläkö muistat, mikä oli ensimmäinen käsityösi koulussa? Ilmeisesti muistat. Aikanaan, kuten nykyisinkin parina ensimmäisenä kouluvuotena käsityö on askartelua ja tekstiilityötä. Nykyisin materiaalina on myös puu.

Yksi ensimmäisistä töistäni taisi olla ruokaliina, joka tehtiin vohvelikankaasta. Opettaja oli leikannut sen muotoon ja meidän piti koristella se värillisillä langoilla. Opettaja huomasi pian, että kuusivuotias meikäläinen ei pystynyt mutkia ja kolmioita tekemään, joten pujottelin lankaa suoraan. Muita ensimmäisen ja toisen luokan töitä oli niinistä ja pahvista tehty kori, virkattu ja puikoilla tehty pata-lappu tai pallo.

Nykyisin kahdella ensimmäisellä luokalla opetellaan käsityön perustaitoja. Virkkuukoukku tulee nytkin tutuksi, mutta työt ovat monipuolisia. Kolmannella ja neljännellä luokalla käsityöt jatkuvat siten, että yksi lukukausi kumpanakin vuonna käytetään tekstiilityöhön ja tekniseen työhön. Oppilaat nimittämät näitä "puu- ja rättikässäsksi".

Viidennellä tehdään valinta kahden päävaihtoehdon välillä ja näin jatketaan seitsemänteen luokkaan saakka. Peruskoulun kahdella viimeisellä luokalla käsityöt ovat valinnaisaineita. Kolmannella ja neljännellä käsityön sisältöjä ovat: ompelu, virkkaus, kirjonta, erityistekniikat (esim. kankaanpainanta ja neulahuovutus), puu metalli, muovit, sähkö ja elektroniikka ja teknisen työn erityistekniikat(esim. emalityöt)

Seuraavina vuosina materiaalit monipuolistuvat ja töiden vaativuustaso kasvaa. Huolellista suunnittelua ja suunnitelmien esittämistä korostetaan. Työturvallisuus ja oikeat työtavat ovat tärkeitä. Myös viimeistelyyn kiinnitetään huomiota. Tietojen ja taitojen karttuessa myös omia esineideoita voidaan toteuttaa enemmän.

Käsityön tuntimäärä ei ole kovin suuri. Parissa tunnissa ei välttämättä ehditä kovin paljon. Aloittelevat ja nuoremmat vaativat enemmän ohjausta. Vanhemmat kykenevät itsenäisempään työskentelyyn. Yleensä käsityö on pidetty kouluaine, koska siinä saa käsillään tehdä. Harvalla on peukalo keskellä kämmentä, mutta toiset ovat luovempia ja ahkerampia kuin toiset.

Ilahduttavasti ainakin meidän koulussamme tytöt ovat olleet muurinmurtajia ja ovat ylittäneet perinteiset rajat ja valinneet teknisen työn. He ovatkin menestyneet yleensä hyvin tai jopa erinomaisesti valintansa jälkeen. Monet pojat olisivat taitavia tekstiilitöissä, mutta vielä meillä ei kukaan ole sitä rohjennut valita. Uudessa opetussuunnitelmassa valinta siirtyi neljänneltä viidennelle luokalle.

Käsitöihin kuuluu myös jonkin verran esineiden ja laitteiden korjaamista ja huoltoa. Polkupyörän keväthuolto on tästä esimerkkinä. Koneita ja laitteitta opetellaan käyttämään vähitellen. Pora- ja hiomakone ovat ensimmäisiä puu- ja metalli- ja muovitöissä. Tekstiilityössä tarvitaan tietenkin ompelukoneen ajokortti.

Kansakoulussa kevät päättyi oppilastöiden näyttelyyn. Nyttemmin siitä on luovuttu, koska kouluilla ei ole tiloja säilyttää esineitä ja toisaalta on kiva, kun valmiin työn saa heti kotiin. Meillä valmiit työt ovat muutaman päivän esillä suurimassa luokassa. Sitten ne valokuvataan ja kuvia on esillä koulun nettisivuilla(www.menonen.fi/koulu.htm).

Vaikka entistä enemmän kaikki ostetaan koteihin valmiina, tarvitaan kuitenkin myös arkielämässä niitä taitoja, joita koulun käsitöillä opetellaan. Huonekalut tulevat usein pakettina ja ne pitää itse pystyä kokoamaan. Siinä tarvitaan usein kuusikoloavainta, ruuvimeisseliä ja vasaraa. Vaatteet vaativat huoltoa pesun ja silittämisen lisäksi. On tärkeää tuntea materiaalit ja niiden ominaisuudet a oikeat käsittelytavat.

Työskentely erilaisten materiaalien parissa on antanut kimmokkeen monille myös ammatinvalintaan. Käsityöammatteja on paljon esinevalmistuksesta taideteollisuuteen asti. Arvelen, että koulun käsityötunneilta ihmisillä on paljon enemmän myönteisiä kuin kielteisiä kokemuksia. Saapa nähdä, mitä Urjalan kouluissa tänä lukuvuotena saadaan aikaan.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.8.2006
Urjalan kulmilta
Pitkä ja kuuma kesä

Elämä asettuu uomiinsa lapsiperheissä, kun koulut alkavat. Palataan säännöllisempään vuorokausirytmiin. Tämä ajankohta näkyy ja tuntuu myös lomakohteissa, joista monet hiljenevät. Muualla Euroopassa elokuu on varsinainen lomakuukausi, meillä palaillaan töihin.

Pitkä ja kuuma kesä on koettu. Se jättää jälkensä monille elämänaloille sekä syystä että syyttä. Luonto on kärsinyt kuivuudesta. Satotaso jää pienemmäksi ja pieni jyväkoko vaikuttaa sadon markkinointimahdollisuuksiin. Puintikausi on alkamassa ja vasta sen jälkeen voidaan tehdä tarkempia päätelmiä. Puutarhoissa ja kotitarveviljelmillä veden puute näkyy myös.

Urjalassa kuivuus näkyy myös järvien vedenkorkeudessa. Haihtuminen ja virtaamat ovat alentaneet vedenkorkeutta. Pohjaveden korkeuteen kuivuus vaikuttaa hitaammin. Kaivoissa, joissa veden riittävyys on normaalisti ollut rajamailla, pulmat tulevat ensimmäisenä esiin. Urjalankylän suuntaan rakennetaan parhaillaan kunnan vesi- ja viemäriverkostoa. Kirkonkylällä kaivuuta on myös tehty. Asialla on kaukolämpöyhtiö, jonka lämpökeskus kohoaa Lähdin alueella. Laitos tulee tuottamaan lämpöä hakkeella.

Lehmussuon risteys on ollut koko kesän työn alla. Valtava määrä kiviaineista on kärrätty ramppeihin ja tulevaa siltaa varten. Valtatien osalta kierto on järjestetty asfaltoitua tietä pitkin. Muilta osin on kuljettava pölyäviä väyliä pitkin. Mutta kyllä tämäkin kestetään, kun tiedetään, että kauan odotettu eritasoliittymä vihdoin tulee.

Kesän normaaleihin uutisiin kuuluvat tiedot sähkön hinnan korotuspaineista. Väitetään, että vesivarat ovat vähissä. Mitenkähän lienee? Norjassa ja Ruotsissa Skandien rinteillä sataa yleensä paljon. Sääkarttojen mukaan matalapaineet ovat kiertäneet Suomea kahden puolta sekä lännessä että idässä. Omalta kohdaltani määräaikainen sähkösopimus on ollut katkolla ja olen pyytänyt tarjouksia eri yhtiöistä. Selvästi näkyy, että Suomessa ei ole aitoa kilpailua.

Sekä sähkö- että puhelinyhtiöt haluavat ihmisten tekevän määrämittaisia vuoden tai kahden sopimuksia. Ainakin sähkössä kuluneena kautena miltei jatkuvasti sai maksaa enemmän kuin ilman sopimusta. Kilpailu päättyi myös puhelinoperaattoreiden kesken puheluhinnoilla. Mielenkiintoista on havaita, ettei puhelinlaskussa ole mainintaa yksikköhinnasta. Senteillä ja niiden kymmenyksillä puhelinpalveluja kuitenkin kaupataan.

Euroaika vei ihmisiltä hintatietoisuuden. Meiltä menee vielä pitkän aikaa siihen, että opimme oikein kunnolla jäsentämään yksikköhintoja. Kalleimmasta yksittäisestä kahvikupista maksoin tänä kesänä kaksi euroa. Hinnalla saa tarjouksesta kahvipaketin. Markka-aikana en olisi maksanut pahvimukillisesta lähes kahtatoista markkaa. Kirjoitan tämän silläkin uhalla, että eräs tuttavani pääsee taas sanomaan, että toiset ne jaksavat pyörittää europäivittelyä.

Sähköstä ja sähkörahoista vielä hieman. Ihmettelen jonkin verran kunnan nykyjohdon käyttämää terminologiaa. Usein he väittävät ja lehdet mielellään otsikoivat, että sähkörahat Urjalassa on syöty. Tosiasiassa sähkörahat on pääosin investoitu. Korko- ja rahastotuotoilla on voitu osittain rahoittaa elämistä. Olisi hyvä kertoa ihmisille mitä kaikkea pysyvää (esim. Aseman ja yläasteen korjaukset, vanhustenhuolto, kirjasto, kunnallistekniikka jne) rahoilla on saatu aikaan, ettei synny väärää kuvaa tuhlailusta.

Kesätapahtumien järjestäjille kesä on ollut suotuisa. Sateesta ei ole ollut haittaa. Pentinkulman päivillä on yleensä aina olut kuuma. Niin tälläkin kertaa. Pääjuhla kokosi noin 500 ihmistä. Eräs talkookaveri kävi katsomassa näytelmän Eturivin miehiä ennakkonäytöksessä, mutta ei suostunut kommentoimaan sitä. Nähtyäni esityksen pääjuhlassa hän kysyi mielipidettäni. Sanoin, että olihan se hyvä kuunnelma. Paikoin siinä oli hyviä repliikkejä, joista osa jalostuisi ihan aforismeiksi.

Kuunnelma eli huippuaikaa ennen television tuloa. Se jätti mielikuvitukselle enemmän tilaa. Radiosta tulee kuunnelmia edelleen, mutta eipä niitä juuri tule kuunneltua. Myös ihmisten taitoa kertoa asioita saattaa olla rapautumassa. Koulussa hyvät ja aidot kertomukset ovat oppilaiden suosiossa. Kuunteleminen rauhoittaa ja antaa mahdollisuuden eläytymiseen. Se myös korostaa keskittymistä ja pitkäjännitteisyyttä. Kaikki tärkeitä taitoja "kaikki mulle nyt ja heti"-yhteiskunnassa. Hyvää syyskesää!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.8.2006
Urjalan kulmilta
Kouluun, kouluun

Hyvissä ajoin lehdissä mainostetaan koulun alkamista. Iskulauseet: "Back to school", "Takaisin kouluun" ja "Kouluun, kouluun" täyttävät lehtien ilmoituspalstat. Mitä sinne oppilaan koulureppuun sitten oikeasti pitäisi pakata? Kas siinäpä kysymys, jota kannattaa tovi pohtia.

Meille kaikille ensimmäinen koulupäivä on jäänyt varmaan mieleen. Niin isosta ja merkittävästä tapahtumasta on kysymys. Nykyajan lapsillekin se on merkittävä, vaikka useimmilla heistä on jo kokemusta kerhosta, hoitopaikasta ja esikoulusta.

Reppuja ja koululaukkuja riittää valittavaksi. Kännykkälokero alkaa olla jo niissä vakiona. Nykyisin ei maitopulloa tarvita, eivätkä voipaperiset eväsleivät rasvaa kirjoja. Iskun ja heittämisenkestäviä reppujen tulisi olla, koska ne usein heitetään milloin mihinkin nurkkaan. Sadekestävyyskin voi olla hyväksi, sillä kuivan kesän jälkeen aina sataa.

Mainostajan mielestä reppuun pitäisi pakata: kynät, kumit, vihkot, kansiot, kontaktimuovi, lyijytäytekynä, lyijyt, värikynät, kuitukynät, korostuskynät, laskin, lyijyharppi, ideakynä valopäällä, viivain, eläinhahmoja, penaali, kannettava tietokone, kännykkä jne.

Vaatekauppias varustaisi koululaisen verkkareilla, farkuilla, collegella, T-paidalla ja trikoopuseroilla. Jalkaan tarvitaan kengät ja lenkkarit. Elintarvikekauppias mainostaa aamupalaa ja välipalaa, pientä suolaista ja pikkumakeaa. Puhelinmyyjä tarjoaa lehtiä ja kirjoja. Lukiolaisille on tarjolla suoramarkkinointina niin uusia kuin käytettyjäkin oppikirjoja.

Paras markkinointikeino on saada lapsi tai nuori sanomaan: "Kaikilla muillakin on!" Halvempaa ja vähän vaatimattomampaa ajatteleva äiti tai isä taas kuulee lauseen: " Ei kellään ole tommosta!" Samanlaisuuden ja samaistumisen paine on kova.

Keväällä opetushallitus ja muut kouluviranomaiset pesivät kätensä luokkaretkijupakassa. Sanottiin, että koska peruskoulu on ilmainen, tulee retkienkin olla kunnan kustantamia. Opetussuunnitelmissa liikunnassa on useita opetettavia lajeja. Kohta joku varmaan vaatii, että sukset, luistimet ja muut varusteet tulee olla koulun puolesta. Jotakin näistä koulut ovat hankkineetkin, mutta määrärahat ovat tunnetusti vähäiset.

Koululainen tarvitsee varusteena. Koulu- ja opiskelutarvikkeet annetaan peruskoulussa oppilaalle koulun puolesta. Tosin joku teroittaa kynänsä viikossa ja toinen pärjää pari kuukautta. Määrättömästi ei koulu tarvikkeita jaa. Lukiolaisen ja ammattioululaisen on hommattava kirjansa ja tarvikkeensa itse eli käytännössä vanhempien. Kesimäärin rahaa kuluu 500 euroa lukuvuodessa.

Mitä sinne reppuun oikeasti pitäisi laittaa? Tärkeintä olisi laittaa paljon innostusta. Yhtä paljon tarvitaan uteliasta ja kiinnostunutta mieltä. Unohtaa ei pidä myöskään halua oppia uusia asioita, kiinnostua ja ottaa selvää. Siellä pitäisi olla myös onnistumisen iloa. Kannustusta tarvittaisiin oikein suuri paketti ja vielä sellainen, että se aamulla täytettäisiin kotona ja päivällä koulussa.

Usein unohdetaan huumori. Nuori on välillä täynnä elämisen ja kasvamisen tuskaa. Silloin tarvitaan iloa ja naurua. Eikä haittaa, jos siellä joskus olisi hyvä kepponenkin. Rohkeutta ja itseluottamusta tarvitaan. Jos jokin asia ei suju, pitäisi osata kysyä apua ja neuvoja ja sitä pitäisi koulusta myös saada. Uskoa omiin kykyihin ja osaamiseen tarvitaan aina.

Jonkun reppuun pitäisi pakata hieman malttia. Jonkun reppuun pitäisi saada mahtumaan pitempi pinna, jotta käämit eivät heti palaisi. Varapäre ei ole pahitteeksi. Melkein kaikille pitäisi laittaa myös kuuntelemisen taitoa. Kiva olisi jos siellä olisi myös toisen huomioon ottamista ja kunnioittamista ja vähemmän "minä itte"-oikeassa olemista. Jotakuta pitäisi rohkaista kertomaan mielipiteensä, jollakulla taas saisi olla pidäkkeitä, ettei pärskäyttäisi heti kaikkea, mitä sylki suuhun tuo.

Ensi viikolla aloittavat ammattikoululaiset ja seuraavalla viikolla muut. Jäljellä olevat lomapäivät kannattaa käyttää lomailuun, eikä koulun alkamisen päivittelyyn. Uusi lukuvuosi on aina mahdollisuus.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
28.7.2006
Urjalan kulmilta
Kirjailija ja sen kaverit

Lähipäivät mahdollistavat meille kaikille osallistua sekä omalla että lähipaikkakunnilla erilaisiin tapahtumiin Kuninkuusraveista Hakkapeliittaan, Pic nicistä Muolaan pitäjäjuhliin ja työväenmusikiista kesäteattereihin. Pentinkulman päivät ja Urjala-viikon tapahtumat tarjoavat paljon koettavaa ja nähtävää alkavalla viikolla täällä Urjalassa.

Väinö Linna päätti katseltuaan kirjakaupan ikkunaa, että kerran hänenkin kuvansa olisi siellä ohikulkevien katseltavana. Hän päätti panna itsensä niin täysillä likoon, että hänet tultaisiin hautaamaan joko kunnan tai valtion kustannuksella. Rinnastamisen ja huumorin taitava käsittelijä onnistui. Ilman päämäärää ei onnistu, ilman kipinää ei roihua.

Kun aikanaan puuhasimme ja suunnittelimme Pentinkulman päiviä, oli yhtenä lähtökohtana nuorten kirjoittajien ja kirjailijoiden rohkaiseminen. Jo kaksikymmentä vuotta päiville on kutsuttu joukko ensiteoksensa julkaisseita kirjailijanalkuja. Muutaman päivän tiiviin yhdessäolon johdattelijoina ovat toimineet kokeneet kirjailijat, joista mainittakoon tässä vain pari Eila Pennanen ja Arto Seppälä.

Uudet kirjailijat ovat useimmiten hyvin koulutettuja. He tuntevat usein myös teorian, rakenteet ja hallitsevat tekniikan. He ovat siis monessa mielessä monin kerroin valmiimpia kuin edeltäjänsä muutamia vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Kirjailijoiden piirissä elää tosin myös vahvana käsitys, että kirjoittamaan oppii vain lukemalla, kirjoittamalla ja elämällä.

Keskustelin kerran erään kustantajan kanssa heille tulevista käsikirjoituksista. Murto-osa niistä julkaistaan, vaikka jokainen käsikirjoittaja ajattelee, että juuri hänen kirjansa on se suuri, merkittävä ja kauan odotettu vuosisadan romaani. Kustantaja oli kuitenkin varma siitä, ettei mitään merkittävää jää julkaisematta.

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa ja on varsin ymmärrettävää, että työn valmistuttua odottaa, että valmis kirja saisi ansaitsemansa huomion. En ole itse julkaissut kaunokirjallisuutta, mutta kolme muuta kirjaa olen tehnyt. Jokaisesta on järjestetty oma julkistamistilaisuutensakin yksi Helsingissä, toinen Menosissa ja kolmas Forssassa. Arvelen tietäväni, miltä kirjailijasta tuntuu teoksen julkitulo. Mielenkiintoista on odottaa myös arvioita ja lukijoiden palautteita. Omista kokemuksistani ja tunnoistani kerron ehkä myöhemmin.

Kirja ja kirjailija tarvitsevat julkisuutta. Mitä enemmän kirjailijalla on oikeita kavereita oikeissa paikoissa, sitä paremmin markkinointi onnistuu. Joku voi onnistua salanimellä, mutta yhä useammin lukija haluaa tietää kirjoittajan. Alkukesästä kohistiin Tuula Sariolan kirjoista ja niiden kirjoittajasta. Lukijat eivät halua tulla petetyiksi. Sariolan nimi myi.

Pentinkulman esikoiskirjailijatapaamisissa olleista osa on vallannut jo keskikenttää, jos jalkapallotermejä käytetään. Jotkut ovat vaihtopenkillä ja osa on siirtynyt katsomoon ja jokunen harjoittelee kotona.

Pääjuhlassa viikon päästä lauantaina ja ennakkona edeltävän perjantain illalla nähdään Tampereen yliopiston teatterin ja draaman opiskelijoiden näytelmä "Eturivin miehiä", joka kertoo Väinö Linnasta, jolloin hän oli jo "ikoni", eikä julkaissut yhtään kirjaa vuosikymmeniin. Linna kestää tämänkin.

 

Viikolla tapahtuu paljon. Tarjolla on lasten lasipäivää, nuorten kirjoittajaleirejä, suku- ja kyläkirjojen esittelyä, tarinointi-iltama karjalaisten asettumisesta Hämeeseen, kirkkokonsertti, luonto- ja perinnejumalanpalvelus, kirjakahvila kirjailijavieraineen, runoa lasin äärellä, lauluiltaa ja musiikkinäytelmä Kaunis Veera kesäteatterissa. Yksi erikoisuus on ulkoilmaesityksenä nähtävä kolmesta lotasta kertova Lupaus-elokuva. Hieno kokemus on tutustua myös Väinö Linnan reittiin opastettuna ja draamaesityksin täydennettynä.

Pentinkulman päivien teemana on kirjailija ja sen kaverit. Kirjailijoita voi tavata päivillä. Kirja on kuitenkin myös hyvä kaveri. Sen voi ostaa tai lainata. Toivottavasti lainaamista ei vielä lopeteta edes kirjastoautosta. Niin paljon ihmiset odottavat, että päättäjät vielä kerran harkitsisivat lopettamispäätöstä. Kirja kuuluu kaikille Urjalassakin.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
21.7.2006
Urjalan kulmilta
Elämyspaketteja

"Heinälatoon yöksi hän majoittuu ja unia ja hän vetelee:" Näin laulaa Katri-Helena Puhelinlangoissa. Suomalaisen elokuvan mukaan heinäladoissa tehtiin toki paljon muutakin erityisesti ukkosen käydessä ja salamoiden leimahdellessa. Ladot ja heinätyöt ovat katoamassa.

Ihmiset kaipaavat elämyksiä. Kaikki on melkein koettu ja siksi haetaan erikoisuuksia. Niitä on kuitenkin melko vähän tarjolla tai sitten ne ovat niin kalliita, että ne jäävät firmojen henkilöstöjen etuoikeuksiksi. Suuret turistimassat kulkevat vuodesta toiseen samoissa kohteissa.
.
Hyvän idean keksijän ei tarvitse välttämättä saadakaan tuhansia kävijöitä. Jossakin vaiheessa jollakin jossakin päin Suomea välähti, että heinälato voisi olla hyvä idea. Majoittuminen heinäladossa sai paljon julkisutta. Vaikka idean julkitulosta on jo monta vuotta, en tiedä, tuliko siitä toimiva ja kannattava matkailukohde. Kampparin Isotalossa Hanna ja Jaakko voisivat kokeilla, toimisiko idea täällä etelämpänä.

Kun puhutaan elämyksistä, tarkoitetaan usein tunnetilaa. Tunnetilat, joita halutaan kokea, voivat olla tutuja lapsuudesta tai nuoruudesta. Ne voivat olla peräisin myös kirjoista, elokuvista, äänilevyistä tai muista joukkoviestimistä tai sitten matkailuesitteistä tai mainonnasta. Mainontahan pyrkii erityisen voimakkaasti luomaan vahvoja tunnetiloja.

Alkukesästä Virolahdella sadat ihmiset halusivat tehdä tunnematkan evakkojen vaellukselle. Samalla tieosuudella, jolla Karjalan evakot oikeasti kulkivat vuonna 1944, kulkivat nyt heidän perillisensä. Toki mukana oli niitäkin, jotka olivat siellä olleet aidossa tilanteessa. Jokioisten Karjalaiset olivat siellä esittämässä katkelman omasta evakkojunanäytelmästään. Myös urjalalaisia oli mukana sekä esityksessä että vaelluksella.

Kun puhutaan maaseutumatkailusta, täytyy muistaa, että ihmisten kokemukset ja tunnetilat sekä odotukset maaseutuun nähden ovat hyvin erilaisia. Joillekin maaseudusta on hyviä muistoja, toisille vain huonoja. Joku odottaa rauhallisuutta ja kiireettömyyttä ja joku toimintaa ja seikkaluja. Joku kaipaa luontoa, joku toinen aitoa maaseutua ruokineen.

Urjalan yläasteen ja lukion ranskanopiskelijoiden leirikouluryhmä julkaisi uuden reseptikirjan. Kun sitä lukee, huomaa kuinka paljon ruokatottumuksemme ovat muuttuneet ja erityisesti kansainvälistyneet, Arkiruokia on tietysti tällaisissa julkaisuissa vähemmän. Reseptit ovat kylmäkoskelaisilta ja urjalalaisilta julkisuuden ihmisiltä ja osin myös leirikoululaisten perheiltä ja muilta tavallisilta ihmisiltä. Kannattaa lukea ja kokeilla, jos haluaa vaihtelua ruokalistaansa.

Esitin joskus ajatuksen, että paikallisissa museoissa tai ravintoloissa voisi olla vaikkapa moonamiehen suolasilakka-annos tai muita entisaikojen rahvaan ruokia tarjoiltuna siten, kun ne aikanaan syötiin perhepiirissä. Idea ei ole vielä edennyt toteutukseksi.

Muutama vuosi sitten norjalaiset, joukossa myös Urjalan ystävyyskunta Lyngdal, alkoivat markkinoida saksalaisille onkimatkoja. Kysymys ei ollut mistään uistelusta tai virvelöinnistä, vaan ihan tavallisesta mato-onginnasta. Kaupallisesti mato-onginnan tuotteistaminen ei pälkähdä ensimmäisenä mieleen. Virvelistä, vieheistä ja uistelusta saa paljon näyttävämpiä tuotteita, ja tuotekuvia.

Urjalassa paikalliset kalastuksen harrastajat ovat kiitettävästi järjestäneet myös tavallisia ongintakilpailuja. Niissäkään ei tosin pärjää sillä kaupasta ostettavalla onkipaketilla, jossa on iso punavalkoinen koho. Asiantuntijan mukaan koho ja koukku ovat liian suuria. Vapana puuvarsi on turvallisempi kuin hiilikuituvapa, joka on koitunut ukonilmalla muutaman onkijan turmaksi.

Alussa oli puhe siitä, että heinätyöt ovat katoamassa. Helsingissä ovat suuren suosion saavuttaneet talkoot, joissa heiniä laitetaan seipäille. Toteuttajana taitaa olla kaupunki, jolla on myös maatalousmaata, tonttimaata se haluaakin kaapata Sipoolta. Täällä maalla heinä ei juuri laiteta seipäille. Nykyisin heinät palataan ja paalien kokoaminen onkin rankkaa puuhaa. Joku tässä hiljan kertoikin, että kesävieraat välttävät vierailua niinä aikoina, kun heinäpaaleja kerätään. Ehkäpä pitäisikin tehdä niin, että ei pyytäisi talkoisiin, vaan myisi elämyspakettina, josta pitäisi maksaa. Jotkut voisivat kiinnostua.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.7.2006
Urjalan kulmilta
Kylillä on elinvoimaa

Alkava viikonloppu osoittaa jälleen kerran urjalalaisten kylien elinvoimaa. Tällä kertaa kahden kylän juhlat osuvat samaan viikonloppuun, kun sekä Halkivahassa että Menosissa vietetään kesätapahtumaa. Monella muuallakin kylällä on kesän aikaan jo ollut tai on vielä tulossa tapahtumia. Uutena vahvistuvana piirteenä kylätapahtumien ohella ovat sukujen kokoontumiset.

Halkivahan perinnepäivän tapahtumat keskittyvät urheilukentälle ja seurantalolle. Kenttää ylläpitää Halkivahan Haka ja seurantaloa nuorisoseura ja maamiesseura yhteisvoimin. Kylässä toimii lisäksi VPK, oma 50-vuotias metsästysseura ja muutama muukin yhdistys.

Lauantaisen perinnepäivän aiheena on tällä kertaa hevonen. Esillä on hevosiin liittyviä työkaluja ja vetopelejä. Illalla iltamissa on näytelmä "Hummani hei", joka johdattaa katsojat 1930-luvun tunnelmiin. Lähestyvien Forssan kuninkuusravien merkeissä on syytä muistuttaa, että juuri Halkivahasta oli kotoisin ravikuningas Vireeni.

Päiväohjelmaan kuuluvat erilaiset urheilukilpailut pääasiassa perheen pienemmille. Vuosittain toistuva kisa on voimamieskisa ja vastaava naisten kisa. Saappaanheittoakaan ei ole unohdettu ja kylän yhdistykset ovat kilpailleet haastekisassa, jossa vain mielikuvitus asettaa rajat kilpalajeille.

Myös Menosissa juhlitaan viikonloppuna. Tällä kertaa oikein pitkän kaavan mukaan. Varsinainen kesäjuhla on tällä kertaa sunnuntaina päivällä Menosten lavalla. Kenttäpelit tikanheitto, renkaanheitto, kettinginheitto tai rahanheitto, mitä niitä lieneekään, aloittavat juhlan. Juhlan ohjelmaan kuuluu tällä kertaa näytelmä, jonka on kirjoittanut kylmäkoskelainen Hannu Känkänen. Näytelmän nimi on kuumaa rautaa ja lämmintä pitsiä. Juhlapuhuja tulee Lempäälästä tuttu radioääni ja nykyinen kansanedustaja Pertti Salovaara.

Menoslaiset aloittavat superviikonlopun jo lauantaina, jolloin tapahtuu sekä Sirkkavuoren että Cafe Decon pihapiireissä. Lasten mieleen lienevät pomppulinna, hevos- ja paloautoajelut. Markkinoilta voi hankkia sopivaa kotiin vietävää.

Menoslainen erikoisuus on Moonamiesmuseo ja sen yhteydessä samassa rakennuksessa oleva koulumuseo. Aktiivinen museo- ja perinnetoimikunta on järjestänyt museolle erilaisia tapahtumia. Lauantai-iltana ovat museolystit, jossa vierailee helsinkiläinen Sakarat-pelimannityhmä Anja Hinkkasen johdolla.

Museon perusnäyttelyn lisäksi esillä on yleisön toivomuksesta vanhaa kauppatavaraa ja elokuussa luovutettujen karjalaispitäjien viirejä ja kirjoja. Luvassa on myös yhteislauluiltoja.

Kuten alussa mainitsin, on tapahtuma kesän mittaan monissa muissakin kylissä. Kehrolla on pidetty omat juhlat ja Urjalankylässä pidetään ahkerasti kesätoria ja tansseja Kaunistossa. Honkolassa on paljon Pentinkulmaan liittyviä kohteita, näyttelyitä ja tapahtumia. Myös Huhdissa on kyläyhdistys järjestänyt omia tapahtumia.

Useiden tapahtumien priimusmoottorina toimii kylätoimikunta tai kyläyhdistys. Kylätoiminta käynnistyi Urjalassa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Joissakin kylissä toiminta on vilkasta ja joissakin kylissä vähäisempää. Toiminnassa ovat havaittavissa samanlaiset nousut ja laskut kuin muussakin yhdistystoiminnassa.

Suurimmasta kylästä Laukeelasta eli kirkonkylästä kyläyhdistys on puuttunut. Sen perustamista on valmisteltu keväästä saakka, mutta mitään yleisöryntäystä ei ole syntynyt. Taajamassa on totuttu siihen, että kunta järjestää kaiken tai se saadaan muuten itsestään koko pitäjän talkoovoimalla. Laukeelan kyläyhdistys ei olekaan kuten muut kylätoimikunnat kylien etuja valvova ja edistävä, Pikemminkin se voi keskittyä ajamaan taajaman viihtyisyyteen liittyviä asioita. Se voi myös olla organisoimassa erilaisia keskustassa järjestettäviä tapahtumia.

Paikallisuus luo yhteistä identiteettiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Paluuta juurille on myös kiinnostus oman suvun vaiheisiin. Urjalassa järjestetään kesän aikana muutama sukuseuran juhla. Sukuseuroille ja sukuhistorioilla on tulevaisuudessa entistä enemmän kysyntää. Suku voi olla joskus pahin, mutta sanotaan myös, että veri on vettä sakeampaa.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
7.7.2006
Urjalan kulmilta
Missä pihvi?

Mitä enemmän olen perehtynyt luonnokseen laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä siitä annettuihin lausuntoihin sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että hanke ei tuo apua kuntien perusongelmiin. Sen sijaan kuntakenttä laitetaan muutamaksi vuodeksi myllerrykseen, jossa byrokratia ja konsultit voittavat, demokratia ja paikallisuus kärsivät, eivätkä palvelut saa lisää rahaa.

Lakiluonnos, joka on luettavissa Internetissä sisäministeriön sivuilla, on kirjoitettu muotoon, jonka kaikki osapuolet voivat katsoa voitokseen. Varapuhemies Sirkka-Liissa Anttila otsikoi (FL 2.7.) "Kunta ja palvelurakenneuudistuksella turvataan palvelut" Valtiovarainministeri ja puheenjohtaja Eero Heinäluoma: "Kyseessä on alkuperäisen tavoitteen mukaisesti sekä kunta- että palvelu-uudistus:"

Laki ottaa kuntajaon lähtökohdaksi työssäkäyntialueet. Tämä käsite luotiin aikanaan ihan muuta syystä, lähinnä tilastollista työvoiman liikkuvuutta selvittämän, kuin aluerakenteen pohjaksi. Selvästi sanotaan (5.§), että "kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään 20 000 asukasta".. Ammattikoulutuksessa väestöpohjaksi esitetään vähintään 50 000 asukasta, joka merkitsisi uudelleenjärjestelyjä niin Lounais-Hämeessä, Loimaan seudulla kuin Etelä-Pirkanmaallakin.

Ensimmäistä kertaa laissa otetaan kantaa myös pitkiin etäisyyksiin. Sillä tarkoitetaan kuntakeskusten välistä 40 - 50 kilometrin välimatkaa. Voidaanko tämä tulkita niin, kuin eräs konsultti jo tekikin, että lyhemmät matkat tarkoittavat, että kyseessä on lähipalvelu, joiden turvaamista kaikki korostavat.

Aika selvästi tämän muotoili peruspalveluministeri Liisa Hyssälä: "Noin 15 lääkärin terveyskeskuksissa voi jo yksi lääkäri syventää tietojaan ja taitojaan esimerkiksi tietyllä erikoisalalla tai kansansairaudessa. Se ei myöskään ole niin haavoittuva kuin pienet terveyskeskukset. Tällä terveyskeskusmallilla voidaan säilyttää kattava terveysasemaverkko ja kehittää sitä. Terveysasemat turvaavat lähipalvelut terveydenhuollossa." ( puhereferaatti 1.7.)

Valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon ei ole odotettavissa suuria muutoksia. Valtio antaa edelleen tehtävät, mutta osallistuu entistä vähemmän niiden kattamiseen. Valtiolle siirtyisivät vain kuluttajaneuvonta, elatusturva-asiat ja holhoustoimen edunvalvonta ja kolme muuta pienempää asiaa.

Valtionosuusjärjestelmää uudistetaan "yksinkertaiseksi ja läpinäkyväksi". Tavoitteena on hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien yhdistäminen. Valtio lupaa siirtää verovähennyksiä valtion rasitukseksi. Verotulojen tasauksesta kuntien kesken todetaan, että sen on oltava neutraali kunta-valtio suhteen kannalta. Sen, että lisää rahaa ei ole tulossa, varmistaa 14.§:n viimeinen lause: "Tässä laissa tarkoitettu uudistus ei muuta valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa."

Kuntien on lain mukaan tehtävä ensi vuoden kesäkuun alkuun valtioneuvostolle esitys toimenpiteistä (Kunnan ja yhteistoiminta-alueen muodostaminen sekä laajaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut). Toimeenpanosuunnitelmiin on sisällytettävä väestö- ja palvelutarveanalyysi vuosiin 2015 ja 2025, taloussuunnitelma, selvitys palveluverkon kattavuudesta, suunnitelma kunnan keskeisten toimintojen järjestämisestä sekä henkilöstövoimavarojen riittävyydestä ja kehittämisestä.

Aikaa annetaan vähän ja lakikin on vasta luonnosasteella. Toisaalta kunnissa ei pidä hämääntyä. Kuten sanottu lakia voidaan lukea monella tavalla. Toivottavasti jostakin löytyisi taho, joka ajaisi kuntien ja niiden asukkaiden eli palveluntarvitsijoiden asiaa. Tällä kertaa oppositiokin on samoilla linjoilla hallituksen kanssa tai vaatii oikeastaan vielä selvemmin kuntaliitoksia. Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Maija Perho oli (STT mukaan) tyytyväinen, että keskusta taipui hyväksymään vakavissa vaikeuksissa sinnitteleville kunnille perälaudan, jonka perusteella kuntajakoa voidaan muuttaa vuoden 2009 alusta.

Palvelutarpeet eivät muutu, vaikka kuntakoko kasvaisi. Missään ei ole tieteellistä näyttöä siihen, että 20 000 asukkaan väestöpohja järjestäsi palvelut taloudellisemmin ja tehokkaammin kuin pienemmät kunnat. Asukkaat ovat valmiita maksamaan, jos saavat palveluja. Tämä uudistus tulee johtamaan kunnallisverotuksen kiristymiseen ja toisin kuin väitetään, palvelujen heikkenemiseen maaseudulla ja pienissä kaupungeissa. Tästä uudistussämpylästä puuttuu pihvi, eikä mausteissakaan ole kehumista.

Seppo Pirhonen

Forssan Lehti
30.6.2006
Urjalan kulmilta
Inkeriläisten tarina

Kirjaston poistomyynnistä käteen osui Erkki Tuulen kirjoittama kirja Inkeriläisten vaellus. Kirjan mukaan Urjalaan sijoitettiin jatkosodan loppupuolella 428 inkeriläistä pääasiassa maataloustöihin. Urjalan luku oli kärkipäätä sijoituspaikkakuntien joukossa. Lukua selittää se, että yksi suurimmista karanteenileireistä sijaitsi lähellämme Loimaalla.

Nuorempi lukija saattaa kysyä, keitä olivat inkeriläiset. He ovat suomalaisia, jotka Ruotsin suurvalta-aseman aikana lähinnä 1600-luvulla muuttivat kehotuksesta nykyisen Pietarin lähiympäristöön. He olivat uskonnoltaan luterilaisia ja harjoittivat maataloutta ja kalastusta. Samalla alueella asui myös suomensukuisia vatjalaisia.

Kun Ruotsin suurvalta-asema romahti ja Venäjä ryhtyi hallitsemaan Suomenlahden perukkaa, jäivät inkeriläiset Venäjän vallan alle sikäläisen elämäntavan, kulttuurin ja uskonnon puristuksiin. He säilyttivät kuitenkin oman identiteettinsä melko hyvin ja asuivat kyläkunnittain. Neuvostoaika merkitsi heidän kulttuurilleen vaikeuksia. Kirkot suljettiin, mikä oli ankara isku hyvin uskonnollisille inkeriläisille. Sotaan mennessä alueella ei ollut enää jäljellä pappejakaan.

Toisen maailmasodan alussa inkeriläisten asuinalue joutui saksalaisten haltuun. Osa miehistä ja väestä siirtyi puna-armeija mukana itään, mutta pääosa asukkaista jäi omille asuinsijoilleen, vaikka monien kodit sota tuhosi. osa väestöstä otettiin Saksan armeijan palvelukseen Inkerinmaalla ja Virossa ja osa vietiin Saksaan saakka.

Suomeen kantautui tietoja inkeriläisten huonosta asemasta ja vähitellen kehkeytyi ajatus, että heidät pitäisi siirtää Suomeen. Vähitellen Saksan virnaomaisten kanssa päästiin yhteisymmärrykseen ja siirrot alkoivat. Kaikkien piti vakuuttaa lähtevänsä vapaaehtoisesti. Asukkaat luetteloitiin ja heidän pyrittiin siirtämään perhekunnittain ja kylittäin.

Ensin heidän koottiin alueella ja Virossa kokoontumisleireihin ja keväällä 1943 alkoivat laivakuljetukset Suomeen. Suomessa heidät sijoitettiin karanteenileireihin, joissa jatkettiin jo Viron leirien lääkärintarkastuksia, hävitettiin täitä ja torjuttiin kulkutauteja, joista pahin oli pilkkukuume.

Lounais-Hämeen lähin karanteenileiri sijaitsi Loimaalla. Sen kautta kulki 12 300 inkeriläistä. Loimaan lisäksi sillä oli alaleirejä Humppilassa, Jokioisilla ja Mellilässä. Henkilökuntaa oli kaikkiaan noin kolmekymmentä. Suurimmillaan leirit olivat alkutalvesta 1944.

Kolmen viikon karanteenin jälkeen väkeä alettiin siirtää töihin ja asumaan Suomeen. Pääosa työikäistä sijoitettiin maataloustöihin, mutta myös teollisuuteen, koska työvoimasta oli pulaa. Lapsia oli joukossa paljon ja helle piti järjestää koulutusta. Osa meni paikkakunnan kansakouluihin ja osalle järjestettiin inkeriläiset opettajat. Myös hengellisen toiminnan järjestäminen oli tärkeää ja Raamattuja, virsikirjoja ja Siionin kanteleita jaettiin perheille.

Urjalaan sijoitettiin 428 inkeriläistä. Näistä vaiheista ei ole mitään kirjoitettuna Urjalan historiaan, eikä niitä ole muutenkaan käsitelty kovin paljon julkisuudessa. Yleensäkin asutustoimintaa niin inkeriläisten kuin karjalaisten osalta on tutkittu ja kirjattu paikallisesti melko vähän.

Kun elossa on vielä paljon urjalalaisia, jotka näistä ajoista jotakin muistavat, toivoisin saavani aiheesta joitakin muisteluita ja tietoja. Kirjoittakaa kuvauksia ihmisistä, jotka olivat kotonanne töissä tai asumassa tai keitä oli koulussa tai kylässä asumassa. Miten inkeriläisin suhtauduttiin ja miten he suhtautuivat paikallisiin ihmisiin. Myös tiedot karanteenileirien toiminnasta kiinnostavat.

Inkeriläisten tarinalla ei ole onnellista loppua. Rauhanehtojen mukaan inkeriläiset piti Neuvostoliiton kansalaisina palauttaa takaisin, koska heidät neuvostokäsityksen mukaan oli viety väkisin. Yli 60 000 Suomeen vapaaehtoisesti tulleesta valtaosa palasi takaisin. Junat eivät vain suunnanneet Inkerinmaalle, vaan paljon kauemmaksi.

Tätä taustaa vasten on ehkä ymmärrettävää, miksi Suomi presidentti Mauno Koiviston toimesta antoi inkeriläisille vapaan muutto-oikeuden Suomeen, kun Neuvostoliitto hajosi.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.6.2006
Urjalan kulmilta
Ratkaisut heijastuvat kielteisesti

Sanotaan, että historia toistaa itseään. Sanotaan myös, joka ei tunne historiaa, ei ymmärrä tätä päivä. Kolmannen sanonnan, mukaan, joka ei tunne historiaa ei hallitse tulevaisuutta. Nämä sanonnat sopivat hyvin myös Urjalan valtuuston maanantaisiin päätöksiin, jotka koskivat kouluja ja kirjastoautoa.

Yhdeksänkymmentäluvun alkuun saakka määrättiin peruskouluasetuksessa erikokoisten koulujen oppilasraja, jolla kunta sai valtionosuuden. Ne olivat kaksiopettajaiseen kouluun 20, kolmiopettajaiseen 36, neliopettajaiseen 80, viisiopettajaiseen 105 ja kuusiopettajaiseen 130. Ennen lamavuosia kaksiopettajaisen raja oli ollut 16 ja välillä jopa 12. Kuntien valtionosuusjärjestelmä muuttui laskennalliseksi ja samalla poistuivat yksityiskohtaiset määräykset

Urjalassa haluttiin määritellä selvät pelisäännöt, joiden mukaan toimia. Tehtiin päätös, jonka mukaan rajat olivat kahdella opettajalla 16-20, viidellä 95-105 ja kuudella 120-130. Ratkaisusta hyötyivät sekä pienet että suuret koulut. Etenkin Aseman koulun tilanne helpottui, koska se oli toiminut yli sadalla oppilaalla neliopettajaisena. Ennen valtuustoa kunnanhallitus teki silloista Hakolahden koulua silmälläpitäen valmisteltuun esitykseen lisäyksen, että "oppilasraja voidaan tilapäisesti alittaa yhden vuoden ajan ilman seuraamuksia".

Hakolahden koulu lakkautettiin1998 yksimielisesti, koska osa sen oppilaiden vanhemmista halusi peruskorjattuun Aseman kouluun. Koulu oli ollut uhan alla pitkään ja osa sen oppilaista tuli Kokolta, josta olisi ollut lyhyempi matka Asemalle.

Vanhemmat, henkilöstö, oppilaat ja kyläläiset ymmärtävät koulun lakkauttamisen, jos koulusta loppuvat oppilaat.. Väkisin runnotuilla ratkaisuilla tehdään paljon vahinkoa vuosiksi ja jopa vuosikymmeniksi. Urjalasta voi tästä kertoa paljon esimerkkejä. 1968 valtuusto lakkautti kerralla viisi koulua: Hakkila, Hanhisuo, Harittu, Kokko ja Salmi. Tiukka äänestys oli Honkolan koulusta 1990.

Jo kouluja perustettaessa 1800 luvulla käytiin ankaria taisteluja. Jos joku kulmakunta vastusti toisen perustamista, vastusti sekin toisen hanketta. Tämä ilmiö toistui myös maanantaina, kun puolimatkalainen valtuutettu esitti Urjalankylän koulun lopettamista, kun oma kylän koulu oli päätetty lakkauttaa. Urjalankylän edustajat äänestivät lakkautuksen puolesta.

Maanantaina ei ratkaistu vain Menosten ja Puolimatkan koulujen kohtaloa. On ajan kysymys, kun vuorossa ovat Halkivaha, Nuutajärvi ja Urjalankylä. Valtaosa näiden kylien valtuutetuista ymmärsikin asian todellisen laidan äänestyksessä.

Muistan elävästi, kuinka Hannu Maijala kunnanjohtajan valintaa edeltäneessä haastattelussa sanoi, että "kyläkoulut ovat halpaa kauraa, jos kunnan talous heikkenee". Hän on pitänyt linjansa, eikä ole kertaakaan sitoutunut kolmen valtuuston tekemään oppilasrajapäätökseen. Maijala ei kuitenkaan ratkaissut asiaa, vaan sen tekivät Seija Alitalo, Anna Saari, Voitto Savolainen, Pekka Toriseva ja Paula Virtanen, jotka käänsivät takkinsa marraskuusta. Erja Aaltonen oli Lellan varaedustajana ja oli lakkauttamassa äänellään, mutta niin oli Lellakin jo marraskuussa. Jarmo Vähä-Touru siirtyi kyläkoulujen kannattajaksi. Marraskuun lukemat 16-11 ja nyt 12-15, kyläkoulujen kannalta.

Toivon sydämestäni, ettei mikään koulu joudu sellaisen jatkuvan lakkautusjahdin kohteeksi kuin menoslaiset ovat joutuneet. Nämä vuodet ovat olleet raskasta aikaa. Yli kolmekymmentä vuotta kyläläisten taistelu kesti.

Pelkään, että nyt tehdyt ratkaisut tulevat heijastumaan monilla elämänaloilla kielteisesti Urjalassa. Puolimatkalaiset eivät pääse mahdollisesta anomuksesta huolimatta liittymään Punkalaitumeen, eikä ratkaisu toisi koulua kylään. Heillä ei ole vain muita keinoja purkaa aiheellista suuttumusta.

Jotkut sanovat aina, että pitää ajatella kokonaisuutta, kun perustelevat palvelujen lakkauttamista kyliltä. Minäkin haluan ajatella kokonaisuutta. Näen sen osiensa summana. Kuntakeskus täytyy pitää vahvana. Se pysyy sellaisena, jos sitä ympäröivät elävät kylät. Kunnan nykyinen toimiva johto ei näe asiaa samoin ja siksi se poisti kuntastrategiasta kylien kehittämisen.

Tänään on juhannusaatto ja Suomessa juhlitaan. Haluan toivottaa kaikille hyvää keskikesän juhlaa! Omat fiilikset ovat vähän alamaissa, mutta kukapa nyt potkuja voisi juhlia. Toivon, että löydän mielenkiintoista työtä paikkakunnalta, jossa osaamistani arvostetaan ja tuetaan. Olen valmis uusiin haasteisiin.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.6.2006
Urjalan kulmilta
Kirjallisuuspitäjän häpeä

Kun aikanaan opiskelin opettajaksi Turussa, kuului opintoihin myös kirjastokurssi. Se antoi pätevyyden koulun oman sekä mahdollisesti koululla olevan piirikirjaston hoitoon. Tähän mennessä en ole tätä tehtävää hoitanut, koska työnjaossa tehtävä on ollut työkaverilla. Menosten piirikirjastokin lakkautettiin jo paljon aiemmin, kun sinne menin, eli 15.5.1963.

Juho Maunula on useissa asioissa ollut tarmokas puuhamies ja aloitteentekijä. Niinpä hän 1861 lahjoitti kirjaston perustamiseksi Urjalaan 200 markkaa. Summalla hankittiin 138 nidettä ja kirjastoa ryhtyi hoitamaan seurakunnan kappalainen Juho Uskelin. Kun kunta eriytyi itsenäiseksi hallintoyksiköksi seurakunnasta, tuli kirjastosta kunnallinen. Silti kirjasto sai pääosan tuloistaan edelleen lahjoituksina. Saisipa nytkin, tuumaa varmaan kunnan kamreeri.

Menoslainen Juho Maunula kuului kirjaston johtokuntaan. Myöhemmin hänen poikansa Emil kuului kylän piirikirjaston johtokuntaan. Kuntakokous hyväksyi lokakuussa 1905 "Menoisten " kylän lainakirjaston säännöt. Johtokuntaan kuului neljästä kuuteen jäsentä ja se valitsi keskuudestaan tai ulkopuolelta kirjaston hoitajan. Menosten ensimmäinen piirikirjaston hoitaja oli opettaja Erkki Veijonen, Kaikki muutkin olivat opettajia, koska kirjasto toimi koululla. Viimeinen hoitaja oli Osmo Hakala.

Vastaavalla tavalla piirikirjasto toimi muissa kylissä olemalla auki yhdestä kahteen tuntiin. Vuonna 1963 piirikirjasto oli seuraavissa kylissä: Annula-Perho, Halkivaha, Hanhisuo, Harittu, Honkola, Huhti, Kehro, Menonen, Nuutajärvi, Puolimatka, Touru, Urjalankylä, Vahonen ja Välkkilä. Kunnan kirjastolautakuntaan kuuluivat Saara Mikkola puheenjohtajana ja jäseninä Pentti Maaranen, Anni Wallden, Onni Kauranen, Väinö Järvinen, Pertti Roine, Tatu Muurinen, Kaarina Seppälä ja Lauri Sillanpää.

Kun Urjala ensimmäisten kuntien joukossa siirtyi käyttämään kirjastoautoa, lakkautettiin piirikirjastot. Vuonna 1963 oli Menosten kirjastossa 1350 kirjaa ja lainaajia 153 ja lainauksia 1550.eli eniten silloisista piirikirjastoista. Pääkirjastossa oli lainaajia samana vuonna 359 ja kirjoja 5146. Itsekin kuuluin tuohon joukkoon. Laukeelan kirjasto oli silloin jo kunnantalolla ja sitä hoiti Martti Kaakko.

Kun kirjastoauto aloitti liikennöinnin tuli sille pysäkki myös meidän kulmalle eli Kampparin tien varteen Meron kohdalle. Kävin sekä siellä että pääkirjastoksi muuttuneessa kirjastossa. Anttilan Aatto oli kirjastoauton kuljettajana pitkään ja niinpä nykyinen järjestyksessään kolmas kirjastoauto nimettiinkin Aapeliksi hänen mukaansa. Nyt auton ohjaimissa on Merja Hakamäki.

Näyttää siltä, että nykyinen auto on kolmas ja viimeinen. Kunnan taloutta pohtinut vakautustyöryhmä esitti toiminnan lopettamista kesällä 2007, ellei Punkalaitumen kanssa päästä yhteiskäyttöön. Kunnanhallitus äänesti asiasta ja tuloksena oli päätösehdotus valtuustolle, että autoa jatkaisi toistaiseksi tai ainakin niin kauan, kun se on käyttökunnossa. Valtuusto ratkaisee asian maanantaina.

Kirjastoauton lainausten määrä oli pitkään suurempi kuin pääkirjaston. Autolla on pysäkkejä paljon myös Kirkonkylässä, mutta kauempana asuville se on ollut myös tärkeä palvelu. Erityisesti taajaman ulkopuolella sijaitseville kouluille sillä on olut suuri merkitys.

On hienoa ekaluokkalaisena saada oma kirjastokortti ja päästä lainamaan ihan itse niin kuvakirjoja ja lukutaidon karttuessa myös muita kirjoja, aluksi isotekstisiä ja tavutettuja ja vihdoin muitakin. Tytöt ovat usein ahkerampia lukijoita kuin pojat, mutta kyllä pojat välillä innostuvat. Potter-sarja sai monet tarttumaan tiiliskiven kokoisiin opuksiin.

Olisihan se häpeä Urjalalle, joka on kirjallisuuspitäjän maineessa, jos kirjastoautotoiminta loppuisi. Monissa kunnissa on kirjastoautojen yhteyteen laitettu myös muita palveluja. Jos kaikki nyt aiotaan keskittää Laukeelaan, voisi tällä tavalla joitakin palveluita mahdollistaa myös kylissä asuville. Palvelukokeiluihin saa usein myös erilaista rahoitusta hankkeista. Eikös siihen Väinö Linna Urjalan vetovoimatekijänä hankkeeseen saatu sekä EU:n että kansallista rahaa kunnan rahojen lisäksi. Pari miljoonaa taisi mennä. Mitä jäi käteen? Kirjastoauton lopettamisesta tuleva säästö on alle 20 000 euroa.

Helppoa ei ole päättäjillä. Todelliset säästöt ovat usein paljon laskettuja pienempiä. Voipa olla, että monessa tapauksessa tulee kalliimmaksi. Sivistys oli se sitten koulussa tai lukemalla hankittua on ihmiselle tärkeintä pääomaa. Joskus tuntuu, että sivistystahto on heikoimmillaan, kun kansakunnalla menee taloudellisesti paremmin kuin koskaan tätä ennen.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.6.2006
Urjalan kulmilta
Kunnon laskelmat esiin

Selvä pettymys oli Urjalan kunnan talouden vakauttamistyöryhmän esitys. Työryhmä ei rohjennut, halunnut tai ei kyennyt tarttumaan kuntatalouden epätasapainoon eniten vaikuttavaan sosiaali- ja terveystoimen ylikustannuksiin ja kasvuvauhtiin. Perustavaa laatua oleva puute on myös kustannuslaskelmien puute niin ehdotetuista säästöistä kuin toiminnan uudelleen organisoinnista. Tästä paperista ei taida olla paljon apua harkinnanvaraista avustusta valtiolta haettaessa.

Aivan odotettuja olivat myös jo otsikoihin nousseet esitykset koulujen lopettamisesta ja kirjastoautotoiminnan alasajosta. Muutamat luottamushenkilöt ja johtavat virkamiehet ovat jatkuvasti luoneet ja ylläpitäneet käsitystä siitä, että Urjalan taloustilanteen heikentyminen johtuisi koulutoimesta ja erityisesti kyläkouluista. Voihan sitä silläkin tavalla pistää päänsä pensaaseen. Tosiasioiden kanssa sillä on vähemmän tekemistä. Mistä loppu 2,5 miljoonaa euroa?

Urjalan kaikista menoista terveydenhuolto ja sosiaalitoimi eli hallintoyksikkönä perusturvakeskus vie yli 60 prosenttia kaikista menoista. Vuotuinen kasvuvauhti on viisi prosenttiyksikköä eli pelkästään terveydenhuollossa 422 .000 euroa eli 2,5 miljoonaa entistä markkaa. Raportin mukaan koko kirjastotoimen vuotuiset menot kirjastoautoineen ovat 278 000 euroa.

En ymmärrä miksi kunnan johto jatkuvasti vaan toistaa, että kasvulle ei voida mitään. ja että siksi muilta on otettava. Jo vuonna 1999 Rauni Segerholm osoitti, kuinka paljon ilmaa ja tehottomuutta perusterveydenhuollossa oli. Silloin päähuomio keskittyi kuitenkin siihen säilytetäänkö organisaatio eli kuntayhtymä, eikä siihen, ryhdytäänkö toimintaa tehostamaan myös taloudellisesti. Lopulta päädyttiin ratkaisuihin, jotka kiihdyttivät menojen kasvua.

Vanhustenhuollon suunnitelma, joka laadittiin samoihin aikoihin, oli pääperusteiltaan oikea. Sen arviot palvelutalo Reikonlinnan henkilöstötarpeesta olivat alimitoitetut tai sitten mopo on myöhemmin karannut käsistä. Vanhainkodin paikkamäärä on pudonnut, mutta henkilöstömenoissa ei ole saatu säästöjä. Asiakkailta tai asukkailta saadaan enemmän rahaa palveluun palvelutalossa kuin vanhainkodissa.

Vanhustenhuollon Akilleen kantapää on ollut kotona asumisen tukeminen ja omaishoito. Vanhushuollon työryhmässä silloinen sosiaalitoimen johto ajoi tarmokkaasti sitä, että vanhukset pitää saada kylistä Laukeelaan vanhustentaloihin, palvelutaloihin ja Reikonlinnaan. Esitykset kyläkoulujen keittoloiden toimittamista vanhusten aterioista tyrmättiin, eikä omaishoidon tukea haluttu ottaa tärkeäksi peruspilariksi avohoidossa.

Kun Toijala on nyt mukana perusterveydenhuollon kuntayhtymässä, on kaksi mahdollisuutta. Joko se ryhtyy uutena Akaana enemmistövoimin näyttämään kaapin paikkaa tai sitten ryhdytään miettimään tehokkaampia keinoja tuottaa palvelut ihmisille. Kannattaa miettiä olisiko opittavaa Forssan seudun terveydenhuollosta, muista hyvistä kunnallisista malleista ja yksityissektorin palveluista. Omasta kuvantamisesta (röntgen) luopuminen lisää tehottomuutta, kaksinkertaistaa lääkärikäynnit ja siirtää matkat osin asiakkaille ja osin yhteiskunnalle

Paljon puhutaan seutuyhteistyöstä. Kulunut aika on osoittanut, että Urjala on itse hoitanut asiat edullisemmin. Kalliita ratkaisuja ovat olleet tietotekniikkapalvelujen ostaminen Valkeakoskelta, erilaiset seudulliset EU- ja muut projektit, joissa on palanut rahaa ja tullut vähän villoja, pelastustoimen yhdistäminen, ympäristöterveydenhuolto ja monet muut, joihin osin valtiovalta on myös ohjannut tai pakottanut. Virkamiesten toivoisi pitävän pontevammin Urjalan ja urjalalaisten puolta seutuyhteistyössä.

Näyttää siltä, että nyt laadittu esitys ajetaan pikavauhtia läpi kunnanhallituksen maanantaina ja viikon päästä valtuustossa. Kuntalaiskeskustelulle ei jää aikaa. Lisäksi päätökset tehdään ilman tietoa taloudellisista vaikutuksista. Vähintä, mitä valtuutetut päättäjinä voivat tehdä, on vaatia kunnon laskelmat eri vaihtoehdoista. Yksi yksityiskohta vielä: puhelinkeskuspalvelut siirretään Valkeakoskelle. Semmoisen asian osaa varmaan laskea ja verrata kustannuksia nykyiseen.

Käytettävissä oleva tila ei tällä kertaa riitä muihin huomioihin. Aihetta kyllä piisaa, koska työryhmän esitys sisältää sekä hyviä ja hylättäviä että huonoja ja vähemmän huonoja ynnä osin pakon sanelemia ehdotuksia.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.6.2006
Urjalan kulmilta
Urjalalaiset eturintamaa

Kun suurin Lordi-huuma on ohi, on ehkä paikallaan kertoa, että tiettävästi yhden yhtyeen jäsenen sukujuuret johtavat Urjalaan ja Hunningolle. Edellä oleva tekstin ilmaisu on harkittu, koska nykyisin on mahdollista, että liian suurista paljastuksista voi seurata reaktio erilaisine vastalauseadresseineen, joita netissä saa nopeasti ja kätevästi aikaan.

Rovaniemellä syntyi kunnallispoliittinen kohu, kun vakuutusyhtiön mukaan nimetty aukio kaupunginhallituksen pikapäätöksellä päätettiin muuttaa Lordi-aukioksi. Yhtyeen perushahmo olisi ilmeisesti tyytynyt läheisen kebabkioskin parkkipaikan nimeämiseen nimikkoaukioksi.

Urjalassa on monissa asioissa oltu jarrumiehiä ja -naisia. Mutta, on täällä monissa asioissa uskallettu ja osattu olla paljon aikaansa edelläkin. Kun Martti Innanen kuusikymmenluvun loppupuolella teki Urjalan taikayön, teki Urjalan valtuusto mainion markkinointiponnistuksen, lupaamalla Innaselle elinikäiseen käyttöön rantatontin Pynnänjärven rannalta.

Muistaakseni idea oli Kalle Jaakkolan, jonka ehdotuksen valtuusto taisi yksimielisesti hyväksyä. Kalle taisi tipahtaa seuraavissa vaaleissa valtuustosta, mutta syynä ei ollut tämä esitys. Pikemminkin siihen vaikutti hänen velimiehensä, joka keräsi vennamolaisissa ennätyspotin ääniä. Supliikkimiehellä oli kolmen kohdan vaaliohjelma. Kaksi ensimmäistä, joiden vapauttamista hän vaati, alkoi v-kirjaimella ja kolmas kohta oli rautatie Punkalaitumelle.

Urjalan tempaus herätti aikanaan lehdistössä valtavan paljon huomiota. Lisäksi Urjalan Taikayöstä tuli hitti, joka kuuluu edelleenkin suosituimpiin yhteislaulukokoelmiin. Hitin sävelsi Erik Lindström, joka on tehnyt monia muitakin suosittuja iskelmiä.

Kun tulin maininneeksi, että urjalalaiset ovat olleet monissa asioissa eturintamassa, niin mainittakoon juhlan kunniaksi vielä yksi tapaus. Eduskunta juhli eilen perustamisensa satavuotisjuhlaa. Ensimmäiset yksikamarisen eduskunnan vaalit pidettiin keväällä 1907. Näissä vaaleissa valittiin parikymmentä naista eduskuntaan ja heidän joukossaan oli yksi urjalalaissyntyinen.

Mimmi Kanervo, aikaisemmalta nimeltään Vilhelmiina Grönlund, valittiin eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä, joten urjalalaiset eivät voineet häntä äänestää. Mimmi Kanervo oli syntynyt toukokuussa 1870. Hänen vanhempansa olivat torppari Johan Henrik Trogen ja äiti Marin Andersintytär. Puoliso oli Frans Grönlund, joka sittemmin otti käyttöön nimen Kanervo.

Mimmi Kanrevo tunnettiin taitavana agitaattorina, kuten siihen aikaan tavattiin sanoa. Hän oli kuulunut suurlakkokomiteaan ja hän toimi sihteerinä talous- ja ravintolatyöntekijöiden liitossa. Sosialidemokraatteihin kuulunut Kanervo oli itse toiminut palvelijana maaseudulla ja Turussa. Eduskunnassa hän toimi vuosina 1907-1914. Kanervo sai vankilatuomion 1918. Hän kuoli Helsingissä 1922.

Urjalassa ja muualla maassa juhlitaan huomenna koulunsa päättäneitä. Suuriman huomion saavat ylioppilaat. Urjalassa heitä onkin omasta lukiosta ennätykselliset 49. Seuraava kirjoittava ikäluokka onkin jo puolet pienempi.

Anssi Kela on tehnyt monia suosittuja iskelmiä. Yhdessä niistä hän kertoo omasta ylioppilasluokastaan tyyliin meistä tuli muurareita, lääkäreitä taksikuskeja jne. Jää nähtäväksi meitä nyt kirjoittaneista tulee. Arvelen, että heistäkin kuulaan aikanaan.

Myös ammattikouluista ja muista ammattiin valmistavista oppilaitoksista valmistuu paljon nuoria näinä päivinä. Heillä ovat edessä työmarkkinat ja oman leipäpuun hankkiminen. Hyville tekijöille on tarjolla töitä.

Onnea kaikille opintoja ja ammattia juhliville! Virkistävää kesälomaa toivotan kaikille muille koulun kanssa tekemisissä oleville!

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.5.2006
Urjalan kulmilta
Elämyksiä metsästä

Metsäläiskansa, joka ei uskalla mennä metsään. Suuri osa suomalaisista pelkää mennä metsään. En tiedä päteekö se urjalalaisiin, mutta kaupunkilaistuneet ihmiset alkavat metsässä pelätä monenlaisia asioita. Jotta urjalalaisille lapsille ei niin kävisi, on Urjalan metsätiimi muutamana vuotena järjestänyt metsäpäivän viides- ja kuudesluokkalaisille.

Tällä viikolla Hesarissa kerrottiin, että kaupunkilaisia varten on kirjoitettu oma eräopas. Sen on tehnyt Inarissa asustava Seppo Saraspää. Idean kirjan kirjoittamiseen hän sai Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen kerrottua, että suurin osa suomalaisista pelkää mennä metsään.

Rupesin miettimään tuntemiani kaupunkilaisia tai pitäisikö sano hesalaisia. Mieleen tuli pari tapausta, joiden kohdalla väite pitää paikkansa. Joskus he tuntuivat pelkäävän mitä kummallisimpia asioita hyttysistä ja muurahaisista karhuihin. Toisaalta mieleen tuli taas useita, jotka paljon vapaa-aikanaan liikkuvat metsissä milloin luonnonharrastajina milloin metsästäjinä.

Yleistykset ovat vaarallisia. Ei ole mitään yhtenäistä joukkoa kaupunkilaisia tai maalaisia. Useimmilla suomalaisista on kuitenkin jonkinlainen kokemus metsästä.

Tällä kertaa Urjalan koululaisten metsäpäivänä oli Kampparin Isotalon maastoon samoilupoluille tehty useita tehtävärasteja. Osa niistä oli miehitettyjä ja osa miehittämättömiä.Tällä kertaa kaikki ehtivät tehdä ei kohteiden tehtävät varatussa ajassa.

Puun ostajia edustavien Metsäliiton ja Raunion sahan edustajat näyttivät miten voidaan määrittää puun runkojen lukumäärä hehtaarilta yksinkertaisella apulaitteella. Toisena tehtävänä oli arvioida isohkon kuusen tilavuus. Metsätietoutta testattiin myös rastilla, jossa piti määritellä paikan metsätyyppi. Myös puun ikää laskettiin niin kaadetusta kuin kasvavasta puusta

Yksi mieleisimmistä rasteista oli paikka, jossa pääsi ampumaan ilmakiväärillä. Tauluina oli erikokoista puista sahattuja puukiekkoja. Tytötkin innostuivat saatuaan osumia.

Erätietoutta oli myös tarjolla. Esillä oli erilaisia pienriistan pyydyksiä, peuraeläinten taljoja ja kokoelma pääkaloja ja sarvia. Lintuharrastajien rastilla oli tänä vuonna tunnistettavana pyy. Toisessa kohteessa piti kuvien perusteella tunnistaa suomalaisia lintuja ja metsän pikkunisäkkäitä,

Partiolaiset olivat laavulle järjestäneet letunpaistopaikan. Useimpien letut taisivat nuotiolla paistaen tarttua kiinni pannun pohjaan, mutta hyvältä ne silti maistuivat. Muut eväät kulkivat mukana repussa ja myös makkaraa päästiin käristämään.

Urjalan 4 H-yhdistys oli järjestänyt omaan pisteeseensä luontokangaspuut. Ryhmät saivat kutoa pajusta ja muusta luonnosta saatavasta aineksesta itselleen kouluun vietäväksi taideteoksen. Yhteistoimintataidot ja luovuus joutuivat koetteelle.

Ensiaputaidot ovat metsässä ja luonnossa liikkujalle tarpeen. Urjalan VPK:n rastilla ei tällä kertaa harjoiteltu, mutta käytiin läpi hätäilmoituksen tekeminen. Kännykästä on apua eksymistilanteissa, koska paikantaminen onnistuu niin kauan kuin virtaa riittää.

Maaseudun lapsille metsä saattaa olla vieras paikka. Kaikilla maaseudulla asuvilla ei ole metsää tai ainakaan siellä ei ole nykyaikana sellaista työtä, jota lapset tekisivät. Marjastaminen ja sienestäminen ovat vähentyneet. Perheet elävät kiireistä elämää monine harrastuksineen. Ei jää aikaa tutustua metsään.

Monia asioita voi oppia kirjoista. On kuitenkin paljon asioita, jotka täytyy kokea. nähdä kuulla, haistaa ja maistaa. Metsä eri vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina voi tarjota erilaisia elämyksiä. joskus ehkä pelottaviakin, mutta enimmäkseen hyvin turvallisia ja rauhoittavia.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.5.2006
Urjalan kulmilta
Yllätys pellolla

Keskiviikkoiltainen äestyskerta tuotti odottamattoman yllätyksen. Sain yhden lohkon kylvettyä ja lähdin äestämään seuraava. Kun pääsin saran alapäähän, näin ojan takana olevalla pellolla jotain valkoista. Ajattelin, että läheisestä ladosta on lentänyt tuulen mukana apulantasäkki. Tarkempi havainnointi ositti, että pellolla makasi kuollut joutsen. Kävin katsomassa lähempää ja totesin sen laulujoutseneksi.

Arvaatte varmaan, mikä oli ensimmäinen ajatus. Tietenkin tuli mieleen lintuinfluenssa, josta on niin paljon puhuttu. Pian kuitenkin huomasin, että lintu oli maassa sähkölinjan kohdalla. Päättelin, että se oli lentänyt lankoihin ja saanut sähköiskun tai kuollut törmäyksen seurauksena.

Jatkoin äestystä pari kierrosta ja ajattelin, että kenelle tästä pitäisi ilmoittaa. Kännykkä oli kyllä mukana, mutta ei tietenkään mitään luetteloa. Soitin Meron Markulle naapuriin ja kerroin tapahtumasta. Hetken pähkäiltyämme, Markku lupasi soittaa eläinlääkärille.

Ajoin taas pari kierrosta ja Markku soitti takaisin. Hän kertoi, että lääkärille oli tehty aiemmin päivällä kaki ilmoitusta samasta linnusta. Näytettä ei kuulemma tarvitse ottaa, koska kuolleita lintuja on vain yksi. Neuvoksi tuli, että linnun voi haudata maahan. Kuolinsyykin näytti ilmeiseltä eli lankojen aiheuttama..

Markku muisti, että aamulla oli ollut minuutin sähkökatkos. Ehkäpä joutsen juuri silloin lensi lankaan. Se oli lähtenyt ilmeisesti vierestä olevalta joelta kohti lähellä olevaa lampea. Kun se lensi kohti aamuaurinkoa, se ei ehtinyt havaita lankoja ja osui niihin kohtaloikkain seurauksin. Sen kaveri istui yksin lammikon saarella. Ilmeisesti pesän rakentamispuuha nyt keskeytyi.

Ohi kulkevat autot hiljensivät joutsenen kohdalla, sillä se oli vain noin viiden metrin päässä tiestä. Kukaan ei kuitenkaan poikennut katsomaan illansuussa lähempää joutsenta. Se sai olla siinä rauhassa koko ajan.

Mietin äestetykseni jatkuessa, että mitähän sille pitäisi tehdä. Kiirettäkin oli olevinaan, joten kuopan kaivamiseen ei tuntunut olevan aikaa. Soittelin parille kaverille, mutta en saanut heitä kiinni. Lopulta ajattelin, että talteen lintuparka on korjattava tai ketut tekevät siitä yöllä selvää.

Siinä pellolla hyöriessä tulivat mieleen lapsuusajat, jolloin joskus saattoi pihapiiristä löytyä kuollut lintu. Sisarusten kanssa sille kaivettiin pieni kuoppa koivun juurelle. Siihen lintu haudattiin ja haudalle etsittiin laakea kivi hautakiveksi. Tietenkin laulettiin jotakin virttä, koska oli hautajaiset. Kukkia laitettiin myös maljakkoon. Olen kuullut monilta muiltakin, että seremoniamme ei ollut mitenkään ainutlaatuinen. Muutkin ovat toimineet samoin.

Pellolla on seurana tänä vuonna ollut paljon västäräkkejä ja muutamia muitakin pikkulintuja. Rohkeasti ne tulevat lähelle traktoria etsimään syötävää. Lokkeja on ollut vain muutama. Kun joskus olin peltotöissä Urjalan Vanhalla järvellä, oli siellä paljon lintuja. Niiden konsertti kuului voimakkaana aina keväisin.

Ihmiset muuten menettävät paljon, jos nukkuvat näin keväällä pitkään. Aamulla lintujen konsertti on parhaimmillaan. Myös iltaisin ne ovat ahkerasti liikkeellä ja kertovat omista reviireistään. Illat ja aamut kannattaa luonnossa kokea. Myös keskiyön hiljainen hetki on puhutteleva.

Kun aurinko oli laskenut ja kuu valtasi maiseman, lähdin pellolta. Hain muovia ja kävin noutamassa lentonsa päättäneen joutsenen. Laitoin sen autonperään ja pyysin eräältä kaverilta hautausapua. Kumpikin totesimme, että emme olleet nähneet ennen joutsenta niin läheltä. Olisimme toki toivoneet, että se olisi välttynyt onnettomuudelta. Tätä lukiessanne se on jo asianmukaisesti haudattu ja olkoon sen hautapaikka tuntematon. Uljas ja suomalaisten pyhänäkin pitämä lintu on kohdannut matkansa pään. Muut lentäkööt valkein siivin.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.5.2006
Urjalan kulmilta
Uskoa, toivoa, rakkauttakin

Mies kävelee ja arvioi. Väillä hän kyyristyy ja ottaa kokkareen maasta. Se murenee hänen käsiinsä. Mies etenee pellolla. Käy katsomassa paikan, joka syksyllä oli märkä, Pitäisiköhän salaojitusta parantaa tässä kohtaa. Nyt näyttää kuivalta. Jalkineen alla kyntövaon pohja ei myötää. Pelto on kuivunut pitkään kestäneen talven jälkeen nopeasti.

Katse kiertää aukeaa. Vielä ei ketään näy pellolla. Pohjoisessa metsänreunassa rakennusten kupeessa näkyy vielä kasattu lumi sulamattomana. Jaa, taitaa olla naapuri liikkeellä, kun traktorin kumu kuuluu. Pian sukeltaa punainen keula näkyviin ja haarukoissa näyttää olevan apulanta menossa pellon reunaan.

Pihapiirissä on ollut jo liikettä. Isännät ovat kunnostelleet koneita kevään sesonkia varten. Rasvataan ja öljytään, kiristellään muttereita, vaihdetaan äkeen terälappuja ja tarkistetaan ilmanpaineita. Paripyörien asennus on käynnissä.

Siemenet on lajiteltu tai hankittu kaupasta, kun naapurilta ei saa ostaa. Se on sitä EU:ta vai oliskohan se ihan kotimaista juttua. Ei näistä aina tiedä. Milloin EU milloin kotimainen kaupallinen taho.

Kiertokoe on tehtävä. Kylvönkoneella määritellään paljonko siementä ja lannoitetta menee. Itävyys ja tuhannen jyvän paino määräävät kylvötiheyden. Olikohan se 500 siementä neliömetrille vai vaatiiko enemmän.

Lannoitteen määrä riippuu satotavoitteesta. Jos tyydyn kolmeen tonnin satoon tai tavoittelen viittä, on ravinnekulutus erilainen. Ympäristösäädökset sanovat, että typpeä saa käyttää tietyn enimmäismäärän. Fosforin käyttö tasataan neljässä vuodessa. Maaperästä on tehty viljavuustutkimus määräajoin. Ravinnetarve vaihtelee maalajeittain. Suomalaiset pellot ovat usein happamia ja niitä pitää kalkita.

Kaikki tiedot löytyvät myös papereista. Joskus riitti pilliklubin kansi ja isännän pää rätinkeihin. Nyt tarvitaan kaikki paperille lohkoittain: maa-analyysist, pinta-alat, tuotantotapa, kylvöt, lajikkeet sertifiointeineen, lannoitukset, kasvinsuojelu, tuholaistorjunta, hukkakauratilanne, kasvukauden muistiinpanot, muokkaukset, kynnöt ja äestyskerrat. jne.

Veikko Lavi teki joskus tukilisäjenkan. Pitäisiköhän antaa Malin veljesten tehtäväksi tehdä EU- papereista saksanpolska tai joku muu mannermaisempi versio Sanoja kyllä riittäisi: tilatuki eli entinen Cap, lfa eli vuoristotuki, kansallinen lisäosa, ympäristötuki, ympäristötuen kansallinen lisäosa, kasvulohko, peruslohko, kesanto, tai hoidettu viljelemätön pelto, suojakaista, piennar, sonnipalkkio, digitointi ja energiakasvit. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Paperisota on käyty tältä keväältä. Hakemukset piti jättää huhtikuun viimeisenä perjantaina. Hakkuoppaassa oli sivuja 160 ja täyttöohjeessa 54 ja lisäksi lomakkeet liitteenä. Uusia karttoja saivat jotkut tilat. Lisäksi on tullut muutama muu julkaisu noudatettavaksi ja suosituksiksi.

Kiire alkaa viikonloppuna ja ensi viikolla on täysi vauhti päällä. Puurin Matti aloitti jo Hunningolla ja viikko siitä on hyvä aikamäärite muille aloittamiseen. Päivä keväällä on viikko syksyllä. Karjankasvattajat aloittavat yleensä nurmien lannoituksella. Joku ajaa myös lietelantaa. Se on mullattava heti hajuhaittojen ehkäisemiseksi.

Kylvöjä tehdessään ei tiedä vielä, mitä on korjattavissa. Säät ratkaisevat, kun ihminen on tehnyt oman osansa niin hyvin kuin osaa. Eläkeliiton Urjalan yhdistys on yhdessä seurakunnan kanssa pitänyt tapana suorittaa keväisin kylvöjen siunauksen. Saattaa silti jonkun koneen vierestä tarkkakorvainen kuulla myös ärräpäitä, jos koneet reistailevat ja sadekuuro uhkaa. Maamiehen keväässä päällimmäisenä on kuitenkin uskoa, toivoa ja hieman rakkauttakin.

Mies tuumii ja päättää aloittaa huomenna.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
28.4.2006
Urjalan kulmilta
Veteraanien asia kiinostaa

Kansallista veteraanipäivää on vietetty jo kaksikymmentä kertaa. Veteraanien asema kunniakansalaisina on vankistunut. Myös nuoret ovat kiinnostuneet lähihistoriastamme aivan uudella tavalla. Urjalassa veteraanit ovat käyneet kouluissa kertomassa näistä asioista. Kun nuorimmat veteraanit ovat jo kahdeksankymppisiä, on luonnollista, että kertojia on näinä vuosina entistä vähemmän.

Koululaisille veteraanien vierailupäivä on odotettu. Meillä Menosissa on vuodesta vuoteen vieraillut tuttu joukko. Heidän kertomuksensa ovat joka kerta olleet yhtä kiinnostavia. Tosin kaikki vierailijamme ovat myös poikkeuksellisen lahjakkaita kertojia.

Aina silloin tällöin on puhuttu, että veteraanien kertomukset pitäisi koota kirjan kansien väliin. Urjalassa ei ole päästy aikomusta pitemmälle, mutta joissakin Lounais-Hämeen kunnissa on tiettävästi näin tehty. Pian tämä mahdollisuus on menetetty, kun vuosittain veteraanien joukko edelleen harvenee.

Urjalan kaatuneista toimitettiin viisikymmenluvulla kirja, jossa on sankarivainajien nimet ja kuvat sekä lyhyt tieto syntymästä, ammatista, koulunkäynnistä ja kaatumispaikasta. Kirjaa ei ole missään saatavissa. Ainoat kappaleet ovat urjalalaisissa kodeissa.

Tätä teosta käytettiin osin lähteenä, kun Urjalan kouluihin koottiin sankarivainajien muistotaulut. Urjalaan haudattujen karjalaisten sankarivainajien muistotaulu sijoitettiin kirkon eteiseen.

Menosten kylän tarinoihin koottiin kaatuneista täydennetyt tiedot. Tässä olivat apuna kaatuneiden aseveljet. Uutta ja täydentävää tietoa on saatavissa myös sota-arkiston tietokannasta. Ensi vuosi on Suomen itsenäisyyden 90-vuotijuhlavuosi. Olisiko mahdollista koota siihen mennessä uusittu ja täydennetty julkaisu Urjalan sankarivainajista. Lisänä voisi olla tietoa urjalalaisten miesten taistelupaikoista ja joukko-osastoista.

Urjalan kirjastosta sain lainaksi Jorma Nummelan kirjan Selman tarina. Kirjan painos on niin pieni, että sitä ei ole riittänyt suvun ulkopuolelle. On hienoa, että kirjasto on saanut kirjan lainausaineistoon.

Selman tarina kertoo Selma Vesasesta, joka syntyi1878 ja kuoli 1970. Hänellä oli suuri perhe. Perhe menetti isänsä vuoden 1918 tapahtumien jälkiselvittelyissä Tammisaaren leirillä. Hän ei saanut kuolemantuomiota, mutta menehtyi leirin huonojen olosuhteiden takia. Kirjassa kuvataan millaisia lausuntoja Urjalasta syytettyä vastaan lähetettiin. Kirjeiden jäljenteistä löytyvät myös armonanomusta puoltavat Urjalasta lähetetyt lausunnot.

Selma vei perhettään eteenpäin kovalla työllä. Kun Neuvostoliitto sitten hyökkäsi Suomeen, joutui kolme hänen poikaansa mukaan sotaan. Kun Selma oli saanut tiedon poikansa Eskon kaatumisesta, lähti hän noutaman ruumista Urjalan asemalta. Siellä oli kuitenkin Aarnen ruumis. Tämä tositapahtuma on pohjana Väinö Linnan romaanin kohtaukselle, jossa Koskelasta lähdetään vastaavalla tavalla asemalle. Esko Vesasen ruumista ei saatu synnyinseudun sankarihautaan koskaan.

Väinö Linna kertoi tämän minulle henkilökohtaisesti. Selma Vesanen ja Maija Linna asuivat kotikulmallani Kampparinkulmalla vierekkäin sijainneissa taloissaan. Molemmat mummot tulivat tutuksi minulle lähinnä sillä tavoin, että osanani oli kerätä kulmakunnalla usein postin joululahja tai sitten kävin myymässä merkkejä seurakunnan kerhojen hyväksi.

Selman tarina on vaikuttava kuvaus hänen elämänvaiheistaan. Se on kannustava esimerkki siitä, miksi olisi tärkeää koota erilaisia ihmiskohtaloista kirjoiksi. Veteraanien lisäksi monien naisten elämäntaipaleista olisi paljon opiksi otettavaa. Jorma Nummela päättää kirjansa näin: "Selma on antanut meille esikuvan, jonka perusteella voisimme ainakin opetella mielentyyneyttä, anteeksiantoa ja suvaitsevaisuutta".

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
21.4.2006
Urjalan kulmilta
Sairaalan jonossa

Lauantaina piti mennä seuraamaan Valkeakoskelle nuorimman pojan kevään ensimmäistä jalkapalloturnausta Valkeakosken maapohjahalliin. Olimme ajoissa paikalla ja pian pojat pääsivät sisään. Lähdin samanaikaisesti viemään toista poikaa päivystykseen Valkeakosken sairaalaan. Hänellä oli varattu aika. Poika pääsi lääkärille puolentoista tunnin odottelun jälkeen. Kun olimme hakeneet lääkkeet, olivat nuorimman pojan neljä peliä jo ohitse ja viimeinen sijoituspeli käynnissä.

Pelit jäivät näkemättä, mutta tulihan taas kerran nähtyä, kuinka kauan asiakkaat saavat yleisen terveydenhuollon päivystyksessä odottaa. Urjalasta oli samoihin aikoihin odottelemassa viisi tuntemaani asiakasta.

Tällä kertaa näytti siltä, että aikaa varaamatta tulleiden jono kulki nopeammin. Jotkut pääsivät miltei heti, kun tulivat. Tuskin ehtivät takkia päältä pois ottaa. Edelliskerralla menin jonkun lapsen kanssa päivystykseen aikaa varaamatta, koska puhelimessa annettiin neuvo, että voi tulla niin. Sillä kertaa jouduttiin myös odottamaan pitkään. Neuvonnassa sanottiin, että olisi kannattanut varata aika, kun Urjalasta saakka tulee.

Lauantain jonossa joutuivat odottamaan niin pienet lapset kuin yli yhdeksänkymppinen mummo Kylmäkoskelta. Puolentoista tunnin odotus on vielä pientä siihen nähden, mitä olen joutunut odottamaan Tampereen keskussairaalan päivystyksessä. Siellä saa yleensä varautua puolenpäivän odotukseen.

Päivystys on alun perin varattu niitä potilaita varten, jotka ovat välittömässä hengenvaarassa. Käytännössä kuitenkin päivystykseen mennään myös lievemmissä tapauksissa. Tämä johtuu siitä, että päivystys alkaa perjantaina virka-ajan jälkeen ja päättyy maanantaiaamuna. Sillä välin ehtii moni sairastumaan tai loukkaantumaan.

Urjalasta on lähdettävä päivystykseen Valkeakoskelle viikonloppuisin ja öisin. Samanlainen tilanne on monilla muilla alueilla. Terveyskeskukset eivät päivystä. Asiakkaiden kustannukset kasvavat, kun matkat pitenevät. Päivystyspaikoissa ei aina kyetä ylläpitämään kaikkia oheispalvelua kuten röntgeniä päivystysaikana. Silloin on joskus lähdettävä Valkeakoskelta vielä Tampereelle.

En tiedä seurataanko päivystysten toteutumista millään tavoin. Asiakkaat ovat aika kilttejä. Lauantaina vain pari asiakasta kävi kyselemässä, että milloinkahan mahtaa päästä, kun varatut ajat eivät pitäneet. Ainakin toiminnan kuluista maksavien kuntien kannattaisi kysellä asukkaidensa palveluiden perään.

Nyt valmistellaan kuntaremonttia ja peruspalvelupakettia. Valmistelijoiden ja poliitikkojen - niin hallitusvastuussa kuin oppositiossa olevien - puheita kuunnellessa tuntuu siltä että he elävät aivan eri maailmassa kuin me tavalliset ihmiset. Kun ensin mainitut saavat päähänsä jonkun asian, ei sitä muuta mikään. Samaa mallia ajetaan koko maahan, sopi se sitten paikallisiin oloihin tai ei.

Tutkimukset ja selvitykset osoittavat, että pienet kunnat ovat hoitaneet palvelunsa hyvin ja tehokkaasti. Alueellistaminen ei välttämättä tuo säästöjä kunnille ja lisää varmasti asukkaiden omia kustannuksia ainakin pidentyvien matkojen takia.

Kummalliselta tuntuu näissä asioissa myös kuntien oman etujärjestön Kuntaliiton toiminta. Aivan aiheesta pirkanmaalaisten kuntien johtajat, heidän joukossaan Urjalan Hannu Maijala, kritisoivat Aamulehdessä julkaistussa kirjoituksessa liiton suuria kuntia tukevia näkemyksiä. Pienten kuntien edustajana Kuntaliiton hallituksessa on humppilalainen Eeva Nurmi. Koska olin häntä sinne aikanaan keskeisesti tuuppaamaasa, toivon, että hän pitää pienempien kuntien puolta tarmokkaasti.

Siitä jalkapallosta vielä. Kyllä niitä pelejä riittää kesäkaudella, kun useampi lapsista pelaa. Parasta olisi, ettei niitä päivystyskäyntejä tarvitsisi tehdä ja porukat pysyisivät terveinä ja loukkaantumatta. Monille urjalalaisille sairaalakäynnit ovat kuitenkin usein toistuvia. He ansaitsevat toimivat palvelut.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.4.2006
Urjalan kulmilta
Kulttuurivaikuttajia

Tänä keväänä on kaksi Urjalan kulttuurielämään keskeisesti vaikuttanut henkilöä jäänyt eläkkeelle pitkän työrupeaman jälkeen. Eila ja Aulis Ruuska aloittivat vuonna 1973, kun sekä kansalaisopiston rehtorin että kirjastonjohtajan paikat tulivat samanaikaisesti avoimiksi. Varsinaisen oman työsarkansa lisäksi molemmat ovat tehneet paljon Urjalan kulttuuritarjonnan monipuolistamiseksi.

Tutustuin Urjalan uusiin tulokkaisiin ollessani Urjalan Sanomissa kesätöissä. Kun silloinen kunnansihteerimme Heikki Suontausta lähti kunnanjohtajaksi Kuhmoisiin, valittiin minut kansalaisopiston johtokuntaan Heikin tilalle. Siitä alkaen olemme Auliksen kanssa toimineet opistoasioissa niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Aulis oli opiston toinen rehtori ja hänen aikanaan kansalaisopiston opintotarjonta monipuolistui ja laajeni. Opistosta tuli monissa kylissä tärkeä viikoittainen kokoontumispaikka. Opiston ja opistolaisyhdistyksen järjestämät vuosittaiset tapahtumat keräsivät sankoin joukoin väkeä milloin puurojuhliin, kevätjuhliin tai näyttelyihin. Opiston avulla pääsivät liikkeelle kuorot, monet musiikkiryhmät, elokuvakerho, taidenäyttelyt ja kirjallisuuspiiri.

Opiston toiminta laajeni sittemmin myös Kylmäkoskelle. Auliksen siirryttyä sivistystoimenjohtajaksi opistomme yhdistyi parin muun opiston kanssa Akaan opistoksi. Sivistystoimenjohtajan tehtävästä Aulis jäi sitten eläkkeelle.

Eila Ruuska aloitti kirjastonhoitajana nykyisessä Majakassa. Sen toisessa päässä heidän perheensä asui aluksi. Sitten asunto otettiin kirjaston käyttöön ja Ruuskan perhe muuttui kunnantalon takana olevaan rivitaloon. Myöhemmin he hankkivat Varkausvuorelta omakotitalon, jonka kunnostivat persoonalliseen tyyliin omaksi kodikseen.

Urjalassa ei ole koskaan päästy porskutteleman suurilla rahoilla. Niinpä Eilakin on joutunut pitämään kirjaston puolia milloin lasiteollisuuden kriisin milloin yhdeksänkymmenluvun laman tai valtionosuuksien vähentymisen kurimuksessa.

Uudesta kirjastorakennuksesta haaveiltiin pitkään ja joitakin alustavia suunnitelmiakin tehtiin. Joskus kaavailtiin kirjastoa uimahallin taloon ja viimein se sai tilat säästöpankin yläkerrasta. Henkilökuntaa ei ole ollut paljon ja vajetta on paikattu miltei jatkuvasti työllisyysvaroin palkatulla lisäavulla.

Kirjamäärärahoista on budjettivalmistelussa usein jouduttu nipistämään. Silti Eilan johdolla kirjaston kirjavalikoima on monipuolistunut. Myös tietotekniikkaa on käytössä niin lainauksessa kuin yleisön käytössä. Kotiseutukokoelman kartuttamisessa Eila on toiminut määrätietoisesti. Kirjaston satutuntien ja koululaisvierailujen kautta on innostettu monia uusia lukijoita kirjan ääreen.
Näyttelytila on olut jatkuvasti ahkerassa käytössä.

Myös kirjastoautopalvelun säilyttämiseksi Eila on joutunut tekemään paljon työtä. Kriittisiä hetkiä ovat olleet ne hetket, jolloin vanha auto on tullut tiensä päähän. Autolla on vankka käyttäjäjoukko, joka ei halua palvelusta luopua.

Eila ja Aulis ovat olleet keskeisesti mukana Väinö Linnan seuran perustamisvaiheissa ja liikkeelle saattamisessa. Aulis puursi ensimmäiset kesät Pentinkulman päivien parissa. Niistä kehittyi vähitellen merkittävä valtakunnallisesti noteerattu kirjallisuustapahtuma. Odotan mielenkiinnolla, mitä Väinö Linnan seuran piakkoin julkistettava historia alkuvaiheista kertoo.

Eila ja Aulis kuuluvat niihin, jotka eivät pidä ääntä itsestään. Kumpikaan ei viihdy tilaisuuksien eturivissä, eivätkä halua olla huomion keskipisteenä. Toivottavasti molemmat voisivat merkittävän työuran jälkeen antaa vielä omaa panostaan Urjalan kulttuurielämän hyväksi. Tekijöitä ei ole koskaan liikaa. Arvostelijoita kyllä piisaa. Lämpimät kiitokset molemmille ja antoisia eläkepäiviä tärkeiden harrastusten parissa! Hyvää pääsiäistä!

Seppo Pirhonen

Forssan Lehti
7.4.2006
Urjalan kulmilta
Oma kieli, oma mieli

Ensi sunnuntai on kolminkertainen juhlapäivä. Silloin on palmusunnuntai, Mikael Agricolan päivä ja suomen kielen päivä. Se on myös liputuspäivä kahden viimeksi mainitun aiheen takia.

Mikael Agricola kuuluu niihin suomalaisiin suurmiehiin, jonka syntymäpäivää ei tiedetä. Hän syntyi 1510 Pernajassa. Niinpä hänen nimikkopäiväkseen onkin valittu kuolinpäivä. Ruotisin kuninkaan lähettämänä hän oli osallistunut pitkällisiin rauhanneuvotteluihin venäläisten kanssa. Tuohon aikaan matkattiin hevoskyydein. Agricola sairastui paluumatkalla ja kuoli 9.4.1547 Karjalan Kannaksella Kuolemajärven Kyrönniemessä. Hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon.

Kuolinpaikalle pystytettiin 1900 Koiviston nuoriseuran toimesta muistomerkki. Talvi- ja jatkosodan melskeissä muistomerkki hävisi ja osin tuhoutui. Varsinainen kivipaasi löytyi 1990-luvulla paikallisesta kanakolhoosista ja siirrettiin sittemmin säilytettäväksi Viipurin linnaan.

Kesiään Kuolemajärvellä viettänyt Moskovan tiedeakatemian jäsen sai käsiin Kuolemajärvi-säätiön toimittaman kuvateoksen, jossa oli kuva muistomerkistä. Suhteillaan ja ripeällä toiminnallaan akateemikko Vladimir Smirnov sai aikaan sen, että muistomerkki pystytettiin uudelleen vuonna 2000 alkuperäiselle paikalleen ja alkuperäisessä asussa. Kivipaasia ympäröivän metalliaitaan tuli sama teksti venäjäksi, joka on kivipaadessa. Olin läsnä tässä tilaisuudessa.

Ensi vuonna on siis kulunut 450 vuotta Mikael Agricolan kuolemasta. Siksi vietetään erityistä juhlavuotta, jonka teemana on "oma kieli, oma mieli". Tällä halutaan ilmaista paitsi oman kielen myös oman kulttuurin ja kansallisen identiteetin merkitystä nykyajan Suomessa, Euroopassa ja maailmassa.

Juhlavuotta valmistelevan valtuuskunnan mukaan juhlavuoden teemalla halutaan korostaa sitä, että äidinkielen ja kirjakielen oikeaoppinen ja ymmärrettävä käyttö on tärkeää. Suomenkielisen kirjallisuuden sekä yleensä kansallisen kielen käyttö ja arvostus voidaan Agricolan juhlavuoden ansiosta nostaa sille kuuluvaan etuoikeutettuun asemaan.

Suomen kieli on aina saanut vaikutteita muista kielistä. Kun Agricola teki ensimäistä aapista ABC-kirjaa 1543, sai hän varmasti vaikutteita niin latinasta, jota hänen nimensäkin on, sekä saksasta, koska opiskeli Saksassa. Ruotsi ja venäjä antoivat vaikutteita suomeen, kun Suomi oli niiden alaisuudessa. Nykyisin eniten vaikuttaa englanti.

Murteet ovat kielen rikkaus. Ne ovat saaneet viime vuosina paljon myönteistä huomiota ja arvostusta. Pentinkulman päivillä esiintynyt Heli Laaksonen on runoissaan nostanut esille Varsinais-Suomen murretta. Murteilla voi lukea niin Kalevalaa, Aku Ankkaa kuin Raamatunkin tekstejä.

Suomen kielen vaalimisessa urjalalaissyntyisillä henkilöillä on ollut merkittävä asema. Jaakko Yli-Paavola on paljon vaikuttanut alalla ja hänen äänensä tuli tutuksi aikanaan radion kielikorva-ohjelmassa. Artturi Kannisto keräsi ja tutki aikanaan hämäläismurteita.

Agricolan juhlavuosi näkyy monin tavoin. Ensi vuonna valmistuu professori Simo Heinisen laatima Agricolan elämäkerta. Lisäksi on tulossa muita julkaisuja, joissa käsitellään Agricolan teosten kieltä. Mielenkiintoista uutta tietoa saadaan rauhanneuvottelumatkasta niin venäläisistä kuin ruotsalaisista lähteistä.

Myös kouluille on tulossa aineistoa juhlavuoden merkeissä niin historianopetukseen kuin äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen. Erilaisia tapahtumia on kymmenittäin sekä Suomessa että myös Venäjällä.

Omia ajatuksia voi parhaiten ilmaista omalla kielellä. Siksi oman suomemme vaaliminen on tärkeää kaikilla elämänaloilla.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
31.3.2006
Urjalan kulmilta
Suomen parasta

Urjalassa tehdään Suomen parasta meijerin valmistamaa tuorejuustoa. Halkivahan meijeri voitti kolmannen kerran joka toinen vuosi järjestettävän kilpailun. Pieni kylämeijeri on löytänyt oikeat juustonteon niksit. Sillä on siihen myös perinteitä. Aikanaan siellä valmistettiin vuohen maidosta juustoa. Voittanut tuorejuusto valmistetaan lehmänmaidosta.

Ingmanin omistama Halkivahan meijeri on sinnitellyt suurten meijereiden välissä pitkään. Sen maidontuottajat ovat niin Urjalasta, Punkalaitumelta, Vesilahdelta kuin Vammalasta. Työntekijöitä on neljästä viiteen eli se on myös merkittävä työllistäjä Halkivahassa.

Halkivahan meijerin valmistama tuorejuusto on perinteisen kotijuuston tyyppinen. Sellaistahan valmistettiin ennen sellaisissa taloissa, joissa oli lehmiä tai vuohia. Varmaan jotkut tekevät sitä vieläkin itse perinteisen juustokehikon avulla. Teollinen valmistus tapahtuu suuremmissa erissä ja pakkaukselta edellytetään myös paljon. Viime aikoina voittoisan tuorejuuston pakkausta on uudistettu käyttäjäystävällisemmäksi.

Suurten kauppaketjujen hallitessa meijerituotteiden markkinoita on pienten toimijoiden vaikea saada tuotteitaan myyntiin. Niinpä Halkivahan tuorejuustoa saa vain parista kaupasta Urjalassa.

Halkivahan meijeri on ainoa Urjalassa toimiva meijeri. Aikanaan meijeritoiminta käynnistyi 1800-luvulla kylämeijereiden muodossa. Oa niistä oli yksityisiä ja osa maidonmyyntiosuuskuntien omistamia. Viimeinen osuusmeijeri Urjalan Osuusmeijeri yhdistettiin aikanaan Hämeen Osuusmeijeriin, joka toimi Valkeakoskella. Fuusiot jatkuvat sillä Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa toimivat meijerit ovat yhdistymässä.

Maidontuottajien määrä on vähentynyt ja vähenee edelleen. Uudet ympäristömääräykset ovat saattamassa monet tuottajat vaikeaan tilanteeseen. Lypsykarjatiloista on tullut yhä suurempia. Isojenkin on jatkuvasti laajennettava. Laajentaminen kysyy niin henkisiä kuin taloudellisia pääomia. Suurissa yksiköissä isäntäpari ei selviä ilman tilan ulkopuolista työvoimaa.

Tapasin hiljattain kaupassa urjalalaisen maitotilan emännän. Hän osti voita ja kertoi, että kaupasta sen saa halvemmalla kuin tuottajamyynnistä meijeristä. Maidontuottajat ovat voineet kautta aikojen ostaa meijeristä niin juustoa kuin voitakin, joiden hinta on vähennetty maitotilistä.

Jotkut saattavat vielä muistaa, että Urjalan Osuusmeijerissä valmistettiin aikanaan Suomen parasta voita. Eiköhän tuolloin voin valmistuksesta vastannut silloinen halkivahalainen Kirsti Ylösmäki.

Aikanaan tuottajille tullut voi pakattiin kilon pakkauksiin läpinäkyvään voipaperimaiseen pakkaukseen. Joillakin maitokuskeilla tai heidän apupojillaan oli tapana jättää paketti maitotonkan päähän. Jos sitä ei heti ehtinyt hakemaan, ehti se pehmetä varsinkin kesäaikaan. Joskus saattoi myös joku lintu ehtiä nokkaisemaan pakettia. Niinpä tilauslappuun usein kirjoitettiin, että palautusvoi maitotonkaan sisälle.

Nyt eivät maidot kulje tonkissa. Nyt ovat jäähdyttävät maitotankit, joista tankkiauto noutaa maidon meijeriin. Suomessa on korkea hygieniataso. Viimeinen listeriatapaus taisi olla enemmän kilpailusyistä syntynyt kohu kuin todellinen. Kohu kaatoi Mouhijärven meijerin.

Palaan vielä juustonvalmistuksen SM-kisaan. Siellähän oli useampia sarjoja. Useissa sarjoissa menestyivät pienet erikoistuneet valmistajat. Ihmisten ruokatottumukset ovat monipuolistuneet ja nykyaikaisista kaupoista saa jo monenlaisia niin kotimaisia erikoisjuustoja.

Silti joskus kaipaa kotitekoista. Lauantain herkkuihin kuului uunimaito. Se valmistettiin uunissa leipomisen jälkeen. Maidon ja marjahillon kanssa se maistui hyvältä. Sen valmistusohje pitäisi ehdottomasti sisällyttää seuraan urjalalaiseen ruokareseptikirjaan. Olisivatpa suomalaiset hiihtäjätkin vain luottaneet ternimaitoon, niin olisi säästytty monelta turhalta kohulta.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.3.2006
Urjalan kulmilta
Vauhdikkaampaa kiekkoa

Sekä Urjalassa että Somerolla nähdään syksyllä alkavalla kaudella jääkiekossa toisen divisioonan sarjapelejä. Urjalan Sisukiekko varmisti sarjanousunsa viime lauantaina sijoittumalla karsintasarjassa viidenneksi. SoPa varmisti jatkopaikan sijoittumalla kolmanneksi.

Urjalan nousu seuraavalle sarjaportaalle on luonnollisesti useampien vuosien työn tulos. Oman jäähallin saaminen paikkakunnalle mahdollisti kunnolliset harjoitusmahdollisuudet. Halli antaa myös mahdollisuudet varusteiden huoltoon ja säilytykseen.

Kun harjoitusmahdollisuudet ovat hyvät, on mahdollista saada myös pelaajia. Runko muodostuu oman seuran kasvateista, mutta myös Forssasta on saatu hyviä vahvistuksia pelaajista, joilla on kokemusta muiltakin sarjatasoilta. Pelaajavaihdosta on hyötyä sekä saavalle että luovuttavalle joukkueelle. Hyvät uudet pelaajat ovat antaneet virtaa myös pitempään omassa joukkueessa pelaaville.

Joukkueen menestyksen kannalta on tärkeää valmennuksen onnistuminen. USiKI:n edustusjoukkueen valmennuksesta ovat vastanneet Keijo Anttila ja Esa Toivonen, joka myös itse pelaa joukkueessa. Anttilalla on kokemusta valmennuksesta että pelaajana ja hän on tuonut uutta ryhtiä joukkueeseen. Joukkueen huoltajina ovat toimineet Teemu Sipilä ja Pentti Lepistö. Joukkueenjohtajana on toiminut Heikki Kettunen, joka on myös seuran puheenjohtaja.

Kotiottelut on pelattu täällä kaudella lauantai-iltaisin. Yleisöä on ollut paikalla mukavasti. Keskimäärin katsojia on ollut 150 molemmin puolin. Pääosa heistä on maksaneita katsojia, jotka ovat maksaneet lipustaan viisi euroa. Junioripelaajat pääsevät katsomaan pelejä ilmaiseksi. Katsojat ovat hyvin kannustaneet omaa joukkuetta. Tietenkin myös tuomarit saavat osansa sekä asiantuntevien että "asiantuntevien" katsojien kommenteista. vähän sen mukaan, kuinka peli kulkee.

Keskeiset toimitsijatehtävät ovat olleet naisten vastuulla. Osa heistä pelaa naisten joukkueessa tai sitten heidän tyttäriään tai poikiaan on pelaamassa junioreissa. Toimitsijoiden tehtäviin kuuluvat kellon käyttö ja pöytäkirjan pitäminen. Omana hommanani on ollut kuulutuksista huolehtiminen.

Jäähyaition hoitaminen on oma lukunsa. Välillä siellä on säpinää ruuhkaksi asti. Aitioista ovat vastanneet junioreiden vanhemmat tai itsekin jääkiekkoa eri harrasteryhmissä pelaavat. Aitioissa ei ole tänä vuonna tarvinnut palella, koska halli lämpöeristystä parannettiin. Viileä paikka se silti, mutta niinhän sen tarkoitus on ollakin ainakin liika kuumenneille ja sääntöjä rikkoneille pelaajille..

Pelissä tarvitaan myös järjestysmiehiä pitämässä huolta, että katsomo ei villiinny liikaa. Sellaisia ongelmia ei ole juuri ollutkaan. Viranomaiset vaativat näihin tehtäviin tietyn miehityksen. Lipunmyyntipisteen vastaavana on Toiminut Heli Kettunen. Kaikki toimitsijat ovat hommissa talkoomielellä. Edustusjoukkueen vieraspelit ovat oma lukunsa. Kuljetuksista on huolehtinut Atomilines. Mukana peleissä on ollut jonkin verran myös kannustajia.

Sisukiekon junioritoiminta siirtyi syksyllä Etelä-Pirkanmaan Kiekolle. Seura muodostettiin yhdistämällä Urjalan, Akaan ja Viialan seuratoiminnat. Juniorijoukkueiden vanhemmat ovat vastanneet jäähallin kahvion ylläpidosta sekä harjoitus- että peliaikoina vuoroviikoin. Myös Sisukiekon edustusjoukkueen peleissä kaviota ylläpitävät EPiK:n vanhemmat.

Ensi kaudella on siis odotettavissa entistä vauhdikkaampia pelejä. Toivottavasti yleisö lähtee vieläkin runsaslukuisemmin kannustamaan omaa joukkuetta. Sanotaanhan että hyvä yleisö on kuudes pelaaja kentällisessä.

Joukkue varmaan jonkin verran muuttuu. Se on luonnollista. Nuorten miesten elämässä sattuu ja tapahtuu niin opiskelun, töiden kuin perhe-elämän ja muiden elämäntilanteiden osalta. Pääjoukko on koossa ja sillä on varmasti halua näyttää, että taistelemalla saatu sarjataso halutaan myös pitää.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.3.2006
Urjalan kulmilta
Yhteistyötä syventämään

Kylmäkoksi hylkäsi odotettua selvemmin äänestysnumeroin liittymisen Akaan kaupunkiin. Kaksi kolmasosaa kannatti kunnan jäämistä itsenäiseksi. Viialasta liitos hyväksyttiin ennakoitua selvemmin ja Toijala oli suurimpana hyötyjänä luonnollisesti yksimielinen. Nyt syntynyt uusi tilanne avaa uusia mahdollisuuksia Urjalan näkökulmasta.

Kun Kylmäkoski on sitkeästi kuusikymmenluvun kuntauudistuskomitean ehdotuksista lähtien korostanut itsenäisyyden säilyttämistä, oli luonnollista, etteivät kuntalaiset olleet valmiita hyväksymään liitosta. Nopea kertarysäysyritys sai osan mukaansa, mutta syvä valtavirta oli vastaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että Kylmäkoskella on kyliä, jotka ovat aivan Toijalan kainalossa. Näitä alueita kutsutaan Jäännös-Akaaksi. Näiden alueiden asukkaille liittyminen olisi olut tietyssä mielessä luonnollista ja hyväksyttävää.

Toijala ja Viiala aloittavat välittömästi selvityksen siitä, että voisivatko ne yhdistyä Akaan kaupungiksi. Se olisi jo neljäs yritys, sillä kansanäänestyksessä hylättiin molemmissa kunnissa valmiiksi neuvoteltu yhdistyminen. Pari vuotta sitten kaatui Valkeakosken kanssa kaavailtu kolmen kunnan yhdistyminen. Nyt kaatui liitos Toijalan ja Kylmäkosken kanssa. Saattaa olla, että Kylmäkosken poisjäänti lisää itsenäisyyden kannalla olevien valtuutettujen määrää myös Viialassa.

Urjalassa pitää Kylmäkosken ratkaisun jälkeen oivaltaa sen tuomat mahdollisuudet yhteistyölle. Olisi taitamatonta ryhtyä nyt ajamaan Urjalan ja Kylmäkosken liitosta. Se ei koskaan toteutuisi ilman Kylmäkosken jakamista. Mielestäni parempi vaihtoehto on syventää yhteistyötä etsimällä työnjaosta mallia. Samaa tasapuolisen työnjaon mallia voidaan etsiä mahdollisesti kahdesta kunnasta muodostuvan Akaan kanssa tai jos se ei toteudu niin neljän kunnan kesken.

Heidän, jotka Urjalassa ovat ajatelleet Urjalan talousvaikeuksien ratkaisuksi kuntaliitosta, kannattaa lukea uuden Akaan sivustolta tehty talousselvitys. Se osittaa selvästi, ettei kuntaliitos olisi ratkaissut kuntien talousongelmia. Tähän päätelmään on tultu, vaikka tällaiset selvitykset yleensä lähtökohtaisesti lähtevät yleisestä olettamasta, että suuri on edullisempi kuin pieni.

Suomi on yhden totuuden maa. Tällä viikolla kerrottiin ainakin televisiossa selvityksestä, jossa median todettiin hyväksyvän yleensä yhden totuuden myös kuntakeskustelussa. Juurikaan lehdistö ja muut tiedotusvälineet eivät kyseenalaista suuruuden ihannointia ja tavoiteltavuutta.

Suurissa yksiköissä on paljon enemmän löysää rahaa kuin pienissä. Sama pätee kuntiin. Kyllä Urjalakin joutuu nykyisin maksamaan paljon enemmän sellaisesta, joka omin voimin hoidettiin taloudellisesti edullisemmin ja tehokkaammin ja kuntalaisten kannalta riittävän hyvin. Palo- ja pelastustoimen menot kaksinkertaistuivat. Tietotekniikan yhteistyön hintaa ei ole edes pystytty laskemaan, mutta kallista se on. Erilaisiin Eu-hankkeisiin on kulunut vuosittain puolimiljoonaa euroa. Pieni osa niistä on ollut tuloksellisia muutenkin kuin paperilla.

Valtiovalta edustaa yhtä totuutta. Se ei halua enää kantaa vastuuta hyvinvointipalveluista. Niinpä palvelurakenneuudistus tehdään suurten kuntien ja valtion ehdoin. Valtio ei ota itselleen takaisin kunnilta tehtäviä. Edelleenkin se niitä sysää kunnille. Kuntauudistusta koskeva puitelaki on vielä näkemättä.

Vielä yksi huomautus. Palvelurakenneuudistuksen yhteydessä ovat kaikki korostaneet lähipalvelujen merkitystä. Sanan merkitys voidaan käsittää monella tavalla. Onko palvelu silloin viiden, viidentoista vai viidenkymmenen tai vielä suuremman kilometrimäärän takana?

Urjala näyttäisi olevan kääntymässä kasvu-uralle väkimäärän osalta. Menosissa viikonloppuna järjestetty asukkaidenhankintatempaus osoitti, että Tampereella ja lähiympäristössä asuvia kiinnostaa muuttaminen maaseutukylään. 45 minuutin matka ei tunnu heistä pitkältä töihin. Erityisesti korjauskelpoiset vähän isomman tontin sisältävät vanhat talot kiinnostavat. Pitäisikö tonttimarkkinoinnin kärki kääntää tai ainakin vähän uhrata myös kylien markkinointiin. Pannaan kuntakeskus kuntoon ja lisätään elinvoimaa myös kyliin. Sillä reseptillä pärjätään paremmin.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
10.3.2005
Urjalan kulmilta
Suomi joskus kuin Hölmölä

Helmikuun helistäminen on siirtynyt maaliskuulle. Samalla tavalla näyttää siirtyvän luvattu kotitalouksien energiamuutospaketti. Sitä lupailtiin syksyn aikana, sitten jouluun mennessä ja vieläkin odotellaan. Tällä viikolla joku ministereistä totesi, että tuki olisi noin seitsemän miljoonaa euroa. Sillä noin 20 000 taloutta saisi tukea muutaman sata euroa.

Energiapoliittisia selvityksiä on tehty, mutta ne kaikki näyttävät lähtevän jostakin muusta kuin kansalaisten arkielämästä. Näyttää siltä, että suurten energiayritysten edut ja valtiovallan verotulot ovat tärkeämpiä asioita.

Monissa rakennusalan tapahtumissa messuilla ja näyttelyissä ihmisten mielenkiinto kohdistuu uusiin energiamuotoihin. Uusia laitteita on tullut markkinoille ja joidenkin toimitusaika saattaa suuren kysynnän takia venyä useiksi viikoiksi. Valmistajat eivät uskalla aloittaa tuotannon laajentamista, kun ne odottavat valtiovallan moneen kertaan lupaamaa tukipäätöstä.

Suurin mielenkiinto on kohdistunut pellettilämmitykseen. Ruotsissa sillä on jo merkittävä asema. Suomesta viedään sinne pellettiä, jota valmistetaan sahanpurusta ja metsän hakkuujätteistä. Lämmitystapa on helppohoitoinen ja siisti. Huoltotöitä ei ole juuri enempää kuin öljylämmityksessäkään. Ruotsissa myös maalämpö on suositumpaa kuin meillä.

Kesän maatalousnäyttelyissä kävijöitä kiinnostivat erilaiset viljapolttimet. Kaura on osoittautunut hyväksi energianlähteeksi. Kaksi ja puoli kiloa kauraa vastaa öljylitraa. Hinta on huomattavasti halvempi. Myös tuotantokoneisto on olemassa. Ei tarvita mitään uusia investointeja. Ja kuitenkin valtiovalta puuhaa mieluimmin ruokohelven viljelyn edistämisen parissa, johon tarvitaan osittain uusia koneita. Lisäksi se ei juuri voi olla kotitalouksien käyttämä polttoaine.

Urjalassakin on aloittamassa öljynpuristamo, joka rypsistä valmistaa polttoainetta. Lisäksi siellä voidaan käsitellä ja jalostaa koneisiin sopiviksi esimerkiksi ravintoloiden käyttämiä kasviöljyjä.

Puuta Suomen metisissä riittää, mutta puiden tekijöitä on entistä vähemmän. Puunkorjuu vaatii omat välineensä. Haketta käytetään paljon erityisesti maatiloilla ja yhdyskuntien lämpölaitoksissa. Hakkeen tuottamiseen tarvitaan oma koneketjunsa. Urjalaan on tulossa hakevoimala ja näin voidaan korvata tuontiöljy kotimaisella raaka-aineella.

Joskus tuntuu, että tämä kotoinen Suomemme on kuin se entisaikojen Hölmölä. Me teemme itse sellaisia päätöksiä, joilla saatamme itsemme vaikeuksiin. Meillä on suunnattomat turvevarat, mutta omilla päätöksillä olemme tulossa tilanteeseen, jossa jo toimivatkin laitokset ovat vaarassa jäädä toimimattomiksi.

Vähän samaan sarjaan laittaisin puheet, joita aina silloin tällöin kuulee. Niiden mukaan puun polttaminen lämmityksessä olisi merkittävää saastuttamista. Ehkä sekin vielä siis kielletään.

Kuten sanottua, öljy on merkittävä verotulojen lähde valtiolle. Myös sähköverotus tuottaa ja sitäkin saatetaan joidenkin kaavailujen mukaan korottaa pitkässä juoksussa. Tietenkin valtiovalta pyrkii valtiontalouden lähtökohdista siihen, että saisi korvattua menetykset. Tällöin on mahdollista, että edellä mainitut ekologisemmat, uusiutuvat ja kotimaassa tuotetut aineet voidaan laittaa verolle.

Tietenkin on niin, että ihmiset tekevät järkeviä ratkaisuja, kun osaavat laskea. Näitä päätöksiä on tehty ilman valtion tukea. Kaikkeen ei pitäisi huutaa valtiota avuksi. Toisaalta koko kansantalouteen syntyisi suhteellisen pienillä valtion tukipäätöksillä merkittävää uutta vireyttä ja monenlaista yritystoimintaa. Suuret yritykset siirtävät tuotantoaan muualle. Tarvitaan pienyrityksiä ja kansalaisten omatoimisuutta.

Toivottavasti talven pieni energian toimitushäiriö avasi hitaimpienkin silmät. Nyt on aika tehdä oikeita päätöksiä. Ei tässä tarvita mitään hankkeita ja isoja organisaatiota papereita pyörittelemään. Menetelmät ja tekniikat ovat olemassa. Toimeksi vain.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
3.3.2006
Urjalan kulmilta
Kaksi kirjaa paikallishistoriasta

Kaikilla heillä, joita paikallishistoria kiinnostaa, on luettavana kaksi mielenkiintoista kirjaa. Toinen kertoo Urjalan entisestä eläinlääkäristä Ilpo Majantiestä ja toinen kertoo pääosin Menosissa, Nuutajärvellä ja Matkussa talvisodan evakkoina olleista Kuolemajärven Hatjalahden kylän asukkaista.

Kuvaelämäkerran eläinlääkintämajuri Ilpo Majantiestä on kirjoittanut hänen poikansa Ilkka Majantie. Hän mainitsee esipuheessaan, että kirjaa olisi tuskin tullut kirjoitettua, jos hänen isänsä olisi elänyt yhtä pitkään kuin äitinsä Alli, joka eli 87-vuotiaaksi. Ilpo Majantie kuoli Lapin sodassa haavoituttuaan lokakuussa 1944, jolloin hän oli 41-vuotias.

Kipinän kirjan kirjoittamiseen antoi Internetisssä olleen eläinlääkintälottana samassa porukassa toimineen Eeva Jokelan kirjoitus. Yhteydenotto johti tapaamiseen ja näin muistojen lanka saatiin kerälle. Aineistona on käytetty kirjeitä, perheen sota-ajan vieraskirjaa, valokuvia, ilmoitus- ja mainoslehtisiä ja sota-arkiston materiaalia.

Majantie syntyi Laukaassa ja ensimmäisenä perheessä suomalaisen sukunimen. Lapsuutta hän vietti Pohjanmaalla Vaasassa ja Lapualla. Eläinlääkäriksi hän opiskeli Saksassa. Urjalasta hän sai ensimmäisen viran 1929. Jotta olisi päässyt kulkemaan, hän hankki Raleigh.merkkisen sivuvaunullisen moottoripyörän. Se vaihtui 1934 kaksioviseen vuoden 1928 mallin Chervolettiin. Se puolestaan vaihtui 1937 Opel Kadettiin ja myöhemmin Mersuun.

Majantie osallistui neljään sotaan; Aunuksen retkeen, talvi- ja jatkosotaan sekä Lapin sotaan. Kirjassa kerrotaan kuvin ja kirjein näistä tapahtumista ja siellä on varmaan monille urjalalaisille sodassa olleille naisille ja miehille tuttuja paikkoja.

Monesta muustakin voisi saada samantapaisen muistelukirjan. Nykytekniikka helpottaa tekemistä. Taas kerran muistutan, että on tärkeää laittaa vanhojen ihmisten kuviin selvitykset siitä, mitä kuvat esittävät ja ketä niissä on. Ajoissa pitäisi olla liikkeellä ja kiinnostunut. Useimmat kiinnostuvat lähimenneisyydestä liian myöhään,

Karjalaiset eivät juuri saneet kuvia mukaansa, koska lähdöt tapahtuivat nopeasti ja mukaan sai ottaa sen, minkä pystyi kantamaan. Nykyisin suosituksi tulleiden kyläkirjojen sarjassa on ilmestynyt Hatjalahti, kotikylä kauneinta Karjalaa. Se kertoo Kuolemajärvellä olleesta kylästä, joka tuli tutuksi myös Urjalan miehille sota-ajan näyttämönä. Lähellä olivat myös Marjapellonmäki ja Summa.

362-sivuinen teos valottaa kylän varhaishistoriaa ja muita vaiheita. Pääpaino on kuitenkin 1930-luvun asukkaiden elämässä niin arkena kuin juhlanakin. Mainittakoon, että Jääkärikoti toimi aikanaan Hatjalahdessa entisessä venäläisessä huvilassa. Huvila-nimitys ei aivan kuvaa todellisuutta, sillä venäläisten huvilat vastasivat hyvinkin täkäläisiä kartanoiden päärakennuksia. Yksi Jääkärikodin asukkaista Nisula-kuoli täällä Urjalassa.

Talvisodan seurauksena hatjalahtelaiset evakuoitiin muiden kuolemajärveläisten tapaan Urjalaan ja Koijärvelle. Hanhisuon, Raitoon ja Matkun asemat tulivat heille tutuiksi. Tänne tulleet kertovat saaneensa yleensä hyvän vastaanoton.

Pari vaikuttavaa kuvausta olkoon esimerkkinä. Tiirinkosken taloon evakoita hakemaan tullut Rantalan Jussi kyseli suurperhettä Hanhisuon asemalla. Näin Vyyryläisten perhe pääsi kyytiin. Perillä odotti iso padallinen lihakeittoa, maitoa, voita ja leipää lämmitetyissä huoneissa..

Eila Tikka puolestaan muistelee lämmöllä aikaansa Leikkikankaalla. Erityisesti ovat jääneet omat häät, joiden järjestämistä kyläläiset edesauttoivat. Hänen sulhasensa oli Koivistolta. Ainakin pari Hatjalahden tyttöä jäi puolestaan emänniksi Urjalaan ja Koijärvelle.

Edellä mainituista kirjoista Majantien kirja on jo Urjalan kirjastossa. Hatjalahden kirjan painos on jo käytännössä loppuunmyyty, mutta toivottavasti ainakin yksi kirja saadaan kirjaston kokoelmiin. Kesällä Menosten Moonamiesmuseoon on tulossa näyttely, jossa kerrotaan karjalaisten tulosta ja evakkoajasta.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.2.2006
Urjalan kulmilta
Naapurit pohtivat muutosta

Urjalan naapurikunnat ratkaisevat maaliskuun puolivälissä, miten ne jatkavat. Vaihtoehtoina on uuden Akaan kaupungin muodostaminen tai jatkaminen itsenäisinä Kylmäkosken, Toijalan ja Viialan kuntina. Kuntien yhdistymisellä on vaikutuksia myös Urjalan kunnan toimintaan ja asemaan.

Toijala ja Viiala ovat liikkeellä jo kolmatta kertaa. Niiden keskinäinen liitoshanke kaatui kunnallisessa kansanäänestyksessä viitisentoista vuotta sitten. Pari vuotta sitten ne selvittivät liitosta yhdessä Valkeakosken kanssa, mutta Valkeakoski veti länget kaulaan ja niin hanke kariutui.

Nyt ollaan liikkeellä salamavauhtitaktiikalla. Joulukuussa tehtiin päätökset ja nyt selvitykset on tehty ja osin esitelty kuntien asukkaille asukasilloissa. Kunnanhallitukset päättävät kannastaan maaliskuun kuudentena ja valtuustot 15. päivä. Yhtymisen olisi määrä toteutua ensi vuoden alussa.

Alussa Akaan kaupungin asioista päättäisi 83 hengen valtuusto, jossa toimisivat nykyisten kuntien valtuutetut toimikautensa kaksi jäljellä olevaa vuotta. Sen jälkeen valtuuston koko olisi 43 valtuutettua. Liitoksen toteutuessa valmistelua ennen liittymistä hoitaa 21 jäsenien järjestelytoimikunta, jossa kullakin kunnalla on seitsemän jäsentä. Myös kaupunginhallituksen ja lautakuntien jäsenmääristä on omat esityksensä.

Johtavat virat on myös jaettu. Toijalan kaupunginjohtajasta tulee uuden kunnan johtaja ja Viialan kunnanjohtajasta kehitysjohtaja ja Kylmäkosken johtajasta hallintojohtaja. Toimialajohtajat täytetään sisäisellä haulla. Vakinaisen henkilöstön asema turvataan seuraavaksi viideksi vuodeksi.

Pontimena kireälle aikataululle on niin kutsuttujen valtion porkkanarahojen saanti. Kehittämisavustusta uusi kaupunki saa 6,7 miljoona euroa ja investointiavustusta 1,7 miljoonaa. viiden vuoden aikana. Näiden rahojen käytöstä sovitaan yhdistymissopimuksessa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että yhdistyessä kunnat menettävät valtionosuuksia. Esimerkiksi koulutoimessa menetys on merkittävä. Valtio siis toisaalta antaa, mutta toisella kädellä ottaa takaisin.

Urjalan kannalta mahdollisesti toteutuvat kolmen kunnan liitos merkitsisi myös muutoksia. Akaan opisto on hoitanut kansalaisopistotoimintamme. Liitoksen myötä opiston valtionosuus putoaa noin 40 000 euroa, koska asutusrakenneryhmä muuttuu.

Koulutoimessa kylmäkoskelaiset eivät ensi syksystä alkaen tulisi Urjalan yläasteelle. Nykyisin sitä käyvät saisivat jatkaa. Tämä vähentää jatkossa lukiolaistemme määrää. Toijalan ja Viialan lukiot yhdistetään liitoksen myötä.

Tämän vuoden alusta Toijala liittyi Etelä-Pirkanmaan terveydenhuollon kuntayhtymään. Liitoksen myötä Urjalan on neuvoteltava joko jatko uutena kuntayhtymänä tai todennäköisemmin sovittava palvelujen ostamisesta Akaan kaupungilta.

Lisäksi on monia muita aiemmin sopimusvaraisesti järjestettyjä asioita, jotka on kaikki saatettava ajan tasalle. muutoksia tulee myös seutukunnan toimintaan.

Vielä emme tiedä toteutuuko liitos. Toijalassa se hyväksytään. Viialassa on epävarmuutta ja siellä haluttaisin katsoa kylmäkosken kanta. Kylmäkoskella tilanne on erittäin tiukka. Poliittisesti sosialidemokraateilla on kunnissa yhtenäisin kanta liitoksen puolesta. Viialassa tilanne on vielä avoin. Kylmäkoskella kokoomuslaiset ratkaisevat, koska ilmeisesti keskustalaiset eivät kannatta siellä liitosta.

Kävi miten kävi, mitään ruusuista tulevaisuutta ei ole uudella kunnalla, eikä itsenäisenä jatkavilla. Valtio ei ota uusia tehtäviä palvelurakenneselvityksistä huolimatta. Kuntakoko ei selitä kuntien talousvaikeuksia. Valtio ei halua kantaa vastuuta hyvinvointipalveluista. Toivoisi edes, että se ei veroratkaisuin nakertaisi pohjaa kuntien taloudelta.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.2.2006
Urjalan kulmilta
Mitä kylvää sitä niittää

Valta vaihtui. Vanhat lähtivät. Vanhat tanssivat valtaan. Lukioiden jokakeväinen perinne on voimissaan. Urjalassa abeja on tänä vuonna 51. Ensi vuonna määrä reilusti puolittuu. Kuinka monta lukiolaista aloittaa syksyllä? Sitä ei vielä tiedetä, koska yhteisvalinta on vasta käynnissä.

Lukioiden perinteisiin kuuluvat potkiaiset järjesti lukion toinen luokka keskiviikkona. Eilen torstaina olivat vuorossa abien omat penkkarit. Lukiolaisten viimeiseen koulupäivään kuuluu jokaisessa koulussa omat hieman erilaiset perinteensä. Niihin kuuluvat metelin pitäminen, kulkeminen luokasta luokkaan, laulujen tekeminen opettajista ja kouluajasta, suihkupulloilla kastelu ja tietenkin karamellien heittely.

Julisteiden ja iskulauseiden vääntäminen on myös perinteeseen kuuluvaa. Niitä on kiinnitetty koulun käytäville ja osa niistä kiinnitetään kuorma-auton lavan reunoihin, kun abiturientit ajelevat ympäri kylää. Isoilla paikkakunnilla, joissa on useita lukioita, on oikein kilpailuja iskevimmistä julisteista. Sen paremmin muistelematta, kerron kuitenkin, että meidän automme lavan perässä luki melko tavanomainen teksti: "Pellet lähti, sirkus jäi!"

Ylioppilaskirjoitukset ovat pääosin edessä. Osa on ehtinyt kirjoittaa jonkin aineen syksyllä ja ainakin yksi kuuntelu on jo takanapäin. Nyt on hieman lukulomaa ja uudenmuotoiset kirjoitukset jatkuvat maaliskuussa. Uutta on ainekohtainen reaalikoe eli yhden kokeen sijasta kirjoitetaan aineet erikseen esim. historia, fysiikka, maantiede jne.

Lukion toisen luokan oppilaista tulee tänään koulun vanhimpia. He ovat harjoitelleet tanssiesityksen, joka ensin esitetään omalla koululla ja sitten Aseman ja Kirkonkylän kouluilla, terveyskeskuksessa sekä Reikonlinnan että vanhainkodin asukkaille. Illalla on esitys kotiväelle ja ystäville. Ohjelma koostuu perinteisistä seuratansseista.

Vanhat pukeutuvat juhlavasti. Tyttöjen pukuja on valmistettu pitkään ja niille tulee hintaa melko lailla. Lisäksi tulevat vielä kampaukset ja meikit. Useimmat pojat sonnustautuvat frakkiin. Sellaista harvalla varmaan on omasta takaa, joten pukuvuokraamosta on tehtävä varaus jo hyvissä ajoin ennen joulua. Kovin halpaa lystiä sekään ei ole. Myös osa tyttöjen puvuista on vuokrattuja.

Tapakulttuuriin kannalta perinne on hieno ja säilyttämisen arvoinen. Tanssitaito on muutenkin hyvä taito, vaikka nykyaikana diskotanssit ovat paritansseja suositumpia. Tanssin jälkeen päivän ohjelmaan kuuluu ruokailu ja vielä jatkot omalla porukalla.

Parhaillaan on käynnissä yhteishaku peruskoulun jälkeisiin kouluihin. Yhdeksäsluokkalaiset joutuvat miettimään täällä Urjalassa, että jatkavatko omalla paikkakunnalla lukiossa vai valitsevatko ammatillisen koulutusväylän. Kaikki ammattikoulut ovat Urjalan ulkopuolella. Lähimmät ovat Forssassa, Loimaalla, Valkeakoskella, Vammalassa, Tampereella ja Hämeenlinnassa.

Ammattikoulutuksen arvostus on kaiken aikaa kasvanut ja sitä kautta voi edetä hyvän koulumenestyksen myötä myöhemmin vaikkapa tiedekorkeakouluihin saakka. Hyvistä ammattiosaajista on monilla aloilla kova puute. Aina eivät oppilaiden toiveammatit ja työmarkkinoiden kysyntä kohtaa toisiaan.

Nuoret ovat siis merkittävien ratkaisujen edessä. Ei ole helppoa valita tulevaa elämänuraa. Myöhemmin on tosin mahdollista vaihtaakin alaa, jos tuntuu siltä, että on valinnut väärin. Silti peruskoulun aikainen koulumenetys on tärkeä. Sitä kaikki nuoret eivät aina ymmärrä riittävän ajoissa. Vanha viisaus sanoo, että mitä kylvää, sitä niittää. Se pätee koulumaailmassakin. Onnea kirjoituksiin ja onnea kouluvalintoihin!

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
10.2.2005
Urjalan kulmilta
Kehitys vie eteenpäin

Tuskin torialue on saatu valmiiksi, kun taas on esillä uusia suunnitelmia Urjalan kirkonkylän ydinkeskustan eli Laukeelan kehittämiseksi. Hanke on tuottanut kaksi vaihtoehtoista mallia, joiden kesken tehdään valinta jatkotyöskentelyä varten. Suunnitelmia esiteltiin viime viikon torstaina ja perjantaina yleisölle ja ne ovat ilman tekstiosia nähtävillä myös kunnan kotisivuilla.

Vaihtoehto yksi tiivistäisi rakentamista torin kulmalla. Nykyinen Tampereentie, joka tulee valtatieltä kunnantalon ohi kohti vanhan apteekin paikalla olevaa asuinliiketalo Rohtolaa, siirtyisi sijansa verran kohti kirkkoa tekemällä mutkan kunnantalon jälkeen. Entinen Mari, jossa toimi hetken Aholaita, purettaisiin ja nykyisen tien paikalle rakennettaisiin liiketalo kulmittain Tampereentien ja Urjalantien risteykseen. Kisatien risteykseen, nykyisen tien päälle, rakennettaisiin asuintalo kahden jo olemassa olevan nelikerroksisen mallin mukaan, Nykyisen Siwan paikalle tulisi kaavan mukaisesti asuinkerrostalo, jonka alakerrassa olisi liiketiloja.

Vaihtoehdossa kaksi Kisatien ja Tampereentien risteykseen tulisi kiertoliittymä(liikenneympyrä). Vanha Mari purettaisiin ja sen paikalle tulisi linja-autoaseman suuntaisesti kaksikerroksinen asuinliiketalo.

Kummassakin suunnitelmassa Urjalantietä Rohtolan ja toisen liiketalon kohdalla siirrettäisiin kunnantalolle päin, jotta liiketalojen edustalle saataisiin pysäköintitilat. S-market tulisi molemmissa suunnitelmissa Varkausvuoren kylkeen. Nykyisen kirjaston ja säästöpankin parkkipaikat siirtyisivät hautausmaan ja kunnantalon väliin. Kirkkoaidan ja linja-autoaseman välissä olevat parkkialueet jäisivät pois.

Molempien suunnitelmien heikkous on siinä, että kevyenliikenteen väylä on vain toisella puolella tietä Urjalantiellä. TVL laati aikanaan suunnitelman, jossa väylä kulki molemmin puolin tietä. Sitä jotkut tahot vastustivat ja niinpä se on hautautunut mappihyllyihin. Liikerakentamisen lisääminen ja turvallisuusnäkökohdat puoltaisivat jalankulkua ja pyöräilyä molemmin puolin kunnan pääväylää.

Ensitutustumisen perusteella vaihtoehto yksi näyttäisi paremmalta. Kakkosvaihtoehdon liikenneympyrä veisi aika paljon tilaa ja jakaisiko se kuitenkaan oikeita liikennemääriä? Ykkössuunnitelman osalta miettisin vielä kerrostalon rakentamista Kisatien ja Tampereentien risteykseen.

Ykkössuuniteman riski piilee siinä, että onko liikerakentamiselle tarvetta. Jos suunnitelma jää pitkäksi aikaa vaille toteutusta on alue edelleen keskeneräisen näköinen, kun tien paikkaa on siirretty. Alueen omistajat ovat avainasemassa. Rakennusoikeuksia siirrettäisiin maanvaihtojen mukaan,

Kehittämisohjelmaan kuuluu myös järjestelyjä seurakuntatalon ja kirkon tuntumassa ja Kähärin ja koulun risteyksen lähellä sekä Puistotien risteyksen kohdalla entisen Koneen nykyisen Urjala Workisin kohdalla.

Esittelytilaisuudessa suunnitelman laatijat vakuuttivat parkkipaikkojen riittävän. Olisi toivottavaa, että myös tekstiosat olisivat kunnan kotisivuilla näkyvissä, koska kirjallista materiaalia ei luvattu, kun sitä kysyin.

Nyt on aika tutustua suunnitelmiin, pohtia ja jalostaa niitä. Toteutumat ovat aina kompromisseja, joissa näkyy niin kuntalaisten, liike-elämän, alueen omistajien, rahoittajien, suunnittelijoiden kuin viranomaisten näkemykset. Meidän tavallisten kuntalaisten on joskus vaikea nähdä sitä, miten suunnitelma toteutuu. Torikeskustelu osoitti sen hyvin. Äänekäs enemmistö oli sitä mieltä, että pilalle menee. Lopputulos on saanut pääosin kiitosta.

Urjalan kannalta kaikki kehitys ja rakentaminen vievät paikkakuntaa eteenpäin. Pitää nähdä kauemmas. Meille jää edelleen kirkon ympäristöön myös näyte vanhasta hienosta kulttuuriympäristöstä. Urjalan kirkonkylän pulma on siinä, että haluttavista omakotitalotonteista on ydinkeskustan tuntumassa pula. Salmentien eteläpuoli Porunlammen suuntaan jätettiin aikanaan maanomistajan toiveesta pois yleiskaavasta. Olisiko aika pohtia asiaa uudelleen?

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
3.2.2006
Urjalan kulmilta
Demokratia voitti

Vaaleissa oli kolme suurta ja muutama pienempi häviäjä. Demokratia voitti. Silläkin uhalla, että kaikki alkavat olla ilmeisen täynnä vaaliasioita, on muutama jälkimiete paikallaan sekä paikallisesta että hieman laajemmasta näkökulmasta.

Urjalassa äänestysprosentti nousi hieman ensimmäisestä kierroksesta. Nyt äänesti 71,5 prosenttia, joka oli Pirkanmaan alhaisin äänestysprosentti. Kuusi vuotta sitten toisella kierroksella äänesti urjalalaisista 79 prosenttia. Äänestysinto hiipui siis täällä hieman koko maata enemmän. Lasku meillä 7,5 prosenttiyksikköä ja koko maassa 3,1 prosenttiyksikköä.

Urjalassa kokeiltiin äänestysautoa ennakkoäänestyksessä. Niillä kylillä, joissa auto kävi, ihmiset valittivat sitä, että puolen tunnin tai tunnin pysähdys on liian lyhyt aika. Kiittäviäkin kommentteja on kuultu. Ilmeisesti olisi kannattanut toisen kierroksen alussa laittaa äänestysajat lehteen.

Urjalassa Sauli Niinistö voitti Tarja Halosen 34 äänellä. Ennakkoäänistä Halonen sai 49 ääntä enemmän, joten Niinistö kiri vaalipäivänä. Näin ennakoin ennen vaaleja käyvän, koska ennakkoon äänestävät varmat kannattajat. Tällä kertaa varsin suuri urjalalaisten joukko joutui etsimään toisen ehdokkaan, kun oma ei päässyt toiselle kierrokselle. Osa ei lähtenyt vielä äänestyspäivänäkään liikkeelle.

Vaalien jälkeiset kommentit oikeuttavat tämän jutun ensimmäisen lauseen. Ennakkoon näytti siltä, että vaalit ovat läpihuutojuttu, koska istuvan presidentin hyväksyttävyys ja kannatus oli korkealla. Sosialidemokraattien tarkoitus oli voittaa ensimmäisellä kierroksella. Kun näin ei käynyt, oli se tappio. Se näkyi puheenjohtaja Heinäluoman kommenteissa.toisen vaalin jälkeen.

Keskusta hävisi ensimmäisellä kierroksella ei-sosialistien esivaalin. Niinistö peittosi Vanhasen. Pääministerin asema ei näytä olevan hyvä paikka käydä vaaleihin istuvan presidentin ollessa mukana. Samoinhan kävi aikanaan Harri Holkerille.

Kokoomus hävisi toisella kierroksella vasemmiston ehdokkaalle. Jos historia toistaa itseään, on mahdollista, että käy kuin Aholle, joka hävisi vielä täpärämmin. Tulee pettymys sekä ehdokkaalle että kannattajille. Niinistön tilannetta helpottaa virka Luxenburgissa. Ahon Halonen nöyryytti Suomen Pankin valinnoissa.

Oli vaaleissa voittajiakin. Presidenttinä jatkaa Tarja Halonen. Jotta Suomessa voi tulla presidentiksi, täytyy saada kannatusta poliittisen kentän keskiviivan molemmin puolin. Yhtä selvää on myös se, että normaalioloissa vaalit tulevat aina olemaan kaksivaiheiset, jos kolme suurta puoluetta asettavat omat ehdokkaansa. Pienempien puolueiden kannattaa aina asettaa oma ehdokas, koska sitä kautta ne saavat huomiota joukkoviestimissä, jota muulloin hallitsevat suuret puolueet.

Demokratian kannalta oli hyvä asia myös se, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeinen hallituksen muodostamismenettely selkiytyi. Suurin puolue alittaa neuvottelut, mutta pääministeriksi voi tulla jokin muukin. Aitoja hallitusvaihtoehtoja on enemmän.

Eduskuntavaalikamppailua on turha vielä aloittaa, vaikka ehdokkaita jo katsastetaankin. Puolue-elämä on Suomessa mennyt siihen suuntaan, että virallisen järjestöorganisaation ohella puolueiden sisällä ehdokkaiden omat organisaatiot käyvät kovaa keskinäistä kisaa. Edustajapaikkaan tarvitaan

paljon myös taloudellista panosta ja tukea. Jos kiinnostusta ja intoa riittää, kannattaa olla mukana. Varmaan urjalalaisia otetaan mielellään listoille ainakin esivaalivaiheessa.

Seuraavat Urjalassa pidettävät vaalit eivät ole eduskuntavaalit, vaan kirkollisvaalit, joissa valitaan uusi kirkkovaltuusto. Nämä vaalit eivät kuitenkaan saa äskeisten vaalien kaltaista huomiota. Äänestämässä on käynyt joka viides siihen oikeuteutuista. Heräämisen varaa on siis niissäkin koitoksissa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.1.2006
Urjalan kulmilta
Maaseutu valokeilassa

Maaseutu pääsi pariksi viikoksi valokeilaan. Samalla paljastui, kuinka stereotyyppinen
(kaavamainen, vakiomallinen) kuva maaseudusta on edelleen. Maailma muuttuu ympärillämme, mutta asenteet muuttuvat hitaasti. On aika kampanjoida maaseudun oikean kuvan puolesta. Jos päättäjien kuva on väärä tai pinnallinen, ovat päätökset sen mukaisia. Siitä kärisivät ensimmäisenä maaseudun ihmiset ja lopulta koko kansa.

Vaikka yleistykset suuntaan tai toiseen ovat vaarallisia, voi kuitenkin todeta, että vanhanlaista maaseutukuvaa pitää eniten yllä pääkaupunkiseudulle keskittynyt valtamedia. Se lähtee siitä, että stadi on kaupunki ja kaikki muu oikeastaan landea. Pasilan takaa tai ainakin kehä kolmosen takaa se alkaa. Siellä asuvat jyväjemmarit ja landepaukut.

Tätä käsitystä ei tuoda esiin aktiivisesti, mutta se tulee esiin asenteina sivulauseissa ja repliikeissä. Aplodit kerää, kun maalaista mollaa. Joskus asenteet täyttävät rasismi-käsitteen Tai sitten kuva on romantisoitu maaseutuidylliä korostava. Tämä kuva perustuu maalla vietettyihin lapsuuskesiin tai lomanviettoon mökeillä.

Samalla tavalla sormella voi osoittaa myös niitä, jotka sanovat olevansa maaseudun asialla. Onko heilläkään oikeaa käsitystä ja kuvaa maaseudusta. Puhuvatko hekin usein vain maataloudesta ja viljelijöistä, kun pitäisi puolustaa ja ajaa nykyisen maaseudun asiaa.

Monessa maaseudun kylässä maanviljelijät ovat asukkaista vähemmistönä, vaikka muodostavatkin edelleen asutuksen rungon. Tilakoon suurentuessa viljelijäväestön määrä vähenee edelleen. Toisaalta viljelijäväestön tarpeet ovat samanlaistuneet muun väestön kanssa. Isännän hoitaessa viljelyä, emäntä on usein muualla ansiotyössä tai sitten molemmat ovat ansiotyössä. Päivähoitopaikkaa tarvitaan siis maaseutukylässä yhtä hyvin kuin kirkonkylässä.

Paljon puhutaan maalaisten saamista tukiaisista. Huomatkaa edelleenkin sana tukiaiset ei tuet. Virta käy myös toiseen suuntaan. Jokaisessa sukupolvenvaihdoksessa rahaa siirtyy pois maaseudulta. Jos syntyy tulosta, maksavat maanviljelijät veroa siinä kuin muutkin. Muut maaseudulla asuvat, palkansaajat ja yrittäjät, maksavat aivan saman asteikon mukaan kuin kaupunkilaiset.

Otan yhden esimerkin Urjalasta. Menosten koululaisten vanhemmat. Heistä pelkästään maanviljelijöitä on 12 prosenttia, yrittäjiä 18 %, palkansaajia 64 % ja opiskelemassa 6 %. Osalla palkansaajista on myös maatila, mutta pääasiallinen tulo tulee heillä palkkatyöstä.

Edelleen työpaikkojen sijainti kertoo myös nykymaaseudun tilanteesta. Urjalassa joko omassa kylässä tai muualla työpaikka on 45 prosentilla ja Urjalan ulkopuolella käy 39 prosenttia ja loput ovat 6 prosenttia käyvät opiskelemassa Urjalan ulkopuolella.

Otos on pieni, mutta samansuuntainen tilanne on monessa muussakin Urjalan kylistä. Taajamissa kirkonkylässä ja asemalla tilannetta ei ole tällä tavoin kartoitettu. Maaseutukeskustelussa taajamatkin lasketaan maaseutuun.

Helposti maaseudun omissakin taajamissa ajatellaan, ettei "syrjäkylillä" tarvita palveluja. Kyläkouluja käyvistä lapsista, heidän vanhemmistaan ja työntekijöistä on tehty syyllisiä siihen, että kunnan rahat eivät riitä. Nämä ihmiset ovat kuitenkin väärien taakkojen kantajia. Luotu kuva, että

koulut lopettamalla, tilanne korjautuu, on väärä. Urjalassa on hyvät palvelut. Tarvitsemme uusia ihmisiä niitä käyttämään. Vireästi toimiva yhteisö vetää asukkaita. Omaa tilaansa surkutteleva ja valittava yhteisö työntää asukkaita muualle.

On siis aika kampanjoida oikean, todellisuutta vastaavan, maaseutukäsityksen puolesta niin maalla kuin kaupungeissa. Maaseutu on monimuotoinen ja erilaistunut. Maalla voi olla mukavaa, mutta siellä on myös omat pulmansa. Maaseutu ei pärjää aina omillaan, mutta eivät kaupungitkaan menesty ilman ympäröivää ja hyvinvoivaa maaseutua. Suomessa olemme samassa veneessä. Soudetaan samaan suuntaan.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.1.2006
Urjalan kulmilta
Vaalit ovat erilaisia

Vaalit on käyty, vaali on käynnissä ja vaalit ovat tulossa. Näinhän se menee. Ensimmäisellä kierroksella ei tullut ratkaisua koko maassa, eikä myöskään urjalalaisten äänillä. Urjalan äänillä toista kierrosta kävisivät Halonen ja Vanhanen. Koko maan äänillä kisaavat Halonen ja Niinistö.

Urjalassa tällä kertaa eniten ääniä sai vasemmiston Tarja Halonen 43,2 %. Toisena keskustan Matti Vanhanen 28,3 % ja kolmantena oli kokoomuksen Sauli Niinistö 20,7. Pienempien puolueiden ehdokkaat saivat yhteensä 7,8 prosenttia, joista puolet perussuomalaisten Timo Soini.

Kun verrataan ennakkoäänestäjien 1802 ääntä ja vaalipäivänä äänestäneiden 1268 äänien prosenttijakauman muutosta, havaitaan samaa suuntausta, kuin koko maassa. Halonen sai ennakkoäänistä 44,1 % ja vaalipäivän äänistä 39,9 %. Vanhasella oli ennakkoäänistä 29,4 % ja vaalipäivänä 27,8 %. Niinistöllä ennakkoäänistä 19,0 % ja vaalipäivänä 23,7 %. Valtakunnallisen suuntauksen mukaisesti Halosen kannatus laski ja Niinistön nousi. Muiden ehdokkaiden kohdalla muutokset olivat marginaalisia. Bjarne Kallis menetti ja Soini hieman petrasi.

Ennakkoon äänesti urjalalaisista 54,4 prosenttia. Kokonaisprosentiksi muodostui 69,5. Kuusi vuotta sitten ensimmäisellä kierroksella äänesti 74 prosenttia urjalalaisista. Pudotusta oli siis 4,5 prosenttiyksikköä. Toisaalta ennakkoon ylivoimainen asetelma istuvan presidentin hyväksi ja toisaalta epätietoisuus aiheuttivat äänestämättä jättämistä.

Arvelen, että vaaliväittelyiden ja uutisoinnin keskittyminen Nato-kysymykseen aiheutti myös kyllääntymistä. Sekä presidentti että pääministeri antoivat pelikentän Niinistön haltuun, koska vasta viimeisessä väittelyssä selvimmin sanoivat Nato-kantansa.

Olen näitä vaaleja tarkkaillut sivusta arvioiden ehdokkaiden sanatonta viestintää. Televisio on varsin raaka väline. Se joko nostaa tai pudottaa. Halosta se riisui presidentin arvovallasta, kun hän melko helposti provosoitui. Vanhanen oli puun ja kuoren välissä ja jätti vaisun vaikutelman. Niinistö pyrki haastamaan, mutta paljastui aloitteelliseksi kysymyksissä, jotka oli jo toteutettu. Leimallista oli myös presidentin aseman korostaminen ikään kuin hän voisi ratkaista kaikki kysymykset.

Tappiossa ovat voiton siemenet ja voitossa tappion. Tulosillassa Vanhanen myönsi tappion ja pettymyksen. Halonen näytti pettyneeltä, mutta taistelija heräsi omien vaalivalvojaisissa tyyliin: " Näytetään, mikä on työväen vastaus!" Niinistö häkeltyi menestyksestään niin, ettei osannut käyttää omiensa joukossa vyöryttääkseen eteenpäin.

Nyt on jäljellä kaksi ehdokasta, joista toisesta tulee presidentti. Alku ei näytä kovin lupaavalta. Loanheitto on alkanut. Sillä linjalla tuskin kannattaa jatkaa. Kummankin ehdokkaan pitää saada uusia äänestäjiä taakseen. Kummallinen oli myös Halosen heitto pääministerin suuntaan tyyliin: edestä löytyy.

Keskustalaiset ja muut oman ehdokkaan menettäneet ovat nyt presidentintekijöitä. Kumpikin pääehdokkaista on melko puhdasverisiä sinipunapoliitikoita. Niinistöllä ei ole valtakunnan tason kokemusta yhteistyöstä keskustan kanssa.

Urjalassa Vanhasta äänestäneet miettivät nyt, mitä tehdä. Osa noudattaa puoluejohdon esimerkkiä ja äänestää Niinistöä. Ääniä menee myös Tarja Haloselle. Osa saattaa myös jättää äänestämättä. Tilanne voidaan nähdä myös optiona (mahdollisuutena) kuuden vuoden päähän. Siksi nyt kannattaa kaikkien käydä äänestämässä omantuntonsa mukaan.

Ihmiset ymmärtävät, että vaalit ovat erilaisia. Eduskuntavaaleissa asetelma on toinen kuin presidentinvaalissa. Pääministeri on silloin vahvassa asemassa. Käyttääkseni nykyisin niin muodikasta työväki-teemaa, "hallitus on vankka kätyrlauma sankka"( vanha työväenlaulu).

Halosen ja Niinistön vankat kannattajat äänestävät ennakkoon ensimmäisenä. Muut tulevat hiljalleen sulateltuaan ja mietittyään tilanteen. Käykää äänestämässä! Silloin tulos noudattaa kansan syvien rivien näkemyksiä.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.1.2006
Urjalan kulmilta
"Kiirettä on pitänyt"

"Kiirettä on pitänyt!" Siinä pojan viesti ensimmäisten päivien jälkeen armeijassa. Tammikuun alku merkitsi urjalalaisille ja muille lounaishämäläisille nuorukaisille joko lähtöä armeijaan tai sieltä pääsyä. Nykyisin joukossa on myös muutamia tyttöjä, jotka menevät inttiin vapaaehtoisina.

Armeijan harmaisiin menevät saavat "hyvää opastusta" siellä aiemmin olleilta. Uusi ja ennen kokematon tietenkin jännittää. Alkuun varmaan menee oma aikansa, enenen kuin talon tavoille opitaan, paikat ja kaverit tulevat tutuiksi.

Yläasteen jälkeen alkaa kaveriporukka hajaantua osan mennessä lukioon ja osan valitessa ammatillisen koulutuksen. Armeijakokemuksella on kuitenkin yhtenäistävä vaikutus, koska huomattava osa ikäluokasta sinne menee. Osa karsiutuu pois kuntonsa takia ja osa valitsee erilaisista syistä siviilipalveluksen.

Eipä kovin pitkään tarvitse miesporukan olla koolla, kun joku jo jossakin vaiheessa viittaa omiin armeijakokemuksiin. Näillä kokemuksilla on siis yhtenäistävä vaikutus, kun yhteiskunta monine ilmiöineen pirstaloituu.

Oma armeijaurani alkoi helmikuun viidentenätoista 1978. Olin samana päivä siihenastisen urani huipulla ja myös pohjalla. Tuona päivänä valittiin Urho Kekkonen viimeisen kerran tasavallan presidentiksi. Hän oli vaalin jälkeen kutsunut valitsijamiehensä presidentinlinnaan. Sieltä vastanotolta vaatteidenvaihdon kautta matkaisin Hämeenlinnaan Linnankasarmille vastaanottamaan varusteita. Saaman päivän aamuna olin käynyt Päämajassa ajattamassa hiukset armeijakuntoon. Päämaja oli parturiliikkeen nimi, eikä sotilastermi.

Kerrottakoon nyt sitten vielä, kun muistelemaan ryhdyttiin, että pääsin pois tammikuun kymmenes päivä 1979. Seuraavan päivänä aloitin työurani Menosissa. Tammikuun yhdeksäs oli ollut merkittävä päivä forssalaisten ja urjalalaisten kannalta. Silloinen TVL:n pääjohtaja Jouko Loikkanen oli sanonut Saviniemen risteyksessä merkittävät sanat: "Tehdään tie" Forssa - Urjala- tien jatkorakentaminen saatiin pian käyntiin. Vieraita saunotettiin, ruokittiin ja vähän juotettiinkin Erän majalla

Olin koko armeijassa oloaikana myös kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Aliupseerikoulussa Niinisalossa oli samaan aikaan myös Ikaalisten kunnanhallituksen silloinen puheenjohtaja Jyrki Talonen. Vain kerran olin poissa valtuuston kokouksesta, kun se piti Nuutajärven koulun valtionosuushankkeen takia pitää kiireellisenä. Olin silloin kuukauden mittaisella ampumaleirillä Rovajärvellä Lapissa. Kunnanhallituksen kokouksiin yritin ehtiä aina iltalomilla.

Silloin armeijassa oltiin joko yhdeksän tai yksitoista kuukautta. Nyt varusmiespalvelus kestää kuusi kuukautta tai erikoiskoulutuksen saavilla vuoden verran. Koulutuspaikasta voi esittää toivomuksia ja osaan joukko-osastoista joutuu jopa karsimaan.

Viime päivinä on presidenttitenteissä puhuttu lähes yksinomaan Natosta ja Eu-joukoista ja - operaatioista. Käsittämättömältä tuntuu se into, jolla Suomessa ollaan luopumassa liittoutumattomuudesta ja hinkutaan sotilasliittojen perään. Pienempikin into riittäisi.

Suomella oli aikanaan esimerkiksi Lähi-idässä mahdollisuuksia saada suuria rakennusprojekteja, kun maa tunnettiin puolueettomuudestaan. Rakennusurakat työllistivät myös urjalalaisia. Jotkut muistavat vielä YIT:n kuljetusliikkeen rekat, joiden kyljessä komeili Finland - Saudiarabia, Urjala - Jeddah - Riad.

Sotilaallinen liittoutuminen merkitsee sotilaallista turvaa, mutta se tuo mukanaan myös turvattomuutta, koska leiriin kuuluvana saamme osan myös siitä vastavaikutuksesta, mitä liittokunta kulloinkin tulee saamaan osakseen. Kaikkialla Nato ja Eu ei ole ystävällismielinen toimija. Nämä riskit kannattaa ottaa huomioon ennekuin poikiamme ja tyttäriämme ryhdytään mihinkään lähettämään. Kylä siviilikriiseissäkin olisi kylliksi tehtävää, jos auttamishalua ja varoja on.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.1.2006
Urjalan kulmilta
Presidenttiä valitsemassa

Syy siihen, että presidentinvaali käydään alkutalvesta, on historiassa. Suomalaiset saivat ensimmäisen kerran oikeuden osallistua Ruotsin kuninkaanvaaliin vuonna 1362. Vaali tapahtui helmikuun viidentenätoista.

Kun kuningas Kustaa Vaasa otti vallan 1523, hän teki kruunusta perinnöllisen omalle suvulleen. En tiedä ja asiakirjojakin taitaa olla aika vähän siitä, osallistuiko Urjalasta ketään kuninkaanvaaliin. Talonpoikaissäädystä pääsi Ruotsin valtiopäiville aikanaan neljä urjalalaista Sääksmäen kihlakunnan edustajina. Ensimmäinen valtiopäiväedustaja oli 1624 Salmen Reikon isäntä Heikki Nuutinpoika.

Ensimmäisen kerran Suomessa valittiin presidentti välillisillä vaaleilla 1925, jolloin valittiin 300 valitsijamiestä. Aikanaan oli käyty kiistaa siitä, kuuluisiko vaali eduskunnalle vai suoraan kansalle. Kompromissina päädyttiin valitsijamiesvaaliin. Ensimmäisen presidentin valitsi kuitenkin eduskunta. Hän oli K. J Ståhlberg, joka sai 143 ääntä ja tärkein vastaehdokas Mannerheim 50 ääntä.

Ensimmäisellä kertaa presidentinvaalissa äänesti 39,7 prosenttia äänioikeutetuista. Valitsijamiesten vaalissa Relander voitti Rytin kolmannessa äänestyksessä 172 - 109. Vuonna 1931 äänestämässä kävi jo 47,3 prosenttia. Väinö Tanner sai tälläkin kertaa ensimmäisellä kierroksella eniten valitsijamiesten ääniä. Kolme kierrosta tarvittiin ja lopulta Ukko-Pekkana tunnettu Svinhufvud voitti mahdollisimman niukasti 151 - 149 Ståhlbergin.

Vuonna 1937 valitut valitsijamiehet suorittivat vaalin jopa kolme kertaa, koska sota-aikana ei vaaleja voitu järjestää. Nyt äänestysprosentti oli jo 57,8 ja Kyösti Kallio valittiin toisessa äänestyksessä 177 äänellä Svinhufvudin saadessa 104 ääntä. Kallion jouduttua eroamaan sairauden takia 1940 valittiin Risto Ryti loppukaudeksi. Hän sai ääniä 288. Kolmannen kerran samat valitsijamiehet äänestivät 1943, jolloin Ryti valittiin 269 äänellä. Hänen erottuaan valittiin 1944 Mannerheim poikkeuslailla. Näiden valitsijamiesten joukossa oli tiettävästi varamiehenä IKL:n listoilta agronomi Kalle Jokela Urjalasta ainakin kerran.

Vuonna 1950 äänestysprosentti oli 63,8. Paasikivi valittiin heti ensi kierroksella 171 äänellä. Viisikymmentä vuotta sitten 1956 äänesti jo kolme neljästä eli 73,4 prosenttia. Kolme kierrosta tarvittiin ja Urho Kekkonen voitti K A Fagerholmin 151 - 149. Paljon pohdittiin, kuka ratkaisi vaalin. Pian heitä ilmoittautui useampiakin.

Vuonna 1962 oli niin kutsutut noottivaalit ja äänestämässä kävi peräti 81,5 prosenttia. Muistan mummolassa kuunnelleeni, kun Kekkosen nimi luettiin 199 kertaa. Vuonna 1968 kokosi Veikko Vennamo yllätyspotin ja Matti Virkkunen oli toisena vastaehdokkaana, mutta Kekkonen valittiin 201 äänellä. !974 tehtiin kuuluisia poikkeuslaki ja Kekkosen virkauraa jatkettiin neljällä vuodella.

Vuonna 1978 pääsin valitsijamieheksi. Vaalin tulos oli selvä, Kekkonen sai 259 ääntä. Yksi valitsijamies Kekkoselta siirtyi kristillisten Westerholmin taakse. Nyt käytettiin esipainettuja lippuja. Minulla ovat tallessa kaikkien muiden paitsi Kekkosen lippu, jonka pudotin lasiseen vaaliuurnaan.

Vasta vuonna 1982 valittiin ensimmäinen vasemmistolainen presidentti Mauno Koivisto. Koivisto sai ensimmäisellä kierroksella sosialidemokraattisen vaaliliittonsa 145 ääntä ja lisäksi 21 Kivistön ja yhden Vennamon valitsijamiehen äänen eli yhteensä 167 ääntä. Oli mielenkiintoista olla mukana tässä tapahtumassa, vaikka en Koivisto äänestänyt. Äänestysprosentti oli ennätyskorkea 86,8

Viimeisen kerran valitsijamiehiä tarvittiin 15.2.1988, jolloin kokeiltiin kaksivaiheista vaalia. Kun kukaan ei saanut ehdotonta enemmistöä, 301 valitsijamiestä valitsivat ja Koivisto valittiin toisella kierroksella 189 äänellä.

Vuodesta 1994 on käyty suora kaksivaiheinen vaali. Martti Ahtisaari ja Elisabet Rehn ottivat mittaa toisella kierroksella. Kuusi vuotta sitten Tarja Halonen voitti niukasti Esko Ahon. Nyt ennakkoäänestys on alkanut vilkkaana. Äänestäjät ratkaisevat, kuka presidentin valtakirjan saa seuraavaksi kuudeksi vuodeksi.

Seppo Pirhonen