|
Urjalan
kulmilta 2016
|
|
Forssan Lehti Mistä tämä vuosi muistetaan? Maailmalla brittien kansanäänestyksestä ja Trumpin voitosta vai Syyrian sodasta ja naapurien dopingista. Suomessa talouskäänteestä ja kilpailukykysopimuksesta vai Saara Aallon menestyksestä ja neljännestä nobelististamme. Urjalassa Attendosta ja yhtenäiskoulun betonista vai Aleksi Ojalan kisamatkasta ja kirkkoherran vaalista. Perhepiirissä iloista vai huolenaiheista. Urjalassa valtuusto teki pitkälle vaikuttavia päätöksiä. Se päätti luopua omasta vuodeosastosta ja rakentaa sen Valkeakoskelle naapurikuntien kanssa. Se myi kirjanpitoarvolla mitattuna 0,6 miljoonan tappiolla vanhainkodin. Valtuusto hyväksyi sopimuksen Attendon kanssa vanhusten hoitokodista. Aika näyttää miten onnistuneita päätökset olivat. Yrityselämässä vältyttiin suurilta takaiskuilta ja myönteistä liikettä on havaittavissa. Aamuisin Urjalasta lähdetään ja tänne tullaan töihin. Tunnettu brändimme Urjalan Makeistukku juhli neljännesvuosisadan menestystä. Verkkokauppa kasvaa vauhdilla. Sonera kerää lankoja pois. Ihmiset tarvitsevat nopeita nettiyhteyksiä ja toimivia puhelinyhteyksiä. Monessa kohdin vain Soneran verkko toimii, mutta mitä yhtiö tekeekään. Se lopettaa online-palvelunsa Kamera- ja Viestipisteessä. Moni ikäihminen on saanut sieltä avun. Ja kyllähän Kyyrön Seppo edelleenkin auttaa avuliaana miehenä. Suurin yleisötapahtuma oli kymmenes valtakunnallinen Evakkovaellus heinäkuussa. Taisi olla yksi kesän lämpimimmistä päivistä. Tapahtumaan voi palata CD-tallenteella, jota saa karjalaseurasta. ”Muolaa jäi elämään” kirja palkittiin vuoden karjalaisena kyläkirjana. Palokunta järjesti näyttävät 80-vuotsijuhlat. Metsästysseuroillakin oli tasavuosijuhlia. Pentinkulmalla tutkailtiin kauhun paikkoja. Urheilukentillä ja jäähallissa on riittänyt vilskettä ja päästiinpä tutustumaan myös tykkilumeen. Aleksi Ojalan olympiakävelyä Riossa jännitettiin Vilpolassa. Tekniikka petti, mutta uudet kisat jo odottavat. Kirkkoherraa emme päässet äänestämään. Ehdokkaitakin oli vain kaksi ja kirkkovaltuustolla oli helppo valinta. Vuoden verran toiminut luonnikas Timo Kumpunen sai jatkopestin, vaikka ei muutakaan laumansa keskelle. Piispa on tulossa piakkoin tarkastuskäynnille ja vihkimään virkaan. Siinä muutama poiminta näiltä kulmilta. Omista tehtävistä, harrastukista ja mielenkiinnosta riippuen voisi poimia paljon muitakin asioita. Mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin vuodet kuluvat. Koskaan ei taida olla ihan täydellistä, mutta silti saamme suunnata luottavaisina Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen. Hyvää uutta vuotta 2017! Seppo Pirhonen ___ Forssan Lehti Mistä tämä vuosi muistetaan? Maailmalla brittien kansanäänestyksestä ja Trumpin voitosta vai Syyrian sodasta ja naapurien dopingista. Suomessa talouskäänteestä ja kilpailukykysopimuksesta vai Saara Aallon menestyksestä ja neljännestä nobelististamme. Urjalassa Attendosta ja yhtenäiskoulun betonista vai Aleksi Ojalan kisamatkasta ja kirkkoherran vaalista. Perhepiirissä iloista vai huolenaiheista. Urjalassa valtuusto teki pitkälle vaikuttavia päätöksiä. Se päätti luopua omasta vuodeosastosta ja rakentaa sen Valkeakoskelle naapurikuntien kanssa. Se myi kirjanpitoarvolla mitattuna 0,6 miljoonan tappiolla vanhainkodin. Valtuusto hyväksyi sopimuksen Attendon kanssa vanhusten hoitokodista. Aika näyttää miten onnistuneita päätökset olivat. Yrityselämässä vältyttiin suurilta takaiskuilta ja myönteistä liikettä on havaittavissa. Aamuisin Urjalasta lähdetään ja tänne tullaan töihin. Tunnettu brändimme Urjalan Makeistukku juhli neljännesvuosisadan menestystä. Verkkokauppa kasvaa vauhdilla. Sonera kerää lankoja pois. Ihmiset tarvitsevat nopeita nettiyhteyksiä ja toimivia puhelinyhteyksiä. Monessa kohdin vain Soneran verkko toimii, mutta mitä yhtiö tekeekään. Se lopettaa online-palvelunsa Kamera- ja Viestipisteessä. Moni ikäihminen on saanut sieltä avun. Ja kyllähän Kyyrön Seppo edelleenkin auttaa avuliaana miehenä. Suurin yleisötapahtuma oli kymmenes valtakunnallinen Evakkovaellus heinäkuussa. Taisi olla yksi kesän lämpimimmistä päivistä. Tapahtumaan voi palata CD-tallenteella, jota saa karjalaseurasta. ”Muolaa jäi elämään” kirja palkittiin vuoden karjalaisena kyläkirjana. Palokunta järjesti näyttävät 80-vuotsijuhlat. Metsästysseuroillakin oli tasavuosijuhlia. Pentinkulmalla tutkailtiin kauhun paikkoja. Urheilukentillä ja jäähallissa on riittänyt vilskettä ja päästiinpä tutustumaan myös tykkilumeen. Aleksi Ojalan olympiakävelyä Riossa jännitettiin Vilpolassa. Tekniikka petti, mutta uudet kisat jo odottavat. Kirkkoherraa emme päässet äänestämään. Ehdokkaitakin oli vain kaksi ja kirkkovaltuustolla oli helppo valinta. Vuoden verran toiminut luonnikas Timo Kumpunen sai jatkopestin, vaikka ei muutakaan laumansa keskelle. Piispa on tulossa piakkoin tarkastuskäynnille ja vihkimään virkaan. Siinä muutama poiminta näiltä kulmilta. Omista tehtävistä, harrastukista ja mielenkiinnosta riippuen voisi poimia paljon muitakin asioita. Mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin vuodet kuluvat. Koskaan ei taida olla ihan täydellistä, mutta silti saamme suunnata luottavaisina Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen. Hyvää uutta vuotta 2017! Seppo Pirhonen ______ Forssan Lehti Joulu on juhla, joka yhdistää suomalaiset kaikkein voimakkaimmin. Se on myös viettotavaltaan säilynyt yhtenäisenä muuten erilaistuvassa elämänmenossa. Joulu on yhteisöllinen juhla, jolloin halutaan olla yhdessä. Silloin kaivataan jotakin sellaista, mitä aiemmin on ollut tai ainakin ajatellaan olleen. Joululla on vahvat perinteet, joista pyritään pitämään kiinni, jotta voitaisiin kokea aito juhla. Haemme joulutunnelmaa kauneimmista joululauluista, joulukonserteista, pikkujouluista, kerhojen ja koulujen joulujuhlista. Joku kaipaa kaupassa joululauluja taustalle, joitakin niiden esittäminen kyllästyttää. Joulu on mielentila. Joillekin siinä on taikaa ja toisille siinä on jotakin suurempaa. Jouluna tulisi olla lunta. Huominen aatto aukaisee jopa seurakunnan kalenterissa viimeisen luukun. Aatoista on tullut miltei kaikissa juhlissamme juhlitumpi kuin varsinaisesta juhlapäivästä. Turku julistaa joulurauhan puoliltapäivin ja kaupatkin sulkevat ovensa iltapäivällä. Monet urjalalaiset ja tänne joulunviettoon tulleet käyvät aattona kirkossa, sytyttävät kynttilät omaistensa haudoille. Ensimmäiset joulupukit jakavat lahjoja jo iltapäivällä. Lapsille odotus on pitkä ja jännittävä. Joulupukin kuuma linja sekä television lastenohjelmat Lumiukko-animaatioineen helpottavat. Ennen jouluateriaa on käyty saunassa. Taata Sillanpää ei enää lue joulupakinaansa radiossa. Joissakin kodeissa luetaan ennen ateriaa jouluevankeliumi. Kun on syöty ja lahjat annettu ja saatu riippuu illan jatko perheen koostumuksesta. Lapset leikkivät uusilla leluilla. Joulu on vahvojen tunteiden juhla. Se herkistää mielet monella tavalla. Erityisesti silloin, kun joukosta on pois joku perheenjäsen tai läheinen. Hän on läsnä, vaikka on poissa. Aina joku on myös yksin, kun ei ole ketään, joka tulisi tai minne menisi. Evankeliumin vanhassa käännöksessä enkelit sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” Uudessa keskikohta on: ”maan päällä rauha ihmisillä”. Uudempi käännös viittaa siihen, että rauha tulee syntyneen joulun lapsen myötä myös ihmisten ja Jumalan välille. Kun tämä suhde on kunnossa, ottavat ihmiset toisensa huomioon ja elävät sopuisasti niin läheisten kuin vieraampien kanssa. Aitoa joulurauhaa! Seppo Pirhonen __ Forssan Lehti Joulun tienoilla aito kynttilä luo tunnelmaa. Niiden rinnalle ovat tulleet sähkökyntteliköt sisälle ja monenlaiset ja -väriset valosarjat ulkotiloihin. Ledvalot kestävät ja niissä on myös hyvä valoteho. Kun ei ollut sähköä, kaikki valo saatiin ensin päreistä sitten kynttilöistä ja lopulta erilaisista öljylampuista. Kun urjalalaiset varhain jouluaamuna tulivat jalan tai hevosilla kirkkoon, valaisivat sitä kynttilät. Useita vuosikymmeniä kynttilät hankki Urjalan kunta. Seurakunnan ja kunnan hallinnollinen ero toteutui vähitellen. Niinpä kunnallislautakunta päätti 5.12.1894: ”Ensi Joulu aamun tarpeeksi seurakunnan Kirkkoon ostettiin huutokaupalla vähemmin vaativalta 90 pakettia steariini kyntteliä, joista 20 pakettia tulee olla senlaisia, että on 4 kappaletta ja 70 pakettia senlasia, että on 5 kappaletta paketissa. Ja myyjä saa kynttelistään jäännökset takaisin. Kynttelit tarvitsee tuoda kirkon vartialle 6 päivää ennen Joulua, rahat saa ensi Helmikuussa, kuntaverojen ylöskannosta. Kynttilät otti laittaakseen Kauppias Kustaa Grönlund 40 markalla.” Laskutoimituksen mukaan kirkossa käytettiin jouluna 430 kynttilää. Riitti siinä sytyttämistä ja myös sammuttamista silloiselta suntiolla eli kirkonvartijalla. Kirkko piti myös lämmittää ja se tapahtui puilla. Unilukkarin tehtävänä oli herätellä heitä, jotka pitkän kirkonmenon aikana nukahtivat lämpimässä kirkossa pitkän ja usein kylmän kirkkomatkan tehneinä sekä aattona ja jouluyönä hyvin syöneitä. Samassa kokouksessa päätettiin jakaa joululahjana kuudelle ”köyhemmille, siveellisemmille ja ansioituneille kunnan nuorisosta” 20 markkaa salaneuvos Knut Johan Furuhjelmin lahjoitusrahastosta. Saajat olivat: Seminaarin oppilas Matti Lehtinen Salmesta, itsellisen poika Edvard Mickelson Salmesta, opettajatar H. Geffertin kasvattityttö Ida Sofia Jaakola, itsellisen tytär Maija Kustaantytär Honkolasta, torpan tytär Ida Gabrielintytär Närkki Taipaleelta ja itsellisen poika Alebius Kaskela Kokolta. Nyt Urjalassa kunta näyttää olevan niin varoissaan, että laski veroprosenttia. Seurakunta puolestaan tuskaillee rahojen vähyyttä. Kirkon maalaukseen menevät Huhdin pappilasta saadut rahat. Seurakuntatalo on päätetty osin purkaa ja rakentaa uudelleen. Kirkkoherranvirasto siirtyi vuokratiloihin, jotka ovat saaneet sekä henkilökunnalta että seurakuntalaisilta kiitosta. Kirkkoneuvosto päätyi nyt esittämään valtuustolle, että seurakuntataloon ei tehtäisi toimistotiloja. Säästö 400 000. Lähes sama summa menee kymmenessä vuodessa vuokraan. Onkohan tämä nyt oikeaa säästämistä? Seppo Pirhonen ____ Forssan Lehti Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiö sai muotoilun valtionpalkintona 13 500 euroa tunnustuksena lasikylän toiminnan pelastajana ja miljöön säilyttäjänä. Kylässä on vaikuttanut, toimii nyt ja myös tulevaisuudessa merkittäviä suomalaisia ja kansainvälisesti arvostettuja lasin ja muiden materiaalien taitajia. Perustan loi vuonna 1793 alkanut teollinen lasin valmistus. Nuutajärvellä on ollut menestyksen vuosia, tasaista menoa, taantumista, takaiskuja, mutta aina on jotenkin selviydytty. Isompia tulipaloja on olut ainakin kolme. Omistajat ovat vaihtuneet ja vaihdosten tahti on vain kiihtynyt mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan. Muutokset ovat tuoneet epävarmuutta ja lopulta Fiskars lopetti laajamittaisen teollisen tuotannon. Nuutajärven pelastukseksi muodostui lasikoulutuksen aloittaminen ensin v. 1993 Wetterhoffin ja vuodesta 2004 Ammattiopisto Tavastian kanssa. Koulutuksen ansiosta kylään on asettunut taitelijoita ja lasintekijöitä ja muita kädentaitajia. Mainittu kulttuurisäätiö varmisti osaltaan tulevaisuutta hankkimalla uuden uunin koulun ja yritysten käyttöön. Kartanoa 1850-luvulla omistanut Adolf Törngren uudisti tuotantoa tuomalla puhaltajia niin saksalaiselta kuin ranskalaiselta kielialueelta. Saatiin uutta osaamista ja vaikutteita sekä tekniikkaa. Nytkin kylään tulee uusia nuoria ihmisiä ja se luo uutta sykettä. Palkintoperusteluissa mainittiin myös miljöön säilyttäminen. Törngren pani toimeksi tässäkin asiassa. Turun ja Porin läänin lääninarkkitehti Georg Chiewitz, jonka kädenjälkeä on nähtävissä niin Forssassa kuin Tampereella sai tehtäväkseen Nuutajärven kartanon ja tehdasalueen suunnittelun. Sellaisenaan suunnitelma ei koskaan toteutunut, mutta lasikylässä on paljon vanhoja kauniita rakennuksia, jotka antavat kylälle sen tunnusomaiset piirteet. Rakennuskanan vaalimisessa onkin kova työ kulttuurisäätiöllä. Vanhat rakennukset ovat yleensä sellaisia, että kun yhden paikan saa kuntoon, niin toinen paikka vaati myös toimia. Arvokkaiksi todettujen rakennusympäristöjen hoitoon on saatavissa jonkin verran tukea valtion budjetin momenteilta ja myös EU:lla on omia rahastoja. Kaikissa tapauksissa edellytetään kuitenkin myös omien varojen käyttämistä. Tässä tarkoituksessa säätiö on toteuttanut erilaisia hankkeita ja tempauksia varojen saamiseksi. Alkuvaiheessa myös entinen omistaja Fiskars on omalla panoksellaan mukana. Joskus on niin, että sisältäpäin ei hoksaa uusia mahdollisuuksia. Tarvitaan ulkopuolelta tullutta, joka ne oivaltaa. Näyttää siltä, että nyt kaikilla on yhteinen tavoite turvata lasikylän tulevaisuus. Seppo Pirhonen ________ Kaikkiin kuntiin on tulossa ensi vuonna paitsi uudet kunnanvaltuusto myös nuorisovaltuusto. Kuntalain 26. pykälä määrää kunnan sellaisen asettamaan ”nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi”. Nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa kaikkien kunnan toimialojen suunnitteluun, valmisteluun, toteuttamiseen ja seurantaan. Ideana on että nuoret valitsevat valtuuston. Laissa ei ole rajattu ikärajoja, mutta monissa kunnissa se tarkoittaa 13–18-vuotiaita. Kahdeksantoistavuotiashan pääsee jo äänestämään kunnallisvaaleissa ja voi tulla vaikkapa valituksi kunnanvaltuustoon. Urjalassa asia on ollut esillä sivistyslautakunnassa ja se on jatkovalmistelussa, Alustavan linjauksen mukaan nuorisovaltuusto aloittaisi toimintansa samaan aikaan kuin uusi valtuusto eli kesäkuun alussa. Joissakin kunnissa nuorisovaltuutetuilla on läsnäolo- ja puheoikeus lautakuntien ja kunnanvaltuuston kokouksessa. Siitä on saatu hyviä kokemuksia. Aiemmin kunnissa oli nuorisolautakunta, jonka tehtäviin oli lainsäädännössä määrätty myös nuorten näkökohtien esiin tuominen. Aika harvassa kunnassa kuitenkin kysyttiin lautakunnan mielipidettä nuoria koskevissa asioissa. Itse olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että varsinaisissa kunnallisvaaleissa äänestysiän voisi laskea kuuteentoista. Näin siksi, että maaseudun nuoret lähtevät opiskelemaan oman paikkakunnan ulkopuolelle joko peruskoulun tai lukion jälkeen. Kotikunta säilyy opiskeluajan, muta kiinnostus sen asioihin laimenee. Monia 16-vuotta täyttäneitä kiinnostaisi paikkakunnalla asuessa vaikuttaa päätöksentekoon. Tutkimusten mukaan nuoret eivät vaaleissa äänestä kovin hanakasti. Se johtuu juuri siitä, ettei olla enää kunnolla kiinni kotikunnassa, eikä olla vielä asetuttu lopullisesti uuteenkaan asuinkuntaan. Nuorisovaltuustojen onnistuminen riippuu paljon siitä millaisia jäseniä siihen tulee. Kyllähän nykynuoret ovat pääosin ihan fiksua väkeä. He harrastavat monia asioita ja ovat kiinnostuneita erilaisista ilmiöistä. Heillä on paljon nykyaikana vaadittavia taitoja. Joillakin on hyvinkin vahvoja mielipiteitä. Jos he tuntevat, että voivat todella vaikuttaa, haluavat olla mukana. Vähintään yhtä tärkeää kuin nuorten oma aktiivisuus on kunnan eri organisaatioiden, virkamiesten ja valmistelijoiden tuki ja halu edesauttaa nuorten tärkeiksi kokemien asioiden eteenpäin viemistä. En kirjoita tähän loppuun, että kyllähän mekin aikanaan toteutimme samaa ideaa Urjalan Nuorisoparlamentin muodossa. Siihen tarinaan palaan toisella kertaa. Seppo Pirhonen _____ Forssan Lehti Televisiossa pohtivat keskiviikko-iltana suomalaisten yksinäisyyttä. Jaksoin katsoa vain alkupuolen, koska ohjelma alkoi jotenkin junnaamaan. Ihan hyvä, että tähän aiheeseen oli paneuduttu, sillä on paljon ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Urjalassa on yhden henkilön talouksia jo yli 40 prosenttia. Kun ihminen asuu yksin, ei hän silti välttämättä ole ollenkaan yksinäinen. Yksinäisyys on erilaisista eri ikäkausina, vaikka kokemuksen tasolla on varmaan paljon yhteisiäkin piirteitä. Yksinäisyys ei ole oma valinta. Lapsi voi tuntea olonsa yksinäiseksi, jos ei ole leikkikavereita. Koulussa voi jäädä yksin, jos ei oteta mukaan. Nuori kaipaa kavereita ja alkaa etsiä erityistä ystävää ja kumppania. Elämän toisessa päässä ikääntyessä koetaan myös yksinäisyyttä. Eläkkeelle siirtyminen vie työyhteisön, työkaverit ja työhän liittyneet muut kontaktit. Vaikka läksiäisissä vakuutellaan, että ollaan yhteydessä, niin käytännössä ne jäävät vain puheiksi. Eläköitynyt tuntee, arvottomuutta, kun häntä ei enää tarvitakaan. Ulkopuolelle jääminen kuluttaa ja satuttaa. Useimmiten vanhana ja joskus aiemminkin koetaan myös puolison kuolema. Joskus se tulee yllättäen ja joskus siihen jää aikaa varautua. Kummassakin tapauksessa yksin jääminen ei ole helppoa. Yksin jäänyttä ei kutsuta niin usein kuin pariskuntaa. Lasten lähtiessä maailmalle ja lastenlasten ollessa kaukana jää pariskunta usein istumaan iltaa kotona television ääreen, eikä siinä paljon keskinäistä puhetta synny. Kaksinkin voi kokea yksinäisyyttä. Mummollani oli tapana kysyä tavatessamme, että mitäs nyt kuuluu. Se ei ollut utelua, vaan oikeastaan kysymys, jolla haluttiin saada selville myönteisellä tavalla kuulumiset. Olen itsekin alkanut käyttää sitä, koska se on hyvä keskustelun avaus. Se näyttää toimivan. Joidenkin mielestä yksinäisyys on yhteiskunnan vika ja siksi sen toimijoiden tulisi se myös hoitaa ja poistaa. Kolmas sektori eli tavalliset ihmiset ja järjestöt tekevät aika paljon. Kun tätä sosiaali- ja terveystoimen uudistusta värkätään, niin siihen voisi liittää yhden tehtävän. Joka kunnassa pitäisi olla ainakin yksi, hyvän kahvivatsan omaava, henkilö, joka kiertäisi jututtamassa ikäihmisiä ja yksinäisyysvaarassa olevia muita ihmisiä. Kyllähän netti ja kännykkä ovat ihan hyviä, mutta kyllä jokainen ihminen kaipaa aitoa juttukaveria. Urjalassa on tori kohtauspaikkana ja näkeehän kauppareissullakin aina tuttuja. Joulunavausten ja adventin tullessa on ihan sopiva aika miettiä, onko joku yksinäinen. Ehkäpä voisimme jollakin tavalla huomata. Seppo Pirhonen __________ Forssan Lehti Vesa Kaartinen, Ossi Kohijoki, Hannu ja Heikki Saha sekä Jari Sikander olivat juuri päättäneet koulunsa Urjalassa, kun julkaisivat ensimmäisen LP-levyn vuonna 1975. Toinenkin olisi melko todennäköisesti julkaistu, mutta levy-yhtiö Love Records teki konkurssin. Demoja eli esiversioita levyä varten tehtiin vuosina 1976-77. Vaan ei syytä huoleen. Joulukuun alussa ilmestyy kaksois-LP, jossa on mukana ensimmäisen LP:n kappaleet ja toisella kooste demoista. On aika harvinaista, että kahden levy-yhtiön musiikit laitetaan samojen kansien sisään. Mummi kutoo oli yhtye. Musiikillista taustaa oli neljällä Lankisen Toivon soittokunnasta ja sen jälkeen omasta opiskelusta harrastuksesta ja yhteissoitosta. Kappaleet sävellettiin ja sanoitettiin itse. Niissä otettiin kantaa vakavasti, vähän ironisoiden, mutta myös huumorin lämmöllä moniin silloin 41 vuotta ajankohtaisiin asioihin niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Huhdin kylän miljöö rautateineen, kauppoineen ja ihmisineen yhteiskoulun lisäksi antoivat taustaa. Musiikkiin tuli vaikutteita rockista, kantrista, bluesista ja John Lennonista, Alice Cooperista ja monesta muusta. Ihan kunnon kansalaisia heistä kuitenkin tuli. Jari Sikander on opettaja ja Lohjan Big Bandin johtohahmoja, Hannu Saha johti Kansanmusiikki-instituuttia Kaustisella ja Taiteen keskustoimikuntaa, Heikki Saha sai lääkärinä hiljattain professorin arvon. Kohijoen Ossi toimi rakennustarkastajana Kylmäkoskella ja Kaartisen Vesa on tehnyt uraa toimittajana ja viestinnässä. Musiikki on ollut kaiken aikaa mukana. Kesäisin he ovat kokoontuneet Humppilaan Sahan suvun pihaan musisoimaan viikonlopuksi. Vuonna 2012 Urjalan asemarakennus täyttyi ääriään myöten, kun pojat pitivät konsertin. Yleisöstä monet osasivat laulun sanoja ulkoa. Hetki oli koskettava ja nostalginen. Tunnetuimpia olivat ”Mulla oma humma on” ja Toijala mielessäin”. Mummi kutoo on saanut paljon huomiota mediassa jälkikäteen jopa Amerikoita myöden ja sen arvostus on oikeastaan kaiken aikaa ollut nousussa. Eräs määrittely kuuluu: ”Finnish argricultural psychedelic group”. Arvostetut musiikkikriitikot ovat ovat maininneet yhtyeen omaperäisenä aikakautensa edustajana. Nyt tulee saataville kaikki ensimmäisen levyn kappaleet ja lisänä julkiasemattomat. Kaksoisälppärin vinyyleitä tulee ruskeana 200 ja mustana 300, joten nämäkin varmaan loppuvat aika pian. Urjalassa ja lähiseudulla nuoruutensa viettäneille ihan sopiva joululahja. Eräs uusi kappale kertoo, että yksi tavoite on saavuttamatta. Mummi kutoo haluaa ET-lehden kanteen. Seppo Pirhonen _______ Forssan Lehti Välkkilän Erämiehet 56 on kutsunut metsästysmaansa vuokranneet, kyläläiset ja seuransa jäsenet 60-vuotsipeijasiin Välkkilän nuorisoseurantalolle viikon päästä lauantaina. Luvassa lienee riistaruokaa ja muuta juhlaohjelmaa. Toinenkin urjalalainen metsästysseura on tänä vuonna tullut toimineeksi 60 vuotta nimittäin Halkivahan metsästysyhdistys, jolla ainoana paikallisista seuroista on komeat nettisivut. Sen mukaan porukka on tänään perjantaina ja lauantaina peurajahdissa. Huomenna siellä on myös mäyräkoirien SM-ajokoe. Halkivahassa kaadettiin Suomen ensimmäinen valkohäntäpeura v. 1958. Sitä ei kuitenkaan palvattu, tehty makkaraksi tai paistiksi, eikä laitettu keittoon, vaan lähetettiin maatalousministeriöön tutkimustarkoituksiin. Valkohäntäpeura tuotiin Amerikasta vuonna 1934 Vesilahden Laukon kartanoon ja sitä kutsuttiinkin alussa täällä laukonpeuraksi. Nisäkäsnimistötoimikunta tarjosi v. 2008 nimeksi valkohäntäkauris, mutta nimi ei ole vielä ainakaan arkipuheessa vakiintunut. Peuroja on nyt paljon ja niistä varoittavat taulut kannattaa ottaa vakavasti näillä kulmilla liikuttaessa. Meidänkin nurkilla on kerralla ollut noin kolmenkymmenen peuran lauma syömässä naapurin pellolla. Vastaava ovat muutkin kertoneet. Valkohäntäkauris onkin toiseksi tärkein riistaeläin. Hirvi pitää edelleen ykköspaikkaa. Poikani ajoi perheineen Halkivahaan päin ja tien yli meni kahdessa kohdassa peuroja. Juuri, kun hän oli ehtinyt sanoa, että onneksi ei sentään hirvi, niin kruunupää tuli tielle, mutta onneksi jarrutusmatka riitti. Välkkilän Erämiehet 56 toimii nimensä mukaisesti Välkkilän ja lisäksi Hakolahden ja Perhon suunnalla. Kokon Metsästäjät ovat naapurina. Pitäjän jäsenmäärältään ja alueeltaankin suurin on Urjalan Erä. Urjalan metsästäjät taitavat metsästellä Nuutajärven suunnalla. Vahosissa on nuorin v. 1982 perustettu seura. Kehrolla on oma seuransa ja keskemmällä pitäjää Urjalankylän Riistamiehet. Nämä ovat Suomen metsästäjäin Liiton Etelä-Hämeen piirin jäsenseuroja. Puolimatkalaiset kuuluvat Punkalaitumella kotipaikkaa pitävään seuraan. Monilla seuroistamme on omat lahtivajat, jossa kaadetut hirvieläimet voidaan suolistaa ja paloitella jatkokäsittelyä varten. Seurat ylläpitävät myös kokoontumispaikkoja, joissa voidaan järjestää muitakin tapahtumia kuin metsästykseen liittyviä. Aina silloin tällöin metsästämässä käy myös talouselämän ja yhteiskuntaelämän vaikuttajia. Metsästys on harrastus, joka usein periytyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Hyvää isänpäivää kaikille metsästäjille ja muillekin! Seppo Pirhonen _________ Forssan Lehti
Kunnanjohtaja ehdottaa kunnanhallitukselle tuloveroprosentin laskemista 0,5 prosenttiyksiköllä. Se merkitsee kunnan tulojenvähentymistä 350 000 euroa. Samalla hallitus aloittaa ensi vuoden talousarvion käsittelyn. Lautakunnat ovat tehneet esityksensä. Tekninen lautakunta ei pysynyt annetussa raamissa. Yhtenäiskoulun käyttöönoton lykkääntyminen tuo lisäkuluja 140 000 tämänhetkisen aikataulun mukaan. Tuloveroprosentin alennus on myönteinen uutinen. Toisaalta monta tärkeää asiaa joudutaan siirtämään, kun tuokin raha puuttuu. Varsinainen uutinen perusteluissa on, että vanhainkodin myynnistä joudutaan kirjaamaan 600 000 euron tappio. Eli se arvo on taseessa suurempi kuin myyntihinta. Luovutustappio tekee vuoden 2017 tilinpäätöksestä alijäämäisen. Attendo-sopimuksella arvioidaan vanhustenhoidon kulujen laskevan vastaavalla summalla 2018. Kunnanhallitus antaa myös lausuntoja sote- ja maakuntauudistuksesta. Päätösesityksessä viitataan liitteisiin, joita ei kuitenkaan löytynyt kunnan internet-sivuilta, joten emme tiedä, mitä Urjala vastaa. Ministeriön sivuilla lomakkeelle pääsy olisi edellyttänyt kysymyksiin vastaamista. Olen aiemminkin sosiaali- ja terveystoimen muutoshankkeiden aikana sekä edellisen vaalikausien hallitusten ja nykykyisen Sipilän hallituksen aikana todennut, että ratkaisevinta on toimintatapojen muutos. Jos sama meno jatkuu uuden hallinnon ja uusien seinien sisällä, ei tule säästöjä, eikä palvelu parane. Oleellinen kysymys on Urjalassa, miksi yksityinen palvelutarjoaja hoitaa vanhustenhoidon puoli miljoonaa euroa halvemmalla kuin isäntäkunta Akaa ja tekee vielä toiminnalla voittoa omistajalleen. Sitäkään ei ole vielä kukaan kertonut paljonko asiakkaan maksu-osuus muuttuu. On vain kerrottu, että kunta antaa palvelusetelin. Uudessa sotessa asiakas on kuningas ja saa valita käyttääkö kunnallista vai yksityistä palvelua. Kesken pitkäkestoisempaa hoitoprosessia voi vaihtaa tuottajalta toiselle. Entä, jos yksityiset ovat tehokkaampia ja taloudellisempia, jääkö kuntapohjaisia palveluntuottajia. Silloin oltaisiin entistä enemmän riippuvaisia yksityisistä. Kannattaa muistaa, ettei yksityinen ole lähtökohtaisesti paha ja kunnallinen hyvä, eikä yksityinen hyvä ja kunnallinen paha. Ei yksityinenkään menesty, jollei palvele hyvin. Miten kunnallinen palvelu saataisiin kilpailukykyiseksi? Tärkeää on, että lainsäätäjä antaa samanlaiset pelimerkit kaikille palelujen tuottajille perusterveydestä erikoissairaanhoitoon ja että asiakkaan hyvä hoito varmistetaan kaikissa portaissa. Seppo Pirhonen _______ Forssan Lehti Viikonvaihteessa siirrytään normaaliaikaan, kun kellon viisareita siirretään tunti taaksepäin tai kuten hyvän muistisäännön joskus sain ”siirretään aina juhannukseen päin”. Oikeastaan vasta kansakoulu totutti maaseudun ihmiset kellon käyttämiseen. Siihen asti riitti, kun kukko aamulla ilmoitti päivän alkaneeksi. No tarvittiinhan kelloa myös sunnuntaisin, kun oli aika mennä jumalanpalvelukseen kirkolle. Koko pitäjäänhän ei kirkon kellojen kutsuääni yltänyt. Kellot olivat harvinaisia. Joillakin isännillä oli varmaan taskukello ja saattoipa olla seinäkellokin. Kun täällä Urjalassa yhä odotellaan uuden yhtenäiskoulun palkkien kuivumista ja uuteen kouluun pääseminen viivästyy alkuperäisestä aikataulusta, on paikallaan palauttaa mieliin, että tänä vuonna on kulunut 150 vuotta siitä, kun keisari Aleksanteri II antoi kansakouluasetuksen. Siitä alkoi siis virallisti kansakoulujen aika, joka päättyi peruskoulun tuloon, joka Urjalassa toteutui 1976. Suomessa kansakouluja perustettiin vähitellen. Kunnittain tilanne vaihteli. Kouluasiassa Urjala oli yksi edelläkävijöistä. Jo vuonna 1845 tehtiin periaatepäätös pitäjänkoulun perustamisesta. Viljaylijäämällä kerättiin rahasto toteutukseen. Vuoden 1858 helmikuussa koulu alkoi Urjalankylän Immalassa. Kolmisenkymmentä tyttöä ja poikaa renkien ja piikojen lapsista kartanoiden lapsiin aloitti koulun Kansakouluasetus v. 1866 johti siihen, että Immalan koulu muuttui valtion apua nauttivaksi poikakouluksi. Tytöt olisivat jäänet ilman opetusta, mutta kartanon omistaja kapteeni Wetterhoff halusi myös tytöille mahdollisuutta jatkaa koulunkäyntiä. Niinpä syyskuussa 1867 piettiin lähellä Immalaa Urjalankylän Häihälässä tyttökoulun avajaiset, joissa kansakoulun isäksi mainittu Uno Cygnaeus ja silloinen opetusministeri eli kirkollisasioiden toimituskunnan päällikkö Harald Viktor Vilhelm Furuhjelm juhlistivat avajaisia. Vuonna 1878 pitäjänkoulu siirrettiin vanhasta kirkonkylästä uuteen kirkonkylään Laukeelaan eli samalle tontille, johon nyt kohoaa yhtenäiskoulu. Siellä se toimi uudessa rakennuksessa vuoteen 1924, jolloin se paloi. Lastenkotina toiminut alakentällä ollut talo muuttui kouluksi ja palveli vuoteen 1976, jolloin nykyinen ja ensi kesänä purettava (jos uuden koulun palkit kuivuvat) otettiin käyttöön. Yli kaksikymmentä koulua Urjalassa aikanaan oli. Kylät kilpailivat koulun saamisesta ja parhaimmillaan niitä oli rakenteilla useita yhtä aikaa. Koko maassa puolet ikäluokasta kävi koulua reilut sata vuotta sitten. Vuonna 1921 säädettiin yleinen oppivelvollisuus, jolloin kansakoulu tuli pakolliseksi. Varsin pitkään vanhat ihmiset puhuivat, etteivät ole käyneet muuta kuin kiertokoulua. Niiden toiminta päättyi täällä v. 1921. Kansakoulussa puhuttiin alakoulusta tarkoittaen kahta ensimmäistä luokkaa ja muut luokat, aluksi kaksi ja sittemmin enemmän olivat yläkoulu. Jokunen vuosi sitten nämä samat termit korvasivat kuusivuotisen ala-asteen ja kolmevuotisen yläasteen. Nyt Urjalassa on yksi yhtenäiskoulu ja Aseman koulu sekä Väinö Linnan lukio. Ammattioppia saa Nuutajärvellä lasintekoon. Eletään ajassa mukana, vaikka viisareita tunnilla taaksepäin siirretään. Seppo Pirhonen _______ Forssan Lehti ”Kaksi maailmaa kulkee kirjassa rinnakkain ja lomittain, ammatti ja työ ja siihen liittyvät tapahtumat ja ihmiset – ja sitten perheeseen ja kotiseutuun liittyvät taustat. Suku ja kotiseutu eivät ole jotakin toisarvoista tai nostalgista unelmointia, vaan osa ihmistä iän kaiken.” Näin esitteli Yrjö Varpio tiistaina julkistettua elämäkertaansa ”Tämä oli vielä kerrottava”. Urjalaan Varpio liittyy kiinteästi, että hän oli lähes neljäkymmentä vuotta Väinö Linnan seuran johtokunnan jäsen ja on ollut keskeisesti ideoimassa ja toteuttamassa Pentinkulman päivien sisältöä. Varpio on syntynyt Kymenlaaksossa Miehikkälässä ja joutui muutamaksi kuukaudeksi evakkoon jatkosodan loppuvaiheessa, kun osa hänen kotiseudustaan evakuoitiin Marttilaan Varsinais-Suomeen. Mainittakoon, että Väinö Linnan puoliso Kerttu oli myös kotoisin Miehikkälästä. Kirjat kiinnostivat opettajan poikaa pienestä pitäen. Hänestä ei tullut, kuten ensin toivoi, huippu-urheilijaa, eikä myöskään kaunokirjallisuutta kirjoittavaa kirjailijaa. Kirjoista, kirjailijoista ja kirjallisuuden tutkimuksesta Varpio on kirjoittanut useita teoksia. Urjalaan liittyvät ”Pentinkulma ja maailma”, joka käsittelee Linnan teosten kääntämistä ja vastaanottoa ulkomailla, ja ”Väinö Linnan elämä” laaja elämäkerta kymmenen vuotta sitten. Varpion nyt julkaistussa elämäkerrassa on lähes 400 sivua, joten en ole sitä vielä ehtinyt lukea. Niiltä osin, jota olen lukenut, voi todeta, että teksti vie mukanaan mielenkiintoisella tavalla sellaiseenkin maailmaan, joka ei ole meille muualla kuin yliopistomaailmassa eläneille tutuksi tullutta. Teoksesta kolme neljäsosaa käsittelee juuri työtä kirjallisuuden professorina Tampereella ja siihen liittyvissä tehtävissä. Henkilöhakemisto kirjassa on mutta teosluettelo ja myös yhdistelmä tehtävistä ja luottamustoimista puuttuu. Ehkä Varpio tällä valinnalla korostaa sitä mikä oli vielä kerrottava. Pari tärkeää huomiota vielä Varpion esittelypuheenvuorosta. Hän totesi, että kulttuurista on tulossa jonkinlainen palvelukeskus, joka tarjoaa ikävystyneille ihmisille elämysshoppailua. ”Ennen luettiin kirjallisuutta, nyt osallistutaan kirjallisuustapahtumiin.” Edelleen hän totesi, että näyttää siltä, että taiteeseen kuulunut elämänkatsomuksellinen pohdiskelu on kaventunut. ”Puheet sisäisistä sankareista ja itsensä löytämisestä ovat muuttuneet tyhjiksi fraaseiksi ja iltapäivälehtien löysiksi otsikoiksi.” Varpio on huolestunut päivälehtien kirjallisuuskritiikin näivettymisestä. Lehtien jutuissa keskiössä on kirjailijan henkilö ja marginaalissa se, mitä hän tekee. Näinhän se on ja huomiota saa usein vuodesta toiseen sama painosten kuningasten ja kuningattarien joukko. Esikoiskirjailijan tai pien- ja omakustantajan kirjan on vaikea saada julkisutta. Tässä suhteessa Urjalassa on tehty hyvää työtä kolme vuosikymmentä, kun esikoiskirjailijat ovat täällä kokoontuneet. Moni heistä on murtanut taidollaan tuon julkisuusmuurin. Kustantajat ovat ulkoistaneet monet työvaiheet. Lehdet ovat karsineet kulttuurisivujaan ja kirja-arvioita julkaistaan vähän. Onneksi maakuntien lehdet usein huomaavat alueensa kirjailijoiden kirjat olivatpa ne kauno- tai tietokirjoja. Kotiseutu jättää jäljen niin tekijään kuin lukijaan. _____________ Forssan Lehti Patentti ja rekisterihallitus siivoaa aina aika ajoin rekistereitään. Välilä poistetaan yrityksiä ja nyt on menossa yhdistysten perkaaminen. Poistolistalla ovat ne, joista ei rekisteriin oli pitkiin aikoihin kuulunut mitään. Urjalasta listalle on päässyt 58 yhdistystä. Urjalan kuten monen muunkin paikkakunnan nukahtaneiden yhdistysten joukossa on huomattavan paljon puolueiden paikallisyhdistyksiä. Joukossa on niin sosialidemokraattien, kommunistien, kansandemokraattien, keskustan, kokoomuksen, maaseudun puolueen, pientalonpoikien kuin yhtenäisyyden puolueen paikallisyhdistyksiä. Mukana on muutama ammatillinen paikallisyhdistys sekä pienviljelijä-, martta- ja tarkkailuyhdistys. Urheiluseurojakin on ampujista ilmailukerhoon sekä harrastusyhdistyksiä mies- ja kirkkokuorosta shakkikerhoon. Ehkäpä tänä syksynä osa näistä herää eloon ja toimittaa siitä tiedon myös yhdistysrekisteriin. Ongelmalliseksi yhdistyksen purku tulee silloin, jos sillä on paljon omaisuutta kuten seurantalo tai vastaava. Mutta ei näillä yhdistyksillä taida varoja, jos ei velkojakaan sanottavasti olla. Tähän aikaan yhdistykset pitävät syyskokouksiaan ja valitsevat ihmisiä seuraavaksi vuodeksi puuhaamaan erilaisia asioita. Perinteisen tavan mukaan keväällä on tarkasteltu vuosikokouksissa menneen vuoden tapahtumia, tutkailtu tilejä ja myönnetty vastuuvapaus tilivelvollisille. Yhdistyslaki mahdollistaa nykyisin myös vain yhden kokouksen pitämisen. Tietenkin vastaava muutos on silloin tehtävä myös sääntöihin. Hyvistä puuhaihmistä on aina huutava pula. Historiaa tutkineena olen havainnut, että on ollut oikeita yhdistysihmisiä, jotka ovat toimineet kylä- kunta-, maakunta ja jopa valtakunnan tasolla. Paljon on sellaisia, joiden elämäkerrasta löytyy lukematon määrä erilaisia järjestöjä, joille ovat aikaansa antaneet. Ilmeisesti heillä on riittänyt virtaa ja halua ja joskus vähän pyrkyäkin olla mukana. Tai sitten he eivät ole osanneet sanoa ei, kun heitä on pyydetty ja sanottu, että sinultahan se homma käy. Toiminta on vastavuoroisesti antanut heille tyydytystä, kun ovat nähneet haluttujen asioiden etenevän. Yhdistykset ovat omalta osaltaan sitä kuuluisaa kolmatta sektoria, jolle niin valtiovalta kuin kunnatkin mielellään rahapulassaan osoittavat uusia tehtäväalueita. Tämä haaste otetaan varmaankin osittain vastaan, koska vaihtoehtona on, ettei tapahdu mitään. Haluan toivottaa kaikille puuhaihmisille jaksamista ja intoa tärkeissä tehtävissä. Monta tapahtumaa jäisi järjestämättä, monta harjoitusta tekemättä ja yhteiskunta jämähtäisi paikoilleen ilman teitä. Iloista tekemisen meininkiä kaikille hyville yhdistyksille ja pitäkää yhdistys hengissä ja hoitakaa paperihomat. Seppo Pirhonen Ensi vuonna on kulunut 110 vuotta siitä, kun Urjalaan valittiin ensimmäinen kunnanvaltuusto. Ensimmäinen vaali tapahtui joulukuussa kuntakokouksessa, jossa oli läsnä 32 äänestäjää, joilla oli yhteensä 2582 ääntä käytössään. Valtuuston valittiin 30 jäsentä, joista 23 yksimielisesti ja loput äänestäen. Nuutajärven omistajalla Costianderilla olisi ollut ääniä 1613, mutta niistä sai käyttää vain 165. Myös Maunulan kartanon ääniä vähennettiin 13 äänellä. Ei siis ollut vielä yleistä yhtäläistä äänioikeutta. Perusteena oli veroäyrimäärä eli yhtä monta ääntä kuin veroäyrejä. Tätä kuitenkin rajattiin niin, että vain määräosan sai käyttää läsnä olevista äänistä, muutenhan Costianderilla olisi ollut enemmistö. Uuteen valtuustoon valittiin edustajia pitäjän eri puolilta. Tuolloin Koijärvi kuului vielä Urjalaan, joten Matkusta Raitoolta ja Saviniemestäkin tuli edustajia. Valituiksi tulivat Yksimielisesti: mv Matti Jänttilä Salmi, opettaja Matti Järvi Välkkilä, mv Lauri Heikkilä Kokko, mv J. Mäkelä Saviniemi, palstatilallinen J. Lahtinen ja mv J. Harju Matku, sahanasettaja Emil Sundström Menonen, lasipuhaltaja Matti Salo Nuutajärvi, vuokraaja Juho Granni Valajärvi, mv Juho Astala Urjalankylä, mv Emil Karo Haaroinen, suutari Heikki Lundin Hakkila, tohtori Yrjö Partanen, asioitsija A. Rinne, mv August Nissi ja satulaseppä Eemil Tammisto Laukeela, rakentaja K.N. Ledig, työmies Emil Lindgren ja mv Evert Jaakkola Salmi, pastori Severi Kalke ja ratamestari Johannes Lehtinen Huhti, mv Vihtori Eerola Raitoo ja torppari Kalle Mettänen Harittu. Äänestyksen tuloksena: torppari J. Pispala Nuutajärvi, itsellinen Matti Helenius Puolimatka, torppari K. Kivistö Kehro, torppari E. Nokkala Halkivaha, itsellinen, Juho Laakso Urjalankylä, mylläri August Vesterlund Honkola ja puuseppä Santeri Sipilä Mellola. Ensimmäiset normaalit kunnallisvaalit, joissa oli kaikilla oli yksi ääni, käytiin 1920. Eduskunta oli hyväksynyt kunnallisen äänioikeuden laajentamisen jo paljon aiemmin, mutta keisari ei sitä vahvistanut, joten kunnissa oli epäkansanvaltaisempi valintamenettely pidempään kuin valtiollisissa vaaleissa. Seuraavat kuntavaalit ovat ensi vuonna huhtikuussa. Jo pitkään vaalit ovat olleet lokakuussa ja vaalikausi on alkanut seuraavan vuoden alussa. Ehdokkaiden haku on varmaankin jo käynnissä. Urjalan nykyisessä valtuustossa on 27 jäsentä. Tämä jäsenmäärä on ollut melko kauan. Ennen se oli sidottu kunnan asukasmäärään. Jäsenmäärä putosi kerran jo 23:een, mutta nousi takaisin 27:ään kunnallislain muutoksessa 1976. Nykyinen valtuusto päättää uuden valtuuston jäsenmäärästä loppusyksyn aikana. Nykyinen tai tuo 23 voisi olla Urjalaan sopiva, jotta mahdollisimman monet kansalaisryhmät voivat saada edustusta valtuustoon, joka käyttää merkittävää valtaa, kuten on nähty. Jos haluaa vaikuttaa, on syytä hakeutua ehdokkaaksi. Tuossa ensimmäisessä valtuustossa oli paljon sellaisia sukunimiä, joita on myöhemminkin valittu valtuustoon. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Juho Astala, joka edusti Urjalaa aikanaan valtiopäivilläkin ja sai ansioistaan kunnallisneuvoksen arvonimen. Seppo Pirhonen -------------------- Forssan Lehti Tänään illalla on mahdollisuus käydä kuulemassa kahta henkilöä, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan seurakuntamme kirkkoherrana. Ensimmäistä kertaa vaalin toimittaa kirkkovaltuusto. Aiemmin kirkkoherran valitsivat seurakuntalaiset äänestämällä. Mielestäni se olisi nytkin lisännyt ihmisten mielenkiintoa valintaan. Lieneekö viimekertaisen vaalin lopputulos säikäyttänyt valtuuston, joka vaalin nyt tehtäväkseen otti. Ehdokkaita on kaksi. Heistä Timo Kumpunen määrättiin hoitamaan viransijaisuutta, kun edellinen kirkkoherra päätyi eromaan tehtävästä. Kumpunen toimi tätä ennen Urjalaa suuremman Alavuden seurakunnan kirkkoherrana. Hänestä meillä on siis jo kokemusta, jos olemme käyneet kirkossa tai olleet mukana hautajaisissa, häissä tai kastetilaisuuksissa ja muissa seurakunnan tilaisuuksissa. Toinen hakija Maarit Kuusela on toimii pappina Tampereen eteläisessä seurakunnassa. Hän toimi Urjalankylän koulussa lukuvuonna 2007–2008 luokanopettajan viransijaisena, joten tunnen ja silloiset oppilaat ja vanhemmat muistavat hänet siltä ajalta opettajan tehtävästä. Silloin hän oli nimeltään Maarit Laine. Opettajavuosien jälkeen hän on siis opiskellut papiksi ja mennyt naimisiin Kirkkolaissa säädetään kirkkoherran tehtävistä. Ne voisi jakaa karkeasti kolmeen pääryhmään hengelliseen, hallinnolliseen ja henkilöstön johtamiseen. Hengelliseen osioon kuuluu vastuu jumalanpalveluksesta, sakramenteista, kirkollisista toimituksista, sananjulistuksesta ja yksityisestä sielunhoidosta sekä kristillisen kasvatuksen ja opetuksen, diakonian, lähetystyön ja evankelioimisen valvonta. Eniten vuosikymmenten mittaan on kasvanut ajankäytöllä mitaten hallinnollinen byrokratia. Kirkkoherra johtaa kirkkoneuvostoa ja valvoo seurakunnan päätösten lainmukaisuutta. Talous on monen muunkin kuin Urjalan seurakunnan pulmana. Työyhteisönä seurakunnat eivät ole niitä kaikkein helpoimpia. Kirkkohera on kaikkien esimies. Normaalien työyhteisöjen lisäksi lisäjännitettä luovat hengelliset suuntaukset ja painotukset. Niukkuuden oloissa henkilöstön jaksaminen on koetuksella. Tänään on siis mahdollista kuulla ehdokkaiden aikomuksia ja mielipiteitä seurakuntatalolla. He vastaavat sekä yleisön että valintaa tekevien kysymyksiin. Osan kysymyksistä voivat ehdokkaat arvata etukäteen. Tuskin väki sentään ihan tuppisuuna malttaa pysyä. Seurakunnallisen tapaan tarjolla on myös kahvia. Avoimen kuulemistilaisuuden jälkeen kirkkoneuvosto vetäytyy pohtimaan jatkotoimia. Valtuusto valitsee lokakuun lopulla. Vaalin vahvistamisen jälkeen valittu saa valtakirjan ja vihitään tehtävään. Toivottavasti nyt tehdään hyvä valinta. Seppo Pirhonen _____ Forssan Lehti Eilen illalla julkaistiin Esko Nummelan kirja Kertomus Väinö Linnan Pentinkulmasta: totta vai tarua. Kirjailija, joka nykyisin vaikuttaa Riihimäellä, on viettänyt lapsuuttaan täällä Urjalassa osin niissä maisemissa, johon Linna Pohjantähden tapahtumat sijoitti ja vahvasti siinä ilmapiirissä, jonka Linna trilogiallaan toi kaiken kansan tietoisuuteen Esko Nummela on syntynyt 1939. Vielä sotavuosiin saakka Urjala oli henkisesti kahtiajakautunut. Sota ja karjalaisten tulo paikkakunnalle saivat seiahtaneet vedet liikkeelle. Oli paljon kätkettyä katkeruutta ja vastakkainasettelua. Sisällissodan haavat eivät olleet arpeutuneet. Nummelan mummu Selma Vesanen asui samalla kulmalla kuin minäkin Maija Linnan naapurissa. Selma oli Nummelan mummu ja hänestä on aikaisemmin kirjoitettu kirja Selman tarina. Siinä ja Nummelan kirjassakin kerrotaan sama asia, jonka Väinö Linnakin minulle henkilökohtaisesti kertoi. Vesasen poikien kaatuminen ja tulo arkuissa Urjalan rautatieasemalle oli esikuvana kohtaukseen Pohjantähdessä, jossa Akseli ja Elina menevät katsomaan yhtä kaatunutta, josta kirkkoherra Salpakari oli Akselille kertonut maitolavalla Koskelan tienhaarassa. Asemalla selvisikin, että seillä oli sekä Voiton että Eeron arkut. En ole tätä kirjoittaessani vielä tutustunut kirjaan, mutta uskon, että se on tärkeä lisä paikallishistoriaamme. Se valottaa Linnan teosten taustaa, mutta kertoo myös tuon aikakauden elämästä sellaisena, kun sen eläneet ihmiset ovat sen kokeneet. Suomen itsenäistymisestä, kansalaissodasta ja torpparien vapautuksesta on kulunut kohta sata vuotta. Aikalaisia ei ole enää kertomassa. Siksi on tärkeä tuoda päivänvaloon dokumentit ja kätketyt tarinat. Vuosien 1939–1945 jälkeisestä ajasta on vielä kertojia keskuudessamme. Muolaalaisten seura julkaisi kesällä kirjan Näin Muolaa jäi elämään. Sen pääluvut: Sota runteli kahdesti, Paluu juurille, Luonnon ihmeet, Muolaan myytit ja legendat, Miun Muolaa, Vähäse talouvest ja Venäläinen nykyisyys kertovat lyhyesti, mistä kirja kertoo, Kirjoittajia on 35. Lounais-Hämeestä Valkeakoskelle ulottuva alue tuli muolaalaisten uudeksi kotiseuduksi. Asettuminen ja asuttaminen vei aikansa. Elämä painautui uomiinsa. Muolaalaiset tohtivat mennä tansseihin niin työväentaloille kuin entisille suojeluskuntien taloille. Tutustuivat paikkakunnan nuoriin, rakastuivat, menivät naimisiin ja kasvattivat lapset. Oli jännitteitä sekä omien että toisten kesken, mutta kaikesta selvittiin Nyt et juuri erota karjalaisjuurista hämäläisjuurisesta. Kirja päättyy osuuteen, jossa tarjotaan juurihoitoa eli on laadittu lista, josta saa apua, jos Muolaan ja sen asukkaiden ja jälkeläisten vaiheet kiinnostavat. Meillä on nyt mahdollisuus lukea kaksi mielenkiintoista kirjaa, jotka kertovat kotiseutumme elämästä ennen ja vähän nytkin. Elämässä ja siten myös kirjoissakin on sekä totta että taruakin. Mielenkiintoisia kumpikin. Seppo Pirhonen ____ Forssan Lehti Joskus on hyvä olla aikaansa edellä. Joskus siitä voi taas aiheutua harmia. Viime perjantaina kirjoitin tulevista kyntökisoista Halkivahassa. Kävipä kuitenkin niin, että kynnöt ovat vasta nyt sunnuntaina. Pahoittelen ja pyydän nöyrimmästi anteeksi mokaani. Muutama päivä sitten pihaan ajoi auto ja sieltä nousi kaksi miestä. Joiden työhaalarin selkämyksessä luki Elenia. Kertoivat, että ovat suunnittelemassa sähkön avojohtojen poistamista. Loppuvuoden aikana aikana tulee maakaapeli. Meidän talomme täällä Hunningolla on aivan sähkölinjan päässä ja siksi pihassa on A-tolppa. Nyt kun tulolankojen veto loppuu ja pylväästä lähtee vielä johto ulkorakennukseen tarvitaan harus, jotta tolppa pysyy pystyssä. Tontin sisäiset kaapeloinnit eivät tule ”firman piikkkiin”. Suunnitelmia käytiin ja läpi ja merkittiin ylös viemäriputket ja salaojat ja pihassa maassa jo oleva kaapeli ulkovalolle. Toteisin heille, että nythän menisi samalla kertaa noin 70 senttimetriä syvään kaivantoon myös valokuitukaapeli tietoliikenneyhteyksiä varten. Kerroin heille, että tämän verkon suunnittelu on käynnissä. Lupasivat ottaa yhteyttä hankkeeseen. Muutenhan tässä käy kuten monessa kaupungissa aiemmin, että joka kesä oli katutyö, kun sähkö-, puhelin, vesi- ja viemäri sekä kaukolämpölaitos tekivät töitä toisistaan tietämättä. Urjalan jo tehdyistä ja vireillä olevista sähköverkon kaapelointihankkeista on tietoa Elenian sivuilla. Tosin tästä Hunningon hankkeesta tuli myös tiedote postilaatikkoon. Kylmäkoskelta Hakkilan kautta Urjalaan on tehty kaivutöitä koko kevään ja kesän. Huhdin taajamaan näyttivät myös ilmoituskyltit tulleen, joten sillä suunnallakin alkaa siis tapahtua. Esimerkkinä olkoon saneeraus välillä Laukeelan Peltorinne–Huhti. Maakaapelointia tulee 29 km ja puistomuuntamoita 11 kappaletta. Työ on aikataulutettu tehtäväksi ensi vuoden aikana. Urakoitsijana on Eltel. Kaapeliojan kaivuun saattaa päästä töihin myös paikallisia urakoitsijoita. Tänä kesänä on koettu muutamia lyhyitä ja ainakin yksi vähän pidempikin sähkökatko. Syysmyrskyjen tullessa niitä voi olla luvassa lisää. Onneksi uusi tekniikka auttaa tiedotuksessa. Kun sähkö katkeaa, tulee kännykkään viesti katkosta ja tieto mahdollisesta kestosta. Kun sähkö palautuu, tulee siitäkin tiedote. Vielä annetaan numero, johon olla yhteydessä, jos virta ei ilmoituksesta huolimatta kulje. Tällä järjestelyllä vältetään vikailmoitusnumeroiden ruuhkautuminen. Joku saattaa sanoa, että huomaahan sen, kun ei ole sähköä. Kyllä huomaa, mutta jos on jossain muualla kuin kotona, on tieto tarpeen. Sähkölaskuja tulee nykyisin kaksin kappalein. Sähkön toimittaja, joka näillä alueilla on useimmiten Vattenfall, lähettää kulutuslaskun Se suurempi lasku tulee verkkoyhtiöltä eli Elenialta, joka omistaa johdot ja muuntajat, joissa sähkö kulkee. Koti-ikkunasta näkyy neljä sähköpylvästä, joissa on neljä lankaa. Ne poistuvat pian maisemasta. Lintujen pitää etsiä uudet kokoontumispaikat ennen syksyisiä lähtöjään. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Halkivahassa järjestetään sunnuntaina ”Hytittömien olumpiakynnöt”. Kuten oikeiden olympialaisten välissä on neljän vuoden tauko, olivat edelliset olumpiakynnöt vuonna 2012. Silloin voitto meni Alastarolle. Tälläkin kertaa osallistua voivat vuoden 1969 vuosimallia tai sitä vanhemmat hytittömät traktorit. Useimmat niistä taitavat kyntää kaksisiipisellä auralla. Kyntökilpailut järjestää Halkivahan kyläyhdistys, kylätalo ja Akat. Hankkeen puuhamies on Ilpo Viitasaari, jolle vielä voi ilmoittautua mukaan. Ilpo on yksi kylänsä zetoristeista eli vanhan 25 mallin omistajista. Tämä merkkihän oli sotien jälkeen jonkin aikaa lähes ainoa merkki, jota Suomeen tuotiin. Sen tuttu säkätys tuo muistoja sen ajan eläneille. Zetor- harrastus on niin laaja, että heillä on ihan omat kisansa aina maailmamestaruustasolle asti. Muitakin vanhoja hytittömiä traktoreita on. Valtamerkit olivat aikanaan pikkumassikat (Massey Ferguson), Dextat (Fordsson Dexta) ja suomalainen pikku-Valmet, joka tunnetaan lempinimellä piikkilangan kiristäjä. Vähitellen koot ja tehot kasvoivat ja jossain vaiheessa hytit tulivat pakollisiksi. Kehrolainen Samuli Pakkanen kynti joskus itsekin kilpaa, mutta myöhemmin hän oli usein kilpailuissa tuomarina. Tuhon aikaan kilpailua oli pitäjittäin ja maakunnittain. Ensimmäiset Traktorikynnön SM-kisat olivat 1953. Sitä ennen kilpailtiin vain hevosilla. Vieläkin kilpaillaan Suomen mestaruudesta sekä sarka-aurojen että kääntöaurojen sarjoissa. Seuraavat kisat ovat kuukauden lopulla Kärkölässä. Sarjojen voittajat pääsevät seuraavin maailmamestaruuskisoihin. Tänä vuonna Suomea edustavat MM-kisoissa Englannissa tunnetut nimet Arto Ali-Eskola ja Jarmo Itälehto. Halkivahassa kilpaillaan nurmikynnössä. Pellolta on puitu seimenheinä ja sänki on ajettu vielä murskaimella. Virallisissa kisoissa on toisena sänkikyntö, jossa pyritään saaman aikaan pyöristyneitä ja murentuneita viiluja. Nurmikynnössä tavoitteena on kokonainen kiinteä viilu. Tärkeitä ovat aloitus, vaon sulkeminen ja lopetus. Halkivahan kisassa lopetusta ei tehdä. Kyntö on siis arvostelulaji. Sunnuntaina kisassa kaksi on paikallista ja yksi tuomari Punkalaitumelta. Oheislajina on vetokisa, jossa traktoreiden väliin laitetaan vetoliina ja lippumerkistä saa lähetä liikkeelle. Vahvempi vie ja toinen köhisee perässä. Saapa nähdä kuinka liinat kestävät. Halkivahan tapahtuma on ilmainen. Ilmeisesti sää on tällä kertaa otollisempi kuin neljä vuotta sitten, jolloin vettä taisi tulla kisan loppupuolelle asti reippaasti. Silti paikalla oli satoja kiinnostuneita. Tällä kertaa odotetaan uutta yleisöennätystä. Kyse on mielenkiintoisesta ja vähän nostalgisesta tapahtumasta, joka on sopiva myös lapsiperheille. Kyntökisa on rehti ja reilu, mutta sitä ei käydä hampaat irvessä, vaan iloisella mielellä. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Jo 25 vuotta olemme täällä Urjalassa saaneet viettää makean elämän päiviä. Raimo ja Oili Tuominen avasivat 21.9.1991 Pentinkulman motellin pihassa vapautuneissa matkamuistomyymälän tiloissa makeistukun. Heti avajaispäivänä kävi lähes 800 asiakasta ja tyytyväisiä asiakkaita on riittänyt siitä lähtien. Ennen makeistukun avaamista Raimo oli ehtinyt toimia poliisina, vakuutusasiamiehenä ja veljensä lääkäriyrityksen markkinoinnissa sekä neljä vuotta grilliyrittäjänä Lempäälässä. Oililla oli kokemusta Nokialla lastenvaateliikkeestä ja Urjalaan muuton jälkeen hän toimi perhepäivähoitajana. Yhdessä he pyörittivät muutaman vuoden Humppilan Lasitornissa ravintolaa. Kun yrityksen nimessä on sana tukku tarkoittaa se, että vähittäismyynnin ohella on tukkumyyntiä. Raimo oivalsi heti perustamisvaiheessa markkinoita tutkailtuaan, että tukulle on markkinarako. Ostaminen suurissa erissä mahdollistaa kannattavan toiminnan. Urjalan Makeistukulla on ollut myös omia myymälöitä muuallakin kuin Urjalassa. Viime vuosina entistä merkittävämmäksi on tullut verkkokauppa. Jos ei pysty poikkeamaan myymälässä, voi ostokset tehdä netin kautta. Päivittäin lähteekin varastolta melkoinen määrä paketteja eri puolille Suomea Raimo ja Oili luovuttivat liiketoiminnan syyskuun alusta kolmelle pojalleen Janille, Matille ja Timolle. Makeistukusta tuli nyt osakeyhtiö, josta kukin poika omistaa kolmanneksen. Pojat ovat vanhempiensa tavoin oppineet pienestä pitäen työntekoon. Varmaan melkoinen määrä muovipusseja on tullut täytetyksi karamelleilla. Viimeisten tilastojen mukaan suomalaiset syövät vuodessa keskimäärin 14 kiloa makeisia. Tästä määrästä noin puolet on suklaata( naiset varmaan enemmänkin). Ruotsalaiset syvät meitä enemmän karkkeja. Suomalainen erikoisuus on salmiakin ja lakritsin syöminen. Viikonloppuisin ihmiset palkitsevat itseään makeisilla ja makeilla juomilla. Arkena kulutus on lähempänä suositustasoja. Makeistukun valikoimassa on karkkien lisäksi mausteita, luontaistuotteita, urheiluravinteita, superfoodia ja elintarvikkeita. Näitä siis tulee yhä useammin mukaan Makeistukussa asioivien keltaisiin muovikasseihin. Alusta alkaen kauppaan tuleva on saanut suunsa makeaksi ennen ostosten tekoa. Saapa nähdä, kuinka ikuinen teini, kuten Raimo joskus itsensä määritteli, malttaa pysyä poissa tiskin takaa. Asiakkaat ainakin jäävät kaipaamaan eläkkeelle siirtyneen maukasta huumoria. Seppo Pirhonen _____________ Forssan Lehti Mitä tehdä käytöstä poisjäävälle koulurakennukselle? Sivistyslautakunta ilmoitti jo keväällä, ettei sillä ole rakennukselle Huhdissa mitään käyttöä. Tekninen lautakunta ehdotti elokuussa että Huhdin koulu olisi laitettava välittömästi myyntiin. Maanantaina asiaa pähkäilee kunnanhallitus. Jossain vaiheessa kyseltiin kuntalaisiltakin ideoita. Niissä ei ilmeisesti ollut kovin paljon uutuuksia. Hankaluutena sekä uudelleenkäytössä että myynnissä on maine huonosta sisäilmasta, joka nyt on saatu osin kuntoon teknisillä järjestelyillä. Tosin osa yläkoulun ja lukion oppilaista työskentelee parakeissa koulun vieressä. Vanhainkodin myivät Attendolle. Siinä kunta pääsi kätevästi eroon rakennuksesta, jossa ei ole sisäilmaongelmia, vaikka sitä on peruskorjattu miljoonilla lähes joka vuosikymmenellä. Sähköyhtiön osakkeiden myynnistä saaduilla rahoilla Huhdin kouluakin uudistettiin ja peruskorjattiin vuosituhannen vaihteessa. Ensi kerran rehtori nosti sisäilmaongelmat julkisuuteen 2013. Jotkut ajattelivat siinä vaiheessa, että se oli myös yksi keino vauhdittaa yhtenäiskouluideaa. Useampaankin kertaan varsinkin yrittäjät ovat esittäneet, että Urjalaan pitäisi rakentaa vastaanottotiloja tuleville yrittäjille. Nyt meillä olisi Huhdissa rakennus, joka voisi soveltua myös yritystoiminnan käyttöön. Ylläpitokulut nykykäytöllä 15 000 euroa kuukaudessa. Tontti noin 1,5 ha. Siinäpä olisi elinkeinoasiamiehelle ja kunnan johdolle haastetta täyttää se yrityksin. Huhtilaisia ja muitakin huolettaa hyvän liikuntatilan menettäminen, jos päädytään rakennuksen purkamiseen. Kirkonkylään tulee uusi tila, mutta se on varmasti tiukkaan buukattu erilaisille käyttäjäryhmille. Aseman koululla on tosin liikuntatila, mutta läheskään niin iso kuin Huhdin koulun sali. Seurakunnalla on samanlainen pulma. Huhdin pappila, joka oli aikanaan kappalaisen virkatalo, on myynnissä. Viimeksi siinä taisi asua pastori Antti Mikkola perheineen vuoteen 1964. Sittemmin sitä on kunnostettu eräänlaiseksi huhtilaisten seurakuntataloksi. Pari vuotta sitten siinäkin todettiin sisäilmaongelmia. Joskus tuntuu, että sisäilmaongelma löytyy kaikista rakennuksista, jotka tutkitaan. Seurakunnalla oli pappilalle jo ostajakin. En tiedä tuliko hän katumapäälle vai loppuivatko rahat vai uupuiko luotto. Kaunis rakennus, hieno miljöö lisärakennuksineen, mutta kuka sen tohtii ostaa. Purkukohteita nyt riittää. Sairaalanmäellä puretaan vanhaa henkilökunnan asuntolaa, ensi kesänä on vuorossa käytöstä pois jäävä kirkonkylän koulu. Nähtäväksi jää tuleeko listaan Huhdin koulu. Mitähän Attendo mahtaa tehdä vanhainkodille? Seppo Pirhonen _____ Tänään on urjalalaisittain Rion kisojen mielenkiintoisin päivä. Aleksi Ojala starttaa viidenkympin kävelyyn iltapäivällä kahden aikaan. Noin 3 h 45 min myöhemmin hänen urakkansa on ohi. Kisaa voi seurata televisoista. Jos haluaa kuitenkin kokea suurenmoista yhteisöllisyyttä kannattaa suunnata Huhdin Vilpolaan, jossa on yhteinen fanikatsomo. Urjalan Urheilijat järjestää yhteistyökumppaniensa kanssa Vilpolaan kisakatsomon, jossa Aleksin ja muiden suomalaisedustajien kävelyn edistymistä voi seurata. Koska kävely kestää noinkin kauan on paikalla kioski, jonka tuotolla tuetaan Aleksin tulevia kisamatkoja. Aleksi on oman seuramme kasvatti, mutta edustaa nykyisin Turun Weikkoja. Häntä valmentaa menestynyt kävelijä muutaman vuoden takaa Reima Salonen. Toinen menestynyt suomalainen kävelijä Sai Essayah valittiin juuri suomalaisedustajaksi kansainväliseen olympiakomiteaan. Edellinen urjalalainen edustaja olympiakisoissa oli Meeri Saari. Hän edusti Suomea Helsingin kisoissa 1952 ja sijoittui kuulantyönnössä kahdeksanneksi ennätystuloksellaan 13,02. Se on edelleen paras suomalaisnaisen sijoitus tässä lajissa. Saaren toinen laji oli kiekonheitto, jossa hänellä oli yksi suomenmestaruus. Pisin kiekkokaari oli 39,11. Kullassa mestaruuksia oli peräti kahdeksan vuosina 1948–1955. Meeri Saaren seura oli Urjalan Taimi, joka oli Työväen Urheiluliiton seura. Kansalaissodan jälkeen urheiluväki jakaantui kahtia ja työväen urheiluseuroihin kuuluvat eivät päässet olympialaisiin. Siksi monet näiden seurojen kasvatit siirtyivät Suomen valtakunnan urheiluliiton SVUL:n riveihin ja saavuttivat parikymmentä olympiamitalia. Vuoden 1940 Helsingin kisojen tullilaiset saivat edustusoikeuden. Nuo kisat jäivät kuitenkin pitämättä toisen maailmansodan takia. Vuonna 1952 kisat vihdoin pidettiin. Meeri Saari ja Aleksi Ojala kohtasivat tosiensa keväällä Urjalan urheilukentällä kunniakierroksen aikana. Varmaan Meeri Saari pitää peukkuja Aleksille. Aleksi on tehnyt tukijoukkoineen vuosien työn menestyksen eteen ja varmasti tekee kaikkensa Rion kisoissa. Pekingissä jo nähtiin hänen asenteensa. Nyt vuotta myöhemmin tuokin kokemus on lisävoimavara. Jos terveyttä piisaa on 24-vuotiaalla kisavuosia vielä paljon jäljellä. Mitalisatomme Riosta jää pieneksi. Toistaiseksi on yksi varma. Antti Ruuskanen voi yltää kaiken onnistuessa mitalille. Olisipa mukava kuunnella hänen iloista kommenttiaan Pielaveen murteella. Muuten olen sitä meiltä, että urheilijalle pitäisi epäonnistumisen hetkellä antaa hetki omaa rauhaa selviytyä pettymyksestä. Niinhän se tuppaa olemaan, että Suomi (me) voittaa mitalin, mutta urheilija (hän) häviää. Monet tekevät ennen ja jälkeen urheilusuorituksen ristinmerkin. Se antaa näille urheilijoille tunteen, ettei ole ihan yksin. Seppo Pirhonen __________ Forssan Lehti Urjalan torilla tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Kun koulut ovat alkaneet ja kesälomalaiset saaneet lomastaan suurimman osan pidettyä, vähenee väki torilla. Tänä kesänä on ollut sekä torikansaa että myyjiä ennätysmäärä. Muikunpaistajaa ei ole kuitenkaan näkynyt niinä kertoina, jolloin olen ollut paikalla. Lettumestari on ollut yhtä kovaääninen kuin ennenkin. Torin päästä päähään kulkeminen vie aikaa. Niinpä vaimo on jo kauan sitten sanonut, ettei tule kanssani samaan aikaan, kun minä kumminkin jää suustani kiinni ihmisten kanssa. Kiire on usein itse tehtyä. Onpa mukava, että meillä on täällä tällainen yhteinen olohuone. Viime kerralla tuttava otti tiukkaan puhutteluun ja sanoi, että haluaa puhua kunnallispolitiikkaa. Sanoin, etten ole ollut mukana enää tällä vuosituhannella. Silti hän halusi tietää mielipiteeni. Kyse oli Urjalan kunnan aikeista myydä vanhainkoti ja ulkoistaa vanhustenhoito Attendolle. Sanoin, että kirjoitin asiasta muutama viikko sitten tällä palstalla, jotta syntyisi keskustelua. Keskustelija sanoi, ettei hän ole nettimaailmassa ja juuri tällä hetkellä hänelle ei tule Forssan Lehteä. Lupasi kaivaa sen kuitenkin esiin, kun kuuli, että olisin sitä mieltä, että pitäisi vielä harkita. Kuuleman mukaan asia tuli kunnanhallituksen listalle ylimääräisenä asiana. Jo ensi maanantaina valtuusto ottaa asiaan kantaa. Joku toinen ihmetteli, että eikös tämmöisissä tapauksissa yleensä järjestetä kilpailutus, kun on tämän kokoluokan hanke. Tämä kuuluisia sote on nyt semmoisessa vaiheessa, että ehkä kannattaisi vielä vähän odottaa ja katsoa mitä siitä tulee. Pelkään ja olen melko varmakin, että vanhusten maksuosuudet tulevat kasvamaan. Muutenhan ruotsalainenkaan pörssiyhtiö ei saa aikaan kannattavaa toimintaa. Maanantaina tiedetään miten valtuutetut ovat asiaan paneutuneet. Torilla joku kysyi, että vieläkö kaipaat kouluun ja viittasi keskiviikkona Urjalassa alkaneeseen lukuvuoteen. Vastasin, että en oikeastaan. Sen jälkeen huomasin, että tämä on nyt neljäs aloitus, jolloin ei tarvitse vääntää lukujärjestystä, varmistella koulukyytejä ja valmistautua uuteen lukuvuoteen. Tänä syksynä ei meidän talosta kukaan lapsista lähtenyt kouluun. Aina vuodesta 1991 on joku mennyt. Kauppalehdessä oli tilasto, jonka mukaan vuonna 1987 syntyneistä tytöistä peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli yli 40 prosentilla kahdeksan ja yhdeksän välillä. Pojista siihen pääsi neljännes. Yli ysin keskiarvo oli tytöillä neljä kertaa useammin kuin pojilla. Kuutosen ja seiskaan väliin jäävä keskiarvo joka neljännellä pojalla. Pojat ovat pärjänneet siis huonommin kuin tytöt. Jotakin se kertoo tytöistä. Jotakin se kertoo koulun oppiaineista ja sisällöistä. Saattaa olla, että uusikin nyt käyttöönotettu opetussuunnitelma on liian tyttömäinen. Opettajinakin saisi olla vähän enemmän sellaisia, jotka tietävät miten poika toimii. Peruskoulu on muuten ihan hyvä. Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Milloin viimeksi tunsit tukan nousevan pystyyn? Arvelen, että meillä jokaisella on ollut tämä kokemus. Onko silloin ollut kysymys kauhusta vai peloista. Ilmeisesti kuitenkin tilanne on ollut aito elämäntilanne. Sydän alkaa hakata tiuhaan tahtiin. Tuskan hiki nousee pintaan. Ei saa sanaa suustaan. Tuntuu kuin maailma romahtaisi. Aito kauhu voi aiheuttaa nämä reaktiot. Näistäkin useimmilla meistä on jonkinlaista kokemusta lapsuudesta, nuoruudesta, vanhempana tai vanhuksena. Monet ihmiset ovat kokeneet todella pysäyttäviä tilanteita elämässään. Jostakin syystä kauhu ja pelko ovat tunnetiloja, joiden pariin hakeudutaan. Helpommin se käy istumalla television ääreen, menemällä elokuviin tai tarttumalla kirjaan. Joka ilta televisiossa murhataan joku. Onpa joku laskenutkin, kuinka monta murhaa keskimäärin illassa television kautta voi nähdä. Kauhu latistuu. Hitchcockin Linnut oli ensimmäisen kerran nähtynä värisyttävä kokemus. Siinä, kuten hänen muissakin elokuvissaan, kauhu rakennetaan taitavasti sitä koko ajan kasvattaen. Myöhemmillä katsomiskerroilla tarina ei vaikuta yhtä voimakkaasti. Useat uudet niin sanotut kauhuleffat eivät kiinnosta elokuvan lajityyppinä. Lapsena joku vanhempi kylän lapsista tiesi kertoa tarinoita, jotka jännittivät. Väinö Linnakin kertoi, että hän pelkäsi, kotiinsa hämärissä mennessä, Linnan kallion tiettyä kohtaa, koska arveli, että Ali Baba ja hänen 40 rosvoaan voivat kallion kolosta hyökätä. Linna oli ahkera lukija. Honkolan koulu- ja kyläkirjaston tultua kahlatuksi piti kirkolla käymässä olleen tuoda repullinen kirjoja kirjastosta. Myös aikuiset ovat harrastaneet ennen kauhutarinoita. Kummitustarinat ovat tyypillisiä. Kun on kuullut sellaisen, saattoi hyvin kuulla, että vintillä joku kulki yöaikaan tai tapahtui muita kummallisuuksia. Noitatarinat, jotka nykyisin liitetään lähinnä pääsiäiseen olivat aikanaan ennen radiota (Yle 90v) yhteistä kerrontaperinnettä. Kesällä huutokaupassa eräs tuttava sanoi, että sota on tulossa. Sen merkit ovat ilmassa. Tietysti löytää monia yhtäläisyyksiä 1930-luvulle. Miten pysäytetään nykyajan diktaattorit omien rajojensa sisälle ja sisällä. Onko voimankäyttö, sotakoneiston vahvistaminen ja pakotteiden käyttö tepsiviä keinoja. Pitäisikö sittenkin rakentaa siltoja ja yhteistyötä, liennyttää ja poistaa epäluuloja, ettei sotaa tulisi. Lukekaa ihmiset historiaa. Tutkikaa, miten eri kansankunnat ovat eläneet ja elävät. Miten ne ajattelevat ja toimivat. Yllättävän usein vastaus löytyy historiasta. Historiasta ei voi oppia, jos ei ota opikseen. Mikä pätee kansakuntiin pätee myös yksilöihin. Vähemmän kauhua, vähemmän kauhun paikkoja. Täysipainoinen elämä rakentuu jostakin muusta. Seppo Pirhonen Forssan Lehti Kun yritin katsoa Urjalan historiasta Urjalan vapaapalokuntien historiaa, jäi anti vähäiseksi. Siellä oli kuva Laukeelan ja Salmen palokuntien yhteisestä soittokunnasta. Tämän perusteella voi päätellä, että Laukeelassa ja Salmen kylässä on toiminut jonkin aikaa oma palokunta. Mistäpä saisi tietoa, miten niiden on käynyt? Urjalan VPK juhlii huomenna 80 vuotta kestänyttä toimintaa. Sen lisäksi Urjalassa toimivat Halkivahan, Honkolan, Menosten ja Nuutajärven VPK:t. Niistä nuorin on Halkivahan ja todennäköisesti vanhin Honkolan. Nuutajärven VPK syntyi, kun sen edeltäjä tehdaspalokunnan toiminta päättyi. Menosten VPK on perustettu 1933. Vuonna 1939 se lahjoitti Urjalan VPK:lle kesäjuhlan tuoton 3000 markkaa uuden paloauton hankintaan. Urjalan VPK kiitti lahjoituksesta ilmoituksella Urjalan Sanomissa. Palokunnat ovat Urjalassa keränneet varoja jäsenmaksujen lisäksi järjestämällä iltamia, kesäjuhlia ja tansseja. Honkolan VPK:lla on seuratalo ja tanssilava. Menosissa on tanssilava, jossa ensimmäiset tanssit olivat kesäkuussa 1945. Urjalan VPK on pitänyt kesäjuhlansa Urjalan Urheilijoiden omistamassa Vilpolassa. Urjalan VPK on ollut tietyllä tavalla Urjalan ykköspalokunta ja on sitä edelleenkin. Sillä oli oma paloasema vastapäätä entistä Nuutajärven osuuskauppaa, joka tunnettiin myöhemmin myös nimillä Lounais-Häme ja Tammi. Urjalan kuntasuunnitelmissa oli monena vuotena 1970-luvulla uuden paloaseman rakentaminen. Puhuttiin miljoonahankkeesta ja siksi sen toteutus aina siirtyi rahanpuutteen takia. Toimintansa päättäneen E-huoltamon omistajilta kunta osti kiinteistön ja muutti sen paloasemaksi. Näin palokunta sai 50-vuotisjuhlien kunniaksi uuden paloaseman, joka nykyisinkin palvelee tehtävässä. Se on siis nyt kolmikymppinen. Nykyisin Urjalan palokunnat ovat Pirkanmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokuntia, joita on 22 kunnan alueella kaikkiaan 50. Paloasemia on Pirkanmaalla 64, joista neljätoista päivystää ympäri vuorokauden jokaisena viikonpäivänä. Nämä ovat vakinaisia palokuntia, joilla on palkattu miehistö. Urjalan palokuntalaiset ovat vapaaehtoisa ja kouluttavat ja harjoittelevat omalla vapaa-aikanaan. Vapaaehtoiselle asettavat uudet säädökset myös yhä laajempia koulutusvaatimuksia, joten harrastus vie aikaa. Toimintavuosien aikana on aina pohdittu, mistä uusia palokuntalaisia saadaan. Tähän asti on onnistuttu. Toivottavasti niin käy tulevaisuudessakin. Tursassa ei ole ollut palokuntaa. Niinpä Ojalan Onni sanoi aikanaan, että palokunta ei ehdi ajoissa, joten parasta on olla hyvä vakuutus. Hän toimikin hyvällä menestyksellä vakuutusasiamiehenä. Toivottavasti säästymme täällä Urjalassa tulipaloilta ja muilta onnettomuuksilta. Palokunnan tehtäviin kuulu nykyisin myös muuta pelastustoimintaa kuten onnettomuuksien ensihoito ja liikenteenohjaaminen. Onnea juhlivalla VPK:lle ja sen puuhaihmisille!
Forssa Lehti Huomenna vietetään Halkivahassa perinnepäivää, jota puuhaavat Halkivahan Haka, Nuorisoseura ja Maamiesseura. Viime sunnuntaina juhlivat menoslaiset ja viikon päästä juhlii Urjalan VPK. Ja siitä alkaakin tapahtumien ketju huipentuen Pentinkulman päiviin. Kovin oli väki vähissä Menosten kesäjuhlissa. Vuodesta 1980 on kylätoimikunta nykyinen kyläyhdistys niitä järjestänyt kylän VPK ja maa- ja kotitalousnaisten kanssa. Ohjelma onnistui jälleen kerran omin voimin. Juhlapuheen pitänyt Aulikki Jalava esitteli ja kertoi omia kokemuksiaan vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa. Kenttäpeleissä ratkottiin parhaat kettingin-, renkaan-, rahan- ja tikanheittäjät. Huomenna Menoslaiset yrittävät kartuttaa kylätalon ylläpitokassaa tansseilla. Vanhaa lavakulttuuria parhaimmillaan. Halkivahassa on päivällä urheilukilpailuja lähinnä perheen pienimmille ja haasteviesti, jossa koetellaan kylien paremmuutta. Kyläkirkon toimintaa esitellään näyttelyssä ja tarjolla on ohrakryynipuuroa ja rusinasoppaa. Illalla on iltamat kylän omin voimin ja tanssit. Halkivahassa tanssittaa Tähtikartta ja Menosissa Tähtisade. Viikon päästä sunnuntaina Halkivahassa alkavat Pentinkulman ajot Kun huomenna käy maistamassa halkivahalaisten puuroa, voi keksiviikkona mennä Urjalan museolle maalaismarkkinoille nauttimaan Nikkilän Sinikan valmistamaa ohrakryyynipuuroa ja vertailla kumpi oli parempaa. Kumpikin kylä pitää omaansa parhaimpana. Myös Urjalan rautatieasemalla tapahtuu. Asema on muuten mainio, mutta siinä on yksi iso puute, joka ei äkkipäiten korjaannukaan. Matkustajajunat eivät siellä pysähdy. Nykyinen isäntäpari Jussi ja Reetta Westerbacka eli Veturivirittämö ovat ansiokkaasti järjestäneet aseman miljöössä tapahtumia rompetorista puistobluesiin, joka on taas viikon päästä. Tänä viikonloppuna pääosassa ovat lapset, kun vietetään taideviikonloppua. Seuraava viikonloppu onkin tapahtumia täynnä. Jo mainittujen lisäksi juhlii lauantaina Urjalan VPK 80-vuotista toimintaansa. Urheilukentällä on sunnuntaina nuorisokansalliset Varstakisat. Entisten nuorten kahvila on Metsälinnan kartanossa. Pentinkulman päivät järjestävät Säätiötalossa kirjallisuuspainotteisen ”ihan kauhean päivän” ja illalla on vielä tarjolla Viita, rock ja rakkaus musiikkinäytelmä. Kaiken edellä kerrotun lisäksi Nuutajärvellä on lauantaina ”Mitäs, Mitäs, Mitäs-festivaali. Toista kertaa käyntiin jyrähtävä tapahtuma tarjoaa rockia, indiepoppia, folkkipunkkihardcorea, popin ja soulin sekoitusta, teknoa, folkia ja muuta vaihtoehtorockia. Lisäksi paikalla on runokioski, tanssiesityksiä, lyhytelokuvia, tuli- ja valoesityksiä ja Tampereen Ylioppilasteatteri jne. Paras katsoa ohjelma ja viime vuoden tunnelmia: www.mitasmitasmitas.fi. Paikalle pääsevät vain 18 vuotta täyttäneet ja siellä voi yöpyä omassa teltassa. Kuten huomaatte kyllä Urjalassa tapahtuu. Tarjontaa on moneen makuun ja monenlaisille kohderyhmille. Kaikissa ei ehdi käydä, mutta jokainen löytänee omansa. Seppo Pirhonen ___ Forssan Lehti Tämän viikon lehdet ovat kertoneet, että pullojen keräämisestä saadut rahat ovat veronalaista tuloa. On sanottu, että jälkikäteen voidaan tehdä vielä veronkorotus. Varmaan useimpien reaktio oli: ”Älkää nyt viitsikö ihan tosissaan”. Joku verohallinnon edustaja myönsikin, ettei tämän toiminnan seuraaminen ole ensisijainen huomion kohde. Marjanpoiminta on edelleen verovapaa ja pullotkin saa viedä verovapaasti, jos ne on itse tyhjentänyt. Ympäristön kannalta on ihan hyvä, että pullot olivatpa lasia tai muovia tai alumiinisia tölkkejä, tulevat pois huvialueilta, kokoontumispaikoista ja teiden varsilta. Jokaisen muuten kannattaisi kerran keväällä osallistua tienvarsien puhdistukseen roskista. Ehkä seuraava roskan heittämistä miettisi tarkemmin. Palkita pullonkerääjät pitäisi. Toivottavasti tämä asia korjaantuu hallituksen turhien ja typerien normien ja säännösten purkutalkoissa. Koulussa aikanaan keräsimme paperia ja pulloja. Pulloista kertyi luokkaretkikassaan tuloja. Samoin ovat tehneet monet yhdistykset ja seurat. Muutama vuosi sitten nousi kohu järjestöjen vessa- ja talouspaperimyynneistä. Tulilinjalle joutuivat myös urheilutilaisuuksien talkoilla pidetyt puffetit. Verottaja halusi päästä apajille. Jotakin järkeä tähänkin touhuun saatiin. Jotenkin pienimuotoisen talkootoimintaan puuttuminen ei sovi yleiseen suomalaiseen oikeustajuun. Olen tässä viime aikoina selannut vanhoja lehtiä ja huomannut, että1800-luvun lopulla ja viime vuosisadan alussa järjestöt keräsivät varoja monenlaisella toiminnalla. Säätyläispiireissä järjestettiin hyväntekeväisyysjuhlia erilaisten hyviksi koettujen hankkeiden tukemiseen. Kartanoissa ja isoissa taloissa oli tanssiaisia ja niiden yhteydessä arpajaisia. Tuotto saattoi mennä vaikkapa kylän tai koulun kirjaston hyväksi. Säätyläispiireistä tapa levisi raittius-, maanviljelys- ja nuorisoseuroihin, työväenyhdistyksiin ja palokuntiin. Arpoja myytiin tilaisuuksissa ja arvottavat saatiin yleensä lahjoituksina. Pienet arpajaiset olivat verovapaita. Rajan määrittely on vaihdellut eri aikakausina. Uusimmat säädökset ovat vuodelta 2011. Vanhemmat lukijat muistavat varmaan ajan, kun iltamailmoituksissa oli lopussa aina lopussa maininta 1 ½ tuntia tanssia lopuksi. Se oli verovapaan tilaisuuden ehto. Varsinaisissa tansseissa myytiin verolippu ja pääsylippu erikseen. On aika ilmeistä, että jokunen verolippu myytiin joskus kahteenkin kertaan ovimiehen ja lipunmyyjän yhteisymmärryksessä. On tietenkin oikein, että verottaja koettaa saada lakien mukaiset verot. Joskus vaikutta siltä, että tavallinen kansalainen on tiukemmassa seulassa kuin sellainen, joka tuntee kaikki verosuunnittelun antamat lailliset mahdollisuudet. Isoissa sumissa taidetaan käyttää myös lakia venyttäviä ja niiden ulkopuolella olevia keinoja. Koppilan Hannu kirjoitti kirjassaan Kotiseutuna Urjala vuonna 2014 näin: ”Kohtuus oikeudessa on oikeuden voitto. Ymmärrys oikeuden käytössä vielä suurempi voitto.” Siihen ei ole mitään lisättävää. _____ Forssan Lehti ” Yläkoulun oppikirjoissa asiasta kerrotaan yhdessä kappaleessa. Siinäkin asia käsitellään siististi numeroina.” Näin totesi vuonna 2010 historiaa yläkoululaisille ja lukiolaisille opettanut Jarmo Lehtinen. Kyseinen asia on noin 420 000 pääasiassa karjalaisen evakon kohtalo Suomessa. Historiaa on sanottu kuivaksi. Oppiaineena se jakaa koululaiset tykkääjiin ja vähemmän kiinnostuneisiin. Uusien opetussuunnitelmien laatijoissa jälkimmäiset taitavat olla voitolla, sillä lukion pakollinen kurssi on jäämässä ilmeisesti pois. Huomenna Urjalassa historiaa tarjotaan elämyksellisesti. Kymmenes valtakunnallinen evakkovaellus järjestetään täällä toista kertaa. Tapahtuma ei ole kuiva. Toivottavasti ei kuitenkaan sada, vaikka kesä 1944 oli viileä ja sateinen. Tuolloin ensin karjalaiset ja myöhemmin syksyllä Lapin asukkaat joutuivat lähtemään kotiseuduiltaan. Ensimmäiset evakot olivat tulleet jo talvisodan alkaessa 1939. Evakkovaelluksen avaa Anne Kuorsalo, jonka idea kymmenettä kertaa järjestettävä vaellus on. Hän tuo samalla kirjailija Eeva Kilven kirjallisen tervehdyksen. Anne vietti lapsuutensa täällä Urjalassa. Hän pitää vaellusta kunnianosoituksena evakoille. Mukana ei ole enää kovin paljon alkuperäisiä evakkoja. Jälkipolville se onkin tunnematka vanhempien ja isovanhempien kohtaloihin. Vaelluksella juhlistetaan myös Urjalan Karjalaseuran 70-vuotistaivalta. Jotta tieto karjalaisten ja muiden suomalaisten kokemasta ajasta siirtyisi myös tuleville sukupolville, juontaa juhlan yläkoululainen, neljättä sukupolvea edustava Antti Kontio. Yhtenä seppeleenlaskijana on Jenna Perttula. Jos haluat kuulla tarinoita tuosta ajasta, tule vaeltamaan tai seuraamaan tapahtumia. Tapahtuma on ilmainen, vain kahvitus ja ruokailu ovat maksullisia. Voit pukeutua tuon ajan asuun tai tulla nykyasussa. Jos et pääse, voi seurata tilaisuutta suorana Youtubesta: ”Karjalan evakkojen tarina on ennen kaikkea selviytymistarina, josta koko kansan pitäisi ammentaa voimaa näinä muka-vaikeina aikoina, jolloin ihmiset kieriskelevät lähinnä itse aiheuttamissaan ongelmissa. Karjalan evakoilla ei ollut kohtaloonsa osaa eikä arpaa. Heille ei annettu vaihtoehtoa. Ja silti he selvisivät”, näin totesi historianopettaja Jarmo Lehtinen viisi vuotta sitten. Koko Suomi selvisi, siinä mukana pienentyneeseen maahan karjalaiset vastaanottaneet hämäläiset, joilla heilläkään ei ollut sota-aikana ja jälleenrakennusvuosina helppoa. Historia pitää tuntea, jotta voi ymmärtää nykypäivää. Osan tuntemisesta voi hankkia kirjoista, mutta elämysmatka evakoiden historiaan antaa siihen meille kaikille tärkeät lisämausteensa. Seppo Pirhonen
Tiistaina kuuntelin asiantuntijaa, joka kertoi kuinka tuottavaa on sijoittaa asunto- ja liikerakennusrahastoihin ja hoivakiinteistöihin. Tällä hetkellä nämä lupaavat korkeita tuottoja. Tuotot tulevat asuntojen, liikerakennusten ja hoivakotien vuokrista ja arvonnoususta. Kahdeksan prosentin vuotuinen tuotto on monella tavoitteena. Eilen pakallislehti kertoi, että ruotsalaisten 70 prosenttisesti omistama, Tukholman pörssissä noteerattu Attendo on halukas ostamaan Urjalan vanhainkodin kiinteistön 1,5 miljoonalla eurolla. Kunnanhallitus on halukas myymään ja asiasta päättä elokuussa valtuusto. Attendo rakentaisi uuden 45-paikkaisen hoivakodin ensi kesään mennessä sairaalan mäelle, josta purettaisiin entinen henkilökunnan tyhjillään ollut asuntola. Juuri valtuusto päätti yhden äänen enemmistöllä, ettei Urjalassa tarvita omaa vuodeosastoa ja päätti lähteä rakentamaan sitä Valkeakoskelle. Molemmissa näissä asioissa on vedottu sote-valmisteluun ja sen tuomaan epävarmuuteen. Uudet lakiluonnokset lähtevät kuitenkin siitä, että perusterveydenhoitoa saa kotikunnassa. Maakunta hallinnoi ja vastaa terveys- ja sosiaalipalveluista. Valinnanvapaus on vielä auki ja siihen on monia malleja, joista kädenvääntö jatkuu. Tässä mielessä aikalisä saattaisi Urjalassa olla järkevä ratkaisu. Urjalan Sanomien uutisessa kiinnitti huomiota yksi perustelu. Hoitopäivän hinta on nyt 129,21 ja Attendon hoitamana 89,55 asukasmaksujen jälkeen. Tähän asti kunnallisten vanhainkotien maksut olivat säädeltyjä. Esimerkiksi yksityisellä pohjalla toimiva Reikonlinna ja muut vastaavat voivat periä korkeampia asiakasmaksuja. Suunnitelman toteutuessa urjalalainen hoivan tarvitsija saisi palvelusetelin kunnalta. Lehtiartikkelin mukaan tätä valmistellaan. Tämähän on sotessa vielä auki, mutta toimisi Urjalan osalta sen toteutumiseen asti, jos nyt julkaistulla aikataululla edetään. En tiedä kuinka moni päättäjä on käynyt vanhainkodissa ja seurannut elämää ja toimintaa siellä. Urjala on viisikymmenluvulla alun perin rakennettua taloa peruskorjannut useampaan otteeseen. Nykypäivää ei tietenkään ole se, että samassa huoneessa on kaksi. Useat kunnat ovat ulkoistaneet nyt kaavailulla tavalla sekä terveys- ja vanhuspalveluja sekä myös lasten päivähoitoa. Näin on ainakin alkuvaiheessa saatu säästöjä aikaan. Attendo on mukana meitä lähinnä esimerkiksi Huittisissa. Olen näiden valtakunnantason eri hallitusten ja eduskuntien ”paras, kuntauudistus-, sote- ja maakuntauudistushankkeiden” aikana kommentoinut tällä palstalla niiden vaikutuksia urjalalaisten näkökulmasta. Melkein aina olen todennut, ettei säästöjä tule ellei toimintaa saada tehostettua. On kummallista, ettei kunta tai kuntayhtymä tai isäntäkunta tai kuntaomisteinen yhtiö ei pysty samaan kuin yksityiset. Jos yksityiset ovat tehokaita, ne valtaavat markkinat ja kykenevät tuottamaan lisäksi korkeaa tuottoa omistajilleen ja toimitilojensa omistajille.. Päättäjien kannattaa huomata myös tarjottu palveluun sitoutumisaika. Monissa kunnissa se on alle 10 vuotta. Kymmenen vuoden jälkeen rahastosijoittajat pyrkivät eroon kiinteistöistä, kun rakentajan vastuu raukeaa ja korjaustarve kasvaa. Seppo Pirhonen
ForssanLehti 17.6.2016 Viimeviikkoinen kolumnini sai muutaman kommentin. Kyseltiin oikeinkirjoituksen perään ja tiedusteltiin Kokko-nimen taustaa. Kokonjärviä on Suomessa kolme. Urjalan lisäksi Pelkosenniemellä ja Simossa. Kokkojärviä on 12, joista niistäkin suurin osa maamme pohjoisosissa. Sana kokko tarkoittaa pian ajankohtaista juhannuskokkoa tai Pohjanmaalla tunnettua pääsiäisvalkeaa eli siis suurta nuotiota. Kalevalassa ja kansanrunoudessa kokko on kotka. Joissakin murteissa kokko tarkoittaa ullakkoa. Viljakuhilasta on myös kutsuttu kokoksi tai kokkoseksi. Vielä on merkitys teerenpyydys, joka on kyhätty käyttämällä riukuja. Kaivoin esiin Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjan vuodelta 1948. Siinä Urjalan historian sittemmin kirjoittanut Kirsti Arajärvi tekee selkoa Urjalan vanhimmasta historiasta. Hän tarkastelee pakanuudenaikaista nimistöä, liikenneyhteyksiä ja asutuksen leviämistä. Artikkelissa oan yli 40 sivua, joten on mahdotonta typistää sitä tähän tilaan. Urjala-nimelle ei löydy varmaa selitystä. Vanhin maininta asiakirjoissa on 1390 muodossa Vrhiala: nykyisin Urjala on ruotsiksi Urdiala. Selitysvaihtoehdoista löytyy myös muoto Udriala ja Urrila. Onpa viitattu myös Uurtaanjärveen. Keskiaikaisina kylinä Arajärvi luettelee Hakkilan, jonka kolme talonpoikaa sai Paavin pannanjulistuksen vuonna 1340. Muita tuon ajan kyliä ovat Laukeela ja Urjalankylä. 1400-luvulta ovat Taipale, Mellola, Nuutajärvi, Salmi ja Menonen. Kokko löytyy 1500 luvun asiakirjoista kuten Koski, Velkala, Annula, Hakolahti, Huhti, Kankaanpää, Koivisto, Kehro, Oriniemi, Kamppari, Kinola, Järviö, Ikaala, Honkola, Yläjärvi, Vahonen, Perho, Väkkärä ja Matkajärvi. Kannattaa huomata, että osa näistä kylistä on sittemmin kuulunut Punkalaitumeen, Kylmäkoskeen ja Koijärveen. En mene tässä nyt vanhoihin hallintopitäjiin, neljänneskuntiin tai kirkkopitäjiin. Kokko oli ennen 1500 lukua Kalvolaa kuten Honkola ja Koski. Lautamies Lauri Lauripoika oli ensimmäinen, joka Kokon kylästä mainitaan. Vuoden 1509 kesäkäräjillä neljä kokkolaista tuomittiin sakkoihin nuotanvedon laiminlyönnistä. Nuotanveto oli tuohon aikaan osa nimismiehenveroa. Kokkoa ja Ikaalaa koskee vuonna 1508 annettu tuomio, jossa 60 vuotta Ikaalan Olavi Niilonpoika oli pitänyt hallussa kokkolaisen Pertti Laurinpojan maata. Kokon historia alkaa tämän perusteella ainakin edellisen vuosisadan puolivälistä. Kokolla oli v. 1539 kahdeksan taloa. Kuten huomataan, on kylien ikää aika vaikea luotettavasti selvittää. Onneksi on käräjä- ja maakirjoja, joista joitakin nimiä löytyy. Kirkonkirjat alkavat myöhemmin. Nimistä osa on luonnon-, henkilö- tai talonnimiä. En siis osaa sanoa, mistä tulee kylän nimi Kokko. Arajärvikään ei valaissut asiaa tarkemmin. Ainakin Kauhajoella on samanniminen kylä. Ehkäpä selityksiä on useampia. Mielenkiintoista pohtia, vaikka varmaa vastausta ei aina saa. Seppo Pirhonen _______ Forssan Lehti Urjalan toiseksi suurin järvi Kokonjärvi sijaitsee Pääosin Urjalan puolella. Pieni kaistale siitä kuulu Koijärven perintönä Forssaan. Pinta-ala on noin viisi neliökilometriä. Urjalan suurin on Rutajärvi, joka on kaksi kertaa laajempi. Kokonjärveen tuo vettä Välkkilänjoki. Laskujoen suulla on pato, jossa tarkkaillaan veden pinnan korkeutta. Vedet laskevat Kolkanjokea pitkin kuivatun Vanhanjärven alueen kautta Rutajärveen, jonka valuma-alue on kaikkiaan noin 300 neliökilometriä. Vuonna 2013 perustettiin Kokojärven suojeluyhdistys, jossa on tällä hetkellä 83 jäsentä. Tavoitteena on parantaa järven ja lähiympäristön tilaa, elinvoimaa, arvostusta ja veden laatua sekä edistää aktiivista mökkiläistoimintaa. Yhdistyksen hallinnossa on niin kesä- kuin vakiasukaita sekä maataloutta harjoittavia järven vaikutusalueelta. Tavoite kohentaa järven tilaa on kaikille yhteinen. Urjalassa oli viime vuoden tilaston mukaan 1640 kesämökkiä. Vuodesta 1970 niiden määrä on reilusti nelinkertaistunut. Erään tutkimuksen mukaan lomakiinteistö asukkaineen ja vieraineen käyttää paikkakunnalla rahaa vuodessa 10 000 euroa. Mukana lienee rakennusaika. Nuorempi ikäluokka ei ole innostunut mökkeilemään. Vapaa-ajan asukkaiden keski-ikä Suomessa on 62 vuotta. Kokonjärven suojeluyhdistys kartoittaa kyselyllä parhaillaan kunnostus- ja parannustoimenpiteitä, joihin alueella vaikuttavat olisivat valmiita. Toimenpiteitä voisivat olla rantakasvillisuuden niitto, rantojen siistiminen puskilta ja puilta sekä erilaiset ruoppaukset. Viime kesänä kuusi mökkiläistä oli kiinnostunut kaislikon niitosta. Mikäli halukkaita olisi enemmän, laskisivat yksikkökustannukset. Niitto pitäisi tehdä kolmena vuonna peräkkäin, jotta se vaikuttaisi. Kyselyllä selvitetään myös havaintoja järven ja ympäristön tilasta ja hyödyntämistavoista. Osa kysymyksistä selvittää toiveita yhdistyksen suuntaan kuten halukkuutta talkoisiin, tapahtumiin ja toimimaan hallinnossa. Myös halukkuutta osallistua useamman vuoden kestävien kunnostushankkeiden omarahoitusosuuteen selvitetään. Kokonjärven osakaskunnan edustajana Tauno Kannisto on seurannut veden korkeuden vaihteluja. Mittaustulokset ovat nähtävissä internetissä: www.kokonjarvi.com. Sieltä löytyvät myös Pekka Mäkelän havainnot veden kirkkaudesta ja näkyvyydestä. Järven vesi on luontaisesti humuspitoista, joten enimmillään syvyyssuunnassa näkyvyys on nelisenkymmentä senttimetriä. Järvi ei ole kovin syväkään. Urjalan kannalta on myönteistä, että järviemme tilaa pyritään yhteistoimin parantamaan. Nuuta-, Ruta- ja Kortejärvellä on oma suojeluyhdistys, josta löytyy tietoa: www.airanne.net. Myös muilla järvillä on pienimuotoisempaa yhteistoimintaa. Seppo Pirhonen _________ Forssan Lehti Huominen on Toivon sekä toivon että ruusujen päivä. Lisäksi puolustusvoimat viettää lippujuhlaa. Tänään juhlivat ammatillisista oppilaitoksista valmistuvat. Osa heistä on saanut todistuksensa ja ruusut jo aiemmin. Urjalassa valkolakin painaa päähänsä 21 uutta ylioppilasta. Lakitus tapahtuu Kirkonkylän koululla, jossa myös kirjoitukset pidettiin. ”Puutteenperän yliopiston” viimeiset kevään ylioppilaat. Syksyllä ylioppilaita voi tulla vielä pari lisää. Seuraavana keväänä juhlapaikkana on uusi koulurakennus, jonne lukiokin muuttaa joulun jälkeen. Olisi mielenkiintoista tietää, kuka oli Urjalan ensimmäinen ylioppilas. Saattaa olla, että asiaa on joku selvittänyt Urjalan Yhteiskoulu muuttui kahdeksanluokkaiseksi 1961 ja näin ensimmäiset ylioppilaat paikkakunnan omasta lukiosta valmistuivat 1964. Ennen tätä piti käydä Forssassa, Toijalassa, Hämeenlinnassa tai Tampereella. Yhteiskoulun perustaminen ja lukiokoulutus merkitsi Urjalassa sitä, että entistä useammalle tuli mahdollisuus opintielle ensin keskikouluun ja sitten lukioon. Koulu ei ollut nykytapaan ilmainen. Kirjat piti ostaa, ruoka maksaa ja lukukausimaksut lisäksi. Kuljetuskin kustannettiin itse. Vaikka monella oli tiukkaa taloudellisesti, haluttiin lapsille mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Koulutus avasi ja avaa edelleen väylät hyvinvointiin. Aluksi ylioppilaskirjoitukset olivat pääsykokeet yliopistoon. Opetushallituksen pääjohtaja on esittänyt kokeesta luopumista tai uudistamista. Uudistuksia varmaan tehdäänkin, mutta tuskinpa kokeesta kokonaan luovutaan. Monet nyt ylioppilaiksi kirjoittaneiden entiset luokkakaverit valitsivat toisen väylän. He lähtivät kolme vuotta sitten ammattikouluun. Osa löysi oikean koulutuspaikan ja osa ei. Ammattiin nyt valmistuvat jäävät turhan vähälle huomiolle. Monet heistä siirtyvät työelämän, jos sopiva työpaikka löytyy. Osa ilmeisesti jatkaa vielä opintoja, koska ammatillisen koulutuksen kautta voi edetä myös hyvin korkeisiin oppiarvoihin. Koululaisperheissä elämänmeno on erilaista ensi viikolla. Vanhemmat ovat töissä ja lapset kotona. Monenlaista uutta huolta ja järjestelyjä tilanne aiheuttaa. Urjalassa kunta ja seurakunta sekä monet järjestöt järjestävät koululasisille monenlaista toimintaa leireistä liikuntatapahtumiin. Jonkun sinnekin on lapsia kuskattava. Toisaalta aina ei tarvitse olla erityistä tekemistä. Kotonakin on mahdollista olla ja nauttia kesästä, joka nyt alkaa olla kauneimmillaan. Tärkeää olisi perheen yhteinen aika. Tutkimusten mukaan lapset muistavat lapsuudesta juuri perheen yhteiset hetket ja puuhat. Aina ei tarvitse mennä johonkin. Onnea kaikille ammattiin valmistuville, peruskoulunsa päättäneille ja uusille ylioppilaille! Nyt on aika iloita juhlistaa saavutusta. Meilläkin on aihetta juhlaan. Seppo Pirhonen ___ Forssan Lehti Urjalalaisia yritetään kannustaa pyöräilemään. Liikuntatoimi järjestää suunnistuksen, jossa on neljästoista rastia. Jos haluaa osallistua kilpailuun, jossa palkintona on yritysten tuotepaketteja, on käytävä seitsemällä rastilla. Monet innostuvat kesän korvalla pyöräilystä. Vähän rasvaa kettinkeihin ja ilmaa renkaisiin ja menoksi. Keväällä myydään myös paljon uusia pyöriä. Tarjolla on vaihteettomista aina erikoispyöriin. Käytettyjäkin löytyy Torista ja muista netin myyntikohteista ja keväthuutokaupoista. Vanhin paikallinen pyöräilytapahtuma on vuodesta 1983 keväisin poljettu seitsemän kirkon lenkki. Siinä käydään Sääksmäen rovastikunnan kirkoilla: Sääksmäellä, Valkeakoskella, Metsäkansassa, Toijalassa, Viialassa, Kylmäkoskella ja Urjalassa. Matkaa kertyy 90 kilometriä. Osallistuja on ollut sadasta viiteensataan. Pentinkulman päivien aikaan on Venlan pyöräretki, joka kiertelee Pohjantähden ja Linnan maisemissa. Tursassa on kyläyhdistys järjestänyt jo ainakin pari vuosikymmentä Kalervo Tiensuun johdolla pyöräretkiä kylän eri kohteisiin. Lähtö on Puolimatkan männyltä eli Punkalaitumentien ja Nuutajärventien risteyksestä. Tämän vuoden ohjelmaa ei vielä löytynyt yhdistyksen kotisivuilta. Pyöräilysuunnistuksen kauimmaiset kohteet Urjalan torilta katsoen ovat Halkivahan kirkko, Perhon rukoushuone, Paijan tilateurastamo sekä Nuutajärven NuGO shop ja Lasipalatsi. Lyhyin reitti on Urjalankylästä Lintutornilta ja Hessi-Tallilta, Kirkonkylään Apteekkiin, Helmiinapuotiin, Urjalan Sanomiin, ja Kuntoaskeleeseen ja Huhtiin Taidevirtaan. Kovin paljon ei tue lisää, jos pistäytyy Koskelan torpalla ja Metsälinnan kartanossa. Uutta suunnistuksessa on, että käynti pitää todistaa valokuvalla. Selfie, jossa näkyy polkija, pyörä ja vielä kohdekin. Jos ei ole kuvausominaisuudella varustettua kännykkää käy tavallinen valokuvakin. Kohteet pitää vielä kirjata rastilistaan, joita saa mukana olevista yrityksistä ja kunnan nettisivulta. Palautus kunnantoimistoon tai säästöpankin palautusluukkuun. Aikaa on 28. heinäkuuta asti. Silloin suoritetaan arvonta torilla. Voittajien kuvat tarkistetaan ennen palkintojen luovuttamista. Palkintona on kahden hengen mysteeri-illallinen Pentinkulman päivillä sekä yritysten lahjoittamia tuotepaketteja. Mukana olevista yrityksistä päätelleen palkintoina on tuotteita lihasta lasiin. Ihan kiva idea, Pyöräillen ehtii nähdä vähän enemmän kuin autolla. Reitin voi kulkea yksin, kaksin tai porukalla. Kerralla ei tarvitse käydä kaikissa kohteissa, joten pyöräretkiä riittää useammalle päivälle ja illalle. Samalla tulee kotiseutu tutuksi ja kuntokin kohenee. Seppo Pirhonen _____ Forssan Lehti Luokkaretkien sesonki alkaa pian olla parhaimmillaan. Urjalan kautta kulkee tilausajossa olevia linja-autoja niin Turun kuin Tampereenkin suuntaan. Vähemmän taitaa olla retkeläisiä matkalla lännestä itään ja päinvastoin. Suosituin kohde Urjalassa on Makeistukku. Koulujen retkikäytänteet vaihtelevat. Nykyään ei oikeastaan virallisesti puhuta luokkaretkestä vaan opintoretkestä. Suuremmissa alakouluissa on usein käytäntönä, että luokkaretki tehdään kuudennella luokalla. Tuolloin sen vaihtoehtona voi olla myös muutaman päivän pituinen leirikoulu. Pienen kyläkoulun etuna oli luokkaretken tekeminen joka kevät. Kuuden vuoden aikana koululainen ehti käymään Helsingissä, Hämeenlinnassa, Turussa, Tampereella, Ahvenanmaalla ja vaikkapa Porin ja Rauman suunnalla, Lahdessa tai Ähtärissä. Kohteet pyrittiin retkipäivänä valitsemaan siten, että tarjolla oli mielenkiintoisia kohteita niin pienimmille kuin isommille koululaisille. Menoslaiset tekivät retken usein yhdessä nuutajärveläisten kanssa. Urjalassakin on mielenkiintoisa kohteita, kunhan ne tarjoillaan lapsille sopivalla tavalla. Muutamana vuonna koulutoimi järjesti opastettuja kierroksia, jossa lapset kävivät tutustumassa museoihin, Halkivahan ja Urjalan, kirkkoihin, eri kylien kouluihin, Nuutajärven lasikylään ja Väinö Linnan reittiin. Kohteissa oli lapsille myös mielenkiintoista puuhaa ja esimerkiksi vanhoja perinneleikkejä ja askarteluja Kun lapsilta kysytään mitä retkestä jäi mieleen, moni varmaan vastaa Linnamäen tai Särkänniemen. Paljon matkan onnistuminen riippuu oppaasta. Muutaman kerran kohdalle osui todella hyviä oppaita, jotka esityksellään vangitsivat kuulijoiden mielenkiinnon. Yksi parhaista oli Ylen opas Helsingissä. Lähes yhtä hyviä on ollut kasvitieteellisissä puutarhoissa ja muutaman kerran Hämeen ja Turun linnoissa. Luokkaretken jälkeen kirjoitettiin koulussa matkakokemuksista. Niissä melkein aina muisteltiin oloa linja-autossa ja kaikkea mitä siellä tehtiin ja koettiin. Matkustaminen oli siis mukavaa, ellei sattunut olemaan taipuvainen autopahoinvointiin. Aina yritettiin muistuttaa, että kerro ajoissa, jos tulee paha olo. Aina ohje ei mennyt perille ja joku oksensi Siitä tuli helposti ketjureaktio. Kunta ei kustanna yleensä luokkaretkiä. Oppilaat ja vanhemmat yhdessä koulun henkilökunnan kanssa järjestävät diskoja, tapahtumia, kirppareita, paperinkeräyksiä, tuotemyyntejä ja myyjäisiä. Yläkoulun ja lukion varainhankinta on samantapaista. Urjalassa erikoisuutena on ollut Ranskan leirikoulujen varainhankinta reseptikirjalla. ”Maa ja matkustaminen ovat kulttuurin perusta.” Näin totesi Särkelä itte Ilmari Turjan näytelmässä. Luokkaretki voi olla monelle lapselle ainoa mahdollisuus päästä näkemään mutakin kuin huvipuistoja. Mukavia retkiä kaikille! Seppo Pirhonen
Forssan Lehti Vaikka täällä Urjalassa monet alkavat mieltää itsensä jo pirkanmaalaisiksi on meillä pitkä historiallinen yhteys myös Lounais-Hämeeseen. Tästä pienoismaakunnasta on Somero ja siihen aiemmin liittynyt Somerniemi siirtynyt Varsinais-Suomeen. Koijärvi on lakannut itsenäisenä kuntana. Perinteinen Lounais-Häme elää kuitenkin vielä kahden yhdistyksen muodossa. Vuonna 1923 perustettiin Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys. Vuodesta 1924 lähtien se on julkaissut vuosikirjan. Sekin on ainutlaatuinen saavutus yhtäjaksoisena jatkumona. Vuonna 1951 aloittanut Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys taitaa olla alallaan yksi vanhimmista Suomessa. Toimiessani Menosten koulun opettajana löysin vuosikirjoja koulun arkistosta. Ryhdyin systemaattisesti keräämään niitä koulun arkistoon, koska niissä käsiteltiin paljon Menosten ja muun Urjalan asioita eri elämänaloilta. Vanhimpia kirjoja oli vaikea saada, koska niistä olivat painokset loppuneet. Vuodesta 1949 alkaen olevia painoksia on vieläkin yhdistykseltä saatavissa. Näistä vuosikirjoista oli paljon apuja paikallishistoriaan, mutta myös muihin oppiaineisiin, sillä ennen luonnonsuojeluyhdistystä käsiteltiin myös luontoasioita. Kun koulu vuonna 2007 lopetettiin vein metrin hyllyllisen kirjoja mukanani Urjalankylään. Kun siellä kuuden vuoden jälkeen lopetin, oli kirjat viety syksyllä kunnantalon alakertaan varastoon. Tämä selvisi, kun hain yhtä vuosikirjaa valmisteilla olleen julkaisun lähteeksi. Urjalan kirjastossa on kuitenkin kotiseutukokoelmassa melko hyvä kokoelma näitä vuosikirjoja. Kirjoittajina on ollut alansa huippuja ja monia kotiseutuharrastajia. Monista kirjoituksista on otettu eripainoksia esimerkiksi Arvo Kytölän kirjoitus Urjalan kirkkojen vaiheista. Vuosikirjan ohella ilmestyi Kotiseutukuvauksia ja julkaisuja, joissa esiteltiin lounaishämäläisiä merkkimiehiä. Tekstien etsimistä helpottavat erikseen julkaistut hakemistot. Lounais-Hämeen kaikkia julkaisuja käsittävät mainiot bibliografiat toimitti Merja isotalo vuosina 1985 ja 1990 Viisikymmenluvulla yhdistys julkaisi Lounais-Hämeen lukukirjan. Sitäkin joskus koulussa luimme. Siitä sainkin idean, että kannattaisi laatia uusi ajankohtaistettu versio ja se julkaistiinkin kuntien yhteistyönä 1988. Olisi siis aika taas uudelle, jos kouluissa koetaan sille tarvetta. Ehkä se pitäisi tehdä digikirjana. Kotiseutuaatteen uutta nousua on odotettavissa myös Urjalassa, sillä Urjala-Seura on alkanut taas toimia. Vuosikokouksessa ensi maanantaina Jorma Nummela kertoo kokousasioiden jälkeen Kortejärven keväästä. Vitosella pääsee seuran täysivaltaiseksi jäseneksi. L-H:n kotiseutu- ja museoyhdistyksen jäseneksi pääsee parilla kympillä ja sillä saa myös uusimman vuosikirjan. Seppo Pirhonen _________________ Urjalassa on paikallisen sotaveteraaniyhdistyksen kirjoissa 11 veteraania ja kaksi rintamatunnuksen saanutta lottaa. Lisäksi jäseninä on puolisoita ja leskiä. Sotainvalidien kirjoissa on kahdeksan miestä. Kansallisen veteraanipäivän seppelenlaskussa ja kahvitilaisuudessa oli paikalla kolme sotaveteraania. Kunnan ja seurakunnan yhteisen ja veteraanien seppelen lisäksi sankariristille laskettiin Urjalan koululaisten seppele. Kirkonkylän koululaiset olivat joukolla mukana sankarihaudalla. Kansalista veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987. Siihen on liittynyt paikalisten ja maakunnallisten tilaisuuksien lisäksi televisioitu valtakunnallinen juhla. Tänä vuonna juhla oli Oulussa. Sen kuluessa julkistettiin tieto, että ensi vuonna itsenäisyyden juhlavuonna pidetään viimeinen valtakunnallinen juhla Lahdessa. Oulun juhlan sykähdyttävin hetki oli itsenäisyyspäivän vastanotolta tutuksi tulleen Armas Ilvon yhdessä lapsikuoron kanssa esittämä Veteraanin iltahuuto. Ilvo oli sodan alkaessa 19-vuotias ja Lapin sodan päättyessä 25-vuotias. Lapin sodassa oli mukana urjalalainen Antti Uotila, joka seurakuntatalon kahvitilaisuuden jälkeen kertoi, että sodan päättymispäivä 27.4.1945 tuntui hyvältä silloisesta nuoresta miehestä. Hän sanoo vielä muistavansa, että päivä oli puolipilvinen ja lunta oli Muoniossa vielä paljon. Antti Uotilan osalta Lapin sota alkoi Kemin valtauksesta. Jatkosodan loppupuolella hän oli ollut Laatokan Karjalassa. Mieliin voi palauttaa senkin, että Lapin sodan viimeinen sankarivainaja oli urjalalainen 20-vuotias Arvo Suolaniemi. Veteraanipäivää on vietetty 27.4., koska silloin viimeinen vihollissotilas siirtyi Suomen alueelta Norjaan. Lapin sodassa vihollinen oli Saksa. He veivät mukanaan myös suomalaisia sotavankeja. Siinä joukossa oli myös urjalalainen Lauri Lamminen. Kerran meillä sattui olemaan disko samana iltana, kun oli Urjalan kuntakohtainen juhla. Juhlan jälkeen edellä mainituista muutama poikkesi vielä diskoonkin jammailemaan koululaisten kanssa. Monia mieleenpainuvia hetkiä koimme siis yhdessä. Vuoden sisällä tästä joukosta ovat saaneet iäisyyskutsun molemmat Väinöt ja Leo. Tänä vuonna Vappu ei tuo ylimääräistä vapaapäivää. Urjalassa on Huhdissa aattona iltapäivällä Wappufestarit Lamminharjulla ja illalla Yrittäjät järjestävät Säätiötalolla Vapputanssit. Iloista kevätjuhlaa! Seppo Pirhonen ______ Kuuluun siihen yhä harvinaisemmaksi käyvään joukkoon, jolla on lankapuhelin kännykän lisäksi. Puhelimen takia en sitä tarvitse, mutta olen pitänyt sen turvatakseni lankayhteydellä toimivan laajakaistayhteyden. Nyt sain kuten monet muutkin Urjalassa Soneralta kirjeen, jossa kerrotaan: ”Uudistamme asuinalueesi puhelin- ja laajakaistapalveluitamme ja vaihdamme langattomaan teknologiaan.” Kuulumme Urjalassa lankapuhelinpalveluissa Soneran alueeseen. Sillä on täällä monopoliasema. Se on perua ajalta, jolloin paikallisen osuuskunnan ylläpitämä verkko siirtyi valtiolle. Vanhemmat lukijat muistavat vielä ajan, kun puhelu meni keskuksen kautta. Jokaisesta puhelusta tuli myös lappu puhelinkaskun mukana. Keskuksia oli eri puolilla Urjalaa. Tehtäviä hoitavia naisia kutsuttiin yleisesti sentraalisantroiksi. Keskuksenhoitaja vastasi esimerkiksi ”Laukeela – yhdistän, kiitos!” Kännykät alkoivat yleistyä 1990-luvulla. Sitä ennen oli lankapuhelinliikenne automatisoitunut ja kammen kierrosta oli siirrytty numerolevyyn ja lopulta näppäilyyn. Lankapuhelimen pitäminen ei siis ole minulle ollut tarpeen puhelimen takia. Se on jopa ollut taloudellisesti ihan pähkähullua. Kahden kuukauden 86,61 euron puhelinlaskusta puhelinkulut ovat olleet 1,14 euroa. Tarvitsen siis töiden takia hyvin toimivaa laajakaistayhteyttä. Siitä maksan vielä erikseen kuukausimaksun ja sopimus määräaikainen. Vielä lisäselityksenä täyty kertoa, että kaksi vuotta sitten näihin aikoihin meillä lakkasivat toimimasta Saunalahden ja muiden operaatoreiden kännykkäliittymät. Vain Soneran liittymät toimivat. Tosin niissäkin on joskus kuuluvuusongelmia. Kuuluvuuskarttojen mukaan meillä pitäisi toimia kaikkien operaattoreiden 3G- ja 4G-liittymät. Sonera ilmoittaa kirjeessään ottavansa hyvissä yhteyttä ennen palvelujen muutosta. Se ilmoittaa varmistavansa toimivuuden ”talon ulkopuolelle asennettavalla suunta-antennilla” Kirjeessä vakuutetaan, että kun korvaavat ratkaisut on todettu toimiviksi kiinteät palvelut puretaan. Pelkään siis, että langattomat palvelut eivät pelitä meillä. No onhan lankakin välillä ollut poikki, kun kulkee naapurin metsän läpi. Sonera on kuitenkin korjannut vien aika nopeasti yhdistämällä myrskypuun pätkimän linjan uudelleen. Näitä pieniä katvealueita on myös aivan Urjalan keskustassa. Mitä kauemmaksi mennään, sitä pienitehoisimmiksi käyvät nettiyhteydet. Siksi monet meistä ovat odottaneet kuin kuuta nousevaan valokuitua. Monta vuotta sitä on pyöritetty hankkeissa, mutta valmista ei ole tullut. Tursaan saakka on kaupallinen toimija sen vetänyt, mutta muualla saamme vielä odotella. Haja-asutusalueet ja pienet taajamat eivät taida kaikkia kaupallisia operaattoreita kiinnostaa. Urjalan kunta on hakenut hankerahoitusta, mutta saapa nähdä, koska tulee valmista. Meillä monilla mainitun kirjeen saaneilla ei ole kovin paljon aikaa odotella. Seppo Pirhonen ______________ Osuuskauppaväki äänestää näinä päivinä edustajansa Pirkanmaan Osuuskaupan edustajistoon. Vähän aika sitten päättyi Osuuskunta Tradekan vastaava vaali. Osuustoiminta on monella tavalla mukana suomalaisten elämässä. Niissä on jäsenenä yli neljä miljoona suomalaista. Osuustoiminta alkoi kauppatoiminnasta Englannissa ja levisi sieltä Saksan kautta Suomeen. Osuustoiminnalliset kaupat ja pankit syntyivät paikallisesti kylissä, pitäjissä ja kaupungeissa. Sittemmin ne ovat yhdistyneet suuremmiksi kokonaisuuksiksi maakunnittain tai jopa valtakunnallisesti. Osuuskuntia on Suomessa vielä yli 4400. Kaupparekisteriin merkitystä yrityksistä niiden osuus on vain prosentin verran. Bruttokansantuotteesta osuus on kuitenkin 20 prosenttia ja niissä on työskentelee yli 100 000 suomalaista. Osuuskauppa ja osuuspankki ovat menestystarinoita. Tosin toinen osuuskaupan haara kaatui niin sanotun muun punapääoman mukana. Sen vielä näkyviä aikaansaannoksia olivat Siwat, jota E-liikeen romahduksen jälkeen siirtyivät ruotsalaisen pääomasijoittajan haltuun ja nyt siirtyvät Keskon leiriin ja muuttuvat K-marketeiksi. Myös osuusteurastamot ja –meijerit ovat pärjänneet kilpailussa. Urjalassa ensimmäisiä osuuskuntia olivat juuri kaupat niin Nuutajärvellä kuin Huhdissakin, josta ne laajentuivat eri kyliin. Halkivahassa ja Tursankankaalla oli jonkin aikaa omat osuuskaupat. Kylittäin perustettiin osuuskassoja, jotka vähitellen liittyivät yhteen ja muodostivat Urjalan Osuuskassan, joka muuttui osuuspankiksi. Tursan osuuskassa liittyi Punkalaitumen suuntaan. Meijereitäkin oli ensin kyläkunnittain, mutta Urjalan Osuusmeijeri käsitti koko pitäjän, mutta se yhdistyi jo ajat sitten Hämeen Osuusmeijerin, jota sitäkään ei enää ole. Julkisuudessa usein heitetään herjaa sonniosuuskunnista. Sellaisia on Urjalassakin ollut useita. Lehmä tarvitsi sonnia kerran vuodessa. Kun pyrittiin jalostamaan karjaa tuottamaan enemmän maitoa ja lihaa, tarvittiin hyviä sonneja. Yhteisesti omistettu sonni oli siis tärkeä. Sittemmin tehtävää hoitivat Keinosiemennysosuuskunta. Kansa puhui ”krvattisonnista”. Tosin alalla oli myös naisia. Urjalassa on toiminut myös koneosuuskuntia, joilla hankittiin kalliimpia koneita. Yleisin lienee ollut puimakone. Lakkautettujen yritysten listalta löytyvät myös mylly-, sähkö-, munanmyynti-, öljy- ja sanomalehtiosuuskunta. Merkittäviä olivat myös puhelinosuuskunnat, jotka toivat lankapuhelimet kyliin. Nyt puhelinlangat korjataan pois ja langat laulavat kohta vain muistoissa ja levyllä. Myös nykyaikana perustetaan uusia osuuskuntia. Laki ei edellytä mitään minimipääomaa ja siksi varsinkin asiantuntijuutta ja erikoisosaamista vaativiin tapauksiin se sopii hyvin. Myös työosuuskuntia on perustettu. Osuustoimintaa ei aina ole katsottu suopeasti ja sitä on yritetty kammeta monin tavoin. Sitkeästi se on kuitenkin elänyt ja ansainnut paikkansa suomalaisessa elämänmenossa. Seppo Pirhonen ________ Näyttää siltä, että Urjalassa joudutaan palaaman noin 110 vuotta taaksepäin, kun vuodeosasto esitetään rakennettavaksi Valkeakoskelle. Urjalaan jäisi Akaan kaupungin sopimuspohjalta ylläpitämä terveysasema. Kylmäkoskelle ja Viialaan ei jää niitäkään. Toijalaan rakennetaan ja peruskorjataan 11 lääkärin terveyskeskus. Urjalan ensimmäisen kunnansairaalan rakentamisesta teki kuntakokous päätöksen vuonna 1907. Kiivaan keskustelun jälkeen asiasta äänestettiin ja äänin 1465–789 tuli hyväksyvä päätös. Kokkolaiset vastustivat, valittivat lääninhallitukseen ja uhkasivat erota Urjalasta. Valitusta ei hyväksytty ja kokkolaiset jäivät vielä Koijärven kunnan perustamiseen vuoteen 1923 asti Urjalaan. Rakennuksen piirsi monet muutkin kunnan rakennukset piirtänyt rakennusmestari K.N Ledig. J Uotilalta vaihdettiin maata ja Muntterinmäkeen ryhdyttiin rakentamaan kunnansairaalaa. Sillä paikalla sitä on sitten laajennettu useampaankin otteeseen. Rinnalle tulivat 1960-luvulla lääkäritalot. Kansaterveyslainsäädäntö asetti uusia velvoitteita ja niin terveyskeskusta ja sairaalaa ryhtyi ylläpitämään kuntayhtymä 1970-luvulla. Tällä vuosituhannella kuntayhtymä purettiin ja Akaa ryhtyi isäntäkuntana vastaamaan toiminnasta. Urjalan terveyskeskuksen vuodeosastolla hoidetaan urjalalaisten lisäksi nykyisiä akaalaisia eli Kylmäkosken, Toijalan ja Viialankin potilaita. Jos muut kuin urjalalaiset viedään pois supistuu paikkamäärä alkuperäisestä neljästäkymmenestä noin puoleen. Toijalassa pohditaan vielä vaihtoehtona omaa vuodeosastoa, jossa olisi 40-50 paikkaa Akaan ja Urjalan asukkaille. Sieltä katsoen Urjala on siis liian kaukana, vaikka investointitarvetta ei olisi. Vahvasti on ollut esillä vaihtoehto, että Valkeakosken terveydenhuollon kampukselle rakennetaan uusi vuodeosasto. Koskilaiset ovat kovasti ihastuneet näihin kampuksiin. Siellähän on jo koulutuskampus, jota suunnitellessa mitoitettiin tiloja valtionosuushakemuksissa myös Urjalan lukion oppilailla. Valkeakoskella vuodeosastolla hoidettaisiin siis myös Urjalan sairaalahoitoa tarvitsevat. Urjalassa ei sen paremmin kunnanhallitus kuin valtuustokaan ole tehnyt vielä ratkaisua, mitä vaihtoehtoa kannattaa. Hyvä onkin pohtia eri vaihtoehtojen seurauksia. Ehkä vielä kannattaa odottaa myös Sote-ratkaisujen selviämistä. Kuntalaisista monet ovat vankasti sitä mieltä, että oma vuodeosasto tulisi säilyttää. Varmaan tämä kanta on yleisempää vanhemmissa ikäluokissa eli heissä, jotka saattavat tätä palvelua eniten tarvita. Nuoret autolliset pääsevät paremmin katsomaan omaisiaan myös kauemmaksi. Työpaikkarakenteeseen valinnalla on myös vaikutusta, kun terveydenhuollon työpaikat vähenevät paikkakunnalta. Urjalan vuodeosastoa ei purettaisi. Sinne kaavaillaan vanhusten tehostettua palveluasumista. Toivottavasti syntyy oikeita päätöksiä. Seppo Pirhonen _______________ Forssan Lehti Nyt olisi sopiva päivä kirjoittaa jokin aprillipila, kun päivä osuu tälle perjantaille, mutta olkoon tällä kertaa. Sen sijaan muutama huomio Urjalan toiminta- ja tilinpäätöskertomuksesta, jota kunnanhallitus maanantaina käsittelee. 118 sivua tekstiä ja taulukoita on luettavissa esityslistan liitteenä kunnan verkkosivun kautta. Melkoinen tietopaketti siitä, mitä kunta teki viime vuonna ja mihin se käytti verotulonsa, valtionosuutensa ja toimintatulonsa. Kunnallinen demokratia toimii niin, että merkittävimmät päätökset tekee valtuusto. Se kokoontui viime vuonna kuusi kertaa. Keskeinen päättäjä on kunnanhallitus, joka kokousti 15 kertaa. Kunnan menoista suurin osa menee terveys- ja sosiaalitoimeen. Sitä johtaa perusturvalautakunta, joka kokoontui vain kolme kertaa. Osin tätä selittää se, että Akaan kaupunki hoitaa näitä tehtäviä sopimuspohjaisesti. Sivistyslautakunta oli koolla kahdeksan kertaa ja sitä työllisti uuden koulun suunnittelu ja toteutus. Lautakunta vastaa myös nuoriso- liikunta- ja kulttuuriasioista. Tekninen lautakunta kokousti yhdeksän kertaa ja rakennuslautakunta viidesti. Toimintakertomuksessa ei ole mainittu kaikkien lautakuntien kokoontumiskertoja, joten jouduin etsimään ne pöytäkirjojen kautta. Tarkastuslautakunnalla oli viisi kokousta. Keskusvaalilautakunnan kokousmäärää en saanut selville, mutta luultavasti ainakin pari kertaa, koska viime vuonna oli eduskuntavaalit. Lautakunnilla on osin lakisääteisiä tehtäviä ja osin kunnan itse määrittelemiä tehtäviä. Nykyisin jäsenet ovat pääsoin myös valtuuston jäseniä. Pöytäkirjoista ja toimintakertomuksesta käy ilmi, että aika vähän lautakunnat käyttävät aikaa ideoimiseen ja uuden suunnitteluun. Valtaosa asioista on vuosittain toistuvia. Kunnan taloudesta on näin kolumnissa hankala kirjoittaa, koska silloin tulee paljon lukuja ja numeroita. Kunnan talous on ylijäämäinen, joka on hyvä asia. Aiempia alijäämiä voidaan kattaa. Tulevina vuosina yhtenäiskoulun rakennuspoistot, velan korko ja lyhennykset kuormittavat taloutta. Taseen tarkastelu jä usein vähemmälle huomiolle. Kunnalla on vastattavaa ja vastaava noin 29 miljoona euroa. Kuntakonsernin taseen loppusumma, jossa suurin osuus on Urjalan taloilla eli vuokra-asunnoilla, on noin 37 ME. Sairaanhoitopiiristä Urjala omistaa 1,12 prosenttia eli osuus on 1,69 miljoonaa. Tämä tulee syyniin, kun Soten omistuksia uudelleen järjestellään. Verotuloja kertyi 16,791 ME ja valtionosuuksia 13,403 miljoonaa. Henkilöstömenot laskivat viime vuonna parisataatuhatta. Kunnan vakinaisessa palveluksessa oli 151 henkilöä eli kolme vähemmän kuin edellisvuotena. Heistä naisia oli 116 eli noin 77 %. Määräaikaisia oli 26, ja työllistettyjä kuusi. Eläkkeelle lähti 14. Kunta on monin tavoin huomaamattamme mukana arjessamme. Kun kaikki toimii hyvin, ei siihen kiinnitä huomiota. Jos sei toimi, saavat virkamiehet ja luottamushenkilöt kuulla kunniansa ja vähän muutakin. Seppo Pirhonen ______________________ Suuret juhlapyhät joulu, pääsiäinen ja juhannus kokoavat ihmisiä yhteen. Silloin on mahdollista tavata sukulaisia ja tuttuja ja viettää yhteistä aikaa. Juhlapyhillä on myös kääntöpuolensa. Silloin monen yksinäisyys korostuu. Ei tulekaan ketään, eikä ole paikkaa minne mennä. Yksi asuvia on paljon niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Kolmessakymmenessä vuodessa yksin asuvien määrä on kaksinkertaistunut. Näitä asuntokuntia on noin 1,1 miljoona. Kaksin asuvia noin 0,9 miljoonaa asuntokuntaa. Kolmihenkisiä asuntokuntia 0,3 miljoonaa. Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakituisesti asuvat. Laitoksissa asuvat eivät ole edellä olevissa luvuissa mukana. Urjalassa on noin 2500 asuntokuntaa. Perheitä on noin 1400. Tällöin sellaisia ruokakuntia, joissa asuu vain yksi henkilö on noin 1100. Tähän en ehtinyt löytää tilastoa, joka kertoisi millainen ikärakenne yksinasuvissa on. Kun Urjalassa asuvista noin 28 prosenttia on yli 65-vuotiaita, voi päätellä, että heitä asuu paljon myös yksin. Yksin asuminen voi olla oma valinta. Nuoret haluavat itsenäistyä. Joskus jää yksin aikuisena, vaikka ei haluaisikaan. Avioerojenkin kautta yksinasuvien määrä lisääntyy. Elämänkaaren loppupäässä jää yksin, kun puoliso kuolee. On syytä huomauttaa, että yksin asuva ei aina ole yksinäinen, vaan elää ihan täysipainoista elämää. Yksinäisyyttä voi tuntea myös useampihenkisessä perheessä. Yksinäisyys voi olla voimakas tunne. Se korostuu elämän taitekohdissa. Eläkkeelle jääminen voi olla monelle kova pala, kun työyhteisö ja sen kautta tulleet ihmiskontaktit vähenevät. Olen useampaankin kertaan kirjoittanut ja puhunut, että parasta ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa olisi, että kunnassa olisi henkilö, joka vain vierailisi jututtamassa yksin asuvia vanhuksia. Kodinhoitajat ja kotisairaanhoitajat tietävät, että ainakin ennen työ vaati hyvää kahvinsietokykyä. Nykyisin heillä on niin kiivas työtahti, ettei juttuhetkeen ole juuri aikaa. Hyvää työtä tekevät esimerkiksi seurakunnan diakoniaväki ja Punaisen Ristin ystäväpalvelu. Myös vireät eläkeläisjärjestöt järjestävät tätä palvelua. Eilen oli paikallislehdessä ilmoitus, jossa Someron Säästöpankki ilmoitti jakavansa toimialueellaan 30 000 euroa yhdistyksille käytettäväksi lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvoinnin edistämiseksi. Aikataulu tuntuu kovin kireältä, sillä hakemus pitäisi olla perillä jo Ukon päivänä 4. huhtikuuta. Pankaapa yhdistysihmiset toimeksi ja hakemuksia myös yksinäisyyden helpottamiseksi. Ennen pääsiäisenä lähetettiin kortteja. Nyt tervehdyksiä välitetään netin kautta. Monet ikäihmiset toimivat verkossa ihan innolla. Helposti vain unohtuu, että kaikki eivät osaa ja ei ole aina kunnon yhteyksiäkään. Pääsiäisen tuttu ilosanoma on tarkoitettu kaikille asui yksin tai perheessä. Hyvää pääsiäistä! Seppo Pirhonen _____________ Forssan Lehti Julkinen tila on paikka, joka on käytettävissä erilaisiin kokoontumistarkoituksiin, Kyseessä voi olla kokous, juhla, liikunta- tai kulttuuritapahtuma. Urjalan kunta on listannut verkkosivuilleen kulttuuri- ja vapaa-ajantoimintaan tarkoitettuja tiloja 24. Listalta puuttuvat kunnan omistamat tilat. Listaan tähän tilat siinä järjestyksessä kuin ne esitelty: Erän maja, Halkivahan seurojentalo, Honkolan lava, Huhdin pappila, Huhdin työväentalo, Iirilän lava, Kauniston saunatupa ja tanssilato, Kehron koulu ja metsästysmaja, Lellan tila, Kokkolinna, Leirikeskus Kankaan torppa, Linnavuoren leirikeskus, Majakka, Menosten kylätalo, Menostan lava, Metsälinnan kartano, Seurakuntatalo, Säätiötalo, Tourunkulman kylätalo, Tursan nuorisoseuran talo, Vilpola ja Välkkilän nuorisoseuran talo. Listalla voisivat olla vielä Koulumaa Urjalankylässä Honkolan VPK:n talo ja entinen koulu, Halkivahan metsästysmaja ja entinen koulu, jäähalli ja uusimpana Pikkulinna. Tänään kuulen torilla, mikä jäi vieläkin pois. Kun käyt listaa läpi, voi samalla miettiä kuinka monessa paikassa olet käynyt. Arvelen, että Urjalasta ei löydy kovin monta, joka olisi käynyt kaikissa näissä paikoissa. Vaihtoehtoja siis on. Osasta talojen nimistä kävi ilmi omistaja. Talon ylläpitäminen ei ole halpaa lystiä. Lämmitys maksaa ja vuosittain tarvitaan myös monia ylläpitoon liittyviä toimia, joista on rahanmenoa. Joskus tarvitaan isompaa korjausta ja silloin kysytään paitsi talkoohenkeä myös rahaa. Vuosittain valtio myöntää korjausavustuksia. Tällä kertaa Urjalaan ei tullut rahaa. En tiedä anoiko kukaan. Kylmäkosken työväentalo sai avustusta. Suurimman osan ajasta tilat ovat tyhjillään. Niiden käyttöastetta on vaikea nostaa. Jäähallin käyttöaste nousisi, jos sinne saataisiin betonilattia jääkentän alle. Isojakin tilaisuuksia voitaisiin järjestää. Vaan mistäpä halliyhtiö tempaisee satatuhatta. Urheiluväen tavoite on saada uuden koulun viereiselle kentälle tekonurmi. Sisäliikuntatiloista tulee puute ainakin Huhdissa, jos nykyinen yläkoulurakennus joudutaan purkamaan. Yhtenäiskouluun tulee uusi sali ja se tulee varmaan olemaan ahkerassa iltakäytössä. Urjalankylän entisen koulun, nykyisen Koulumaan, pieni sali on myös aika hyvin varattu. Seurakunta myy uudestaan Huhdin pappilaa ja pähkäilee seurakuntatalon remonttia. Voisivatko seurakunta ja Säätiötalon taustavoimat yhdistää voimansa. Säätiötalon yläkertaan mahtuisi toimistoja ja alakerrasta löytyi kerhotilaa. Silti seurakuntatalon sali voisi olla sakraalitilana. Taitaa maksaa kuitenkin yhtä paljon kuin kaavaillut remontit. Yllä oleva lista tiloista kertoo eri kyläkunnissa vallinneesta ja yhäkin vallitsevasta vireydestä. Joskus pitäjässä on ollut väkeä enemmän ja tiloilla paljon käyttäjiä. Maailma muuttuu ja sen mukana myös ihmisten vapaa-ajan käyttötavat. Toivottavasti puuhaihmiset jaksavat pitää yllä tiloja ja järjestää niihin toimintaa. Valmiiseen pöytään on aina helppo tulla. Seppo Pirhonen __________ Forssan Lehti Mikäpä olisi elellä, jos tänään tärppäsi Eurojackpotissa 50 miljoonaa tai huomenna lauantaina Lotossa 2,5 miljoonaa. Ensikerralla voi Viking Lotossa tärähtää 19 miljoonaa. Yrittäähän aina sopii ja mainoksen mukaisesti kuvitella, mutta useimmilta nuo miljoonat menevät ohi. Siksi nyt onkin hakusessa miljoona aivan toisella tavalla. Tavoitteena on saada toukokuun loppuun mennessä miljoona linnunpönttöä kolopesijöille. Kampanjan takana on Yle. Eilen pönttöjä oli kirjattu 233 248. Neljäsosa alkaa olla koossa, joten vielä tarvitaan aika paljon talkoita, että tavoitteeseen päästään. Urjalasta oli kirjattu eilen 671 ja rajanaapureista Forssasta 540, Humppilasta 422, Punkalaitumelta 289, Sastamalasta 2008, Vesilahdesta 560, Akaasta 760, Tammelasta 942 ja Hämeenlinnasta, joka yksin on jo puoli maakuntaa 4251. Sekä vanhat käyttökelpoiset että uudet tänä keväänä ripustettavat pöntöt voi siis ilmoittaa varta vasten perustetun verkkosivun kautta. Riittää, kun ilmoittaa lukumäärän ja sijaintikunnan. Jos loma-asunto on toisessa kunnassa, voi ne merkata sinne. Sijainti siis ratkaisee. Jos pönttöä ei itse pysty, halua tai ehdi valmistaa, voi sen ostaa vaikkapa Urjalan torilta, josta niitä sai ainakin viikko sitten tosi edullisesti. Jos saha, vasara ja ruuvimeisseli pysyy kädessä ja nurkista löytyy jo vähän tummunutta lautaa, (jos olisi vielä painossa latoja, huomauttaisi hän, että kyllä uusikin lauta aikanaan tummenee) nikkaroi muutaman pöntön aika pian. Ei kannata turhaan tuskailla mittasuhteiden kanssa. Jos haluaa tiettyjä lintuja, niin netistä ja kirjoista löytää kyllä ohjeita oikeasta suuaukon koosta, sijainnista, sisätiloista jne. Hyvässä pöntössä on yksinkertainen mekanismi, jolla sen voi avata puhdistusta varten. Puhdistusaika on näin keväällä. Koulussa teknisissä töissä miltei jokainen ikäluokka teki oman linnunpönttönsä. Niistä tuli tekijöidensä näköisiä. Joskus joku halusi värkätä sellaisen välitöinään juuri näin keväällä. Pönttöjen ripustaminen on oma juttunsa. Kuulun ikäluokkaan, joka aikanaan jonkin verran kiipeili puihin pikkupoikana sekä viemään pönttöjä, mutta myös hävittämään räksän eli räkättirastaan pesiä. Nykyisin se on kiellettyä. Uusien tietojen mukaan useimmat ripustavat pöntöt liian korkealle, jotta kissa ei pääsisi. Hartiakorkeus riittää useimmille lajeille. Kiinnitys muovipäällysteisellä kuparilangalla. Ripustukset voi tarkistaa vuosittain, kun puhdistaa pönttöjä. Kottarainen viihtyy kolmesta viiteen metrin korkeudella ja pöntöt voivat olla lähekkäin. Sinitiainen vaatii parikymmentä metriä välimatkaa. Tätä kirjoittaessani rekisteröintejä tuli lisää 154. Eiköhän siis ryhdytä tavoittelemaan miljoona linnunpönttöä. Siitä on iloa niin linnuille kuin meillekin. Seppo Pirhonen _______ Forssan Lehti Ainakin vuoteen 2019 sakka joudumme odottamaan valtatie yhdeksän parantamista Nuutajärven ja Kylmäkosken välillä. Liikennevirasto on nimittäin pidentänyt tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen voimassaoloaikaa neljällä vuodella. Eikä mikään tietenkään takaa, että valmista tulisi siihenkään mennessä. Valtion rahakirstu taitaa olla tierahojen osalta merkattu eri kohteisiin moneen kertaan. Urjalaan ei toistaiseksi ole osoitettu mitään. Jatkoaikaa saaneen suunnitelman mukaan olisi rakennettu valatie yhdeksälle ohituskaistoja ennen Kirkonkylää ja Kirkonkylän kohdalta Hakkilan suuntaan. Valmistelussa on myös ohituskaistoja Menosten aukeiden kohdalle, mutta ne ovat eri suunnitelmassa. Urjalan kunta on kaavoituksella varautunut ohituskaistojen rakentamiseen taajaman kohdalla. Ohituskaistojen takia joudutaan rakentamaan jonkin verran rinnakkaisteitä, jotta olemassa olevat risteykset voidaan sulkea. Ruokolan tiehaaraan on tulossa eritaso, jotta Kampparin suunnasta tuleva liikenne ja Ruokolaan kääntyvä liikenne saadaan sujumaan turvallisesti. Muutama miljoona tähän hankkeeseen menee ja se taitaa tulla tiepiirille korvamerkitsemättömistä varoista. Saapa nähdä miten käy. Tässä yhteydessä voi palauttaa mieliin, että sellainenkin suunnitelma oli aikanaan, että Tampereelta olisi tullut moottoritie Turkuun saakka. Hakkilassa tie olisi kääntynyt Forssan ja sieltä edelleen Loimaalle ja Turkuun. Valmista piti olla viisi vuotta sitten. Ei toteutunut, eikä ole ilmeisesti missä aivoituksissakaan. Torurunkulman tie sai valtiolta rahaa Humppilan puolelle. Se tuli tarpeeseen, mutta täällä olisi mielellään nähty parannusta myös Urjalan puolella. Urjalassa ei ole varsinaisia suuria muita kohteita edellä mainittujen lisäksi juuri nyt. Kevyenliikenteen väyliä on odoteltu niin Urjalankylän suuntaan kuin Huhdin suuntaan. Osa suunnitelmista on vahvistettu, mutta ovatko jo ehtineet vanhentua. Nythän olisi hyvät hetki kunnan nostaa näitä esiin, kun yhtenäiskoulu aloittaa. Siinä olisi ainakin uusi hyvä lisäperustelu hankkeiden kiirehtimiseen. Tievalaistusta on uusittu. Piti jo uusia muutama vuosi sitten, mutta kilpailutuksen jälkeen tehdystä päätöksestä valitti hävinnyt tarjoaja. Nyt lamput on vaihdettu. Näytti siltä, että lampun varsi lyhentyi. Valotehon pitäisi kuitenkin parantua ja kustannusten laskea. Urjalassa on paljon yksityisteitä, joita tiehoitokunnat ylläpitävät. Osakkaat maksavat oletetun käytön mukaan. Mukana ovat kaikki tien varren kiinteistöjen omistajat olivatpa vakituisia tai vapaa-ajan asukkaita. Onneksi vielä on löytynyt koneita ja kalustoa talviauraukseen. Joidenkin teiden varresta ei välttämättä löydy urakkaan halukkaita. Sehän sitoo seuraamaan lumisateita ja muita sääilmiöitä. Tiet ovat muun kehityksen kannalta tärkeitä ja siksi niiden pitää olla kunnossa. Seppo Pirhonen _____________ Forssan Lehti Urjalassa oli 49 työtöntä vähemmän kuin vuosi sitten tammikuussa. Uutinen on hyvä. Tietenkin heti seuraa kysymys, mistä tämä johtuu. Mahdollisia vastauksia on monia. Urjalan yritykset ovat palkanneet uutta väkeä. Töitä on löytynyt muualta. Voi olla, että tytöttömistä osa on muuttanut muualle töiden perässä. Työttömiä oli silti vielä 334. Parin vuoden aikana Urjala on menettänyt työpaikkoja lasi- ja suodatinteollisuudessa. Pieniä yrityksiä on kuitenkin kaiken aikaa syntynyt. Ne eivät aina yllä otsikoihin. Nuutajärvi on jälleen uuden vaiheen edessä. Tällä kertaa viritys on positiivinen ja toivottavasti hanke saa hyvän vetäjän vaikutusvaltaisen taustaryhmän, riittävän rahoituksen, toimiinsa tekemisen meininkiä ja yrittelijöitä tekijöitä Tällöin on lupa odottaa onnistumista. Kun seuraa perustettavien yritysten listoja maakunnittain, voi todeta, että yrityksiä syntyy palveluihin, suunniteluun, kauppaan sekä huolto- ja ylläpitotoimintoihin. Teollisia yrityksiä on listoissa vähän. Maataloudessa yrityskoko kasvaa ja yrittäjien määrä vähenee. Urjalan suurin tila Honkolan kartano sai uuden isännän. Ensikosketus työelämään on meistä aika monella tullut kesätyön kautta. Kesätöiden sisältö on muuttunut yhteiskunnan muutoksen mukaan. Nyt ei juuri tarvita sokerijuurikkaan harventajia. Lapsenplikan paikkojakin taitaa olla vähemmän, kuin yhteiskunta järjestää palvelun. Parhaillaan kesätyöpaikat ovat haussa. Näyttää siltä, että mitä aikaisemmin on liikkeellä sitä varmemmin työtä saa. Eri alojen opiskelijat tietävät, että oman alan työpaikat ovat auki jo alkutalvesta. Silti monen alan opiskelija saattaa jäädä vaille opiskeluun kuuluvaa harjoittelupaikkaa. Sekä Urjalan kunta että seurakunta ovat laittaneet hakuun kesätyöt. Kuntaan voi hakea töihin 16 vuotta täyttänyt ja töitä on mahdollista saada kolmesta neljään viikkoon. Työnä on kunnan kiinteistöjen pihojen ja yleisten alueiden kunnossapitoa. Samanlaista työtä on seurakunnallakin. Hautausmaan hoito on kesäaikaan suuri urakka. Useimpia töitä haetaan netistä löytyvillä lomakkeilla. Henkilötietojen ohella kysellään koulutusta, työkokemusta ja harrastuksia. Joissakin lomakkeissa kysytään, miksi haet juuri tätä työtä. Siinä kohden kannattaa käyttää hieman aikaa, jotta vastaus kiinnittää niitä lukevan huomiota. Kirjallisten hakemusten jälkeen seuraa joskus kutsu haastatteluun. Kokenut yrittäjä tai työhönottaja näkee usein jo jalkaterän asennosta, millainen hakija on. Yhtenä vinkkinä haastatteluun voisi antaa, että kannattaa kysyä muutakin kuin, mitä tehtävästä maksetaan. Siksi kannattaa työstä ottaa selvää etukäteen. Hakematta ei töitä saa. Onnea työnhakuun! Seppo Pirhonen _____________ Forssan Lehti Urjalan abit lähtivät eilen abiajelulle kuorma-auton lavalla, kuten asiaan kuuluu. Auton kyljessä oli teksti: ”Väiskiltä saa älliä ja kukkia! Toisella puolella luki ”Nyt alko lukuloma” Sana luku oli kirjoitettu pienin kirjaimin ja sana LOMA isoin kirjaimin. Sana alko oli ikään kuin erään suomalaisen alkoholialan monopoliyhtiön logo. Luultavasti myös ensimmäiseen tekstiin liittyi jokin sisäpiirijuttu tai piilotettu merkitys. Ennen auton lavalle kiipeämistä oli koko koulu ollut abien hallinnassa. Koulu ja luokat oli koristeltu. Koulun väki seurasi juhlasalissa abien showta, jossa annettiin opettajille tunnustuspalkintoja. En ollut kärpäsenä katossa, joten en tiedä, mitä palkinnot sisälsivät. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät niihin sisältyi aina jotakin pientä jäynää Esitykseen kuului kuulemma myös pieniä videonpätkiä sekä elävästä kouluelämästä aitoina dokumentteina ja lisäksi oli tehty pienoisvideoita, joissa abit näyttelivät koettuja koulutilanteita. Pihalla tapasin opettajista Marja-Riitta Tourun, joka huokasi kuorma-auton kääntyessä koululta maantielle, että sinne ne nyt menivät. Hän kertoi, että tänä vuonna abit olivat todella panostaneet pukuihinsa, koristeluun ja ohjelmaan. Kun auto oli suunnannut kohti Aseman alakoulua, tuli mieleeni, että nyt ovat liikkeellä ”Puutteenperän yliopiston” viimeiset abit. Ensi vuonna kirjoittavat ehtivät vähän aikaan opiskella uudessa yhtenäiskoulussa, jos se valmistuu, kuten olettaa sopii, suunnitellussa aikataulussa. Nimitys Puutteenperän yliopisto ei ole tietenkään virallinen, mutta koulua käynneille tuttu, vaikka sitä ei tietenkään tohdittu missään vaiheessa ottaa koulun nimeksi. Totuuspohjaa siinä on sen verran, että kulmakuntaa kutsuttuun aikanaan sillä nimellä. Yhteiskoululle varattiin tontti asutustoiminnan yhteydessä vuonna 1948. Sipilän virkatalosta eli Huhdin pappilan maista se tarkoitukseen erotettiin ja sen ympärille muodostettiin 17 asuntotonttia. Ensimmäiset ylioppilaat saivat valkolakkinsa 1964. Koulu oli tuolloin melko uusi, koska uusi rakennus valmistui mainitulle tontille 1960. Vuonna 1982 valmistui laajennusosa ja vanhan osan peruskorjaus 1996. Sekä Aseman ett Kirkonkylän koululaisille abeja kuljettaneen auton vierailu oli tervetullut ja odotettu. Odotuksen tärkein syy oli karkit, joita auton lavalta heitettiin. Joillakin oli iso pussi, jotta saisi kerättyä mahdollisimman paljon. Yksi oppilaista kyseli, että onkohan nämä maidottomia karkkeja. Onneksi hänelläkin oli useita, joten varmasti hän uskalsi jonkun syödä. Abit lähtevät tänään perjantain risteilylle ja lukion tokaluokkalaiset ottavat paikansa koulun vanhimpina oppilaina. Pitkin päivää on useita tanssiesityksiä ja illalla vielä esitys yleisölle ja omaa juhlintaa. Menestystä abeille kevään kirjoituksiin, jotka jatkuvat maaliskuussa! Seppo Pirhonen _______________ Forssan Lehti Melko huomaamatta meni maanantaina 8. helmikuuta Eila Pennasen 100-vuotissyntymäpäivä. Hän syntyi Tampereella, jossa isä oli tehtaan isännöitsijänä. Urjalassa hän asui viimeiset vuosikymmenet. Eila Säde Talvikki kuoli tammikuussa 1994 ja hänen on haudattu Tampereelle. Pennanen valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940. Hänellä oli myös kirjastohoitajan tutkinto. Sodan aikana hän oli työpalvelussa Karjalassa. Kahdesti hän oli naimisissa ja hänellä oli kaksi poikaa. Eila Pennasen kaunokirjallinen tuotanto oli laaja. Ensimmäinen teos oli Ennen sotaa oli nuoruus. Monet pitävät pääteoksena Tampere-trilogiaa 1970-luvulta Himmun rakkaudet, Koreuden tähden ja Ruusuköynnös. Lisäksi hän kirjoitti novellikokoelmia, kuunnelmia, nuortenkirjoja ja näytelmiä. Usein unohdetaan miten paljon hän suomensi kirjallisuutta. Helsingin yliopistossa Eila kävi myös opettamassa parin vuosikymmenen ajan. Hän kulki sinne Urjalasta linja-autolla, sillä hänellä ei ollut ajokorttia. Tuolloin Urjalasta pääsi suoraan Lopen kautta pääkaupunkiin. Myös monissa matineoissa ja kirjallisuustilaisuuksissa hän oli toivottu esiintyjä. Aikanaan hän oli Yhteishyvän eli S-ryhmän kirjallisuusarvostelija. Jossain vaiheessa hän ajautui ristiriitaan ja siirtyi samaan tehtävään Me-lehdessä eli E-kaupparyhmässä. Tämä taisi liittyä siihen, että hän aktivoitui poliittisesti. Hän on todennut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan vaikuttaneen katsomuksiinsa. Hän oli myös Linnan nimikkoseuran johtokunnassa. Urjalassa Eila asui Huhdissa Mikkolankankaalla pienessä punaisessa mökissä. Täällä hän oli oli jäsenenä myös Urjalan kunnanvaltuustossa sosialidemokraattien edustajana. Hän veti kirjastossa kirjallisuuspiiriä. Kirjailijatyöstään hän sai useita tunnustuspalkintoja mm. Pro Finlandia-mitalin, Tampereen kirjallisuuspalkinnon kuusi kertaa, Valtion kirjallisuuspalkinnon ja Väinö Linnan palkinnon 1990 sekä useita muitakin. Ihmisenä Eila Pennanen oli vaatimaton ja hiljainen. Hän ei tehnyt itsestään numeroa. Hänellä oli kuitenkin melko vahva itsetunto ja omanarvontunto. Kaikkeen teennäiseen ja pinnalliseen hän suhtautui hyväntahtoisen huvittuneesti. Hänellä oli lämmin huumorintaju. Eila oli pohdiskelija, eikä niinkään julistaja. Kirjoissaan hän nosti esiin tavallisia ihmisiä ja heidän arkielämäänsä. Eila Pennanen ansaitsisi näkyvyyttä ja oman juhlavuotensa. Myös olisi paikallaan saada joskus julki myös hänen elämäkertansa. Sen verran merkittävästä kirjailijasta ja vaikuttajasta on kuitenkin kyse. Toivottavasti Urjalan kunta ja Pentinkulman päivät tänä vuonna huomioi myös Eila Pennasen elämäntyön. Seppo Pirhonen __________________ Forssan Lehti Paikallislehti kertoi yhtenäiskoulun työmaan edistymisestä. Työt etenevät 30 henkilön voimin ja lähiaikoina töitä aloittelee useampi aliurakoitsija. Niiden joukossa ei ole taida olla urjalalaisia. Pitäjällä kiertää sitkeä huhu, että liikevaihtovaatimus ei monellakaan riittänyt tämänkokoisen hankeen tarjouskisassa. Osan ovista ja ikkunoista toimittaa paikallinen yritys. Koulua tehdään tilapäisen hupun alla, jotta kosteutta ei pääsisi rakenteisiin. Syksy oli sateinen ja ainakin osa elementeistä näytti kastuvan. Toivottavasti valvojat ovat nyt ajan tasalla, että kuivatusta tehdään riittävästi. Se on sekä rakentajan että rakennuttajan etu. Viime vuosina on käynyt kuin aikanaan arvokkaille lintujärville. Niin monta kuin tutkittiin todettiin arvokkaiksi lintujärviksi. Kusikymmenluvun lopulta alkaen rakennetusta kouluista valtaosa on todettu homekouluiksi tai muuten sisäilmaltaan kelpaamattomiksi. Kun uusi koulu aikanaan valmistuu, on urjalalaislapsilla ja nuorilla nykymittapuun mukaan moderni koulurakennus. Puitteet ovat siis hyvät. Valmisteluissa on varauduttu myös kaluston ja opetusvälineistön osalta siihen, että kaikilla on nykyaikaiset oppimismahdollisuudet. Pian tulee käyttöön myös uusi opetussuunnitelma. Niitähän uudistetaan aika ajoin. Kunakin aikana painotetaan jotakin sillä hetkellä tärkeäksi todettua kokonaisuutta tai oppiainetta. Jokainen oppiaine haluasi mahdollisimman paljon tunteja. Loppujen lopuksi nämä muutokset jäävät pieniksi, kun kokonaistuntimäärä ei taloudellisista syistä pystytä nostamaan. Maan hallitus markkinoi ohjelmassaan digiloikkaa. Tavoitteena on saada Suomesta eturivin maa tässä suhteessa. Olemme jääneet monista maista jälkeen. Hanke on sinällään kannatettava, kun sillä parannetaan palveluja. Koulumaailman digiloikka ei voi tarkoittaa vain sitä, että jokaisella oppilaalla on tabletti, kännykkä tai muu vastaava ulkomailla valmistettu aparaatti. Niitä tarvitaan, mutta vielä tärkeämpää on, että on opetuksen kannalta korkeatasoista materiaalia saatavissa opiskeluun näillä laitteilla. Internetissä on valtavan paljon erilaista oppimateriaaliksi käyvää aineistoa. Monet niistä ovat ulkomaalaisia. Osa sopii suomalaiseen kouluun ja osa ei. Kuulin Urjalan yhtenäiskoulun jossakin suunnitteluvaiheessa käydyn keskustelua, että uudessa koulussa ei tarvittaisi juuri lainkaan kirjoja. Toki tarvitaanhan siellä edelleen oppikirjoja, lähdekirjoja ja mielenkiintoista lukemista eli kaunokirjallisuutta. Tietosanakirjat ja sanakirjat löytyvät koneilta. Suomalaiset oppikirjat ovat olleet korkeatasoisia. Niitä ovat olleet tekemässä ammattitaitoiset tietokirjailijat. Kustantajille oppikirjat ovat olleet myös merkittävä tulonlähde. Näillä tuloilla on voitu kustantaa myös vähälevikkisempää kaunokirjallisuutta. Oppikirjaan liittyy nykyisin myös laaja tietokoneilla käytettäväksi tarkoitettu oheis- ja lisämateriaali. Toivotaan, että Urjalan koululasilla ovat ne kaikilta osin käytettävissä, kun uusi koulu on totta. Seppo Pirhonen _____________ Forssan Lehti Aseman koululla pyöri oppilaiden joukossa jo vähän varttuneempaa väkeä eilen. Koululla on nimittäin vakiintunut tapa kutsua isovanhempia seuraamaan nykypäivän koulunkäyntiä. Jonkin verran mummoja ja pappoja, mitä nimitystä heistä käytetäänkään, oli paikalla. Monet olivat olleet aiemminkin. Kahvikeskustelussa oli puhetta, että useampikin voisi tulla. Tosin nämä nykyajan isovanhemmat ovat sen verran nuoria, että ovat työelämässä tai kauempana, etteivät pysty tulemaan. Neljäsluokkalaisten ensimmäisellä tunnilla oli äidinkieltä. Oppilaat olivat edellistunnilla aloittaneet toistamiskirjoituksen. Jotta teksti palautui mieleen, saivat he pareittain muistella keskiviikkona kuulemaansa. Pari isovanhempaa sai lukea tekstin ja sen jälkeen kirjoittamista jatkettiin. Kun teksti tuli valmiiksi luettiin se parille. Sitten sai ottaa esille tabletit. Ei siis mitään pillereitä, vaan tietokone. Saimme nähdä oppilaiden tekemiä animaatioita. Lopuksi oppilaat kyselivät perinnesanoja. Rukki, ryijy, separaattori, riihi jne. olivat heille outoja käsitteitä. Toisella tunnilla olin mukana ekaluokkalaisten liikuntatunnilla. Siellä jouduin mukaan sirkustemppuun, jossa oppilas seisoi yhdellä kädellä pääni päällä. No ei nyt ihan oikeasti, vaikka onhan siitä kuvakin todisteena. Jos jotakin kiinnostaa, miten temppu tehtiin, voin kertoa tavatessamme. Monta muutakin muiden tekemää hurjan näköistä temppua tuli ikuistetuksi. Polttopallo ja vesanpönttöhippa ja muut vauhdikkaat leikit kuuluivat myös ohjelmaan. Tunnin lopuksi oppilaat kävivät suihkussa. Kolmannella tunnilla opeteltiin kerotauluja kolmen eri luokka-asteen joustotunnilla. Luokkien oppilaat jaettiin kolmeen sekaryhmään. Vuorotellen kolme eri opettajaa ohjasi heitä. Ensimmäinen ryhmä aloitti internetistä löytyvällä kerotauluohjelmalla, jonka Jari Ilvanka oli laatinut. Yhteisellä näytöllä näkyi tehtävä ja jokainen vastasi omalla tabletilla valitsemalla neljästä vaihtoehdosta. Lisäväriä toi nopeuskilpa, jota voi seurata jokaisen vastauksen jälkeen. Toisessa ryhmässä käytettiin nopanheittoa. Kahden nopan silmälukema kerrottiin, saatu kertolasku ja vastaus kirjattiin paperille. Lopuksi laskettiin vastaukset yhteen, joten yhteenlaskukin tuli kerratuksi. Kolmannessa osiossa neljän hengen ryhmissä oli kertolaskujen vastauksia lapuilla pöydällä. Kukin sai sanoa kertolaskun, josta tuli lapun vastaus. Toiset löivät lappua ja oikeaan osuessa sai sen pitää. Tämäkin tapa oli motivoiva tapa kerrata kertolaskuja. Muistini mukaan koulussa monille vaikein muistettava oli seitsemän kertaa kahdeksan. Aseman koululla on kokolailla hyvät tilat. Nykyaikaiseen opetukseen tarvittaisiin kuitenkin lisätiloja, jotka olivatkin jo luvassa, mutta lisärakennushanke on nyt lykkäytynyt. Kunnan rahat menevät yhtenäiskoulun rakentamiseen, joten asemalla aprikoidaan miten mahtaa käydä heidän toiveilleen. Seppo Pirhonen _______________ Forssan Lehti Pikku-uutinen paikallislehdessä kertoi, että Urjalan kirkkoneuvosto aikoo esittää tuomiokapitulille, että kirkkoherran virka julistettaisiin haettavaksi elokuussa. Uusi tehtävän hoitaja astuisi virkaan vuoden 1917 alusta. Tämä kaikki kuulostaa ihan hyväksyttävältä ja tarpeelliselta, mutta varsinainen pommi onkin sitten vaalitavassa. Kirkkoneuvosto esittää samalla tuomiokapitulille, että vaali olisikin välillinen. Se tarkoittaa sitä, että kirkkoherran valitsisi kirkkovaltuusto. Näin seurakuntalaiset eivät pääsisi valitsemaan lainakaan. Nykyisen kirkkolain mukaan molemmat tavat ovat laillisia. En ehtinyt kenenkään kanssa selvittää kirkkoneuvoston perusteluja vaalitavan muutokseen. Olisiko yksi syy, että vaalit maksavat ja rahat ovat vähissä. Ehkä menettely nostaisi kirkkovaltuuston merkitystä ja arvovaltaa. Tietenkin voi olla, että jäljet pelottavat. Edelliskerralla vaalin tulos oli seurakunnan kannalta onneton, kun valittu ei koskaan oikein kunnolla sitoutunut tehtävään. Vaikeudet alkoivat heti vaalin jälkeen. Viime kerralla vaaleissa oli kaksi vaihtoehtoa. Oman seurakunnan pitkäaikainen kappalainen Johan Lampinen ja valituksi tullut Heinäveden kirkkoherra Sami Tammisalo. Henkilövaalissa äänestettiin ensisijaisesti oman ehdokkaan puolesta, mutta myös osin kilpailevaa ehdokasta vastaankin. Mielestäni avoin ja julkinen seurakuntalaisten suorittama vaali olisi nytkin paikallaan. Äänestysprosentti oli viimeksikin ihan hyvä. Valintatilanteessa ehdokkaita puntaroidaan, kuunnellaan, esitellään ja haastatellaan. Syntyy keskustelua, joka tavoittaa normaalit seurakuntapiirit laajemmat joukot. Uusien ihmisten tavoittaminen on ymmärrettävästi yksi seurakuntatyön lähtökohta. Jos Urjalan virkaan löytyy hakijoita, olen varma, että tällä kertaa heidän taustansa pengotaan läpikotaisin. Taloudellinen tilanne on heikohko, mutta samanlainen se on monissa muissakin seurakunnissa. Jollekin se voi olla jopa haaste. Seurakunnissakin kirkkoherroille on sälytetty monenlaisia uusia hallinnollisia tehtäviä varsinaisen papin työn lisäksi. Ehkä kirkossakin tarvittaisiin byrokratian normipurkuja. Piispantarkastuksessa 1970-luvun alussa syntyi hauska sattumus. Piispa Erkki Kansanaho totesi, että seurakunta on ollut pitkään ilman vakituista kappalaista. Piispa sanoi, että tässä tilanteessa tarvitaan todella väkevää miestä, joka tehtävään ryhtyy. Paikalla ollut yleisö purskahti spontaanisti nauruun. Piispa huomasi sitten, että uuden kappalaisen nimi oli Keijo Väkevä ja hänkin huumoria ymmärtävänä oli mukana ilonpidossa. Nytkin tarvitaan ”väkevää” sekä tehtävään ja paikkakuntaan sitoutunutta miestä tai naista seurakunnan johtoon. Toivottavasti me tavalliset seurakuntalaiset saamme olla häntä valitsemassa. Seppo Pirhonen _______________ Forssan Lehti Viime vuonna poliisilla oli Urjalassa 38 A-kiireellisyysluokan mukaista tehtävää. Poliisi oli paikalla keskimäärin 24–37 minuutissa. Valtakunnallinen tavoiteaika on yhdeksän minuuttia. Tiedot ilmenevät Ylen hiljattain tekemästä selvityksestä ja ovat luettavissa sen kotisivuilta. Valtakunnallisen keskiarvon mukaan poliisi on paikalla asettamassaan tavoiteajassa. Poliisin edustaja mainitsee mainitussa artikkelissa, että poliisia tarvitaan siellä, missä on tehtäviäkin eli kaupungeissa. Aikanaan Urjalan yrittäjät järjestivät epävirallista partiointia, kun useampaankin liikkeeseen oli murtauduttu ilta- ja yöaikaan. Havainnoista ilmoitettiin poliisille. Jotkut yrittäjät ovat kertoneet kokemuksistaan ottaa kiinni varkaita tai vahingontekijöitä. Siinäkin on omat riskinsä. Rikolliset saattavat olla arvaamattomia ja pahimmassa tapauksessa rikoksen kohteeksi joutunut voi saada syytteen tilanteen ylireagoinnista. Monilla paikkaunilla on kerrottu, että rikolliset saattavat hälyttää poliisin toisaalle ja varmistavat näin itselleen työrauhan. Varmaan tottakin, vaikka voihan se olla urbaanilegenda vai pitäisikö sano maaseutulegenda. Ihmiset kokevat turvattomuutta monin eri tavoin. Poliisi haluttaisiin nähdä omalla kylänraitilla. Ennen heitä oli täällä Urjalassa, kun oli oma nimismiespiiri. Poliisit tunsivat väestön ja väki poliisit. Nytkin poliisit tuntevat suuren osan asiakkaistaan. Poliiseista tuleekin tuttuja tavallisille ihmisille vain suosittujen poliisin työstä kertovien sarjojen kautta. Yhtenä heistä on Tampereella vaikuttava urjalalaisjuurinen Kari Palonen. Julkisuudessa käy vilkas keskustelu katupartioista. Niitä on perusetu muutamiin kaupunkeihin ja joillekin paikkakunnille, joissa on pakolaisten vastanottokeskuksia. Partioiden perustaminen on lähes yksiselitteisesti johtunut suuresta maahantulijoiden määrästä. Tulijoihin valtaosa väestöstä suhtautuu neutraalisti, mutta osa hyvinkin kielteisesti. Sekä pakolaisiin kohdistuvat että pakolaisten tekemiset saavat suurta huomiota tiedotusvälineissä. Kulttuurien kohdatessa syntyy törmäyksiäkin, mutta mörköä ei pidä nähdä siellä, missä sitä ei ole. Turvallisuuden valvonta kuuluu kaduilla, teillä ja toreilla poliisille. Rakennuskohteissa on vartiointiliikkeitä hoitamassa heille rajattuja tehtäviä. Jos poliiseja on liian vähän, pitää heitä lisätä. Epäkohdilta ja laittomuuksilta ei saa ummistaa silmiä. Lähes sata vuotta sitten koettiin eri puolilla Suomea, että tarvitaan järjestyskaarteja pitämään yllä järjestystä. Vähitellen tilanne johti siihen, että toisten käsivarressa oli punainen ja toisten käsivarressa valkoinen nauha. Ongelmat olivat silloin paljon suurempia ja johtivat sotaan, jossa osin taisteltiin maassa olevia vieraita venäläisiä joukkoja vastaan ja osin taisteltiin vallasta punaisten ja valkoisten kesken. Nykyaikana on viisainta rauhoittua eikä suotta provosoitua. Seppo Pirhonen ______________ Forssan Lehti Uuden vuoden myötä sekä lämpötilat että pörssikurssit ovat pakkasella. Mielialat ovat kuitenkin vielä korkealla nuorten leijonien näytettyä, että tappioasemastakin voidaan moneen kertaan nousta voittoon. Malli sopisi monelle alalle niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Urjalalainen urheiluelämä oli menneenä vuotena vilkasta. Kirkkaimpana esimerkkinä Aleksi Ojalan osallistuminen Pekingin MM-kisaan. Tänä vuonna tähtäin on Riossa. Syrjälän kyläkauppa lopetti Hakolahdessa vuoden alkupuolella. Tänä vuonna kaupat saavat itse päättää aukioloajoista. Aika näyttää viekö sekä euroja muualle vai lisääntyvätkö ne paikallisissa. Home kiusasi sekä kuntaa että seurakuntaa. Huhdin koulu oli veitsenterällä, mutta pikkuremontit auttoivat ja lisäaika saatiin. Huhdin pappila joutui käyttökieltoon ja myytiin. Seurakuntataloa on päätetty korjata. Uusi vt. kirkkoherra Timo Kumpunen miettii vielä pitäisikö kaikki keskittää kirkkoon. Hänen pitäisi saattaa taloutta nousuun ja vihdoin saada valituksi pysyvä ja paikkakuntaan sitoutunut kirkkoherra kaiken koetun jälkeen. Kunnan uutena ylpeytenä monet pitävät uutta yhtenäiskoulua, jota kovalla vauhdilla rakennetaan. Ehkä viereen saadaan myös tekonurmikenttä. Kansalaisopistotoiminnasta alkoi vastata Akaan asemasta Valkeakoski-opisto. Tuulivoimasta väännettiin keväällä valtuustossa. Pakolaiskysymys ei vielä näkynyt Urjalassa. Elinkeinoasiat palautuivat kunnan kontolle ja Satu Sarinin päävastuulle. Nuutajärven lasikoulu sai jatkomahdollisuuden lasikylän kulttuurissäätön hankkiman lasiuunin ansioista. Markku Salo palkittiin Kaj Fank- palkinnolla. Lasitaitelijoita ja Rajoon Väinö ja Liisa nähtiin presidentinlinnassa. Uusista innovaatioista esimerkki Urjalan Sementtivalimon Tepe- peruskivi. Urjalalainen savusauna nimettiin maan parhaaksi Huhtikuussa käytiin eduskuntavaalit. Kolme suurinta muodosti hallituksen ja yhteiskuntasopimusta yritettiin monta kertaa. Ratkaisut siirtyivät tälle vuodelle. Maailman- ja kotimaantalouden näkymät eivät ole kehuttavat, josta pörssikurssien heiluntakin kertoo. Kiina on ollut veturi, mutta nyt kone yskii. Yhdysvalloissa talous nousi niin, että korkoja vähän nostettiin. Voi olla edessä monta matalan kasvun vuotta tai sitten rakenteet muuttuvat ryminällä. Siinä tapauksessa tavallinen ihminen on aluksi heikoilla. Urjalan Yrittäjissä vetovastuu siirtyi isältä pojalta eli Tuomisen Raimolta Janille. Yksityisyrittäjien ääni ei vieläkään kuuluu riittävästi valtakunnan tason päätösten valmistelussa. Suurinta ääntä pitää isojen Eteläranta kymppi työnantajajärjestönä. Yrittäjän asema on monessa kohtaa vielä heikko. Kunhan ei taas vedettäsi liian kireälle luoton saantia. Siitä kärsivät niin maaseutu- kuin muut yrittäjät, mutta myös asunnonostajat. Seppo Pirhonen |