Tänne olen koonnut kirjoitelmia, puheita, alustuksia ja kolumneja, joita olen kirjoittanut. Klikkaamalla nimeä pääset lukemaan ne


Urjalan kulmilta 31.12.04
Urjalan kulmilta 24.12.04
Urjalan kulmilta 17.12.04
Urjalan kulmilta 10.12.04
Urjalan kulmilta 3.12.04
Urjalan kulmilta 26.11.04
Urjalan kulmilta 19.11.04
Urjalan kulmilta 12.11.04
Urjalan kulmilta 5.11.04
Urjalan kulmilta 29.10.04
Urjalan kulmilta 22.10.04
Urjalan kulmilta 15.10.04
Urjalan kulmilta 8.10.04
Urjalan kulmilta 1.10.04
Urjalan kulmilta 24.9.04
Urjalan kulmilta 17.9.04
Urjalan kulmilta 10.9.04
Urjalan kulmilta 3.9.04
Urjalan kulmilta 27.8.04
Urjalan kulmilta 20.8.04
Urjalan kulmilta 13.8.04
Urjalan kulmilta 6.8.04
Urjalan kulmilta 30.7.04
Urjalan kulmilta 23.7.04
Urjalan kulmilta 16.7.04
Urjalan kulmilta 9.7.04
Urjalan kulmilta 2.7.04
Urjalan kulmilta 25.6.04
Urjalan kulmilta 18.6.04
Urjalan kulmilta 11.6.04
Urjalan kulmilta 4.6.04
Urjalan kulmilta 28.5.04
Urjalan kulmilta 14.5.04
Urjalan kulmilta 7.5.04
Urjalan kulmilta 30.4.04
Urjalan kulmilta 23.4.04
Urjalan kulmilta 16.4.04
Urjalan kulmilta 9.4.04
Urjalan kulmilta 2.4.04
Urjalan kulmilta 26.3.04
Urjalan kulmilta 19.3.04
Urjalan kulmilta 12.3.04
Urjalan kulmilta 5.3.04
Urjalan kulmilta 27.2.04
Urjalan kulmilta 20.2.04
Urjalan kulmilta 13.2.04
Urjalan kulmilta 6.2.04
Urjalan kulmilta 30.1.04
Urjalan kulmilta 23.1.04
Urjalan kulmilta 16.1.04
Urjalan kulmilta 9.1.04
Miten puolustaa kyläkoulua? luentorunko 27.3.2004

 

Forssan Lehti
31.12.2004
Urjalan kulmilta
Vuoteen mahtuu paljon

Viimeinen päivä. Aika katsoa taaksepäin. Aika katsoa eteenpäin. Tiedämme ja tunnemme sen, mitä olemme kokeneet ja nähneet tapahtuvan, vaikka emme sitä kaikkea ymmärrä. Edestä olevasta saa tuskin tietoa tinoja valamalla. Uusi alku on aina uusi mahdollisuus.

Joulun seutu on tarjonnut usein järisyttäviä uutisia. Romaniassa kukistettiin toistakymmentä vuotta sitten diktaattori ja siitä alkaen Yle on lähettänyt uutisia myös joulupäivänä. Vuosi sitten tapaninpäivänä tuhoutui historiallinen Pamirin kaupunki maanjäristyksessä Iranissa. Tänä vuonna tapahtui maajäristys, jonka seurauksena hyökyaalto tuhosi valtavalla alueella kymmeniätuhansia ihmisiä. Suomalaisten kohtalot toivat tämän tapahtuman lähelle.

Katastrofi peittää alleen muut tapahtumat tältä vuodelta. Vuosi oli kaksien vaalien vuosi Suomessa. Kesäkuussa valittiin europarlamentaarikot ja lokakuussa kuntien uudet päättäjät. Kummankaan vaalin äänestysinnosta ei voi antaa kehuja.

Urjalassa hyväksyttiin kuntastrategia alkuvuodesta. Ongelmia on paljon: väestö ei uusiudu, palvelutarve kasvaa, rahat eivät riitä jne. Johtavissa luottamushenkilöissä vaihtuvuus on liian nopeaa. kukaan ei ehdi päästä vaikuttamaan merkittävästi, kun kaudet jäävät lyhyiksi. Valta keskittyy entistä enemmän virkamiehille.

Yrityselämässä merkittävin tapahtuma urjalalaisittain oli lasiteollisuuden omistusjärjestely. Iittala sai uudet omistajat yritysjohdosta ja pääomasijoittajista. Luottamus alan tulevaisuuteen vahvistui. Suomalaisella muotoilulla on voimaa.

Tori puhutti. Kesä näyttää millainen uudesta tulee. Uusi liikerakennus on valmis ja se sysäsi liikkeelle myös muuta kauppaa Urjalassa. Alko tuli pitkän odotuksen jälkeen. Yrityksiä olisi tulossa ja vastaanottohallia on pyöritelty sinne ja tänne. Hallituksessa ei mennyt läpi, valtuusto sanoi kyllä.

Maataloudessa vuosi oli sateiden takia heikohko. Viljelijäväestö on ymmällään jatkuvien EU-vääntöjen takia. Tihentyvät tarkastukset vaikuttavat jaksamiseen. Joskus tuntuu terve talonpoikasjärki olevan kadoksissa.

Tänä vuonna juhlivat Urjalan yhdistyksistä ainakin Torunkulman Maa- ja kotitalousseura, Tursan nuorisoseura, Urjalan kokoomus ja Urjalan Sisukiekko. Urjalankylän maa- ja kotitalousnaiset palkittiin valtakunnallisella tunnustuksella. Torunkulman yhdistys taitaa tosin olla virallisesti humppilalainen ja talo urjalalainen. Myös Halkivahan meijerin juusto palkittiin. Vuoden yrittäjä on Timo Toivonen.

Vanhainkodin ja terveyskeskuksen yhteiskeittiö toteutui. Reikonlinnan palvelukeskusta laajennettiin dementiaosastoilla. Puhdistamon suojarakennus todettiin niin huonoksi, ettei kannata korjata. Uutta suunnitellaan ja tehtäneen ensi vuonna. Myös päivähoitokeskus sai luvan edetä. Lääni tosin ei luvannut hellittää kukkaron nyörejä lähivuosina.

Maaherra Rauno Saari kävi pikavisiitillä. Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen puhui Pentinkulman päivillä. Kirka kumppaneineen lauloi Halkivahassa.

Paljon siis yhteen vuoteen mahtuu. Menetyksiä ovat onnettomuudet ja tulipalot. Lupauksia ovat vaikkapa nuorten urheilumenestykset. Jokaisen henkilökohtaiseen elämään sisältyy niin vuoren huippuja kuin laakson pohjia.

Vuoden aikana olen saanut tämän palstan kirjoituksista palautetta monin eri tavoin. Kiitän lämpimästi siitä ja kaikesta mielenkiinnosta. Toivotan kaikille teille hyvää uutta vuotta 2005!

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________

Forssan Lehti
24.12.2004
Urjalan kulmilta
Raskas syksy takana

Syksy on ollut raskas. Tämän jälkeen ymmärrän entistä enemmän heitä, jotka eivät tahdo jaksaa työelämässä, jotka uupuvat, valvovat öisin ja joilla pinna on tiukalla. Ymmärrän heitä, jotka on irtisanottu tai lomautettu tai ovat olleet näiden uhkien alla.

En ole kovin usein kirjoittanut tällä palstalla henkilökohtaisista tuntemuksistani näiden yli parinkymmenen vuoden aikana. Olen yrittänyt yleensä selittää asioita urjalalaisittain parhain päin silloinkin, kun joku toinen olisi kiertänyt puukkoa haavassa. Enkä kirjoittaisi tuntemuksistani nytkään, ellei niitä olisi jakamassa monia muita samassa asemassa olevia.

Heti ensimmäisellä viikolla, kun aloitimme koulutyön elokuussa, oli paikallislehdessä otsikko: "Urjalassa pärjättäisiin jopa neljällä alakoululla" Pirkanmaan kansanedustajille järjestetyssä tilaisuudessa asia oli ollut esillä ja kunnanjohtajan kanta tuli selväksi.

Sama sävel on jatkunut koko syksyn useissa lehdissä ja muissa yhteyksissä. On valitettu kunnan talouden huonoa tilaa ja luotu sellainen mielikuva, että pääasiallisin syy siihen on koulujen suuri lukumäärä. Itse asiassa säästölistat ovat alkaneet ja päättyneet kyläkoulujen lakkauttamiseen.

Lakkauttajien viesti viikosta toiseen ja vuodesta toiseen meille lakkautuslistalla oleville on ikään kuin: Teidän työnne on turhaa ja tarpeetonta, emme tarvitse teitä. Teidän takianne kunta on talousahdingossa. Urjalassa menisi paremmin, jos teitä ei olisi.

Meidän listalla olevien on pitänyt jatkuvasti taistella olemassaolon oikeutuksen puolesta ja jopa sellaisten asioiden puolesta jotka muille tulevat kuin Manulle illallinen. Viimeisenä esimerkkinä englanninopetuksen tasapuolinen järjestäminen, jossa kunnanhallitus oli sentään yksimielisesti samaa mieltä kanssamme. Myös nykyisen valtuuston enemmistö on tukenut kyläkouluja.

Vaikka Menosten koulu on ollut milloin enemmän milloin vähemmän näillä lakkautuslistoilla jo kolmekymmentä vuotta, myönnän nyt, että tämä alkaa syödä miestä. Olin jo vähällä hakeutua muualle. Kirjoitin jo hakemuksen. Kun olin menossa jättämään sitä kirjaamoon, näin silmissäni oppilaat koulun portailla. Silloin ymmärsin, että en voi jättää tätä kamppailua kesken.

Nykyisillä oppilasrajoilla se päättyy parin vuoden päästä. Kylään on tänä vuonna tosin muuttanut kaksi uutta lapsiperhettä ja asukasosuuskunnalla on uusia hankkeita. Ennenkin on ennustettu, että olisi 13 oppilasta ja olikin 37. Nyt aikaa on vain vähemmän. Mikä olisikaan tilanne, jos kunta olisi asenteissaan ja kannanotoissaan tukenut, eikä pitänyt kiviriippana.

Tiedän, että tämä kaikki puhe ja kirjoittaminen on vaikuttanut myös lapsiin ja vanhempiin. Joka toinen vanhemmista käy Urjalan ulkopuolella töissä ja tuo veromarkkansa tänne. Koululaiset ihmettelevät, että miksi aina Menonen mainitaan, vaikka olemme kyläkouluista oppilasmäärällä mitaten nytkin suurin. Kaikkiaan Urjalan kyläkouluissa on 124 lasta.

Ehkä sitten, kun tämä on ohi, jostain löydän työtä, jossa ammattitaitoani, osaamistani ja työnäkemystäni arvostetaan ja jossa voi tuntea itsensä tarpeelliseksi. Ehkä silloin pitää mennä kauemmaksi kuin kotipitäjään. Sama koskee työtovereitani omalla koulullani ja muissa uhan alla olevissa kouluissa.

Tänään on jouluaatto. Tällä kertaa joulu ei anna ylimääräisiä vapaapäiviä työssä oleville. Meillä opettajilla on kuitenkin enemmän vapaata ja mahdollisuus ladata akkuja sinä aikana. Monet muutkin ovat varanneet lomapäiviä joulun välipäiviin.

Syksy on ollut raskas. Siihen liittyy kuitenkin myös itse työssä ja muussa elämässä koettuja ilonaiheita, joista voi olla kiitollinen. Meille kaikille on syntynyt Vapahtaja, joka auttaa myös silloin, kun tuntuu, että taakan alla ei jaksa. Toivon iloista joulua kaikille lapsille ja joulurauhaa isommille!

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________

Forssan Lehti
17.12.2004
Urjalan kulmilta
Johtokunta oli tärkeä tuki

Kuluva vuosi päättää yhden aikakauden Urjalassa. Kaikkien koulujen johtokunnat lakkautetaan. Johtokunnannalle kuuluneet asiat siirretään virkamiesten päätettäviksi. Eri aikoina johtokuntien tehtävät, asema ja arvostus ovat vaihdelleet. Alusta alkaen pidettiin kuitenkin tärkeänä, että jokaisen koulun hallinnosta vastasi koulupiiriläisistä valittu johtokunta. Johtokuntiin valittiin yleensä kunkin kylän merkkimiehet.

Vuonna 1923 kouluhallituksen vahvistamassa koulutoimen johtosäännössä johtokunnan tehtäviksi määriteltiin talousarvion laadinta, jossa on esitys polttopuiden ja valon ja opettajan palkkaukseen kuuluvien luontaisetujen hankinnasta: rakennusten, koulukaluston, opetusvälineiden, oppilaskirjaston ja muun irtaimiston kunnossapidosta ja mahdollisista lisäyksistä; oppilaiden avustamisesta ja oppikirjojen sekä koulu- ja käsityötarpeiden hankinnasta oppilaille. Tarvittaessa johtokunnan piti tehdä esityksiä opettajavoimien lisäämisestä, koulupiirin jakamisesta tai supistetun kansakoulun muuttamisesta täydelliseksi.

Johtokunnan tehtäviin kuului päättää myös lukukauden alkamisesta ja päättymisestä sekä loma-aikojen ja jatko-opetuksen antamisajankohdasta. Myös yksityisoppilaiden valvonta kuului johtokunnalle. Niin ikään tarttuvista taudeista muista terveysvaaroista piti ilmoitta lääkärille. Myös oppilaan rankaisemisessa johtokunnalla oli oma osansa.

Johtokunnalla oli omat virkailijansa, joista kirjuri oli yleensä opettaja. Taloudenhoitaja sen sijaan oli joku johtokunnan jäsenistä ja hänelle kuului paljon tehtäviä. Hänen piti hoitaa rahavarat, tehdä tilitykset, irtaimiston katselmus ja luettelointi, rakennusten kunnosta huolehtiminen ja opettajan palkanmaksu.

Puheenjohtaja vastaanotti saapuvan postin ja allekirjoitti lähtevät toimituskirjat. Oppivelvollisten luettelon ylläpito kuului hänelle. Puheenjohtaja allekirjoitti opettajan kanssa myös päästötodistuksen.

Menosissa, jonka johtokunnan vaiheet parhaiten tunnen, valittiin ensimmäiseen johtokuntaan pääosa jo rakennustoimikunnassa olleista kylän merkkimiehistä. Itseoikeutettu puheenjohtaja oli tilanomistaja Emil Maunula, varaesimies räätäli Juho Dahlman(sittemmin Harju), taloudenhoitaja maanviljelijä Juho Jaakkola, sekä muut jäsenet maanviljelijä Wiktor Mattila, sahanhoitaja Emil Sundström ja lautamies Heikki Rajoo.

Ensimmäinen johtokunnan kokous pidettiin Maunulassa 10.5.1903. Jäsenet oli valittu edellisenä päivänä kuntakokouksessa. Ensimmäisiä toimia oli järjestäytymisen ohella julistaa haettavaksi opettajan virka. Ilmoitus laitettiin Suomalaiseen Viralliseen lehteen, Päivälehteen( nykyinen Helsingin Sanomat) ja Aamulehteen.

Ensimmäisen vuoden talousarvio oli seuraava: opettajan palkka 300 markkaa, tyttöjen käsitöiden opettaja 100, opetusvälineet ja koulun kalusto 1225, halot 425, walo ja puiden pienennys 75, koulutontin aitaaminen, pihamaan tasoittaminen ja puutarhan laittaminen 500, kaivon kaivaminen 100, kirkat 100, pikkutarpeet 50, ulkohuonerivin rakentaminen 1600, sorvi 130 ja soittokone 250. Yhteensä 4885 markkaa.

Vähävaraisten oppilaiden koulunkäynnin mahdollistamiseksi johtokunta myönsi avustuksia aina 1970 luvulle asti. Alkuvuosina kaikissa Suomen kouluissa myönnettiin avustuksia Furuhjelmin rahastosta. Harald Victor Vilhelm Furuhjelm toimi 1800 luvun puolivälin tienoilla kirkollistoimikunnan päällikkönä eli oikeastaan vastasi nykyistä opetusministeriä. Hänen lahjoitusrahastona arvo oli Suomen Pankissa 256 358,48 markkaa. Jokainen Suomen kansakoulu sai rahastosta muutaman kympin jaettavaksi vähävaraisille.

Paljon olisi jokaisen koulun johtokunnasta mielenkiintoista kerrottavaksi. Koulujen kannalta johtokuntien toiminnan loppuminen ei ole hyvä asia. Koulut toimivat toki ilman niitäkin, mutta johtokunnan asiantuntemus oppilaiden vanhempien edustajana on ollut kouluille tärkeä tuki. Kiitos kuuluu kaikkien Urjalan koulujen johtokunnissa toimineille. Olette tehneet arvokasta työtä sivistyksen hyväksi. Tässä ajassa vallitsevat toisenlaiset arvot.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
10.12.2004
Urjalan kulmilta

Verollepanoa

Läntisen maailman ensimmäisestä verollepanosta on kulunut koko lailla 2000 vuotta. Silti en ole nähnyt missään puuhattavan merkkitapahtuman juhlintaa. Samaan aikaan tapahtui tosin ihmiskunnan kannalta vieläkin merkittävämpää. Sitä sentään jonkin verran vielä juhlitaan. Kauppa nappaa kuitenkin vuosi vuodelta entistä vahvemman siivun sekä verotetuista että verottamatta jääneistä tuloista ja joulun juhlasta.

Kaupan järjestöt ennakoivat kaupan kasvavan lähes viisi prosenttiyksikköä. Keskeiseksi syyksi sanotaan veronpalautuksia, joita kolmisen miljoonaa suomalaista sai joulukuun alussa. Uusi hallitushan kevensi verotusta alkajaisikseen hieman yllättäen ja se näkyy nyt näissä veronpalautuksissa.

Vähemmän on puhuttu meistä, jotka saamme maksaa lisää. Kyse on jäännösveroista. Ensimmäinen erä maksetaan joulukuussa ja toinen helmikuussa. Jouluostoksiin on vähemmän mahdollisuuksia ja myös alennusmyynnit jäävät käymättä.

Veroja maksetaan monessa yhteydessä. Palkasta menee tulovero valtiolle progressiivisen eli asteittain kohovana prosentin mukaan. Siitä menee myös kunnallisvero, jota peritään kussakin kunnassa sama prosenttimäärä kaikilta. Lisäksi tuloista menevät veroluonteiset, sosiaaliturvan ja työttömyysturvan maksut. Kirkkoon kuuluvat maksavat myös prosenttimääräisen kirkollisveron.

Kulutuksesta maksetaan arvonlisäveroa 8-22 prosenttiin riippuen kulutustavara- tai palveluryhmästä. Lisäksi on varallisuusvero, joka poistuu vuonna 2006. Se ei koske kovin suurta joukkoa urjalalaisia.

Progressiivista valtion tuloveroa on vähitellen hilattu siihen suuntaan, että voisi väittää, että siinäkin ollaan menossa kunnallisverotyyppisen tasaprosentin suuntaan. Seuraavassa muutoksessa poistuu ylin veroluokka. Alapäässähän on tehty muutoksia siten, että valtionveroa eivät kaikkein pienituloisimmat joudu maksamaan.

Globalisaatiotyöryhmä (hieno sano tarkoittaa sitä, että markkinat ovat maailmanlaajuiset) esitti lisää helpotuksia progression yläpäähän. Useat tahot tavoittelevat Virossa käyttöön otettua tasaveroa olikohan se jotain 20-25 prosenttia. Yhteismarkkinat Euroopassa ja koko maailmassa jouduttavat tätä kehitystä.

Tällöin nykyisenlainen suomalainen ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme vaarantuu. Kunnissa tilanne on jo päällä, koska valtiovalta on vähentänyt osuuttaan peruspalvelujen toteuttamiseen pudottamalla valtion osuuden yli 40 prosentin tasolta päälle 20 prosentin tason.

Samaan aikaan toteutti valtio veronkevennykset kaventamalla kuntien verotulopohjaa. Nyt tästä ollaan luopumassa. Kunnallisveroprosentit ovat kunnissa nousseet, mutta todellinen kunnallisvero on todellisuudessa alempi kuin aiemmin, koska veroa maksetaan pienemmästä määrästä kuin aiemmin. Myöskään kaikkein pienituloisimmat eivät maksa kunnallisveroa lainkaan.

Työttömyyteen ei näy löytyvän mitään viisasten kiveä. Sen kulut ovat poissa yleisten peruspalvelujen tuottamisesta. Samanaikaisesti on matalan tuottavuuden että myös matalan palkkatason aloja, joille ei tahdota saada työvoimaa. Siihen yhtälöön on vaikea löytää ratkaisuja,

koska vahvat etujärjestöt vahtivat tiukasti, etteivät niiden edut vaarannu, joilla on töitä ja menee hyvin.

Solidaarisuus eli yhteisvastuullisuus ja huolehtiminen heikommista on ollut usein toistettu sana, mutta se on jäänyt merkitystä vailla olevaksi. Uudessa tuloratkaisussa mentiin siitä jälleen pari piirua kauemmaksi.

Mainitsin alussa sekä verotetuista että verottamatta jääneistä tuloista. Viimeksi mainittuja on kahta lajia eli ihan laillisesti verotuksen ulkopuolelle eri väestöryhmillä jäävät tulot. Toinen laji näitä ovat pimeät tulot. Pimeiden tulojen syyksi sanotaan korkeaa verotusta, mutta niitä pimeitä tuloja on kaikissa tulotasoissa. Olisiko reilumpaa, että pienitulisemmat saisivat reilusti tienata esimerkiksi työttömyyskorvauksen päälle nykyistä suuremman määrän verovapaasti. Luulen, että muuta ulospääsyä ei ole työttömyydestä. Jos suurituloisemmat saavat verohelpotuksia pitäisi vastaavasti heidän osaltaan tarkistaa maksuosuutta keskituloisten kustantamiin yhteiskunnan tuottamiin ja järjestämiin palveluihin. Ystävällisin(vero)terveisin!

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________

Forssan Lehti
3.12.2004
Urjalan kulmilta
Suuria suomalaisia

Itsenäisellä Suomella on synttärit maanantaina. 87 vuotta ei ole juhlavuosissa mitenkään erityinen sen paremmin kansakunnan kuin yksilönkään kohdalla. Tänä vuonna on kuitenkin tullut kansakunnan elämässä täyteen sellaisia vuosimääriä, että kannattaa hetkeksi pysähtyä niitä kertaamaan ja pohtimaan.

Talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 65 vuotta. Se on jo sen verran pitkä aika, että pari kolme sukupolvea on ehtinyt aikuisikään. Yhä harvemmassa ovat myös ne, joilla on noista ajoista omakohtaisia muistoja kerrottavaksi suvun nuoremmille.

Jatkosodan päättymisestä on kulunut jo 60 vuotta. Kesällä tapahtumia kerrattiin ja järjestettiin paljon tilaisuuksia, joissa muisteltiin noita aikoja niin sotilaiden kuin siviiliväestönkin näkökulmasta. Karjalaan palanneille jatkosodan loppunäytös merkitsi kotiseudun lopullista jättämistä.

Urjalassa kuusikymmentä vuotta sitten sadat karjalaisperheet etsivät uuta kotia ja sijoituspaikkaa. Muolaalaisten asuttaminen oli alkanut. Heitä asettui Urjalaan toistatuhatta henkeä. Monet urjalalaiset kulmakunnat saivat uutta virettä uusista asukkaista.

Outoa oli varmasti molemmin puolin. Urjalalaiset olivat tosin jo viiden vuoden ajan totuttautuneet muualta tulleisiin karjalaisiin. Oli opittu toisten tavoille. Silti syntyi tietenkin myös jännitteitä ja eturistiriitojakin. Toisaalta moni hämäläispoika sai karjalaisen vaimon ja karjalaismies vastaavasti hämäläisen vaimon.

Samanaikaisesti yritettiin järjestää myös rintamalta vapautuneille miehille rintamiestiloja ja asuntoja. Työpaikkoja tarvittiin. Sotatilasta siirryttiin vähitellen siviilielämään. Lapin sota tosin jatkui vielä vuoden 1945 huhtikuulle.

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että nyt alkaisi olla korkea aika koota tuon ajan tapahtumista tietoja muistiin ja kirjoihin ja kansiin. Urjalan historian kolmatta osaa puuhattiin reilut kymmenkunta vuotta sitten. Aina hanke kariutui rahapaulaan ja ajat eivät ole siitä kunnan osalta yhtään paremmaksi muuttuneet. Sähkörahoilla olisi tällaisen kulttuuri-investoinnin vielä voinut tehdä. Mutta lieneekö kenelläkään sen paremmin kiinnostusta kuin innostustakaan aihetta kohtaan.

Sodan jälkeisistä ajoista on Urjalan väkiluku lähes puolittunut. Ikärakenne ei mahdollista väestön luonnollista uusiutumista. Pitäjään muuttaa enemmän ihmisiä kuin täältä pois, mutta hautajaisia on paljon enemmän kuin ristiäisiä. Toisin oli sodan jälkeen, jolloin suuret ikäluokat saatettiin maailmaan.

Sotaveteraanien keski-ikä on reilusti yli 80 vuotta. Nuorimmatkin sotaan osallistuneet kokonaiset ikäluokat saavuttavat tämän merkkipaalun pian. Veteraanien kannalta on ollut hieno asia, että heidän arvostuksensa on kaiken aika kasvanut. Historia on omalta osaltaan nostanut heidän panoksensa siihen arvoon, joka sille kuuluu.

Tali-Ihantalan torjuntavoitto merkitsi Suomen itsenäisyyden varmistumista. Silti on edelleenkin käsittämätöntä, että ylin sodanjohto ei havahtunut ajoissa odotettavissa olevaan neuvostojoukkojen suurhyökkäykseen. Marskin olisi pitänyt tuntea venäläinen mentaliteetti. Kannaksen halkijuoksu

olisi ehkä voitu välttää. Itse asiassa Suomi voitti sodan, mutta hävisi rauhanteossa paljon sellaisia alueita, joita vihollinen ei koskaan saanut haltuunsa.

Itsenäisyyspäivän aattona selviää se, kenet suomalaiset ovat valinneet suureksi suomalaiseksi. Hyviä ehdokkaita on paljon sekä kymmenen viimeisen että esikarsittujen joukossa. Teimme aikanaan Menosten ensimmäisessä kylätutkimuksessa kysymyksen siitä, ketkä olisivat merkittävimpiä vaikuttajia kylässä. Pari henkilöä nousi esiin. Kuitenkin päätimme laittaa loppuraporttiin yhden vastaajan lauseen: "jokainen ihminen on laulun arvoinen" Se on lainaus Veikko Lavilta. On vaikea sanoa. kuka on suurin suomalainen, mutta suuria suomalaisia ovat kaikki ne tavalliset ihmiset, jotka ovat hoitaneet omat tehtävänsä parhaan kykynsä mukaan. He pitävät maan itsenäisenä myös tulevina aikoina.

Seppo Pirhonen

__________________________________________________________________

26.11.2004
Forssan Lehti
Urjalan kulmilta
Hyvä kirja on luettu kirja

En heti saa mieleeni, onko urjalalaisten kirjoittamia tai Urjalaa koskevia kirjoja tulossa joulumarkkinoille. Viisikymmentä vuotta sitten ilmestyi Tuntematon Sotilas, josta tuli ennakoitua suurempi menestys. Väinö Linnan pitkäaikainen ystävä Jaakko Syrjä on kirjoittanut ystävästään kirjan, jota on esitelty paljon lehdistössä. Siihen on tulossa jatko-osa myöhemmin. Linnan virallista elämäkertaa kirjoittaa Yrjö Varpio, mutta se ei vielä valmistu.

Monia urjalalaisia koskettaa parhaillaan työn alla oleva kirja, joka julkaistaan ensi kesänä Urjalassa. Sitä puuhaavat punnukselaiset. Kaikille ,varsinkaan nuoremmille, ei sana Punnus ole ollenkaan tuttu. 65 vuotta sitten alkoi punnukselaisten ja urjalalaisten yhteinen taival. Jatkosodan jälkeen he asettuivat ja heidät asutettiin tänne Urjalaan Neuvostoliitolle luovuttamaan joudutusta Muolaan pitäjästä.

Muolaan suurin ja vauraimmaksikin mainittu kylä ulottui Punnusjärvestä aina Vuoksen rannoille saakka ja siitä sanottiin, että Punnus oli puoli pitäjää. Muolaan historian mukaan kylän järven ja joen nimi lienee peräisin siltä ajalta, jolloin Pontus de la Gardie vaelsi sotajoukkoineen Muolaan korvissa ja rakenteli kapulatietä "Pontuksen siltoja" mm Punnusjokivarren soille. Pontuksen sanotaan asuneen kolme vuotta Punnuksessa.

Kyseessä on sama suomalainen sotapäällikkö, joka on antanut nimensä Nuutajärven lasikylän ravintolalle. Hänestä lienee myös aikanaan Moskovassa riimitelty: lähtee kesä, lähtee talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko.

Kirjaan on tarkoitus kerätä tiedot kaikista kylässä vuonna 1939 asuneista ja heidän perillisistään. 65 vuoden aikaan sisältyy jo monta sukupolvea, joten kaikkien näiden kirjaamisessa on kova työ. Helpottamaan tietojen keräämistä on Urjalan Karjalaisten kotisivulle tehty lomake, jonka voi tulostaa ja täyttää ja lähettää sitten kirjan tekijöille. Kotisivulle löytää: www.urjalankarjalaiset.fi.

Sivustolta löytyy myös mielenkiintoinen vuodelta 1952 peräisin oleva lista, jossa on lueteltu Urjalassa tuolloin asuneita karjalaisia. Lista ei ole täydellinen, mutta siellä on paljon nimiä, joista voi olla apua nuoremmille omien juurien jäljittämisessä.

Urjalassa kirjaan tulevia tietoja ottavat vastaan Hannu Kontio ja Irma Uotila ja muualla Veli-Matti Halonen, Anne Kuorsalo ja Raili Nordblad. Kaikkien yhteystiedot löytyvät Urjalan karjalaisten kotisivulta. Myös kaikki muu punnukselaisten elämään liittyvä aineisto niin Muolaasta kuin Urjalasta on kirjantekijöiden kannalta arvokasta.

Hienoa kotiseudun perinteen tallennusta on myös Urjalan Joulun kokoaminen, Toimituskuntaan ovat kuuluneet Ahti Lukkaroinen, Jorma Nummela ja Paavo Puolimatka. Jorma on hienoilla luontokuvillaan kuvittanut kannen vuosittain.

Urjalan Joulua julkaisee Urjalan Rotaryklubi. Sen presidenttinä on Eero Virtanen. Urjalan klubi täyttää ensi vuonna 30 vuotta ja koko järjestön perustamisesta tulee 100 vuotta. Lehdessä on tarkoituksella paljon ilmoituksia. Niiden tuotolla kustannetaan lehti sekä tuetaan nuorten lähettämistä stipendiaatteina ulkomaille tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja vahvistamaan kielitaitoa. Lähes vuosittain urjalalaisia on lehden tuotoilla ulkomailla opiskelemassa.

Lehdessä on tietty kantajoukkio, joka tuottaa kirjoituksia vuosittain. Heistä viime aikoina ahkerimpia ovat olleet Per Carlander ja Valo Saikku. Urjalan aikojaan paikallislehdessä kuvannut ja kirjaksi saakka saattanut Juhani Arppe on uusia kirjoittajia. Oiva Virtanen, Seppo Kolu, Veikko Nummi, Tellervo Santaranta, T Kannisto ja Terttu Kannisto kuvaavat mielenkiintoisesti elämää eri aikoina kotiseudullamme.

Hyvä kirja on luettu kirja. Hyvä lehti ja hyvä kirja saavat tarttumaan niihin useammin kuin kerran. Eiköhän tämän vuoden tarjonnasta löydy mielenkiintoista antia meille kaikille.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________

Forssan Lehti
19.11.2004
Urjalan kulmilta
Hyviä uutisia

Urjalan Yrittäjien puheenjohtaja Raimo Tuominen kaipasi viimeviikkoisessa Urjalan Sanomien yrittäjänumerossa Urjalasta myönteisiä uutisia. Raimon esittämä näkökohta on aivan paikallaan. Yritysmaailmasta myönteisiä uutisia onkin kuulunut.

Urjalan kaupallinen elämä on saamassa uutta ilmettä, kun joulun alla avataan torin reunalle suuren kohun saattelemana noussut kauppakeskus. Marketin lisäksi siihen on tulossa kauan toivelistoilla ollut Alko sekä pankki ja vielä jotakin muuta. Vanhaan markettiin on tulossa myös jotakin, jota ei vielä ole kerrottu.

Tarmo-lähikauppa lopetti toimintansa. Toimintaa pyörittäneet yrittäjät eivät löytäneet sellaista toimintakulttuuria, joka olisi tyydyttänyt urjalalaisia asiakkaita. Aikaisemmat yrittäjät Eila ja Esa Kantsila pyörittivät kauppatoimintaa sillä paikalla menestyksellisesti. Erityisesti lihatiski sai paljon kiitosta. Nyt näihin tiloissa on tulossa yökerho. Rohkea liikeidea ja nähtäväksi jää paljonko asiakkaita tarvitaan toiminnan kannattavana ylläpitämiseen.

Uusia yrityksiä on perustettu edelleenkin tasaiseen tahtiin. Useimmat niistä ovat yhden hengen yrityksiä. Urjalassa onkin väkilukuun nähden yrityksiä erittäin paljon. Urjala on kokoluokassaan aivan valtakunnan kärkeä.

Suurin teollinen yritys FinnFilter oli otsikoissa alkuvuodesta, kun lomautukset ja irtisanomiset uhkasivat. Nyt ilmeisesti on käynyt niin, että näihin toimiin ei tarvinnutkaan turvautua. Sekin on hyvä uutinen.

Metalliteollisuuden osalta pitäjällä pyörii kaikenlaisia huhuja. Niitähän on tietenkin aina. Silti toivoisi, että suomalaiset teollisuusjohtajat osaisivat arvostaa suomalaista osaamista. Ammattitaitoinen työvoima on yrityksellä tärkeintä pääomaa.

Yrittäjien ja kunnan väliset suhteet ovat joskus ongelmallisia. Paikkakunnalla toimineet yrittäjät ovat joskus sitä mieltä, että päähuomio kiinnitetään uusien yritysten saamiseen ja vanhat jäävät vähälle huomiolle. Joskus taas yrittäjät asettavat toimillaan kunnan vänkärakoon. Siinä tilanteessa tekee kunta niin tai näin, niin aina yrittäjän mielestä väärin.

Yrittäjät valittavat myös sitä, että kunta ei käytä paikkakunnan yritysten palveluja. Nykyisen kilpailulainsäädännön mukaan ei oman paikkakunnan yrityksiä saa asettaa etusijalle. Heti kohta on kuitenkin sanottava, että tarjouspyynnöllä voi vaikuttaa jonkin verran siihen, miten paikalliset yritykset pärjäävät.

Herkät suhteet yrittäjien ja kunnan välillä kärsivät taitamattomasta menettelystä. Huonot toimintatavat nakertavat ilmapiiriä kauan. Ihmetellen ovat kuntalaiset seuranneet nuoren grilliyrittäjän pompottelua. Viimeisin vaihe on kuulemma se, että grillipaikan yrittäjäpaikka kilpailutetaan. Joillakin toimijoilla on herkät varpaat.

Elinkeinoelämään on viime vuosina sijoitettu rahaa paljon erilaisten projektien kautta. Osassa näistä on mukana niin sanottua EU-rahaa ja osassa sen lisäksi muista kanavista tulevaa rahoitusta. Valtakunnallisesti on vähitellen alettu selvittää sitä, mitä nämä erilaiset projektit ja hankkeet oikeasti ovat saaneet aikaan.

Joissakin lappuraporteissa on kerrottu syntyneet kymmeniä työpaikkoja. Totuus on kuitenkin joissakin perusteellisesti selvitellyissä tapauksissa ollut se, että tulokset ovat jääneet laihoiksi. On syntynyt, kärjistäen, vain raportti ja projektihenkilöt ja konsultit ovat saaneet palkkansa.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten kävi eräänkin oman seutukuntamme hankkeen. Siinä oli tavoitteena, että noin miljoonalla kuntien markalla olisi saatu 250 työpaikkaa. Totesin asian käsittelyssä, että, jos tämä toteutuisi, pitäisi sille antaa Nobelin taloustieteen palkinto. Ilmeisesti joku tuli jossain vaiheessa joku muukin tuli järkiinsä ja moinen satu jäi toteutumatta.

Kehitysyhtiön paikallinen toiminta ja erityisesti Seppo Seppänen saa kiitosta yrittäjiltä.. Hän tuntee paikalliset olot ja yrittäjien tarpeet. Kiitos hänelle jaksamisesta yrittäjyyden edistämisessä! Sekin on hyvä uutinen.

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________

Forssan Lehti
12.11.2004
Urjalan kulmilta

Urjalan oppilastilastojen mukaan Kirkonkylän koulun yhteydessä toimivilla erityisluokilla oli tämän lukuvuoden alkaessa 28 oppilasta, joista 12 opiskeli yläasteen oppimääriä. Erityisluokkien lisäksi on kouluihin palkattu kolme vakinaista ja lisäksi määräaikaisia koulunkäyntiavustajia. Lisäksi on yksi kiertävä erityisopettaja, joka keskittyy ala-asteilla puhe- kirjoittamis- ja lukemisvaikeuksista kärsivien auttamiseen. Erilaisen erityistuen tarve näyttää siis kasvavan kaiken aikaa.

Urjalan koulujen oppilasmäärät olivat syyskuun tilaston mukaan seuraavat: Asema 99, Halkivaha, 22, Kirkonkylä 102, Menonen 30, Nuutajärvi 29, Puolimatka 17, Urjalankylä 26, Kirkonkylän erityisluokat 28 ja yläaste 217. Yläasteella oli kylmäkoskelaisia 22. Ala-asteella oppilaita oli yhteensä 325.

Kun Urjalassa siirryttiin peruskouluun vuonna 1976, perustettiin Urjalan ja Kylmäkosken yhteinen apukoulu. Myöhemmin itsenäisenä toiminut Laukeelan koulu yhdistettiin samassa rakennuksessa toimineeseen Kirkonkylän koulun erityisluokiksi. Opettajia oli pitkään kaksi, joista toinen opetti pääsääntöisesti luokkia 1.-6. ja toinen luokkia 7.-9.. Parina lukuvuonna opettajia on ollut kolme.

Erityisopetusta annetaan urjalalaisille oppilaille osin myös Urjalan ulkopuolella. Tämä opetus on järjestetty sopimusvaraisesti esimerkiksi vaikeammin kehitysvammaisille tai aistivammaisille aina tapauskohtaisesti.

Kaikki oppilaat ovat erilaisia. Osa on hyvin lahjakkaita kaikilla aloilla, joku voi olla sitä taideaineiden osalta joku matemaattisesti, joku kielellisesti ja joku kädentaitojen osalta. Sama on toisinkin päin. Jollakin oppiminen ei suju muiden tahdissa ja jotkut asiat saattavat tuottaa huomattavia vaikeuksia. Tällöin on oppilaan edun mukaista, että hän saa kykyjensä mukaista opetusta.

Urjalassa oppilasryhmät eivät ole kovin suuria ala-asteella ja yläasteella. Asemalla ja Kirkonkylässä on pääosin aina vuosiluokat. Kirkonkylässä on tällä kertaa kolmas ja neljäs luokka yhdysluokkana ja Asemalla viides ja kuudes on yhdistetty siten, että näitten luokkien tytöt ja pojat ovat yhdysluokkina. Muissa kouluissa ovat kaikki luokat aina yhdysluokkia joko niin, että ensimmäinen ja toinen on yhdistetty tai sitten että ensimmäisestä kolmanteen on yhdistetty. Vastaavasti on yhdistetty luokat kolmannesta kuudenteen tai neljännestä kuudenteen.

Yhdysluokka ei ole opetuksellisesti ollenkaan huono vaihtoehto. Siinä voi oman oppimisen sivussa saada nuorempi hieman ennakkoa tulevien luokkien opetuksesta. Ylemmällä luokalla oleva voi puolestaan saada oman oppimisensa ohessa kertausta nuoremman luokan opiskellessa asiaa uutena. Tietenkin neljänkin vuosiluokan opettaminen kerralla vaatii opettajalta harjaantumista ja erityistaitoja. Toisaalta yhdysluokassa vanhemmat oppilaat voivat saada itsetunnolleen vahvistusta, kun voivat neuvoa nuorempia.

Yläasteella on voitu vielä säilyttää neljä aloittavaa ryhmää. Nyt 75 seiskaluokkalaista on ajettu neljään ryhmään pääsääntöisesti siten, että Urjalan Aseman ja Kirkonkylän koululaiset ovat voineet jatkaa tutussa kokoonpanossa. Urjalan kyläkoulujen ja Kylmäkosken Aseman oppilaat on jaettu kahdeksi luokaksi.

Joskus erityisluokille siirtoja on tehty vielä yläasteella. Tämä saattaa usein olla myöhäinen vaihe. Siirtoa on saatettu harkita jo aiemmin, mutta aina vanhemmat eivät sitä hyväksy. Toisaalta ala-asteilla on monin keinoin yritetty viedä heitä eteenpäin.

Koulunkäyntiavustajia tarvitaan lisää. Joskus kyllä miettii sitäkin, että onko nuoren opettajan ja koulunkäyntiavustajan palkassa suuri ero, Joskus voisi olla parempi ratkaisu pienempi opetusryhmä ja sillä pätevä opettaja. Toisaalta henkilökohtainen lisäapu oppilaalle oikeaan aikaan on yhteiskunnalle huomattavasti halvempi kuin jälkiseuraamusten hoito.

Eräs ongelma Urjalan erityisopetuksessa on tulossa selvemmin esille. Vaikeasti käyttäytymishäiriöiset saattaisivat tarvita oman ryhmän. Se tuskin enää mahtuu Kirkonkylän kouluun. Tällöin pitää miettiä sitäkin pitäisikö kaikkien yläasteikäisten erityisopetus olla samassa talossa oman ikäistensä parissa kuitenkin omina ryhminä.

Seppo Pirhonen.

 

________________________________________________________________________

Forssan Lehti
5.11.2004
Urjalan kulmilta
Kileitaito tärkeä pääoma

Vanhemmat ovat alkaneet huolestuneina kysellä, miten englanninopetusta Urjalan ala-asteilla ollaan muuttamassa. Toinen kiertävästä aineenopettajasta jää eläkkeelle helmikuun alusta. Taloussuunnitelmaan on kirjautettu, että tässä tilanteessa opetus järjestettäisiin luokanopettajien toimesta. Muutos tulisi kuitenkin koskemaan vain kyläkouluja. Kahdessa suurimmassa koulussa jatkaisi edelleen aineenopettaja.

Urjalan suuremmissa kouluissa, joissa kummassakin on noin sata oppilasta, on toinen kiertävistä opettajista. Joskus myös joku luokanopettaja on pitänyt jollekin luokalle englantia. Jokainen luokka on saanut englannin opetusta ainakin kaksi viikkotuntia. Luokan koko on vaihdellut tänä lukuvuonna 14-21 oppilaaseen.

Viidellä kaksiopettajaisella koululla on toiminut toinen kiertävä opettaja. Hänellä on yleensä aina yhdistelmäluokka niin, että hän opettaa englantia samanaikaisesti sekä kolmannelle että neljännelle luokalle, jolloin ryhmäkoko on vaihdellut viidestä kymmeneen oppilaaseen. Vastaavasti hän on opettanut samalla tunnilla englantia viidennelle ja kuudennelle. Ryhmäkoko vaihtelee viidestä kolmeentoista oppilaaseen. Samalla tunnilla opetetaan siis aina kahta luokkaa yhdysluokalla.

Toinen englanninopettajista on ollut vuorotteluvapaalla ja palaa töihin tammikuussa. Kunnanhallitus on antanut luvan täyttää kevääksi eläkkeelle jäävän viran sijaisella. Tietävästi kahden suurimman koulun johtajat, sivistystoimenjohtava ja vuorotteluvapaalta palaava opettaja ovat pitäneet palaverin, jossa on sovittu siitä, että tämä opettaja siirretään isoimpien koulujen opettajaksi helmikuun alusta ja sijainen tulisikin kyläkouluille. Nykyinen vuorotteluvapaan sijainen ei olisi tiettävästi jatkamassa.

Kyläkouluissa englannin opetuksesta huolehtisi jatkossa toinen luokanopettajista. Tämä laittaa lukujärjestykset ja koulukuljetukset uusiksi. Ilman lisätunteja järjestely ei onnistu. Keskimäärin tarvittaisiin kuullekin koululle neljä lisätuntia. Tällä kertaa en saanut asiantuntijoilta tunnin hintaa. Muistaakseni vuosiviikkotunnin hinta markka-aikana oli 6500 markkaa eli siis reilut tuhat euroa. Viisi koulua tarvitsi siis 20 lisätuntia.

Kiertävästä englannin opettajasta luopumista on perusteltu säästösyillä. Ainoa säästö, joka luopumisesta tulee, on opettajan matkakorvaus. hänhän joutuu päivän aikana siirtymään koululta toisele ja se virkaehtosopimuksen mukaan korvataan. Viikossa kilometrejä viiden koulun siirtymistä tulee noin 200 kilometriä eli kuukaudessa 300 euroa.

Pedagogisia eli opetuksellisia perusteita ei muutokselle ole. nykyinen pienempien koulujen englanninopettaja on tottunut opettamaan yhdysluokkia. Hänen kannaltaan ainoa huoli on tietysti siinä, että jonkin koulun lakkautuksen myötä tunnit vähenevät ja opetusvelvollisuus pitäisi saada täyteen.

Yläaste liittyy tähän siten, että siellä saatettaisiin tarvita englanninopettajille jatkossa lisätunteja. Aseman koulu olisi tietysti lähinnä maantieteellisesti. Toisaalta ala-asteella opettava englanninlehtori voisi yhtä hyvin opettaa myös yläasteella.

Erityisesti 124 kyläkoulun lapsen vanhemmat kysyvät, miksi heidän lapsensa laitettaisiin opetuksellisesti huonompaan asemaan. Koulutuksen saanut luokanopettaja pystyy opettamaan

englantiakin, mutta kaikilla ei ole tätä koulutusta ollut, koska peruskoulussa alun perin lähdettiin siitä, että aineopettajat ja englantiin erikoistuneet luokanopettajat hoitavat opetuksen. Säästöillä, eikä opetuksellisin perustein muutosta ei voi perustella. Miksi siis? Englannissakin tulisi oppilailla olla tasavertaiset lähtökohdat.

Kiertävän englannin opettajan pitämien tuntien ansiosta on kaksiopettajaisten koulujen 3.-6. yhdysluokille saatu jakotunti, joka on yleensä käytetty äidinkielen ja matematiikan opetukseen. Ei kai joku kuvittele että jatkossa yhdysluokassa opetettaisiin samanaikaisesti englantia kolmannelle ja neljännelle ja äidinkieltä viidennelle ja kuudennelle. Kielen opetus perustuu paljon kuunteluun, ääntämisharjoituksiin ja kääntämiseen. se vaati opettajalta täysipainoisen panostuksen. Kielitaito on tärkeä pääoma.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
29.10.2004
Urjalan kulmilta
Kaikki voittivat vaaleissa

Vaalit on käyty. Tälläkin kertaa kaikki voittivat. Toiset voittivat äänimäärissä, toiset paikoissa ja menetyksiä kokeneet saivat torjuntavoiton. Urjalassa hävisi vain kansanvalta, koska äänestysprosentti putosi yli viisi prosenttiyksikköä. Tämä oli ennakoitavissa, koska äänestyspaikkoja vähennettiin. Osin vaikutti varsin suuri luopujien joukko. Oli vaikea löytää korvaava ehdokasta.

Keskusta säilyi suurimpana valtuustoryhmänä yhdellätoista valtuutetulla. Kokoomus nousi sosialidemokraattien rinnalle kahdeksalla valtuutetulla. Alhainen äänestysprosentti suosii kokoomusta ja siitä kärsivät eniten sosialidemokraatit. Ennusteeni meni pieleen siinä, että arvelin demareiden ottavan yhteislistan paikan varsinkin, kun vasemmistoliitto ei ollut mukana lainkaan. Sdp oli viimeksi ja nyt ensimmäisellä nousijan paikalla.

Alueellisesti tarkastellen Urjalan vaalitulos näyttää melko tasapainoiselta. Halkivahasta tuli edelleen kolme. Jaana Lehtonen uutena ja Samuli Kortesato ja Erkki Tirkkonen kokeneina konkareina. Honkolassa Olli vaihtui vanhempaan veljeen eli Ristimäen Mikkoon. Kehrolta jatkaa Pauli Lella nyt kokoomuksen ääniharavana. Pauli on ehtinyt jo edustaa niin SMP:tta, keskustaa kuin yhteislistaakin.

Puolimatkasta jatkaa Risto Rantala ja uutena tuli Kyllikki Lähdeniemi. Nuutajärveläisten edustajia on kaksi Leena Nummi ja Jarmo Vähä-Touru. Lähelle paikkaa pääsivät Erja Aaltonen, Aila Manner ja Markku Iivonen. Torunkulma ei saanut tällä kertaa valtuutettua.

Menoslaiset onnistuivat saaman kolme edustajaa, joista parhaiten harvavoi koko pitäjässä ensikertalainen ja valtuuston kuopus, yrittäjä Rami Harju. Pauliina Mäki-Ojala ja Voitto Savolainen kuuluvat keskustan kokeneeseen kaartiin.

Hanhisuolta tulee uutena Ilkka Vuori ja Kokolta niin ikään uutena valtuustoon naisten nuorin Anna Saari. Välkkilästä jatkaa Tapio Paija. Urjalankylästä jatkaa demareiden asiallinen työmyyrä Kari Simola ja uutena tulee Sirkka Tervo.

Laukeelasta, pitäjän keskuksesta tulevat Helena Lehtinen, Reijo Kuljuntausta nykyisinä valtuutettuina ja uutena Tuula Närvänen, joka oikeastaan tulee Kampparinkulmalta. Laukeela on selvästi aliedustettuna uudessa valtuustossa

Huhdista eli aseman seudulta tulevat Ari Aalto, Jorma Ahonen, Seija Alitalo ja Pekka Toriseva ja Mauri Vättö uusina kasvoina. Ahosen Jokke on ollut kylläkin joskus aiemmin valtuustossa. Aseman vahva nimi on edelleen Urjalan toinen äänikuningas sosialidemokraattien vahva nimi Pekka Heinonen, joka on myös valtuuston ikäpuhemies. Myös keskustan työmyyrä Paula Virtanen uusi komealla äänimäärällä paikkansa.

Suurin tuuletus kävi keskustan valtuustoryhmässä. Siellä on peräti seitsemän uutta jäsentä, kun kuusi merkittävää vaikuttajaa luopui ja Perhon Teemu tipahti yllättäen vaaleissa. Keskustan ryhmä on myös ainoa, jossa on naisenemmistö. Myös nuorilla on ryhmässä vahva edustus, sillä alle kolmikymppisiä on kolme.

Sosialidemokraateissa naisten määrä putosi neljästä kahteen, kun kaksi vahvaa naista jäi pois ja vain yksi uusi tuli tilalle. Partisen Susannan kohtaloksi tuli yllätysputoaminen. Kokoomuksessa kaikki ehdolla olleet uusivat paikkansa. Kaksi merkittävässä asemassa ollutta luopui. Ryhmään tuli yksi uusi nainen. Näin naisia on kasvaneessa kokoomusryhmässä edelleen kaksi.

Vaalitulos on selvää matematiikkaa hallituspaikkojen ja lautakuntien osalta. Jokaiseen seitsemänjäseniseen toimielimeen keskusta saa kolme ja sosialidemokraatit ja kokoomus kumpikin kaksi. Puheenjohtajista pitää pystyä sopimaan kolmen ryhmän kesken.

Vaalit on käyty ja uudet päättäjät vuosiksi 2005-2008 on valittu. Toivotan onnea kaikille valituille ja menestystä sekä jaksamista! Hyvä luottamushenkilö paneutuu asioihin perusteellisesti ja ottaa selvää jo valmisteluvaiheessa. Hyvällä päättäjällä on uusia ideoita ja kykyä oivaltaa, että kokonaisuus on osiensa summa.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________

Forssan Lehti
22.10.2004
Urjalan kulmilta
Valtuusto muuttuu

En ole vielä äänestänyt. Siksi seurasin loppuosaa keskiviikon vaalikeskustelusta mtv-laisessa muodossa. Keskustelu osoitti yhden tärkeän asian. Puoluejohtajien kannattaisi olla mukana kunnallishallinnossa. Silloin heillä olisi todellista tietoa siitä, missä kunnissa nyt mennään. Esimerkiksi molemmat forssalaiset kansanedustajat tietävät kunta-asioista enemmän, koska valtuuston jäseninä saavat kaiken sen informaation suoraan, mitä muuten eivät saisi.

Urjalalaisista on äänestänyt hitusta vaille 30 prosenttia. Se on pari prosenttiyksikköä vähemmän kuin edelliskerralla, jolloin koko äänestysprosentti oli noin 64. On ennakoitavissa, että Urjalassa äänestysprosentti ei ehkä ylitä viimekertaista. Monella äänestysmatka on viimekertaista huomattavasti pidempi.

Urjalan vaalit ovat sikäli historialliset, että ensimmäistä kertaa sodan jälkeen kommunisteilla, kansandemokraateilla ja niiden nykyisellä jatkajalla vasemmistoliitolla ei ole ehdokkaita lainkaan. Viimeksi heitä oli yksi ja kahdeksan vuotta sitten he menettivät viimeisen paikkansa, Koskaan heillä ei ole täällä ollut niin vahvaa asemaa kuin esimerkiksi monissa naapurikunnissa. Enimmillään taisi olla kolme tai neljä valtuutettua.

Toisen kerran peräkkäin myös vihreät puuttuvat ehdokasjoukosta. Myöskään mitään Pro-Urjala liikettä ei nyt ole. Muutaman vuoden tauon jälkeen kristillisdemokraateilla on yksi ehdokas. Aikanaan puolue sai paikkansa vaaliliittojen ansiosta. Läpimenoon tarvitaan yli sata ääntä.

Vuonna 1976 vaaleissa vaaliliitossa olivat kokoomus, SMP ja silloinen kristillinen liitto. Vaaliliitto sai kahdeksan paikkaa. Tällöin alkoi myös Pauli Lellan kunnallisura. Tavallaan siis ympyrä on sulkeutunut hänen kohdallaan, kun hän nyt on kokoomuksen ehdokkaana. Tiettävästi hän pyrki muidenkin listoille, mutta vain kokoomus lämpeni kosinnalle.

Urjalan valtuusto muuttuu koostumukseltaan aika paljon koska peräti yksitoista nykyistä valtuutettua luopuu. Aina on tapahtunut myös yllättäviä paikkaansa uusimista hakevien putoamisia. Luopujissa on sekä pitkäaikaisia vaikuttajia että yhden kauden tähdenlentoja. Pois jäävät niin valtuuston puheenjohtaja Tiina Mettänen kuin hallituksen puheenjohtaja Birgitta Niemi. Nykyisistä hallituksessa mukana olleista jäävät pois Mikä Järvinen, Paavo Koliseva ja Terttu Hiukkamäki-Brandys. Muut poisjäävät ovat: Anita Hellgren-Valtanen, Jari Mustajärvi, Heli Mäenpää, Anssi Mäkelä, Matti Nikander ja valtuuston kuopus Olli Ristimäki. Heistä Nikander tuli kesken kauden luopuneen Asko Tapioharjun tilalle.

Kolmen suurimman ryhmän ehdokasmäärät ovat suurin piirtein samalla tasolla kuin neljä vuotta sitten. Keskustalla on 11 valtuutettua ja ehdokkaita nyt 27. Sosialidemokraateilla on kahdeksan valtuutettua ja 20 ehdokasta. Kokoomuksella on seitsemän valtuutettua ja 19 ehdokasta.

Äänestäjät ratkaisevat ketkä 27 istuvat seuraavat neljä vuotta Urjalan valtuuston päättäjinä. Hyviä ehdokkaita on paljon. Luopujien suuri määrä ja muutokset ehdokasjoukossa aiheuttavat sen, että moni miettii kenelle äänensä tällä kertaa antaisi.

Päättäjinä tarvitaan sellaisia, joilla on jo kokemusta ja näkemystä. Mukaan tarvitaan kuitenkin entistä enemmän nuorta näkökulmaa ja tuoreita ajatuksia. Tärkeää olisi, että Urjalan eri kulmakunnat tulisivat edustetuiksi. Ammatillinen monipuolisuus antaa oman näkökulmansa ja osaamista. Joku voi olla puheliaampi, toinen vaikuttaa hiljaisemmin keinoin.

Aikomukseni on äänestää sunnuntaina. Toivottavasti niin tekevät kaikki muutkin, jotka eivät ole vielä äänestäneet. Paikallista jännitystä voi lisätä tekemällä vaaliveikkauksen. Kirjoita valittavien nimet kirjekuoreen viimeistään lauantaina ja avaa kuori tuloksen selvittyä. Jos veikkaat yli puolet oikein, on tulos hyvä. Jos tiedät melkein kaikki, kannattaa olla ehdokkaana ensi kerralla. Hyviä valintoja!

Seppo Pirhonen

______________________________________________________________________

Forssan Lehti
15.10.2004
Urjalan kulmilta
Miten saadaan rahat rittämään?

Suomessa on pohjoismaisen perinteen mukainen perustuslain suojaama kunnallinen itsehallinto. Se on arvokas ja puolustamisen arvoinen asia edelleenkin. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että itsehallinto on vain osittaista, koska osasta tuloista ja pääosasta menoista päättää valtiovalta. Tämä koskee kaikenkokoisia kuntia.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta on luotu poliittisiin päätöksin lainsäädännön kautta. Mitä pidemmälle yhteiskunta on kehittynyt sitä selkeämmksi on käynyt, että valtakunnallisesti politiikan keinoin pysytään vaikuttamaan yhä pienempään osaan niistä asioista, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Talouselämä omin ratkaisuin ja entistä enemmän maailmanlaajuisen yhtenäistymisen ja kilpailun kautta vaikuttaa arkipäiväämme.

Kuntien ja valtion suhde on aina ollut ongelmallinen. Aina on käyty kiistaa, oli sitten hallitusvastuussa mikä väri hyvänsä, kuntien ja valtion tehtävänjaosta, kustannuksista ja toimivallasta. On tehty kyllä sopimuksia kuntakentän ja valtion kesken, mutta täältä kunnista katsoen on näyttänyt ja käytännössä ollutkin niin, että valtiovalta on tiukan paikan tullen tulkinnut yhteisiä aikomuksia kotiinpäin.

Nykyinen laskennallinen valtionosuusjärjestelmä luotiin 1990-luvun alussa syvän laman kouristellessa. Siihen sisältyi myös järjestelmä, jolla jälkikäteen tarkastellaan kustannusvaikutuksia. Jos kustannukset nousevat enemmän kuin on ennakoitu, erotus hyvitetään kunnille. Näin säädettiin, mutta kaikki hallitukset ovat muuttaneet lakia vuosittain niin, että hyvityksestä on tingitty. Lipposen hallitus puolitti hyvitykset ja nyt Vanhasen hallitus leikkaa hyvityksestä neljänneksen. Leikkauksen supistaminen lisää lähivuosina kuntien valtionosuuksia.

Urjalan oli aiemmin helppo laskea valtionosuutensa. Kun valtakunnassa puhuttiin miljardista, oli se täällä miljoona. Nyt euroaikaan valtakunnallinen luvun vaikutus on kierrosta vaikeampi laskea, mutta olisikohan saamapuolella noin 500 000 euroa eli kolme vanhaa miljoonaa.

Vuoden 2006 alusta on tarkoitus uudistaa kuntien valtionosuusjärjestelmä. Millainen siitä tulee. Sitä ei tiedä vielä kukaan. Onkin yllättävää, että se on jäänyt valtakunnallisessa kunnallisvaalikeskustelussa menneiden penkomisen varjoon.

Myös veronalennukset on toteutettu kuntien tulopohjaa pienentämällä. nyt on luvattu ja osin toteutettukin hyvitys lähes täysimääräisesti. kunnallisveron osalta. Lipposen hallitus puolitti myös kuntien osuuden yhteisveron tuotosta ja nykyinen hallitus ei ole sitä korjannut.

Urjala sai valtionosuuksina aikanaan yli puolet menoistaan. nyt taso alkaa olla neljänneksen paikkeilla. Samanaikaisesti kunnan osuus verotulojen tuotosta on pienentynyt. Uusi yhdeksänkymmentäluvulla syntynyt veromuoto on kiinteistövero, joka Urjalassa tuottaa karkeasti pyöristäen yhden entisen veroäyripenin eli yhden verotuloprosentin verran.

Samaan aikaan on lisätty kuntien velvollisuuksia, tehtäviä ja palvelujen järjestämisvastuuta viimeisimpinä esimerkkeinä esiopetus ja sairaanhoidon hoitotakuu. Urjalan ikärakenne ja väestökehitys on palvelujen tuottamisen osalta kustannuksia lisäävä ja valtionosuuksia kaventava.

Kysymys kuuluukin, miten saadaan rahat riittämään nykyisiin kunnallisiin palveluihin. Urjalassa on väestömäärään nähden kiitettävän hyvät palvelut niin lasten päivähoidossa, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja vanhusten hoidossa. Onko edessä karsinta, raju leikkaus vai voidaanko uusin järjestelyin taata jatkossa hyvät palvelut?

Kas siinä pulma. Meneillään olevissa vaaleissa valitaan tulevaisuudesta päättävät. Tähän mennessä on kovin vähän kuultu uusia ideoita. Enemmänkin on kätkeydytty toisten selän taakse ja pitäydytty vahan toistossa, mikä ei ratkaise pulmia. Eipä ihme, että monet urjalalaiset ovat ymmällään miettiessään, ketä äänestää. Äänestämällä vaikutat, nukkumalla sahaat omaa oksaasi.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
8.10.2004
Urjalan kulmilta

Lyhyt vaalikamppailu

Kamppailu kunnanvaltuuston paikoista näyttää jäävän tälle kertaa ennätyksellisen lyhyeksi. Vaalit alkavat jo ensi keskiviikkona ja mainoksia ei ole juuri näkynyt. Saamme siis varautua ilmeiseen loppurynnistykseen, jolloin lehdet täyttyvät ehdokaskuvista ja postilaatikoihin ja -luukkuihin tupsahtelee erilaisia lehtiä ja esitteitä.

Uusina esittäytymiskeinoina olivat jo viimeksi Internet-sivut ja vaalikoneet. Kovin paljon urjalalaiset ehdokkaat eivät ole vaalikoneisiin vastailleet. Tätä kirjoittaessani Ylen vaalikoneella oli vastannut yhteensä 12 ja Mtv:n koneella kuusi ehdokasta.

Kävin myös puolueiden sivustoilla. Kristillisdemokraateilta löytyi ehdokkaasta nimi ja yhteystiedot. Keskustalla oli jokaisesta ehdokkaasta esittelysivu kuvineen. Kokoomuksella on myös kuntapohjainen haku ja listaus ehdokkaista, mutta vain yhdestä oli enemmän kuin nimi- ja yhteystiedot. Sosialidemokraateilta löytyi nimilista piireittäin ja kunnittain.

Taitaa siis vielä mennä aikaa ennen kuin meillä voidaan siirtyä netissä äänestämiseen. Sinänsä koneilla äänestäminen ei ole harvinaista. Kohta marraskuussa Yhdysvalloissa äänestetään presidentistä. Muistanette viimekertaisen sikäläisen ääntenlaskun tarkistuksineen. Siihen meni viikkoja ja vieläkään ei olla varmoja, voittiko eniten ääniä saanut ehdokas.

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että kunnallisvaaleissa äänestysikäraja pitäisi laskea 16 vuoteen. Silloin nuoret kiinnostuisivat paremmin oman paikkakunnan asioista. Tuon iän jälkeen monen on lähdettävä opiskelemaan muualle ja silloin eivät syntymäkunnan asiat enää tunnu läheisiltä. Ajatus äänestysiän laskemisen selvittämisestä on saanut viime aikoina tukea muutamilta puolueilta ja tutkijoilta. Toki epäilijöitäkin on.

Oikeusministeri Johannes Koskinen kiinnitti huomiota tärkeään asiaan taannoin. Hän arvosteli kuntia siitä, että ne ovat karsineet äänestyspaikkoja jo liikaa. Monissa kunnissa, muiden muassa Urjalassa, on sekä varsinaisena vaalipäivänä että ennakkoäänestyksessä vain yksi äänestyspaikka. Urjalassa paikka on kunnantalo. Ratkaisun teki muuten nykyistä edeltävä valtuusto. Hävisin siinä äänestyksessä.

Joissakin kunnissa kokeillaan Urjalan kunnanhallituksessakin pohdittavana ollutta vaihtoehtoa kiertävästä äänestyspaikasta. Kylmäkoski kokeilee tällä kertaa sitä. Siellä kiertää asuntoauto eri osissa. kuntaa. Urjalassa seurakuntavaaleissa on ollut kiertävä äänestys jo muutamissa vaaleissa.

Kunnallisvaaleissa, tai kuten nyt tavataan sanoa kuntavaaleissa, on äänestysprosentti tippunut vaali vaalilta. Kesällä tutkimukset osittivat, että nyt kiinnostus saattaisi kohota, koska kuntien asiat kiinnostivat ihmisiä aiempaa enemmän. Pari viikkoa sitten näytti taas siltä, että äänestysaikomukset olisivat hiipumassa. Toivottavasti urjalalaiset käyvät äänestämässä. Silloin saadaan paras tulos kaikkien kannalta.

Alkusyksystä julkaistiin myös tutkimus, jonka mukaan ihmisiä kiinnostaa osallistuminen muuhunkin kuin valtuustotyöhön. Ihmiset haluaisivat olla päättämässä lautakunnissa itselleen tärkeistä asioista. Eniten kiinnosti osallistumien koulujen johtokuntiin. Mitä tekikään Urjalan nykyinen valtuusto? Se lakkautti kaikki koulujen johtokunnat ensi vuoden alusta.

Urjalan kunnan tulevat luottamushenkilöpäättäjät niin valtuustoon ja pienentyvään kunnanhallitukseen kuin muutamaan jäljellä olevaan lautakuntaan valitaan pääosin nyt ehdolla olevista ehdokkaista. Entistä harvemmalla urjalalaisella on kosketuspinta kunnalliseen päätöksentekoon.

Meillä muilla on mahdollisuus vaikuttaa vain äänestämällä. Jotkut, valitettavasti yhä harvemmat, ottavat osaa puolueiden paikalliseen järjestötoimintaan, jota kautta voi vähän vaikuttaa. Vaalien välillä otetaan aika vähän yhteyttä päättäjiin. Osa uskoo kansalaisvaikuttamiseen muin keinoin. Joskus siinä onnistutaan.

Miltei mahdottoman yhtälön ratkaisijoiksi tarvitaan hyviä päättäjiä. Sellaisia, joilla on kykyä turvata niukkenevilla resursseilla nykyiset ja vielä paremmat kunnalliset palvelut.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
1.10.2004
Urjalan kulmilta
Aktiivista aikaa

Syksy on monenlaisten aktiviteettien aikaa. Kansalaisopiston piirit ovat käynnistyneet. Seurakunnan päiväkerhot ovat toiminnassa. Järjestöissä on alkanut vireän toiminnan jakso. Urheilussa siirrytään vähitellen kesälajeista sisälajeihin. Syksy on myös monien valtakunnallisten teemaviikkojen ja keräysten aikaa.

Parhaillaan on menossa Suomen Punaisen Ristin organisoima Nälkäpäivä-keräys. Alun perin nälkäpäivän idea oli, että päivä oltaisiin syömättä ja näin säästyneet varat annettaisiin keräykseen. Monilla työpaikoilla ei tarjottu lounasta olenkaan. Joillakin työpaikoilla tämä perinne taitaa vieläkin jatkua.

Nyttemmin on siirrytty enemmän lipaskeräyksen suuntaan. Kukin voi laittaa keräykseen haluamansa summan rahaa. Osanotto on ollutkin vuosittain hyvää tasoa ja näin heikompiosaisten auttamiseen on saatu runsaasti aiemmin markkoja ja nyttemmin euroja.

Uusia keräysmuotoja ovat verkkopankin kautta lahjoittaminen tai soittamalla puhelimella, jolloin maksu peritään puhelinlaskussa. Tällä kertaa varoja käytetään Sudanin nälänhädän lievittämiseen ja Aasian tulvatuhojen seurausten helpottamiseen. Lisätietoja keräyksestä saa netistä www.redcross.fi/nalkapaiva/.

Toinen syksyinen keräys on perinteisesti ollut sotainvalidien syyskeräys. Sehän on täällä maaseudulla toteutettu sekä vilja- että listakeräyksenä. Nyt viljankeräyksestä on luovuttu ja keräys tapahtuu listoilla. Varusmiehet ovat olleet kerääjien apuna. Kun jatkosodan päättymisestä on kulunut 60 vuotta, on monen sotainvalidin kamppailu terveyden kanssa vielä käynnissä. Heidän kohdaltaan se ei ole vielä ohi.

"Perunat kuppaan ja ämmät pirttiin." Niin sanottiin ennen. Tänä vuonna kuoppaan ei kertynyt liiemmälti perunoita. "Ämmätkään" eivät nykyään jää pirtteihin. Kansalaisopiston opintopiireissä 70 prosenttia opiskelijoista on naisia. Akaan Opisto tarjoa tänä vuonnakin sadoille urjalalaisille viikoittain säännöllisen opiskelu- tai harrastausmahdollisuuden.

Akaan Opiston tarjonta vastaa hyvin asukkaiden kysyntään. Tällä kertaa ei ole mukana kovin paljon uutta tarjontaa. Opiskelijat ja valtio maksavat pääosan opetuskuluista. Kuntien osuus on yllättävän pieni.

Naiset ovat myös innokkaampia liikunnan harrastajia kuin miehet. Nuoremmat miehet harrastavat liikuntaa enemmän ryhmissä erilaisissa joukkuelajeissa. Naiset liikkuvat enemmän yksin tai kaksin lenkkipoluilla tai sauvakävelyllä. Opiston naisten liikuntapiirit ja naisvoimistelijoiden erilaiset voimistelu- ja tanssipiirit vahvistavat säännön.

Jäähallilla näyttää edelleenkin olevan hyvä käyttöaste. Kovin paljon naapurikunnista ei ole varattu säännöllisiä vuoroja. Toijalasta ulkopuolisia kenttävuoroja on varattu eniten. Myös erilaiset työpaikkaryhmät ovat oivaltaneet hallin käyttömahdollisuudet.

Jääkiekko on aika tyyris harrastus. varusteet maksavat huomattavan paljon, jos kaiken hankki uutena. Varustepörssi sentään toimii ja kierrätys pelaa. Varusteiden lisäksi tulevat lisenssimaksut ja jäämaksut, joista vuoden mittaan kertyy jonkinlainen summa. Halli pysyy pystyssä niiden varassa.

Päälle tulevat vielä kuljetukset peleihin ja tietenkin vanhempien talkootoiminta kioskeissa ja toimitsijatehtävissä.

Syksy on siis monenlaisen toiminnan aikaa. Urjalassa on mahdollista harrastaa monia asioita. Tarjontaa on niin pienille lapsille, nuorille, aikuisväestölle kuin varttuneemmille. Monet eläkeläiset sanovat, että heillä sitä vasta kiire onkin. Vireämpänä pysyy, kun seuraa aikaansa ja osallistuu.

Osallistuminen erilaisiin toimintoihin tahtoo kasaantua. osa jää sohvaperunoiksi. Heitäkään ei ole tarvitse syyllistää. Jokainen tekee omat valintansa. Syksy on kuitenkin hyvä aika miettiä valintoja. Jospa sittenkin aloittaisi aivan uutta ennen kokematonta.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________

Forssan Lehti
24.9.2004
Urjalan kulmilta

Lapsiperheiden hoitotarpeet

Kävipä viime maanantain kunnanhallituksessa, että äänestyksessä naiset voittivat miehet luvuin 5-4. Asian oli uuden päivähoitokeskuksen rakentaminen. Asiaa esitti perusturvalautakunta työryhmävalmistelun pohjalta. Asia siirtyy vielä nykyisen valtuuston päätettäväksi. Ovatko Urjalan vaihtoehdot sitten puolesta tai vastaan 1,45 miljoonaa euroa maksavasta rakennushankkeesta onkin sitten jo vallan toinen kysymys.

Asian valmistelussa on ollut selkeä arvonäkökohta jo yksimielisessä työryhmässä. Se totesi. että "päivähoidon tulevaisuus perustuu päiväkotihoidon ja siihen liittyvien muiden toimintamuotojen kehittämiseen". Edelleen työryhmä lähti olettamuksesta: "Työryhmä ei usko lasten kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen mahdollisten kuntalisien tuovan sellaisia markkinoita, jotka yksin kykenisivät vastaamaan tuleviin tarpeisiin".

Työryhmä katsoi, ettei sillä ole esittää ehdottoman varmoja lukuja päivähoidon tarpeista. Se perustelee linjaustaan perhepäivähoidon oleellisella supistumisella. Uusia perhepäivähoitajia on ollut vaikea saada.

Urjalassa on sosiaalitoimen johdossa ollut vallitsevana laitoskeskeinen ajattelutapa. Niinpä kotihoidon tuen kuntalisää ei ole edes kokeiltu. Itse asiassa varsin pitkään aikanaan lasten kotona hoitamista ei edes tilastoitu päivähoidoksi vaan toimeentulotueksi.

Tämä laitoskeskeinen ajattelutapa näkyy myös nyt. Todetaan, että ongelma on, ettei uusia perhepäivähoitajia saada. Mitä on tehty sitten sen hyväksi, että hoitotyö alkaisi kiinnostaa. Naisvaltaisen alan palkat ovat pieniä. Palkkojen ohella myös muilla tavoin voidaan edistää kiinnostusta hoitajan kotona tapahtuvan hoidon tekemiseksi työntekijälle kannattavaksi.

Urjalassa on kaksi päiväkotia. Toinen Nuutajärvellä ja toinen Laukeelassa. Laukeelan päiväkoti toimii aikanaan kunnan johtoryhmän asunnoiksi rakennetussa rivitalossa. Sen lähellä toimii myös ryhmis. Paikkamäärä on ollut 20. Päiväkodin henkilöstö on toivonut uusia tiloja, jotka olisi suunniteltu päiväkodin tarpeisiin.

Aika pitkään oli vireillä ajatus, että päivähoitokeskus olisi tehty Laukeelan vanhaan kouluun, joka aikanaan on rakennettu lastenkodiksi, mutta oli koulukäytössä vuosikymmenet, kun varsinainen koulu paloi. Kohta parikymmentä vuotta rakennus on ollut pois koulukäytöstä mm nuorisotoimen, kansalaisopiston, nuorisopajan, kunnan varikon ja järjestöjen käytössä sekä viimeksi vuoden verran kylmänä varastona. Virkamiesjohdossa ja osassa luottamushenkilöissä on kova halu purkaa rakennus. Sen kulttuurihistoriallista arvoa selvitellään parhaillaan.

Nyt hallitus esittää, että valtuusto päättäisi, että Laukeelan rakennettaisiin 1,45 miljoonalla eurolla (8,6 miljoonalla markalla) uusi varta vasten päiväkodiksi ja ryhmäperhepäivähoidon tiloiksi suunniteltu uudisrakennus. Länsi-Suomen lääniltä on tarkoitus hakea 50 prosentin valtionosuutta.

Edellä mainittu summa on siis arvio tämänhetkisestä rakentamiskustannuksesta. Tarkemmassa suunnittelussa se täsmentyy eli yleensä nousee. Mielestäni nykyaikaisessa päätöksenteossa pitäisi olla mukana myös arvio käyttökustannuksista. Mitä uudet tilat vaikuttavat henkilöstötarpeeseen ja muihin käyttökuluihin? Missä saadaan säästöä ja missä tulee lisäkuluja?

Kuten työryhmäkin on esittänyt, pitää asia ratkaista poliittisella tasolla. Sitä en ymmärrä työryhmän kannanotossa, että vaihtoehtoa ei ole edes ajateltu. Työryhmä katsoi, että on tehtävä " poliittinen päätös joko hankkeen jatkosuunnittelun käynnistämisestä taikka päättää, että asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin"

Vaikka päivähoitokeskus onkin tarpeellinen, eivät vaihtoehdot ole vielä tässä. Yleensäkään ei ole joko- tai. Aika usein ne ovat sekä-että. Työryhmä toteaa retoorisesti:" Kyseessä on paljolti asia, millaisen viestin Urjalan kunta haluaa ja voi antaa sekä olemassa oleville että kuntaan muuttaville lapsiperheille."

Nykyajan lapsiperheiden hoitotarpeet ovat monenlaisia ja vaihtelevat perheen eri elämänvaiheissa sovitettaessa lastenhoitoa ja työelämää. Päivähoitoa tarvitaan koko kunnassa. Siksi tarvittaisiin kokonaisvaltainen esitys päivähoidon kehittämisestä. Valtuustolla on ratkaisuvalta. Tyytyykö se tähän vai haluaako, se enemmän päätöksenteon perustaksi. Lapset eivät ole Urjalassa saaneet liikaa.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
17.9.2004
Urjalan kulmilta
Historialliset lehdet

"Nämä ovat sitten historialliset lehdet." totesi Vauhkosen Pertti tuodessaan viime sunnuntaiaamuna päivän lehdet Laukeelan yhteislaatikosta. Sieltä postin jakelupaikan takaa olemme vuoroin tai kuka milloinkin on ensin ehtinyt hakeneet kolmen talon sunnuntain lehdet. Nyt systeemi muuttuu.

Tulevasta viikonlopusta alkaen tulevat meidän ja neljän muun talon sanomalehdet yhteislaatikkoon Tyryntien tiehaaraan. Posti uudistaa Urjalassa hoitamaansa lehtien jakelua niin, että tähän asti lauantaisin jokaisen omaan laatikkoon ajetut lehdet tulevat yhteislaatikoihin. Useille urjalalaisille tämä merkitsee postihakumatkan pidentymistä lauantaisin.

Meillekin posti tuli siis tähän asti omaan laatikkoon lauantaisin, mutta sunnuntaisin se piti hakea reilun kolmen kilometrin päästä Laukeelasta. Vain parisataa metriä meidän tiemme postilaatikkoryhmästä Punkalaitumen tien varressa ihmiset saavat aamun lehdet varhaisjakeluna.

Kysyn jo monta vuotta sitten varhaisjakelua meille päin. Silloin postin edustajat vastasivat, että kerää nimilistat niiltä Laukeelan ja Halkivahan tien risteyksen väliin jääviltä, jotka haluavat varhaisjakeluun. Päätin silloin että, jos posti sanoo olevansa palveleva liikelaitos, niin en rupea nimiä keräilemään, koska heillä oli tieto asiasta jo suullisesti olemassa. Näin lehdet ovat tulleet päiväpostin mukana arkisin ja edellä mainitulla tavalla viikonloppuisin. Siirtämällä laatikon Punkalaitumen tien varteen olisi päässyt varhaisjakeluun.

Kun nyt ilmoitettiin uusista jakelujärjestelyistä, sovimme Vauhkosen Pertin kanssa, että hommataan uusi laatikko postilaatikkoryhmäämme, koska viikonlopun lehdet tulevat vastedes yhteislaatikkoon. Pertti hommasi laatikon ja samalla uudisti myös koko telineryhmän. Nyt kaikki on valmiina ja jäämme odottamaan tulevatko viikonlopun Aamulehdet, Forssan Lehdet, Maaseudun Tulevaisuudet, Hesarit ja muut sanomalehdet yhteislaatikkoon.

Meille uudistus merkitsee siis sitä, että lauantain lehdet tulevat nyt oman postilaatikkomme vieressä olevaan yhteislaatikkoon. Tilanne ei siis siltä osin muutu merkittävästi.. Sunnuntain lehtien osalta palvelu paranee. Toivottavasti lehdet löytävät oikeaan paikkaan. Ainakin tähän asti sunnuntain lehtien joukossa Laukeelan yhteislaatikossa on ollut ihan eri kyliin kuuluvia lehtiä.

Täytyy vielä mainita, että sunnuntain lehdet olisi saanut laatikkokantoon jo tähänkin asti. Silloin ne olisivat tulleet vasta maanantaina. Systeemiin kuului myös se, että jos ei hakenut sunnuntain lehteä yhteislaatikosta, niin ei sitä postikaan tuonut maanantaina. Mikään ei ole niin vanha kuin päivän vanha sanomalehti

Näinä päivinä ovat siis monet muutkin hommanneet yhteislaatikoita. Joillakin matka pitenee lauantaisin ja tosilla tilanne pysyy ennallaan. Muutokset koskevat haja-asutusalueita ja kyliä. Taajamissa ei muutoksia tapahdu.

Posti on kaavailemassa ja ilmeisesti jo kokeillutkin jossakin koko postinkannon aikaistamista. Pyrkimyksenä on saada posti asiakkaille aikaisemmin. Tämä saattaisi merkitä sitä, että osa ykköspostin kirjeistä tulisi joskus päivää myöhemmin. Postihan on taannut, että ykköskirje on perillä seuraavana arkipäivänä. Viikonloppuna laatikkoon laitetun kirjeen osalta takuu tarkoittaa kuitenkin tiistaita.

Mielestäni jakelun aikaistaminen olisi paikallaan. Ainakin osa urjalalaisista saa nykyisin postinsa vasta iltapäivällä. Varsinkin hankalien kelien aikaan posti voi viivästyä usean tunnin. Yhdellä jakajalla on nykyisessä autojakelussa melko pitkät reitit.

Lehtien tulo ajoissa perille on myös ilmoittajien etu. Siksi lehtitalojen kannattaisi olla näistä asioista kiinnostuneita. Tosin nekin ovat ahtaassa raossa. Postin jakelun osalta ei ole juurikaan kilpailua. Maaseudulla sitä ei ole lainkaan. Siksi täällä on tyydyttävä siihen, mitä posti ja lehtitalot päättävät.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________

Forssan Lehti
10.9.2004
Urjalan kulmilta
Näe ja tule nähdyksi

Iltojen pimentyessä ja hämärän viipyessä aamuisin pitempään on aika kiinnittää huomiota liikenneturvallisuuteen.. Heijastimet heilumaan ja valot kuntoon niin polkupyörissä kuin muissa ajoneuvoissa. "Näe ja tule nähdyksi" on paikkansapitävä iskulause edelleenkin.

Iltasella tulin kuivurilta kotiinpäin ja katselin, kun kauempana tietä ylitti tumma hahmo. Lehmussuon risteys on valaistukin, mutta silti tummissa vaatteissa ja ilman heijastavia pintoja kulkeva erottuu heikosti. Ajattelin, että näkisipä tuo kulkija nyt itsensä autosta, käsin, niin hän ymmärtäisi, miksi heijastin olisi paikallaan.

Autoilevat kulkevat jalan, mutta yllättävän moni unohtaa heijastimen käytön. Lenkkeilijät ja aktiiviset sauvakävelijät alkavat jo huomata, että näkymiseen kannattaa panostaa, jos joutuu kulkemaan yleisillä teillä. Ovatpa muutamat hankkineet oikein huomioliivitkin, jotka erottuvat jo kaukaa.

Kesäkuukausina kesäkuusta elokuuhun pyöräilijää taidetaan hämärässä ajettaessa muistuttaa valojen puuttumisesta. Syksystä alkaen taitaa tulla jo vakavampia huomautuksia virkavallan taholta. Dynamo-käyttöiset valot tuntuvat joskus raskailta. Niinpä monissa pyörissä on irrotettava ja patterilla toimiva valaisin. Pyörä kannattaa varustaa myös kunnollisin heijastimin.

Lounais-Hämeessä on kaikissa kunnissa pitkä lista erilaisia toteutumista odottavia kevyen liikenteen väylähankkeita. Kuntien ja valtion rahat ovat rajallisia. Näyttää siltä, että valtion tienparannushankkeissa pääväylien parantaminen vie rahat ja kevyen liikenteen tarpeet jäävät vähemmälle huomiolle.

Urjalassa odotetaan edelleen Kirkonkylän ja Urjalankylän välin varustamista kevyen liikenteen väylällä. Lehmussuon risteyksen eli Turku-Tampere ja Urjala-Punkalaidun teiden eritasoristeys taisi nytkähtää valtion budjettikäsittelyssä vihdoin liikkeelle. Toteumista joudutaan odottamaan vielä pari kolme vuotta. Ehkäpä samassa yhteydessä ainakin alkupää kevytväylästä saadaan aikaan.

Torialueella liikkuminen jäsentyy uuden suunnitelman toteuduttua. Silti kirkonkylässä tarvittaisiin jalankulkijoille ja pyöräilijöille Urjalantielle kulkuväylä myös toiselle puolelle tietä. Kirkonkylän ja asemanseudun välille ovat suunnitelmat pitkällä, mutta toetutumisvuodesta ei ole varmaa tietoa. Yhteiskouluntie tarvitsisi kevyenliikenteen väylän YIT:n kohdalta ainakin koululle asti. Koulun lisäksi liikennettä on kasvattanut jäähalli.

Kylätaajamissa on myös tarpeita, mutta niihin ei ole tehty vielä tarkempia suunnitelmia. Niissä tielaitoksen nykyiset kriteerit eivät täyty. Samojen perusteiden mukaan kirkonkylän ja Urjalankylän välikään ei kuulu kiireellisimpiin hankkeisiin. Kunta on asettanut sen näissä hankkeissa asukkaiden toivomuksesta ensimmäiseksi.

Monet tiekunnat ovat pyrkineet hillitsemään vauhtia tiellä asettamalla nopeusrajoituksia. Aika usein on pyydetty 40 kilometrin rajoitusta. Sehän on yleistymässä myös taajamissa yleiseksi nopeudeksi. Vie oman aikansa, kun kovempiin nopeuksiin tottuneet omaksuvat uuden käytännön. Sitten on aina tietysti niitä, jotka eivät piittaa mistään rajoituksista.

Varovaisuus on edelleen valttia. Ennakoi tuleva tilanne. Jalan ja pyörällä kulkevan on syytä varustautua siten, että varmasti näkee itse ja tulee nähdyksi ajoissa. Peuroja ei pystytä varustamaan heijastimin. Tosin niiden silmät joskus heijastavat valoa, mutta useimmiten ne tupsahtavat tielle odottamatta.

Tievalaistuksen parantaminen auttaa omalta osaltaan. Siksi kunnan suunnitelmissa on pitkä lista kaava-alueen teistä, jotka odottavat katulyhtyjä. Muutama toive vuodessa aina kyetään toteuttamaankin. Ja loppuun kiitokset kunnalle siitä, että se on kesän lopulla korjannut pahimpia päällystevaurioita vilkkaasti liikennöidyissä kohdissa. Tiepiiriä kiitän Punkalaitumentien uusitusta päällysteestä.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
3.9.2004
Urjalan kulmilta
Kuntaliitoshanke kaatui

Kuten useaan kertaan aiemmin ennakoin, kaatui kuntaliitoshanke Etelä-Pirkanmaalla. Nyt Toijalassa, Valkeakoskella ja Viialassa mietitään, mistä kunnasta tuli tässä tapauksessa Musta-Pekka. Paikkakunnasta riippuen kaikki ovat ehdokkaita. Oman käsitykseni mukaan tässä pelissä se kortti jäi Valkeakoskelle.

Alun perin Toijalan aloitteesta esitettiin kuntaliitosta tai entisten kuntien lakkauttamista ja uuden perustamista mainitun kolmen lisäksi Kylmäkoskelle ja Urjalalle. Viimeksi mainitut eivät kuitenkaan lähteneet mukaan selvittelyvaiheeseen.

Selvitysmies Pekka Myllyniemi päätyi esittämään kolmen kunnan liitämistä. Juuri näinä päivinä olisi käyty asiasta kansanäänestys ja uusi kunta olisi aloittanut vuoden 2006 alusta, koska uuden vaalikauden alku olisi tullut liian pian.

Selvityksiä tehtiin paljon niin virkamiesvoimin kuin luottamushenkilöiden palavereissa ja seminaareissa. Kesällä yllätti Valkeakosken kaupunki ilmoittamalla, että liitosta pitäisi siirtää vuoden 2009 alkuun. Näin siksi, että Toijala ja Viiala ehtisivät laittaa kunnallistaloutensa kuntoon.

Oliko syy todella kahden liittyvän kunnan huonossa taloudessa vai oliko syynä jokin muu julkilausumaton peruste, jää vain arvailtavaksi. Ainahan voi kysyä, mitä syytä sellaisella kunnalla on liittyä toiseen, jonka talous on kunnossa.

Toijalan talous on suurissa vaikeuksissa, vaikka se on pinta-alaltaan pieni noin kahdeksan tuhannen asukkaan kunta, jonka väestö ei ole vielä kovin vanhusvoittoinen. Siellä ei ole kyläkouluja ja sillä on oma terveyskeskus. Viime vuosina kaupunki on joutunut investoimaan paljon tietynlaisessa pakkoraossa mm liikenne- ja muihin yhdyskuntarakenteisiin. Nämä ovat olleet välttämättömiä tulevaisuuden kannalta.

Viiala on joutunut pitkään pinnistelemään sen tosiasian kanssa, että savupiipputeollisuus on saneerannut väkensä niin nahkatehtaasta kuin viilatehtaasta. Kunta oli useita vuosia kovalla matokuurilla. Sielläkin koulutoimi on keskitetty ja terveystoimi on hoidettu kuntayhtymässä Urjalan ja Kylmäkosken kanssa. Asukasrakenteeltaan sen väestö on nuorempaa kuin Urjalan. Asukkaita on lähes sama määrä ja viime vuosina se on saanut muuttajia Tampereen keskusseudulta.

Viiala sai tällä viikolla kokea tyrmäysiskun, kun UPM ilmoitti lopettavansa vaneritehtaan. Lähes parisataa menettää suoraan työpaikkansa ja välillisesti vaikutukset ovat vielä suuremmat. On kummallista, että teollisuutemme on niin innostunut omistajiensa pikavoitoista, ettei nähdä pidemmälle, mitä merkitsee motivoituneen ja sitoutuneen työvoiman menettäminen.

Tärkein syy kariutumiseen oli riittävän tahdon ja luottamuksen puute. Kuntien väki ei ollut valmis liitoksen, eikä se pitänyt sitä tarpeellisena, hyödyllisenä itselleen tai välttämättömänä. Valkeakoski ei ole vielä sillä tavoin yhteistyökykyinen, jotta se osaisi aktiivisesti pyrkiä liitokseen. Siellä arvioidaan, että kuntayhteistyön kautta se hyötyy aluksi enemmän.

Tähän asti onkin käynyt niin useissa asioissa, joista kunnat ovat neuvotelleet, että Valkeakoski on ilmoittanut, että hoitavat ja järjestävät palvelut, kun muut maksavat. He saavat samalla paljon uusia työpaikkoja, jotka muut kustantavat. Tilintarkastuksen kannattaisi kiinnittää huomiota tähän

mennessä toteutettuun yhteistyöhön ja sen kustannusvaikutuksiin seutukunnan kunnissa. Seutuverkkoratkaisu on ainakin totutettu hyvin kalliina. Tietääkö kukaan nyt sisään ajettavan taloushallinto-ohjelman vuosittaisia ylläpitokustannuksia? On toki todettava, että on onnistunuttakin ja kustannussäästöjä tuovia yhteistyömuotoja, mutta niiden kustannusvaikutukset ovat pieniä suurten palvelutehtävien rinnalla.

Kun alussa mainitsin, että ennustukseni tästä hankkeesta osui kohdalleen, ennustan, että seuraavassa vaiheessa Toijala tarjoaa liitosta Viialalle, Kylmäkoskelle ja Urjalalle. Sekään tuskin toteutuu, jos kunnat ja kuntalaiset saavat päättää. Ehkä työnjakoon perustuvassa yhteistyössä voisi näiden neljän kesken tulla myönteistä tulosta.

Tärkeintä olisi valtiovallan tunnustaa, että kunnat on ajettu liian ahtaalle, kun ne joutuvat puolittuneilla valtionosuuksilla tuottamaan, järjestämään ja hankkimaan kansalaisten hyvinvointipalvelut.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
27.8.2004
Urjalan kulmilta
Torigrilli uhattuna

Torimyllerrys uhkaa viedä Urjalan keskustasta myös grillin. Vuokrasopimus päättyy syyskuussa ja tiettävästi parhaillaan etsitään kunnan ja yrittäjän toimesta ratkaisua, joka turvaisi grillipalvelut keskustassa.

Rampen torigrilli on palvellut nykyisellä paikalla muutaman vuoden. Sitä ennen grilli toimi torin laitaan kohonnen kerrostalon paikalla, jossa toimintaa ehti harjoittaa useampikin yrittäjä. Harjun Ramilla on torigrillin ohella grilli myös Menosissa Kalaniemen risteyksessä. Nuori yrittäjä työllistää viitisen henkeä vuodessa.

Urjalassa on totuttu grilliin, josta ulkoa käsin ostetaan grilliherkut, makeat ja juomat sekä muu kioskin tarjonta. Torilla on ulkona pöytä, jonka ääressä voi annoksensa nauttia. Torigrilli on sekä aikuisten että nuorten suosima paikka. Viikonloppuiltaisin grillin ympäristön kansoittavat nuoret. Loppuillassa asiakkaista huomattava osa on nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Rami saakin toimia välistä myös rauhoittelijana. Lisäksi hänellä ja työntekijöillä on sulkemisajan jälkeen melkoinen siivousurakka. Hankalimpia ovat rikotut kaljapullot.

Illan toriliikenne on olut välin ongelma, mutta vähitellen erilaisin järjestelyin on sitä saatua rauhoitettua. Kuminpolttajat eli autolla kaahailijat ovat siirtynet lisääntyvässä määrin avarampiin aukioihin.

Urjalan grillitoiminnan uranuurtajana voidaan pitää Santasen Erkkiä, joka piti nakkikioskia entistä Koiviston kauppaa vastapäätä suunnilleen nykyisen R-kioskin seutuvilla. Tienvarsi oli täynnä autoja aina, kun tanssit päättyivät Urjalan tanssipaikoissa, joita tuohon aikaan oli useampia eri päivinä. Lihapiirakka kahdella nakilla ja höyrymakkara olivat suosituimmat myyntiartikkelit. Vadenin Matti ja joku muukin taisi yrittää kilpailla jonkin aikaa entisen matkahuollon pihassa, mutta toiminta ei kannattanut.

Laukeelan eli kirkonkylän keskustassa oli kuusikymmenluvulla myös kaki muuta kioskia. Silloinhan keskustassa oli teiden rajaama kolmio, jonka sisällä olivat matkahuolto, kelloliike, kirjakauppa, Kaakon talo, Koiviston kauppa ja Esson huoltoasema. Matkahuollon pään kolmiossa oli kioski ja toinen kioski oli Koiviston kaupan kirkon puoleisessa päädyssä. Näissä ei myyty grillituotteita. Karkkia ja jäätelöä myytiin oikein tötteröihin. Limsaa sai vielä patenttikorkein, kunnes sen korvasi repäisykorkki ja vihdoin kruunukorkit. Sittis eli sitroonasooda oli siihen aikaan hyvää.

Kun uusi valtion virastotalo rakennettiin kahdeksankymmenluvun alkuun, tehtiin uuden matkahuollon ravintolaosan kylkeen kirkkoaidan suuntaan myös tila grillille. Sellaisena se ei ehtinyt juuri toimia. Siitä tuli kahvion varastotila. Asiakkaiden oli vaikea löytää tätä paikkaa.

Nyt torin reunaan on nousemassa uusi liiketalo. Se tiedetään, että siihen tulee iso kauppa ja kolme muuta liiketilaa. mitä nämä uudet liikkeet ja palvelut ovat, sitä ei ole vielä kerrottu. Samoin arvoitus on nykyisen Marin eli K-marketin paikalle tuleva liiketoiminta.

Urjala on liiketoimintalaskelmissa ollut ainakin tähän asti liian pieni valtakunnallisille Hesburgereille, Kotipitsoille ja Mac Donlad´seille. Rampen torigrilli on palvellut asiakkaita

monipuolisella valikoimallaan. Asemalla grillipalveluita on saanut Postikioskista. Tietenkin grillituotteita saa myös muutamista paikkakunnan ravintoloista.

Pikaruoka, jota joskus roskaruuaksikin sanotaan, on lisännyt suosiotaan. Valikoimiin on tosin tullut vähitellen myös terveellisempiä vaihtoehtoja monipuolisine salaatteineen. Grillillä käynti ja oleskelu kuuluvat nuorisokulttuuriin. Aina osa nuorista ei ole kiinnostunut järjestetystä toiminnasta. He haluavat pyöriä kylillä tapaamassa muita samanhenkisiä.

Torigrillin pitäjältä vaaditaan monenlaisia nuoria ja muita asiakkaita ymmärtävää luonnetta ja silmää. Olisi harmi, jos Ramille ei löytyisi toimivaa ja kannattavaa jatkopaikkaa Urjalan torin tuntumasta.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
20.8.2004
Urjalan kulmilta

Uusia päättäjiä etsitään

Huolestuttaa! Ennakkotiedot Urjalan kunnallisvaalikuvioista kertovat, että merkittävä osa sekä kokeneemmista että vähemmän aikaa mukana olleista aikoo luopua valtuutetun tehtävästä. Jokaisella puolueella näyttää myös ehdokkaiden hankinta jäävän viimetippaan. Listojen jättöpäivä on jo vajaan kuukauden päässä.

Puolueiden tavoitteena on asettaa ehdokkaat yleensä ennen kesälomakautta. Joillakin paikkakunnilla ehdokkuus kiinnostaa niin paljon, että tarvitaan jäsenäänestys ehdokaslistalle pääsystä. Urjalassa ehdokkaita on hankittu vielä viimeisenä yönäkin.

Eräs piirre näyttää toistuvan vuodesta toiseen. Jotkut istuvista valtuutetuista pitkittävät oma päätöksentekoaan niin pitkälle, että muu ehdokashankinta vaikeutuu. Osa näistä selvästi taktikoi. He haluavat katsoa ketä muita on tulossa ehdolle ja arvioivat menestymistään siinä valossa. Osan taktikoinnin tarkoituksena on estää uusien tuleminen omalle reviirille.

Jos aikoo luopua kunnallisista luottamustehtävistä, pitää päätös tehdä ajoissa, mieluimmin heti vaalikauden alussa. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että näin lähteminen on helpompaa, vierotusoireet jäävät vähäisemmiksi. Urjalan kunnanhallituksen puheenjohtaja Birgitta Niemi on noudattamassa tätä samaa linjaa. Hänhän ilmoitti heti vaalikauden alussa, että kausi on viimeinen ja näyttää nyt pysyvän päätöksessään.

Tietenkin tärkeinä ja korvaamattomina pidettävien luottamushenkilöiden osalle tulee myös vaihe, jolloin heihin ryhdytään vetoamaan, jotta he vielä jatkaisivat. Usein he ovat niin vastuuntuntoisia, että porukan edun takia suostuvat.

Lähtijöitä on monenlaisia. Toiset lähtevät turhautuneina siihen, että kokevat, etteivät pysty vaikuttamaan. Nämä lähtijät antavat usein aika katkeria lausuntoja. Omasta mielestään he kyllä tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta eivät ole saanet muita (tyhmempiä) omalle kannalleen.

Valtaa ei kukaan anna. Se on otettava. Muodollisesti voi olla vaikuttavallakin paikalla, mutta silti ei ole valtaa. Paneutumalla asioihin, hankkimalla tukea ajatuksilleen ja hyvillä yhteistyötaidoilla voi saada paljon aikaan. Silti kunnallisessa päätöksenteossa valta ei ole koskaan yksin kellään. Enemmistöt vaihtelevat asioiden mukaan.

Kunnallinen päätöksenteko ei ole kuin autokauppa, jossa kädenpuristus sinetöi kaupan myyjän ja ostajan välillä, käyttääkseni aikanaan kunnanhallitusta johtaneen Matti Järvisen vertausta. Liikkumatila kussakin asiassa on erilainen. Osan kunta voi päättää vapaasti ja itsenäisesti. Huomattava osa toiminnasta on kuitenkin sidottu aiemmin tehdyin päätöksin tai lainsäädännöllä. Monien päätösten valmistelu vie aikansa ja päätöksenteko ei ole aina helppoa, koska talous asettaa omat rajaviittansa.

Tärkeää olisi myös sitoutuminen tehtyihin päätöksiin. Tämä koskee sekä luottamushenkilöitä että virkamiehiä. Asioista pitää keskustella niin kauan että saavutetaan yhteisymmärrys. Urjalassa näin ei näytä tapahtuvan. Virkamiehet ottavat nokkiinsa luottamusmiesten päätöksistä ja kuittaavat sopivissa tilanteissa ja myös päinvastoin.

Urjalassa on aika yleinen käsitys, että edessä on vain ikäviä päätöksiä. Sellaisessa ilmapiirissä on tietenkin aika vaikea löytää uusia päättäjiä. Tilanne ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Kyllä täällä pärjätään, kun toimitaan määrätietoisesti kokonaisuutta kohentaen.

Toiminta valtuutettuna ja muissa luottamustoimissa on mielenkiintoista. Toivon, että mahdollisimman moni yhteisistä asioista kiinnostunut ryhtyisi ehdokkaaksi. Päättäjinä tarvitaan niin nuoria kuin vanhoja, naisia ja miehiä, kunnan eri osia edustavia sekä eri ammattialojen ja erilaisten intressiryhmien edustajia. Päätöksentekijältä vaaditaan mielestäni ennen muuta kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Kuntaa tarvitsevat eniten pienet ja heikot, vahvat pärjäävät muutenkin.

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________

Forssan Lehti
13.8.2004
Urjalan kulmilta
Urheilun satoa

Tänään alkavat olympialaiset Ateenassa, jolta Atlanta vei aikanaan satavuotisjuhlat. Aatetta on vielä vähän jäljellä, mutta raha sanelee kuitenkin suurimman osan. Televisiointioikeudet alkavat olla kohta niin kalliita, että kaikki maat eivät pian pysty lähetyksiä vastaanottamaan.

Näistä kisoista ei odoteta kummempaa suomalaismenestystä, mutta ainahan voi sattua yllätyksiä, kun urheilijat venyvät parhaimpiin suorituksiin. Sellaisia yllätyksiä ei taida kuitenkaan tulla kuin Portugalissa pidetyissä jalkapallon EM-kisoissa.

Yleisurheilu on tietenkin se laji, josta eniten toivotaan menestystä. Arsi Harju otti yllättäen kultaa neljä vuotta sitten. Amerikkalaiset kuulamörssärit työntävät ennen kisoja metrin pari pidemmälle, mutta lähempänä kisoja ja Euroopassa kaaret lyhenevät. Kertoohan sekin jotakin. Idän suunnasta tulevat kaverit taas työntävät ja menettävät sitten jälkeenpäin mitaleitaan.

Urjalalaista ja lounaishämäläistä väriä ei kisoissa nähtäne muuta kuin hyvällä tuurilla katsomon puolella. Kenties joskus tulevaisuudessa on toisin. Nuoria lupauksia on, mutta heillä on vielä pitkä tie kuljettavanaan ja niin monta estettä voi tulla matkaan. Silti jokaisen urheilijan takaraivossa on unelma, että kerran olympialaisissa voisi voittaa.

Urjalan junioreiden tasosta kertoo se, että ilmeisesti parin vuoden tauon jälkeen paikallinen urheiluseura olisi pääsemässä omassa kuntaryhmässä kuudentoista parhaan joukkoon. Tämä tarkoittaa pääsyä Vattenfall-cupiin.

Urjalassa on monelle urheilulajille todella hyvät suorituspaikat. Kun jossakin lehdessä esiteltiin jonkin paikkakunnan kenttää ja kaipailtiin sinne käyttäjiä, niin täällä sitä pulmaa ei ole. Kenttä on illasta iltaan ahkerassa käytössä. Kymmeniä nuoria on siis liikkeellä milloin yleisurheilun milloin jalkapallon tai tenniksen merkeissä. Pian alkaa myös jäähallikausi ja sisäurheilutilat kuulutettiin juuri seurojen haettavaksi. Tytöt ovat löytäneet myös täällä Urjalassa koripallon. Unohtaa ei pidä suunnistajiakaan.

Uinnissa ei täällä kilpailla, vaikka halli on ollut 35 vuotta. Uimarantoja on ulkosallakin monissa kylissä eri puolilla laajaa pitäjää. Jatkuisivatpa vain uintisäät. Myös vaellusreittejä voi käyttää luonnossa liikkumiseen niin jalan, pyörillä, hevosella kuin talvella kelkoilla.

Hevosurheilu on täällä edelleen nousussa. Harrastajia on riittänyt. Tosin raviurheilua ei kovin paljon harrasteta. Muutama hevonen kilpailee niilläkin kaviourilla ja tietenkin katsomassa raveja käydään. Ratsastus ja valjakkoajot ovat saaneet lisää harrastajia. Maneesi on vastannut kysyntään ja aktivoinut lisää harrastajia. Surullista, että suomalaisten hevosten loukkaantumiset ovat estäneet suomalaisten ratsastajien osallistumisen olympialaisiin.

Palaan vielä siihen televisiointiin. Elokuun alusta Tammela on aloittanut digilähetysten välittämisen. Juttelin paikallisen TV-Aallon yrittäjän Markun kanssa siitä, että miksi tämä alue on kaikissa näissä televisiouudistuksissa aina viimeinen alue. Systeemissä on kuulemma tietty asukasmäärävaatimus. Kun Forssassa on kaapelijärjestelmä, lasketaan sen asukasmäärä pois ja niin tämä alue jää väkimäärältään pieneksi haja-asutusaluevoittoiseksi ja siksi kaikki uudistukset tulevat myöhemmin kuin muualle.

Digisovitinten kaupassa kannattaa olla tarkkana. Pitää tietää, mitä haluaa, sillä kauppias ei aina välttämättä kerro, mitä milläkin laitteella voi tehdä. Laiteita on monenlaisia ja hintakin voi vaihdella paljon. Siksi kauppiaalta kannattaa kysyä ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Urjalassa Markku kumppaneineen on tehnyt kauppaa niin kauan, että tietää jo entuudestaan monen asiakkaan tarpeet ja sen mihin missäkin päin Urjalaa antennit pitää suunnata, jos mielii katsella hyvää kuvaa.

Ateenan kisoissa on suomalaisten kannalta hyvää se, että kisakaupunki sijaitsee samalla aikavyöhykkeellä. Lähetykset tulevat siis inhimilliseen aikaan. Ei tarvitse heräillä aamuyöstä tai valvoa pitkään. Se helpottaa penkkiurheilijan elämää.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________
Forssan Lehti
6.8.2004
Urjalan kulmilta

"Lapset tungeksivat luokkaan hieman pelokkaan hiljaisina, ja opettaja jakoi paikat. Hän käveli sen jälkeen hetken edestakaisin luokan edessä, ja koululaiset tarkkailivat häntä uteliaina. Vanha opettaja oli ollut hintelä, pujopartainen ja silmälasipäinen mies, hiukan äreä, mutta jotenkin rutiininomaisella tavalla. Eniten lapsia ihmetytti uudessa opettajassa hänen vaatetuksensa. Hänellä oli jalassaan lapikkaat sekä harmaat saapashousut ja yläruumiin verhona oli vain villapaita."

Sinänsä kuvaus voisi olla miltei mistä tahansa aikansa koulusta, mutta, kun mainitsen, että uuden opettajan nimi oli Pentti Rautajärvi, tiedätte, että Kuvaus on Täällä Pohjantähden alla- teoksesta kolmannesta osasta. Pentinkulman lapset tulivat opettajansa lupauksen mukaisesti tuntemaan hänen tapansa.

Ensi viikon torstaina aloittavat urjalalaiset koululaiset uuden lukuvuoden. Monessa koulussa on oppilailla ihmeteltävänä pentinkulmalaisten tapaan uusi opettaja. Ainakin sellainen on jokaisella koulunsa aloittavalla ekaluokkalaisella. No onpa joukossa meitä vanhojakin naamoja opettajina niin hieman äreitä kuin leppoisiakin.

Luin netistä vitsin, jossa kysyttiin, että mikä on neljäkymppinen ja vielä koulussa. Siihen oli kaksi vastausta. Ensimmäinen oli opettaja ja toinen tyhmä. Miehet ovat opettajina häviävä luonnonvara. Tampereella otettiin luokanopettajakoulutukseen 56 naista ja peräti neljä miestä. Jos näistäkin aikanaan valmistuvista miehistä puolet lähtee paremmin palkattuihin hommiin, on miehiä opettajina todella vähän. Olisikohan vitsissä sittenkin jotakin perää.

Lukuvuoden alkaessa on puheenaiheeksi noussut koulun alkamis- ja päättymisajankohta. Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos on ehdottanut, että elokuu olisi vapaata ja koulu päättyisi vasta juhannuksena. Opetusministeri Tuula Haatainen ei syttynyt esitykselle, mutta muutamien eri aloilla toimivien ihmisten kanssa jutellessa ajatus on saanut aika paljon tukea.

Mielestäni ehdotusta kannattaisi kokeilla ennen lopullista päättämistä. Kesäkuun koulussa voitaisiin keskittyä sellaiseen opetukseen ja oppimiseen, joka tapahtuisi luokkahuoneen seinien ulkopuolella. Luonto alkaa silloin olla kukkeimmillaan ja esimerkiksi lajintuntemukseen ympäristötiedossa voitaisiin keskittyä nykyistä paremmin.

Koulun alku on liukunut elokuussa aina vain lähemmäksi alkupuolta. Nyt alkava lukuvuosi päättyy vasta kesäkuun neljäntenä ensi vuonna. Pari viikkoa siinä voisi olla lisää, jos elokuu olisi sitten vastaavasti kokonaan vapaa. Nyt luvataan tosin vasta selvitystä, joten aikaa kulunee ennekuin asiaa päästään kokeilemaan tai toteuttamaan, jos sittenkään. Näissä asioissa päättäjät ovat aikalailla vanhoilla kannoilla olevia.

"Niin. Ei Vilholla sen paremmin kuin muillakaan pojilla koulun suhteen ollut juuri muuta kuin yksi toive: että se pian loppuisi. Oli tosin mukaviakin kouluunlähtöaamuja. Esimerkiksi silloin kun heidän puimakoneensa kuljetettiin Kivivuoreen." "Kerran hekin olivat poikajoukossa hieman tosia parempia. Ei Kiviojan autokaan enää herättänyt sellaista huomiota kuin tämä kone."

Alkukesästä ihmeteltiin tutkimusta, jonka mukaan suomalaiset eivät viihdy koulussa. Taitavat suomalaiset vastaajat olla rehellisiä. Usein vasta jälkeenpäin voi todeta monesta muustakin asiasta, että olihan se loppujen lopuksi aika kivaa ja mukavaa aikaa.

Kiinnittäisin huomiota kuitenkin edellä olevassa lainauksessa kohtaan: "Kerran hekin olivat poikajoukossa hieman tosia parempia." Kannustaa voisimme koulussa enemmän ja antaa tunnustusta. Tahtoo vaan se moite lipsahtaa turhan usein.

Pentinkulman päiviä ei tarvitse tällä kertaa mainostaa. Liput on loppuviikon moniin tapahtumiin myyty loppuun ( pääjuhla ja runoa lasin äärellä). Sukupolvi menee ennen kuin Urjalassa hyväksytän tulokas kyläläiseksi. Päivät ovat kohta pyörineet sukupolven ajan. Useat urjalalaiset ovat saaneet "eioota" kysellessään lippuja. Ehkä ennakkoesitteissä kannattaisi mainita varaaminen nykyistä selkeämmin. Joskus kutsuja lähetettiin satamäärin, jotta väkeä riitti. Nyt varsinkin pääjuhlan teatteriesitykset ovat vetäneet katsomon täyteen. Siksi kait meikäläisellekään ei ole kutsuja tullut enää pariin vuoteen sen paremmin pääjuhlaan kuin puutarhajatkoihin. Olen kuitenkin ollut mukana yleensä aina tapahtumissa enemmän kiinnostuksen kuin velvollisuuden perusteella. Pentinkulmalla on nykyisin paljon koettavaa. Hyvä niin!

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________
Forssan Lehti
30.7.2004
Urjalan kulmilta

Viimeinen piste juttuun

Kun pakinoitsija laittaa juttuunsa viimeisen pisteen, on se aina yhden messun arvoinen. Urjalan Sanomien Eino Kajava siirtyy oloneuvokseksi ja kirjoitti eiliseen lehteen oman ilmoituksensa mukaan viimeisen pakinansa. Lukijat jäävät kaipaamaan EK:n juttuja "Viikon varrelta". Osa lukijoista piti niistä paljon ja osa vähemmän. Pakinoitsijan luontaisetuihin kuuluvat myös ne lukijat. jotka eivät pidä ollenkaan.

Paikallislehtemme johto siis vaihtuu. Uusi mies astuu elokuun alusta remmiin. Hänestä en tiedä muuta, mitä on lyhyessä nimitysuutisessa kerrottu aiemmin kesällä. Eino Kajava ehti tehdä pitkän lehtimiesuran pääasiassa Pohjanmaalla ennen paluutaan kotiseudulle. Hänelle urjalainen mentaliteetti on siis tuttu lapsuusvuosilta.

Kajavan aikana Urjalan Sanomat vahvisti edelleen asemaansa. Uutta tekniikkaa otettiin käyttöön ja painopaikkakin vaihtui. Myös nettiversio lehdestä alkoi ilmestyä. Lehdessä alkoi olla säännöllisesti myös pääkirjoitus ja EK:n oma pakina. Myös muita vakituisia palstanpitäjiä on lehdessä ollut. Lehdessä olivat uutiset selkeästi erikseen ja kannanotot omilla palstoillaan.

Urjalalaiset eivät ole kovin ahkeria yleisönosastoon kirjoittajia. Sanan paikka -palstalla on silloin tällöin kirjoituksia, mutta mitään varsinaista debattia eli keskustelua ei juuri esiinny. Tässä suhteessa on selkeä ero esimerkiksi Akan Seutuun, jossa aika ajoin käydään varsin reipasta keskustelua.

Yleisön osastoihin kirjoittavat usein samat ihmiset. Yleensä kirjoitetaan epäkohdista ja arvostellaan päättäjiä ja päätöksiä. Joillakin on tapana henkilöidä asioita.

Päätoimittajan tehtävä ei ole kovin helppo paikallislehdessä. Erilaisia intressiryhmiä on paljon ja ne pyrkivät vaikuttamaan myös julkiseen sanaan. Jotta toimittaja saisi tietoja, hänellä pitää olla hyvä verkosto, kuten tavataan nykyään sanoa. Hänellä pitää olla hyvät yhteydet erilaisiin toimijoihin. Välien tulisi olla luottamukselliset, koska joskus joudutaan tilanteisiin, jossa pitää tietää taustat tarkasti. Aina kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

Toimittaja on kuitenkin aina myös yksin vetäessään rajaa siihen, mikä on oikea tiedon julkistamisajankohta ja myös siinä kirjoittaako vai ei. Myös erilaisten intressiryhmien, niin yksityisten kuin julkisten, pitää kestää myös arvostelu, on se sitten oikeutettua tai ei. Eikka totesikin joskus minulle, että olet julkista riistaa, kun toimit kunnallisena päätöksentekijänä.

On huono yhdistelmä, jos virkamies, luottamushenkilö, yritysjohtaja, kotiseutuihminen tai kansalaisaktivisti on herkkähipiäinen ja pitkävihainen. Toisaalta paksun nahan alla on usein herkkä ihminen, joka kantaa iskunsa ja tuskansa yksin.

Viimeisessä pakinassaan EK arveli, että miesten ja naisten eroavaisuudet ja sukupuolihuumori ovat olleet herkullisimpia paikina-aiheita. Hän arveli monen saaneen palstaltaan hyvän jutunaiheen työpaikan kahvihuoneeseen.

Ihminen muistaa parhaiten ne asiat, joille hän nauraa. Huumoria ei koskaan viljellä liikaa. Tietenkin henkilöön kohdistuva juttu pienellä paikkakunnalla voi joskus leimata rankastikin. Ehkä Eikkakin joskus mietti, että olisihan tuon voinut jättää kirjoittamatta. Varmaan varastoon jäi vielä niitäkin, joista olisi saanut todella herkullista tekstiä palstoille.

Eino ei vihjannut tulevista suunnitelmistaan mitään. Hän totesi, että menee sinne minne haluaa, ainakin niin kauan, kun tulevat ne, jotka vievät sinne, minne ei halua. Työ on tehnyt miehen vapaaksi. Suotakoon se hänelle. Kiitokset päättyvästä ajasta Einolle ja toivotan onnea ja terveyttä tuleviin vuosiin!

Seppo Pirhonen

 

_____________________________________________________________________

23.7.2004
Forssan Lehti
Urjalan kulmilta

Tori puheenaiheena

Jos tänään menee Urjalan torille, ei ole vaikea arvata puheenaihetta. Siellä esitetään kysymys pilataanko meiltä nyt tori. Aihe ei ole mitenkään uusi. Se on ollut kestoaihe jo vuosia. Tällä kertaa sen nostavat pintaan kaivurit, jotka ovat menneet pintaa syvemmälle kaivaessaan perustaa uudelle liikerakennukselle.

Tällä viikolla kaadettiin entisen kirjakaupan ja kelloliikkeen kulmasta puut ja kuorittuiin puistonurmikko sekä muut istutukset. Näky oli tietenkin hieman hätkähdyttävä. Saman tien ilmestyi verkkoaita Tampereen ja Urjalan teiden kulmaukseen kertomaan rakennustyömaasta.

Uusi liikerakennus tulee Urjalan tien suuntaisesti. kerrosalaa tulee 1400 neliönmetriä ja K-marketin lisäksi siihen on tulossa katutasoon kolme muuta liikettä. Varsinainen rakennus ei juuri kavenna torialuetta, koska se sijoittuu nyt käyttämättömänä olleeseen puisto-osaan, joka on kaavoitettu liike- ja asuinrakennusta varten. Tällä alueellahan ei ole ollut toritoimintaa, vaan kunnan ylläpitämä puistikko

Monet ovat pahoillaan tämän viherkeitaan häviämisestä. Sen tilalle tulee siis liiketiloja ja parkkipaikkoja. Urjalan Sanomat kertoi uusia parkkipaikkoja tulevan kahdeksankymmentä. Kunta ja yrittäjä ovat ilmeisesti sopineet jotakin niiden sijoittamisesta. Vilkkaimpaan toriaikaan keksikesällä olisi tarkoituksenmukaista liikennemerkkijärjestelyllä rajoittaa pysäköinti toriaukiolla, jotta kaikki myyjät mahtuvat torille. Muuna aikana tällaista järjestelyä ei tarvita, koska aukio on torina vain perjantaisin.

Torille on tulossa ilmeisesti muitakin muutoksia. Nämä suunnitelmat valmistunevat elokuussa ja toteutus jää myöhemmäksi. Siitä, miten alue tältä osin muuttuu, en voi tietää. Monet ihmiset tulevat ikään kuin vanhasta muistista kyselemään torilla asiaa myös minulta. Olinhan aikanaan päättämästä torikaavasta.

Olen yrittänyt vakuutta kaikille, ettei toria olla pilaamassa. Kun torin kulmassa oleva kerrostalo rakennettiin, sanoivat kaavan vastustajat sen pilaavan torin. Niin ei käynyt. Vielä toinenkin kerrostalo sopii sen viereen. Kaavan mukaan kolmas voisi tulla aikanaan nykyisen Siwan paikalle, jos sen omistaja katsoo tarpeelliseksi nykyisten tilojen korvaamisen uudella.

Meidän on aika vaikea suunnitelmien pohjalta hahmottaa sitä, miltä se näyttää toteutuneena. Harvoin myös päästään siihen, että kaikki rakennettaisiin kerralla valmiiksi. Aikaa kuluu ja osin näkemykset ja tilatarpeetkin muuttuvat.

Urjalan keskusta kaipaa uutta ilmettä ja nyt rakennettava liiketila antaa keskustoiminnoille selvän piristeen. Kauppatarjonta paranee ja se vetää lisää asiakkaita Urjalaan. Se taas on meidän kaikkien etu. Urjalaa tarvitse lisää vetovoimaa myös muuna aikana kuin kesäisin.

Kun aikanaan Urjalaan puuhattiin toria, vastustivat paikalliset yrittäjät ja eritoten kauppiaat sitä. Silloin pelättiin, että se veisi kaupoista asiakkaat. Se pelko osoittautui vääräksi. Hyvä ja toimiva tori on vetänyt niin myyjiä kuin asiakkaita. Samaan aikaan myös paikalliset kaupat ovat saaneet paljon lisää asiakkaita toripäivänä. Kaikki ovat hyötyneet.

Urjalassa on ollut hyvä kaupallinen perusvarustus, kun otetaan huomioon pienentynyt väestöpohja. Monet erikoisliikkeet saavat asiakkaita Urjalan ulkopuolelta. On tärkeää, että Urjalan yksityinen liike-elämä pärjää jatkossakin. Tarvitaan investointeja ja myös uutta tarjontaa ja myös kilpailua. Lisääntyvä ja parantuva tarjonta hidastaa ostovoiman siirtymistä lähikaupunkien ostoskeskuksiin.

Kun näin puolustelen torin tuntumaan rakentamista, tiedän, että monet ovat eri mieltä. Toivon, että maltamme edelleen odottaa lopputulosta. Kenenkään etu ei olisi torin hiljeneminen. Olen varma, että kaikki asiassa vaikuttavat haluavat säilyttää hienon torimme. Ehkä se vielä paraneekin. Pienilläkin asioilla sille voidaan antaa viihtyisä uusi ilme.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________

Forssan lehti
16.7.2004
Urjalan kulmilta

Sokeriset muistot

"We miss you sugar!" Isokokoinen mainos on taas ilmestynyt valtateiden varteen. Mainoksessa tekstin alla on marjoa eli tarkoituksena on antaa mielikuva siitä, että sokeroidut marjat maistuvat paremmilta. Yhtä hyvin mainoksen kuvituksessa olisi voinut käyttää suomalaisia sokerijuurikkaan viljelijöitä. Heistä uhkaa tulla unionissa museotavaraa.

Minun ikäluokkani nuorten ensimmäisiä ansiotöitä kesäisin oli sokerijuurikkaan harvennus. Se tapahtui lyhyellä kuokalla. Sokerijuurikkaan taimesta otettiin vasemmalla kädellä kiinni, työnnettiin kuokan kärjellä sen vierestä ja vedettiin kuokka takaisin. Taas taimesta kiinni, työntö ja veto. Näin tuli sopiva taimiväli kuokan mitta. Joskus maa oli kovaa ja rikkaruohoja enemmän, jolloin tarvittiin useampi kuopaisu.

Homma tapahtui konttaamalla, joten polvien ja selän päälle työ kävi. Polvien alle kehiteltiin erilaisia omatekoisia pehmusteita. Taksa oli metritaksa, joitakin pennejä metri. Toisilta työ kävi joutuisasti miltei kävelyvauhtia. Järjestettiinpä aiheesta myös kilpailuja pitäjätasolta aina valtakunnan mestaruuksiin.

Viljelytekniikka kehittyi ja kylvötarkkuus parani. Harvennuksessa siirryttiin ensin pitkään kuokkaan ja sitten siitä taidettiin luopua kokokaan, kun kylvönkoneet tulivat tarkemmiksi.

Lounais-Häme oli myös sokerintuotantoaluetta. Erityisen innokkaasti viisikymmen- ja kuusikymmenluvulla sokerijuurikasta kasvatettiin siirtolaisten tiloilla. Karjalassa Antreassa oli ollut sokeritehdas ja sitä kautta kasvi lienee tullut Kannaksella tutuksi. Turengin sokeritehtaan viljelypäällikkö Eino Lottanen oli Antreasta. Myös Lounais-Hämeessä paljon neuvojana toiminut somerolainen Kauko Partanen on juuriltaan karjalainen.

Meillä kotona ei viljelty sokerijuurikasta. Lanttua kylläkin oli ja sitä harvennettiin samalla tavalla kuin juurikasta. Ensimmäiset sokerijuurikkaan tienestit tulivat Meron Hanneksen pellolta naapurista ja sitten Honkolan kartanosta.

Nykyisin Urjalassa sokerijuurikasta viljellään vähän. Tursassa Pulakan Raimo taitaa olla yksi harvoista viljelijöistä. Viljely vaati sopivat maat ja paljon erikoiskalustoa niin kylvövaiheessa, harauksessa, kasvinsuojelussa kuin nostossakin.

Syksyisin oli täällä aikanaan melkoinen sokeriralli, kun autoilla ja traktoreilla juurikkaita kuljetettiin Urjalan asemalle. Siellä oli sopiva pistoraide, jonka varressa lastaus tapahtui. Lasti punnittiin ja sitten kipattiin junanvaunuun Turenkiin kuljetettavaksi. Viljelyn vähentyessä siirryttiin autokuljetuksiin.

Nyt aiotaan viljely viedä kokonaan Suomesta. Sellaista ovat herrat EU:ssa räknänneet. Esitys on unionimaiseen tapaan niin monimutkainen, ettei siitä heti saa mitään selvää. On maakiintiöitä, hinnanalennuksia ja alennusten korvaamista. Suomalaiset eivät ole komission kaavailuja hyväksymässä. Käytännössä sokerijuurikkaan viljely kävisi täysin kannattamattomaksi Suomessa.

Onhan meitä kuluttajina jo totuteltu kansainvälisyyteen, kun taloussokeripussin kyljessä lukeekin Dan Sukker ja vasta kolmannella rivillä taloussokeri stösockerin ja sukkerin alla. Suomen sokerin tehdas paloi ja tanskalainen omistaja vei pakkaamisen Tanskaan.

Kun mainitulta Turengin viljelypäälliköltä, josta sittemmin tuli kansanedustaja ja maanviljelysneuvos, kysyttiin sokerin vaarallisuudesta, vastasi hän leppoisaan tapaansa, että ainakin viljely on terveellistä. Sokerihan on kuulunut niihin aineisiin, jota on monen muun tapaan pidetty ihmisille vaarallisena. Ja onhan sitä sokeria yllättävän monessa tuotteessa.

Pakastamisen yleistyminen on vähentänyt hillosokerin tarvetta. Silti pieni ripaus mansikkarasiaan antaa hyvän säväyksen. Sulavat marjat tahtovat maistua happamilta. Happamilta maistuvat myös komission suunnitelmat. Eihän tässä ole mitään rotia, jos kasvi toisensa jälkeen pannaan viljelykieltoon. Tulevaisuuden kuluttajalle on entistä tärkeämpää tietää, missä ruoka tuotetaan. I miss you finish sugar.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan lehti
8.7.2004
Urjalan kulmilta

Halkivaha valokeilassa

Halkivaha on urjalalaisista kylistä valokeilassa tänä viikonloppuna. Kylän vävypoika, Nummelan Paulan mies, Kiril Babitzin, joka paremmin Kirkana tunnetaan, järjestää kesäkonsertin. Tälläkin kertaa vierailevina tähtinä on Suomen kärkeä Anne Mattilasta Tik Takiin. Aiempina vuosina konsertti on vetänyt hyvin katsojia ja on kaikkia syy olettaa käyvän näin nytkin.

Halkivaha on pohjoisin ja luoteisin kylä Urjalassa. Pitäjän keskustasta kylän keskustaan tulee matkaa yli 20 kilometriä. Tosin kylän laidalta Halkivahan keskustaankin tulee kymmenkunta kilometriä, Viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun kylään liitettiin Vesilahden Halkivaha. Edelleenkin Punkalaitumen raja kulkee varsin lähellä kylän keskustaa.

Kun kylä sijaitsee melko kaukana Urjalan keskustaajamasta, on varsin luonnollista, että se on kautta aikain ollut varsin itsellinen ja omillaan toimeen tuleva. Taidettiinpa aikanaan puuhata sinne jopa omaa kuntaa.

Halkivahassa on oma kirkko ja hautausmaa. Kirkon kello on tiettävästi toiseksi suurin Suomessa olevista kelloista. Sankarihauta on myös oma. Ison siirtolohkareeseen on kiinnitetty sankarivainajien muistolaatat. Vuoron perään Urjalan, Punkalaitumen ja Vesilahden papit ovat käyneet pitämässä jumalanpalveluksia.

Kylän keskustassa on urheilukenttä ja sen laidalla seurantalo, jota ylläpitävät Halkivahan Nuorisoseura ja Maamiesseura. Urheilutoiminnasta vastaa Halkivahan Haka. Lähellä on myös Halkivahan VPK:n toimitilat. Muitakin aatteellisia yhdistyksiä kylässä toimii puolueiden paikallisyhdistyksistä metsästysseuraan.

Kylässä on edelleen Urjalan Osuuspankin konttori, mutta postia siellä ei enää ole. Kyläkauppa sentään vielä toimii ja palvelee kyläläisten ja kesäasukkaiden perustarpeita. Huoltoasemalla on asiakkaita Urjalan lisäksi myös Vesilahdesta, koska sen toisessa taajamassa Narvassa ei taida olla huoltoasemaa.

Yritystoiminnasta tunnetuin on Ingmanin konserniin kuuluva Halkivahan meijeri, jonka tuorejuusto on palkittu ja on hyvin suosittua, eikä ihme, koska se on todella hyvää. Lisäksi on puualan yrityksiä tuhkauurnan valmistajista parketin tekijöihin. Myös Urjalan merkittävimmät "sorakeisarit" ovat Halkivahassa. Myös valmisbetonia lähtee ympäri lähitienoon keskuksia.

Kunnallisista palveluista merkittävin on oma koulu, johon parhaillaan haetaan miesopettajaa koulunjohtaja Kristiina Rantasen työpariksi. Koululla on hyvät toimitilat Vehmaan kulmalla. Yli satavuotiaan koulun suojissa toimii myös perhepäivähoitoryhmä, joka sai Kirkan konsertin tuotosta hienot musiikkivälineet kuten kymmenet muut päiväkodit ympäri Suomea.

Vesihuollon halkivahalaiset ovat järjestäneet omatoimisesti perustamalla vesiosuuskunnan. Tosin kunta on tuki hanketta, jotta se saatiin aikanaan toteutettua. Pääteistä vastaa tielaitos ja muut tiet ovat hoitokuntien hoidossa.

Kun kylä on omassa rauhassaan ja melko kaukana muista keskuksista, on sen palveluvarustus säilynyt. Väkiluku on kuitenkin hiljalleen laskenut ja kylään pitäisi saada uusia asukkaita, jotta kylä pysyisi elinvoimaisena.

Kirkan kesäkonsertit ovat osoittaneet, että kylällä on vetovoimaa. Konserttien järjestäminen on hieno ele Kirkalta ja on omiaan nostamaan kyläläisten tervettä itsetuntoa, sillä järjestelyissä ovat mukana Kiril Babitzin säätiön ohella kylän järjestöt. Iltatansseja tahdittaa halkivahalähtöinen Syke. Silläkin taitaa olla juhlavuosi. Perustamisesta on aikaa parikymmentä vuotta.

Urjalan kesässä siis tapahtuu, vaikka virallista kesä avausta ei tänä vuonna sitten jostain syystä ollutkaan. No monen mielestä kesäkään ei ole vielä kunnolla alkanut. Sateita on pidellyt. Mutta eiköhän se tästä vielä parane.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________

Forssan Lehti
2.7.2004
Urjalan kulmilta

Nuutajärvellä lupaavat näkymät

Uutinen Iittalan myynnistä omistavalla johdolle ja kansainväliselle sijoittajaryhmälle on rauhoittava Urjalan ja Nuutajärven kannalta. Hyvässä tuloskunnossa oleva yhtiö voi rauhassa toteuttaa strategiaansa ja hankkia uusia markkinoita. Sijoittajan sitoutuminen seitsemäksi vuodeksi antaa aikaa, vaikka yritysmaailmassa mikään ei olekaan pysyvä voitto.

Hollantilainen ABN Amro on tuttu nimi ainakin jalkapalloa seuraaville. Kun Jari Litmanen pelasi Ajaxissa, koristi kirjainyhdistelmä hänenkin pelipaitaansa. Urjalan kunnan sähköyhtiöstä saamia rahoja sijoitettiin aikanaan samaisen pankin omistamaan rahoitusyhtiöön. Sijoitukset tuottivat hyvin.

Kuten yleensä yrityskaupoissa ei yhtiöstä maksettua hintaa kerrottu julkisuuteen. Aikanaan sekin paljastuu. Ainakin Hackman-suvun perinteitä omistajana jatkava liikemies Hjallis Harkimo on tiettävästi luvannut kertoa osuutensa vasta sen jälkeen, kun kauppa on vahvistettu EU:n kilpailuviranomaisissa. Hollantilaisyhtiön osuus on 60 prosenttia.

Yrityskaupassa kertovassa uutisoinnissa kerrottiin, että ABN Amro Capital on ollut toteuttamassa viime aikoina 17 yritysjärjestelyä. Näistä kahdeksan on saatettu päätökseen. Seuraavan seitsemän vuoden aikana tapahtuu siis jälleen uusi järjestely omistuksessa, kun sijoitusyhtiö vetäytyy pois.

Oli myönteistä huomata, että Suomessa oltiin laajasti sitä mieltä että suomalaisen muotoilun lippulaiva pitäisi säilyttää kotimaisessa omistuksessa. Tätä mieltä olivat ostavat asiakkaat, kulttuuripiirit ja myös talouselämä. Ostajaehdokkaita oli alunperin parikymmentä ja vakavammin otettavia kymmenkunta. Toimivan johdon mukanaolo kilvassa oli tiedossa alusta alkaen. Se rauhoitti myös tehtaiden henkilöstöä.

Toimivasta johdosta omistajiksi ovat tulossa lehtitiedon mukaan toimitusjohtaja Tero Vähäkylä, johtaja Thomas Enckell, muissa pohjoismaissa olevista tehtaista vastaava Jan Johansson, ostoista ja myynnistä vastaava Hille Korhonen ja kasvavista Venäjän ja Baltian markkinoista vastaava Ari Siipivirta. Heillä kenelläkään ei ole ilmeisesti työkokemusta Nuutajärveltä.

Me urjalalaiset olemme olleet pahoillamme sitä, että Nuutajärvi-nimi on tuotemerkkinä poistunut käytöstä. Ehkä meidän murhettamme hieman lievittää tieto siitä, että myös sellaiset tuotemerkit kuin Arabia ja Hackman markkinoidaan ulkomaille nyt pelkästään Iittalan nimellä.

Nuutajärven lasitehdas on Urjalan vanhin teollisuusyritys. Vuodesta 1793 saakka on lasia valmistettu. Yli kahdensadan vuoden aikana on omistajuus vaihtunut muutaman kerran paikallisista kartanoista Wärtsilään. Itse olin kunnan luottamustehtävissä, kun tehdas siirtyi ensin Ahlstömille eli Nuutajärven tyttärelle Iittalalle ja sitten Hackmanille. Italialainen Ali Gorup ilmoitti heti, että se myy Iittalan, koska se halusi vain keittiölaitevalmistaja Metoksen. Ilmeisesti myynnistä kertyi sille mukava rahapotti.

Muutokset ovat olleet joskus vaikeita niin työntekijöille kuin Nuutajärven kyläyhteisölle ja Urjalan kunnalle. Nyt näyttäisi siltä, että on saatu kohtuullisen hyvä uutinen. Jatko riippuu paljon siitä, miten Nuutajärvellä onnistutaan. Tällä hetkellä näyttäisi lupaavalta.

Matkailun kannalta ja paikallisen lasinmyynnin kannalta olisi tärkeää, että Nuutajärven lasimyymälää ja koko tehdasmiljöötä palveluksineen markkinoitaisiin tehokkaasti. En usko vetäväni kotiinpäin, jos väitän, että lasimyymälä Nuutajärvellä on jopa parempi kuin Iittalassa. Se pystyisi palvelemaan huomattavasti nykyistä suurempaa kävijämäärää. On luonnollista, että turisti etsii Iittalan lasia Iittalasta eikä löydä niin helposti Nuutajärvelle. Alan harrastajat ja asiantuntijat ovat asia erikseen.

Nuutajärvellä tarvitaan siis lasin lisäksi muuta vetovoimaa. Tästä näkökulmasta katsottuna lasimuseon lopettaminen on väärä valinta, vaikka museon ylläpitäminen ei olekaan ydinbisnestä. Lähivuodet näyttävät miten Nuutajärvi pärjää Iittalan lipun alla.

Seppo Pirhonen

____________________________________________________________________

Forssan Lehti
25.6.2004
Urjalan kulmilta

Juhannus ja Suomen lippu

"Sinun kanssasi onnemme jaamme ja iskut kohtalon." Nämä lippulaulun sanat ovat tulleet mieleen, kun täältä Urjalasta ja lähiseudulta on kuulunut onnettomuusuutisia. Suomen lippu, juhannuksen, juhlija, on mukana yhteisissä onnen hetkissä ja surun keskellä.

Suomen lippu nykymuodossaan vahvistettiin toukokuussa 1918. Vahvana vaihtoehtona sille oli punakeltainen leijonalippu, joka perustui suuriruhtinaskunnan vaakunaan. Vaakunalippu liehui senaatin katolla myös itsenäissyyjulistuksen hyväksymispäivänä joulukuun kuudentena 1917.

Lippu oli mukana myös Kumtähden kentällä Flooran päivänä 13.5.1848. kun Vårt Land eli Maamme laulettiin ensimmäisen kerran. Tuolloin valkoisella pohjalla oli leijonakuvio. Vuosisadan loppupuolella alkoivat vakiintua Suomen väreiksi sininen ja valkoinen. Näitä värejä suosittiin erityisesti purjehdusseurojen lipuissa. Värit tulivat oikeastaan Venäjän lipusta, josta punainen raita jätettiin pois. Venäjän lipussa ovat trikolorin värit, mutta vain vaakatasossa ja hieman eri järjestyksessä kuin Ranskan lipussa.

Valtiolippu oli mahdollinen vasta itsenäistymisen jälkeen. Käyty kansalaissota vaikutti ehkä ratkaisevasti siihen, että luovuttiin punapohjaisesta leijonalipusta. Se on nähtävissä mm. Visavuoren museossa Sääksmäellä. Taisi olla Akseli Gallen-Kallela, joka piirisi ehdotuksen leijonalipusta. Sama mies suunnitteli myös Suomen kuninkaan rekvisiittaa kruunua myöten.

Lopulta päädyttiin pohjoismaiseen tapaan ristilippuun. Se tuntuu jälkeenpäin hyvältä ratkaisulta ja olemme suomalaisina ottaneet sen omaksemme. Se on yksinkertainen rakenteeltaan, vaikka varsikin kansainvälisissä yhteyksissä ei tunneta aina lipun oikeita mittasuhteita, jotka on tarkasti määrätty. Esimerkiksi Euroopan parlamentin aulassa oli aikanaan lippu, jossa ristiosa oli liian kapea.

Juhannuksesta tuli Suomen lipun juhlapäivä 70 vuotta sitten. Taisi olla Maila Talvion ehdotus. Niinpä tänään aattona saamme nostaa lipun salkoon iltakuudelta ja laskea sen alas juhannuspäivä iltayhdeksältä. Ainostaan nimikkopäivänään Suomen lippua saa pitää salossa läpi yön. "Sinä hulmullas mielemme nostat ja kotimme korotat."

Tänä vuonna on kulunut viisikymmentä vuotta siitä, kun juhannus irrotettiin vakiopaikaltaan. Ensimmäisen kerran vuonna 1955 uutta sääntöä ilmeisesti sitten toteutettiin eli juhannus ajoittuu kahden puolen Jussin päivää. Juhannus on Johannes Kastajan syntymäpäivä ja nimipäivä. Johannes Kastaja syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta.

Internetistä löysin yhden Urjalasta olevan, vuonna 1944 muistiinkirjatun, juhannukseen liittyvän sanonnan. Se on tietenkin ohje nuorille neideille: "Juhannusyönä on tytön syötävä yhdeksän silakkaa tai särkeä. Kun sitten hänelle tulee jano, näkee hän unessa sulhasensa, joka tulee häntä juottamaan."

Löysin myös mainion ohjeen juomisesta. Se on vallan papin antama. Laurentius Petrin saarnakokoelmasta vuodelta 1644, jolloin juhannusta oli ehditty jo viettää noin 300 vuotta Suomessa kristillisenä juhlana. Sitä ennen se oli ollut ilmeisesti suomalaisten Ukko-ylijumallel omistettu juhla. Papin varsin kohtuulliset ohjeet ovat:

"Enämbi viina saattaa ihmisen tompelixi,
wiisaat willidze ja hullut teke vielä hullummax,
turmele taidon, sytyttä hecuman, saatta capinan ja punaiset silmät:
teke köyhäxi ja kiwuloisexi, ilmoitta salaisuudet,
kohoitta Jumalan wihan, ja saattaa cadotuxen.
Sen tähden ei yxikän pidä juoman enä cuin tarpeexi ja terweydexi.
Juoda myös ilo picarit, eli iloxi ystäwällises cocouxis ei ole kielty,
cosca ylönpaltisus estetyxi tule, ja taito, tieto ja ymmärrys talles on,
ja wircans töihin sovelias. Pitä siis waari otettaman,
ettei yxikän määrä mital ja ylönpaltisudel pacota ja yllytä toistans
(erinomaisesti Nuorucaisia ja waimo wäke, ja ei yhtäkän)
ylidze sen Jumalisen tahdon, woiman, terweyden ja cunniallisuuden. "

Toivottavasti saitte selvää vanhasta kirjasuomesta. Eläkää ohjeen mukaan. Iloista juhannusta ja Suomen lipun päivää!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________

Forssan Lehti
18.6.2004
Urjalan kulmilta

Museoiden viesti

Joskus kesällä tulee sellainen olo, että ei ole mitään tekemistä. Silloin on täällä Urjalassa hyvä mahdollisuus lähteä tutustumaan kotipitäjän museoihin, joita täällä onkin poikkeuksellisen paljon. Ansio museoiden määrästä kuuluu kotiseutuhenkisille ihmisille eri kylissä. Unohtaa ei pidä myöskään Kytölän Arvon panosta. Hänet muistetaan vielä Urjalan ulkopuolellakin innokkaana museomiehenä.

Urjala-seura ja kunta ovat Nuutajärven Lasin kanssa julkaisseet uudistetun museoesitteen. Sitä on saatavissa kunnan matkailuinfosta, pienestä puurakennuksesta Pentinkulman motellin pihasta. Esite on osin päivitetty aikaisemmin ilmestyneen pohjalle. Tilanpuutteen takia siitä puuttuu uusin museo eli luokkahuonepirtti.

Museoiden ylläpitäminen ei ole tuottavaa bisnestä. Niinpä Nuutajärvellä sijaitsevan lasimuseon kohtalona saattaa olla toiminnan loppuminen. Koko lasituotannon kohtalo on auki, mutta innokkaita ostajia näyttäisi olevan ja hinta liikkunee 150 miljoonan euron paremmalla puolella. Näin kertovat lehtitiedot ja kyse on silloin koko Iittalasta, johon sekä Nuutajärvi että Humppilakin kuuluvat.

Urjalan museokeskittymä on Urjalankylässä, mikä on luonnollista, koska se on myös vanhinta asuttua seutua. Arvokkain kohteista ja ilmeisesti Urjalan vanhin rakennus on kivisakasti, jonka paanukaton Pyrintöläiset hiljattain tervasivat. Lienee urjalalaisilta aikanaan loppuneet rahat kivikirkon tekemiseen. Intoakin sopii epäillä, kun tutkii menneiden asiakirjojen valossa täkäläisten suhtautumista uusiin asioihin.

Museomäellä on kotiseutumuseo Urjanpirtti, Keinutuolinikkarin pirtti, tuulimylly, aitat ja Karhukorsu, jonka sijoittaminen tähän paikaan synnytti melkoisen kalapaliikin aikanaan. Nyttemmin on tutkittu ja osin ennallistettu vanhoja vallihautoja, jota ennen ensimmäistä maailmansotaa rakennettiin Urjalaan.

Talonpoikaisesta asumisesta ja piian ja rengin asumisesta saa käsityksen Urjalan museossa. Keinutuolinikkari ja suutarin verstas kertovat käsityöläisperinteestä. Keinutuolissa kuuluisimpia ovat juuri Urjalan ja Nakkilan mallit. Keinutuolien valmistus jatkuu Urjalassa edelleen teollisessa muodossa.

Torpparin ja rengin välimaastoon asettui muonamies, joka kävi talossa töissä usein käyttäen omia työkaluja. Palkkana oli asunto ja ruokaa eli muonaa. Moonamiehen elämästä kertoo Menosten museo. Maunulan kartanoon kuulunut rakennus oli senaikainen paritalo, jossa asui kaksi perhettä. Pari vuotta sitten toiseen asuntoon koottiin Urjalan koulumuseohankkeen välineistöstä luokkahuonepirtti kuvaamaan entisajan koulunkäyntiä.

Koskelan torppa puuttuu museoesitteestä kuten muutkin Väinö Linnan reitin kohteet. Tänään perjantaina avataan Honkolan VPK:n talolla Tuntemattoman sotilaan ympärille koottu näyttely. Kirjan julkistamisesta on kulunut 50 vuotta. Näyttelyn avaa Pohjantähti-elokuvien kirkkoherraa esittänyt teatterineuvos Matti Ranin. Samaisessa talossa on ollut aiemmin evakkonäyttely ja vuoden 1918 tapahtumista kertova näyttely.

Ikaalan Isotalon museo jää monelta näkemättä, koska museo on avoinna vain sopimuksen mukaan ja ihmiset eivät tule sinne hakeutuneeksi. Halkivahan kirkko ei ole museo, mutta siellä voi käydä

ihmettelemässä Suomen toiseksi suurinta kirkonkelloa, joka on puretusta Hämeenlinnan ortodoksisesta kirkosta. Urjalan kirkossa on pieni kirkkomuseo morsiushuoneen vieressä. Eteistilassa on myös aatelivaakunoita, joita on käytetty aikanaan hautajaiskulkueissa.

Urjalassa on edelleenkin muutama museoharrastuksen läpitunkema keräilijä. Heidän aineistoistaan saataisiin melko näyttäviä näyttelyitä. Oma ideani olisi saada aikaan Urjalaan tai johonkin muualle asutusajasta kertova talo navettoineen ja muine piharakennuksineen. Toisaalta se sopisi myös Loimaalle tulevan maatalousmuseon yhteyteen. Parikymmentä vuotta sekin hanke on ollut vireillä. Aikanaan myös Urjala oli vahvasti esillä maatalousmuseon sijaintipaikaksi.

Joka ei vanhaa tunne, ei ymmärrä nykypäiväkään ja on heikolla pohjalla rakentamassa kestävää tulevaisuutta. Siksi kannattaa käydä kuuntelemassa ja katselemassa, mikä viesti museoilla on meille.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
11.6.2004
Urjalan kulmilta

Kiinnostusta omiin juuriin

Neuvostoliiton suurhyökkäys kuusikymmentä vuotta sitten mullisti monen suomalaisen elämän. Karjalaan palanneet menettivät taas kotiseutunsa. Lounais-Hämeen kirkkomailla pidettiin monet sankarihautajaiset. Tali-Ihantalan torjuntavoitto merkitsi kuitenkin itsenäisyytemme säilymistä.

Neuvostojoukkojen suurhyökkäys käynnistyi Pietari Suuren syntymäpäivänä 9. kesäkuuta kello 5.55 mahtavalla tykistökeskityksellä etuasemassa Valkeasaaressa. Seuraavana päivän panssarit ja vihollisen jalkaväki vyöryi voimalla etulinjan läpi. Kymmenen päivää myöhemmin Viipuri oli menetetty. Venäläisjoukot etenivät kymmenessä päivässä pidemmälle kuin koskaan talvisodassa.

Jos hyökkäys olisi pysäytetty VT-linjaan (Vammelsuu- Taipale), muolaalaiset olisivat säilyttäneet kotiseutunsa. Heidän ja muiden Karjalaan siirtyneiden oli kuitenkin jätettävä kotiseutunsa nopeassa tahdissa. kaksi kolmesta karjalaisesta oli palannut jatkosodan aikana takaisin vallatuille alueille. Useat ehtivät olla siellä kolmen kylvön ja kahden korjuun ajan.

Viikonloppuna osallistuin isäni kotipitäjän Kuolemajärven kirkolla pidettyyn evakkoon lähdön 60-vuotismuistojuhlaan. Kuolemajärveläiset lähtivät pitäjän pohjoisosista maanteitä pitkin ja etelästä pääosin rautatiekuljetuksin. Ensimmäiset junat lähtivät 14.6. ja viimeinen 16.6.1944

Kuolemajärven asemalle jäi kahden puolen rataa valtava määrä pitäjäläisten omaisuutta nimilapuin varustettuna osin puulaatikoihin pakattuina osin irrallisina. Junia ei riittänyt omaisuuden kuljettamiseen, koska rintama eteni vauhdilla. Pääosa karjasta saatiin pois joko rautatie- tai maantiekuljetuksina.

Tällä kertaa pitäjän asukkaiden osoitteena oli Paimio ja Halikko. Talvisodan aikana kuolemajärveläiset evakuoitiin Urjalaan ja Koijärvelle. Matkalla lentokoneet ahdistelivat maanteillä kulkevia siviilejä ja myös junakuljetuksia. Viipuri piti osin kiertää, kun siellä oli ammusjuna saanut osuman ja räjähteli. Muutamilla asemilla kymmenittäin eri puolilta Kannasta pakenevia siviilejä kuoli tai haavoittui pommitukissa.

Kuolemajärveläisten tavoin monet luovutetun alueen pitäjäyhteisöt viettävät viimeisen lähdön muistojuhlia kesän aikana eri puolilla Karjalaa. Juhannuksena televisioidaan viime sunnuntaina taltioitu jumalanpalvelus Jääsken pitäjästä. Kymmenittäin linja-autoja odotetaan heinäkuun toinen päivä Tali-Ihantalan tienoille torjuntavoiton muistojuhlaan.

Kuolemajärveläisten muistojuhlassa oli mahdollisuus ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin osallistua myös ehtoollisen viettoon. Jumalanpalveluksen toimitti pastori Heli Aaltonen jonka vanhemmat olivat aikanaan evakossa Inkilän kylästä täällä Urjalassa Haritussa.

Kuolemajärven kirkosta ei ole jäljellä kuin kivijalka, josta voi hyvin päätellä Virolahden graniitista rakennetun kaksoisristikirkon muodon. Myös rappuset ovat paikallaan. Vuonna 1995 pystytettiin alttarin paikalle kirkon ja hautausmaan muistomerkki. Neljä vuotta myöhemmin sankarihaudalle pystytettiin muistomerkki panssariestekivestä. Kivessä on lueteltu kaikki sinne sankarihautaan siunatut.

Urjalan kirkon eteisessä on muistotaulu niistä karjalaisista sankarivainajista, jotka on siunattu Urjalan kirkkomaahan. Urjalalaisia taisteli aikanaan niin talvisodassa kuin jatkosodassa Kuolemajärven alueella. Tunnetuin talvisodan taistelupaikka on Summan kylä.

Nyt on karjalaisten mahdollista päästä käymään entisillä kotiseuduillaan. Myös veteraanit järjestävät retkiä katsomaan silloisia taistelupaikkoja. Kiinnostus omiin juuriin herää usein keski-iässä. On sitten Karjalan kohtalo tulevina vuosina ja vuosikymmeninä mikä tahansa, on tärkeää, että tieto sen suomalaisvaiheista ja asutuksesta saavuttaa uudet sukupolvet.

Myös alueen nykyiset sivistyneimmät asukkaat ovat kiinnostuneita sen historiasta. Heille on syytä kertoa suomalaisajasta. Moni kotiseudun kävijä onkin ystävystynyt uusien asukkaiden kanssa. Tosin ongelmiakin on. Uusirikkaat valloittavat parhaat rannat. Aina eivät edes valtiosopimuksin suojatut kirkkomaat jää rauhaan. Muistoja ei kukaan voi kuitenkaan riistää.

J H Erkon sanoin:" Kotisi ja maasi muista, sinne juuresi sitele. Mikä on kutsu kansallasi, siinä sullakin osasi."

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
4.6.2004
Urjalan kulmilta

Äänestysinto nousussa

Kokeilin muutamaa vaalikonetta. Kaikissa tulos oli erilainen. Ilmeisesti muutkin ovat todenneet saman. Vaalikoneilla voidaan siis päästä tulokseen, jota niiden laatija haluaa. Kysymysasettelulla voidaan ohjata sekä ehdokkaiden että äänestäjien vastauksia.

Vaalikoneet ovat muutamissa viime vuosien vaaleissa saaneet hyvän suosion. Suurimmat mediatalot Yleisradio, Sanoma Oy ja Alma-media ovat pystyttäneet omat koneensa niin kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa. Muutamat muutkin tahot ovat luoneet omat koneensa.

Vaalikoneita käytetään hakemalla niistä varmistusta omalle kannalle tai sitten ajankuluksi. Kovin harva ratkaisee pelkästään niiden perusteella äänestettävän. Nuorista en ole aivan varma. He ovat kuitenkin netin suurin käyttäjäryhmä.

Ehdokkaille on mahdollista vaalikoneen kautta saada ilmaista julkisuutta. Myös ehdokas voi taktikoida vastauksissaan. Hän voi vastata tavalla, jolla arvelee suuren enemmistön asennoituvan. Tähän voi heti todeta, että niinhän puolueet ja ehdokkaat tekevät muutenkin. Tästä seuraa se, että valitsijan mielessä tarjolla olevat vaihtoehdot muistuttavat toisiaan.

Yhden koneen mukaan minun pitäisi äänestää itäsuomalaista miestä. Toisen mukaan ääni olisi mennyt Varsinais-Suomeen, kolmannen Pohjanmaalle ja neljännen Pirkanmaalle. Parissa koneessa myös paljon parjattujen julkkisehdokkaiden joukosta olisi löytynyt äänestettävä nainen.

Koneet luettelevat kymmenkunta lähinnä omia vastuksia olevaa ehdokasta. Ne listaavat vastaavasti myös kaikkein kauimpana olevat ehdokkaat. Halutessaan saa selville myös kaikkien ehdokkaiden vastaukset. Mielenkiinnosta tarkistin, että löytyisikö maantieteellisesti lähellä olevista ehdokkaista samoin ajattelevia. Eipä juuri löytynyt.

Vaalikoneista voi saada myös listauksen puolueista. Ne näyttivät enemmän minun kohdaltani menevän kohdalleen. Tosin yhden koneen mukaan ykkösvaihtoehto olisi vaihtunut. Ero oli kuitenkin marginaalinen.

Yleisestä mielipiteestä on vaikea ensimmäisen ennakkoäänestyspäivän jälkeen vaikea mennä sanomaan mitään. Arvelen kuitenkin, että äänestysinto hieman kasvaa. Neljänkymmenen prosentin raja saattaa silti olla kova. Maaseudulla luulen aktiivisuuden olevan hieman korkeampaa.

Neljäntoista valittavan europarlamentaarikon tulisi olla suomalaisten ääni seitsemänsadan muun joukossa. Vähän hoopolta tuntuu, kun jotkut ehdokkaat yrittävät tämän lähtökohdan kieltää. Missään europarlamentin poliittisessa ryhmässä suomalaisia ei ole kovin monta. Vaikutusmahdollisuudet ovat kiinni taidosta, kyvystä ja kokemuksesta.

Kymmenen vuotta sitten urjalalaisista enemmistö äänesti liittymistä vastaan. Aika moni on säilyttänyt kielteisen kantansa ja ajattelee nytkin, ettei äänestäminen kannata. Osa puolesta äänestäneistä saattaa myös olla pettynyt ja miettii äänestämättä jättämistä.

Suomi on mukana EU:ssa ja siksi siellä pitää pyrkiä myös vaikuttaman. Asukasluvulla mitattuna osuutemme on prosentti. Arvelen, että vaikutusmahdollisuutemme ovat kuitenkin tätä suuremmat. Siksi kaikki mahdollisuudet on syytä käyttää hyväksi.

Suomalaisina Euroopassa saamme enemmän Euroopan unionista, mutta meillä on myös annettavana sinne monissa asioissa esimerkki, jonka perustalle yhteistä hyvinvointia tukevaa Eurooppaa voidaan rakentaa. Annetaan siksi äänemme kuulua ja käydään äänestämässä!

Seppo Pirhonen

________________________________________________________________________

Forssan Lehti
28.5.2004
Urjalan kulmilta

Paluu takaisin neuvostoaikaan

Urjalan kunnassa on toteutumassa merkittävä vallansiirto luottamushenkilöiltä virkamiehille ja eritoten johtaville virkamiehille. Hallintosäännön uudistus on käynnissä ja tulossa kesällä vielä valtuuston hyväksyttäväksi. Samalla kunnanviraston hallintomalliksi on otettu melkoisesti Urjalaa suurempiin kuntiin kehitelty malli palvelukeskuksineen.

Kaikki lähti liikkeelle konsulttityöstä, jossa yhdeksi kriittiseksi menestystekijäksi mainittiin hallinnon virtaviivaistaminen. Perusteluna on toimiva päätöksentekomalli. Jotta siihen päästäisiin, aiotaan supistaa kunnanhallituksen kokoa, lakkauttaa vapaa-aikalautakunta ja korvata koulujen johtokunnat vanhempainneuvostoilla. Urjalassa palataan siis neuvostoaikaan.

Kunnanhallitus on tosiasiassa keskeisin päätöksentekoelin kunnassa. Valtuustolla on ylin päätösvalta viime kädessä, mutta nyt kaavaillussa mallissa sen päätettäväksi jää kovin vähän asioita. Hallituksen kokoa aiotaan supistaa kahdella jäsenellä. Nykyvoimasuhteilla menettäjinä ovat suurimmat valtuustoryhmät keskusta ja sosialidemokraatit. Viimeksi mainitut tosin sopivat kokoomuksen kanssa valtuustokauden alussa yhden paikan luovutuksesta kahdeksi vuodeksi kokoomukselle, jotta saivat hallituksen puheenjohtajuuden kahdeksi vuodeksi.

Jäsenmäärän alentamisella pyritään myös vähentämään kylien edustusta hallituksessa ja myös virkamiesten ote on vahvempi pienemmässä hallituksessa. Miesten ja naisten väliset voimasuhteet ovat 4-3 jommankumman hyväksi.

Vapaa-aikalautakunta liitetään koulutuslautakuntaan, josta tulee sivistyslautakunta. Sille ei toisin ole hallintosäännössä lueteltu muista erityislautakunnista poiketen mitään tehtäviä yleisten tehtävien ohella.. Koulujen johtokunnissa on nykyisin lasten vanhempia, joten perustelu kodin ja koulun välisen yhteistyön parantamisesta kuulostaa ontolta, kun johtokunnat lopetetaan ja korvataan vanhempainneuvostolla. Niillä ei ole mitään virallista päätösvaltaa. Johtokuntien päästövalta siirtyy koulujen johtajille ja sivistystoimenjohtajalle ja joillekin muille virkamiehille.

Kunnan virastossa nykyinen toimistojako korvataan neljällä palvelukeskuksella, jotka ovat hallintopalvelukeskus, perusturvakeskus, sivistyspalvelukeskus ja tekninen palvelukeskus. Perusteluissa on mainittu, että nämä palvelukeskukset hoitavat palvelujen tuottamisen kunkin alan lautakunnan ohjauksessa ja valtuuston ja hallituksen tavoitteiden mukaan ja niiden antamilla resursseilla.

Ilmeistä on, että lautakunnissa saa olla todella vahvoja luottamushenkilöitä, jos he aikovat jotakin ohjata, sillä niin vahvaksi on tehty palvelukeskusten johtavien viranhaltijoiden päätösvalta. Valmistelu, asiantuntemus ja päätösten toimeenpano ja merkittävä määrä itsenäistä ratkaisuvaltaa on heidän käsissään.

Tosiasia on, että ellei luottamushenkilö pääse vaikuttamaan valmistelu- ja suunnitteluvaiheessa, niin hän on ulkona päätöksenteossa. Viimeistään hänet syrjäytetään väittämällä, että jokin asia on lakisääteinen, eikä siihen voida puuttua. Näihin väitteisiin virkamiehet ovat joissakin kunnissa turvautuneet myös silloin, kun asia ei ole ihan niin ollutkaan.

Suurin heikkous nykyisessä kunnallishallinnossa on jonkinlainen luottamushenkilöiden ja virkamiesjohdon välinen kissanhännänveto. Virkamiehet kokevat luottamushenkilöt

asiantuntemattomina ja välttämättömänä pahana. Luottamushenkilöt epäilevät aina virkamiehiä. Keskinäinen luottamus on ohutta. Myös sitoutuminen päätöksiin on valikoivaa. katsotaan, että kaikki linjaukset eivät sido virkamiehiä ja toiset eivät luottamushenkilöitä.

Eräs keino parantaa yhteistyötyön ilmapiiriä olisi virkamiehistä kostuvan johtoryhmän ja merkittävimpien luottamushenkilöiden säännölliset yhteistyöpalaverit.

Parhaillaan valmistaudutaan kunnallisvaaleihin. Ehdokkaiden haku on käynnissä. Osa ehdokkaiksi suostuvista valitaan valtuustoon. Valtuutetut vievät hallituspaikat ja muille ehdokkaille jää sitten lautakuntien jäsenyyksiä ja varajäsenyyksiä. Kysymys kuuluukin, miten pitäjän parhaat voimat saataisiin kiinnostumaan.

Tämä kirjoitus perustuu hallintosäännön ensilukemiseen ja on hieman kriittinen, jotta keskustelua syntyisi ajoissa. Jos nykyiset päättäjät ovat vakain tuumin liikkeellä, he myös ilmeisesti tietävät, mitä ovat tekemässä. Tavallisen kuntalaisen elämää nämä muutokset hetkauttavat siinä vaiheessa, kun asiat osuvat kohdalle.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
14.5.2004
Urjalan kulmilta

Näkymiä traktorin hytistä

Viime päivinä olen istunut aika paljon traktorin pukilla. On toukotöiden aika ja niissä puuhissa on monia vaiheita, jolloin peltoa käsitellään. Töiden lomassa ehtii miettiä kaikenlaisia asioita, varsinkin, kun radio sattuu olemaan mykkänä.

Syntymäkotini sijaitsee Kampparin kulman tien varressa. Itse asiassa se kylänä on vielä Laukeelaa. Tila on entinen Laukeelan Seppälän torppa. Muutama vuosi sitten naapurilta ostettu maa on puolestaan entistä Kunnas-Uotilaa, josta aikanaan on luovutettu siirtolaisasutukseen maata.

Meidän kulmalla viljeltiin joka talossa aikanaan ja melkein joka talosta lähti maitoa meijeriin milloin Suhosen Paavon vihreällä maitoautolla ja milloin jonkun muun maitokuskin mukana. Tonkapelillä silloin maito kulki.

Nyt maitoa ei lähde yhdestäkään talosta. Päätoimisia viljelijöitäkään ei ole kuin Honkaniemen Jaakko ja Hanna. Osa viljelystä luopuneiden maista on vuokralla. Osa on siirtynyt toisille lisämaiksi. Osa on istutettu koivulle ja osa on viljelemättä ja vähitellen pusikoitumassa.

Ikävalkon Hannu ahertaa koneineen aamuvarhaisesta iltamyöhään. Hän on kuorinut pelloiltaan mullan pois ja jalostaa sitä puutarhamullaksi. Ruokamultakerroksen alta hän on siirtänyt huomatavat määrät savea ja niinpä on syntynyt pieni lampi ja toinen vähän isompi, jota voisi jo kutsua järveksi.

Vataitten aukean maisemaa elävöittää joki, joka saa alkunsa Kortejärvestä ja tulee Nokoorin kosken kautta kylälle ja Hakkilan entisen myllyn jälkeen se yhtyy Tarpianjokeen. Välillä vesi on vähissä kuivina kesinä, kun Nokoorissa pidetään patoluukkuja kiinni. Tässä joessa tuli aikanaan opeteltua uimaan.

Vataitten suoralla on nykyisin kova liikenne. Autoja näyttää tulevan ja menevän. Tiellä on neljänkympin rajoitus, mutta kaikkia se ei näytä koskevan. Pölypilvi kohoaa korkealle ilmaan, kun jotkut päästelevät lähellä satastakin, ainakin noin traktorin ohjaamosta arvioiden.

Pikkupoikia kulkee pyörillä ja vähän isompia mopoilla. Heillä on yleensä virveli varusteena ja he suuntaavat Hakkilan koskelle. Lenkkeilijöitäkin kulkee silloin tällöin, osa kävellen, osa hölkytellen ja jotkut juosten. Keskustaajamasta katsoen tämä reitti on sopivan lähellä ja vaihteleva.

Lauantaiehtoona oli mukava tehdä huomioita elämänmenosta. Silloinhan tuli telkkarista jääkiekko-ottelu. Kun se päättyi laitettiin ensimmäisenä Merolla sauna lämpiämään. Sitten sauhu nousi Heinoon Eilan ja Erkin saunalta ja kohta Järvisen Sakarilta. Laineen Hely ja Olavi eivät lämmittäneet saunaa, sillä he kertoivat jo aiemmin päivällä menevänsä viimeistä kertaa Prostiin saunaan. Olavin kotipaikka on siirtynyt suvulta uusille omistajille. Vaittiselta, Linnalta eikä Hämäläiseltä näkynyt merkkejä puukiukaan sytyttämisestä.

Sauna kuuluu suomalaiseen lauantaihin. Meillä kotonakin oli lämmitetty ulkosauna ensimmäisen kerran tänä keväänä. Siellä on niin sanottu aitokiuas, jonka lämmittäminen vie oman aikansa. Kun sen kunnolla lämmittää, voi kylpeä pitkään. Häkälöylyt tietysti on heitettävä. Lehti tuli koivuun vauhdilla ja kohta saa uuden vihdan tai vastan.

Meikäläisen traktori ei ole viimeisintä huutoa. Takalasikin on rikki ja voitte vain kuvitella, kuinka paljon mullan pölyä tuppaa sisälle hyttiin. Kun siellä päivän viettää, niin mielellään illalla saunoo.

Osa pelloista oli jo toukokunnossa. Osa oli vielä turhan märkiä. Yli parinkymmenen millin sade kasteli melkoisesti kuivahtaneita peltoja. Sinänsä sade antoi vauhtia keväälle yhdessä hellejakson kanssa. Nyt on koettu sitten hallaöitä.

Olikin joidenkin kanssa puhetta siitä, että vaikka joskus aloitetaan huhtikuussa ja joskus on tehty toukoa vielä kesäkuussa, niin puintiaika ei niin paljon heitä. Vanha sanonta kyllä suosii aikaista aloittamista, kun sanotaan, että päivä keväällä on viikko syksyllä.

Tämmöistä oli siis elämänmeno meidän kulmalla traktorin hytistä nähtynä eräänä toukokuisina lauantaina.

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________
Forssan Lehti
7.5.2004
Urjalan kulmilta

Kaikki äidit ovat sankareita

Kirjoittaa äitienpäivästä jotakin uutta on yhtä vaikeaa kuin papin joulusaarnan valmistaminen. Jokaisella meistä on äiti. Lapsen ja äidin suhde on läheisin ja kokonaisvaltaisin. Se suhde ei myöskään koskaan lakkaa.

Äitienpäivänä muistetaan äitejä monin tavoin. Jokaiseen perheeseen, jossa on äiti, on muotoutunut oma tapansa viettää äitienpäivää ja muistaa äitiä. Näistä tavoista voi löytää paljon yhdistäviä tekijöitä. Paljon tapoihin ja käytänteisiin vaikuttaa myös perheen koko ja lasten ikä. Äidille parhaat hetket tulevat aidosta välittämisestä ja pienestä muistamisesta.

Äitienpäivänä kaikki äidit ovat sankareita. Jotkut heistä nostetaan valtakunnan parrasvaloihin, kun heille myönnetään ansiomerkki. Usein palkittavat äidit ovat suuren lapsikatraan kasvattaneita ja vaatimattomista oloista tulevia. Heille huomion suo mielellään.

Kaikki äidit eivät kuitenkaan tunne onnistuneensa. He kantavat syyllisyyden takkaa siitä, että eivät ole mielestään onnistuneet äiteinä. Epäonnistumisen tunne tulee lasten kautta. Lapsista ei ole tullutkaan sellaisia kuin äiti tai ympäröivä yhteisö odotti. Äiti kyselee jatkuvasti itseltään, että miksi meidän mukuloista tuli sellaisia. Miksi muut onnistuvat niin hyvin lastensa kanssa.

Pienten lasten äideillä on omat murheensa. Murrosikäisten kanssa kampailevilla on toisenlaiset huolet. Mutta myös aikuisten lasten äideillä on omat pulmansa. Isoäideilläkin on omat huolen aiheensa kolmannesta tai jopa neljännestä polvesta.

Useimmat käyvät arkista kamppailuaan yksin. Koti- ja työasioiden vuoksi usein tulee riitämättömyyden tunne. Ei tahdo jaksaa kaikkea sitä, mitä muu perhe tuntuu vaativan. Silloin äiti tinkii useimmiten omastaan: harrastuksista, itsestä huolehtimisesta, vapaa-ajasta, omista hankinnoista ja jopa yöunesta.

Nykyisin puhutaan paljon työuupumuksesta. Valtaosalle äideistä se on ollut tuttua jo useiden sukupolvien ajan. Potemiseen ei ole olut kuitenkaan aikaa. Työtä ja tointa on riittänyt. Elämän tähtihetket on pitänyt hakea pienistä arkipäivän asioista.

En halua edellä olevalla vahvistaa mitään äitien marttyyrikruunua ja sankaruutta. Olen yrittänyt kuvata sitä, miten äidit asiat joskus kokevat. Oma kokemus ja omat tuntemukset voivat olla aivan muuta, mitä muut näkevät ja kokevat.

Vaikka joskus olisi aihettakin, on aika vaikea mennä sanomaan, että sinä olet huono äiti. Anoppi- ja miniäsuhteita koskevissa tarinoista näitä sanomisia voi kyllä löytää. Vähintään yhtä pulmallista on sivusta mennä sanomaan, että sinäpä se vasta hyvä äiti olet. Jossakin elämänvaiheessa sen sanominen edes omalle äidille on vaikeaa. Useimmat haluaisivat sen sanoa omalle äidilleen vasta sitten, äiti ei ole sitä kuulemassa.

Televisiossa haastateltiin sunnuntaina äitienpäivämitalin saavaa kahdeksan lapsen äitiä ja kysyttiin häneltä kasvatusneuvoa. Äiti sanoi, ettei hänestä ole neuvojaksi, mutta korosti, että lapsille pitää olla aikaa ja aina lämmin syli tulla niin iloineen kuin murheineen.

Ehkä tämä hieno ajatus voitaisiin kääntää myös niin päin, että meillä muilla olisi antaa myös äidille lämmin syli tulla ja mennä iloineen ja murheineen. Äitikin tarvitsee omaa aikaa. Ei siksi, että hän sitten jaksaisi passata muuta perhettä entistä paremmin, vaan ihan itsensä takia.

Välttäkää krääsää. Jos haluatte antaa äidille jotain ainutkertaista, niin antakaa hänelle lahjaksi omaa aikaa. Aikaa lepoon ja virkistykseen, aikaa hiljaisuuteen ja yksinoloon ja aikaa puhumiseen ja kuuntelemiseen. Valkovuokkojen ja omatekoisen kortin avulla pääsee ehkä alkuun. Kiitos äiti!

Seppo Pirhonen

_________________________________________________________

Forssan Lehti
30.4.2004
Urjalan kulmilta

Aidon yhteistyön aika?

Kolmen kunnan kuntaliitosselvitys palasi lähtöruutuunsa, kun Valkeakosken kaupunki ilmoitti, että muiden kuntien on saatava taloutensa kuntoon ennen liitosta. Valkeakosken mukaan realistisempi liitosaajankohta olisi vuoden 1909 alku. Selvityksessä olivat mukana Toijala, Viiala ja Valkeakoski. Etelä-Pirkanmaan kunnista Kylmäkoski ja Urjala eivät lähteneet mukaan.

Viialassa ja Toijalassa ollaan nyt liitosta myönteisesti harkinneissa piireissä pettyneitä Valkeakosken asenteeseen. Selvitykseen lähdettäessä oli tiedossa sama asia, jonka Valkeakoski nyt totesi syyksi lykkäykselle. Kymmenet työryhmät ovat tehneet selvityksiä ja raportteja. Useita palavereja ja seminaareja on pidetty ja nyt todetaan kaiken olleen turhaa. Valkeakosken menettely koetaan välistävetona.

Tietenkin on totta, että liikkeellelähtö tapahtui hätiköidysti, kun tavoitteena oli kuntien yhdistyminen vuoden 2006 alusta. Kansanäänestyksiä ei nyt siis tule ja kunnallisvaalit käydään kaikissa kunnissa sitä silmällä pitäen, että valtuustot istuvat koko nelivuotiskauden 2005-2008.

Toijalan talous on pahiten kuralla. Katettavaa alijäämää on 3,2 miljoonaa euroa. Toijalassa asukkaita on 8300 ja se on pinta-alaltaan pieni. Sen taloutta ei siis rasita seikat, jotka sanotaan usein olevan Urjalan vitsauksena.

Myös Viiala oli pitkään ahdingossa, mutta on selviytynyt pahimmasta, joskin sielläkin on tiukkaa. Viiala on asukasmäärältään lähes Urjalan kokoinen ja pinta-alaltaan vain kymmenesosa Urjalasta.

Kuntaliitoshanke kariutui siksi, ettei riittävää tahtotilaa ollut. Valkeakoski on ollut muita huomattavasti suurempi ja sillä on oma toimintakulttuurinsa. Tähänastinen seutuyhteistyö on olut sille edullisempaa kuin kuntien yhtyminen. Se on luvannut hoitaa tehtävät muidenkin kuntien puolesta. Se on myös sanellut, kuinka yhteistyö kussakin yksityiskohdassa tehdään. Muiden osaksi on jäänyt tyytyä siihen ja maksaa lasku.

Toijalassa ja Viialassa ei ole myöskään riittävää liitoshalua. Ilmeisesti kansanäänestyksissä yhdistymissopimus olisi mennyt nurin. Kun jotakin kaatuu, on mahdollista, että jotakin uutta tulee tilalle. Ilmeistä on, että Valkeakoski jää osin uudella tavalla muotoutuvan yhteistyön ulkopuolelle. Ainakin siltä menee jonkin aikaa palauttaa toijalalaisten ja viialalaisten luottamus.

On mahdollista, että neljä kuntaa eli Toijalan ja Viialan lisäksi myös Kylmäkoski ja Urjala voivat löytää paremmin toisensa. Silloin ei kannata puhua kuntaliitoksista, koska sellaista tahotilaa, eikä tarvettakaan ole. Nyt on mahdollista syntyä tasavertaista uudelta perustalta lähtevää yhteistyötä, joka tasapuolisesti hyödyttää jokaista kuntaa ja niiden asukkaita.

Uuden yhteistyön olisi perustuttava luonnolliseen työnjakoon. Joku kunta hoitaa kaikkien puolesta koko alueella jonkin tehtävän ja joku toinen puolestaan toisen. Samalla on mahdollista myös kuntaparien yhteistyö, niin, että se hyödyttää molempia.

Suurimmat haasteet ovat terveydenhuollossa ja vanhusten hoidossa. Nämä toimialat vievät jokaisessa kunnassa 50-60 prosenttia kaikista menoista. Kun kustannuspaikkatarkkuutta vaaditaan, on se johtanut siihen, että asukkaat alkavat kärsiä siitä, että jokainen yksikkö miettii sitä minkä toisen yksikön saisi maksajaksi. Tässä on mukana myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä yksityissektorin kädenvääntö.

Myös sivistystoimessa niin kouluasioissa kuin vapaa-aikapalveluissa on mahdollista kehittää yhteistyötä ja työnjakoa. Samoin on laita teknisen toimen osalta ja ympäristöasioissa ja myös ehkä kaavoituksessa. Myös taloushallinnossa on mahdollisuuksia työnjaolla päästä säästöihin. Näyttää siltä, että siinäkin koko seutukuntaa koskeva yhteistyö takkuaa valkeakoskelaisessa ohjailussa.

Kaikilla kunnilla on nyt pohdinnan paikka. Kuntatalous on kireää ja valtiovalta ei näytä ottavan suurempaa vastuuta kansalaisten hyvinvointipalveluista. Väestörakenteen muutos vaikuttaa myös painotuksiin. Olisiko nyt aidon yhteistyön aika?

Seppo Pirhonen

_____________________________________________________________________

Forssan Lehti
23.4.2004
Urjalan kulmilta

Tärkeitä tiethankkeita

Urjalan kunnanhallituksen kannanotto Urjalan teiden peruskorjauksen kiirehtimisestä näyttää ensi silmäykseltä perustellulta. Päätöksessä haluttiin kiirehtiä tärkeimpiä tiehankkeita. Lähemmin tarkastellen valittu linja ei ole järkevä, koska Urjalalle tärkeät hankkeet tulevat rahoitettaviksi eri menokohteilta. Käytännössä kannanotto merkitsee sitä, ettei Urjalan tieasioissa tapahdu lähivuosina mitään merkittävää.

Kunnanhallitus päätti kannanotossaan Hämeen tiepiirin toiminta- ja taloussuunnitelmasta 2004 2008 kiirehtiä Lehmussuon eritasoliittymän rakentaminen valtatie 9:llä, kevyen liikenteen väylän rakentamista Urjalankylä Laukeela sekä Välkkilän paikallistien peruskorjausta Lisäksi hallitus kiinnitti huomiota perustienpitoon, talvihoitoon ja sorateiden hoitoon sekä yleensä teiden pitämiseen liikennöitävässä kunnossa myös maaseudulla.

Edellisestä kannanotosta lausunto poikkeaa siinä, että jo tiepiirin hankelistalla ollut Laukeelan ja Huhdin välinen kevytväylä on jätetty kokonaan pois. Myös Menosten ja Matkun välisen maantien parantaminen karsittiin pois.

Hallitus oli äänestänyt Punkalaitumen ja Vesilahden välisen maantien ottamisesta listalle. Puheenjohtajan ääni ratkaisi tasatilanteessa ehdotuksen kariutumisen. Yksi jäsen on siis ilmeisesti äänestänyt tyhjää.

Lehmussuon eritasoliittymä kuuluu pääväylien turvallisuuden kannalta tärkeisiin kohteisiin ja sen asema suunnittelussa on kohentunut. Sen toteuttamiseen ei tällä hetkellä ole kuitenkaan rahaa. Ilmeisesti tarvitaan vielä muutama vakava onnettomuus ennen kuin päättäjien silmät ja rahahanat aukeavat.

Urjalan pitäisi tarttua jokin aika sitten Humppilan kunnanhallituksen kannanottoon, jossa esitettiin koko ysitien parantamista välillä Aura - Kylmäkoski. Nyt tällä väylällä parantaminen tapahtuu Oriveden yläpuolella. Tähtäin on Humppilan ehdotuksessa noin kymmenen vuoden päässä. Kakkostiehän pääsi mukaan valtakunnallisesti merkittäviin hankkeisiin.

Alemman tieverkon määrärahat tulevat eri menokohdista kuin valtakunnalliset hankkeet. Siksi olisi tärkeä, että näissä hankelistoissa olisi kuntien kiirehtimänä kohteita, jotta valtakunnallisesti voitaisiin kiinnittää huomiota määrärahojen kohdentamiseen sekä maanteihin että paikallisteihin osalta. Tiebudjetti on Hämeessä tuntuvasti pienentynyt kymmenen vuoden aikana. Välkkilän, Menosten ja Halkivahan suuntien kaltaiset tiet ovat joutuneet kärsimään näistä vähennyksistä eniten.

Kevytväylähankkeita eli jalankulku- ja pyöräteitä haluttaisiin tiepiirissä rakentaa 170 kilometriä. Nykyisillä rahoilla pystytään rakentamaan vain vajaa kymmenesosa vuosittaisesta tarpeesta. Näistä pääosa rakennetaan Urjalaa huomattavasti vilkkaammille paikkakunnille.

Poistamalla Laukeelan ja Huhdin välisen kevytväylän, joka on ollut jo vuosisuunnitelmissa ja kiirehtimällä Laukeelan ja Urjalankylän väliä, ajatellaan, että olisi joku Urjala-kiintiö näiden väylien rakentamisessa. Näin ei todellisuudessa ole. On ilmeistä, että kuntalaisten ja tietä päivittäin käyttävien tärkeimmäksi kokema Urjalankylän suuntaa saa vielä odottaa rahoitusta muutaman vuoden. Tätä tukee myös se, että varsinainen tie päällystettäneen tänä kesänä.

Urjalan kunnanhallitus on kannanottonsa viimeisessä lauseessa aivan aiheellisesti kiinnittänyt huomiota maaseudun asemaan tieverkon ylläpidossa, kunnostuksessa ja parantamisessa. Pääväylät vievät pääosan potista. Tiemäärärahojen raju karsinta viimeisen vuosikymmenen aikana on johtanut koko tieverkon rapautumiseen. Liikennemäärät ovat kasvaneet ja myös autoilun tuottama verotulo.

Priorisointi eli tärkeysjärjestykseen laittaminen on tärkeää. Nykyisillä mittareilla maaseutu häviää niissä vertailuissa kaikilla mittareilla. Maaseutukuntien täytyisi omilla lausunnoillaan pitää päättäjien muistissa kaikki kohennusta kaipaavat tiet. Tampereelta katsoen koko Urjala on syrjäkulma.

Seppo Pirhonen

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
16.4.2004
Urjalan kulmilta

Rahaa kerätään monin keinoin

Koulun kevätpuuhiin kuuluu Menosissa jääkiekkokaukalon laitojen purkaminen. Tällä kertaa se tehtiin kiirastorstaina ja pääsiäisen jälkeen voitiin aloittaa jalkapallojakso liikunnassa. Laitojen purkamisen oppilaat suorittivat parissa tunnissa.

Laidat pystytetään loka- marraskuun vaihteessa. Silloin mukana ovat vanhemmat. Silloinkin työ sujuu hyvin, koska talkoojoukko on hyvin perillä sitä, miten laidat tulee koota. Palaset loksahtavat paikoilleen. Laidan suoristaminen ja alareunan tukkiminen siten, ettei jäädytysvesi pääse karkaamaan vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta.

Jääkaukalon jäädytyksestä ovat vastanneet palokuntaan kuuluvat vanhemmat. Kun oppilaat tulevat kouluun aamulla alkavat lapiot heilua ja kolat liikkua, jos yön aikana on satanut lunta. Jos lunta on tullut paksu kinos, tulee joku vanhemmista puhdistamaan sen traktorilla.

Koulun kannalta on kätevää, että kaukalo on pihassa. Varsin pian oppilaat tottuvat siihen, että luistimet sujahtavat jalkaan niin nopeasti, että myös välituntisin ehditään pelaamaan ja luistelemaan.

Kun jää sulaa, alkavat oppilaat kysellä, että milloinka laidat puretaan. Talven mittaan on laidan taakse kertynyt iso valli lunta. Kun se on sen verran laskenut, että laitamuttereihin päästään käsiksi, aloitetaan purkutyöt. Kun laidat on purettu, pääsee aurinko sulattamaan laitojen takana olleen lumen ja niin saadaan kivituhkapintainen kenttä jalkapallokentäksi.

Näin on tehty jo parikymmentä vuotta. Hieman huvittuneena luettiinkin erään konsultin paperista, että sivukylien kouluilla tulisi tämmöiset tehtävät ryhtyä hoitamaan talkoilla. Sellaisissa kylissä, joissa on koulu, on suositus ollut käytäntönä jo pitkään.

Nyt tilintarkastajat ovat huomanneet, että kouluilla on kunnan talousarvion ulkopuolella kulkevia tilejä pankeissa. On esitetty, että koulujen tulisi toimittaa nyt tilitiedot, jotta ne voitaisiin liittää kunnan taseeseen. Ajatus on herättänyt kummeksuntaa kouluissa.

Jo monta vuotta sitten kunta päätti, ettei se osallistu opintoretkien tai leirikoulujen rahoittamiseen. Koulujen ja luokkien on pitänyt hankkia omatoimisesti nämä varat. Joillakin kouluilla on pankissa oma tili, jota joku opettajista hoitaa. Joissakin kouluissa tiliä hoitaa joku vanhemmista. Joillakin kouluilla vastuu on jollakin johtokunnan jäsenellä tai vanhempainkerholla. Aina ei näihin tehtäviin ole helppo saada ketään. Jos tilit tulisivat kunnan taseisiin, olisi tilinhoitajia vieläkin vaikeampi saada.

Asiassa olisi siinä mielessä myönteinenkin puoli. Silloin nähtäisiin, kuinka paljon vanhemmat ja oppilaat erilaisilla talkoilla rahoittavat tehtäviä ja hankintoja, jotka kuuluisivat koulun ylläpitäjän maksettavaksi. Mutta turha byrokratia tappaa usein omatoimisuuden ja yritteliäisyyden.

Urjalan kaikki koulut hankkivat rahaa monin keinoin. Myyjäiset, torimyynti, arpajaiset, joulukuusien myynti, diskot, erilaiset yritysten antamat talkootyöt, pullojen ja paperin keräykset ovat tavallisimpia rahan hankintatapoja. Myös erilaisten tuotteiden kuten talous- ja vessapaperin myynti on tullut tutuksi. Vain kekseliäisyys rajaa näitä laillisia rahanhankintakeinoja.

Koulut ovat käyttäneet hankkimansa varat paitsi opintoretkiin myös erilaisiin hankintoihin. Vuosien mittaan on hankittu pianoja, televisioita, videoita, tietokoneita, kalusteita, erilaisia muita opetusvälineitä ja koulu- työtarvikkeita sekä myös kirjoja tai kirjasarjoja. Usean koulun liikuntavälineistö on saanut tällä tavalla täydennystä.

Tämäkin on siis koulujen arkea. Tänä iltana on meillä disko ja ensi lauantaina kerätään taas paperia ja pulloja. Koulun paperivarasto on talven mittaan täyttynyt oikein mukavasti. Kyläläiset ja erityisesti kesäasukkaat ja monet muutkin lähiseutujen asukkaat ja yritykset voivat tuoda varastoon paperia heille parhaiten sopivaan aikaan. Paperit saadaan pois nurkista ja kiertoon. Koulu saa rahaa ja samalla lapset oppivat, että mikään raha ei tule ilmaiseksi.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun

_______________________________________________________________________

Kyläkouluseminaari 27.3.2004 Tampere
Miten puolustaa kyläkoulua?
Luentorunko
Koulunjohtaja Seppo Pirhonen
Julkaisuvapaa klo 9.30

Miten puolustaa kyläkoulua?

Motto: Kun koulu joutuu lakkautuslistalle, kaikki päätökset ovat väliaikaisia, kunnes koulu on saatu lopetettua. Vain harvat selviävät tässä taistelussa hengissä.

Suomessa on paljon kouluja jotka ovat olleet vuosia tai jopa vuosikymmeniä lakkautusuhan alla, mutta ne ovat sinnitelleet tähän saakka. Miten se on mahdollista?

Kyläkoululla tarkoitetaan yleensä kaksi-, kolmi- tai neliopettajaista koulua, jossa on oppilaita 15-80. Pirkanmaalla ei ole yksiopettajaisia kouluja. Kahden opettajan ja koulutyöntekijän koulu on Suomessa yleisin koulutyyppi.

Mediassa on sisäistetty kyläkoulujen uhanalaisuus. Miltei ensimmäinen toimittajan tekemä kysymys on, että onko teidän kouluanne suunniteltu lakkautettavaksi.

Suomessa on kyläkouluja paljon siksi, että aikanaan oppivelvollisuutta säädettäessä lähdettiin siitä, ettei kenenkään oppilaan koulumatka olisi viittä kilometriä pidempi.

Peruskoulujärjestelmään siirtyminen 1970-luvulla antoi monille kyläkouluille lisäaikaa, koska neljänneltä luokalta ei siirrytty ylä-asteelle. Oppilas on ala-asteella tai kuten nykyinen termi kuuluu vuosiluokilla 1-6 siis kuusi vuotta.

Uudessa koululainsäädännössä on pyrkimyksenä hälventää perinteisen ala-asteen (luokat(1-6) ja yläasteen (luokat 7-9) rajaa. Käsitteinä on otettu käyttöön joissakin yhteyksissä alakoulu ja yläkoulu entisten aste-nimitysten sijaan.

Kun ryhdytään puuhaamaan kyläkoulun lakkauttamista, käytetään yleisesti kunnallistaloudellista, pedagogista ja sosiaalista argumentointia. Seuraavassa tarkastelen näitä perusteluja tarkemmin ja esitän niihin puolustuksen näkökohdat.

Kunnallistalouden säästövaatimukset

1. Yleisin perustelu kyläkoulujen lakkautukselle on kunnallistaloudellinen. On vallitsevana käsitys, että pieni koulu on kallis ja sen lopettamisella saadaan miljoonasäästöt.

2. Useimmiten lakkautusesitykset tehdään kunnan talousarvokäsittelyn alla nopeasti ja lyhyellä varoitusajalla. Mitään tarkkoja laskelmia ei ole Yleisin heitto on, että kaksiopettajaisen koulun lopettamisella kunta säästää 40 000 - 50 000 euroa vuodessa.

3. Edelleen perustellaan, että kouluverkolle pitää tehdä jotakin, koska väkimäärä laskee ja syntyvyys vähenee. Säästöjä on löydyttävä, jotta sosiaali- ja terveystoimi voidaan rahoittaa.

Lainsäädännössä pyrittiin pitkään suosimaan pieniä kouluyksiköitä alentamalla valtakunnallisesti säädeltyä pienen koulun oppilasrajaa. Nykyisin voimassa olevassa valtionosuusjärjestelmässä valtionosuus on oppilaskohtainen.

Laskentaperusteissa on pienen koulun lisä alle 80 oppilaan kouluille. Laskentajärjestelmä valtionosuuden laskemiseksi on monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä. Usein ei osata laskea koulun lakkautuksen vaikutusta kunnan koulutoimen valtionosuuteen.

Kyläkouluverkosto tuotti aikanaan Internetiin VOS-laskurin, jossa kaikki tekijät on otettu huomioon. Valtionosuuden menetyksen ohella on otettava huomioon laskemissa lisääntyvät koulukyyditykset ja ne olisi laskettava jokaisen oppilaan kohdalta tapauskohtaisesti.

Luottamushenkilöiden on miltei mahdoton kyseenalaistaa laskentaperusteita, koska heillä ei ole käytettävissään laskennassa tarvittavaa aineistoa.

Kiinteistömenot pitää myös ottaa huomion. Paljon vaikuttaa myös se jääkö lakkautettava koulu kunnan omistukseen ja kyläläisten käyttöön vai myydäänkö se. Joissakin tapauksissa valtio voi myös periä takaisin koulun korjaukseen antamaansa valtionosuutta.

Verotulojen menetykset opettajien ja muun henkilökunnan osalta on otettava huomioon sekä osin myös välillisesti koulun käyttämien välillisten palvelujen kautta. Kunnallisveron tuotto menetetään. Sen ohella on huomattava myös mahdollisesti tapahtuva poismuutto ja paikallisten kaupallisten palvelujen vähentyvä käyttö.

Oppilaiden mahdollinen siirtyminen tosiin kuntiin käymään koulua, jolloin he vievät myös valtionosuuden koulun sijaintikuntaan.

Tarvitaanko siinä koulussa, johon oppilaat aiotaan siirtää peruskorjauksia tiloihin ja tarvitaanko lisää opettajia ja muuta henkilökuntaa?

Laskentaperusteissa pitää ottaa huomioon myös pääomamenoina koulujen hyväksi tehdyt investoinnit.

Mielenkiintoinen oppilaskohtaisen hinnan vertailuperuste on kyläkoulukustannuksen ja yläastekustannuksen vertailu. Yhtä arvokasta on sijoittaa niin nuoreen kuin vanhempaankin koululaiseen.

Opetukselliset perustelut

1. Pedagogisena perusteluna käytetään sitä, että opetus ei ole niin tasokasta kuin suurissa yksiköissä. Oppilailla ei ole valintamahdollisuuksia. Väitetään yhdysluokkaopetuksen olevan ongelmallista ja heikompitasoisempaa kuin yksittäisen luokan opettamisen. Faktana esitetään myös, että oppilaat saavat suuremmassa koulussa parempaa opetusta.

2. Väitetään, että opettajia on vaikea saada kyläkouluille. Virat täytetään usein väliaikaisina, koska kouluja kumminkin joudutaan lakkauttamaan.

Koulujen oppimistuloksissa ei ole tutkimusten mukaan koulun koosta johtuvia oppimiseroja. Joissakin asioissa pieni koulu painottaa eri asioita. Sosiaaliset taidot, itsenäinen työskentelykyky, pienempien huomionottaminen voivat korostua. Toisaalta suurissa kouluissa voi olla enemmän erikoistiloja ja muuta erityisosaamista. Usein pienet koulut ovat olleet joissakin asioissa tiennäyttäjinä. Jokaisella koululla on omat vahvuutensa.

Yhdysluokka on kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti toimiva. Oppiminen tapahtuu yksilöllisesti pienissä ryhmissä. Oppilas saa alemmilla luokilla etukäteistietoa tulevasta ja ylemmillä luokilla kertaavaa ainesta. Harvoin kukaan on luokallaan yksin.

Virkojen väliaikainen täyttäminen voi johtaa siihen, ettei opettajia saada. Miesopettajia on peruskoulussa aina vain vähemmän. Johtajatehtävien myötä heitä saatiin myös kyläkouluihin. Koulutuksellisesti epäpäteviä opettajia on ilmeisesti eniten Helsingin seudulla, jossa ei juuri ole pieniä kouluja.

Nykyiseen opettajankoulutukseen sisältyy hyvin vähän yhdysluokkaharjoittelua ja harjoittelua pienillä kouluilla, joissa on 3-6 luokkia. Tähän seikkaan ovat muutamat koulutuksen asiantuntijat kiinnittäneet huomiota. Jossain vaiheessa oli jollakin opettajankoulutusyksiköllä tarkoituksena perustaa kyläkouluun erikoistumisen linja.

Opetus on yhtä hyvää pienessä kuin suuressa koulussa. Yhdysluokan opettaminen edellyttää kokemusta ja monipuolista ammattitaitoa. Joskus opettajat kokevat, ettei heidän työtään arvosteta riittävästi. Myös kollegat voivat vähätellä kyläkoulun opettajia. "Opettajasta tulee joskus hyvä vain sillä, että hän opettaa isommalla koululla." "Kyläkoulun opettajalla onkin oltava vahva itsetunto ja hänen on voitava kokea työlleen tarkoitus."

Suurissa luokissa lisääntyy myös erityisopetuksen tarve joissakin tapauksissa, kun oppilasta kohti on vähemmän aikaa. Erityisopetuksen tarve näyttää muutenkin kasvavan ja kouluissa tarvitaan moniammatillista osaamista

Joskus opetuksellisesti tarvitaan kunnan taajamakouluista suurista luokista siirtomahdollisuus erityistä apua tai rauhallisuutta vaativalle oppilaalle, joka pärjää pienemmässä ryhmässä. Jos kyläkoulut lopetetaan, tätä mahdollisuutta ei ole.

Sosiaaliset perustelut

1. Sosiaaliset perustelut. Oppilas joutuu olemaan yksin luokalla. On vaikea saada joukkueita liikuntatunneilla jne.

Kyläkoulussa oppilas on harvoin yksin vuosiluokallaan. Aina hänellä on ainakin yhden toisen luokan oppilaita ja usein neljältä vuosiluokalta oppilaita. Isommista oppilaista on hänelle turvaa ja mallia." Eihän työpaikallakaan ole aina samanikäistä kaveria."

Oppilaiden ja vanhempien tärkein koulun valintaperuste on etäisyys kouluun. Joskus voi myös koulun erikoistuminen tai opetuksen painottuminen tai kerho- ja muu oheistoiminta vaikuttaa valintaan. Tällöin kunta ei osallistu kuljetuskustannuksiin, jolloin vain harvat voivat käyttää tätä mahdollisuutta

2. Ennusteisiin vetoaminen

Ennusteet toteuttavat itseään, koska halutaankin koulun loppuvan. Ei tehdä mitään sen eteen, että kylään tulisi uusia asukkaita ja lapsia. Jos koulun lopettamisesta puhutaan kahdesti vuodessa, täytyy olla todella rohkea muuttaakseen sellaiseen kylään.

Kyläkoulun oppilasmäärä on vaikea luotettavasti ennustaa. Muuttoliikettä on molempiin suuntiin. Kylän aktiivisuudesta riippuu saadaanko uusia asukkaita ja miten tulijat otetaan vastaan. Maalle olisi tulossa suhteellisen hyvin toimentulevia nuoria perheitä, jotka hakevat muutaman hehtaarin kokoista pientilaa hevosharrastukseen.

Kun koulun lakkautusajatus on julkistettu, on joskus myöhäistä toimia asukkaiden saamiseksi. Joskus on lehdessä juttuja, joissa kerrotaan suurperheiden pelastaneen koulun. Joskus näiden muuttajien joukossa on perheitä, joiden muuttoavustuksen ja vuokraennakon on maksanut lähettävä kunta ja heistä tulee uudessa kotikunnassaan toimeentulotuen vakioasiakkaita.

Asukkaiden saamisessa kannatta ponnistelut kohdistaa myös sellaisiin, joilla on jokin yhtymäkohta kylään. Vapaiden tonttien ja eritoten asumiskelpoisten talojen kartoitus on paikallaan. Markkinointiin on mahdollista saada myös tukea. Keltainen pörssi ei maksa.

3. Vastakkainasettelun korostaminen. Kun pienet koulut ovat niin kalliita, joutuvat isot koulut kärsimään suurista ryhmistä, pienistä tuntiresursseista, puutteellisesta oppimateriaalista jne

Kouluja lopetetaan säästöjen saamiseksi. Juuri milloinkaan eivät muut koulut ole saaneet yhtään rahaa lisää toimintaansa. Tähän halpaan ei kannata mennä, sillä tästä on paljon näyttöä useista kunnista. Raha on aina pois koulutoimelta ja sitä kautta viimekädessä lapsilta. Vastakkainasettelu on "hajoita ja hallitse"- politiikkaa.

4. Väitetään, että koulujen puolustaminen on vain kyläpolitiikkaa.

Usein koulujen puolustajia syytetään kyläpoliitikoiksi, jotka eivät välitä kokonaisuudesta. Jos kunnassa ei ole palvelukykyistä keskusta, ei sen laidoillakaan ole elämää. Toisaalta, jos kylissä ei ole elämää, ei ole palvelukykyistä keskustakaan. Useimmat muuttajat valitsevat kirkonkylän sijasta aidon maaseudun, jos haluavat maalle. Kuntaliitoksissa myös kirkonkylistä ja entisistä kuntakeskuksista tulee oikeuksiaan puolustavia kyläsiä.

Päätöksentekijöillä on usein hyvin puutteelliset tiedot kouluasioista. He joutuvat luottamaan valmistelijoiden usein tarkoitushakuiseen informaatioon. Siksi päättäjiin kannattaa ottaa yhteyttä ja pitää heidät ajan tasalla.

On myös sellaisia päättäjiä, jotka haluavat puolustaa vain oman kylän koulua tai vain niin kauan kun heillä on omia lapsia siellä. Samassa veneessä olemisen viisaus kannattaa muistaa. Muisti voi olla pitkä kouluasioissakin. "Olit meidän koulua vastaan, en puolusta sinunkaan kouluasi."

On tärkeää myös vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, kertomalla koulusta aika ajoin myönteisiä uutisia paikallis- ja maakuntalehdille ja muille tiedotusvälineille. Tuttua ja hyvässä maineessa olevaa palvelua on vaikeampi lopettaa.

5. Jos päättäjät tukevat koulujen säilyttämistä, virkamiehet eivät sitoudu päätökseen. Kaikki päätökset ovat vain lykkääviä. Koulun lakkautus on vain ajan kysymys.

Jatkuvan epävarmuuden ylläpitäminen vaikeuttaa kylien, koulujen ja vanhempien, henkilöstön pitemmän aikavälin suunnittelua. On todella henkisesti raskasta työskennellä koulussa, joka joutuu parikin kertaa vuodessa puolustamaan olemassaolonsa oikeutusta. Epävarmuus on raskasta myös lapsille.

Päättäjillä tulee olla selkeät kriteerit koulun ylläpidolle päättämällä esimerkiksi oppilasrajat. Kun rajat ovat selvät ja niihin myös sitoudutaan, on kaikilla aikaa toimia. Kyläläisillä on mahdollisuus toimia koulun oppilasmäärän turvaamiseksi. Jos siinä ei onnistuta ja oppilaat vähenevät asetettujen minimirajojen alle, ymmärtävät he myös koulun lakkauttamisen. Sitä eivät kyläläiset ja vanhemmat ymmärrä, jos toimintakykyistä koulua yritetään milloin milläkin perusteella lakkauttaa.

Muita näkökohtia

Koulun merkitys kyläläisten vapaa-ajanvieton ja muun toiminnan kannalta on suuri. Koulu on usein pienten alle kouluikäisten lasten päiväkerhopaikka sekä koululaisten kerho- ja liikuntapaikka. Kansalaisopistojen piirit kokoontuvat kouluilla. Muita käyttäjiä ovat seurakunnat ja kylien järjestöt. Useilla paikkakunnilla kouluista on kehitetty todellisia monitoimikeskuksia, jotka palvelevat vauvasta vaariin.

Kun kyläläiset ja vanhemmat puolustavat kouluaan, heitä syytetään tunteellisesta suhtautumisesta asioihin.
Koulun lakkautus onkin monelle isku vasten kasvoja ja siihen reagoidaan voimakkaasti. Tällöin tunnereaktiot ovat ymmärrettäviä. Usein valmistelijat syyttävät tunnereaktioista silloinkin, kun niitä ei ole.

Ongelmalliseksi koetaan myös se, että taloudellisten kriteereiden lisäksi muita arvoja on vaikea muuttaa markoiksi. Siksi näitä koulun puolustajien esittämiä näkökohtia vähätellään ja aina niihin ei reagoida millään tavalla.

Pienissä kouluissa vanhemmat osallistuvat paljon erilaiseen talkootoimintaan, jolla hankitaan varoja koulun toimintaan tai ylläpidetään koulun erilaisia toimintoja. Vuositasolla tämä työn rahallinen merkitys on huomattava.

Kunnallisvaalivuosi on viisauden alku. Päättäjät haluavat uusia paikkansa. Siksi he kuuntelevat valitsijoitaan herkemmällä korvalla. Vaalien alla kannattaa ehdokkailta itseltään ja vaalikoneiden kautta kysyä suhtautumista kyläkouluihin. Vastaukset on myös viisasta tallettaa vastaista käyttöä varten äänestäjän kuluttajansuojan kannalta.

Lohet joutuvat uimaan vastavirtaan varmistaakseen sukunsa jatkumisen. Kyläkoulun puolustaminen on usein vastavirtaan kulkemista, kun keskittäminen ja suuren ihannointi ovat vallitseva ajatuskanta. Toimiva ja elinvoimainen kyläkoulu antaa hyvät ja kestävät eväät elämään. Siksi se on puolustamisen arvoinen.

Sivun alkuun
______________________________________________________________________

Forssan Lehti
9.4.2004
Urjalan kulmilta

Ajatuksia uskosta

Pääsiäinen tarjoaa useimmille meistä neljä vapaapäivää. Juhlan aihe ja merkitys tapoineen on kaiken aikaa hämärtynyt. Palmusunnuntain itäsuomalainen kristillispohjainen virpomisperinne on sekoittunut pakanalliseen noitaperinteeseen. Tänä vuonna lehtitiedon mukaan noidan huivin korvasi Harry Potter kirjojen ja elokuvien vaikutuksesta velhon hattu.

Luterilaisessa kirkossa paasto ei ole perinne samaan tapaan kuin ortodokseilla tai katolisessa kirkossa. Oikeastaan sen merkitys meilläkin tunnustetaan, mutta korostetaan enemmän sen hengellistä sisältöä. Ajalle, jossa kaikki täytyy saada heti, olisi erilaisista nautinnoista pidättymään vaativa paasto hyvinkin paikallaan.

Hiljaisen viikon merkitys on myös ohentunut. Aikanaan kouluissa myös kiirastorstai kuului pääsisäislomaan. Pitkäperjantaista varmaan vanhemmat lukijat muistavat, että silloin eivät lapset saaneet meluta ja leikkejäkin rajoitettiin. Kaikenlainen naulaaminen oli kiellettyä. Päivä tuntui sananmukaisesti pitkältä.

Pääsiäinen ei ole ollut kirkossakäynnin osalta läheskään niin suosittu kuin joulu, vaikka itse asiassa kristillisen pelastususkon kannalta pääsiäinen on tärkein kirkollinen juhla niin meillä kuin ortodokseilla. Aikanaan pääsiäinen olikin tästä syystä suosittu kastepäivä.

Ihmiset tuntuvat kaipaavan enemmän elämyksellisyyttä. Joissakin seurakunnissa järjestetyt kuvaelmat, joihin ihmiset voivat ottaa osaa, ovat saaneet suuren suosion. Urjalassa on kokeiltu keskiyön tapahtumia, jossa kirkko on pimeänä sinne tultaessa ja täysvalaistuna, kun sieltä lähdetään. Pimeän ja pahan valta on voitettu.

Täällä on myös ollut mahdollisuus osallistua muulla tavoin. Joskus on ollut mahdollista kulkea tapahtumanurkkauksesta toiseen ja kokea piinaviikon tapahtumat kuvaelmina tai näyttelyinä. Yritystä ei siis seurakunnan väeltä ole puuttunut uudistaa ja etsiä keinoja tuoda sanoma lähemmäksi nykyajan ihmistä.

Julkisuudessa oli hiljattain tutkimus, jonka mukaan osa kirkon työntekijöistä kyseenalaistaa kirkon keskeisiä opinkappaleita. Kansan suussa on aina puhuttu leipäpapeista, millä on tarkoitettu sellaista henkilöä, joka virkansa puolesta puhuu, kuten odotetaankin. Ehkä kansa on vaistonnut kenen julistuksessa on ja henki mukana.

Kaikki ne, jotka ovat joskus puheita pitäneet, tietävät, ettei aina voi onnistua. Itse ei pääse asiaan oikein sisälle, kuulijat eivät sytytä tai sattuu muuten vain olemaan huono päivä. Tämmöistä varmaan sattuu seurakunnan palveluksessa oleville.

Jos itse ei usko siihen, mistä puhuu, on vaikea saada muitakaan uskomaan. Papit ja muut seurakunnan työntekijät joutuvat kuitenkin esimerkiksi kuolevia kohdatessaan tilanteisiin, jossa aitous punnitaan. Myös lapset ovat herkkiä aistimaan, milloin puhe ja opetus on aitoa.

Eihän siitäkään mitään tulisi, jos valtiojohto menettäisi otteensa kansakunnan edun valvonnassa tai, jos kunnanjohtaja ei uskoisi kuntansa itsenäisyyteen, toimitusjohtaja firmansa menestymiseen ja lääkäri sairauden parantumismahdollisuuteen.

Usko tulevaisuuteen on ollut lujilla välillä meillä tavallisillakin ihmisillä. Työntekijä on saanut pelätä työpaikan lähtemistä, maanviljelijä selviytymistään byrokratian kiemuroissa, nuori pohtiessaan ammatinvalintaansa tai perheenäiti laskiessaan miten rahat riittävät ruokaan ja lasten vaatteisiin.

Jeesuskin huusi ristillä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Viimeiset sanat olivat kuitenkin: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Kiirastorstaina hän rukoillessaan pyysi taivaallista isää ottamaan, jos mahdollista, pois kärsimyksen maljan. Hän kuitenkin jatkoi, että tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun." Ehkä meidän kaikkien kannattasi ainakin silloin tällöin pohtia, mitä se Taivaan Isä mahtaisi tästä ajatella. Iloista pääsiäistä!

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun

______________________________________________________________________

Forssan Lehti
2.4.2004
Urjalan kulmilta

Pienestä pitäen työntekoon

Mistä kesätyötä? Siinä on monen nuoren pulma. Osa tarvitsee harjoittelupaikkaa ja muut tuloja välttämättömien ikäkauteen kuuluvien menojen kattamiseen. Joillakin on tavoitteena säästäminen johonkin kestokulutustavaraan tai vaikkapa ajokorttiin. Myös opiskelukuluja katetaan sekä kesätöillä että opiskelun aikaisella osa-aikatyöllä.

Maaseudulla maatalous ei työllistä nykyisin kovinkaan monta nuorta. Sokerijuurikkaan harvennuksia ei ole.Täällä myös mansikanviljely on vähäistä kuten muukin samankaltainen töllistävä erikoiskasvien viljely.

Teollisuuden osalta joissakin yrityksissä on periaatteena, että ensisijaisesti kesätöitä annetaan työntekijöiden jälkikasvulle. Sehän on ihan ymmärrettävä periaate. Osa teollisuuden työpaikoista menee eri alojen harjoittelijoille. Tämä on järkevää ajatellen yrityksen tulevan työvoiman hankintaa. Teolliset ammatit eivät ole olleet kovin suosiossa nuorten parissa, joten ala on kantanut huolta tulevasta työvoiman rekrytoinnista.

Nuoren ammattiin valmistuvan kannalta työharjoittelu ja kesätyö tulevalla alalla antaa osviittaa tulevasta. Samalla voi pohtia sitä, että onko valittu ala tai suuntautuminen oikea. Usein kesätyö antaa myös lukuhaluja, kun motivaatio kasvaa.

Palveluala on suurin työllistäjä ja siellä on myös runsaasti kesätöitä. Kukin palveluala hakee ensisijaisesti oman alansa osaajia, mutta myös muille järjestyy kesätöitä. Tosin aikaisin tammi- helmikuussa on pitänyt jo olla liikkeellä. Osan työpaikka on varmistunut jo edelliskesänä, jos työpanokseen on oltu yrityksessä tyytyväisiä.

Urjalan kunnan kesätyöpaikkojen haku päättyi maaliskuun lopussa. Muiden tehtävien osalta haku päättyy aivan näinä päivinä. Kunta ottaa öihin kuukaudeksi ja maksaa viisi euroa tunnilta. Paikat arvotaan, joka on toisaalta tasapuolista. Kaikilla on samat mahdollisuudet. Toisaalta teknisessä toimessakin on töitä, joissa alan kokemuksesta tai koulutuksesta voisi olla hyötyä. Joskus käy niin, että myös varasijoille arvottu voi päästä töihin.

Kunta maksaa myös kesätyötukea yrityksille, jotka työllistävät 16-22 -vuotiaita toukokuun puolivälistä elokuun loppuun. Työjakson pituus pitää olla vähintään neljä viikkoa ja palkan työehtosopimuksen mukainen. Päivittäinen työaika on oltava vähintään kuusi tuntia. Vanhempien yritykselle tukea ei makseta eikä myöskään sellaiselle yritykselle, jossa nuori itse on osakkaana. Urjalassa kunnan kesätyötuki on 168 euroa eli vanha markkatonni.

Kunnan työnantajalle maksaman tuen lisäehtona on se, että tukea saa samasta nuoresta vain kerran. Tukea ei myöskään makseta sellaiselle, jota onni on potkinut kunnan kesätyöpaikkojen arvonnassa. Tällä rajataan kunnan tuki yhden nuoren osalta neljään viikkoon. Taitavalla pätkätöiden suunnittelullahan voisi tukea saada muutoin koko kesän ajaksi

Alle kuusitoistavuotiaille on työmahdollisuuksia vähemmän. Jotkut työnantajat edellyttävät kesätyöntekijöiltään kahdeksantoista vuoden ikää. Tämä johtuu vastuukysymyksistä ja työsuojeluasioista. Laki nuorten työntekijöiden suojelusta ohjaa nuorten kesätöitä. Myös perehdyttämisestä on omat määräyksensä.

Vaikka valtaosa työpaikoista on jo täytetty, kannattaa vieläkin olla liikkeellä. Osa nuorista hakee useampaa työpaikkaa varmuuden vuoksi ja saattaa tulla valituksi pariinkin paikkaan. Näistä valitaan mieluisampi ja niin paikkoja voi tulla vapaiksi. Aina on myös työnantajia, jotka tekevät päätökset työpaikoista myöhään. Osa odottaa myös valmistuvia työmarkkinoille.

Oma aloitteellisuus on siis tärkeää, vaikka vanhempienkin panoksella saattaa olla merkitystä, kuten edellä kävi ilmi. Suomessa koululaisten kesäloma on eurooppalaisittain pitkä. Pitkä joutenolo ei juuri koskaan ole hyväksi. Pienestä pitäen tulisi oppia työntekoon. Ilman sitä taitoa ei elämässä pärjää.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun

____________________________________________________________________
Forssan Lehti
26.3.2004
Urjalan kulmilta

Osuustoiminnalla on ollut suuri merkitys

Urjalan kirkonkylässä oli reilut neljäkymmentä vuotta sitten neljä kauppaa.. Ne kaikki olivat asemalta kirkolle johtavan tien laidassa. Kähärin kauppa, Koiviston kauppa, "Nuutajäven kauppa" ja MOL. Kaksi viimeksi mainittua olivat osuuskauppoja ja kumpikin niistä rakensi uudet toimitilat kuusikymenluvun alussa nykyisen torin laitaan.

Uusista liikerakennuksista on jo toinen purettu ja sen paikalla on asuinkerrostalo. Toisessa toimii edelleen Siwa ja Varstakellari. Kummankin osuuskaupan Laukeelan myymälät olivat sivumyymälöitä, sillä molempien keskuspaikat olivat Huhdissa. E-mielisen sittemmin osuusliike Lounais-Hämeeksi muuttuneen keskuspaikka oli silloista paloasemaa vastapäätä eli silloisen kirkolta asemalle tulevan päätien varressa lähellä nykyistä YIT:a

Nykypolville ei kirjanyhdistelmä MOL sano kauppamielessä mitään. Se oli Maamiesten Osuusliike rl. Sen keskuspaikka oli siis asemalla radan varressa ja Laukeelan myymälä nykyisen Kajanderin kukkakaupan paikalla.

Kummallakin Osuuskaupalla sekä E-liikkeellä että SOK:lla oli paljon myös muita kauppoja eri puolilla Urjalaa miltei kaikissa kylissä. Ensin rakensi toinen ja pian toinen tuli perässä. Molemmat kaupparyhmät olivat siihen aikaan merkittäviä työllistäjiä. Lounais-Hämeellä oli myös oma leipomo, jonka munkkien tai leivän tuoksun vielä muistaa. Kummallakin oli päämyymälöissä myös rauta ja kangasosastot. Myös maatalouskauppa oli vahvaa.

Kuusikymmenluvun lopulta alkoi näiden osuustoiminnallisten kaupparyhmien rapautuminen. Lounais-Häme liittyi forssalaiseen Tammeen ja sittemmin siitä tuli Tardeka. MOL muuttui ensin Osuuskauppa Airanteeksi, mutta erinäisten vaikeuksien jälkeen se liittyi Toijalan Seudun Osuuskauppaan ja se taas aikanaan Tuotantoon ja on nyt osa Pirkanmaan Osuuskauppaa.

Kun paikallinen päätösvalta siirtyi muualle, oli seurauksena myös myymäläverkkojen supistaminen ja vähitellen kävi niin, ettei S-ryhmällä oli päivittäistavarakauppaa lainkaan Urjalassa. Jäljellä on Agrimarketin myymälä pääliikkeen tontilla Huhdissa. E-liikkeestä ovat jäljellä Huhdin ja Laukeelan Siwat.

Osuuskappa-aate täytti sata vuotta. Työ alkoi yhtenäisenä, mutta jakaantui sitten kahteen päähaaraan poliittisten erimielisyyksien takia. Nyt ehkä on pian lähellä aika, jolloin kauppatoiminta yhdistyy. Kaksi suurta helsinkiläistä HOK ja Elanto ovat jo yhdistyneet.

Palaan vielä niihin Laukeelan myymälöihin. Kummankin uudessa myymälässä oli myös baarit. Myös Koivistolla oli baari, joka toimi samassa matkahuollon ja pienen myymälän kanssa. Sieltä kävimme ostamassa nallekarkkeja joskus koulumatkalla. Osuuskaupan Panda-lakupötkö maksoi viisi penniä ja Lounais-Hämeen tikkari samat viisi penniä.

Kummallekin baarille keskioluesta tuli tärkeä myyntiartikkeli 1969. Ruokaa tarjottiin kummassakin ja työpaikan pomo määritteli ruokapaikan vähän oman aatesuuntautumisensa mukaan. Niinpä Kelan ja verotoimiston väki kävi Lounais-Hämeen baarissa. Lounais-Hämeen baarin paikalle ja alakerran varaston paikalle rakennettiin ravintola varstakellari, joka siis toimii edelleen, mutta yksityisellä pohjalla. Toijalan Seudun Osuuskaupan baari loppui, kun myymälä muuttui laatikkomyymäläksi, mutta sekin kuoli aikanaan.

Samaa kaava kauppatoiminnan kanssa kulki osuusmeijeritoiminta. Urjalan Meijeri liittyi Valkeakosken Osuusmeijeriin ja sekin taas suurempaan. Pitäjäkohtaisesta osuustoiminnasta ei ole jäljellä muuta kuin Osuuspankki. Sekin on omassa ryhmässään joutunut käymään omat selviytymiskamppailunsa keskuspankin ohjauspaineissa.

Urjalalaisen osuustoiminnan historian tutkiminen olisi mielenkiintoinen sarka jollekin tutkijalle. Mukavaa olisi aiheesta lukea myös kansantajuinen historia. Vielä ei olisi liian myöhäistä kerätä tietoja osuustoiminnan vaiheista. Tässä jäi mainitsematta vielä monta mielenkiintoista tapahtumaa. Kuka tarttuisi haasteeseen? Osuustoiminnalla on ollut suuri merkitys nykyisen hyvinvoinnin luomiselle.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
19.3.2004
Urjalan kulmilta

Vaikutusta paikalistasolla

Parikymmentä vuotta sitten rekan kyljessä luki suurin kirjaimin: "Finland - Saudi-Arabia" ja sen alla: "Urjala - Jeddah - Riad". Eipä ihme. että saudeissa ajateltiin, että Urjala on Suomen pääkaupunki tai joku muu suurkaupunki.

Selitys kylkitekstille on siinä, että tuolloin YIT rakensi paljon erilaisia kohteita Lähi-idässä ja Urjalan kalustokeskuksesta kuljetettiin säännöllisesti sinne kalustoa ja tarvikkeita. Urjalalaisille työntekijöille nuo maat tulivat myös tutuiksi.

Suomalaiset olivat siihen aikaan haluttuja rakentajia arabimaissa. Näin siksi, että arabit katsoivat Suomen harjoittaman puolueettoman ulkopolitiikan kohtelevan kriisialttiin alueen maita sekä Israelia että arabimaita tasapuolisesti.

Kun Iran ja Irak alkoivat sotia keskenään, vähenivät myös rakennusurakat. Seuraava sota oli Irakin ja Kuwaitin välillä ja vuosi sitten USA liittolaisineen hyökkäsi entisen liittolaisensa Saddam Husseinin kimppuun. Sodan aloittamisen perusteet alkavat nyt näyttää heppoisilta. Joukkotuhoaseita ei ole löytynyt, vaikka USA niitä Irakin ja Iranin sodan aikana tiettävästi toimitti Irakille.

Irakin sodan seurauksena on terrorismin lisääntyminen sekä Irakissa että muualla. Viikko sitten espanjalaiset saivat kokea dramaattisen siviili-iskun. Sen uhrien muistoa kunnioitettiin hiljaisella hetkellä myös urjalalaisilla työpaikoilla.

Euroopan Unionin puitteissa tehtiin heti erilaisia aloitteita uusien toimielinten perustamiseksi vastaisten iskujen ehkäisemiseksi. Yhteistyötä tarvitaan, mutta ei välttämättä lisää ylikansallisia elimiä, joista EU:n toimintakulttuurin mukaan tulee isoja ja byrokraattisia virastoja. Muutenkin kannattaisi pitää mielessä nykyisen komissaarin Erkki Liikasen korostama ajatus siitä, että täytyy pitää selkeänä raja EU:n ja jäsenvaltioiden työnjaossa. Unionia tulisi käyttää vain tehtäviin, joita ei voida kansallisesti hoitaa.

Varsin kummalliselta kuulosti ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan Liisa Jaakonsaaren lausuma, jossa hän esitti, että terrorismivaaran takia Suomen tulisi liittyä Natoon. Eikö juuri Natomaa Espanja Yhdysvaltain läheisenä Irak-liittolaisena joutunut ääriarabiainesten terrorin kohteeksi junaräjähdyksessä.

Suomessa muokataan yleistä mielipidettä Natoon liittymisen kannalle sekä suoraan että peitellysti. Tässä hankkeessa toistuu sama tilanne kuin aikanaan EU:n osalta, jossa tosin Ruotsin täyskäännös laittoi Suomen valtiojohdon nopeasti valintatilanteeseen. Jälkeenpäin ajatellen liittymisajankohta oli oikeampi kuin huhtikuussa toteutuva vaihe.

Edelleen meillä luetaan EU-direktiivejä ja määräyksiä liian unionilähtöisesti. Viimeinen esimerkki on tulkinta euroedustajien vaalituloksen julkistamisesta. Säädöksen mukaan "virallista" vaalitulosta ei saa julkistaa ennen kuin äänestys on päättynyt kaikissa jäsenmaissa. Suomessa tulkitaan, niin, ettei ääntenlaskun tuloksesta anneta mitään tietoa ennen kesäkuun kolmannentoista päivän illan yhtätoista. Kaikissa muissakin vaaleissa virallisen vaalitulos vahvistetaan muutama päivä vaalipäivän jälkeen, kun tarkastuslaskennat on tehty. Ruotsi toimii toisin ja kertoo vaalilaskennan tuloksen sitä mukaa, kun äänet on laskettu.

Nähtäväksi jää miten paljon nuo vaalit ihmisiä kiinnostavat. Kysykää nyt kuitenkin ehdokkailta, mistä näkökulmasta he asioita katsovat. Haluavatko he vahvistuvaa unionia vai onko heillä mielessään selkeä tehtävänjako kansallisvaltion ja unionin välillä. Miten he suhtautuvat sotilasyhteistyöhön ja toisaalta Nato-kysymykseen. Miten he tulkitsevat työnjakoa Suomen sisällä keskushallinnon ja maakuntien välillä.

Kuten edeltä käy ilmi, Suomen valinnat vaikuttavat myös täällä paikallistasolla sekä yritysten että työntekijöiden asemaan. Siksi pitää vaikuttaa myös EU-vaaleissa, jotta meitä ei unohdeta ja Urjalakin pysyisi ainakin Suomen kartalla.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
12.3.2004
Urjalan kulmilta

Jäsendemokratiaa

Jäsendemokratialla pyritään siihen, että yhdistyksen tai osuuskunnan jäsenet pääsevät vaikuttamaan keskeiseen päätöksentekoon. Parhaillaan vaalit ovat käynnissä Metalliliitossa, Tradeka Osuuskaupoissa ja Pirkanmaan Osuuskaupassa. Myös paikallinen Osuuspankki piti valintakokouksen eilen illalla.

Metallin vaalit olivat parikymmentä vuotta sitten miltei koko valtakuntaa ravisteleva tapahtuma. Ne saivat paljon julkisuutta ja niiden vaalitulosten laskentaa seurattiin jännittyneinä. Tuloksella oli merkitystä paitsi liiton hallintoelinten kokonpanoon myös SAK:n poliittisiin voimasuhteisiin ja sitä kautta valtakunnanpolitiikkaan ja tulopolitiikkaan.

Parhaillaan meneillään olevat vaalit eivät mediassa kuin varjo entisestään. Edelleen valtaosa ehdokkaista on kahden vasemmistopuolueen asettamia. Muiden on aika vaikea päästä mukaan. Mukaan yrittäneet voivat kertoa pitkän listan asioita, miksi ehdokkaaksi pääseminenkin voi olla hankalaa.

Metalli ei ole ainoa ammattiliitto, jossa vaaleihin valmistautuminen on tiukasti johdon ja järjestöeliitin halussa. Esimerkiksi Opettajien ammattijärjestön vaaleista sai jäsenistö yhtä vähän tietoa kuin metallissakin. Tarkoitan sitä vaihetta, jossa jäsenistön pitäisi asettaa ehdokkaat. Tarvittavista asiakirjoja ja kaavakkeita ei esitellä jäsenlehden sivulla, eikä järjestöjen kotisivuilla. Valtaa käyttävät sidosryhmät saavat tiedot sisäpiiritietona omien toimitsijoiden kautta.

Yhtä salattua näyttää olevan Osuuskauppojen vaalivalmistelu oli sitten kysymys E- tai S-ryhmästä. Jäsenkirjeessä mainittiin, että voi ottaa yhteyttä alueellisesti osuuskaupan jäseniin ehdokkaiden asettamiseksi. Muuta ei kerrottu. Kuukausittain jäsenet saavat tuhdin mainospaketin ja jäsenlehden, joten näistäkin asioista olisi mahdollista tiedottaa.

Näyttää siltä, että urjalalaisia ehdokkaita ei ole tarjolla. Metallissa paikallinen väki kuuluu Toijalan ammattiosastoon, joten osallistuminen kokouksiin lienee vähäistä. Kylmäkoskelta, Toijalasta ja Viialasta näyttä olevan ehdokkaita ja listat löytyvät Internetistä. Jäsenet ovat saaneet ennakkoäänestysmateriaalit kotiin.

Pirkanmaan Osuuskaupan osalta ehdokastietoja ei ollut viimeisessä jäsenmateriaalissa, eikä sen kotisivuilta löydy tietoa. Sama on toisen osuusliikkeen osalta. Ainoat mainokset ovat olleet Forssan Lehdessä ehdokkaitten taustaryhmien toimesta.

Aika varmaan tekee tehtävänsä ammatillisen järjestäytymisen osalta. Ammattijärjestöjen on pakko kiinnittää huomiota jäsenten osallistumiseen. Silloin tulee entistä tärkeämmäksi se, että koko jäsenistö saadaan tuntemaan toiminta omakseen. Jäsenten saamiseksi tarvitaan vaikuttavia jäsenetuja ja kaikille avoin osallistumismahdollisuus järjestön kaikilla toimintatasoilla. Loimaan kassan haaste on todellinen. Silti tarvitaan tehokasta edunvalvontaa myös ammatillisesti paikallistasolta valtakunnan tasolle asti.

Paikallisesta osuustoiminnasta on kysymys myös Urjalan Osuuspankin hallinnossa. Pankilla on yli 2900 jäsentä ja uusia jäseniä tuli parisataa myös viime vuonna. Jäsenet käyttävät valtaa jäsenten kokouksessa. Kokous valitsee jäsenet hallintoneuvostoon, joka puolestaan valitsee hallituksen. Hallintoneuvoston jäsenistä kolmasosa on vuosittain erovuorossa.

Hallintoneuvostossa on asetettu yläikäraja 65 vuotta. Aina silloin tällöin joku jäsen joutuu eroamaan hallintoneuvostosta ikänsä perusteella. Silti nuorten osuus on vähäinen. Huomiota kannattaisi kiinnittää siihen, että myös hallituksen kokoonpano edustasi monipuolisesti jäsenistön näkemyksiä.

Edellä mainituissa vaaleissa on kysymys taloudellisen vallan käyttämisestä. Siksi ne kaipaavat oman asiallisen huomionsa. Muuten tässä alkaa olla sellainen tunnelma, että valtakunnan tärkeimmät äänestykset koskevat Idols-ehdokkaita tai suosituinta suomalaista. Oma arvonsa olkoon niilläkin. Kannattaa kuitenkin pohtia näitä muita valintoja ja käyttää äänensä, jos sellainen oikeus on..

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
5.3.2004
Urjalan kulmilta

Jätevesistä on huolehditava

Tämän vuoden alusta käynnistyi kymmenen vuoden siirtymäaika, jonka kuluessa haja-asutusalueella kunnallisen viemäriverkoston ulkopuolella olevan kiinteistön on uusittava jätevesien käsittelynsä vastaamaan uuden asetuksen vaatimuksia. Monille kiinteistöille tämä merkitsee 4000-8000 euron kustannusta. Useissa kunnissa samat asukkaat maksavat myös taajamien jätevesien käsittelystä, kun kunnalliset taksat eivät kata menoja täysimääräisesti.

Uudisrakentamista uusitut määräykset koskevat jo nyt, mutta vanhoilla kiinteistöillä siirtymäaikaa on mainitut kymmenen vuotta. Parin vuoden sisällä on kuitenkin laadittava suunnitelma. Jos jätevesiä syntyy vähän, voidaan ne käsittelemättä johtaa maahan, jos ne eivät tällöin aiheuta ympäristön pilaantumista. Käymälävesiä ei voida tällä tavalla hoitaa.

Useilla vapaa-ajan asunnoilla joudutaan myös miettimään näitä asioita. Yhä useammalla "kesämökillä" ollaan entistä enemmän myös muulloin kuin kesäaikana ja varustetaso alkaa olla niissä lähellä vakituisen asumisen mahdollistavaa. Tällöin myös jätevesien kiinteistökohtainen käsittely tulee ajankohtaiseksi.

Suositeltavaa olisi, että kiinteistöt voitaisiin mahdollisuuksien mukaan liittää kunnalliseen viemäriverkostoon, mutta se ei aina ole taloudellisesti järkevää ja mahdollista. Urjalassa käytiin muutama vuosi sitten aikamoista kädenvääntöä siirtoviemäristä, joka piti johtaa osin Rutajärven pohjassa. Ratkaisulla olisi saatu Nuutajärven taajaman jätevedet sekä myös uuden runkoviemärin kautta Urjalankylän suunnan jätevedet käsiteltäväksi keskuspuhdistamolle Huhtiin.

Parhaillaan Hakkilassa vedetään puhtaanveden putkistoa, mutta jätevesien linjoja ei samoihin kaivantoihin tule. Puhtaasta vedestä on ollut kuivien vuosien jälkeen puute ja porakaivomiehet ja muut kaivontekijät ovat olleet täystyöllistettyjä. Urjalassa on valmistunut uusi suunnitelma vesihuollon kehittämisestä, mutta se ei koske koko kuntaa.

On mahdollista myös ratkaista useamman haja-asutusalueen kiinteistön jätevesien käsittely yhteisesti rakentamalla yhteinen puhdistamo tai käsittelyjärjestelmä. Joissakin tapauksissa tällä tavalla saadaan selviä kustannussäästöjä. Tietenkin tämä edellyttää hyviä välejä ja luottamusta naapurusten kesken.

Nopeimmat ovat haistaneet tässä bisneksen paikan. Erilaisia tehdasvalmisteisia ratkaisuja on jo markkinoilla. Välttämättä niitä ei tarvita, koska hyödyntämällä nykyisiä jätevesi- ja saostuskaivoja ja rakentamalla tarvittavat imeytysjärjestelmät, saadaan aikaan vaadittava puhdistusteho. Tietenkin asuntojen varustetaso vaikuttaa siihen, millaista käsittelyä kulloinkin tarvitaan. Maatiloilla on omat erityisvaatimuksensa silloin, kun käsitellään esimerkiksi maitohuonevesiä.

Tässä on myös muunlaisen yhteistyön paikka. Kylittäin voitaisiin laatia suunnitelmia eri kiinteistöillä vaadittavista toimenpiteistä ja tekemällä yhteishankintoja voitaisiin päästä myös kustannussäästöihin. Jotkut kylät ovat tiettävästi pohtimassa tätä vaihtoehtoa.

Kun suomalaisen mentaliteetin tuntee, voi vain veikata, että suurin osa toteuttaa nämä investoinnit lähellä takarajaa. Kannatta kuitenkin huomata, että toteutussuunnitelman laatimiseen on varattu vain pari vuotta aikaa. Joten on aika ryhtyä miettimään ja mittailemaan vähän tonttia siihen malliin, että sinne sopivin ratkaisu saadaan aikaan.

Informaatiota asiasta saa kunnista. Maatalouden ympäristökoulutuksessa asia on myös esitelty ja tarkoitusta varten on olemassa eri tahojen laatimia oppaita. Myös kauppa ja muut alan yrittäjät esitelevät mielellään omia ratkaisumallejaan.

Toteutustapaoja on siis useita. Edellä mainittujen lisäksi erilaiset maasuodatukset, panospuhdistamot tai jopa juurakkopuhdistamot, joiden tehosta ei vielä taida kuitenkaan olla Suomen oloista riittävää kokemusta. Suositeltuja ratkaisumalleja on tutkittu ja oikein toteutetut järjestelmät tuottavat halutun tuloksen.

Kannattaa olla kuulolla ja perehtyä hyvissä ajoin asiaan, jotta pohjavedet ja vesistöt pysyisivät puhtaina ja voimme hyvällä omalla tunnolla toimia sekä omaksi että luonnon hyväksi.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
27.2.2004
Urjalan kulmilta

Kirjoja arvioimassa

Suomen suosituimpiin lastenohjelmiin kuuluvan Salatut elämät talonmiespariskunnan Ullan ja Sepon kirjahyllyssä on kolmiosainen Täällä Pohjantähden alla. Sama teos on vakiovarusteena aika useassa kodissa. Vihkiraamattu kuuluu edelleen myös joka kodin varustukseen, joskin yhä enemmän on koteja, joista ei löydy tätä kirjaa eikä virsikirjaakaan.

Kirjoja ei muutama vuosikymmen sitten käyty ostamassa kirjakaupasta. Moneen kotiin kirjan myi kiertävä kauppias. Myynnissä oli niin tietoteoksia, kansallisia merkkiteoksia, uskonnollista aineista kuin erilaisia haastatteluihin perustuvia kirjasarjoja, joista maaseudulla on klassikkona ainakin Suuri Maatilakirja. Peräkamarin pojat saivat siitä kuulemma iltamien jälkeen tarkistaa, paljonko hehtaareita saatetun kotona mahdollisesti oli.

Useimmista kirjahyllyistä löytyy kiertävien kauppiaiden ansiosta Seitsemän Veljestä ja Kalevala. Näitä kirjoja tuotiin erilaisina juhlapainoksina paljon arvioitavaksi Suomen Kirjainstituutin järjestämiin arviointitilaisuuksiin. Urjala oli kierroksessa mukana, koska kuuluu Vammalassa kotipaikkaa pitävän yhteisön perustajajäseniin.

Kirjoja olivat menneellä viikolla arvioimassa opetushallituksen entinen pääjohtaja professori Jukka Sarjala ja kamarineuvos Kari Rahiala. Urjalassa arvioitavaksi kirjoja toi kolmisenkymmentä henkilöä. Tilaisuudessa sai hyvää ja arvokasta tietoa kirjoista, kun niitä arvioitiin sekä kahden kesken että koko yleisölle.

Yhtä lukuun ottamatta Urjalasta ei löytynyt mitään merkittäviä aarteita. Sekin tuli selväksi, että arvokas vanha kirja kannattaa entistää taidolla ja käyttäen asiantuntijaa, jotta sen arvo säilyisi. Useat vanhat rikkinäiset kirjat saivat tylyn tuomion. Niistä ei ole muuhun kuin ilmakivääriammuntaan. Jotta mainittu käsite avautuisi, pitää kertoa taustaksi toisen arvioitsijan Rahialan isän kohtalo. Hänet oli erotettu koulusta siksi, että oli kokeillut poikajoukon kanssa luokassa, kuinka monen venäjän kielen oppikirjan läpi kiväärin luoti menee.

Kirojen arviointikiertue sai hyvän vastaanoton myös muualla ja sille on luvassa jatkoa. Ryntäys oli Tampereella niin suuri, että siellä otettiin käyttöön vuorolaput, jollaiset jaettiin myös Urjalassa.

Vanhan kirjallisuuden päivät on merkittävä yleisötapahtuma Vammalassa. Seminaarien ohessa myydään paljon vanhoja kirjoja, kun eri puolilta maata olevat antikvariaatit ja muut myyjät tulevat paikalle. Vanhan kirjallisuuden päivien idea syntyi osittain Pentinkulman päivien innoittamana, kuten olen aiemmin kertonut. Tyrvään Kirjakaupan kirjavarasto on ollut myös maankuulu, koska kauppa osti kustantajilta jäännöseriä huomattavan paljon.

Urjalassa on ollut muutaman vuoden käynnissä Väinö Linna Urjalan vetovoimana -projekti. Osittain sen kautta on uudistettu ja monipuolistettu Pentinkulman päivien tarjontaa. Uutuutena syntyi eri yhteistyötahojen kanssa Henki ja elämä-kirjafestivaali. Sen päätapahtumapaikka on Tampere ja sikäläinen Aamulehti mainittiin usein valtakunnan mediassa pääjärjestäjäksi. Nuutajärvellä järjestetty tilaisuus on saanut huomiota vain lähinnä paikallisesti tai alueellisesti.

Urjalan kunnan uudessa strategiassa kulttuuri on vahvasti esillä. Samoin on Väinö Linna. Kun edellä mainittu projekti pian päättyy, joudutaan miettimään jatkoa sille. Töitä varmaan olisi, mutta saadaanko rahoitusta.

Jatkoa ajatellen tulee myös pohtia, mitä konkreettista saadaan aikaan. Jotakin sellaista, joka houkuttelee matkailijoita ja Linnasta ja hänen tuotannostaan kiinnostuneita Urjalaan. Luultavasti jonkinlaista Linnaan liittyvää tietopankkia ainakin kaivattaisiin. Siitä voisi paikallisesti ja myös netin välityksellä löytää kaikkea mahdollista Linnaan liittyvää. Samalla voitaisiin nostaa esille urjalalaissyntyisiä, täällä vaikuttaneita tai Urjalaan muuten liittyviä kirjailijoita.

Helsingin Sanomissa alkoi muuten viime sunnuntaina sarja, jossa pari kriitikkoa arvioi Pohjantähden sivuhenkilöitä. Sarja alkoi Kankaanpään Eliaksesta ja jatkuu Leppäsen Aunella. Jokainen aika ja jokainen lukukerta avaa uusia näkökulmia. Toiset kirjat kestävät ja toiset ovat kertakäyttöisiä. Lukemattomia kirjoja jää myös lukematta.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
20.2.2004
Urjalan kulmilta

Valoheijastuma Menosista

Taisi olla kahdeksankymmentäluvun puolella, kun kunta sai ostettua Menosista noin kolmen hehtaarin alueen kylän keskustasta. Myyjänä oli Suomen Kotieläinyhdistys, joka omisti tuolloin Maunulan tilan. Myyjä ei ollut kovin halukasa ja kaupanteko siirtyi. Kun palstoitussuunnitelman teko vei oman aikansa, tultiin lama-aikaan, jolloin tonttikysyntäkin hiipui.

Vireillä oli myös rivitalohanke ja sitä varten oli rakennuttajakin toimessa mukana. Jonkin verran varauksia tehtiin, mutta joillekin varaajille pankki sanoi, että miksi rakentaa Menosiin, kun kirkonkylässä on pankilla omia rivitalohankkeita. Näin varauksia ei saatu riittävästi ja hanke jäi.

Muutama vuosi sitten tonttialueelle nousi Ojan Riston ja Päivin rakentama halli, jossa toimii autokorjaamo ja Menosten asiamiesposti sekä Päivin Kudepuoti. Viime vuonna valmistui heille myös uusi omakotitalo alueelle. Tämän lisäksi on myyty toinenkin tontti, mutta rakentaminen on siirtynyt.

Alue on koulun vieressä ja se on ollut myös hiihtolatujen paikkana. Latupohjia on kunnostettu vuosittain lähimaastoon. Palstoituksen yhteydessä raivattiin rajalinjat ja tienpohjat puustosta, joka oli osin vanhaa ja osin seitsemänkymmenluvulla istutettua.

Muutama vuosi sitten perustettiin Menosten asukasosuuskunta. Sen päätarkoituksena on eri tavoin kehittää kylää. Se on kartoittanut kylästä myyntiin saatavissa olevat tontit. Lisäksi se on ostanut tonttimaata ja ostanut yhden talon ja myynyt sen edelleen.

Näyttääkin siltä, että joka valmiista heti asuttavaista tai pienellä kunnostuksella asuttaviksi saatavista taloista olisi kysyntää. Niille olisi sekä ostajia että vuokralaisia. Näitä tulee kuitenkin hyvin harvoin tarjolle, vaikka sekä kylätoimikunta että asukasosuuskunta aina silloin tällöin niitä tiedustelevat. Tyhjilleen jäävät talot jäävät usein vapaa-ajan käyttöön.

Tonteista on ollut jonkin verran kysyntää, mutta alustavaa mielenkiintoa pitemmälle ei ole päästy. Tiettävästi myöskään kunnasta ei ole kyselty sen kylässä omistamia tontteja. Viime vuonna myönnettiin koko kuntaan muistaakseni 15 omakotitalon rakennuslupaa. Ne sijoittuvat tasaisesti eri puolille Urjalaa.

Asukkaiden saamisen ja viihtymisen kannalta ovat tärkeitä tietyt peruspalvelut. Menosissa on 31 oppilaan koulu, posti, VPK, ravintola, grillikioski, bensa-asema, pitopalvelua, tilapuoti kahvioineen, autokorjaamo, paja, puusepänverstas, kuljetuspalvelu ja hevoskuljetuskärryjen valmistusta. Lisäksi saa apua lumenauraukseen, sirkkelisahaukseen ja moneen muuhun toimintaan.

Vapaa-ajan palvelut ovat myös tärkeitä. Koululla on talvisin jääkenttä ja kesäisin pallokenttä. Koululla kokoontuvat kansalaisopiston piirit ja lasten ja nuorten kerhot niin seurakunnan kuin 4H:n ylläpitäminä. Kesällä on tanssilava ja uimaranta ja venepaikka sekä suunnistuskartta-alue. Metsästys ja kalastus ovat myös mahdollisia. Kylässä on myös pari leirikeskusta. Kirjasto-auto on tärkeä palvelu ja myös kotiapua saa. Moanamiesmuseo ja koulumuseo tapahtuminen ovat suosittuja käyntikohteita.

Kuten lehdet ovat kertoneet, otettiin tiistaina virallisesti käyttöön pururadan ja hiihtoladun valaistus. Reilun 900 metriä pitkä radan on asukasosuuskunta vuokrannut kunnalta. Siinä on sopivasti korkeusvaihtelua.

EU-byrokratia viivytti hankeen toteuttamista, sillä ensimmäisellä kerralla hanke hylättiin. Toisella kertaa paperia kasattiin lisää ja niin hankkeeseen tuli tätä kautta tukea. Ilman huomattavaa talkoopanosta pohjan raivauksesta, ojituksineen ja soranajoineen ei hanke olisi toteutunut. Viimeksi suoritettiin haketus jo ensilumien tultua. Ja aivan viimeksi asennettiin pylväät ja lamput.

Talkoissa on ollut vuosien mittaan paljon porukkaa, mutta muutamat miehet ovat kantaneet kuitenkin päävastuun. Syksyn ja kevään aikana useimmin mukana ovat olleet: Jukka Karhu, Jari Laitinen, Esko Ojala, Kalevi Ollikainen, Pasi Närvänen, Erkki Rajoo ja Arto Uusitalo. Muitakin on ollut ja jokaisen työpanos on yhtä tärkeä.

Menonen näkyy nyt iltaisin valoheijastumana eteläisellä taivaalla kirkonkylään asti. Pururata ja latu ovat kaikkien käytettävissä. Lämpimät kiitokset kaikille puuhassa mukana olleille!

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
13.2.2004
Urjalan kulmilta

Keskustelua opiston tulevaisuudesta

Kolme kansalaisopistoa yhdistettiin kolme vuotta sitten Akaan Opistoksi, joka toimii Kylmäkoskella, Toijalassa, Urjalassa ja Viialassa. Etelä- Pirkanmaalla toimii tämän lisäksi Valkeakoski-opisto.

Parhaillaan selvitysmies tekee selvitystä Valkeakosken, Toijalan ja Viialan kuntaliitoksesta. Urjala ja Kylmäkoski jättäytyivät selvityksestä pois. Jos kuntaliitos toteutuisi, merkitsisi se myös opistojen yhdistämistä. Tällöin Urjalan ja Kylmäkosken kansalaispistotoiminnan järjestämiseksi olisi jäljellä käytännössä kaksi vaihtoehtoa ostopalvelut Valkeakoski-opistolta tai seutukunnan käsittävä opisto, jossa nämä kaksi kuntaa olisivat osakkaina.

On myös todennäköistä, että myös kuntaliitoksen kariutuessa opistot tullaan yhdistämään. Ainakin joidenkin kunnallisjohtajien pyrkimykset ovat tämänsuuntaiset. Tätä silmällä pitäen Toijalan kaupunki on asettanut työryhmän kuntaliitosselvityksen rinnalla selvittämään tahtotilaa yhdistymiselle Akaan Opiston näkökulmasta. Lisäksi tulee huhtikuun loppuun mennessä selvittää opistojen yhdistymisen pääpiirteittäiset vaikutukset opiston nykyisen alueen palveluihin, yhdistymisen talousvaikutukset ja opiston henkilökunnan asema yhdistymisessä.

Työryhmässä on kolme edustajaa Toijalasta ja siihen on kutsuttu koulutoimenjohtajat Urjalasta, Kylmäkoskelta ja Urjalasta. Urjalan edustajana on siis Aulis Ruuska.

Akaan opistossa on rehtori ja kaksi päätoimista opettajaa ja yski toimistohenkilö. Valkeakoski- opistossa on 19 henkilöä, joista yksi rehtori, kaksi koulutussuunnittelijaa, 11 päätoimista opettajaa, kaksi toimistotyöntekijää ja kaksi kiinteistötyöntekijää.

Opetusta annetaan Akaan Opistossa hajautetusti kaikissa kunnissa ja myös kylissä. Valkeakoskella opetus on pääosin keskitetty opistotaloon kaupungin keskustaan. Asukkaat ovat olleet tehtyjen selvitysten mukaan tyytyväisiä Akaan Opiston tähänastiseen toimintalinjaan ja koulutustarjontaan.

Taloudellisesti Akaan Opiston menoista kuntien maksettavaksi jää alle kymmenen prosenttia. Urjalan tämän vuoden maksuosuus on 11 300 euroa. eli 28 prosenttia kuntaosuuksista. Valkeakosken kaupunki maksaa oman opistonsa menoista noin 50 prosenttia.

Valtionosuus on tällä hetkellä opistoilla hyvä. Akaan Opiston kokonaismenot ovat 568 000 euroa, josta valtionosuus 380 907 euroa ja kurssimaksuina ja muina tuloina tulee 140 800. Akaan Opisto saa korkeinta valtionosuutta viidennen asukasrakenneryhmän mukaan. Valkeakoski saa sitä neljännen ryhmän mukaan. Yhdistetyssä opistossa valtionosuus laskisi 66 810 euroa eli lähes 400 000 markkaa.

Kirjanpidollisesti opistojen toimitiloista aiheutuu kunnille muita menoja. Jos opiston piiri toimii koululla, lasketaan sille opistotoiminnasta kulu kiinteistön käytöstä. Tämä sama kulu lasketaan kuitenkin koulun budjetissa tuloksi. Näin raha siirtyy kunnan sisällä kunnan budjetissa taskusta toiseen aiheuttamatta käytännössä lisämenoa. Toimintaa on vain vähän muissa kuin kunnan omistamissa tiloissa.

Valkeakoski-opistolla on monipuolista opetustarjontaa. Lisäksi se järjestää tilauskoulutusta, josta olkoon esimerkkinä tällä viikolla pidetty Urjalan johtavassa asemassa olevien esimiesten koulutus, joka tapahtui Valkeakoskella, vaikka kaikki koulutettavat olivat Urjalasta.

Edelleen on kaikkien urjalalaisten mahdollista, käydä opiskelemassa muussakin kuin oman kunnan ylläpitämässä opistossa. Käytännössä välimatkat ovat kuitenkin pitkiä, joten hyvin harvat ovat tätä mahdollisuutta hyödyntäneet.

Nyt siis keskustellaan opistotoiminnan tulevaisuudesta. Kuten edellä olevasta käy ilmi, ei yhdistämiselle ole taloudellista perustetta. Valtionosuusjärjestelmää ollaan uudistamassa, joten sen vaikutusta ei tässä vaiheessa tiedetä. Toiminnallisesti Akaan Opisto on yksituumaisesti sekä luottamushenkilöiden että virkamiesten voimin halunnut turvata opetuksen mahdollisimman lähellä kaikkia urjalalaisia. Myös opiston opiskelijat ovat olleet tähän tyytyväisiä.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun
_______________________________________________________________________
Forssan Lehti
6.2.2004
Urjalan kulmilta

Lehden suurkuluttaja

Tällä viikolla istuin hetken aikaa tyttären kanssa hammaslääkärin vastaanotolla. Odotusaika ei ollut pitkä, kymmenisen minuuttia. Sinä aikana huomasin, että kalustoa oli ilmeisesti uusittu. Tai sitten en ollut kiinnittänyt huomiota asiaan edellisellä käynnillä.

Sen sijaan tarjolla ollut lehtivalikoima näytti perinteiseltä. Siinä oli muutama naistenlehti kuten Kodin Kuvalehti ja Me Naiset. Sitten oli yksi yleisaikakauslehti Apu ja vielä oli Hevoshullu, joka oli varmaan tarkoitettu nuoremmille lukijoille.

Osa lehdistä oli vuodelta 2002 osa viime vuodelta ja yksi tämän vuoden numero. Vastaanottotiloissa olen ennenkin pohtinut, että kuka mahtaa viedä ne uusimmat numerot. Vai onko niin, että lehdet tulevatkin sinne henkilökunnan toimesta ilman että kuntayhtymä niitä tilaa.

Minulle sillä ei nyt ole niin kovin suurta väliä, ovatko ne uusia tai vanhoja, koska ne minulle ovat ennen lukemattomia, koska aikakauslehtiä ei juuri tule tilattua. Päivälehtiä meille kotiin tulee keskimääräistä enemmän. Kallein lehti on silti Opettaja-lehti, jos sen tilausmaksuksi katsotaan koko jäsenmaksu.

Kun siinä katselin aikakauslehtien kansia, oli helppo päätellä, mikä oli kesänumero ja mikä alkutalven lehti. Kesänumerossa puhuttiin mökkeilystä ja tammikuun lehdessä laihdutuksesta. Kansikuvissa näytti vaihtelevan nykyinen julkkiskaarti, joista joku oli eronnut, joku kinasteli elatusmaksuista ja joku oli löytänyt elämänsä rakkauden. Nopeimmat ehtivät tekemään nämä kaikki saman vuoden aikana.

Joskus käyn myös kirjastossa silmäilemässä lehtiä. Oman kirjastomme lehtivalikoimaan kiinnitti valpas paikallislehtemme päätoimittaja Eino Kajava huomiota hiljakkoin omalla palstallaan. Hän kritisoi sitä, että lehtihyllyt täytetään ilmaisjakelulehdillä ja asiakaslehdillä, kun kirjastolla ei ole varaa tilata niin paljon lehtiä kuin aiemmin.

Pari vuotta sitten kävin kysymässä, että eikös Kuntalehteäkään tule. Virkailija kertoi, että sitä ei tule koko kuntaan ainuttakaan numeroa. Tämän vaalikauden alussa säästötoimena se lakkasi valtuuteltuilta, eikä sitä sitten tilattu kirjastoonkaan. Itse pidin sitä kunnallisessa luottamustoimessa tärkeänä tietolähteenä ja olisin sitä silloin tällöin halunnut lukea kirjastossa, jotta olisin voinut paremmin seurata aktiivisena kuntalaisena päättäjien ja valmistelijoiden toimia.

Kirjaston lukusalissa on aina lukijoita. Tai siis ainakin silloin olen heitä nähnyt, kun olen itse piipahtanut siellä. Aikakauslehtien ohella sinne tulee muutama sanomalehtikin, jotka näyttävät olevan lukusalin käyttäjien suosiossa. Sanomalehtien tilaushinnat ovat aika korkeita ja niinpä on paljon talouksia, joihin ei tule ainuttakaan tilattua sanomalehteä tai edes paikallislehteä tai maakuntalehteä.

Joissakin perheissä arvostetaan aikakauslehtiä enemmän kuin sanomalehtiä. Saattaapa tulla parikin aikakauslehteä, mutta ei ainuttakaan sanomalehteä. Itse kuuluun siis sanomalehden suurkuluttajiin ja olin iloinen, kuin luin hiljattain lehdistä tutkimuksesta, että Suomessa koti antaa sanomalehtien lukemisen mallin. Siinä suhteessa täytän normin hyvin ja toivottavasti mukuloista tulee myös aikanaan lehden lukijoita.

Telkkarissa haastateltiin Sanoma-konsernin uutta pomoa. Hän ennusti, että tulevaisuudessa aikakauslehden ja sanomalehden raja saattaa entistä enemmän hälvetä. Mainitun konsernin päälehti Helsingin Sanomat julkaisee sekä viikoittaista että kuukausittaista liitettä, joka muistuttaa muodoltaan ja sisällöltään aikakauslehteä.

Sähköiset lehdet eli verkkolehdet ovat muuttumassa osin maksullisiksi. En pidä kehitystä oikein hyvänä. Ainakin korkean tilausmaksun maksaneen lehden tilaajan tulisi saada lukea verkkoversioita ilmaiseksi. Täällä maaseudulla lehdet tulevat joskus niin myöhään, että sitä ei toimituksissa ainakaan isommissa kaupungeissa ymmärretä.

Toistaiseksi tämän jutun ja muita tärkeitä etusivun uutisia sekä kaukaa että maakunnasta voi lukea Forssan Lehden verkkoversiosta ilmaiseksi. Jos nettiä ei ole kotona, voi käydä kirjastossa. Meillä Urjalassa palvelu pelaa sielläkin.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun

_______________________________________________________________________
Forssan lehti
30.1.2004
Urjalan kulmilta

Startegiatyötä

Viime viikonloppuna järjestettiin Iisalmessa hiihdon SM-kisat. Katselin niin televisiosta. Oikein mieli virkistyi, kun haastateltiin miesten sprinttikisan voittajaa. Toimittaja kysyi, että millainen suunnitelma hänellä oli kisaa varten. Voittaja vastasi, että olla ensimmäisenä maalissa. Siinä se. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Paljon vaikeampaa on esimerkiksi jonkin organisaation, vaikkapa kunnan, määritellä omaa suunnitelmaansa. Urjalan kunnan päättäjät ovat sitä yrittäneet konsultin johdolla. Seuraavassa on lainaus suoraan kunnanhallituksen esityslistasta tämän viikon maanantailta:

"Strategiatyössä lähdettiin liikkeelle Urjalan kunnan nykyisen menestymisen kivijalkojen ja toimintaympäristön muutoshaasteiden tunnistamisesta. Tämän jälkeen määriteltiin visio ja strategiset päämäärät vuoteen 2012. Strategiset päämäärät purettiin kriittisiksi menestystekijöiksi eli asioiksi, joissa tulee onnistua, jotta visio ja strategiset päämäärät olisivat mahdollista saavuttaa. Kriittisten menestystekijöiden tulee siis olla menestymisen kannalta oleellisia ja myös sellaisia, joihin kunta voi vaikuttaa omilla toimenpiteillään."

Siis hetkinen, mitä siinä sanottiinkaan. On olemassa nykyisen menestymisen kivijalat. Sitten on todettu, että toimintaympäristö muuttuu. On tehty visio eli siis miltä pitäisi näyttää vuonna 2012. On päämäärä. Jotta siihen päästäisiin, tulee onnistua kriittisissä menestystekijöissä. Näiden tulisi olla sellaisia, joihin Urjalan kunta voi omilla päätöksillään vaikuttaa.

Tällaisia tekstejä olen lukenut paljon eri yhteyksissä. Niitä on nähty yritysmaailmassa, josta ne on kopioitu julkiseen hallintoon. Kunnan ei toimintatasoilla ja toimialoilla, seutukunnan suunnitelmissa, maakunnan kehittämispaperissa, EU-hankkeissa, valtion paikallis- piiri ja valtakunnantason suunnitelmissa.

Tällä kertaa Urjalan strategiaa on tehty kunnan keskushallinnon virkamiesvoimin ja ylimpien luottamushenkilöorganisaatioiden toimesta. Henkilöstöltä ja kuntalaisilta ei ole kysytty mitään. Myös sidosryhmiä ei liene kuultu. Eikä se ole ehkä tarpeen, kun laaditaan toimintasuunnitelmaa organisaatiolle itselleen. Suunnittelukielellä asia on ilmaistu kunnanhallituksen paperissa näin:

"Strategia voidaan nähdä näkemyksenä siitä, miten toimintaa tulee kehittää tulevaisuudessa. Strategia korostaa tietoista suunnanvalintaa sekä pitkäjänteistä ja johdonmukaista toimintaa muuttuvassa ympäristössä. Strategian kautta luodaan myös pohjaa erillisille lyhyen aikavälin tavoitteille; sen avulla linjataan, miten yksittäisissä tilanteissa toimitaan."

Mitkä ovat sitten asioita, joihin kunta voi oleellisesti vaikuttaa? Jos rahat ovat lopussa, sitä saadaan verottamalla, palvelumaksuilla ja valtionosuuksina. Periaatteessa rahaa on näillä konsteilla aina saatavissa. Eri asia on sitten se, kuinka paljon kuntalaiset ovat valmiita palveluistaan maksamaan.

Ovatko tavoitteet selkeitä? Esimerkiksi: Sata asukasta joka vuosi vuoteen 2012 mennessä. Tarvitaan lisääntymisiässä olevaa väestöä, 60-70 lasta vuodessa. Tarvitaan lisää uusia asukkaita niin lapsiperheitä kuin työikäisiä, mutta myös suhteellisen hyvin toimeentulevia eläkeläisiä. Tarvitaan heille asuntoja. Pitäisikö jokaiselle omakotitalon rakentajalle antaa tontti ilmaiseksi kunnan maista tai vastaava summa starttirahana, jos rakentaa muiden maille vaikkapa kyläkuntiin?

Tarvitaan työpaikkoja sekä omaan kuntaan, naapurikuntiin, että mahdollisuus kulkea hieman kauempana. Liikenneyhteyksiä pitää parantaa. Tarvitaan uusia yrityksiä, nettolisäys vaikkapa 25 vuodessa maatalousyritysten poistuma mukaan lukien. Kunnan palvelukseen pitäisi ensisijaisesti ottaa sellaisia henkilöitä, jotka tulevat myös asumaan tänne. Pakottaa ei voi, mutta valintatilanteessa voi käyttää järkeä ja porkkanoita.

Peruspalvelut Urjalassa ovat asukasmäärään nähden hyvät. Tämä pätee niin kunnan järjestämiin kuin yksityisiinkin palveluihin. Silti joitakin palveluja voidaan järjestää toisin kuin nyt.

Näitä hajaesimerkkejä ei liene kunnan uudessa strategiassa, koska ne on repäisty nopeasti hatusta. Voiko kunta näihin oleellisesti vaikuttaa. Ja ihan sama se onkin, mitä strategiassa on, jos ei löydy yhteistä tahtoa toteuttamiseen. Yhteistä tahtoa ei ole, jos suunnitelmassa on sellaisia asioita, joita eivät kaikki hyväksy. Usein ajatellaan, että sehän on vain suunnitelma. Silloin on syntynyt paperi, joka jää arkistojen täytteeksi. Tuskin siihen tulee edes merkintää (s.p.) säilytettävä pysyvästi. Mutta jospa tällä kertaa olisikin saatu aikaan jotain muuta, jotakin vaikuttavaa ja tehokasta. Aika näyttää.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
23.1.2004
Urjalan kulmilta

Onettomuus tulee varoittamatta

Kun tiistaiaamuna siinä vähän jälkeen puoli kahdeksan lähdin kouluun, huomasin Halkivahantien ja Punkalaitumen tien risteyksessä, että taivaalla näkyi savua. Se näytti erilaiselta kuin savupiipusta tuleva. Tuli mieleen, ettei vain olisi tulipaloa missään.

Ajoin vähän matkaa Laukeelaan päin ja huomasin savun tulevan peltoaukean takaisesta mäestä. Ajattelin ensin, että ehkä siellä poltetaan roskia. Sitten alkoi näkyä tulen loimotus taivasta vasten ja sinisten vilkkuvalojen välkettä. Tuntui pahalta. Naapurin talo oli ilmiliekeissä.

Monenlaiset ajatukset risteilivät mielessä. Toivottavasti kenellekään ihmiselle ei ole tapahtunut mitään. Tulipalo on aina niin kokonaisvaltainen tuho. Kodin palaessa menee sekä nykyisyys että menneisyys esineinä ja muistoina.

Päivän mittaan kuulin lisätietoja. Helpotti kuulla, että ihmiset eivät olleet vahingoittuneet. Tietenkin tällainen tuho jättää jälkensä ja kestää aikansa ennen kuin sen kokonaan tajuaakaan. Tuho tuli yllättäen ja äkkiarvaamatta ja nopeasti. Toimintaan ei jäänyt paljon aikaa.

Lehdistä olemme saaneet lukea, että palon syynä oli todennäköisesti auton sähkölämmitys. Tarkemmin asia selvinnee jatkotutkimuksissa. Tuli levisi autokatoksesta nopeasti vesikaton ja välikaton väliin ja sieltä asuinhuoneisiin.

Tällaisen onnettomuuden jälkeen varmaan monessa kodissa on mietitty, että ovatko palovaroittimet kunnossa. Aina niistäkään ei ole apua, jos tuli tulee huonetilojen ulkopuolelta. Silti ne kannattaa pitää kunnossa.

Koulussa puhuimme myös tästä onnettomuudesta ja tulipaloista yleensäkin. Onnettomuuteen on vaikea etukäteen varautua. Silti keskustelussa tuli ilmi, että mitkä asiat olisivat ensin tehtävä. Tärkeintä on ihmisten pelastaminen vaaratilanteesta ja avun hälyttäminen.

Pohdimme myös sitä, mitä kukin tulipalotilanteessa pyrkisi tavaroista pelastamaan, jos siihen jäisi aikaa. Useat mainitsivat valokuvat. Niissä on paljon perheen elämästä ja lapsista. eri-ikäisinä. Niitä on vaikea jälkeenpäin mitenkään hankkia. Tietenkin lähisukulaisilla saattaa olla joitakin, mutta paljon muistoja menee niiden mukana.

Keskustelussa tuli esille myös oppilaiden kertomana lähellä piti tilanteita. Jollakin oli roskien polton jälkeen jäänyt kytemään ja naapurit olivat huomanneet ja sammuttaneet. Myös muita tilanteita mainittiin. Oppilaat kertoivat myös joidenkin sukulaisten tai tuttavien kohdalle tulleista tulipaloista.

Menosissa paloasema on aivan koulun vieressä ja aina keskiviikkoisin soi koehälytys tiettyyn aikaan. Osa vanhemmista kuuluu myös palokuntaan, joten sen toiminta on useille tuttua. Hälytykset eivät tule vain palopillillä, vaan ne tulevat suoraan VPK:ssa olevien puhelimiin.

Osa koululaisista on ollut seuraamassa harjoituksia ja onhan kylässä toiminut myös nuoriso-osasto. Viime syksynä koulun satavuotistapahtumassa monille Urjalan koululaisille jäi mieleen palavan auton sammutusnäytös.

Harjoitukset ja näytökset ovat eri asia kuin todellinen tilanne. Onnettomuus tulee yleensä aina varottamatta. Oma kokemus lähes parinkymmenen vuoden takaa palautui mieleen. Silloin olimme juuri muuttaneet ja oli todella kova pakkastalvi. Eräänä yönä pannuhuoneessa hakekattila pussahti ja syntyi palo, jossa sähköjohdot sulivat ja osa puuosista paloi ja savuvahinkoja tuli, mutta onneksi koko rakennus ei tuhoutunut. Läheltä piti.

Palokuntaa ei silloin tarvittu. Putki- ja sähkömies saatiin hätiin ja niin vältyttiin isoimmilta vahingoilta. Yksi putki ehti asunnosta jäätymään ja aiheutti myöhemmin vesivahingon eteisen kohdalla. Putket tuppaavat hajoamaan jäädyttään vasta ilmojen lauhtuessa. Niiden sulatteluistahan on usein myös syntynyt tulipaloja.

Naapuria kohdannut tuho veti mietteliääksi. Miksi joidenkin kohdalle tulee tällaista? Tästä on vain katsottava eteenpäin.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
16.1.2004
Urjalan kulmilta

Maaseudulla vähän edustusta

Pirkanmaan uuteen taidetoimikuntaan ei mahtunut tälläkään kertaa yhtään maaseutukuntien edustajaa. Suurin osa jäsenistä on Tampereelta tai sen ympäristöstä. Urjalasta katsoen lähimmät keskusseudun ulkopuolelta olevat edustajat ovat Valkeakoskelta ja Vammalasta. Puheenjohtajana jatkaa Pertti Paltila Tampereelta.

Vastaavanlainen tilannen näyttää vallitsevan myös muissa alueellisissa läänin nimittämissä toimielimissä. Pirkanmaan alueellisessa liikuntaneuvostossa on tosin puheenjohtaja Matti Yrjölä Hämeenkyröstä ja yksi jäsen on Luopioisista. Muut jäsenet ovat kaupungeista. Urjalaa lähimpänä jäsen on toijalalainen Leena Mankkinen.

Länsi-Suomen läänin nuorisoasianneuvosto onkin läänikohtainen eli sillä ei ole maakuntapohjaisia toimielimiä. Tässä neuvostossa Pirkanmaan edustajat ovat Tampereelta ja Valkeakoskelta.

Voidaan siis aiheesta esittää kysymys onko alueellisten toimielinten nimittämisessä riittävästi otettu huomioon alueen asukasrakenne. Helposti perustellaan, että eri seutukunnista on edustusta. Miksi edustajien lähes säännöllisesti pitää tulla kaupunkikunnista? Maaseudun edustus on liian vähäinen.
Maaseutukunnista löytyisi varmasti yhtä päteviä edustajia kuin kaupungeistakin.

Taidetoimikuntiin pyritään esittämään eri taiteenalojen asiantuntijoita. Ehdotuksia tekevät eri alojen järjestöt ja kunnat. Pirkanmaan maakuntahallitus antaa oman lausuntonsa. Lääni nimittää jäsenet, vaikka toiminta ei sinänsä ole lääneistä riippuvaa.

Valtakunnan tasolla eri taiteenaloilla on omat erilliset toimikuntansa. Ylimpänä on taiteen keskustoimikunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin urjalalaissyntyinen, nykyinen kaustislainen Hannu Saha, jolla on vahvat näytöt kansamusiikin alalta.

Alueellinen taidetoimikunta, jonka työtä Pertti Munck keskiviikon Forssan lehdessä esitteli Hämeen taidetoimikunnan osalta, jakaa vuosittain avustuksia sekä yksittäisille taiteentekijöille ja ryhmille että myös erilaisten tapahtumien järjestämiseen.

Urjala sai aikanaan Hämeen taidetoimikunnalta ja myöhemmin myös Pirkanmaan taidetoimikunnalta tukea Pentinkulman päivien erilaisten tapahtumaosien järjestämiseen. Yksittäisiä taitelijoiden avustuksia on saatu vähemmän.

Urheilu ja- nuorisopuolella ei ole jaossa alueellista rahaa. Sen sijaan liikuntapaikkarakentamisessa ne antavat omat lausuntonsa ja päättävät omalta osaltaan läänin käytettävissä olevan rahan jakamisesta. Myös koululaisten iltapäivätoimintaan ne ottavat kantaa.

Nuorisotoimen osallakaan ei ole kysymys rahanjaosta. Neuvosto katsoo perään nuorisotoimen peruspalvelujen järjestämistä esimerkiksi vapaa-aika, nuorten työpajat ja harrastusmahdollisuudet, sekä kiinnittää huomiota nuorten elinolojen yleiseen kohentamiseen.

Tietenkään ei ole tarpeen rakentaa mitään vastakkainasettelua kaupunkien ja maaseudun välille. Kuitenkin elämänmenossa on erilainen rytmi ja se heijastuu myös toimintaan eri aloilla. Kieltämättä joskus tuntuu, että julkisuudessa esiin pääsee taiteena sellaista, joka entisaikaan olisi katsottu hourupäisten hommaksi. No, monet kukat kukkikoot.

Päätöksiä tehdään useilla tasoilla. Kunnissa on karsittu sekä kulttuurilautakunnat että nuorisolautakunnat. Urjalassa näyttää siltä, että seuraavana karsintalistalla on vapaa-aikalautakunta, jonka kokoon saamisessa oli taannoin pulmia. Joskus on kyllä tuntunut siltä, että säästöjä moisista lautakuntien lopettamisista ei kovin paljon tule. Toisaalta liian monen alan lautakunnassa ei synny sellaista yhteistä intressiä, joka suppeamman toimivallan lautakunnassa syntyy useamman asiainharrastajan puhaltaessa yhteiseen hiileen. Paljon on kiinni myös valmistelusta, jolla asioita toimielimiin tuodaan.

Joskus on hyvä miettiä, pitäisikö vanhasta ottaa jotakin takaisin. Pohtiminen ei ainakaan maksa mitään. Liian virtaviivainen hallinto voi sivuuttaa ne voimavarat, joita kuntalaisissa voisi olla. Lautakunnat olivat aikanaan myös väylä harjoitella suurempiin tehtäviin kunnassa. Nyt taitaa pätevistä tekijöistä olla väliin pulaa.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun

_______________________________________________________________________

Forssan Lehti
9.1.2004
Urjalan kulmilta

Uusi vuosi on jo täydessä käynnissä. Mitä se tuo mukanaan, ei vielä ole tiedossamme. Vuoden päästä tiedetään kuinka kävi. Meillä kaikilla on sekä yksityiseen että yleiseen elämänmenoon liittyviä toiveita ja odotuksia. Jokaisen kulloinenkin elämäntilanne vaikuttaa siihen, mitkä asiat nousevat odotuksissa tärkeimmiksi.

Meidän suomalaisten hyvinvointi rakentuu työn tekemiselle. Jos ei ole työtä, ovat mahdollisuudet moneen muuhunkin rajallisemmat, vaikka nykyaikainen yhteiskunta huolehtii myös työttömistä. Ansiosidonnaisen jälkeen elintaso edelleen laskee.

Tähän asti on puhuttu yleisesti työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Viime vuonna arvovaltaiselta taholta järjestys käännettiin niin päin, että painotettiin perhe-elämän ja työnteon yhteensovittamista. Valtakunnallisesti on herätty huomamaan, että erityisesti lasten tulevaisuudesta kannattaa kantaa enemmän huolta. Tähänastinen suhtautumistapa näkyy erilaisina seurauksina niin kouluissa, vapaa-aikana kuin työelämässä, mutta myös sairastamisena ja monenlaisen erityisavun tarpeena.

Suomeen kaivataan lisää yrittäjiä. Tähän asti kaikista on pyritty kouluttamaan työntekijöitä. Varsin kohtuuttomalta tuntuu, että työnsä menettäneen pitäisi ryhtyä yrittäjäksi. Edelleenkin on niin, että yrittäjäksi ryhtyvältä vaaditaan milteipä kohtuuttoman paljon. Luvassa on paljon työtä, melkoisesti investointeja ja ainakin alkuun pikiä päiviä ja vähän tuloja. Yrittäjyyden esteiden karsimiseen pitäisi ryhtyä todenteolla.

Terveys on tietenkin kaiken perusta. Mitä kauemmin ihmiset pysyvät terveinä sitä pitempään he pystyvät itsestään ja läheisistään huolehtimaan. Toiset joutuvat raatamaan kohtuuttoman paljon, uupuvat ja sairastuvat. Jaksamiseen pitäisi ajoissa kiinnittää huomiota. Ajoissa toimien kustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin seurausten hoitamiset.

Täällä Urjalassa kaivattaisiin hyviä uutisia. Viime aikoina on ollut paljon asioita, jotka eivät ole olleet omiaan luomaan myönteistä mielikuvaa. Kun yksi ikkuna on rikki, on pian toinenkin. Kierre jatkuu. Hetkessä voidaan tuhota huolella vuosien aikaan rakennettu. On aika katsella asioita toisesta näkökulmasta ja nostaa esiin myös niitä mahdollisuuksia, joita täällä on.

Pahinta on tietenkin se, että tekijöiltä loppuu usko omaan tekemiseensä. Jos sitä ei ole, lisääntyy alakulo ja masennus ja aikaansaannokset jäävät vähäisiksi.

Elämme edelleen aikaa, joka uskoo strategioihin ja projekteihin, jotka tuottavat kyllä paljon paperia, mutta joiden toimeenpanoon ei sitten kuitenkaan sitouduta. Yhteisen tahdon hiomista tulisi jatkaa niin pitkälle, että kaikki olisivat mukana. Usein käy niin, että ellei ole mukana valmistelussa, niin on ulkona myös toteutusvaiheessa.

En oikein jaksa vielä uskoa sitä ajatusta, että meille urjalalaisille olisi varattu jatkuvasti vain häviäjän rooli kansainvälistyvässä maailmassa, yhdentyvässä Euroopassa ja keskittyvässä Suomessa. Totta on, että on paljon asioita, jotka näyttävät luonnon lain tavalla toimivan meitä vastaan. Olen varma, että meillekin löytyy vielä se kuuluisa markkinarako, jossa piilee menestymisen mahdollisuus.

Urjalan tulevaisuutta ajatelleen me kaikki olemme ratkaisevilla paikoilla. Arkisessa elämässä tehtävillä valinnoilla ja teoilla vaikutamme joka hetki oman kotiseutumme menestymismahdollisuuksiin. Pienet purot alkavat pisaroista ja suuri virta pienistä puroista.
Niin se vaan on.

On aika ajatella asioita uusiksi, pitää kiinni kestävästä ja rakentaa tulevaisuutta rohkeasti kukin omalla paikallaan.

Seppo Pirhonen

Sivun alkuun