Täältä voit lukea uusimmat Forssan Lehdessä julkaistut kolumnini
Vuosilukua klikkaamalla pääset sinä vuonna julkaistuihin juttuihin.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            21.12.2018
Urjalan kulmilta
Joulun sanat

”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois viepi.” Tänään on Tuomaksen päivä, joten jouluaika on vanhan kansan mukaan alkamassa. Koulujen syyslukukasi päättyy. Joulumarkkinat ovat olleet käynnissä jo ainakin marraskuulta. Jonkin verran amerikkalaiskeksintö Blac Friday eli musta perjantai nipistää kauppojen joulukuun myyntiä.

Nuutinpäivä 13. tammikuuta on jo miltei kadonnutta kansaperinnettä. Jouluaika monen osalta päättyy uuden vuoden juhlintaan.  Useissa kunnissa koulut alkavat jo tammikuun toisena ja joissakin vasta loppiaisen jälkeen kuten täällä Urjalassa. Yleisessä tietoisuudessa myös loppiaisen sisältö ja merkitys alkaa olla aika hämärä.

Oletteko huomanneet, että mainostoimistoissa on tänä vuonna nostettu esiin sanapari ”joulun taika” Ne esiintyvät monissa ilmoituksissa. Sillä luodaan mielikuvaa, johon ihmiset voivat yhdistää joulutunnelman, muistot ja perinteet. Kristillisestä näkökulmasta taika vie asiaan väärään suuntaan. Ei ole kysymys taioista ja taikauskosta, vaan aivan päinvastaisesta.

Joulun sanoma on tiivistettävissä siihen, että Jumalan poika syntyi ihmiseksi, jotta voisi sovittaa ihmisten synnit. Tuttu Luukkaan evankeliumi kertoo ensimmäisen joulun tapahtumat. Monen perheen perinteeseen kuuluu lukea se ennen jouluateriaa.

Ainakin suurimmissa yrityksissä seurataan oman brändin (tuote, yritys tai henkilö, jolla on laaja tunnettuus) esiintymistä mediassa. Mitä arvelette, kumpi esiintyy useammin Jeesus vai joulupukki? Arvelen julkisuudessa joulupukin saavan useampia mainintoja. Uusin kohu on syntynyt siitä, että pukki sanan tilalle pitäisi saada sukupuolineutraali ilmaisu. 

Lähes joka viides urjalalainen ei kuulu evankelis-luterilaiseen seurakuntaamme. He, jotka kuuluvat ja jotkut kuulumattomatkin käyvät hakemassa joulutunnelmaa Kauneimmat joululaulut -tapahtumasta.  Yleisö lauloi tälläkin kertaa tuttuja sävelmiä ja sanoja. Virsien laulutaito näyttää vähentyneen.

Joulua voi siis lähestyä monesta näkökulmasta. Siihen liittyy vahvoja perinteitä, jotka tosin vähitellen muuntuvat. Joulusanoja voivat jo edellä olleiden lisäksi olla: ilo, riemu, rauha, hyvä, pyhä, tähti, kuusi, koriste, juhla, kuva, kuvaelma, tarina, kertomus, seimi, laulu, runo, lehti, kalenteri, lahja, kortti, kukka, ateria, kinkku, lohi, silakka, rosolli, laatikko, kalja, viini, torttu, pipari, sauna, muisto, kaipuu, tunnelma, kynttilä, hautausmaa, lumi, valo, lapsi, leikki, toisenlainen, yksinäisyys, yhdessäolo…

Joulu on yksi tai jouluja on niin monta kuin on sen viettäjiäkin. Toivotan kaikille vapahtavaa joulurauhaa!

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            14.12.2018
Urjalan kulmilta
Omasta osuuspankista luovutaan

Urjalan Osuuspankki on yhdistymässä Etelä-Pirkanmaan Osuuspankiksi yhdessä Akaan Seudun ja Valkeakosken Osuuspankkien kanssa.  Pankkien hallitukset ovat sopineet asiasta. Urjalassa lopullisen päätöksen tekee pankin edustajisto. Akaassa liittymisestä päättävät osuuskunnan jäsenet.

Urjalan Osuuspankki on viime vuosina sijoittunut hyvien kaikkien Suomen pankkien välisessä vertailussa. Pankki on vakavarainen ja vuosittaiset tilinpäätökset ovat olleet voitollisia. Viime vuoden lopussa sillä oli 7493 asiakasta ja 3731 jäsentä.  Toimintakertomuksen mukaan viime vuonna talletukset lisääntyivät ja pääosa luototuksen kasvusta  suuntauti Urjalan ulkopuolelle.

Osuuspankkien juuret ovat suomalaisen osuustoiminnan synnyssä viime vuosisadan alkupuolella. Silloin syntyivät osuuskaupat, -meijerit ja ensimmäiset osuuskassat. Usein ne olivat kyläkohtaisia kuten Urjalassakin. Osuustoiminta syntyi vähävaraisen kansanosan taloudellista asemaa kohottamaan.

Ennen osuuskassoja Urjalan pankkipalveluista vastasi pääosin Urjalan Säästöpankki, mutta myös Hämeenlinnan ja Tampereen liikepankit.  Myös posti(säästö)pankilla oli aikanaan kyläkohtaisten postien aikaan vaikutusta. Kansallis-Osake-Pankki muuttui Meritataksi ja lopulta Nordeaksi. Sen konttori lopetettiin täältä muutama vuosi sitten. E-liikkeen säästökassat loppuivat kaupparyhmän kaatuessa.  SOK-laisen kaupan säästökassoista muodostettiin S-pankki.

Osuuspankkiryhmä on keskittänyt voimakkaasti toimintaa osuuspankkikeskukseen Helsinkiin, jossa on töissä noin 6000 ihmistä. Urjalan Osuuspankki maksoi hallintokuluja ja kehittämismaksuja viime vuonna enemmän kuin olivat henkilöstökulut. Kasvu oli 18,6 %

Pankkien toimintaan vaikuttavat niin EU:n määräykset ja kotimainen lainsäädäntö, joilla on pyritty turvaamaan pankkien vakavaraisuus ja joilla on säädelty luotonantoa. Vaikutukset näkyvät myös paikallispankeissa.

Osuuspankkiryhmä näyttää kulkevat säästöpankkien viitoittamaa tietä, joissa paikallispankit ohjataan liittymään suuremmiksi aluepankeiksi. Näin on käynyt jo Lounais-Hämessä. Suuruuden ekonomian päässä on yksi valtakunnallinen osuuspankki.  Meiltä jäseniltä ei kysytä. Urjalassa päätöksen tekee edustajiston 12 jäsentä.

”Asiakaslupauksemme mukaisesti olemme asiakkaittemme pankki”, todetaan Urjalan OP:n nettisivuilla. Silti pankki antaa kassapalveluja pari tuntia päivässä, vaikka asiakkaat odottavat muuta. Ohjeet tulevat keskuspankista. Fuusio ei kauniista palvelun parantamislupauksesta huolimatta muuta tilannetta.  En kannata liitosta, mutta en voi sille mitään.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            30.11.2018
Urjalan kulmilta
Liikennehistoriaa

Päivälleen 79 vuotta sitten alkoi talvisota. Urjalalaiset miehet olivat  jo lokakuussa alkaneen YH:n  takia pääosin Kannaksella. Sodan alkupäivinä 7400 asukaan Urjalaan tuli 2800  evakuoitua Suomenlahden rannalta Kuolemajärveltä ja Mannerheimin puolustuslinjan toisesta päästä Sakkolasta Laatokan rannalta.

Tulijoiden joukossa oli kolme Rusin perhettä Kuolemajärven Seivästöltä. Heistä kaksi asettui Huhtiin Vesalan taloon ja Koivulan huvilaan ja yksi Koijärven Kojonkulmalle. Rusien suku oli harjoittanut laivaliikennettä ainakin vuodesta 1810 Kannakselta Pietariin. Suomen itsenäistyttyä raja sulkeutui ja laivaliikenteestä jouduttiin luopumaan. Tilalle tulivat kuorma- ja linja-autot. Linja-autot kulkivat Viipurista Koiviston ja Kuolemajärven kautta Terijoelle.

Urjalaan tultuaan Rusit saivat toukokuussa 1940 liikenneluvan  välille Forssa–Urjala–Tampere. Forssassa oli ensimmäinen kunnallinen linja-autoasema ja Tampereella uusi Suomen toiseksi suurin linja-autoasema. Kun puukaasukäyttöinen linjuri lähti Forssassa 8.15 se oli Urjalan asemalla 9.15 ja Tampereella 11.15. Paluumatka Tampereelta alkoi 17.15 ja oli  Urjalan kirkolla 19.00 ja Forssassa  20.15.

Linja-autot olivat täynnä ja lisäksi katolla kuljetettiin paljon erilaista tavaraa. Jatkosodan alettua valtio rajoitti liikennöintiä säästääkseen kumien kulutusta ja polttoaineita. Rusit olivat aikeissa jäädä Urjalaan, vaikka Kuolemajärven Seivästön kylän asukkaat piti sijoittaa lähelle Poria Ahlaisiin. Kun Kannas oli vallattu takasin, halusivat he ja pääosa muista karjalaisista palata hävitetylle kotiseudulleen. Rusien linjan sai Urjalassa käyttöönsä Eino Harju.

Tietokirjailija Jari Kurkinen, joka on erikoistunut liikennehistoriaan, on kirjoittanut lähes 700-sivuiden kirjan T. Rusi Oy, Rusien matkassa Karjalasta Karunaan. Kirja julkaistiin Turussa viikko sitten. Kirjoittaja on tehnyt paljon taustatyötä eri arkiostoissa niin Suomessa kuin Venäjällä selvittääkseen erityisesti yrityksen alkuvaiheita ja laivaliikennettä 200 vuotta sitten.

Suomen arkistoista on saatu esille paljon uutta ennen julkaisematonta tietoa. Urjala on hyvin esillä kirjassa talvisodan ja jatkosodan alkuvuosien osalta. Kirjoittaja tuo esille monia mielenkiintoisia asioita paikkakunnaltamme. Kirja on hieno kulttuuriteko yritykseltä. Kurvinen kokoaa parhaillaan Valkeakosken Liikenteen historiaa, jossa Urjala myös pääsee esille.

Nykyisin Rusi Oy on keskittynyt säiliöautoliikenteeseen ja Urjalassakin heidän autonsa liikkuvat polttoaineen jakelijoina. Yrityksen kotipaikka on Karunassa.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            23.11.2018
Urjalan kulmilta
Lapsia lisää?

On jotenkin surullista, että valtakunnan päättäjät heräsivät syntyvyyden laskuun vasta, kun huomattiin, että kestävyysvajeeseen uhkaa tulla uusi aukko, jolloin myös eläkekertymä jää vajaaksi. Syntyneiden määrä oli tällä vuosituhannella alimmillaan vuonna 2002, josta se kasvoi vuoteen 2010, jolloin alkoi lasku. Viime vuonna lapsia syntyi  50 139 lasta (Urjalassa 28), Viimeksi vähemmän syntyi vuonna 1868, jolloin Urjalan kunta aloitti ja Suomessa olivat suuret nälkävuodet.

Selvitysten mukaan nykyisin joka viides ei halua lapsia lainkaan, lähes yhtä moni mainitsee syyksi taloudellisen tilanteen. Työuran tai opiskelu, parisuhteen puuttuminen ja muut erilliset syyt tulevat seuraavina. Biologisista syistä eivät jotkut saa lapsia. Nuorten ihmisten elämäntapa on muuttunut. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut.

Nyt kaikki lupaavat perhevapaauudistusta, jolle saatiin tällä viikolla n. 200 miljoonan euron hintalappu. Uudistus tehtäneen niin, että laki määrä kuinka toimitaan. Perheen oma valinnanvapaus pienenee. Isien osuutta halutaan lisätä ja melko yleisesti on esitetty 6 kuukautta äidille ja isälle sekä kuusi perheen päätettäväksi.

Päivähoitoa, jota nykyisin kutsutaan varhaiskasvatukseksi, on esitetty ilmaiseksi. Urjalassa oli 1–5-vuotiaita viime vuonna päiväkodissa ja perhepäivähoidossa 66 ja kotihoidon tukea sai 41. Esikoulussa oli 34 kuusivuotiasta. Päiväkodin tilat ovat käymässä pieneksi, kun hoitoa on keskitetty sinne. Urjalassa huomattava osa saa jo nyt tulojen perustella ilmaisen tai melko edullisen hoidon. Jos päivähoito tulee ilmaiseksi jäisi kunnalta saamatta tuloja noin 220 000    euroa.

Vanha kansa sanoi, että lapsi tuo leivän tullessaan. Lapsi muuttaa parisuhdetta. Lapsi on keskiössä ja huomion kohteena. Suomessa lapsista huolehditaan yleensä hyvin. Neuvolajärjestelmä seuraa lasten kehitystä ja apua pulmiin on saatavissa. Muuttoliikkeestä johtuen kaikilla perheillä ei ole esimerkiksi isovanhempia lähellä luomassa tarpeellista turvaverkkoa. Tällöin perheen tarpeita vastaava päivähoito on tärkeä.

Yksi lapsenlapsistamme kertoi, että oli mukavaa, kun oltiin koko perhe yhdessä. Tutkimukset toteavat samaa. Lapset muistavat tärkeinä hetkinä perheen yhteiset arkiset hetket.

Vanhemmat kuljettavat täällä maaseudullakin lapsia pienestä pitäen moniin harrastuksiin. Monella saattaa olla joka viikonpäivälle jotakin. Kun lasketaan vielä ajankäyttöön tietokoneet ja kännykät jää yhteistä puuha- ja leikkiaikaa oman perheen kesken vähän. Oma aika on parasta mitä lapselle voi antaa, Lapsuus kestää vain hetken.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            16.11.2018
Urjalan kulmilta
Verotkin on maksettava

Kuinkahan moni osaa vastata oikein, kun kysytään, mikä on kuntasi veroprosentti? Ehkä silloin paremmin, kun siitä on juuri päätetty. Urjalassa nyt 21,75 ja ensi vuonna 22,00. Kuinka moni veroprosentin mukaan päättää asuinpaikkansa?  Ratkaisevin taitaa olla työmahdollisuus. Seuraavina asuminen, koulutus-päivähoito- ja terveyspalvelut ja vapaa-ajan viettomahdollisuudet.  Päivittäiset kauppapalvelut, etäisyys isompiin lähikaupunkeihin ja liikenneyhteydet vaikuttavat.

Asuinpakkaa valitessa vaikuttaa mielikuva paikkakunnasta. Maaseudulla asuneen on helpompi valita maaseutukunta kuin suurkaupungissa varttuneen. Urjala sai hiljattain Aamulehdessä myönteistä huomiota iskulauseestaan ”Koti Pohjantähden alla”. Uusissa tienvarsitauluissa teksti on kuitenkin niin pienellä, ettei se kovin kaukaa näy. Tilaa olisi ollut isommalle tekstille.

Kun googlettaa kunnan iskulauseen avautuu sivu, jossa mainostetaan kirkonkylän 14 tonttia. Sivulla on myös esimerkkilaskelma rakentamiskuluista: tontti ja lohkominen, luvat ja tarkastukset, liittymät, talopaketti, piha sekä perustukset ja maarakennus. Monissa kunnissa kunnan määräämät lupa- ja tarkastusmaksut ovat huomattavasti kalliimpia kuin Urjalassa. Kiinteistöverokaan ei ole niitä kireimpiä, vaikka maksaessa sekin tuntuu.

Urjala teki virheen alentaessaan veroprosenttia kunnallisvaalien alla. Heti jouduttiin palaamaan entiseen ja nyt nostetaan jälleen. Alijäämä kertyy tältä vuodelta 1,1 miljoonaa euroa ja ensi vuoden budjetti on korotuksesta huolimatta 0,5 milj. € miinuksella.

Kunnan verotulot tulevat kunnallisverosta, yhteisvero-osuudesta ja kiinteistöveroista n.16,4 milj. €, valtionosuuksista 13,7 milj. € ja toimintatuloista 4,1 milj. € sekä muista pienemmistä tuloeristä.

Kun Urjalan tuloveroprosentti on 22 maksamme tuloista todellisuudessa noin 14,14 %. Tällöin puhutaan efektiivisestä veroprosentista.

Kunnan menoista suurin erä  lähes 22 miljoona euroa on ostopalvelut eli käytännössä terveys- ja sosiaalipalvelut, jotka Akaa ja kuntayhtymät tuottavat. Tämä erä tulee sote-uudistuksen myötä siirtymään kunnilta maakunnille ja valtion kustannettavaksi. Toiseksi eniten kunnan rahaa kuluu henkilöstön palkkoihin ja sivukuluihin noin 8,1 milj. €.

Urjalassa on edelleen asukasmäärään nähden hyvät kunnalliset ja yksityiset palvelut. Kunta on arjessamme monin tavoin mukana aivan huomaamattamme. Vauvasta vaariin se järjestää, tuottaa ja toteuttaa palveluita asukkailleen. Ilmaisenkin palvelun joku kustantaa. Aika usein se on kunta tai valtio. Siksi verojakin pitää maksaa.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            9.11.2018
Urjalan kulmilta
Sammutetuin lyhdyin?

Vielä tänään K-supermarket Marissa ja S-marketissa ja huomenna kirkkoherranvirastossa voi äänestää ennakkoon seurakuntavaaleissa. Varsinainen vaalipäivä on viikon päästä sunnuntaina. Ehdokkaita on Urjalassa on kolmesta ryhmittymästä 23. Kirkkovaltuuston valitaan 15.

Viimeksi Urjalassa äänesti joka neljäs äänioikeutettu. Se oli koko maan mittakaavassa hyvä tulos. Ilahduttavasti tuolloin 16–18 –vuotiaista aika moni äänesti. Kuluvalla nelivuotiskaudella on tapahtunut paljon. On uusi kirkkoherra ja kirkkoherranviraston siirrettiin vuokratiloihin sitovalla kymenvuotisella sopimuksella.

Talous on ollut eniten esillä. On käyty YT-neuvotteluja, henkilöstöä on vähennetty, työtehtäviä yhdistetty ja työpanosta pienennetty. Huhdin pappila on myyty. Kirkkoherranvirasto ja leirikeskus Linnavuori ovat myynnissä. Seurakuntatalon peruskorjausta, purkua tai uudelleenrakentamista on pähkäilty. Korjaus olisi kannattanut tehdä, koska korot ovat alhaalla ja olisi saatu myös tilat virastolle. Vuokrarahoilla olisi katettu kolmannes  kustannuksista.

Lounais-Hämeessä samantapaisia ongelmia. Väki vähenee ja vanhenee, eikä kiinnostu osallistumaan ja maksamaan. Kirkkoherramme Timo Kumpunen selvitti yhdistymistä Lounais-Hämeessä. Tammela ei lähtenyt mukaan, Jokioinen ja Ypäjä tekivät kielteisen ja Humppila niukasti myönteisen päätöksen yhdistymisestä. Urjalassakin jotkut tahot ajavat määrätietoisesti seurakunnan yhdistämistä, mutta esimerkiksi Akaa ei ole kovin halukas, koska on käynyt jo pari liitosvaihetta.

Urjalassa kävi hiippakunnan edustaja kertomasta seurakuntien vaihtoehdoista. Niistä puuttui kokonaan mahdollisuus jatkaa itsenäisenä. Se kuvastaa valtakunnantason ja aluetason ajattelua. Kirkkohallitus voisi keventää hallintoa, byrokratiaa ja säädöksin aidon yhteistyön esteitä. Seurakunnat maksavat monet valtakunnalliset järjestelmät. Työntekijät kaipaavat suurempaa työyhteisöä, joka helpottaisi työn järjestämistä ja keskittymistä omiin aihealueisiin.

Ketä äänestäisin? Vaalikeskustelua en päässyt seuraamaan. Vaalikoneessa on 14 ehdokasta. Muut eivät ole tai eivät ole halunneet vastata sen kysymyksiin, joita on yhteensä 27 eri vaihtoehtoineen neljästä aihealueesta: kirkon toiminta, suhde uskoon, lähimmäisyys ja ajankohtaiset asiat. Vain harva ehdokas on perustelut vastaustaan.

Suuri osa lapsista on menetetty kerhojen ulkopuolelle. Nuoret kohdataan rippikoulussa, aikuiset kirkollisten toimitusten yhteydessä ja vanhukset henkilökohtaisin käynnein.  Viestintä on tärkeää ja tehtävä on: Mennä, tehdä, kastaa opettaa ja noudattaa.

Seppo Pirhonen

                                                                                                        Forssan Lehti
                                                                                                            2.11.2018
Urjalan kulmilta
Pyhäinpäivän kynttilät

Näinä päivinä monet suuntaavat hautausmaalle. On ollut tapana laittaa pyhäinpäivään mennessä haudat talvea varten. Kesän kukkaset on otettu pois ja tilalle on laitettu havuja, jäkälää, kanervaa tai muita talven kestäviä kasveja. Sytytetään myös kynttilöitä.

On myös ihmisiä, jotka eivät pääse rakkaittensa haudoille. Urjalassa on viisikymmenluvun puolivälistä ollut tapana laskea pyhäinpäivänä seppele Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Nyt se tapahtuu sunnuntaina, koska pyhäinpäivänä on iltamessu, jossa luetaan vuoden aikana haudattujen nimet, eikä päivällä ole jumalanpalvelusta. Jotkut karjalaiset voivat nykyisin käydä myös menetetyillä kirkkomailla. Urjalassa ja monilla muilla paikkakunnilla on muistomerkki myös muualle haudatuille.

Sata vuotta sitten oli paljon ihmisiä, jotka eivät voineet käydä vuoden 1918 aikana menehtyneiden haudoilla. Osan hautapaikkaa ei tiedetty, osa oli joukkohaudoissa muualla tai lähellä. Kaikkia ruumiita ei ollut siirretty kirkkomaan joukkohautaan. Aluksi oli kiellettyä käydä näillä haudoilla myös täällä Urjalassa.

Koskelan Alma ja Jussi halusivat Pohjantähdessä kaksi poikaansa siunattuun maahan. Tuolloin Suomessa ei ollut uskonnonvapautta, joten lähes kaikki sisällissodan uhrit kuuluivat väristä riippumatta kirkkoon. Joillekin järjestettiin hautajaiset, toisille ei.  Tuon ajan paikallislehden  kuolinilmoituksista käy ilmi se, miltä tuntui, kuin ei voinut käydä haudalla.  Joissakin vankileirillä kuolleiden muistovärssyissä todettiin: ”nukkui kuolon uneen uskossa Vapahtajaansa”. Monilla paikkakunnilla on myöhemmin siunaamatta jääneet siunattu haudan lepoon, odottamaan ylösnousemusta.

Monilla hautausmailla on myös paljon hautoja, joilla kukaan ei käy, koska kävijätkin ovat kuolleet. Joidenkin hautakivien viereen on laitettu merkki, joka kertoo, että hauta otetaan seurakunnan haltuun, jolloin kivi tai rautaristi poistetaan ja paikalle tullaan hautamaan uusia vainajia.

Yleisin hautakynttilä on muovinen ja metallikuorinen. Olen ihmetellyt, miksi valtaosassa näistä on steariinia tai vastaava ainetta niin vähän, usein vain kolmannes kynttilän korkeudesta. Muovisaasteesta on oltu tänä syksynä huolissaan. Hautausmaillakin tätä voitaisiin vähentää toisenlaisilla kynttilöillä. Lyhtykynttilöissä palavaa aineista on enemmän.

Kun joulupukki vie huomion joulusta, noidat pääsisäisestä ja halloween pyhäinpäivästä, näyttää kristinusko menettävän asemaansa. Läheisen elämän päättyminen asettaa arvot usein uudelleen ja siksi kynttilät valaisevat hautausmaat.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            26.10.2018
Urjalan kulmilta
Kiehtovat kirjat

Milloin olet lukenut viimeksi kirjan? Arvelen, että täällä Urjalassa on luettu viime aikoina Tommi Kinnusen Pinttiä, joka kertoo kolmeen päivään tiivistettynä lasitehtaan yhteisöstä ja ihmisistä. Kirjastossa on pitkä lainausjono ja kirjakaupassakin kirja on myynyt mukavasti. Me urjalalaiset saamme olla  iloisia siitä, että meillä on vielä kirjakauppa, joka puuttuu monesta kaupungistakin.

Höristin korviani eräänä päivänä, kun radiossa oltiin huolissaan nuorten ja eritoten poikien vähästä lukemisesta ja lukutaidosta. 15-vuotiaana tytöt ovat vuoden edellä poikia. Kiinnitin huomiota siihen, että poikien lukutaitoa voitaisiin edistää parhaiten tietokirjojen kautta. Erityisesti urheiluaiheiset kuten jääkiekon tai jalkapallon menestyneistä tehdyt elämäkerrat, mutta myös muuten urheilusta kertovat kirjat kiinnostavat. Aikuisten tietokirjoista myydyin oli syyskuussa Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen.

Mietin, että meilläkin omat pojat taisivat lukea juuri urheilukirjoa. Tietokirjojen ohella myös urheiluaiheisia kaunokirjoja. Kun koululla kirjastoautossa käytiin, pyrittiin tarjoamaan jotakin kotona luettavaksi. Parhaiten viesti meni perille, jos kirjaa suositteli sen lukenut samanikäinen. Myös fantasia kiinnosti ja paksut Harry Potterit kuluivat myös poikien käsissä.

Mainitun tilaston mukaan suosituin lasten ja nuorten kirja on tällä hetkellä Noidan käsikirja. 1980-luvun suosikki on tehnyt paluun. Toisena on Tatu ja Patu, elämä ja teot ja kolmantena ”Sankaritarinoita tytöille(ja kaikille muille)”

Urjalassa tehdään eräänlaista historiaa, kun viikoittain luetaan ääneen kirjastossa Marja-Leena Salon johdolla Kalevalaa. Kouluaikojen ”pakollinen” on avautunut monen mielestä uudella tavalla. Kouluaikojen pakollisin kuului myös Seitsemän veljestä. En tiedä minkä verran lukiosamme luetan nimikkokirjailija Väinö Linnaa.

Aiemmin vanhainkodilla ja edelleen Reikonlinnassa ja nykyisin myös hoivakoti Airanteessa luetaan ääneen kirjoja. Tutuista ympäristöistä aiheista ja elämänpiireistä kertovat kirjat ovat suosittuja, koska ne herättävät mukavia muistoja. Nykyään mainostetaan myös äänikirjoja, joita voi kuunnella kotona, automatkalla, kävelylenkillä tai vaikkapa joissakin töissä.

Lapsuudesta muistan naapurimme Meron Viljamin, joka oli sotasokea. Hänellä oli kelanauhuri, jolla kuunteli sokeain kirjaston nauhoja. Joskus kuulimme niistä katkelmia. Hyvä lukija sai ja saa nytkin kirjan elämään.

Viikonloppuun kuuluu käynti Helsingin kirjamessuilla. Tarjontaa on paljon, mutta täytynee keskittyä joihinkin tämänhetkisiin kiinnostuksen aiheisiin.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            19.10.2018
Urjalan kulmilta
Oikeaa ja virheellistä

”Sää varmaan tiedät, kun oot penkonu noita vanhoja asioita.”  Tämäntapaisessa tilanteessa olen ollut usein, kun ihmiset haluavat tietää jostakin asiasta. Joskus kysymykseen löytyy vastaus, mutta joskus sen etsiminen vie paljon aikaa. Aina vastausta ei löydy. Voipa käydä niinkin, että antamani tai välittämäni tieto on virheellinen tai puutteellinen,

Viime viikolla kirjoitin Halkivahan kirkosta. Palautteena sain viestin, johon oli liitetty kaksi oikeaksi todistettua asiakirjaa. Kerroin, että tontin olisi lahjoittanut Frans Uotila. Oikea nimi on kuitenkin kirkon naapurissa asunut Frans Uusitalo. Välittämäni tieto oli Urjalan seurakunnan historiasta. Samaan lähteeseen turvautuen kerroin, että pienempi kello painoi 106 kg. Uudentalon Mauri lähetti myös kopion Porvoon hiippakunnan kirjeestä, jossa pienen kellon paino on 81,9 kg ja läpimitta 55 c m ja korkeus  45 cm. Ison kellon paino on tarkasti 2385,42 kg, läpimitta 1,6 m ja korkeus 1,25 m.

Tietokirjojen tekijä  joutuu kaivamaan tietoa useista lähetistä. Aina ei oikein tiedä, mistä lähtisi liikkeelle. Nykyaikana on verraton apu internet. Sen hakukoneet löytävät monia asioita. Vaarana on  siellä eksyä sivupoluille, kun tulee vastaan muutakin mielenkiintoista.  Usein hakukoneiden kautta pääsee luotettaville tietolähteille.

On myös aineistoa, jota on syytä epäillä ja joihin ei voi luottaa. Monissa yliopistoissa ei esimerkiksi kaikkien netinkäyttäjien tuntemaa Wikipediaa hyväksytä tietolähteeksi. Sen artikkelin voi kirjoittaa kuka tahansa. Toki on siinä nykyisin paljon oikeaa tietoa. ”Tarkista, tarkista ja tarkista.”

Tiedon etsimistä on helpottanut, kun arkistolaitokset, kansallisarkisto etupäässä, ovat ryhtyneet digitoimaan hallussaan olevia aineistoja. Tutkija voi selata näitä aineistoja kotikoneeltaan, eikä tarvitse matkata Hämeenlinnaan, Mikkeliin tai Helsinkiin. Vielä tiedonhaluisen on näitäkin matkoja tehtävä, koska digitointi etenee hitaasti. Sukututkijoiden käytössä ovat seurakuntien kirkonkirjat. Digitointitilanne vaihtelee seurakunnittain. Sadan vuoden suoja-aika estää pääsyn tuoreimpiin tietoihin.

Suomessa olemme tottuneet siihen, että painettuun sanaan voi luottaa. Nykyaikana on välillä vaikeaa erottaa lehdissä tietoa ja mielipidettä. Kun otsikossa lukee ”professori” tai ”tutkija” kannattaa olla tarkkana esittääkö hän faktan vai mielipiteen, johon hänellä on myös oikeus.

Jos joku luki vain viime viikon kolumnini, jää hänelle tositiedoksi välittämäni sittemmin vääräksi osoittautunut tieto ellei hän luo tätä kirjoitusta. Palaute on tärkeää.

Seppo Pirhonen

                                                                                                             Forssan Lehti
                                                                                                            12.10.2018
Urjalan kulmilta
110-vuotias

Halkivahassa juhlitaan 110-vuotiasta kirkkoa. Alunperin sinne rakennettiin rukoushuone, mutta vuonna 1926 se muutettiin ja  vihittiin kirkoksi. Kirkkoon tarvittiin kello, joka saatiin lahjoituksena opetusministeriöltä. Hämeenlinnassa muutettiin entinen ortodoksinen varuskuntakirkko muiksi tiloiksi ja sieltä tuotiin sen suurin 2385 kg  ja pienin kello 106 kg painava Halkivahaan hevosilla. Suomen toiseksi suurin Halkivahan kello on valmistettu Pietarissa. Suomen suurin kirkonkello painaa 6683 kg ja se on Suomenlinnassa.

Kirkon tontin lahjoitti vesilahtelainen Frans Uotila. Rakennusaineet saatiin pääosin lahjoituksina ja talkoilla tehtiin myös rakennustyöt. Hankeen vetovastuu oli opettaja Konrad Perkiöllä. Kirkkoon mahtuu 250 henkilöä. Rukoushuonetta piti yllä. Seurakuntahuoneyhdistys, joka muuttui myöhemmin Rukoushuonekunnaksi. Viime vuonna perustettiin Halkivahan rukoushuoneyhdistys.

Nimi Halkivaha tulee Satakunnan ja Hämeen rajalla olevasta halkinaisesta kivestä. Vaha on tarkoittanut kiveä. Kylä oli jakautuneena Urjalan lisäksi Punkalaitumelle ja Vesilahteen. Suurin alue oli Vesilahtea, josta liitettiin v. 1953 Urjalaan. Sitä ennen oli kariutunut hanke oman kunnan perustamiseksi.  Aivan naapurissa on entinen Tyrvää, sittemmin Vammala ja nykyinen Sastamala.

Halkivahassa on myös oma hautausmaa, jonka on suunnitellut  Ilmari Virkkala.  Sankarihaudassa on 15 sankarivainajaa. Muistomerkki on ison siirtolohkareen kyljessä ja sen on suunnitellut Antti Salmenlinna.

Alttaritaulu tilattiin urjalalaiselta taiteilijalta Lauri Saarelta. Hänellä oli norjalaisen esikuvansa Edvard Munchin mukaan tapana pilkuttaa työ. Tämä ei miellyttänyt halkivahalaisia ja alttaritaulun  maalasi A. Heickell. Se kuvaa Jeesusta Getsemanessa. Saaren versio on nähtävissä Urjalan seurakuntatalossa.

Rajakylässä ovat pitäneet vuorosunnuntaisin jumalanpalveluksia Urjalan, Punkalaitumen ja Vesilahden papit. Viime vuosina kanttori on tullut seurakunnista, mutta aiemmin  kylän opettajat Perkiön lisäksi Juho  Kantola huolehtivat virsien säestyksestä. Kylmimpinä talvikuukausina ei messuja ole nyt pidetty, kun seurakunta on pienentänyt säästöeränä avustustaan.  

Kirkkoa juhlistetaan sunnuntaina kirkkokonsertilla. Samalla juhlii myös suntio Kaija Sillanpää omaa merkkipäiväänsä Laulattajana ja laulajana on Aimo Kokkola kitaroineen. Kahvia on tarjolla ja kirkon hyväksi kerätään kolehti. Kuulin, että kesimäärin urjalalainen laittaa kolehtiin 2–3 euroa. Halkivahassa haaviin kertynee enemmän, jotta kirkkoa voidaan siellä jatkossakin ylläpitää.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            5.10.2018
Urjalan kulmilta
Musiikkielämyksiä

Musiikkitarjonta on Urjalassa  lisääntynyt huomattavasti. Muutama vuosi sitten käynnistyi syksyinen Urjala Soikoon -tapahtuma. Kun Tero-Pekka Henell muutti Hanhisuon koululle ja perusti Ilpo Laspaksen kanssa Urjalan musiikinystävien seuran, on saatu nauttia useista hienoista konserteista.

Laura Jänisniemi on Urjala Soikoon-tapahtuman äiti. Syksyinen kamarimusiikkitapahtuman taiteellisena johtajana on alusta alkaen ollut viulisti Teemu Kupiainen. Konsertit ovat olleet pääosin sekä Säätiötalossa että kirkossa. Tänä vuonna on konsertti myös Nuutajärvellä. Musiikkiin on yhdistetty myös ruoka. Tunnettu kokki Markus Aremo on tarjonnut konserttien lomassa ruokaa. Aremo on kunnostanut Nuutajärven Kellopytinkiä ja opiskelee nyt aivan uutta alaa lasikoulussamme. Tänä vuonna tapahtuma on pyhäinpäivän viikonloppuna.

Urjalan kirkko on osoittautunut akustiikaltaan sopivaksi paitsi urkumusiikille myös muille soittimille ja ihmisäänille. Siellä ovat saaneet hyvän lähtökohdan urkujen soitolle niin Ilpo Laspas kuin Mikko Helenius. Kannattaa myös muistaa urjalalaissyntyinen Katariina Korkman, joka toimii kanttorina Vaasassa.

Henell on yhdistänyt mielenkiintoisella tavalla musiikin ja historian. Kesällä oli nopeasti loppuunmyyty tapahtuma Hanhisuolla, jossa Esko Valtaoja kertoi tähtitieteestä. Samalla kuultiin musiikkia, joka oli syntynyt samaan aikaan, kun nyt näkemämme valo lähti 325 vuotta sitten Pohjantähdestä.

Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta Olli Mustonen esittää Ludwig van Beethovenin 32 pianosonaatista viisi kirkossa. Ne on sävelletty samoihin aikoihin, kun Urjalan nykyistä kirkkoa rakennettiin 1800-luvun alussa. Kirkon suunnitteli ja sitä rakensi Martti Tolpo.

Kirkossa on musiikinystävien seura järjestänyt useita perjantaisen toripäivän konsertteja. Onpa täällä esitetty myös kolmituntinen Händelin Messias-oratorio. Erikoista oli se, että joihinkin kohtauksiin pääsi mukaan laulamaan myös amatöörejä ammattilaisten kanssa. Tunnustus puuhakaksikolle hienoista elämyksistä, joita konsertit ovat monille tarjonneet.

Suuren suosion saivat myös Pentinkulman päivien Samuli Edelmanin ja Kunnan järjestämä Petri Laaksosen konsertti. Joulun tienoilla lienee tarjolla eri taiteilijoiden konsertteja.

Ennakkotietojen mukaan tulossa on myös urjalalaisaiheinen levy. Asialla on Vesa Kaartisen luotsaama Kehro-yhtye. Levyn nimenä taitaa olla Kehro Urdiala ja aiheet ovat mainitusta kylästä ja sen lähipiiristä. Ja eläähän täällä vielä haitarimusiikki. Kesällä on kuultu eri tapahtumissa Uotilan Raunon hienoja esityksiä.

Seppo Pirhonen

                                                                                                       Forssan Lehti
                                                                                                       28.9.2018
Urjalan kulmilta
Räätälöityyn asiakaspalveluun

Osaavasta työvoimasta on pulaa.  Urjalassa on nyt  25 avointa työpaikkaa. Työttömyys on alentunut 30 % viime vuoden elokuusta. Työttömänä oli 185 ihmistä ja Urjalan työttömyysprosentti oli silti Pirkanmaan toiseksi korkein Tampereen jälkeen eli 9,2 %.  Nuoria oli työttömänä 24 ja työttömistä oli pitkäaikaissairaita 29.

Urjalassa on väkilukuun suhteutettuna paljon työpaikkoja. Yhä enenevä osa näistä työpaikoista on sellaisia, joihin työntekijä tulee Urjalan ulkopuolelta. Erityisesti julkisella sekotorilla tämä näyttä ilmeisesti olevan vahvistuva suuntaus.  Kuntakaan ei voi laittaa etusijalle omaa kuntalaista. Jokainen yritys pyrkii saamaan töihin ammattitaitoisen työntekijän. Aina ei osaajia löydy omasta pitäjästä.

Tilastot laahaavat aina perässä ja niinpä tilastokeskuksen sivuilta käy ilmi, että Urjalassa oli v. 2016 yhteensä 1450 työpaikkaa. Työllisyysaste oli 64,5 %. Sen jälkeen tilanne on muuttunut ja koko maassa työllisyysaste alkaa olla 72 %. Urjalassa asuneiden ja täällä työskentelevien osuus oli 58,8 %. Työttömyys oli tuolloin lähes kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.

Urjalalaisia käy huomattavan paljon töissä muilla paikkakunnilla. Täältä käydään naapurikunnissa ja kauempanakin. Autoilla kulkevat näkevät aamuisin ja iltaisin samoja vastaantulijoita.

Jotta työssäkäynti onnistuisi Urjalasta pitää myös päivähoidon, nykytermillä varhaiskasvatuksen, vastata muuttuneisiin tarpeisiin. Varhaiskasvatuslain mukaan lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta vähintään 20 tuntia viikossa. Syyskuun alussa voimaan astunut laki. Sen mukaan ”kunnan on järjestettävä tässä laissa säädettyä varhaiskasvatusta siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää”. Urjalassa vuorohoito on keksitetty päiväkotiin, eikä tähän asti ole tarjottu ympärivuorokautista hoitoa.

Varhaiskasvatus on nykyisin sivistystoimen alaista toimintaa. Sivistyslautakunta on käsitellyt asiaa ja pitää mahdollisena, että hyvinkin pian tulee hakemuksia niin yö-kuin sunnuntaihoidosta. Asiaa käsitellessään se kirjasi, että vuorohoito on kalliimpaa päiväkodissa tai ostopalveluna kuin perhepäivähoitona järjestettynä. Monissa kunnissa on viime vuosina ollut vaikeuksia saada riittävästi perhepäivähoitajia. Palkkaus ei houkuttele.

Pitääkseen nykyiset lapsiperheet ja saadakseen niitä lisää, kannattaa Urjalankin kuunnella perheiden hoitotarpeita. Tällöin tarvitaan yleisten linjausten lisäksi myös räätälöityjä ratkaisuja. Kaikilla perheillä ei ole omaisverkostoa auttamassa. Tarpeen määrittelevät asiakkaat.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            21.9.2018
Urjalan kulmilta
Paluu juurille

Yksi tunnetuista Urjalassa syntyneistä, mutta muualla elämäntyönsä tehneistä, oli äskettäin 84-vuotiaana edesmennyt professori Antti Eskola. Eskolan isän torppa oli aiemmin ollut Honkolassa Ehvon torpparikylässä, mutta oli siirretty ennen kansalaissotaa kauemmaksi Kiviojalle, kun kartanossa oli aloitettu torppien myynti itsenäisiksi pikkutiloiksi.

Luin Eskolan kirjoituksen ”Persoonallisuus ja yhteiskunnallinen muutos Väinö Linnan Pohjantähdessä” kirjasta  ”Väinö Linna toisen tasavallan kirjailija”, jota olimme yhdessä kokoamassa vuonna 1980.  Siinä hän mainitsee, että Koskelan Jussi oli kuin hänen isänsä. Hän näkee isänsä liikkeet tavassa, jolla Jussi antoi heinä hevoselleen: ”ottaa ensin aika sylyksen, mutta vähentää  sitä parikin kertaa niin paljon, että joutuu lopulta lisäämään–katsoen joka kerta arvioivasti heinäriittaa.”

Artikkelin lopussa hän mainitsee isänsä kuollessa v. 1970, että omaisuus arvioitiin perukirjassa summaksi, jonka hän yliopistonopettajana tienasi kuudessa viikossa. Hän perusteli tuolloin päätymistään toimintaan yhteistyöhön kommunistisen  liikkeen kanssa, koska piti ihmisen haavetta ”taistella itsensä vapaaksi yksin ja tulla toimeen maailmassa toimeen muista riippumatta” harhakuvana.

Eskola oli kuusikymmenluvulta alkaen paitsi yliopiston opettaja ja professori myös ahkera kirjoittaja ja tuttu kasvo monista keskusteluohjelmissa televisiossa. Häntä pidetään  suomalaisen sosiaalipsykologian uranuurtajana. Sosiologian tutkimusmenetelmiä käsitteleviin kirjoihin myös myöhemmät opiskelijapolvet ovat saaneet tutustua.

Eläkkeelle jäätyään hän palasi tavallaan juurilleen. Hän on maininnut, että kodin uskonnollinen perintö alkoi askarruttaa häntä. Vuonna 1999 Eskola julkaisi kirjan ”Uskon tunnustelua: mitä Jumalasta pitäisi ajatella”.  Sitä seurasivat: ”Tiedän ja uskon”, ”Yksinkertainen usko”, ”Mikä henki meitä kantaa” ja ”Vaikka en niin kuin kirkko opettaa”. Viimeksi hän julkaisi kirjan ”Vanhuus”. Tiettävästi valmiina on myös postuumisti julkaistavan kirjan käsikirjoitus.

Uskontoon liittyvät kirjat yllättivät monet. Jossakin yhteydessä hän on todennut, että lapsuudesta tuttu kristillinen usko on jäänyt ikään kuin ”auringonpimennykseen” varjoon tieteellisen  työn ja yhteiskunnallisen keskustelun aikana silti häviämättä kokonaan.

Tapasin Eskolan viimeisen kerran Tampereella tietokirjailijoiden palaverissa keväällä. Pentinkulman päivillä hän oli vuosi sitten kunniavieraana, koska oli Väinö Linnan seuran perustajajäsen. Kuten Linnallakin Eskolalla säilyi puheessaan urjalalainen rytmi loppuun saakka.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                         14.9.2018
Urjalan kulmilta
Mistä nimi?

Kunnan juhlan kunniaksi minuun otti yhteyttä jo aiempi puhelintuttu Ilmari Kosonen. Hän on aikanaan toiminut metsänhoitajana, mutta innostunut tutkimaan suomalaista paikannimistöä. Hänen nimistötutkimuksena ovat melko paljon ristiriidassa tähän mennessä julkaistujen nimiteosten ja tutkimusten kanssa.  Hän selittää monia nimiä ruotsin kielen kautta. Tällöin hän on löytänyt monta yhteyttä myös kasvien ja luonnonpaikkojen nimiin.

Vaikka Urjalan kunta täytti eilen 150 vuotta on Urjalalla paljon pitempi historia. Varhaisimpina mainintoina on vuodelta 1309 Vrdiala. Tästä nimestä tulee edelleenkin pakkakuntamme ruotsinkielinen nimi Urdiala.  Joissakin asiakirjoissa mainitaan Oruiala.

Kirkollisessa ja maallisessa hallinnossa on ollut monia vaiheita, joihin en nyt puutu. Ensimmäinen kirkko oli nykyisessä Urjalankylässä, joka oli ennen Urjala ja siitä sitten tuli pitäjän nimi. Airanne nimi tarkoitti aikanaan pääosaa Urjalan alueesta.

Heikki Ojansuu päätyi 1915 siihen, että Urjala nimi tulisi viron saukkoa tarkoittavasta urdas-sanasta. Suomalaisessa paikannimi-kirjassa vuodelta 2007 arvellaan kunnan nimen tulleen miehen nimestä Utria.  Samassa yhteydessä mainittiin myös nimen syntymahdollisuus virran nimenä, johon saukko liittyy. Virossa urdas on tarkoittanut myös nopeaa, reipasta ja ahkeraa. Eikös se kuvaisi Urjalaa hyvin? Mutta samalla on todettava, että suomalaisessa kansanrunoudessa se tarkoittaakin raukkaa ja poloista. No kait Urjala sellainenkin joidenkin mielestä voi olla.

Kosonen on päätynyt omissa tutkimuksissaan, että nimi tulisi pitkästä harjujonosta, joka Urjalaa halkoo. Urjala olisi hänen mukaansa ”kivisen harjun kylä ja pitäjä”. Kivistä ja karua hajumaata ”ruotsinkieliset herrat sanoivat nimityksellä ora ja urd”. Hän perustaa sanan kehityksen aiemmin esiintyneeseen Oruiala-muotoon, jonka pohjana olisi ruotsin ora. Ruotsin urd tarkoittaa kivistä mäkeä. Kosonen perustelee näkemystään vielä yksityiskohtaisemmin, mutta se ei mahdu tähän juttuun.

Oli miten oli. Mielenkiintoista on tutkia ja pohtia, mistä paikkakunnan nimi ja monet kylien ja paikkojen nimet ovat alkunsa saaneet.  Urjalassa on paljon todella meheviä ja erikoisia nimiä. Kun Urjalan kirkonkirjat kunnan itsenäistymisen aikaan osin kirjoitettiin vielä ruotsiksi, ja kun nimen paikallinen käyttäjä ei osannut kirjoittaa muuttui kirjurina toimineen papin korvassa moni nimi erilaiseen muotoon.  Todettakoon vielä, että silloin, kun Urjala piti ystävyyskuntasuhteita Ruotsiin, niin paikalliset Tranåsin päättäjät lausuivat kuntamme nimen muodossa Urjula.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            7.9.2018
Urjalan kulmilta
Tässä kirjasto, hyvää iltaa!

”Tässä uutiset hyvää iltaa!” Illalla puoli yhdeksän aikaan olemme tottuneet kuulemaan tämän lauseen Ylen uutisankkurin Matti Röngän suusta. Ensi maanantaina hänen paikallaan on joku, muu, sillä Rönkä vierailee Urjalan kirjastossa.

Kuntien etujärjestön Kuntaliiton kirjastokiertue vierailee tuolloin Urjalassa. Kiertue järjestetään yhdessä Lukukeskuksen ja Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty:n kanssa. Kuntaliitto aikoo syksyllä palkita ensimmäistä kertaa vuoden kirjastokunnan. Palkinnolla halutaan nostaa esiin ja juhlistaa kirjastojen tekemää työtä.

Viisi finalistia julkistetaan Turun kirjamessuilla lokakuun alussa ja voittaja Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopulla. Voittajan valitsee Duudsoneista tuttu Jarppi. Yleisö pääsee äänestämään Suomen kirjastoseuran kotisivuilla suosikkinsa viiden loppusuoralle valitun joukosta.

”Tulevassa sivistyskunnassa kirjaston merkitys kaikkien kuntalaisten osaamiselle ja hyvinvoinnille on suuri”, todetaan kilpailuaineistossa. Kunnan koko ei ratkaise kirjaston hyvyyttä. Meillä Urjalassa on todella hyvä kirjasto, jossa on osaava ja palvelualtis henkilöstö. Heillä on paljon ideoita ja ovat toteuttaneet monia uusia ideoita kirjastossamme. Kaikenikäisille on ollut kohdennettua toimintaa, kun on toteutettu erilaisia hankkeita, joita myös valtiovalta on tukenut kohdeavustuksin.

Kirjastossa voi käydä lukemassa aamun lehdet ja koko joukon muitakin lehtiä. Tietokoneet nettiyhteyksineen ovat melkein aina miehitettyinä. Näyttelytilaan on kuukausien jono tarjolla erilaisia näytteilleasettajia.

Olen monien kirjahankkeiden merkeissä joutunut etsimään tietoja, taustoja ja monenlaista   aineistoa. Kirjaston väki on aina ollut valmiina auttamaan ja etsimään teoksia milloin omista varastoista tai kaukolainoina milloin mistäkin. Heidän ammattitaitonsa on ollut merkittävä apu. Miksipä ei Urjalan kirjasto voisi olla yksi finalisteista.

Matti Rönkä on aiemminkin ainakin pari kertaa vieraillut Urjalassa Pentinkulman päivien merkeissä. Maanantaina hän varmaan kertoo dekkarisarjastaan ja Viktor Kärpästä. Tässäkin tapauksessa kirjat ovat parempia kuin elokuvat. Pari vuotta sitten ilmestyi veteraanista kertova Eino ja viime vuonna Yyteet, jossa Tuntemattomasta sotilaasta tutun nimiset käyvät läpi yrityselämän muutoksien vaikutuksia työyhteisöön ja omaan elämään.

Tavatessani Röngän viime syksynä Helsingin kirjamessuilla, hän kertoi, ettei Kärppääkään ole lopullisesti laitettu naftaliiniin, mutta välillä on mukava kirjoittaa muutakin. Mitähän on tulossa? Siitä saataneen vihiä maanantai-iltana.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            31.8.2018
Urjalan kulmilta
Haave toteutuu

Jalkapallokausi on ollut menestyksellinen Urjalan Palloseuran juniorijoukkueille. Pojilla on ollut seitsemän ikäkausijoukkuetta ja tytöillä neljä. Lisäksi on toiminut jalkapallokoulu. Edustus on viitosessa keskikastissa.

Pelien jälkeen on Facebook-sivuilla julkaistu tuoreeltaan raportti käydystä ottelusta. On kerrottu upeista voitoista, sitkeästä yrittämisestä, tasaisesta kamppailusta, nappisyötöistä, yksilösuorituksista, saaduista Fairplay-korteista, mutta ennen kaikkea joukkuepelistä, jonka turvin monta nimekästäkin joukkuetta on saanut tunnustaa UrPSin paremmakseen. On tullut tasapelejä ja viimehetken voittoja, mutta myös tappioita. Ilahduttavinta on, että pelit ovat muutamaa poikkeuksetta lukuun ottamatta olleet tasaisia niin voitoissa kuin tappiossa.

Juniorijoukkueilla on ollut tuttu valmentajakaarti, joka on edennyt joukkueiden mukana. Osalla joukkueista on ollut myös apuvalmentaja. Joukkueenjohtajat ja huoltajat antavat merkittävän panoksen. Lasten ja nuorten joukkueissa tarvitaan vanhempien mukanaoloa kannustamassa oikealla tavalla peleissä sekä kuskaamalla harjoituksiin ja peleihin.

Urjalassa joukkueet ovat voineet harjoitella Huhdissa Vilpolan, Urjalankylässä Koulumaan ja kirkonkylässä keskusurheilukentällä. Kentät on nurmipintaisia, joten keväällä kestää aina oma aikansa, että ne ovat pelikunnossa.

Seuralla on ollut haaveena saada tekonurmikenttä. Nyt haave on toteutunut. Kenttää on pohjustettu kesän aikana ja aivan viime päivinä on levitetty tekonurmi ja sen päälle hiekkaa. Kenttä tulee yhtenäiskoulun viereen, joten myös koulun liikuntatunneilla se on käytössä.

Hanketta on tukenut kunta omalta osaltaan. On saatu myös EU-rahoitusta. Lisäksi seura on sitoutunut rahoittaman hanketta 60 000 euron edestä. Summan kokoamiseksi on kenttää jaettu 2400 ruudukkoon. Jokainen hanketta kannattava voi ostaa yhden neliön hintaan 25 e.
Tähän mennessä neljännes ruuduista on ostettu. Summat vaihtelevat 25 eurosta 1500 euroon. Mukana on yrityksiä, yhdistyksiä, yhteisöjä ja tietenkin yksityisiä henkilöitä. Tämä on panostus tulevaisuuteen.

Urjalan Jäähalli saatiin parikymmentä vuotta sitten aikaan, kun urjalalaiset yksityiset ja yhteisöt merkitsivät osakepääoman. Kun nurmikentillä meno hiljenee alkaa luistimenpiirtoja syntyä jäähallin jäälle, jota parhaillaan tehdään.

Yleisurheilun ystäville on huomenna tarjolla jotakin ainutlaatuista. Seuracupin finaali on huomenna ja paikalle  odotetaan tuhatta kilpailijaa, toimitsijaa ja katsojaa 15 valioseurasta. Lounais-Hämeestä kisaavat Tammelan Ryske ja Urjalan Urheilijat.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            24.8.2018
Urjalan kulmilta
Hämäläinen vappu huomenna

Urjala 150-juhlapiknik, jota vietetään huomenna urheilukentän nurmella, on saanut lisänimekseen hämäläinen vappu. Tilaisuus päättää juhlavuoden, jolloin on juhlittu itsenäistä kuntaa. Kaikki varsinaiset ja kesäasukkaat ovat tervetulleita syömään omia eväitään ja seuraamaan tai suorittamaan ohjelmaa.

Kun vapusta on kulunut jo melkein neljä kuukautta sopii ”hämäläinen vappu” oikeastaan aika hyvin kunnan juhlan nimeksi. Kävi nimittäin niin, että vuonna 1865 annetun maalasikuntain kunnallishallinnosta annetun asetuksen mukaan kunta olisi pitänyt perustaa viimeistään helmikuussa 1868.  Urjalan kunta syntyi 13.9.1868 lähes kahdeksan kuukautta määräajan jälkeen.

Kirkkoherra Samuel Hellgrenin aloitteesta asiaa käsiteltiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 1867 pitäjänkokouksessa. Kokouksessa syntyi suorastan hälinä ehdotuksesta ja enemmistö vastusti, koska kunnallishallinto tosi ”aivan suuria rasituksia ja kulunkia”. Kannattaa muistaa, että juuri olivat  suuret nälkävuodet, joissa arviolta kymmenesosa suomalaisista menehtyi. Urjalassa kuoli v.1867 nelinkertaisesti normaalivuosiin ( 153) verrattuna eli 603 ja seuraavana vuonna vielä 432 asukasta.

Maaherran kehotuksesta asia oli esillä uudelleen maaliskuussa 1868. Koska kunnallislautakunta valittiin kirkonkokouksessa, eikä kuntakokouksessa ja ilman vahvistettua ääniluetteloa, päätös oli laitoin. Tarvittiin vielä monta kokousta ja vääntöä ennen syykuuta.  Silloin valittiin kunnallislautakunnan, joka vastaa nylyistä kunnanhallitusta, esimieheksi Kustaa Pouru, joka oli kuitenkin jäävi, koska oli tilivelvollinen vaivaishoitohallituksen esimiehenä. Valitusten jälkeen vasta maaliskuussa 1869 voitiin valita Antti Uotila.

Kuntakokouksen ensimmäiseksi esimieheksi valittiin Juho Maunula. Kuntakokous päätti suurimmat asiat. Äänioikeus perustui tietyin rajoituksin manttaaliin ja muihin tuloperusteisiin.  Ensimmäiset torpparit ja käsityöläiset tulivat kunnallislautakuntaan seuraavan vuosikymmen alussa.

Pitkän aikaa menivät seurakunnan ja kunnan päätettäväksi kuuluvat asiat sekaisin. Ensimmäiset kuntakokoukset pidettiin kuten kirkolliset pitäjänkokouksetkin kirkossa, mutta sitten kokouksia ryhdyttiin pitämään ruumishuoneella, jossa oli asukas, jonka velvollisuus oli avustaa ruumiinleikkauksissa. Talo on edelleenkin olemassa lähellä nykyistä seurakuntataloa.

Seuraava toimitalo oli nykyinen Säätiötalo, joka valmistui v. 1897. Kunta ja säästöpankki ostivat puretun pappilan päädyt rakennusaineiksi. Keskiosa käytettiin Urjalankylän koulun rakentamiseen. Nykyinen kunnantalo valmistui v. 1950.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan lehti
                                                                                                            17.8.2018
Urjalan kulmilta
Eemilin matkassa

Nimestä Eemil tulee  varmaan useimmille ensimmäisenä mieleen Vaahteramäen Eemil. En nyt kuitenkaan kerro hänestä, vaikka tästä kekseliäästä ja älykkäästä poikaviikarista tulikin aikanaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

Eilen illalla Urjalassa kerrottiin Eemil Luukasta, joka syntyi Karjalan kannaksella Muolaassa Ilolan kylässä reilut 125 vuotta siiten. Koti oli hyvin uskonnollinen. Hän kävi kansakoulun ja myöhemmin kunnallisalan kursseja. Nuorisoseuratoiminta tuli tutuksi. Hän toimi maanviljelijänä ja Muolaan kunnankirjurina vuosina 1928–1941.

Vuosina 1936–1966 hän toimi kansanedustajana edustaen ensin Viipurin läänin itäistä ja vuodesta 1951 Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Tuolloin karjalaiset ensimmäisen kerran äänestivät uusien asuinsijojensa vaalipiireissä.  Hänen uusi kotipaikkansa oli Sääksämäellä, joka on nykyisin Valkeakoskea, jossa hän kuoli vuona 1970.

Eemil Luukka vaikutti toiminnallaan huomattavasti Lounais-Hämeen ja Etelä-Pirkanmaan elämään. Hän oli lähes seitsemän vuotta ministerinä kahdeksassa hallituksessa joko sisä- tai maatalousministerinä. Tällöin hän vaikutti keskeisesti, käyden välillä kovaakin kädenvääntöä sekä pääministeri Paasikiven että presidentti Mannerheimin kanssa, maanhankintalain sisältöön. Lain avulla karjalaiset ja rintamamiehet asutettiin.

Luukka on joissakin yhteyksissä arvosteltu siitä, että hänen ansioistaan muolaalaiset saivat parhaat alueet Hämeestä ja Muolaan naapurissa eläneet valkjärveläiset joutuivat Keski-Suomeen. Somero, Ypäjä, Jokioinen, Humppila, Forssa, Koijärvi, Urjala, Kylmäkoski, Toijala ja Sääksmäki saivat joka tapauksessa tuhansia uusia asukkaita, jotka ovat vaikuttaneet monella tavalla uusien kotiseutujen elämään. Avioliitot hämäläisten ja karjalaisten kesken tekivät hyvää molemmille heimoille.

Eilen Luukan elämästä kertoivat suvun näkökulmasta Hannu Luukka, Karjalan ajoilta Eero Ekman ja politiikan vuosilta lehdistöneuvos Seppo Sarlund. Näin hän kuvasi Luukkaa:

”Hänellä oli puhuttavaa kaikkien kanssa ja hänen pöytäänsä haluttiin tulla kuulemaan, mitä Eemilillä on sanottavaa.  Ja olihan hänellä kaikille. Täysistuntosalin puolella hän ei ollut niitä suulaimpia, mutta valtakunnan yhteisten  asioiden hoitajana  yhteiskuntamme eturivissä. Hyväntahtoisena seuramiehenä hän oli varmaan karjalaisista ensimmäinen. Erityisesti ihastelivat aikalaiset hänen puheitaan. Kiitos- ja onnittelupuheissaan Eemil oli ylivertainen, joka varmasti sai alkunsa hänen ystävällismielisestä ihmisläheisyydestään, toisten ihmisten huomioonottamisesta, työstä lähimmäisten puolesta.”

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            10.8.2018
Urjalan kulmilta
Turvallisempi koulutie

”Kenen mielestä kesäloma on ollut liian pitkä?” Näin kysyi seurakuntapastori Hanna Riikonen  eskariiin ja ekalle menijöiden kouluun siunaamisessa keskiviikkona. Vain pari kättä nousi. Niin, loma on yleensä aina liian lyhyt. On myös niin, että joillakin lapsilla loma-aika voi olla yksinäistä, kun vanhemmat ovat töissä.

Eilen uusien eskarilaisten ja ekaluokkalaisten odotus päättyi ja jännitys helpotti täällä Urjalassa. Samaa kihelmöintiä tunsivat myös muut kouluun menijät. On kiva nähdä kavereita. Jotkut tosin ikään kuin raahautuivat paikalle, koska se kuuluu tämän ikäluokan käyttäytymisnormiin. Opettajissa ja muussa koulun henkilökunnassa voi olla uusia kasvoja. Uusi luokka- tai kouluaste voi tuoda myös uusia oppiaineita.

Katsoin Urjalan kunnan sivuilta koulujen nettisivut. Aseman koulun sivuilla oli tiedot 98 koulun oppilaasta luokittain ja opettajineen. Eskarilaisista ei ollut mainintaa. Yhtenäiskoulun ja Väinö Linnan lukion sivulla oli vuodentakaiset tiedot. Kunnan koulutoimen sivulle kannattaisi lisätä lasialan koulutus, vaikka se ei olekaan kunnan toimintaa, mutta kertoisi tästä ainutlaatuisesta koulutusmahdollisuudesta, josta vastaa Ammattiopistoa Tavastia. Varhaiskasvatuksen tiedot löytyivät edelleen kunnan sivuilta eri paikasta kuin koulutus, vaikka hallintoraja elokuun alussa poistettiin.

Koulujen alkaessa on nostettu esiin turvallinen liikkuminen. Huomattava osa Urjalan koululaisista on koulukuljetuksen piirissä pitkien matkojen, mutta myös vaarallisen tien takia. Kun liikenne yläkouluun ja lukioon kääntyi asemalta kirkonkylään, oli sillä vaikutusta myös kuljetettaviin. Osa menetti kuljetuksen ja osa sai.

Asemalta  kirkonkylän suuntaan on leveä piennar Paavolanmäkeen saakka. Aikanaan teiden suunnitteluperusteet muuttuivat kesken rakentamisen. Kirkonkylässä on kevyenliikenteen väyliä, mutta esimerkiksi Urjalankylän suunnasta ne edelleen puuttuvat. Kesän aikaan automatkoilla eri puolilla Suomea kiinnitin huomiota näihin väyliin.

Urjala on jäänyt jälkeen monista paikkakunnista. Ilmeisesti kunnan ja kuntalaisten pitäisi tehostaa edusvalvontaa tiepiirin suuntaan vaikka tiedänkin, että sieltä lyödään kouraan lista, jossa meitä edellä on enemmän ”kiireellisimpiä” kohteita. Myös kunnan oma kevyenliikenteen rakentamisaikataulu kaipaisi päivittämistä.

Koulujen syyslukukauden alku mullistaa monen perheen elämän. Toisille se on tuttua ja joillekin uutta. Elämään tulee uusi rytmi aikatauluineen. Koululaisille toivon ekaluokkalaisen innokkuutta, opettajalle kannustamista ja vanhemmille aitoa kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            3.8.2018
Urjalan kulmilta
Punaistako pukkaa?

”En ole kertaakaan ollut Pentinkulman päivillä, enkä mene”, näin olen kuullut monen urjalalaisen sanovan. Keskeisistä päättäjistäkin yksi oli pitkään poissa, mutta tuli sentään kuten oli luvannut takapenkkiin istumaan.

Kun viime vuonna julistettiin tämän vuoden teema ”Eteenpäin, sanoilla kohti sovintoa”, totesi eräs tuttavani, että onko tarpeen repiä vanhoja haavoja. Hänellä on porvarillinen maailmakatsomus. Tämän vuoden aikana muutama vasemmistolaisesti suuntautunut on sanonut, että annettaisiin menneitten jo olla. Mutta monet ovat myös sanoneet, etteivät he tiedä noista ajoista juuri mitään.

Keväällä Forssassa käyty keskustelu Lotta-patsaasta osoitti, kuinka syvällä vuoden 1918 juoksuhaudoissa vielä ollaan. Vuoden 1918 tapahtumilla on monta nimeä: sisällis-, kansalais-, vapaus-, veljes- ja luokkasota, punakapina, kapina ja vallankumous. Kaikki nimet ovat perusteltuja, koska ne kertovat kuinka monesta eri näkökulmasta asiaa voidaan ja pitääkin tarkastella.

Olen tämän vuoden aikana lukenut paljon, kahlannut arkistoja ja tutustunut vuoteen 1918 Urjalassa ja lähiseuduilla. Olen kuullut kertomuksia ja tarinoita ja haastatellut ihmisiä. Olen saanut toisten keräämiä ja tallettamia kirjeitä ja muita aineistoja. Paljon olen kuullut myös siitä kuinka on vaiettu, oltu puhumatta, selitetty tai jätetty kysymättä. Ketään aikalaista  ei ole kertomassa, joten osa on toisen käden tietoa ja muistumaa.

Kirjastossa pidetään esillä Väinö Linnan muotokuvan alla aina ajankohtaista kirjavalikoimaa. Kuvasin alkuvuodesta vuotta 1918 kertovan kirjatarjonnan. 33 kirjasta vain pari tarkasteli asiaa valkoisesta näkökulmasta.  Sama trendi on jatkunut tämän vuoden aikana ilmestyneissä kauno- ja tietokirjoissa. Vuodesta 1918 eteenpäin kertovissa kirjoissa on joissakin orastavaa huomaamista sovinnonrakentajiin. He eivät ole silti saaneet ansaitsemaansa huomiota.

Tätä kirjoittaessani kaikki esitelmät, haastattelut ja keskustelut ovat vielä kuulematta.  Tutustuin kaikkiin esiintyjiin ja heidän taustoihinsa etukäteen. Osan tuotantoa olen myös lukenut tai kuulut heitä aiemmin. Monet Urjalassa nyt esiintyvät ovat vuoden mittaan olleet esillä monissa tilaisuuksissa.

Esiintyjäjoukkoa  silmäillessä ei voi välttyä siltä ajatukselta, että se on kallellaan punertavaan näkökulmaan. Kaikki näkökulmat niin punaiset kuin valkoiset ja siltä väliltä ja ulkopuolelta olevat ovat tarpeen, jotta syntyy ymmärrys. Joku katsoo tapahtunutta alusta ja joku lopusta. Kuitenkin pitäisi etsiä uusia näkökulmia, eikä vain hakea vahvistusta aiemmille käsityksilleen. Vain siten noustaan juoksuhaudasta.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            27.7.2018
Urjalan kulmilta
Muolaalaiset juhlivat

Ensimmäistä kertaa Muolaan pitäjäjuhlaa vietetään poikkeuksellisesti lauantaina, siis huomenna. Juhien ajaksi on vakiintunut heinäkuun viimeinen sunnuntai, jolloin Kannaksella sijainneessa Muolaassa vietettiin kihupyhää. Se oli keskiajalta periytyvä kirkon suojeluspyhimyksen juhla tai luterilaiselta ajalta kirkon vihkimisjuhla. Sana kihu tarkoittaa väkijoukon tiivistä liikehdintää. Että juhlapäivä on nyt lauantai, johtuu siitä, että Urjalassa on sunnuntaina rippikoululaisten konfirmaatio. Huomenna voi kokea erikoisen karjalaisen kansan messun kirkossa. Karjalaisjuuriset osaavat laulaa, joten kannattaa tulla kirkkoon.

Urjalassa Muolaalaisten Seura juhlii 70 vuotta kestänyttä toimintaa. Oikeastaan elokuussa 1948 perustettiin Muolaan seura, mutta oikeusministeriö muutti sen muotoon Muolaalaisten Seura. Lie itänaapurilla ollut vaikutusta asiaan. Muolaan kunta lakkautettiin 1948 ja seurakunta 1949. Urjalaan tuli tällöin siirtokirjalla 934  muolaalaista. Kun osa oli siirtynyt jo aiemmin ja  osa muutti myöhemmin, asutettiin Urjalaan toistatuhatta muolaalaista pääasiassa Punnuksen, Sokialan, Myhkyrilän, Saavolan ja Jääskelän kylistä.

Muolaalaiset sijoitettiin Valkeakoskelta Somerolle ulottuvalle alueelle, parhaimpaan osaan Hämettä, Keskeisesti tähän vaikutti heidän oma kansanedustajansa ja ministerinsä Eemil Luukka, jonka syntymästä on kulunut 125 vuotta. Elokuun 16. on muistoseminaari Urjalassa.

Pääjuhlassa juhlapuhujana on Karjalan Liiton tuore puheenjohtaja Pertti Hakanen. Muolaalaisten seura ja paikallinen järjestäjä Urjalan Karjalaseura ovat halunneet uudistaa juhlaa. Niinpä tarjolla on myös räppärin esitys. Yleisö pääsee myös laulamaan tangoa eli Unto Monosen Satumaan. Monosen muusikon uran alkutahdit soitettiin Urjalassa Nuutajärvellä, jossa hän oli alkuun evakkona.

Juhlassa elämän mittaista muolaalaisuutta valottavat 1930 luvulla syntynyt Lassi Rämö ja 1990-luvulla syntynyt Suvi Mäkeläinen. Runoja tulkitsee Anne Perttala tunnetulla taidollaan.

Pari vuotta sitten seura julkaisi kirjan ”Näin Muolaa jäi elämään” Se on silta entisen ja nykyisen Muolaan välillä painottaen elämää uusilla asuinseuduilla ja uusissa sukupolvissa. Muolaa elää muiden karjalaispitäjien tavoin henkisenä perintönä ja kulttuurin kunnioittamisena. Muolalaiset vaalivat muistomerkkejä entisellä kotiseudulla ja viettävät sen kirkkomailla vuotuista muistojuhlaa.

Karjalaisuuden vaaliminen kuulu heimotaustasta riippumatta meille kaikille. Menetetty Karjala oli ja karjalaisuus on edelleen oleellinen osa Suomea ja suomalaisuutta. Sitä voimme huomenna juhlia yhdessä.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                         20.7.2018
Urjalan kulmilta
Palopilli soi

Saima-mummoni muutti viisikymmenluvun lopulta Hakolahdesta Lintusuolle Huhtiin Vanhajärven ainoaan saareen. Talon oli rakentanut aikanaan Aulis Sallinen ja rintamiestaloon kuului nelisen hehtaaria järvestä kuivattua peltoa. Mummolla taisi olla 3–4 lehmää. Kävimme mummoa auttamassa heinätöissä.

Tällöin kuulin ensimmäisen kerran palopillin äänen. Hätkähdyttävä ääni tuli paloaseman tornista, joka oli noin puolen kilometrin päässä. Vähitellen totuttiin siihen, että tiistaisin puolenpäivä aikaan paloaseman pilli soi. Jos se soi muuhun aikaan, oli tosi kyseessä ja hetken kuluttua alkoi kuulua paloauton sireenin ääni sen suunnatessa kohti palopaikkaa. Kuunneltiin, mihin suuntaan auto lähti.

Urjalan vapaaehtoiseen palokuntaan kuului pääasiassa Huhdista olevia miehiä. Mummon naapurista Nummisen veljeksiä oli myös mukana. Silloiset palopäälliköt Urho Lehtinen ja Tauno Heikkilä asuivat lähellä paloasemaa. Paloaseman rakennus oli vastapäätä Osuusliike Lounais-Hämeen päämyymälää. Se tuli tutuksi  käydessä mummon kauppa-asioilla. Myöhemmin paloaseman ohitse kuljettiin  pyörillä, mopolla ja autolla yhteiskouluun.

Lauantaina vietetään Urjalan VPK:n ensimmäisen paloaseman 80-vuotisjuhlaa. Sitä on kunnostettu viime vuosien aikana. Paloasema palveli vuoteen 1986 asti, jolloin otettiin käyttöön kunnan ostamasta entisestä E-huoltamosta peruskorjattu nykyinen paloasema, joka luovutettiin VPK:n käyttöön sen 50-vuotisjuhlassa. Vanha paloasema jäi tuolloin pois käytöstä ja se oli välillä mm paperivarastona.

Pari vuotta sitten VPK:n 80-vuotsijuhlien alla vanhaa paloasemaa, jossa on letkujen kuivaustorni, ryhdyttiin kunnostamaan. Juhlapäivänä oli näyttely, jossa oli esillä vanhoja valokuvia.

Markus Toorikka ryhtyi kokoamaan materiaalia yhdistyksen historiikkia varten. Perusteelliseen selvitystyön pohjautuva kovakantinen historiakirja julkaistaan huomenna. Kirjan nimi on ”Aatteen paloa Urjalassa, Urjalan VPK  1936–2016”  Siinä kerrotaan pääasiassa Urjalan VPK:n vaiheista, mutta mukana on myös tietoa aiemmin ja nykyisin toimivista urjalalaisista palokunnista..

Urjalan kunnalle vapaaehtoiset palokunnat, joita eri kylissä on talkootoiminnalla ylläpidetty, ovat olleet kustannustehokas tapa järjestää palotoimi. Vuonna 2003 kunnat velvoitettiin kuulumaan alueelliseen pelastustoimeen. Urjala kuuluu Tampereen aluepelastuslaitokseen. Muutos merkitsi käyttökulujen kaksinkertaistumista.

Onneksi Urjalassa on edelleen vankka joukko palo- ja pelastustoimesta innostuneita vapaaehtoisia. Aate elää edelleen.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            13.7.2018
Urjalan kulmilta
Mökkielämää

Urjalassa on 1641 kesämökkiä. Eilen oli myynnissä 39 kiinteistöä, joista tosin osa näytti olleen myynnissä myös asuntoina. Huomattava osa Urjalan mökeistä on aktiivisessa käytössä, mutta paljon on myös mökkejä, joissa ei ole parhaaseen seosonkiaikaankaan juuri elämää. Vapaa-ajasta kilpailevat monet muutkin asiat.

Vuosikymmeniä rannalla vakituisesti asunut kertoi, että kesämökillä on monta vaihetta. Ensin oli alkuinnostus, kun perheen lapset olivat pieniä. Lasten varttuessa teini-ikään he eivät halunneet lähteä vanhempien mukaan. Vanhemmat eivät voineet lähteä kaupungista, kun piti pitää silmällä nuoria. Kun nämä nuoret aikanaan avioituivat ja saivat lapsia tulivat he järven rannalle. Samat vaiheet toistuivat joka sukupolven kohdalla.

Loma-asunto on monelle kaupungissa asuneelle henkireikä ja kurkistus ja side maaseutuun. Osa on vannoutunutta mökkikansaa ja tulee vuodesta toiseen Urjalaan. Toiset kaipaavat tekemistä. Osa haluaa vain oleilla.

Vapaa-ajan asukkaiden vaatimustaso on kaiken aikaa noussut. Sähkö on itsestäänselvyys, Kaivoa tai vesijohtoverkostoa tarvitaan. Puinen huussi ei välttämättä ole riittävä. Kodinkoneita tarvitaan ja nettiyhteyden pitää toimia sujuvasti.

Jätevesiaisoista kohistiin muutama vuosi sitten. Lakiin ja asetuksiin on tullut lievennyksiä ja kohtuullistamista. Tällä hetkellä takaraja rantamökeillä on ensi vuoden lokakuun loppu. On arveltu, että toimenpiteitä tarvitaan noin 100 000 rantahuvilalla. Jos käytössä on paineellinen vesi, lämminvesiboileri, suihku ja vesivessa kasvavat jäteveden kiinteistökohtaiset käsittelyvaatimukset. Joissakin kunnissa on annettu myös aluekohtaisia määräyksiä yleiseen viemäriverkostoon liittymisestä.

Telkkarissa pyörii monella kanavilla ties kuinka monina uusintoina ”huvila ja huussi” tyyppisiä ohjelmia, joissa julkkisten tai muuten vaan paremman väen loma-asuntoja kunnostetaan ja uudistetaan. Ohjelmat sisältävät tuotesijoittelua (mainontaa) ja lasku töistä lankeaa tiettävästi teettäjälle. Sitä ei kuitenkaan kerrota, kuinka suuri lasku on. Asiantuntijat osaavat ja tavallinenkin mökkiläinen voi niistä saada joitakin mukavia vinkkejä.

Vaikka kuivanmaan tai rannan mökki tontteineen ei olisikaan varsinainen työleiri, niin monet  haluavat puuhastella puutarhan, nurmikon tai polttopuiden pienimisen kanssa. Ja ainahan on jotakin pientä kunnostettavaa. Joitakin houkuttaa läheinen mustikka- ja puolukkametsä. Joillekin kalastus ja ravustus on kaikki kaikessa.

Urjalalle ja monelle muulle paikkakunnalle kesäasukkaat ovat merkittäviä palvelujen käyttäjiä ja he tuovat monella tavalla piristystä ja ilmettä suveemme.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            6.7.2018
Urjalan kulmilta
Tiekirkkoon

Kesälomamatkalla voi havaita tienvarressa kyltin tiekirkko. Historiallisesta Lounais-Hämeestä luettelosta löytyvät Forssan, Someron, Tammelan ja Urjalan kirkot. Urjalan kirkossa ei tänä vuonna ole opasta, kun seurakunta säästää. Oppaan avulla kirkosta ja muistakin kohteista saa enemmän irti.

Lounais-Hämeen kirkoista löytyvät päätyylisuunnat suomalaisista kirkoista. On kivi- tiili- ja puukirkkoja. On ristikirkkoja ja yksilaivaisia pitkänomaisia kirkkoja. Vanhin kirkko on Tammelassa ja siinä on toiseksi pisin käytävä Turun tuomikirkon jälkeen. Urjalaankin piti aikanaan tehdä kivikirkko, mutta Kustaa Vaasa otti seurakunnilta varat ja niin vain kivisakasti ehdittiin tehdä.

Josef Stenbäck suunnitteli ja pääosin rakensi tai rakennutti 35 kirkkoa. Forssan tuli tiilikirkko ja Humppilaan kivikirkko.  Forssan kirkossa alttari on poikkeuksellisesti länsipäädyssä. Karjalan kannaksella oli Koiviston, Kuolemajärven, Terijoen ja Räisälän kirkot hänen suunnittelemiaan.

Jokioisten kirkko on yksi vanhimmista puukirkoistamme vuodelta 1631. Someron kirkon suunnittelija on sama arkkitehti Georg Theodor Chiewitz, joka suunnitteli Nuutajärven lasitehtaan miljöön. Rakentaminen alkoi lasikylässä 1857. Chiewitzin kädenjälkensä näkyy myös Forssan ja Tampereen teollisuuslaitoksissa.

Somerniemen puukirkko on rakennettu  1813 ja siinä ei ole kellotornia, koska aiempi  kellotapuli on säilytetty. Koijärven kirkko oli alun perin seurantalo ja muutettiin kunnan itsenäistyessä kirkoksi 1923. Ypäjän kansallisromanttiseen henkeen rakennettu kirkko on 1900-luvun alkuvuosilta.

Urjalan kirkko valmistui 1806. Puisen ristikirkon suunnitteli vihtiläinen kirkonrakentaja Martti Tolpo. Kirkkomme sai aikanaan kuuluisuutta siitä, että sen kolmimetrinen kellotapulin risti oli valaistu. Urjalan kirkontornissa on myös kellotaulut, jotka ovat melko harvinaisia Suomen kirkoissa.

Urjalan toinen kirkko Halkivahaan rakennettiin v. 1907 ensin rukoushuoneeksi, mutta laajennettiin kirkoksi. Palveluksia ovat pitäneet Urjalan lisäksi Punkalaitumen ja Vesilahden papit, koska kyläkin oli kolmen pitäjän alueella.

Lounais-Hämeessä on myös monia rukoushuoneita kuten Perholla, Matkussa ja aikanaan myös Teurolla. Vapaiden suuntien ja yksityiset kirkot jäivät tällä kertaa jutun ulkopuolelle.

Kesällä voi lomamatkalla piipahtaa kirkossa tai käydä kesäsunnuntaina naapuriseurakunnan kirkossa jumalanpalveluksessa ja tutustua rakennukseen ja hautausmaihin tarkemmin. Hautausmaa ja kirkko kertoo paljon paikkakunnasta.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            29.6.2018
Urjalan kulmilta
Pölkinvuorella

Urjalan toimelias elinkeinoasiamies Satu Sarin on säännöllisin väliajoin kutsunut yrittäjät perjantaisin aamukahville. Tunnin aikana on tarjottu lisäksi tietopaketti ajankohtaisista yritysasioista. Mukana on ollut myös yritysesittely. Osa tilaisuuksista on ollut yrittäjien tiloissa.

Tiistaina elinkeinoasiamies johdatti joukot poikkeuksellisesti illalla Pölkinvuoren KASVIMAAilmaan. Kahvin ja leivoksen jälkeen Raija Salo kertoi Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymän tarjonnasta yrittäjille. Tarjolla on niin maksullista, maksutonta, räätälöityä kuin yleistä koulutusta.

Pölkinvuorella yrittäjänä toimiva Veli-Pekka Weckman johdatti osanottajat tutustumiskierrokselle kasvimaailmaan. Kilometrin mittaisen polun varrella ovat kasvimaat, lähteestä vetensä saava kasteluvesivarasto, vanhan asutuksen jäänteitä, kukkasipulien istutusalueet, taimien myyntipaikka, kota ja tietenkin itse vuori.

Urjalassa monia paikkoja kutsutaan vuoriksi. Syntymäkotini lähellä oli Pimeävuori. Urjalan korkein kohtia on Sokeelammin vuori, joka kohoaa yli 168 metriin. Pölkinvuorella on korkeutta 163 metriä ja sieltä näkyy hyvällä ilmalla Loimaan viljavaraston siilo, Jokioisten ja Humppilan välillä olevat tuulimyllyt ja kuulemma uudenvuodenaattona Forssan ilotulitus.

Veli-Pekka kertoi vuorella, että pikkupoikana hän kiipeili reunalla olevissa männyissä velipoikiensa kanssa. Vuoren laelta kerättiin aikanaan poronjäkälää vietäväksi Saksaan sikäläisille kukkakauppiaille.

Ihmiset ovat vähitellen löytäneet Pölkinvuoren kasvimaailman. Viime kesänä kävi 5000 ihmistä ja tänä vuonna tähän mennessä jo kolmetuhatta. Näyttävimmillään paikka on keväällä, kun tuhannet sipuleina istutetut kukat kukkivat.

Pian puutarhasta voi saada uutta perunaa, mansikoita, jotka ovat kaikki jo tosin varattuja, mitä erilaisimpia juureksia, yli 40 erilaista salaattilajia, kaaleja ja sipuleita. Tavallisten tuttujen juuresten lisäksi kasvamassa on Suomessa vielä tuntemattomia lajikkeita Yhdysvalloista.

Hiljattain tuli televisiosta ohjelma, jossa selvitettiin sitä miksi japanilaiset elävät vanhoiksi. Yhdeksi selittäväksi tekijäksi osoittautui ruokavalio. Nousevan auringon maassa syödään paljon värilisiä kasviksia ja juureksia. Ehkäpä meilläkin pitäisi lisätä punakaalia ja Veli-Pekan kasvimaailmasta saatavia raidallisia ja värillisiä juureksia ruokapöytään.

Weckmanin aikaansaannos on todella upea, kun pitää mielessä, että selkävaiva hankaloittaa työtä. Kontaten tai pystyssä pitkällä työvälineellä istutukset, kitkemiset ja sadonkorjuu onnistuvat. Todella poikkeamisen arvoinen paikka.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            15.6.2018
Urjalan kulmilta
Tuplat pois

”Antaa vaan tulla sateet, ikkunat on pesty!”  Tekstin oli joku laittanut naamakirjan eli Facebookin sivuille. Tosiaankin loppukevään ja alkukesän tapoihin kuuluu ikkunoiden peseminen. Aurinko, jota on nyt saatu paljon, paljastaa ikkunoiden likaisuuden.

Pesu taitaa olla pääasiassa naisväen hommaa. Jos miehet tekisivät sitä enemmän olisi siihen kehitelty enemmän laiteita. Pesin, kuivain, lasta, mikrokuituliina ja sanomalehti lienevät yleisimpiä välineitä ja etikkaveden ohella saa valmiita pesunesteitä. Nykyikkunoissa pestäviä pintoja on useita ja ikkunat ovat suurikokoisia, joten hyvät välineet helpottavat työvaiheita.

Ennen vanhaan (tarkoittaa myös aikaa, jolloin kirjoittaja oli lapsi), taloissa oli vain kahdenkertaiset ikkunat. Ne toiset eli tuplat otettiin pois kesäksi. Huoneet tuuletettiin avaamalla ikkuna. Avattaviin ikkunoihin laitettiin sisäikkunan eli tuplan paikalle vihreän hyttysverkon sisältämä kehys, jotta kärpäset ja hyttyset eivät päässeet tulemaan sisälle.

Kun tuplat irrotettiin, niistä piti liottaa irti syksyllä saumoihin laitettu valkoinen ikkunaliimapaperi. Ikkunalle laitettiin ruukkukukat. Pelargonia oli varmaan suosituin.  Ikkunoissa saattoi olla pitkät verhot sivulla ja puolivälissä puoliverhot. Vieläkin voi muistaa ja aistia kuinka ilta-auringon säteet ikkunan läpi siivilöityinä heijastivat ikkunaruudut pirtin lattialle.

Näin maalla ei ole ollut ikkunanpesijöiden ammattikuntaa. Kaupungeissa sellaisia on ollut, koska varsinkin kerrostalojen ulkoruutujen peseminen oli hankalaa, kun ikkunat eivät auenneet sisäänpäin. Miljoonasade teki nämä pesijät tunnetuksi laulullaan 506 ikkunaa. Sanoissa todetaan, ettei niitä valmiiksi saa milloinkaan, sillä viimeisen ruudun jälkeen on alettava uusi kierros.

Urjalassa on viime vuosina syntynyt siivousalalle uusia lähinnä yhden henkilön siivousyrityksiä. Tarvetta siivouspalveluille on. Ikäihmiset eivät pysty kaikkia töitä tekemään ja ikkunoihin ei ole syytä mennä roikkumaan, jos liikuntakyky on heikentynyt.

Suomalainen perinne jatkuu edelleenkin. Ennen vanhaan ( se aika, jolloin kirjoittajaa ei vielä ollut) tehtiin suursiivous jouluksi ja juhannukseksi, kuuraamalla lattiasta kattoon. Nykyisin imuroidaan ja pyyhitään lattioita ja pölyjä useammin, mutta silti vieläkin kuulee, että juhannukseksi pitäisi ehtiä pestä ikkunat ja matot. Urjalassa on mainio matonpesupakka ja sen käyttöaste on kesällä erittäin hyvä.

Vaikka naamakirjan kirjoittaja pelkäsi sateen tahraavan pestyt ikkunat, niin täytyy siitä huolimatta toivoa, että hyvää hiljaista sadettaa saataisiin kasvuston takia.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            8.6.2018
Urjalan kulmilta
Arvosana koheni

Yrittäjät antavat kunnalle arvosanan 7,62. Elinkeinopoliittisen mittariston kyselyssä kaksi vuotta sitten arvosana oli 6,36, joten tilanne on parantunut ja Urjala oli jopa kolmas eniten kirineiden kuntien joukossa. Koko maan keskiarvo oli 6,74.

Kauppalehti julkaisi eilen selvityksen sadasta eniten kasvaneesta yrityksestä. Näistä 55 oli Uudeltamaalta lähinnä Helsingistä Espoosta ja Vantaalta.  Edelliseen kertaan lisäystä oli yhdeksään kappaletta. Pirkanmaalta oli listalla kuusi yritystä, mutta joukossa ei ollut yhtään urjalalaista yritystä. Kanta-Hämeestä mukaan ei mahtunut yhtään yritystä. Päijät-Hämeestä oli mukana kaksi ja Varsinais-Suomesta seitsemän.

Tästä tuloksesta voi tehdä kaksi päätelmää. Toisen mukaan Suomen kasvu tapahtuu lähinnä Helsingissä ja Uudellamaalla ja siksi pitää tehostaa kaupunkipolitiikka, eikä tuhlata varoja maakuntiin ja maaseudulle. Kaupunkipolitiikkaa on viime aikoina tuotukin voimakkaasti esiin. Pienissä kaupungeissa ei kannata vielä riemastua, sillä termillä tarkoitetaan lähinnä suuria valtakunnanosakeskuksia.

Toisenlainen johtopäätös tuloksista on sellainen, että yritysten toimintaedellytyksiä pitää kohentaa niin, että voimakkaasti kasvavia yrityksiä syntyy myös muualle Suomeen. Alueiden kehittämispanoksia pitäisi lisätä.

On kuitenkin syytä todeta, että sadan nopeimmin kasvaneen yrityksen lista ei ole koko kuva Suomesta. Sadasta yrityksestä oli 54 palvelualojen yrityksiä. Kärjessä oli kaksi mobiilipeliyhtiötä. Rakennusalalta oli 21, teollisuudesta 14 ja kaupan alalta 11.

Suomen kulttuurirahasto ja ajatuspaja e2 julkaisivat tällä viikolla yli 6300 ihmisen haastatteluun perustuvan selvityksen. Sen mukaan vain 16 % kannatti kaupunkikehityksen kiihdyttämistä. Suurten kaupunkien asukkaista samaa mieltä oli 23 %. Lähes kaksi kolmasosaa korostaa luonnonläheistä asumista.

Tutkimuksessa tuli esille kansalaisten huoli eriarvoistumisesta. Lisäksi nostettiin esiin tutkijoiden motiiveja. Olemmehan viime aikoina nähneet paljon otsikoista, joissa ”tutkijan”, ”asiantuntijan”, ”ekonomistin” tai professorin”  lausuntoon vedoten lytätään suunniteltu hanke.

Kaikki paikkakunnat haluavat kasvaa ja kehittyä. Voimakasta kasvua eivät aiemmat asukkaat aina pidä tarpeellisena. Monelle se merkitsee nykyisin oman asuinympäristöön tulevaa lisärakentamista  ja asumisen tiivistymistä. En pidä terveenä suuntauksena sitä, että kaikki pyritään keskittämään voimakkaasti Uudenmaan keskiosiin.

Urjalassa ja monilla muilla paikkakunnilla on hyvä elää, yrittää ja tehdä töitä. Toivottavasti se on mahdollista tulevaisuudessakin.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            1.6.2018
Urjalan kulmilta
Lapselle parempi?

”Iskä otti minut metsään mukaan töihinsä, jos minulla ei ollut hoitajaa.” Näin kertoo huomenna valkolakin päähänsä painava Tuomo Vanhakylä Urjalan Sanomien haastattelussa. Hän pyrkii metsäalan opintoihin.

Tuomo on onnekas, koska on voinut päästä seuraamaan lapsena isänsä työtä. Monella lapsella ja nuorella ei ole tätä kokemusta, eikä oikein tietoa siitä, mitä vanhemmat töissä tekevät. On myös lapsia, joiden vanhemmat eivät työttömyyden takia ole saaneet tietoa työelämästä.

Tällä viikolla säväytti Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tiedote, jonka mukaan ”ulkopuolinen varhaiskasvatus on tutkimuksen mukaan pelkkää kotihoitoa parempi vaihtoehto pienten lasten kehityksen kannalta.” Tutkimuksen johtopäätös perustuu lastenneuvoloiden testituloksiin. Testattavina ovat tuolloin 4–5-vuotiaat. Tarkoituksena on saada ennakkotietoa lasten mahdollisista kehityspulmista.

En muista yhtään kannanottoa tai tutkimustulosta, jossa Palkansaajien tutkimuslaitos olisi puoltanut kotihoitoa. Tässä on lähellä ajatus, että sitä saa, mitä tilaa.  Tuskin meillä kannattaa enää mennä vastakkainasetteluun hoitomuotojen välillä. Puolet suomalaisista lapsista on kotihoidossa vielä kolmivuotiaana. Vanhemmilla on ollut pitkään valinnanvapaus ja sitä tullaan lisäämään edistämällä isien hoitojaksojen pidentämistä.

Kun Suomessa lapsia syntyy liian vähän, tuntuu oudolta, että yhä voimistuen lasten hoitoa tarkastellaan työelämän näkökulmasta, eikä perhe-elämän tarpeista. Mainittu tutkimus uutisoi itsestäänselvyyden, että kotihoidon tuki pidentää kotihoitojaksoja. Aiemmin on selvitetty, että suomalaiset naiset ovat työelämässä enemmän kokopäivätyössä kuin niissä maissa, joihin meitä mielellään verrataan. Osa-aikatyön lisäämisessä on omat ongelmansa, mutta joissakin elämänvaiheissa se sopii hyvin lapsiperheiden arkeen.

Lasten arjessa, on lapsi sitten kotona tai päivähoidossa, kannattaa lisätä aikuisten läsnäoloa. On helppo avata television lastenohjelmat, antaa kännykkä tai tabletti, jotta vanhemmille itselleen jää aikaa räplätä kännykän kanssa. Lapsi tarvitsee huomiota, läsnäoloa leikissä niin sisällä kuin ulkona sekä puuhakaveria askarteluun ja piirtämiseen. Lapsi tarvitsee yhteistä tekemistä. Parhaiten lapset muistavat aikuisina kesälomasta makkaranpaiston tai uintiretken, eivätkä retkeä huvikeskukseen.

Onnittelen kaikkia valkolakkeja ja ammattiin valmistuneita, olkoot kotona tai päiväkodissa hoidettuja! Nostalgiaa on todeta, että huomenna valkolakin saavat myös viimeiset Menosten ja Puolimatkan koulussa opinpolkunsa aloittaneet.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            26.5.2018
Urjalan kulmilta
Uskaltaako koulu kokeilla?

Lähes ennennäkemättömän lämpimässä toukokuussa kouluissa on aherrettu. Ensi viikko on kevätjuhlien aikaa. Julkisudessa on ehdotettu kesäloman siirtämistä, yhden vuosiluokan lisäämistä ja maksutonta varhaiskasvatusta. Urjalassa varhaiskasvatus (entinen päivähoito) siirtyy sivistyslautakunnan alaisuuteen syksyllä.

Kokemus muistuttaa, että toukokuun alkupuolelle pitää saada pääasiat opetussuunnitelmasta käytyä lävitse. Opetussuunnitelmat ovat laajoja kirjauksia. Ensi viikolla sivistyslautakunta tarkentaa sitä yhtenäiskoulun osalta yrittäjyys- ja kansainvälisyyskasvatuksen osalta. Kannattaisiko mukaan ottaa myös pohjoismainen yhteistyö?

Kun on huomattu, että varsin paljon porukkaa, varsinkin poikia, jää peruskoulun jälkeen tyhjän päälle, on esitetty kouluun lisävuotta. Toisaalta pudokkaissa on paljon sellaista porukkaa, joka ei teoriapainotteisessa koulussa viihdy. Olisiko siis järkevämpää ja edullisempaa pidentää koulupäivää ja samalla lisätä käsillä tekemistä ja muuta toiminallisuutta.

Olisi mahdollista lisätä myös kerhomuotoista toimintaa. Monet vanhemmat joutuvat miettimään, missä lapset ovat koulun jälkeen, kun koulun iltapäivätoiminta loppuu. Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen kouluelämän kanssa vaatisi enemmän huomiota.

Selvitysten mukaan kuntien ja koulujen väliä on suuria eroja käytettävässä tuntimäärässä. Valtakunnallisesti on annettu vähimmäismäärät ja kunta päättää vuosittain tuntikehyksessä kunkin koulun kokonaismäärän, jonka koulu jakaa eri luokille ja oppiaineille. Päivittäisen työajan pidentäminen lisäsi kustannuksia, mutta lisävuosi maksaa vieläkin enemmän

Koulujen loma-ajan siirtoa kannattaisi kokeilla vaikkapa viiden vuoden määräaikana. Keski-Euroopassa tärkein lomakuukausi on elokuu. Suomessa koululaisten ja opiskelijoiden varassa toimivat lomakohteet hiljenevät kun koulut alkavat jo elokuun alkupuolella. Koulun jatkaminen juhannuksen alusviikolle olisi haaste myös opetussuunnitelmille ja koulun työskentelytavoille. Luokassa istumisen sijaan ympäröivä luonto, miljöö ja paikallisyhteisö tarjoaisi uusia tähän mennessä käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Ymmärrän ja tiedän, että mainitut asiat  synnyttävät muutosvastarintaa ja voimakkaita mielipiteitä erilaisin perusteluin. Suomessa pitäisi uskaltaa kokeilla ja toteuttaa hyvät tulokset ja luopua huonoista.

Kevät on luokkaretkien aikaa. Nykyaikaa olisi, että kaikki luokat pääsisivät vuosittain luokkaretkelle tai opintoretkelle kuten virallinen termi kuulunee. Sopivasti oppimista ja vähän huvia ja hauskanpitoa, tuumailee entinen ope.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            18.5.2018
Urjalan kulmilta
Maiseman vaalijat ahertavat

Aamuvarhaisesta iltamyöhään ovat maanviljelijät traktoreineen hyörineet pelloilla. Noin 200 urjalalaista maatilaa noin 10 00 hehtaarilla hoitaa meille kaikille näkyvää maisemaa näin keväällä, kesällä ja syksyllä ja osin talvellakin.

Kevät tuli vauhdilla ja myöhässä. Sanotaan, että päivä keväällä on viikko syksyllä. Siksi toukoaikana tehdään pitkää päivää, jotta siemenet saataisiin kasvuun mahdollisimman pian maan tultua kylvökuntoon.

Osa pelloista on kynnetty syksyllä ja ne muokataan keväällä. Osa on ollut puinnin jälkeen kasvipeitteisenä ja pelto kylvetään suorakylvökoneella. Tässä tapauksessa pellon kuivuminen kestää hieman kauemmin. Monet muokkaavat sänkipellon keväällä esimerkiksi lautasmuokkaimella nopeuttaakseen kuivumista ja mullatakseen oljet.

Neljännes Urjalan pelloista on nurmella ja ne alkavat viheriöidä heti kasvukauden alettua.  Laidunmaita on vähän, koska laiduntaminen on vähentynyt. Tällä on tietenkin vaikutusta luonnonvaraisiin lajeihin. Entisaikojen hakamaita ei laitumina juuri ole.

Viime vuonna joka viides peltohehtaari oli täällä kauralla. Ohra-ala oli lähes yhtä suuri ja ohraa kasvoi joka toisella tilalla. Pääosa päätyi rehuksi. Mallasohraa viljeltiin 263 hehtaarilla. Vehnää kasvoi joka kymmenes peltohehtaari, mutta ruista viljeltiin vain neljällä tilalla 52 hehtaarilla.

Härkäpapu on suhteellisen uusi ja pitkän kasvuajan tarvitsema viljelykasvi. Sitä kasvoi viime vuona 15 tilalla. Aika monella tilalla sato jäi korjaamatta huonon syksyn takia, joten voisi arvella, että tänä vuonna kylvöala pienenee, vaikka ”härkiksen” elintarvikekäyttö kasvaa.

Luomuala kasvaa vähitellen. Koko maassa kymmenesosa peltoalasta on luonnonmukaisessa tuotannossa. Maakunnista eniten sitä on Pohjois-Pohjanmaalla, jossa lypsykarjatalous on edelleen vahvaa. Urjalassa luomuala on  1340 ha eli 13 % peltoalasta. Tilojen määrästä se on hieman alle 10 %.

Pellon vuokraus lisääntyy. Yhä useampi viljelystä luopuva vuokraa pelot ainakin aluksi. Valtakunnallisesti kolmannes pellosta on vuokrattua. Mielenkiintoista on todeta, että sata vuotta sitten Urjalassa oli vain 270 itsenäistä tilaa, torppia oli 237 ja mäkitupia, joissa oli keskimäärin alle kaksi hehtaaria viljelysmaata 581. Tuolloin valtaosa pellosta oli siis vuokrattuna.

Alkukevään vihreys luonnossa on herkkää ja kaunista katseltavaa. Hoidettu pelto rajautuneena metsiin ja vesistöihin on maisemaa, jossa mieli lepää. Peltojen laitamilta ja metsänreunoissa kasvat monet kevään kukkaset vuokoista kieloihin. Tuomi ja pihlaja täydentävät kukkiessaan maisemaa.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            4.5.2018
Urjalan kulmilta
Värien taitaja Aukusti Uotila

Huomenna on kulunut 160 vuotta taidemaalari Aukusti Uotilan syntymästä. Hän syntyi ”Kunnan Uotilassa”, joka nykyisin tunnetaan Majakkana. Isä Antti oli tullut aikanaan Hauholta ja puolisonsa Ulla-Maija Laadun kanssa heillä oli 13 lasta, joista August oli nuorimpia.

Perhe arvosti koulutusta. Aukusti alkoi koulutaipaleensa Urjalan pitäjänkoulussa, mutta kävi oppikoulun Helsingissä, jossa vanhemmat sisarukset olivat saaneet oppia Faven- sukunimellä.  Aukusti aikoi lääkäriksi, mutta taide veti puoleensa ja ensiopit tulivat Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

Alle kaksikymppisenä v.1877 hän lähti Pariisiin, jossa vierähti pari vuotta ja toisen kerran  hän oli siellä vuosina 1880–81. Hän kuului kuvataiteen alkavan kultakauden maalareihin. Edelfelt piti hänen töistään ja ikuisti Uotilan kuuluisaan maalaukseensa  ”Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista”. Teoksesta tehtiin myös koulutaulu.

Uotila hallitsi värien käytön. Aiheet voidaan jakaa karkeasti suomalaisiin ja ranskalaisiin, joissa saattoi olla myös italialaisvaikutteita, vaikka ei hän Firenzeen ehtinytkään sairastuttuaan kurkkutautiin. Ranskalaisaiheista tunnetuimpia ovat: Osterinpoimija, Kukkaistyttö, Kalastajatupa Bretagnesta, Nizzan vihannestori ja Seinen rannalla.

Suomalaisaiheina olivat niinikään kalastajat, saarimaisemat, kuutamokuvat, metsäkuvat, lammaslaumat ja kesäpäivän tunnelmat. Urjalasta aihe taisi löytyä Hämäläiseen taloon ja Urjalan kirkkoon. Myös muotokuvia hän maalasi ystävistään ja sukulaisistaan. Yhteensä hän ehti maalata 150 teosta.

Uotila kuoli 18.3.1886 Korsikan saarella Ajacciossa, jonne hänet myös haudattiin. Viikko ennen kuolemaa valmistui Pariisiin näyttelyyn isokokoinen maalaus ”Nuotanveto Korsikan saarella.” Hän ei ehtinyt täyttää edes 28 vuotta. Uotilan muistonäyttely pidettiin v. 1886 Helsingissä. Amos Anderssonin taidemuseossa oli näyttely vuonna 2013.

Urjalassa oli vuonna 1981 Pentinkulman päivien  yhteydessä näyttely, jossa oli esillä 44 maalausta ja harjoitelmaa. Kuuluin näyttelytoimikuntaan, jossa oli kunnan edustajien lisäksi Väinö Linna seuran, Lions Club Urjalan ja Tampereen taidemuseon edustajia. Töistä teetettiin diasarja koulujen käyttöön.

Lisätietoa Uotilasta saa Aune Lindströmin laatimasta elämäkerrasta  Aukusti Uotila, Aimo Reitalan artikkelista Suomen kansallisbiografiasta ja tietenkin Internetin kautta. Viimeksi taidehuutokaupassa on myyty  Näkymä Pellingistä 14 500 euron hintaan.

Uotilan syntymäkodin seinään kiinnitettiin Urjalan Sanomien kustantama muistolaatta helatorstaina 1952.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            27.4.2018
Urjalan kulmilta
Mäkiautokisat

Vappuna on Urjalan Lamminharjulla tarjolla nostalgiaa. Siellä järjestetään mäkiautokilpailut. Asialla ovat Aseman koulun oppilaskunta ja Urjalan 4H-yhdistys. Näihin kisoihin piti ilmoittautua etukäteen ja kilpailussa mukana olevat autot katsastetaan ennen kisaa. Autojen on täytettävä tietyt vaatimukset sarjoissa joita ovat M9, M12, M16 ja M-sarja. Autojen pituus vaihtelee 1,35–­2 metriin.

Aika monella meikäläisen ikäisellä pojalla on ollut jonkinlainen mäkiauto. ”Neljä pyörää ja loora” oli aikanaan lähtökohta ja sanonta liitettiin aikanaan myös Skoda-autoon. Muistan, että ainakin Joka Poika-lehdessä ja varmaan muissakin lasten ja nuorten lehdissä oli ohjeita mäkiauton rakentamiseen. Nyt niitä löytää tietenkin netistä.

Kun ei ollut kännyköitä, tietokoneita ja telkkarikin puuttui monesta huushollista, piti itse kehitellä leikit ja touhut. Mäkiautokipinä saatiin varmaankin koulussa, kun joku kertoi semmoisen rakentaneensa. Isommilta ja naapurin pojilta saatiin esimerkkejä.

Pyörät saatettiin saada vanhoista lastenvaunuista tai sitten ne rakennettiin itse puusta ja laitettiin polkupyörän päälikumista pinnoite, Pelkkä polkupyörän vannekin saattoi olla käytössä. Runko tehtiin puusta. Ohjausjärjestelmiä oli monenlaisia. Joitakin ohjattiin suoraan jaloilla etuakseliin ja tosissa oli naru- tai vaijerivälityksellä toimiva ohjaus. Etuakseliin kiinnitettiin vaijeri ja naulan tai koukun kautta sitten rattiin kiinnitettyyn puuakseliin toinen pää. Näin ohjaus toimi hyvin. Kehittyneissä malleissa oli käsijarru ja muutoin turvauduttiin kengän pohjiin. Alamäessä mentiin kovaa ja tasamaalla saivat sisarukset työntää tai vetää.

Mäkiautoa kehittyneempi oli polkuauto. Siihen tarvittiin polkimet ja ketjuvälitys vetopyörään. Tuolloin ei olut mönkijöitä, joita nykyisin on lapsia varten. Naapurin poika rakensi kuitenkin moottoroidun version. Moottorin hän sai vanhasta moposta. Vauhtia piisasi ja tällöin pääsi ajamaan rallia myös tasamaalla.

Vapun kisassa kuljettajalla täytyy olla kypärä, ajolasit sekä pitkäpunttinen ja -hihainen ajoasu ja voimassa oleva vapaa-ajan vakuutus.  Kilpailussa on kuljettajalla kolme ajokertaa ja nopein aika voittaa. Lisäksi palkitaan eniten yleisöääniä saanut auto.

Pari viikkoa sitten Urjalassa pääsi kokeilemaan karting-autoja. Joskus täällä järjestettiin myös tapahtumia, joissa ajettiin ruohonleikkureilla. Peltoautoilla ovat monet myös ajaneet ja saaneet rallikipinän. Urjalassa tästä puolesta vastaa Urjalan Urheiluautoilijat. Joskus olin kisatuomarina autotaitokisassa ja katsoin, ettei risteysajossa oikaistu. Hyvää vappua!

 Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            20.4.2018
Urjalan kulmilta
Pelkääjät vaihtuivat

”Keskiviikkona 24 p:nä huhtik. Varhain aamulla lähtivät punaiset kovalla kiireellä pakoon, jättäen koko Urjalan oman onnensa nojaan. Syynä tähän äkkinäiseen lähtöön oli heidän saamansa tieto, että Riihimäki on jo ”lahtarien” hallussa.” Näin kuvasi marraskuussa 1918 Urjalan kirkkoherra  R. Hj. Hilden Urjalan tapahtumia.

Puolimatkassa asunut Sulho Ojala kuvasi edeltävien päivien ja öiden 18.–23.4. näin: ”Silloin loppumattomat koko tien pituuden ja leveyden täyttävät punakaartilais- ja pakolaislaumat vyöryivät paikkakunnan lävitse hävittäen ja ryöstäen.” 70-vuotiaan Kustaa Hollon hakivat kolme ratsumiestä  ja ampuivat hänet lähellä kotiaan. Paikalle pystytettiin myöhemmin muistomerkki.

Ensimmäiset valkoiset joukot, Porin rykmentin polkupyöräjoukot, tulivat 25.4. ja seuraavana päivänä saman rykmentin 1. pataljoonan 3. komppania. Urjalan Sanomien ensimmäisessä numerossa sodan jälkeen kuvattiin valkoisten tunnelmia: ”Nyt taas voimme vapaasti hengittää, kun Urjala niin kuin koko Suomikin on vapaa punaisten hirmuhallituksesta. Nythän taas täytyy kiireesti käydä käsiksi työhön ja toimintaan, jotta vähänkin saataisiin alulle jokapäiväinen työ ja niiden vaurioiden korjaaminen, joita viime kuukausina on tehty.”

Kerrotaan, että yhtä ryhmää johti 15-vuotias Albert Penttilä. Hänen ryhmänsä ja muut valkoisten joukkoon kuuluneet alkoivat etsiä ja pidättää Urjalan punaisia. Oppaana oli yleensä joku paikkakuntalainen. Valkoisten kenttäoikeus pani ensimmäiset tuomiot toimeen jo 27. huhtikuuta.

Pelkääjät vaihtuivat. Ennen vallankumouksen alkua ja sen aikana olivat valkoiset varuillaan. Kun lehtiä ei ilmestynyt, radiota ei ollut ja puhelinkin hyvin harvinainen levisivät tiedot tapahtumista muilla keinoin. Vangitsemisista, surmista ja ryöstöistä kuultiin sekä oikeita tietoja että huhuja. Elettiin pelon ilmapiirissä. Punaisten pakko-ottoa kaartiin pakeni osa miehistä metsiin.

Vallan vaihtuessa pelkääjät vaihtuivat. Osa rintamalla olleista punakaartilaisista oli palannut Urjalaan ja osa lähti perheineen pakoon kohti itää. Valkoiset ja Urjalassa toimintansa aloittanut suojeluskunta alkoi etsiä ja pidättää työväenjärjestöjen johtomiehiä ja rivijäseniäkin. Osa heistä piileskeli, kun olivat saaneet tietoja vangittujen ampumisista. Osan antoivat ilmi naapurit.

Viha oli vahvaa puolin ja toisin. Tämä selittää molempien osapuolten toimia. Kenttäoikeudet antoivat pikaiset tuomiot. Urjalassa on kerrottu, että osa tuomioista kirjattiin vasta ampumisen jälkeen. Vasta toukokuun lopulla aloittivat lakiin perustuvat valtiorikosoikeudet vangittujen tuomitsemisen.

Seppo Pirhonen

                                                                                                      Forssan Lehti
                                                                                                            13.4.2017
Urjalan kulmilta
Iloista mieltä

Vielä ehtii rantakuntoon kesäksi, mikäli on uskominen naistenlehtien otsikoita ja mainoksia. Rantakunnostaan taitavat eniten olla huolissaan sellaiset, joilla ei liikakiloja juuri ole. Urjalassa on lähipäivinä paljon tarjontaa kuntoilusta, liikunnasta ja puutarhanhoidosta kiinnostuneille.

Sunnuntaina on liikunnallinen hyvinvointipäivä yhtenäiskoululla. Sen järjestää Urjalan Naisvoimistelijat. Tarjolla on niin luentoja kuin käytännön harjoituksia. Päivnä alkuun kerrotaan miten voi tulla vahvaksi Zumban avulla ja päivä päättyy Facial-tuntiin. Termi ei ole meikäläiselle tuttu, mutta linkin kautta sain lisätiedon, että se on ”kokonaisvaltaista toiminallista liikkuvuus- ja liikehallintaharjoitteluja, jonka tavoitteena on voimatuoton, tasapainon ja koordinaation sekä liikkuvuuden parantaminen”.

Ikäihmisille on tarjolla maanantai-iltapäivänä kuntosalin avoimet ovet. Kutsun mukaan säännöllinen kuntosaliharjoittelu parantaa lihasvoimaa. Lihaskunnolla on vaikutusta tasapainon säilymiselle. Myös kaatumispelko vähenee, kun lihakset ovat kunnossa.

Mukaan houkutellaan henkilöitä, joilla ei ole aiempaa kokemusta kuntosaliharjoittelusta.  Nyt kannattaa unohtaa telkkarissa nähty, jolloin hyväkroppaiset nuorehkot hikipäässä äheltävät kuntosalissa. Tapahtumassa on tarkoitus esitellä ikäihmisille soveltuvia laitteita ja harjoituksia. On mahdollista saada ihan henkilökohtaista neuvontaa juuri tehtävään valmistuneilta voima- ja tasapaino-ohjaajilta.

Ei kannata aristella mukaan menemistä. Urjalassa on jo toiminut pitkään eläkeläisille suunnattu kuntosalitoiminta, jossa on ollut runsaasti porukkaa mukana. He voivat kertoa, miten mukavaa ja virkistävää harjoittelu voi olla.

Kunnan liikuntatoimi on järjestänyt torstaisin retkiä Forssan Vesihelmeen. Toukokuun alkuun saakka retket jatkuvat. Kyyti ja lippu ovat edullisia. Pienet lapset pääsevät eurolla, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät 9 eurolla ja muut 12 eurolla. Eläkeliittolaiset ovat käyneet kimppakyydeillä Valkeakosken uimahallissa.

Urjalan ja Humppilan rajalla toimii vireä Tourun maa- ja kotitalousseura. Omassa toimitalossa on huomenna puutarhapäivä, jossa teoriaa ja käytännön ohjeita puutarhahoitoon antaa Hämeen alueradiosta tuttu ääni puutarhuri Timo Koskinen. Iltapäivällä pääsee kokeilemaan oksasaksien käyttöä. Samalla saa neuvot oikeaan leikkaustapaan ja -ajankohtiin.

Kun lumet nyt sulavat vauhdilla paljastuu puutarha ja piha. Normaalisti se aiheuttaa meissä jonkinlaista kutinaa. Joku tarttuu haravaan ja toinen miettii kukkamaiden, koristekasvien tai marjapensaiden kuntoa.  On siis kevät.

Seppo Pirhonen

                                                                                                           Forssan Lehti
                                                                                                            6.4.2018
Urjalan kulmilta
Tuleeko puumerkki takaisin?

”Allekirjoitus ja nimenselvennys”  Monen virallisen asiakirjan lopussa on tuo maininta ihan aiheellisesti, sillä nykyisin ei aina nimikirjoitusta pysty lukemaan. Se on erilaisia koukeroita tai viivoja.  En tiedä saadaanko niistä nykyisin selvää apteekissakaan. Ovatko puumerkit tulossa takaisin.

Suomessa kirkko keksi oivan keinon, jolla se sai kansan lukemaan. Naimalupaa ei saanut, ellei osannut lukea. Lukeminen edellytti kirjoja. Aluksi ne ja vielä  sata vuotta sitten monet sanomalehdet painettiin fraktuuralla, jossa kirjanmuodot olivat koristeellisempia kuin nykyisin käyttämämme. Eipä ihme, että Jukolan pojilta opetteleminen vaati aikaa ja ryhtyminenkin pelotti.

Kirjoitustaito on meillä myöhäisempi. Kun asiakirjoihin vaadittiin allekirjoitus, käytettiin puumerkkiä. Väitetään niiden tulleen Suomeen Hansakauppiaiden mukana. Taustalla on myös skandinaavisia riimukirjaimia. Puumerkki ei tarkoita puuta, vaan tulee ruotsin bomärke, jossa alkuosa bo merkitsee asuntoa tai taloa. 

Tyypillisiä puumerkkejä ovat olleet erilaiset ristit, viivat, kolmiot ja ympyrät tai vaikkapa varstat ja keihäät tai muut työkaluista johdetut mainittujen riimukirjainten ja muiden kirjainpohjaisten lisäksi.  Nykyisin sosiaalisessa mediassa paljon käytetty hashtag eli ristikkomerkki, jolle Kotimaisten kielten tutkimuskeskus suosittaa nimeä aihetunniste, on ollut myös puumerkkinä käytössä.

Olen elämäni aikana joutunut tai saanut opetella kolme käsialaa. Pyöreistä ja tosiin liitetystä kirjaimista on siirrytty lähemmäs tekstausta. Ikäluokkani muistaa, kuinka kansakoulussa kirjoitettiin musteella ja sittemmin täytekynällä kaunokirjoitusta keskittyneesti kielen pyöriessä suussa ja osin ulkonakin. Nykyinen käsialakirjoitus on irrallisempaa ja levottomampaa.

Olen paljon lukenut viime vuosina vanhoja käsikirjoitettuja asiakirjoja. Täytyy todella ihailla kauniita käsialoja, joita useimmissa papereissa on ollut. Urjalan kunnan arkistossa pitäjänkokousten, valtuuston ja kunnallislautakunnan pöytäkirjan pitäjät olivat usein miehiä, jotka kirjoittivat kaunista käsialaa. Toki on jokunen, jonka tekstistä selvän saaminen vaatii enemmän aikaa. Oikein vanhat asiakirjat edellyttävät ruotsin taitoa ja vanhojen käsialojen hallintaa. Urjalan kirkonkirjat kirjoitettiin suomeksi 18oo-luvun puolivälin jälkeen.

Pian siirrytään uudenlaisiin tunnustautumisiin. Sähköisen allekirjoituksen muodot ovat vielä kehitysvaiheessa, mutta ovat tulossa. Osa niistä on käytössä, mutta yleisesti hyväksyttyä aukotonta standardia ei vielä ole, vaikka laki on jo olemassa.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            30.3.2018
Urjalan kulmilta
Vallankumous ja koulut

”Uudessa koulussa lakkaa uskonnon nimissä harjoitettu Mooseksen aikuisten käsitysten ja harhaluulojen opettaminen ehdottomina totuuksina. Sen sijaan sisällytetään koulun ohjelmaan yhteiskuntatieteeseen perustuva siveysoppi.  Näin kirjoitti Suomen kansavaltuuskunnan valistusasianosasto O. W. Kuusisen ja Hilja Pärssisen allekirjoituksin 3. helmikuuta 1918  Suomen kouluille. Sosialidemokraattien radikaalisiiven aloittamasta vallankumouksen alkamisesta oli kulunut vain muutama päivä.

Muut seitsemän kirjettä lähetti Suomen Kouluneuvosto, joka korvasi  aiemman Koulutoimen Ylihallituksen. Allekirjoittajina olivat edellisten ohella Y. K. Laine, Riku Penttinen ja Hulda Salmi.

Nämä kirjeet löysin Menosten koulun vintiltä kirjoittaessani koulun 100-vuotsihistoriaa. Ne olivat ruskeassa kirjekuoressa, jonka päällä luki ”Kapinavuoden asiapapereita”.

Ensimmäisessä kirjeessä  mainitaan: ”Opetuslaitokset ja kansansivistystyö ovat kituneet taantumuksellisten hallitusten vallanalaisuudessa pääsemättä sisäisesti kasvamaan ja kukoistamaan”. Edelleen todetaan: ”Nyt antaa vastauksen vallankumous, joka tulee tälläkin alalla murtamaan teljet edistyksen tieltä”. Tavoitteena oli vapaa kansanvaltainen ja yleinen kansalaiskoulu, johon ” köyhimmänkin lapsen pääsy tehdään mahdolliseksi”.

Urjalassa koulut toimivat toukokuun alkuun vuonna 1918. Silloin ainakin Menosten koulu lopetti toimintansa espanjantaudin takia. Urjalassa opettajisto ei osallistunut  sisällissotaan tai pysytteli puolueettomana. Honkolan koulun opettaja Kaarlo Saxman sai valkoisten kenttäoikeuden tuomion ja hänet ammuttiin vapunpäivänä. Nuutajärven koulun opettaja Abel  Pärnänen, joka oli ollut kunnanvaltuuston korvannen kunnanvaltuuskunnan puheenjohtaja erotettiin virasta ja hän sai kuusi vuotta kuritushuonetta.

Vallankumoukselliset halusivat poistaa uskonnonopetuksen ja korvata sen siveysopilla. Tunnustuksellista uskonopetusta ei kouluissa enää ole. Viime aikoina on käyty keskustelua uskonopetuksen korvaamista elämänkatsomustiedolla.

Urjalan seurakunnalla oli aikaan paljon päiväkerhoja kylissä. Lapset menevät nyt kuusivuotiaana esikouluun ja alkamisikää ehdotetaan laskettavaksi jopa viiteen vuoteen. Maaseudullakin yhä useampi lapsi on päivähoidossa, jolloin seurakunnan kerholaisten määrä laskenut huomattavasti. Viime vuonna päiväkerhoissa oli vielä 63 lasta kerran viikossa. Myös koululaisille on ollut kerhotoiminta.

Mistä lapset saavat tulevaisuudessa tietoa kristinuskosta? Olemmeko siirtymässä moniarvoisesta yhteiskunnasta arvotyhjiöön ja arvoneutraaliin yhteiskuntaan? Tätä voimme pohtia pääsiäisenä.

 Seppo Pirhonen

                                                                                                       Forssan Lehti
                                                                                                            23.3.2108
Urjalan kulmilta
Airanteeseen tutustumassa

”Onpas täällä paljon väkeä”, totesi Attendo Airanteen hoivakodin asukas keskiviikkona. Paljon väkeä olikin sillä hoivakodissa oli avoimien ovien päivä ja runsaasti etupäässä vanhempaa väkeä oli tutustumassa uusin tiloihin. Osa tuli uteliaana ja osalla kajasteli mielessä mahdollisuus, että elämän loppusuora vietetään siellä.  Kun kunta myi vanhainkodin on Airanteen lisäksi tarjolla vanhustenkotiyhdistyksen Reikonlinna.

Alussa tapaamani asukas kehui viihtyvänsä uudessa Attendoin yksikössä yhtä hyvin kuin vanhainkodissakin. Mieluimmin hän kuitenkin olisi halunnut olla kotona. Sopeutumista helpotti, että henkilökunta on tuttua vanhainkodin ajoilta.

Vanhainkodin osastojen nimet Iltatuuli. Muistola ja Tähtelä on säilytetty, vakka mitään varsinaista osastojakoa ei olekaan. Asukkaaksi voi tulla sinne osastolle, jossa on vapaa paikka. Jokainen asukas tekee oman vuokrasopimuksen, voi saada asumistukea ja kunnalta palvelusetelin. Asunnot ovat kolmen käytävän varrella samassa kerroksessa. Asuntojen ovissa oli maalarinteipin palasissa etunimi ja sukunimen alkukirjan tussilla kirjoitettuna.

Hoitokodin asuntojen ovet tulivat kuuluisiksi heti alussa, kun kävi ilmi, että ne ovat liian kapeita hankituille vuoteille. Kuulin nyt, että tulossa olisi kapeampia sänkyjä heille, jotka eivät omatoimisesti pääse liikkumaan.

Jokaisella osastolla kaikki huoneet ovat 21 neliömetrin kokoisia ja niissä on oma Wc. Omia kalusteita voi tuoda ja seinäkiskon avulla voi ripustaa tauluja ja valokuvia seinälle. Aula on avara yhteistila. Siellä ruokaillaan ja vietetään yhteistä aikaa. Televisio oli suurikokoinen. Aulassa on asiakastiski ikään kuin hotellin reception. Avotiskin takana on osaston toimisto ja siltä hoidetaan asukkaiden päivittäiset palvelut, joissa tarvitaan henkilökuntaa. Aika näyttää miten nykyinen henkilökuntamitoitus riittää.

Ruoka valmistetaan alakerran keittiössä. Sieltä ruoka viedään myös viereisen terveyskeskuksen vuodeosastolle. Piha saadaan valmiiksi roudan sulettua ja oma aikansa menee ennen kuin istutukset kasvavat. Myös opasteet ja tienviitat vielä puuttuvat. Niinpä eräs turkulainen oli ajellut ympäri urheilukenttää etsiessään hoivakotia.

Kuulin ilokseni, että uusinta kirjaani Urjalan Sanomien historiasta oli luettu asukkaille. Hoitajat toivoivatkin, että henkilökunnan tueksi saataisiin entisten lisäksi uusia vapaaehtoisia lukijoita, laulattajia ja ohjelman järjestäjiä sekä ulkoiluttajia.

Asukkaiden kunto vaihtelee. Toisia käydään katsomassa säännöllisesti tosia harvemmin. Aina käynti ei ole helppo, jos omainen ei reagoi tai on omissa maailmoissaan.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            16.3.2018
Urjalan kulmilta
Nuoret harrastajat

Kun sunnuntaina järjestetään Urjalassa Pirkanmaan alueen Nuori Kulttuuri Sounds-
tapahtuma, palautui mieleen Urjalassa aikaan järjestetyt harrastuskilpailut. Urjalan tapahtuman piti alunperin olla kaksipäiväinen, mutta osanottajia tuli ennakoitua vähemmän ja yksi päivä riittää. Luvassa on mielenkiintoisia esityksiä ja osa jatkanee valtakunnalliseen nuorten taidetapahtumaan.

Urjalassa aloitti nuorisotyölautakunta 1940-luvun loppupuolella. Se järjesti ensimmäisen kerran ”nuorison henkiset kilpailut” v. 1950. Kaksipäiväinen tapahtuma oli menestys. Urjalan Sanomat uutisoi, että ”rohkeimmatkin toiveet sekä osanottajamäärän runsauteen että esitysten monipuolisuuten ylitettiin”. Näytelmiä esittivät  Tursankankaan Ns ”Toppakahvia”, Nuutajärven työväenyhdistys ”Kihlaus,” V- ja U-seura Taimi ”Vain sekunti vielä”, Tursank. Ns ”Savon sydämessä” ja Hakkilan pienviljelijäyhdistys ”Kihlaus”

Lisäksi lajeina olivat puhe- ja pakina-, yksinlaulu- ja soittokilpailut, duetot ja kuoro, lausunta, kuorolausunta, tanhut ja laululeikit Osanottajina olivat edellisten yhdistysten lisäksi Valajärven Ns,  Urjalan Pirta, Hanhisuon Kalevan Nuoret, Maatalouskerhoyhdistys,  Maamiesseura,  Ns Pyrintö, Urjalan Urheilijat, Päivän Nuoret, Koulunkulman sekakuoro, Urjalan Siskot ja yhteiskoulun teinikunta sekä seuroihin kuulumattomia kilpailijoita

Myöhemmin lajeina olivat lisäksi piirustukset, runot ja suorasanaiset kirjoitukset.  Koulut olivat mukana lähettämässä kilpailutöitä ja kannustamassa lapsia ja nuoria esittäviin lajeihin.

Nuorisotyölautakunta painotti kertomuksessaan vuonna 1955, että olisi tärkeää saada oma työntekijä. Pitkäaikaisimpia tehtävässä ovat sittemmin olleet Tauno Luoma ja Pekka Heinonen.

Nuorisotyölautakunta muuttui uuden nuorisolain myötä nuorisolautakunnaksi v.1973 ja sen tehtävät siirtyivät 1993 vapaa-aikalautakunnalle. Nykyisin nuorisotoimesta vastaa sivistyslautakunta. Harrastuskilpailujen pito hiipui vuosituhannen vaihteeseen mennessä.

Sadat lapset ja nuoret ehtivät niissä olla esiintymässä suurelle yleisöjoukolle. Vanhemmat ja ja kaverit jännittivät katsomassa. Jos kilpailussa mukana olleiden nimet poimittaisiin, voitaisiin todeta monen edenneen harrastuksesta pidemmälle ja jopa ammattiin saakka.

Ehkä jonkinlainen oman kunnan tapahtuma voisi olla edelleenkin paikallaan. Sunnuntaina katselmuksen osanottajat saavat asiantuntijoilta palautetta. Kannustava ja ohjaava palaute oikeaan aikaan edistää harrastusta. Mukava oli huomata, että henkisissä kisoissa oli aikanaan mukana myös urheiluseuroja. Urjalassa on eletty siinäkin suhteessa edellä aikaa.

 Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            9.3.2017
Urjalan kulmilta
Naistenpäivän jälkimietteitä

Eilen oli talven vilkkain tulppaanien myyntipäivä. Luultavasti myös suklaan myynnissä oli pienoinen piikki. Kansainvälinen naistenpäivä aiheutti molemmat myyntipiikit. Urjalassa ei tainnut olla mitään erityistapahtumia.

Urjalassa toimii muutamia naisjärjestöjä. Ensimmäisenä tulevat mieleen eri kylissä toimivat Maa- ja kotitalousseurat, Martat, Naisvoimistelijat ja Linnattaret.  Jotkut yhdistykset ovat loppuneet, kun jäsenetkin ovat loppuneet. Ennen aktiiviset sotaveteraanien ja sotainvalidien naisjaostot eivät enää toimi.

Urjalan kunnan sivuilla on pitkä lista paikallisista järjestöistä. Sieltä puuttuu joitakin. Muistanette, että jokin aika sitten yhdistysrekisteristä poistettiin useita yhdistyksiä. Listalla on paljon yhdistyksiä, jopissa naiset ovat keskeisiä toimijoita esimerkiksi MLL:n paikallinen yhdistys ja SuPer:n Urjalaan ammattiosasto ja monet muut.

Aina silloin tällöin on käyty keskustelua tarvitaanko erityisiä naisjärjestöjä esimerkiksi puolueissa. Aktiivisten toimijoiden mukaan tarvitaan ja niin kauan ne myös säilyvät.

Suomessa naiset ovat valloittaneet perinteiset miehiset alat. Kolmekymmentä vuotta naiset ovat voineet toimia pappeina ja heitä taitaa olla jo enemmistö. Ainakin Urjalassa on ollut ja on hyvä ja osaava nainen pappina. Naiset valloittavat myös perinteisiä miesten töitä kuten rakennus- metalli- ja kuljetusaloja.

Joskus olen pohtinut sitä, että nykyisin julkisuutta hallitsevat monet naisten pienryhmät ja vähemmistöt. Kehittyneeseen yhteiskuntaan kuuluu vähemmistöjen aseman huomioonottaminen ja kohentaminen. Joskus tuntuu, että hiljaisen enemmistön ääni ei pääse riittävästi esille. Tai voidaanko nykyisin puhua mistään enemmistöstä. Sekin muodostuu  hyvin monenlaisista ryhmistä. Maaseudun naiset eivät pidä kovin paljon ääntä itsestään.

Naisten ja miesten tasa-arvossa on vielä tehtävää niin naisten kuin miestenkin osalta. Naisten osalta palkoissa, tuloissa ja eläkkeissä on vielä paljon kurottavaa. Miesten asema on heikompi esimerkiksi erotilanteissa lasten asemasta päätettäessä. Eilen uutisoitiin, että Ranskassa valtio alkaa kolmen vuoden päästä sakottaa yrityksiä, jotka eivät maksa samasta työstä samaa palkkaa. Suomessa naisen euro on laskentavasta riippuen 76, 83, 94 tai 97 senttiä. Todennäköisesti niin harvalla alalla yli euron, ettei näy tilastoissa.

Valinnanvapaudesta puhutaan näinä päivinä paljon. Joissakin asioissa sitä vaaditaan lisää ja toisissa asioissa samat henkilöt haluavat yhteiskunnan toimin rajoittaa esimerkiksi perheiden valinnanvapautta.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            2.3.2018
Urjalan kulmilta
Köyhäin hoidon merkkivuosi 1888

Kun huomenna myydään Urjalan vanhainkodin irtaimisto huutokaupalla, ryhdyin selailemaan historiatietoja Urjalan vanhusten, köyhäin, vaivaisten ja lasten hoidosta. Näitä käsitteitä on  eri aikoina käytetty. Ensimmäinen tunnettu hoitopaikka oli torppari Antti Eerolan kotonaan pitämä vaivaistenhoitopaikka. Hän oli kunnallislautakunnan jäsenenä vuosina 1875–77.

Kunta sai lahjoituksia, joista merkittävin oli Maunulan lahjoittama Reikon tila 108 ha. Ratsumestari  Petter Lindgrenin,  pruukin patruuna C. Heitmanin, Furuhjelmien, kapteeni Wetterhoff ja Paavolan isännän kerrotaan tehneen lahjoituksia.

Lastenkoti valmistui 130 vuotta sitten vuonna 1888 ja kunnalliskoti seuraavana vuonna. Valtiolta tuli 10 000 ja kunnalle kertyneitä varoja käytettiin 40 000 markkaa. Ruoduilla kierto lopetettiin ja ruotuvaivaiset siirrettiin kunnalliskotiin. Historiaa tehtiin sitenkin, että ensimmäiset urjalalaiset naiset valittiin kunnan luottamustehtävään  kunnalliskodin johtokunnan apujäseniksi rouva Elis Kniper ja neiti Hulda Gefvert.

Samalla Urjalassa loppui huutolaiseksi myyminen. Sehän oli järjestelmä, jossa kunta huutokauppasi lapsen, köyhän, vammaisen tai vaivaisen sille, joka halvimmalla hänet otti hoitaakseen.

Kirsti Arajärven kirjoittamassa Urjalan historian toisessa osassa kerrotaan, että vuonna 1894 oli köyhäin huoneessa 126 henkeä, joista lapsia 57, muualla hoidossa 40, 28 sai vakinaista ja 120 satunnaista apua.

Urjalan kunnalliskodin lastenosasto lakkasi vasta vuonna 1924. Sitä ennen oli ponnisteltu lastenkodin saamiseksi erilleen vaivaistalosta, jolla kunnalliskotia yleisesti kutsuttiin. Lapset ruokailivat vaivaistalon puolella. Ruoka koostui seuraavista aineista: leipä, lämmin ja kuorittu maito, voi, perunat, sian- ja vasikanliha, höystö, silakka, ohra- ja kauraryynit, ohra- ja ruisjauho, herneet, verileipä, lanttu, kaali, kaljajauho ja suola.

Urjalan vanhainkoti, jonka kunta myi Attendolle valmistui vuoden 1954 lopulla. Sen jälkeen sitä on moneen kertaan peruskorjattu ja laajennettu. Se oli aluksi Koijärven kanssa yhteinen. Tämän vuoden alussa vanhukset siirtyivät Attendon rakentamaan uuteen hoivakoti Airanteeseen sairaalanmäelle. Siellä on kolmen viikon päästä avoimet ovet. Urjalan vanhustenkotiyhdistys ylläpitää vanhusten asuntoja Iltalassa ja palvelutalo Reikonlinnaa.

Huomenna huutokaupasta voi hankkia jotakin tarpeellista tai jotakin muistoksi. Talon tulevasta käytöstä ei ole vielä tietoa. Tilat ovat hyvässä kunnossa, joten toivotaan, että järkevä käyttötarkoitus löytyy vaikkapa yritystoiminnalle.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            23.2.2018
Urjalan kulmilta
Majakka

Majakkana tunnetaan kirkonkylässä oleva Kunnan Uotilan tai virallisesti Yli-Uotilan päärakennus. Rakennuksella on pitkä historia, joka on vaikuttanut monin tavoin Urjalan kunnan ja urjalalaisten elämään. Nykyisin se tunnetaan nuorisotilana, jossa tosin myös monet muut järjestöt kokoontuvat. Nyt sinne suunnitellaan nuorten starttipajaa.

Toukokuussa on kulunut 160 vuotta siitä, kun rakennuksessa syntyi taidemaalari Aukusti Uotila. Hän ehti käydä pitäjänkoulua Urjalankylän Immalassa. Koulu oli aloittanut hänen syntymävuotenaan helmikuun alussa. Hän opiskeli sekä kotimaassa ja ulkomailla maalaustaidetta, mutta hänen elämänsä jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli Korsikalla v. 1886.

Vanhemmat urjalalaiset muistavat talossa toimeen kunnanlääkärin Uuno Einolan ja hammaslääkärin Hellin Einolan vastaanottotilojen. Viimeisenä lääkärinä toimi Matti Suomalainen ennen lääkäritalojen rakentamista sairaalanmäelle.

Kun kunnantalolle tarvittiin lisää toimistotiloja siirrettiin kirjasto tähän vanhaan lääkäritaloon. Lisäksi siinä oli kirjastonhoitajan asunto. Kirjaston saatua uudet toimitilat säästöpankin yläkerrasta, kunnostettiin tilat sekä kunnan varoin että osin talkoin nuorisotiloiksi. Nimeksi valittiin Majakka. Suosituiksi tulivat mm Nuorten Palvelun järjestämät alkoholittomat diskot. Vähitellen tämä toiminta hiipui vapaaehtoisten vanhempien vähentyessä. Erilaiset järjestöt saivat myös tiloista varastotilaa arkistoilleen.

Viimeisen tulokas Majakalla on ollut seurakunnan lasten kerhotoiminta, kun seurakuntatalon peruskorjausta piti aloittaa sisäilmaongelmien takia. Yksi säännöllisistä käyttäjistä on ollut esimerkiksi Eläkeliito.

Tekninen lautakunta esittää, että talossa tehtäisiin perusteellinen kuntotarkoitus. Sen jälkeen on mahdollista päättää, mitä kustannuksia aiheutuu, jos kunnostetaan työtila nuorisoneuvojalle ja etsivälle nuorisotyöntekijälle. Starttipajan ohella sinne voisi tulla myös nuorisotyöntekijä. Paikka olisi helpommin lähestyttävä nuorten mielestä kuin kunnantalo. Myös nuorisovaltuusto on puoltanut hanketta. Työtilat vaativat mm. ilmavaihtojärjestelmän rakentamista. Nykyisin on vain poistojärjestelmä. Myös varsinaisten nuorisotilojen korjaustarve selvitetään.

Rahaa suunnitelmiin ei ole tälle vuodelle. Kuntotutkimus vie oman aikansa. Sen jälkeen päästään tilasuunnitteluun ja mahdolliseen rakentamiseen. Taitaa olla ensi vuosi aika pitkällä ennen kuin on mitään valmista. Toimiva vähän krouvimpi tila on nuorille houkuttelevampi kuin ihan viimeisen päälle sliipattu. Työtilat pitää tietenkin olla määräysten mukaiset.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            16.2.2018
Urjalan kulmilta
Kesätyötä tarjolla

Urjalassa on tarjolla ennätyksellinen määrä kesätyöpaikkoja. Muutama päivä sitten oli tarjolla 70 työpaikkaa. Yrityksiä on kampanjassa mukana nyt 14 ja lisää voi tulla nuoriso- ja liikuntatoimen kampanjaan.  Kunta  tukee yrityksiä yhdistyksiä ja yksityisiä työnantajia ja myös pitkäaikaistyöttömien työllistymistä.

Kunnan teknisen toimen työpaikat ovat avoimesti haettavissa maaliskuun loppuun mennessä. Myös seurakunta on työllistänyt kesäaikaan nuoria. Mikä on sen tilanne tänä kesänä ei ole tiedossa, koska seurakunnalla on rahat vähissä. Kaunis hautausmaa vaatii kesäaikaan paljon työtä ja ilman tekijöitä se ei onnistu.

Yliopistoissa, korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat hakevat kesätöitä usein omaa ammattiuraa lähellä olevilta aloilta sekä koti- että opiskelupaikkakunnalta. Kun työllisyystilanne on Suomessa ilahduttavasti parantunut, on kesätyöpakkojakin tarjolla enemmän. Toisaalta esimerkiksi kunnissa ja kuntayhtymissä jotkut toimialat tai toimipisteet ovat kesällä kiinni ainakin osan aikaa, jolloin työntekijöitä ja lomasijaisia ei palkata.

Nuoren oma aktiivisuus on tarpeen. Muistan monen yrittäjän sanoneen, että jos isä tai äiti kysyy kesätyöpaikkaa, niin sellaista ei hevin löydy. Nuoren pitää itse olla aktiivinen ja halukas työhön. Kun hoitaa työnsä hyvin, on mahdollisuuksia saada töitä jatkossakin.

Pitkäaikaistyöttömien työllistämistä Urjalan kunta tukenut maksamalla työnantajamaksuihin tukea. Työttömyys on Urjalassa laskenut Urjalassa, mutta vielä on tehtävää. Joillakin aloilla saattaa olla pulaa hyvistä osaajista.

Maaseudulla erityisesti maatiloilla osallistuivat aikanaan paljon erilaisiin töihin. Kesäaikaan oli heinätöitä, kun työmenetelmät olivat työvaltaisia. Nyt ei heiniä kuivata seipäillä. pienpaaliheinääkin tehdään vähemmän. ”Traktorin munien” tekemiseen tarvitaan koneita ja työvoimaa vähän.

Maatilan kesätöistä ei maksettu palkkaa omille lapsille. Nykyisin puhutaan paljon lapsityövoiman käytöstä ja sen kieltämisestä esimerkiksi alikehittyneissä maissa. Niissä lapset joutuvatkin työskentelemään usein epäinhimillisissä oloissa. Suomessa maaseudun lapset oppivat aikanaan työnteon. Työn tekemisen malli saatiin kotona.

Uutta nuorten keskuudessa on itsensä työllistäminen yrittämällä. Urjalan itsenäisyysjuhlassa palkittiin Liehun sisarukset Erika ja Elisa, jotka kesäaikana ovat pitäneet menoissa lapsille maatilan eläimien esittelyä. Koulussa ja 4H yhdistyksessä kannustetaan nykyisin nuoria kokeilemaan myös yrittämistä palkkatyön vaihtoehtona.

Olkaa nuoret ajoissa liikkeellä. Kesä on yllättävän lähellä.

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            9.2.2018
Urjalan kulmilta
Kotikatsomossa

Seuraavat pari viikkoa vierähtävät monella television äärellä. Nähtävää on sekä yöllä, aamulla että päivällä. Suomalaisilta odotetaan menestystä niin yksilö-kuin joukkuelajeissa.  Urjalalaisia kilpailijoita ei ole mukana, mutta urjalalainen Teemu Sipilän kädenjälki näkyy kypärämaalauksissa.

Arvatenkin suomalaismenestystä halutaan seurata myös niillä työpaikoilla, joilla se on mahdollista. Aikanaan sain opettajankoulutuksen kenttäharjoittelussa ohjaavalta opettajalta hyvän vinkin. Hän kehotti vuosisuunnitelmaan laittamaan TV-ohjelmien seuraamisen ja jättämään muotoilun ”koulu-TV” pois. Tämä mahdollisti suurten urheilutapahtumien katsomisen. Jotkut tarkastajat huomasivat ja korjasivat punakynällä, mutta usein  muotoilu meni läpi. Tarkkaa on byrokratia aikanaan ollut, mutta on siihen osattu myös varautua.

Hiihtämiseen ei viime vuosina ole ollut kouluissa paljon mahdollisuuksia. Talvet ovat olleet vähälumisia ja kaikilla ei ole edes hiihtovälineitä. Jotkut jättivät monot kotiin hiihtopäivinä tai koettivat muutoin välttää hiihtämistä. Koulut hankkivat varavälineitä, joten välineiden puutteeseen hiihto ei kaatunut, vaikka side- ja monomalleja oli kymmeniä.

Myös hiihtotyyli jakoi oppilaat kahteen kastiin. Toiset pitivät perinteisestä ja toiset vapaasta. Vapaa vaatii leveämpää väylää ja tehtyä latupohjaa, joten siihen ei aina ollut mahdollisuutta. Kyläkouluissa oli aina vanhempia, jotka talkoilla olivat aukaisemassa uria ja tekemässä moottorikelkoilla latupohjia.

Välituntisin aiemmin kierrettiin välituntilatuja ja olipa hyppyreitäkin ja joskus niissä suksi katkesi. Viime vuosina ampumahiihto oli suosittu laji. No ei tietenkään mitään aseita käytetty. Joskus heitettiin tikkaa ja useimmiten tennispalloja koriin. Tätä aina toivottiin. Viime vuosina tuli tavaksi tehdä laskettelumatka lähiseudun rinteille.

Jääkiekko syrjäytti hiihtoharrastuksen. Kouluilla oli Urjalassa viime vuosina omat kaukalot. Kylillä ne kasattiin ja purettiin, jäädytettiin ja putsattiin talkoilla. Aamulla ensimmäiset kouluun tulijat alkoivat jään puhdistamisen, jotta tunnilla ja välituntisin päästiin pelaamaan. Peleissä käytettiin useimmiten tennispalloa, koska kypärän ohella ei muita suojavarusteita kaikilla ollut. Jos pelattiin kiekolla ei saanut kohottaa. Jäähalli on ratkaisevasti mahdollistanut luistelun ja pelit viime talvina.

Odotukset ovat korkealla ja realistisia mahdollisuuksia on suomalaisilla useammassakin lajissa. Kunhan epäreilut keinot saataisiin pois. Kilpaurheilu on suurta bisnestä, joten vilppiinkin turvaudutaan. Jännittäviä hetkiä kotikatsomoihin!

Seppo Pirhonen

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            2.2.2018
Urjalan kulmilta
Jakolinjat ylittyivät

Tulevaisuuden ennustaminen ei olekaan enää niin vaikeaa. Ainakin presidentinvaalissa ennusteet näyttivät osuneen kohdalleen Urjalan entinen kesävallesmanni valittiin jatkokaudelle. Urjalalaisista Sauli Niinistöä tuki 63,9 %. Kilpakumppanit olivat täällä hieman erilaisessa järjestyksessä: Väyrynen, Huhtasaari, Vanhanen, Haavisto Ja loput Haatainen, Kyllönen ja Torvalds samassa järjestyksessä kuin koko tasavallassa.

Ensimmäisen kerran presidentti astui toimeen helmikuun ensimmäisenä eli eilen. Koiviston kausi alkoi tammikuu lopulla 1982, mutta silloinhan vaaliin jouduttiin edeltäjän Urho Kekkosen sairauden tähden. Aiempina aikoina toimikausi alkoi maaliskuun ensimmäisenä Kekkosen toimikauden alkua sävytti yleislakko. Tänäänkin lakkoillaan ja osoitetaan mieltä.

Presidentinvaalissa ylitettiin poliittiset rajalinjat. Haluttiin jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä. Sata vuotta sitten olivat sisällissodan ensimmäiset päivät. Urjala kuului vallankumouksellisten eli punaisen osapuolen alueeseen. Rautatietä vartioitiin, jotta Pietarista tulleet asejunat pääsivät perille.

Myös teiden risteyksissä oli punaisten vartiot. Näissä jäivät kiinni Tammelan Mustialasta tulleet maanviljelyskoulun oppilaat. Kaikkiaan kymmenen heistä murhattiin (termi Suomen sotasurmat 1914–1922 tiedoston käyttämä) Urjalassa 3.-8. helmikuuta 1918. He olivat kotoisin Pöytyältä, Pusulasta, Kiikasta, Muurlasta, Rääkkylästä, Juupajoelta, Pirkkalasta, Haukiputaalta ja Vaasasta. Ammatteina mainittiin  yhteiskolulainen, ylioppilas, talollisen poika ja muilla maanviljelyskoulun tai -opiston oppilas.

Murhatuiksi tulivat myös matkulainen kauppias Karl Horsma 3.2. ja Välkkilästä Johannes Jussari 6. päivä. Urjalalainen Sem Nurminen murhattiin Sääksmäellä 3.2. Loput neljä urjalalaista valkoista menettivät henkensä huhtikuussa.

Palaan myöhemmin keväällä urjalalaisten ja täällä surmattujen punaisten kohtaloihin. Urjalassa kirjoilla olleita menehtyi tai katosi kaikkiaan 378. Kadonneiden tilastoissa olleita  osa oli myöhemmin elossa. Urjala on koko Suomen tilastoissa yhdestoista. Edellä olivat Helsinki, Tampere, Viipurin mlk, Turku, Valkeala, Tammela (mukana Forssa), Sääksmäki (osana Valkeakoski), Kymi, Lapppee ja Helsingin mlk (nykyinen Vantaa) eli kaikki isoja tehdaspaikkakuntia.

Nuorimpina oli täällä kahdeksan 16-vuotiasta ja vanhimpana oli 70-vuotias. Kaikista uhreista, joista on ikätieto, oli 54,5 prosenttia alle kolmikymmenvuotiaita. Ikäluokista suurin menehtyneiden ryhmä oli 24 urjalalaista 21-vuotiasta. Naisia on tilastoissa seitsemän, joista kaksi 16-vuotiasta.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                         26.1.2018
Urjalan kulmilta
Kenellä valta?

Puolustusvoimien tehtävänä on maamme alueellisen koskemattomuuden turvaaminen ja kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen.  Sata vuotta sitten meillä ei ollut omia puolustusvoimia. Suomessa oli noin 70 000 venäläistä sotilasta.

Sotilaskoulutusta lähti Saksasta hankkimaan parituhatta jääkäriä. Jonkin verran suomalaisia palveli myös venäläisissä joukoissa. Ensimmäisiä järjestyskaarteja oli perustettu jo vuoden 1906 suurlakon aikaan, mutta suurimaksi osaksi ne lopetettiin.

Venäjällä tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen elettiin epävarmuuden aikaa. Siksi ryhdyttiin perustamaan suojeluskuntia ja järjestyskaarteja, joista. muodostui Suomen punainen kaarti, jonka johdolla ei ollut sotilaallista koulutusta.

Bolsevikkien otettua vallan marraskuussa, lisääntyi heidän kannatuksena myös Suomessa olevissa yksiköissä. Valtiollisesti oli epäselvää marraskuuhun v. 1917 kenellä on korkein valta Suomessa. Syksyllä valittu eduskunta otti valan, julisti Suomen itsenäiseksi. Senaatti vastasi hallitusta.

Viikonloppuna on kulunut sata vuotta siitä, kun sosialidemokraattisessa puolueessa radikaalit saivat enemmistön ja julistivat vallankumouksen alkaneeksi. Vanha valta haluttiin kumota. Maata johti senaatin korvannut kansanvaltuuskunta. Eduskunnan tilalle nimitettiin Työväen pääneuvosto, jossa oli noin 40 jäsentä.  Siinä oli puolueella 15,  Suomen Ammattijärjestöllä ja punakaartilla kummallakin kymmenen ja myöhemmin Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskunnalla viisi paikkaa.

Yhtenä jäsenenä pääneuvostossa oli myöhemmin Urjalassa vaikuttanut vuonna 1884 syntynyt Yrjö Oksanen. Hän oli täällä kunnankirjurina, kunnanvaltuutettuna sekä sosialidemokraateissa että kansandemokraateissa. Hän julkaisi myös lehteä Urjalan Seutu. Oksanen oli punakaartin pitäessä valtaa Helsingissä kaupungin rakennuskonttorin johtajana.

Työväen pääneuvosto kokoontui  helmi–huhtikuussa viisi kertaa. Pöytäkirjoja ei ole säilynyt. Kansanvaltuuskunta esitteli sille uuden punaisen Suomen perustuslain, jota ei ehditty käsitellä valiokuntia pidemmälle. Oksasen on kertonut Airanteen Aallot-lehdessä, että pääneuvosto ehti hyväksyä 44 lakia ja asetusta, joista viisi saatiin täytäntöön.

Toiminnan päätyttyä Oksanen siirtyi monien muiden vallankumouksellisten tavoin Pietariin.  Hän onnistui palaamaan Suomeen 1920-luvun alussa. Hän oli käyttänyt salanimeä Yrjö Olenius, mutta paljastui. Häntä ei kuitenkaan tuomittu, koska ei ollut osallistunut sotatoimiin.

Seppo Pirhonen

                                                                                                          Forssan Lehti
                                                                                                            19.1.2018
Urjalan kulmilta
Vuosi 1918

Valkeakoski-opisto ja Kylmäkosken kappeliseurakunta järjestävät kevään akana mielenkiintoisen luentosarjan Kylmäkosken kulttuurikirkossa. Keskiviikkona aiheena oli vuosi 1918. Tulossa  ovat Suomi toisessa maailmansodassa, sodan murtamat mielet ja jälleenrakentajien lapset.

Keskiviikkona kirkossa oli t paljon väkeä kuulemassa aiheesta Suomi 1918 ­itsenäistymisen ja tasavallan tuskallinen alku. Suomen synty kirjan tekijä yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen antoi pikakertauksen Suomen itsenäistymisestä ja sisällissodan alusta. Historioitsija Martti Favorin kertoi Akaan ja lähiseudun tapahtumista. Valitettavasti huono äänentoisto vaikeutti kuulemista.  Volanen ja Lasse Lehtinen julkaisevat  ensi viikolla kirjan ”1918, kuinka vallankumous levisi Suomeen”.

Vuoden 1918 tapahtumista virallinen termi on nykyisin sisällissota. Paljon käytetään myös ilmaisua kansalaissota. Muita nimityksiä ovat vallankumous, punakapina, luokkasota ja vapaussota. Urjalalaisessa puheenparressa on useimmiten käytetty nimitystä kapina tylliin: ”Se meni kapinassa” Nimitys riipu siitä kenen näkökulmasta katsotaan. Linnan Pohjantähdessä Akseli Koskela saa käskyn, jossa kerrotaan, että vallankumous on alkanut. 

Urjalassa tapahtumat alkoivat 22.1.1918, kun punakaarti kahtena kolonnana meni Honkolan ja Nuutajärven kartanoihin etsimään aseita. Nuutajärveltä aseita ei tuolloin löytynyt ja kartanon hoitaja vangittiin ja vietiin Huhtiin työväentalolle, jossa hänet vapautettiin, kun Hämeen läänin maaherra tuli paikalle.

Kun tulijoita ei Honkolassa päästetty kartanoon sisälle, rikkoivat punakaartilaiset oven ja tunkeutuivat sisälle ja saivat haltuunsa eversti Furuhjelmin asekokoelman. Myös muissa kylän taloissa kuten pappilassa ja Karolla etsittiin aseita. Kotitarkastukset jatkuivat seuraavina päivinä ”pitkin pitäjää ja samalla toimitettiin uusia vangitsemisia”, kuten paikallislehti asiasta kertoi. Urjalalaisten vahvistuksena oli punakaartilaisia Toijalasta.

Sisällissota jälkiselvittelyineen on jättänyt suomalaisiin vahvan jäljen. On edelleen lausuttuja ja lausumattomia kipeitä muistoja ja katkeruutta. On myös eri osapuolten tekojen vähättelyä tai ihannoivaa korostamista. Sata vuotta myöhemmin voimme toivottavasti nähdä, ymmärtää ja eritellä tapahtumat mahdollisimman monipuolisesti.

Taisi olla Paasikivi, joka totesi tosiasioiden tunnustamisen olevan kaiken viisauden alku. Meidän urjalalaisten tulee muistaa Linnan maininta, ettei Pohjantähti ole pitäjänhistoria, vaikka siinä on paljon sellaista mitä olisi voinut tapahtua –  ja tapahtuikin täällä. Tämä vuosi avannee uusia näkökulmia.

                                                                                                            Forssan Lehti
                                                                                                            12.1.2018
Urjalan kulmilta
Valtion ja yksityistä karjaa

Valtiosta on tullut suurin yksittäinen karjanomistaja Urjalassa. Sen karjasta suurimman osan muodostavat valkohäntäpeurat, joita täällä on tuhansia ja koko maassa 70 000. Määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.  Urjalassa tälle metsästyskaudelle myönnettiin 1430 kaatolupaa. Jos luvalla kaadettaisiin kaksi vasaa, kaatuisi tammikuun loppuun mennessä parituhatta  eläintä.

Kunnanhallitus pohtii maanantaina osallistuuko se keltaisen riistanauhan kustannuksiin ysitien koko matkalta. Kustannus olisi 1500 euroa. Peurakolareita oli viime vuonna 262, kun niitä edellisvuonna oli 156. Valtion karja laiduntaa pääosin muiden mailla ja aiheuttaa vahinkoa maataloudenharjoittajille. Isoina laumoina niitä näillä kulmilla liikkuu.

Kun väitin valtiolla olevan suurimman karjan, niin piti tarkistaa myös muun karjan määrä. Siihen löytyi tieto luonnonvarakeskuksen tilastoista. Tosin tiedot ovat vuodelta 2016, koska viime vuoden tilastot valmistuvat vasta myöhemmin keväällä. Tiedot koskevat kotieläinten määriä maatiloilla, joten esimerkiksi hevosista merkittävä osa jää tilaston ulkopuolelle. Hevosia oli Urjalassa 18 tilalla 114 kappaletta.

Lukumääräisesti oli eniten sikoja. Niitä oli 16 798. Sikatiloja oli 11, joten omistajaa kohden kesimäärin reilut 1500, joten kukaan niistä ei määrässä ohita valtiota. Emakot ja karjut elävät sioista pisimpään. Parhaat lihasiat saavuttavat teuraspainon 90 päivässä ja heikoimmilla siihen menee yli sata päivää.

’Nautoja Urjalassa oli 34 tilalla 2909. Lypsylehmiä oli enää 15 tilalla yhteensä 724,  emolehmiä oli 336  ja niitä oli 14 tilalla. Vasikoita oli 945, sonneja 375 ja hiehoja 529. Sonni oli ennen ”lehmän mies”. Nyt asian hoitaa seminologi. Hieho on poikimaton nauta. Nämä eläinmaailman käsitteet eivät välttämättä ole kaikille tuttuja.

Siipikarjan määrä on romahtanut ammoisista ajoista. Niitä oli täällä vain 234 ja kaakattivat viidellä tilalla. Lampaita oli 620 kymmenellä tilalla. Vuohia eli urjalalaisittain kuttuja oli yhdellä tilalla, mutta lukumäärätietoa ei annettu vain yhden tilan osalta. 

Muutama vuosikymmen sitten Halkivahan meijeri ja myöhemmin myös Hämeen osuusmeijeri valmistivat kulutusmaidosta erilasia juustoja. Veimme halkivahalaisen juuston kerran silloisen kunnanjohtajan Heikki Suontaustan kanssa yhdelle ministerille tuliaisina. Lahjuksena sitä ei voinut pitää, vaikka kehitysalue-etuja silloin Urjalalle pyrimme saamaankin. Toisenkin kerran olin kutunlypsäjien asialla. Asia eteni hyvin, koska silloisen maatalousministerin vaimolla oli laktoosi-intoleranssi, joten hän ymmärsi kutunmaidon merkityksen.

Seppo Pirhonen

                                                                                                         Forssan Lehti
                                                                                                            5.1.2018
Urjalan kulmilta
Uutisia sadan vuoden takaa

Päivälleen sata vuotta sitten ilmestyi Urjalan Sanomien ensimmäinen varsinainen numero. ”Viikkolehti paikkakunnan talous- ja sivistyselämän tarpeita varten” painettiin yhdessä Toijalan Sanomien kanssa. Kummallakin oli nelisivuisessa lehdessä kaksi sivua. Kansallisarkiston digitoiduista sanomalehdistä löytää lehtien vuosikerrat parhaimmillaan vuoteen 1929 asti.  Urjalan Sanomat vain vuoteen 1927.

Ensimmäisessä numerossa oli etusivulla pääasiassa ilmoituksia suurimpana Urjalan Osuuskaupan ja kolmen pankin mainokset. Yleisenä uutisena kerrottiin kuparirahan painon alennuksesta ja katajanmarjan käyttämisestä ravintoaineena. Paikalisina uutisina kirkonkokouksen päätös ilmoittaa seurakunnan uutiset Urjalan Sanomissa ja kokousselostus Urjalan Mehiläishoitajien kokouksesta. Välkkilän koulun opettaja Matti Järvi oli innokas mehiläishoitaja ja kirjoitti aiheesta myös kirjan.

Kakkossivulla selostettiin kunnanvaltuuston päätöksiä. Valtuusto oli päättänyt jatkaa toimintaansa siihen asti kunnes uuden marraskuussa hyväksytyn maalaiskuntain kunnallislain mukaan valitaan uusi valtuusto. Vaali voitiin pitää vasta joulukuussa 1918.

Olette varmaan kuulleet, että Enontekiö aikoo palkata oman seriffin, kun se menettää oman poliisipartion. Kunnallinen poliisi ei ole ihan uusi ilmiö, sillä kunnat ovat hoitaneet poliisitointa aiemminkin. Mainitussa lehdessä kerrotaan kunnan omistamasta poliisikoira Norasta. Poliisikoiraa hoiti A Sänkelä, joka toimi samalla poliisina, mutta myös puuseppänä ja liikkeenharjoittajana.

Poliisikoiran hoitajan palkaksi valtuusto määräsi 50 markkaa ja koiran ruokakustannuksista markan päivältä. Poliisikoiran vuokraa perittiin omalta kuntalaiselta 10 ja muilta 50 markkaa päivältä. Lisäksi hevosenomistajan piti järjestää kyyti  poliisille varkauspaikalle ja takaisin. Virka- ja liikemiesten piti korvata kyyti.  Vähempivaraisten piti myös hankkia hevosen, jonka kustannukset kunta maksoi kestikievaritaksan mukaisesti. Noran avulla saatiin monta rikosta selvitetyksi.

Kunnan suurimmat menot sata vuotta sitten olivat vaivaishoidon menot 80 742 ja kansakoulumenot 74 800 markkaa. Vahosten ja Haritun koulujen rakentaminen oli alkamassa. Nuutajärven koulun anomus kiviaidan rakentamisesta hylättiin. Elintarvikelautakunnan menoihin meni  41 000 mk. Nälänhätä oli tuolloin todellinen.  Sairaanhoitoon käytettiin 28 425 mk. Kunta sai tuloja 35 289 markkaa ja loput 236 993 mk koottiin äyriperusteisella verolla.

Lehdessä kerrottiin myös perustetusta hyväntekeväisyysyhdistyksestä joka oli jakanut seurakunnan 16 piiriin ja jakoi elintarvikeapua hädänalaisille

 Seppo Pirhonen