Tänne
olen koonnut kirjoitelmia, puheita, alustuksia ja kolumneja, joita olen
kirjoittanut. Klikkaamalla nimeä pääset lukemaan ne
Urjalan kulmilta 31.12.04
Urjalan
kulmilta 24.12.04
Urjalan kulmilta 17.12.04
Urjalan kulmilta 10.12.04
Urjalan kulmilta 3.12.04
Urjalan kulmilta 26.11.04
Urjalan kulmilta 19.11.04
Urjalan kulmilta 12.11.04
Urjalan kulmilta 5.11.04
Urjalan kulmilta 29.10.04
Urjalan kulmilta 22.10.04
Urjalan kulmilta 15.10.04
Urjalan kulmilta 8.10.04
Urjalan kulmilta 1.10.04
Urjalan kulmilta 24.9.04
Urjalan kulmilta 17.9.04
Urjalan kulmilta 10.9.04
Urjalan kulmilta 3.9.04
Urjalan kulmilta 27.8.04
Urjalan kulmilta 20.8.04
Urjalan kulmilta 13.8.04
Urjalan kulmilta 6.8.04
Urjalan kulmilta 30.7.04
Urjalan kulmilta 23.7.04
Urjalan kulmilta 16.7.04
Urjalan kulmilta 9.7.04
Urjalan kulmilta 2.7.04
Urjalan kulmilta 25.6.04
Urjalan kulmilta 18.6.04
Urjalan kulmilta 11.6.04
Urjalan kulmilta 4.6.04
Urjalan kulmilta 28.5.04
Urjalan kulmilta 14.5.04
Urjalan kulmilta 7.5.04
Urjalan kulmilta 30.4.04
Urjalan kulmilta 23.4.04
Urjalan kulmilta 16.4.04
Urjalan kulmilta 9.4.04
Urjalan kulmilta 2.4.04
Urjalan kulmilta 26.3.04
Urjalan kulmilta 19.3.04
Urjalan kulmilta 12.3.04
Urjalan kulmilta 5.3.04
Urjalan kulmilta 27.2.04
Urjalan kulmilta 20.2.04
Urjalan kulmilta 13.2.04
Urjalan kulmilta 6.2.04
Urjalan kulmilta 30.1.04
Urjalan kulmilta 23.1.04
Urjalan kulmilta 16.1.04
Urjalan kulmilta 9.1.04
Miten puolustaa kyläkoulua? luentorunko
27.3.2004

Forssan Lehti
31.12.2004
Urjalan kulmilta
Vuoteen mahtuu paljon
Viimeinen päivä. Aika katsoa taaksepäin. Aika katsoa
eteenpäin. Tiedämme ja tunnemme sen, mitä olemme kokeneet
ja nähneet tapahtuvan, vaikka emme sitä kaikkea ymmärrä.
Edestä olevasta saa tuskin tietoa tinoja valamalla. Uusi alku on
aina uusi mahdollisuus.
Joulun seutu on tarjonnut usein järisyttäviä uutisia.
Romaniassa kukistettiin toistakymmentä vuotta sitten diktaattori
ja siitä alkaen Yle on lähettänyt uutisia myös joulupäivänä.
Vuosi sitten tapaninpäivänä tuhoutui historiallinen Pamirin
kaupunki maanjäristyksessä Iranissa. Tänä vuonna
tapahtui maajäristys, jonka seurauksena hyökyaalto tuhosi
valtavalla alueella kymmeniätuhansia ihmisiä. Suomalaisten
kohtalot toivat tämän tapahtuman lähelle.
Katastrofi peittää alleen muut tapahtumat tältä
vuodelta. Vuosi oli kaksien vaalien vuosi Suomessa. Kesäkuussa
valittiin europarlamentaarikot ja lokakuussa kuntien uudet päättäjät.
Kummankaan vaalin äänestysinnosta ei voi antaa kehuja.
Urjalassa hyväksyttiin kuntastrategia alkuvuodesta. Ongelmia on
paljon: väestö ei uusiudu, palvelutarve kasvaa, rahat eivät
riitä jne. Johtavissa luottamushenkilöissä vaihtuvuus
on liian nopeaa. kukaan ei ehdi päästä vaikuttamaan merkittävästi,
kun kaudet jäävät lyhyiksi. Valta keskittyy entistä
enemmän virkamiehille.
Yrityselämässä merkittävin tapahtuma urjalalaisittain
oli lasiteollisuuden omistusjärjestely. Iittala sai uudet omistajat
yritysjohdosta ja pääomasijoittajista. Luottamus alan tulevaisuuteen
vahvistui. Suomalaisella muotoilulla on voimaa.
Tori puhutti. Kesä näyttää millainen uudesta tulee.
Uusi liikerakennus on valmis ja se sysäsi liikkeelle myös
muuta kauppaa Urjalassa. Alko tuli pitkän odotuksen jälkeen.
Yrityksiä olisi tulossa ja vastaanottohallia on pyöritelty
sinne ja tänne. Hallituksessa ei mennyt läpi, valtuusto sanoi
kyllä.
Maataloudessa vuosi oli sateiden takia heikohko. Viljelijäväestö
on ymmällään jatkuvien EU-vääntöjen takia.
Tihentyvät tarkastukset vaikuttavat jaksamiseen. Joskus tuntuu
terve talonpoikasjärki olevan kadoksissa.
Tänä vuonna juhlivat Urjalan yhdistyksistä ainakin Torunkulman
Maa- ja kotitalousseura, Tursan nuorisoseura, Urjalan kokoomus ja Urjalan
Sisukiekko. Urjalankylän maa- ja kotitalousnaiset palkittiin valtakunnallisella
tunnustuksella. Torunkulman yhdistys taitaa tosin olla virallisesti
humppilalainen ja talo urjalalainen. Myös Halkivahan meijerin juusto
palkittiin. Vuoden yrittäjä on Timo Toivonen.
Vanhainkodin ja terveyskeskuksen yhteiskeittiö toteutui. Reikonlinnan
palvelukeskusta laajennettiin dementiaosastoilla. Puhdistamon suojarakennus
todettiin niin huonoksi, ettei kannata korjata. Uutta suunnitellaan
ja tehtäneen ensi vuonna. Myös päivähoitokeskus
sai luvan edetä. Lääni tosin ei luvannut hellittää
kukkaron nyörejä lähivuosina.
Maaherra Rauno Saari kävi pikavisiitillä. Eduskunnan puhemies
Paavo Lipponen puhui Pentinkulman päivillä. Kirka kumppaneineen
lauloi Halkivahassa.
Paljon siis yhteen vuoteen mahtuu. Menetyksiä ovat onnettomuudet
ja tulipalot. Lupauksia ovat vaikkapa nuorten urheilumenestykset. Jokaisen
henkilökohtaiseen elämään sisältyy niin vuoren
huippuja kuin laakson pohjia.
Vuoden aikana olen saanut tämän palstan kirjoituksista palautetta
monin eri tavoin. Kiitän lämpimästi siitä ja kaikesta
mielenkiinnosta. Toivotan kaikille teille hyvää uutta vuotta
2005!
Seppo Pirhonen
____________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.12.2004
Urjalan kulmilta
Raskas syksy takana
Syksy on ollut raskas. Tämän jälkeen ymmärrän
entistä enemmän heitä, jotka eivät tahdo jaksaa
työelämässä, jotka uupuvat, valvovat öisin
ja joilla pinna on tiukalla. Ymmärrän heitä, jotka on
irtisanottu tai lomautettu tai ovat olleet näiden uhkien alla.
En ole kovin usein kirjoittanut tällä palstalla henkilökohtaisista
tuntemuksistani näiden yli parinkymmenen vuoden aikana. Olen yrittänyt
yleensä selittää asioita urjalalaisittain parhain päin
silloinkin, kun joku toinen olisi kiertänyt puukkoa haavassa. Enkä
kirjoittaisi tuntemuksistani nytkään, ellei niitä olisi
jakamassa monia muita samassa asemassa olevia.
Heti ensimmäisellä viikolla, kun aloitimme koulutyön
elokuussa, oli paikallislehdessä otsikko: "Urjalassa pärjättäisiin
jopa neljällä alakoululla" Pirkanmaan kansanedustajille
järjestetyssä tilaisuudessa asia oli ollut esillä ja
kunnanjohtajan kanta tuli selväksi.
Sama sävel on jatkunut koko syksyn useissa lehdissä ja muissa
yhteyksissä. On valitettu kunnan talouden huonoa tilaa ja luotu
sellainen mielikuva, että pääasiallisin syy siihen on
koulujen suuri lukumäärä. Itse asiassa säästölistat
ovat alkaneet ja päättyneet kyläkoulujen lakkauttamiseen.
Lakkauttajien viesti viikosta toiseen ja vuodesta toiseen meille lakkautuslistalla
oleville on ikään kuin: Teidän työnne on turhaa
ja tarpeetonta, emme tarvitse teitä. Teidän takianne kunta
on talousahdingossa. Urjalassa menisi paremmin, jos teitä ei olisi.
Meidän listalla olevien on pitänyt jatkuvasti taistella olemassaolon
oikeutuksen puolesta ja jopa sellaisten asioiden puolesta jotka muille
tulevat kuin Manulle illallinen. Viimeisenä esimerkkinä englanninopetuksen
tasapuolinen järjestäminen, jossa kunnanhallitus oli sentään
yksimielisesti samaa mieltä kanssamme. Myös nykyisen valtuuston
enemmistö on tukenut kyläkouluja.
Vaikka Menosten koulu on ollut milloin enemmän milloin vähemmän
näillä lakkautuslistoilla jo kolmekymmentä vuotta, myönnän
nyt, että tämä alkaa syödä miestä. Olin
jo vähällä hakeutua muualle. Kirjoitin jo hakemuksen.
Kun olin menossa jättämään sitä kirjaamoon,
näin silmissäni oppilaat koulun portailla. Silloin ymmärsin,
että en voi jättää tätä kamppailua kesken.
Nykyisillä oppilasrajoilla se päättyy parin vuoden päästä.
Kylään on tänä vuonna tosin muuttanut kaksi uutta
lapsiperhettä ja asukasosuuskunnalla on uusia hankkeita. Ennenkin
on ennustettu, että olisi 13 oppilasta ja olikin 37. Nyt aikaa
on vain vähemmän. Mikä olisikaan tilanne, jos kunta olisi
asenteissaan ja kannanotoissaan tukenut, eikä pitänyt kiviriippana.
Tiedän, että tämä kaikki puhe ja kirjoittaminen
on vaikuttanut myös lapsiin ja vanhempiin. Joka toinen vanhemmista
käy Urjalan ulkopuolella töissä ja tuo veromarkkansa
tänne. Koululaiset ihmettelevät, että miksi aina Menonen
mainitaan, vaikka olemme kyläkouluista oppilasmäärällä
mitaten nytkin suurin. Kaikkiaan Urjalan kyläkouluissa on 124 lasta.
Ehkä sitten, kun tämä on ohi, jostain löydän
työtä, jossa ammattitaitoani, osaamistani ja työnäkemystäni
arvostetaan ja jossa voi tuntea itsensä tarpeelliseksi. Ehkä
silloin pitää mennä kauemmaksi kuin kotipitäjään.
Sama koskee työtovereitani omalla koulullani ja muissa uhan alla
olevissa kouluissa.
Tänään on jouluaatto. Tällä kertaa joulu ei
anna ylimääräisiä vapaapäiviä työssä
oleville. Meillä opettajilla on kuitenkin enemmän vapaata
ja mahdollisuus ladata akkuja sinä aikana. Monet muutkin ovat varanneet
lomapäiviä joulun välipäiviin.
Syksy on ollut raskas. Siihen liittyy kuitenkin myös itse työssä
ja muussa elämässä koettuja ilonaiheita, joista voi olla
kiitollinen. Meille kaikille on syntynyt Vapahtaja, joka auttaa myös
silloin, kun tuntuu, että taakan alla ei jaksa. Toivon iloista
joulua kaikille lapsille ja joulurauhaa isommille!
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________
Forssan Lehti
17.12.2004
Urjalan kulmilta
Johtokunta oli tärkeä tuki
Kuluva vuosi päättää yhden aikakauden Urjalassa.
Kaikkien koulujen johtokunnat lakkautetaan. Johtokunnannalle kuuluneet
asiat siirretään virkamiesten päätettäviksi.
Eri aikoina johtokuntien tehtävät, asema ja arvostus ovat
vaihdelleet. Alusta alkaen pidettiin kuitenkin tärkeänä,
että jokaisen koulun hallinnosta vastasi koulupiiriläisistä
valittu johtokunta. Johtokuntiin valittiin yleensä kunkin kylän
merkkimiehet.
Vuonna 1923 kouluhallituksen vahvistamassa koulutoimen johtosäännössä
johtokunnan tehtäviksi määriteltiin talousarvion laadinta,
jossa on esitys polttopuiden ja valon ja opettajan palkkaukseen kuuluvien
luontaisetujen hankinnasta: rakennusten, koulukaluston, opetusvälineiden,
oppilaskirjaston ja muun irtaimiston kunnossapidosta ja mahdollisista
lisäyksistä; oppilaiden avustamisesta ja oppikirjojen sekä
koulu- ja käsityötarpeiden hankinnasta oppilaille. Tarvittaessa
johtokunnan piti tehdä esityksiä opettajavoimien lisäämisestä,
koulupiirin jakamisesta tai supistetun kansakoulun muuttamisesta täydelliseksi.
Johtokunnan tehtäviin kuului päättää myös
lukukauden alkamisesta ja päättymisestä sekä loma-aikojen
ja jatko-opetuksen antamisajankohdasta. Myös yksityisoppilaiden
valvonta kuului johtokunnalle. Niin ikään tarttuvista taudeista
muista terveysvaaroista piti ilmoitta lääkärille. Myös
oppilaan rankaisemisessa johtokunnalla oli oma osansa.
Johtokunnalla oli omat virkailijansa, joista kirjuri oli yleensä
opettaja. Taloudenhoitaja sen sijaan oli joku johtokunnan jäsenistä
ja hänelle kuului paljon tehtäviä. Hänen piti hoitaa
rahavarat, tehdä tilitykset, irtaimiston katselmus ja luettelointi,
rakennusten kunnosta huolehtiminen ja opettajan palkanmaksu.
Puheenjohtaja vastaanotti saapuvan postin ja allekirjoitti lähtevät
toimituskirjat. Oppivelvollisten luettelon ylläpito kuului hänelle.
Puheenjohtaja allekirjoitti opettajan kanssa myös päästötodistuksen.
Menosissa, jonka johtokunnan vaiheet parhaiten tunnen, valittiin ensimmäiseen
johtokuntaan pääosa jo rakennustoimikunnassa olleista kylän
merkkimiehistä. Itseoikeutettu puheenjohtaja oli tilanomistaja
Emil Maunula, varaesimies räätäli Juho Dahlman(sittemmin
Harju), taloudenhoitaja maanviljelijä Juho Jaakkola, sekä
muut jäsenet maanviljelijä Wiktor Mattila, sahanhoitaja Emil
Sundström ja lautamies Heikki Rajoo.
Ensimmäinen johtokunnan kokous pidettiin Maunulassa 10.5.1903.
Jäsenet oli valittu edellisenä päivänä kuntakokouksessa.
Ensimmäisiä toimia oli järjestäytymisen ohella julistaa
haettavaksi opettajan virka. Ilmoitus laitettiin Suomalaiseen Viralliseen
lehteen, Päivälehteen( nykyinen Helsingin Sanomat) ja Aamulehteen.
Ensimmäisen vuoden talousarvio oli seuraava: opettajan palkka
300 markkaa, tyttöjen käsitöiden opettaja 100, opetusvälineet
ja koulun kalusto 1225, halot 425, walo ja puiden pienennys 75, koulutontin
aitaaminen, pihamaan tasoittaminen ja puutarhan laittaminen 500, kaivon
kaivaminen 100, kirkat 100, pikkutarpeet 50, ulkohuonerivin rakentaminen
1600, sorvi 130 ja soittokone 250. Yhteensä 4885 markkaa.
Vähävaraisten oppilaiden koulunkäynnin mahdollistamiseksi
johtokunta myönsi avustuksia aina 1970 luvulle asti. Alkuvuosina
kaikissa Suomen kouluissa myönnettiin avustuksia Furuhjelmin rahastosta.
Harald Victor Vilhelm Furuhjelm toimi 1800 luvun puolivälin tienoilla
kirkollistoimikunnan päällikkönä eli oikeastaan
vastasi nykyistä opetusministeriä. Hänen lahjoitusrahastona
arvo oli Suomen Pankissa 256 358,48 markkaa. Jokainen Suomen kansakoulu
sai rahastosta muutaman kympin jaettavaksi vähävaraisille.
Paljon olisi jokaisen koulun johtokunnasta mielenkiintoista kerrottavaksi.
Koulujen kannalta johtokuntien toiminnan loppuminen ei ole hyvä
asia. Koulut toimivat toki ilman niitäkin, mutta johtokunnan asiantuntemus
oppilaiden vanhempien edustajana on ollut kouluille tärkeä
tuki. Kiitos kuuluu kaikkien Urjalan koulujen johtokunnissa toimineille.
Olette tehneet arvokasta työtä sivistyksen hyväksi. Tässä
ajassa vallitsevat toisenlaiset arvot.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
10.12.2004
Urjalan kulmilta
Verollepanoa
Läntisen maailman ensimmäisestä verollepanosta on kulunut
koko lailla 2000 vuotta. Silti en ole nähnyt missään
puuhattavan merkkitapahtuman juhlintaa. Samaan aikaan tapahtui tosin
ihmiskunnan kannalta vieläkin merkittävämpää.
Sitä sentään jonkin verran vielä juhlitaan. Kauppa
nappaa kuitenkin vuosi vuodelta entistä vahvemman siivun sekä
verotetuista että verottamatta jääneistä tuloista
ja joulun juhlasta.
Kaupan järjestöt ennakoivat kaupan kasvavan lähes viisi
prosenttiyksikköä. Keskeiseksi syyksi sanotaan veronpalautuksia,
joita kolmisen miljoonaa suomalaista sai joulukuun alussa. Uusi hallitushan
kevensi verotusta alkajaisikseen hieman yllättäen ja se näkyy
nyt näissä veronpalautuksissa.
Vähemmän on puhuttu meistä, jotka saamme maksaa lisää.
Kyse on jäännösveroista. Ensimmäinen erä maksetaan
joulukuussa ja toinen helmikuussa. Jouluostoksiin on vähemmän
mahdollisuuksia ja myös alennusmyynnit jäävät käymättä.
Veroja maksetaan monessa yhteydessä. Palkasta menee tulovero valtiolle
progressiivisen eli asteittain kohovana prosentin mukaan. Siitä
menee myös kunnallisvero, jota peritään kussakin kunnassa
sama prosenttimäärä kaikilta. Lisäksi tuloista menevät
veroluonteiset, sosiaaliturvan ja työttömyysturvan maksut.
Kirkkoon kuuluvat maksavat myös prosenttimääräisen
kirkollisveron.
Kulutuksesta maksetaan arvonlisäveroa 8-22 prosenttiin riippuen
kulutustavara- tai palveluryhmästä. Lisäksi on varallisuusvero,
joka poistuu vuonna 2006. Se ei koske kovin suurta joukkoa urjalalaisia.
Progressiivista valtion tuloveroa on vähitellen hilattu siihen
suuntaan, että voisi väittää, että siinäkin
ollaan menossa kunnallisverotyyppisen tasaprosentin suuntaan. Seuraavassa
muutoksessa poistuu ylin veroluokka. Alapäässähän
on tehty muutoksia siten, että valtionveroa eivät kaikkein
pienituloisimmat joudu maksamaan.
Globalisaatiotyöryhmä (hieno sano tarkoittaa sitä, että
markkinat ovat maailmanlaajuiset) esitti lisää helpotuksia
progression yläpäähän. Useat tahot tavoittelevat
Virossa käyttöön otettua tasaveroa olikohan se jotain
20-25 prosenttia. Yhteismarkkinat Euroopassa ja koko maailmassa jouduttavat
tätä kehitystä.
Tällöin nykyisenlainen suomalainen ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme
vaarantuu. Kunnissa tilanne on jo päällä, koska valtiovalta
on vähentänyt osuuttaan peruspalvelujen toteuttamiseen pudottamalla
valtion osuuden yli 40 prosentin tasolta päälle 20 prosentin
tason.
Samaan aikaan toteutti valtio veronkevennykset kaventamalla kuntien
verotulopohjaa. Nyt tästä ollaan luopumassa. Kunnallisveroprosentit
ovat kunnissa nousseet, mutta todellinen kunnallisvero on todellisuudessa
alempi kuin aiemmin, koska veroa maksetaan pienemmästä määrästä
kuin aiemmin. Myöskään kaikkein pienituloisimmat eivät
maksa kunnallisveroa lainkaan.
Työttömyyteen ei näy löytyvän mitään
viisasten kiveä. Sen kulut ovat poissa yleisten peruspalvelujen
tuottamisesta. Samanaikaisesti on matalan tuottavuuden että myös
matalan palkkatason aloja, joille ei tahdota saada työvoimaa. Siihen
yhtälöön on vaikea löytää ratkaisuja,
koska vahvat etujärjestöt vahtivat tiukasti, etteivät
niiden edut vaarannu, joilla on töitä ja menee hyvin.
Solidaarisuus eli yhteisvastuullisuus ja huolehtiminen heikommista
on ollut usein toistettu sana, mutta se on jäänyt merkitystä
vailla olevaksi. Uudessa tuloratkaisussa mentiin siitä jälleen
pari piirua kauemmaksi.
Mainitsin alussa sekä verotetuista että verottamatta jääneistä
tuloista. Viimeksi mainittuja on kahta lajia eli ihan laillisesti verotuksen
ulkopuolelle eri väestöryhmillä jäävät
tulot. Toinen laji näitä ovat pimeät tulot. Pimeiden
tulojen syyksi sanotaan korkeaa verotusta, mutta niitä pimeitä
tuloja on kaikissa tulotasoissa. Olisiko reilumpaa, että pienitulisemmat
saisivat reilusti tienata esimerkiksi työttömyyskorvauksen
päälle nykyistä suuremman määrän verovapaasti.
Luulen, että muuta ulospääsyä ei ole työttömyydestä.
Jos suurituloisemmat saavat verohelpotuksia pitäisi vastaavasti
heidän osaltaan tarkistaa maksuosuutta keskituloisten kustantamiin
yhteiskunnan tuottamiin ja järjestämiin palveluihin. Ystävällisin(vero)terveisin!
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________
Forssan Lehti
3.12.2004
Urjalan kulmilta
Suuria suomalaisia
Itsenäisellä Suomella on synttärit maanantaina. 87 vuotta
ei ole juhlavuosissa mitenkään erityinen sen paremmin kansakunnan
kuin yksilönkään kohdalla. Tänä vuonna on kuitenkin
tullut kansakunnan elämässä täyteen sellaisia vuosimääriä,
että kannattaa hetkeksi pysähtyä niitä kertaamaan
ja pohtimaan.
Talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 65 vuotta. Se on jo sen verran
pitkä aika, että pari kolme sukupolvea on ehtinyt aikuisikään.
Yhä harvemmassa ovat myös ne, joilla on noista ajoista omakohtaisia
muistoja kerrottavaksi suvun nuoremmille.
Jatkosodan päättymisestä on kulunut jo 60 vuotta. Kesällä
tapahtumia kerrattiin ja järjestettiin paljon tilaisuuksia, joissa
muisteltiin noita aikoja niin sotilaiden kuin siviiliväestönkin
näkökulmasta. Karjalaan palanneille jatkosodan loppunäytös
merkitsi kotiseudun lopullista jättämistä.
Urjalassa kuusikymmentä vuotta sitten sadat karjalaisperheet etsivät
uuta kotia ja sijoituspaikkaa. Muolaalaisten asuttaminen oli alkanut.
Heitä asettui Urjalaan toistatuhatta henkeä. Monet urjalalaiset
kulmakunnat saivat uutta virettä uusista asukkaista.
Outoa oli varmasti molemmin puolin. Urjalalaiset olivat tosin jo viiden
vuoden ajan totuttautuneet muualta tulleisiin karjalaisiin. Oli opittu
toisten tavoille. Silti syntyi tietenkin myös jännitteitä
ja eturistiriitojakin. Toisaalta moni hämäläispoika sai
karjalaisen vaimon ja karjalaismies vastaavasti hämäläisen
vaimon.
Samanaikaisesti yritettiin järjestää myös rintamalta
vapautuneille miehille rintamiestiloja ja asuntoja. Työpaikkoja
tarvittiin. Sotatilasta siirryttiin vähitellen siviilielämään.
Lapin sota tosin jatkui vielä vuoden 1945 huhtikuulle.
Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että nyt alkaisi olla korkea
aika koota tuon ajan tapahtumista tietoja muistiin ja kirjoihin ja kansiin.
Urjalan historian kolmatta osaa puuhattiin reilut kymmenkunta vuotta
sitten. Aina hanke kariutui rahapaulaan ja ajat eivät ole siitä
kunnan osalta yhtään paremmaksi muuttuneet. Sähkörahoilla
olisi tällaisen kulttuuri-investoinnin vielä voinut tehdä.
Mutta lieneekö kenelläkään sen paremmin kiinnostusta
kuin innostustakaan aihetta kohtaan.
Sodan jälkeisistä ajoista on Urjalan väkiluku lähes
puolittunut. Ikärakenne ei mahdollista väestön luonnollista
uusiutumista. Pitäjään muuttaa enemmän ihmisiä
kuin täältä pois, mutta hautajaisia on paljon enemmän
kuin ristiäisiä. Toisin oli sodan jälkeen, jolloin suuret
ikäluokat saatettiin maailmaan.
Sotaveteraanien keski-ikä on reilusti yli 80 vuotta. Nuorimmatkin
sotaan osallistuneet kokonaiset ikäluokat saavuttavat tämän
merkkipaalun pian. Veteraanien kannalta on ollut hieno asia, että
heidän arvostuksensa on kaiken aika kasvanut. Historia on omalta
osaltaan nostanut heidän panoksensa siihen arvoon, joka sille kuuluu.
Tali-Ihantalan torjuntavoitto merkitsi Suomen itsenäisyyden varmistumista.
Silti on edelleenkin käsittämätöntä, että
ylin sodanjohto ei havahtunut ajoissa odotettavissa olevaan neuvostojoukkojen
suurhyökkäykseen. Marskin olisi pitänyt tuntea venäläinen
mentaliteetti. Kannaksen halkijuoksu
olisi ehkä voitu välttää. Itse asiassa Suomi voitti
sodan, mutta hävisi rauhanteossa paljon sellaisia alueita, joita
vihollinen ei koskaan saanut haltuunsa.
Itsenäisyyspäivän aattona selviää se, kenet
suomalaiset ovat valinneet suureksi suomalaiseksi. Hyviä ehdokkaita
on paljon sekä kymmenen viimeisen että esikarsittujen joukossa.
Teimme aikanaan Menosten ensimmäisessä kylätutkimuksessa
kysymyksen siitä, ketkä olisivat merkittävimpiä
vaikuttajia kylässä. Pari henkilöä nousi esiin.
Kuitenkin päätimme laittaa loppuraporttiin yhden vastaajan
lauseen: "jokainen ihminen on laulun arvoinen" Se on lainaus
Veikko Lavilta. On vaikea sanoa. kuka on suurin suomalainen, mutta suuria
suomalaisia ovat kaikki ne tavalliset ihmiset, jotka ovat hoitaneet
omat tehtävänsä parhaan kykynsä mukaan. He pitävät
maan itsenäisenä myös tulevina aikoina.
Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________
26.11.2004
Forssan Lehti
Urjalan kulmilta
Hyvä kirja on luettu kirja
En heti saa mieleeni, onko urjalalaisten kirjoittamia tai Urjalaa koskevia
kirjoja tulossa joulumarkkinoille. Viisikymmentä vuotta sitten
ilmestyi Tuntematon Sotilas, josta tuli ennakoitua suurempi menestys.
Väinö Linnan pitkäaikainen ystävä Jaakko Syrjä
on kirjoittanut ystävästään kirjan, jota on esitelty
paljon lehdistössä. Siihen on tulossa jatko-osa myöhemmin.
Linnan virallista elämäkertaa kirjoittaa Yrjö Varpio,
mutta se ei vielä valmistu.
Monia urjalalaisia koskettaa parhaillaan työn alla oleva kirja,
joka julkaistaan ensi kesänä Urjalassa. Sitä puuhaavat
punnukselaiset. Kaikille ,varsinkaan nuoremmille, ei sana Punnus ole
ollenkaan tuttu. 65 vuotta sitten alkoi punnukselaisten ja urjalalaisten
yhteinen taival. Jatkosodan jälkeen he asettuivat ja heidät
asutettiin tänne Urjalaan Neuvostoliitolle luovuttamaan joudutusta
Muolaan pitäjästä.
Muolaan suurin ja vauraimmaksikin mainittu kylä ulottui Punnusjärvestä
aina Vuoksen rannoille saakka ja siitä sanottiin, että Punnus
oli puoli pitäjää. Muolaan historian mukaan kylän
järven ja joen nimi lienee peräisin siltä ajalta, jolloin
Pontus de la Gardie vaelsi sotajoukkoineen Muolaan korvissa ja rakenteli
kapulatietä "Pontuksen siltoja" mm Punnusjokivarren soille.
Pontuksen sanotaan asuneen kolme vuotta Punnuksessa.
Kyseessä on sama suomalainen sotapäällikkö, joka
on antanut nimensä Nuutajärven lasikylän ravintolalle.
Hänestä lienee myös aikanaan Moskovassa riimitelty: lähtee
kesä, lähtee talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko.
Kirjaan on tarkoitus kerätä tiedot kaikista kylässä
vuonna 1939 asuneista ja heidän perillisistään. 65 vuoden
aikaan sisältyy jo monta sukupolvea, joten kaikkien näiden
kirjaamisessa on kova työ. Helpottamaan tietojen keräämistä
on Urjalan Karjalaisten kotisivulle tehty lomake, jonka voi tulostaa
ja täyttää ja lähettää sitten kirjan tekijöille.
Kotisivulle löytää: www.urjalankarjalaiset.fi.
Sivustolta löytyy myös mielenkiintoinen vuodelta 1952 peräisin
oleva lista, jossa on lueteltu Urjalassa tuolloin asuneita karjalaisia.
Lista ei ole täydellinen, mutta siellä on paljon nimiä,
joista voi olla apua nuoremmille omien juurien jäljittämisessä.
Urjalassa kirjaan tulevia tietoja ottavat vastaan Hannu Kontio ja Irma
Uotila ja muualla Veli-Matti Halonen, Anne Kuorsalo ja Raili Nordblad.
Kaikkien yhteystiedot löytyvät Urjalan karjalaisten kotisivulta.
Myös kaikki muu punnukselaisten elämään liittyvä
aineisto niin Muolaasta kuin Urjalasta on kirjantekijöiden kannalta
arvokasta.
Hienoa kotiseudun perinteen tallennusta on myös Urjalan Joulun
kokoaminen, Toimituskuntaan ovat kuuluneet Ahti Lukkaroinen, Jorma Nummela
ja Paavo Puolimatka. Jorma on hienoilla luontokuvillaan kuvittanut kannen
vuosittain.
Urjalan Joulua julkaisee Urjalan Rotaryklubi. Sen presidenttinä
on Eero Virtanen. Urjalan klubi täyttää ensi vuonna 30
vuotta ja koko järjestön perustamisesta tulee 100 vuotta.
Lehdessä on tarkoituksella paljon ilmoituksia. Niiden tuotolla
kustannetaan lehti sekä tuetaan nuorten lähettämistä
stipendiaatteina ulkomaille tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja
vahvistamaan kielitaitoa. Lähes vuosittain urjalalaisia on lehden
tuotoilla ulkomailla opiskelemassa.
Lehdessä on tietty kantajoukkio, joka tuottaa kirjoituksia vuosittain.
Heistä viime aikoina ahkerimpia ovat olleet Per Carlander ja Valo
Saikku. Urjalan aikojaan paikallislehdessä kuvannut ja kirjaksi
saakka saattanut Juhani Arppe on uusia kirjoittajia. Oiva Virtanen,
Seppo Kolu, Veikko Nummi, Tellervo Santaranta, T Kannisto ja Terttu
Kannisto kuvaavat mielenkiintoisesti elämää eri aikoina
kotiseudullamme.
Hyvä kirja on luettu kirja. Hyvä lehti ja hyvä kirja
saavat tarttumaan niihin useammin kuin kerran. Eiköhän tämän
vuoden tarjonnasta löydy mielenkiintoista antia meille kaikille.
Seppo Pirhonen
____________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.11.2004
Urjalan kulmilta
Hyviä uutisia
Urjalan Yrittäjien puheenjohtaja Raimo Tuominen kaipasi viimeviikkoisessa
Urjalan Sanomien yrittäjänumerossa Urjalasta myönteisiä
uutisia. Raimon esittämä näkökohta on aivan paikallaan.
Yritysmaailmasta myönteisiä uutisia onkin kuulunut.
Urjalan kaupallinen elämä on saamassa uutta ilmettä,
kun joulun alla avataan torin reunalle suuren kohun saattelemana noussut
kauppakeskus. Marketin lisäksi siihen on tulossa kauan toivelistoilla
ollut Alko sekä pankki ja vielä jotakin muuta. Vanhaan markettiin
on tulossa myös jotakin, jota ei vielä ole kerrottu.
Tarmo-lähikauppa lopetti toimintansa. Toimintaa pyörittäneet
yrittäjät eivät löytäneet sellaista toimintakulttuuria,
joka olisi tyydyttänyt urjalalaisia asiakkaita. Aikaisemmat yrittäjät
Eila ja Esa Kantsila pyörittivät kauppatoimintaa sillä
paikalla menestyksellisesti. Erityisesti lihatiski sai paljon kiitosta.
Nyt näihin tiloissa on tulossa yökerho. Rohkea liikeidea ja
nähtäväksi jää paljonko asiakkaita tarvitaan
toiminnan kannattavana ylläpitämiseen.
Uusia yrityksiä on perustettu edelleenkin tasaiseen tahtiin. Useimmat
niistä ovat yhden hengen yrityksiä. Urjalassa onkin väkilukuun
nähden yrityksiä erittäin paljon. Urjala on kokoluokassaan
aivan valtakunnan kärkeä.
Suurin teollinen yritys FinnFilter oli otsikoissa alkuvuodesta, kun
lomautukset ja irtisanomiset uhkasivat. Nyt ilmeisesti on käynyt
niin, että näihin toimiin ei tarvinnutkaan turvautua. Sekin
on hyvä uutinen.
Metalliteollisuuden osalta pitäjällä pyörii kaikenlaisia
huhuja. Niitähän on tietenkin aina. Silti toivoisi, että
suomalaiset teollisuusjohtajat osaisivat arvostaa suomalaista osaamista.
Ammattitaitoinen työvoima on yrityksellä tärkeintä
pääomaa.
Yrittäjien ja kunnan väliset suhteet ovat joskus ongelmallisia.
Paikkakunnalla toimineet yrittäjät ovat joskus sitä mieltä,
että päähuomio kiinnitetään uusien yritysten
saamiseen ja vanhat jäävät vähälle huomiolle.
Joskus taas yrittäjät asettavat toimillaan kunnan vänkärakoon.
Siinä tilanteessa tekee kunta niin tai näin, niin aina yrittäjän
mielestä väärin.
Yrittäjät valittavat myös sitä, että kunta
ei käytä paikkakunnan yritysten palveluja. Nykyisen kilpailulainsäädännön
mukaan ei oman paikkakunnan yrityksiä saa asettaa etusijalle. Heti
kohta on kuitenkin sanottava, että tarjouspyynnöllä voi
vaikuttaa jonkin verran siihen, miten paikalliset yritykset pärjäävät.
Herkät suhteet yrittäjien ja kunnan välillä kärsivät
taitamattomasta menettelystä. Huonot toimintatavat nakertavat ilmapiiriä
kauan. Ihmetellen ovat kuntalaiset seuranneet nuoren grilliyrittäjän
pompottelua. Viimeisin vaihe on kuulemma se, että grillipaikan
yrittäjäpaikka kilpailutetaan. Joillakin toimijoilla on herkät
varpaat.
Elinkeinoelämään on viime vuosina sijoitettu rahaa paljon
erilaisten projektien kautta. Osassa näistä on mukana niin
sanottua EU-rahaa ja osassa sen lisäksi muista kanavista tulevaa
rahoitusta. Valtakunnallisesti on vähitellen alettu selvittää
sitä, mitä nämä erilaiset projektit ja hankkeet
oikeasti ovat saaneet aikaan.
Joissakin lappuraporteissa on kerrottu syntyneet kymmeniä työpaikkoja.
Totuus on kuitenkin joissakin perusteellisesti selvitellyissä tapauksissa
ollut se, että tulokset ovat jääneet laihoiksi. On syntynyt,
kärjistäen, vain raportti ja projektihenkilöt ja konsultit
ovat saaneet palkkansa.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten kävi eräänkin
oman seutukuntamme hankkeen. Siinä oli tavoitteena, että noin
miljoonalla kuntien markalla olisi saatu 250 työpaikkaa. Totesin
asian käsittelyssä, että, jos tämä toteutuisi,
pitäisi sille antaa Nobelin taloustieteen palkinto. Ilmeisesti
joku tuli jossain vaiheessa joku muukin tuli järkiinsä ja
moinen satu jäi toteutumatta.
Kehitysyhtiön paikallinen toiminta ja erityisesti Seppo Seppänen
saa kiitosta yrittäjiltä.. Hän tuntee paikalliset olot
ja yrittäjien tarpeet. Kiitos hänelle jaksamisesta yrittäjyyden
edistämisessä! Sekin on hyvä uutinen.
Seppo Pirhonen
______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
12.11.2004
Urjalan kulmilta
Urjalan oppilastilastojen mukaan Kirkonkylän koulun yhteydessä
toimivilla erityisluokilla oli tämän lukuvuoden alkaessa 28
oppilasta, joista 12 opiskeli yläasteen oppimääriä.
Erityisluokkien lisäksi on kouluihin palkattu kolme vakinaista
ja lisäksi määräaikaisia koulunkäyntiavustajia.
Lisäksi on yksi kiertävä erityisopettaja, joka keskittyy
ala-asteilla puhe- kirjoittamis- ja lukemisvaikeuksista kärsivien
auttamiseen. Erilaisen erityistuen tarve näyttää siis
kasvavan kaiken aikaa.
Urjalan koulujen oppilasmäärät olivat syyskuun tilaston
mukaan seuraavat: Asema 99, Halkivaha, 22, Kirkonkylä 102, Menonen
30, Nuutajärvi 29, Puolimatka 17, Urjalankylä 26, Kirkonkylän
erityisluokat 28 ja yläaste 217. Yläasteella oli kylmäkoskelaisia
22. Ala-asteella oppilaita oli yhteensä 325.
Kun Urjalassa siirryttiin peruskouluun vuonna 1976, perustettiin Urjalan
ja Kylmäkosken yhteinen apukoulu. Myöhemmin itsenäisenä
toiminut Laukeelan koulu yhdistettiin samassa rakennuksessa toimineeseen
Kirkonkylän koulun erityisluokiksi. Opettajia oli pitkään
kaksi, joista toinen opetti pääsääntöisesti
luokkia 1.-6. ja toinen luokkia 7.-9.. Parina lukuvuonna opettajia on
ollut kolme.
Erityisopetusta annetaan urjalalaisille oppilaille osin myös Urjalan
ulkopuolella. Tämä opetus on järjestetty sopimusvaraisesti
esimerkiksi vaikeammin kehitysvammaisille tai aistivammaisille aina
tapauskohtaisesti.
Kaikki oppilaat ovat erilaisia. Osa on hyvin lahjakkaita kaikilla aloilla,
joku voi olla sitä taideaineiden osalta joku matemaattisesti, joku
kielellisesti ja joku kädentaitojen osalta. Sama on toisinkin päin.
Jollakin oppiminen ei suju muiden tahdissa ja jotkut asiat saattavat
tuottaa huomattavia vaikeuksia. Tällöin on oppilaan edun mukaista,
että hän saa kykyjensä mukaista opetusta.
Urjalassa oppilasryhmät eivät ole kovin suuria ala-asteella
ja yläasteella. Asemalla ja Kirkonkylässä on pääosin
aina vuosiluokat. Kirkonkylässä on tällä kertaa
kolmas ja neljäs luokka yhdysluokkana ja Asemalla viides ja kuudes
on yhdistetty siten, että näitten luokkien tytöt ja pojat
ovat yhdysluokkina. Muissa kouluissa ovat kaikki luokat aina yhdysluokkia
joko niin, että ensimmäinen ja toinen on yhdistetty tai sitten
että ensimmäisestä kolmanteen on yhdistetty. Vastaavasti
on yhdistetty luokat kolmannesta kuudenteen tai neljännestä
kuudenteen.
Yhdysluokka ei ole opetuksellisesti ollenkaan huono vaihtoehto. Siinä
voi oman oppimisen sivussa saada nuorempi hieman ennakkoa tulevien luokkien
opetuksesta. Ylemmällä luokalla oleva voi puolestaan saada
oman oppimisensa ohessa kertausta nuoremman luokan opiskellessa asiaa
uutena. Tietenkin neljänkin vuosiluokan opettaminen kerralla vaatii
opettajalta harjaantumista ja erityistaitoja. Toisaalta yhdysluokassa
vanhemmat oppilaat voivat saada itsetunnolleen vahvistusta, kun voivat
neuvoa nuorempia.
Yläasteella on voitu vielä säilyttää neljä
aloittavaa ryhmää. Nyt 75 seiskaluokkalaista on ajettu neljään
ryhmään pääsääntöisesti siten, että
Urjalan Aseman ja Kirkonkylän koululaiset ovat voineet jatkaa tutussa
kokoonpanossa. Urjalan kyläkoulujen ja Kylmäkosken Aseman
oppilaat on jaettu kahdeksi luokaksi.
Joskus erityisluokille siirtoja on tehty vielä yläasteella.
Tämä saattaa usein olla myöhäinen vaihe. Siirtoa
on saatettu harkita jo aiemmin, mutta aina vanhemmat eivät sitä
hyväksy. Toisaalta ala-asteilla on monin keinoin yritetty viedä
heitä eteenpäin.
Koulunkäyntiavustajia tarvitaan lisää. Joskus kyllä
miettii sitäkin, että onko nuoren opettajan ja koulunkäyntiavustajan
palkassa suuri ero, Joskus voisi olla parempi ratkaisu pienempi opetusryhmä
ja sillä pätevä opettaja. Toisaalta henkilökohtainen
lisäapu oppilaalle oikeaan aikaan on yhteiskunnalle huomattavasti
halvempi kuin jälkiseuraamusten hoito.
Eräs ongelma Urjalan erityisopetuksessa on tulossa selvemmin esille.
Vaikeasti käyttäytymishäiriöiset saattaisivat tarvita
oman ryhmän. Se tuskin enää mahtuu Kirkonkylän kouluun.
Tällöin pitää miettiä sitäkin pitäisikö
kaikkien yläasteikäisten erityisopetus olla samassa talossa
oman ikäistensä parissa kuitenkin omina ryhminä.
Seppo Pirhonen.
________________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.11.2004
Urjalan kulmilta
Kileitaito tärkeä pääoma
Vanhemmat ovat alkaneet huolestuneina kysellä, miten englanninopetusta
Urjalan ala-asteilla ollaan muuttamassa. Toinen kiertävästä
aineenopettajasta jää eläkkeelle helmikuun alusta. Taloussuunnitelmaan
on kirjautettu, että tässä tilanteessa opetus järjestettäisiin
luokanopettajien toimesta. Muutos tulisi kuitenkin koskemaan vain kyläkouluja.
Kahdessa suurimmassa koulussa jatkaisi edelleen aineenopettaja.
Urjalan suuremmissa kouluissa, joissa kummassakin on noin sata oppilasta,
on toinen kiertävistä opettajista. Joskus myös joku luokanopettaja
on pitänyt jollekin luokalle englantia. Jokainen luokka on saanut
englannin opetusta ainakin kaksi viikkotuntia. Luokan koko on vaihdellut
tänä lukuvuonna 14-21 oppilaaseen.
Viidellä kaksiopettajaisella koululla on toiminut toinen kiertävä
opettaja. Hänellä on yleensä aina yhdistelmäluokka
niin, että hän opettaa englantia samanaikaisesti sekä
kolmannelle että neljännelle luokalle, jolloin ryhmäkoko
on vaihdellut viidestä kymmeneen oppilaaseen. Vastaavasti hän
on opettanut samalla tunnilla englantia viidennelle ja kuudennelle.
Ryhmäkoko vaihtelee viidestä kolmeentoista oppilaaseen. Samalla
tunnilla opetetaan siis aina kahta luokkaa yhdysluokalla.
Toinen englanninopettajista on ollut vuorotteluvapaalla ja palaa töihin
tammikuussa. Kunnanhallitus on antanut luvan täyttää
kevääksi eläkkeelle jäävän viran sijaisella.
Tietävästi kahden suurimman koulun johtajat, sivistystoimenjohtava
ja vuorotteluvapaalta palaava opettaja ovat pitäneet palaverin,
jossa on sovittu siitä, että tämä opettaja siirretään
isoimpien koulujen opettajaksi helmikuun alusta ja sijainen tulisikin
kyläkouluille. Nykyinen vuorotteluvapaan sijainen ei olisi tiettävästi
jatkamassa.
Kyläkouluissa englannin opetuksesta huolehtisi jatkossa toinen
luokanopettajista. Tämä laittaa lukujärjestykset ja koulukuljetukset
uusiksi. Ilman lisätunteja järjestely ei onnistu. Keskimäärin
tarvittaisiin kuullekin koululle neljä lisätuntia. Tällä
kertaa en saanut asiantuntijoilta tunnin hintaa. Muistaakseni vuosiviikkotunnin
hinta markka-aikana oli 6500 markkaa eli siis reilut tuhat euroa. Viisi
koulua tarvitsi siis 20 lisätuntia.
Kiertävästä englannin opettajasta luopumista on perusteltu
säästösyillä. Ainoa säästö, joka
luopumisesta tulee, on opettajan matkakorvaus. hänhän joutuu
päivän aikana siirtymään koululta toisele ja se
virkaehtosopimuksen mukaan korvataan. Viikossa kilometrejä viiden
koulun siirtymistä tulee noin 200 kilometriä eli kuukaudessa
300 euroa.
Pedagogisia eli opetuksellisia perusteita ei muutokselle ole. nykyinen
pienempien koulujen englanninopettaja on tottunut opettamaan yhdysluokkia.
Hänen kannaltaan ainoa huoli on tietysti siinä, että
jonkin koulun lakkautuksen myötä tunnit vähenevät
ja opetusvelvollisuus pitäisi saada täyteen.
Yläaste liittyy tähän siten, että siellä saatettaisiin
tarvita englanninopettajille jatkossa lisätunteja. Aseman koulu
olisi tietysti lähinnä maantieteellisesti. Toisaalta ala-asteella
opettava englanninlehtori voisi yhtä hyvin opettaa myös yläasteella.
Erityisesti 124 kyläkoulun lapsen vanhemmat kysyvät, miksi
heidän lapsensa laitettaisiin opetuksellisesti huonompaan asemaan.
Koulutuksen saanut luokanopettaja pystyy opettamaan
englantiakin, mutta kaikilla ei ole tätä koulutusta ollut,
koska peruskoulussa alun perin lähdettiin siitä, että
aineopettajat ja englantiin erikoistuneet luokanopettajat hoitavat opetuksen.
Säästöillä, eikä opetuksellisin perustein muutosta
ei voi perustella. Miksi siis? Englannissakin tulisi oppilailla olla
tasavertaiset lähtökohdat.
Kiertävän englannin opettajan pitämien tuntien ansiosta
on kaksiopettajaisten koulujen 3.-6. yhdysluokille saatu jakotunti,
joka on yleensä käytetty äidinkielen ja matematiikan
opetukseen. Ei kai joku kuvittele että jatkossa yhdysluokassa opetettaisiin
samanaikaisesti englantia kolmannelle ja neljännelle ja äidinkieltä
viidennelle ja kuudennelle. Kielen opetus perustuu paljon kuunteluun,
ääntämisharjoituksiin ja kääntämiseen.
se vaati opettajalta täysipainoisen panostuksen. Kielitaito on
tärkeä pääoma.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
29.10.2004
Urjalan kulmilta
Kaikki voittivat vaaleissa
Vaalit on käyty. Tälläkin kertaa kaikki voittivat. Toiset
voittivat äänimäärissä, toiset paikoissa ja
menetyksiä kokeneet saivat torjuntavoiton. Urjalassa hävisi
vain kansanvalta, koska äänestysprosentti putosi yli viisi
prosenttiyksikköä. Tämä oli ennakoitavissa, koska
äänestyspaikkoja vähennettiin. Osin vaikutti varsin suuri
luopujien joukko. Oli vaikea löytää korvaava ehdokasta.
Keskusta säilyi suurimpana valtuustoryhmänä yhdellätoista
valtuutetulla. Kokoomus nousi sosialidemokraattien rinnalle kahdeksalla
valtuutetulla. Alhainen äänestysprosentti suosii kokoomusta
ja siitä kärsivät eniten sosialidemokraatit. Ennusteeni
meni pieleen siinä, että arvelin demareiden ottavan yhteislistan
paikan varsinkin, kun vasemmistoliitto ei ollut mukana lainkaan. Sdp
oli viimeksi ja nyt ensimmäisellä nousijan paikalla.
Alueellisesti tarkastellen Urjalan vaalitulos näyttää
melko tasapainoiselta. Halkivahasta tuli edelleen kolme. Jaana Lehtonen
uutena ja Samuli Kortesato ja Erkki Tirkkonen kokeneina konkareina.
Honkolassa Olli vaihtui vanhempaan veljeen eli Ristimäen Mikkoon.
Kehrolta jatkaa Pauli Lella nyt kokoomuksen ääniharavana.
Pauli on ehtinyt jo edustaa niin SMP:tta, keskustaa kuin yhteislistaakin.
Puolimatkasta jatkaa Risto Rantala ja uutena tuli Kyllikki Lähdeniemi.
Nuutajärveläisten edustajia on kaksi Leena Nummi ja Jarmo
Vähä-Touru. Lähelle paikkaa pääsivät Erja
Aaltonen, Aila Manner ja Markku Iivonen. Torunkulma ei saanut tällä
kertaa valtuutettua.
Menoslaiset onnistuivat saaman kolme edustajaa, joista parhaiten harvavoi
koko pitäjässä ensikertalainen ja valtuuston kuopus,
yrittäjä Rami Harju. Pauliina Mäki-Ojala ja Voitto Savolainen
kuuluvat keskustan kokeneeseen kaartiin.
Hanhisuolta tulee uutena Ilkka Vuori ja Kokolta niin ikään
uutena valtuustoon naisten nuorin Anna Saari. Välkkilästä
jatkaa Tapio Paija. Urjalankylästä jatkaa demareiden asiallinen
työmyyrä Kari Simola ja uutena tulee Sirkka Tervo.
Laukeelasta, pitäjän keskuksesta tulevat Helena Lehtinen,
Reijo Kuljuntausta nykyisinä valtuutettuina ja uutena Tuula Närvänen,
joka oikeastaan tulee Kampparinkulmalta. Laukeela on selvästi aliedustettuna
uudessa valtuustossa
Huhdista eli aseman seudulta tulevat Ari Aalto, Jorma Ahonen, Seija
Alitalo ja Pekka Toriseva ja Mauri Vättö uusina kasvoina.
Ahosen Jokke on ollut kylläkin joskus aiemmin valtuustossa. Aseman
vahva nimi on edelleen Urjalan toinen äänikuningas sosialidemokraattien
vahva nimi Pekka Heinonen, joka on myös valtuuston ikäpuhemies.
Myös keskustan työmyyrä Paula Virtanen uusi komealla
äänimäärällä paikkansa.
Suurin tuuletus kävi keskustan valtuustoryhmässä. Siellä
on peräti seitsemän uutta jäsentä, kun kuusi merkittävää
vaikuttajaa luopui ja Perhon Teemu tipahti yllättäen vaaleissa.
Keskustan ryhmä on myös ainoa, jossa on naisenemmistö.
Myös nuorilla on ryhmässä vahva edustus, sillä alle
kolmikymppisiä on kolme.
Sosialidemokraateissa naisten määrä putosi neljästä
kahteen, kun kaksi vahvaa naista jäi pois ja vain yksi uusi tuli
tilalle. Partisen Susannan kohtaloksi tuli yllätysputoaminen. Kokoomuksessa
kaikki ehdolla olleet uusivat paikkansa. Kaksi merkittävässä
asemassa ollutta luopui. Ryhmään tuli yksi uusi nainen. Näin
naisia on kasvaneessa kokoomusryhmässä edelleen kaksi.
Vaalitulos on selvää matematiikkaa hallituspaikkojen ja lautakuntien
osalta. Jokaiseen seitsemänjäseniseen toimielimeen keskusta
saa kolme ja sosialidemokraatit ja kokoomus kumpikin kaksi. Puheenjohtajista
pitää pystyä sopimaan kolmen ryhmän kesken.
Vaalit on käyty ja uudet päättäjät vuosiksi
2005-2008 on valittu. Toivotan onnea kaikille valituille ja menestystä
sekä jaksamista! Hyvä luottamushenkilö paneutuu asioihin
perusteellisesti ja ottaa selvää jo valmisteluvaiheessa. Hyvällä
päättäjällä on uusia ideoita ja kykyä
oivaltaa, että kokonaisuus on osiensa summa.
Seppo Pirhonen
____________________________________________________________________
Forssan
Lehti
22.10.2004
Urjalan kulmilta
Valtuusto muuttuu
En ole vielä äänestänyt. Siksi seurasin loppuosaa
keskiviikon vaalikeskustelusta mtv-laisessa muodossa. Keskustelu osoitti
yhden tärkeän asian. Puoluejohtajien kannattaisi olla mukana
kunnallishallinnossa. Silloin heillä olisi todellista tietoa siitä,
missä kunnissa nyt mennään. Esimerkiksi molemmat forssalaiset
kansanedustajat tietävät kunta-asioista enemmän, koska
valtuuston jäseninä saavat kaiken sen informaation suoraan,
mitä muuten eivät saisi.
Urjalalaisista on äänestänyt hitusta vaille 30 prosenttia.
Se on pari prosenttiyksikköä vähemmän kuin edelliskerralla,
jolloin koko äänestysprosentti oli noin 64. On ennakoitavissa,
että Urjalassa äänestysprosentti ei ehkä ylitä
viimekertaista. Monella äänestysmatka on viimekertaista huomattavasti
pidempi.
Urjalan vaalit ovat sikäli historialliset, että ensimmäistä
kertaa sodan jälkeen kommunisteilla, kansandemokraateilla ja niiden
nykyisellä jatkajalla vasemmistoliitolla ei ole ehdokkaita lainkaan.
Viimeksi heitä oli yksi ja kahdeksan vuotta sitten he menettivät
viimeisen paikkansa, Koskaan heillä ei ole täällä
ollut niin vahvaa asemaa kuin esimerkiksi monissa naapurikunnissa. Enimmillään
taisi olla kolme tai neljä valtuutettua.
Toisen kerran peräkkäin myös vihreät puuttuvat
ehdokasjoukosta. Myöskään mitään Pro-Urjala
liikettä ei nyt ole. Muutaman vuoden tauon jälkeen kristillisdemokraateilla
on yksi ehdokas. Aikanaan puolue sai paikkansa vaaliliittojen ansiosta.
Läpimenoon tarvitaan yli sata ääntä.
Vuonna 1976 vaaleissa vaaliliitossa olivat kokoomus, SMP ja silloinen
kristillinen liitto. Vaaliliitto sai kahdeksan paikkaa. Tällöin
alkoi myös Pauli Lellan kunnallisura. Tavallaan siis ympyrä
on sulkeutunut hänen kohdallaan, kun hän nyt on kokoomuksen
ehdokkaana. Tiettävästi hän pyrki muidenkin listoille,
mutta vain kokoomus lämpeni kosinnalle.
Urjalan valtuusto muuttuu koostumukseltaan aika paljon koska peräti
yksitoista nykyistä valtuutettua luopuu. Aina on tapahtunut myös
yllättäviä paikkaansa uusimista hakevien putoamisia.
Luopujissa on sekä pitkäaikaisia vaikuttajia että yhden
kauden tähdenlentoja. Pois jäävät niin valtuuston
puheenjohtaja Tiina Mettänen kuin hallituksen puheenjohtaja Birgitta
Niemi. Nykyisistä hallituksessa mukana olleista jäävät
pois Mikä Järvinen, Paavo Koliseva ja Terttu Hiukkamäki-Brandys.
Muut poisjäävät ovat: Anita Hellgren-Valtanen, Jari Mustajärvi,
Heli Mäenpää, Anssi Mäkelä, Matti Nikander
ja valtuuston kuopus Olli Ristimäki. Heistä Nikander tuli
kesken kauden luopuneen Asko Tapioharjun tilalle.
Kolmen suurimman ryhmän ehdokasmäärät ovat suurin
piirtein samalla tasolla kuin neljä vuotta sitten. Keskustalla
on 11 valtuutettua ja ehdokkaita nyt 27. Sosialidemokraateilla on kahdeksan
valtuutettua ja 20 ehdokasta. Kokoomuksella on seitsemän valtuutettua
ja 19 ehdokasta.
Äänestäjät ratkaisevat ketkä 27 istuvat seuraavat
neljä vuotta Urjalan valtuuston päättäjinä.
Hyviä ehdokkaita on paljon. Luopujien suuri määrä
ja muutokset ehdokasjoukossa aiheuttavat sen, että moni miettii
kenelle äänensä tällä kertaa antaisi.
Päättäjinä tarvitaan sellaisia, joilla on jo kokemusta
ja näkemystä. Mukaan tarvitaan kuitenkin entistä enemmän
nuorta näkökulmaa ja tuoreita ajatuksia. Tärkeää
olisi, että Urjalan eri kulmakunnat tulisivat edustetuiksi. Ammatillinen
monipuolisuus antaa oman näkökulmansa ja osaamista. Joku voi
olla puheliaampi, toinen vaikuttaa hiljaisemmin keinoin.
Aikomukseni on äänestää sunnuntaina. Toivottavasti
niin tekevät kaikki muutkin, jotka eivät ole vielä äänestäneet.
Paikallista jännitystä voi lisätä tekemällä
vaaliveikkauksen. Kirjoita valittavien nimet kirjekuoreen viimeistään
lauantaina ja avaa kuori tuloksen selvittyä. Jos veikkaat yli puolet
oikein, on tulos hyvä. Jos tiedät melkein kaikki, kannattaa
olla ehdokkaana ensi kerralla. Hyviä valintoja!
Seppo Pirhonen
______________________________________________________________________
Forssan Lehti
15.10.2004
Urjalan kulmilta
Miten saadaan rahat rittämään?
Suomessa on pohjoismaisen perinteen mukainen perustuslain suojaama
kunnallinen itsehallinto. Se on arvokas ja puolustamisen arvoinen asia
edelleenkin. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että itsehallinto
on vain osittaista, koska osasta tuloista ja pääosasta menoista
päättää valtiovalta. Tämä koskee kaikenkokoisia
kuntia.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta on luotu poliittisiin päätöksin
lainsäädännön kautta. Mitä pidemmälle
yhteiskunta on kehittynyt sitä selkeämmksi on käynyt,
että valtakunnallisesti politiikan keinoin pysytään vaikuttamaan
yhä pienempään osaan niistä asioista, jotka vaikuttavat
ihmisten hyvinvointiin. Talouselämä omin ratkaisuin ja entistä
enemmän maailmanlaajuisen yhtenäistymisen ja kilpailun kautta
vaikuttaa arkipäiväämme.
Kuntien ja valtion suhde on aina ollut ongelmallinen. Aina on käyty
kiistaa, oli sitten hallitusvastuussa mikä väri hyvänsä,
kuntien ja valtion tehtävänjaosta, kustannuksista ja toimivallasta.
On tehty kyllä sopimuksia kuntakentän ja valtion kesken, mutta
täältä kunnista katsoen on näyttänyt ja käytännössä
ollutkin niin, että valtiovalta on tiukan paikan tullen tulkinnut
yhteisiä aikomuksia kotiinpäin.
Nykyinen laskennallinen valtionosuusjärjestelmä luotiin 1990-luvun
alussa syvän laman kouristellessa. Siihen sisältyi myös
järjestelmä, jolla jälkikäteen tarkastellaan kustannusvaikutuksia.
Jos kustannukset nousevat enemmän kuin on ennakoitu, erotus hyvitetään
kunnille. Näin säädettiin, mutta kaikki hallitukset ovat
muuttaneet lakia vuosittain niin, että hyvityksestä on tingitty.
Lipposen hallitus puolitti hyvitykset ja nyt Vanhasen hallitus leikkaa
hyvityksestä neljänneksen. Leikkauksen supistaminen lisää
lähivuosina kuntien valtionosuuksia.
Urjalan oli aiemmin helppo laskea valtionosuutensa. Kun valtakunnassa
puhuttiin miljardista, oli se täällä miljoona. Nyt euroaikaan
valtakunnallinen luvun vaikutus on kierrosta vaikeampi laskea, mutta
olisikohan saamapuolella noin 500 000 euroa eli kolme vanhaa miljoonaa.
Vuoden 2006 alusta on tarkoitus uudistaa kuntien valtionosuusjärjestelmä.
Millainen siitä tulee. Sitä ei tiedä vielä kukaan.
Onkin yllättävää, että se on jäänyt
valtakunnallisessa kunnallisvaalikeskustelussa menneiden penkomisen
varjoon.
Myös veronalennukset on toteutettu kuntien tulopohjaa pienentämällä.
nyt on luvattu ja osin toteutettukin hyvitys lähes täysimääräisesti.
kunnallisveron osalta. Lipposen hallitus puolitti myös kuntien
osuuden yhteisveron tuotosta ja nykyinen hallitus ei ole sitä korjannut.
Urjala sai valtionosuuksina aikanaan yli puolet menoistaan. nyt taso
alkaa olla neljänneksen paikkeilla. Samanaikaisesti kunnan osuus
verotulojen tuotosta on pienentynyt. Uusi yhdeksänkymmentäluvulla
syntynyt veromuoto on kiinteistövero, joka Urjalassa tuottaa karkeasti
pyöristäen yhden entisen veroäyripenin eli yhden verotuloprosentin
verran.
Samaan aikaan on lisätty kuntien velvollisuuksia, tehtäviä
ja palvelujen järjestämisvastuuta viimeisimpinä esimerkkeinä
esiopetus ja sairaanhoidon hoitotakuu. Urjalan ikärakenne ja väestökehitys
on palvelujen tuottamisen osalta kustannuksia lisäävä
ja valtionosuuksia kaventava.
Kysymys kuuluukin, miten saadaan rahat riittämään nykyisiin
kunnallisiin palveluihin. Urjalassa on väestömäärään
nähden kiitettävän hyvät palvelut niin lasten päivähoidossa,
koulutuksessa, terveydenhuollossa ja vanhusten hoidossa. Onko edessä
karsinta, raju leikkaus vai voidaanko uusin järjestelyin taata
jatkossa hyvät palvelut?
Kas siinä pulma. Meneillään olevissa vaaleissa valitaan
tulevaisuudesta päättävät. Tähän mennessä
on kovin vähän kuultu uusia ideoita. Enemmänkin on kätkeydytty
toisten selän taakse ja pitäydytty vahan toistossa, mikä
ei ratkaise pulmia. Eipä ihme, että monet urjalalaiset ovat
ymmällään miettiessään, ketä äänestää.
Äänestämällä vaikutat, nukkumalla sahaat omaa
oksaasi.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
8.10.2004
Urjalan kulmilta
Lyhyt vaalikamppailu
Kamppailu kunnanvaltuuston paikoista näyttää jäävän
tälle kertaa ennätyksellisen lyhyeksi. Vaalit alkavat jo ensi
keskiviikkona ja mainoksia ei ole juuri näkynyt. Saamme siis varautua
ilmeiseen loppurynnistykseen, jolloin lehdet täyttyvät ehdokaskuvista
ja postilaatikoihin ja -luukkuihin tupsahtelee erilaisia lehtiä
ja esitteitä.
Uusina esittäytymiskeinoina olivat jo viimeksi Internet-sivut
ja vaalikoneet. Kovin paljon urjalalaiset ehdokkaat eivät ole vaalikoneisiin
vastailleet. Tätä kirjoittaessani Ylen vaalikoneella oli vastannut
yhteensä 12 ja Mtv:n koneella kuusi ehdokasta.
Kävin myös puolueiden sivustoilla. Kristillisdemokraateilta
löytyi ehdokkaasta nimi ja yhteystiedot. Keskustalla oli jokaisesta
ehdokkaasta esittelysivu kuvineen. Kokoomuksella on myös kuntapohjainen
haku ja listaus ehdokkaista, mutta vain yhdestä oli enemmän
kuin nimi- ja yhteystiedot. Sosialidemokraateilta löytyi nimilista
piireittäin ja kunnittain.
Taitaa siis vielä mennä aikaa ennen kuin meillä voidaan
siirtyä netissä äänestämiseen. Sinänsä
koneilla äänestäminen ei ole harvinaista. Kohta marraskuussa
Yhdysvalloissa äänestetään presidentistä. Muistanette
viimekertaisen sikäläisen ääntenlaskun tarkistuksineen.
Siihen meni viikkoja ja vieläkään ei olla varmoja, voittiko
eniten ääniä saanut ehdokas.
Olen pitkään ollut sitä mieltä, että kunnallisvaaleissa
äänestysikäraja pitäisi laskea 16 vuoteen. Silloin
nuoret kiinnostuisivat paremmin oman paikkakunnan asioista. Tuon iän
jälkeen monen on lähdettävä opiskelemaan muualle
ja silloin eivät syntymäkunnan asiat enää tunnu
läheisiltä. Ajatus äänestysiän laskemisen selvittämisestä
on saanut viime aikoina tukea muutamilta puolueilta ja tutkijoilta.
Toki epäilijöitäkin on.
Oikeusministeri Johannes Koskinen kiinnitti huomiota tärkeään
asiaan taannoin. Hän arvosteli kuntia siitä, että ne
ovat karsineet äänestyspaikkoja jo liikaa. Monissa kunnissa,
muiden muassa Urjalassa, on sekä varsinaisena vaalipäivänä
että ennakkoäänestyksessä vain yksi äänestyspaikka.
Urjalassa paikka on kunnantalo. Ratkaisun teki muuten nykyistä
edeltävä valtuusto. Hävisin siinä äänestyksessä.
Joissakin kunnissa kokeillaan Urjalan kunnanhallituksessakin pohdittavana
ollutta vaihtoehtoa kiertävästä äänestyspaikasta.
Kylmäkoski kokeilee tällä kertaa sitä. Siellä
kiertää asuntoauto eri osissa. kuntaa. Urjalassa seurakuntavaaleissa
on ollut kiertävä äänestys jo muutamissa vaaleissa.
Kunnallisvaaleissa, tai kuten nyt tavataan sanoa kuntavaaleissa, on
äänestysprosentti tippunut vaali vaalilta. Kesällä
tutkimukset osittivat, että nyt kiinnostus saattaisi kohota, koska
kuntien asiat kiinnostivat ihmisiä aiempaa enemmän. Pari viikkoa
sitten näytti taas siltä, että äänestysaikomukset
olisivat hiipumassa. Toivottavasti urjalalaiset käyvät äänestämässä.
Silloin saadaan paras tulos kaikkien kannalta.
Alkusyksystä julkaistiin myös tutkimus, jonka mukaan ihmisiä
kiinnostaa osallistuminen muuhunkin kuin valtuustotyöhön.
Ihmiset haluaisivat olla päättämässä lautakunnissa
itselleen tärkeistä asioista. Eniten kiinnosti osallistumien
koulujen johtokuntiin. Mitä tekikään Urjalan nykyinen
valtuusto? Se lakkautti kaikki koulujen johtokunnat ensi vuoden alusta.
Urjalan kunnan tulevat luottamushenkilöpäättäjät
niin valtuustoon ja pienentyvään kunnanhallitukseen kuin muutamaan
jäljellä olevaan lautakuntaan valitaan pääosin nyt
ehdolla olevista ehdokkaista. Entistä harvemmalla urjalalaisella
on kosketuspinta kunnalliseen päätöksentekoon.
Meillä muilla on mahdollisuus vaikuttaa vain äänestämällä.
Jotkut, valitettavasti yhä harvemmat, ottavat osaa puolueiden paikalliseen
järjestötoimintaan, jota kautta voi vähän vaikuttaa.
Vaalien välillä otetaan aika vähän yhteyttä
päättäjiin. Osa uskoo kansalaisvaikuttamiseen muin keinoin.
Joskus siinä onnistutaan.
Miltei mahdottoman yhtälön ratkaisijoiksi tarvitaan hyviä
päättäjiä. Sellaisia, joilla on kykyä turvata
niukkenevilla resursseilla nykyiset ja vielä paremmat kunnalliset
palvelut.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
1.10.2004
Urjalan kulmilta
Aktiivista aikaa
Syksy on monenlaisten aktiviteettien aikaa. Kansalaisopiston piirit
ovat käynnistyneet. Seurakunnan päiväkerhot ovat toiminnassa.
Järjestöissä on alkanut vireän toiminnan jakso.
Urheilussa siirrytään vähitellen kesälajeista sisälajeihin.
Syksy on myös monien valtakunnallisten teemaviikkojen ja keräysten
aikaa.
Parhaillaan on menossa Suomen Punaisen Ristin organisoima Nälkäpäivä-keräys.
Alun perin nälkäpäivän idea oli, että päivä
oltaisiin syömättä ja näin säästyneet
varat annettaisiin keräykseen. Monilla työpaikoilla ei tarjottu
lounasta olenkaan. Joillakin työpaikoilla tämä perinne
taitaa vieläkin jatkua.
Nyttemmin on siirrytty enemmän lipaskeräyksen suuntaan. Kukin
voi laittaa keräykseen haluamansa summan rahaa. Osanotto on ollutkin
vuosittain hyvää tasoa ja näin heikompiosaisten auttamiseen
on saatu runsaasti aiemmin markkoja ja nyttemmin euroja.
Uusia keräysmuotoja ovat verkkopankin kautta lahjoittaminen tai
soittamalla puhelimella, jolloin maksu peritään puhelinlaskussa.
Tällä kertaa varoja käytetään Sudanin nälänhädän
lievittämiseen ja Aasian tulvatuhojen seurausten helpottamiseen.
Lisätietoja keräyksestä saa netistä www.redcross.fi/nalkapaiva/.
Toinen syksyinen keräys on perinteisesti ollut sotainvalidien
syyskeräys. Sehän on täällä maaseudulla toteutettu
sekä vilja- että listakeräyksenä. Nyt viljankeräyksestä
on luovuttu ja keräys tapahtuu listoilla. Varusmiehet ovat olleet
kerääjien apuna. Kun jatkosodan päättymisestä
on kulunut 60 vuotta, on monen sotainvalidin kamppailu terveyden kanssa
vielä käynnissä. Heidän kohdaltaan se ei ole vielä
ohi.
"Perunat kuppaan ja ämmät pirttiin." Niin sanottiin
ennen. Tänä vuonna kuoppaan ei kertynyt liiemmälti perunoita.
"Ämmätkään" eivät nykyään
jää pirtteihin. Kansalaisopiston opintopiireissä 70 prosenttia
opiskelijoista on naisia. Akaan Opisto tarjoa tänä vuonnakin
sadoille urjalalaisille viikoittain säännöllisen opiskelu-
tai harrastausmahdollisuuden.
Akaan Opiston tarjonta vastaa hyvin asukkaiden kysyntään.
Tällä kertaa ei ole mukana kovin paljon uutta tarjontaa. Opiskelijat
ja valtio maksavat pääosan opetuskuluista. Kuntien osuus on
yllättävän pieni.
Naiset ovat myös innokkaampia liikunnan harrastajia kuin miehet.
Nuoremmat miehet harrastavat liikuntaa enemmän ryhmissä erilaisissa
joukkuelajeissa. Naiset liikkuvat enemmän yksin tai kaksin lenkkipoluilla
tai sauvakävelyllä. Opiston naisten liikuntapiirit ja naisvoimistelijoiden
erilaiset voimistelu- ja tanssipiirit vahvistavat säännön.
Jäähallilla näyttää edelleenkin olevan hyvä
käyttöaste. Kovin paljon naapurikunnista ei ole varattu säännöllisiä
vuoroja. Toijalasta ulkopuolisia kenttävuoroja on varattu eniten.
Myös erilaiset työpaikkaryhmät ovat oivaltaneet hallin
käyttömahdollisuudet.
Jääkiekko on aika tyyris harrastus. varusteet maksavat huomattavan
paljon, jos kaiken hankki uutena. Varustepörssi sentään
toimii ja kierrätys pelaa. Varusteiden lisäksi tulevat lisenssimaksut
ja jäämaksut, joista vuoden mittaan kertyy jonkinlainen summa.
Halli pysyy pystyssä niiden varassa.
Päälle tulevat vielä kuljetukset peleihin ja tietenkin
vanhempien talkootoiminta kioskeissa ja toimitsijatehtävissä.
Syksy on siis monenlaisen toiminnan aikaa. Urjalassa on mahdollista
harrastaa monia asioita. Tarjontaa on niin pienille lapsille, nuorille,
aikuisväestölle kuin varttuneemmille. Monet eläkeläiset
sanovat, että heillä sitä vasta kiire onkin. Vireämpänä
pysyy, kun seuraa aikaansa ja osallistuu.
Osallistuminen erilaisiin toimintoihin tahtoo kasaantua. osa jää
sohvaperunoiksi. Heitäkään ei ole tarvitse syyllistää.
Jokainen tekee omat valintansa. Syksy on kuitenkin hyvä aika miettiä
valintoja. Jospa sittenkin aloittaisi aivan uutta ennen kokematonta.
Seppo Pirhonen
________________________________________________________________________
Forssan Lehti
24.9.2004
Urjalan kulmilta
Lapsiperheiden hoitotarpeet
Kävipä viime maanantain kunnanhallituksessa, että äänestyksessä
naiset voittivat miehet luvuin 5-4. Asian oli uuden päivähoitokeskuksen
rakentaminen. Asiaa esitti perusturvalautakunta työryhmävalmistelun
pohjalta. Asia siirtyy vielä nykyisen valtuuston päätettäväksi.
Ovatko Urjalan vaihtoehdot sitten puolesta tai vastaan 1,45 miljoonaa
euroa maksavasta rakennushankkeesta onkin sitten jo vallan toinen kysymys.
Asian valmistelussa on ollut selkeä arvonäkökohta jo
yksimielisessä työryhmässä. Se totesi. että
"päivähoidon tulevaisuus perustuu päiväkotihoidon
ja siihen liittyvien muiden toimintamuotojen kehittämiseen".
Edelleen työryhmä lähti olettamuksesta: "Työryhmä
ei usko lasten kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen mahdollisten
kuntalisien tuovan sellaisia markkinoita, jotka yksin kykenisivät
vastaamaan tuleviin tarpeisiin".
Työryhmä katsoi, ettei sillä ole esittää ehdottoman
varmoja lukuja päivähoidon tarpeista. Se perustelee linjaustaan
perhepäivähoidon oleellisella supistumisella. Uusia perhepäivähoitajia
on ollut vaikea saada.
Urjalassa on sosiaalitoimen johdossa ollut vallitsevana laitoskeskeinen
ajattelutapa. Niinpä kotihoidon tuen kuntalisää ei ole
edes kokeiltu. Itse asiassa varsin pitkään aikanaan lasten
kotona hoitamista ei edes tilastoitu päivähoidoksi vaan toimeentulotueksi.
Tämä laitoskeskeinen ajattelutapa näkyy myös nyt.
Todetaan, että ongelma on, ettei uusia perhepäivähoitajia
saada. Mitä on tehty sitten sen hyväksi, että hoitotyö
alkaisi kiinnostaa. Naisvaltaisen alan palkat ovat pieniä. Palkkojen
ohella myös muilla tavoin voidaan edistää kiinnostusta
hoitajan kotona tapahtuvan hoidon tekemiseksi työntekijälle
kannattavaksi.
Urjalassa on kaksi päiväkotia. Toinen Nuutajärvellä
ja toinen Laukeelassa. Laukeelan päiväkoti toimii aikanaan
kunnan johtoryhmän asunnoiksi rakennetussa rivitalossa. Sen lähellä
toimii myös ryhmis. Paikkamäärä on ollut 20. Päiväkodin
henkilöstö on toivonut uusia tiloja, jotka olisi suunniteltu
päiväkodin tarpeisiin.
Aika pitkään oli vireillä ajatus, että päivähoitokeskus
olisi tehty Laukeelan vanhaan kouluun, joka aikanaan on rakennettu lastenkodiksi,
mutta oli koulukäytössä vuosikymmenet, kun varsinainen
koulu paloi. Kohta parikymmentä vuotta rakennus on ollut pois koulukäytöstä
mm nuorisotoimen, kansalaisopiston, nuorisopajan, kunnan varikon ja
järjestöjen käytössä sekä viimeksi vuoden
verran kylmänä varastona. Virkamiesjohdossa ja osassa luottamushenkilöissä
on kova halu purkaa rakennus. Sen kulttuurihistoriallista arvoa selvitellään
parhaillaan.
Nyt hallitus esittää, että valtuusto päättäisi,
että Laukeelan rakennettaisiin 1,45 miljoonalla eurolla (8,6 miljoonalla
markalla) uusi varta vasten päiväkodiksi ja ryhmäperhepäivähoidon
tiloiksi suunniteltu uudisrakennus. Länsi-Suomen lääniltä
on tarkoitus hakea 50 prosentin valtionosuutta.
Edellä mainittu summa on siis arvio tämänhetkisestä
rakentamiskustannuksesta. Tarkemmassa suunnittelussa se täsmentyy
eli yleensä nousee. Mielestäni nykyaikaisessa päätöksenteossa
pitäisi olla mukana myös arvio käyttökustannuksista.
Mitä uudet tilat vaikuttavat henkilöstötarpeeseen ja
muihin käyttökuluihin? Missä saadaan säästöä
ja missä tulee lisäkuluja?
Kuten työryhmäkin on esittänyt, pitää asia
ratkaista poliittisella tasolla. Sitä en ymmärrä työryhmän
kannanotossa, että vaihtoehtoa ei ole edes ajateltu. Työryhmä
katsoi, että on tehtävä " poliittinen päätös
joko hankkeen jatkosuunnittelun käynnistämisestä taikka
päättää, että asia ei anna aihetta enempiin
toimenpiteisiin"
Vaikka päivähoitokeskus onkin tarpeellinen, eivät vaihtoehdot
ole vielä tässä. Yleensäkään ei ole joko-
tai. Aika usein ne ovat sekä-että. Työryhmä toteaa
retoorisesti:" Kyseessä on paljolti asia, millaisen viestin
Urjalan kunta haluaa ja voi antaa sekä olemassa oleville että
kuntaan muuttaville lapsiperheille."
Nykyajan lapsiperheiden hoitotarpeet ovat monenlaisia ja vaihtelevat
perheen eri elämänvaiheissa sovitettaessa lastenhoitoa ja
työelämää. Päivähoitoa tarvitaan koko
kunnassa. Siksi tarvittaisiin kokonaisvaltainen esitys päivähoidon
kehittämisestä. Valtuustolla on ratkaisuvalta. Tyytyykö
se tähän vai haluaako, se enemmän päätöksenteon
perustaksi. Lapset eivät ole Urjalassa saaneet liikaa.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
17.9.2004
Urjalan kulmilta
Historialliset lehdet
"Nämä ovat sitten historialliset lehdet." totesi
Vauhkosen Pertti tuodessaan viime sunnuntaiaamuna päivän lehdet
Laukeelan yhteislaatikosta. Sieltä postin jakelupaikan takaa olemme
vuoroin tai kuka milloinkin on ensin ehtinyt hakeneet kolmen talon sunnuntain
lehdet. Nyt systeemi muuttuu.
Tulevasta viikonlopusta alkaen tulevat meidän ja neljän muun
talon sanomalehdet yhteislaatikkoon Tyryntien tiehaaraan. Posti uudistaa
Urjalassa hoitamaansa lehtien jakelua niin, että tähän
asti lauantaisin jokaisen omaan laatikkoon ajetut lehdet tulevat yhteislaatikoihin.
Useille urjalalaisille tämä merkitsee postihakumatkan pidentymistä
lauantaisin.
Meillekin posti tuli siis tähän asti omaan laatikkoon lauantaisin,
mutta sunnuntaisin se piti hakea reilun kolmen kilometrin päästä
Laukeelasta. Vain parisataa metriä meidän tiemme postilaatikkoryhmästä
Punkalaitumen tien varressa ihmiset saavat aamun lehdet varhaisjakeluna.
Kysyn jo monta vuotta sitten varhaisjakelua meille päin. Silloin
postin edustajat vastasivat, että kerää nimilistat niiltä
Laukeelan ja Halkivahan tien risteyksen väliin jääviltä,
jotka haluavat varhaisjakeluun. Päätin silloin että,
jos posti sanoo olevansa palveleva liikelaitos, niin en rupea nimiä
keräilemään, koska heillä oli tieto asiasta jo suullisesti
olemassa. Näin lehdet ovat tulleet päiväpostin mukana
arkisin ja edellä mainitulla tavalla viikonloppuisin. Siirtämällä
laatikon Punkalaitumen tien varteen olisi päässyt varhaisjakeluun.
Kun nyt ilmoitettiin uusista jakelujärjestelyistä, sovimme
Vauhkosen Pertin kanssa, että hommataan uusi laatikko postilaatikkoryhmäämme,
koska viikonlopun lehdet tulevat vastedes yhteislaatikkoon. Pertti hommasi
laatikon ja samalla uudisti myös koko telineryhmän. Nyt kaikki
on valmiina ja jäämme odottamaan tulevatko viikonlopun Aamulehdet,
Forssan Lehdet, Maaseudun Tulevaisuudet, Hesarit ja muut sanomalehdet
yhteislaatikkoon.
Meille uudistus merkitsee siis sitä, että lauantain lehdet
tulevat nyt oman postilaatikkomme vieressä olevaan yhteislaatikkoon.
Tilanne ei siis siltä osin muutu merkittävästi.. Sunnuntain
lehtien osalta palvelu paranee. Toivottavasti lehdet löytävät
oikeaan paikkaan. Ainakin tähän asti sunnuntain lehtien joukossa
Laukeelan yhteislaatikossa on ollut ihan eri kyliin kuuluvia lehtiä.
Täytyy vielä mainita, että sunnuntain lehdet olisi saanut
laatikkokantoon jo tähänkin asti. Silloin ne olisivat tulleet
vasta maanantaina. Systeemiin kuului myös se, että jos ei
hakenut sunnuntain lehteä yhteislaatikosta, niin ei sitä postikaan
tuonut maanantaina. Mikään ei ole niin vanha kuin päivän
vanha sanomalehti
Näinä päivinä ovat siis monet muutkin hommanneet
yhteislaatikoita. Joillakin matka pitenee lauantaisin ja tosilla tilanne
pysyy ennallaan. Muutokset koskevat haja-asutusalueita ja kyliä.
Taajamissa ei muutoksia tapahdu.
Posti on kaavailemassa ja ilmeisesti jo kokeillutkin jossakin koko
postinkannon aikaistamista. Pyrkimyksenä on saada posti asiakkaille
aikaisemmin. Tämä saattaisi merkitä sitä, että
osa ykköspostin kirjeistä tulisi joskus päivää
myöhemmin. Postihan on taannut, että ykköskirje on perillä
seuraavana arkipäivänä. Viikonloppuna laatikkoon laitetun
kirjeen osalta takuu tarkoittaa kuitenkin tiistaita.
Mielestäni jakelun aikaistaminen olisi paikallaan. Ainakin osa
urjalalaisista saa nykyisin postinsa vasta iltapäivällä.
Varsinkin hankalien kelien aikaan posti voi viivästyä usean
tunnin. Yhdellä jakajalla on nykyisessä autojakelussa melko
pitkät reitit.
Lehtien tulo ajoissa perille on myös ilmoittajien etu. Siksi lehtitalojen
kannattaisi olla näistä asioista kiinnostuneita. Tosin nekin
ovat ahtaassa raossa. Postin jakelun osalta ei ole juurikaan kilpailua.
Maaseudulla sitä ei ole lainkaan. Siksi täällä on
tyydyttävä siihen, mitä posti ja lehtitalot päättävät.
Seppo Pirhonen
________________________________________________________________________
Forssan
Lehti
10.9.2004
Urjalan kulmilta
Näe ja tule nähdyksi
Iltojen pimentyessä ja hämärän viipyessä aamuisin
pitempään on aika kiinnittää huomiota liikenneturvallisuuteen..
Heijastimet heilumaan ja valot kuntoon niin polkupyörissä
kuin muissa ajoneuvoissa. "Näe ja tule nähdyksi"
on paikkansapitävä iskulause edelleenkin.
Iltasella tulin kuivurilta kotiinpäin ja katselin, kun kauempana
tietä ylitti tumma hahmo. Lehmussuon risteys on valaistukin, mutta
silti tummissa vaatteissa ja ilman heijastavia pintoja kulkeva erottuu
heikosti. Ajattelin, että näkisipä tuo kulkija nyt itsensä
autosta, käsin, niin hän ymmärtäisi, miksi heijastin
olisi paikallaan.
Autoilevat kulkevat jalan, mutta yllättävän moni unohtaa
heijastimen käytön. Lenkkeilijät ja aktiiviset sauvakävelijät
alkavat jo huomata, että näkymiseen kannattaa panostaa, jos
joutuu kulkemaan yleisillä teillä. Ovatpa muutamat hankkineet
oikein huomioliivitkin, jotka erottuvat jo kaukaa.
Kesäkuukausina kesäkuusta elokuuhun pyöräilijää
taidetaan hämärässä ajettaessa muistuttaa valojen
puuttumisesta. Syksystä alkaen taitaa tulla jo vakavampia huomautuksia
virkavallan taholta. Dynamo-käyttöiset valot tuntuvat joskus
raskailta. Niinpä monissa pyörissä on irrotettava ja
patterilla toimiva valaisin. Pyörä kannattaa varustaa myös
kunnollisin heijastimin.
Lounais-Hämeessä on kaikissa kunnissa pitkä lista erilaisia
toteutumista odottavia kevyen liikenteen väylähankkeita. Kuntien
ja valtion rahat ovat rajallisia. Näyttää siltä,
että valtion tienparannushankkeissa pääväylien parantaminen
vie rahat ja kevyen liikenteen tarpeet jäävät vähemmälle
huomiolle.
Urjalassa odotetaan edelleen Kirkonkylän ja Urjalankylän
välin varustamista kevyen liikenteen väylällä. Lehmussuon
risteyksen eli Turku-Tampere ja Urjala-Punkalaidun teiden eritasoristeys
taisi nytkähtää valtion budjettikäsittelyssä
vihdoin liikkeelle. Toteumista joudutaan odottamaan vielä pari
kolme vuotta. Ehkäpä samassa yhteydessä ainakin alkupää
kevytväylästä saadaan aikaan.
Torialueella liikkuminen jäsentyy uuden suunnitelman toteuduttua.
Silti kirkonkylässä tarvittaisiin jalankulkijoille ja pyöräilijöille
Urjalantielle kulkuväylä myös toiselle puolelle tietä.
Kirkonkylän ja asemanseudun välille ovat suunnitelmat pitkällä,
mutta toetutumisvuodesta ei ole varmaa tietoa. Yhteiskouluntie tarvitsisi
kevyenliikenteen väylän YIT:n kohdalta ainakin koululle asti.
Koulun lisäksi liikennettä on kasvattanut jäähalli.
Kylätaajamissa on myös tarpeita, mutta niihin ei ole tehty
vielä tarkempia suunnitelmia. Niissä tielaitoksen nykyiset
kriteerit eivät täyty. Samojen perusteiden mukaan kirkonkylän
ja Urjalankylän välikään ei kuulu kiireellisimpiin
hankkeisiin. Kunta on asettanut sen näissä hankkeissa asukkaiden
toivomuksesta ensimmäiseksi.
Monet tiekunnat ovat pyrkineet hillitsemään vauhtia tiellä
asettamalla nopeusrajoituksia. Aika usein on pyydetty 40 kilometrin
rajoitusta. Sehän on yleistymässä myös taajamissa
yleiseksi nopeudeksi. Vie oman aikansa, kun kovempiin nopeuksiin tottuneet
omaksuvat uuden käytännön. Sitten on aina tietysti niitä,
jotka eivät piittaa mistään rajoituksista.
Varovaisuus on edelleen valttia. Ennakoi tuleva tilanne. Jalan ja pyörällä
kulkevan on syytä varustautua siten, että varmasti näkee
itse ja tulee nähdyksi ajoissa. Peuroja ei pystytä varustamaan
heijastimin. Tosin niiden silmät joskus heijastavat valoa, mutta
useimmiten ne tupsahtavat tielle odottamatta.
Tievalaistuksen parantaminen auttaa omalta osaltaan. Siksi kunnan suunnitelmissa
on pitkä lista kaava-alueen teistä, jotka odottavat katulyhtyjä.
Muutama toive vuodessa aina kyetään toteuttamaankin. Ja loppuun
kiitokset kunnalle siitä, että se on kesän lopulla korjannut
pahimpia päällystevaurioita vilkkaasti liikennöidyissä
kohdissa. Tiepiiriä kiitän Punkalaitumentien uusitusta päällysteestä.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
3.9.2004
Urjalan kulmilta
Kuntaliitoshanke kaatui
Kuten useaan kertaan aiemmin ennakoin, kaatui kuntaliitoshanke Etelä-Pirkanmaalla.
Nyt Toijalassa, Valkeakoskella ja Viialassa mietitään, mistä
kunnasta tuli tässä tapauksessa Musta-Pekka. Paikkakunnasta
riippuen kaikki ovat ehdokkaita. Oman käsitykseni mukaan tässä
pelissä se kortti jäi Valkeakoskelle.
Alun perin Toijalan aloitteesta esitettiin kuntaliitosta tai entisten
kuntien lakkauttamista ja uuden perustamista mainitun kolmen lisäksi
Kylmäkoskelle ja Urjalalle. Viimeksi mainitut eivät kuitenkaan
lähteneet mukaan selvittelyvaiheeseen.
Selvitysmies Pekka Myllyniemi päätyi esittämään
kolmen kunnan liitämistä. Juuri näinä päivinä
olisi käyty asiasta kansanäänestys ja uusi kunta olisi
aloittanut vuoden 2006 alusta, koska uuden vaalikauden alku olisi tullut
liian pian.
Selvityksiä tehtiin paljon niin virkamiesvoimin kuin luottamushenkilöiden
palavereissa ja seminaareissa. Kesällä yllätti Valkeakosken
kaupunki ilmoittamalla, että liitosta pitäisi siirtää
vuoden 2009 alkuun. Näin siksi, että Toijala ja Viiala ehtisivät
laittaa kunnallistaloutensa kuntoon.
Oliko syy todella kahden liittyvän kunnan huonossa taloudessa
vai oliko syynä jokin muu julkilausumaton peruste, jää
vain arvailtavaksi. Ainahan voi kysyä, mitä syytä sellaisella
kunnalla on liittyä toiseen, jonka talous on kunnossa.
Toijalan talous on suurissa vaikeuksissa, vaikka se on pinta-alaltaan
pieni noin kahdeksan tuhannen asukkaan kunta, jonka väestö
ei ole vielä kovin vanhusvoittoinen. Siellä ei ole kyläkouluja
ja sillä on oma terveyskeskus. Viime vuosina kaupunki on joutunut
investoimaan paljon tietynlaisessa pakkoraossa mm liikenne- ja muihin
yhdyskuntarakenteisiin. Nämä ovat olleet välttämättömiä
tulevaisuuden kannalta.
Viiala on joutunut pitkään pinnistelemään sen tosiasian
kanssa, että savupiipputeollisuus on saneerannut väkensä
niin nahkatehtaasta kuin viilatehtaasta. Kunta oli useita vuosia kovalla
matokuurilla. Sielläkin koulutoimi on keskitetty ja terveystoimi
on hoidettu kuntayhtymässä Urjalan ja Kylmäkosken kanssa.
Asukasrakenteeltaan sen väestö on nuorempaa kuin Urjalan.
Asukkaita on lähes sama määrä ja viime vuosina se
on saanut muuttajia Tampereen keskusseudulta.
Viiala sai tällä viikolla kokea tyrmäysiskun, kun UPM
ilmoitti lopettavansa vaneritehtaan. Lähes parisataa menettää
suoraan työpaikkansa ja välillisesti vaikutukset ovat vielä
suuremmat. On kummallista, että teollisuutemme on niin innostunut
omistajiensa pikavoitoista, ettei nähdä pidemmälle, mitä
merkitsee motivoituneen ja sitoutuneen työvoiman menettäminen.
Tärkein syy kariutumiseen oli riittävän tahdon ja luottamuksen
puute. Kuntien väki ei ollut valmis liitoksen, eikä se pitänyt
sitä tarpeellisena, hyödyllisenä itselleen tai välttämättömänä.
Valkeakoski ei ole vielä sillä tavoin yhteistyökykyinen,
jotta se osaisi aktiivisesti pyrkiä liitokseen. Siellä arvioidaan,
että kuntayhteistyön kautta se hyötyy aluksi enemmän.
Tähän asti onkin käynyt niin useissa asioissa, joista
kunnat ovat neuvotelleet, että Valkeakoski on ilmoittanut, että
hoitavat ja järjestävät palvelut, kun muut maksavat.
He saavat samalla paljon uusia työpaikkoja, jotka muut kustantavat.
Tilintarkastuksen kannattaisi kiinnittää huomiota tähän
mennessä toteutettuun yhteistyöhön ja sen kustannusvaikutuksiin
seutukunnan kunnissa. Seutuverkkoratkaisu on ainakin totutettu hyvin
kalliina. Tietääkö kukaan nyt sisään ajettavan
taloushallinto-ohjelman vuosittaisia ylläpitokustannuksia? On toki
todettava, että on onnistunuttakin ja kustannussäästöjä
tuovia yhteistyömuotoja, mutta niiden kustannusvaikutukset ovat
pieniä suurten palvelutehtävien rinnalla.
Kun alussa mainitsin, että ennustukseni tästä hankkeesta
osui kohdalleen, ennustan, että seuraavassa vaiheessa Toijala tarjoaa
liitosta Viialalle, Kylmäkoskelle ja Urjalalle. Sekään
tuskin toteutuu, jos kunnat ja kuntalaiset saavat päättää.
Ehkä työnjakoon perustuvassa yhteistyössä voisi
näiden neljän kesken tulla myönteistä tulosta.
Tärkeintä olisi valtiovallan tunnustaa, että kunnat
on ajettu liian ahtaalle, kun ne joutuvat puolittuneilla valtionosuuksilla
tuottamaan, järjestämään ja hankkimaan kansalaisten
hyvinvointipalvelut.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
27.8.2004
Urjalan kulmilta
Torigrilli uhattuna
Torimyllerrys uhkaa viedä Urjalan keskustasta myös grillin.
Vuokrasopimus päättyy syyskuussa ja tiettävästi
parhaillaan etsitään kunnan ja yrittäjän toimesta
ratkaisua, joka turvaisi grillipalvelut keskustassa.
Rampen torigrilli on palvellut nykyisellä paikalla muutaman vuoden.
Sitä ennen grilli toimi torin laitaan kohonnen kerrostalon paikalla,
jossa toimintaa ehti harjoittaa useampikin yrittäjä. Harjun
Ramilla on torigrillin ohella grilli myös Menosissa Kalaniemen
risteyksessä. Nuori yrittäjä työllistää
viitisen henkeä vuodessa.
Urjalassa on totuttu grilliin, josta ulkoa käsin ostetaan grilliherkut,
makeat ja juomat sekä muu kioskin tarjonta. Torilla on ulkona pöytä,
jonka ääressä voi annoksensa nauttia. Torigrilli on sekä
aikuisten että nuorten suosima paikka. Viikonloppuiltaisin grillin
ympäristön kansoittavat nuoret. Loppuillassa asiakkaista huomattava
osa on nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Rami saakin toimia
välistä myös rauhoittelijana. Lisäksi hänellä
ja työntekijöillä on sulkemisajan jälkeen melkoinen
siivousurakka. Hankalimpia ovat rikotut kaljapullot.
Illan toriliikenne on olut välin ongelma, mutta vähitellen
erilaisin järjestelyin on sitä saatua rauhoitettua. Kuminpolttajat
eli autolla kaahailijat ovat siirtynet lisääntyvässä
määrin avarampiin aukioihin.
Urjalan grillitoiminnan uranuurtajana voidaan pitää Santasen
Erkkiä, joka piti nakkikioskia entistä Koiviston kauppaa vastapäätä
suunnilleen nykyisen R-kioskin seutuvilla. Tienvarsi oli täynnä
autoja aina, kun tanssit päättyivät Urjalan tanssipaikoissa,
joita tuohon aikaan oli useampia eri päivinä. Lihapiirakka
kahdella nakilla ja höyrymakkara olivat suosituimmat myyntiartikkelit.
Vadenin Matti ja joku muukin taisi yrittää kilpailla jonkin
aikaa entisen matkahuollon pihassa, mutta toiminta ei kannattanut.
Laukeelan eli kirkonkylän keskustassa oli kuusikymmenluvulla myös
kaki muuta kioskia. Silloinhan keskustassa oli teiden rajaama kolmio,
jonka sisällä olivat matkahuolto, kelloliike, kirjakauppa,
Kaakon talo, Koiviston kauppa ja Esson huoltoasema. Matkahuollon pään
kolmiossa oli kioski ja toinen kioski oli Koiviston kaupan kirkon puoleisessa
päädyssä. Näissä ei myyty grillituotteita.
Karkkia ja jäätelöä myytiin oikein tötteröihin.
Limsaa sai vielä patenttikorkein, kunnes sen korvasi repäisykorkki
ja vihdoin kruunukorkit. Sittis eli sitroonasooda oli siihen aikaan
hyvää.
Kun uusi valtion virastotalo rakennettiin kahdeksankymmenluvun alkuun,
tehtiin uuden matkahuollon ravintolaosan kylkeen kirkkoaidan suuntaan
myös tila grillille. Sellaisena se ei ehtinyt juuri toimia. Siitä
tuli kahvion varastotila. Asiakkaiden oli vaikea löytää
tätä paikkaa.
Nyt torin reunaan on nousemassa uusi liiketalo. Se tiedetään,
että siihen tulee iso kauppa ja kolme muuta liiketilaa. mitä
nämä uudet liikkeet ja palvelut ovat, sitä ei ole vielä
kerrottu. Samoin arvoitus on nykyisen Marin eli K-marketin paikalle
tuleva liiketoiminta.
Urjala on liiketoimintalaskelmissa ollut ainakin tähän asti
liian pieni valtakunnallisille Hesburgereille, Kotipitsoille ja Mac
Donlad´seille. Rampen torigrilli on palvellut asiakkaita
monipuolisella valikoimallaan. Asemalla grillipalveluita on saanut
Postikioskista. Tietenkin grillituotteita saa myös muutamista paikkakunnan
ravintoloista.
Pikaruoka, jota joskus roskaruuaksikin sanotaan, on lisännyt suosiotaan.
Valikoimiin on tosin tullut vähitellen myös terveellisempiä
vaihtoehtoja monipuolisine salaatteineen. Grillillä käynti
ja oleskelu kuuluvat nuorisokulttuuriin. Aina osa nuorista ei ole kiinnostunut
järjestetystä toiminnasta. He haluavat pyöriä kylillä
tapaamassa muita samanhenkisiä.
Torigrillin pitäjältä vaaditaan monenlaisia nuoria ja
muita asiakkaita ymmärtävää luonnetta ja silmää.
Olisi harmi, jos Ramille ei löytyisi toimivaa ja kannattavaa jatkopaikkaa
Urjalan torin tuntumasta.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
20.8.2004
Urjalan kulmilta
Uusia päättäjiä etsitään
Huolestuttaa! Ennakkotiedot Urjalan kunnallisvaalikuvioista kertovat,
että merkittävä osa sekä kokeneemmista että
vähemmän aikaa mukana olleista aikoo luopua valtuutetun tehtävästä.
Jokaisella puolueella näyttää myös ehdokkaiden hankinta
jäävän viimetippaan. Listojen jättöpäivä
on jo vajaan kuukauden päässä.
Puolueiden tavoitteena on asettaa ehdokkaat yleensä ennen kesälomakautta.
Joillakin paikkakunnilla ehdokkuus kiinnostaa niin paljon, että
tarvitaan jäsenäänestys ehdokaslistalle pääsystä.
Urjalassa ehdokkaita on hankittu vielä viimeisenä yönäkin.
Eräs piirre näyttää toistuvan vuodesta toiseen.
Jotkut istuvista valtuutetuista pitkittävät oma päätöksentekoaan
niin pitkälle, että muu ehdokashankinta vaikeutuu. Osa näistä
selvästi taktikoi. He haluavat katsoa ketä muita on tulossa
ehdolle ja arvioivat menestymistään siinä valossa. Osan
taktikoinnin tarkoituksena on estää uusien tuleminen omalle
reviirille.
Jos aikoo luopua kunnallisista luottamustehtävistä, pitää
päätös tehdä ajoissa, mieluimmin heti vaalikauden
alussa. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että näin lähteminen
on helpompaa, vierotusoireet jäävät vähäisemmiksi.
Urjalan kunnanhallituksen puheenjohtaja Birgitta Niemi on noudattamassa
tätä samaa linjaa. Hänhän ilmoitti heti vaalikauden
alussa, että kausi on viimeinen ja näyttää nyt pysyvän
päätöksessään.
Tietenkin tärkeinä ja korvaamattomina pidettävien luottamushenkilöiden
osalle tulee myös vaihe, jolloin heihin ryhdytään vetoamaan,
jotta he vielä jatkaisivat. Usein he ovat niin vastuuntuntoisia,
että porukan edun takia suostuvat.
Lähtijöitä on monenlaisia. Toiset lähtevät
turhautuneina siihen, että kokevat, etteivät pysty vaikuttamaan.
Nämä lähtijät antavat usein aika katkeria lausuntoja.
Omasta mielestään he kyllä tietävät mitä
pitäisi tehdä, mutta eivät ole saanet muita (tyhmempiä)
omalle kannalleen.
Valtaa ei kukaan anna. Se on otettava. Muodollisesti voi olla vaikuttavallakin
paikalla, mutta silti ei ole valtaa. Paneutumalla asioihin, hankkimalla
tukea ajatuksilleen ja hyvillä yhteistyötaidoilla voi saada
paljon aikaan. Silti kunnallisessa päätöksenteossa valta
ei ole koskaan yksin kellään. Enemmistöt vaihtelevat
asioiden mukaan.
Kunnallinen päätöksenteko ei ole kuin autokauppa, jossa
kädenpuristus sinetöi kaupan myyjän ja ostajan välillä,
käyttääkseni aikanaan kunnanhallitusta johtaneen Matti
Järvisen vertausta. Liikkumatila kussakin asiassa on erilainen.
Osan kunta voi päättää vapaasti ja itsenäisesti.
Huomattava osa toiminnasta on kuitenkin sidottu aiemmin tehdyin päätöksin
tai lainsäädännöllä. Monien päätösten
valmistelu vie aikansa ja päätöksenteko ei ole aina helppoa,
koska talous asettaa omat rajaviittansa.
Tärkeää olisi myös sitoutuminen tehtyihin päätöksiin.
Tämä koskee sekä luottamushenkilöitä että
virkamiehiä. Asioista pitää keskustella niin kauan että
saavutetaan yhteisymmärrys. Urjalassa näin ei näytä
tapahtuvan. Virkamiehet ottavat nokkiinsa luottamusmiesten päätöksistä
ja kuittaavat sopivissa tilanteissa ja myös päinvastoin.
Urjalassa on aika yleinen käsitys, että edessä on vain
ikäviä päätöksiä. Sellaisessa ilmapiirissä
on tietenkin aika vaikea löytää uusia päättäjiä.
Tilanne ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Kyllä täällä
pärjätään, kun toimitaan määrätietoisesti
kokonaisuutta kohentaen.
Toiminta valtuutettuna ja muissa luottamustoimissa on mielenkiintoista.
Toivon, että mahdollisimman moni yhteisistä asioista kiinnostunut
ryhtyisi ehdokkaaksi. Päättäjinä tarvitaan niin
nuoria kuin vanhoja, naisia ja miehiä, kunnan eri osia edustavia
sekä eri ammattialojen ja erilaisten intressiryhmien edustajia.
Päätöksentekijältä vaaditaan mielestäni
ennen muuta kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Kuntaa tarvitsevat
eniten pienet ja heikot, vahvat pärjäävät muutenkin.
Seppo Pirhonen
________________________________________________________________________
Forssan
Lehti
13.8.2004
Urjalan kulmilta
Urheilun satoa
Tänään alkavat olympialaiset Ateenassa, jolta Atlanta
vei aikanaan satavuotisjuhlat. Aatetta on vielä vähän
jäljellä, mutta raha sanelee kuitenkin suurimman osan. Televisiointioikeudet
alkavat olla kohta niin kalliita, että kaikki maat eivät pian
pysty lähetyksiä vastaanottamaan.
Näistä kisoista ei odoteta kummempaa suomalaismenestystä,
mutta ainahan voi sattua yllätyksiä, kun urheilijat venyvät
parhaimpiin suorituksiin. Sellaisia yllätyksiä ei taida kuitenkaan
tulla kuin Portugalissa pidetyissä jalkapallon EM-kisoissa.
Yleisurheilu on tietenkin se laji, josta eniten toivotaan menestystä.
Arsi Harju otti yllättäen kultaa neljä vuotta sitten.
Amerikkalaiset kuulamörssärit työntävät ennen
kisoja metrin pari pidemmälle, mutta lähempänä kisoja
ja Euroopassa kaaret lyhenevät. Kertoohan sekin jotakin. Idän
suunnasta tulevat kaverit taas työntävät ja menettävät
sitten jälkeenpäin mitaleitaan.
Urjalalaista ja lounaishämäläistä väriä
ei kisoissa nähtäne muuta kuin hyvällä tuurilla
katsomon puolella. Kenties joskus tulevaisuudessa on toisin. Nuoria
lupauksia on, mutta heillä on vielä pitkä tie kuljettavanaan
ja niin monta estettä voi tulla matkaan. Silti jokaisen urheilijan
takaraivossa on unelma, että kerran olympialaisissa voisi voittaa.
Urjalan junioreiden tasosta kertoo se, että ilmeisesti parin vuoden
tauon jälkeen paikallinen urheiluseura olisi pääsemässä
omassa kuntaryhmässä kuudentoista parhaan joukkoon. Tämä
tarkoittaa pääsyä Vattenfall-cupiin.
Urjalassa on monelle urheilulajille todella hyvät suorituspaikat.
Kun jossakin lehdessä esiteltiin jonkin paikkakunnan kenttää
ja kaipailtiin sinne käyttäjiä, niin täällä
sitä pulmaa ei ole. Kenttä on illasta iltaan ahkerassa käytössä.
Kymmeniä nuoria on siis liikkeellä milloin yleisurheilun milloin
jalkapallon tai tenniksen merkeissä. Pian alkaa myös jäähallikausi
ja sisäurheilutilat kuulutettiin juuri seurojen haettavaksi. Tytöt
ovat löytäneet myös täällä Urjalassa koripallon.
Unohtaa ei pidä suunnistajiakaan.
Uinnissa ei täällä kilpailla, vaikka halli on ollut
35 vuotta. Uimarantoja on ulkosallakin monissa kylissä eri puolilla
laajaa pitäjää. Jatkuisivatpa vain uintisäät.
Myös vaellusreittejä voi käyttää luonnossa
liikkumiseen niin jalan, pyörillä, hevosella kuin talvella
kelkoilla.
Hevosurheilu on täällä edelleen nousussa. Harrastajia
on riittänyt. Tosin raviurheilua ei kovin paljon harrasteta. Muutama
hevonen kilpailee niilläkin kaviourilla ja tietenkin katsomassa
raveja käydään. Ratsastus ja valjakkoajot ovat saaneet
lisää harrastajia. Maneesi on vastannut kysyntään
ja aktivoinut lisää harrastajia. Surullista, että suomalaisten
hevosten loukkaantumiset ovat estäneet suomalaisten ratsastajien
osallistumisen olympialaisiin.
Palaan vielä siihen televisiointiin. Elokuun alusta Tammela on
aloittanut digilähetysten välittämisen. Juttelin paikallisen
TV-Aallon yrittäjän Markun kanssa siitä, että miksi
tämä alue on kaikissa näissä televisiouudistuksissa
aina viimeinen alue. Systeemissä on kuulemma tietty asukasmäärävaatimus.
Kun Forssassa on kaapelijärjestelmä, lasketaan sen asukasmäärä
pois ja niin tämä alue jää väkimäärältään
pieneksi haja-asutusaluevoittoiseksi ja siksi kaikki uudistukset tulevat
myöhemmin kuin muualle.
Digisovitinten kaupassa kannattaa olla tarkkana. Pitää tietää,
mitä haluaa, sillä kauppias ei aina välttämättä
kerro, mitä milläkin laitteella voi tehdä. Laiteita on
monenlaisia ja hintakin voi vaihdella paljon. Siksi kauppiaalta kannattaa
kysyä ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Urjalassa Markku kumppaneineen
on tehnyt kauppaa niin kauan, että tietää jo entuudestaan
monen asiakkaan tarpeet ja sen mihin missäkin päin Urjalaa
antennit pitää suunnata, jos mielii katsella hyvää
kuvaa.
Ateenan kisoissa on suomalaisten kannalta hyvää se, että
kisakaupunki sijaitsee samalla aikavyöhykkeellä. Lähetykset
tulevat siis inhimilliseen aikaan. Ei tarvitse heräillä aamuyöstä
tai valvoa pitkään. Se helpottaa penkkiurheilijan elämää.
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________
Forssan Lehti
6.8.2004
Urjalan kulmilta
"Lapset tungeksivat luokkaan hieman pelokkaan hiljaisina, ja opettaja
jakoi paikat. Hän käveli sen jälkeen hetken edestakaisin
luokan edessä, ja koululaiset tarkkailivat häntä uteliaina.
Vanha opettaja oli ollut hintelä, pujopartainen ja silmälasipäinen
mies, hiukan äreä, mutta jotenkin rutiininomaisella tavalla.
Eniten lapsia ihmetytti uudessa opettajassa hänen vaatetuksensa.
Hänellä oli jalassaan lapikkaat sekä harmaat saapashousut
ja yläruumiin verhona oli vain villapaita."
Sinänsä kuvaus voisi olla miltei mistä tahansa aikansa
koulusta, mutta, kun mainitsen, että uuden opettajan nimi oli Pentti
Rautajärvi, tiedätte, että Kuvaus on Täällä
Pohjantähden alla- teoksesta kolmannesta osasta. Pentinkulman lapset
tulivat opettajansa lupauksen mukaisesti tuntemaan hänen tapansa.
Ensi viikon torstaina aloittavat urjalalaiset koululaiset uuden lukuvuoden.
Monessa koulussa on oppilailla ihmeteltävänä pentinkulmalaisten
tapaan uusi opettaja. Ainakin sellainen on jokaisella koulunsa aloittavalla
ekaluokkalaisella. No onpa joukossa meitä vanhojakin naamoja opettajina
niin hieman äreitä kuin leppoisiakin.
Luin netistä vitsin, jossa kysyttiin, että mikä on neljäkymppinen
ja vielä koulussa. Siihen oli kaksi vastausta. Ensimmäinen
oli opettaja ja toinen tyhmä. Miehet ovat opettajina häviävä
luonnonvara. Tampereella otettiin luokanopettajakoulutukseen 56 naista
ja peräti neljä miestä. Jos näistäkin aikanaan
valmistuvista miehistä puolet lähtee paremmin palkattuihin
hommiin, on miehiä opettajina todella vähän. Olisikohan
vitsissä sittenkin jotakin perää.
Lukuvuoden alkaessa on puheenaiheeksi noussut koulun alkamis- ja päättymisajankohta.
Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos on ehdottanut,
että elokuu olisi vapaata ja koulu päättyisi vasta juhannuksena.
Opetusministeri Tuula Haatainen ei syttynyt esitykselle, mutta muutamien
eri aloilla toimivien ihmisten kanssa jutellessa ajatus on saanut aika
paljon tukea.
Mielestäni ehdotusta kannattaisi kokeilla ennen lopullista päättämistä.
Kesäkuun koulussa voitaisiin keskittyä sellaiseen opetukseen
ja oppimiseen, joka tapahtuisi luokkahuoneen seinien ulkopuolella. Luonto
alkaa silloin olla kukkeimmillaan ja esimerkiksi lajintuntemukseen ympäristötiedossa
voitaisiin keskittyä nykyistä paremmin.
Koulun alku on liukunut elokuussa aina vain lähemmäksi alkupuolta.
Nyt alkava lukuvuosi päättyy vasta kesäkuun neljäntenä
ensi vuonna. Pari viikkoa siinä voisi olla lisää, jos
elokuu olisi sitten vastaavasti kokonaan vapaa. Nyt luvataan tosin vasta
selvitystä, joten aikaa kulunee ennekuin asiaa päästään
kokeilemaan tai toteuttamaan, jos sittenkään. Näissä
asioissa päättäjät ovat aikalailla vanhoilla kannoilla
olevia.
"Niin. Ei Vilholla sen paremmin kuin muillakaan pojilla koulun
suhteen ollut juuri muuta kuin yksi toive: että se pian loppuisi.
Oli tosin mukaviakin kouluunlähtöaamuja. Esimerkiksi silloin
kun heidän puimakoneensa kuljetettiin Kivivuoreen." "Kerran
hekin olivat poikajoukossa hieman tosia parempia. Ei Kiviojan autokaan
enää herättänyt sellaista huomiota kuin tämä
kone."
Alkukesästä ihmeteltiin tutkimusta, jonka mukaan suomalaiset
eivät viihdy koulussa. Taitavat suomalaiset vastaajat olla rehellisiä.
Usein vasta jälkeenpäin voi todeta monesta muustakin asiasta,
että olihan se loppujen lopuksi aika kivaa ja mukavaa aikaa.
Kiinnittäisin huomiota kuitenkin edellä olevassa lainauksessa
kohtaan: "Kerran hekin olivat poikajoukossa hieman tosia parempia."
Kannustaa voisimme koulussa enemmän ja antaa tunnustusta. Tahtoo
vaan se moite lipsahtaa turhan usein.
Pentinkulman päiviä ei tarvitse tällä kertaa mainostaa.
Liput on loppuviikon moniin tapahtumiin myyty loppuun ( pääjuhla
ja runoa lasin äärellä). Sukupolvi menee ennen kuin Urjalassa
hyväksytän tulokas kyläläiseksi. Päivät
ovat kohta pyörineet sukupolven ajan. Useat urjalalaiset ovat saaneet
"eioota" kysellessään lippuja. Ehkä ennakkoesitteissä
kannattaisi mainita varaaminen nykyistä selkeämmin. Joskus
kutsuja lähetettiin satamäärin, jotta väkeä
riitti. Nyt varsinkin pääjuhlan teatteriesitykset ovat vetäneet
katsomon täyteen. Siksi kait meikäläisellekään
ei ole kutsuja tullut enää pariin vuoteen sen paremmin pääjuhlaan
kuin puutarhajatkoihin. Olen kuitenkin ollut mukana yleensä aina
tapahtumissa enemmän kiinnostuksen kuin velvollisuuden perusteella.
Pentinkulmalla on nykyisin paljon koettavaa. Hyvä niin!
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________
Forssan Lehti
30.7.2004
Urjalan kulmilta
Viimeinen piste juttuun
Kun pakinoitsija laittaa juttuunsa viimeisen pisteen, on se aina yhden
messun arvoinen. Urjalan Sanomien Eino Kajava siirtyy oloneuvokseksi
ja kirjoitti eiliseen lehteen oman ilmoituksensa mukaan viimeisen pakinansa.
Lukijat jäävät kaipaamaan EK:n juttuja "Viikon varrelta".
Osa lukijoista piti niistä paljon ja osa vähemmän. Pakinoitsijan
luontaisetuihin kuuluvat myös ne lukijat. jotka eivät pidä
ollenkaan.
Paikallislehtemme johto siis vaihtuu. Uusi mies astuu elokuun alusta
remmiin. Hänestä en tiedä muuta, mitä on lyhyessä
nimitysuutisessa kerrottu aiemmin kesällä. Eino Kajava ehti
tehdä pitkän lehtimiesuran pääasiassa Pohjanmaalla
ennen paluutaan kotiseudulle. Hänelle urjalainen mentaliteetti
on siis tuttu lapsuusvuosilta.
Kajavan aikana Urjalan Sanomat vahvisti edelleen asemaansa. Uutta tekniikkaa
otettiin käyttöön ja painopaikkakin vaihtui. Myös
nettiversio lehdestä alkoi ilmestyä. Lehdessä alkoi olla
säännöllisesti myös pääkirjoitus ja EK:n
oma pakina. Myös muita vakituisia palstanpitäjiä on lehdessä
ollut. Lehdessä olivat uutiset selkeästi erikseen ja kannanotot
omilla palstoillaan.
Urjalalaiset eivät ole kovin ahkeria yleisönosastoon kirjoittajia.
Sanan paikka -palstalla on silloin tällöin kirjoituksia, mutta
mitään varsinaista debattia eli keskustelua ei juuri esiinny.
Tässä suhteessa on selkeä ero esimerkiksi Akan Seutuun,
jossa aika ajoin käydään varsin reipasta keskustelua.
Yleisön osastoihin kirjoittavat usein samat ihmiset. Yleensä
kirjoitetaan epäkohdista ja arvostellaan päättäjiä
ja päätöksiä. Joillakin on tapana henkilöidä
asioita.
Päätoimittajan tehtävä ei ole kovin helppo paikallislehdessä.
Erilaisia intressiryhmiä on paljon ja ne pyrkivät vaikuttamaan
myös julkiseen sanaan. Jotta toimittaja saisi tietoja, hänellä
pitää olla hyvä verkosto, kuten tavataan nykyään
sanoa. Hänellä pitää olla hyvät yhteydet erilaisiin
toimijoihin. Välien tulisi olla luottamukselliset, koska joskus
joudutaan tilanteisiin, jossa pitää tietää taustat
tarkasti. Aina kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
Toimittaja on kuitenkin aina myös yksin vetäessään
rajaa siihen, mikä on oikea tiedon julkistamisajankohta ja myös
siinä kirjoittaako vai ei. Myös erilaisten intressiryhmien,
niin yksityisten kuin julkisten, pitää kestää myös
arvostelu, on se sitten oikeutettua tai ei. Eikka totesikin joskus minulle,
että olet julkista riistaa, kun toimit kunnallisena päätöksentekijänä.
On huono yhdistelmä, jos virkamies, luottamushenkilö, yritysjohtaja,
kotiseutuihminen tai kansalaisaktivisti on herkkähipiäinen
ja pitkävihainen. Toisaalta paksun nahan alla on usein herkkä
ihminen, joka kantaa iskunsa ja tuskansa yksin.
Viimeisessä pakinassaan EK arveli, että miesten ja naisten
eroavaisuudet ja sukupuolihuumori ovat olleet herkullisimpia paikina-aiheita.
Hän arveli monen saaneen palstaltaan hyvän jutunaiheen työpaikan
kahvihuoneeseen.
Ihminen muistaa parhaiten ne asiat, joille hän nauraa. Huumoria
ei koskaan viljellä liikaa. Tietenkin henkilöön kohdistuva
juttu pienellä paikkakunnalla voi joskus leimata rankastikin. Ehkä
Eikkakin joskus mietti, että olisihan tuon voinut jättää
kirjoittamatta. Varmaan varastoon jäi vielä niitäkin,
joista olisi saanut todella herkullista tekstiä palstoille.
Eino ei vihjannut tulevista suunnitelmistaan mitään. Hän
totesi, että menee sinne minne haluaa, ainakin niin kauan, kun
tulevat ne, jotka vievät sinne, minne ei halua. Työ on tehnyt
miehen vapaaksi. Suotakoon se hänelle. Kiitokset päättyvästä
ajasta Einolle ja toivotan onnea ja terveyttä tuleviin vuosiin!
Seppo Pirhonen
_____________________________________________________________________
23.7.2004
Forssan Lehti
Urjalan kulmilta
Tori
puheenaiheena
Jos tänään menee Urjalan torille, ei ole vaikea arvata
puheenaihetta. Siellä esitetään kysymys pilataanko meiltä
nyt tori. Aihe ei ole mitenkään uusi. Se on ollut kestoaihe
jo vuosia. Tällä kertaa sen nostavat pintaan kaivurit, jotka
ovat menneet pintaa syvemmälle kaivaessaan perustaa uudelle liikerakennukselle.
Tällä viikolla kaadettiin entisen kirjakaupan ja kelloliikkeen
kulmasta puut ja kuorittuiin puistonurmikko sekä muut istutukset.
Näky oli tietenkin hieman hätkähdyttävä. Saman
tien ilmestyi verkkoaita Tampereen ja Urjalan teiden kulmaukseen kertomaan
rakennustyömaasta.
Uusi liikerakennus tulee Urjalan tien suuntaisesti. kerrosalaa tulee
1400 neliönmetriä ja K-marketin lisäksi siihen on tulossa
katutasoon kolme muuta liikettä. Varsinainen rakennus ei juuri
kavenna torialuetta, koska se sijoittuu nyt käyttämättömänä
olleeseen puisto-osaan, joka on kaavoitettu liike- ja asuinrakennusta
varten. Tällä alueellahan ei ole ollut toritoimintaa, vaan
kunnan ylläpitämä puistikko
Monet ovat pahoillaan tämän viherkeitaan häviämisestä.
Sen tilalle tulee siis liiketiloja ja parkkipaikkoja. Urjalan Sanomat
kertoi uusia parkkipaikkoja tulevan kahdeksankymmentä. Kunta ja
yrittäjä ovat ilmeisesti sopineet jotakin niiden sijoittamisesta.
Vilkkaimpaan toriaikaan keksikesällä olisi tarkoituksenmukaista
liikennemerkkijärjestelyllä rajoittaa pysäköinti
toriaukiolla, jotta kaikki myyjät mahtuvat torille. Muuna aikana
tällaista järjestelyä ei tarvita, koska aukio on torina
vain perjantaisin.
Torille on tulossa ilmeisesti muitakin muutoksia. Nämä suunnitelmat
valmistunevat elokuussa ja toteutus jää myöhemmäksi.
Siitä, miten alue tältä osin muuttuu, en voi tietää.
Monet ihmiset tulevat ikään kuin vanhasta muistista kyselemään
torilla asiaa myös minulta. Olinhan aikanaan päättämästä
torikaavasta.
Olen yrittänyt vakuutta kaikille, ettei toria olla pilaamassa.
Kun torin kulmassa oleva kerrostalo rakennettiin, sanoivat kaavan vastustajat
sen pilaavan torin. Niin ei käynyt. Vielä toinenkin kerrostalo
sopii sen viereen. Kaavan mukaan kolmas voisi tulla aikanaan nykyisen
Siwan paikalle, jos sen omistaja katsoo tarpeelliseksi nykyisten tilojen
korvaamisen uudella.
Meidän on aika vaikea suunnitelmien pohjalta hahmottaa sitä,
miltä se näyttää toteutuneena. Harvoin myös
päästään siihen, että kaikki rakennettaisiin
kerralla valmiiksi. Aikaa kuluu ja osin näkemykset ja tilatarpeetkin
muuttuvat.
Urjalan keskusta kaipaa uutta ilmettä ja nyt rakennettava liiketila
antaa keskustoiminnoille selvän piristeen. Kauppatarjonta paranee
ja se vetää lisää asiakkaita Urjalaan. Se taas on
meidän kaikkien etu. Urjalaa tarvitse lisää vetovoimaa
myös muuna aikana kuin kesäisin.
Kun aikanaan Urjalaan puuhattiin toria, vastustivat paikalliset yrittäjät
ja eritoten kauppiaat sitä. Silloin pelättiin, että se
veisi kaupoista asiakkaat. Se pelko osoittautui vääräksi.
Hyvä ja toimiva tori on vetänyt niin myyjiä kuin asiakkaita.
Samaan aikaan myös paikalliset kaupat ovat saaneet paljon lisää
asiakkaita toripäivänä. Kaikki ovat hyötyneet.
Urjalassa on ollut hyvä kaupallinen perusvarustus, kun otetaan
huomioon pienentynyt väestöpohja. Monet erikoisliikkeet saavat
asiakkaita Urjalan ulkopuolelta. On tärkeää, että
Urjalan yksityinen liike-elämä pärjää jatkossakin.
Tarvitaan investointeja ja myös uutta tarjontaa ja myös kilpailua.
Lisääntyvä ja parantuva tarjonta hidastaa ostovoiman
siirtymistä lähikaupunkien ostoskeskuksiin.
Kun näin puolustelen torin tuntumaan rakentamista, tiedän,
että monet ovat eri mieltä. Toivon, että maltamme edelleen
odottaa lopputulosta. Kenenkään etu ei olisi torin hiljeneminen.
Olen varma, että kaikki asiassa vaikuttavat haluavat säilyttää
hienon torimme. Ehkä se vielä paraneekin. Pienilläkin
asioilla sille voidaan antaa viihtyisä uusi ilme.
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________
Forssan lehti
16.7.2004
Urjalan kulmilta
Sokeriset muistot
"We miss you sugar!" Isokokoinen mainos on taas ilmestynyt
valtateiden varteen. Mainoksessa tekstin alla on marjoa eli tarkoituksena
on antaa mielikuva siitä, että sokeroidut marjat maistuvat
paremmilta. Yhtä hyvin mainoksen kuvituksessa olisi voinut käyttää
suomalaisia sokerijuurikkaan viljelijöitä. Heistä uhkaa
tulla unionissa museotavaraa.
Minun ikäluokkani nuorten ensimmäisiä ansiotöitä
kesäisin oli sokerijuurikkaan harvennus. Se tapahtui lyhyellä
kuokalla. Sokerijuurikkaan taimesta otettiin vasemmalla kädellä
kiinni, työnnettiin kuokan kärjellä sen vierestä
ja vedettiin kuokka takaisin. Taas taimesta kiinni, työntö
ja veto. Näin tuli sopiva taimiväli kuokan mitta. Joskus maa
oli kovaa ja rikkaruohoja enemmän, jolloin tarvittiin useampi kuopaisu.
Homma tapahtui konttaamalla, joten polvien ja selän päälle
työ kävi. Polvien alle kehiteltiin erilaisia omatekoisia pehmusteita.
Taksa oli metritaksa, joitakin pennejä metri. Toisilta työ
kävi joutuisasti miltei kävelyvauhtia. Järjestettiinpä
aiheesta myös kilpailuja pitäjätasolta aina valtakunnan
mestaruuksiin.
Viljelytekniikka kehittyi ja kylvötarkkuus parani. Harvennuksessa
siirryttiin ensin pitkään kuokkaan ja sitten siitä taidettiin
luopua kokokaan, kun kylvönkoneet tulivat tarkemmiksi.
Lounais-Häme oli myös sokerintuotantoaluetta. Erityisen innokkaasti
viisikymmen- ja kuusikymmenluvulla sokerijuurikasta kasvatettiin siirtolaisten
tiloilla. Karjalassa Antreassa oli ollut sokeritehdas ja sitä kautta
kasvi lienee tullut Kannaksella tutuksi. Turengin sokeritehtaan viljelypäällikkö
Eino Lottanen oli Antreasta. Myös Lounais-Hämeessä paljon
neuvojana toiminut somerolainen Kauko Partanen on juuriltaan karjalainen.
Meillä kotona ei viljelty sokerijuurikasta. Lanttua kylläkin
oli ja sitä harvennettiin samalla tavalla kuin juurikasta. Ensimmäiset
sokerijuurikkaan tienestit tulivat Meron Hanneksen pellolta naapurista
ja sitten Honkolan kartanosta.
Nykyisin Urjalassa sokerijuurikasta viljellään vähän.
Tursassa Pulakan Raimo taitaa olla yksi harvoista viljelijöistä.
Viljely vaati sopivat maat ja paljon erikoiskalustoa niin kylvövaiheessa,
harauksessa, kasvinsuojelussa kuin nostossakin.
Syksyisin oli täällä aikanaan melkoinen sokeriralli,
kun autoilla ja traktoreilla juurikkaita kuljetettiin Urjalan asemalle.
Siellä oli sopiva pistoraide, jonka varressa lastaus tapahtui.
Lasti punnittiin ja sitten kipattiin junanvaunuun Turenkiin kuljetettavaksi.
Viljelyn vähentyessä siirryttiin autokuljetuksiin.
Nyt aiotaan viljely viedä kokonaan Suomesta. Sellaista ovat herrat
EU:ssa räknänneet. Esitys on unionimaiseen tapaan niin monimutkainen,
ettei siitä heti saa mitään selvää. On maakiintiöitä,
hinnanalennuksia ja alennusten korvaamista. Suomalaiset eivät ole
komission kaavailuja hyväksymässä. Käytännössä
sokerijuurikkaan viljely kävisi täysin kannattamattomaksi
Suomessa.
Onhan meitä kuluttajina jo totuteltu kansainvälisyyteen,
kun taloussokeripussin kyljessä lukeekin Dan Sukker ja vasta kolmannella
rivillä taloussokeri stösockerin ja sukkerin alla. Suomen
sokerin tehdas paloi ja tanskalainen omistaja vei pakkaamisen Tanskaan.
Kun mainitulta Turengin viljelypäälliköltä, josta
sittemmin tuli kansanedustaja ja maanviljelysneuvos, kysyttiin sokerin
vaarallisuudesta, vastasi hän leppoisaan tapaansa, että ainakin
viljely on terveellistä. Sokerihan on kuulunut niihin aineisiin,
jota on monen muun tapaan pidetty ihmisille vaarallisena. Ja onhan sitä
sokeria yllättävän monessa tuotteessa.
Pakastamisen yleistyminen on vähentänyt hillosokerin tarvetta.
Silti pieni ripaus mansikkarasiaan antaa hyvän säväyksen.
Sulavat marjat tahtovat maistua happamilta. Happamilta maistuvat myös
komission suunnitelmat. Eihän tässä ole mitään
rotia, jos kasvi toisensa jälkeen pannaan viljelykieltoon. Tulevaisuuden
kuluttajalle on entistä tärkeämpää tietää,
missä ruoka tuotetaan. I miss you finish sugar.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
lehti
8.7.2004
Urjalan kulmilta
Halkivaha valokeilassa
Halkivaha on urjalalaisista kylistä valokeilassa tänä
viikonloppuna. Kylän vävypoika, Nummelan Paulan mies, Kiril
Babitzin, joka paremmin Kirkana tunnetaan, järjestää
kesäkonsertin. Tälläkin kertaa vierailevina tähtinä
on Suomen kärkeä Anne Mattilasta Tik Takiin. Aiempina vuosina
konsertti on vetänyt hyvin katsojia ja on kaikkia syy olettaa käyvän
näin nytkin.
Halkivaha on pohjoisin ja luoteisin kylä Urjalassa. Pitäjän
keskustasta kylän keskustaan tulee matkaa yli 20 kilometriä.
Tosin kylän laidalta Halkivahan keskustaankin tulee kymmenkunta
kilometriä, Viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä,
kun kylään liitettiin Vesilahden Halkivaha. Edelleenkin Punkalaitumen
raja kulkee varsin lähellä kylän keskustaa.
Kun kylä sijaitsee melko kaukana Urjalan keskustaajamasta, on
varsin luonnollista, että se on kautta aikain ollut varsin itsellinen
ja omillaan toimeen tuleva. Taidettiinpa aikanaan puuhata sinne jopa
omaa kuntaa.
Halkivahassa on oma kirkko ja hautausmaa. Kirkon kello on tiettävästi
toiseksi suurin Suomessa olevista kelloista. Sankarihauta on myös
oma. Ison siirtolohkareeseen on kiinnitetty sankarivainajien muistolaatat.
Vuoron perään Urjalan, Punkalaitumen ja Vesilahden papit ovat
käyneet pitämässä jumalanpalveluksia.
Kylän keskustassa on urheilukenttä ja sen laidalla seurantalo,
jota ylläpitävät Halkivahan Nuorisoseura ja Maamiesseura.
Urheilutoiminnasta vastaa Halkivahan Haka. Lähellä on myös
Halkivahan VPK:n toimitilat. Muitakin aatteellisia yhdistyksiä
kylässä toimii puolueiden paikallisyhdistyksistä metsästysseuraan.
Kylässä on edelleen Urjalan Osuuspankin konttori, mutta postia
siellä ei enää ole. Kyläkauppa sentään
vielä toimii ja palvelee kyläläisten ja kesäasukkaiden
perustarpeita. Huoltoasemalla on asiakkaita Urjalan lisäksi myös
Vesilahdesta, koska sen toisessa taajamassa Narvassa ei taida olla huoltoasemaa.
Yritystoiminnasta tunnetuin on Ingmanin konserniin kuuluva Halkivahan
meijeri, jonka tuorejuusto on palkittu ja on hyvin suosittua, eikä
ihme, koska se on todella hyvää. Lisäksi on puualan yrityksiä
tuhkauurnan valmistajista parketin tekijöihin. Myös Urjalan
merkittävimmät "sorakeisarit" ovat Halkivahassa.
Myös valmisbetonia lähtee ympäri lähitienoon keskuksia.
Kunnallisista palveluista merkittävin on oma koulu, johon parhaillaan
haetaan miesopettajaa koulunjohtaja Kristiina Rantasen työpariksi.
Koululla on hyvät toimitilat Vehmaan kulmalla. Yli satavuotiaan
koulun suojissa toimii myös perhepäivähoitoryhmä,
joka sai Kirkan konsertin tuotosta hienot musiikkivälineet kuten
kymmenet muut päiväkodit ympäri Suomea.
Vesihuollon halkivahalaiset ovat järjestäneet omatoimisesti
perustamalla vesiosuuskunnan. Tosin kunta on tuki hanketta, jotta se
saatiin aikanaan toteutettua. Pääteistä vastaa tielaitos
ja muut tiet ovat hoitokuntien hoidossa.
Kun kylä on omassa rauhassaan ja melko kaukana muista keskuksista,
on sen palveluvarustus säilynyt. Väkiluku on kuitenkin hiljalleen
laskenut ja kylään pitäisi saada uusia asukkaita, jotta
kylä pysyisi elinvoimaisena.
Kirkan kesäkonsertit ovat osoittaneet, että kylällä
on vetovoimaa. Konserttien järjestäminen on hieno ele Kirkalta
ja on omiaan nostamaan kyläläisten tervettä itsetuntoa,
sillä järjestelyissä ovat mukana Kiril Babitzin säätiön
ohella kylän järjestöt. Iltatansseja tahdittaa halkivahalähtöinen
Syke. Silläkin taitaa olla juhlavuosi. Perustamisesta on aikaa
parikymmentä vuotta.
Urjalan kesässä siis tapahtuu, vaikka virallista kesä
avausta ei tänä vuonna sitten jostain syystä ollutkaan.
No monen mielestä kesäkään ei ole vielä kunnolla
alkanut. Sateita on pidellyt. Mutta eiköhän se tästä
vielä parane.
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________
Forssan
Lehti
2.7.2004
Urjalan kulmilta
Nuutajärvellä lupaavat näkymät
Uutinen Iittalan myynnistä omistavalla johdolle ja kansainväliselle
sijoittajaryhmälle on rauhoittava Urjalan ja Nuutajärven kannalta.
Hyvässä tuloskunnossa oleva yhtiö voi rauhassa toteuttaa
strategiaansa ja hankkia uusia markkinoita. Sijoittajan sitoutuminen
seitsemäksi vuodeksi antaa aikaa, vaikka yritysmaailmassa mikään
ei olekaan pysyvä voitto.
Hollantilainen ABN Amro on tuttu nimi ainakin jalkapalloa seuraaville.
Kun Jari Litmanen pelasi Ajaxissa, koristi kirjainyhdistelmä hänenkin
pelipaitaansa. Urjalan kunnan sähköyhtiöstä saamia
rahoja sijoitettiin aikanaan samaisen pankin omistamaan rahoitusyhtiöön.
Sijoitukset tuottivat hyvin.
Kuten yleensä yrityskaupoissa ei yhtiöstä maksettua
hintaa kerrottu julkisuuteen. Aikanaan sekin paljastuu. Ainakin Hackman-suvun
perinteitä omistajana jatkava liikemies Hjallis Harkimo on tiettävästi
luvannut kertoa osuutensa vasta sen jälkeen, kun kauppa on vahvistettu
EU:n kilpailuviranomaisissa. Hollantilaisyhtiön osuus on 60 prosenttia.
Yrityskaupassa kertovassa uutisoinnissa kerrottiin, että ABN Amro
Capital on ollut toteuttamassa viime aikoina 17 yritysjärjestelyä.
Näistä kahdeksan on saatettu päätökseen. Seuraavan
seitsemän vuoden aikana tapahtuu siis jälleen uusi järjestely
omistuksessa, kun sijoitusyhtiö vetäytyy pois.
Oli myönteistä huomata, että Suomessa oltiin laajasti
sitä mieltä että suomalaisen muotoilun lippulaiva pitäisi
säilyttää kotimaisessa omistuksessa. Tätä mieltä
olivat ostavat asiakkaat, kulttuuripiirit ja myös talouselämä.
Ostajaehdokkaita oli alunperin parikymmentä ja vakavammin otettavia
kymmenkunta. Toimivan johdon mukanaolo kilvassa oli tiedossa alusta
alkaen. Se rauhoitti myös tehtaiden henkilöstöä.
Toimivasta johdosta omistajiksi ovat tulossa lehtitiedon mukaan toimitusjohtaja
Tero Vähäkylä, johtaja Thomas Enckell, muissa pohjoismaissa
olevista tehtaista vastaava Jan Johansson, ostoista ja myynnistä
vastaava Hille Korhonen ja kasvavista Venäjän ja Baltian markkinoista
vastaava Ari Siipivirta. Heillä kenelläkään ei ole
ilmeisesti työkokemusta Nuutajärveltä.
Me urjalalaiset olemme olleet pahoillamme sitä, että Nuutajärvi-nimi
on tuotemerkkinä poistunut käytöstä. Ehkä meidän
murhettamme hieman lievittää tieto siitä, että myös
sellaiset tuotemerkit kuin Arabia ja Hackman markkinoidaan ulkomaille
nyt pelkästään Iittalan nimellä.
Nuutajärven lasitehdas on Urjalan vanhin teollisuusyritys. Vuodesta
1793 saakka on lasia valmistettu. Yli kahdensadan vuoden aikana on omistajuus
vaihtunut muutaman kerran paikallisista kartanoista Wärtsilään.
Itse olin kunnan luottamustehtävissä, kun tehdas siirtyi ensin
Ahlstömille eli Nuutajärven tyttärelle Iittalalle ja
sitten Hackmanille. Italialainen Ali Gorup ilmoitti heti, että
se myy Iittalan, koska se halusi vain keittiölaitevalmistaja Metoksen.
Ilmeisesti myynnistä kertyi sille mukava rahapotti.
Muutokset ovat olleet joskus vaikeita niin työntekijöille
kuin Nuutajärven kyläyhteisölle ja Urjalan kunnalle.
Nyt näyttäisi siltä, että on saatu kohtuullisen
hyvä uutinen. Jatko riippuu paljon siitä, miten Nuutajärvellä
onnistutaan. Tällä hetkellä näyttäisi lupaavalta.
Matkailun kannalta ja paikallisen lasinmyynnin kannalta olisi tärkeää,
että Nuutajärven lasimyymälää ja koko tehdasmiljöötä
palveluksineen markkinoitaisiin tehokkaasti. En usko vetäväni
kotiinpäin, jos väitän, että lasimyymälä
Nuutajärvellä on jopa parempi kuin Iittalassa. Se pystyisi
palvelemaan huomattavasti nykyistä suurempaa kävijämäärää.
On luonnollista, että turisti etsii Iittalan lasia Iittalasta eikä
löydä niin helposti Nuutajärvelle. Alan harrastajat ja
asiantuntijat ovat asia erikseen.
Nuutajärvellä tarvitaan siis lasin lisäksi muuta vetovoimaa.
Tästä näkökulmasta katsottuna lasimuseon lopettaminen
on väärä valinta, vaikka museon ylläpitäminen
ei olekaan ydinbisnestä. Lähivuodet näyttävät
miten Nuutajärvi pärjää Iittalan lipun alla.
Seppo Pirhonen
____________________________________________________________________
Forssan
Lehti
25.6.2004
Urjalan kulmilta
Juhannus
ja Suomen lippu
"Sinun kanssasi onnemme jaamme ja iskut kohtalon." Nämä
lippulaulun sanat ovat tulleet mieleen, kun täältä Urjalasta
ja lähiseudulta on kuulunut onnettomuusuutisia. Suomen lippu, juhannuksen,
juhlija, on mukana yhteisissä onnen hetkissä ja surun keskellä.
Suomen lippu nykymuodossaan vahvistettiin toukokuussa 1918. Vahvana
vaihtoehtona sille oli punakeltainen leijonalippu, joka perustui suuriruhtinaskunnan
vaakunaan. Vaakunalippu liehui senaatin katolla myös itsenäissyyjulistuksen
hyväksymispäivänä joulukuun kuudentena 1917.
Lippu oli mukana myös Kumtähden kentällä Flooran
päivänä 13.5.1848. kun Vårt Land eli Maamme laulettiin
ensimmäisen kerran. Tuolloin valkoisella pohjalla oli leijonakuvio.
Vuosisadan loppupuolella alkoivat vakiintua Suomen väreiksi sininen
ja valkoinen. Näitä värejä suosittiin erityisesti
purjehdusseurojen lipuissa. Värit tulivat oikeastaan Venäjän
lipusta, josta punainen raita jätettiin pois. Venäjän
lipussa ovat trikolorin värit, mutta vain vaakatasossa ja hieman
eri järjestyksessä kuin Ranskan lipussa.
Valtiolippu oli mahdollinen vasta itsenäistymisen jälkeen.
Käyty kansalaissota vaikutti ehkä ratkaisevasti siihen, että
luovuttiin punapohjaisesta leijonalipusta. Se on nähtävissä
mm. Visavuoren museossa Sääksmäellä. Taisi olla
Akseli Gallen-Kallela, joka piirisi ehdotuksen leijonalipusta. Sama
mies suunnitteli myös Suomen kuninkaan rekvisiittaa kruunua myöten.
Lopulta päädyttiin pohjoismaiseen tapaan ristilippuun. Se
tuntuu jälkeenpäin hyvältä ratkaisulta ja olemme
suomalaisina ottaneet sen omaksemme. Se on yksinkertainen rakenteeltaan,
vaikka varsikin kansainvälisissä yhteyksissä ei tunneta
aina lipun oikeita mittasuhteita, jotka on tarkasti määrätty.
Esimerkiksi Euroopan parlamentin aulassa oli aikanaan lippu, jossa ristiosa
oli liian kapea.
Juhannuksesta tuli Suomen lipun juhlapäivä 70 vuotta sitten.
Taisi olla Maila Talvion ehdotus. Niinpä tänään
aattona saamme nostaa lipun salkoon iltakuudelta ja laskea sen alas
juhannuspäivä iltayhdeksältä. Ainostaan nimikkopäivänään
Suomen lippua saa pitää salossa läpi yön. "Sinä
hulmullas mielemme nostat ja kotimme korotat."
Tänä vuonna on kulunut viisikymmentä vuotta siitä,
kun juhannus irrotettiin vakiopaikaltaan. Ensimmäisen kerran vuonna
1955 uutta sääntöä ilmeisesti sitten toteutettiin
eli juhannus ajoittuu kahden puolen Jussin päivää. Juhannus
on Johannes Kastajan syntymäpäivä ja nimipäivä.
Johannes Kastaja syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta.
Internetistä löysin yhden Urjalasta olevan, vuonna 1944 muistiinkirjatun,
juhannukseen liittyvän sanonnan. Se on tietenkin ohje nuorille
neideille: "Juhannusyönä on tytön syötävä
yhdeksän silakkaa tai särkeä. Kun sitten hänelle
tulee jano, näkee hän unessa sulhasensa, joka tulee häntä
juottamaan."
Löysin myös mainion ohjeen juomisesta. Se on vallan papin
antama. Laurentius Petrin saarnakokoelmasta vuodelta 1644, jolloin juhannusta
oli ehditty jo viettää noin 300 vuotta Suomessa kristillisenä
juhlana. Sitä ennen se oli ollut ilmeisesti suomalaisten Ukko-ylijumallel
omistettu juhla. Papin varsin kohtuulliset ohjeet ovat:
"Enämbi viina saattaa ihmisen tompelixi,
wiisaat willidze ja hullut teke vielä hullummax,
turmele taidon, sytyttä hecuman, saatta capinan ja punaiset silmät:
teke köyhäxi ja kiwuloisexi, ilmoitta salaisuudet,
kohoitta Jumalan wihan, ja saattaa cadotuxen.
Sen tähden ei yxikän pidä juoman enä cuin tarpeexi
ja terweydexi.
Juoda myös ilo picarit, eli iloxi ystäwällises cocouxis
ei ole kielty,
cosca ylönpaltisus estetyxi tule, ja taito, tieto ja ymmärrys
talles on,
ja wircans töihin sovelias. Pitä siis waari otettaman,
ettei yxikän määrä mital ja ylönpaltisudel
pacota ja yllytä toistans
(erinomaisesti Nuorucaisia ja waimo wäke, ja ei yhtäkän)
ylidze sen Jumalisen tahdon, woiman, terweyden ja cunniallisuuden. "
Toivottavasti saitte selvää vanhasta kirjasuomesta. Eläkää
ohjeen mukaan. Iloista juhannusta ja Suomen lipun päivää!
Seppo Pirhonen
________________________________________________________________________
Forssan
Lehti
18.6.2004
Urjalan kulmilta
Museoiden
viesti
Joskus kesällä tulee sellainen olo, että ei ole mitään
tekemistä. Silloin on täällä Urjalassa hyvä
mahdollisuus lähteä tutustumaan kotipitäjän museoihin,
joita täällä onkin poikkeuksellisen paljon. Ansio museoiden
määrästä kuuluu kotiseutuhenkisille ihmisille eri
kylissä. Unohtaa ei pidä myöskään Kytölän
Arvon panosta. Hänet muistetaan vielä Urjalan ulkopuolellakin
innokkaana museomiehenä.
Urjala-seura ja kunta ovat Nuutajärven Lasin kanssa julkaisseet
uudistetun museoesitteen. Sitä on saatavissa kunnan matkailuinfosta,
pienestä puurakennuksesta Pentinkulman motellin pihasta. Esite
on osin päivitetty aikaisemmin ilmestyneen pohjalle. Tilanpuutteen
takia siitä puuttuu uusin museo eli luokkahuonepirtti.
Museoiden ylläpitäminen ei ole tuottavaa bisnestä. Niinpä
Nuutajärvellä sijaitsevan lasimuseon kohtalona saattaa olla
toiminnan loppuminen. Koko lasituotannon kohtalo on auki, mutta innokkaita
ostajia näyttäisi olevan ja hinta liikkunee 150 miljoonan
euron paremmalla puolella. Näin kertovat lehtitiedot ja kyse on
silloin koko Iittalasta, johon sekä Nuutajärvi että Humppilakin
kuuluvat.
Urjalan museokeskittymä on Urjalankylässä, mikä
on luonnollista, koska se on myös vanhinta asuttua seutua. Arvokkain
kohteista ja ilmeisesti Urjalan vanhin rakennus on kivisakasti, jonka
paanukaton Pyrintöläiset hiljattain tervasivat. Lienee urjalalaisilta
aikanaan loppuneet rahat kivikirkon tekemiseen. Intoakin sopii epäillä,
kun tutkii menneiden asiakirjojen valossa täkäläisten
suhtautumista uusiin asioihin.
Museomäellä on kotiseutumuseo Urjanpirtti, Keinutuolinikkarin
pirtti, tuulimylly, aitat ja Karhukorsu, jonka sijoittaminen tähän
paikaan synnytti melkoisen kalapaliikin aikanaan. Nyttemmin on tutkittu
ja osin ennallistettu vanhoja vallihautoja, jota ennen ensimmäistä
maailmansotaa rakennettiin Urjalaan.
Talonpoikaisesta asumisesta ja piian ja rengin asumisesta saa käsityksen
Urjalan museossa. Keinutuolinikkari ja suutarin verstas kertovat käsityöläisperinteestä.
Keinutuolissa kuuluisimpia ovat juuri Urjalan ja Nakkilan mallit. Keinutuolien
valmistus jatkuu Urjalassa edelleen teollisessa muodossa.
Torpparin ja rengin välimaastoon asettui muonamies, joka kävi
talossa töissä usein käyttäen omia työkaluja.
Palkkana oli asunto ja ruokaa eli muonaa. Moonamiehen elämästä
kertoo Menosten museo. Maunulan kartanoon kuulunut rakennus oli senaikainen
paritalo, jossa asui kaksi perhettä. Pari vuotta sitten toiseen
asuntoon koottiin Urjalan koulumuseohankkeen välineistöstä
luokkahuonepirtti kuvaamaan entisajan koulunkäyntiä.
Koskelan torppa puuttuu museoesitteestä kuten muutkin Väinö
Linnan reitin kohteet. Tänään perjantaina avataan Honkolan
VPK:n talolla Tuntemattoman sotilaan ympärille koottu näyttely.
Kirjan julkistamisesta on kulunut 50 vuotta. Näyttelyn avaa Pohjantähti-elokuvien
kirkkoherraa esittänyt teatterineuvos Matti Ranin. Samaisessa talossa
on ollut aiemmin evakkonäyttely ja vuoden 1918 tapahtumista kertova
näyttely.
Ikaalan Isotalon museo jää monelta näkemättä,
koska museo on avoinna vain sopimuksen mukaan ja ihmiset eivät
tule sinne hakeutuneeksi. Halkivahan kirkko ei ole museo, mutta siellä
voi käydä
ihmettelemässä Suomen toiseksi suurinta kirkonkelloa, joka
on puretusta Hämeenlinnan ortodoksisesta kirkosta. Urjalan kirkossa
on pieni kirkkomuseo morsiushuoneen vieressä. Eteistilassa on myös
aatelivaakunoita, joita on käytetty aikanaan hautajaiskulkueissa.
Urjalassa on edelleenkin muutama museoharrastuksen läpitunkema
keräilijä. Heidän aineistoistaan saataisiin melko näyttäviä
näyttelyitä. Oma ideani olisi saada aikaan Urjalaan tai johonkin
muualle asutusajasta kertova talo navettoineen ja muine piharakennuksineen.
Toisaalta se sopisi myös Loimaalle tulevan maatalousmuseon yhteyteen.
Parikymmentä vuotta sekin hanke on ollut vireillä. Aikanaan
myös Urjala oli vahvasti esillä maatalousmuseon sijaintipaikaksi.
Joka ei vanhaa tunne, ei ymmärrä nykypäiväkään
ja on heikolla pohjalla rakentamassa kestävää tulevaisuutta.
Siksi kannattaa käydä kuuntelemassa ja katselemassa, mikä
viesti museoilla on meille.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
11.6.2004
Urjalan kulmilta
Kiinnostusta omiin juuriin
Neuvostoliiton suurhyökkäys kuusikymmentä vuotta sitten
mullisti monen suomalaisen elämän. Karjalaan palanneet menettivät
taas kotiseutunsa. Lounais-Hämeen kirkkomailla pidettiin monet
sankarihautajaiset. Tali-Ihantalan torjuntavoitto merkitsi kuitenkin
itsenäisyytemme säilymistä.
Neuvostojoukkojen suurhyökkäys käynnistyi Pietari Suuren
syntymäpäivänä 9. kesäkuuta kello 5.55 mahtavalla
tykistökeskityksellä etuasemassa Valkeasaaressa. Seuraavana
päivän panssarit ja vihollisen jalkaväki vyöryi
voimalla etulinjan läpi. Kymmenen päivää myöhemmin
Viipuri oli menetetty. Venäläisjoukot etenivät kymmenessä
päivässä pidemmälle kuin koskaan talvisodassa.
Jos hyökkäys olisi pysäytetty VT-linjaan (Vammelsuu-
Taipale), muolaalaiset olisivat säilyttäneet kotiseutunsa.
Heidän ja muiden Karjalaan siirtyneiden oli kuitenkin jätettävä
kotiseutunsa nopeassa tahdissa. kaksi kolmesta karjalaisesta oli palannut
jatkosodan aikana takaisin vallatuille alueille. Useat ehtivät
olla siellä kolmen kylvön ja kahden korjuun ajan.
Viikonloppuna osallistuin isäni kotipitäjän Kuolemajärven
kirkolla pidettyyn evakkoon lähdön 60-vuotismuistojuhlaan.
Kuolemajärveläiset lähtivät pitäjän pohjoisosista
maanteitä pitkin ja etelästä pääosin rautatiekuljetuksin.
Ensimmäiset junat lähtivät 14.6. ja viimeinen 16.6.1944
Kuolemajärven asemalle jäi kahden puolen rataa valtava määrä
pitäjäläisten omaisuutta nimilapuin varustettuna osin
puulaatikoihin pakattuina osin irrallisina. Junia ei riittänyt
omaisuuden kuljettamiseen, koska rintama eteni vauhdilla. Pääosa
karjasta saatiin pois joko rautatie- tai maantiekuljetuksina.
Tällä kertaa pitäjän asukkaiden osoitteena oli
Paimio ja Halikko. Talvisodan aikana kuolemajärveläiset evakuoitiin
Urjalaan ja Koijärvelle. Matkalla lentokoneet ahdistelivat maanteillä
kulkevia siviilejä ja myös junakuljetuksia. Viipuri piti osin
kiertää, kun siellä oli ammusjuna saanut osuman ja räjähteli.
Muutamilla asemilla kymmenittäin eri puolilta Kannasta pakenevia
siviilejä kuoli tai haavoittui pommitukissa.
Kuolemajärveläisten tavoin monet luovutetun alueen pitäjäyhteisöt
viettävät viimeisen lähdön muistojuhlia kesän
aikana eri puolilla Karjalaa. Juhannuksena televisioidaan viime sunnuntaina
taltioitu jumalanpalvelus Jääsken pitäjästä.
Kymmenittäin linja-autoja odotetaan heinäkuun toinen päivä
Tali-Ihantalan tienoille torjuntavoiton muistojuhlaan.
Kuolemajärveläisten muistojuhlassa oli mahdollisuus ensimmäistä
kertaa vuosikymmeniin osallistua myös ehtoollisen viettoon. Jumalanpalveluksen
toimitti pastori Heli Aaltonen jonka vanhemmat olivat aikanaan evakossa
Inkilän kylästä täällä Urjalassa Haritussa.
Kuolemajärven kirkosta ei ole jäljellä kuin kivijalka,
josta voi hyvin päätellä Virolahden graniitista rakennetun
kaksoisristikirkon muodon. Myös rappuset ovat paikallaan. Vuonna
1995 pystytettiin alttarin paikalle kirkon ja hautausmaan muistomerkki.
Neljä vuotta myöhemmin sankarihaudalle pystytettiin muistomerkki
panssariestekivestä. Kivessä on lueteltu kaikki sinne sankarihautaan
siunatut.
Urjalan kirkon eteisessä on muistotaulu niistä karjalaisista
sankarivainajista, jotka on siunattu Urjalan kirkkomaahan. Urjalalaisia
taisteli aikanaan niin talvisodassa kuin jatkosodassa Kuolemajärven
alueella. Tunnetuin talvisodan taistelupaikka on Summan kylä.
Nyt on karjalaisten mahdollista päästä käymään
entisillä kotiseuduillaan. Myös veteraanit järjestävät
retkiä katsomaan silloisia taistelupaikkoja. Kiinnostus omiin juuriin
herää usein keski-iässä. On sitten Karjalan kohtalo
tulevina vuosina ja vuosikymmeninä mikä tahansa, on tärkeää,
että tieto sen suomalaisvaiheista ja asutuksesta saavuttaa uudet
sukupolvet.
Myös alueen nykyiset sivistyneimmät asukkaat ovat kiinnostuneita
sen historiasta. Heille on syytä kertoa suomalaisajasta. Moni kotiseudun
kävijä onkin ystävystynyt uusien asukkaiden kanssa. Tosin
ongelmiakin on. Uusirikkaat valloittavat parhaat rannat. Aina eivät
edes valtiosopimuksin suojatut kirkkomaat jää rauhaan. Muistoja
ei kukaan voi kuitenkaan riistää.
J H Erkon sanoin:" Kotisi ja maasi muista, sinne juuresi sitele.
Mikä on kutsu kansallasi, siinä sullakin osasi."
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
4.6.2004
Urjalan kulmilta
Äänestysinto nousussa
Kokeilin muutamaa vaalikonetta. Kaikissa tulos oli erilainen. Ilmeisesti
muutkin ovat todenneet saman. Vaalikoneilla voidaan siis päästä
tulokseen, jota niiden laatija haluaa. Kysymysasettelulla voidaan ohjata
sekä ehdokkaiden että äänestäjien vastauksia.
Vaalikoneet ovat muutamissa viime vuosien vaaleissa saaneet hyvän
suosion. Suurimmat mediatalot Yleisradio, Sanoma Oy ja Alma-media ovat
pystyttäneet omat koneensa niin kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa.
Muutamat muutkin tahot ovat luoneet omat koneensa.
Vaalikoneita käytetään hakemalla niistä varmistusta
omalle kannalle tai sitten ajankuluksi. Kovin harva ratkaisee pelkästään
niiden perusteella äänestettävän. Nuorista en ole
aivan varma. He ovat kuitenkin netin suurin käyttäjäryhmä.
Ehdokkaille on mahdollista vaalikoneen kautta saada ilmaista julkisuutta.
Myös ehdokas voi taktikoida vastauksissaan. Hän voi vastata
tavalla, jolla arvelee suuren enemmistön asennoituvan. Tähän
voi heti todeta, että niinhän puolueet ja ehdokkaat tekevät
muutenkin. Tästä seuraa se, että valitsijan mielessä
tarjolla olevat vaihtoehdot muistuttavat toisiaan.
Yhden koneen mukaan minun pitäisi äänestää
itäsuomalaista miestä. Toisen mukaan ääni olisi
mennyt Varsinais-Suomeen, kolmannen Pohjanmaalle ja neljännen Pirkanmaalle.
Parissa koneessa myös paljon parjattujen julkkisehdokkaiden joukosta
olisi löytynyt äänestettävä nainen.
Koneet luettelevat kymmenkunta lähinnä omia vastuksia olevaa
ehdokasta. Ne listaavat vastaavasti myös kaikkein kauimpana olevat
ehdokkaat. Halutessaan saa selville myös kaikkien ehdokkaiden vastaukset.
Mielenkiinnosta tarkistin, että löytyisikö maantieteellisesti
lähellä olevista ehdokkaista samoin ajattelevia. Eipä
juuri löytynyt.
Vaalikoneista voi saada myös listauksen puolueista. Ne näyttivät
enemmän minun kohdaltani menevän kohdalleen. Tosin yhden koneen
mukaan ykkösvaihtoehto olisi vaihtunut. Ero oli kuitenkin marginaalinen.
Yleisestä mielipiteestä on vaikea ensimmäisen ennakkoäänestyspäivän
jälkeen vaikea mennä sanomaan mitään. Arvelen kuitenkin,
että äänestysinto hieman kasvaa. Neljänkymmenen
prosentin raja saattaa silti olla kova. Maaseudulla luulen aktiivisuuden
olevan hieman korkeampaa.
Neljäntoista valittavan europarlamentaarikon tulisi olla suomalaisten
ääni seitsemänsadan muun joukossa. Vähän hoopolta
tuntuu, kun jotkut ehdokkaat yrittävät tämän lähtökohdan
kieltää. Missään europarlamentin poliittisessa ryhmässä
suomalaisia ei ole kovin monta. Vaikutusmahdollisuudet ovat kiinni taidosta,
kyvystä ja kokemuksesta.
Kymmenen vuotta sitten urjalalaisista enemmistö äänesti
liittymistä vastaan. Aika moni on säilyttänyt kielteisen
kantansa ja ajattelee nytkin, ettei äänestäminen kannata.
Osa puolesta äänestäneistä saattaa myös olla
pettynyt ja miettii äänestämättä jättämistä.
Suomi on mukana EU:ssa ja siksi siellä pitää pyrkiä
myös vaikuttaman. Asukasluvulla mitattuna osuutemme on prosentti.
Arvelen, että vaikutusmahdollisuutemme ovat kuitenkin tätä
suuremmat. Siksi kaikki mahdollisuudet on syytä käyttää
hyväksi.
Suomalaisina Euroopassa saamme enemmän Euroopan unionista, mutta
meillä on myös annettavana sinne monissa asioissa esimerkki,
jonka perustalle yhteistä hyvinvointia tukevaa Eurooppaa voidaan
rakentaa. Annetaan siksi äänemme kuulua ja käydään
äänestämässä!
Seppo Pirhonen
________________________________________________________________________
Forssan
Lehti
28.5.2004
Urjalan kulmilta
Paluu
takaisin neuvostoaikaan
Urjalan kunnassa on toteutumassa merkittävä vallansiirto
luottamushenkilöiltä virkamiehille ja eritoten johtaville
virkamiehille. Hallintosäännön uudistus on käynnissä
ja tulossa kesällä vielä valtuuston hyväksyttäväksi.
Samalla kunnanviraston hallintomalliksi on otettu melkoisesti Urjalaa
suurempiin kuntiin kehitelty malli palvelukeskuksineen.
Kaikki lähti liikkeelle konsulttityöstä, jossa yhdeksi
kriittiseksi menestystekijäksi mainittiin hallinnon virtaviivaistaminen.
Perusteluna on toimiva päätöksentekomalli. Jotta siihen
päästäisiin, aiotaan supistaa kunnanhallituksen kokoa,
lakkauttaa vapaa-aikalautakunta ja korvata koulujen johtokunnat vanhempainneuvostoilla.
Urjalassa palataan siis neuvostoaikaan.
Kunnanhallitus on tosiasiassa keskeisin päätöksentekoelin
kunnassa. Valtuustolla on ylin päätösvalta viime kädessä,
mutta nyt kaavaillussa mallissa sen päätettäväksi
jää kovin vähän asioita. Hallituksen kokoa aiotaan
supistaa kahdella jäsenellä. Nykyvoimasuhteilla menettäjinä
ovat suurimmat valtuustoryhmät keskusta ja sosialidemokraatit.
Viimeksi mainitut tosin sopivat kokoomuksen kanssa valtuustokauden alussa
yhden paikan luovutuksesta kahdeksi vuodeksi kokoomukselle, jotta saivat
hallituksen puheenjohtajuuden kahdeksi vuodeksi.
Jäsenmäärän alentamisella pyritään myös
vähentämään kylien edustusta hallituksessa ja myös
virkamiesten ote on vahvempi pienemmässä hallituksessa. Miesten
ja naisten väliset voimasuhteet ovat 4-3 jommankumman hyväksi.
Vapaa-aikalautakunta liitetään koulutuslautakuntaan, josta
tulee sivistyslautakunta. Sille ei toisin ole hallintosäännössä
lueteltu muista erityislautakunnista poiketen mitään tehtäviä
yleisten tehtävien ohella.. Koulujen johtokunnissa on nykyisin
lasten vanhempia, joten perustelu kodin ja koulun välisen yhteistyön
parantamisesta kuulostaa ontolta, kun johtokunnat lopetetaan ja korvataan
vanhempainneuvostolla. Niillä ei ole mitään virallista
päätösvaltaa. Johtokuntien päästövalta
siirtyy koulujen johtajille ja sivistystoimenjohtajalle ja joillekin
muille virkamiehille.
Kunnan virastossa nykyinen toimistojako korvataan neljällä
palvelukeskuksella, jotka ovat hallintopalvelukeskus, perusturvakeskus,
sivistyspalvelukeskus ja tekninen palvelukeskus. Perusteluissa on mainittu,
että nämä palvelukeskukset hoitavat palvelujen tuottamisen
kunkin alan lautakunnan ohjauksessa ja valtuuston ja hallituksen tavoitteiden
mukaan ja niiden antamilla resursseilla.
Ilmeistä on, että lautakunnissa saa olla todella vahvoja
luottamushenkilöitä, jos he aikovat jotakin ohjata, sillä
niin vahvaksi on tehty palvelukeskusten johtavien viranhaltijoiden päätösvalta.
Valmistelu, asiantuntemus ja päätösten toimeenpano ja
merkittävä määrä itsenäistä ratkaisuvaltaa
on heidän käsissään.
Tosiasia on, että ellei luottamushenkilö pääse
vaikuttamaan valmistelu- ja suunnitteluvaiheessa, niin hän on ulkona
päätöksenteossa. Viimeistään hänet syrjäytetään
väittämällä, että jokin asia on lakisääteinen,
eikä siihen voida puuttua. Näihin väitteisiin virkamiehet
ovat joissakin kunnissa turvautuneet myös silloin, kun asia ei
ole ihan niin ollutkaan.
Suurin heikkous nykyisessä kunnallishallinnossa on jonkinlainen
luottamushenkilöiden ja virkamiesjohdon välinen kissanhännänveto.
Virkamiehet kokevat luottamushenkilöt
asiantuntemattomina ja välttämättömänä
pahana. Luottamushenkilöt epäilevät aina virkamiehiä.
Keskinäinen luottamus on ohutta. Myös sitoutuminen päätöksiin
on valikoivaa. katsotaan, että kaikki linjaukset eivät sido
virkamiehiä ja toiset eivät luottamushenkilöitä.
Eräs keino parantaa yhteistyötyön ilmapiiriä olisi
virkamiehistä kostuvan johtoryhmän ja merkittävimpien
luottamushenkilöiden säännölliset yhteistyöpalaverit.
Parhaillaan valmistaudutaan kunnallisvaaleihin. Ehdokkaiden haku on
käynnissä. Osa ehdokkaiksi suostuvista valitaan valtuustoon.
Valtuutetut vievät hallituspaikat ja muille ehdokkaille jää
sitten lautakuntien jäsenyyksiä ja varajäsenyyksiä.
Kysymys kuuluukin, miten pitäjän parhaat voimat saataisiin
kiinnostumaan.
Tämä kirjoitus perustuu hallintosäännön ensilukemiseen
ja on hieman kriittinen, jotta keskustelua syntyisi ajoissa. Jos nykyiset
päättäjät ovat vakain tuumin liikkeellä, he
myös ilmeisesti tietävät, mitä ovat tekemässä.
Tavallisen kuntalaisen elämää nämä muutokset
hetkauttavat siinä vaiheessa, kun asiat osuvat kohdalle.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan
Lehti
14.5.2004
Urjalan kulmilta
Näkymiä traktorin hytistä
Viime päivinä olen istunut aika paljon traktorin pukilla.
On toukotöiden aika ja niissä puuhissa on monia vaiheita,
jolloin peltoa käsitellään. Töiden lomassa ehtii
miettiä kaikenlaisia asioita, varsinkin, kun radio sattuu olemaan
mykkänä.
Syntymäkotini sijaitsee Kampparin kulman tien varressa. Itse asiassa
se kylänä on vielä Laukeelaa. Tila on entinen Laukeelan
Seppälän torppa. Muutama vuosi sitten naapurilta ostettu maa
on puolestaan entistä Kunnas-Uotilaa, josta aikanaan on luovutettu
siirtolaisasutukseen maata.
Meidän kulmalla viljeltiin joka talossa aikanaan ja melkein joka
talosta lähti maitoa meijeriin milloin Suhosen Paavon vihreällä
maitoautolla ja milloin jonkun muun maitokuskin mukana. Tonkapelillä
silloin maito kulki.
Nyt maitoa ei lähde yhdestäkään talosta. Päätoimisia
viljelijöitäkään ei ole kuin Honkaniemen Jaakko
ja Hanna. Osa viljelystä luopuneiden maista on vuokralla. Osa on
siirtynyt toisille lisämaiksi. Osa on istutettu koivulle ja osa
on viljelemättä ja vähitellen pusikoitumassa.
Ikävalkon Hannu ahertaa koneineen aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Hän on kuorinut pelloiltaan mullan pois ja jalostaa sitä puutarhamullaksi.
Ruokamultakerroksen alta hän on siirtänyt huomatavat määrät
savea ja niinpä on syntynyt pieni lampi ja toinen vähän
isompi, jota voisi jo kutsua järveksi.
Vataitten aukean maisemaa elävöittää joki, joka
saa alkunsa Kortejärvestä ja tulee Nokoorin kosken kautta
kylälle ja Hakkilan entisen myllyn jälkeen se yhtyy Tarpianjokeen.
Välillä vesi on vähissä kuivina kesinä, kun
Nokoorissa pidetään patoluukkuja kiinni. Tässä joessa
tuli aikanaan opeteltua uimaan.
Vataitten suoralla on nykyisin kova liikenne. Autoja näyttää
tulevan ja menevän. Tiellä on neljänkympin rajoitus,
mutta kaikkia se ei näytä koskevan. Pölypilvi kohoaa
korkealle ilmaan, kun jotkut päästelevät lähellä
satastakin, ainakin noin traktorin ohjaamosta arvioiden.
Pikkupoikia kulkee pyörillä ja vähän isompia mopoilla.
Heillä on yleensä virveli varusteena ja he suuntaavat Hakkilan
koskelle. Lenkkeilijöitäkin kulkee silloin tällöin,
osa kävellen, osa hölkytellen ja jotkut juosten. Keskustaajamasta
katsoen tämä reitti on sopivan lähellä ja vaihteleva.
Lauantaiehtoona oli mukava tehdä huomioita elämänmenosta.
Silloinhan tuli telkkarista jääkiekko-ottelu. Kun se päättyi
laitettiin ensimmäisenä Merolla sauna lämpiämään.
Sitten sauhu nousi Heinoon Eilan ja Erkin saunalta ja kohta Järvisen
Sakarilta. Laineen Hely ja Olavi eivät lämmittäneet saunaa,
sillä he kertoivat jo aiemmin päivällä menevänsä
viimeistä kertaa Prostiin saunaan. Olavin kotipaikka on siirtynyt
suvulta uusille omistajille. Vaittiselta, Linnalta eikä Hämäläiseltä
näkynyt merkkejä puukiukaan sytyttämisestä.
Sauna kuuluu suomalaiseen lauantaihin. Meillä kotonakin oli lämmitetty
ulkosauna ensimmäisen kerran tänä keväänä.
Siellä on niin sanottu aitokiuas, jonka lämmittäminen
vie oman aikansa. Kun sen kunnolla lämmittää, voi kylpeä
pitkään. Häkälöylyt tietysti on heitettävä.
Lehti tuli koivuun vauhdilla ja kohta saa uuden vihdan tai vastan.
Meikäläisen traktori ei ole viimeisintä huutoa. Takalasikin
on rikki ja voitte vain kuvitella, kuinka paljon mullan pölyä
tuppaa sisälle hyttiin. Kun siellä päivän viettää,
niin mielellään illalla saunoo.
Osa pelloista oli jo toukokunnossa. Osa oli vielä turhan märkiä.
Yli parinkymmenen millin sade kasteli melkoisesti kuivahtaneita peltoja.
Sinänsä sade antoi vauhtia keväälle yhdessä
hellejakson kanssa. Nyt on koettu sitten hallaöitä.
Olikin joidenkin kanssa puhetta siitä, että vaikka joskus
aloitetaan huhtikuussa ja joskus on tehty toukoa vielä kesäkuussa,
niin puintiaika ei niin paljon heitä. Vanha sanonta kyllä
suosii aikaista aloittamista, kun sanotaan, että päivä
keväällä on viikko syksyllä.
Tämmöistä oli siis elämänmeno meidän
kulmalla traktorin hytistä nähtynä eräänä
toukokuisina lauantaina.
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________
Forssan Lehti
7.5.2004
Urjalan kulmilta
Kaikki äidit ovat sankareita
Kirjoittaa äitienpäivästä jotakin uutta on yhtä
vaikeaa kuin papin joulusaarnan valmistaminen. Jokaisella meistä
on äiti. Lapsen ja äidin suhde on läheisin ja kokonaisvaltaisin.
Se suhde ei myöskään koskaan lakkaa.
Äitienpäivänä muistetaan äitejä monin
tavoin. Jokaiseen perheeseen, jossa on äiti, on muotoutunut oma
tapansa viettää äitienpäivää ja muistaa
äitiä. Näistä tavoista voi löytää
paljon yhdistäviä tekijöitä. Paljon tapoihin ja
käytänteisiin vaikuttaa myös perheen koko ja lasten ikä.
Äidille parhaat hetket tulevat aidosta välittämisestä
ja pienestä muistamisesta.
Äitienpäivänä kaikki äidit ovat sankareita.
Jotkut heistä nostetaan valtakunnan parrasvaloihin, kun heille
myönnetään ansiomerkki. Usein palkittavat äidit
ovat suuren lapsikatraan kasvattaneita ja vaatimattomista oloista tulevia.
Heille huomion suo mielellään.
Kaikki äidit eivät kuitenkaan tunne onnistuneensa. He kantavat
syyllisyyden takkaa siitä, että eivät ole mielestään
onnistuneet äiteinä. Epäonnistumisen tunne tulee lasten
kautta. Lapsista ei ole tullutkaan sellaisia kuin äiti tai ympäröivä
yhteisö odotti. Äiti kyselee jatkuvasti itseltään,
että miksi meidän mukuloista tuli sellaisia. Miksi muut onnistuvat
niin hyvin lastensa kanssa.
Pienten lasten äideillä on omat murheensa. Murrosikäisten
kanssa kampailevilla on toisenlaiset huolet. Mutta myös aikuisten
lasten äideillä on omat pulmansa. Isoäideilläkin
on omat huolen aiheensa kolmannesta tai jopa neljännestä polvesta.
Useimmat käyvät arkista kamppailuaan yksin. Koti- ja työasioiden
vuoksi usein tulee riitämättömyyden tunne. Ei tahdo jaksaa
kaikkea sitä, mitä muu perhe tuntuu vaativan. Silloin äiti
tinkii useimmiten omastaan: harrastuksista, itsestä huolehtimisesta,
vapaa-ajasta, omista hankinnoista ja jopa yöunesta.
Nykyisin puhutaan paljon työuupumuksesta. Valtaosalle äideistä
se on ollut tuttua jo useiden sukupolvien ajan. Potemiseen ei ole olut
kuitenkaan aikaa. Työtä ja tointa on riittänyt. Elämän
tähtihetket on pitänyt hakea pienistä arkipäivän
asioista.
En halua edellä olevalla vahvistaa mitään äitien
marttyyrikruunua ja sankaruutta. Olen yrittänyt kuvata sitä,
miten äidit asiat joskus kokevat. Oma kokemus ja omat tuntemukset
voivat olla aivan muuta, mitä muut näkevät ja kokevat.
Vaikka joskus olisi aihettakin, on aika vaikea mennä sanomaan,
että sinä olet huono äiti. Anoppi- ja miniäsuhteita
koskevissa tarinoista näitä sanomisia voi kyllä löytää.
Vähintään yhtä pulmallista on sivusta mennä
sanomaan, että sinäpä se vasta hyvä äiti olet.
Jossakin elämänvaiheessa sen sanominen edes omalle äidille
on vaikeaa. Useimmat haluaisivat sen sanoa omalle äidilleen vasta
sitten, äiti ei ole sitä kuulemassa.
Televisiossa haastateltiin sunnuntaina äitienpäivämitalin
saavaa kahdeksan lapsen äitiä ja kysyttiin häneltä
kasvatusneuvoa. Äiti sanoi, ettei hänestä ole neuvojaksi,
mutta korosti, että lapsille pitää olla aikaa ja aina
lämmin syli tulla niin iloineen kuin murheineen.
Ehkä tämä hieno ajatus voitaisiin kääntää
myös niin päin, että meillä muilla olisi antaa myös
äidille lämmin syli tulla ja mennä iloineen ja murheineen.
Äitikin tarvitsee omaa aikaa. Ei siksi, että hän sitten
jaksaisi passata muuta perhettä entistä paremmin, vaan ihan
itsensä takia.
Välttäkää krääsää. Jos haluatte
antaa äidille jotain ainutkertaista, niin antakaa hänelle
lahjaksi omaa aikaa. Aikaa lepoon ja virkistykseen, aikaa hiljaisuuteen
ja yksinoloon ja aikaa puhumiseen ja kuuntelemiseen. Valkovuokkojen
ja omatekoisen kortin avulla pääsee ehkä alkuun. Kiitos
äiti!
Seppo Pirhonen
_________________________________________________________
Forssan Lehti
30.4.2004
Urjalan kulmilta
Aidon yhteistyön aika?
Kolmen kunnan kuntaliitosselvitys palasi lähtöruutuunsa,
kun Valkeakosken kaupunki ilmoitti, että muiden kuntien on saatava
taloutensa kuntoon ennen liitosta. Valkeakosken mukaan realistisempi
liitosaajankohta olisi vuoden 1909 alku. Selvityksessä olivat mukana
Toijala, Viiala ja Valkeakoski. Etelä-Pirkanmaan kunnista Kylmäkoski
ja Urjala eivät lähteneet mukaan.
Viialassa ja Toijalassa ollaan nyt liitosta myönteisesti harkinneissa
piireissä pettyneitä Valkeakosken asenteeseen. Selvitykseen
lähdettäessä oli tiedossa sama asia, jonka Valkeakoski
nyt totesi syyksi lykkäykselle. Kymmenet työryhmät ovat
tehneet selvityksiä ja raportteja. Useita palavereja ja seminaareja
on pidetty ja nyt todetaan kaiken olleen turhaa. Valkeakosken menettely
koetaan välistävetona.
Tietenkin on totta, että liikkeellelähtö tapahtui hätiköidysti,
kun tavoitteena oli kuntien yhdistyminen vuoden 2006 alusta. Kansanäänestyksiä
ei nyt siis tule ja kunnallisvaalit käydään kaikissa
kunnissa sitä silmällä pitäen, että valtuustot
istuvat koko nelivuotiskauden 2005-2008.
Toijalan talous on pahiten kuralla. Katettavaa alijäämää
on 3,2 miljoonaa euroa. Toijalassa asukkaita on 8300 ja se on pinta-alaltaan
pieni. Sen taloutta ei siis rasita seikat, jotka sanotaan usein olevan
Urjalan vitsauksena.
Myös Viiala oli pitkään ahdingossa, mutta on selviytynyt
pahimmasta, joskin sielläkin on tiukkaa. Viiala on asukasmäärältään
lähes Urjalan kokoinen ja pinta-alaltaan vain kymmenesosa Urjalasta.
Kuntaliitoshanke kariutui siksi, ettei riittävää tahtotilaa
ollut. Valkeakoski on ollut muita huomattavasti suurempi ja sillä
on oma toimintakulttuurinsa. Tähänastinen seutuyhteistyö
on olut sille edullisempaa kuin kuntien yhtyminen. Se on luvannut hoitaa
tehtävät muidenkin kuntien puolesta. Se on myös sanellut,
kuinka yhteistyö kussakin yksityiskohdassa tehdään. Muiden
osaksi on jäänyt tyytyä siihen ja maksaa lasku.
Toijalassa ja Viialassa ei ole myöskään riittävää
liitoshalua. Ilmeisesti kansanäänestyksissä yhdistymissopimus
olisi mennyt nurin. Kun jotakin kaatuu, on mahdollista, että jotakin
uutta tulee tilalle. Ilmeistä on, että Valkeakoski jää
osin uudella tavalla muotoutuvan yhteistyön ulkopuolelle. Ainakin
siltä menee jonkin aikaa palauttaa toijalalaisten ja viialalaisten
luottamus.
On mahdollista, että neljä kuntaa eli Toijalan ja Viialan
lisäksi myös Kylmäkoski ja Urjala voivat löytää
paremmin toisensa. Silloin ei kannata puhua kuntaliitoksista, koska
sellaista tahotilaa, eikä tarvettakaan ole. Nyt on mahdollista
syntyä tasavertaista uudelta perustalta lähtevää
yhteistyötä, joka tasapuolisesti hyödyttää
jokaista kuntaa ja niiden asukkaita.
Uuden yhteistyön olisi perustuttava luonnolliseen työnjakoon.
Joku kunta hoitaa kaikkien puolesta koko alueella jonkin tehtävän
ja joku toinen puolestaan toisen. Samalla on mahdollista myös kuntaparien
yhteistyö, niin, että se hyödyttää molempia.
Suurimmat haasteet ovat terveydenhuollossa ja vanhusten hoidossa. Nämä
toimialat vievät jokaisessa kunnassa 50-60 prosenttia kaikista
menoista. Kun kustannuspaikkatarkkuutta vaaditaan, on se johtanut siihen,
että asukkaat alkavat kärsiä siitä, että jokainen
yksikkö miettii sitä minkä toisen yksikön saisi
maksajaksi. Tässä on mukana myös perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon sekä yksityissektorin kädenvääntö.
Myös sivistystoimessa niin kouluasioissa kuin vapaa-aikapalveluissa
on mahdollista kehittää yhteistyötä ja työnjakoa.
Samoin on laita teknisen toimen osalta ja ympäristöasioissa
ja myös ehkä kaavoituksessa. Myös taloushallinnossa on
mahdollisuuksia työnjaolla päästä säästöihin.
Näyttää siltä, että siinäkin koko seutukuntaa
koskeva yhteistyö takkuaa valkeakoskelaisessa ohjailussa.
Kaikilla kunnilla on nyt pohdinnan paikka. Kuntatalous on kireää
ja valtiovalta ei näytä ottavan suurempaa vastuuta kansalaisten
hyvinvointipalveluista. Väestörakenteen muutos vaikuttaa myös
painotuksiin. Olisiko nyt aidon yhteistyön aika?
Seppo Pirhonen
_____________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.4.2004
Urjalan kulmilta
Tärkeitä tiethankkeita
Urjalan kunnanhallituksen kannanotto Urjalan teiden peruskorjauksen
kiirehtimisestä näyttää ensi silmäykseltä
perustellulta. Päätöksessä haluttiin kiirehtiä
tärkeimpiä tiehankkeita. Lähemmin tarkastellen valittu
linja ei ole järkevä, koska Urjalalle tärkeät hankkeet
tulevat rahoitettaviksi eri menokohteilta. Käytännössä
kannanotto merkitsee sitä, ettei Urjalan tieasioissa tapahdu lähivuosina
mitään merkittävää.
Kunnanhallitus päätti kannanotossaan Hämeen tiepiirin
toiminta- ja taloussuunnitelmasta 2004 2008 kiirehtiä Lehmussuon
eritasoliittymän rakentaminen valtatie 9:llä, kevyen liikenteen
väylän rakentamista Urjalankylä Laukeela sekä Välkkilän
paikallistien peruskorjausta Lisäksi hallitus kiinnitti huomiota
perustienpitoon, talvihoitoon ja sorateiden hoitoon sekä yleensä
teiden pitämiseen liikennöitävässä kunnossa
myös maaseudulla.
Edellisestä kannanotosta lausunto poikkeaa siinä, että
jo tiepiirin hankelistalla ollut Laukeelan ja Huhdin välinen kevytväylä
on jätetty kokonaan pois. Myös Menosten ja Matkun välisen
maantien parantaminen karsittiin pois.
Hallitus oli äänestänyt Punkalaitumen ja Vesilahden
välisen maantien ottamisesta listalle. Puheenjohtajan ääni
ratkaisi tasatilanteessa ehdotuksen kariutumisen. Yksi jäsen on
siis ilmeisesti äänestänyt tyhjää.
Lehmussuon eritasoliittymä kuuluu pääväylien turvallisuuden
kannalta tärkeisiin kohteisiin ja sen asema suunnittelussa on kohentunut.
Sen toteuttamiseen ei tällä hetkellä ole kuitenkaan rahaa.
Ilmeisesti tarvitaan vielä muutama vakava onnettomuus ennen kuin
päättäjien silmät ja rahahanat aukeavat.
Urjalan pitäisi tarttua jokin aika sitten Humppilan kunnanhallituksen
kannanottoon, jossa esitettiin koko ysitien parantamista välillä
Aura - Kylmäkoski. Nyt tällä väylällä
parantaminen tapahtuu Oriveden yläpuolella. Tähtäin on
Humppilan ehdotuksessa noin kymmenen vuoden päässä. Kakkostiehän
pääsi mukaan valtakunnallisesti merkittäviin hankkeisiin.
Alemman tieverkon määrärahat tulevat eri menokohdista
kuin valtakunnalliset hankkeet. Siksi olisi tärkeä, että
näissä hankelistoissa olisi kuntien kiirehtimänä
kohteita, jotta valtakunnallisesti voitaisiin kiinnittää huomiota
määrärahojen kohdentamiseen sekä maanteihin että
paikallisteihin osalta. Tiebudjetti on Hämeessä tuntuvasti
pienentynyt kymmenen vuoden aikana. Välkkilän, Menosten ja
Halkivahan suuntien kaltaiset tiet ovat joutuneet kärsimään
näistä vähennyksistä eniten.
Kevytväylähankkeita eli jalankulku- ja pyöräteitä
haluttaisiin tiepiirissä rakentaa 170 kilometriä. Nykyisillä
rahoilla pystytään rakentamaan vain vajaa kymmenesosa vuosittaisesta
tarpeesta. Näistä pääosa rakennetaan Urjalaa huomattavasti
vilkkaammille paikkakunnille.
Poistamalla Laukeelan ja Huhdin välisen kevytväylän,
joka on ollut jo vuosisuunnitelmissa ja kiirehtimällä Laukeelan
ja Urjalankylän väliä, ajatellaan, että olisi joku
Urjala-kiintiö näiden väylien rakentamisessa. Näin
ei todellisuudessa ole. On ilmeistä, että kuntalaisten ja
tietä päivittäin käyttävien tärkeimmäksi
kokema Urjalankylän suuntaa saa vielä odottaa rahoitusta muutaman
vuoden. Tätä tukee myös se, että varsinainen tie
päällystettäneen tänä kesänä.
Urjalan kunnanhallitus on kannanottonsa viimeisessä lauseessa
aivan aiheellisesti kiinnittänyt huomiota maaseudun asemaan tieverkon
ylläpidossa, kunnostuksessa ja parantamisessa. Pääväylät
vievät pääosan potista. Tiemäärärahojen
raju karsinta viimeisen vuosikymmenen aikana on johtanut koko tieverkon
rapautumiseen. Liikennemäärät ovat kasvaneet ja myös
autoilun tuottama verotulo.
Priorisointi eli tärkeysjärjestykseen laittaminen on tärkeää.
Nykyisillä mittareilla maaseutu häviää niissä
vertailuissa kaikilla mittareilla. Maaseutukuntien täytyisi omilla
lausunnoillaan pitää päättäjien muistissa kaikki
kohennusta kaipaavat tiet. Tampereelta katsoen koko Urjala on syrjäkulma.
Seppo Pirhonen
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.4.2004
Urjalan kulmilta
Rahaa kerätään monin keinoin
Koulun kevätpuuhiin kuuluu Menosissa jääkiekkokaukalon
laitojen purkaminen. Tällä kertaa se tehtiin kiirastorstaina
ja pääsiäisen jälkeen voitiin aloittaa jalkapallojakso
liikunnassa. Laitojen purkamisen oppilaat suorittivat parissa tunnissa.
Laidat pystytetään loka- marraskuun vaihteessa. Silloin mukana
ovat vanhemmat. Silloinkin työ sujuu hyvin, koska talkoojoukko
on hyvin perillä sitä, miten laidat tulee koota. Palaset loksahtavat
paikoilleen. Laidan suoristaminen ja alareunan tukkiminen siten, ettei
jäädytysvesi pääse karkaamaan vaatii tarkkuutta
ja huolellisuutta.
Jääkaukalon jäädytyksestä ovat vastanneet
palokuntaan kuuluvat vanhemmat. Kun oppilaat tulevat kouluun aamulla
alkavat lapiot heilua ja kolat liikkua, jos yön aikana on satanut
lunta. Jos lunta on tullut paksu kinos, tulee joku vanhemmista puhdistamaan
sen traktorilla.
Koulun kannalta on kätevää, että kaukalo on pihassa.
Varsin pian oppilaat tottuvat siihen, että luistimet sujahtavat
jalkaan niin nopeasti, että myös välituntisin ehditään
pelaamaan ja luistelemaan.
Kun jää sulaa, alkavat oppilaat kysellä, että milloinka
laidat puretaan. Talven mittaan on laidan taakse kertynyt iso valli
lunta. Kun se on sen verran laskenut, että laitamuttereihin päästään
käsiksi, aloitetaan purkutyöt. Kun laidat on purettu, pääsee
aurinko sulattamaan laitojen takana olleen lumen ja niin saadaan kivituhkapintainen
kenttä jalkapallokentäksi.
Näin on tehty jo parikymmentä vuotta. Hieman huvittuneena
luettiinkin erään konsultin paperista, että sivukylien
kouluilla tulisi tämmöiset tehtävät ryhtyä
hoitamaan talkoilla. Sellaisissa kylissä, joissa on koulu, on suositus
ollut käytäntönä jo pitkään.
Nyt tilintarkastajat ovat huomanneet, että kouluilla on kunnan
talousarvion ulkopuolella kulkevia tilejä pankeissa. On esitetty,
että koulujen tulisi toimittaa nyt tilitiedot, jotta ne voitaisiin
liittää kunnan taseeseen. Ajatus on herättänyt kummeksuntaa
kouluissa.
Jo monta vuotta sitten kunta päätti, ettei se osallistu opintoretkien
tai leirikoulujen rahoittamiseen. Koulujen ja luokkien on pitänyt
hankkia omatoimisesti nämä varat. Joillakin kouluilla on pankissa
oma tili, jota joku opettajista hoitaa. Joissakin kouluissa tiliä
hoitaa joku vanhemmista. Joillakin kouluilla vastuu on jollakin johtokunnan
jäsenellä tai vanhempainkerholla. Aina ei näihin tehtäviin
ole helppo saada ketään. Jos tilit tulisivat kunnan taseisiin,
olisi tilinhoitajia vieläkin vaikeampi saada.
Asiassa olisi siinä mielessä myönteinenkin puoli. Silloin
nähtäisiin, kuinka paljon vanhemmat ja oppilaat erilaisilla
talkoilla rahoittavat tehtäviä ja hankintoja, jotka kuuluisivat
koulun ylläpitäjän maksettavaksi. Mutta turha byrokratia
tappaa usein omatoimisuuden ja yritteliäisyyden.
Urjalan kaikki koulut hankkivat rahaa monin keinoin. Myyjäiset,
torimyynti, arpajaiset, joulukuusien myynti, diskot, erilaiset yritysten
antamat talkootyöt, pullojen ja paperin keräykset ovat tavallisimpia
rahan hankintatapoja. Myös erilaisten tuotteiden kuten talous-
ja vessapaperin myynti on tullut tutuksi. Vain kekseliäisyys rajaa
näitä laillisia rahanhankintakeinoja.
Koulut ovat käyttäneet hankkimansa varat paitsi opintoretkiin
myös erilaisiin hankintoihin. Vuosien mittaan on hankittu pianoja,
televisioita, videoita, tietokoneita, kalusteita, erilaisia muita opetusvälineitä
ja koulu- työtarvikkeita sekä myös kirjoja tai kirjasarjoja.
Usean koulun liikuntavälineistö on saanut tällä
tavalla täydennystä.
Tämäkin on siis koulujen arkea. Tänä iltana on
meillä disko ja ensi lauantaina kerätään taas paperia
ja pulloja. Koulun paperivarasto on talven mittaan täyttynyt oikein
mukavasti. Kyläläiset ja erityisesti kesäasukkaat ja
monet muutkin lähiseutujen asukkaat ja yritykset voivat tuoda varastoon
paperia heille parhaiten sopivaan aikaan. Paperit saadaan pois nurkista
ja kiertoon. Koulu saa rahaa ja samalla lapset oppivat, että mikään
raha ei tule ilmaiseksi.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Kyläkouluseminaari 27.3.2004 Tampere
Miten puolustaa kyläkoulua?
Luentorunko
Koulunjohtaja Seppo Pirhonen
Julkaisuvapaa klo 9.30
Miten puolustaa kyläkoulua?
Motto: Kun koulu joutuu lakkautuslistalle, kaikki päätökset
ovat väliaikaisia, kunnes koulu on saatu lopetettua. Vain harvat
selviävät tässä taistelussa hengissä.
Suomessa on paljon kouluja jotka ovat olleet vuosia tai jopa vuosikymmeniä
lakkautusuhan alla, mutta ne ovat sinnitelleet tähän saakka.
Miten se on mahdollista?
Kyläkoululla tarkoitetaan yleensä kaksi-, kolmi- tai neliopettajaista
koulua, jossa on oppilaita 15-80. Pirkanmaalla ei ole yksiopettajaisia
kouluja. Kahden opettajan ja koulutyöntekijän koulu on Suomessa
yleisin koulutyyppi.
Mediassa on sisäistetty kyläkoulujen uhanalaisuus. Miltei
ensimmäinen toimittajan tekemä kysymys on, että onko
teidän kouluanne suunniteltu lakkautettavaksi.
Suomessa on kyläkouluja paljon siksi, että aikanaan oppivelvollisuutta
säädettäessä lähdettiin siitä, ettei kenenkään
oppilaan koulumatka olisi viittä kilometriä pidempi.
Peruskoulujärjestelmään siirtyminen 1970-luvulla antoi
monille kyläkouluille lisäaikaa, koska neljänneltä
luokalta ei siirrytty ylä-asteelle. Oppilas on ala-asteella tai
kuten nykyinen termi kuuluu vuosiluokilla 1-6 siis kuusi vuotta.
Uudessa koululainsäädännössä on pyrkimyksenä
hälventää perinteisen ala-asteen (luokat(1-6) ja yläasteen
(luokat 7-9) rajaa. Käsitteinä on otettu käyttöön
joissakin yhteyksissä alakoulu ja yläkoulu entisten aste-nimitysten
sijaan.
Kun ryhdytään puuhaamaan kyläkoulun lakkauttamista,
käytetään yleisesti kunnallistaloudellista, pedagogista
ja sosiaalista argumentointia. Seuraavassa tarkastelen näitä
perusteluja tarkemmin ja esitän niihin puolustuksen näkökohdat.
Kunnallistalouden säästövaatimukset
1. Yleisin perustelu kyläkoulujen lakkautukselle on kunnallistaloudellinen.
On vallitsevana käsitys, että pieni koulu on kallis ja sen
lopettamisella saadaan miljoonasäästöt.
2. Useimmiten lakkautusesitykset tehdään kunnan talousarvokäsittelyn
alla nopeasti ja lyhyellä varoitusajalla. Mitään tarkkoja
laskelmia ei ole Yleisin heitto on, että kaksiopettajaisen koulun
lopettamisella kunta säästää 40 000 - 50 000 euroa
vuodessa.
3. Edelleen perustellaan, että kouluverkolle pitää
tehdä jotakin, koska väkimäärä laskee ja syntyvyys
vähenee. Säästöjä on löydyttävä,
jotta sosiaali- ja terveystoimi voidaan rahoittaa.
Lainsäädännössä pyrittiin pitkään
suosimaan pieniä kouluyksiköitä alentamalla valtakunnallisesti
säädeltyä pienen koulun oppilasrajaa. Nykyisin voimassa
olevassa valtionosuusjärjestelmässä valtionosuus on oppilaskohtainen.
Laskentaperusteissa on pienen koulun lisä alle 80 oppilaan
kouluille. Laskentajärjestelmä valtionosuuden laskemiseksi
on monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä. Usein ei
osata laskea koulun lakkautuksen vaikutusta kunnan koulutoimen valtionosuuteen.
Kyläkouluverkosto tuotti aikanaan Internetiin VOS-laskurin,
jossa kaikki tekijät on otettu huomioon. Valtionosuuden menetyksen
ohella on otettava huomioon laskemissa lisääntyvät koulukyyditykset
ja ne olisi laskettava jokaisen oppilaan kohdalta tapauskohtaisesti.
Luottamushenkilöiden on miltei mahdoton kyseenalaistaa laskentaperusteita,
koska heillä ei ole käytettävissään laskennassa
tarvittavaa aineistoa.
Kiinteistömenot pitää myös ottaa huomion.
Paljon vaikuttaa myös se jääkö lakkautettava koulu
kunnan omistukseen ja kyläläisten käyttöön
vai myydäänkö se. Joissakin tapauksissa valtio voi myös
periä takaisin koulun korjaukseen antamaansa valtionosuutta.
Verotulojen menetykset opettajien ja muun henkilökunnan
osalta on otettava huomioon sekä osin myös välillisesti
koulun käyttämien välillisten palvelujen kautta. Kunnallisveron
tuotto menetetään. Sen ohella on huomattava myös mahdollisesti
tapahtuva poismuutto ja paikallisten kaupallisten palvelujen vähentyvä
käyttö.
Oppilaiden mahdollinen siirtyminen tosiin kuntiin käymään
koulua, jolloin he vievät myös valtionosuuden koulun sijaintikuntaan.
Tarvitaanko siinä koulussa, johon oppilaat aiotaan siirtää
peruskorjauksia tiloihin ja tarvitaanko lisää opettajia
ja muuta henkilökuntaa?
Laskentaperusteissa pitää ottaa huomioon myös pääomamenoina
koulujen hyväksi tehdyt investoinnit.
Mielenkiintoinen oppilaskohtaisen hinnan vertailuperuste on kyläkoulukustannuksen
ja yläastekustannuksen vertailu. Yhtä arvokasta on sijoittaa
niin nuoreen kuin vanhempaankin koululaiseen.
Opetukselliset perustelut
1. Pedagogisena perusteluna käytetään sitä, että
opetus ei ole niin tasokasta kuin suurissa yksiköissä. Oppilailla
ei ole valintamahdollisuuksia. Väitetään yhdysluokkaopetuksen
olevan ongelmallista ja heikompitasoisempaa kuin yksittäisen luokan
opettamisen. Faktana esitetään myös, että oppilaat
saavat suuremmassa koulussa parempaa opetusta.
2. Väitetään, että opettajia on vaikea saada
kyläkouluille. Virat täytetään usein väliaikaisina,
koska kouluja kumminkin joudutaan lakkauttamaan.
Koulujen oppimistuloksissa ei ole tutkimusten mukaan koulun koosta
johtuvia oppimiseroja. Joissakin asioissa pieni koulu painottaa
eri asioita. Sosiaaliset taidot, itsenäinen työskentelykyky,
pienempien huomionottaminen voivat korostua. Toisaalta suurissa kouluissa
voi olla enemmän erikoistiloja ja muuta erityisosaamista. Usein
pienet koulut ovat olleet joissakin asioissa tiennäyttäjinä.
Jokaisella koululla on omat vahvuutensa.
Yhdysluokka on kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti toimiva.
Oppiminen tapahtuu yksilöllisesti pienissä ryhmissä.
Oppilas saa alemmilla luokilla etukäteistietoa tulevasta ja ylemmillä
luokilla kertaavaa ainesta. Harvoin kukaan on luokallaan yksin.
Virkojen väliaikainen täyttäminen voi johtaa siihen,
ettei opettajia saada. Miesopettajia on peruskoulussa aina vain vähemmän.
Johtajatehtävien myötä heitä saatiin myös kyläkouluihin.
Koulutuksellisesti epäpäteviä opettajia on ilmeisesti
eniten Helsingin seudulla, jossa ei juuri ole pieniä kouluja.
Nykyiseen opettajankoulutukseen sisältyy hyvin vähän
yhdysluokkaharjoittelua ja harjoittelua pienillä kouluilla,
joissa on 3-6 luokkia. Tähän seikkaan ovat muutamat koulutuksen
asiantuntijat kiinnittäneet huomiota. Jossain vaiheessa oli jollakin
opettajankoulutusyksiköllä tarkoituksena perustaa kyläkouluun
erikoistumisen linja.
Opetus on yhtä hyvää pienessä kuin suuressa
koulussa. Yhdysluokan opettaminen edellyttää kokemusta
ja monipuolista ammattitaitoa. Joskus opettajat kokevat, ettei heidän
työtään arvosteta riittävästi. Myös kollegat
voivat vähätellä kyläkoulun opettajia. "Opettajasta
tulee joskus hyvä vain sillä, että hän opettaa isommalla
koululla." "Kyläkoulun opettajalla onkin oltava vahva
itsetunto ja hänen on voitava kokea työlleen tarkoitus."
Suurissa luokissa lisääntyy myös erityisopetuksen tarve
joissakin tapauksissa, kun oppilasta kohti on vähemmän aikaa.
Erityisopetuksen tarve näyttää muutenkin kasvavan ja
kouluissa tarvitaan moniammatillista osaamista
Joskus opetuksellisesti tarvitaan kunnan taajamakouluista suurista
luokista siirtomahdollisuus erityistä apua tai rauhallisuutta
vaativalle oppilaalle, joka pärjää pienemmässä
ryhmässä. Jos kyläkoulut lopetetaan, tätä mahdollisuutta
ei ole.
Sosiaaliset perustelut
1. Sosiaaliset perustelut. Oppilas joutuu olemaan yksin luokalla.
On vaikea saada joukkueita liikuntatunneilla jne.
Kyläkoulussa oppilas on harvoin yksin vuosiluokallaan. Aina hänellä
on ainakin yhden toisen luokan oppilaita ja usein neljältä
vuosiluokalta oppilaita. Isommista oppilaista on hänelle turvaa
ja mallia." Eihän työpaikallakaan ole aina samanikäistä
kaveria."
Oppilaiden ja vanhempien tärkein koulun valintaperuste on etäisyys
kouluun. Joskus voi myös koulun erikoistuminen tai opetuksen painottuminen
tai kerho- ja muu oheistoiminta vaikuttaa valintaan. Tällöin
kunta ei osallistu kuljetuskustannuksiin, jolloin vain harvat voivat
käyttää tätä mahdollisuutta
2. Ennusteisiin vetoaminen
Ennusteet toteuttavat itseään, koska halutaankin koulun loppuvan.
Ei tehdä mitään sen eteen, että kylään
tulisi uusia asukkaita ja lapsia. Jos koulun lopettamisesta puhutaan
kahdesti vuodessa, täytyy olla todella rohkea muuttaakseen sellaiseen
kylään.
Kyläkoulun oppilasmäärä on vaikea luotettavasti
ennustaa. Muuttoliikettä on molempiin suuntiin. Kylän
aktiivisuudesta riippuu saadaanko uusia asukkaita ja miten tulijat otetaan
vastaan. Maalle olisi tulossa suhteellisen hyvin toimentulevia nuoria
perheitä, jotka hakevat muutaman hehtaarin kokoista pientilaa hevosharrastukseen.
Kun koulun lakkautusajatus on julkistettu, on joskus myöhäistä
toimia asukkaiden saamiseksi. Joskus on lehdessä juttuja, joissa
kerrotaan suurperheiden pelastaneen koulun. Joskus näiden muuttajien
joukossa on perheitä, joiden muuttoavustuksen ja vuokraennakon
on maksanut lähettävä kunta ja heistä tulee uudessa
kotikunnassaan toimeentulotuen vakioasiakkaita.
Asukkaiden saamisessa kannatta ponnistelut kohdistaa myös
sellaisiin, joilla on jokin yhtymäkohta kylään. Vapaiden
tonttien ja eritoten asumiskelpoisten talojen kartoitus on paikallaan.
Markkinointiin on mahdollista saada myös tukea. Keltainen pörssi
ei maksa.
3. Vastakkainasettelun korostaminen. Kun pienet koulut ovat niin
kalliita, joutuvat isot koulut kärsimään suurista ryhmistä,
pienistä tuntiresursseista, puutteellisesta oppimateriaalista jne
Kouluja lopetetaan säästöjen saamiseksi. Juuri milloinkaan
eivät muut koulut ole saaneet yhtään rahaa lisää
toimintaansa. Tähän halpaan ei kannata mennä, sillä
tästä on paljon näyttöä useista kunnista. Raha
on aina pois koulutoimelta ja sitä kautta viimekädessä
lapsilta. Vastakkainasettelu on "hajoita ja hallitse"- politiikkaa.
4. Väitetään, että koulujen puolustaminen on
vain kyläpolitiikkaa.
Usein koulujen puolustajia syytetään kyläpoliitikoiksi,
jotka eivät välitä kokonaisuudesta. Jos kunnassa ei ole
palvelukykyistä keskusta, ei sen laidoillakaan ole elämää.
Toisaalta, jos kylissä ei ole elämää, ei ole
palvelukykyistä keskustakaan. Useimmat muuttajat valitsevat
kirkonkylän sijasta aidon maaseudun, jos haluavat maalle. Kuntaliitoksissa
myös kirkonkylistä ja entisistä kuntakeskuksista tulee
oikeuksiaan puolustavia kyläsiä.
Päätöksentekijöillä on usein hyvin puutteelliset
tiedot kouluasioista. He joutuvat luottamaan valmistelijoiden usein
tarkoitushakuiseen informaatioon. Siksi päättäjiin kannattaa
ottaa yhteyttä ja pitää heidät ajan tasalla.
On myös sellaisia päättäjiä, jotka haluavat
puolustaa vain oman kylän koulua tai vain niin kauan kun heillä
on omia lapsia siellä. Samassa veneessä olemisen viisaus kannattaa
muistaa. Muisti voi olla pitkä kouluasioissakin. "Olit meidän
koulua vastaan, en puolusta sinunkaan kouluasi."
On tärkeää myös vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen,
kertomalla koulusta aika ajoin myönteisiä uutisia paikallis-
ja maakuntalehdille ja muille tiedotusvälineille. Tuttua ja hyvässä
maineessa olevaa palvelua on vaikeampi lopettaa.
5. Jos päättäjät tukevat koulujen säilyttämistä,
virkamiehet eivät sitoudu päätökseen. Kaikki päätökset
ovat vain lykkääviä. Koulun lakkautus on vain ajan kysymys.
Jatkuvan epävarmuuden ylläpitäminen vaikeuttaa kylien,
koulujen ja vanhempien, henkilöstön pitemmän aikavälin
suunnittelua. On todella henkisesti raskasta työskennellä
koulussa, joka joutuu parikin kertaa vuodessa puolustamaan olemassaolonsa
oikeutusta. Epävarmuus on raskasta myös lapsille.
Päättäjillä tulee olla selkeät kriteerit koulun
ylläpidolle päättämällä esimerkiksi oppilasrajat.
Kun rajat ovat selvät ja niihin myös sitoudutaan, on kaikilla
aikaa toimia. Kyläläisillä on mahdollisuus toimia koulun
oppilasmäärän turvaamiseksi. Jos siinä ei onnistuta
ja oppilaat vähenevät asetettujen minimirajojen alle, ymmärtävät
he myös koulun lakkauttamisen. Sitä eivät kyläläiset
ja vanhemmat ymmärrä, jos toimintakykyistä koulua yritetään
milloin milläkin perusteella lakkauttaa.
Muita näkökohtia
Koulun merkitys kyläläisten vapaa-ajanvieton ja muun toiminnan
kannalta on suuri. Koulu on usein pienten alle kouluikäisten
lasten päiväkerhopaikka sekä koululaisten kerho- ja liikuntapaikka.
Kansalaisopistojen piirit kokoontuvat kouluilla. Muita käyttäjiä
ovat seurakunnat ja kylien järjestöt. Useilla paikkakunnilla
kouluista on kehitetty todellisia monitoimikeskuksia, jotka palvelevat
vauvasta vaariin.
Kun kyläläiset ja vanhemmat puolustavat kouluaan, heitä
syytetään tunteellisesta suhtautumisesta asioihin.
Koulun lakkautus onkin monelle isku vasten kasvoja ja siihen reagoidaan
voimakkaasti. Tällöin tunnereaktiot ovat ymmärrettäviä.
Usein valmistelijat syyttävät tunnereaktioista silloinkin,
kun niitä ei ole.
Ongelmalliseksi koetaan myös se, että taloudellisten kriteereiden
lisäksi muita arvoja on vaikea muuttaa markoiksi. Siksi
näitä koulun puolustajien esittämiä näkökohtia
vähätellään ja aina niihin ei reagoida millään
tavalla.
Pienissä kouluissa vanhemmat osallistuvat paljon erilaiseen
talkootoimintaan, jolla hankitaan varoja koulun toimintaan tai
ylläpidetään koulun erilaisia toimintoja. Vuositasolla
tämä työn rahallinen merkitys on huomattava.
Kunnallisvaalivuosi on viisauden alku. Päättäjät
haluavat uusia paikkansa. Siksi he kuuntelevat valitsijoitaan herkemmällä
korvalla. Vaalien alla kannattaa ehdokkailta itseltään ja
vaalikoneiden kautta kysyä suhtautumista kyläkouluihin. Vastaukset
on myös viisasta tallettaa vastaista käyttöä varten
äänestäjän kuluttajansuojan kannalta.
Lohet joutuvat uimaan vastavirtaan varmistaakseen sukunsa jatkumisen.
Kyläkoulun puolustaminen on usein vastavirtaan kulkemista, kun
keskittäminen ja suuren ihannointi ovat vallitseva ajatuskanta.
Toimiva ja elinvoimainen kyläkoulu antaa hyvät ja kestävät
eväät elämään. Siksi se on puolustamisen
arvoinen.
Sivun alkuun
______________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.4.2004
Urjalan kulmilta
Ajatuksia uskosta
Pääsiäinen tarjoaa useimmille meistä neljä
vapaapäivää. Juhlan aihe ja merkitys tapoineen on kaiken
aikaa hämärtynyt. Palmusunnuntain itäsuomalainen kristillispohjainen
virpomisperinne on sekoittunut pakanalliseen noitaperinteeseen. Tänä
vuonna lehtitiedon mukaan noidan huivin korvasi Harry Potter kirjojen
ja elokuvien vaikutuksesta velhon hattu.
Luterilaisessa kirkossa paasto ei ole perinne samaan tapaan kuin ortodokseilla
tai katolisessa kirkossa. Oikeastaan sen merkitys meilläkin tunnustetaan,
mutta korostetaan enemmän sen hengellistä sisältöä.
Ajalle, jossa kaikki täytyy saada heti, olisi erilaisista nautinnoista
pidättymään vaativa paasto hyvinkin paikallaan.
Hiljaisen viikon merkitys on myös ohentunut. Aikanaan kouluissa
myös kiirastorstai kuului pääsisäislomaan. Pitkäperjantaista
varmaan vanhemmat lukijat muistavat, että silloin eivät lapset
saaneet meluta ja leikkejäkin rajoitettiin. Kaikenlainen naulaaminen
oli kiellettyä. Päivä tuntui sananmukaisesti pitkältä.
Pääsiäinen ei ole ollut kirkossakäynnin osalta
läheskään niin suosittu kuin joulu, vaikka itse asiassa
kristillisen pelastususkon kannalta pääsiäinen on tärkein
kirkollinen juhla niin meillä kuin ortodokseilla. Aikanaan pääsiäinen
olikin tästä syystä suosittu kastepäivä.
Ihmiset tuntuvat kaipaavan enemmän elämyksellisyyttä.
Joissakin seurakunnissa järjestetyt kuvaelmat, joihin ihmiset voivat
ottaa osaa, ovat saaneet suuren suosion. Urjalassa on kokeiltu keskiyön
tapahtumia, jossa kirkko on pimeänä sinne tultaessa ja täysvalaistuna,
kun sieltä lähdetään. Pimeän ja pahan valta
on voitettu.
Täällä on myös ollut mahdollisuus osallistua muulla
tavoin. Joskus on ollut mahdollista kulkea tapahtumanurkkauksesta toiseen
ja kokea piinaviikon tapahtumat kuvaelmina tai näyttelyinä.
Yritystä ei siis seurakunnan väeltä ole puuttunut uudistaa
ja etsiä keinoja tuoda sanoma lähemmäksi nykyajan ihmistä.
Julkisuudessa oli hiljattain tutkimus, jonka mukaan osa kirkon työntekijöistä
kyseenalaistaa kirkon keskeisiä opinkappaleita. Kansan suussa on
aina puhuttu leipäpapeista, millä on tarkoitettu sellaista
henkilöä, joka virkansa puolesta puhuu, kuten odotetaankin.
Ehkä kansa on vaistonnut kenen julistuksessa on ja henki mukana.
Kaikki ne, jotka ovat joskus puheita pitäneet, tietävät,
ettei aina voi onnistua. Itse ei pääse asiaan oikein sisälle,
kuulijat eivät sytytä tai sattuu muuten vain olemaan huono
päivä. Tämmöistä varmaan sattuu seurakunnan
palveluksessa oleville.
Jos itse ei usko siihen, mistä puhuu, on vaikea saada muitakaan
uskomaan. Papit ja muut seurakunnan työntekijät joutuvat kuitenkin
esimerkiksi kuolevia kohdatessaan tilanteisiin, jossa aitous punnitaan.
Myös lapset ovat herkkiä aistimaan, milloin puhe ja opetus
on aitoa.
Eihän siitäkään mitään tulisi, jos valtiojohto
menettäisi otteensa kansakunnan edun valvonnassa tai, jos kunnanjohtaja
ei uskoisi kuntansa itsenäisyyteen, toimitusjohtaja firmansa menestymiseen
ja lääkäri sairauden parantumismahdollisuuteen.
Usko tulevaisuuteen on ollut lujilla välillä meillä
tavallisillakin ihmisillä. Työntekijä on saanut pelätä
työpaikan lähtemistä, maanviljelijä selviytymistään
byrokratian kiemuroissa, nuori pohtiessaan ammatinvalintaansa tai perheenäiti
laskiessaan miten rahat riittävät ruokaan ja lasten vaatteisiin.
Jeesuskin huusi ristillä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut
hylkäsit?" Viimeiset sanat olivat kuitenkin: "Isä,
sinun käsiisi minä uskon henkeni." Kiirastorstaina hän
rukoillessaan pyysi taivaallista isää ottamaan, jos mahdollista,
pois kärsimyksen maljan. Hän kuitenkin jatkoi, että tapahtukoon
sinun tahtosi, eikä minun." Ehkä meidän kaikkien
kannattasi ainakin silloin tällöin pohtia, mitä se Taivaan
Isä mahtaisi tästä ajatella. Iloista pääsiäistä!
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
______________________________________________________________________
Forssan Lehti
2.4.2004
Urjalan kulmilta
Pienestä pitäen työntekoon
Mistä kesätyötä? Siinä on monen nuoren pulma.
Osa tarvitsee harjoittelupaikkaa ja muut tuloja välttämättömien
ikäkauteen kuuluvien menojen kattamiseen. Joillakin on tavoitteena
säästäminen johonkin kestokulutustavaraan tai vaikkapa
ajokorttiin. Myös opiskelukuluja katetaan sekä kesätöillä
että opiskelun aikaisella osa-aikatyöllä.
Maaseudulla maatalous ei työllistä nykyisin kovinkaan monta
nuorta. Sokerijuurikkaan harvennuksia ei ole.Täällä myös
mansikanviljely on vähäistä kuten muukin samankaltainen
töllistävä erikoiskasvien viljely.
Teollisuuden osalta joissakin yrityksissä on periaatteena, että
ensisijaisesti kesätöitä annetaan työntekijöiden
jälkikasvulle. Sehän on ihan ymmärrettävä periaate.
Osa teollisuuden työpaikoista menee eri alojen harjoittelijoille.
Tämä on järkevää ajatellen yrityksen tulevan
työvoiman hankintaa. Teolliset ammatit eivät ole olleet kovin
suosiossa nuorten parissa, joten ala on kantanut huolta tulevasta työvoiman
rekrytoinnista.
Nuoren ammattiin valmistuvan kannalta työharjoittelu ja kesätyö
tulevalla alalla antaa osviittaa tulevasta. Samalla voi pohtia sitä,
että onko valittu ala tai suuntautuminen oikea. Usein kesätyö
antaa myös lukuhaluja, kun motivaatio kasvaa.
Palveluala on suurin työllistäjä ja siellä on myös
runsaasti kesätöitä. Kukin palveluala hakee ensisijaisesti
oman alansa osaajia, mutta myös muille järjestyy kesätöitä.
Tosin aikaisin tammi- helmikuussa on pitänyt jo olla liikkeellä.
Osan työpaikka on varmistunut jo edelliskesänä, jos työpanokseen
on oltu yrityksessä tyytyväisiä.
Urjalan kunnan kesätyöpaikkojen haku päättyi maaliskuun
lopussa. Muiden tehtävien osalta haku päättyy aivan näinä
päivinä. Kunta ottaa öihin kuukaudeksi ja maksaa viisi
euroa tunnilta. Paikat arvotaan, joka on toisaalta tasapuolista. Kaikilla
on samat mahdollisuudet. Toisaalta teknisessä toimessakin on töitä,
joissa alan kokemuksesta tai koulutuksesta voisi olla hyötyä.
Joskus käy niin, että myös varasijoille arvottu voi päästä
töihin.
Kunta maksaa myös kesätyötukea yrityksille, jotka työllistävät
16-22 -vuotiaita toukokuun puolivälistä elokuun loppuun. Työjakson
pituus pitää olla vähintään neljä viikkoa
ja palkan työehtosopimuksen mukainen. Päivittäinen työaika
on oltava vähintään kuusi tuntia. Vanhempien yritykselle
tukea ei makseta eikä myöskään sellaiselle yritykselle,
jossa nuori itse on osakkaana. Urjalassa kunnan kesätyötuki
on 168 euroa eli vanha markkatonni.
Kunnan työnantajalle maksaman tuen lisäehtona on se, että
tukea saa samasta nuoresta vain kerran. Tukea ei myöskään
makseta sellaiselle, jota onni on potkinut kunnan kesätyöpaikkojen
arvonnassa. Tällä rajataan kunnan tuki yhden nuoren osalta
neljään viikkoon. Taitavalla pätkätöiden suunnittelullahan
voisi tukea saada muutoin koko kesän ajaksi
Alle kuusitoistavuotiaille on työmahdollisuuksia vähemmän.
Jotkut työnantajat edellyttävät kesätyöntekijöiltään
kahdeksantoista vuoden ikää. Tämä johtuu vastuukysymyksistä
ja työsuojeluasioista. Laki nuorten työntekijöiden suojelusta
ohjaa nuorten kesätöitä. Myös perehdyttämisestä
on omat määräyksensä.
Vaikka valtaosa työpaikoista on jo täytetty, kannattaa vieläkin
olla liikkeellä. Osa nuorista hakee useampaa työpaikkaa varmuuden
vuoksi ja saattaa tulla valituksi pariinkin paikkaan. Näistä
valitaan mieluisampi ja niin paikkoja voi tulla vapaiksi. Aina on myös
työnantajia, jotka tekevät päätökset työpaikoista
myöhään. Osa odottaa myös valmistuvia työmarkkinoille.
Oma aloitteellisuus on siis tärkeää, vaikka vanhempienkin
panoksella saattaa olla merkitystä, kuten edellä kävi
ilmi. Suomessa koululaisten kesäloma on eurooppalaisittain pitkä.
Pitkä joutenolo ei juuri koskaan ole hyväksi. Pienestä
pitäen tulisi oppia työntekoon. Ilman sitä taitoa ei
elämässä pärjää.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
____________________________________________________________________
Forssan Lehti
26.3.2004
Urjalan kulmilta
Osuustoiminnalla on ollut suuri merkitys
Urjalan kirkonkylässä oli reilut neljäkymmentä
vuotta sitten neljä kauppaa.. Ne kaikki olivat asemalta kirkolle
johtavan tien laidassa. Kähärin kauppa, Koiviston kauppa,
"Nuutajäven kauppa" ja MOL. Kaksi viimeksi mainittua
olivat osuuskauppoja ja kumpikin niistä rakensi uudet toimitilat
kuusikymenluvun alussa nykyisen torin laitaan.
Uusista liikerakennuksista on jo toinen purettu ja sen paikalla on
asuinkerrostalo. Toisessa toimii edelleen Siwa ja Varstakellari. Kummankin
osuuskaupan Laukeelan myymälät olivat sivumyymälöitä,
sillä molempien keskuspaikat olivat Huhdissa. E-mielisen sittemmin
osuusliike Lounais-Hämeeksi muuttuneen keskuspaikka oli silloista
paloasemaa vastapäätä eli silloisen kirkolta asemalle
tulevan päätien varressa lähellä nykyistä YIT:a
Nykypolville ei kirjanyhdistelmä MOL sano kauppamielessä
mitään. Se oli Maamiesten Osuusliike rl. Sen keskuspaikka
oli siis asemalla radan varressa ja Laukeelan myymälä nykyisen
Kajanderin kukkakaupan paikalla.
Kummallakin Osuuskaupalla sekä E-liikkeellä että SOK:lla
oli paljon myös muita kauppoja eri puolilla Urjalaa miltei kaikissa
kylissä. Ensin rakensi toinen ja pian toinen tuli perässä.
Molemmat kaupparyhmät olivat siihen aikaan merkittäviä
työllistäjiä. Lounais-Hämeellä oli myös
oma leipomo, jonka munkkien tai leivän tuoksun vielä muistaa.
Kummallakin oli päämyymälöissä myös rauta
ja kangasosastot. Myös maatalouskauppa oli vahvaa.
Kuusikymmenluvun lopulta alkoi näiden osuustoiminnallisten kaupparyhmien
rapautuminen. Lounais-Häme liittyi forssalaiseen Tammeen ja sittemmin
siitä tuli Tardeka. MOL muuttui ensin Osuuskauppa Airanteeksi,
mutta erinäisten vaikeuksien jälkeen se liittyi Toijalan Seudun
Osuuskauppaan ja se taas aikanaan Tuotantoon ja on nyt osa Pirkanmaan
Osuuskauppaa.
Kun paikallinen päätösvalta siirtyi muualle, oli seurauksena
myös myymäläverkkojen supistaminen ja vähitellen
kävi niin, ettei S-ryhmällä oli päivittäistavarakauppaa
lainkaan Urjalassa. Jäljellä on Agrimarketin myymälä
pääliikkeen tontilla Huhdissa. E-liikkeestä ovat jäljellä
Huhdin ja Laukeelan Siwat.
Osuuskappa-aate täytti sata vuotta. Työ alkoi yhtenäisenä,
mutta jakaantui sitten kahteen päähaaraan poliittisten erimielisyyksien
takia. Nyt ehkä on pian lähellä aika, jolloin kauppatoiminta
yhdistyy. Kaksi suurta helsinkiläistä HOK ja Elanto ovat jo
yhdistyneet.
Palaan vielä niihin Laukeelan myymälöihin. Kummankin
uudessa myymälässä oli myös baarit. Myös Koivistolla
oli baari, joka toimi samassa matkahuollon ja pienen myymälän
kanssa. Sieltä kävimme ostamassa nallekarkkeja joskus koulumatkalla.
Osuuskaupan Panda-lakupötkö maksoi viisi penniä ja Lounais-Hämeen
tikkari samat viisi penniä.
Kummallekin baarille keskioluesta tuli tärkeä myyntiartikkeli
1969. Ruokaa tarjottiin kummassakin ja työpaikan pomo määritteli
ruokapaikan vähän oman aatesuuntautumisensa mukaan. Niinpä
Kelan ja verotoimiston väki kävi Lounais-Hämeen baarissa.
Lounais-Hämeen baarin paikalle ja alakerran varaston paikalle rakennettiin
ravintola varstakellari, joka siis toimii edelleen, mutta yksityisellä
pohjalla. Toijalan Seudun Osuuskaupan baari loppui, kun myymälä
muuttui laatikkomyymäläksi, mutta sekin kuoli aikanaan.
Samaa kaava kauppatoiminnan kanssa kulki osuusmeijeritoiminta. Urjalan
Meijeri liittyi Valkeakosken Osuusmeijeriin ja sekin taas suurempaan.
Pitäjäkohtaisesta osuustoiminnasta ei ole jäljellä
muuta kuin Osuuspankki. Sekin on omassa ryhmässään joutunut
käymään omat selviytymiskamppailunsa keskuspankin ohjauspaineissa.
Urjalalaisen osuustoiminnan historian tutkiminen olisi mielenkiintoinen
sarka jollekin tutkijalle. Mukavaa olisi aiheesta lukea myös kansantajuinen
historia. Vielä ei olisi liian myöhäistä kerätä
tietoja osuustoiminnan vaiheista. Tässä jäi mainitsematta
vielä monta mielenkiintoista tapahtumaa. Kuka tarttuisi haasteeseen?
Osuustoiminnalla on ollut suuri merkitys nykyisen hyvinvoinnin luomiselle.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.3.2004
Urjalan kulmilta
Vaikutusta paikalistasolla
Parikymmentä vuotta sitten rekan kyljessä luki suurin kirjaimin:
"Finland - Saudi-Arabia" ja sen alla: "Urjala - Jeddah
- Riad". Eipä ihme. että saudeissa ajateltiin, että
Urjala on Suomen pääkaupunki tai joku muu suurkaupunki.
Selitys kylkitekstille on siinä, että tuolloin YIT rakensi
paljon erilaisia kohteita Lähi-idässä ja Urjalan kalustokeskuksesta
kuljetettiin säännöllisesti sinne kalustoa ja tarvikkeita.
Urjalalaisille työntekijöille nuo maat tulivat myös tutuiksi.
Suomalaiset olivat siihen aikaan haluttuja rakentajia arabimaissa.
Näin siksi, että arabit katsoivat Suomen harjoittaman puolueettoman
ulkopolitiikan kohtelevan kriisialttiin alueen maita sekä Israelia
että arabimaita tasapuolisesti.
Kun Iran ja Irak alkoivat sotia keskenään, vähenivät
myös rakennusurakat. Seuraava sota oli Irakin ja Kuwaitin välillä
ja vuosi sitten USA liittolaisineen hyökkäsi entisen liittolaisensa
Saddam Husseinin kimppuun. Sodan aloittamisen perusteet alkavat nyt
näyttää heppoisilta. Joukkotuhoaseita ei ole löytynyt,
vaikka USA niitä Irakin ja Iranin sodan aikana tiettävästi
toimitti Irakille.
Irakin sodan seurauksena on terrorismin lisääntyminen sekä
Irakissa että muualla. Viikko sitten espanjalaiset saivat kokea
dramaattisen siviili-iskun. Sen uhrien muistoa kunnioitettiin hiljaisella
hetkellä myös urjalalaisilla työpaikoilla.
Euroopan Unionin puitteissa tehtiin heti erilaisia aloitteita uusien
toimielinten perustamiseksi vastaisten iskujen ehkäisemiseksi.
Yhteistyötä tarvitaan, mutta ei välttämättä
lisää ylikansallisia elimiä, joista EU:n toimintakulttuurin
mukaan tulee isoja ja byrokraattisia virastoja. Muutenkin kannattaisi
pitää mielessä nykyisen komissaarin Erkki Liikasen korostama
ajatus siitä, että täytyy pitää selkeänä
raja EU:n ja jäsenvaltioiden työnjaossa. Unionia tulisi käyttää
vain tehtäviin, joita ei voida kansallisesti hoitaa.
Varsin kummalliselta kuulosti ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan Liisa
Jaakonsaaren lausuma, jossa hän esitti, että terrorismivaaran
takia Suomen tulisi liittyä Natoon. Eikö juuri Natomaa Espanja
Yhdysvaltain läheisenä Irak-liittolaisena joutunut ääriarabiainesten
terrorin kohteeksi junaräjähdyksessä.
Suomessa muokataan yleistä mielipidettä Natoon liittymisen
kannalle sekä suoraan että peitellysti. Tässä hankkeessa
toistuu sama tilanne kuin aikanaan EU:n osalta, jossa tosin Ruotsin
täyskäännös laittoi Suomen valtiojohdon nopeasti
valintatilanteeseen. Jälkeenpäin ajatellen liittymisajankohta
oli oikeampi kuin huhtikuussa toteutuva vaihe.
Edelleen meillä luetaan EU-direktiivejä ja määräyksiä
liian unionilähtöisesti. Viimeinen esimerkki on tulkinta euroedustajien
vaalituloksen julkistamisesta. Säädöksen mukaan "virallista"
vaalitulosta ei saa julkistaa ennen kuin äänestys on päättynyt
kaikissa jäsenmaissa. Suomessa tulkitaan, niin, ettei ääntenlaskun
tuloksesta anneta mitään tietoa ennen kesäkuun kolmannentoista
päivän illan yhtätoista. Kaikissa muissakin vaaleissa
virallisen vaalitulos vahvistetaan muutama päivä vaalipäivän
jälkeen, kun tarkastuslaskennat on tehty. Ruotsi toimii toisin
ja kertoo vaalilaskennan tuloksen sitä mukaa, kun äänet
on laskettu.
Nähtäväksi jää miten paljon nuo vaalit ihmisiä
kiinnostavat. Kysykää nyt kuitenkin ehdokkailta, mistä
näkökulmasta he asioita katsovat. Haluavatko he vahvistuvaa
unionia vai onko heillä mielessään selkeä tehtävänjako
kansallisvaltion ja unionin välillä. Miten he suhtautuvat
sotilasyhteistyöhön ja toisaalta Nato-kysymykseen. Miten he
tulkitsevat työnjakoa Suomen sisällä keskushallinnon
ja maakuntien välillä.
Kuten edeltä käy ilmi, Suomen valinnat vaikuttavat myös
täällä paikallistasolla sekä yritysten että
työntekijöiden asemaan. Siksi pitää vaikuttaa myös
EU-vaaleissa, jotta meitä ei unohdeta ja Urjalakin pysyisi ainakin
Suomen kartalla.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.3.2004
Urjalan kulmilta
Jäsendemokratiaa
Jäsendemokratialla pyritään siihen, että yhdistyksen
tai osuuskunnan jäsenet pääsevät vaikuttamaan keskeiseen
päätöksentekoon. Parhaillaan vaalit ovat käynnissä
Metalliliitossa, Tradeka Osuuskaupoissa ja Pirkanmaan Osuuskaupassa.
Myös paikallinen Osuuspankki piti valintakokouksen eilen illalla.
Metallin vaalit olivat parikymmentä vuotta sitten miltei koko
valtakuntaa ravisteleva tapahtuma. Ne saivat paljon julkisuutta ja niiden
vaalitulosten laskentaa seurattiin jännittyneinä. Tuloksella
oli merkitystä paitsi liiton hallintoelinten kokonpanoon myös
SAK:n poliittisiin voimasuhteisiin ja sitä kautta valtakunnanpolitiikkaan
ja tulopolitiikkaan.
Parhaillaan meneillään olevat vaalit eivät mediassa
kuin varjo entisestään. Edelleen valtaosa ehdokkaista on kahden
vasemmistopuolueen asettamia. Muiden on aika vaikea päästä
mukaan. Mukaan yrittäneet voivat kertoa pitkän listan asioita,
miksi ehdokkaaksi pääseminenkin voi olla hankalaa.
Metalli ei ole ainoa ammattiliitto, jossa vaaleihin valmistautuminen
on tiukasti johdon ja järjestöeliitin halussa. Esimerkiksi
Opettajien ammattijärjestön vaaleista sai jäsenistö
yhtä vähän tietoa kuin metallissakin. Tarkoitan sitä
vaihetta, jossa jäsenistön pitäisi asettaa ehdokkaat.
Tarvittavista asiakirjoja ja kaavakkeita ei esitellä jäsenlehden
sivulla, eikä järjestöjen kotisivuilla. Valtaa käyttävät
sidosryhmät saavat tiedot sisäpiiritietona omien toimitsijoiden
kautta.
Yhtä salattua näyttää olevan Osuuskauppojen vaalivalmistelu
oli sitten kysymys E- tai S-ryhmästä. Jäsenkirjeessä
mainittiin, että voi ottaa yhteyttä alueellisesti osuuskaupan
jäseniin ehdokkaiden asettamiseksi. Muuta ei kerrottu. Kuukausittain
jäsenet saavat tuhdin mainospaketin ja jäsenlehden, joten
näistäkin asioista olisi mahdollista tiedottaa.
Näyttää siltä, että urjalalaisia ehdokkaita
ei ole tarjolla. Metallissa paikallinen väki kuuluu Toijalan ammattiosastoon,
joten osallistuminen kokouksiin lienee vähäistä. Kylmäkoskelta,
Toijalasta ja Viialasta näyttä olevan ehdokkaita ja listat
löytyvät Internetistä. Jäsenet ovat saaneet ennakkoäänestysmateriaalit
kotiin.
Pirkanmaan Osuuskaupan osalta ehdokastietoja ei ollut viimeisessä
jäsenmateriaalissa, eikä sen kotisivuilta löydy tietoa.
Sama on toisen osuusliikkeen osalta. Ainoat mainokset ovat olleet Forssan
Lehdessä ehdokkaitten taustaryhmien toimesta.
Aika varmaan tekee tehtävänsä ammatillisen järjestäytymisen
osalta. Ammattijärjestöjen on pakko kiinnittää huomiota
jäsenten osallistumiseen. Silloin tulee entistä tärkeämmäksi
se, että koko jäsenistö saadaan tuntemaan toiminta omakseen.
Jäsenten saamiseksi tarvitaan vaikuttavia jäsenetuja ja kaikille
avoin osallistumismahdollisuus järjestön kaikilla toimintatasoilla.
Loimaan kassan haaste on todellinen. Silti tarvitaan tehokasta edunvalvontaa
myös ammatillisesti paikallistasolta valtakunnan tasolle asti.
Paikallisesta osuustoiminnasta on kysymys myös Urjalan Osuuspankin
hallinnossa. Pankilla on yli 2900 jäsentä ja uusia jäseniä
tuli parisataa myös viime vuonna. Jäsenet käyttävät
valtaa jäsenten kokouksessa. Kokous valitsee jäsenet hallintoneuvostoon,
joka puolestaan valitsee hallituksen. Hallintoneuvoston jäsenistä
kolmasosa on vuosittain erovuorossa.
Hallintoneuvostossa on asetettu yläikäraja 65 vuotta. Aina
silloin tällöin joku jäsen joutuu eroamaan hallintoneuvostosta
ikänsä perusteella. Silti nuorten osuus on vähäinen.
Huomiota kannattaisi kiinnittää siihen, että myös
hallituksen kokoonpano edustasi monipuolisesti jäsenistön
näkemyksiä.
Edellä mainituissa vaaleissa on kysymys taloudellisen vallan käyttämisestä.
Siksi ne kaipaavat oman asiallisen huomionsa. Muuten tässä
alkaa olla sellainen tunnelma, että valtakunnan tärkeimmät
äänestykset koskevat Idols-ehdokkaita tai suosituinta suomalaista.
Oma arvonsa olkoon niilläkin. Kannattaa kuitenkin pohtia näitä
muita valintoja ja käyttää äänensä, jos
sellainen oikeus on..
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.3.2004
Urjalan kulmilta
Jätevesistä on huolehditava
Tämän vuoden alusta käynnistyi kymmenen vuoden siirtymäaika,
jonka kuluessa haja-asutusalueella kunnallisen viemäriverkoston
ulkopuolella olevan kiinteistön on uusittava jätevesien käsittelynsä
vastaamaan uuden asetuksen vaatimuksia. Monille kiinteistöille
tämä merkitsee 4000-8000 euron kustannusta. Useissa kunnissa
samat asukkaat maksavat myös taajamien jätevesien käsittelystä,
kun kunnalliset taksat eivät kata menoja täysimääräisesti.
Uudisrakentamista uusitut määräykset koskevat jo nyt,
mutta vanhoilla kiinteistöillä siirtymäaikaa on mainitut
kymmenen vuotta. Parin vuoden sisällä on kuitenkin laadittava
suunnitelma. Jos jätevesiä syntyy vähän, voidaan
ne käsittelemättä johtaa maahan, jos ne eivät tällöin
aiheuta ympäristön pilaantumista. Käymälävesiä
ei voida tällä tavalla hoitaa.
Useilla vapaa-ajan asunnoilla joudutaan myös miettimään
näitä asioita. Yhä useammalla "kesämökillä"
ollaan entistä enemmän myös muulloin kuin kesäaikana
ja varustetaso alkaa olla niissä lähellä vakituisen asumisen
mahdollistavaa. Tällöin myös jätevesien kiinteistökohtainen
käsittely tulee ajankohtaiseksi.
Suositeltavaa olisi, että kiinteistöt voitaisiin mahdollisuuksien
mukaan liittää kunnalliseen viemäriverkostoon, mutta
se ei aina ole taloudellisesti järkevää ja mahdollista.
Urjalassa käytiin muutama vuosi sitten aikamoista kädenvääntöä
siirtoviemäristä, joka piti johtaa osin Rutajärven pohjassa.
Ratkaisulla olisi saatu Nuutajärven taajaman jätevedet sekä
myös uuden runkoviemärin kautta Urjalankylän suunnan
jätevedet käsiteltäväksi keskuspuhdistamolle Huhtiin.
Parhaillaan Hakkilassa vedetään puhtaanveden putkistoa, mutta
jätevesien linjoja ei samoihin kaivantoihin tule. Puhtaasta vedestä
on ollut kuivien vuosien jälkeen puute ja porakaivomiehet ja muut
kaivontekijät ovat olleet täystyöllistettyjä. Urjalassa
on valmistunut uusi suunnitelma vesihuollon kehittämisestä,
mutta se ei koske koko kuntaa.
On mahdollista myös ratkaista useamman haja-asutusalueen kiinteistön
jätevesien käsittely yhteisesti rakentamalla yhteinen puhdistamo
tai käsittelyjärjestelmä. Joissakin tapauksissa tällä
tavalla saadaan selviä kustannussäästöjä. Tietenkin
tämä edellyttää hyviä välejä ja luottamusta
naapurusten kesken.
Nopeimmat ovat haistaneet tässä bisneksen paikan. Erilaisia
tehdasvalmisteisia ratkaisuja on jo markkinoilla. Välttämättä
niitä ei tarvita, koska hyödyntämällä nykyisiä
jätevesi- ja saostuskaivoja ja rakentamalla tarvittavat imeytysjärjestelmät,
saadaan aikaan vaadittava puhdistusteho. Tietenkin asuntojen varustetaso
vaikuttaa siihen, millaista käsittelyä kulloinkin tarvitaan.
Maatiloilla on omat erityisvaatimuksensa silloin, kun käsitellään
esimerkiksi maitohuonevesiä.
Tässä on myös muunlaisen yhteistyön paikka. Kylittäin
voitaisiin laatia suunnitelmia eri kiinteistöillä vaadittavista
toimenpiteistä ja tekemällä yhteishankintoja voitaisiin
päästä myös kustannussäästöihin.
Jotkut kylät ovat tiettävästi pohtimassa tätä
vaihtoehtoa.
Kun suomalaisen mentaliteetin tuntee, voi vain veikata, että suurin
osa toteuttaa nämä investoinnit lähellä takarajaa.
Kannatta kuitenkin huomata, että toteutussuunnitelman laatimiseen
on varattu vain pari vuotta aikaa. Joten on aika ryhtyä miettimään
ja mittailemaan vähän tonttia siihen malliin, että sinne
sopivin ratkaisu saadaan aikaan.
Informaatiota asiasta saa kunnista. Maatalouden ympäristökoulutuksessa
asia on myös esitelty ja tarkoitusta varten on olemassa eri tahojen
laatimia oppaita. Myös kauppa ja muut alan yrittäjät
esitelevät mielellään omia ratkaisumallejaan.
Toteutustapaoja on siis useita. Edellä mainittujen lisäksi
erilaiset maasuodatukset, panospuhdistamot tai jopa juurakkopuhdistamot,
joiden tehosta ei vielä taida kuitenkaan olla Suomen oloista riittävää
kokemusta. Suositeltuja ratkaisumalleja on tutkittu ja oikein toteutetut
järjestelmät tuottavat halutun tuloksen.
Kannattaa olla kuulolla ja perehtyä hyvissä ajoin asiaan,
jotta pohjavedet ja vesistöt pysyisivät puhtaina ja voimme
hyvällä omalla tunnolla toimia sekä omaksi että
luonnon hyväksi.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.2.2004
Urjalan kulmilta
Kirjoja arvioimassa
Suomen suosituimpiin lastenohjelmiin kuuluvan Salatut elämät
talonmiespariskunnan Ullan ja Sepon kirjahyllyssä on kolmiosainen
Täällä Pohjantähden alla. Sama teos on vakiovarusteena
aika useassa kodissa. Vihkiraamattu kuuluu edelleen myös joka kodin
varustukseen, joskin yhä enemmän on koteja, joista ei löydy
tätä kirjaa eikä virsikirjaakaan.
Kirjoja ei muutama vuosikymmen sitten käyty ostamassa kirjakaupasta.
Moneen kotiin kirjan myi kiertävä kauppias. Myynnissä
oli niin tietoteoksia, kansallisia merkkiteoksia, uskonnollista aineista
kuin erilaisia haastatteluihin perustuvia kirjasarjoja, joista maaseudulla
on klassikkona ainakin Suuri Maatilakirja. Peräkamarin pojat saivat
siitä kuulemma iltamien jälkeen tarkistaa, paljonko hehtaareita
saatetun kotona mahdollisesti oli.
Useimmista kirjahyllyistä löytyy kiertävien kauppiaiden
ansiosta Seitsemän Veljestä ja Kalevala. Näitä kirjoja
tuotiin erilaisina juhlapainoksina paljon arvioitavaksi Suomen Kirjainstituutin
järjestämiin arviointitilaisuuksiin. Urjala oli kierroksessa
mukana, koska kuuluu Vammalassa kotipaikkaa pitävän yhteisön
perustajajäseniin.
Kirjoja olivat menneellä viikolla arvioimassa opetushallituksen
entinen pääjohtaja professori Jukka Sarjala ja kamarineuvos
Kari Rahiala. Urjalassa arvioitavaksi kirjoja toi kolmisenkymmentä
henkilöä. Tilaisuudessa sai hyvää ja arvokasta tietoa
kirjoista, kun niitä arvioitiin sekä kahden kesken että
koko yleisölle.
Yhtä lukuun ottamatta Urjalasta ei löytynyt mitään
merkittäviä aarteita. Sekin tuli selväksi, että
arvokas vanha kirja kannattaa entistää taidolla ja käyttäen
asiantuntijaa, jotta sen arvo säilyisi. Useat vanhat rikkinäiset
kirjat saivat tylyn tuomion. Niistä ei ole muuhun kuin ilmakivääriammuntaan.
Jotta mainittu käsite avautuisi, pitää kertoa taustaksi
toisen arvioitsijan Rahialan isän kohtalo. Hänet oli erotettu
koulusta siksi, että oli kokeillut poikajoukon kanssa luokassa,
kuinka monen venäjän kielen oppikirjan läpi kiväärin
luoti menee.
Kirojen arviointikiertue sai hyvän vastaanoton myös muualla
ja sille on luvassa jatkoa. Ryntäys oli Tampereella niin suuri,
että siellä otettiin käyttöön vuorolaput, jollaiset
jaettiin myös Urjalassa.
Vanhan kirjallisuuden päivät on merkittävä yleisötapahtuma
Vammalassa. Seminaarien ohessa myydään paljon vanhoja kirjoja,
kun eri puolilta maata olevat antikvariaatit ja muut myyjät tulevat
paikalle. Vanhan kirjallisuuden päivien idea syntyi osittain Pentinkulman
päivien innoittamana, kuten olen aiemmin kertonut. Tyrvään
Kirjakaupan kirjavarasto on ollut myös maankuulu, koska kauppa
osti kustantajilta jäännöseriä huomattavan paljon.
Urjalassa on ollut muutaman vuoden käynnissä Väinö
Linna Urjalan vetovoimana -projekti. Osittain sen kautta on uudistettu
ja monipuolistettu Pentinkulman päivien tarjontaa. Uutuutena syntyi
eri yhteistyötahojen kanssa Henki ja elämä-kirjafestivaali.
Sen päätapahtumapaikka on Tampere ja sikäläinen
Aamulehti mainittiin usein valtakunnan mediassa pääjärjestäjäksi.
Nuutajärvellä järjestetty tilaisuus on saanut huomiota
vain lähinnä paikallisesti tai alueellisesti.
Urjalan kunnan uudessa strategiassa kulttuuri on vahvasti esillä.
Samoin on Väinö Linna. Kun edellä mainittu projekti pian
päättyy, joudutaan miettimään jatkoa sille. Töitä
varmaan olisi, mutta saadaanko rahoitusta.
Jatkoa ajatellen tulee myös pohtia, mitä konkreettista saadaan
aikaan. Jotakin sellaista, joka houkuttelee matkailijoita ja Linnasta
ja hänen tuotannostaan kiinnostuneita Urjalaan. Luultavasti jonkinlaista
Linnaan liittyvää tietopankkia ainakin kaivattaisiin. Siitä
voisi paikallisesti ja myös netin välityksellä löytää
kaikkea mahdollista Linnaan liittyvää. Samalla voitaisiin
nostaa esille urjalalaissyntyisiä, täällä vaikuttaneita
tai Urjalaan muuten liittyviä kirjailijoita.
Helsingin Sanomissa alkoi muuten viime sunnuntaina sarja, jossa pari
kriitikkoa arvioi Pohjantähden sivuhenkilöitä. Sarja
alkoi Kankaanpään Eliaksesta ja jatkuu Leppäsen Aunella.
Jokainen aika ja jokainen lukukerta avaa uusia näkökulmia.
Toiset kirjat kestävät ja toiset ovat kertakäyttöisiä.
Lukemattomia kirjoja jää myös lukematta.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.2.2004
Urjalan kulmilta
Valoheijastuma Menosista
Taisi olla kahdeksankymmentäluvun puolella, kun kunta sai ostettua
Menosista noin kolmen hehtaarin alueen kylän keskustasta. Myyjänä
oli Suomen Kotieläinyhdistys, joka omisti tuolloin Maunulan tilan.
Myyjä ei ollut kovin halukasa ja kaupanteko siirtyi. Kun palstoitussuunnitelman
teko vei oman aikansa, tultiin lama-aikaan, jolloin tonttikysyntäkin
hiipui.
Vireillä oli myös rivitalohanke ja sitä varten oli rakennuttajakin
toimessa mukana. Jonkin verran varauksia tehtiin, mutta joillekin varaajille
pankki sanoi, että miksi rakentaa Menosiin, kun kirkonkylässä
on pankilla omia rivitalohankkeita. Näin varauksia ei saatu riittävästi
ja hanke jäi.
Muutama vuosi sitten tonttialueelle nousi Ojan Riston ja Päivin
rakentama halli, jossa toimii autokorjaamo ja Menosten asiamiesposti
sekä Päivin Kudepuoti. Viime vuonna valmistui heille myös
uusi omakotitalo alueelle. Tämän lisäksi on myyty toinenkin
tontti, mutta rakentaminen on siirtynyt.
Alue on koulun vieressä ja se on ollut myös hiihtolatujen
paikkana. Latupohjia on kunnostettu vuosittain lähimaastoon. Palstoituksen
yhteydessä raivattiin rajalinjat ja tienpohjat puustosta, joka
oli osin vanhaa ja osin seitsemänkymmenluvulla istutettua.
Muutama vuosi sitten perustettiin Menosten asukasosuuskunta. Sen päätarkoituksena
on eri tavoin kehittää kylää. Se on kartoittanut
kylästä myyntiin saatavissa olevat tontit. Lisäksi se
on ostanut tonttimaata ja ostanut yhden talon ja myynyt sen edelleen.
Näyttääkin siltä, että joka valmiista heti
asuttavaista tai pienellä kunnostuksella asuttaviksi saatavista
taloista olisi kysyntää. Niille olisi sekä ostajia että
vuokralaisia. Näitä tulee kuitenkin hyvin harvoin tarjolle,
vaikka sekä kylätoimikunta että asukasosuuskunta aina
silloin tällöin niitä tiedustelevat. Tyhjilleen jäävät
talot jäävät usein vapaa-ajan käyttöön.
Tonteista on ollut jonkin verran kysyntää, mutta alustavaa
mielenkiintoa pitemmälle ei ole päästy. Tiettävästi
myöskään kunnasta ei ole kyselty sen kylässä
omistamia tontteja. Viime vuonna myönnettiin koko kuntaan muistaakseni
15 omakotitalon rakennuslupaa. Ne sijoittuvat tasaisesti eri puolille
Urjalaa.
Asukkaiden saamisen ja viihtymisen kannalta ovat tärkeitä
tietyt peruspalvelut. Menosissa on 31 oppilaan koulu, posti, VPK, ravintola,
grillikioski, bensa-asema, pitopalvelua, tilapuoti kahvioineen, autokorjaamo,
paja, puusepänverstas, kuljetuspalvelu ja hevoskuljetuskärryjen
valmistusta. Lisäksi saa apua lumenauraukseen, sirkkelisahaukseen
ja moneen muuhun toimintaan.
Vapaa-ajan palvelut ovat myös tärkeitä. Koululla on
talvisin jääkenttä ja kesäisin pallokenttä.
Koululla kokoontuvat kansalaisopiston piirit ja lasten ja nuorten kerhot
niin seurakunnan kuin 4H:n ylläpitäminä. Kesällä
on tanssilava ja uimaranta ja venepaikka sekä suunnistuskartta-alue.
Metsästys ja kalastus ovat myös mahdollisia. Kylässä
on myös pari leirikeskusta. Kirjasto-auto on tärkeä palvelu
ja myös kotiapua saa. Moanamiesmuseo ja koulumuseo tapahtuminen
ovat suosittuja käyntikohteita.
Kuten lehdet ovat kertoneet, otettiin tiistaina virallisesti käyttöön
pururadan ja hiihtoladun valaistus. Reilun 900 metriä pitkä
radan on asukasosuuskunta vuokrannut kunnalta. Siinä on sopivasti
korkeusvaihtelua.
EU-byrokratia viivytti hankeen toteuttamista, sillä ensimmäisellä
kerralla hanke hylättiin. Toisella kertaa paperia kasattiin lisää
ja niin hankkeeseen tuli tätä kautta tukea. Ilman huomattavaa
talkoopanosta pohjan raivauksesta, ojituksineen ja soranajoineen ei
hanke olisi toteutunut. Viimeksi suoritettiin haketus jo ensilumien
tultua. Ja aivan viimeksi asennettiin pylväät ja lamput.
Talkoissa on ollut vuosien mittaan paljon porukkaa, mutta muutamat
miehet ovat kantaneet kuitenkin päävastuun. Syksyn ja kevään
aikana useimmin mukana ovat olleet: Jukka Karhu, Jari Laitinen, Esko
Ojala, Kalevi Ollikainen, Pasi Närvänen, Erkki Rajoo ja Arto
Uusitalo. Muitakin on ollut ja jokaisen työpanos on yhtä tärkeä.
Menonen näkyy nyt iltaisin valoheijastumana eteläisellä
taivaalla kirkonkylään asti. Pururata ja latu ovat kaikkien
käytettävissä. Lämpimät kiitokset kaikille
puuhassa mukana olleille!
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.2.2004
Urjalan kulmilta
Keskustelua opiston tulevaisuudesta
Kolme kansalaisopistoa yhdistettiin kolme vuotta sitten Akaan Opistoksi,
joka toimii Kylmäkoskella, Toijalassa, Urjalassa ja Viialassa.
Etelä- Pirkanmaalla toimii tämän lisäksi Valkeakoski-opisto.
Parhaillaan selvitysmies tekee selvitystä Valkeakosken, Toijalan
ja Viialan kuntaliitoksesta. Urjala ja Kylmäkoski jättäytyivät
selvityksestä pois. Jos kuntaliitos toteutuisi, merkitsisi se myös
opistojen yhdistämistä. Tällöin Urjalan ja Kylmäkosken
kansalaispistotoiminnan järjestämiseksi olisi jäljellä
käytännössä kaksi vaihtoehtoa ostopalvelut Valkeakoski-opistolta
tai seutukunnan käsittävä opisto, jossa nämä
kaksi kuntaa olisivat osakkaina.
On myös todennäköistä, että myös kuntaliitoksen
kariutuessa opistot tullaan yhdistämään. Ainakin joidenkin
kunnallisjohtajien pyrkimykset ovat tämänsuuntaiset. Tätä
silmällä pitäen Toijalan kaupunki on asettanut työryhmän
kuntaliitosselvityksen rinnalla selvittämään tahtotilaa
yhdistymiselle Akaan Opiston näkökulmasta. Lisäksi tulee
huhtikuun loppuun mennessä selvittää opistojen yhdistymisen
pääpiirteittäiset vaikutukset opiston nykyisen alueen
palveluihin, yhdistymisen talousvaikutukset ja opiston henkilökunnan
asema yhdistymisessä.
Työryhmässä on kolme edustajaa Toijalasta ja siihen
on kutsuttu koulutoimenjohtajat Urjalasta, Kylmäkoskelta ja Urjalasta.
Urjalan edustajana on siis Aulis Ruuska.
Akaan opistossa on rehtori ja kaksi päätoimista opettajaa
ja yski toimistohenkilö. Valkeakoski- opistossa on 19 henkilöä,
joista yksi rehtori, kaksi koulutussuunnittelijaa, 11 päätoimista
opettajaa, kaksi toimistotyöntekijää ja kaksi kiinteistötyöntekijää.
Opetusta annetaan Akaan Opistossa hajautetusti kaikissa kunnissa ja
myös kylissä. Valkeakoskella opetus on pääosin keskitetty
opistotaloon kaupungin keskustaan. Asukkaat ovat olleet tehtyjen selvitysten
mukaan tyytyväisiä Akaan Opiston tähänastiseen toimintalinjaan
ja koulutustarjontaan.
Taloudellisesti Akaan Opiston menoista kuntien maksettavaksi jää
alle kymmenen prosenttia. Urjalan tämän vuoden maksuosuus
on 11 300 euroa. eli 28 prosenttia kuntaosuuksista. Valkeakosken kaupunki
maksaa oman opistonsa menoista noin 50 prosenttia.
Valtionosuus on tällä hetkellä opistoilla hyvä.
Akaan Opiston kokonaismenot ovat 568 000 euroa, josta valtionosuus 380
907 euroa ja kurssimaksuina ja muina tuloina tulee 140 800. Akaan Opisto
saa korkeinta valtionosuutta viidennen asukasrakenneryhmän mukaan.
Valkeakoski saa sitä neljännen ryhmän mukaan. Yhdistetyssä
opistossa valtionosuus laskisi 66 810 euroa eli lähes 400 000 markkaa.
Kirjanpidollisesti opistojen toimitiloista aiheutuu kunnille muita
menoja. Jos opiston piiri toimii koululla, lasketaan sille opistotoiminnasta
kulu kiinteistön käytöstä. Tämä sama kulu
lasketaan kuitenkin koulun budjetissa tuloksi. Näin raha siirtyy
kunnan sisällä kunnan budjetissa taskusta toiseen aiheuttamatta
käytännössä lisämenoa. Toimintaa on vain vähän
muissa kuin kunnan omistamissa tiloissa.
Valkeakoski-opistolla on monipuolista opetustarjontaa. Lisäksi
se järjestää tilauskoulutusta, josta olkoon esimerkkinä
tällä viikolla pidetty Urjalan johtavassa asemassa olevien
esimiesten koulutus, joka tapahtui Valkeakoskella, vaikka kaikki koulutettavat
olivat Urjalasta.
Edelleen on kaikkien urjalalaisten mahdollista, käydä opiskelemassa
muussakin kuin oman kunnan ylläpitämässä opistossa.
Käytännössä välimatkat ovat kuitenkin pitkiä,
joten hyvin harvat ovat tätä mahdollisuutta hyödyntäneet.
Nyt siis keskustellaan opistotoiminnan tulevaisuudesta. Kuten edellä
olevasta käy ilmi, ei yhdistämiselle ole taloudellista perustetta.
Valtionosuusjärjestelmää ollaan uudistamassa, joten sen
vaikutusta ei tässä vaiheessa tiedetä. Toiminnallisesti
Akaan Opisto on yksituumaisesti sekä luottamushenkilöiden
että virkamiesten voimin halunnut turvata opetuksen mahdollisimman
lähellä kaikkia urjalalaisia. Myös opiston opiskelijat
ovat olleet tähän tyytyväisiä.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.2.2004
Urjalan kulmilta
Lehden suurkuluttaja
Tällä viikolla istuin hetken aikaa tyttären kanssa hammaslääkärin
vastaanotolla. Odotusaika ei ollut pitkä, kymmenisen minuuttia.
Sinä aikana huomasin, että kalustoa oli ilmeisesti uusittu.
Tai sitten en ollut kiinnittänyt huomiota asiaan edellisellä
käynnillä.
Sen sijaan tarjolla ollut lehtivalikoima näytti perinteiseltä.
Siinä oli muutama naistenlehti kuten Kodin Kuvalehti ja Me Naiset.
Sitten oli yksi yleisaikakauslehti Apu ja vielä oli Hevoshullu,
joka oli varmaan tarkoitettu nuoremmille lukijoille.
Osa lehdistä oli vuodelta 2002 osa viime vuodelta ja yksi tämän
vuoden numero. Vastaanottotiloissa olen ennenkin pohtinut, että
kuka mahtaa viedä ne uusimmat numerot. Vai onko niin, että
lehdet tulevatkin sinne henkilökunnan toimesta ilman että
kuntayhtymä niitä tilaa.
Minulle sillä ei nyt ole niin kovin suurta väliä, ovatko
ne uusia tai vanhoja, koska ne minulle ovat ennen lukemattomia, koska
aikakauslehtiä ei juuri tule tilattua. Päivälehtiä
meille kotiin tulee keskimääräistä enemmän.
Kallein lehti on silti Opettaja-lehti, jos sen tilausmaksuksi katsotaan
koko jäsenmaksu.
Kun siinä katselin aikakauslehtien kansia, oli helppo päätellä,
mikä oli kesänumero ja mikä alkutalven lehti. Kesänumerossa
puhuttiin mökkeilystä ja tammikuun lehdessä laihdutuksesta.
Kansikuvissa näytti vaihtelevan nykyinen julkkiskaarti, joista
joku oli eronnut, joku kinasteli elatusmaksuista ja joku oli löytänyt
elämänsä rakkauden. Nopeimmat ehtivät tekemään
nämä kaikki saman vuoden aikana.
Joskus käyn myös kirjastossa silmäilemässä
lehtiä. Oman kirjastomme lehtivalikoimaan kiinnitti valpas paikallislehtemme
päätoimittaja Eino Kajava huomiota hiljakkoin omalla palstallaan.
Hän kritisoi sitä, että lehtihyllyt täytetään
ilmaisjakelulehdillä ja asiakaslehdillä, kun kirjastolla ei
ole varaa tilata niin paljon lehtiä kuin aiemmin.
Pari vuotta sitten kävin kysymässä, että eikös
Kuntalehteäkään tule. Virkailija kertoi, että sitä
ei tule koko kuntaan ainuttakaan numeroa. Tämän vaalikauden
alussa säästötoimena se lakkasi valtuuteltuilta, eikä
sitä sitten tilattu kirjastoonkaan. Itse pidin sitä kunnallisessa
luottamustoimessa tärkeänä tietolähteenä ja
olisin sitä silloin tällöin halunnut lukea kirjastossa,
jotta olisin voinut paremmin seurata aktiivisena kuntalaisena päättäjien
ja valmistelijoiden toimia.
Kirjaston lukusalissa on aina lukijoita. Tai siis ainakin silloin olen
heitä nähnyt, kun olen itse piipahtanut siellä. Aikakauslehtien
ohella sinne tulee muutama sanomalehtikin, jotka näyttävät
olevan lukusalin käyttäjien suosiossa. Sanomalehtien tilaushinnat
ovat aika korkeita ja niinpä on paljon talouksia, joihin ei tule
ainuttakaan tilattua sanomalehteä tai edes paikallislehteä
tai maakuntalehteä.
Joissakin perheissä arvostetaan aikakauslehtiä enemmän
kuin sanomalehtiä. Saattaapa tulla parikin aikakauslehteä,
mutta ei ainuttakaan sanomalehteä. Itse kuuluun siis sanomalehden
suurkuluttajiin ja olin iloinen, kuin luin hiljattain lehdistä
tutkimuksesta, että Suomessa koti antaa sanomalehtien lukemisen
mallin. Siinä suhteessa täytän normin hyvin ja toivottavasti
mukuloista tulee myös aikanaan lehden lukijoita.
Telkkarissa haastateltiin Sanoma-konsernin uutta pomoa. Hän ennusti,
että tulevaisuudessa aikakauslehden ja sanomalehden raja saattaa
entistä enemmän hälvetä. Mainitun konsernin päälehti
Helsingin Sanomat julkaisee sekä viikoittaista että kuukausittaista
liitettä, joka muistuttaa muodoltaan ja sisällöltään
aikakauslehteä.
Sähköiset lehdet eli verkkolehdet ovat muuttumassa osin maksullisiksi.
En pidä kehitystä oikein hyvänä. Ainakin korkean
tilausmaksun maksaneen lehden tilaajan tulisi saada lukea verkkoversioita
ilmaiseksi. Täällä maaseudulla lehdet tulevat joskus
niin myöhään, että sitä ei toimituksissa ainakaan
isommissa kaupungeissa ymmärretä.
Toistaiseksi tämän jutun ja muita tärkeitä etusivun
uutisia sekä kaukaa että maakunnasta voi lukea Forssan Lehden
verkkoversiosta ilmaiseksi. Jos nettiä ei ole kotona, voi käydä
kirjastossa. Meillä Urjalassa palvelu pelaa sielläkin.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan lehti
30.1.2004
Urjalan kulmilta
Startegiatyötä
Viime viikonloppuna järjestettiin Iisalmessa hiihdon SM-kisat.
Katselin niin televisiosta. Oikein mieli virkistyi, kun haastateltiin
miesten sprinttikisan voittajaa. Toimittaja kysyi, että millainen
suunnitelma hänellä oli kisaa varten. Voittaja vastasi, että
olla ensimmäisenä maalissa. Siinä se. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Paljon vaikeampaa on esimerkiksi jonkin organisaation, vaikkapa kunnan,
määritellä omaa suunnitelmaansa. Urjalan kunnan päättäjät
ovat sitä yrittäneet konsultin johdolla. Seuraavassa on lainaus
suoraan kunnanhallituksen esityslistasta tämän viikon maanantailta:
"Strategiatyössä lähdettiin liikkeelle Urjalan
kunnan nykyisen menestymisen kivijalkojen ja toimintaympäristön
muutoshaasteiden tunnistamisesta. Tämän jälkeen määriteltiin
visio ja strategiset päämäärät vuoteen 2012.
Strategiset päämäärät purettiin kriittisiksi
menestystekijöiksi eli asioiksi, joissa tulee onnistua, jotta visio
ja strategiset päämäärät olisivat mahdollista
saavuttaa. Kriittisten menestystekijöiden tulee siis olla menestymisen
kannalta oleellisia ja myös sellaisia, joihin kunta voi vaikuttaa
omilla toimenpiteillään."
Siis hetkinen, mitä siinä sanottiinkaan. On olemassa nykyisen
menestymisen kivijalat. Sitten on todettu, että toimintaympäristö
muuttuu. On tehty visio eli siis miltä pitäisi näyttää
vuonna 2012. On päämäärä. Jotta siihen päästäisiin,
tulee onnistua kriittisissä menestystekijöissä. Näiden
tulisi olla sellaisia, joihin Urjalan kunta voi omilla päätöksillään
vaikuttaa.
Tällaisia tekstejä olen lukenut paljon eri yhteyksissä.
Niitä on nähty yritysmaailmassa, josta ne on kopioitu julkiseen
hallintoon. Kunnan ei toimintatasoilla ja toimialoilla, seutukunnan
suunnitelmissa, maakunnan kehittämispaperissa, EU-hankkeissa, valtion
paikallis- piiri ja valtakunnantason suunnitelmissa.
Tällä kertaa Urjalan strategiaa on tehty kunnan keskushallinnon
virkamiesvoimin ja ylimpien luottamushenkilöorganisaatioiden toimesta.
Henkilöstöltä ja kuntalaisilta ei ole kysytty mitään.
Myös sidosryhmiä ei liene kuultu. Eikä se ole ehkä
tarpeen, kun laaditaan toimintasuunnitelmaa organisaatiolle itselleen.
Suunnittelukielellä asia on ilmaistu kunnanhallituksen paperissa
näin:
"Strategia voidaan nähdä näkemyksenä siitä,
miten toimintaa tulee kehittää tulevaisuudessa. Strategia
korostaa tietoista suunnanvalintaa sekä pitkäjänteistä
ja johdonmukaista toimintaa muuttuvassa ympäristössä.
Strategian kautta luodaan myös pohjaa erillisille lyhyen aikavälin
tavoitteille; sen avulla linjataan, miten yksittäisissä tilanteissa
toimitaan."
Mitkä ovat sitten asioita, joihin kunta voi oleellisesti vaikuttaa?
Jos rahat ovat lopussa, sitä saadaan verottamalla, palvelumaksuilla
ja valtionosuuksina. Periaatteessa rahaa on näillä konsteilla
aina saatavissa. Eri asia on sitten se, kuinka paljon kuntalaiset ovat
valmiita palveluistaan maksamaan.
Ovatko tavoitteet selkeitä? Esimerkiksi: Sata asukasta joka vuosi
vuoteen 2012 mennessä. Tarvitaan lisääntymisiässä
olevaa väestöä, 60-70 lasta vuodessa. Tarvitaan lisää
uusia asukkaita niin lapsiperheitä kuin työikäisiä,
mutta myös suhteellisen hyvin toimeentulevia eläkeläisiä.
Tarvitaan heille asuntoja. Pitäisikö jokaiselle omakotitalon
rakentajalle antaa tontti ilmaiseksi kunnan maista tai vastaava summa
starttirahana, jos rakentaa muiden maille vaikkapa kyläkuntiin?
Tarvitaan työpaikkoja sekä omaan kuntaan, naapurikuntiin,
että mahdollisuus kulkea hieman kauempana. Liikenneyhteyksiä
pitää parantaa. Tarvitaan uusia yrityksiä, nettolisäys
vaikkapa 25 vuodessa maatalousyritysten poistuma mukaan lukien. Kunnan
palvelukseen pitäisi ensisijaisesti ottaa sellaisia henkilöitä,
jotka tulevat myös asumaan tänne. Pakottaa ei voi, mutta valintatilanteessa
voi käyttää järkeä ja porkkanoita.
Peruspalvelut Urjalassa ovat asukasmäärään nähden
hyvät. Tämä pätee niin kunnan järjestämiin
kuin yksityisiinkin palveluihin. Silti joitakin palveluja voidaan järjestää
toisin kuin nyt.
Näitä hajaesimerkkejä ei liene kunnan uudessa strategiassa,
koska ne on repäisty nopeasti hatusta. Voiko kunta näihin
oleellisesti vaikuttaa. Ja ihan sama se onkin, mitä strategiassa
on, jos ei löydy yhteistä tahtoa toteuttamiseen. Yhteistä
tahtoa ei ole, jos suunnitelmassa on sellaisia asioita, joita eivät
kaikki hyväksy. Usein ajatellaan, että sehän on vain
suunnitelma. Silloin on syntynyt paperi, joka jää arkistojen
täytteeksi. Tuskin siihen tulee edes merkintää (s.p.)
säilytettävä pysyvästi. Mutta jospa tällä
kertaa olisikin saatu aikaan jotain muuta, jotakin vaikuttavaa ja tehokasta.
Aika näyttää.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
23.1.2004
Urjalan kulmilta
Onettomuus tulee varoittamatta
Kun tiistaiaamuna siinä vähän jälkeen puoli kahdeksan
lähdin kouluun, huomasin Halkivahantien ja Punkalaitumen tien risteyksessä,
että taivaalla näkyi savua. Se näytti erilaiselta kuin
savupiipusta tuleva. Tuli mieleen, ettei vain olisi tulipaloa missään.
Ajoin vähän matkaa Laukeelaan päin ja huomasin savun
tulevan peltoaukean takaisesta mäestä. Ajattelin ensin, että
ehkä siellä poltetaan roskia. Sitten alkoi näkyä
tulen loimotus taivasta vasten ja sinisten vilkkuvalojen välkettä.
Tuntui pahalta. Naapurin talo oli ilmiliekeissä.
Monenlaiset ajatukset risteilivät mielessä. Toivottavasti
kenellekään ihmiselle ei ole tapahtunut mitään.
Tulipalo on aina niin kokonaisvaltainen tuho. Kodin palaessa menee sekä
nykyisyys että menneisyys esineinä ja muistoina.
Päivän mittaan kuulin lisätietoja. Helpotti kuulla,
että ihmiset eivät olleet vahingoittuneet. Tietenkin tällainen
tuho jättää jälkensä ja kestää aikansa
ennen kuin sen kokonaan tajuaakaan. Tuho tuli yllättäen ja
äkkiarvaamatta ja nopeasti. Toimintaan ei jäänyt paljon
aikaa.
Lehdistä olemme saaneet lukea, että palon syynä oli
todennäköisesti auton sähkölämmitys. Tarkemmin
asia selvinnee jatkotutkimuksissa. Tuli levisi autokatoksesta nopeasti
vesikaton ja välikaton väliin ja sieltä asuinhuoneisiin.
Tällaisen onnettomuuden jälkeen varmaan monessa kodissa on
mietitty, että ovatko palovaroittimet kunnossa. Aina niistäkään
ei ole apua, jos tuli tulee huonetilojen ulkopuolelta. Silti ne kannattaa
pitää kunnossa.
Koulussa puhuimme myös tästä onnettomuudesta ja tulipaloista
yleensäkin. Onnettomuuteen on vaikea etukäteen varautua. Silti
keskustelussa tuli ilmi, että mitkä asiat olisivat ensin tehtävä.
Tärkeintä on ihmisten pelastaminen vaaratilanteesta ja avun
hälyttäminen.
Pohdimme myös sitä, mitä kukin tulipalotilanteessa pyrkisi
tavaroista pelastamaan, jos siihen jäisi aikaa. Useat mainitsivat
valokuvat. Niissä on paljon perheen elämästä ja
lapsista. eri-ikäisinä. Niitä on vaikea jälkeenpäin
mitenkään hankkia. Tietenkin lähisukulaisilla saattaa
olla joitakin, mutta paljon muistoja menee niiden mukana.
Keskustelussa tuli esille myös oppilaiden kertomana lähellä
piti tilanteita. Jollakin oli roskien polton jälkeen jäänyt
kytemään ja naapurit olivat huomanneet ja sammuttaneet. Myös
muita tilanteita mainittiin. Oppilaat kertoivat myös joidenkin
sukulaisten tai tuttavien kohdalle tulleista tulipaloista.
Menosissa paloasema on aivan koulun vieressä ja aina keskiviikkoisin
soi koehälytys tiettyyn aikaan. Osa vanhemmista kuuluu myös
palokuntaan, joten sen toiminta on useille tuttua. Hälytykset eivät
tule vain palopillillä, vaan ne tulevat suoraan VPK:ssa olevien
puhelimiin.
Osa koululaisista on ollut seuraamassa harjoituksia ja onhan kylässä
toiminut myös nuoriso-osasto. Viime syksynä koulun satavuotistapahtumassa
monille Urjalan koululaisille jäi mieleen palavan auton sammutusnäytös.
Harjoitukset ja näytökset ovat eri asia kuin todellinen tilanne.
Onnettomuus tulee yleensä aina varottamatta. Oma kokemus lähes
parinkymmenen vuoden takaa palautui mieleen. Silloin olimme juuri muuttaneet
ja oli todella kova pakkastalvi. Eräänä yönä
pannuhuoneessa hakekattila pussahti ja syntyi palo, jossa sähköjohdot
sulivat ja osa puuosista paloi ja savuvahinkoja tuli, mutta onneksi
koko rakennus ei tuhoutunut. Läheltä piti.
Palokuntaa ei silloin tarvittu. Putki- ja sähkömies saatiin
hätiin ja niin vältyttiin isoimmilta vahingoilta. Yksi putki
ehti asunnosta jäätymään ja aiheutti myöhemmin
vesivahingon eteisen kohdalla. Putket tuppaavat hajoamaan jäädyttään
vasta ilmojen lauhtuessa. Niiden sulatteluistahan on usein myös
syntynyt tulipaloja.
Naapuria kohdannut tuho veti mietteliääksi. Miksi joidenkin
kohdalle tulee tällaista? Tästä on vain katsottava eteenpäin.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
16.1.2004
Urjalan kulmilta
Maaseudulla vähän edustusta
Pirkanmaan uuteen taidetoimikuntaan ei mahtunut tälläkään
kertaa yhtään maaseutukuntien edustajaa. Suurin osa jäsenistä
on Tampereelta tai sen ympäristöstä. Urjalasta katsoen
lähimmät keskusseudun ulkopuolelta olevat edustajat ovat Valkeakoskelta
ja Vammalasta. Puheenjohtajana jatkaa Pertti Paltila Tampereelta.
Vastaavanlainen tilannen näyttää vallitsevan myös
muissa alueellisissa läänin nimittämissä toimielimissä.
Pirkanmaan alueellisessa liikuntaneuvostossa on tosin puheenjohtaja
Matti Yrjölä Hämeenkyröstä ja yksi jäsen
on Luopioisista. Muut jäsenet ovat kaupungeista. Urjalaa lähimpänä
jäsen on toijalalainen Leena Mankkinen.
Länsi-Suomen läänin nuorisoasianneuvosto onkin läänikohtainen
eli sillä ei ole maakuntapohjaisia toimielimiä. Tässä
neuvostossa Pirkanmaan edustajat ovat Tampereelta ja Valkeakoskelta.
Voidaan siis aiheesta esittää kysymys onko alueellisten toimielinten
nimittämisessä riittävästi otettu huomioon alueen
asukasrakenne. Helposti perustellaan, että eri seutukunnista on
edustusta. Miksi edustajien lähes säännöllisesti
pitää tulla kaupunkikunnista? Maaseudun edustus on liian vähäinen.
Maaseutukunnista löytyisi varmasti yhtä päteviä
edustajia kuin kaupungeistakin.
Taidetoimikuntiin pyritään esittämään eri
taiteenalojen asiantuntijoita. Ehdotuksia tekevät eri alojen järjestöt
ja kunnat. Pirkanmaan maakuntahallitus antaa oman lausuntonsa. Lääni
nimittää jäsenet, vaikka toiminta ei sinänsä
ole lääneistä riippuvaa.
Valtakunnan tasolla eri taiteenaloilla on omat erilliset toimikuntansa.
Ylimpänä on taiteen keskustoimikunta, jonka puheenjohtajaksi
valittiin urjalalaissyntyinen, nykyinen kaustislainen Hannu Saha, jolla
on vahvat näytöt kansamusiikin alalta.
Alueellinen taidetoimikunta, jonka työtä Pertti Munck keskiviikon
Forssan lehdessä esitteli Hämeen taidetoimikunnan osalta,
jakaa vuosittain avustuksia sekä yksittäisille taiteentekijöille
ja ryhmille että myös erilaisten tapahtumien järjestämiseen.
Urjala sai aikanaan Hämeen taidetoimikunnalta ja myöhemmin
myös Pirkanmaan taidetoimikunnalta tukea Pentinkulman päivien
erilaisten tapahtumaosien järjestämiseen. Yksittäisiä
taitelijoiden avustuksia on saatu vähemmän.
Urheilu ja- nuorisopuolella ei ole jaossa alueellista rahaa. Sen sijaan
liikuntapaikkarakentamisessa ne antavat omat lausuntonsa ja päättävät
omalta osaltaan läänin käytettävissä olevan
rahan jakamisesta. Myös koululaisten iltapäivätoimintaan
ne ottavat kantaa.
Nuorisotoimen osallakaan ei ole kysymys rahanjaosta. Neuvosto katsoo
perään nuorisotoimen peruspalvelujen järjestämistä
esimerkiksi vapaa-aika, nuorten työpajat ja harrastusmahdollisuudet,
sekä kiinnittää huomiota nuorten elinolojen yleiseen
kohentamiseen.
Tietenkään ei ole tarpeen rakentaa mitään vastakkainasettelua
kaupunkien ja maaseudun välille. Kuitenkin elämänmenossa
on erilainen rytmi ja se heijastuu myös toimintaan eri aloilla.
Kieltämättä joskus tuntuu, että julkisuudessa esiin
pääsee taiteena sellaista, joka entisaikaan olisi katsottu
hourupäisten hommaksi. No, monet kukat kukkikoot.
Päätöksiä tehdään useilla tasoilla. Kunnissa
on karsittu sekä kulttuurilautakunnat että nuorisolautakunnat.
Urjalassa näyttää siltä, että seuraavana karsintalistalla
on vapaa-aikalautakunta, jonka kokoon saamisessa oli taannoin pulmia.
Joskus on kyllä tuntunut siltä, että säästöjä
moisista lautakuntien lopettamisista ei kovin paljon tule. Toisaalta
liian monen alan lautakunnassa ei synny sellaista yhteistä intressiä,
joka suppeamman toimivallan lautakunnassa syntyy useamman asiainharrastajan
puhaltaessa yhteiseen hiileen. Paljon on kiinni myös valmistelusta,
jolla asioita toimielimiin tuodaan.
Joskus on hyvä miettiä, pitäisikö vanhasta ottaa
jotakin takaisin. Pohtiminen ei ainakaan maksa mitään. Liian
virtaviivainen hallinto voi sivuuttaa ne voimavarat, joita kuntalaisissa
voisi olla. Lautakunnat olivat aikanaan myös väylä harjoitella
suurempiin tehtäviin kunnassa. Nyt taitaa pätevistä tekijöistä
olla väliin pulaa.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
9.1.2004
Urjalan kulmilta
Uusi vuosi on jo täydessä käynnissä. Mitä
se tuo mukanaan, ei vielä ole tiedossamme. Vuoden päästä
tiedetään kuinka kävi. Meillä kaikilla on sekä
yksityiseen että yleiseen elämänmenoon liittyviä
toiveita ja odotuksia. Jokaisen kulloinenkin elämäntilanne
vaikuttaa siihen, mitkä asiat nousevat odotuksissa tärkeimmiksi.
Meidän suomalaisten hyvinvointi rakentuu työn tekemiselle.
Jos ei ole työtä, ovat mahdollisuudet moneen muuhunkin rajallisemmat,
vaikka nykyaikainen yhteiskunta huolehtii myös työttömistä.
Ansiosidonnaisen jälkeen elintaso edelleen laskee.
Tähän asti on puhuttu yleisesti työelämän
ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Viime vuonna arvovaltaiselta
taholta järjestys käännettiin niin päin, että
painotettiin perhe-elämän ja työnteon yhteensovittamista.
Valtakunnallisesti on herätty huomamaan, että erityisesti
lasten tulevaisuudesta kannattaa kantaa enemmän huolta. Tähänastinen
suhtautumistapa näkyy erilaisina seurauksina niin kouluissa, vapaa-aikana
kuin työelämässä, mutta myös sairastamisena
ja monenlaisen erityisavun tarpeena.
Suomeen kaivataan lisää yrittäjiä. Tähän
asti kaikista on pyritty kouluttamaan työntekijöitä.
Varsin kohtuuttomalta tuntuu, että työnsä menettäneen
pitäisi ryhtyä yrittäjäksi. Edelleenkin on niin,
että yrittäjäksi ryhtyvältä vaaditaan milteipä
kohtuuttoman paljon. Luvassa on paljon työtä, melkoisesti
investointeja ja ainakin alkuun pikiä päiviä ja vähän
tuloja. Yrittäjyyden esteiden karsimiseen pitäisi ryhtyä
todenteolla.
Terveys on tietenkin kaiken perusta. Mitä kauemmin ihmiset pysyvät
terveinä sitä pitempään he pystyvät itsestään
ja läheisistään huolehtimaan. Toiset joutuvat raatamaan
kohtuuttoman paljon, uupuvat ja sairastuvat. Jaksamiseen pitäisi
ajoissa kiinnittää huomiota. Ajoissa toimien kustannukset
ovat huomattavasti pienemmät kuin seurausten hoitamiset.
Täällä Urjalassa kaivattaisiin hyviä uutisia. Viime
aikoina on ollut paljon asioita, jotka eivät ole olleet omiaan
luomaan myönteistä mielikuvaa. Kun yksi ikkuna on rikki, on
pian toinenkin. Kierre jatkuu. Hetkessä voidaan tuhota huolella
vuosien aikaan rakennettu. On aika katsella asioita toisesta näkökulmasta
ja nostaa esiin myös niitä mahdollisuuksia, joita täällä
on.
Pahinta on tietenkin se, että tekijöiltä loppuu usko
omaan tekemiseensä. Jos sitä ei ole, lisääntyy alakulo
ja masennus ja aikaansaannokset jäävät vähäisiksi.
Elämme edelleen aikaa, joka uskoo strategioihin ja projekteihin,
jotka tuottavat kyllä paljon paperia, mutta joiden toimeenpanoon
ei sitten kuitenkaan sitouduta. Yhteisen tahdon hiomista tulisi jatkaa
niin pitkälle, että kaikki olisivat mukana. Usein käy
niin, että ellei ole mukana valmistelussa, niin on ulkona myös
toteutusvaiheessa.
En oikein jaksa vielä uskoa sitä ajatusta, että meille
urjalalaisille olisi varattu jatkuvasti vain häviäjän
rooli kansainvälistyvässä maailmassa, yhdentyvässä
Euroopassa ja keskittyvässä Suomessa. Totta on, että
on paljon asioita, jotka näyttävät luonnon lain tavalla
toimivan meitä vastaan. Olen varma, että meillekin löytyy
vielä se kuuluisa markkinarako, jossa piilee menestymisen mahdollisuus.
Urjalan tulevaisuutta ajatelleen me kaikki olemme ratkaisevilla paikoilla.
Arkisessa elämässä tehtävillä valinnoilla ja
teoilla vaikutamme joka hetki oman kotiseutumme menestymismahdollisuuksiin.
Pienet purot alkavat pisaroista ja suuri virta pienistä puroista.
Niin se vaan on.
On aika ajatella asioita uusiksi, pitää kiinni kestävästä
ja rakentaa tulevaisuutta rohkeasti kukin omalla paikallaan.
Seppo Pirhonen
Sivun alkuun