Täältä voit lukea vuonna 2005 Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini

30.12.05 Vuoteen mahtuu paljon
23.12.05 Joulu tulee sisältämme
16.12.05 Lukeminen kannattaa
9.12.05 Kyllä meidän kelpaa
2.12.05 itsenäisyys mielessämme
25.11.05 Pikkujoulusesonkia
18.11.05 Miten käy terveydenhuollon?
11.11.05 Isyys on iankaikkista
4.11.05 Tietoyhteiskunnasta
28.10.05 Lumi aiheuttaa vipinää
21.10.05 Omasta lukiosta pidetään kiinni
14.10.05 Laatikkoleikki jatkuu
7.10.05 Kasvattaminen on taitolaji
30.9.05 Arboretumissa
23.9.05 Ratkaisevaa on keskustela työnjako
16.9.05. Tärkeät mökit ja mummolat
9.9.05 Syksy tuo muutoksia
2.9.05 Ei tee mieli valkeakoskelaiseksi
26.8.05 Kuka puolustaisi pientä ihmistä?
19.8.05 Ensin kaikki puimaan
12.8.05 Pitkäkin loma loppuu
5.8.05 Muualle autokauppaan
29.7.05 Enää harvalla omakohtaisia muistikuvia Muolaasta
22.7.05 Ennen vanhaan iltamissa
14.7.05 Makuasioista ei kannata kiistellä
8.7.05 Uudistunut kohtauspaikka
1.7.05 Jäljet pelottavat
24.6.05 Kuinka monta kasvia tunnet?
17.6.05 Ajatuksia tieasioista
10.6.05 Urjalassa paljon koettavaa
3.6.05 Kesäaikatalun mukaan
27.5.05 Kunta esilä verkossa
20.5.05 Vanha koulu purku-uhan alla
13.5.05 Urjala pesee kasvojaan
29.4.05 Vetreät veteraanit
22.4.05 Pähkäilyä lomakkeiden kanssa
15.4.05 Kohti rahatonta yhteiskuntaa
8.4.05 Hyvä koulu liikuttaa
1.4.05 Torista ja torin vierestä
18.3.05 Huomio matalapalkka-aloille
11.3.05 Asunnot väärissä paikoissa
4.3.05 Huono asema kanavilla
25.2.05 Tasa-arvoa laajakaistoille
18.2.05 Ihanteellista kuntakokoa ei ole
11.2.05 Vinkkejä laihduttamiseen
4.2.05 Uudella valtustolla rauhallinen aloitus
28.1.05 Miksi näin piti käydä?
21.1.05 Muistikuvia kentän laidalta
14.1.05 Poikkeuksellisia ilmoja

Forssan Lehti
30.12.2005
Urjalan kulmilta
Vuoteen mahtuu paljon

On kalenterin vaihdon aika. Päättynen vuoden tapahtumat ja menot on kohta kirjattu. Uuteen kalenterin on jo kertymässä merkintöjä. Olen kerännyt tähän muutaman tapahtuman ja kommentin päättyvästä vuodesta. Eteenpäin on menty ja joitakin takaiskuja on koettu. Urjalalle päättyvä vuosi taitaa muodostua kuitenkin käännekohdaksi. Elämä jatkuu.

Vuoden 2005 alkupuoli pysäytti meidät urjalalaiset. Taksimme Pauli Lehtinen ja kuusi nuorta menehtyivät onnettomuudessa Loimaalla. Koko kansaa järkytti vielä tsunamin jälkiselvittely.

Vuoden alussa aloittivat uudet kuntapäättäjät nelivuotiskautensa. Paula Virtanen johtaa valtuustoa ja Samuli Kortesato hallitusta. Seutuyhteistyötä kehiteltiin. Toijala lähti mukaan ensi vuoden alusta kansanterveystyön kuntayhtymään.

Myöhemmin maan hallitus yllätti kuntakentän ohi hallitusohjelman kuntamuutoskaavailuillaan. Tarjottiin kolmea mallia. Peruspalvelujen uudelleenjärjestämistä on myös pohdittu. Urjalan valtuusto päätti jättäytyä kuntaliitosselvityksestä pois selvin äänestysluvuin. Kylmäkoski, Toijala ja Viiala aikovat yhdistyä vuoden 2007 alusta. Johtovirat on jo jaettu.

Urjalan kannalta itsenäisenä pysyminen on viisas ratkaisu. Vaikeuksia tulee varmasti olemaan, koska vanhustenhuollon ja terveydenhoidon menot kasvavat kovaa tahtia, vaikka olemme jo siinä väestörakenteessa, johon suuret paikkakunnat ovat vasta tulossa.

Itsenäisenä voimme käyttää rahaa enemmän omiin tarpeisiimme kuin jonkin kunnan takamaana. Aivan käsittämättömiä ovat puheet siitä, että Urjala pitäisi jakaa naapurikuntien kesken. Joku professorikin sellaisia päästeli Aamulehdessä. Urjalan virkamiesten ja päättäjien pitää puolustaa ja kehittää omaa kuntaansa, jotta se pärjäisi jatkossa.

Väestökehitys kääntyi nousuun. Muuttovoittoa on ennekin tullut, mutta nyt se ylitti reilusti tappion, joka tulee kuolleiden enemmyydestä verrattuna syntyneisiin. Asuntorakentaminen lähti vilkkaasti käyntiin niin taajamissa kuin kylilläkin.

Yritystoiminta on mennyt eteenpäin. FinFilteristä tuli Parker ja työntekijämäärä on kasvanut. Ysitien varteen valmistuu uusi halli TM-teräkselle. Uusia pieniä yrityksiä on syntynyt. Palvelualat ovat menestyneet. Vuoden yrittäjänä palkittiin Sari ja Sauli Savolainen. S-market tekee tuloaan. Kaukolämpö laajenee, kun hakevoimala nousee.

Takaiskujakin koettiin. Autokauppa loppui. Aholaita teki pikavisiitin ennen konkurssia. Ananovan päivätanssit eivät päässeet alkamaan putkikiistan takia. Uimahallin korjaus viivästyy sekin kunnan ja kiinteistöyhtiön kinasteluun. EU-väännöt lisäävät epätietoisuutta maatalouden osalta.

Kirkko on ollut remontissa ja telttakirkko pääsi oikein Hearin sivuille. Iltapäivälehtiin päädyttiin myös siksi, että hautausmaalta löytyi yllättäen luita. Jäähallia remontoitiin eristämällä katto. Urheilukentän katsomo sai uuden värin ennen Muolaan pitäjäjuhlia, jossa julkaistiin kirja Urjalaan sijoittuneista Punnuksen kylän asukkaista.

Torimuutos epäilytti kuntalaisia, toriasiakkaita ja kesävieraita. Kun uusittu tori vihdoin heinäkuussa avattiin, oli väki tyytyväistä. Yksi kauppiaista tunnusti, että turhaan epäiltiin. Hyvä tuli.

Vuoden lopussa alkoivat kauan odotetut työt Lehmussuon risteyksessä. Puut on kaadettu, maisema muuttui ja pian alkaa nousta eritasoliittymä, joka parantaa turvallisuutta ja sujuvoittaa liikennettä.

Paljon vuodessa tapahtuu. Moniin asioihin on luotu pohja aiemmin. Jotkut tapahtuvat yllättäen. Väinö Linna kirjoitti kerran Sydän-lehdessä rohkaisuna kohtalotovereille: " Muista, että tämä päivä oli eilen huominen, joka on mennyt aika hyvin, ja olisi mennyt vielä paremmin ellet olisi kantanut siitä turhaa huolta."

Kiitos mielenkiinnosta ja monista palautteista, joita olen saanut vuoden kirjoituksista! Hyvää uutta vuotta 2006!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.12.2005
Urjalan kulmilta
Joulu tulee sisältämme

Jäälyhdyissä paloivat valot koulun pihalla, kun kuusijuhla oli päättynyt. Lapset ja juhlavieraat olivat jo kiirehtineet kotiin. Puut olivat verhoutuneet lumivaippaan. Joulukorttimaisemaksi tätä kutsutaan. Pakkanenkin tuntui kiristyneen.

Juhlassa oli laulettu pienistä enkeleistä, kelloista ja tontuista, lumilyhdystä ja korkeista hangista. Soittajat olivat loihtineet ilmoille Varpusen jouluaamuna, Jouluyö juhlayön, Kulkuset, Sydämeeni joulun teen, Joulu saapuu kaupunkiin ja in the Mood.

Juhla alkoi neljän kynttilän sytyttämisellä. Samanaikaisesti laulettiin virsi 13: Nyt sytytämme kynttilän. Taneli luki jouluevankeliumin ja enkeliryhmä yleisön seistessä virren 21 kymmenennen säkeistön.

Kirjoitin aiemmin opetushallituksen uusista ohjeista uskonnonopetuksen ja koulun juhlien suhteen. Silloin se ei herättänyt vastakaikua. Hiljattain oli Helsingin Sanomissa asiasta uutinen ja toimittajan hyvä kommentti. Se herätti keskustelua ja tällä viikolla kerrottiin, että opetushallitus antaa uudet ohjeet. Hyttysen ääni ei maakunnasta kuulunut. Onneksi aiheeseen tartuttiin valtamediassa.

Voimassa olevat ohjeet voi tulkita niin, kuin monet koulut ovat tehneet, että kristillinen sanoma pitää jättää pois, jos sen voidaan katsoa loukkaavan pienenkin vähemmistön näkemyksiä. Maaseudulla ei perinne ole niinkään muuttunut. Tilanne on toinen useissa kaupunkikouluissa, joissa oppilaista kolmannes, joskus enemmänkin, voi olla maahanmuuttajia, jolloin kansallisuuksia ja uskonnollisia vakaumuksia voi olla kymmeniä.

Ennen sanottiin, että maassa maan tavalla tai maasta pois. Tämä totuus on voimassa monissa vieraissa kulttuureissa edelleenkin. Ei siellä ole turvallista ryhtyä pullikoimaan. Meillä Suomessa korostetaan suvaitsevaisuutta. Se on oikein. Se ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että luovumme omista perinteistämme, kulttuuri- ja sivistystaustasta, joka perustuu pitkälti kristillisiin arvoihin. Toisia tulee kunnioittaa, mutta myös heidän tulee arvostaa suomalaisia arvoja. Vain siten syntyy kunnioittava ja hyväksyvä vuorovaikutus.

Mutta palataanpa joulujuhlan tunnelmaan. Näytelmät kuuluivat ohjelmaan. Eka- ja tokaluokkalaiset olivat saaneet kirjeen Marsista. tarkemmin tutkien se olikin joulupukin ensimmäisen luokan kirjoitusharjoituksia. Käsialahan on muuttunut moneen kertaan. Joulupukkikaan ei ollut aikanaan niitä kaikkein nopeimmin oppivia.

Kolmas- ja neljäsluokkalaiset joutuivat etsiskelemään tietokoneen tarvitsemaa salasanaa, jonka pukki oli hukannut ja unohtanut. Dementiasta löytyi apu hypnoosin avulla.. Viides- ja kuudesluokkalaiset pyrkivät auttamaan arabialaisen sheikin naimahuolia. Kranttu sheikki ei kelpuuttanut yhtäkään tontuista ja yritti kaapata lopuksi joulumuorin, kun käytettykin tavara kelpasi.

Joulujuhla päättyi isompien oppilaiden esittämään ja itse suunniteltuun tonttuleikkiin. Jouluterveiset Pohjolasta tulivat niin suomeksi, espanjaksi kuin englanniksi. 25 koululaistamme olivat harjoitelleet ja onnistuivat esityksissään hyvin. Katsojat vaikuttivat tyytyväisiltä.

Eilen käytiin siistimässä luokka, pakkaamassa näytelmätarvikkeet, siirtämässä tuolit saunarakennuksen varastotilaan ja laittamassa pulpetit paikoilleen. Sitten jaettiin kortit, lahjat ja keittäjän loihtimat joulupussit, jonne jokainen oli leiponut oman piparinsa. Lopuksi jännitettiin uuden opetussuunnitelman mukaisia todistuksia. Sitten alkoi joululoma.

Luonto voi luoda upeat puitteet joululle. Joulukoristeet, kuusi ja ruoka luovat oman tunnelmansa. Lahjat ovat lapsille tärkeitä. Tärkeää on aitous ja välittäminen, lähimmäisen muistaminen. Joulu tulee sisältämme. Sinne on kasteessamme annettu seimen lapsi, jotta voisimme elämässämme erottaa valon pimeästä, löytää turvallisen polun, joka vie perille. Iloista joulua!

Seppo Pirhonen

"Ja hän uneksi. Tähdestä, joka ilmestyy kuin meteori suomalaisen kirjallisuuden taivaalle. Profeetasta ja julistajasta, jonka oppi on kumoamaton. Rengin pojasta, jonka kuva asetetaan hänen oman koulunsa seinälle ja jota opettaja näyttää lapsilleen sanoen: Hän lähti täältä. Ja joka viimeinen iäkkäänä kunniavanhuksena haudataan kotipitäjän kirkkomaahan seppelevuoren alle. Ja maan etevin esseisti pannaan kirjoittamaan hänen elämäkertansa, jonka motoksi tulisi lause: "Elämän helvettiin joutuu vain ylhäisin aateli, muut jäävät sen edustalle lämmittelemään"."

Aivan oikein tunnistitte. Lainaus on Väinö Linnan kirjoittama. Se on laitettu esikoisteoksen Päämäärän päähenkilön Valte Mäkisen ajatukseksi. Päämäärässä maalta kaupunkiin muuttava nuori mies haaveilee kirjailijanurasta. Siinä on vahvoja liittymiä Linnan omaan elämään, ei kuitenkaan suoraan, vaan koetun elämän vaikutteina.

Ensi viikolla 20.12. on kulunut 85 vuotta Väinö Linnan syntymästä. Tässä kuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta Tuntemattoman sotilaan elokuvan ensiesityksestä. Joka kuudes vuosi televisiossa esitetään myös elokuvat Täällä Pohjantähden alla sekä Akseli ja Elina.

Tuntemattoman vanhemmat suomalaiset osaavat elokuvan perusteella melkein ulkoa. Myös Pohjantähdestä on jäänyt lukematon määrä erilaisia sanontoja arkikieleen, josta osa niistä alunperinkin on lähtöisin.

Päämäärä ja Musta rakkaus ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Linna ei halunnut, että niistä otetaan uusintapainoksia, koska piti niitä kirjallisesti huonompina. Viisi vuotta sitten ne julkaistiin osana Väinö Linnan koottuja teoksia. Pari vuotta sitten Pentinkulman päivillä nähtiin dramatisointi Mustasta rakkaudesta ja kymenkunta vuotta sitten Tampereen Työväenteatterissa esitetyssä näytelmässä nuoren Linnan elämästä oli aineksia Päämäärästä.

Vähemmälle huomiolle Linna on jäänyt esseistinä ( essee on kaunokirjallisuuden laji, kirjoitelma, jossa kirjoittaja pohtii ja keskustelee tekstin, mutta myös itsensä ja lukijan kanssa) Kootuissa teoksissa kuudes osa on lähes 600-sivuinen. Siihen on koottu Linnan kirjoittamat esseet, esitelmät, puheet ja yksi runo. Luulenpa, että useimmilta meistä tämä osa Linnan tuotannosta on jäänyt joko kokonaan tai ainakin osittain lukematta.

Meidän urjalalaisten kannalta näissä kirjoituksissa on kuitenkin paljon mielenkiintoista. Kirjasta löytyvät kaikki syntymäpäivämatineoissa, Pentinkulman päivillä ja muissa Urjalassa järjestetyissä tilaisuuksissa pidetyt puheet ja esitelmät. Lisäksi siellä on useita muita tekstejä, joissa on viittauksia lapsuuteen ja nuoruuteen.

Pääosa teksteistä käsittelee kirjallisuutta sekä siitä käytyä polemiikkia ja keskustelua.. Joukossa on kuitenkin paljon yhteiskuntaa käsitteleviä tekstejä. Myös kulttuurista ja kielestä on useita kirjoituksia.

Kirjoituksissa tulee esille humoristi ja pohdiskeleva filosofi. Artikkelit ovat huolellisesti tehtyjä ja mietittyjä. Niissä on selkeitä kannanottoja ja erittäin tarkkaa ihmiskuvausta. Tuntemattoman elokuvaversiota varten on kuvattu mm Linnan ajattelema ulkoinen ja sisäinen olemus henkilöhahmoille.

Kannattaa siis lukea Linnan kirjoittamat esseet. Koottuja teoksia saa vielä kirjakaupoista ja myös kirjastosta ne löytyvät. Olen itse lukenut mainittuja tekstejä ja palaan niihin ehkä myöhemmin sopivissa yhteyksissä.

Valte Mäkisen unelma ei toteutunut. Väinö Linnan unelma toteutui ja ylittyikin. Parhaillaan hänen elämäkertaansa kirjoittaa, ei niinkään esseistinä tunnettu, mutta kirjallisuuden professorina Tampereen Yliopistossa toiminut Yrjö Varpio. Luvassa on siis jämptiä tekstiä, osin tuttua, mutta myös jotakin uutta. Ilman päämääriä elämä on ajelehtimista.

Seppo Pirhonen

Kyllä on helppoa. Kaikki on mietitty puolestamme valmiiksi. Ensimmäinen presidenttiehdokkaiden yhteisesiintyminen on nähty. Mutta ei siinä kaikki. Aamulla kerrottiin sekin, kuka voitti, haastoi ja ketkä olivat sivuosissa. Kyllä meidän kelpaa. Ei tarvitse muuta kuin äänestää, mitä media neuvoo.

Kolmella niin sanotulla pääehdokkaalla on omat yhteytensä Urjalaan. Nykyinen presidentti vieraili virassa ollessaan Pentinkulman päivillä. Presidentin mukanaolo tapahtumassa on arvostuksen osoitus. Hiukan kummeksuntaa urjalalaisissa herätti, ettei ketään kutsuttu linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Presidentin nykyinen puoliso Pentti Arajärvi kävi puhumassa Puolimatkan koulun satavuotisjuhlassa. Varmuuden vuoksi yleisö nousi seisomaan hänen tullessaan juhlatilaan. Arajärven suku on osin lähtöisin ja osin vaikuttanut Urjalassa ja siksi koulun juhlaan saatiin presidentin puoliso puhujaksi ja hyvän puheen pitikin.

Pääministeri Matti Vanhasen poliittinen ura lähti nousuun Urjalassa vuonna 1980, kun hänet valittiin Esko Ahon seuraajaksi Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajaksi Urjalassa pidetyillä suvijuhlilla. Vastaehdokkaina olivat nykyinen ex-kunnanjohtaja Martti Pura ja Maaseudun Tulevaisuuden nykyinen päätoimittaja Lauri Kontro.

Vanhanen on käynyt pari muutakin kertaa. Eräs valtakunnallinen säätiö suunnitteli leirikeskusta Urjalaan. Ehdolla olivat Vanhan Tallin maisemat Nuutajärvellä. Vanhanen kävi katsastamassa paikkaa. Lisäksi hän oli jokin aika sitten juhlapuhujana Menosten kesäjuhlissa.

Varapääjohtaja Sauli Niinistöllä on myös yhteyksiä Urjalaan. Hän oli aikanaan opiskeluvuosinaan nimismiehen tehtäviä hoitamassa. Urjalan Joulun tämän vuoden numerossa on tästä artikkeli, joten en paljasta siitä tässä yhteydessä sen enempää.

Niinistö oli Urjalan Sanomien päätoimittajalta kysellyt, että vieläkö Menosissa tapellaan. Oli kait joskus tanssien jälkeen nujakoitu ja kylän nimi oli jäänyt Niinistön mieleen. En tiedä mitä päätoimittaja Simo Husso vastasi. Luultavasti niin, että ei muutoin, mutta kyläläiset tappelevat kylänsä puolesta.

En muista, enkä tähän yhteyteen ehtinyt mistään tarkistaa muiden presidenttiehdokkaiden yhteyksistä Urjalaan. Saattaapa joku olla käynytkin. Sitäkään en muista oliko Hautala aikanaan Koijärvellä.

Naapuripitäjä Punkalaidun pääsi aikanaan nauttimaan siitä, että Mauno Koiviston puoliso on sieltä kotoisin. Tellervo Koivisto vieraili Urjalassa Pentinkulman päivillä vuonna 1984.

Urho Kekkonen kävi vaalikamppailunsa aikaan puhumassa Urjalan Säätiötalossa. Kerran hän vieraili FinnFilterin tehtaalla tapaamassa ystäväänsä talousneuvos Toivo Rapakkoa. Kekkonen kirjoitti myös Väinö Linnan juhlakirjaan Toisen tasavallan kirjailija artikkelin vuonna 1980.

Eli näyttää siis siltä, että edellä kuvatun läheisempää presidentillistä erikoisasemaa ei meihin urjalalaisin kohdistu tällä haavaa äänesti kansa sitten miten tahansa. Meidän on siis tyytyminen

seuraamaan tasavallan menoa vähän kauempaa. Tosin joillakin voi olla läheisempiä tuttavuuksia, joista voi olla hyötyä jatkossa.

Osuvin kommentti televisioiduista presidentin linnan kutsuista oli diplomaattikunnan vanhimman Brasilian suurlähettilään kommentti. Siinä hän totesi, että Suomi on tasavalta 364 päivää vuodessa, mutta kuningaskunta joulukuun kuudentena. Hovitoimittajat keskittyivät tälläkin kertaa julkkiksiin ja naisten pukuihin. Vieraana olut tavallisempi väki ei kameroiden eteen haastatteluihin päässyt.

No eiköhän tästä vielä ihan kunnon kisa tule. Ainakin aiemmin kansa on vilkkaasti äänestänyt presidentin vaaleissa. Niin käynee nytkin.

Seppo Pirhonen

Kun Suomen itsenäisyysjulistus joulukuun kuudentena 1917 hyväksyttiin eduskunnassa, syntyi tulos äänestämällä. Äänin 100-88 hyväksyttiin Svinhufvudin senaatin esitys. Äänestys käytiin kahden rintaman välillä. Lopputulos oli porvarillisten puolueiden kanta. Sosialistit edustivat kantaa, jonka mukaan itsenäistyminen olisi tullut tehdä neuvotellen venäläisten kanssa.

Sosialistien suhtautuminen Venäjään oli muuttunut bolsevikkien valtaantulon jälkeen myönteiseksi ja he olivat varmoja, että itsenäisyys olisi myös saatu. Voittanut leiri katsoi, että oli turhaa jättää itsenäisyyttä riippuvaiseksi Venäjän epävakaisista valtioelimistä.

Eino Jutikkala toteaa tapahtumista: "Koruttomasti ja erimielisyyksien leimaamana tapahtui itsenäisyyden julistaminen: sosialistit - Voionmaata lukuun ottamatta - istuivat ja porvarilliset seisoivat." Svinhufvudin senaattiin kuului kuusi nuorsuomalaista, vanhasuomalaisia ja maalaisliittolaisia kaksi ja yksi ruotsalainen. Urjalalaista syntyperää oli Juhani Arajärvi.

Itsenäistymiseen oli päädytty monien värikkäiden vaiheiden jälkeen. Sekä Suomessa että Venäjällä oli olut monenlaisia mullistuksia. Ensimmäinen maailmansota oli menossa. Itsenäisyydelle tarvittiin myös kansainvälinen tunnustus. Silloisen Suomen kannalta merkittävät toimijat Saksa ja pohjoismaat katsoivat, etteivät ne voi tunnustaa itsenäisyyttä ennen kuin Venäjä sen tekisi. Saksan kautta oli saatu vihiä siitä, että tunnustaminen olisi mahdollista, mutta edellytti yhteydenottamista neuvostohalitukseen.

Yhteen aikaan korostettiin kovasti tätä neuvostohallituksen Leninin johdolla tapahtunutta itsenäisyyden tunnustamista. Oltiinpa taipuvaisia sanomaan, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se näkökohta, että myös Neuvosto-Venäjä sai diplomaattisen tunnustuksen Suomelta. Tunnustusta hakemassa olleet Svinhufvud, Enckell ja Idman joutuivat muuttamaan anomuskirjelmänsä otsikon muodosta "Venäjän hallitukselle" muotoon "Kansankomissaarien hallitukselle"

Tunnustus hyväksyttiin vuoden viimeisenä päivänä ja vahvistettiin keskuskomiteassa neljäs tammikuuta. Tämän jälkeen Suomen itsenäisyyden tunnustivat samana päivänä Ruotsi ja Ranska ja pari päivää myöhemmin Saksa. Vuoden 1918 aikana itsenäisyytemme tunnusti 14 maata. Tässä mielessä Venäjän tunnustus avasi portit.

Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteissa seuraava merkittävä tapahtuma oli Tarton rauha, jossa vahvistettiin rajat sellaisiksi kuin ne olivat vuoteen 1939, jolloin Neuvostoliitto Saksan kanssa tekemänsä sopimuksen turvin Leningradin turvallisuuteen vedoten vaati rajojen siirtoa ja Suomen saattamista etupiiriinsä.

Itsenäistymisestä on kulunut 88 vuotta. Se on niin pitkä aika, että keskuudessamme on vähän sellaisia aikalaisia, jotka voisivat noista ajoista kertoa. Viime vuosina itsenäisyyden juhlinnassa on korostunut vuosien 1939-1945 sotien tapahtumat. Sotaveteraanipolvi on ollut ansaitusti keskeisesti esillä. Ehkä samalla on kansakunnan muistissa hämärtynyt itsenäistymisvaihe ja myös sitä seuranneet tapahtumat. Ehkä parin vuoden päästä voimme lukea uutta tutkimustietoa itsenäistymisvaiheista, kun juhlitaan pyöreitä vuosia.

Jokainen aika kirjoittaa oman historiansa. Siihen vaikuttavat kunkin aikakauden aate- ja muut virtaukset sekä kansainvälinen tilanne. Ratkaisevasti siihen vaikuttavat käytettävissä olevat lähteet, mutta myös näiden lähteiden tulkinta. Vaikutusta on myös tutkijoiden ja kirjoittajien omilla ennakkoasenteilla.

Valtiot - eritoten suuret - kirjoittavat ja ylläpitävät niille tarkoituksenmukaista käsitystä. Niinpä nykyisellä Venäjälläkin jatketaan neuvostokauden mukaista linjaa, jossa ei tunnusteta Talvisotaa muuta kuin vähäiseksi rajakahaksi. Sitä vastoin vaalitaan ja korostetaan käsitystä, että Suomi oli hyökkääjä Saksan rinnalla vuonna 1941. Viimeksi tämä tuli esiin sotasyyllisyyttä koskeneessa seminaarissa venäläisedustajan puheenvuorossa.

Samaisessa seminaarissa tuli esiin myös mielenkiintoinen brittinäkemys. Sen mukaan Britannia ei sotasyyllisyysasiassa halunnut vaarantaa suhteitaan Venäjään Suomen takia. Kaikki valtiot ajattelevat itsekkäästi ja omista eduistaan lähtien. Hyvin tämä on tullut esille myös viime aikoina EU:n puitteissa. Olkaamme siis terveellä tavalla itsenäisiä ja itsellisiä!

Seppo Pirhonen

Ensimmäinen adventti aloittaa uuden kirkkovuoden. Sitä kutsutaan myös pikkujouluksi. Niitä onkin jo pidetty paljon ja tämä viikonloppu on parasta sesonkia. Ainakin maaseudulla tähän aikaan kuuluvat myös joulumyyjäiset, joilla kerätään rahaa moniin hyviin tarkoituksiin lähetystyöstä luonnonsuojeluun.

Henkilöstö on usean yrityksen tärkein voimavara. Henkilöstöstä huolehtiminen on tärkeää yrityksen tai myös julkisyhteisön menestymisen kannalta. Työyhteisöissä on erilaisia sovittuja järjestelmiä, joilla työntekijöitä muistetaan esimerkiksi merkkipäivinä, tiettyjen työvuosimäärien kertymisen jälkeen tai eläkkeelle lähdettäessä.

Tavalliset työntekijät harvoin pääsevät osallisiksi mistään bonus- tai optiojärjestelmistä. Julkisella sektorilla näitä ei ole lainkaan. Aina silloin tällöin on keskusteltu ja osin kokeiltukin erilaisia järjestelmiä, mutta niistä ei ole tullut merkittäviä kannustimia. Yhteistoimintarahastoja on joillakin yrityksillä.

Työntekijöistä pitää tietenkin huolehtia muulloinkin kuin erityisinä juhlapäivinä. Työhyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät. Työkyvyn ylläpitämiseen ja jaksamiseen pyritään vaikuttamaan erilaisella tyky-toiminta-tyyppisillä ohjelmilla, joissa työntekijöille annetaan mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi oman kunnon ylläpitämiseen.

Työntekijöiden kannalta on tärkeää myös se, että he tulevat kuulluksi ja voivat vaikuttaa oman työyhteisönsä ja työympäristönsä kehittämiseen. Tähän voi olla virallisia järjestelmiä, jotka voivat olla hyvin suunniteltuja, mutta ratkaisevaa on kuitenkin käytännön toiminta työpaikalla. Esimiesten ja työnjohtajien käytännön toiminta ratkaisee. Jos jatkuvasti julkisuudessa kerrotaan, että työyksikkö on tarpeeton, ei se ole kovin kannustavaa.

Työtahti on kaikilla työpaikoilla tiivistynyt niin, että epämuodolliseen yhdessäolon työntekijöiden kesken työpaikan puitteissa jää vähän aikaa. Harrastustoiminta on myös niin eriytynyttä, että vapaa-ajallakin ollaan eri porukoissa. Monilla työpaikoilla pikkujoulu saattaa jäädä lähes ainoaksi vuosittaiseksi tapahtumaksi. Siihenkään eivät kaikki välttämättä osallistu.

Urjalan kunta työnantajana ei ole kovinkaan paljon panostanut henkilöstönsä hyvinvoinnista huolehtimiseen. Säästösyistä määrärahoja on karsittu tai poistettu kokonaan. Parin vuoden aikana on aloitettu esimiesten koulutus, jossa näihin asioihin on paneuduttu. Jonkin verran voidaan tehdä ilman rahaa, mutta kyllä sitäkin tarvittaisiin.

Muutama vuosi sitten kunta tarjoisi kaikille työntekijöille yhden kesäteatteriesityksen Urjalassa kahvitarjoiluineen. Sekin siis karsittiin pois. Pikkujoulun kunta kustantaa vain kunnantalon työntekijöille.

Itse en ole mikään pikkujouluihminen. Muutamaan olisi harrastusten tai jonkin muun syyn kautta mahdollisuus osallistua, mutta eipä ole tullut käydyksi. Jouluaihe on tietenkin ammatista johtuen päivittäin paljonkin esillä, kun kouluissa näihin aikoihin aletaan valmistella kuusijuhlaa.

Joka vuosi on aikamoinen miettiminen ohjelmasta. Vanhemmat pitävät perinteisestä joulujuhlasta. Joskus on kokeiltu muutakin. Hyvin ne ovat onnistuneet ja vaikka varpaat joskus ulkona palelivatkin, palaa erilainen juhla jälkeenpäin ehkä paremmin mieleen.

Uutta juhlaa suunnitellessa muistellaan, että mitä oli ohjelmassa vuosi sitten. Ainakin laulut pitää kirjata muistiin, jotta peräkkäisinä vuosina ei olisi samoja. Oli miten oli, vanhemmille omien lasten esitykset ovat tärkeitä. Myös koululaisille joulujuhla on lähes ainoa, jossa pääsee esiintymään isommalle joukolle. Toivottavasti juhla tarjoaisi myös mahdollisuuden kokea pyhän kokemus, johon muutoin on vähän mahdollisuuksia. Hyvää joulunalusaikaa!

Seppo Pirhonen

Yli kolmekymmentä vuotta urjalalaisten perusterveyspalveluista on vastannut kolmen kunnan kuntayhtymä. Aikanaan oli yhtä aikaa päätettävänä myös neljän kunnan kuntainliiton perustaminen, mutta Toijala jättäytyi viime hetkellä yhteistyöstä. Ensi vuoden alussa palataan jo vuonna 1972 kaavailtuun järjestelyyn, jossa neljä kuntaa hoitaa yhdessä perusterveydenhuollon. Toijala tulee mukaan Kylmäkosken, Urjalan ja Viialan kanssa Etelä-Pirkanmaan yhteiseen kuntayhtymään.

Esimakua tulevasta saatiin tämän viikon lehdistä, jossa kerrottiin, että uuden järjestelyn myötä iltapäivystys(klo 16.00-20.00) loppuu Urjalassa ja Viialassa. Se keskitetään Toijalaan. Yö- ja viikonloppupäivystys on ollutkin jo Valkeakoskella. Käytännössä näin on siis perjantain iltapäivän neljästä maanantaiaamun kahdeksaan. Kuntayhtymän tuore ylilääkäri Kalevi Toppari perusteli päätöstä valtakunnallisella suuntauksella. Hän myös antoi ymmärtää, että jatkossa kaikki päivystys keskitettäisiin Valkeakoskelle.

En tiedä olivatko Urjalan päättäjät hereillä asiassa eli huomasivatko asian, kun lausunto oli käsittelyssä kunnanhallituksessa. Kunnanjohtaja Hannu Maijalan lehtilausunnosta sai vaikutelman, että Urjala ei voisi asiaan vaikuttaa. Näinhän ei ole. Kuntayhtymässä Urjalan kanta painaa. Tästä keskittämisestä ei voi syyttää valtiovaltaa, nyt on kysymys omasta tahdosta.

Päivystys oli aikanaan yksi Toijalan poisjäännin syistä. Toijalassa katsottiin, että on kummallinen tilanne, jos toijalalainen tulee ensin päivystykseen Urjalaan ja määrätään sitten jatkotoimiin Valkeakoskelle, niin tulee turhaa kulkemista. Jossain vaiheessa päivystysrenkaassa oli Toijala.

Kunnanjohtaja totesi lehtihaastattelussa, että päivystyksen jäädessä pois lääkäreillä jää aikaa enemmän päivätyöhön. Näin varmaan onkin. Aikanaan edustin sitä näkökantaa, että lääkärien perustyöaikaa voitaisiin jatkaa yli iltaneljän esimerkiksi iltakuuteen tai jopa iltakahdeksaan. Tätä lääkärikunta vastusti voimakkaasti ja sitä ei voitu toteuttaa. Monissa kunnissa näin on tehty ja nytkin sitä kannattaisi harkita esimerkiksi perjantaisin. Nyt normaalityöaikaa tekevä ei ehdi lääkäriin koskaan muulloin kuin työaikana.

Kuntayhtymän tai kuten silloin puhuttiin kuntainliiton perustaminen, vaati pihtisynnytyksen. Kätilönä toimi silloinen kuntatarkastaja Paavo Veijonsuo, joka keksi ratkaisun investointien rahoittamiseen. Ratkaisu oli sellainen, ettei minkään kunnan kannattanut vastustaa investointia toisen alueella. Yhteisestä vuodeosastosta Kylmäkoski ja Viiala maksoivat investointiosuutta Urjalalle käytön mukaan, kun Urjala ensin rakensi sen ja sittemmin korjasi sitä omalla kustannuksellaan.

Sittemmin tästä käyttömaksusta käytiin kädenvääntöä ja monta palaveria istuttiin, kunnes sitä muutettiin. Kylmäkoski ja Viiala tunsivat maksaneensa liikaa. Olipa selvitettävänä myös kuntayhtymän purkaminenkin. Siitä tehtiin selvityksiä. Henkilöstö vastusti tiukasti ja luottamushenkilöillä ei ollut riittävää halua tai rohkeutta.

Käytännössä kuntayhtymässä on ollut sellainen tilanne, että jokaisella kunnalla on tavallaan ollut oma terveyskeskus. Näin kaikissa toimipisteissä on tästä syystä jonkin verran ylikapasiteettia. Perusterveyden menot ovat Urjalassa vertailukuntia korkeammat. Kaikkia kustannusylitystä ei selitä Urjalan väestörakenne.

Perusterveyden palvelut ovat hyvät Urjalassa. Miten lie tulevaisuudessa, sen aika näyttää. Erikoissairaanhoidossa kustannuksiin on vaikea puuttua. Avainasemassa on perusterveydenhuollon lääkärikunta. Kuntayhtymässä on ylilääkäri tehokkaasti seurannut ja tarpeen mukaan ohjeistanut erikoissairaanhoitoon lähettämistä. Sinne pääsee myös ohi kunnallisten palvelujen yksityislääkärien kautta. Heitäkin Urjalassa on ja saattaa olla, että päivystysmuutos lisää heidän asiakaskuntaansa.

Urjala on keskittänyt aluesairaalatoiminnan Valkeakoskelle. Forssan sairaala pärjäsi aikanaan palvelutasossa ja hinnoissakin. Keskittämispäätös tehtiin siitä huolimatta. Ehkä nyt katsellaan tätäkin asiaa enemmän kuntalaisnäkökulmasta kuin muista. Ainakin kunnanjohtajan lehtilausunto antoi tästä viitteitä. Hyvä niin.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.11.2005
Urjalan kulmilta
Isyys on iankaikkista

Päiväkerhoissa ja -hoidossa, sekä kouluissa on varmaankin tällä viikolla väsätty isänpäiväkortteja "maailman parhaalle isälle". Sunnuntaina ne sitten annetaan milloin kera laulun ja kahvin ja halauksin, milloin muulla tavalla. Joku laittaa sen postiin, jos ei ole se viikonloppu, jolloin ollaan isän luona.

Isille sanoisin, että kannattaa nauttia ainakin kerran vuodessa siitä, että kutsutaan hyväksi, tai parhaimmaksi. Tulee aika sellainenkin, että laatusanat vaihtuvat toisiin. Muutenkin kannatta lasten kanssa aina elää täysillä meneillään olevaa ikävaihetta. Silloin ei tarvitse jälkeenpäin haikailla, että olisi pitänyt. Tulevaisuudesta emme koskaan etukäteen tiedä mitään varmaa.

Isyyskin on iankaikkista. Kun se kerran alkaa, ei se pääty koskaan. Toki matkan varrella siinä on erilaisia vaiheita mm pienten lasten, murrosikäisten ja aikuisten isänä oleminen. Isä vaikuttaa meissä vielä kuoltuaankin. Myös isoisä on tärkeä lapsille.

Itselläni ei ollut koskaan pappaa. Isäni isä kuoli jo oman isäni ollessa pieni lapsi. Äitini isä puolestaan ehti kuolla pari kuukautta ennen syntymääni. Omilla lapsilla on osalla ehtinyt olla kaksi pappaa ja nuoremmilla vain yksi.

Isäksi ei voi opetella kirjoista. Toisaalta ei opaskirjojen lukemisesta mitään haittaakaan ole. Elämä opettaa. Joku sanoi kerran, että lapset ovat Luojan lahja ja Jumalan ruoska. Isät pyrkivät usein olemaan kavereita. Usein kaveruutta korostavat ankaran isän kanssa kasvaneet. Oppineet varoittavat kaveruudesta. He sanovat, että isän ja äidin tulee olla vanhempia, jotka asettavat rajat ja rakastavat.

Muistelmissa isät ovat aiheina, kaunokirjallisuudessa tavalliset isät vähemmän, mutta erilaiset enemmän. Omasta isästä kirjoittaminen ei aina ole helppoa. Yksi vaikuttavimmista tilityksistä on Kukka-Maaria Karjalaisen Ahti-isästään kirjoittama kirja.

Tuumailin tätä aihetta pohtiessani myös sitä, miten Väinö Linna kuvaa isyyttä Pohjantähdessä. Äkkiseltään tuntui, ettei sieltä varsinaista isäkuvausta löydy juuri lainkaan. Tarkemmin ajatellen sieltä voi löytää useita isäkuvia.

Koskelan Jussi oli miettinyt monet asiat itsekseen, niin myös esikoisen nimen. Akseli seurasi aikanaan isänsä jälkiä ja kehotti laittamaan pojan nimeksi Voitto. Jussi kommentoi lyhyesti tyyliin annas olla kromehtimatta sen lihakupin. Hän varoitti kapinoimasta, mutta kävi pyytämässä poikien hengen säästämistä. Akseli ei voinut pyytää, häneltä sota vei kolme poikaa ja Kiviojan raikulipoika tyttären.

Pappilassa äiti oli hallitsevampi. Ilmapiiri oli liian pieni ja ahdistava suuria tekoja suunnittelevalle Ilmarille, jonka oma avioliitto päättyi välirikkoon. Saksaan lähtevälle pojalleen pappisisä antoi mukaan Raamatun. Pojalleen hän puhui niin ripille päästessä ja vihittäessä, tietenkin viran puolesta, mutta enemmän henkilökohtaisesti kohdistaen, kun ei muuten siihen oikein kyennyt.

Leppäsellä haettiin Aunen pojalle isää. Useampi "oli ollu sillain". Aune tiesi pappilan Ilmarin isäksi. Isoisä ei siunatessaan pitäjän ensimmäistä sankarivainajaa tiennyt kohteena olevan pojanpoikansa, mutta puhui kauniisti.

Laulujen aiheina isät ovat kautta aikojen. Iskelmänikkarit ovat riimitelleet milloin viikonloppuisästä milloin kehottaneet ajamaan hiljaa. Onneksi isänpäivä ei ole kaupallistunut sittenkään liikaa mainosten hyvistä yrityksistä huolimatta. Lahjapaketteihin tyrkytetään partakonetta, asustetta ja hajustetta, työkalua, kirjaa tai isänpäivälounasta.. Kukkakaupan sesonkia tämä aika ei kuitenkaan ole

Parasta on aito tekeminen ja yrittäminen. Siksi ne kortit tuntuvat niin mukavilta ja riittävät sinällään jo ihan hyvin. Hyvää isänpäivää!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.11.2005
Urjalan kulmilta
Tietoyhteiskunnasta

Urjalan kirjastossa on jo muutaman viikon ajan järjestetty Internetin käyttäjäkoulutusta esittelemällä eri alojen sivustoja. Iltatapahtumat ovat osa Suomi verkossa - kampanjaa, joka huipentuu valtakunnallisesti lähipäivinä. Toteutettavan kampanjan tavoitteena on lisätä ihmisten tietoa, rohkeutta ja valmiuksia käyttää verkosta löytyviä palveluita ja sisältöjä viestillä: "Tietoyhteiskunta on arkipäivää. Sähköiset palvelut, tietokoneet, kännykät ja Internet helpottavat ihmisten elämää ja auttavat ylläpitämään hyvinvointia ja palveluita Suomessa."

Kirjastossamme on neljä tietokonetta yleisön käytössä. Varsinkin lapset ja nuoret ovat ne löytäneet. Käyttövuorot on jaettu tunnin jaksoiksi. Vuorot pitää varata etukäteen erillisestä varauslistasta. Palvelu on tarkoitettu kaikille niille, joilla ei ole kotona tietokonetta tai nettiyhteyttä tai, joilla yhteys on hidas. Toki niitä saavat käyttää muutkin. Kirjaston henkilökuntaa on koulutettu opastamaan ja neuvomaan.

Järjestetyillä teemailoilla ei ole ollut kovin valtaisaa yleisömenestystä. Muutama teemailta on vielä jäljellä ja toivottavasti ihmiset rohkeasti osallistuvat niihin Vaikka itse olen perehtynyt näihin asioihin paljon, myönnän, että minullakin on paljon opittavaa. Yksi ns miesten iltaan osallistunut tiivistikin asian hyvin. Hän totesi, että tuli hakemaan vinkkejä uusista sivustoista. Helposti käy niin, että surfatessa sivulta sivulle, käyttää tuttuja aihepiirejä, jolloin monet hyödyllisetkin sivut jäävät käymättä.

Ensi viikolla Urjalassa vieraille yläasteen pihalla tamperelainen NettiNysse. Jäljellä on vielä ns. naisten ilta, kelan ja pankkipalvelujen esittely.

Valtakunnallisen kampanjan sivusto löytyy osoitteesta www.suomi.fi. Sieltä voi klikata linkkiä Suomi verkossa. Hyödyllisiä neuvoja vasta-alkajalle löytyy myös osoitteesta www.asiointiopas.fi. Siellä neuvotaan yksityiskohtaisesti, mitä tarvitaan Internetiin pääsemiseksi. Kokoamiani Urjala-aiheita löytyy Urjanportista www.urjamedia.fi.

Keskustellessa ihmisten kanssa olen huomannut, että entistä useampi eläkeläinen tai varttuneemmassa iässä oleva on hankkinut tietokoneen. Osa on saanut tuntuman koneisiin jo työelämässä, mutta aika monet ovat hankkineet ihan ensimmäisen koneen ilman aikaisempaa kokemusta.. Omat lapset ovat myös joissain tapauksissa antaneet vanhan koneensa. Niillä pärjää usein vallan mainiosti. Tehojahan vaaditaan usein vain pelien pyörittämiseen.
Urjalassa yhteydet eivät ole vielä parhaat mahdolliset. Kolmasosalla ei ole mahdollisuuksia käyttää laajakaistaa. Nämä noin 900 taloutta joutuvat käyttämään modeemiyhteyttä tai ISDN-yhteyttä. Tehdyn sopimuksen mukaan helmikuun alussa laajakaistan pitäisi olla saatavissa koko kunnan alueella.

Laajakaista on nopea Internet-yhteys. Siinä on valittavana erilaisia nopeuksia. Hinta riippuu nopeudesta. joka tapauksessa laajakaista tulee halvemmaksi kuin hitaammat yhteydet, jotka raksuttavat yhteyden ollessa auki puhelinlaskua. Jos haluaa katsella isoja kuvatiedostoja ja elokuvia ja kuunnella musiikkia on laajakaista välttämätön.

Puhelinkuluja voi laajakaistayhteydellä vähentää siirtymällä käyttämään nettipuhelinta. Ohjelma löytyy netistä ja lisäksi tarvitaan kuulokkeet ja mikrofoni. Myös keskustelukumppanilla täytyy olla sama varustus. Lisäksi molemmilla pitää olla kone auki samaan aikaan. Puhua voi pitkään ilmaiseksi, koska mitään muuta kulua ei tule kuin hankitun laajakaistayhteyden kuukausimaksu. Sopii erityisesti hiljattain rakastuneille, nuorten keskinäisiin pulinoihin, lasten ja vanhusten yhteydenpitoon ja erityisesti yhteydenpitoon ulkomailla asuviin.
Internetistä löytyy paljon hyödyllistä ja paljon tarpeetonta ja myös haitallista aineistoa. Sen käyttö kannattaa opetella. Sähköpostilla voi kaverillekin kertoa hyvistä löydöistä.
Seppo Pirhonen
seppo.pirhonen@reppu.net

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
28.10.2005
Urjalan kulmilta
Lumi aiheuttaa vipinää

Syksyn taittuminen talviseksi aiheuttaa monenlaista puuhaa. Olemme saaneet nauttia kauniista syksystä, jonka aikana on ehtinyt hyvin varautua talven varalle. Silti lumien tulo aiheuttaa aina uudenlaista vipinää. Kiireisintä on tainnut olla rengasliikkeissä, joissa on jonoja riittänyt.

Ajaminen talviliikenteessä vaatii aina oman totuttelunsa. Välimatkaa pitää jättää enemmän ja muiden tielläliikkujien edesottamuksia pitää seurata tarkemmin varsinkin risteyksissä. Tien ylittäminenkään ei käy talvikelillä yhtä sutjakkaasti kuin talvella.

Talvinopeusrajoitukset tulivat voimaan viikon alusta. Perusnopeus on 80 kilometriä tunnissa ja moottoriteillä nopeus laskettiin sataan. päätiet ovat usein talvellakin pitkään sulia ja tällöin monia autoilijoita harmittavat alhaisemmat nopeudet. Vaihtuvan nopeusnäytön mahdollistavat liikennemerkit ovat kalliita. Lounais-Hämeessä ainoat tällaiset merkit taitavat olla Humppilassa.

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kannalta talventulo vaikuttaa myös liikkumiseen. Pyöräily vähenee huomattavasti. Aktiiviset talvipyöräilijät käyttävät talvirenkaita, jotta liikkuminen olisi turvallisempaa. Myös valoihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos joutuu liikkumaan pimeässä tai hämärässä.

Rollaattorikkansa vaihtaa potkukelkkaan. Jalan kulkevat toivovat, että jalkakäytävillä olisi soraa ja kelkoilla liikkuvat toivovat, että puolikas jätettäisiin hiekoittamatta, jotta kelkalla pääsisi lykkimään. Yleisönosastoissa näistä asioista kirjoitetaan joka talvi.

Pienten lasten perheissä talventulo tarkoittaa kerrospukeutumisesta aiheutuvan vaaterumban alkamista. Lapasia, sukkia, ja pipoja etsitään. Milloin ne ovat märkänä tai milloin toinen pari on hukassa. Pukemiseen on varattava paljon enemmän aikaa.

Isompien ja nopeassa kasvuiässä olevien kanssa on syksyisin pulmana se, että edellistalven vaatteet ovat jääneet pieniksi. Tarvitaan niin jalkinetta kuin toppapukua. Useampilapsisessa perheessä tiedetään, että hankinnat maksavat, kun myös maku- ja muotiasiat painavat valinnassa.

Yhteen aikaan muotiin kuului pitää pipoa ja lakkia kesällä. Talvella sitä ei taas saanut päähän juuri millään konstilla. Nyt asenteet ovat ehkä hieman muuttuneet järkevimmiksi. Silti paljaspäin liikkuu kovilla pakkasilla paljon sekä nuoria että keski-ikäisiä.

Lapsille ensilumen tulo on aina yhtä innostava juttu. Koulun pihassakin alkoi heti lumipallojen vieritys ja lumiveistosten teko. Myös lumilyhtyjä valmistettiin. Lumipallojen heittämisen kieltämisestä kuuluu aina näin alussa muistuttaa.

Eteläisen Suomen talvet eivät aina suosi hiihtämistä. Nyt on aika miettiä niitäkin varusteita. Eikös kohta ala olla aika kirjoitella joulupukille. Liikuntavälineet ovat sopivia lahjatoiveita. Täällä Urjalassa jääkiekko on suositumpi laji kuin hiihto. Varusteita tarvitaan paljon luistimista kypärään ja kaikki siltä väliltä. Osan varusteista saa onneksi käytettyinä. Jäähallilla on käytettyjä varusteita myynnissä. Sinne voi myös tuoda tarpeettomaksi käyneitä myyntiin. Kahvion myyjä opastavat.

Kaikkein mukavinta olisi, että vuodenajat olisivat selväpiirteisiä. Talvella on kamalinta, jos säät vaihtelevat paljon. Joskus varsinkin sivutiet ovat liukkaita kuin luistinradat, kun lämpötilat

vaihtelevat nollan kahta puolta. Eivät kovat pakkaset ja pyrykelitkään ole kivoja. Silloin kalusto on kovilla. Lämmityskulut nousevat, jos pakkasta on paljon. Toisaalta sanotaan, että pakkastalvi tappaa kaikenlaiset pöpöt ja virukset. Nähtäväksi jää nujertaako se myös tämän lintuinfluenssan. Näitä tavallisia ja tutumpia tuntuu niitäkin riittävän ihan tarpeeksi.

Ennen taidettiin sanoa, että lokakuun talvi pysyy ja marraskuun ei pysy. Tätä kirjoitettaessa on ennakoitu, että viikonloppu sulattaa tämän viikon lumet. Sitten ollaan jo marraskuussa. Olisiko niin, että kevääseen pysyvä lumipeite tulisi joulukuussa. Se jää nähtäväksi.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________________
Forssan Lehti
21.10.2005
Urjalan kulmilta
Omaa lukiosta pidetään kiinni

Oppikoulun pääsykokeen hyväksytysti suorittaneista yli 10 000 jäi pääsemättä kouluun, koska niissä ei ollut tilaa. Oppikouluissa oli yli 150 000 koululaista, joista 85 % oli keskikoulussa. Ruotsinkielisiä oppikoululaisia oli 14 000. Suunnilleen näin kerrottiin keskiviikkona Radio Suomessa, joka lähettää iltapäivisin ennen kolmea ohjelman, jossa kerrotaan tapahtumista tasan viisikymmentä vuotta sitten.

Urjalan Yhteiskoulussa oli viisikymmentä vuotta sitten 194 oppilasta. Koulu toimi tuolloin silloisen Salmen koulun naapurissa. Kannatusyhdistyksen ylläpitämässä koulussa oli keskikoululuokat. Koulu aloitti toimintansa kuusikymmentä vuotta sitten 1945.

Oppikoulun oppilasmäärä kasvoi rajusti seuraavan kymmenen vuoden aikana. vuonna 1965 meitä oppikoululaisia oli jo 546. Koululla oli uuden tilat nykyisellä paikalla Puutteenperällä. Ensimmäiset 14 ylioppilasta valmistuivat 1964.

Ennen Urjalan Yhteiskoulun perustamista urjalalaiset opinhaluiset nuoret joutuivat suuntaamaan Toijalaan, Forssaan, Tampereelle tai Hämeenlinnaan. Urjalalaisten nuorten matematiikan, fysiikan ja kemian taitojen opettajana pitkän päivätyön tehnyt Sakari Ahola kertoi meille joskus, kuinka hänen oli käytävä oppikoulu Toijalassa. Sakari on jo ehtinyt olla eläkkeellä parikymmentä vuotta, mutta seuraa nuorten edesottamuksia melko usein mm Urjalan jäähallissa. Sakarista tai "Santusta", jolla lempinimellä häntä koulussa kutsuttiin, voi sanoa, että hänen tapaamisensa saa ihmisen aina hyvälle tuulelle.

Urjalan oppikoulun sijainnista käytiin aikanaan kiista, joka jakoi kunnan kahteen puolueeseen. Toiset halusivat koulun kirkonkylään ja toiset asemalle. Kannatusyhdistystä perustettaessa oli päätetty, että koulu tulisi sijoittaa enintään kilometrin päähän Urjalan rautatieasemasta. Uuden koulun sijoittamisen nykyiselle paikalle ratkaisi siis rautatien läheisyys. Aikanaan junalla tulikin paljon koululaisia niin Toijalasta, Kylmäkoskelta, Koijärveltä kuin Humppilasta.

Nyt valkeakoskelaiset rakentavat ammattikoulujen viereen uuden lukion 450 oppilaalle. Hankkeessa käytetään valtionosuuden hakuperusteena koko Etelä-Pirkanmaan väestömäärää. Valkeakoskella ajatellaan, että heidän suuri lukionsa olisi tulevaisuudessa niin urjalalaisten, kylmäkoskelaisten, viialalaisten kuin toijalalaisten opinahjo. Asia oli esillä maanantaisessa kaupunginhallituksen kokouksessa. Jotakin kertoo se, että esityslistalle ei asiasta etukäteen laitettu muuta kuin, että asia esitellään kokouksessa.

Urjalan lukiossa on satakunta oppilasta. Jos lukio loppuisi, olisi entistä pienemmällä joukolla mahdollisuus saada lukiokoulutus. Tällöin lukiopalveluita haettaisin todennäköisesti muualta kuin Valkeakoskelta, jonne on hyvin hankalat kulkuyhteydet. Ammattikouluväylän vallinneista aika pieni joukko on tähän mennessä valinnut Valkeakosken, vaikka siellä on hyvät ja uudenaikaiset koulut.

Yhteistyötä eteläisen Pirkanmaan neljä lukiota ovat jo tehneet. Yhteistyö onkin paikallaan. Uusi tekniikka mahdollistaisi opetuksen antamisen jokaiseen kouluun. Oppilaiden liikuttaminen koulusta toiseen tulee paljon kalliimmaksi kuin opettajavaihdot tai etäopetus. Etäopetuksella ei voida korvata oikeaa opettajaa.

Jos kaavaillut kuntaliitokset toteutuisivat, olisi selvää, että ajanoloon Urjala menettäisi oman lukionsa. Tällä olisi vaikutusta myös yläasteeseen, koska lukiolla ja sillä on paljon yhteisiä opettajia. Urjalan lukion kustannukset ovat kohtuulliset. Oppimistulokset ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla mitattuna ovat olleet korkeaa tasoa.

Uudelle rehtorille, kouluasioista vastaaville virkamiehille ja luottamushenkilöille toivotan valppautta seuratessa suurten suunnitelmia. Valvokaa tehokkaasti urjalalaisten nuorten koulutusmahdollisuuksia. Omasta lukiosta kannattaa pitää kiinni.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________
Forssan Lehti
14.10.2005
Urjalan kulmilta
Laatikkoleikki jatkuu

Laatikkoleikki kuntien määrästä jatkuu edelleen. Sisäministeriön edustajat kiertävät maakuntia kolmen perusmallin kanssa. Sunnuntaina Helsingin Sanomat toi julki mallin, jossa maa olisi jaettu 45 suurkuntaan. Malli on lähellä sosialidemokraattien kaavailemaa mallia. Siinä meistä urjalalaisista tulisi tamperelaisia. Lounais-Häme ja Loimaan seutu yhdistettäisiin yhdeksi kaupungiksi.

Sisäministeriöllä on kolme eri mallia. 20 kuntaa eli pääosin nykyisistä maakunnista muodostettavat suurkunnat. Seutukuntamalli eli vähän alle sata kuntaa. Palvelupiirimalli, joka olisi yhdistelmä peruskuntia ja kuntayhtymiä hieman yksinkertaistaen ilmaistuna. Näistä seutukuntamalli vastaa lähinnä oppositiopuolueiden kokoomuksen ja vasemmistoliiton ajatuksia. Päähallituspuolue keskusta ei ole kertonut omaa kantaansa. Tosin kuntaministeri Hannes Manninen käynnisti koko revohkan.

Urjalan kannalta mallit merkitsisivät siis liittämistä johonkin toiseen. Eniten kannatusta saaneen peruskuntamallin mukaan tavoitteena olisi 20 000- 30 000 asukkaan kunnat. Kunnanjohtaja Hannu Maijala kertoi mielenkiintoisen tiedon nykyisistä tämänkokoisista kunnista. niistä yli puolet oli saanut harkinnanvaraista valtionavustusta, jota mm Urjala ei ole saanut.

Tärkein kimmoke kuntien lukumäärän vähentämiseen on isojen kaupunkien huoli väestörakenteen muuttumisesta vanhusvaltaiseksi. Ne eivät selviydy siitä, mistä Urjalan tapaiset kunnat ovat selvinneet. Meillä on jo pitkään väestörakenne ollut sellainen, johon isot kaupungit ovat vasta tulossa. Alhaisilla verotuloilla on vanhukset hoidettu hyvin. Samoin on muiden peruspalvelujen laita. Meistä halutaan muiden menojen maksajia.

Välillä tuntuu siltä, että kuntakenttä on lillukkaväkeä. Siltä puuttuu selvä johtaja, joka nyt viheltäisi laatikkoleikit poikki ja sanoisi, että nyt pitää keskittyä perusasiaan. Joitakin järjen ääniä on alkanut kuulua. Helsingin uusi kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kiinnitti TV-haastattelussa huomiota kuntien ja valtion väliseen tehtäväjakoon. Saman teki Juuan kunnanjohtaja Ahti Puumalainen. Hauhon valtuuston puheenjohtaja Hannu Kärpänen kuvasi asiaa myös hyvin.

Ensin pitää päättää kuntien ja valtion tehtäväjako. Se kaipaa remonttia. Pitää sopia, mistä tehtävistä valtio vastaa ja mistä kunnat. Kun tehtävistä on sovittu pidemmäksi ajaksi, sovitaan kustannusten jakamisesta, veropohjasta, valtionosuuksista ja kuntalaisten maksuperusteista. Tämän jälkeen katsotaan, millaisella väestöpohjalla kunnat voivat tehtävät hoitaa ja mitkä asiat hoidetaan kuntien yhteistyöllä sopimuspohjaisesti tai kuntayhtymien avulla.

Koska olen jo aiemmin tällä palstalla tarkastellut tehtäväjakoa, en siihen tällä kertaa enempää puutu. Tärkein muutos olisi se, että erikoissairaanhoidosta vastaisi valtio ja kunnat perusterveydenhuollosta eli lähipalveluista.

Lähes kokonaan on unohtunut keskustelussa kunnallinen demokratia. Jos olisimme Tampereen suunkunnassa, emme saisi Urjalasta todennäköisesti yhtään valtuutettua., emme ketään kaupunginhallitukseen ja ehkä yhden varapaikan johonkin lautakuntaan.

Minulla on varmaan urjalalaista eniten kokemusta siitä, miten tällaisen kunnan äänen saa kuuluviin isoissa kuntayhtymissä. Olen ollut sekä maakuntahallituksissa ja vastaavissa, maakuntavaltuustoissa

ja muissa kuntayhtymissä ja niiden hallituksissa. Tiedän, mikä niissä on nokkimisjärjestys ja mitä jää maakunnan laidoille ja pienille paikkakunnille. Tilanne olisi vastaava isoissa kunnissa.

Tärkeää on myös paikallisidentiteetti eli se, mihin paikkakuntaan olemme tottuneet ja mihin haluamme samaistua. Se ei ole mitenkään vähäpätöinen asia.

Vielä eräs tärkeä huomio kuntauudistuskeskusteluun(kuntaromutuskeskusteluun) Katsokaa, ketkä mitä erilaisimpia malleja esittävät ja miettikää miksi he niin tekevät. Se paljastaa asian ytimen. Urjalan ei kannata hermostua ja ajautua paniikkiin. Katsotaan rauhassa. Vakaa hämäläinen kiirehtiminen on nyt parasta tuumailua.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
7.10.2005
Urjalan kulmilta
Kasvattaminen on taitolaji

Kasvattaminen on taitolaji. Miltei kaikki tulevat vanhemmiksi saamatta siihen mitään muuta koulutusta kuin kokemukset omasta perheestä. Toisaalta lapsen kasvattaminen on tapahtumaketju, jota ei voi oppia kirjoista. Se on aina yhtä vaikeaa, oli lapsia sitten yksi tai puoli tusinaa.

Nämä ajatukset tulivat mieleeni luettuani Urjalan Sanomista yläasteen rehtorin viransijaisena toimivan Jarmo Lehtisen haastattelun. Sen pääaiheena oli aloitteen tekeminen päätoimisen koulukuraattorin saamisesta yläasteelle.

Lehtisen mukaan ennaltaehkäisevään työhön tarvittaisiin henkilö, joka on koulussa läsnä ja helposti lähestyttävä. Nykyisin Urjalassa koulukuraattorin tehtäviin kuuluu myös sosiaalitoimen perhetyöntekijän tehtäviä. Sinänsä nämä tehtävät voivat tukea toinen toistaan ainakin vakavammissa tapauksissa.

Rehtori kertoo haastattelussa, että oppilaat kertovat huolistaan joillekin tietyille opettajille, ei niinkään siksi, että he ovat opettajia, vaan aikuisia, joihin luotavat. Lehtinen on huolissaan siitä, miten opettajat jaksavat, etteivät uupuisi. Samalla hän kyselee sen perään, mikä kuuluu opettajalle ja mikä ei.

Valtakunnalliset kouluviranomaiset ovat selvästi kääntämässä koululaivaa siihen suuntaan, etä koulun pitäisi ottaa enemmän kasvatusvastuuta. Aiemmin koulun tehtäväksi määriteltiin vanhempien kasvatustyön tukeminen. Muuttunut suuntaus käy ilmi useista puheenvuoroista ja toimenpiteistä.

Yksi esimerkki tästä on kokopäiväkoulun kehittäminen. Se tarkoittaa sitä, että lapset voisivat tulla aamulla varhemmin kouluun ja jäädä iltapäivällä kouluun harrastamaan ja tekemään tehtäviä. Koulu vastaisi siis kello seitsemän ja iltaviiden välillä niin oppilaiden päivähoidosta, opetuksesta, kerhotoiminnasta, levosta, ravinnosta ja vapaa-ajanvietosta.

En olisi ainakaan maaseudun näkökulmasta huolissani siitä, että nuorilla ei olisi tekemistä. Välillä jopa tuntuu siltä, että monilla lapsilla on koulun jälkeen liian rankka ohjelma erilaissa harrastuksissa. Läksyjen tekemiseen ei paneuduta riittävästi. Harrastukset tosin kasaantuvat ja kaikki vanhemmat eivät pysty tai halua kuljettaa, mikä ainakin maalla on pitkien välimatkojen takia välttämätöntä.

Liian varhainen kylällä pyöriminen ei ole hyväksi. Siksi olen joskus pohtinut, että onko liian aikaista houkutella esimerkiksi kuudesluokkalaisia Majakan, Urjalan nuorisotilan, tapahtumiin viikonloppuisin. Siitä alkaa vääntö, joka kestää vuosia.: Määkin haluan, kun kaikki muutkin pääsee!"

Ei kaikista kylällä pyörivistä tule ongelmaisia, mutta siellä niin tupakan, kaljan kuin muun alkoholin, pillerien ja muiden huumeiden tarttuminen on lähempänä. Myös seurustelusuhteet ja sukupuolinen kanssakäyminen saattaa houkutella.

Lasten kasvattaminen on vaikeaa. Se voi onnistua tai epäonnistu tavallisessa perheessä, paremman väen perheessä tai ongelmaperheessä. Rajojen asettaminen on välittämistä, mutta se ja eritoten niiden valvominen ei ole helppoa. Tärkeimmäksi vaikuttajaksi saattaa tulla kaveriporukka.

Siinäkään ei helposti kerrota vanhemmille tai muille, jos jollakin mopo alkaa karata käsistä. Siksi tuntui hyvältä kuulla Forssan ammattikoulun käyttöön ottamasta uudesta välittämistavasta. Jos oppilasta ei kuulu kouluun, hänelle soitetaan heti samana aamuna. Jos ei tavoiteta, otetaan yhteyttä vanhempiin.

Varhainen puuttuminen ja välittäminen on tärkeää. Urjalassa yläaste on saamassa uutta resurssia, kun koulu saa päätoimisen rehtorin. Silti olisi varmaan paikallaan tukea aloitetta päätoimisesta kuraattorista. Kun ajoissa toimitaan ja välitetään, voidaan välttää isommat vahingot. Tällä tavoin koulu voi tukea myös vanhempia kasvatustehtävässä. Tärkeintä on auttaa lasta ja nuorta. Silti myös heillä pitää itsellään olla vastuuntuntoa ja käsitys oikeasta ja väärästä sekä siitä, mikä on itselle ja muille hyvää ja pahaa.

Seppo Pirhonen

Forssan Lehti
30.9.2005
Urjalan kulmilta
Arboretumissa

Kaunis syksyinen ruska ja lämmin sää hellivät menoslaisia koululaisia alkuviikosta, kun retkeilimme Nuutajärven kartanon omistamassa Tuulensuun arboretumissa. Kohde ei ole muutamaan vuoteen ollut virallisesti mainostettu matkailukohde, Tiettävästi virallisesti ei sitä ole käyntikohteena lakkautettukaan.

Arboretum otettiin matkailukäyttöön virallisesti 1993, jolloin silloinen maa- ja metsätalousministeri Martti Pura suoritti virallisen avauksen. Sitä ennen oli suunniteltu alueelle kaksi merkittyä reittiä. Pitempi oli 3,5 ja rantareitti 1,5 kilometriä pitkä. Reiteillä oli yhteensä 25 numeroitua kohdetta. Opaslehtisessä on jokaisen kohteen puista ja muusta kasvillisuudesta seikkaperäinen selostus. Reitti oli merkitty puihin maalatulla punamultavärillä.

Nuutajärven kartanon omistamalla alueella aloitettiin ulkomaisten ja kotimaisten puulajien istutus vuosina 1928 -1934. joitakin istutuksia oli tehty jo varhemmin. Koealue oli laajimmillaan lähes sata hehtaaria. Alueella kasvoi ainakin 22 kotimaista ja 24 ulkomaista puu- ja pensaslajia.

Maisemallisesti arboretumia eli puulajipuistoa pidettiin Suomen hienoimpana. Puut istutettiin entisille pelloille ja alueella oli myös oma taimitarha, jossa taimet kasvatettiin eri puolilla maailmaa tuotetuista siemenistä. Järven ranta tarjosi lämpimän ja edullisen pienilmaston monille jaloille lehtipuille kuten tammelle, saarnille ja vuorijalavoille.

Tuulensuussa Väkkärän kylässä oli aikanaan myös paljon Nuutajärven kartanon työntekijöiden asuntoja. Osa niistä autioitui ja osa rakennuksista siirrettiin lähikyliin. Kivijalkoja on vielä löydettävissä. Viimeisen jäljellä olleen saunarakennuksen jäänteet hävisivät viimeisen avohakkuun myötä. Tourunkulman pienviljelijäyhdistyksen talon hirret on siirretty alueella olleesta Ali-Krouvista. Asumisen jäljitä alueella voi tavata vielä omenapuita, marja- ja koristepensaita.

Retkemme kohdistui rantareittiin, joka on pääosin säilynyt vuosikymmenen takaisessa muodossa. Osa lehtikuusista kaadettiin aiemmin. Niittyalueet piti pitää niittämällä avoimena, mutta ne on istutettu ja ovat kasvamassa umpeen. Polku on erityisesti loppupäästä umpeutunut pensaskerroksen kasveista erityisesti vadelmista. Numeroidut opaspaalut ovat osin kaatuneet ja jäljellä olevat ovat niin lahoja, että kaatuvat helposti. Muutoin reitti on edelleen tutustumisen arvoinen. Ilman asiantuntevaa opasta, joita aikanaan koulutettiin, on hankala saada selkoa lajistosta. Opaskirjanen auttaa, jos niitä vielä jostakin löytää.

Pitemmällä reitillä emme käyneet tällä kertaa, koska se näyttää pääosin olleen avohakkuiden kohteena, joten siellä aikanaan kulkeneen reitin ja puulajiston ja muun kasviston kunnosta ei ole esittää mitään arviota tässä yhteydessä. Alue rajoittuu Kaakkosuon luonnonsuojelualueeseen. Aikanaan viranomaistahot olivat esittämässä myös arboretumia seutukaavassa suojeltavaksi kohteeksi, mutta se jätettiin omistajan toivomuksesta ja kunnan myötävaikutuksella suojelukaavan ulkopuolelle, koska omistaja lupasi säilyttää alueen kunnossa.

Arboretum on ollut myös tutkimuskohteena ja siellä on vieraillut paljonkin metsäalan ammattilaisia. Tutkimustoimintaa ei pitäisi vieläkään lopettaa, jotta voidaan seurata eri toimenpiteiden vaikutuksia tällä erikoisella ja herkällä alueella. Tietenkin kaikki ratkaisut ovat alueen omistajan vallassa.

Luontomatkailun kannalta olisi hienoa, jos ainakin rantareitti voitaisiin kunnostaa ja ottaa uudelleen käyttöön. Se olisi sopivan kokoinen reitti harrastelijalle keralla vastaanotettavaksi. Pallo on sekä Urjalan kunnan matkailusta vastaavilla että Nuutajärven kartanolla. Jos törmäyskurssille on jouduttu jossain toisessa kohteessa, ei sen pitäisi antaa vaikuttaa tässä asiassa.

Suurimmalle osalle koululaisia reitti oli elämys. Tosin osa ei jaksa kiinnostua yhtä paljon kuin toiset, mutta niinhän se on monen muunkin asian kanssa. Aikanani oli osaltani merkittävästi vaikuttamassa siihen, että arboretumista tuli suuremman yleisön käyntikohde. Edelleenkin se sellaiseksi soveltuisi. Siksi toivon, että asiassa tapahtuu myönteisiä asioita. Kohde on edelleen arvokas ja näkemisen arvoinen.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.9.2005
Urjalan kulmilta
Ratkaisevaa on keskustella työnjako

"Jos yli puolentoista miljoonan asukkaan syvän maaseudun Suomi halutaan saattohoitoon, on siitä rohjettava puhua suoraan eikä verhota todellisia tarkoitusperiä älyllisesti epärehelliseen puhuntaan hyvinvointivaltion turvaamisesta:" Näin jyrähtää aluetieteen professori Hannu Katajamäki viimeisen Opettaja-lehden haastattelussa, joka on otsikoitu "Väärät profeetat liikkeellä."

Katajamäki suomii haastattelussa kuntarakennekeskustelun pinnallisuutta. Poliitikot ja media puhuvat lukumäärästä. Hän toteaa menneisyyden miehiksi ja naisiksi joukon, joka kuvittelee olevansa uudelle vuosituhannelle vievien etujoukko. Tämä joukko korostaa keskittämistä ja väheksyy paikallisia toimijoita ja ratkaisuja.

Katajamäki kiinnittää huomiota samaan ilmiöön, josta olen usein tällä palstalla puhunut. vanha valta ottaa vallan takaisin. Reilu vuosikymmen sitten puhuttiin vapaakunnista ja kuntien oman liikkumatilan lisäämisestä. Nyt ministeriöt ja keskusvirastot keskittävät valtaa takaisin itselleen. Niiden keskinäisessä reviiritaistelussa häviävät myös maakuntien kehittämiseen varatut rahat.

Katajamäen mukaan pelastukseksi tarjottu suuruuden logiikka merkitsee maaseudulle brutaaleja ratkaisuja, kun palvelut ulkoistetaan ja niitä hoitavat muualta johdetut kansalliset tai ylikansalliset yritykset. Ne imevät kuihtuvien alueiden vähenevät rahavirrat ja jättävät ne lopulta heitteille, kun maksukyky ei riitä. Suuressa kunnassa voidaan taitamattomalla järjestelyllä päätyä kalliisiin palveluihin. Vastaavasti pieni kunta voi älykkäällä ratkaisulla yltää kustannustehokkaaseen palvelurakenteeseen.

Ratkaisuksi Katajamäki tarjoaa suuruuden korostamisen sijasta pienuuden logiikkaa: "palvelut organisoidaan kuntien, paikallisten yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä tehokkaaksi verkostoksi".

Kun edellisen kerran kirjoitin kuntarakenteesta, kirjoitukseen viitattiin parissa Forssan Lehden lukijoiden kirjoituksessa. Yhdessä kirjoituksessa kiinnitettiin huomiota aiheellisesti siihen, että tilastot laahaavat perässä viisi vuotta.

Jyrki Jokinen käytti leimakirvestä kutsumalla, monien muiden tavoin, kyläpoliitikoiksi niitä, jotka puolustavat kylien palveluja. Myös kuntakeskuksessa asuvasta tulee kyläpoliitikko eli asukkaiden palveluja puolustava siinä vaiheessa, jos luokkakokoa suurennetaan ja opettajia vähennetään. Jos kaavailut kuntamäärät 20 tai noin sata toteutuisivat. tulisi niistä muutamasta mahdollisesti Urjalasta valitusta kaupunginvaltuutetusta kyläpoliitikko.

Jos ollaan sitä mieltä, että maaseudulla on liian hyvät palvelut, pitää se sanoa suoraan. Pitää myös kertoa, että niitä heikennetään, eikä verhota sitä kunta-alan munkkilatinaan palvelurakenteiden uudistamisena. Tästä saattohoidosta meillä on jo kokemusta.

Oleellista ei ole kuntien lukumäärä. Ratkaisevaa on keskustella kuntien ja valtion työnjako selväksi hyvinvointipalvelujen ylläpitämisessä. Valtiovalta on vetäytynyt vastuusta huomattavilla summilla. Kunnat ovat yrittäneet sopeutua ja ovat selvinneet ihailtavan hyvin. Pienissä kunnissa, joissa ikärakenne on jo pitkään ollut vanhusvaltainen, on selvitty, vaikka kustannukset ovat kohonneet keskimäärin yli viisi prosenttia vuodessa. Suuret kaupungit eivät tästä selviä ja siksi haetaan uusia maksajia

Urjalassa miettivät päättäjät selvityksen tekemistä Urjalan, Kylmäkosken, Toijalan ja Viialan kuntaliitoksesta. Houkuttimena on rahan hakeminen valtiolta. Jos halutaan liitosta, selvitys pitää tehdä. Jos ei haluta, niin vuosi menee hukkaan monenlaiseen selvitykseen ja laskelman tekoon sekä lukuisiin virkamiesten ja luottamusjohdon palavereihin ja kokouksiin.Yksi vaihtoehto voisi olla tehdä selvitys siitä, miten pärjätään itsenäisenä yhteistyössä vaikkapa edellä mainittujen ja vielä Punkalaitumen kanssa harjoittamalla tasapuolista ja syvällekäyvää työnjakoa.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________________

Forssan Lehti
16.9.2005
Urjalan kulmilta
Tärkeät mökit ja mummolat

Kun muuttolinnut lähtevät, lähtevät myös kesäasukkaat mökeiltään. Kaunis loppukesä on saanut viihtymään pitempään. Joillakin on olut perunannostoa ja toiset ovat marjastaneet ja sienestäneet.. Vähitellen paikkoja on kuitenkin laitettu talviteloille. Yhä useampi käy kuitenkin kakkosasunollaan ympäri vuoden.

Urjalan rakennuskannasta huomattava määrä on vapaa-ajan käytössä. Toinen puoli niistä on aikanaan rakennettu kesämökeiksi tai vastaaviksi. Paljon on myös niitä rakennuksia, jotka ovat aikanaan toimineet vakituisena asuntona, mutta ovat sitten eri syistä jääneet vaille asukkaita.

Osa tyhjilleen jääneistä on aikanaan myyty vieraille vapaa-ajan asunnoksi. Osa on jäänyt perikunnan yhteiskäyttöön tai jokin perikunnan jäsenistä on lunastanut sen itselleen. Hyväkuntoista, hieman viljelysmaata ja pienen metsäkappaleen sisältävistä asumiskelpoisista asunnoista olisi kysyntää myös vakituiseen asumiseen. Näitä ei juuri ole myynnissä Urjalassa.

Uusia mökkejä, huviloita tai vapaa-ajan asuntoja rakennetaan 10-30 vuodessa. Rakentamistahti on hieman hiipunut, koska rakentamiskelpoisia rantoja on entistä vähemmän. Rantatonttien hinnat alkavat olla myös melko korkeita.

Uudet rakennettavat mökit ovat usein myös entistä korkeatasoisempia. Niissä on sähkö. Vesi tulee ja menee. Keittiövarustus on nykyaikainen ja myös kodin elektroniikkaa on paljon. Hyvä varustelu mahdollistaa viipymisen mökillä pitempään tai vaikkapa läpi vuoden. Entistä useampi haluaasi muuttaa mökkinsä vakituiseksi asunnoksi.

Lisääntynyt varallisuus on mahdollistanut myös sen, että vapaa-ajan asuntojen pihoihin, puutarhoihin ja muuhun ympäristöön sijoitetaan enemmän. Tällöin nurmikonleikkuutta riittää niin mökillä kuin vakituisessakin asunnossa.

Toinen koulukunta lähtee siitä, että mökin ympäristö pidetään mahdollisimman luonnonvaraisena. Mökistä ei haluta ympärivuotista työleiriä. Siellä halutaan vain olla ja löhöillä.

Näinä kauniina loppukesän ja alkusyksyn päivinä on Urjalassa monella mökillä nostettu perunaa ja juurikkaita. Marjat ja omenat on poimittu talteen puutarhasta. Jätesäiliöt on tyhjennetty yhteisastioihin, jos mökki ei ole keräilyn piirissä. Kesän aikana pilkotut tai hankitut polttopuut on pinottu tai talletettu varastoihin. Nurkat on laitettu talvikuntoon ja huppu piipun päähän.

Talveksi käyttämättömään mökkiin ei kannata jättää mitään arvokasta. Aina silloin tällöin raportoidaan huvilamurroista. Milloin etsitään alkoholia milloin jotakin myytäväksi kelpaavaa. Mökkitalkkarijärjestelmä on yleistymässä paikkakunnilla, joissa on paljon mökkejä. Talkkarit pitävät silmällä hoidossaan olevia mökkejä ja käyvät talvisin auraamassa tien, kun saavat omistajilta viestin mökille tulosta. Mökkitalkkarit hankkivat myös kaikkea tarpeellista mökille sopimuksen mukaan. ja tekevät myös pieniä kunnostustöitä.

Mökkien ohella myös mummolat ovat tärkeitä paikkoja. En malta olla kertomasta tapauksesta, jonka äskettäin kuulin hyviltä ystäviltä, joilla on jo lapsenlastenlapsia. Oli tullut puheeksi, että lähelle Valtterin kotia kaupunkiin valmistuu asuntoja. Isomummu oli heittänyt ajatuksen, että eikös olisi mukava, jos he muuttaisivat siihen lähelle samaan kaupunkiin. Poika oli heti tokaissut, ettei

missään tapauksessa. Kun hän seuraavan kerran tuli Urjalaan oli hän edelleen todennut, että eikös teidän ole täällä ihan hyvä olla. Valtteri halusi varmistaa, että hänellä olisi täällä tuttu ja turvallinen paikka, jossa voi käydä kylässä ja vaikkapa joskus lomailemassa.

Kun nyt kesämökkiläiset ovat lähteneet tai lähtemässä, niin pitäkää kuitenkin yhteyttä Urjalaan myös talven aikana. Ja älkääpä unohtako niitä mummoja ja pappoja, jos teillä sellaisia täällä on. Vierailut piristävät ja tekevät arjesta juhlan.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________________

Forssan Lehti
9.9.2005
Urjalan kulmilta
Syksy tuo muutoksia

Syksyn myötä alkavat talvikauteen kuuluvat toiminnat ja harrastukset. Urjalassa kansalaisopiston piirit käynnistyivät tällä viikolla. Urheilurintamalla kesälajit muuttuvat toisiksi. Järjestöelämässä alkaa syyskokousten aika. Kotitalouksissa on säilötty ja mehustettu talven varalle ja on hankittu polttopuuta.

Koulut ovat olleet käynnissä ja kohta kuukauden. Koulutyön alkaminen merkitsee lapsiperheissä säännöllistä arkirutiinia. Aikuisten lomatkin on pidetty ja työelämä rytmittä heidän päiväänsä. Koululaisen päivään kuuluvat myös läksyt. Usein vanhemmat kyllä saavat kuulla, ettei niitä tällä kertaa ole tai, että ne ovat jo tehdyt. Näihin lausuntoihin kannattaa suhtautua varauksella. Läksyjen tekeminen ei kuulu vanhemmille, mutta pientä seurantaa kannattaa kuitenkin pitää.

Koulun ohella useilla lapsilla ja nuorilla on nykyisin paljon erilaisia harrastuksia. Välillä tuntuu, että nekin näyttävät kasaantuvan. Kun kuuntelee heidän viikko-ohjelmaansa, ihmettelee, kuinka he jaksavat aamusta iltaan ja päivästä päivään. Usein myös viikonloppuihin sisältyy paljon toimintaa.

Nuorempien lasten unen määrä on paremmin hallinnassa kuin vanhempien, jotka katsovat oikeudekseen valvoa pitempään niin television kuin tietokoneiden äärellä tai hengailemassa kavereiden kanssa. Tutkimusten mukaan lapset ja etenkin nuoret nukkuvat liian vähän. Vaikka ongelma tiedostetaan, aina ei löydy käyttökelpoisia keinoja sen korjaamiseen.

Jaksamiseen vaikuttaa myös ruokavalio. Kouluateria on monelle päivän tärkein asia. Siirtyminen valmiisiin tai puolivalmiisiin ruokiin ja eineksiin ei välttämättä aina ole hyvä ratkaisu. Tiettävästi ainakin yläasteella valmiiksi kuorittuina tulevat perunat eivät tahdo maistua. Ongelma on tiedostettu ja toivotaan, että se ratkeaa maittavaksi.

Varsin yleinen kommentti nuorten osalta on, että täällä ei taaskaan ole mitään syötävää, kun he kurkistavat jääkaappiin. Tavallinen arkiruoka ei tahdo aina kelvata. Makaronilla ja makaralla ei välttämättä pärjää päivästä päivään. Hedelmien ja kasvisten sekä juuresten menekki on kasvanut, mutta tavoitteesta puolesta kilosta päivässä ollaan vielä jäljessä.

Urjalassa yleisurheilu- ja jalkapallokausi alkavat päättyä ja jäähallissa harjoitukset ovat alkaneet. Myös koripallokausi alkaa monilla tytöillä. Juniorijoukkueet harjoittelevat kaksi kertaa viikossa ja pelit ajoittuvat useimmiten viikonloppuihin.

Urjalan ja lähiseudun juniorikiekkoilun voimavarat on nyt yhdistetty. Urjalan Sisukiekko jatkaa edelleen aikuisten osalta, mutta juniorit siirtyvät pelaamaan Etelä-Pirkanmaan kiekkoon, joka syntyi Viialan ja Toijalan seurojen kanssa. Tavoitteena on turvata eri ikäluokille pääsy pelaamaan myös sarjapelejä. Tähän asti nuoria, lähinnä poikia, on riittänyt, mutta ikäluokkien pienetessä oman paikkakunnan resurssit eivät yksin riitä. Kolmen keskenäänkin kilpailleen organisaation ja toimintakulttuurin yhteiselämän käynnistyminen vie oman aikansa.

Akaan opisto vastaa nykyisin kansalaisopistotoiminnasta täällä Urjalassa. Toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Toimintapiirit ovat jatkaneet kuten ennekin, joten hallinnollista muutosta ei varmaan ole edes huomattu. Tosin toiminnan turvaaminen kyläkunnissa on ollut myös tietoinen valinta.

Valtion käsi käy myös kansalaisopistojen valtionosuuksiin. Opistomme menettää jonkin verran etukäteislaskelmien mukaan. Silti valtion osuus on edelleen todella merkittävä. Opintomaksuja on jouduttu hieman korottamaan tälle kaudelle. Opiskelijat maksavatkin valtion jälkeen eniten. Kunnille tämä toiminta on edullista. Toivottavasti sadoille urjalalaisille opiston tarjonnasta löytyy taas mielenkiintoista ohjelmaa.

Sppo Pirhonen

____________________________________________________________________________

Forssan Lehti
2.9.2005
Urjalan kulmilta
Ei tee mieli valkeakoskelaiseksi

Kuntien tappokeskusteluun tuli uutta vauhtia, kun sisäministeriön virkamiestyönä tehtyä esitystä maakuntien kokoisista suurkunnista lähti tuuppaamaan eteenpäin kuntaministeri Hannes Manninen, joka ennen eduskuntauraansa on toiminut Tornion kaupunginjohtajana. Mediassa esiintyneet kuntavaikuttajat ovat kiitelleet räväkästä avauksesta, mutta samaan hengenvetoon esitys on torpattu monelta taholta.

Keskustelu kuntakoosta on turhaa niin kauan kuin valtion ja kuntien välinen tehtävä- ja kustannusjako on perkaamatta. Suomessa on sekä pieniä että suuria kuntia, jotka ovat vaikeuksissa. Vantaa on ollut kuralla pitkään. Sata pienintä kuntaa järjestävät asukkailleen melko hyvät peruspalvelut ja siihen tuskin menee niin paljon rahaa kuin mitä keskisuuri kaupunki käyttää

Valtiovallan toimenpiteet ovat ajaneet kuntia tarkoituksella ahtaalle kymenkunta vuotta. Pyrkimyksenä on ollut kuntien määrän vähentäminen. Enemmän tai vähemmän julkilausuttu tavoite on ollut päästä noin sataan kuntaan eli nykyiseen seutukuntajakoon perustuvat kunnat. Tätä mallia kannattaa puolueiden enemmistö.

Suomessa on olut kuntien väliseen yhteistyöhön hyvä ja toimiva malli eli kuntainliitot, joista nykyisin käytetään nimitystä kuntayhtymä. Niitä on voitu tehtävän mukaan muodostaa joustavasti yli kunta- ja maakuntarajojen. Osa niistä on saanut rahansa kunnan kautta ja osa on saanut maksuosuuden suoraan valtiolta.

Kunnat ovat itsekin olleet varsin hanakoita ottamaan vastaan uusia tehtäviä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulut kunnat ottivat vastuulleen. Sitä perusteltiin sillä, että niin voitin turvata kunnissa olevat pienet erityisalojen toimintayksiköt. Myös valtion ammattikoulut siirtyivät kuntien kontolle.

Valtio on antanut kunnille jatkuvasti lisää tehtäviä. Samaan aikaan se on pienentänyt kymmenessä vuodessa osallistumisensa hyvinvoinnin peruspalvelujen tuottamiseen puoleen. On selvää, etteivät kunnat voi tästä selviytyä. Palveluja on jouduttu karsimaan ja heikentämään. Valtiovallan mielestä kuitenkin liian hitaasti.

Valtiosihteeri Sailas esitti vasta tällä viikolla viisaan näkemyksen siitä, että kunnilta pitäisi siirtää valtiolle ammattikorkeakoulut ja alueelliset pelastuslaitokset. Listaa voisi hyvin jatkaa. Erikoissairaanhoito voitaisiin siirtää valtiolle, koska maakuntajakokin on liian pieni sen ylläpitämiseen ja järkevän työnjaon toteuttamiseen. Kuntien vastuulle jäisi perusterveydenhoito.

On myös paljon pienempiä tehtäviä, joissa järjestämisvastuuta voitaisiin pohtia: ympäristö- ja elintarvikevalvonta, kuluttajaneuvonta, oikeusapu, maaseudun Eu-tukitehtävät, lomatoiminta, työllistäminen, väestönsuojelu, joukkoliikenteen tuki ja ehkäpä asuntolainoitus. Myös elinkeinoasioissa olisi pohdittavaa.

Sosiaalitoimessa on myös paljon perattavaa. Toimeentulotuki- asumistuki- ja muut tuet pitäisi tarkoin perata. Jos valtio antaa tukiperusteet, niin se voisi vastata myös kustannuksista ja rahan jakamisesta. Myös vammaisten ja invalidien erityishuolto sopisi luontevasti isommille yksiköille ja valtion tehtäväksi.

Urjala ja muut maaseutukunnat häviävät kaikissa kuntauudistuksissa. Palvelut heikkenevät ja vähenevät ja ne siirtyvät kauemmaksi. Kuntalaisten kustannukset kasvavat matkojen myötä. Verotulot menevät kuntakeskuskaupungin väestön palvelujen parantamiseen.

Toisaalta ei nykyisen valtion ja kuntien kustannus- ja tehtäväjaon mukaankaan hyvin käy. Joudumme maksamaan enemmän Toisaalta mikään ei takaa sitä, että verot laskisivat kuntaliitoksen myötä.. Suurissa kuntayksiköissä on paljon sellaisia tehtäviä ja rahamenoja, joita meillä ei tulisi mieleen ajatella.

Kuntakoko on myös demokratiakysymys. Urjalassa voi vaikuttaa muutenkin kuin äänestämällä. Päättäjät ovat lähellä ja ainakin osa heistä on henkilökohtaisesti tuttuja. Kunta on myös samaistumiskohde. Jos Keisari ei halua turkulaiseksi, en minäkään mieli valkeakoskelaiseksi.

Seppo Pirhonen

"Nyt lähti köyhyys tästä pirtistä!" Tällaista ilohuudahduksia odottavat valtakunnan poliitikot kuulevansa tämän viikon jälkeen. Hallituksen köyhyyspaketin hinnaksi näyttää tiedotusvälineiden mukaan tulevan noin sata miljoona euroa. Oppositio ehdotti omissa paketeissaan 200-300 miljoonaa.

Epäilen kuitenkin, ettei köyhyys tällä paketilla lähde. Esitykset ovat tarpeellisia, mutta itse suurin ongelmiin niillä on vain kosmeettinen merkitys. Kansaneläkeläiset saavat vuoden päästä viisi euroa lisää. "Vielä on viitonen kahviin ja pullaan!" Asumistuesta poistetaan omavastuuosuus. Työttömyysturvaan tulee pieniä parannuksia.

Toimeentulotukimenot kasvavat kunnissa. Valtio määrittelee tuen tason ja määrää siitä, mitä siihen otetaan mukaan. Monet yrittäjät, jotka saavat kunnilta maksumääräyksiä toimeentulotuesta, ihmettelevät usein, mitä kaikkea näillä menoilla kustannetaan. Eräs satakuntalainen yrittäjä ihmetteli hiljattain, kun tukea saavan ulkomaanmatkan aurinkorasvankin maksoi kunta.

Eräs asuntoasioita käytännön tasolla hyvin tunteva kertoi aivan hiljattain, että varsinkin pääkaupunkiseudulla asumistukea saavan ei kannata missään tapauksessa lähteä töihin, koska tukien varassa elää paremmin. Aika usein tuen piirissä olevat vaihtavat uusiin tai peruskorjattuihin vuokra-asuntoihin.

Tällä viikolla kerrottiin, että palvelualoille on syntynyt 35 000 uutta työpaikkaa. Samalla kerrottiin, että Palvelualojen ammattiliiton maksamat työttömyyskorvaukset eivät ole laskeneet. Osa-aikaiset työntekijät saavat samanaikaisesti palkkaa ja soviteltua päivärahaa.

Monilla aloilla palkkataso on niin heikko, ettei työnteko houkuttele. Sellaisilla palkoilla ei tule toimeen nykyaikana, jolloin kulutusmenoissa eurosta tuli markka. Osa-aikaisilla tulotaso jää vielä pienemmäksi. Osa heistä tekeekin useampaa työtä.

Tutkimusten mukaan useampilapsisten perheiden asema on suhteellisesti eniten huonontunut sitten yhdeksänkymmentäluvun alun. Syntyvien lasten määrä vähenee kaiken aikaa. Se ei ole ollenkaan ihme. Silti lapsiperheiden tilanteen parantamiseksi ei tehdä mitään. Vaikeuksissa tai ahtaalla ovat tavalliset työssäkäyvät perheet, jotka eivät useinkaan saa asumis- tai muita tukia. Kansakunnan uudistumisen kannalta kyse on tärkeästä asiasta.

Suuret kysymykset jäivät budjetin loppurutistuksessa vähälle huomiolle. Päähuomion vei kiistely tierahoista. Ennen eduskuntavaaleja eduskunta ja siloinen hallitus innostuivat laatimaan tie- ja rataliikenteen parantamispakettia. Siihen tuli runsaasti uusia kohteita ohi tienpitäjän ja rataverkon ylläpitäjän kiireellisyyslistan.

Nykyinen Vanhasen hallitus asetti oman työryhmän ja se muutti osin ja täydensi edellisen eduskunnan räätälöimää pakettia. Hankkeet pantiin kiireellisyysjärjestykseen. Hallitus hyväksyi tämän paketin. Valtiovarainministeri Kalliomäen esitys poikkesi yhteisesti hyväksytystä ja niin alkoi kohu. Lopulta kiista ratkaistiin niin, että hankkeita lisättiin ja niin myös kakkostie pääsi mukaan.

Urjalalaisten kannalta tärkein tieuutinen on taannoin tullut ilmoitus siitä, että lokakuussa alkaa vihdoin Lehmussuon eritasoristeyksen rakentaminen. Toivottavasti tiekiistat eivät ole vaikuttaneet näihin rahoihin, jotka ovat tiepiirin näpeissä ja aiemmin hyväksytyssä ohjelmassa.

Jatkuvasti kannattaa muistuttaa myös köyhien teistä eli alemman asteisen tieverkon kunnosta. Isojen pääväylien rakentamiset ja kunnostukset ovat liian usein syöneet ne rahat, joita tarvittaisiin maaseudun tieverkon ylläpitoon ja kunnostukseen. Yksityisteiden hoitoa tukevat pääosin vain kunnat. Kevyen liikenteen eli jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden tarpeet unohtuvat ja siirtyvät vuodesta toiseen. Niistä ei saa niin komeita otsikoita kuin Tampereen ohikulkutiestä tai kakkostien parantamisesta, vaikka ovat yhtä tarpeellisia. Kuka puolustaisi pientä ihmistä?

Seppo Pirhonen

Forssan Lehti
19.8.2005
Urjalan kulmilta
Ensin kaikki puimaan

"Ensin kaikki puimaan, sitten…" Ensimmäiset puimurit ovat ilmestyneet pelloille myös täällä Urjalassa. Täällä Hunningolla aloittajana on yleensä Puurin Matti. Hän ehti myös tällä kertaa ensimmäisenä. Näinä päivinä erivärisiä puimureita ilmestyy peloille paljon, jos säät sallivat.

Kuten lehdissä on jo kerrottu, koko elokuun sademäärä on saatu jo puoliväliin mennessä. Nyt ei tarvittaisi vettä lainkaan, jotta maat kantaisivat työkoneita. Paikoin voimakkaat sateet ja tuulet ovat piiskanneet kasvustoja maata myöten lakoon. Lakoontuneet paikat ovat hankalia puitavia ja lisäksi niissä viljan kosteus jää suureksi, jolloin kuivauskustannukset kohoavat. Myös viljan laatu heikkenee.

Öljyn hinta noudattaa joka vuosi samaa käyrää. Kuivauskauden alussa hinta nousee. Toinen nousu tulee lämmityskauden alussa. Tällä kertaa myös maailmanmarkkinahinta on poikkeuksellisen korkealla, joten kuivauskustannukset ovat huomattavat, jos puintikosteus on suuri.

Alussa lainattu lause on tietenkin Urjalan Taikayö-laulusta, jonka Martti Innanen teki 1960-luvun lopussa tutuksi. Tutun jenkan jatkossa puhutaan niin uimisesta kuin kuivaamisestakin. Ennen ei ollut nykyisenkaltaisia koneistettuja puimureita eikä kuivureita.

Elo leikattiin sirpeillä ja vähän myöhemmin viikatteilla. Sitten tulivat hevosvetoiset niittokoneet. Seuraavana askeleena olivat itsesitojat ja sitten säkkipuimurit ja vihdoin säiliöpuimurit. Sirppimallitkin vaihtelivat eri puolilla maata. Samoin oli viikatteiden laita.

Tuoreessa Punnus-kirjassa Turkka Elonheimo vertailee karjalaisten ja hämäläisten erilaisia tapoja ja työvälineitä maanviljelyssä Pieni lainaus kuvaa tilannetta evakkojen tullessa: "Kun Urjalassa laitettiin enää vain ruis kuhilaille, laittoivat karjalaiset kuhilaille myös muut viljat. Heidän kuhilaansa poikkesi paikallisesta niin, että ylimmäksi laitettiin lyhde tyvi ylöspäin, kun täällä ylin lyhde laitettiin katoksi."

Riiheen mentiin yhtä aikaisin niin Hämeessä kuin muuallakin Suomessa. Riihessä sitomat tai lyhteet kuivattiin ja vilja puitiin varstoilla irti. Varstojakin on ollut hyvin erilaisia. Aikanaan niitä oli esillä Varstakellarin kabinetin seinällä. Nyt paras kokoelma taitaa löytyy Loimaalla äskettäin avatussa maatalousmuseossa.

Riihessä olivat työolot tukalat. Siellä oli kuumaa ja pölyistä ja seinät olivat nokiset. Työssä usein syntyvä pieni kilpailuhenki sai hien kirpoamaan pintaan. Korsista irrotettu vilja piti vielä lajitella siten että jyvät erottuivat akanoista.

Riihiä ei taida Urjalasakaan olla kovin paljon jäljellä. Kotonani on riihen seinistä puolet jäljellä ja hieman uunin pohjaa. Riihen ympärille on aikanaan rakennettu lato ja sisälle jääneet seinät on osin purettu..

Nyt viljankorjuu tapahtuu koneellisesti. Koneiden koot suurenevat ja tehot paranevat. Samoin kuivurit ovat toinen toistaan komeampia ja pitkälle automatisoituja. Kustannukset ovat korkeita ja siksi viljelyalaa pitäisi pyrkiä kaiken aikaa lisäämään. Tässä kehityksessä mukana oleva viljelijä on jatkuvassa velkakierteessä.

Ensimmäiset viljan hinnan määrittelyt on tehty. Vuosi vuodelta näyttää siltä, että tuottajahinta laskee. Kun hintataso on Suomessa jo alun perin ollut muuta EU-aluetta alhaisempi, kasvaa ero kaiken aikaa. Myös tukikehitys on laskeva.

Tässä valossa on ymmärrettävää, että kesän maatalousnäyttelyssä sellaisilla osastoilla, joissa esteltiin lämmitysjärjestelmiä, jotka mahdollistavat viljan polttamisen, oli paljon väkeä. Kolme kiloa kauraa vastaa yhtä öljylitraa. Polttoaineen hinta on näin ollen alle puolet öljyn hinnasta. Tietenkin laitteet maksavat ja vaativat oman kuoletusaikansa. Hyviä puintikelejä ja mukavia ilmoja toivon muillekin luonnossa viihtyville!

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.8.2005
Urjalan kulmilta
Pitkäkin loma loppuu

"Loppuu se pitkäkin loma!" Sinä melko yleinen kommentti, jonka meikäläinen kuulee näinä päivinä liikkuessaan Urjalan maisemissa. Koulut alkavat ensi viikon tiistaina Urjalassa. Oppilaiden ja opettajien lomat päättyvät. Kesä on takana ja syksy tekee tuloaan.

Kesälomat alkoivat koululaisilla poikkeuksellisen myöhään, koska koulun päättyminen osui kesäkuun neljänteen päivään. Alkukesä oli viileähkö, mutta juhannuksesta lämpeni ja hyviä kesäpäiviä riitti. Viime päivinä sateet ovat olleet herkässä.

Osallistuin Janne- poikani kanssa yleisurheilun MM-kisoihin keskiviikkona Helsingin stadionilla. Keihäsfinaali kiinnosti. Liput olivat todella kalliita, mutta tuskin meikäläisen aikana moisia kisoja Suomessa nähdään, joten kannatti elämys kokea.

Onneksi tiistaina satoi, tuuli ja myrskysi niin, että tiesi keskiviikkoa varten varautua sopivin vaattein. Lämmintä ei ollut liikaa ja sadevarusteet olivat tarpeen. Ennakkoon kohutut turvatarkastukset sujuivat nopeasti. olimme Jannen kanssa eri katsomoissa ja tarkastuksetkin olivat erilaiset. Minä kuljin metallinpaljastimen läpi ja reppu läpivalaistiin. Poika tutkittiin käsin tunnustellen.

Vesi latisti tunnelmaa. Osa kilpailuista kuten naisten seiväshyppy ilmoitettiin siirretyksi perjantaille. Keihäskisakin pääsi käyntiin hitaasti ja takana istuneet peruuttelivat junavarauksiaan. Heittoalustaa kuivattiin useaan kertaan niin ennen kisaa kuin heittäjien väilläkin. Jossakin vaiheessa sade taukosi ja osa heitosta voitiin heittää normaalimmissa oloissa.

Kisassa kävi sitten niin, että edessä ja takana istuneet virolaiset saivat helpottuneina huudahtaa: ":Kultaa tuleb!" Pohjalaiset kehottivat autokuskia tulemaan viemään heitä iltajunalle, jonne he yrittivät sittenkin ehtiä. Virolaiset aloittivat juhlinnan. Pitkämäki sanoi stadion haastattelussa, että on pahoillaan, kun tuotti yleisölle pettymyksen.

Pois ajaessa sanottiin radion iltauutisissa, että Tero Pitkämäki "jäi" neljänneksi. Siinähän on selvä kananotto, joka kuvasti uutisentekijän pettymystä. Kannanotto olisi tietenkin ollut sanoa, että "saavutti neljännen sijan". Neutraali ilmaus olisi "sijoittui neljänneksi"

Odotukset olivat kovat, olosuhteet vaikeat ja onni ei ollut matkassa. Nuorelle miehelle jäi kuitenkin nälkää, eikä häntä pidä lynkata. Tulevaisuuden miehiä, jos paikat kestävät.. Menestystä pitää rakentaa maltilla.

Aika jännä on ihmisen mieli. Seuraavat odotukset kohdistuvat Tommi Evilään, jolla pituushypyssä on mahdollisuus jopa pronssiin. Tietenkin voisi vielä toivoa, että naiskeihäänheittäjistä joku tekisi Lillakit, mutta se ei näytä realistiselta.

Onhan tähän kesään mahtunut toki muutakin. Lomailua perheen kanssa, pelimatkoja ja mukanaoloa lasten harrastuksissa. Alkukesästä kävin Tanelin kanssa Kuolemajärvellä Karjalassa. Lehden tekeminen kuuluu kesän rutiineihin. Juhliakin on ollut: Jussi pääsi ripille, Menosten kesäjuhlat, muolaalaisten juhlat, Pentinkulman päivä ja vielä ensi sunnuntaina Kuolemajärvi-juhla

Maatilan töitä on riittänyt ruiskutuksista hukkakauran etsintöihin. Myös laatimieni kotisivujen ylläpito on antanut puuhaa. Paljon on jäänyt tekemättäkin. Nurkissa ja rakennuksissa olisi aina yhtä sun toista kohennettavaa

Nyt ajatukset suuntautuvat siis kouluun. Uusia opetussuunnitelmia, uusia ja vanhoja kirjoja, tuttuja ja uusia oppilaita. Oma aikansa menee, kun kaikki on täydessä vauhdissa. uutta oppii opekin joka vuosi. Aina sitä toivoo, että voisi innostavasti johdattaa porukkaa kokemaan oppimisen iloa ja uuden löytämisen riemua rutiinien keskellä.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.8.2005
Urjalan kulmilta
Muualle autokauppaan

Elokuun alku merkitsi Urjalassa autoilevalle kansalle merkittävää heikennystä, kun Autoyhtymän Urjalan myymälä sulki ovensa. Tutut automyyjät Kähärin Timo ja Laurilan Pertti jatkavat kauppaa Forssassa. Liikkeen sulkemisen syyksi ilmoitettiin EU:n määräykset ja keskusliikkeiden vaatimukset myymälän uusimisesta.

Autoyhtymä tuli Urjalaan paikkaamaan vararikon tehneen Laukeelan Auton jättämää aukkoa. Autoyhtymän perustivat aikanaan Heikki Jaakkola ja Mikko Kankaanpää. Molemmat ovat Urjalan poikia. Sittemmin Mikko jäi pois toiminnasta, kun firma rakensi uudet toimitilat Forssaan.

Laukeelan Auto oli Laskulan Heikin pyörittämä autoliike ja lajissaan Urjalan ensimmäinen. Se aloitti toimintansa kuusi- ja seitsemänkymmentäluvun taitteessa Kunnan Uotilan entisessä navetassa. Samassa yhteydessä oli myös autokorjaamo ja yritys työllisti useita työntekijöitä. Tilat olivat vuokratilat ja kävivät aika pian ahtaiksi, kun toiminta kasvoi.

Ensimmäiset omat tilat yritys rakensi valtatie yhdeksän varteen tai oikeastaan sen vanhan väylän varteen Laukeelasta Turkuun päin. Nykyisin sinisessä hallissa toimii Ovituote Korhonen. Tässä hallissa myytiin Renaulteja niin, että Urjalassa taisi olla yhteen aikaan renuja suhteessa yhtä paljon kuin Pariisissa.. Liike oli usein parhaita piirimyyjiä.

Seuraavaksi autoja ryhdyttiin myymään nykyisen Säästöpörssin tiloissa. Tämänkin tilan Laskulan Heikki rakennutti. Autokaupan lisäksi samassa kiinteistössä toimi pari muutakin liikettä. Uuden liiketalon rakentaminen taisi rasittaa aika pitkään liikkeen taloutta.

Neljäs paikka autokaupalle oli tila, jossa kauppaa käytiin viimeksi heinäkuun loppuun asti. Sen ulkomuodostakin voi päätellä, että liikkeessä myytiin Mitsubisheja, koska konttorikerroksen ikkunat muodostavat auton tuotemerkin. Autokaupan lisäksi talossa on toiminut varaosaliike ja autokorjaamo. Mitsun lisäksi liikkeellä oli Skodan edustus.

Laskulan Heikki oli aikanaan omaperäinen automyyjä ja yrittäjä. Vieläkin kaikki muistavat, että lippalakki ehti kaupanhieronnan aikaan pyörähtää moneen kertaan hänen päässään erilaisiin asentoihin. Heikki tunsi autot ja asiakkaat. Saattoipa hän sanoa suoraan asiakkaalle, ettet sinä sellaista autoa tarvitse. Valikoimasta kuitenkin löytyi jokaiselle asiakkaalle sopiva ja autonostajia kävi laajalta alueelta.

Heikin yritys kaatui kuitenkin. Se oli tietenkin valitettavaa, koska yksi värikäs yrittäjä vetäytyi näin kuvioista. Heikki viettää eläkepäiviään ja hänelle tärkeä harrastus on metsästys.

Autoyhtymä ehti toimia Urjalassakin jo pitkään. Kähärin Timo ja Laurilan Peku eivät ole niin värikkäitä autokauppiaita kuin Laskula. Pitkän uransa aikana he ovat oppineet tuntemaan asiakkaansa ja osaavat jo jalkaterän asennosta nähdä, onko autokuume siinä mallissa, että kaupanteon edellytykset ovat olemassa. Kumpikin on asiallisia ja alansa tuntevia miehiä. Harmi, että hei eivät voineet jatkaa toimintaa täällä Urjalassa.

Meille asiakkaille autokaupan menetys on iso asia. On ihan eri asia tehdä autokauppaa tutun ja luotettavan myyjän kuin oudon kanssa.. Piipahtamalla autoliikkeessä on voinut saada käsityksen siitä missä milloinkin mennään. Nyt on lähdettävä varta vasten kauemmaksi. Tietenkin samalla reissulla voi käydä useammassa liikkeessä.

No kyllä auton Urjalastakin vielä saa hankituksi. Kaikki eivät varmaan ole selvillä siitä, että autoja myydään myös Menosissa, jossa Ojan Risto myy ja korjaa Mersuja. Hän myös hankkii vaikkapa Saksasta käytetyn auton asiakkaan toivomusten mukaan. Risto ei pahemmin mainostele, koska yhdelle miehelle on kädet täynnä työtä muutenkin "Menosten Vehossa", kuten kansa leikkisästi hänen yritystään kutsuu

Pentinkulman ensimmäinen auto oli kuorma-auto ja merkiltään International Väki epäili sitä venäläiseksi, kun siinä oli punaiset akselit. "Neljäkymppiä ja risat" maksoi. Kiviojan Lauri sen osti, ilmeisesti Tampereelta. "Kuusikymmentä hummaa pyörii nokalla… Letti on samoissa hinnoissa, mutta hopan olisi saanu hiukan alle… Mut natsu on auto…" Pentinkulman maito rupesi kulkemaan autolla kirkolle ja vähän päästä ihmeteltiin, millä ihmeellä ennen oli tultu toimeen ilman autoa. Siitä huolimatta Koskelaan ei ostettu autoa, vaan puimakone ja moottori.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
29.7.2005
Urjalan kulmilta
Enää harvalla omakohtaisia muistikuvia Muolaasta

Urjalassa ei ole Forssan tavoin Pikku-Muolaata. Silti täälläkin on monessa kylässä kulmakuntia, joissa on paljon karjalaista - pääosin muolaalaista - asutusta. Vain Halkivahassa on puhuttu kansan suussa Pikku-Viipurista tarkoittaen kulmakuntaa, jossa on ollut paljon karjalaista asutusta.

Muolaan pitäjäjuhlien lähestyessä ryhdyin laskemaan oman kotikulman taloja ja mietin, kuinka monessa niistä on vielä syntyperäisiä muolaalaisia tai sellaisia, joilla on joitakin muistikuvia entisestä Muolaasta. Tulokseksi taisi tulla vain pari ihmistä.

Kampparin kulman tienvarressa on ollut aikanaan yli kaksikymmentä vakituisesti lapsuudessani asuttua taloa. Aloitan luettelon Laukeelasta päin: Pirhonen, Järvinen, Ruotiala, Mero, Mero, Laine, Ikävalko, Järvinen, Hämäläinen, Laine, Rajala, Vesanen, Linna. Vaittinen, Lempinen, Vesanen, Tammipuro, Rikkonen, Närvänen, Närvänen, Kamppari, Kamppari, Honkaniemi ja Honkaniemi.

Näistä taloista muutamat eivät enää ole asuttuja, vaikka ollaan aika lähellä Urjalan keskustaa Laukeelaa. Monet ovat muuttuneet vapaa-ajan asunnoiksi. Sellaisia taloja, joista kumpikin puoliso oli Muolaasta, olivat Saima ja Viljami Mero, Aina ja Juho Mero, Eila ja Viljo Ikävalko, Tyyne ja Viljo Hämäläinen sekä Hilkka ja Oiva Vaittinen. Toinen puoliso oli Muolaasta kummallakin Närväsellä, Rikkosella ja Honkaniemellä. Myös Meron Hanneksella oli urjalainen puoliso. Osassa taloista asui kaksi sukupolvea samanaikaisesti. Isäni oli kuolemajärveläinen ja äitini on urjalainen.

Vain Honkaniemen Kirstillä, Vaittisen Hilkalla ja Närväsen Raunilla on omakohtaisia muistikuvia Muolaasta. Raunikin asuu nykyisin Laukeelan keskustassa. Muut ovat siirtyneet elämän rajan toiselle puolelle. Viimeisimpänä Ikävalkon Eila. Kulmakunnan taloissa asuneilla lapsilla saattaa joillakin olla syntymäpaikaksi merkitty Muolaa, koska seurakunnat lakkautettiin vasta neljäkymmentäluvun lopulla.

Vastaavanlaisen tilastoinnin voisi tehdä monelta muultakin kulmakunnalta Urjalasta. 61 vuotta sitten alkoi karjalaisten asuttaminen jäljelle jääneeseen Suomeen. Urjalan asutettiin yli tuhat muolaalaista ja tietenkin tänne asettui myös muista luovutetun Karjalan pitäjien asukkaita.

Yllättävän vähän on tutkimustietoa siitä, miten karjalaisten asuttaminen vaikutti sijoituspaikkakuntien elämään. Myös muistitietoa on kerätty todella vähän. Kuten yllä oleva osoittaa alkaa sekin olla jo myöhäistä. tästä vaiheesta muistavia ja sen kokeneita on todella vähän. Tietenkin jotakin muistitietoa on siirtynyt perheiden sisällä vanhemmilta lapsille.

Usein kiinnostus omin juuriin ja suvun vaiheisiin herää vasta siinä vaiheessa, kun ketään ei ole enää kertomassa. Siksi on tärkeää, että on henkilöitä ja järjestöjä, jotka vaalivat sekä karjalaisia että hämäläisiä perinteitä.

Urjalassa tänä viikonloppuna pidettävillä Muolaan pitäjäjuhlilla esitellään kaksi uutta kyläkirjaa. Sekä Telkkälän että Punnuksen kylien aktiivit ovat ahkeroineet useamman vuoden tallentaakseen omien kyläkuntiensa vaiheita, valokuvia ja muisteluksia. Tänne Urjalaan asettui Muolaan suurimman kylän Punnuksen asukkaista pääosa, joten kirja "Punnus, puoli pitäjää" kiinnostanee erityisesti täällä asuvia. Molemmat kyläkirjat ovat myynnissä sekä lauantaina että sunnuntaina juhlien aikana.

Syntyperäisten karjalaisten myötä menee myös murre. Murre kuten muukin kieliaines muuttuu ja mukautuu. Olen huomannut sen, kun olen ollut tekemässä erilaisia julkaisuja, joissa on murreaineistoa. Onpa syntynyt välillä pientä kiistelyäkin siitä kuinka pitäisi sanoa. Vielä vaikeampaa on murteella kirjoittaminen. Tarkasti litteroitua murretta on vaikea lukea. Vielä pitää muistaa, että jopa saman pitäjän eri osissa murteessa saattoi olla vivahde-eroja.

Esimerkiksi, pitäisikö nyt meidän urjalalaisten puolesta toivottaa kaikki muolaalaiset ja heidän jälkeläisensä ja ystävänsä tervetulleeksi tänne Urjalaan ja kehottaa lopuksi: Tuutha Siekii? Vai pitäisikö se kirjoittaa muotoon: Tuotha Siekii? Yleiskielellä on tarkoitus ilmaista: Tulethan Sinäkin?

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________

Forssan Lehti
22.7.2005
Urjalan kulmilta
Ennen vanhaan iltamissa

Ilmaisutaidon opettajani Otro Kontturi Turun Opettajakorkeakoulussa tiivisti suomalaisen iltamaohjelman: alkusoitto, tervehdyspuhe, musiikkia, lausuntaa, juhlapuhe, kansantanssia, väliaika, näytelmä ja lopuksi tanssia puolitoista tuntia. Sitten Otro Konturi otti esiin vihreän kalvon ja laittoi sen ohjelman päälle ja sanoi, että näin oli ohjelma nuorisoseurantalolla. Sitten hän vaihtoi punaisen kalvon ja siinä oli työväentalon ohjelma ja viimein sinisen kalvon ja siinä oli suojeluskunnantalon ohjelma.

Iltamat ovat vähentyneet. Televisio tappoi suomalaisen iltamaperinteen. Oma osansa oli myös voimakkaalla maaltamuutolla. Iltamien järjestämiseen tarvittiin paljon porukkaa. Varsinkin näytelmien aikaansaaminen vaati harjoittelua useampana iltana ennen varsinaista esitystä. Omalta kylältä tai järjestön piiristä löytyivät ohjaajat ja joskus käsikirjoittajatkin.

Nuorempi väki, kuten jo Pohjantähdessäkin todettiin, odotti ohjelman loppumista päästäkseen tanssimaan. Nuorempi lukija saattaa ihmetellä katsellessaan vanhoja iltamamainoksia, että miksi tanssia oli vain puolitoista tuntia. Selitys on huvivero. Tanssit olivat verollisia. Valtio peri tanssilipusta 25 prosentin veron. Iltamien yhteydessä enintään puolentoista tunnin tanssit olivat verovapaat.

Veroliput piti ostaa etukäteen sadan kappaleen nipuissa. Tanssilipun ostaja sai sekä varsinaisen pääsylipun että verolipun. Jotkut lipun ostajat olivat hyvin tarkkoja siitä, että lipun myyjä repäisi verolipun nipusta. Voi kait sanoa, että varsin yleinen maantapa oli myydä osa verolipuista kahteen kertaan. Ovimies otti lipun vastaan ja repäisemättä ja rypistämättä sitä palautti sopivan hetken tullen lipunmyyjälle. Tästäkin veronkierrosta päästiin eroon, kun valtiovalta hennoi luopua verosta kahdeksankymmenluvulle tultaessa.

Iltamailmoitusten teko oli myös oma taiteenlajinsa. Iltamista ilmoitettiin kyllä paikallislehdissä, mutta ns. tolppailmoitukset olivat hyvin tavallisia. Niitä laitettiin niin puhelin- kuin sähkötolppiin ja maaseudulla tietenkin myös maitolavojen kylkeen ja latojen seiniin. Suurin osa näistä taideteoksista tuhoutui, mutta varmaan niitä jonkin verran löytyy niin nuorisoseurojen työväenyhdistysten kuin vapaapalokuntien arkistoista. Suojeluskuntien arkistoja hävisi paljon yhdistysten lakkauttamisen aikaan. Huutokaupoissa ne kiinnostavat keräilijöitä.

Kansantaitelijaksi kutsuttu Irwin Goodman kyselee tanssikaveriltaan kappaleessa tango Kauhajoen kasinolla, että "mitenkäs olis toi puhvetin puoli, limonaadia ja parit nakit, kun jo hieman huikookin". Ravintola, puffetti, kanttiini tai millä nimellä sitä milloinkin on kutsuttukaan, on ollut olennainen osa iltamia. Sen hoitaminen oli naisten vastuulla kuten lipunmyyntikin.

Nostalgiset muistot tulevat varmaan mieleen patenttikorkeista ja repäisykorkeista. Entä, mikä oli sitten parasta limonadia: punainen ja sitruunasooda löivät aikanaan hyvin kampoihin cola-juomille. Onkohan Laakson Ervo jo ottanut kaupan päädystä pois vanhat apsi-mainokset. Muistanette mainosiskelmän, että hyvältä maistuu Apsi. Tämä oli tosin jo kuusikymmenlukua. Helsingin olympialisiin rantautui Coca Cola.

Tupakanpoltto oli osassa tansseja ja iltamia kielletty. Raittiusihanne oli vahvaa nuorisoseuroissa ja muissakin aatteellisissa yhdistyksissä. Ei tupakka- ja kahvimerkkejä on ollut tänä kesänä nähtävillä

Moonamiesmuseon pienoisnäyttelyssä. "Loimen tarkistaminen" ja muu koodikieli kuului ohjelmaan, kun osa väestä poistui ulos, maistelemaan pullosta. Joihinkin käynnit vaikuttivat vapauttavasti ja rohkaisevasti. Joihinkin vaikutus oli hiljentävä ja joissakin se sai aikaa rähinöintivimman ja uhoamisen.

Monta paria on löytänyt toisena iltamissa. Siksi ja muutenkin toivoisi perinteen säilyvän ja jatkuvan. Kun alkukesästä kirjoitin Urjalan tanssipaikoista ja keinumäistä, sain jonkin verran palautetta, mm Lintulan Helvi kertoi Kehron nuorten tanssipaikoista. Rantalan Elma kertoi sota-ajan tanssien jännistä tilanteista. Elmahan kävi joskus itsekin mukana soittamassa. Olen edelleen kiinnostunut niin iltamaperinteestä kuin Urjalan ja lähiseudun tanssipaikkojen vaiheista ja ihmisten kokemista elämyksistä niissä. Saattomatkat ovat sitten ihan oma juttunsa.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________

Forssan Lehti
15.7.2005
Urjalan kulmilta
Makuasioista ei kannata kistellä

"Siihen keittoon ei kannatta lusikkaansa pistää." "Mitä useampi kokki sen huonompi soppa." Siinä pari varoittavaa lausetta, jotka ovat varmaan saaneet aikanaan alkunsa ruokaan liittyvistä kommenteista. Sanontojen merkitys on kuitenkin ajan saatossa laventunut koskemaan myös muita elämänalueita.

Tässä eräänä aamuna nautin mukavasta oivalluksesta, joka oli syntynyt jossain päin Suomea. Suojalkapallon MM-kisojen yhteydessä oli avattu ravintola Berlusconi. Hauska ja hyvä oivallus. Saapa nähdä, missä avataan courmeeravintola Chirac

Täällä meillä Urjalankylän maa- ja kotitalousnaiset juhlivat museolla 40-vuotistaivaltaan, Seura on saanut paljon aikaan toimintakaudellaan ja sai jokin aika sitten myös valtakunnallisen järjestön tunnustuksen monipuolisesta toiminnastaan.

Urjalankylän naiset ovat usein olleet erilaisten juhlien muonittajina. Usein museonmäellä on luontojumalanpalveluksen jälkeen tarjottu paikallista perinneruokaa klimppisoppaa tai ohrakryynipuuroa. Klimppisoppa on Urjalan perinneruoka. Tosin se tunnetaan laajemmallakin alueella. Itse ruoka on sellaista, että se jakaa sen syöjät tasan kahteen kategoriaan niihin, jotka pitävät ja niihin, jotka eivät pidä.

Urjalassa on mahdollisuus yläasteella ja lukiossa lukea ranskaa. Lehtori Helvi Reponen on taustajoukkoineen vienyt ranskanryhmäläiset vuosittain Ranskaan. Alkukesästä kerrottiin Urjalan Sanomissa niistä erilaisista mielenkiintoisista kohteista, joihin nuoret matkalla ovat päässet tutustumaan.

Viime vuonna ryhmä rahoitti matkaa kustantamalla urjalalaisen reseptikirjan, johon oli pyydetty sekä silmäätekeviltä, julkisuudenhenkilöiltä että tavallisista urjalalaisilta heidän omia ruokareseptejään. Minusta tuntuu nyt siltä, että Helvin on syytä kääntää tai käännättää oppilailla kirja myös rankaksi ja toimittaa se Ranskan presidentille, mielellään maistiaisten kera.

Julkinen huomio, jota Suomi maailmalla saa, pitäisi kääntää heti markkinoinnissa voitoksi. Valitettavasti englannissa hyvin alkanut suomalaisen ja englantilaisen ruuan puolustaminen tyrehtyi pommiräjäytysten takia. Parhaassa tapauksessa se olisi saattanut jatkua uutisköyhän heinäkuun ajan.

Typerintä, mitä sekä Berulsconin että Chiracin kommenttien jälkeen, voi mennä tekemään, on italialaisen ja ranskalasien ruuan arvostelu. Joka maassa on ruokaa, josta sekä sen maan omat asukkaat että vierailijat pitävät ja eivät pidä. Nyt pitää siis ruuan parissa toimivien käyttää saatu huomio taitavasti hyväksi suomalaisen ruuan markkinoimiseksi.

Kun suomalainen oleskelee pitempään ulkomailla, kaipaa hän yleensä ruisleipää. Toinen erikoisuus on salmiakki. Näitä kumpaakaan ei juuri tunneta maailmalla. Kun rukiin viljelyn edellytykset ovat heikentyneet, jouduttiin monesta suomalaisesta leipäpakkauksesta poistamaan joutsenmerkki, koska raaka-aineet eivät olleet suomalaisia. Pian sama tilanne on sokerin osalta, jos komission kaavailut toteutuvat.

Kaurakaan ei ole kovin tunnettu kasvi maailmalla. Viime aikoina tutkijat ovat siitä löytäneet monia terveyttä edistäviä aineosia. Markus-setä oli aikaansa edellä kehottaessaan suomalaisia nauttimaan

kaurapuuroa. Jopa kaurakiisseliä on ilmeisesti saatavissa tehdasvalmisteisena. Tämän ruuan saattavat tuntea jotkut karjalaiset. Sen ulkonäkö ei välttämättä houkuttele, mutta joidenkin mielestä se on herkkua..

Suomalainen keittiö ei ole brändi, kuten tavataan sanoa. Nyt sitä pitää kehittää siihen suuntaan, että maailmalla voisi kiinalaisten, thai- tai muiden erikoisravintoloiden rinnalla myös suomalainen keittiö, jossa siinäkin omat maakunnalliset piirteensä.. Myös omassa maassa on tekemistä. Luulenpa, että hyvin harva urjalalainen tietää millainen on toinen täkäläinen perinneruoka tirripaisti. Netistä löytyi heti 76 sivua ja resepti vaikkapa Marttojen tai herkuttelevien herrojen sivulta.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
8.7.2005
Urjalan kulmilta
Uudistunut kohatuspaikka

Täytyy myöntää, että hieman jännitti mennä torille viikko sitten perjantaina. Oli uuden torin avajaiset. Tori oli jo monen kertaan julistettu pilatuksi. Itse kuulun niihin harvoihin, jotka uskalsivat julkisesti puolustaa torialueen uusimista. Käynti kannatti. Ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä. ja yllättyneiltä. Näinkö paljon tänne mahtuukin, oli yleinen kommentti.

Iltamyöhään, torstaina, olivat asfaltoijat puuhassa. Aamuksi tuli sen verran valmista, että tori voitiin avata. Ensimmäiset myyjät tulivat paikalle jo varhain. Vakituisten myyjien kanssa torivalvoja oli sopinut paikoista jo etukäteen ja he olivatkin tyytyväisiä paikkoihinsa.

Esiintymislavaksi tuotu rekka vei osan toritilasta ja joitakin myyjiä oli Siwan pihassa ja jokunen myös Urjalan Sanomien edessä olevalla alueella,. kuin vanhasta muistista. Torilta puuttuvat vielä istutukset, valaisimet, grilli ja toriruudutukset. Ne saataneen paikoilleen kesän aikana. Sitten on lopullisen arvioinnin aika.

Kun uuden marketin rakentaminen alkoi viime kesänä ja sen tieltä kaadettiin puut ja nurmikkoalueet kärrättiin pois, olivat ihmiset tohkeissaan. Rakennusmontun levitessä entisille toripaikoille julistivat kymmenet ihmiset Urjalan torin pilatuksi ja menetetyksi.

Koska olen entinen kunnan luottamushenkilö ja olin aikanaan päättämässä torialueen kaavoituksesta, sain tietenkin osan arvostelusta myös henkilökohtaisesti. Kun vielä rohkenin tällä palstalla puolustaa tehtyjä ratkaisuja, lakkasi joku oikein sydämistynyt jopa tervehtimästä.

Viime kesänä sain jatkuvasti toistaa ihmisille, että odotetaan ja katsotaan, kun on valmista. Silloin vasta nähdään, menetimmekö maineikkaan torimme. Silti niin vakituiset asukkaat, vapaa-ajan viettäjät, naapurikunnista tulleet kuin myös monet totikauppiaat valittivat, että pilalle menee.

Nyt oli mukava kulkea torilla ja kuulostella ihmisten mielipiteitä ja kommentteja. Ihmiset olivat tyytyväisiä ja iloisia siitä, että tori oli taas omalla paikallaan. Vaikka evakkopaikkakaan ei ollut kaukana, osa ihmisistä jätti siellä käymisen. Yleisesti ihmeteltiin, että pienentyneelle torialueelle mahtui niin paljon myyjiä ja ihmisiä. Ihmisten kommentit olivat balsamia edelliskesän paarmanpuremiin.

Tavallisten ihmisten on vaikea hahmottaa etukäteen millainen suunniteltu ratkaisu on, kun se on paperilla. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat alueen omistusjärjestelyjen johdosta jonkin verran. Siksi torikin piti suunnitella erikseen uudelleen. Torin reunaan nouseva toinen asuinkerrostalo muuttaa myös maisemaa. Kun puut ja pensaat kasvavat, lisääntyy alueella myös vihreys.

Kannattaa muistaa, että torialue on suurimman osan ajasta poissa torimyynnin käytöstä, koska Urjalassa tori on vain perjantaisin aamusta puoleen päivään. Osa alueesta on parkkipaikkana ja osa jää yhteiseksi olohuoneeksi, jossa tulisi voida turvallisesti oleskella.

Urjalan kannalta on myönteistä, että liike-elämässä on tapahtunut selkeää eteenpäinmenoa. Uuden rakentaminen sai aikaan ketjureaktion. Vielä kummastelemme sitä, miten uusi S-market saadaan mahtumaan Varkausvuoren kupeeseen vastapäätä K-markettia. Aholaita aloitti entisissä Marin tiloissa, Adam tuli vaateliikkeen paikalle ja tanssiravintola Ananova odottelee oikeudesta ratkaisua viemäriputkien vetämiskiistaan.

Tori on kohtauspaikka Urjalassa. Siellä voi nähdä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Siksi sinne tullaan myös jatkossa. Lisäksi Urjalan torilla on kymmenittäin myyjiä. He tulevat sinne tekemään kauppaa ja tekevät kohtuullisen tai hyvän tilin, koska useimmat heistä tulevat aina uudestaan. Kesäaikaan on tietenkin myös kausimyyntiä.

Torille toivoisi myös lisää urjalalaisia myyjiä. Nyt valtaosa tulee Urjalan ulkopuolelta. Se on sinällään ihan hyvä asia, koska kaikkien tuotteiden myyjiä ei mitenkään voi löytyä omasta pitäjästä. Silti on varmaan monia tuotteita, joita urjalalaiset osaajat voisivat myydä ja markkinoida torilla.

Ensimmäinen toripäivä osoitti, ettei Urjalan tori kuollut. Se elää ja sykkii voimakkaasti uudistuneissa puitteissa. Pyörityksessä olleet päättäjät ja muut toteuttajat ovat helpottuneita ja heille hatunnosto arvostelun kestämisestä. Ihmiset tekevät torin kaikista hienoista ulkoisista puitteista huolimatta. Urjalan tori on käsite, jotka kelpaa tulla ihmettelemään ja kokemaan kauempaakin.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
1.7.2005
Urjalan kulmilta
Jäljet pelottavat

Kun lueskelin Urjalan kunnanhallituksen tämänviikkoista esityslistaa netistä tuli päällimmäiseksi mietteeksi latinankielinen sanonta "vestigia terrent", jäljet pelottavat. Toimintoja ollaan keskittämässä Valkeakoskelle vapaaehtoisesti ilman kustannuslaskelmia ja Lempäälään, koska Mela, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, niin määrää.

Kolmisen vuotta sitten Urjalassa keskitettiin tietohallinto Valkeakoskelle. Tavoitteena oli saada kustannustehokas järjestelmä, jossa tiedetään miten paljon missäkin yksikössä toiminta maksaa. Tietenkin tavoiteltiin toimivaa järjestelmää ja säästöjä.

Kävi kuitenkin niin, että siirryttäessä vuokralaitteisiin ja ohjelmistoihin ja keskittäessä tukipalvelut Valkeakoskelle, kustannukset moninkertaistuivat. Itse toiminta ei kovinkaan paljon järjestelystä tehostunut. Valkeakoskella henkilöstön määrä kolminkertaistui. Uuteen järjestelmään siirtyminen viivästyi aikataulusta lähes vuodella.

Koulutuslautakunta kiinnitti koulupuolen tietohallintokuluihin huomiota ja viime vuoden lopulla. Kustannukset ovat käsittämättömän korkeat. Koulupuolen maksamilla henkilöstöosuuksilla pystyttäisiin Urjalaan palkkaamaan oma atk-tukihenkilö vain kouluja varten. Nyt apua on tilattava tarvittaessa Valkeakoskelta ja matkakulut ja työlaskutus ovat sen mukaisia.

Nyt kunnanhallitus päätti keskittää, ilman minkäänlaisia kustannusvertailuja ja laskelmia tulostusjärjestelmähankinnat eli monistuksen, atk-tulostuksen ja painatuksen Valkeakosken tietohallinnolle.

Perustelut ovat kauniit ja miltei suoraan jonkin järjestelmätoimittajan mainoskirjeestä: Monistamista vähennetään, tulostamista ja painamista lisätään, laitehankinnat keskitetään ja vakioidaan( sama laitemerkki kaikilla), töiden tilaus sähköisesti ja töiden toimitus tilaajalle lähetin tai postin välityksellä. Laitteet vuokrataan 48 kuukaudeksi, tarvikkeet ja huolto toimittajalta, tulostusten keskitetty seuranta ja hallinta jne.

Kaavailtu järjestelmä sopinee keskitettyyn hallintoon ja toimintaan, joka tapahtuu pienellä alueella. Siitä, miten paljon säästetään tai miten paljon lisää kustannuksia syntyy, ei ole mitään tietoa. Silti mukaan aiotaan mennä.

Toinen keskittämispäätös koskee "puhelinviestintäjärjestelmää". Tässä ainoa tarjouksen tekijä on Sonera. Esityslistan esittelyosan mukaan(liitteethän eivät edelleenkään ole luettavissa uusilla kunnan kotisivuilla) ratkaisu sisältäisi: "kuntakohtaiset tavoitettavuuspalvelut, nykyisen puhelinvaihdeteknologian, matkapuhelinpalvelut korvaamaan vuokrajohtojen päässä olevat lankapuhelimet ja uudistetut puhelunvälityspalvelut palveluna".

Tarjous on tehty Valkeakosken kaupungille, mutta Urjala haluaa mennä mukaan selvitykseen. Sama koskee terveyskeskuskuntayhtymää ja myös Toijalan kaupunkia. Viialan puhelut välittää jo Valkeakoski.

Käytännössä tälläkin ratkaisulla siirretään työpaikkoja Valkeakoskelle ja Urjala maksaa nämä työpaikat. Kun kysymys on ainakin tässä vaiheessa selvityksestä, voisi olettaa, että saadaan tieto

kustannuksista. Arvaan, että homma ajetaan kuitenkin niin, että se toteutetaan ensi vuoden alusta. Arveluttavaa tässä on se, että selvitys koskee vain yhtä operaattoria ja kilpailutus puuttuu.

Kolmas asia listalta kertoo, että maatalouslomitus siirtyy Lempäälän kunnan hoidettavaksi. 30 työntekijää Urjalan kunnan palveluksesta siirtyy Lempäälän hoteisiin. Lomitusalue käsittää Teiskosta alkaen Tampereen ja Etelä-Pirkanmaan. Siksi Mela halusi keskittää toiminnan Lempäälään. Luulisi sellaisessakin laitoksessa olevan maalaisjärkeä sen verran, että jotakin jäisi maaseutupaikkakunnille. Mutta eipä vaan, sinne meni Lempäälään Tampereen keskusseudulle. Tampereen ääni painoi enemmän kuin maaseutukunta Urjalan.

Olen ollut kriittinen, mutta tähänastiset kokemukset antavat vahvaa selkänojaa. Saatan olla väärässäkin. Mutta "epäillähän aina soppii", kuten Tuntemattomassakin todettiin.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.6.2004
Urjalan kulmilta
Kuinka monta kasvia tunnet?

Kun kasvit ovat vehreimmillään, on hyvä kysyä, kuinka monta kasvia tunnet nimeltä. Ainakin meikäläinen joutuu monta kertaa tunnustamaan, ettei tiedä kasvin nimeä, siitä huolimatta, että niitä aikanaan kerättiin kasvistoksi asti. Pientareilla ja tien varrella kukkii monia lajeja, joille ei tiedä nimeä. Siinä onkin juhannuksen illanistujaisiin oiva leikki: kasvien tunnistuskisa.

Kasvien tunteminen liittyy myös juhannustaikoihin. Seitsemän yrttiä tai kukkaa piti neitojen laittaa tyynyn alle ja kasvit piti kerätä keskiyöllä, vähäisessä asussa ellei vallan alasti. Unessa sitten ilmestyi tulevan sulhon kuva. Mahtaako tätä joku kokeilla tänä juhannuksena?

Mikä musiikki liittyy juhannukseen? Usein ihmisillä on muistoja, jotka palautuvat mieliin jonkin iskelmän tai muun musiikin soidessa. Koska juhannuksena on moni lempi leimahtanut, on varmaan tanssilavojen musiikki vaikuttanut yhdistävästi.

Urjalassa voi uusia muistoja käydä hakemassa Huhdin Vilpolassa, jossa Urjalan Urheilijat järjestävät perinteeksi tulleet tanssit. Lavaa on kohennettu, joten se tarjoaa hyvät puitteet juhannuskarkeloon. Myös Kaunistossa Urjalankylässä tanssitaan aattona. Urjalankylässä on toinenkin tanssipaikka eli leirintäalueella ohjelmaan kuuluu myös aatontanssit.

Leirintäalue on koonnut usein paikallista nuoriosa mökkeilemään tai etupäässä telttailemaan. Osa osaa pitää hauskaa muutenkin, mutta osa on varaustutunut mäyräkoirin ynnä muin virvokkein. Joskus tuntuu käsittämättömän suurelta se määrä, mitä kaljaa nuoret varaavat viikonloppua varten.

Juhannuspäivänä ainoa tanssipaikkaa näyttäisi olevan Menosten lava, joka kerääkin paljon tanssitaitoisia lavalle. Menosissakaan ei juuri muita tansseja järjestetä. Kesäjuhlien yhteydessä ovat toiset kesän tanssit.

Poissa ovat Honkolan lava, Hynnisen suuli, Iloinen Uurras, Iirilä ja Raitoon lava, joka tosin on Forssan puolella. Hynnisen suuliin liittyen kuulin tällä viikolla sanonnan, jota en ennen ole kuullutkaan: "Hynnisen suulilla soi tango, pystyssä on vain heinähanko".

Pentinkulma-projekti järjestää valokuvauskilpailun. Yhtä paikallaan olisi järjestää Urjalan lavoihin liittyvä kilpailu lavamuistoista. Voisiko vaikkapa paikallinen Rotaryklubi ottaa haasteen vastaan. Tällöin muisteluksia voitaisiin lukea vajaan puolen vuoden päästä Urjalan joulusta. Varmaan erilaisia sanontoja liittyy muihinkin Urjalan tanssipaikkoihin.

Hiljattain esitettiin televisiossa Keinumorsian. Se filmattiin aikanaan täällä Urjalassa lähinnä Kampparin kulmalla ja Hakkilan myllyllä. Elokuvaa varten oli Hakkilan myllyn viereisellä mäellä keinu, jossa elokuvan nuoret kisailivat. Olisi mielenkiintoista tietää, missä Urjalassa on ollut erilaisia keinumäkiä, jonne nuoriso on kokoontunut kisailemaan. Jos joku tietää ja muistaa, niin otan mielelläni vastaan näistä tietoja niin sähköpostilla kuin tavallisellakin postilla.

Nurkkatanssipaikkoja on taitanut olla muitakin, mutta mahtaakohan niistä kenelläkään olla mitään muistoja. Sota-aikaan tanssit olivat kiellettyjä, mutta varmaan silloinkin niitä järjestettiin. Näissä soittivat useimmiten kyläpelimannit. Onkohan heistä kellään tietoa?

Juhannuksen hengellinen sisältö taitaa jäädä aikalailla kesän juhlinnan varjoon. Johannes Kastajan päivän merkeissä Urjalassa seurakunta järjestää messun Halkivahan kirkossa, koska pääkirkko on remontissa. Viime sunnuntaina Halkivahassa olikin paljon väkeä, kun oli konfirmaatio. Naapuri totesikin, että väkeä on kuin nuorisojuhlilla. Nämä juhlat olivat vielä kuusikymmenluvulla suuri tapahtuma Urjalassa. Juhlat olivat heinä-elokuun vaihteessa. Siitä ehkä toisella kertaa enemmän.

Nyt on aika toivottaa kaikille hyvää juhannusta. Jokainen juhlii tai viettää sitä omalla tavallaan. On aika tehdä työtä ja aika juhlia. Luonto on kauneimmillaan ja antaa hyvät puitteet juhannukselle. Kivaa juhannusta!

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
17.6.2005
Urjalan kulmilta
Ajatuksia tieasioista

Maaseudulla asuvat tietävät, mikä on tiekunta. Kaupungeissa asuville se on outo juttu. Tosin kesämökkiläiselle se voi tulla tutuksi loman aikana. Tiekunnille kuuluu kiitos kyläteiden hyvästä kunnosta. Osa kiitoksesta täällä Urjalassa kuuluu myös kunnalle, joka on avustanut näitä teitä, kun valtio lopetti avustamisen käytännössä kokonaan kymmenkunta vuotta sitten.

Yksityistien varrella asuvat joutuvat maksamaan tiemaksua hoitokunnalle vuosittain. Tie on jaettu yksiköihin ja yksiköitä kukin tienkäyttäjä saa tietyn jyvitysmenetelmän mukaan. Siihen vaikuttavat monet seikat mm. tien käyttö ja maanomistus.

Yleensä asioiden hoito sujuu sopuisasti ja tiet pysyvät kunnossa. Toisaalta sanotaan, ett tie- ja vesiasioista saa helposti myös riidan aikaiseksi. Osa lukijoista muistaa radiosta ohjelman "Maamiehen tietolaari", jossa usein vastattiin kysymyksiin, jotka koskivat tieasioita.

Aikanaan tiekuntien tavoitteena oli saada yksityisteistä valtion pääosin hoitamia pakallisteitä. Tielaitos otti silloin hoitovastuulleen merkittäviä teitä. Viime vuosina suunta on ollut päinvastainen. osa näistä teistä on siirretty takaisin tiekunnille. Joskus vähäliikenteisten teiden talvikunnostus onkin paremmin hoidettu yksityisteillä kuin tielaitoksen hoitovastuulla olevilla teillä. Lähivuosina pulmaksi saattaakin tulla, ettei teiden ylläpitoon löydy sopivaa kalustoa tai halukkaita urakoitsijoita.

Urjalan kunnassa tieasiat kuuluvat maaseutulautakunnan tiejaostolle. Siinä taitaa olla kolme jäsentä ja se ratkaisee virkamiehen esittelystä yksityistieasiat siltä osin, kun ne kuuluvat sen ratkaisuvaltaan.

Mainitsin alussa, että yksityistiet on meillä hoidettu hyvin sekä kesällä että talvella. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa kaikki toimii. Kävin viime viikolla rajan taakse jääneessä Karjalassa isäni synnyinkylässä Kuolemajärven Kolkkalassa. Pitäjän asemalta, jonka nimi edelleenkin on myös venäjäksi Kuolemajärvi, on Kolkkalaan matkaa seitsemän kilometriä Koiviston suuntaan.

Matka kesti lähes puoli tuntia sikäläisellä taksilla uuden karhealla Skodalla. Syynä olivat valtavat kuopat tiessä. Venäjäksi kuoppa taitaa olla jama. Siitä on tullut myös suomenkielen lainasana jama, kun sanotaan jonkin olevan huonossa jamassa( kunnossa, tilassa). Kupat piti kiertää milloin vasemmalta milloin oikealta. Onneksi ei olut satanut kovin paljoa, sillä silloin ei olisi nähnyt kuinka syviä ne olivat.

Kuljin samaa tietä edellisen kerran vuonna 1991 ja silloin siitä taksi huristeli vauhdilla ja tie oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Nyt teiden ylläpito kuulunee seutukunnalle eli oblastille ja siltä ei riitä varoja keskusten ulkopuolelle.

Viime viikonloppuna urjalankyläläiset järjestivät kävelytempauksen Huhdista Kaunistoon. Kunnon kohotuksen ja reippailun lisäksi oli tarkoituksena kiirehtiä kevyen liikenteen väylää. Hanke on kunnallakin ykkösenä, mutta tielaitokselta ei varjo näytä löytyvän.

Myös Lehmussuon eritasoliittymän toteutus siirtyy aina vuosi vuodelta eteenpäin. Välillä on ollut pieniä toiveita, mutta lopullinen niitti puuttuu. Toivottavasti se ei vaadi suurta onnettomuusniittiä. Läheltä piti- tilanteita on aina silloin tällöin.

Urjalan keskustaajamaa muokataan uuteen uskoon. Toria rakennetaan. Torin reunan toista kerrostaloa on paalutettu ja se alkaa nousta hahmolleen syksyllä. Varkausvuoren kupeeseen tulee S-marketti. Aikanaan tehtiin myös selvitys kevyen liikenteen järjestelyistä, mutta ne jäivät toteutumatta. Paikoin ei tiedä, missä kulkee jalankulkijan ja missä parkkipaikka.

Tänään ehtoolla on yleisötilaisuus Säätiötalossa, jossa voi kertoa projektille omat ajatuksensa siitä, millaiseksi keskustaajaman ydin tulisi tehdä. Jos ei tule maailman parasta niin toimiva ja jollakin tavalla viihtyisä voisi tulla.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
10.6.2005
Urjalan kulmilta
Urjalassa paljon koettavaa

Useat lehdet ovat julkaisseet kesälehden, joka on kohdistettu sekä vakituisesti asuville että kesäasukkaille. Lehtien sisältö vaihtelee paljon. Joskus tuntuu joittenkin kohdalla, että ne tehdään ensisijaisesti siksi, että sillä tavoin saadaan eri paikkakunnilta paljon ilmoituksia. Onneksi joukossa on myös hyvin toimitettuja kesälehtiä, jotka kannattaa jopa säilyttää. Ainakin niistä löytyvät kesätapahtumat.

Urjalassa on sekä omilla asukkaille että kesäasukkaille ja matkailijoille poikkeuksellisen paljon mielenkiintoista nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa. Kerran kesässä kannattaisi tehdä oikein varta vasten kotiseuturetki. Yhtenä päivänä ei ehdi kaikkea kokea ja nähdä. Kannattaakin ottaa eri vuosina kohteeksi jokin kulmakunta.

Täällä on melkoisesti myös erilaisia tapahtumia aina valtakunnallisesti merkittävästi kyläkohtaisesti merkittäviin. Tahtoo vain olemaan niin, että näissä tapahtumissa liikkuvat yleensä samat ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita monista asioista. Hyvä niin, mutta toivoisi yhä useamman kauan paikkakunnalla asuneen tai hiljattain muuttaneen käyvän katsomassa paikkakunnan elämänmenoa.

Tapahtumien järjestämin vaatii aina paljon puuhaa. Usein hommat jäävät samoille puuhaihmisille. Heiltähän se käy. On ollut mukava huomata, että uusiakin kasvoja on saatu mukaan. Onnistunut tapahtuma palkitsee aina tekijänsä.. Tietenkin on niitäkin, joilla on tapana arvostella kaikkea. Se kuuluu ikään kuin taudin kuvaan lainatakseni tuoretta valtiopäiväneuvosta Mikko Pesälää. Jos nurisijoille tarjoaa hommaa, he yleensä kieltäytyvät.

Urjalan tapahtumakesä on alkanut lupaavasti. Nuutajärvi-päivillä oli paljon väkeä. Myös ralli keräsi paljon katsojia ja kiinnostuneita. Väkimääräisesti suurimpia vielä tulossa olevia tapahtumia ovat Kirkan kesäkonsertti Halkivahassa, muolaalaisten pitäjäjuhlat heinäkuun lopussa ja Pentinkulman päivät. Tällä viikolla Urjalassa on leireillyt 170 yleisurheilijalupausta Hämeen piirin alueelta.

Urheilutapahtumat kokoavat kesäisin paljon yleisöä, toimitsijoita, huoltajia, kannustajia ja itse urheilijoita. Varstakisat ovat olleet suurin yleisurheilutapahtuma. Tänä vuonna on myös nuoren lupaavan humppilalaisen Kalle Rouhiaisen muistokisat. Hänhän menehtyi autokolarissa Menosissa viime syksynä.

Myös jalkapallo kerää paljon väkeä. Junioreiden sarjat pelataan usein turnauksina, joissa on useampi joukkue kerralla. Näitäkin tapahtumia kannattaa käydä katsomassa. Urjalassa on hyvä ja paljon kehuja saanut urheilukenttä. Tänä vuonna katsomorakennus saanee kohennusta uuden maalin muodossa.

Jäähallissakin tapahtuu. Hallin katto saa eristyksen, jonka turvin kondensioveden tippuminen saataneen loppumaan. Pikkulinnut ovat kertoneet, että seutukunnalle olisi syntymässä uusi jääkiekkoseura Etelä-Pirkanmaan kiekko, joka tarjoaisi juniori-ikäisille pelaamismahdollisuuden niin urjalalaisille, kylmäkoskelaisille, toijalalaisille, viialalaisille, vesilahtelaisille kuin punkalaitumelaisille.

Mielestäni kesään kuuluu myös oleellisena osana huutokaupassa käyminen. Niissä tapaa paljon sellaisia tuttuja, joita ei juuri muuten näe. Huutokaupassa on oma tunnelmansa. Joskus siellä voi

tehdä onnistuneita ostoksia, joskus saa ihan roinaa ja useimmiten taitaa käydä niin, että mukaan ei lähde mitään.

Toinen kesään ehdottomasti kuuluva asia on ongella käyminen. Koululaisten metsäpäivänä opastusta antoi ammattimies. Hänen mukaansa kaupasta ostettava onkipakkaus on sellainen, että sillä voi vain härnätä kaloja vai oliko se nyt niin päin, että kalat pääsevät härnäämään.
Sekä koukku että punavalkoinen koho ovat liian suuria. Oikealla ongella kalaa tulee aina, ainakin kissoille sopivaa.

Ihan vinkkinä voin kertoa, että monelle ulkomaalaiselle mato-onginta on ihan huippukokemus. Siksi vieras kannattaa viedä kalaan. Sehän sopii silloin hyvin, jos ei osaa kunnolla kieltä. Ongella ei parane turhia pulista. Seponpäiväterveisin!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________
Forssan Lehti
3.6.2005
Urjalan kulmilta

Elämisen rytmi muuttuu viikonlopun jälkeen monessa perheessä. Koululaiset jäävät lomalle, vanhemmat jatkavat töissä. Lasten ja nuorten osalta säännöllinen arkirutiini muuttuu, Kestää aikansa ennen kuin muodostuu kesäaikataulu.

Koulut viettävät lukuvuoden päätösjuhliaan huomenna lauantaina. Täällä Urjalassa ei ole perinteistä kevään päätösjumalanpalvelusta, koska kirkko on remontissa. Tai itse asiassa peruskorjaus ei ole vielä alkanut, mutta tieto siirtymisestä tuli niin viimetingassa, että koulut olivat jo varautuneet muihin järjestelyihin. Kirkollisissa uutisissa mainittu koululaisjumalanpalvelu jää nyt siis pitämättä.

Puolimatkassa pidettiin kevätjuhla jo torstaina. Muut koulut pitävät erimittaisia päätöstilaisuuksia lauantaiaamuna. Kevätjuhlaperinne onkin hiipunut, koska kevätkirkko on korvannut juhlan ala-asteilla. Yläastelaiset saivat tähän asti todistuksensa oman kirkkotilaisuutensa päätteeksi.

Kevätjuhla oli aikanaan suuri voimanponnistus. Ohjelmaa harjoiteltiin: lauluja. runoja, näytelmiä sekä tanssi- ja liikuntaesityksiä. Myös vuoden aikana valmistuneet käsityöt ja piirustukset laitettiin kauniisti esille näyttelyksi. Siinä olikin puuhaa, kun kaikkiin laitettiin vielä tekijän nimilaput. Näyttely oli komea katselmus vuoden aikaansaannoksista. Nykyisin käsityöt annetaan sitä mukaa kotiin, kun ne valmistuvat.

Suurimman huomion huomenna saavat uudet ylioppilaat. Heille se on kahdentoista kouluvuoden uurastuksen huipentuma. Mahdollisuus hajauttaa eli kirjoittaa eri aikoina osa kirjoituksista on vähentänyt reputtaneiden määrää. Joillakin saattaa lakin saaminen viivästyä hyväksytystä tuloksesta huolimatta, koska jokin lukion kurssi on jäänyt kesken tai suorittamatta. Näin todistusta ja lakkia ei saa ennekuin rästit on tehty.

Urjalassa kirjoitukset menivät tänäkin vuonna hyvin. Yksittäisiä tuloksia ei saa julkistaa ilman asianomaisen lupaa. Myös viime vuosina voimistunut median innostus laatia koulujen välisiä järjestyslistoja on ollut paljon esillä. On käyty oikeutta myöden hakemassa ennakkopäätöksiä tulosten ja arviointien julkisuudesta.

Ammatillisista kouluista valmistuu ammattiin pääosa siitä ikäluokasta, joka lukion asemasta valitsi toisen väylän. Ammattikoulutuksen arvostus on syystäkin viime vuosina kasvanut. Ammattitaitoisesta työvoimasta on useilla aloilla huutava pula siitä huolimatta, että varsinkin teollista valmistusta on paljon siirretty halvemman työvoiman maihin.

Suomessa pidettiin viime viikolla ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailut. Tapahtumaa kävi seuraamassa toistasataatuhatta ihmistä. Urjalasta kävivät ylimpien luokkien oppilaat tässä tapahtumassa Helsingissä.

Lukuvuoden päättymiseen liittyvät toisaalta ilo ja toisaalta haikeus. Ilo tulee tavoitteiden saavuttamisesta ja edessä olevasta lomasta. Haikeus siitä, että erotaan kavereista. Päättöluokilla ero kavereista on pysyvämpi, koska tiet kulkevat uusin opinahjoihin tai työelämään. Muillakin luokilla useat tutut kaverit jäävät ainakin kesän ajaksi. Onneksi täällä Urjalassa on monipuolista harrastustoimintaa, leirejä ja tapahtumia, joissa kavereita voi tavata.

Kesäloma jää entiselle paikalleen. Lukuvuotta ei jatketa juhannuksen alle, kuten kaavailtiin, eikä lukuvuoden alku myöhennetä elokuun puolivälin tienoilta. Elinkeinoelämän vaatimusta lomien sijoittamisesta eurooppalaiseen tapaan elokuuhun kyllä ymmärrän. Ja olisihan siihen ratkaisu. Päätetään kevätlukukausi kuten ennenkin, mutta pidennetään kesälomaa niin, että koulu alkaisi ensimmäinen syyskuuta, kuin silloin niin sanottuun vanhaan hyvään aikaan. Ajatus ei taida mennä läpi. Tässä asiassa oppilaat ja opettajat olisivat helposti samaa mieltä.

Toivotan onnea kaikille hyvin työnsä tehneille ja hyvää lomaa kaikille!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.5.2005
Urjalan kulmilta
Kunta esillä verkossa

Urjalan kunnan uudet kotisivut on vihdoin avattu. Alun perin niiden piti valmistua viime vuonna, sitten ne luvattiin helmikuun loppuun ja viimeksi huhtikuussa. Viime viikolla ne sitten tulivat näkyviin. Ne löytyvät vanhasta tutusta Internet-osoitteesta www.urjala.fi.

Urjalan kunnan uusitut kotisivut edustavat kotisivujen toista aaltoa. Myös muut lounaishämäläiset kunnat ovat uusineet sivustonsa viime aikoina. Niillä on eri tekijät ja erilaiset lähtökohdat. Vertailemalla voi päätellä, millä kunnalla on parhaat sivustot.

Urjalan sivuston etusivulta voi klikkailla itsensä muille sivuille. Lähtökohta sivuilla näyttää olevan edelleenkin hyvin organisaatiolähtöinen: kuntatietoa, koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, tekniset palvelut, elinkeinotoimi, matkailu, kirjasto- ja kulttuuritoimi, liikunta- ja nuorisotoimi, hallinto ja talous, tapahtumakalenteri ja ajankohtaista.

Esimerkiksi Jokioisten sivuilla aloitus on erilainen: asuminen, lapset ja nuoret, ikäihmiset, harrastajat, matkailijat, elinkeinot, kunta, ajankohtaista ja ilmoitustaulu. Lähtökohtana ovat siis eri palvelujen käyttäjäryhmät.

Urjalan sivusto on rakennettu kiinteille sivupohjille, jotka toistuvat samanlaisina siirryttäessä sivulta toiselle. osa sivun sisällöstä on lukittu ja osaa voidaan päivittää. Jokaisessa hallintoyksikössä on yksi henkilö, jolle päivittäminen eli uuden tiedonlisääminen ja vanhan poistaminen kuuluu. Sivustopohjien käyttö antaa toisaalta yhtenäisen ilmeen, mutta tekee myös sivuista hyvin kaavamaiset. Tästä syystä ilmeisesti koulujen omille kotisivuille ei varattu tilaa alainkaan.

Urjalan kunta maksoi sivuistaan 14 500 euroa sivuston tekniselle toteuttajalle. Myös ylläpito maksaa vuosittain jonkin verran. Sen lisäksi henkilöstö on joutunut tekemään paljon työtä aineiston uusimiseksi. Kuvia on uusittu ja sisältöä monipuolistettu.

Jos haluaa löytää tietoa asumisesta, täytyy ensin hoksata, että se löytyy teknisten palvelujen linkistä. Toinen mahdollisuus on laittaa etusivulla olevaan hakutoimintoon hakusanaksi asuminen. Kun teknisen palvelun sivustolle pääsee, löytyvät sieltä tiedot: uutiset, kaavoitus, omakotitontit, rakentaminen, vuokra-asunnot, vesihuolto, jätehuolto, puistot ja liikenneväylät, ympäristö, pelastustoimi ja lomakkeet. Näitä sanoja klikkaamalla saa jokaisesta kohdasta lisätietoa. Sama periaate toimii muillakin hallintokunnilla.

Uutta ja myönteistä on esimerkiksi vireillä olevien kaavojen esittely. Tosin kaikista ei ole karttaa, mutta nyt kuntalaiset voivat paremmin seurata ja myös mielipiteen esittämistä varten on valmis tulostettava kaavake.

Sen sijaan esityslistojen ja pöytäkirjojen kohdalla ei tapahtunut toivottua muutosta. Päätöksissä on usein maininta, että "hyväksyttiin liitteen mukaisena". Myös asian esittelyosassa viitataan liitteisiin. Liitteet kuitenkin puuttuvat. Näin kuntalaisen on mahdoton tietää mitä päätettiin. Toivottavasti tähän tulee vielä korjaus.

Graafinen ilme on saatu Urjalan kunnan vaakunan väreistä. Sivun tausta on hopeanharmaa, kuten vaakunnan apilaristi. Sivu on jaettu kolmeen osaan ja navigointipalkki vasemmalla on saanut kullankeltaisen värin vaakunan liekeistä ja punaisen vaakunan pohjaväristä. Keskellä on yleistietoa tai kunkin hallinnonalan yleisesittely valkoisella pohjalla. Oikeassa kentässä ovat ajankohtaiset uutiset ja tapahtumakalenteri.

Tässä yhteydessä on mahdotonta tilan rajallisuuden takia tehdä sivujen kokonaisesittelyä. Parhaiten se käykin jokaiselta itse tutustumalla. Tietoa on paljon, jos kaikki sivut kahlaa läpi. Karttojen osalta ei ainakaan toistaiseksi ole vielä luvattua parannusta ja haja-asutusalueen kartat puutuvat edelleen kokonaan. Sivuja varmasti kehitetään kaiken aikaa, joten palauteta ja vinkkejä voi varmaankin kuntaan päin antaa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.5.2005
Urjalan kulmilta
Vanha koulu purku-uhan alla

Ensiksi täytyy tehdä tunnustus. Olen syyllinen siihen, että Laukeelan vanha kansakoulu on vielä pysytyssä. Kirjoitin lähes kolmekymmentä vuotta sitten valituksen silloisen valtuuston purkupäätöksestä. Kirjoitin valituksen, jonka muutaman nuorisojärjestön yhteisenä sitten lähetettiin lääniin.

Kun purkua ei voitu toteuttaa valituksen takia, kiinnostui siloinen Arolan ompelimo tilasta. Ompelimo toimikin siinä jonkin aikaa. Sitten tila tuli nuorisotoimen hallintaan. Tiloissa alkoivat kokoontua nuorisojärjestöt, mutta myös muita järjestöjä kuten eläkeläiset ja Urjalan Tikka.

Kansalaisopistosta tuli tilojen merkittävä käyttäjä, Talossa kokoontui näytelmäpiiri. Yläkerran luokassa paukuttivat ahkerat kutojat kangaspuitaan. Laukeelassa ei ole löytynyt kutojille tilaa sen jälkeen, kun koulu jätettiin kylmilleen pari vuotta sitten. Myös kivihiontapiiri kokoontui siellä.

Tehtiin myös suunnitelmia talon muuttamisesta opistotaloksi ja vapaa-aikakeskukseksi.. Niiden toteuttamisesta lykättiin rahapulan takia. Katto kuitenkin korjattiin ja talo maalattiin kädenväännön jälkeen. Nuorten työkeskus toimi tiloissa ennen siirtymistä teletaloon.

Sitten tiloista kiinnostui sosiaalitoimi. Siihen ryhdyttiin suunnittelemaan päivähoitokeskusta. Jonkinlaisia suunnitelmia tehtiin, mutta taas oli kunnalla rahapula ja hanke lykkääntyi. Pari vuotta sitten päätyivät silloiset kuntapäättäjät siihen, ettei vanhaa korjata, vaan tehdään uusi noin kymmenen vanhaa miljoonaa markkaa maksava päivähoitokeskus. Tähän tarkoitukseen ei ole kuitenkaan saatu valtionosuutta, eikä ilmeisesti saadakaan, jos on uskomista maaherra Rauno Saaren lausuntoa.

Laukeelan vahaa koulua ei ole rakennettu alun perin kouluksi, vaan lastenkodiksi. Koulu sijaitsi ylempänä mäellä, mutta se tuhoutui tulipalossa ja niin lastenkoti tuli tilapäiseksi koulutaloksi. Tilapäisyyttä kesti vuosikymmeniä, sillä vasta 1976 voitiin uusi Kirkonkylän koulu ottaa käyttöön. Sen alta hävisivät vanhat kunnalliskodin puiset rakennukset. Viimeksi niissä toimi pari yritystä ja osa tiloista oli koulun puukäsityötiloina.

Nyt kunnanhallitus esittää kunnanjohtajan esityksen mukaisesti valtuustolle, että koulu purettaisiin. Äänestys päättyi numeroin 4-3 purkajien eduksi. Ratkaisun tekee kesäkuun valtuusto. Arvata saattaa, että asiasta nousee jonkinlainen keskustelu. Sekä purkamista puoltavilla että säilyttämistä kannattavilla on omat argumenttinsa

Purkajien mielestä tiloille ei ole löytynyt käyttöä ja kylmillään talo huononee. Hometta ja lahoa käytettiin lausunnoissa hyväksi jo silloin, kun uudelle koululle haettiin valtionosuutta. Ilmeisesti sitä hometta oli kuitenkin enemmän uudessa kuin vanhassa koulussa.

Säilyttämistä puoltaa rakennuksen kauneus ja kulttuurihistoriallinen arvo. On makukysymys istuuko se huonosti maisemaan. Ei se maisemaa ainakaan rumenna. Tosin omenapuut takaa ja palloiksi leikatut orapihlajat ovat koulun edestä hävinneet.

Olen melko varma siitä, että uusi päivähoitokeskus mahtuisi vanhaan kouluun ja tulisi halvemmaksikin kuin uusi. Erityisopetuksen tarve kunnassa kasvaa ja se saattaisi tarvita uusia tiloja, kun Kirkonkylän koululla alkaa olla ahdasta.

Kokonaan miettimättä on mahdollisuus käyttää tilaa yrityskäytössä. Vastanottohalleista on puhuttu. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan tarvitse teollisuushallia. pikemminkin tarvitaan tiloja erilaisille suunnittelutoimistoille, viestintäalan yrityksille, tutkimusyrityksille tai postitusta ja markkinointia tekeville yrityksille. Ehkä koulu kannattaisi myydä jollekin yritykselle sillä ehdolla, ettei sen ulkoasua muuteta.

Valta päättää on valtuustolla. Tässä asiassa eivät ryhmäpäätökset pure. Jokaisella valtuutetulla on oma käsityksensä. Jos koulu purettaisiin, olisi se meille sen suojissa koulua käyneille nostalginen menetys. Ennen muistokirjoitusta katsotaan kuitenkin lopullinen päätös ja saattaapa olla, että mahdollisesta purkupäätöksestä joku muu tällä kertaa vielä valittaa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
13.5.2005
Urjalan kulmilta
Urjala pesee kasvojaan

Urjala pesee kasvojaan. Keskustan kehittäminen on käynnistynyt ja kesäkuussa Urhon päivänä on odotettavissa suuri yleisötapahtuma, jossa jokainen kynnelle kykenevä saa kertoa, millaiseksi haluaisi keskustan muuttuvan. Ideoida voidaan vapaasti ja monilla pienillä asioilla saadaan paljon aikaan. Suurissa muutoksissa tulevat taloudelliset kysymykset rajoittaviksi.

Jo ennen uuden torin rakentamista monella on vankka käsitys sitä, että tori on pilattu. Katsotaan nyt kuitenkin vielä millainen uudesta torista tulee. Avajaiset sijoittunevat kesäkuun loppuun. Siihen asti toria pidetään urheilukentän parkkipaikalla, jossa on hyvä tila, tosin parkkipaikkoja ei ole ihan vieressä. Sesonkiaikana kesäisin niitä ei ollut vanhan torinkaa aikana.

Liikenteellisesti ruuhka-aikaan muodostuu sumppu Tampereentien ja K-marketin risteykseen. Ehkä vielä kannattaisi tutkia mahdollisuutta järjestää tulo marketin parkkipaikalle toista kautta ja poistuminen toista kautta. Nyt käy helposti niin, että myös Urjalantien ja Tampereentien sekä Tampereentien että Kisatien risteys menevät tukkoon toripäivinä.

S-marketin kaava etenee hiljalleen Varkausvuoren kyljessä. Liito-oravan papanoiden tutkiminen ei ollutkaan huhu. Asia on tutkittu ja mitään ei löytynyt. Vielä alueen käyvät läpi museoarkeologit. Kaavoituksesta saisi monta mielenkiintoista jännäriä. Täytyypä palata asiaan joskus.

Meneillään olevalla kehittämisprojektilla ei ratkaista kuitenkaan yhtä pulmaa. Tampereen suunnasta tulleessa ei Urjalaa juuri huomaa. Ennen Ilolanmäen risteystä ei ole oikein mitään näkyvissä, joka kertoisi vasemmalla puolella olevasta taajamasta. Lehmussuon risteyksen jälkeen onkin ajanut jo ohi.

Turun suunnasta tullessa kuntakeskuksen huomaa paremmin, koska taajamaa näkyy molemmin puolin tietä. Viime päivinä näkymä Turun suunnasta on avartunut entisestään, kun teollisuusalueella on kaadettu metsä tulevan hallin tontilta. Teollisuusalueesta kertova kyltti on seissyt pitkään, mutta juuri mitään valtatielle näkyvää ei ole tapahtunut ennen TM-teräksen hallia. Vällärin puusepänliike on myös hienosti siistinyt lähimaisemaa.

Tienvarsinäkymiä voisi monin paikoin muutenkin parantaa. Tämä koskee paitsi valtaväylää myös muita maantietä ja mikseipä kyläteitäkin. Rakennus- ja ympäristöviranomaiset voivat antaa suosituksia, kehotuksia tai tiukimmillaan jopa määräyksiä. Tienvarsien perkaaminen pusikoista parantaisi myös hirvieläinten havaitsemista. Yllättävää on todeta, että roskaamiskiellosta huolimatta vuosi vuoden perään tienvarsilta kerätään satoja pusseja roskaa ja roinaa.

Kun elintaso nousee, näkyy se myös yksityiskotien pihojen hoidossa. kiinnostus puutarhojen ja pihojen hoitoon ja rakentamiseen on kasvanut. Tarkoitukseen käytetään vuosi vuodelta yhä enemmän rahaa. Erilaiset näyttelyt keräävät vuosittain kasvavia kävijämääriä. Koteihin tulee toinen toistaan värikkäämpiä mainoslehtiä ja tarvikeluetteloita.

Asiantuntevia neuvoja saa myös paikallisilta alan liikkeiltä ja yrityksiltä. Kukkakauppa Rintala täytti juuri 60 vuotta. Liisa ja Aimo Rintala ovat ystävällisellä ja asiantuntevalla palvelullaan keränneet uskollisen asiakaskunnan. Liikkeen oivallinen mainoslause "Kukkia poikkeaville!" on saavuttanut jopa valtakunnallista kuuluisuutta. Kannattaa siis poiketa.

Kotiniemen kukkakauppa on uusin tulokas. Taimimyymälä heillä on jo toiminut pidempään Hanhisuon tien varressa. Kajanderin puutarha palvelee Laukeelassa ja Nuutajärvellä sillä on merkittävät kasvihuoneet. Urjalasta saa myös kasvuturvetta Hanhisuolta ja puutarhamultaa jalostavat muutamat paikalliset maatalousyrittäjät.

Kasvukauden alkaessa vihreät kasvit kohoavat maasta, Lehtipuihin puhkeavat lehdet. Peltojen harmaus vaihtuu kasvun vihreäksi. Luontoäiti hoitaa oman osansa. Silti meille ihmisille jää oma osamme.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
29.4.2005
Urjalan kulmilta
Vetreät veteraanit

Kansallisena veteraanipäivänä on koulullamme ollut ilo saada vieraaksi neljä vetreää veteraania. He ovat odotettuja vieraita. Jo pitkän aikaa ennen päivää koululaiset kyselevät, että tulevatko Järvisen Einari, Lammisen Lauri, Rajoon Väinö ja Suonkannan Väinö. Keskiviikkona he jälleen tulivat.

Yhteinen päivämme alkoi lipunnostolla. Oppilaat esittivät uuden Suomesta kertovan laulun. Kerroin oppilaille sodista ja veteraanipäivän taustasta ja toivotimme kunniavieraamme tervetulleiksi. Sen jälkeen vieraat siirtyivät ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden haastateltaviksi. Myöhemmin olivat vuorossa vanhemmat koululaiset.

Oppilaita kiinnostivat monet asiat mm. missä sodassa nukuttiin, mitä syötiin, millaisia aseita oli, haavoittumiset, läheltäpiti-tilanteet, kaatuneiden määrät, hauskat tapahtumamuistot, sotavankeus, kunniamerkit jne. Kaikki vieraamme ovat hyviä kertojia ja osasivat hyvin vastata ja kertoa sota-ajan tapahtumista, johon he nuorina kahdeksantoistavuotiaina joutuivat mukaan jatkosodan aikana.

Lammisen Lauri ja Suonkannan Väinö osallistuivat myös Lapin sotaan, Väinö oli 27.5.1945 kolmen valtakunnan raajapyykillä. Hänellä on kuva sieltä, kun viimeinen vieraan valtakunnan sotilas oli siirtynyt Suomesta Norjaan. Lammisen Laurin kohtaloksi koitui jäädä saksalaisten sotavangiksi.

Lounaan jälkeen vietettiin yhteinen juhlahetki, jossa veteraanien edustajana Einari Järvinen kiinnitti jokaisen kuudesluokkalaisen rintaan Suomen isovanhemmat yhdistyksen ideoiman ja toteuttaman merkin sininen liekki. Merkki julkaistiin talvisodan päättymisen päivänä. Päätimme koulussa, että merkit luovutetaan kansallisena veteraanipäivänä. Näin viesti tuli koulumme entisiltä oppilailta ja sotaveteraaneilta nykypäivän koululaisille.

Kolmesta Suomen käymästä sodasta on kulunut jo pitkä aika. Läheskään kaikilla ei ole perhepiirissä ketään sotiin osallistunutta. Siksi veteraanien vierailut kouluissa ovat tärkeitä, jotta oppilaat saavat omakohtaisen kosketuksen tähän sukupolveen. Veteraanien korkeasta iästä johtuen kaikkiin kouluihin heitä ei enää pääse. Nuorimmatkin alkavat olla kahdeksankymppisiä.

Viime vuonna länsi juhli Normandian maihinnousun muistopäivää. Tänä vuonna maailman johtajia kokoontuu Moskovaan juhlimaan Neuvostoliiton voittoa natseista. Kutsuun vastaaminen on ollut erityisen ongelmallista Baltian maille. Suomessa on käyty keskustelua siitä oliko Suomi Saksan liittolainen vai kävikö maa erillissotaa.

Sodan syiden selvittämiseen liittyi monenlaisia traumoja. Erityisen vaikeaa niiden käsittely on ollut saksalaisille. Venäjällä ei ole ollut kuin yksi totuus neuvostoaikana. Neuvostoliiton kukistumisen jälkeen alkoi orastaa monipuolisempia näkemyksiä, mutta viimeaikoina näyttää siltä, että on palattu lähtöruutuun.

Suomalais-venäläisessä historiantutkijoiden tapaamisessa hiljattain tämä tuli selvästi esiin. Venäläiset pitivät talvisotaa vähäisenä kahakkana. Taustana tähän on tietenkin vaikeus myöntää Neuvostoliiton ja Saksan tekemää sopimusta Euroopan etupiirijaosta. Siksi venäläinen osapuoli pitää Suomea myös Saksan liittolaisena.

Suomi teki kuitenkin erillisrauhan. Se ei myöntynyt jatkosodan lopettamiseksi antautumiseen. Suomen rintama sitoi paljon neuvostosotilaita. Kun heitä tarvittiin Saksaan, oli Suomen

mahdollisuus irrottautua sodasta Tali-Ihantalan torjuntavoittojen jälkeen. Neuvostoliitto halusi, etteivät Pohjois-Suomessa olevat saksalaisjoukot ehtisi Saksaan ja siksi se vaati Suomea sotimaan saksalaisia vastaan Lapin sodassa.

Lopullisessa rauhanteossa menetettiin paljon enemmän alueita, mitä sodassa menetettiin. Raja kulkee Pietari suuren piirtämää linjaa pitkin. Pienet kansat joutuvat suurten rynnistyksessä helposti pelinappuloiksi. Tässä suhteessa voittajat eivät lännessä eivätkä idässä ole muuttaneet tapojaan. Suomen tarina on menetyksistä huolimatta ollut menestystarina. Sotiemme veteraanit loivat sille perustan.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
22.4.2005
Urjalan kulmilta

Pienen takatalven keskellä valmistaudutaan maatiloilla ja puutarhoissa toukotöihin. Viljelysuunnitelmat on pääosin tehty, lannoitteet ja siemenet hankittu ja koneita huolletaan keväiseen työsesonkiin. Myös paperitouko eli EU-tukien haku on nyt kiireisimmillään

Nykyisin viljelysuunnitelmien pitää olla paperilla. Kirjanpitotiloilla on näin aina tehty, mutta useimmilla tiloilla suunnitelmat olivat ennen EU-kautta isännän päässä. Nyt kaikesta määrätään melko yksityiskohtaisesti. Sekä siemenistä että lannoitteista on yksityiskohtaiset määräykset siitä, mitä saa käyttää ja kuinka paljon. Myös kasvinsuojeluaineiden käytön laiminlyönnistä on ryhdytty vähentämään tukia.

Se, että tässä yhteydessä helposti puhutaan näistä tuista ja siihen liittyvistä vaatimuksista johtuu siitä, että esimerkiksi viljan hinta on niin alhainen, ettei se kata tuotantokustannuksia. Kauppa tarjoaa tällä hetkellä esimerkiksi kaurasta kahdeksan senttiä kilolta. Jokainen, maataloutta harjoittamatonkin, ymmärtää, ettei sillä hinnalla tuottaminen ole kannattavaa.

Entä millaisia ovat sitten tuet? Lomakkeiden täyttöoppaan mukaan painohetken arvioiden mukaan EU-tuki B-alueella, johon Urjalan ja suurin osa Lounais-Hämettä kuuluu, olisi 561 euroa hehtaarilta. EU.tukia ovat peltokasvien CAP-tuki 244 e, ympäristötuki 117 e ja luonnonhaittakorvaus eli LFA-tuki 200 euroa. Tämän viimeksi mainitun tuen komissio haluaisi nyt poista.

Lisäksi on mahdollista saada kansallista tukea, joka riippuu viljeltävästä kasvista. Vehnän viljelyn tuki on esimerkiksi 87-105 euroa. Tukea maksetaan myös rukiin, öljykasveille ja mallasohralle sekä sokerijuurikkaalle ja vihanneksille ja eräille muille kasveille. Karjatiloja koskevat omat tukimuotonsa rehualojen ja säilörehujen osalta. Sokerijuurikkaan viljely on myös ollut komission hampaissa. Uutta on kansallinen lisäosa, joka viljatilalla on 20 euroa hehtaarilta ja kotieläintilalla 100 euroa. Rehuviljoille ei juuri tipu kansallista tukea.

Tukijärjestelmää ollaan taas muuttamassa ja ensi vuonna siirrytään tilatukeen ja sitä varten kerätään nyt tietoja vuoden 2003 viljelystä ja viljelyaloista. Millaiseksi uusittu tuki muodostuu, ei ole vielä tiedossa.

Lomakkeiden kanssa siis viljelijät pähkäilevät. Niitähän riittää: maatilalomake 101A, tukihakemus 101 B, hakemus kansallisista kotieläintuista 101 c, 162, ja 167, peruslohkolomake 102A, kasvulohkolomake 102B, peruslohkojen muutoslomake 102C, ympäristötuen kansallisen lisäosan sitoumuslomake 275 ja luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa koskeva sitoumus 176 jne.

Lomakkeet pitää palauttaa 29.4. mennessä kunnan maataloustoimistoon. Viljelyaloista voi tehdä muutoksia kesäkuun puoliväliin asti. Emmehän vielä tiedä, millainen tästä keväästä tulee viljelyn ja toukotöiden kannalta. Pelloille päästäneen täällä Urjalassa vasta toukokuun puolella.

Paperisota ei kuitenkaan pääty lomakkeiden täyttöön. Jatkuvasti pitää kirjata ylös suoritetut toimenpiteet esimerkiksi: muokkaukset, kylvöt, lannoitukset, tauti- ja tuholaistilanne, kasvinsuojelutoimenpiteet, sadonkorjuu, kasvipeitteisyysvaatimukset ja monet muuta havainnot.
Lisäksi on lanta-analyysejä ja lannoitteiden tasausjaksojen tarkkailua ja karjatiloilla tarkkaa kirjanpitoa syntyneistä kuolleista ja myydyistä eläimistä korvamerkkitaisteluineen.

Tuotantokustannukset ovat jatkuvasti nousseet. Kallis polttoaine on huomattava lisäkustannus myös maatiloilla. Kaikesta huolimatta viljelijöillä kuitenkin riittää uskoa tulevaisuuteen. Tulevien vuosien aikana tilamäärä edelleen laskee ja tilakoko kasvaa. Tässä suurentamisen kierteessä aika monet tulevat myös uupumaan. Tilakoon kasvattaminen ei ole halpaa lystiä. Nyt mennään kuitenkin siihen suuntaan. Aika näyttää, kuinka kauan.

Palkitsevaa on kuitenkin viljelijän nähdä, kun ensimmäinen oras nousee maasta ja laiho aikanaan tuleentuu ja sato on korjattavissa. Hyvin tehty työ palkitsee.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
15.4.2005
Urjalan kulmilta
Harppaus kohti rahatonta yhteiskuntaa

Kaikki kansalaisopiston piireissä opiskelleet ovat ihmetelleet, että missä viipyvät opintopiirien opiskelijamaksut. Ei kukaan tietenkään laskuja sinänsä kaipaa. Työkausi on jo päättymässä ja laskuja ei ole näkynyt. Keskiviikkona sellainen tulla tupsahti. Samana päivän selvisi myös syy viivästykseen.

Urjalassa ja koko seutukunnalla, johon kuuluvat lisäksi Kylmäkoski, Toijala, Valkeakoski ja Viiala, ollaan ottamassa käyttöön sähköistä laskujen käsittelyä. Käyttöönotto kunnissa etenee vaiheittain. Urjalassa sähköisen maksatuksen on tarkoitus käynnistyä toukokuussa. Kansalaisopistoa hallinnoi Toijala ja siellä laskuja ei saatu läpi järjestelmästä ennen tätä viikkoa. Siinä on siis syy noin tuhannen laskun myöhäiseen lähettämiseen.

Tähän asti laskut on käsitelty käsin eli jokaiseen paperilaskuun on nimensä kirjannut niin tavaran vastaanottaja kuin laskun tarkastaja ja hyväksyjä. Sen jälkeen se on mennyt kirjanpitoon ja maksatukseen

Urjalan kunnan henkilöstöä koulutetaan parhaillaan uuteen järjestelmään. Tarkoituksena on, että nyt laskut käsitellään koneellisesti kaupallisella Rondo-ohjelmalla. Laskut voivat tulla edelleen paperilla tai monien yritysten käyttöönottamalla tavalla sähköisesti tiedostoina. Paperilasku skannataan digitaaliseen muotoon ja käsitellään sitten järjestelmässä.

Käsittelyvaiheet ovat sinänsä samat kuin paperilaskussa, mutta jatkossa kaikki tehdään tietokoneen ohjelmalla. Kirjanpidosta lasku lähetetään asiatarkastajalle. heitä voi tietenkin olla useampia, riippuen laskun sisällöstä. Asiatarkastuksen jälkeen lasku siirtyy hyväksyjälle tai hyväksyjille, sillä heitäkin voi olla saman laskun osalta useampia. Hyväksymisen jälkeen lasku menee maksatukseen ja kirjanpitoon ja arkistoituu järjestelmään. Jälkeenpäin kaikki käsittelyvaiheet ovat todennettavissa.

Tämän vuoden alusta myös kirjanpitojärjestelmä tiliöinteineen muuttui. Näin ollen uuden järjestelmän omaksuminen ja sisäänajo vie oman aikansa. Ensikommentit koulutuksessa olivatkin sen suuntaisia, ettei ainakaan alkuun laskujen käsittely ole mitenkään yksinkertaista ja helppoa eikä missään tapauksessa nykyistä nopeampaa. Siitäkään ei ole tietoa, mitä tämän järjestelmän vuotuinen ylläpito maksaa. Ilmeisesti se on kannattavaa, koska yksityinen sektori sitä on ryhtynyt laajasti käyttämään.

Tämäkin on harppaus kohti rahatonta yhteiskuntaa. Joku totesikin kahvipöydässä, että kunnassa täytyy olla työntekijällä sellainen asenne, että pitää kiinni kunnan rahasta kuin omastaan. Jos laskun maksaisi seteleillä, olisi tunne konkreettisempi, kun sähköisesti maksettaessa, kun rahaa ei edes näe.

Hyvin Urjalan kunnan henkilöstö on tuota periaatetta noudattanut. Yleensä monilla aloilla on saatu säästöä siitä määrärahasta, jota budjettiin on merkitty. Kaikkea ei ole siis käytetty viimeiseen senttiin. Tietenkin on toisinpäinkin, mutta silloin työntekijä ei ole omilla ratkaisullaan voinut juurikaan tilanteeseen vaikuttaa. Pienissä kunnissa eletään säästeliäästi.

Se missä eniten ontuu, on etukäteissuunnittelu ja budjetointi. Kun otetaan käyttöön joku uusi järjestelmä, pitäisi siitä olla tarkka kustannusarvio. Paljonko säästetään tai paljonko kulut lisääntyvät? Käyttötalouspuolella näitä suunnitelmia ei juuri näe. Investointipuolella liiankin usein tulee tapauksia, joissa todetaan kustannukset arvioiduiksi alakanttiin ja sitten pyydetään lisää rahaa. Tässä tilanteessa päätöksentekijät ovat selkä seinää vasten. Joskus tuntuu, että se on myös keino viedä läpi talousarviovaiheessa karsittuja määrärahoja.

Lopuksi esimerkki siitä, miten jotkut yrittävät käyttää kuntaa lypsylehmänä. Erässä kunnassa, eräässä läntisessä kylässä samassa rakennuksessa laajakaista on erihintainen. Yksityinen saa asennuksen ilmaiseksi ja kuukausimaksu käytöstä on parikymppiä. Samassa talossa olevalle koululle asennus maksaisi 400 euroa ja kuukausimaksu on 360 euroa. Näin yrittävät toimia monopolit.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________
Forssan Lehti
8.4.2005
Urjalan kulmilta
Hyvä koulu liikuttaa

Kolmen viikon ajan ovat urjalalaiset koululaiset 182 000 muun koululaisen kanssa osallistuneet liikuntaseikkailuun. Koululokkia oli mukana 9398. Urjalasta osallistuivat tällä kertaa Aseman, Kirkonkylän, Menosten ja Puolimatkan koulut.

Kolmen viikon aikana oppilaat kirjasivat päivittäisen liikkumisen kymmenen minuutin tarkkuudella ylös liikuntakortteihinsa. Liikunnaksi hyväksyttiin niin kävely, juoksu, hiihto, luistelu kuin erilaiset liikuntaleikit ja -pelit. Myös ruumiillinen työnteko tuotti rasteja sarakkeisiin.

Jokainen rasti merkitsi kymmentä kilometriä. Luokan ja koulun rastit laskettiin yhteen kilometreiksi. Liikuntaseikkailussa sai valita paikan, jossa seikkailee: Suomessa, Pohjoismaissa, Euroopassa tai vaikkapa Aasiassa. Kuljettu matka kaupungista kaupunkiin merkittiin luokassa olleeseen karttaan ja myös netissä olevaan karttaan.

Urjalassa Aseman koulusta osallistui 101 oppilasta, jotka saivat kokoon 33 562 kilometriä, Kirkonkylästä osallistui 28 oppilasta ja he ovat kirjanneet 1582 kilometriä. Menosista osallistui 29 oppilasta ja he saivat kokoon 10 507 kilometriä. Puolimatkan koulussa osallistui 17 oppilasta ja he saivat kokoon 5388 kilometriä.

Jos Urjalan luvut jaetaan oppilasta kohden, ovat tulokset seuraavat: Asema 332 kilometriä; Kirkonkylä 57 km, Menonen 362 km ja Puolimatka 317 km. Nämä luvut sillä varauksella, että kaikki kilometrit on kirjattu ylös netin tilastoihin. Viimeinen kirjauspäivä on ensi viikolla.

Valtakunnallisena tavoitteena oli saada lapset liikkumaan vähintään kaksi tuntia päivässä. Seikkailuun osallistuneet liikkuivat kaksi tuntia 54 minuuttia. Pirkanmaalla päästiin minuutin verran yli kolmen tunnin. Urjalassa päästiin vielä parempiin lukuihin.

Uudessa opetussuunnitelmassa kuudella ensimmäisellä luokalla on liikuntaa vain kaksi tuntia viikossa. Tämänkertainenkin liikuntaseikkailu osoitti, että osa koululaisista liikkuu selvästi keskimääräistä enemmän. He harrastavat myös liikuntaa urheiluseuroissa. Sitten on koulukohtaisesti muutamia, jotka eivät pääse lähellekään tavoitetta. Heidän liikkumisensa muodostuu liikuntatunneista, mahdollisesta koulumatkasta ja välituntiliikunnasta.

Valtakunnallisesti on ryhdytty kiinnittämään huomiota koulupihojen varusteluun. On todettu, että kouluvuoden aikana lapsi viettää välitunnilla 200 tuntia. Hyvä koulupiha innostaa liikkumaan myös sitä kolmannesta, joka liikkuu päivittäin liian vähän. Syksyyn mennessä voi hakea valtakunnallista tukea koulupihojen kunnostamiseen. Käynnissä on siis valtakunnallinen tukikampanja ja parhaimmillaan monitoimikentän rakentamiseen voi saada 30 prosentin avustuksen.

Urjalassa koulupihoja on varusteltu vähitellen ja ne tarjoavat aika hyvät mahdollisuudet liikkumiseen ja leikkeihin. Pihoissa on pelialueita niin pallopeleihin kuin talvisiin peleihin, keinuja, keinulautoja, kiipeilytelineitä, tasapainopuomeja, pallotteluseiniä tai -telineitä, erilaisia yleisurheilun suorituspaikkoja ja usein myös pururata tai hiihtolatu lähtee koululta. Viihtyisä piha ja lähimetsä houkuttelevat myös erilaisiin liikuntaleikkeihin.

Yläasteella välituntiliikkuminen taitaakin sitten lopahtaa totaalisesti. Luoman Tauno, entinen liikuntasihteerimme tapasikin sanoa, että kun tyttö tai poika tulee siihen ikään, että peiliin katsotaan usein, loppuu liikuntaharrastus. Miksei pallovoisi liikkua myös yläasteen kentällä välituntisin. Yhtenä keinona yläasteikäisten liikkumisen lisäämiseksi on aloitettu kouluttaa välituntivalvojia välituntiliikuttajiksi. Pilottikouluissa on saatu hyviä kokemuksia.

Niissä kylissä, joissa on koulu, ovat koulupihat tärkeitä liikuntapaikkoja myös iltaisin ja viikonloppuisin. Sinne tulevat niin oman kylän koululaiset kuin jo yläasteelle ja lukioon siirtyneet. Myös vanhemmat ja muut kyläläiset ja vapaa-ajan asukkaat osallistuvat. Hyvä koulu liikuttaa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
1.4.2005
Urjalan kulmilta
Torista ja torin vierestä

Lehtitieto kertoi, että Urjala on saanut avustusta sekä torin rakentamiseen ja Väinö Linna projektiin. Jokin aika sitten haettiinkin torin kehittämiseen jo projektipäällikköä ja toiseenkin projektin, joka jatkaa Väinö Linna Urjalan vetovoimatekijänä projektia, on valittu entinen vetäjä. Kaikki tapahtui tietenkin kunnan omalla riskillä. Nyt siis voidaan huokaista helpotuksesta kunnantalolla. Rahaa on tulossa.

Torisuunnitelmahan hyväksyttiin jo syksyllä. Vaikein pala oli miettiä mihin ja minkä näköinen tulisi torigrillistä. Pakkanen ehti väliin ja niinpä torin toteutus jäikin tänne keväälle. Monta kertaa on ihan hyvä, että hankkeet vähän aikaa hautuvat, sillä ne voivat parantua.

Tiettävästi torisuunnitelmiin on tehtykin pieniä muutoksia. Torin laidallehan on tulossa toinen asuinkerrostalo. Kunta myönsi siihen sellaisen takauksen, että homma lähtee liikkeelle. Entisen Marin liikerakennuksen uuta yrittäjää on arvailtu pitkään ja kohta alkaa siinäkin tapahtua.

Kun tori kesällä aukeaa vanhassa paikassa, on meillä ihmettelemistä. Uusimman suunnitelman mukaan sille on rakennettu myös katto. Se on lasinen kupoli ja eipä haittaa, vaikka sataa vettä tai pyryttää, niin mukavasti voi torilla käyskennellä. Sinne on tehty myös kivoja istutuksia, pieniä suihkulähteitä. Penkkejä on tietenkin istahtamista varten, Grillin paikka on vielä vaihtunut siten, että Tampereentien varresta voi suoraan ostaa autosta. Torikahvila on taas paikalla.

Torin liikenteenohjaus on ulkoistettu. Yrittäjää haetaan tähän hommaan. Joku on kuulemma jo kokeillutkin tätä hommaa, mutta vielä halutaan lisänäyttöjä. Parkkipaikoista tulee tietenkin ainakin kesällä puute. Mutta eipä hätää, tähänkin on löydetty joustava ratkaisu.

Mallia on haettu Tampereelta. Siellähän suunnitellaan pikaratikkaa. Sillä aikaa, kun tamperelaiset vielä kuhnivat, on Urjalassa pantu tuulemaan. Aluksi on jouduttu turvautumaan Helsingin kaupungin poistamiin ratikoihin, koska uusien saaminen kestää.

Etelästä (Menosista ja Nuutajärveltä) tulevat jättävät autonsa Vällärin puusepänliikkeen edustalle ja sieltä he nousevat ratikkaan.. Lännestä( Tursa, Urjalankylä ja Halkivaha) tulevat jättävät autonsa Rengaspalvelun vieressä olevalle parkkipaikalle. Idästä (Huhdin suunta) tulevat jättävät autonsa Nesteen luokse. Pohjoisesta tulevat jättävät autonsa tyhjäksi jääneelle lämpökeskuksen tontille. Myös urheilukentän parkkipaikka otetaan käyttöön, mutta sieltä ei kuljeteta ratikalla, vaan sieltä tulee rullamatto, jolla seisoessa ehtii vaihtaa jo ensimmäiset kuulumiset.

Ratikan tunnistaa omaperäisestä värityksestä. Nokka on vihreä, keskikohta sininen ja peräpää on punainen. Lautakunta päätyi poliittisesti tasapuoliseen kompromissiin. Jotta voitaisiin kunnioittaa perinteitä, on tässä Urjalan ratikassa myös rahastaja. Taloustoimiston henkilöstö vuorottelee, mutta Lambergin Erkki on tarkkana kamreerina varannut ensimmäisen vuoron.

Niille kuntalaisille, jotka eivät pääse jostakin syystä torille, välitetään nopeita laajakaistayhteyksiä myöden kuvaa torilta. Myös ääniyhteys toimii, joten uusimmista juoruista ja tapahtumista ei jää paitsi. Laajakaistahanke ei ole vielä saanut lopullista hyväksymistä. Sitä on kuitenkin puollettu ja uskotaan, että se toteutuu.

Varmaan jo tiedättekin, että Varstakellari uhkaa jäädä tyhjäksi, kun yrittäjä aloittaa uudessa paikassa. Ananovasta tulee tanssi- ja seurusteluravintola. Sillä välin, kun mietitään vanhalle Varstakellarin tilalle uutta käyttöä, on Alussa mainittu Väinö Linna projekti vuokrannut sen käyttöönsä. Kesän ajan siellä esitetään elokuvia ja teatteriesityksiä ja nuoret larppaavat. Jotta homma lähtisi hyvin käyntiin, tarjoaa kunta kierroksen vanhoista varastoista, joita ravintolan kellariin on jäänyt..

Kaikkiin hyviin juttuihin pitää tietenkin liittää tietolähde. Tämän jutun tietolähteet ovat kunnan toimielinten pöytäkirjat, sanomalehdet ja vahvimpana aprillipäivän uutistoimisto.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
18.3.2005
Urjalan kulmilta
Huomio matalapalkka-aloille

Suomessa on paljon tekemätöntä työtä. Meillä on myös paljon työvoimaa ilman työtä. Suomessa on myös paljon niitä, jotka eivät tule työllään toimeen. Tästä muodostuu se kolmio, josta on vaikea tehdä sellaista pyörää, joka pyörisi. Siksi päättäjät jatkuvasti lykkäävät matalan tuottavuuden alojen tukiratkaisuja.

Työmarkkinat uhkaavat jakautua pysyvästi korkean ja matalan osaamisen ammatteihin sekä työelämästä syrjäytyneisiin pitkäaikaistyöttömiin. Tämä on keskeinen syy meillä ja muualla Euroopassa esiin nousseeseen keskusteluun työmarkkinoiden rakenteellisista uudistuksista.

Laatuun perustuvassa tuotannossa korkean ammattitaidon työvoiman kysyntä ja palkkataso kasvaa suhteessa matalan ammattitaidon työvoiman kysyntään. Yritykset kilpailevat korkean ammattitaidon työvoimasta entistä enemmän. Tähän liittyy myös vaatimus suurimpien palkkojen verotuksen helpottamisesta, koska kansainvälinen kilpailu näyttää sitä vaativan.

Suomalaiset ovat melko lailla yhtä mieltä siitä, että ihmisen pitäisi saada toimeentulo ja hyvinvointi omalla työllään ja omalla palkallaan. Huomattava osa näin pärjääkin. Vähitellen on kuitenkin kasvanut yhä suuremmaksi se joukko, joka saa palkan ohella esimerkiksi asumistukea.

Oma lukunsa ovat työttömät. Ansiosidonnaisella päivärahalla olevien voi katsoa saaneen aikanaan omalla työllään aikaan ainakin osittain oman työttömyysturvansa. Peruspäivärahan varassa olevat pitkäaikaistyöttömät ovat hankalimmassa asemassa.

Näyttää siltä, että matalapalkka-aloja koskevassa keskustelussa unohdetaan helposti, että huomattava osa ei tule nykyisellä palkallaan toimeen. He tarvitsevat erilaisia toimeentulon muotoja, jotka yhteiskunta kustantaa.

Työnantajapuoli taas katsoo, että työn teettäminen on liian kallista sen tuottavuuteen nähden. Sillä taholla arvostellaan korkeita palkan sivukuluja ja vaaditaan yhä äänekkäämmin myös palkkatason alentamista näillä aloilla.

Heikon tuottavuuden alojen eli matalapalkka-alojen uudistamiseksi tehty tunnetuin esitys tunnetaan Holmin-Vihriälän mallina. Keskeinen ajatus tässä mallissa on työnantajamaksujen alentaminen.
Vanhasen hallitus aikoo ohjelmansa mukaan selvittää "mitä käytännön edellytyksiä on toteuttaa matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa välillisten työvoimakustannusten kevennystä". Työryhmä on jo esittänyt mm kansaneläkemaksun poistamista. toisaalta on myös esitetty, että työttömyys-turvaa porrastettaisiin.

Ammattiliitot pelkäävät, että matalapalkka-alojen tuen myötä muodostuisi katto, joka estäisi palkkojen nousun. Pelätään myös, että osa-aikatyö lisääntyisi, kun työtä pilkottaisiin niin, että siihen saisi tuen.

Kuten edeltä käy ilmi on tässä asiassa monenlaisia ristikkäisiä intressejä, pelkoja ja mielikuvia. Ei siis ihme, että ratkaisuja jatkuvasti lykätään. Toisaalta mitään ei tapahdu, jos tarpeettomasti vitkutellaan. Työttömyyskulut ja toimeentulotukimenot pysyvät suurina.

Kyllähän jokainen osaa laskea, milloin kannattaa mennä töihin ja milloin ei kannata. Nykyaikana ihmiset tietävät etuutensa jaa osaavat niitä vaatia. Vanhemmille ihmisille yhteiskunnan apuun turvautuminen oli aikanaan vihonviimeinen keino.

Järjestelmän tulisi olla sellainen, että työnteko kannattaisi ja hyödyn saisi työntekijä. Ilman yhteiskunnan tukea ei matalapalkka-aloille saada uusia työpaikkoja. Verotuksellisin ratkaisun tuli huolehtia siitä, että työntekijä tulisi toimeen palkallaan ja saisi vielä tarvittaessa lisäturvaa asumiskulujen alentamiseen. Omatoimisuutta lisäsi työttömien osalta se, että päivärahan ja ansiotulojen yhteensovittamista korjattaisiin niin, että päivärahasta ja palkka- tai yrittäjätulosta tulisi kohtuullinen toimeentulo. Pimeä työ ja keplottelu tukiviidakossa vähenisivät. Ihmisten omanarvontunto kasvaisi. Samalla suomalaiset ja urjalalaiset yritykset pärjäisivät.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.3.2005
Urjalan kulmilta
Asunnot väärissä paikoissa

Asuntorahaston määrärahavaraukset tälle vuodelle näyttävät Urjalan osalta nollaa niin uudisrakentamisen kuin peruskorjausten osalta. Rahaston toimintasuunnitelman mukaan kaksi kolmasosaa eli 67 prosenttia käytetään suurimpien kasvukeskusten asuntotilanteen kohentamiseen.

Nollarivi on myös Forssalla, Humppilalla, Ypäjällä ja Kylmäkoskella. Jokioinen ja Tammela ovat saamassa rahaa uudistuotantoon. Tiedot löytyvät valtion asuntorahaston kotisivuilta www.ara.fi.

Suomessa väestökehitys on sellainen, että muuttotappioalueilla asuntoja on jäänyt tyhjiksi. Samoin on käynyt joillakin teollisuuspaikkakunnilla, kun teollisuus on hiipunut. Toisaalta syntyvyys on joissakin kunnissa niin pieni, ettei asuntotarvetta ole.

Osa asunnoista on siis väärissä paikoissa. Täällä Urjalassa on osittain sama tilanne. Väestömuuton osalta tilanne olla plussalla, vaikka väkiluku hienokseltaan laskeekin. Lasku johtuu sitä, että haudattavia on enemmän kuin kastettavia.

Nuutajärvellä on ollut vapaita asuntoja, mutta osa niistä on niin huonokuntoisia, että kunnassa on taidettu pohtia siihen suuntaan, että on parempi purkaa osa asunnoista, koska niitä ei kannata korjata.

Maaseutukylissä tilanne on taas sellainen, että muuttajia olisi jatkuvasti tulossa, mutta ei ole vuokra-asuntoja. Omakotitaloista on huutava pula. Tällä viikolla Menosista on tiedustellut asuntoa kaksi perhettä. Tiedossa ei kuitenkaan ole vapaita asuntoja.

Urjalan jokaisessa kylässä on tyhjillään olevia asuntoja, joista erityisesti kaupungeista tulevat ihmiset olisivat kiinnostuneita. Valitettavasti näitä asuntoja ei erilaisista kampanjoista huolimatta saada asuntokäyttöön. Osittain niitä pidetään vapaa-ajan asuntoina. Osalla on hyvin vähän tätäkin käyttöä.

Joskus perikuntien kesken on erimielisyyttä. joku olisi valmis vuokraamaan tai myymään, toiset eivät, jolloin syntyy pattitilanne, eikä tapahdu mitään. Osa taas pitää asuntoaan sen verran huonokuntoisen, ettei "kehtaa" antaa sitä vuokralle. Tämä on kuitenkin turha pelko, sillä monelle muuttajalle käy vaatimattomampikin talo.

Vaikka meillä Suomessa on sekä kansallisia että EU-rahoitteisia maaseudun kehittämishankkeita, niin meiltä puuttuu maaseutukylien vuokra-asuntotuotantoon keinot. Kunnat eivät ole oivaltaneet vielä tätä mahdollisuutta. Useimmat kunnat rakentavat vuokra-asuntoja vain kuntakeskuksiin ja usein rivitaloina tai kerrostaloina. Maaseutuasumisesta kiinnostuneet eivät välitä taajamista ja kirkonkylistä, he haluavat kyliin ja haja-asutusalueelle.

Valtiovalta on aina ohjannut asuntorakentamista kaava-alueille. Maaseudulle rakentaminen oli parikymmentä vuotta sitten lähes mahdotonta valtion tuella. Sitten alettiin vaatia kyläpalstoitussuunnitelmia ja siinäkin tuli aika pian kaava-tarve vastaan, kun katsottiin kolmesta viiteen talon synnyttävän taajaman.

Nyt siis tarvittaisiin halpakorkoista lainaa vuokrattavien omakotitalojen rakentamiseen maaseutukyliin. Tarvittaisiin kuntien lisäksi muita tästä toiminnasta kiinnostuneita toimijoita. Homma pitäisi hoitaa ilman suurta byrokratiaa. Jossakin EU-rahoitteisissa hankkeissa mukana olleet kyläläiset ovat sitä mieltä, etteivät enää lähde uusiin hankkeisiin, koska niin monimutkaista homma on.

Menosissa asukasosuuskunta kokeilee uutta mallia asuntotuotannossa. Se rakennuttaa avaimet käteen- periaatteella uuden omakotitalon myytäväksi. Rakennustyö käynnistynee huhtikuussa ja ja vielä ehtii sen varaamaan ja voi siten vaikuttaa lopputulokseen. Lisätietoja hankkeesta löytää kylän uusilta kotisivuilta www.menonen.fi asunnot ja tontit linkistä.

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.3.2005
Urjalan kulmilta
Huono asema kanavilla

Jäävätkö ylämummot näkemättä? Urheilulähetysten televisiointi on suurta bisnestä. Saamamiehinä ovat niin lajiliitot kuin itse bisnesmiehetkin. Kun televisiointioikeudet siirtyvät enenevässä määrin kaupallisille yhtiöille, jäävät lähetykset monilta meistä näkemättä.

Valtiovalta on kulttuuriministeri Tanja Karpelan suulla ilmoittanut, että se haluaisi turvata keskeisten urheilutapahtumien näkymisen jokaisen suomalaisen televisiossa. Ilmeisesti parhaillaan asiasta käydään neuvotteluja eri osapuolten kesken.

Tällaisissa tilanteissa käy helposti niin, että valtiota vaaditaan maksumieheksi, jotta lähetykset voitaisiin turvata. Toisaalta voisihan asian kääntää myös toisin päin. Jos lähetysoikeudet myydään suurella rahalla ulkomaisille, niin valtio voisikin vähentää vastaavasti lajiliitojen saamia avustuksia tai poistaa ne kokonaan. Tai sitten avustusten ehdoksi asetetaan se, että merkittävimmät urheilutapahtumat näkyvät kaikille suomalaisille.

Me täällä Urjalassa ja muuallakin Lounais-Hämeessä olemme nimittäin tässäkin asiassa huonommassa asemassa. Kaikkia kanavia ei ole mahdollista nähdä. Kun Forssa lasketaan väestöpohjasta pois, koska siellä on kaapelitelevisio, täyttyy kanavien peittovaatimus Forssan peitolla. Laitamat saavat jäädä ilman. Liikenneministeriö saisi tässä suhteessa koventaa linjaa kaupallisiin kanaviin nähden.

Tuntuu hullulta, että pitäisi maksaa 50 euroa kuussa lisää nykyisen lupamaksun lisäksi, jotta näkisi jääkiekon SM-liigan ottelut, jalkapalloliigan ja kansainväliset pelit. Hölmöltä sekin näyttää, että jokaisen talon seinällä tai katolla on lautasantenni.

Olympiaurheilun pitäisi olla hyviin periaatteisiin perustuvaa. Näyttää siltä, että kansainvälisen olympiakomitean jäsenten ja itse organisaation rahanahneus on johtanut siihen, että kisa kisalta TV-oikeuksista saadut maksut jopa tuplaantuvat. Tietenkin sama heijastuu muihin kansainvälisiin ja kansallisiin liittoihin ja sitä kautta lajiliittoihin.

Formulamaailma on oikeastaan yhden henkilön bisnestä. Onhan siinä mukana tietenkin järjestöjäkin, mutta lopulta yksi mies päättää, mitä tehdään. Hän myös käärii televisio-oikeuksista taalat, jenit ja eurot taskuihinsa. Ajamaankin pääsee eri talleihin, kun tuo riittävästi rahaa eli sponsoreita tullessaan.

Suomalainen jääkiekko, jalkapallo tai yleisurheilu tuskin kiinnostaa kovin paljon muita kuin suomalaisia. Myös suomalaisille yrityksille on tärkeää, että niiden mainonta ja mukanaolo näkyy myös television välityksellä nimenomaan suurimmalle osalle suomalaisista. Maksullisiin kanaviin siirtyminen vähentää varmasti katsojia ja näin sijoitetulle eurolle saadaan heikompi tuotto ja näkyvyys.

Yleisradiota usein arvostellaan monista asioista ja lupamaksusta muristaan. Se on toistaiseksi pystynyt välittämään niin olympialaiset kuin tärkeimmät MM-kisat. Se kilpailee oikeuksista lupamaksuvaroilla, koska se ei juuri voi saada mainostuloja. Ny siltä poistuu myös MTV:n maksama korvaus.

MTV3 myytiin ruotsalaisille. Saapa nähdä, miten se vaikuttaa yhtiön haluun kilpailla suomalaisen urheilun televisiointioikeuksista. Urheilukanava ei siis näy Tammelan lähetinalueella kaikille edellä kerrotusta syystä ja toisaalta sen resurssit kilpailla isoista lähetyksistä on rajallinen

Ehkä tässä täytyy palata muutama vuosikymmen taaksepäin ja luottaa radioon. Eikös sitä välillä ollut niin, että kuva katsottiin telkkarista ja Häyrisen ääni kuunneltiin radiosta. Jos on hyvä selostaja, voi käyttää omaa mielikuvitusta kuvan suhteen. Martti Jukola, Pekka Tiilikainen, Paavo Noponen ja muutama muukin on jäänyt äänellään kansakunnan muistiin. Onpa telkkarista muutama mainitsemisen arvoinen, joten perinteen soisi jatkuvan sielläkin Mertaranta ja Jutila mukaan lukien.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________
Forssan Lehti
25.2.2005
Urjalan kulmilta
Tasa-arvoa laajakaistoille

Aika yllättävä tieto kerrottiin lehdissä. Sen mukaan Suomessa on vain12 kuntaa, joissa ei ole puhelinkilpailua. Urjala ja Kylmäkoski kuuluvat tähän joukkoon. Tässä tapauksessa kilpailun puute koskee siis lankaverkkoa ja sitä kautta myös laajakaistapalveluita. Matkapuhelimien osalta kilpailua toki käydään.

Tehdyn selvityksen mukaan Urjalassa laajakaistan ulkopuolelle jää 755 taloutta. Se on lähes puolet talouksista. Asukkaista 1854 jää ulkopuolelle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset voivat päästä tietokoneillaan Internetiin ja muihin palveluihin hitaammilla modeemi- ja ISDN-yhteyksin. Samalla se tarkoittaa myös suurempia puhelinlaskuja, koska mainitut yhteysmuodot perustuvat aikavelotukseen.

Kunnanhallitus näyttää käsitelleen laajakaistayhteyksien parantamista maanantaisessa kokouksessaan. Esillä oli Haritun ja Valajärven suunnan yhteyksien parantaminen. Tursalaisilla kävi pitkällisen kädenväännön jälkeen hyvä mäihä, kun Soneran ja osuuspankkijärjestön sopimuksen mukaan yhteydet toteutuvat maaliskuun alussa. Kylässä toimii Punkalaitumen Osuuspankin konttori.

Hallitus jätti asian pöydälle ja haluaa selvittää samalla kaikkien muidenkin kylien tilanteen. Soneran mukaan Haritun hanke olisi maksanut 6700 euroa ja alvit päälle. Apua kustannuksiin oli ajateltu hakea Työvoima- ja elinkeinokeskukselta, kunnalta ja kyläyhdistykseltä.

Nyttemmin on myös toinen operaattori osoittanut kiinnostusta Urjalaa ja Kylmäkoskea kohtaan. Saapa nähdä johtaako lehdissä annettu lupaus mihinkään konkreettiseen. Toivottavasti, sillä ne urjalalaiset, jotka ovat laajakaistan piirissä maksavat edelleenkin siitä korkeampaa hintaa, usein lähes kaksinkertaista kuukausimaksua kuin sellaisilla paikkakunnilla, joilla on enemmän kilpailua.

Kuusiokunnat, jotka ovat siinä kuulusian Töysän Tuurin "kyläkaupan" ympärillä rakensivat itse laajakaistaverkon. nyt siellä puhutaan myös halpoja laajakaistapuheluita. Nykyäänhän ei ole elokuvista tuttuja juoruämmiä, joita jostakin syystä oli hakeutunut erityisen paljon silloisten käsivälitteisten keskusten hoitajiksi. Paljon puhuvia ihmisiä kuitenkin on ja heille laajakaistapuhelu olisi halpa ja lähes ilmainen ratkaisu.

Kun joku vanhempi lukija saattaa ajatella, ettei hän ymmärrä noista laajakaistoista yhtikäs mitään, niin ehkä kannattaisi ottaa esimerkkiä muutamista ikääntyneistä, jotka ovat hankkineet tietokoneen ja yhteydet ja ovat saaneet paljon uutta elämäänsä.

Varmaa on, että tulevina vuosina yhä enemmän erilaisia palveluja siirretään Internetin välityksellä hoidettaviksi. Saattaapa olla, että sen avulla omahoitaja voi tarkistaa, että lääkedosetista on otettu oikea lääke. Ja voihan olla, että kauppakeskusten raha-automaattipelien taitajat siirtyvät myös nettipeleihin.

Yritykset tarvitsevat nopeita yhteyksiä. Maaseudulla on paljon pieniä yrityksiä, jotka tarvitsevat nykyistä nopeampia yhteyksiä. Vaikka keskittimet saataisiin jokaiseen kylään, jää silti vielä muutamia kymmeniä talouksia, joihin matka on liian pitkä. Ehkä langattomat yhteydet joskus halpenevat ja yleistyvät, mutta siihen menee vielä aikaa.

Tosin muistan itsekin vielä ajan, jolloin puhelin tuli meidän kulmalle. Paljon oli valtion puhelimen miehiä töissä tolppia pystyttämässä. Ja lauloivathan ne puhelinlangat toisiaankin, kun niitä koulumatkoilla seurattiin. Kammesta veivattiin ja keskus vastasi ja yhdisti ja merkkasi jokaisen puhelun lapulle, joka tuli sitten laskun mukana. Sitten tulivat automaattikeskukset ja pyöritettävät puhelimet ja vihdoin näppäiltävät. ja sitten vielä nämä kännykät. Nyt ovat laajakaistat ja silloinhan voi saada vaikka näköpuhelimen.

Toivottavasti asiat ratkeavat niin, että kaikki urjalalaiset pääsevät tasavertaiseen asemaan laajakaistan osalta. Joskus vain tuntuu siltä, että yhtiöt rahastavat ja pistivät päättäjät selkä seinää vasten. Monopoliasemassa voi niin tehdä, mutta monopolit murtuvat ja siksi kannattaisi katsoa vähän pidemmälle kuin parin vuoden voittosarakkeisiin.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
18.2.2005
Urjalan kulmilta
Ihanteellista kuntakokoa ei ole

Mikä on oikea kuntakoko? Käsitteellä koko tarkoitetaan tässä yhteydessä asukasmäärä. Olen kuullut ihannekoosta useita määritelmiä. Joko väitti sen olevan 250 000 asukasta. Toinen väitti sellaiseksi 25 000 ja kuntauudistuskaavailuissa 1960- luvulla tavoitteena oli 8000 asukkaan vähimmäiskoko.

Teoria ja käytäntö ovat usein kaksi eri asiaa. Suomessa on kuntia, joissa on alle tuhat asukasta ja ne ovat selvinneet tehtävistään. Muutaman tuhannen asukkaan kuntia on lukumääräisesti paljon ja nekin ovat hoitaneet peruspalvelunsa hyvin.

Mitä suurempi kunta sitä enemmän sillä on sellaisia tehtäviä, joita ei ole esimerkiksi Urjalalla. Osa näistä on lainsäädännöllä määrätty kuntien tehtäviksi. Laissa on märitelty, että tietyn asukasmäärän kunnassa tulee olla sellainen ja sellainen päätoiminen henkilö.

Toisaalta isommat kunnaat ovat itse kasvattaneet organisaatiotaan ja tehtäviään omilla päätöksillään. Kulttuuripuolella voi olla kunnan ylläpitämä teatteri, orkesteri, erikoismuseoita, näyttelytiloja. Liikunnassa on useiden alojen kunnallisia erikoistiloja ja sitä myöten liikuntatoimen johtajia, sihteereitä, ohjaajia ja liikuntapaikkojen hoitajia.

Palotoimessa monissa kunnissa on olut päätoimista henkilöstöä ja hulppeat tilat. Kiinteistöpuolella on monenlaisia ratkaisuja tilahallinnosta isännöintitehtäviin. Tietotekniikka toi kuntiin paljon uutta väkeä, vaikka sen piti vähentää. Myös kustannukset ovat nousseet.

Sivistystoimessa saattaa olla paljon erilaista hallintohenkilöstä, talouspäällikköä, opetuspäällikköä jne. Sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa on paljon sellaista henkilöstöä, jota ei pienemmissä kunnissa ole lainkaan.

Pienemmissä kunnissa kaikkia näitä asioita on jouduttua harkitsemaan tarkkaan. Taloudellisia taantumia on ollut sekä valtakunnallisista että paikallisista syistä. Taloutta, hallintoa ja palvelurakennetta on jouduttu moneen kertaan käymään läpi. Löysät on otettu pois ja tarpeellistakin höylätty useaan kertaan.

Kunnat ovat olleet hankalassa raossa. Valtiovalta on karsinut tulopohjaa, vähentänyt verotulo-osuuksia, pienentänyt valtionosuuksia ja samanaikaisesti lisännyt uusia tehtäviä ja velvoitteita. Valtion osuus kunnallisten palvelujen kustannuksista on puolittunut. Kustannukset ja palvelutarpeet ovat kasvaneet erityisesti terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa.

Ratkaisuksi on esitetty joko kuntaliitoksia tai seutuyhteistyötä. Maan nykyinen hallitus valmistelee kuntapakettia, jossa tullaan ilmeisesti määrittelemään tavoiteltavat asukasmääräpohjat erilaisten palvelujen tuottamiseen. Kuten edellä tuli todistettua ei se välttämättä vähennä kuntien kustannuksia. Säästö saadaan aikaan vähentämällä kuntalaisten palveluja ja siirtämällä kustannuksia heille esimerkiksi pidentyvinä matkoina.

Isossa yksikössä muutaman kymmenen, sadan tai tuhannen ihmisen mielipiteellä ei ole merkitystä. Karsintaa on helpompi tehdä. Karsinta kohdistuu laita-alueilla ja entisiin kuntakeskuksiin. Muutoksilla taataan uusien kuntien keskuspaikkojen palvelut.

En oikein usko myöskään seutuyhteistyöhön, jos kunnat ovat hyvin erikokoisia, eikä ole selvää
keskusta. Tässä suhteessa Lounais-Häme ja Etelä-Pirkanmaa ovat hyvin erilaisia. Ainakaan tähän mennessä ei Urjala ole saanut säästöjä seutuyhteistyöllä. Melkeinpä voisi sanoa, että kustannukset ovat kasvaneet. Työnjakoon perustuva muutaman tasavertaisen kunnan yhteistyö voisi jotakin säästää. Urjala, Kylmäkoski, Toijala ja Viiala ovat siinä suhteessa lähtöruudussa. Mahdollisuudet kannattaisi selvittää.

Ei ole ihanteellista kuntakokoa. Jokaisen kunnan on itse määriteltävä millaisia palveluja siellä tarvitaan ja kyetään ylläpitämään. Ei ole myöskään optimaalista kuntien määrää. 35 suurimassa kunnassa asuu yli puolet suomalaisista. Pienissä ja suurissa kunnissa on sekä tyytyväisiä että tyytymättömiä asukkaita. Samoin niissä on sekä tehokkaasti että tehottomasti järjestettyjä palveluja.

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.2.2005
Urjalan kulmiltA
Vinkkejä laihduttamiseen

"Oletpas sinä laihtunut!" Tällä repliikillä on Johann Schneider Urjalassa kesät ja Saksassa talvet asustava ikonimaalari tervehtinyt minua parikin kertaa, kun olemme pitkän tauon jälkeen tavanneet. Moinen repliikki on hyvä tapa testata kuulijan huumorintajua varsinkin, kun mainittua laihtumista ei ole tapahtunut. Ulkomaalaiset ovat taitavampia smalltalkissa. Toisella kertaa osasin jo vastata hänelle, että kyllähän tuo keskusta on kasvanut jo vähän liikaa.

Alkutalvi ja joulun jälkeinen aika on sitä, jolloin lehdissä on paljon vinkkejä laihduttamiseen. Kun lumet lähtevät alkavat jutut, joissa kehotetaan saamaan itsensä solakaksi kesäksi. Kesän jälkeen annetaan vinkkejä, jolla grillimakkaran ja olusien tuomat lisäkilot karsitaan.

Informaatiota siis riittää. Menetelmiä on useita. Monet ovat kokeilleet jos minkälaista ohjelmaa, mutta vain tulokset ovat jääneet laihoiksi ja laihduttajat ylipainoisiksi.

Suomessa ei luterilaiseen kulttuuriin kuulu paastoaminen. silti meillä edelleen vietetään laskiaista hernesopan ja laskiaispullien merkeissä. Paastoon on siis laskeuduttu, mutta neljänkymmenen päivän aika pääsisäiseen menee niin kuin ennenkin.

Sanovat, että päivän parin täydellinen paasto tekisi ruunasulatuselimistölle silloin tällöin ihan hyvää. Useimmilla tämä toteutuu, kun saa vatsataudin aiheuttaman pöpön. Näitä epidemioita esiintyy täällä Urjalassa aina silloin tällöin.

Uskonnolliseen paastoon liittyy tietysti paljon muutakin kuin määrätyn ruokavalion noudattaminen. Tarkoituksena on syventää hengellistä elämää. Pidättäytyminen erilaisista nautinnoista kasvattaa itsekuria ja itsetuntemusta.

Toiset ovat valinneet tietoisesti kasvisruokavalion. Sekään ei sinällään takaa sitä, että kilot lähtisivät tai pysyisivät kurissa. Kasvisruokiin voi käyttää kyytipojaksi monella tavalla erilaisia rasvoja ja öljyjä. Salaatinkastikkeet ovat usein melkoisia kalorinpommeja vai pitääkö sanoa joulepommeja.

Kasviksia, juureksia ja hedelmiä pitäisi syödä paljon. Työpaikan kahvikeskustelussa oli juuri puhe siitä, että ainakin Urjalassa harvoin on tarjolla edullisesti esimerkiksi appelsiineja tai mandariineja. Parin euron pinnassa oleva hinta ei ole mikään tarjoushinta. Kuluttajasta tuntuu, että euro on nostanut hintoja. Tilastonikkarit väittävät toista.

Talviaikaan vain kaali on edullisempaa, muutoin kasvikset ja hedelmät ovat kalliimpia. Suomalaiset söivät ennen perunaa naurista ja lanttua. Niissähän on hyvin myös vitamiineja ja hivenaineita. Niiden syöminen ei kuitenkaan ole trendikästä.

Lasten ylipainosta on puhuttu viime aikoina paljon. Eräs tuttava sanoi sattuvasti, että niinhän siinä käy, kun "makkaa pehmeellä ja syö makkeeta". Roskaruoka ja makaronipainotteinen ruoka ynnä kasvanut makeisten, virvoitusjuomien ja erilaisten shipsien kulutus lihottaa. Kun luonnollinen arkiliikunta jää vähäiseksi, on myös urheilevien lasten ja nuorten keskipaino noussut.

Minulla olisi tarjota kaikille kiinnostuneille varmasti toimiva painonhallintaohjelma. Siinä ei tarvita mitään lisäaineita ja pillereitä. Siksi sen kaupallinen hyödyntäminen onkin jäänyt ainakin toistaiseksi, koska ihmisten on vaikea tajuta sen neroutta, koska ajattelevat, että laihduttamiseen tarvitaan ainakin jotain erikoista.

En paljasta tätä reseptiä vielä, koska sillä olisi mahdollisuuksia pärjätä markkinoilla. En tiedä vielä hintaa sille, sillä liian halpa ei ole uskottava ja liikaa ei tohtisi pyytää. Pienenä vinkkinä voisi mainita, että 1o grammaa päivässä liikaa ruokaa on vuodessa 3650 grammaa lisäpainoa. Ohjelma on kyllä testattu ja toimii varmasti. Tässäkin pätee kuitenkin, että älkää tehkö niin kuin minä teen, riittää, kun teette niin kuin sanon. Kiinnostaisiko?

Seppo Pirhonen

___________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.2.3005
Urjalan kulmilta
Uudella valtuustolla rauhallinen aloitus

Kävin maanantaina seuraamassa Urjalan uuden valtuuston ensimmäistä kokousta. Yleisöä ei kovin paljon paikalla ollut, koska jo etukäteen oli tiedossa valtuuston tärkeimmät valinnat. Etukäteissopimukset näyttivät pitävän ja vain pieniä muutoksia tuli lähinnä joidenkin lautakuntien varajäseniin.

Uusi valtuusto jatkaa naisen johdossa, Tiina Mettäsen jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Paula Virtanen. Paulalla on pitkä kokemus järjestötyöstä ja kunnanhallituksessa ja valtuustossa hän on ollut tätä ennen yhden kauden. Parikymmentä vuotta hän ehti olla vähän aikaa hallituksen varajäsenenä.

Rauhallisen tapaansa Paula johti kokouksessa puhetta. Hän kuului lukevan päätösehdotukset ääneen ja osin kertasi vielä päätöksenkin. Jos yleisöllä ei ole esityslistaa on tämä käytäntö hyvä, mutta ilmeisesti hänkin pian omaksuu käytännön, jossa toteaa päätösesityksen olevan käsittelyn pohjana, avaa keskustelun, päättää sen ja nuijii päätöksen ja siirtyy uuteen asiaan.

Jos tämä juttu olisi naistenlehdissä tai iltapäivälehdissä, pitäisi tietysti kirjoittaa, että puheenjohtaja oli pukeutunut tyylikkääseen tummaan asuun. Myös vieressä istunut pöytäkirjanpitäjä Pekka Kurikka oli puvussa. Kunnanjohtaja Hannu Maijalalla oli yllään flanellipaita.

Kaikki valtuutetut olivat paikalla Jorma Ahosta lukuun ottamatta. Häntä tuurasi demareiden ensimmäinen varamies Lari Pynnä. Kokousta johti iältään vanhin valtuutettu Pekka Heinonen. Hän oli tässä asemassa jo ainakin toista kertaa. Pekka jatkaa myös valtuuston varapuheenjohtajana. Uudeksi varapuheenjohtajaksi tulee Helena Lehtisen tilalle kokoomuksen Ilkka Vuori.

Puheenvuoroja käyttivät lähinnä vain ryhmien puheenjohtajat, jotka tekivät tarkistuksia valittaviin nimiin. Simolan Kari uuden hallituksen uusi jäsen esitti rajattavaksi sekä valtuuston puheenjohtajiston että kunnanhallituksen toimikauden kahteen vuoteen. Lellan Pauli kyseli, että eikö ennen vanhaan valtuuston puheenjohtaja valittu vuodeksi kerrallaan. Niin todella tehtiin. Viime kaudella puheenjohtajat valittiin kerralla neljäksi vuodeksi.

Kunnanhallituksen johtoon tuli parin vuoden tauon jälkeen halkivahalainen Samuli Kortesato. Hän on rauhallinen, mutta tarvittaessa myös hyvin jämäkkä puheenjohtaja. Hallituksen varapuheenjohtaja on niin ikään Halkivahasta Erkki Tirkkonen. Hänellä on pitkä kokemus kunnallisista luottamustehtävistä.

Hallituksessa on nyt miehillä enemmistö 4-3. Lautakunnissa enemmistöt vaihtelevat sukupuolen mukaan jonkin verran: Teknisessä sekä rakennus- ja ympäristölautakunnassa on miesenemmistö ja sivistys- ja perusturvalautakunnassa naisenemmistö.

Ehkä vähemmälle huomiolle valinnoissa jää se, ketkä käyttävät Urjalan ääntä kuntayhtymissä. Rahallisesti merkittävin on terveydenhuollon kuntayhtymä. Sinne valittiin Urjalasta neljä edustajaa Terttu Hiukkamäki, Erkki Tirkkonen, Ari Aalto ja Anna Saari. Heistä vain yksi on jäsenenä omassa kunnanhallituksessa.

Toiseksi suurimman rahapotin vie erikoissairaanhoito, jonka kuntayhtymään eli Tays:in valtuustoon valittiin Tuulikki Koskinen ja Timo Pehkonen. Heistä kumpikaan ei ole edes valtuutettu. Pehkonen toimii päivittäisessä virassa Pirkkalassa ja on ollut tehtävässä aiemminkin.

Pirkanmaan liiton valtuustoon on tulossa monimutkaisen valintaprosessin seurauksena Risto Rantala. Valinnan tekee virallisesti kuntien edustajakokous. Valinnan ovat kuitenkin sopineet Pirkanmaan puolueiden piiritoimistot.

Aivan eri asia ovat sitten kuntayhtymien hallituspaikat, joita Urjalalla on ollut kovin vähän.. Nämä valinnat tapahtuvat myöhemmin kevään aikana. Kuntayhtymissä vaikuttamassa pitäisi olla luottamushenkilöiden ykköskaarti. Joskus hallituspaikka tulee Urjalalle, kun tarjolla on sopiva nainen tai mies.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________

Forssan Lehti
28.1.2005
Urjalan kulmilta
Miksi näin piti käydä?

Perjantaina päivällä kaikki oli kuin ennenkin. Kuljetuksessa olevat lapset pääsivät turvallisesti taksilla kotiin. Tuttuun tapaan olit Pauli pysäkillä sanonut: "Tavataan ensi viikolla!"

Maanantaiaamuna seisoimme hiljaisina lipputangon ympärillä. Olin ajatellut etukäteen, mitä minun pitäisi tässä tilanteessa sanoa. En tietenkään muistanut puoltakaan. Jokut itkväti hiljaa. Nostimme lipun ylös ja laskimme sen sitten puolisalkoon kertomaan siitä, että me suremme meille tärkeän ihmisen poismenoa.

Elokuusta 1985 Pauli on kuljettanut Menosten koululaisia. Hänen kyydissään ovat kulkeneet nuutajärveläiset koululaiset Tourunkulmalta ja Valajärven suunnalta. Samoin linja-autolle ovat kyytiä saaneet yläasteelle menevät.

Pari vuotta aikaisemmin olit kertonut, että eläkevuodet ovat pian edessä. Se tuntui yllättävältä, sillä meistä Sinä näytit aina yhtä nuorekkaalta ja reippaalta. Oli vaikea ajatella koulukuljetuksia ilman Paulia.

Hoidit työsi hyvin. Vahinkoja ja kolareita ei juuri sattunut, vaikka sivutiet olivat monina talvina pitkäänkin hyvin liukkaita. Käytit sanontaa, että on melko liposet kelit. Aikataulut olivat välillä tiukat, mutta sinä et jättänyt ketään tien varteen tai pysäkille. Painoit vain auton torvea ja kiirehdit aamu-unista.

Iltapäivällä tunnin joskus lipsahtaessa pitkäksi sanoit, että kuulkaas pojaat ja plikat, meitin täytys mennä nyt. Hoidit huumorilla kiperätkin tilanteet. Jos joskus aikataulujen muuttuessa unohdit tulla ja soitin, sanoit, että olen siellä ihan kohta.

Maanantaina, kun kaikki oli toisin, koululaiset kirjoittivat paperille yhdessä koettuja muistoja. Kaikissa niissä muisteltiin niitä mukavia hetkiä, joita olitte yhdessä koulumatkoilla kokeneet. Sinä olit antanut kaikille hauskat lisänimet. Teillä oli oma yhteinen hokema niille, jotka eivät saanet liukuovea kiinni.

Tarjosit synttäreinä ja nimipäivinä karkkia ja myös joskus muulloinkin. Muistit, kuinka jonkun isoveli oli kertonut ylpeänä pikkusiskon syntymästä. Kerroit sen sitten tälle, kun hänestä tuli vuorostaan koululainen. Olit hyvä kasvattaja.

Oppilaat kirjoittivat monista hauskoista sattumuksista ja siitä huumorista, jota viljelit. Kyynelet valuivat, kun he siitä kirjoittivat. Tämä kaikki kertoo siitä, kuinka ikävä meillä kaikilla on. Oli vaikea käsittää, miksi kaikki päättyi näin.

Sinulle Urjala oli tullut tutuksi jo kauppa-auton kuljettajana. Kun aloitit taksiyrittäjänä, sait paljon uskollisia asiakkaita. Siinä on koko pitäjän kirjo. Oli niitä, joilla ei aina ollut rahaa maksaa. Oli yritysten korkea-arvoisia asiakkaita.

Vanhukset tottuivat siihen, että kannoit kauppakassin ja huolehdit tavaroista. Hoidit terveyskeskuskäyntejä ja sairaalareissuja. Olit mukana arjessa ja juhlassa, ilossa ja surussa.

Kuulin onnettomuudesta pojaltani, joka soitti illalla perjantaina Loimaalle mennessään, että olit joutunut kolariin, mutta hän ei vielä tiennyt, miten Sinun kävi. Aamulla sain soiton läheisiltäsi, että oli menehtynyt onnettomuudessa. Pian onnettomuudesta kertoivat radio ja televisio.

Mikään onnettomuuden syiden pohdinta, ei peruuta tapahtunutta Sinun ja kuuden nuoren osalta. Silti me vielä pitkään pohdimme, miksi näin piti käydä, varsinkin, kun olit jäämässä hyvin ansaituille eläkepäiville. Olit matkalla kotiin. Haluamme toivoa Sinun läheisillesi voimia jaksaa eteenpäin.

Hoidit työsi hyvin ja sait iloisuutesi tarttumaan meihin muihin. Menetyksen keskeltä se nousee yhteisestä matkasta pysyväksi muistoksi. Kiitos Pauli!

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________

Forssan Lehti
21.1.2005
Urjalan kulmilta
Muistikuvia kentän laidalta

Viikonloppuisin ja iltaisin kymmenettuhannet vanhemmat kuljettavat lapsiaan erilaisiin harrastuksiin. Kenttien laidalla he seuraavat lastensa edesottamuksia ja elävät vahvasti mukana niin voitoissa kuin tappioissa. Muutama muistikuva näistä tapahtumista kuvaa tätä elämää.

Pieni poika istuu jäähallin katsomossa. Tarkemmin katsoen kyyneleet valuvat silmistä. Hetken päästä hän kertoo, ettei päässyt peliin. Kertoo, että viimeksikin luvattiin, että seuraavalla kerralla. pääsee pelaamaan.

Joukkue on voittanut aina vastustajansa suurinumeroisesti. Kun kuusi minuuttia on kulunut, eikä maaleja ole syntynyt, alkaa vastustajajoukkue saada tuomarilta rangaistuksia, jotka tässä tapauksessa toteutetaan antamalla joukkueelle rangaistuslaukaus. Tuomari antaa niitä kymmenkunta, joista yli puolet menee maaliin.

Joukkue saa ensimmäisen maalin, kun tilanne on sen tappioksi kymmenen nolla. Kaikki onnittelevat maalintekijää ja iloitsevat ensimmäisestä maalista. Heti perään ylivoimainen vastustaja saa maalin. Sen jäsenet eivät juuri noteeraa. Maalin tekijä sentään nostaa kätensä ja katsomossa vanhemmat osoittavat suosiotaan.

Suuressa urheiluhallissa on menossa joukkueiden välinen yleisurheilutapahtuma. Pituushyppääjä sai parin metrin tuloksen hypyssään, kun muut hyppäävät puolitoista metriä pidemmälle. Paikallinen toimitsija sanoo vähätellen mittamiehelle: "Ne lähettävät Urjalasta näitäkin, kun keräävät pisteitä joukkueelle."

Tyttö tulee onnellisena kouluun jalkapalloturnauksesta. Hän on kuudesluokkalainen ja on saanut ensimmäisen mitalinsa kouluaikana. Yleensä hänet on valittu liikuntatunnilla joukkueita muodostettaessa lähes joka kerta viimeisenä.

Kausi on alkamassa. Seuran johto miettii, mistä se saisi jokaiselle joukkueelle valmentajat. Pienellä paikkakunnalla ei ole aina helppoa löytää innostavia valmentajia, jotka pari kertaa viikossa ehtisivät harjoituksiin ja viikonloppuisin peleihin, joita saattaa kertyä kymmeniä.

Kauden päätöstilaisuudessa palkitaan kauden aikana ansioituneet. Jotkut joukkueet palkitsevat kaikki pelaajansa. Jotkut valmentajat palkitsevat kaikki lapsensa vuodesta toiseen. Yleisurheilijoille palkintokaappiin karttuu palkintoja vuoden mittaan useita. Joukkuelajeissa mitalit ovat vähemmässä.

Kopissa varusteita pukeva poika sanoo toisille, ettei hänen tarvitse mennä koskaan vilttiin. Isä on sanonut, että hän saa pelata kaikki pelit. Varhempain palaverisissa äiti sanoo, että heidän tytön on saatava pelata kaikki pelit, koska se on muita parempi ja haluaa menestyä.

Peli on päättynyt. Joukkueenjohtaja taputtaa jokaista olkapäälle ja sanoo, jokaiselle kannustavasti jotakin myönteistä tämän peliotteista, vaikka peli hävittiinkin. Joku pelaajista sanoo, että olisi voitettu, jos tuomari olisi ollut oikeudenmukainen. Siihen joukkueenjohtaja sanoo, että pelaamalla nämä ottelut voitetaan, eikä muita syyttelemällä.

Toimitsija on kerännyt pallonheittopaikalle kolmisenkymmentä heittäjää. Tarkistaa, että kaikki ovat paikalla ja asettaa heittäjät jonoon ja toivottaa kaikille kisaan onnea. Jokaisen heiton jälkeen toinen toimitsija neuvoo heittäjälle, miten kannattaa suorittaa seuraava heitto.

Koulujen kisoissa on alkamassa isompien poikien pitkä juoksumatka. Kuudesluokkalainen saa vaivihkaa neljäsluokkalaiselta pikkuveljeltään kengät, kun perheellä ei ole varaa kaksiin juoksulenkkareihin. Isoveli voittaa ja lyö kaikki ällikällä, vaikka kengät ovat pienet. Kuuluttaja kyselee, että missä tällainen tekijä on piileksinyt koko kesän ja kannustaa häntä tulemaan mukaan. Hänet haetaankin seuraavalla kerralla kotoa, koska vanhemmat eivät häntä kuljettaisi. Voi vain arvata, mitä tämä kaikki merkitsee hänen itsetunnolleen.

Menkää isät ja äidit mukaan seuraamaan lasten harrastuksia. Paljon siitä saa ja voi oppia. Kannustavat kiitokset kaikille niille, jotka jaksavat lasten hyviä harrastuksia pyörittää niin vanhempina, valmentajina, joukkueenjohtajina, huoltajina, toimitsijoina, kioskitöissä, kuljettajina, varainhankkijoina, seuravirkailijoina ja muissa tehtävissä!

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
14.1.2005
Urjalan kulmilta
Poikkeuksellisia ilmoja

Yksi ja toinenkin on ehtinyt päivitellä tammikuun ilmoja. Lumet ovat sulaneet ja vettä sataa ja välillä myrskyää. Kun ihmisen muisti on aika lyhyt ja elinaikakaan ei ole kovin pitkä luonnon aikatauluihin nähden, niin helposti syntyy käsitys, että tämä on poikkeuksellista. Välttämättä tilastot eivät tätä käsitystä kuitenkaan tue.

Maanjäristys Aasiassa on saanut jotkut tutkimaan Johanneksen ilmestyskirjasta lopun ajan merkkejä. Siinä niitä kuvataan. Jokainen tähänastinen sukupolvi on niitä omasta ajastaan löytänyt.

Nykyaikana me saamme erilaisista onnettomuuksista tiedon nopeasti jokaisesta maailmankolkasta. Maapallo on näin kutistunut. Lennättimen keksiminen edesauttoi aikanaan tiedon leviämistä ja sen avulla saatiin tiedot myös Titanicin uppoamisesta vuonna 1912. Nyt tiedot kulkevat satelliittien välityksellä hetkessä maailmankolkasta toiseen.

Satelliitit auttavat myös säiden ennustamisessa. Silti ei kyetä viikkoa pitempää aikaa luotettavasti ennakoimaan. Ennustemalleja käytetään ja vertaillaan niitä keskenään ja kunkin ajankohdan ilmiöihin.

Täällä Urjalassa ei ole ollut kovin tunnettuja sääprofeettoja. Näitä maakunnallisesti ja valtakunnallisesti tunnettuja kansanennustajia on aina muutama ja heidän ennustuksiaan julkaistaan lehdissä ja myös televisiossa ja radioissa. Aina jonkun ennustus osuu kohdalleen.

Jotkut uskovat lukuihin. Niinpä joku väitti, että aina neloskesät ovat sateisia ja luetteli 1954, 1964, 1974, 1984 ja 2004. Luetelluista useimmat olivat sateisia ja viime vuosi on parhaiten muistissamme.

Niin sanottu vanha kansa ennakoi tulevia ilmoja tiettyjen päivien säätilasta. Niin ja niin monta viikkoa kesti tietystä tapahtumasta kylvölle tai sadonkorjuuseen pääsyyn. Ehkä nämä ennustukset perustuivat siihen, että keskimääräisesti niin oli aina tapahtunut. Eli yleensä touolle mennään toukokuussa. Huhtikuussa aloittaminen on harvinaista kuin myös kesäkuussa kylväminen.

Yleensä sääilmiöt jäävät mieleen jostakin erityistapahtumasta. Niinpä muistan, että parikymmentä vuotta sitten oli kova pakkastalvi tähän aikaan. Muutimme silloin tänne Hunningolle. Lähes kolmekymmentä astetta oli pakkasta, kun hakepannu ylikuumeni ja pussautti niin, että koko ulkorakennus oli vähällä palaa.

Eteisen toiseen patteriin tuleva putki ehti jäätyä, ennen kuin kaikki saatiin yöllä kuntoon. Putki halkesi hiihtolomalla helmikuun lopussa, kun ilmat lämpenivät ja se loma meni eteisen vyllien vaihdossa.

Lumisia talvia on myös ollut. Sen muistaa siitä, kuinka usein tietä on pitänyt aurata. Meilläkin on pelto-osuus, joka helposti menee tuiskuilla tukkoon, joten sitä saattaa joutua aukaisemaan useamman kerran päivässä. Jos viimeisen myrskytuulen aikana olisi tullut lunta, niin aamu olisi alkanut auraustöillä.

Lämmityksen kannalta leuto talvi on tietenkin myönteinen asia. Sen sijaan sivuteillä on jatkuvasti liukasta ja tarkkana saa ajella. Liukassepelikin imeytyy nopeasti sateen pehmentämään jäähän. Liukkauden torjujilla onkin riittänyt kiireitä. Päätiet ovat pysyneet paremmin sulana. Ysitiellä on tänä talvena tehostettu liukkauden torjuntaa Konginkankaan onnettomuuden seurauksena.

Eiköhän tänä talvena vielä ehditä hiihtämään ja pakkasiakin on luvassa. Tämä ennustus on melko luotettava. Jos se ei toteudu, niin sitten maailmankirjat ovat sekaisin tältä vuodelta.

Seppo Pirhonen